perjantai 3. tammikuuta 2020

TAMMIKUU 2020

3.1.2020 perjantai

Ja niin on taas vuosi vierähtänyt! Alakerran porukka tuli eilen sieltä Lapista kotio ja tänään Seppo lähti Neron kanssa ajamaan vaihteeksi mökille. Siellä on joku homma hoidettavana liittyen Hepen
oli ihan pakko ostaa lempi-
joulukukkani, tosin ei ollut
punaista, atsalea siis
uuteen mökkiin. Eipä tässä mikään kiirus, mutta reilun viikon päästä pitäisi kurvata lentokentälle ja menoksi vähäksi aikaa talvikotiin, Sieltä palatessamme pääsen suunnittelemaan uutta Kutomoa. Toisin sanoen Hepe ja Jinny muuttavat aitasta omaan mökkiinsä ja minä vaihdan Kutomon aittaan ja vanhasta Kutomosta tulee vierasaitta! Siinäpä taas
voittolangat
kevääksi ja kesäksi hommaa. Yhtenä iltana jo suunnittelin uutta Kutomon sisustusta kello yhden maissa yöllä, kun ei uni tullut, vaan en yhtään muista suunnitelmaa! No, se varmaan muuttunee vielä monta kertaa, kunhan näen paikan tyhjänä! Oikeasti nykyiseen Kutomoon ei edes kaikki tavarani edes mahtuneet ja nytkin siellä talvehtii skootterini. Sekin pääsee seuraavaksi talvehtimaan vähän suurempaan tilaan! Piti tänään tallustella tuohon lähikauppaan, mutta ulkona on tosi kova myrsky, että jätin sen homman suosiolla väliin. Vein Neron ulos autolle, kun Seppo lähti mökille. Sillä välin ovi paukahti kiinni, enkä ollut saada sitä auki, tuuli puhalsi niin kovaa! Tämmöisellä myrskyllä pitää aina varoa ettei koira jää kiinni pamahtavan oven väliin. Vein koiran autoon ja sainkin tehdä hommaa, että pääsin portaat ylös ovelle, niin kova tuo, tuuli on! Välillä hirvittää, jos tuo naapurin mänty kaatuu olkkarin ikkunasta sisään, ainakin yksi iso oksa on siitä pudonnut maahan. Jospa tuo tuuli on huomiseksi tyyntynyt ja pääsen käymään kaupassa!

8.1.2020 keskiviikko

Onpas taas lämmin sää ja välillä tosi myrskyistä! Joka toinen päivä pääsee käymään ulkona ja joka toinen päivä on kaamea myrsky! Tänään on taas tuullut koko päivän, vaan eipä ole vielä tuo naapurin mänty tullut ikkunasta sisään, vannomatta paras! Eilen kävin kampaajalla ja Malmin kaupoilla.
kuva jo kutsuu talvikotiin,
tuo kissa siis
Tänään sitten yritin laittaa tuon toisen aktiivisuusmittarini toimimaan puhelimeen, mutta mittaristapa loppui paristo. Onneksi nyt, eikä Thaimaassa. Otan mieluummin mukaan tuon Garminin paristoilla toimivan kuin Polarin laitteen, koska Polar pitää aina muistaa ladata laturilla tai tietokoneen kautta. Täytynee siis lähteä taas Malmille, ehkä huomenna, jos sää sallii. Paristo ei ole ihan tavallinen paristo, joita saa tuosta lähikaupasta! Maanantaina tuli taas viestiä Finnairilta; tarkista matkasi tiedot. Niitä tulee ennen lähtöä aina useampi. Nyt sitten avasin viestin ja tarkistin tiedot ja mitäs sitten! Lennot ostaessani ostin koneen perästä istuinpaikat. Tuossa koneessa on kolme riviä ja kolme istuinta vierekkäin. Koneen perässä viimeisellä rivillä 55 olikin vain 2 istuinta vierekkäin ja ostin siis ne. Nyt olikin näköjään konetyyppi vaihtunut ja rivillä 55 on 3 rinnakkain. Meille oli merkattu käytävä- ja keskipaikat. No, minähän haluan istua aina ikkunapaikalla, siihen saa mukavasti "levitettyä" matkalla tarvittavat tavarat. En sitten uskaltanut alkaa tekemään vaihtoa netin kautta, puhelin kouraan. Oli sitten maanantai ja pyhäpäivä, puhelinpalvelu suljettu, sitten chattiin, odottelin vartin ja sain vaihdon hoidettua. Chatissä ollut virkailija sanoikin, ettei netti ehkä olisikaan osannut vaihtoa tehdä, hyvä niin, koska aina yritän ensin tehdä kaikki netissä!
viimeiset pipot, tuli taas tehtyä vino pino, mutta osan vienkin
Thaimaahan pohjoisen orpokotiin, siellä voi olla talviaikaan 
lämpö jopa vain +12, vinkki tähän  tuli Thaimaasta Tarjalta
Noin 2,5 vuotta sitten vihasin telkkarista tulevaa mainosta; kun aika on jne. En kyllä edes muista mitä se mainosti tai mainostaa, mutta tämä mainos pyöri kesästä alkaen, kun tiesin isäni poismenon olevan lähellä. Nyt on taas tuo mainos tullut telkkuun, mutta nyt en enää vihaa sitä, mieleeni tulee hyviä muistoja isästä! Kaikenlaisia muitakin juttuja; tykkään Pirates of Caribean leffoista ja nehän tuossa vuoden vaihteen aikaan tulivat. Viimeisen leffan jälkeen tosin näin koko yön unia avaimista, nehän olivat sen elokuvan pääroolissa! Äsken Veikko huuteli tuolta huoneestaan, että Hande on lähdössä kauppaan, tarviinko mitään? Lähetin sitten sen Garminin pariston tiedot, saa nähdä löytyykö! Jos hän menee tuohon lähikauppaan, luulen ettei löydy, mutta jos menee kauemmas isompaan kauppaan, saattaa löytyäkin. Luulen hänen ajelevan vähän kauemmaksi, ai miksikö! No, Hande on vaihtanut autonsa uuteen tänään!! Saattaapi kulkeutua koeajoon kauemmaksikin. Tai sitten lähden sinne Malmille huomenna:) Olipa se kiva aikanaan töissä ollessani, kun olin "kipparina" eli meitä oli joka osastolla Kipinämikkoja, joita koulutettiin tietokonejuttuihin ja niiden ongelmiin. Kun jollekin tuli ongelma, he soittivat meille, jos en itse osannut, laitoimme kippareiden päät yhteen ja jos ongelma ei vieläkään ratkennut, vasta sitten soitettiin Help Deskiin. Nythän on niin, että toimin vieläkin vähän Kipparina, kaverini Mervi aina silloin tällöin soittelee apuani. Työpaikoillahan käytetään useimmiten valmiita ohjelmia, sen kun vaan napsauttaa päälle. No, pysyyhän nuo jutut tällä konstilla mielessäni!
Tosin aikoinaan tietokoneen ajokorttia suorittaessani menin kokeessa täysin lukkoon, en meinannut osata tehdä tietokoneelle uutta kansiota, siis kansiota! Niitähän tuli työssäni tehtyä melkein päivittäin, mutta koe on aina koe, se tilanne! Kyllä sen kansion sitten lopulta sain tehtyä, mutta lähellä oli, etten lähtenyt kesken koetta kävelemään luokasta ulos!
Viime kesänä minulta leikattiin tuo melanooma 2 kertaa ja samaan aikaan ilmestyi päähäni pieniä patteja, kuin olisi ollut päänahan alla marmorikuulia! Lääkäri tutki ne ja sanoi niiden johtuvan kallonpohjan lihaksista, hierojalle menoa suositteli. No, enhän sellaiseen kerennyt, mökillä kun oleilin. Hieroin sitten itse niskaa ja käytin sellaista hierontalaitetta. Lopulta ne marmorikuulat katosivat, tosin nyt näkyvät ilmestyneen toisaalle. Se on varmaankin tämä yletön puikkojen heiluttelu ja tänä syksynä jäi tuo kuntosalohommakin käymättä. Meni muuten maksetut salimaksutkin hukkaan, kun eivät sairaalasta koskaan muistaneet lähettää todistusta sitä varten! Mutta, maanantaina lähdemme talvikotiin ja siellä kävelemme, pyöräilemme, käyn uimassa ja salilla. Huomasitteko, osa noista monikossa ja osa yksikössä, päättele itse kuka tekee mitä! Joo ja hierojallakin aioin kyllä siellä käydä, mutta jalkaan ei saa koskea! No niin, vaikuttaa siltä, että jäin ilman paristoa! Hyvä syy lähteä huomenna ostoksille!
Korjaus; Hande käy huomenna Motonetissä ja lupasi tuoda pariston! Mjaa, voinhan silti hypätä bussiin...vai meniskö ihan stadiin saakka, hmm😀

12.1.2020 sunnuntai

Kävinpä sitten pariston ostamassa itse, Hande unhetti, siis ei mitään uutta! Lauantaina kävin Handen kanssa tukussa ostamassa Seuralle herneitä ja Tuoppi kaljauutetta. Iltapäivällä laitoin punaista väriä hiuksiin ja Seppo Neron kanssa tuli mökiltä. Vaihdossa sinne menivät Hepe ja Jinny, jossain kohtaa ajoivat Seppoa vastaan. Viime yönä olikin taas varsinainen hirmumyrsky, tuulta ja vettä. Nytkin on +6,3 lämmintä.  Nerokin herätteli yöllä yhden maissa, ressukan vatsa sekaisin! Siellä minä sitten seisoin sen kanssa pihalla tuulessa ja sateessa! Nyt onkin sitten koko aamu pakkailtu matkalaukkuja, illalla ne pitäisi roudata kentälle ja huomenna olisi kiva lähteä pelkkien lentolaukkujen kanssa rauhassa matkaan. Ihan kuin kentällä olisi rauhallista, kun menee turvatarkastukseen, kaikkea muuta. Kaameaa sählinkiä aina! Ja taas tuli karsittua matkatavaroita. Näin se aina menee, ensin kesän
kärhöparka luulee kevään
tulleen
mittaan nakkailen niitä laatikkoon, lähempänä lähtöä tsekkaan ja karsin ja näköjään vielä laukkuja pakatessakin, näin se vaan aina menee! Jos laukkuihin jää punnituksen jälkeen tilaa, lykätään niihin kahvia! Juu, ja löytyy suklaaherkkujakin, tosin niitä minun pitää syödä salaa ja pitää suklaat piilossa! Miksikö; koska Seppo syö ne kaikki, jos ovat näkysällä, ei hyvä! Sepolla diebetes!
Ja nyt on viety laukutkin kentälle. Vaan olipas homma, ekana lähtöselvitys kotona, sitten piti itse ottaa sellasesta masiinasta laukkunauhat ja skannata passi, sitten vasta pääsi viemään laukut hihnalle ja taas piti skannata ne nauhat ja laukut lähti, huh huh! Tosin siinä oli apuna todella miellyttävä miespuolinen kenttävirkailija! Seppo kysäisi häneltä, että milloinkas pitää itse alkaa lentämään, johon tämä mies vastasi, että on sitäkin jo harkittu! Huumorimiehiä siis! Kaikki menee näköjään itsepalveluksi! Mjaa, mitähän kentän virkailijoille on tapahtunut? Laukut punnittiin kotona Handen vaa´alla ja taas se piti hyvin kutinsa, kentän vaaka näytti melkein saman, ehkä 50 gramman heitto! No, huomenna vielä vähän hommaa ja sitten menoksi! Nero ressukka kyllä tietää, että olemme taas lähdössä ja se jää ”yksin”! Yritän kyllä kertoa sille, että olemme tällä kertaa poissa vain 2 kuukautta viiden sijaan, mutta koiralle taitaa se 2 kuukautta olla sama, kuin 5! Täytyy ostaa sille jotain kivaa tuliaista reissusta!
Olen muuten hoksannut, kuinka tällä iPadillä voi kirjoittaa blogia. Ennen se toppasi yhden sivun jälkeen, eikä päässyt eteenpäin, mutta nyt laitan pisteitä ja monta kymmentä rivin vaihtoa ja voin kirjoittaa sinne pisteisiin saakka. Kuvia en kyllä voi lisätä, ne kun ovat läppärillä, enkä vielä osaa niitä tänne iPadiin kamerasta lykätä, puhelimen kuvat kyllä on iPadissä. Siksipä joskus laitan kuvia facebookiin ja näkymään vain itselleni, sieltä sitten nappaan niitä ja poistan facesta. Töissä opin näitä kepulikonsteja!


14.1.2020 tiistai

Maanantaina Hande vei meidät kentälle hyvissä ajoin ja onneksi veimme laukut edellisenä päivänä, nyt oli ”tupa” täynnä väkeä! Turvatarkastus sujui kuitenkin sutjakkaasti ja taas minun lentolaukkuni pääsi huumeseulaan! Koneeseen mentiinkin tällä kertaa bussilla ja lento lähti melkein ajallaan. Henkilökunnalla oli kyllä selvittämistä, koska lento oli ylibuukattu ja matkustajien paikat mikä

missäkin! Muuten lento meni mukavasti, mutta seuraavalla rivillä oli yksi eukko, joka kailotti koko matkan kavereilleen matkasuunnitelmista, koko koneellinen varmaankin kuuli ne! Tuo tyyppi ei sitten yhtään ajatellut, että joku saattoi haluta nukkua eli nukkumisesta ei tullut mitään! Pääsimme ajallaan perille ja sitten passintarkastukseen. Sekin oli muuttunut, nyt piti antaa sormenjäljet kaikista sormista! Minun oikean käden sormia ei sitten millään saanut koneeseen, liekö sitten liian hikiset vai mitä, mutta lopulta sain homman hoidettua! Sitten hakemaan matkalaukkuja, hihnalla pyöri enää 5 laukkua, joista 2 meidän, mutta missä kolmas? No, yksi virkailija huomasi ihmettelyni ja näytti hihnan viereen, jonne oli kerätty muitakin laukkuja, jotta hihna saatiin toisen lennon käyttöön! Aulassa löytyi tilattu taksimme ja matka talvikotiin jatkui. Hyvä oli kuskimme, tosin hänellä oli vaikeuksia pysytellä hereillä, niin thaimaalaista! Lopulta olimme kotipihassa, hienot olivat uudet autokatokset, mutta miten meidän auto oli siellä katoksessa? Jätimme sen keväällä parkkiin talon päätyyn! Myöhemmin illalla äkkäsin talon päädyssäkin olevan katokset, olihan se auto pitänyt siirtää sieltä pois, vaan miten, en tiedä! Katos oli myös talon takapuolella mopoille ja fillareille, sekä uima-altaan reunus oli siistitty. Niin, ja meidän ulko-oven edusta oli myös rempattu, nyt tosi siisti ja toimiva! Pesukoneitakin oli lisätty! Näin myös managerimme vilaukselta ja hänpä odottaakin vauvaa, kohtapuoliin sen saa, siltä ainakin näytti! Tänään kävi meillä myös ilmastointikoneen huoltaja, koneet olivat saaneet ”lämpöhalvauksen”, mutta nyt taas toimivat.

15.1.2020 keskiviikko
Bangkok taivaalta kuvattuna

Seppo aamulla auton luon, lähti heti käyntiin ja sitten hän ajoi sen pesuun ja tankkaukseen. Sitten lastattiin tyhjätyt matkalaukut ja Seuralle menevä laukku autoon ja ajeltiin Hillille. Sinnepä ei päässytkään tavallista reittiä, tietyö ja yksi kaista suljettu. Eli jouduimme vähän ajelemaan kiertotietä. Seuralla syötiin, tavattiin tuttuja ja kotimatkalla kävimme Immigrationissa tekemässä 24-tunnin ilmoituksen. Siellä oli taas väkeä ja aulatyttö käski minun käydä siinä vieressä ottamassa kopiot viisumeista, kun oli sen unohtanut. Sen jälkeen hän käski tulla kulman takaa odottamaan papereiden kanssa. No, niin tein ja menin siihen odottamaan, jolloin hän vilkaisi minua. Sitten hän otti paperini uudelleen ja kirjoitti sen lapun passin väliin molempien nimellä ja homma oli hoidettu! Olin vähän ymmälläni, kun ei tarvinnut mennä sinne toiseen huoneeseen jonottamaan samaisen lapun kirjoitusta! Pääsimme siis aika nopsaan sieltä pois! Myöhemmin selvisi, että immiin ei nykyisin ole asiaa shortseissa ja hihattomassa paidassa, siellä on oikein kyltit pukeutumissäännöistä! Minullahan oli tällä kertaa housut yli polven, pitkähihainen tunika ja hieno hattuni päässä, ehkä siksi sain asian hoidettua näppärästi. Aiempina vuosina minullakin on ollut hihaton paita, vaan enää sellaisella ei ole sinne asiaa! Minun pukeutumiseni on tyystin tuon melanooman vuoksi muuttunut. Pitkät hihat ja pitkät lahkeet, hattu päässä päivällä ja vasta illalla hihatonta mekkoa! Oikeasti yksi tuttu rouvashenkilö sieltä käskettiin ulos ja palaamaan seuraavana päivänä oikein puettuna! Hänelle oikein näytettiin lappua, jossa näytettiin pukeutuminen! Eli muistakaa pukeutua asiallisesti Immigrationiin mennessänne!

tehty muovipulloista


16.1.2020 torstai

Aamulla Lean ja Pertsan kanssa kaupassa Siamburisissa, lohta ja juustoja. Kävimme myös Tascossa, missä jouduin ostamaan ihan turhan kalliin nettipaketin puhelimeen, koska Aisin oma myymälä oli lopettanut siellä. Kuukauden netti maksoi 799 bathia (24 ekeä) kun Aisilla viime keväänä 300 (n. 9 euroa)! No, toimiihan ainakin hyvin! Sitten kotiin syömään ja käymään Seuralla. Ostettiin sieltä kinkkua leivän päälle ja Seppo haki mun fillarin samassa talossa olevasta varastostamme. Hän yritti myös käydä maksamassa varaston vuokran, mutta toimiston koneet eivät toimineet! Kotona ajoi koko päivän tankkiauto vettä talomme vesisäiliöihin. Koskaan ennen ei ole tarvinnut tuoda vettä, onkohan täällä ollut sadepula, en tiedä! Illalla syömässä kotikadun kuppilassa numero 2. Eilen syötiin numerossa 1 ja totesimme ruuan olevan mautonta eikä palvelua lainkaan. Kakkosessa palvelu pelasi ja ruokakin oli hyvää ja maistui thai- ruualle! 2 ruokaa ja 2 sodaa maksoi 120 bathia eli noin 3,55 euroa.


17.1.2020 perjantai

Aamulla kävimme siivoamassa naapureiden kämpän, koska nuoriso käytti sitä asuntoa kesällä. Sen jälkeen ajoimme Seuralle syömään, oli muuten hyvää ruokaa. Samalla reissulla haimme varastosta toisen fillarin, rantatuolit, kylmälaukun ja kylmärepun. Jospa ensi viikolla pääsis rannalle - varjoon kylläkin! Sieltä ajoimme ThaiWatsaduun (rautakauppa muuten!). Seppo ei sitten löytänyt etsimäänsä tavaraa. Minä kyllä löysin tarpeellista tavaraa, muutaman siivousliinan ja yleispesuainetta! Kassalla sitten kerjäsin pari pari pienehköä pahvilaatikkoa, koska Tescosta en muistanu niitä ostaa, enkä muistanut ottaa Seuraltakaan. Seppo oli sitten kauppareissulla karannut kahville ja sieltä minäkin nappasin mukaani mangosmoothien. Kotona olikin sitten sähköt poissa, siis koko talosta ja se kesti tunnin verran. Alkoi tulla jo hiki ja aattelin, että pitääkö livahtaa uima-altaaseen. En kuitenkaan kerennyt sinne saakka, koska kaikkihan tietävät kuinka helppo on pukea uikkarit hikisenä!
Ja nyt seuraa tallennusongelmia!

18.1.2020 lauantai


Aamulla pakattiin suklaat ja kahvit pakettiin, tosin kaikki ei mahtunut samaan laatikkoon. Laatikoista piti tehdä yksi laatikko ja täytenä se painoikin noin 3 kiloa. Paketti lähtee tuonne koilliseen Thaimaahan Sankhaan Jinnyn kotiin. Ajelimme postiin, joka oli ihan hiljainen. Samalla kadulla sijaitsee myös Immigration ja arkena siellä on kaamea ryysis. Ihmisiä, autoja ja mopuja katu täynnään, aja siinä sitten autolla, kun fillarillakin se on haastavaa! No, on lauantai ja Immi sulki, siis katu tyhjänä, eikä postissakaan ollut ketään, pääsin heti asioimaan. Paketti virkailijalle samoin passi. Ulkomaalaiset eivät saa lähettää paketteja ilman passia! Paketti painoi noin 3 kiloa ja maksoi 150 bathia eli noin 4,5 euroa. Sieltä ajoimme Sukkarin  (Sukhumvit) Big C:hen tekemään pikku ostoksia ja samalla kävimme siellä syömässä. Kotona Seppo laittoi fillaria ajokuntoon ja kävi myös kylällä parturissa, 200 bathia eli noin 6 euroa. Paluumatkalla juoksi Se illan omistaja kyselemään kuulumisia ja missä mama on!  Elikä Sevilla toimii edelleen ja sinne on päästävä tänä iltana syömään. Mikä lie ollut se yksi ilta, jolloin sinne pyrimme! Minäkin sain itseni liikkeelle ja kävin altaalla uimassa,
kylläpä virkisti. Taas ajoivat vettä tankkiautolla. Yksi iso HD oli parkkeerannut portin eteen, joten auto ei päässyt pihaan vettä tuomaan. Vartija sitten retuutti sen ison motskarin sivuun ja sehän alkoi ulvomaan. Siis varashälytin tunnin verran siinä sitte huuteli, kiva kuunnella! Loppui se vihdoin! Illalla sitten sinne Sevillaan ja vau, olipa taas tosi hyvää ruokaa, panag curry spagettia, slursp, aroi!

Kuvia tulee, kun kerkeän siirtää kamerasta läppäriin ja sitten tänne. Häh, mitä kuvia? En kyllä ole niitä liiemmälti ottanutkaan, yritän korjata tuon asian!

19.1.2020 sunnuntai

uusi pyöräilyvaatetus, ei kyllä ajellessa tullut yhtään
sen kuumempi kuin kevyemmissä aiemmin

Seppo ja fillari


















Aamulla sitten pakkasimme fillarikamat ja pukeuduin ” naparetkelle” . Paljasta ihoa ei jäänyt näkyviin ja lippiksenkin kypärän alle vaihdoin pitkälippaiseen suojaamaan kasvoja. Seppo lähti matkaan shortseissa ja t-paidassa, mutta tällä kertaa laittoi nurisematta aurinkorasvaa, taisi pelästyä melanoomaani! Talon takana olevaa tietä ajaessamme, huomasimme naapureidemme tulleen , koskapa parvekkeella oli tuolit. Siivotessamme laitoin partsille vain pöydän. Aina ohi ajaessamme vilkuttelemme heille, vaikka ketään ei näkyisi, jos vaikka jompi kumpi sattuisi juuri silloin vilkaisemaan ulos! Ajelimme sitten Chayabrukille ja sieltä Beach Roadille ja etelään, sitten
Päätin, etten tällä kertaa laita facebookiin mitään
lomakuvia, mutta tämän sitten laitoin, kun
muutamat tutut huolestuivat, missä olemme
käännyimme Ykkösen kohdalla takaisin ja suuntasimme takaisin ja toiseen päähän. Yks kaks kuului viereltäni mopon ääni ja joku sanoi terve! Päivihän se siinä vierellä ajoi. Vaihdoimme sitten siinä rinnakkain ajaessa kuulumiset, huh, siis siinä ajon aikana! No, maassa maan tavalla (apua, sanoinko minä ihan oikeasti noin). Beach Roadin toisessa päässä sanoin, että nyt takaisin, persuus ei kestä yhtäkkistä ajoa. Ajoimme sitten Suleville syömään ja hetken päästä siihen tupsahtivat Lea ja Pertsa rannalta. Hehän asuvat siinä Sulevin kuppilan yläkerrassa. Kävimme sitten yläkerrassa kaffeella ennen kotimatkaa! Selvisi myös siinä jutellessa, että se perjantainen sähkökatko ei ollutkaan vain meidän talossa, Lealla oli ruuat jääneet uuniin kesken paiston, kun sähköt katkesivat!
Kotona odotti arkiset hommat, pyykit pesutupaan koneeseen ja vesikeikka eli täytin 4 puolentoista litran pulloa automaatista. Käväisin myös virkistäytymässä altaassa, kun Seppo alkoi tutkimaan tallelokeroamme, siinä ei yksi numero toimi ja kaappi pitää avata avaimella! Selvisi, että yksi kokonainen rivi ei toimi, emmekä muista kuinka siihen saisi koodattua uuden numerosarjan. Onneksi avain toimii! Juu, olen siis käynyt 2 kertaa altaassa ja nyt alkoi järjetön kutina selässä ja mahan alueilla. Sama juttu oli viime vuonna, eikä auta saippuaan sukelluskaan. Aiempina vuosina ei ole tämmöistä ollut, harmi! Missähän muuten ovat allergialääkkeeni, jospa saisi tältä kutinalta nukutuksi! Tämän vuoksi viime keväänä ostinkin täältä apteekista allergialääkettä, nythän sen muistinkin! Vettä on taas koko ilta ajettu tankkiautolla talon säiliöön! Ja nyt, hyvää yötä kaikille!


20.1.2020 maanantai

Aamupäivä meni ihan löpöillessä ja sitten läksimme Seuralle iltapäivällä, koska Chrisse tarvitsi apua kauppareissulle tukkuun. Kiersimme siis taas Pattayan nurkalta ylös Hillille, koska normaalin reitin
Hienot on uudet tarrat
autossa
tiestä oli toinen kaista suljettuna jonkun viemärityön vuoksi! Hillille vievä tie on oikeaa serpentiiniä! Puoli neljän maissa lähdimme Chrissen kanssa sinne tukkuun, Makroon. Seppo ja Chrisse kiertelivät kärryjen kanssa Seuran ostoksia keräten ja minä keräsin omat pienet ostokseni ja odottelin kassan toisella puolella heidän paluutaan, onneksi siinä kohtaa oli hyvä ilmastointi. Kolme kärryllistä sitten lastattiin autoon ja matka takaisin Seuralle alkoi. Nyt olikin siellä Hillin serpentiinillä tosi kova ruuhka, pari linja-autoa oli jäänyt keskelle mäkeä ja siinä olikin ruuhka valmiina. Muutama auto pääsi välillä ohittamaan busseja, kun vastaantulijoissa tuli pikku rako. Sinne ne bussit jäivät mäkeen tukkeeksi! Lopulta pääsimme Seuralle purkamaan tavarat ja sitten takaisin kotio!
Olen tuossa tsekkaillut näitä Thaimaan uusia viisumimääräyksiä. Vastedes emme kyllä hae enää vuoden viisumeita, on se vaan tehty niin hankalaksi. Se on vaan matkustettava turistiviisumilla, 2 kuukautta paikan päällä ja sitten Immistä kuukausi lisää, näin se vaan tulee menemään!


21.1.2020 tiistai

Kävimme maksamassa yhtiövastikkeen toimistoon. Siellä oli myös uusi manageri, mutta hänestä emme osaa vielä sanoa mitään, aika näyttää. Toimiston ”tyttö” on viimeisillään raskaana ja hän opetti uutta tyttöä hommaan. Entisestä managerista emme tiedä mitään ja pihassa näkemämme oli kyllä tämä nykyinen virkailija (ei kai kolmatta lastaan odottavaa voi enää sanoa tytöksi) tosin Seppo kivenkovaa väittää sen olleen ent. manageri. Mutta ei kai heillä molemmilla olisi täsmälleen
Kukkaloistoa
samanlaista äitiysmekkoa! Sitten kävimme antamassa kaverille hätäapua, eikä siitä sen enempää! Iltapäiväksi menimme Seuralle Neulekerhoon. Matka sinne kesti tunnin (norm. vartin), matkalla moni kaista sulki, nostureita ja kaivinkoneita siellä täällä! Neulekerhossa olikin paljon porukkaa, meitä oli tällä kertaa 15. Kirsi ja Jonekin olivat sattumalta siellä ja Kirsi jäi porukkaan ja he pääsivät sitten meidän kyydissä kotio.

22.1.2020 keskiviikko

Tänään olikin pyöräilypäivä. Tarkoitus oli ajaa pankkiin vaihtamaan tässä kuussa vanhentuva pankkikortti uuteen. No, pääsimme pankkiin sisälle ja heti ulos, kaikki koneet seis! Siis joku toinen päivä uusi yritys! Jatkoimme sitten rantatien ajoa Hyrsylän Mutkasta eteenpäin. Se rantatie olikin jo saatu ihan uuteen kuntoon ja siinä oli kiva ajella. Ne toisen pään kaameat portaat, joista piti aina raahata hiki hatussa fillarit ylös, olivat nyt kadonneet ja tie jatkui siitä vielä eteenpäin. Ajelimme sitten sinne tien päähän, jossa emme olleet ennen käyneet. Siellä olikin sellainen iso ” laituri” ja paljon kalastajia. Ko Larnin saarikin näkyi hyvin. Palasimme samaa reittiä ja ajoimme JP:lle syömään. Sieltä Second Roadille ostamaan German Bagerilta sämpylöitä huomiselle rantapäivälle.
Pihaan ajaessamme olikin kaikki polkupyörät siirretty katoksesta tuohon meidän partsin edustalle, jossa joskus ennenkin oli pyöräparkki. Hetken päästä Seppo meni tekemään jotain autolle, mutta joutui pian palaamaan sisälle, kun pihalla alkoi ötökkämyrkytys. Myöhemmin hän meni uudelleen autolle ja autohommakin jäi kesken. Joku otus, lintu kaiketi, oli tehnyt banaaninlehdistä pesän akun alle, niitä oli vaikea saada sieltä pois eli osa jäi sinne! Iltasella läksimme Kirsin ja Jonen kanssa syömään, Sevilla kiinni, oma kuppila lopettanut, Pom Pom täysin tyhjä jne. Kuppila toisensa jälkeen sulki! Lopulta löysimme yhden avoinna olevan kuppilan!

23.1.2020 torstai

Tänään se vakiintunut rantapäivä! Lastasinne rantakamat autoon ja ajelimme hakemaan Lea ja Pertsa
Tämmöiseen ”hirviöön” törmäsimme ruokaillessa
kyytiin. No, auton ilmastointi puhalsi vain lämmintä ja Seppo jotenkin rukkaili niitä lämpövipuja. Sitten kuului kovaa rusahtelua, ilmastointi alkoi vinkua ja niitä kuivuneita banaaninlehtiä lennähti etupenkillä istuvan Pertsan jalkoihin! Loppumatka ajettiinkin sitten ikkunat auki! Rantapäivä meni kivasti mukavassa tuulessa, tosin taas kerran meidät piiritti venäläiset joka suunnalta vaikka rantaa oli tyhjänä kilometrikaupalla! Miten ihmeessä niiden pitää tunkea aina pieneen läjään, taitavat olla laumasieluja! Kävin Lean kanssa parikin kertaa meressä killumassa pötkylöiden kanssa, mukavaa! Nyt minun piti laittaa uimaan mennessä uimapaita päälle auringon vuoksi, mutta tietty unohdin sen kotiin, ihan Suomen kotiin saakka! Onneksi sain yhden Sepon löysän paidan ottaa käyttööni, meressä tuo aurinko tekee huomaamatta pahojaan. Paluumatka taas ikkunat auki ja jätettyämme Lean ja Pertsan kotiinsa, kokeilimme uudelleen ilmastointia. Nyt se toimi ja puhalsi jopa kylmää! Seppo tutkii jonain hetkenä sen akun alustan uudelleen ja katsoo kuinka paljon sitä silppua on joutunut auton moottoritilaan. Illalla tallustelimme taas kylälle syömään, eilinen kuppila oli nyt suljettu, mutta Sevilla auki, kummallista!

24.1.2020 perjantai




Piti lähteä pyöräilemään vaan suunnitelmat muuttuivat. Seppo lähti ensin tutkimaan tuota auton linnunpesäjuttua ja kävikin samalla reissulla Thai Watsadussa. Takaisin tullessaan oli jo melkein puolipäivä, joten unohdimme pyöräilyn kuumuuden vuoksi. Käytimme sitten loppupäivän kämpän siivoukseen, eipähän tarvitse siivota huomenna. Ehtiihän tuota fillaroimaan toisena päivänäkin! Tänä viikonloppuna onkin Kiinalainen Uusivuosi, alkaa Rotan vuosi.





26.1.2020 sunnuntai

Eilen ajettiin Sukkarin Big C:hen, syötiin siellä, tein ostoksia ja kävin apteekissa. Kaikki hyttysen purema helpotukset jäivät kotomaahan ja niitä kyllä pitää olla varalla. Ostin myös hedelmiä,
Seppokin otti käyttöön
pyöräilyvaatteet
porkkanoita ja leipää. Kotimatkalla taas auton ilmastointi vaan tykkäsi huutaa! Seppo kävi auton kanssa korjaamolla ja lupasivat tsekata sen maanantaina. Kotona sitten tein ruokaa; Heinzin perunamuussia, kananakkeja ja keitettyjä porkkanoita, olipa hyvää! Seppo osti eilen uuden työkalupakin itselleen, kun vanha kävi pieneksi. Miksiköhän hän aina ihmettelee minun puikkoja sekä virkkuukoukkuja, miksi niitä pitää olla niin paljon! Itsellään on työkaluja niin paljon, etteivät mahdu työkalupakkiin. No, koukkuja ja puikkoja on monen paksuisia ja pituisia, onhan ruuvimeisseleitäkin eri kokoisia! Siinäpä se! Sain siis sen vanhan työkalupakin, pesin ja puunasin sen ja sen kuivuttua aloin lastata ompelujuttujani siihen. Hyvin kaikki sinne mahtuivatkin ja ovat nyt yhdessä ja samassa paikassa. Tänään sitten hyppäsimme fillareitten päälle, ajelimme noin 20 kilsaa ees taas! Olipa hyvä tuulinen sää ajella!




27.1.2020 maanantai

näitä kylttejä olen kauan ihmetellyt, tuo vasemman puoleinen on meidän
katu, mutta se kyllä kääntyy oikealle, sitten älysin; vasemman puoleinen
 liikenne, vasemmalla oleva on seuraavaksi kääntyvä katu, keskellä oleva
seuraavaksi jne. 


Seppo läksi aamulla auton ilmastointia huoltamaan ja kävi samalla auton pesussa. Tuohon viereen Wat Boonille on avautunut ihan uusi pesula vastapäätä Jomtien Saunan tienhaaraa ja se on kuulemma paras tähän saakka käydyistä, sanoi Seppo! Sitten ajoimme Sukkarin Big C:lle, siellä vastapäätä on
surffikisat on täällä juuri meneillään
Brookers ja teimme auton vakuutuksen taas vuodeksi. Tällä kertaa sieltä sai vakuutuspaperit heti mukaan, edistystä! Sitten pikku ostoksia Big C:ssä, vaan en löytänyt sieltä pientä vatkauskulhoa. Tarvitsisin sellaisen munakkaiden tekoa varten. Jos ei mistään löydy, täytynee tuoda ensi kerralla kotoota sellainen. Täällä oli kyllä kaupassa kulhoja metallista ja paksusta lasista, mutta ne kyllä ovat ihan liian painavia käyttöön. Illalla kävimme Sevillassa iltapalalla ja paluumatkalla poikkesin Sevenissä. Siellä on heti oven vieressä pakasteallas jäätelöille. Yksi pikku poika hyökkäsi sen altaan alaosaa, repi ritilän irti ja sitten äiti yritti laittaa sen takaisin! Siinä ritilässä oli myös kaikki ne pakastealtaan valot ja johdot. Se poika oli ehkä joku kuusi vuotias, luultavasti venäläinen. Mikähän siinä koko hommassa oli ideana, ihmettelin vaan! Ja taloomme ajetaan edelleen päivittäin tankkiautolla vettä, nytkin tuli illalla kymmeneltä viimeinen satsi. Täällä ei ole satanut, siksi vesi kaikkialla vähissä. Vilkaisin äsken kalenteria ja hämmästyin, olemme olleet täällä vasta pari viikkoa, mutta tuntuu paljon pidemmältä ajalta!



28.1.2020 tiistai      Onnea Jinny!

Läksimme aamulla taas fillareilla sinne pankkiin, josko nyt saisimme sen pankkikortin vaihdettua uuteen. Parkkeerasimme fillarit pankin eteen ja sitten sisälle. Oho, pankissa vain muutama ihminen, normaalisti aivan täynnä ettei aina ole edes istumapaikkaa. Nyt penkeillä istui ennen meitä vain 2 ihmistä! Saimme siis kortin aika nopsaan vaihdettua uuteen ja samalla sen tunnusluku vaihtui. Täällä
tämmöinen kuun sirppi täällä
on pankkikorttien tunnusluvut 6 numeroisia, ennen 4 numeroa! Ajelimme sitten Beac Roadia takaisin päin, emmekä tällä kertaa kurvanneet torin laidalta ylös Second Roadille, Se olisi reipas ylämäki ajella pyörällä, mutta siinä on hidasteraitoja noin 20 metrin välein. Eihän sellaisesta pääse mitenkään pyöräilemään, Tällä kertaa ajoimme sen ohi ja käännyimme seuraavasta vasemmalle. Sillä tiellä oli vain yksi hidasteraita, eikä mäkikään ollut kovin korkea. Pysähdyimme "aamiaiselle" saksalaiseen Bakeryyn ja se olikin aika tuhti aamiainen, mutta hyvää oli. Myöhemmin lähdimme Seuralle Neulekerhoon autolla. Oli kiva tavata taas tuttuja, mutta neulomisesta ei kyllä oikein tullut mitään. Oli niin kuuma, sormet hikosivat, puikot eivät kulkeneet ja vaarana villalangan vanuuntuminen. Siinähän se päivä taas menikin!

Aamiainen


29.1.2020 keskiviikko

Lähdettiin katsastamaan autoa Taille, (kadun nimi) ja siellä Soi 4. Lähestyessämme katsastuskonttoria ei siellä näkynyt yhtään autoa tai mopoa ja toimistokin näytti ihan "kuolleelta". Luulimme, että sekin oli suljettu, mutta olihan tuo avoinna. Koskaan ennen ei ole päässyt suoraan katsastukseen. Vartin päästä auto oli katsastettu, katsastus 200 bathia, Service maksu (käyttävät paperit isolla
Tämmöinen pitää värkätä
mökille 😄
siis suihkulähde
katsastuskonttorilla) 200 bathia ja tiemaksu 1050 bathia eli 200 = vajaa 6 euroa ja 1050 = noin 31 euroa. Lähdimme sitten ajelemaan Big C:hen. Taas oli parkkipaikka ihan täynnä ja nyt selvisi syykin. Aiemminkin olemme huomanneet, että Big C;n parkkis on ihan täynnä autoja, joita puunataan ja puleerataan. Luulimme, että ne ovat myytäviä autoja, mutta missään ei ole koskaan näkynyt hintalappuja. Siellä parkkipaikan päädyssä oli telttakatos ja paljon tuoleja, oli menossa niiden autojen huutokauppa. Emme kuitenkaan menneet huutamaan mitään autoa! Menimme kauppaan ja siellä lähinnä pankkiautomaatille rahan nostoon ja apteekkiin ostamaan kipugeelejä eri merkkisiä ja D-vitamiinia itselleni. Nyt tietysti joku ihmettelee miksi ostan aurinkomaassa D-vitamiinia! Mutta minähän en saa olla auringossa ja unohdin tietty ne pillerit kotiin, kuten osan verenpainelääkkeistäkin. Täytyy annostella verenpainelääkkeet, jotta riittävät koko reissun, 10 pilleriä jäi kotiin, kun Seppo toi ne mökiltä ja tietty unohdin laittaa ne purkkiin mukaan tulemaan! Kotimatka oli tuottaa ongelmia, koko Pattaya tietöiden vallassa, liikenne täysin jumissa. Aloimme miettiä kiertotietä, jotta pääsisimme edes tämän päivän aikana kotiin ja onnistuimmekin löytämään sellaisen. Kotiin päästyämme lampsin rahoineni heti toimistoon maksamaan samassa talossa asuvan kaverin yhtiövastikkeen, koska hän ei pääse tänne tänä talvena ja vastike on maksettava tammikuun loppuun mennessä. Olen hoitanut ennenkin hänen vastikkeen ja hän on lähettänyt rahat tililleni ihan saman tien.

30.1.2020 torstai

Torstai, mikä päivä? No, tietysti rantapäivä! Haimme Lean ja Pertsan matkaan ja siinähän tuo päivä
Tämän laitoin facebookiin
väliaikatietona
taas menikin! Tällä kertaa kuvailin merellä liikkuvia veneitä ja laivoja, zoomiakin tarvitsin paljon ja niinhän siinä ensimmäisen kerran kävi, että kamerasta loppui akku kesken kaiken vaikka olin sen ladannut aamulla! Ensi kerralla 2 kameraa mukaan! Istuin päivän varjossa pusero päällä ja huivi kaksin kerroin jalkojen päällä, iho vuorattuna aurinkorasvalla kertoimella 50+. Uidessakin pidän päällä uimapuseroa. Ei kannata urheilla melanooman kanssa! Sain myös rannalle puhelun, siellä lauloivat duettona Kirsi ja Jone, tämän puhelun saan kerran vuodessa! Paluumatkalla kävimme Lean ja Pertsan luona syömässä thaimaalaisittain valmistettua hirvikeittoa, slurps,  oli hyvää! Olimme tuoneet heille hirvenlihasäilykkeitä tänne tullessamme. Kotona vein pyykkiä pesukoneeseen, oli sen verran suolaisia vaatteita!


hirvisoppa

lipokkaani rannalla



















31.1.2020 perjantai

Ja taas sattuu ja tapahtuu! Lähdimme aamusella autolla ensin hakemaan Lean ja Pertsan kyytiin ja ostoksille Siamburisiin. Ostoskassiin juustoja, graavilohta ja joku kahvikakku. Sieltä sitten Lean ja Pertsan luo kahville ja matkalla auton ilmastointi alkoi huutamaan! Se kuului liikennevaloissa ihan mopoilijoiden korvaan eli sammutimme sen ja ikkunat auki, taas! Kahvittelun jälkeen kotipihalla Seppo meni tutkimaan sitä ääntä ja epäilee sen tulevan kompressorista, joko se on rikki tai jotain huoltoa vaille. Nyt viikonloppuna sille ei voi mitään! Ajelemme sitten ikkunat avoinna! Koskaan ennen ei ole tarvinnut autosta ulos tullessa huokaista, että voi kun täällä ulkona on viileää! Iltapäivällä taas autoon ja ajelimme (ikkunat auki tietty) katsastuskonttorille hakemaan niitä auton papereita. Paperit saatiin nopsaan, mutta matka kesti ruuhkan vuoksi, matkahan ei ole sinne pitkä. Auton ikkunaan laitetaan sellainen merkki, että tiemaksu on maksettu, mutta meillä ei ollutkaan enää sitä liimakelmua, joka pysyy ikkunassa. Täytynee vierailla jossain kirjakaupassa, että saamme sen liimattua ikkunaan. Siitä poliisit näkevät heti, että maksu on maksettu ja usein näyttävät vaan kädellä, että jatka vaan matkaa. Illalla kävimme vielä Sevillassa syömässä Panang curry spagettia ja kokki tuumasi kaiketi, että olemme jo tottuneet chiliin ja laittoi sitä vähän reilummin, mutta se oli kumminkin tosi hyvää! Ja eikös joku halvatun öttiäinen tullut ja puraisi minua kainaloon, en kyllä yleensä ruiski hyttysmyrkkyä kainaloon! Kotona kävin sitten suihkussa ajatellen, että se halvatun kutina loppuisi. Taisi muuten olla oikein sellainen punainen muurahainen, jäljestä päätellen. No loppuihan se kutina, kun suihkun jälkeen laitoin rollon deodoranttia kainaloon, taitaa sekin olla aikamoista myrkkyä! Sitten vähän vali vali! Tuossa pihassahan on ollut ongelma nuo mopot, jotka parkkeeraavat tuohon portin eteen, ettei se vesitankkiauto pääse pihaan. Vartijat laittoivat siihen nyt nauhan, ettei kukaan parkkeeraa siihen ja eilen he jopa vahtivat mopoja. Aamulla oli kyllä yksi mopo siinä ja päivällä oli yksi saanut jopa sakot. Elikä vartija laittaa mopoon ketjun ja pois saat sen maksamalla 2000 bathia! Eiköhän tuo opeta! No, nyt siinä on fillarit kuin sillit suolassa, tosin huomenna aioin siirtää fillarimme vähän väljemmille vesille ettei aina tarvitse oikoa peiliä tai jotain muuta kohtaa. Yöllä, kun uni ei tullut (no ei tietenkään, kun alkoi suututtaa) aloin huvikseni laskea paljonko oli pyöräni ostohinta batheina! Sain summaksi reilun 14 000 bathia ja vertasin sitä asunnon vuoden yhtiövastikkeeseen eli sama summa! Minun mielestäni tuon hintainen fillari ansaitsee vähän kunnioitusta ja reilumman tilan parkkipaikalle, eikö vaan? Täällä ajatellaan, että sehän on vaan polkupyörä, mutta siihen tulee kyllä nyt muutos!
Tänään olisi ollut Seuralla vuosittainen lähetystön info, mutta se nyt jäi väliin tuon autohässäkän vuoksi!

Tankkiauto pääsi vihdoin pihaan

Tuossa näkyy vielä yksi mopo portin
edessä, aiemmin niitä oli koko edusta
täymmä

Tässä näkyy fillarit, aika läjässä ovat