HEINÄKUU

1.7.2019 maanantai

Heti aamusta Hesarissa hyvä uutinen! Tosin se ei enää meikäläistä auta, mutta muita yrittäjien puolisoita. Olin vieraalla töissä 26 vuotta, jäin pois työstä ja TE-toimisto ilmoitti, että olen yrittäjä,

tässä ote Hesarin tämän
aamun uutisesta

koska Seppo on yrittäjä! Siis en saanut mitään työttömyyspäivärahaa kolmeen vuoteen, sitten jäin eläkkeelle, sitä ei TE-toimisto voinut estää! Oikeasti kolmessa vuodessa hupeni elämiseen suurin osa eläkkeelle säästämistäni rahoista, onneksi oli edes niitä! Maksoin kuitenkin liitolle maksuja koko tuon 26:n vuoden ajan ja joka penni meni hukkaan. Miksikö - koska kukaan ei kertonut noita asioita! Jos olisin tiennyt, en olisi maksanut liitoille kolikkoakaan! No, tämä raivostuttava asia oli jo mielestäni unohtunut, mutta nyt taas palautui mieleen, kun näin tuon uutisen! Ai niin, TE-toimiston virkailijan neuvo; voithan erota miehestäsi, sitten saat rahaa, aargh! Jospa nyt voisin taas siirtää tämän asian tuonne kauas muistin perukoille!
Huomenna hyppään junaan kohti Tikkurilaa ja keskiviikkona taas leikeltäväksi. Siitä sitten taas lisää, kunhan itsekin viisastun!

2.7.2019 tiistai

Ja sitten kohti juna-asemaa odottamaan intercityjunaa kohti Helsinkiä tai oikeasti Tikkurilaa, Joy lupasi tulla asemalle vastaan, koska hän on sopivasti lomalla. Istumapaikkani on ravintolavaunun yläpuolella ja istuinrivi on ikkunoiden edessä, jokaisella siis nokka kohti ikkunaa. Paluumatkalle en kyllä ota samaa paikkaa, välillä tulin

jossain Muuramen seutuvilla

huonovointiseksi, parempi istua toiste päin menosuuntaan. Tänään kerkeän puuhailla kaikkea kotona ja huomenna on taas se leikkelykoitos. Kirjoitan näitä muutamia rivejä junassa, kun äkkäsin ilmaisen netin ja minulla on tuo suojaus tabletilla kunnossa. Melkein vieressäni istuu nainen kirjoittamassa raivokkaasti yhdellä sormella ja välillä huokailemalla syvään. Arvuuttelen, mitä hän on tekemässä, töitäkö vai jopa kirjoittamassa kirjaa, pakinaa, kolumnia vai jotain! Huokailua kyllä kuuluu alati! Olen joutessani lukenut digi Hesarin tilaukseen liittyvää viikon kirjaa, mutta kyllästyin eli tuli tekstiä tuijotellessa huono olo. Kokeilin sitten, josko tämä kirjoitus onnistuisi paremmin. Ihme kyllä nyt blogin kirjoitus onnistuu, sivukin vaihtuu nätisti tai siis sivu jatkuu. Ennen tuo sivun vaihto ei iPadillä onnistunut tai sitten olen vaan tosi pöllö. Tuo viimeinen on varmaan se oikea arvio! Kirjoitusvirheet korjailen sitten kotona pikku läppärilläni, jonka jätän sinne, koska viimeksi ostin uuden koneen ja se on mökillä. Onhan minulla taas hyvää aikaa, kun leikkauksen jälkeen ei saa pariin päivään kävellä. No, nyt jatkan taas kirjan lukemista, tunti vielä matkaa perille.

4.7.2019 torstai

Keskiviikkona ehdin aamusella tekemään kaikkea tarpeellista sekä puhdistin kaksi tuuletintakin. Toisen kiinnitysnauhaa en saanut enää kiinnitettyä, mutta laitoin sitten pussinsulkijoilla sen kasaan.

Riihimäellä on lukutaidotonta väkeä,

tässä näin 3 fillaristia ajelevan!!

Saattaapa Seppo sitten ensi viikolla tänne töihin tullessaan sen korjata tai sitten ei. Toimii se noinkin ihan hyvin. Toinen tuuletin meni hyvin palasiksi ja sain myös kasattua sen hyvin. Sitten lähdin kävelemään bussille, vastaan käveli teini nenä kiinni puhelimessa, jolloin hoksasin unohtaneeni puhelimen kotiin laturiin. Siis ympäri ja hakemaan se kapistus. No, joku voisi sanoa ettei puhelinta tarvita tällä reissulla, mutta olen erimieltä. Sairaalasta palatessa taksikeskus haluaa puhelinnumeron. Koskaan sieltä ei ole kukaan soittanut, mutta tietenkin puhelimen ollessa kotona, sieltä olisi soitettu, näinhän se menee! Matka joutui ensin bussilla Malmin Novaan. Kävin ostamassa kirjakaupasta värit mökin tulostimeen, kävin syömässä ja matka jatkui junalla stadiin ja edelleen ratikalla Meilahteen. En muuten ole koskaan nähnyt stadissa niin paljon poliiseja ja varsinkin moottoripyöräpoliiseja, EU-tapahtuma tulossa. Leikkaukseen pääsin ajallaan, kun ensin jaksoin kömpiä sen hirveän jyrkän mäen ylös sairaalalle. Siellä oli nyt eri lääkäri ja hän ihmetteli, miksi pohje oli leikattu poikittain, normaalisti tämmöinen leikataan pitkittäin. Saman luin netistä, mutta en sitä liiemmälti ihmetellyt! Siinä kävi sitten toinenkin lääkäri neuvottelussa ja uusi haava on sitten kutakuinkin pitkittäin, ristikö polvitaipeessani nyt on, näen sen itse sitten myöhemmin. Leikkauksen jälkeen alkoi kotimatka. Täytyy kyllä kehua Iho-ja allergiasairaalan henkilökuntaa; kertakaikkisen ystävällisiä ja mukavia. Kolmen kuukauden päähän sain kontrolliajan. Melanoomapotilaita tarkkaillaan viisi vuotta, kuinka tiheään, se selvinnee ajan myötä. Pääasia, ettei tuo viheliäinen tauti ole levinnyt! Taksia saikin tällä kertaa odotella tovin, kaupunki hiukka sekaisin ulkolaisten vieraiden vuoksi. Kotiin pääsin hyvin ja sain istahtaa tuoliini. Hyvin pian kyllä hilasin tuolini eteen korkean koiranruokapurkin ja siihen päälle tyyny pehmikkeeksi. Tuolini kääntyy lepoasentoon ja jaloille nousee tuki. Mutta ennen tuolista nousemista pitää jaloilla tökätä taaksepäin se jalkataso ja nyt minulla on vain yksi jalka käytössä siihen. Aina sen tehdessäni alkoi vasemmasta jalasta kauhea suonenveto, kuten viimeksikin. Siksi siis tämä

yritin kuvata Malmin lentokentän lentokoneita, siellä joku

lentokilpailu, koneet olivat liian kuitenkin kaukana minun

 kameralleni, mutta tämä putkahti pihalle istuksimaan

 ihan viereen

koiranruokapurkki patentti. Viimeksi ei näissä leikkaushaavoissa ollut minkäänlaista kipua, vaan nyt on! Tuo pohje on tosi kipeä ja niin vaan piti kömpiä Panadol-purkin luo, otin tupla-annoksen! Eikä ihme, leikattiinhan nyt samaa paikkaa syvemmältä ja leveämmältä. Jääköhän siihen kohtaan pohjetta monttu? Muuta lääkettä ei tässä tapauksessa saakaan syödä, Buranan kaltaiset lääkkeet ovat täysin kiellettyjä jo viikko ennen leikkausta, ohentavat verta! Viime leikkauksen jälkeen huomasin oikeassa sääressäni kummia paukamia ja tummia kohtia. Näytin niitä leikkauksen jälkeen hoitajalle, kun hän taas paketoi jalkaani. Hän kehotti pitämään lentosukkaa molemmissa jaloissa, joskus kuulemma toinen jalka reagoi näin ilman sukkaa! Siis kotona nettiin ja tilasin parit lentosukat mökille, samalla kun ostin lauantaiksi junalipun takaisin Hankasalmelle. Niin, en tietenkään ostanut sukkia ja junalippua samasta paikasta! Yö meni kuitenkin suht mukavasti Panadolin voimalla. Kun pitää jalkaa liikkumatta, ei ole särkyä! Tänä aamuna piti pestä se käytetty lentosukka lauantain junamatkaa varten. Onneksi älysin ottaa mukaani puhtaan sukan mökiltä lähtiessäni ja jopa parin jalassani olleeseen. Nytkin ihmiset ovat katsoneet helteellä sukkaani ja olisihan se ollut vielä hullunkurisempaa, jos jalassani olisi beige ja musta sukka!
Hande ja Joy lähtivät äsken lomalle, ensin lentävät Prahaan ja seikkailevat sitten ympäri Eurooppaa. Olen siis hetken yksin täällä kämpässä, kunnes lähden mökille ja Seppo tulee tänne sunnuntaina Handea tuuraamaan. Tämmöistä nyt tänään!

8.7.2019 maanantai

No juu, heti alkuun pitää vähän perua puheitaan! Joskus mainitsin saavani nyt hyvällä omalla tunnolla istuskella telkkua katsoen, kirjaa lukien tai virkaten! Niin olen tehnytkin melkein koko kesän, vaan nyt alkaa maistua puulta, tylsää, väsyttävää! Olin yhden yön ja 2 päivää kotona ihan yksinäni ja mitenkä kuulinkin kaikki pienet risahdukset, ovien pamaukset jne. Onneksi kukaan ei soittanut ovikelloa, olisin saanut sätkyn, kun ei ollut edes koiraa mukana. Kun on koira matkassa, ei kiinnitä huomiota mihinkään ääniin. Tosin parina yönä satoi kovin ja monesti heräsin siihen.

mökin terassilla, sopiva sää

ja mansikoita, mutta ei yhen

yhtä hyttystä

Pakkasin sitten pikku lentolaukun ja repun mökkimatkalle. Toisen kassin ja firman tavarat jätin sohvalle Sepon tuotavaksi. Katsoin valmiiksi aikataulut stadiin ja sitten muutinkin suunnitelmaa. Jos olisin mennyt junalla Malmilta kaupunkiin, olisin joutunut raahaamaan laukkuja portaita alas, koska Malmin asemallahan ei toimi liukuportaat, ei koskaan. Menin siis "hitaalla" bussilla rautatieasemalle ja siellä hyppäsin Pendolinoon. Matka meni ihan hyvin ja Seppo olikin Hankasalmen asemalla vastassa. Sunnuntaina Seppo

vielä yksi joutohattu, nimi siitä, kun

niitä joutessani virkkailen 

lähtikin sitten ajelemaan kaupunkiin duuniin, kun Hande ja Joy ovat lomalla. Seppoa ei kyllä olisi yhtään huvittanut duuniin lähtö! Täällä mökillä onkin sitten sadellut, tihkunut eilisestä saakka eli olen kökkinyt mökissä ja tylsäksi alkaa käymään! Joutessani laitoin mustikkapiirakan uuniin, kohtahan saa jo uutta mustikkaa ja viime vuotistakin on vielä pakkasessa. Sitä vaan ihmettelen, kuinka saan sen piirakan yksinäni tuhottua, ehkä se onnistuu! Mansikoita on jo kypsynyt suuren suuressa mansikkamaassani. Sehän on lasten vanha käytöstä poistettu hiekkalaatikko, juuri sopivan kokoinen siihen tarkoitukseen. Toinen mansikkamaa tai mansikkarivi on kasvihuoneen seinustalla. Ostin vuosia sitten 2 isoa mansikkaruukkua ja laitoin ne siihen kasvihuoneen seinustalle. Osa niistä mansikoista ehti rönsyillä maahan, ennen kuin ehdin istuttaa ne hiekkalaatikkoon. Mitäs tuosta, hyvin ne siinäkin maassa viihtyvät ja mansikoita tuottavat.

aamiaisessa ei mitään vikaa

Muuten täällä on menossa jääkausi, +11. En ole paljoa ulos nokkaani laittanut, vein koirille ruokaa, hain tallista lasipurkkeja, koska huomenna keitän viimevuotiset mansikat pakkasesta hilloksi. Ensi lauantaina haemme kaksi laatikkoa uutta mansikkaa pakastettavaksi. Neron kanssa kävin muutaman kerran pissalenkillä ja kerran postilaatikolla. Muuten ei tuonne huvita lähteä palelemaan. Tosin paksu toppatakkini roikkuu vielä tuossa saunan tangossa. Tuo sisäsaunahan on aina kesäisin vaatehuoneenani ja varastona, ihan kätevää. Ja nythän en saakaan käydä pihasaunassa, koska sinne tulee kaivovesi. Lääkäri suositteli käyttämään tuota sisäsaunaan suihkua, siihen tulee puhdasta vettä osuuskunnan verkosta. Syksyisin on taas kova homma tyhjentää tuo sisäsauna romppeista! Mutta en ajattele vielä syksyä, en ole ehtinyt edes kesää aloittaa. Odotan kovasti golfkentälle pääsyä, vaan siihen taitaa mennä vielä kuukauden verran! Kunto tässä ihan rapistuu ja tämän ikäisenä sitä ei ihan noin vain kohoteta, nuorempana se onnistui tuosta vaan! Viime kesänäkin minulla oli "kuntosali"

hilloa vähäksi aikaa

tuossa mökin terassilla. Kuntoiluvehkeet ovat siellä nytkin, vaan ei ole vielä niihin koskemista. Olen nukkunut tuolla yläkerrassa, mutta nyt muutin alakertaan ja Seppo muutti olkkarin sohvalle, jossa hän tykkää muutenkin nukkua, silloin kun ei tarvitse sohvan yläpuolella olevaa ilmastointilaitetta pitää päällä. Tämä tuon jalkani vuoksi, ei tarvitse pomppia noita portaita ees taas, turvallisempaakin se on. Kotona oli liikaa portaita ja siksi tulin äkkiä tänne mökille. Huomaa, että tuolta pohkeesta on nyt leikelty reippaasti, sen verran se on kipeä, eikä huvita paljoa kävellä. Usein kun sitten lähden liikkeelle, olen etukäteen suunnitellut reitin ja sille monta juttua samalla, säästyy niitä askeleita. Aiemmin kyllä keräsin askeleitä askelmittariin, mutta nyt pitää toimia toisin, ainakin jonkun aikaa! Siinäpä taas tältä päivältä ja huomenna hilloshow!

16.7.2017 tiistai

Kylmä viikko takana mökissä kököttäen! No, enpä silti olisi saanut kävellä pitkin poikin. Alkaa pikku hiljaa koipi paranemaan, paitsi joskus pohje osuu ikävästi johonkin ja voi vietävä, että se sattuu. Yhtenä aamuna venyttelin, kuten aina ennen sängystä nousua ja nyt sitten pohkeessa naksahti kurjasti eli venyttelyt loppui nyt vähäksi aikaa. Mylläsin tavaroita tuolla yläkerrassa ja sain kasattua taas 4 kassillista kirppikselle tavaraa, kuinka sitä kertyykin, eikä missään näy, että olisi pois viety!

pottumaa

Tarkoituksenani on siirtää sänkyni toiseen paikkaan tuolla yläkerrassa. Paljon tavaraa on vielä viemättä Kutomoon ja sekin on järjestämättä. Kaikkea hankaluutta tuo jalan leikkaus aiheuttaa, mutta pääasia että paranisi. Viikolla sitten napsahti hammas ja pala pois. Siinä oli tosi terävä reuna joka raapi kielen juurta ja lopulta en voinut edes puhua, kääk! Soitin hammashoitolaan ja siellä kerrottiin hoitolan olevan suljettu koko heinäkuun. Jaahas! Puhelimeen vastannut henkilö kyllä neuvoi ostamaan apteekista paikka ainetta koloon. Olin muutenkin perjantaina menossa kirkolle ja sitten siis myös apteekkiin. Samalla vein ne kirppiskassit pois terdeltä tilaa viemästä. Sitä ainetta ei sitten ollut ihan helppo laittaa, ensin sitä piti saada puristettua ulos siitä pikkuruisesta tuubista. Kun se onnistui, unohdin sen syödessä ja taas homma uusiksi. Paikka lopulta pysyi hampaassa, kun laitoin sen illalla ennen nukkumaan menoa ja se sai kuivua rauhassa koko yön. Viikonloppuna Seppo hurautti tänne mökille ja lauantaina haimme Oksalasta 2 laatikollista mansikkaa pakkaseen. Ne olivatkin joutuin siivottu ja purkitettu, koska mansikat olivat tosi isoja ja nopeita käsitellä. Sunnuntaina tutkailin hammaslääkäreitä ja löysinkin Jyväskylän Seppälästä Oralin, saman merkkisessä olen käynyt Tikkurilassakin. Varasin sitten ajan netissä tiistaiksi, kätevää! Viikonloppu meni taas nopsaan, Seppo lähti taas stadiin duuniin. Maanantaina imuroin kämpän ja laskutin melkein kaikki firman laskut. Ne joita en osaa, saa jäädä odottamaan Handen paluuta. Illalla laitoin herätyksen vähän yli kuuden, mutta olin pirteästi hereillä jo neljältä, oli vähän pitkä aamu ennen kaupunkiin ajoa. Lähdin sitten ajelemaan hyvissä ajoin ilman kiirettä ja löysinkin paikan mukavasti. Kulutin hiukan aikaa autossa nettiä

räpijöitsijälintu

selaillen, koska olin siellä aivan liian aikaisin. Lopulta menin sisään täyttämään henkilötietolappua, mutta koneella olikin jo tietoni, koska olen käynyt Oralilla Tikkurilassa. Hammashomma olikin sitten ihan helppo ja siitä selvittiin kahden hampaan hionnalla. Ei tarvinnut mitään paikkauksia ja homma hoitui vartissa. Maksu kassaan ja ulos shoppailemaan. Ajoin sitten johonkin halpahalliin, nimeä en muista, mutta se sijaitsee siinä Seppälän Prismaa vastapäätä. Kaikkea kivaa siellä olikin ja yhdessä ale-korissa oli koirien nameja. Niitä sitten keräsin kasan kärryyn, onhan täällä kolme koiruutta. Nälkäkin alkoi jo kaihertaa ja läksin ajelemaan takaisin mökille. Matkalla tuli muutama pikku sadekuuro ja autoja oli kauhiasti liikenteessä, onhan lomat menossa ja sen huomaa! On nuo koirat aika vekkuleita. Lasken Neron aina iltapissalle pihalle ja se on oppinut, että sisälle tullessa saa sitten pikkuisen koirannamin. No, nykyisin se menee pihalle, hiukka kyykähtää ja äkkiä sisälle, eikä siis tehnyt mitään pissahätää! Kunhan saa namin, voi vähän filmata! Itepä olen opettanut iltanamin! Kurjet alkavat taas kerääntyä etelään lähtöä varten. Kuulen niiden kirkumisen vaan en ole vielä tavoittanut, missä mahtavat luurata. Tänä aamuna näin taivaalla isohkon linnun, joka lensi paikallaan, ihan totta! En ikinä ole moista nähnyt. Se lintu räpiköi paikallaan hetken, lensi pätkän ja taas jäi paikalleen, sama toistui moneen kertaan. Mikähän lintu mahtoi olla kyseessä, tutkin asian kyllä vielä! Huomenna on taas menoa, tikkien poistoa ja kampaajaa. Pääsen vihdoin vähän liikekannalle täältä mökiltä!

20.7.2019 lauantai

Kävin sitten keskiviikkona poistattamassa pohkeesta ne ompeleet ja samalla reissulla kävin myös kampaajalle. Kasvatan taas tuota tukkavärkkiä, jotta ei talvella talvikodissa tarvitse huolehtia hiustenleikkuusta, siellähän ei osata leikata lyhyitä hiuksia, kuten olen jo aiemmin kertonut. Illalla sitten ukkonen kolisi ympäriinsä, mutta ei tullut tänne meille. Pari pientä sähkökatkosta kuitenkin oli. Torkahdin hetkeksi nojatuoliin ja hätkähdin hereille mökin tärinään. Pitkä eläinkuljetusrekka kulki tuossa tiellä ja koko mökki tärisi kotoisasti. Kaupunkikotihan tärisee aina bussin mennessä ohi, mutta onneksi nyt niitä vuoroja on tosi vähän ja viikonloppuisin siinä ei kulje lainkaan busseja. Joku aika sitten, olisiko ollut vuosi sitten kaikki linjat muuttuivat, onneksi! Täällä mökki tärisee vain, kun menee ohi oikein isoja rekkoja, onneksi tosi harvoin. Torstaina käväisin kirkolla ja asemalla

kirpparilla. Tulin kotiin ja Nero oli sotkenut sohvan peiton ihan myttyyn ja kävi vähän väliä sohvannurkassa haistelemassa. Ajattelin siellä olevan jopa jonkun otuksen. Myöhemmin sitten aloin laittaa koirille ruokaa ja nousin portaikkoon, jossa on iso koiranruokapurkki. Huomasin possunkorvapussin ja mitä kummaa! Nero oli siis avannut sen ja popsinut toistakymmentä korvaa!Normaalisti Nero ei enää nykyisin sinne portaikkoon ole mennyt, mutta nyt korvien tuoksu taisi olla liikaa. Vein sitten loput korvat terassin kaappiin talteen ja Nero sai vähemmän ruokaa kuin muut koirat. Illemmalla otin taskulampun kurkatakseni sohvan nurkkaan lattialle, koska Neroa kiinnosti edelleen se nurkkaus. No, siellähän olikin 2 possunkorvaa ja siksi sohvan peitto oli sekaisin, kun Nero oli piilottanut korvia ja ne olivatkin pudonneet lattialle sohvan ja seinän väliin! Otin ne sitten talteen pussiin ja Nero on nyt hetken aikaa possunkorvalakossa! Perjantaina tuli Aino taas ajelemaan nurmikkoa, koska Seppo ei viitsi viikonloppuna ajella tänne ja taas takaisin. Nuorempana ajoimme kesät talvet tänne mökille joka viikonloppu töitten jälkeen, oli sää mikä hyvänsä! Muistan sen hyvin, kun minua aina pelotti matka pimeällä ja joskus oli näkyvyyskin tosi huono, kun lumi pöllysi tiellä. Joskus lumipöllyn vuoksi ei nähnyt kovinkaan paljoa eteenpäin ja kerran yxkax oli edessä iso rekka, edes sen takavalot eivät lumipöllyssä näkyneet! Nykyisin käydessäni äidin luona Pieksämäessä

pimeän aikana, jään sinne yöksi, ettei tarvitse ajella pimeällä. Eilen Nero pomppasi terassilla ja hyppi ikkunoille. Siellähän oli pääskysen poikanen pulassa! Se ei osannut lentää pois ja oli jumissa ikkunan ja hirsiseinän välissä. Ei auttanut muu, kuin otin sen varovasti käteeni ja laskin pihalle. Homma hoitui tosi hyvin, eikä lintu edes nokkinut minua! Ja ne kurjet edelleen huutavat jossain! Kävin Neron kanssa illalla niitä katsomassa, vaan eivät olleet tuossa meidän pellolla, täytynee hypätä mopon selkään ja lähteä niitä metsästämään kameralla! Tänä aamuna oli takapiha "mustanaan" pääskysistä! Poikaset kovasti opettelevat lentämään ja aikuiset kiljuvat ja syöksyilivät meitä kohti. Pääskyset syöksyvät varoituksena ja niillä on ihan oma varoitusääni. Ja mitä nämä lintujutut tarkoittavatkaan? Sitä, että kesä menee taas hujauksessa, syksyähän nämä linnut jo ennustavat! Olen muuten huomannut kyllästyneeni Facebookiin ja Instagramiin, en jaksa päivitellä joka paikkaan. Taidan nyt vaan keskittyä tähän blogiin, kukaan ei ainakaan kommentoi rumasti tänne, kuten facessa joskus on käynyt! Ai niin, olen lukenut tuolta kanta.fi:stä tietojani tästä leikkauksesta ja nyt siellä oli viimeisestä leikkauksesta patologin vastaus; leikatussa kudoksessa ei ollut yhtään melanoomajuttuja, mikä se oikea sanonta olisikaan, en nyt muista! Kuulostaa tosi hyvältä, mutta koskaanhan ei tiedä mistä seuraava löytyy, siksi on tämä viiden vuoden kontrolli. Pidetään peukkuja, että homma olisi nyt selätetty! Ainakin pysyttelen poissa auringosta, ja auringossa suojaudun hyvin! Joku Thaimaan tuttuni jo kyseli huolestuneena, jotta uskallanko enää talvikotiin matkustaa. No, totta kai uskallan, mutta nyt lähtee mukaan ihan toisenlaiset aurinkovoiteet ja vaatevarustuskin muuttuu,  pitkähihaiset ja lahkeiset lähtee mukaan, sekä pyöräilyvaatteetkin menee uusiksi, irtohihatkin on keksitty, hatuista puhumattakaan! Ottakaapa kaikki lukijat tästä opiksi, muistakaa aina suojautua auringolta! Liityin facessa melanoomaryhmään heti, kun tämä luomijuttu selvisi. Siellä on sitten kaiken ikäisiä melanoomaan sairastuneita, nuoriakin. Yksi surkea nuori siellä on, toivoton tulevaisuus ja elinaikaa vähän, sääli! Tämä melanooma voi tulla kenelle vain ja jokaisen pitäisi tarkkailla ihon muutoksia. Ajoissa kun huomaa, se on hyvä juttu! Olen joskus lukenut jostain, että aurinko on kaiken elämän luoja, sekä lopulta kaiken tuho! Taitaa pitää paikkansa!

31.7.2019 keskiviikko

omista mansikoista

Hellettä piisaa, ihan jopa + 30.4 enimmillään yhtenä päivänä. Eipä tullut tehtyä mitään kummallista, firman juttuja ja raivasin yläkertaa. Pyykit kyllä kuivuivat ihan tunnissa, kivaa! Loppuviikosta piti laittaa tuo ilmalämmitys viilentämään, sen verran jo mökkikin lämpeni. Perjantaina tulivat Hande ja Joy mökilleen, veivät Turon mukanaan sinne. Rontti olikin sitten tarhassa ihan hiljaa, kun Turo ei ollut villiinnyttämässä haukkuun ja ulvontaan. Rontti vaan loikoili ja seurasi luontoa ja pihaa. Koko viikonlopun olikin lämpöä joka päivä kolmenkympin korvilla! Mutta eipä se estänyt Joyta

"joutohattuja"

keräämästä ämpäreittäin mustikoita. Sitten viikonloppu meni ja alkoi hyinen arki! Lämpö putosi 11 asteeseen ja alkuun se oli tosi kivaa, jaksoi jopa jotain tehdäkin. Järjestelin Kutomoa kuntoon, heitettiin tielle jotain ainetta ettei hiekka pölise. Minä ajoin hitaasti mönkkärillä, Seppo istui peräkärryssä ja heitteli sitä ainetta. Sain pyydettyä Revontulesta kausikortin hinnan pois. Enhän helmikuussa tiennyt tätä melanoomarumbaa! Veimme kirppikselle kassikaupalla tavaraa ja tallissa on myös Veskulle, Akulle ja Artulle kasapäin tavaraa. Seppo teki pojille ihan omat työkalupakit, koska työkaluja oli kertynyt ihan liikaa nurkkiin. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä olikin sitten mittarissa pihalla +2.9 ja seuraavana yönä +3.9 eli kylmää kyytiä tuli helteen jälkeen. Miksi Suomen sää on nykyisin joko hellettä tai jääkautta? Vai onko se tämä ilmastonmuutos! Kurjet taas huutelee tuolla, mutta on niin kylmää etten edes viitsi hypätä skootterin kyytiin etsimään niitä!

tässä Raffialangalla (paperi/viskoosi) virkattu lierihattu

helteisiin, lierin kovetin Erikeeperin ja veden 

sekoituksella, eipä liekota

sain päähäni keväällä, että tarvitsen keltaisen hatun 

ja siinä se nyt on