maanantai 9. syyskuuta 2019

SYYSKUU




9.9.2019  maanantai

Syyskuu alkoi lämpimänä ja omppuhillon keitolla! Asensimme vihdoin yläterassille riippukeinuni. Olipa kiva istuksia siinä juttelemassa Marjon kanssa puhelimella! Tuo riipputuoli on ollut minulla jo
kasvihuoneviidakko
vuosia, mutta laitapa se roikkumaan lintujen sekaan! Nyt linnut ovat lähteneet ja voin hetken nauttia tuolistani, tosin sää heti kylmeni! Aloin myös kutomaan huivia, syksyhän on tulossa. Nytpä äkkäsin etten huomannut ottaa valmiista huivista kuvaa, täytyypä asia huomenna korjata uudella kamerallani! Niin, ostin uuden kameran! Edellinen kamera on tosi hyvä pokkari, mutta siinä on alkanut nestekidenäyttö menemään huonoksi, en näe kunnolla siitä mitään, siihen on tullut jotain pilkkuja.  Tutkailin sen korjausta netistä ja totesin korjauksen tulevan melkein samoihin hintoihin kuin uuden hommaaminen! Noh, minä en polta tupakkaa, en juo alkoholia, joten voin tuhlailla kameroihin ja muuhun elektroniikkaan! Kävinpä myös Pieksämäen markkinoilla äiteen kanssa ja täytyy sanoa niidenkin kärsineen myyjäkadosta! Emme ostaneet sieltäkään mitään, no tietty ne pakolliset markkinamakkarat söimme! Äiti haluaa muuttaa takaisin Tahiniemeen. Nykyinen asunto on ihan kiva, mutta korkean mäen päällä ja se alkaa vaikuttaa äidin kulkemiseen. Kävimme sitten Hakan toimistolla kyselemässä asuntoja ja yksi olisi vapautumassa, katsomaan pääsisimme perjantaina.
Neron kanssa pellon reunassa kurkia
jahtaamassa
Kävimme kuitenkin katsomassa talon sijainnin ja äiti tykästyi paikkaan! Torstaina veimme taas autoni huoltoon, katsastus ja korjaamolla tsekataan myös auton lukot. Keskuslukitushan ei ole tainnut toimia milloinkaan, kerran kesässä (ihan oikeasti), tänä kesänä ei kertaakaan. Laitan ovet lukkoon sisäpuolelta (turhauttavaa) ja lopuksi avaimella viimeinen ovi, jolloin kaikki aukeavat (enemmän turhauttavaa), hitsiläinen! Autoni ovet ovat siis useimmiten avoinna, varsinkin täällä maalla, kaupungissa ovet lukossa, paitsi se viimeinen avaimella laitettava! Eipä autossani ole mitään rosvottavaa, ja jos joku koko auton vie, varmaankin vie sen tarpeeseen! Olen siis ajellut Sepon pakulla. Sinne on äidin vaikea päästä, mutta vielä on onnistunut, kun vahdin oven edessä ettei äiti vaan pääse putoamaan sieltä! Kävimme sitten äidin kanssa katsomassa sitä asuntoa, aika pieni, mutta äiti haluaa kuitenkin sinne muuttaa! Mihinkäs yksi ihminen kissan kanssa isoa asuntoa tarvitseekaan! Ensi kuun puolenvälin tienoilla alkaa muutto. Ensin odotellaan, mitä minulle sanotaan Iho- ja allergiasairaalassa kontrollissa 14.10. Toivottavasti kaikki on hyvin ja pääsemme muutto hommiin! Eihän äiti yksin onnistu muuttamaan, apua tarvitaan! Viikonloppuna pyyhälsi pihaan Nökö, se on siis pikkuruinen auto, jolla kyläilemään tuli Veikko Viitasaarelta, Thaimaasta tuttu! Iltahan meni Sepon ja Veikon jutustellessa ja saunoessa. Grillaus siirtyi sisään ihan paistinpannulle, koska ulkona oli jo liian pimeää ja vähän kylmäkin. Sunnuntaina Veikko taas lähti Nököllään kohti omaa mökkiään! Joylta sain tatteja, kanttarelleja sekä ämpärillisen puolukoita. Hommaa siis riittää!
viljakin kypsyy
Tatit pilkottiin kuivuriin ja myöhemmin lasipurkkiin. Tänään kävin kirkolla ostamassa etikkaa ja hillosokeria. Etikkaa tarvitaan tillikurkkuihin, kurkkuja tulee kasvihuoneesta solkenaan sekä pieniä keltaisia tomaatteja, hillosokeria taas tarvitaan puolukkahilloon. Kävin myös kampaajalla, tarkoitus oli kyllä käydä kaupungissa lokakuussa, mutta en voinut odottaa sinne saakka. Nyt on taas tukka hyvin, kunhan vielä lykkään siihen punaista väriä juureen! Ai niin, virkkasinpa taas yhden hatun, laitan kuvan siitä ja huivista, kunhan saan kuvat otettua! Meillä olikin 7.9. päivän aamuna -2 astetta pakkasta ja täksi viikoksi on luvattu taas hellettä! Kylläpä sää poukkoilee edes takas! Kohtahan tässä alkaa odotella kaupunkikotiin lähtöä! Ensin kyllä pitää saada tuo yläkerta kuntoon. Tänään sieltä lähti ylimääräinen sänky, sellainen runkopatja, koska sain kunnon sängyn sinne. Pitää vielä käydä läpi talven käsityöjutut, ohjeet ja langat jne.


20.9.2019 perjantai



Niin se vaan kesä hurahti! Olen keitellyt puolukkahillotkin, kukat on kärrätty hunttaan, pihavalot kerätty laatikkoon ja pelargoniatkin siirsin terassille. Tosin parin päivän päästä siirsin kaikki sisälle, koska yöllä olikin jo -4 pakkasta ja joka yö muutenkin pakkasen puolella. Aikomuksena on lähteä maanantaina kaupunkiin ja otan mukaani pienemmät kukat ja myöhemmin isommat, kun tulen takaisin lokakuun lopulla äitini muuton vuoksi. On se järkkyä, kuinka paljon tavaraa on kesän aikana siunaantunut tänne mökille. Tosin olen ostellut pitkähihaisia ja pitkälahkeisia vaatteita talvikotiin pyöräilyyn ja golfiin. Siellä toimin nyt nurin kurin eli päivällä piilossa auringolta ja iltaisin sitten voin käyttää hihattomia mekkoja sekä sortseja! Veimme autoni korjattavaksi ja hakiessamme olin
Turo ja Nero ihmettelevät terassin oven takana,
miksi ei pääse sisään! Seppo imuroi noki-
imurilla uunin sisustaa, siinä syy

ihmeissäni, ovien lukitus toimii, ei muuten ole koskaan toiminut! Sitten sanoin korjaamolle, jotta katsoisivat myös radion, se kun lakkasi toimimasta. Kehtaanko edes kertoa mikä siinä oli! Heh heh, joku (kaiketi minä itse) oli painanut mykistysnappia! No, edelleen jäi kyseisen mykistysnapin sijainti arvoitukseksi, uskallanko painella enää mitään nappeja!! Aika paljon on vihdoin sadellut, täällähän ei koko kesänä ole tuota vettä tullut! Viime sunnuntain satoi koko päivän ja vettä tulikin 34 mm, onneksi vettä ettei lunta! Tällä viikolla sitten kylmeni sää totaalisesti, joka yö pakkasta ja päivisinkin vain kymmenen lämpöasteen korvilla. Päätimme sitten lähteä kaupunkikotiin viikkoa aiottua aiemmin. Postihan on siirretty tänne syyskuun loppuun, mutta nykyisin siirto onkin helppo hoitaa netissä! Syksyn myötä on tänne mökin yläkertaan taas tulleet nuo halvatun kärpäset. Olen rakennellut niille kaikenlaisia ansoja. Ennen oli voita kärpäsrullia katosta roikkumassa ja hiuksethan niissä oli koko ajan kiinni. Ikkunoissa oli ikkunapaperit ja nytpä keksin niille uuden käytön. Laitoinkin niitä ikkunapapereita teipillä roikkumaan lamppuihin, valoihinhan ne otukset lentelevät ja niin niitä näppärästi tarttui niihin. Tosin sitten iltaisin nukkumaan mennessä kuuntelin niiden pärinää, kun eivät päässeet irti! No, kaikella on hyvät ja huonot puolensa! Ja sitten tuohon äidin muuttoasiaan! On se kumma, kun Pieksämäen kokoisessa kaupungissa ei ole minkään valtakunnan muuttofirmaa! Soitin sille joka aiemmin on muutot hoitanut, mutta hän ei kuulemma enää niitä tee ja antoi yhteistyökumppanin numeron. Soitin sinne ja hän pyysi lähettämään viestin ja lupasi soitella, kun pääsee kalenterin ääreen. Taisi hänellä olla edessä Kiinan matka, koska reiluun viikkoon ei ole mitään kuulunut. Äidin tavarat mahtuisi isompaan pakuun ja yhteen reissuun, pari muuttomiestä niitä kantamaan ja siinä se! Muuttolaatikot vien äidin kanssa ennen muuttoa, koska asunnot ovat käytössä pari viikkoa päällekkäin. Kirjahylly, ruokapöytä tuoleineen, sänky ja sohvapöytä tulevat suoraan liikkeestä, josta kävimme ne tilaamassa. No, katsotaan kuinka tässä käy, aikaa onneksi on vielä! Miten muut Pieksämäkeläiset mahtavat hoitaa muuttonsa, ihmettelen vaan! Turokin oli viikon mökissä sisällä, kun sen kopissa ei ole lämmitystä, Rontin kopissa on lämmitys ja tuli nuo pakkasyöt. Nerokin sai vähän liikuntaa juostessaan Turon kanssa, kunnes ne otti yhtenä päivänä yhteen jostain syystä. Seppo nappasi Turon sohvalle ja Turo kyllä katseli Neroa sen verran häijysti, että vietiin se koppiinsa. Nero taas ei ollut moksiskaan! Seuraavana päivänä tulikin Hande mökilleen ja otti koiransa sinne lämmitettyihin koppeihin. Koirat on koiria!

yläkerran terassilta kuvattu täysikuu päivää ennen täyttä kuuta
siltä varalta, ettei täyden kuun aikana olisi pilvetöntä taivasta
eli kuvattu 13.9. mun suosikki pikku pokkarilla, ei uskoisi,
että sillä saa näinkin hyvän kuvan, paremmalla kamerallani
tuo ei onnistu tai sitten en vaan osaa tai siis  kyllähän minä
 osaan mutta muut kamerat eivät osaa !!

Tämmöistä tänään ja palataan asiaan taas myöhemmin, joko täällä mökillä tai kaupunkikodissa!


30.9.2018 maanantai


Täällä taas, kaupunkikodissa! Kyllä se vaan syksyksi kääntyy vaikka suht lämmintä on välillä ollutkin! Kamelikuorma tuli taas tuotua mökiltä kotiin, onneksi Veikko oli täällä päässä kotona ja kantoi kasseja yläkertaan. Vaikka en montaa kassia kantanut ylös, sain tuon vasemman käteni taas tosi kipeäksi. Kassien purkamisessa menikin sitten muutama päivä ja vieläkin on osa tavaroista missä lie, ei ainakaan omilla paikoillaan. Ja onpa tuo naapurin kuppilarakennuskin kokonaan hävinnyt, tyhjä tontti jäljellä. Se kuppilahan paloi noin vuosi sitten. Hande asensi kellariin vesimittarille sellaisen vesivahdin, mikä lie oikea nimitys, mutta se kumminkin vahtii vesivuotoja. Kävi sitten sillä lailla, että seuraavana aamuna, perjantaina ei taloon tullutkaan vettä. Vesivahti siis toimii! Meidän vessa on siis vuotanut vähän jo kauemmin, koska Seppo ja Hande sen heti äkkäsivät. Siis ei se vesi lattialle vuotanut vaan siellä pöntössä! Hande sitten asentamaan uutta pönttöä ja voi hyvät hykkyrät, sain vihdoin sen korkean mallisen pöntön tännekin, mökillähän sellainen on ollut jo vuosia! Se kun tässä iässä alkaa nuo polvet kenkkuilemaan!
naapurin kuusen latvassa pari käpyä
Innostuin myös vaihtamaan olkkariin uudet verhot. Ensin verho käteen, mittasin pituuden ettei verho mene termostaatin päälle ja sitten ripustin verhon. Ripustus ei ole kivaa, kädet ei oikein mahdu tankojen väliin ja siksi en kovin usein noita verhoja vaihda. Ja sitten, voi halvattu, enhän muistanut lainkaan silittää verhoa ja siinä sojotti terävät viikkauksen jäljet! No, poishan en niitä alkanut kiskoa ja sitten kekkasin suihkuttaa ne viikkaustaitteet hienolla vesisumulla märäksi samalla vetäen verhon ihan suoraksi. Kuivuttuaan se verho menetteli, oli ainakin taitteet hävinneet. Toisen verhon kyllä sitten silitin! Handen pikkunen auto on korjaamolla ja kovasti odottelen sen pihaan saamista, saan näet sitten ajella sillä, koska oma autoni on mökillä tallissa. Ja sitten viikon kohokohta! Sain alakoulun aikaiselta luokkatoveriltani Annikilta vinkin, että tuossa Kurranummen leikkikentän lammikossa uiskentelee mandariinisorsa, harvinainen otus näillä main. Kamera-arsenaali reppuun vesipullon kera, reppu selkään ja kävelemään puistoon päin ja täytyypä tunnustaa, että ensin piti googlettaa tuo leikkikenttä, en ole siellä koskaan ennen käynyt! Kävellen siksi, kun fillarin renkaissa ei kaiketi olisi ollut tarpeeksi ilmaa koko kesän seisottuaan varastossa (kuten ei ollutkaan, kun seuraavana päivänä tarkistin renkaat). Jos tuollainen lintu on lähimailla, ei siinä ehdi alkaa pumppailemaan ilmaa fillarin renkaisiin ja sitä paitsi en edes osaa pumpata ilmaa, en ole koskaan osannutkaan, ikävä tunnustaa. Kävely kyllä tekee välillä ihan hyvää! Tallustelin sitten kohti puistoa napsien välillä kuvia syksyn väreihin pukeutuneista puista. Sitten Kurranummi läheni ja perillä mietiskelin, missä mahtaa se lammikko sijaita. Kävelin puistossa ja hetken päästä tiesin missä sorsa oleskeli, siellä nimittäin seisoskeli sen verran ihmisiä, jotta arvelin lammikon olevan siellä ja niin olikin! Sorsan kuvaajia oli siis muitakin paikalla ja lisää tuli! Sorsa oli todella kaunis, kirkkaat värit, voiko tuon näköistä edes olla olemassa muualla kuin jossain sademetsässä! Tässäpä syyskuun lopuksi pino kuvia tuosta mandariinisorsasta! Napauta kuvia, niin näet koko komeuden suurempana kuvana!









torstai 1. elokuuta 2019

ELOKUU


2.8.2019 perjantai

ei nyt ihan näin kylmä vielä ole, mutta kudoin itselleni ja
äiteelle heijastavasta langasta pipot syksyn pimeyttä varten

Ja niin se kuukausi taas vaihtui! Vesku ja pojat hurauttivat tänne tuolta Vantaalta matkalla Kreikasta Rovaniemelle kotiin! Olipa kiva nähdä poikia, ovat kovasti taas kasvaneet! Syötiin, saunottiin ja tänään he lähtivät kohti kotia Rovaniemelle, ajoaikaa ainakin 8 tuntia, on siinä ajamista! Tänään mittarissa +15, mutta todella kylmä tuuli! Mut kyl se tästä :)

Häh, en mahtunut terassin portista sisään, miksiköhän ???

3.8.2019 lauantai

Neron kanssa aamulenkillä ja paluumatkalla Kutomon kohdalla täyskäännös takaisin, kurjet nääs huutelivat tällä kertaa takana olevalla pellolla. Aamutakin vyön kiristys, kahlaus heinikossa ja pellon laidalla kamera taskusta. Kamera on aina mukanani taskussa tai vyölaukussa. Siellähän ne kiljukallet  mekastivat ja sainkin kuvia.



tämä kurki on jopa rengastettu, ensin katsoin, että sillä
on jaloissa sukat



Julmetun kylmää, +12 ja läksin silti keräämään marjoja pensaista. No, laitoin korkeakauluksellisen puseron, hupparin, vielä untuvaliivin päälleni tuulen suojaksi, puhelimeen kuulokkeet ja kirjan kuuntelu päälle. Keräsin sitten pari desiä marjoja ja mitä sitten  - alkoi sataa jääkylmää vettä kaatamalla! Se siitä keräämisestä, onneksi ei tullut kuitenkaan lunta tai räntää! Uusi yritys vähän myöhemmin!







15.8.2019 torstai

mehuhommia

Nyt on sitten poimittu mustat ja punaiset herukat, keitetty mehuksi, pullotettu ja pakastettu. 21 litraa mustaa ja 6 litraa punaista mehua. Tämä vuosi oli mustien herukoiden vuosi, punaista tuli yli puolet vähemmän kuin muina vuosina! Mehumaija oli tuolla saunan terassilla itsekseen porisemassa, minulla on siis sähkökäyttöinen maija. Alun perin aikoinaan Pähkinärinteessä asuessamme ostin eräänä syksynä tavallisen mehumaijan, vein sen verkkokellariin ja joku ryökäle kävi sen sieltä
ette kyllä arvaa, mitä nuo värikkäät ovat!
Ne ovat räksien pelotteeksi mansikkamaalle laitettuja
 cd-levyjä, kivasti kiiluvat yölläkin!
varastamassa, vei kyllä muutakin. Mehumaija oli Hobby Hallin avaamattomassa paketissa, mitähän rosvo luuli varastaneensa! Vakuutus sitten korvasi vahingot, mutta Hopparissa ei ollut enää sellaisia maijoja ja piti ostaa tuo sähkökäyttöinen. Mutta kaiken kaikkiaan, olipa hyvä rosvo, kun vei sen maijan, sain paremman tilalle. Ei tarvitse sisällä hikoilla kuuman mehustuksen kanssa! Joskus näinkin, onni onnettomuudessa! Kävin parin päivän reissulla Pieksämäessä äiteen luona. Hoidimme kaikenlaisia asioita shoppailun lomassa ja yhtenä päivänä hurautimme Varkauteen pankkiasioille. Pahus, kun sulkevat noita pankkikonttoreita, siksi piti ajella Varkauteen saakka. Pieksämäestä on Varkauteen ehkä nelisenkymmentä kilometriä ja se väli on sitten yhtä korpea, kuten Hankasalmi-Pieksämäkikin. Suomi on siis tosi harvaan asuttua seutua! Hepe ja Jinnykin olivat täällä pitkän viikonlopun ja grillikatoksessa sitten käytimme sukiyakigrilliämme, jonka toimme yhtenä keväänä Thaimaasta. Hyvää ja terveellistä ruokaa tulee sillä, eikä tule hotkittua, kun pitää ootella ruuan valmistumista! Ronttikin oli tuona viikonloppuna hiljainen kaveri, kun Hande vei Turon omalle mökilleen. Turo (mäyris) alkaa ulvomaan ja sitten alkaa Ronttikin. Aika vilpoista
ihan itsekseen syntynyt kukkapenkki mökin
portaiden vieressä
onkin ollut, tosi hyvä juttu ja kovin tuulista, ei hyvä juttu! Maanantaina käytiinkin sitten Jyväskylässä ostoksilla, tosin vaihteeksi kaikenlaisissa rauta- ja maalikaupoissa, miksiköhän yleensä lähdinkään mukaan! Tuli ihan mieleen Jompparin talvi, siellähän ajeltiin samanlaisia kauppoja ees taas! Tällä viikolla onkin sitten ollut aika kivan lämpöistä tuo sää, paitsi koko viikon on ukkonen pyörinyt ympäriinsä, ei tullut kuitenkaan tänne meille, lähetti vain sadetta. Sadetta on kyllä luonto kaivannutkin, metsät ja pellot ovat nyt tosi kauniin vihreitä, kun sade huuhtoi pölyt pois! Olemme suunnitelleet tuon yläkerran terassin kattamista, sitä kun ei voi käyttää lintujen takia mihinkään. Löysimme Torilta (Tori.fi) sopivan ikkunan siihen, pikku tuuletusikkuna sekä isompi avattava, ihan kolminkertaiset lasit, 40 euroa. Seuraavaksi pitää ostaa siihen maalia ja maalata saman väriseksi, kuin nuo muutkin ikkunat! Siis täällä mökillähän ei hommat koskaan lopu, sen tietävät kaikki mökin omistajat!


sää lämpeni ja kelpaa taas koirien köllötellä ulkona,
kuvassa Rontti



sukiyaki herkuttelua

karviaispuska, pari vuotta sitten istutettu ja nyt antaa satoa



varustautumista syksyn pimeyteen

pipoista jäi vähän lankaa, tekaisin heijastavan
pääpannan ja rannekkeet






















30.8.2019 perjantai


Nyt on marjahommat tehtynä, vihreitä karviaisia jonkin verran, kaikki meni suuhun ja punaisia on reippaasti. Niitä käyn välillä hakemassa kipollisen syötäväksi. Mustikkaa sain Joylta ämpärillisen ja päivä meni niitä siivotessa, käsin! Eipä tässä sen kummempia olekaan tehty! Onneksi on jonkun
verran satanut ja yhtenä päivänä satoi vajaassa tunnissa vettä 29 mm ja se on paljon se! Tilasinpa netistä muutaman pyöräilypaidan, sellaisia pitkähihaisia. Niitähän tarvitsen talvikodissa pyöräillessä. 2 paidoista menee luultavasti Sepon käyttöön ja yksi minulle. Se on sellainen miesten paita ja hihat olivat tosi pitkät, pitänee lyhentää. Sitten huomasin, että hihoissa olikin peukalonreiät eli ei
postin käsittelyä
tarvitsekaan lyhentää, hyvä juttu! Naisten kokojahan isoina ei tahdo löytää, siksi miesten kokoja ostin. Nuo urheiluvaatteiden valmistajat luulevat kaiketi, ettei nainen kokoa 44 tai yli liiku lainkaan! Kerran olen siitä nurissut yhdessä urheiluliikkeessä. He sanoivat heillä olleen isoja kokoja, mutta ovat loppuneet. Kyllä kai loppuvat, jos niitä kaupassa on yksittäin, hitsi vieköön! No, onneksi Budget Sportista löysin kahdet pitkälahkeiset pyöräilyhousut ja mikä parasta, hinta 9 euroa kappaleelta! Ja naisten osastolta, ihmeiden aika ei ole ohi tai sitten osuin vain sinne oikeaan aikaan! Nyt tilasin naamarasvoja, mutta ensi viikolla on taas Postin pakettien kuljetus lakossa, kait se paketti syyskuun aikana tulee, sitten lähdemme taas kaupunkikotiin! Laitanpa tänne kuvan, kuinka kävi yhden laskun lähetyksen kanssa. Se palautui täysin tuhannen päreinä tänne mäkille! Sen verran näkivät nimestä, että lähettäjä oli Seppo Koukkunen, vaan Oy:tä eivät muka siitä nähneet. Palautus tuli siis tänne mökille, kun sen olisi pitänyt mennä kaupunkiin. Eivät edes uutta postimerkkiä vaivautuneet laittamaan mukaan. Hande kaupungissa oli tietty vähän raivona! Nyt alkoi taas täällä yläkerrassa joka vuotinen kärpästaistelu. Niitä on pilvin pimein ja joka päivä pitää liima-ansat vaihtaa! Vihdoin pääsin golfaamaan! Eilen olin Irman kanssa kentällä ja tarkoitus oli kiertää 18 väylää. Kuinkas sitten kävikään, edellä oli ainakin kolme 6 hengen ryhmää ja arvaahan sen, että jonotettiin! Siinä kyllä menee pelifiilis tykkänään. Kiersimme siis 13 väylää ja sitten meni kuppi nurin elin lähdimme pois! Siihen mennessä olimme pelanneet jo 4,5 tuntia ja ainakin tunti olisi ollut jäljellä, seisoskelua siis! No, toisen kerran uudelleen!
Nyt alkoi satamaan ja pyykit pihalla. No, eipä haittaa, koska illalla ensin unohdin pyykit koneeseen ja illan pimetessä muistin käydä ripustamassa ne ulos. Jos olisin unohtanut ne yöksi koneeseen, olisi ne pitänyt uudelleen huuhtoa. Yön koneessa olleet pyykit kyllä haisevat yön koneessa olleilta! Nytpä huuhtoutuvat ja huomennahan taas aurinko paistelee!

Ja taas vähän lintuja















31.8.2019 lauantai

Jaa-a, niin se kuukausi taas loppuu! No, kävimme kuitenkin kirkolla tsekkaamassa Mikko Markkinat. Olipa halpa kierros, mitään ei ostettu, ei ollut mitään ostettavaa! Mikko markkinat kyllä vuosi vuodelta kutistuvat, Heinähattutorinkin on parempi! Illemmalla kävimme sitten Kovalassa ostamassa kananmunia ja sain Tuulalta ämpärillisen omenoita hilloksi. Elokuussa muuten satoi 81 mm, kun alkukesästä ei sitten vettä tullutkaan!

Kovalan heppa

kanat

maanantai 1. heinäkuuta 2019

HEINÄKUU


1.7.2019 maanantai

Heti aamusta Hesarissa hyvä uutinen! Tosin se ei enää meikäläistä auta, mutta muita yrittäjien puolisoita. Olin vieraalla töissä 26 vuotta, jäin pois työstä ja TE-toimisto ilmoitti, että olen yrittäjä,
tässä ote Hesarin tämän
aamun uutisesta
koska Seppo on yrittäjä! Siis en saanut mitään työttömyyspäivärahaa kolmeen vuoteen, sitten jäin eläkkeelle, sitä ei TE-toimisto voinut estää! Oikeasti kolmessa vuodessa hupeni elämiseen suurin osa eläkkeelle säästämistäni rahoista, onneksi oli edes niitä! Maksoin kuitenkin liitolle maksuja koko tuon 26:n vuoden ajan ja joka penni meni hukkaan. Miksikö - koska kukaan ei kertonut noita asioita! Jos olisin tiennyt, en olisi maksanut liitoille kolikkoakaan! No, tämä raivostuttava asia oli jo mielestäni unohtunut, mutta nyt taas palautui mieleen, kun näin tuon uutisen! Ai niin, TE-toimiston virkailijan neuvo; voithan erota miehestäsi, sitten saat rahaa, aargh! Jospa nyt voisin taas siirtää tämän asian tuonne kauas muistin perukoille!
Huomenna hyppään junaan kohti Tikkurilaa ja keskiviikkona taas leikeltäväksi. Siitä sitten taas lisää, kunhan itsekin viisastun!

2.7.2019 tiistai

Ja sitten kohti juna-asemaa odottamaan intercityjunaa kohti Helsinkiä tai oikeasti Tikkurilaa, Joy lupasi tulla asemalle vastaan, koska hän on sopivasti lomalla. Istumapaikkani on ravintolavaunun yläpuolella ja istuinrivi on ikkunoiden edessä, jokaisella siis nokka kohti ikkunaa. Paluumatkalle en kyllä ota samaa paikkaa, välillä tulin
jossain Muuramen seutuvilla
huonovointiseksi, parempi istua toiste päin menosuuntaan. Tänään kerkeän puuhailla kaikkea kotona ja huomenna on taas se leikkelykoitos. Kirjoitan näitä muutamia rivejä junassa, kun äkkäsin ilmaisen netin ja minulla on tuo suojaus tabletilla kunnossa. Melkein vieressäni istuu nainen kirjoittamassa raivokkaasti yhdellä sormella ja välillä huokailemalla syvään. Arvuuttelen, mitä hän on tekemässä, töitäkö vai jopa kirjoittamassa kirjaa, pakinaa, kolumnia vai jotain! Huokailua kyllä kuuluu alati! Olen joutessani lukenut digi Hesarin tilaukseen liittyvää viikon kirjaa, mutta kyllästyin eli tuli tekstiä tuijotellessa huono olo. Kokeilin sitten, josko tämä kirjoitus onnistuisi paremmin. Ihme kyllä nyt blogin kirjoitus onnistuu, sivukin vaihtuu nätisti tai siis sivu jatkuu. Ennen tuo sivun vaihto ei iPadillä onnistunut tai sitten olen vaan tosi pöllö. Tuo viimeinen on varmaan se oikea arvio! Kirjoitusvirheet korjailen sitten kotona pikku läppärilläni, jonka jätän sinne, koska viimeksi ostin uuden koneen ja se on mökillä. Onhan minulla taas hyvää aikaa, kun leikkauksen jälkeen ei saa pariin päivään kävellä. No, nyt jatkan taas kirjan lukemista, tunti vielä matkaa perille.

4.7.2019 torstai

Keskiviikkona ehdin aamusella tekemään kaikkea tarpeellista sekä puhdistin kaksi tuuletintakin. Toisen kiinnitysnauhaa en saanut enää kiinnitettyä, mutta laitoin sitten pussinsulkijoilla sen kasaan.
Riihimäellä on lukutaidotonta väkeä,
tässä näin 3 fillaristia ajelevan!!
Saattaapa Seppo sitten ensi viikolla tänne töihin tullessaan sen korjata tai sitten ei. Toimii se noinkin ihan hyvin. Toinen tuuletin meni hyvin palasiksi ja sain myös kasattua sen hyvin. Sitten lähdin kävelemään bussille, vastaan käveli teini nenä kiinni puhelimessa, jolloin hoksasin unohtaneeni puhelimen kotiin laturiin. Siis ympäri ja hakemaan se kapistus. No, joku voisi sanoa ettei puhelinta tarvita tällä reissulla, mutta olen erimieltä. Sairaalasta palatessa taksikeskus haluaa puhelinnumeron. Koskaan sieltä ei ole kukaan soittanut, mutta tietenkin puhelimen ollessa kotona, sieltä olisi soitettu, näinhän se menee! Matka joutui ensin bussilla Malmin Novaan. Kävin ostamassa kirjakaupasta värit mökin tulostimeen, kävin syömässä ja matka jatkui junalla stadiin ja edelleen ratikalla Meilahteen. En muuten ole koskaan nähnyt stadissa niin paljon poliiseja ja varsinkin moottoripyöräpoliiseja, EU-tapahtuma tulossa. Leikkaukseen pääsin ajallaan, kun ensin jaksoin kömpiä sen hirveän jyrkän mäen ylös sairaalalle. Siellä oli nyt eri lääkäri ja hän ihmetteli, miksi pohje oli leikattu poikittain, normaalisti tämmöinen leikataan pitkittäin. Saman luin netistä, mutta en sitä liiemmälti ihmetellyt! Siinä kävi sitten toinenkin lääkäri neuvottelussa ja uusi haava on sitten kutakuinkin pitkittäin, ristikö polvitaipeessani nyt on, näen sen itse sitten myöhemmin. Leikkauksen jälkeen alkoi kotimatka. Täytyy kyllä kehua Iho-ja allergiasairaalan henkilökuntaa; kertakaikkisen ystävällisiä ja mukavia. Kolmen kuukauden päähän sain kontrolliajan. Melanoomapotilaita tarkkaillaan viisi vuotta, kuinka tiheään, se selvinnee ajan myötä. Pääasia, ettei tuo viheliäinen tauti ole levinnyt! Taksia saikin tällä kertaa odotella tovin, kaupunki hiukka sekaisin ulkolaisten vieraiden vuoksi. Kotiin pääsin hyvin ja sain istahtaa tuoliini. Hyvin pian kyllä hilasin tuolini eteen korkean koiranruokapurkin ja siihen päälle tyyny pehmikkeeksi. Tuolini kääntyy lepoasentoon ja jaloille nousee tuki. Mutta ennen tuolista nousemista pitää jaloilla tökätä taaksepäin se jalkataso ja nyt minulla on vain yksi jalka käytössä siihen. Aina sen tehdessäni alkoi vasemmasta jalasta kauhea suonenveto, kuten viimeksikin. Siksi siis tämä
yritin kuvata Malmin lentokentän lentokoneita, siellä joku
lentokilpailu, koneet olivat liian kuitenkin kaukana minun
 kameralleni, mutta tämä putkahti pihalle istuksimaan
 ihan viereen
koiranruokapurkki patentti. Viimeksi ei näissä leikkaushaavoissa ollut minkäänlaista kipua, vaan nyt on! Tuo pohje on tosi kipeä ja niin vaan piti kömpiä Panadol-purkin luo, otin tupla-annoksen! Eikä ihme, leikattiinhan nyt samaa paikkaa syvemmältä ja leveämmältä. Jääköhän siihen kohtaan pohjetta monttu? Muuta lääkettä ei tässä tapauksessa saakaan syödä, Buranan kaltaiset lääkkeet ovat täysin kiellettyjä jo viikko ennen leikkausta, ohentavat verta! Viime leikkauksen jälkeen huomasin oikeassa sääressäni kummia paukamia ja tummia kohtia. Näytin niitä leikkauksen jälkeen hoitajalle, kun hän taas paketoi jalkaani. Hän kehotti pitämään lentosukkaa molemmissa jaloissa, joskus kuulemma toinen jalka reagoi näin ilman sukkaa! Siis kotona nettiin ja tilasin parit lentosukat mökille, samalla kun ostin lauantaiksi junalipun takaisin Hankasalmelle. Niin, en tietenkään ostanut sukkia ja junalippua samasta paikasta! Yö meni kuitenkin suht mukavasti Panadolin voimalla. Kun pitää jalkaa liikkumatta, ei ole särkyä! Tänä aamuna piti pestä se käytetty lentosukka lauantain junamatkaa varten. Onneksi älysin ottaa mukaani puhtaan sukan mökiltä lähtiessäni ja jopa parin jalassani olleeseen. Nytkin ihmiset ovat katsoneet helteellä sukkaani ja olisihan se ollut vielä hullunkurisempaa, jos jalassani olisi beige ja musta sukka!
Hande ja Joy lähtivät äsken lomalle, ensin lentävät Prahaan ja seikkailevat sitten ympäri Eurooppaa. Olen siis hetken yksin täällä kämpässä, kunnes lähden mökille ja Seppo tulee tänne sunnuntaina Handea tuuraamaan. Tämmöistä nyt tänään!

8.7.2019 maanantai


No juu, heti alkuun pitää vähän perua puheitaan! Joskus mainitsin saavani nyt hyvällä omalla tunnolla istuskella telkkua katsoen, kirjaa lukien tai virkaten! Niin olen tehnytkin melkein koko kesän, vaan nyt alkaa maistua puulta, tylsää, väsyttävää! Olin yhden yön ja 2 päivää kotona ihan yksinäni ja mitenkä kuulinkin kaikki pienet risahdukset, ovien pamaukset jne. Onneksi kukaan ei soittanut ovikelloa, olisin saanut sätkyn, kun ei ollut edes koiraa mukana. Kun on koira matkassa, ei kiinnitä huomiota mihinkään ääniin. Tosin parina yönä satoi kovin ja monesti heräsin siihen.
mökin terassilla, sopiva sää
ja mansikoita, mutta ei yhen
yhtä hyttystä
Pakkasin sitten pikku lentolaukun ja repun mökkimatkalle. Toisen kassin ja firman tavarat jätin sohvalle Sepon tuotavaksi. Katsoin valmiiksi aikataulut stadiin ja sitten muutinkin suunnitelmaa. Jos olisin mennyt junalla Malmilta kaupunkiin, olisin joutunut raahaamaan laukkuja portaita alas, koska Malmin asemallahan ei toimi liukuportaat, ei koskaan. Menin siis "hitaalla" bussilla rautatieasemalle ja siellä hyppäsin Pendolinoon. Matka meni ihan hyvin ja Seppo olikin Hankasalmen asemalla vastassa. Sunnuntaina Seppo
vielä yksi joutohattu, nimi siitä, kun
niitä joutessani virkkailen 
lähtikin sitten ajelemaan kaupunkiin duuniin, kun Hande ja Joy ovat lomalla. Seppoa ei kyllä olisi yhtään huvittanut duuniin lähtö! Täällä mökillä onkin sitten sadellut, tihkunut eilisestä saakka eli olen kökkinyt mökissä ja tylsäksi alkaa käymään! Joutessani laitoin mustikkapiirakan uuniin, kohtahan saa jo uutta mustikkaa ja viime vuotistakin on vielä pakkasessa. Sitä vaan ihmettelen, kuinka saan sen piirakan yksinäni tuhottua, ehkä se onnistuu! Mansikoita on jo kypsynyt suuren suuressa mansikkamaassani. Sehän on lasten vanha käytöstä poistettu hiekkalaatikko, juuri sopivan kokoinen siihen tarkoitukseen. Toinen mansikkamaa tai mansikkarivi on kasvihuoneen seinustalla. Ostin vuosia sitten 2 isoa mansikkaruukkua ja laitoin ne siihen kasvihuoneen seinustalle. Osa niistä mansikoista ehti rönsyillä maahan, ennen kuin ehdin istuttaa ne hiekkalaatikkoon. Mitäs tuosta, hyvin ne siinäkin maassa viihtyvät ja mansikoita tuottavat.

aamiaisessa ei mitään vikaa
Muuten täällä on menossa jääkausi, +11. En ole paljoa ulos nokkaani laittanut, vein koirille ruokaa, hain tallista lasipurkkeja, koska huomenna keitän viimevuotiset mansikat pakkasesta hilloksi. Ensi lauantaina haemme kaksi laatikkoa uutta mansikkaa pakastettavaksi. Neron kanssa kävin muutaman kerran pissalenkillä ja kerran postilaatikolla. Muuten ei tuonne huvita lähteä palelemaan. Tosin paksu toppatakkini roikkuu vielä tuossa saunan tangossa. Tuo sisäsaunahan on aina kesäisin vaatehuoneenani ja varastona, ihan kätevää. Ja nythän en saakaan käydä pihasaunassa, koska sinne tulee kaivovesi. Lääkäri suositteli käyttämään tuota sisäsaunaan suihkua, siihen tulee puhdasta vettä osuuskunnan verkosta. Syksyisin on taas kova homma tyhjentää tuo sisäsauna romppeista! Mutta en ajattele vielä syksyä, en ole ehtinyt edes kesää aloittaa. Odotan kovasti golfkentälle pääsyä, vaan siihen taitaa mennä vielä kuukauden verran! Kunto tässä ihan rapistuu ja tämän ikäisenä sitä ei ihan noin vain kohoteta, nuorempana se onnistui tuosta vaan! Viime kesänäkin minulla oli "kuntosali"
hilloa vähäksi aikaa
tuossa mökin terassilla. Kuntoiluvehkeet ovat siellä nytkin, vaan ei ole vielä niihin koskemista. Olen nukkunut tuolla yläkerrassa, mutta nyt muutin alakertaan ja Seppo muutti olkkarin sohvalle, jossa hän tykkää muutenkin nukkua, silloin kun ei tarvitse sohvan yläpuolella olevaa ilmastointilaitetta pitää päällä. Tämä tuon jalkani vuoksi, ei tarvitse pomppia noita portaita ees taas, turvallisempaakin se on. Kotona oli liikaa portaita ja siksi tulin äkkiä tänne mökille. Huomaa, että tuolta pohkeesta on nyt leikelty reippaasti, sen verran se on kipeä, eikä huvita paljoa kävellä. Usein kun sitten lähden liikkeelle, olen etukäteen suunnitellut reitin ja sille monta juttua samalla, säästyy niitä askeleita. Aiemmin kyllä keräsin askeleitä askelmittariin, mutta nyt pitää toimia toisin, ainakin jonkun aikaa! Siinäpä taas tältä päivältä ja huomenna hilloshow!

16.7.2017 tiistai


Kylmä viikko takana mökissä kököttäen! No, enpä silti olisi saanut kävellä pitkin poikin. Alkaa pikku hiljaa koipi paranemaan, paitsi joskus pohje osuu ikävästi johonkin ja voi vietävä, että se sattuu. Yhtenä aamuna venyttelin, kuten aina ennen sängystä nousua ja nyt sitten pohkeessa naksahti kurjasti eli venyttelyt loppui nyt vähäksi aikaa. Mylläsin tavaroita tuolla yläkerrassa ja sain kasattua taas 4 kassillista kirppikselle tavaraa, kuinka sitä kertyykin, eikä missään näy, että olisi pois viety!
pottumaa
Tarkoituksenani on siirtää sänkyni toiseen paikkaan tuolla yläkerrassa. Paljon tavaraa on vielä viemättä Kutomoon ja sekin on järjestämättä. Kaikkea hankaluutta tuo jalan leikkaus aiheuttaa, mutta pääasia että paranisi. Viikolla sitten napsahti hammas ja pala pois. Siinä oli tosi terävä reuna joka raapi kielen juurta ja lopulta en voinut edes puhua, kääk! Soitin hammashoitolaan ja siellä kerrottiin hoitolan olevan suljettu koko heinäkuun. Jaahas! Puhelimeen vastannut henkilö kyllä neuvoi ostamaan apteekista paikka ainetta koloon. Olin muutenkin perjantaina menossa kirkolle ja sitten siis myös apteekkiin. Samalla vein ne kirppiskassit pois terdeltä tilaa viemästä. Sitä ainetta ei sitten ollut ihan helppo laittaa, ensin sitä piti saada puristettua ulos siitä pikkuruisesta tuubista. Kun se onnistui, unohdin sen syödessä ja taas homma uusiksi. Paikka lopulta pysyi hampaassa, kun laitoin sen illalla ennen nukkumaan menoa ja se sai kuivua rauhassa koko yön. Viikonloppuna Seppo hurautti tänne mökille ja lauantaina haimme Oksalasta 2 laatikollista mansikkaa pakkaseen. Ne olivatkin joutuin siivottu ja purkitettu, koska mansikat olivat tosi isoja ja nopeita käsitellä. Sunnuntaina tutkailin hammaslääkäreitä ja löysinkin Jyväskylän Seppälästä Oralin, saman merkkisessä olen käynyt Tikkurilassakin. Varasin sitten ajan netissä tiistaiksi, kätevää! Viikonloppu meni taas nopsaan, Seppo lähti taas stadiin duuniin. Maanantaina imuroin kämpän ja laskutin melkein kaikki firman laskut. Ne joita en osaa, saa jäädä odottamaan Handen paluuta. Illalla laitoin herätyksen vähän yli kuuden, mutta olin pirteästi hereillä jo neljältä, oli vähän pitkä aamu ennen kaupunkiin ajoa. Lähdin sitten ajelemaan hyvissä ajoin ilman kiirettä ja löysinkin paikan mukavasti. Kulutin hiukan aikaa autossa nettiä
räpijöitsijälintu
selaillen, koska olin siellä aivan liian aikaisin. Lopulta menin sisään täyttämään henkilötietolappua, mutta koneella olikin jo tietoni, koska olen käynyt Oralilla Tikkurilassa. Hammashomma olikin sitten ihan helppo ja siitä selvittiin kahden hampaan hionnalla. Ei tarvinnut mitään paikkauksia ja homma hoitui vartissa. Maksu kassaan ja ulos shoppailemaan. Ajoin sitten johonkin halpahalliin, nimeä en muista, mutta se sijaitsee siinä Seppälän Prismaa vastapäätä. Kaikkea kivaa siellä olikin ja yhdessä ale-korissa oli koirien nameja. Niitä sitten keräsin kasan kärryyn, onhan täällä kolme koiruutta. Nälkäkin alkoi jo kaihertaa ja läksin ajelemaan takaisin mökille. Matkalla tuli muutama pikku sadekuuro ja autoja oli kauhiasti liikenteessä, onhan lomat menossa ja sen huomaa! On nuo koirat aika vekkuleita. Lasken Neron aina iltapissalle pihalle ja se on oppinut, että sisälle tullessa saa sitten pikkuisen koirannamin. No, nykyisin se menee pihalle, hiukka kyykähtää ja äkkiä sisälle, eikä siis tehnyt mitään pissahätää! Kunhan saa namin, voi vähän filmata! Itepä olen opettanut iltanamin! Kurjet alkavat taas kerääntyä etelään lähtöä varten. Kuulen niiden kirkumisen vaan en ole vielä tavoittanut, missä mahtavat luurata. Tänä aamuna näin taivaalla isohkon linnun, joka lensi paikallaan, ihan totta! En ikinä ole moista nähnyt. Se lintu räpiköi paikallaan hetken, lensi pätkän ja taas jäi paikalleen, sama toistui moneen kertaan. Mikähän lintu mahtoi olla kyseessä, tutkin asian kyllä vielä! Huomenna on taas menoa, tikkien poistoa ja kampaajaa. Pääsen vihdoin vähän liikekannalle täältä mökiltä!

20.7.2019 lauantai


Kävin sitten keskiviikkona poistattamassa pohkeesta ne ompeleet ja samalla reissulla kävin myös kampaajalle. Kasvatan taas tuota tukkavärkkiä, jotta ei talvella talvikodissa tarvitse huolehtia hiustenleikkuusta, siellähän ei osata leikata lyhyitä hiuksia, kuten olen jo aiemmin kertonut. Illalla sitten ukkonen kolisi ympäriinsä, mutta ei tullut tänne meille. Pari pientä sähkökatkosta kuitenkin oli. Torkahdin hetkeksi nojatuoliin ja hätkähdin hereille mökin tärinään. Pitkä eläinkuljetusrekka kulki tuossa tiellä ja koko mökki tärisi kotoisasti. Kaupunkikotihan tärisee aina bussin mennessä ohi, mutta onneksi nyt niitä vuoroja on tosi vähän ja viikonloppuisin siinä ei kulje lainkaan busseja. Joku aika sitten, olisiko ollut vuosi sitten kaikki linjat muuttuivat, onneksi! Täällä mökki tärisee vain, kun menee ohi oikein isoja rekkoja, onneksi tosi harvoin. Torstaina käväisin kirkolla ja asemalla
kirpparilla. Tulin kotiin ja Nero oli sotkenut sohvan peiton ihan myttyyn ja kävi vähän väliä sohvannurkassa haistelemassa. Ajattelin siellä olevan jopa jonkun otuksen. Myöhemmin sitten aloin laittaa koirille ruokaa ja nousin portaikkoon, jossa on iso koiranruokapurkki. Huomasin possunkorvapussin ja mitä kummaa! Nero oli siis avannut sen ja popsinut toistakymmentä korvaa!Normaalisti Nero ei enää nykyisin sinne portaikkoon ole mennyt, mutta nyt korvien tuoksu taisi olla liikaa. Vein sitten loput korvat terassin kaappiin talteen ja Nero sai vähemmän ruokaa kuin muut koirat. Illemmalla otin taskulampun kurkatakseni sohvan nurkkaan lattialle, koska Neroa kiinnosti edelleen se nurkkaus. No, siellähän olikin 2 possunkorvaa ja siksi sohvan peitto oli sekaisin, kun Nero oli piilottanut korvia ja ne olivatkin pudonneet lattialle sohvan ja seinän väliin! Otin ne sitten talteen pussiin ja Nero on nyt hetken aikaa possunkorvalakossa! Perjantaina tuli Aino taas ajelemaan nurmikkoa, koska Seppo ei viitsi viikonloppuna ajella tänne ja taas takaisin. Nuorempana ajoimme kesät talvet tänne mökille joka viikonloppu töitten jälkeen, oli sää mikä hyvänsä! Muistan sen hyvin, kun minua aina pelotti matka pimeällä ja joskus oli näkyvyyskin tosi huono, kun lumi pöllysi tiellä. Joskus lumipöllyn vuoksi ei nähnyt kovinkaan paljoa eteenpäin ja kerran yxkax oli edessä iso rekka, edes sen takavalot eivät lumipöllyssä näkyneet! Nykyisin käydessäni äidin luona Pieksämäessä
pimeän aikana, jään sinne yöksi, ettei tarvitse ajella pimeällä. Eilen Nero pomppasi terassilla ja hyppi ikkunoille. Siellähän oli pääskysen poikanen pulassa! Se ei osannut lentää pois ja oli jumissa ikkunan ja hirsiseinän välissä. Ei auttanut muu, kuin otin sen varovasti käteeni ja laskin pihalle. Homma hoitui tosi hyvin, eikä lintu edes nokkinut minua! Ja ne kurjet edelleen huutavat jossain! Kävin Neron kanssa illalla niitä katsomassa, vaan eivät olleet tuossa meidän pellolla, täytynee hypätä mopon selkään ja lähteä niitä metsästämään kameralla! Tänä aamuna oli takapiha "mustanaan" pääskysistä! Poikaset kovasti opettelevat lentämään ja aikuiset kiljuvat ja syöksyilivät meitä kohti. Pääskyset syöksyvät varoituksena ja niillä on ihan oma varoitusääni. Ja mitä nämä lintujutut tarkoittavatkaan? Sitä, että kesä menee taas hujauksessa, syksyähän nämä linnut jo ennustavat! Olen muuten huomannut kyllästyneeni Facebookiin ja Instagramiin, en jaksa päivitellä joka paikkaan. Taidan nyt vaan keskittyä tähän blogiin, kukaan ei ainakaan kommentoi rumasti tänne, kuten facessa joskus on käynyt! Ai niin, olen lukenut tuolta kanta.fi:stä tietojani tästä leikkauksesta ja nyt siellä oli viimeisestä leikkauksesta patologin vastaus; leikatussa kudoksessa ei ollut yhtään melanoomajuttuja, mikä se oikea sanonta olisikaan, en nyt muista! Kuulostaa tosi hyvältä, mutta koskaanhan ei tiedä mistä seuraava löytyy, siksi on tämä viiden vuoden kontrolli. Pidetään peukkuja, että homma olisi nyt selätetty! Ainakin pysyttelen poissa auringosta, ja auringossa suojaudun hyvin! Joku Thaimaan tuttuni jo kyseli huolestuneena, jotta uskallanko enää talvikotiin matkustaa. No, totta kai uskallan, mutta nyt lähtee mukaan ihan toisenlaiset aurinkovoiteet ja vaatevarustuskin muuttuu,  pitkähihaiset ja lahkeiset lähtee mukaan, sekä pyöräilyvaatteetkin menee uusiksi, irtohihatkin on keksitty, hatuista puhumattakaan! Ottakaapa kaikki lukijat tästä opiksi, muistakaa aina suojautua auringolta! Liityin facessa melanoomaryhmään heti, kun tämä luomijuttu selvisi. Siellä on sitten kaiken ikäisiä melanoomaan sairastuneita, nuoriakin. Yksi surkea nuori siellä on, toivoton tulevaisuus ja elinaikaa vähän, sääli! Tämä melanooma voi tulla kenelle vain ja jokaisen pitäisi tarkkailla ihon muutoksia. Ajoissa kun huomaa, se on hyvä juttu! Olen joskus lukenut jostain, että aurinko on kaiken elämän luoja, sekä lopulta kaiken tuho! Taitaa pitää paikkansa!

31.7.2019 keskiviikko


omista mansikoista

Hellettä piisaa, ihan jopa + 30.4 enimmillään yhtenä päivänä. Eipä tullut tehtyä mitään kummallista, firman juttuja ja raivasin yläkertaa. Pyykit kyllä kuivuivat ihan tunnissa, kivaa! Loppuviikosta piti laittaa tuo ilmalämmitys viilentämään, sen verran jo mökkikin lämpeni. Perjantaina tulivat Hande ja Joy mökilleen, veivät Turon mukanaan sinne. Rontti olikin sitten tarhassa ihan hiljaa, kun Turo ei ollut villiinnyttämässä haukkuun ja ulvontaan. Rontti vaan loikoili ja seurasi luontoa ja pihaa. Koko viikonlopun olikin lämpöä joka päivä kolmenkympin korvilla! Mutta eipä se estänyt Joyta
"joutohattuja"
keräämästä ämpäreittäin mustikoita. Sitten viikonloppu meni ja alkoi hyinen arki! Lämpö putosi 11 asteeseen ja alkuun se oli tosi kivaa, jaksoi jopa jotain tehdäkin. Järjestelin Kutomoa kuntoon, heitettiin tielle jotain ainetta ettei hiekka pölise. Minä ajoin hitaasti mönkkärillä, Seppo istui peräkärryssä ja heitteli sitä ainetta. Sain pyydettyä Revontulesta kausikortin hinnan pois. Enhän helmikuussa tiennyt tätä melanoomarumbaa! Veimme kirppikselle kassikaupalla tavaraa ja tallissa on myös Veskulle, Akulle ja Artulle kasapäin tavaraa. Seppo teki pojille ihan omat työkalupakit, koska työkaluja oli kertynyt ihan liikaa nurkkiin. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä olikin sitten mittarissa pihalla +2.9 ja seuraavana yönä +3.9 eli kylmää kyytiä tuli helteen jälkeen. Miksi Suomen sää on nykyisin joko hellettä tai jääkautta? Vai onko se tämä ilmastonmuutos! Kurjet taas huutelee tuolla, mutta on niin kylmää etten edes viitsi hypätä skootterin kyytiin etsimään niitä!

tässä Raffialangalla (paperi/viskoosi) virkattu lierihattu
helteisiin, lierin kovetin Erikeeperin ja veden 
sekoituksella, eipä liekota

sain päähäni keväällä, että tarvitsen keltaisen hatun 
ja siinä se nyt on