JOULUKUU

9.12.2018 sunnuntai

Taas on fillaroitu ja laukattu rautakaupoissa. Seppo väsäsi Seuralle vielä yhden vesikraanajutun. Seppo rikkoi yleismittarinsa ja yritimme ostaa Thai Whatsadusta uutta sellaista, vaan kukaan ei siellä ymmärtänyt. Sitten äkkäsin googlata kännystä laitteen kuvan ja jopas löytyikin nopsaan. Kävimme Pattiksella hakemassa Sepon rillit ja kävelimme rantaa pitkin lava-asemalle. No, seuraavana päivänä eli Itsenäisyyspäivän aamuna huomasimme toisen linssin olevan irti, ei muuta kun taas Pattikselle korjauttamaan niitä. Nyt olikin Jompparilla hiukka ruuhkaa, koska alkoi Jet Ski-kilpailut. Lasit saatiin korjattua ja illalla Seuralle juhliin. Olipa reilusti porukkaa ja ruoka oli tosi hyvää. Kotona olimme jo kympin maissa, muut jäivät vielä Seuralle tanssahtelemaan. Perjantaina rantakamat kasaan, Lea ja Pertsa kyytiin ja rannalle Baan Amphur Beachille. Olipa siellä taas tyhjää rantaa ja mukava vaan lötköillä, aika vaan meni tosi nopsaan. Rannalle tuli autolastillinen koululaisia, taisi olla ulkoilupäivä heillä. Taivaalla kulki koko ajan ees taas tummia pilviä, mutta ei jaksanut sataa. Kotimatkalla huomasimme Jompparilla sataneen reippaasti.
Alla koululaisten touhuja rannalla:

kilpailu, kuka osuu jalalla korkeimmalle naruun, ei siis

korkeushyppyä kuten meillä

rantajalkapalloa

vesileikkejä

ja kimaltava meri

11.12.2018 tiistai

Tescon parkkipaikalla ruuhkaa

Sairas, sairaampi, huh huh! Menihän sitten eilispäivä sängyssä maaten, mikä lie ollut tauti. Illemmalla oli jopa kova ukonilma ja kaatosade, en kyllä kuullut moista! Tänään jo hiukka parempi olo ja lähdimme sitten Tescon kautta Seuralle neulekerhoon. Oli pakko lähteä, koska muuten siellä olisi ollut liian vähän väkeä, osa Changillä retkeilemässä ja yksi pakkailemassa kotimatkaa varten. Tescossa olikin sitten parkkiksella ruuhkaa, lehmälauma pällistelemässä autoja. Neulekerhossa meitä oli onneksi 5 henkeä, joka kerran tulee uusia! Siellä vähän söinkin, vaikka ei ruoka oikein vielä maistunutkaan! Kyl se tästä taas iloksi muuttuu!

siinä ne kaikessa rauhassa pällisteli autoilijoita

14.12.2018 perjantai

kalastajia

Vähän vielä tuntuu olo sairaalta, mut kyl se siitä! Eilen oltiin taas Lean ja Pertsan kanssa Baan Amphurin rannalla. Ei haitannut, vaikka oli vielä vähän hutera olo, lepolassessa oli helppo makoilla ja meressä pötkylällä kellua! Vesipullojakin oli reppu täynnä, tai ainahan niitä on repussa, oli sitten tilanne mikä hyvänsä! Kotona kävin vielä reissun jälkeen altaassa ja olipa tosi kylmä vesi, hrrrr! Manageri, vartijat ja pihamiehet kantoivat tikkaita ja kaikenlaisia laatikoita, juu-u, jouluvaloja alkoivat ripustella. Tänä aamuna kävin täyttämässä vesipullot ja ne peijoonit laski vedet päälleni! Olivat halpuuttaneet Prisman tyyliin veden hinta, en tiennyt! Vielä toissapäivänä vesipullon täyttö maksoi 2 bathia ja tänään sai yhdellä bathilla 1.5 litraa. No, pulloon mahtuu reilu puolitoista litraa ja näin ollen loput vedet roiski minne sattui. Vastedes on siis otettava bathilla vajaa iso pullollinen. Missään vaan ei ollut tiedotetta, kuinkahan moni tekee aluksi tämän mokan!

joulukatu

Sitten Vai-asiaa! Vai on Thaimaalainen kiitos tai tervehdys, kämmenet yhteen, sormenpäät leuan tasalla ja päällä  pikku kumarrus. Jos nostat kämmenet otsan tasalle, olet Buddhan luona tai olet tavannut kuninkaallisia. Tässä se ulkomaalaisten tekemä virhe onkin, älä koskaan nosta kämmeniä leukaa ylemmäs! Joskus näkee falankien nostavan kämmenet otsaan vartijalle, kaupan kassalle, taksikuskille jne. Ulkomaalainen on aina ylempänä oleva (ei koske Buddhaa tai kuninkaallisia) eli ei ikinä saa tervehtiä näin, alennat itsesi! Aiemmin kerroin mopokolarista, siinä nuori tyttö pyyteli toiselta vanhemmalta mopokuskilta anteeksi nostamalla kämmenet silmien korkeudelle. Olen kolmelta ihmiseltä kuullut ettei ulkomaalaisen kannata tehdä Vai-tervehdystä lainkaan, koska he eivät sitä kuitenkaan osaa oikein. Yksi näistä oli Thaimaalainen tyttö, toinen oli thaikielen opettajani Suomessa ja kolmas Vierulan Risto, joka täällä vuosia asuttuaan tuntee maan tavat ja puhuu thaita kuin tyhjää vaan. Me emme siis tee koskaan Vaita! Suomessahan, jos saat esim. lahjan, otat sen vastaan ja sitten kiität, täällä tehdään ensin Vai ja sitten otetaan lahja vastaan. No, onhan se vaikea tehdä Vai, jos kädessäsi on jotain! En tiedä ymmärsikö kukaan taas sepustustani! Joskus näkee jonkun ulkomaalaisen nostavan kämmenet jopa pään yläpuolelle, nolottaa ihan tuon ihmisen puolesta, pitäisi ottaa selvää asioista, koska paikallisetkin nolostuvat tuollaisesta, mutta eivät sano mitään!
Meilläpä on täällä uusi suosikki tv-ohjelma golfin, Eurosportin ja uutisten lisäksi, ette sitten naura, se on Late lammas! Se on hauska, ei tarvitse tekstiä, kun siinä ei edes puhuta, eikä näyttelijät ole opetelleet puhumaan thaita! Suurin osa elokuvistahan on päälle dupattuja, eikä niitä voi katsella, englanninkieliset ovat taas äänenlaadultaan tosi surkeita!

22.12.2018 lauantai

meidän paratiisiranta

Hei haloo, mihin tämä aika oikein kiirehtii! Olen taas pari kertaa vedenhakureissulla kastunut, ei vaan jää mieleen laittaa automaattiin vain yksi bathi. Tosin kaikki kolikot eivät koneeseen kelpaa, mittari näyttää yhtä bathia, mutta sylkee kumminkin vettä kahden bathin edestä. Koko ajan pitää olla

riippukeinu rannalla

valppaana ja sormi pysäytysnapilla! Sitten vähän puhelin asiaa. Sepolle on tullut viime aikoina paljon tekstareita thaikkupuhelimeen, mutta kirjaimet ovat ruutuja, koska puhelin on suomalainen tai joku, ei thaimaalainen. Sitten alkoi puhelin soida monta kertaa päivässä samasta numerosta ja kuvittelimme sen olevan joku myyntijuttu. Lopulta Seppo vastasi, kuului thai kieltä ja Seppo vastasi ettei puhu thaita. Hetken päästä tuli englannin kielinen tekstari ja Seppo kiinnitti huomiota sanoihin to day. Nappasin puhelimen ennen kuin Seppo kerkeää poistaa viestin, se muuten käy häneltä tosi nopsaan ja selvisi, että numero lakkaa toimimasta tänään klo 15, jos jotain ei tee. No, vikkelästi kuteet niskaan ja suunta Tescoon, sielläpä ei ollutkaan Dtacin toimistoa ja jatkoimme matkaa Big C:hen. Siellä lykkäsin puhelimen viesteineen virkailijalle ja hän varttitunnin jotain koneilla näpräsi ja saimme uuden sim-kortin. Eli ymmärsin, että Dtac tekee jotain hertsimuutoksia ja vanhat kortit lakkaavat sen myötä toimimasta.

liskokin kävi nurkilla

Onneksi tuli se ymmärrettävä tekstiviesti lopulta, muuten oltaisiin kyllä oltu ihmeissään vähän aikaa. Tätä se kielimuuri tekee, onneksi kaikki selvisi! Olemme kovasti ajelleet fillareilla ja yhtenä päivänä menimme MK:hon aikomuksena syödä bananasplitit. Vaan kumma juttu, vaikka olemme banaanimaassa, vastasi tarjoilija no hääv bananas! Ei muuten ole ensimmäinen kerta kun näin tapahtuu. Pitäisikö ensi kerralla ostaa banskuja torilta ja antaa tarjoilijalle keittiöön vietäväksi! Olemme myös käyneet kerran viikossa Lean ja Pertsan kanssa tuolla tyhjällä Baan Amphurin rannalla, neulekerhokin on kokoontunut Seuralla aina tiistaisin ja se on tosi kiva juttu! Saa samalla höpistä naisten juttuja! Eilen kävimme Arjan ja Jukan kanssa Pergolassa syömässä. Taisi kyllä olla meikäläiselle viimoinen kerta siellä, rotta juoksenteli pitkin poikin ja taisivat keittiössä antaa sille ruokaakin, yäk! Mitä lie tauteja sellaisetkin levittävät! Sieltä tallustelimme JP:lle olusille, Arja ja Jukka asuvat siellä. Yöllä tilasin taas Grab taksin ja kylläpä se on helppoa. Puhelimella vaan määränpää ja puhelin itse, tai siis se ohjelma etsii

olisko työturvallisuudessa jotain

huomauttamista

lähtöpaikan ja ilmoittaa hinnankin. Puhelimesta voi myös seurata missä auto kulkee, se näyttää auton merkin, kuljettajan kuvan ja jopa puhelinnumeron. Kai näitä ohjelmia on siellä Suomessakin jo! Täällä en kulje enää millään muulla pimeällä, valoisalla on eri juttu. Auto tuli ja se oli sellainen iso Toyotan maasturi, en muuten meinannut päästä sen kyytiin, oli niin korkea auto! Tänään oli taas siivousaamu ja sen jälkeen läksimme Makroon, paikallinen tukku, ostaman Agaben lastenpäiväkodin huomisen joulujuhlan lahjoja. Emme me omilla rahoilla niitä ostaneet, Seuralla on lipas, jonne ihmiset laittavat rahaa ja niillä me ne lahjapussit teemme. 2 kärryllistä tuli tavaraa, veimme ne Seuralle ja siellä purimme kaikki muovikääreistä ja pakkasimme niistä 120 lahjapussia. Onneksi apuna olivat Anita ja hänen miehensä Antti. Jossain vaiheessa Chrisse toi minulle pyyheliinan sanoen ettei minun tarvitse hikeä pyyhkiä mekkoon! No, niinhän olin tehnytkin, olipa huomaavaista häneltä! Paketit saatiin sitten Veikon avustuksella pakattua laatikoihin ja huomenna aamulla kahdeksalta ne lastataan autoomme. Siitä sitten myöhemmin! Yritin yhtenä iltana katsoa läppäriltä DVD-leffaa, vaan kone ilmoittaa jotain virhettä, halvattu! Tällä läppärillä on vuosia sitten katsottu täällä DVD leffoja, kun tv ei vielä toiminut, en tiedä mikä nyt tässä koneessa viiraa! On meillä tuolla olkkarissa laite, jolla voi leffoja katsoa, mutta Seppo katsoo aina golfia tai uutisia, ei koskaan leffoja. Ajattelin sitten katsoa yksikseni, hitsi! Yritin ostaa Big C:stä sellaisen pikku laitteen, jolla olisin voinut niitä katsoa, vaan myyjä ei myynyt, eikä millään ymmärtänyt miksi sellaisen olisin halunnut. Kaikenlaisia muita vekottimia hän olisi minulle myynyt ja niistä olisi kuva tullut telkkariin. Myöhemmin älysin, että olisi ehkä pitänyt sanoa nou tv! No, ei sitten! Tsekkasin netistä vähän kauppojen sivuja ja ainakin Powerissa on sellaisia laitteita myynnissä. Siis sinne parin viikon päästä ja tuon sen sitten tänne. Häh hää Big C:n myyjä, kun et myynyt sitä laitetta minulle! Tosin ehkä on paree ostaakin se Suomesta! Katselin sellaista myös Tescosta, mutta siellä oli vain näytekappaleet esillä!
Tämmöisiä nämä joulukiireet täällä talvikodissa! Huomenna siis Agapen juhlat, sitten jouluaatto ja ruokailua Seuralla, joulupäivänä meidät kutsuttiin Lean ja Pertsan luo syömään ja keskiviikkona aikaisin aamulla lennähdän sinne kotiin, kiirettä pitää! Pitäisi vielä ehtiä hakemaan jotain pikku lahjuksia talon siivoojille, Joylle pari kiloa chiliä ja matkalaukkukin pitäisi pakata loppuun! Saapi nähdä ehdinkö vielä tänne raapustella ennen kotimatkaa ja jätän läppärinkin tänne. Kotona on sellainen pikkuläppäri ja mökillä kunnon pöytäkone, miksi siis raahaisin tätä painavaa läppäriä parin viikon takia Suomeen! Voihan olla, että päätös vielä kaduttaa, mutta olkoon! Kun se miniläppäri on tosiaan minikokoinen!

Agapen joulukuusi

Siis sunnuntaina sitten Agapeen joulujuhlaan. Sielläkin oli pikkuisen osallistujapulaa, siis lapsia oli vähemmän kuin aiemmin. Alkuun lapset lauloivat ja oli pari tanssiesitystäkin ja lopulta tuli odotettu joulupukki vieraisille. Syntyi kaamea tungos ja joulupukkiakaan ei siellä näkynyt, en siis saanut kuvaa. Lopulta tilanne rauhoittui ja saimme ruokaa, kahvia ja jäätelöä. Sieltä takaisin Seuralle viemään tavarat ja sitten kotiin huilaamaan! Oli kiva päivä kaiken kaikkiaan! Aattona ajoimme Makroon ostamaan lahjoja talon henkilökunnalle. Siinä edessä parkkiksella oli mies, ei thaikku, sivuvaunullisella mopolla. Sivarissa makoili iso vaalea koira, maassa oli sairas koira, kaiketi oli joku operaatio tehty ja viimeisenä nuori iloisen oloinen haukku. Sillä oli käytössä 3 jalkaa, neljäs oli jotenkin halvaantunut ja sille oli rakennettu takapäähän sellaiset pyörät, joten se pääsi hyvin liikuskelemaan ja juoksemaankin. Mies selitti jotain jollekin tukun asiakkaalle, menin sinne ja lykkäsin koiramiehelle kouraan hyvän joulun toivotuksin tonnin setelin. Hän kiitteli vuolaasti ja minulle tuli hyvä joulumieli koirien auttamisesta! Illalla ajoimme Seuralle joulun juhlaan, herkkuja oli monen moista ja tosi hyvää. Esityksiäkin oli ja tarkoitus oli kuunnella netin välityksellä joulurauhan julistus Turusta. Hyvin kuului, mutta juuri h-hetkellä netti tökkäsi, kuulimme kuitenkin sen julistuksen - ruotsiksi ja sitten lauloimme Maamme laulun netin säestyksellä. Väkeä oli tosi paljon Seuralla ja pihakin oli otettu käyttöön. Oikein mukava ilta ja taas joulupukki löysi paikalle, olihan juhlassa useampi lapsikin. Joulupäivä meni rauhallisesti ja iltapäivällä läksimme Lean ja Pertsan luo syömään jouluruokaa. Siellä ollessamme tuttumme Raukka soitteli tultuaan käymään Jompparille, vaan nyt ei kuitenkaan voitu heitä tavata, koska olivat jo huomenna jatkamassa matkaansa Koratiin, harmi! Illalla pakkasin laukkuni aamua varten.

tämä oli Tescon parkkipaikalla, porukka odotteli jotain 

henkilöä kamerat käsissä, en tiedä mikä juttu oli, mutta auto oli 

vuorattu muistilapuilla

Kello soikin jo kolmen maissa, hörppäsin kahvia, söin viipaleen kinkkua ja vesipullot mukaan ja pihalle. Auto olikin jo siellä odottelemassa ja matkani kentälle alkoi. Seppo jäikin talvikotiimme "päivystämään". Kentällä oli hyvin aikaa aamiaiselle, ostinpa pari pulloa Samsungia. Lopulta siirryin "lähtökarsinaan" odottelemaan koneeseen pääsyä. Ja voi harmitus, unohdin ostaa Handelle lupaamani tupakat, enkä enää päässyt niitä ostamaan. Ei voi mitään, sama pää kesät talvet! Matka meni joutuisaan ja vieressäni istui sellainen päälle kolmekymppinen "poika" ja hänen kanssaan kävimme läpi kaikki lentokoneisiin liittyvät ja lopulta olimme jo avaruudessa. Ruokien sämpylät ja kahvipullat maistuivat hänelle ja kun en omiani syönyt, kelpasivat ne vierustoverille. Loppumatka menikin sitten e-kirjoja lukiessa. Kone laskeutui ajallaan ja Joy olikin minua vastassa. Hän on kentällä töissä ja tänään loppui hänellä

työt sopivasti kolmelta eli juuri koneen laskeutuessa. Pääsin siis mukavasti kotiin. Kotona seurasi tietty laukkujen purkua ja kovin aikaisin illalla alkoikin jo väsyttää, onhan kello Thaimaassa viisi tuntia edellä. Torstaina heräsinkin sitten jo kello 4 ja viiden maissa nousin ylös kahvinkeittoon. Päivä meni vielä tavaroita järjestellessä ja firman hommissa. Pakkasin taas tavaroita ja tällä kertaa mökkireissua varten. Perjantaina heräsin taas neljältä ja kasilta olin jo matkalla mökille. Matka oli kamala, sankka sumu ja täysi kurakeli! Mökin piha ei sitten ollutkaan aurattu, mutta pääsin kumminkin autolla pihalle. Koirat pissalenkille, niin kyydissäni oli Neron lisäksi Handen Turo, mäyräkoira! Vein ne sitten mökkiin ja roudasin lumihangessa pariin kertaan tavaroita autosta. Samalla Hande tulikin mökille ja nappasi Turon mukaansa. Illalla satoi vähän luntakin! No, lauantaiaamuna heräsin puhelimen ääneen klo 4.22! Olin unohtanut laittaa thaikkupuhelimen äänettömäksi ja joku puhelinmyyjä minut sitten herätti! Onpa täällä pimeää, 6 tuntia valoisaa ja talvikodissa 12 tuntia valoa! Päivällä Neron kanssa pihalla, harjasin sitä ja hirviästi lähti taas karvaa. Tiedoksi kaikille, sakemanni on aivan ihana koira, mutta siitä lähtee karvaa ja todella siis paljon, isoilla kirjaimilla!

lentokentällä tämmöisiä

31.12.2018 maanantai

Ihmettelin tässä eilen kummaa ääntä, joka kuului tuolta hellan nurkkauksesta. Aivan kuin uuni olisi lämpiämässä, sellainen kolahtelu. Hellan virta oli pois päältä eli sieltä ääni ei voinut tulla, mutta kuuluin kumminkin! Ihmettelin ja ihmettelin ja lopulta syy löytyi; Neron metallinen ruoka-astia oli jumissa lämpöpatterin termostaatin alla, otin sen pois ja ääni loppui! Tänään aattona heräsin klo 5.15 ja läksin ajelemaan Pieksämäkeen äiteen luo. Kävimme kaupoilla tutustumassa uuteen Prismaan ja kylläpä se olikin iso kauppa. Ei tarvitse enää ajella Jyväskylään Prismaan! Ajoin sitten mökille ajoissa valoisan aikaan ja varastoin vettä tulevan myrskyn varalle, pitäisi alkaa yöllä. Illalla kuului rakettien pauketta jonkun verran. Niin se vuosi taas vaihtui!

                                                                                                                                                                   

                                                                                                 


                                                                                                                                                   

MARRASKUU

pari pulua Malmin asemalla, jotkut yrittivät laskeutua vaan eivät mahtuneet!

4.11.2018 sunnuntai

Taas se alkoi, reissukiireet siis! Influenssarokotus, herneiden ostoa, sekä kardemummaa purkeittain! Ja herttinen, ne joululahjat! Ne sain onneksi eilen paketoitua valmiiksi, Seppo väsäsi lihapullia, jotka sitten söimme alakerrassa Handen, Hepen ja Jinnyn kanssa. Joy oli töissä, Onni kyläilemässä ja muita ei sitten näkynytkään tällä kertaa! Joimme myös vähän etuajassa Isäpäiväkaffeet kinuskikakun kera! Nero ressukka astui iltalenkillä pihassa orapihlajan piikkiin, onneksi Hande oli ulkona terassilla ja otti sen piikin pois, minulle jäi sitten jalan huuhtelu Betadinellä. Tänään kävivät pikaisesti serkkuni Paula miehensä Raimon kanssa. Sitten pakkasimme matkalaukut tai kaksi ja puoli laukkua, pitäähän yhteen jättää vielä pikkuisen viimehetken löytöjä varten tilaa. Joskus kyllä ottaa kaaliin se ainainen herneiden kuskaaminen, se kun on aina pois minun tavaroista eli tuo ei mahdu mukaan, ei tuo, eikä tuo... halvattu! Kaikki matkalaukkumme ovat julmetun painavia ihan tyhjinäkin, kääk! Vielä on parisen päivää lähtöön ja tietysti miljoona asiaa tehtävänä. Minulla on vihko ja siihen kirjattuna hommat. Tuntuu vaan siltä, että kun yhden homman saat pyyhittyä yli, muistuu kaksi uutta asiaa mieleen!

7.11.2018 keskiviikko


Haa, vihdoin on eilen matkalaukut viety kentälle, vielä pakattava lentolaukut! Kuten arvelinkin minun "tärkeitä" tavaroita ei sitten mahtunut mukaan, puolitoista laukullista herneitä ja muuta mahtui! No, tulen Joulun jälkeen takaisin pariksi viikoksi ja sitten saan pakata laukkuun just ihan mitä itse haluan, jes! Yhtään hernettä en kyllä ota mukaan! Tänään vielä kämpän siivous, Neron kynsien leikkaus, pyykkäystä ja jotain muuta pikku hommaa! Seppo lähti vielä aamulla duuniin, kun on ihmisiä, jotka eivät lue lehdestä uusia sääntöjä, vaan öljyä tilatessa hoksaavat, että korkki on vaihtamatta. Sehän piti tehdä jo heinäkuun loppuun mennessä, eikä öljyauto täytä säiliötä, jos on vanha korkki! Että silleen!
Nyt läppäri kiinni ja palataan asiaan taas hiukka lämpöisemmissä maisemissa, heippa!

siinä talvikodin parveke ja makkarin ikkuna

8.11.2018 torstai
Onnea Julialle 18 vuotta

Kentällä kaikki meni hyvin ja Veikkokin löytyi sieltä kuten pitikin. Minun uusi kaulahuivinikin toimi mainiosti. Tilasin nääs Wishiltä kuukausi sitten huivin, jossa passitasku ja kylläpä oli hyvä juttu. Olenhan kerran hukannut passini lentokoneessa, ihan oikeasti, se kyllä sitten löytyi! Tosin luulin ettei se huivi ehdi reissuun, mutta tuli kuin tulikin pari päivää ennen lähtöä. Tosin ehdin kyllä itse tehdä sellaisen varuiksi eli nyt niitä on joka lähtöön. Kätevä laittaa kaulaan vaikka kesällä ulos, kun ei ole taskuja, mahtuupa siihen sitten avaimet ja kännykkä tai useimmiten kamera on tärkeämpi tai

kaksikin! Lento meni mukavasti, tosin nukkumatta ja laskeutui ihan ajallaan. Pääsimme nopsaan passintarkastuksen ja saimme laukkumme. Uutta oli se, että heti laukkuhihnojen jälkeen olikin laukkujen läpivalaisu. Pääsimme siitä kyllä ohi, koska oli kova ruuhka, eikä kaikkia voinut siihen ottaa. Kentälläkin voivat vielä ottaa tarkastukseen, olen nähnyt ja yksi tullimies katsoikin minua aika tarkasti, kun olin yksin. Jäin jälkeen Seposta ja Veikosta, sitten tullimiehen puhelin heräsi ja hän unohti minut. Noh, ei minulla kyllä olisikaan ollut mitään tullattavaa saati salattavaa! Yksi suomalainen mies sitten lyöttäytyi seuraamme (jo Helsingin päässä) ja seurasi meitä kuin hai laivaa kärttäen kyytiä. Otimme hänet sitten kyytiin, varsinkin kun hän rätkäisi heti oman osuutensa matkan hinnasta tiskiin! Kämpillä olimme jo puoli kympin maissa eli tosi nopsaan pääsimme perille. Sitten laukut purkuun, 3 laukkua, joista Seuralle 1,5 laukullista ja saman verran omia! Jätimme kahteen pienempään laukkuun Seuran tavarat ja oman ison sain kokonaan tyhjäksi. Läksimme Sevillaan syömään, Sevenin kautta kotiin ja jo seiskan jälkeen nukkumaan. Tai kävinhän myös toimistolta hakemassa nettitunnukset! Siinä sitä hommaa yhdeksi päiväksi!

9.11.2018 perjantai

Ja niinhän siinä kävi, auton akku tyhjä! Seppo hilasi akun sisälle laturiin, jotta saisi auton käyntiin hetkeksi ja pääsisi ostamaan siihen uuden. Vielä riittää tavaroiden järjestelyä, ja autokin käynnistyi. Seppo sitten hurautti akkukauppaan tuohon likelle. Uusi akku maksoi 2100 bathia eli noin 54 euroa. Muistatteko viime keväältä sen miehen meidän talosta, joka sai aina tiedon joltain toiselta tuosta

parkkiksen vieressä olevasta talosta, kun joku katoksellinen parkkis vapautui! Nyt hän taas tupsahti siihen, kun Seppo oli akkuhommissa! Lähdimme sitten kamalan likaisella autollamme viemään niitä herneitä, Tuoppia ja kardemummia Seuralle. Pesun kautta ei voinut ajaa, koska täällä ovat kaikki ruokatunnilla klo 12-13, ei ole tuuraajia vaan toimipiste on kokonaan sulki. Söimme Seuralla ja purin Crissen kanssa laukut, sekä jutustelimme tuttujen kanssa. Väkeä täällä on vielä tosi vähän. Sieltä sitten sinne Thepprasitin autopesulaan, jossa ei myöskään ollut jonoja, heti pääsi automme käsittelyyn ja puhdasta tuli! Auton pesu sisältä ja ulkoa maksoi 240 bathia eli noin kuutisen euroa. Sitten taas kotio järjestelemään, sitähän aina riittää! No mutta, hoksasimme niiden laukkujen unohtuneen sinne Seuralle! Illemmalla huomasimme makkarin ilmastointilaitteessa olevan jotain vikaa, se ei viilentänyt, puhalsi vain! Huollon tilaus saa odotella, nythän on viikonloppu! Soittelin vielä äidille Suomeen kuulumisia.

10.11.2018 lauantai

Vieläkin löytyy järjesteltävää, jotta kaikki ovat oikeilla paikoillaan ja yleensäkin, mitähän kaikkea täällä onkaan. Löytyipä joitakin tavaroita kaksin kappalein, ei kun tälläsin ne vaan lentolaukkuuni odottelemaan kotiin pääsyä! Käväisimme taas Seuralla hakemassa ne laukut ja ostimme kinkkua, kurkkua, juusto ja karjalanpiirakoita. Sieltä Big C:hen ostoksia tekemään, leipää, hedelmiä jne. Piti myös hommata thaikkupuhelimeeni netti, se maksaa 350 bathia kuukausi. Nopeuksista en osaa sanoa, mutta se riittää hyvin minun käyttööni. Oli minulla taas kauppalista, mutta miten aina joku jää

Sevillan näkemys suihkulähteestä

ostamatta ja tärkeä vielä eli vessapaperi. Vihdoin olemme löytäneet tosi hyvän vessapaperin, suurin osa on sellaista höttöä, niihin ei voi edes nokkaansa niistää ilman, että se paperi tarttuu pitkin naamaa! Seppo jäi kaupparessun ajaksi autoon tutkimaan oven päällä olevaa pihkan oloista tahraa ja yritti sitä puhdistaa. Autolla sitten lykkäsin ostokset niihin matkalaukkuihin ja olipa helppo hilata ne ostoksineen kotiin! Sepon ottaessa päivätorkut, käväisin altaalla uimassa. Ilta menikin fillareiden huoltohommissa. Ja vitsit sentään, toin tänne viime kerralla fillarin etukoriin sopivan laukun (ihan fillariliikkeestä ostin) ja nyt sen vetoketju on jumissa, ihan vihreänä. Ruiskin siihen öljyä, toivottavasti aukeaa aikanaan, tavarat kun ovat siellä sisällä! Teinpä myös löydön! Toissa kesänähän olimme täällä häissä, Hepen ja Jinnyn. Silloin ei blogin kirjoitus ja tallennus mitenkään onnistunut ja kahden viikon kertomukset hävisivät kaksi kertaa taivaan tuuliin. Syyhän olikin langattomien näppiksen ja hiiren. Patterien loppuessa meni kaikki pieleen. Sittemmin hylkäsin langattomat ja palasin turvallisiin lankoihin. Ei ole sen koommin ollut ongelmia. Tosin se hääreissu on vieläkin kirjoittamatta, kun en niitä tekstejä ole löytänyt. Kävipä niin, että ne muistiinpanot olivatkin jääneet tänne eli ei hätiä mitiä, kirjoitan sen kyllä, kuvatkin ovat tikulla odottelemassa. Laitan tänne vinkin, kun homma hoidettu! Ehkä ensi keväänä, kesällä, syksyllä...
Noista matkalaukuista sellainen juttu; kun huomasimme niiden unohtuneen soitimme Ristolle ja pyysimme vahtimaan ettei Veikko heitä niitä roskiin! Viime keväänä Veikko heitti jonkun tyhjän laukun roskiin, kun luuli sen olevan sinne menossa. Se olikin jonkun, joka oli juuri tuonut herneitä! Kaikkea sattuu ja jos mitään ei tee, ei satukaan!

11.11.2018 sunnuntai

Käytiinpä ekan kerran fillaroimassa. Kävimme viemässä Lealle ja Pertsalle tuliaisen ja saimme

näitä kuljetetaan jatkuvasti ees taas

kaffeetkin. Parin tunnin jutustelun jälkeen ajoimme Sevillaan syömään, sieltä torille hakemaan hedelmiä ja Sevenistä sitä huussipaperia. Kotona yritin epätoivon vimmalla etsiä Immigrationin sivuilta eli Migrin sivuilta TM28 lomaketta. Sellainen pitää tehdä 3 vuorokauden sisällä maahantulosta, tosin hotellit tekevät sen puolestasi, mutta me teemme itse. Jostain syystä en löytänyt, mutta Lea lähetti lomakkeen minulle sähköpostilla. En kyllä saanut sitä tulostettua, tulostin ei tunnistanut lomaketta. Olin ladannut tähän läppäriin jo kotomaassa Freedomin, jotta voi täällä katsella Suomi-telkkaria. Sekin alkoi tökkiä, aarg! Netti ei auennut lainkaan, jos Freedomi oli päällä. Siis Freedomi pois päältä, netti auki ja Freedomi päälle. Tätä tulee varmaan sitten tehtyä satoja kertoja täällä.

12.11.2018 maanantai

Haa, Lea olikin lähettänyt uuden lomakkeen eilen illalla ja sen sain aamusella auki. Tulostin laulamaan ja lomakkeita täyttämään. Lähdimme fillaroimaan, kun kävimme ensin managerin

toimistossa tilaamassa sen ilmastointilaitteen huollon. Eihän se toimiston poika ymmärtänyt meitä, ei ymmärtänyt kun näytin englanninkielisen tekstin, piti ottaa elekieli käyttöön. Hoksasin nääs näyttää siinä aulassa olevia koneita ja heti ymmärsi! Hän soitti heti huoltoliikkeeseen ja huomenna huolto klo 14. Ajelimme sinne Migriin ja virkailija käski tulla uudelleen ruokatunnin jälkeen eli klo 13:sta jälkeen. Kello oli silloin vartin yli 11 ja pähkäilimme hetken mitä tekisimme sen ajan! Hyppäsimme sitten pyörien selkään ja suuntasimme kohti Seuraa. Oli taas fiksu veto, aurinko paisteli, ekaa kertaa fillareilla ja koko matka ylämäkeä, mutta kun ollaan niin fiksuja, ei voi mitään! Monesti piti pysähtyä kaivamaan vesipulloa, huilata, taluttaa pyöriä ja taas polkea. Pääsimme kuitenkin ihan hengissä perille! Seuralla sitten tietty taas söimme rauhassa, kun aikaa oli runsaasti, maksoimme jäsenmaksut, ostimme liput ensi perjantain pikkujouluihin ja paluumatka alkoi. Migrissä oli tosi paljon väkeä ja aikaa siellä menikin 1.5 tuntia, vaan mihinkäs meillä kiire. Vihdoin saimme homman hoidettua, lappuset niitattuina passeihin todisteeksi ja poljimme J-P:lle jätskille. Omasta mielestämme olimme sen ansainneet, sitruuna ja suklaajäätelöt.

13.11.2018 tiistai

se huivi

Aamulla Tescossa syömässä ja taas vähän ostoksia. Kotona jo puoli yhden maissa ja alkoi korjaajan odottelu. Ehdin siinä kutoa loppuun huivin, josta viime keväänä loppui lanka ja löysin yhden kerän Suomesta juuri ennen lähtöä. Korjaajaa ei kuulunut, ei! Neljän jälkeen oli pakko lähteä syömään toimiston kautta. Soittivat huoltoon ja halvattu, korjaaja oli unohtanut meidät. Lupasi tulla huomenna klo 10 aamulla! Hoh hoijaa, maassa maan tavalla! Vielä yksi turhan kuuma yö edessä!







14.11.2018 keskiviikko

meri, ukkonen ja sade

Juu, se ilmastointikoneen korjaaja tulikin tasan kello 10. Ensin hän katseli sisälaitteet ja sitten ulkolaitteet, eikä varmaan ollut koskaan nähnyt niin puhtaita laitteita. Se kun on Sepolle tosi tärkeä juttu, että laitteet, autot ja kaikki vekottimet ovat putipuhtaita. Korjaaja sitten mittasi ulkolaitteesta kaasun määrän ja se olikin ihan pyöreä nolla. Lisää kaasua ja kone taas toimii! Korjaajalle maksu 400 bathia eli noin kympin korvilla.


16.11.2018 perjantai

Eipä täällä mitään kummaa! Se minua vaan kismittää, nuo siipeilijät! Kyllä ollaan tulossa nyyttäripohjaisiin juttuihin, mutta ei tuotaisi mitään mukana. Kyllä jokaisen pitää tuoda omat juotavat mukanaan, oli se sitten vesipullo, olut tai muu juoma syötävästä puhumattakaan ja sitten vielä

työmatka hoituu näinkin

tivataan, että onko tuolitkin tuotu rannalle, argh! Kas, kun ei tarvitsisi ihan hakea kotoa ja vielä pukeakin sopivat vaatteet päälle! Toinen raivostuttava juttu on tuo ainainen Finnairin moittiminen. Nytkin oli somessa kitinää, kun Finski on alkanut veloittaa ihan 7 euroa viinistä ruuan kanssa, voi hellanlettas! Kyl maar nuo kitisijät nyt saavat tosi pahoja traumoja! Jos on varaa lentää tänne, on luultavasti varaa ostaa se viini tai sitten olla juomatta. Meikäläisetkin on selviytyneet 10 tunnin lennosta tänne ihan ilman viiniä, vesi sopii paremmin. Ensinnäkin viini ei edes sovi sen lentokoneruuan kanssa, menee hyvä viini hukkaan. Ei sillä, en moiti ruokaa, yleensä en edes syö niitä loppuun. Koneessa vaan istutaan tuntitolkulla, eihän siinä tule edes nälkä, kun ei mitään teekään! Muutenkin jengi haukkuu Finskiä. Me lennetään mieluusti Finskillä; suora lento, ei välilaskuja ja palvelu ihan kelvollista ja suomen kielellä, ei me mitään kuninkaallisia ollakaan ja hintakin ihan sopiva! Aina kun jotain tapahtuu, se on Finskin vika vaikkei olisi mitään yhteyttä. Nytkin, ennen tänne lähtöä oli Finskin lentoja peruttu. Koneessamme oleva mukava purseri kertoi, että ne perutut lennot johtuivat syksyllä Chicagossa sattuneesta kolarista. Siellä kentällä oli lastausauto törmännyt Finskin koneeseen (sehän on tietty Finnairin vika) ja kylkeen oli tullut 1,5 x 1 metrin kokoinen reikä. Sitä nyt jossain korjaillaan, eihän siinä hajonnut pelkkä seinä vaan tuolit ja kaikenlaisia rakenteita, eikä niitä viikossa korjata. Ei Finnairilla ole jossain nurkassa konetta seisomassa varalla, ei millään muullakaan lentoyhtiöllä. Ja niitä peruttuja lentoja oli muuten useampaan paikkaan, ei kone lennä jatkuvasti esim. väliä Helsinki-Bangkok, vaan se samainen kone lentelee eri paikkoihin eri päivinä. Siksi tuntuu, että lentokoneita on enempikin rikki, se on se samainen kone. Tulipa taas naristua, vähän helpotti!
Täällä on muuten tosi vähän jengiä. Sen huomaa liikenteessä, kaupoissa ja kuppiloissa. Tähän meidänkin kulmille on tullut useampi uusi ruokapaikka ja lisää on rakenteilla. Tuon uuden Sevenin viereen on valettu ihan valtavan suuri betonilaatta, taitaa tulla joku tori tai muu sellainen. Alueella on kyltti, jossa lukee jotain Thaimaaksi ja numero 18, thaimaata ja vuosiluku 2561 eli luulisin 18. päivä jotain tapahtuvan, ehkä avajaiset. Minun on pitänyt ottaa kyltistä kuva ja kysyä näiltä meidän miniöiltä suomennosta, mutta olen aina unohtanut. Kiinnostaisi tietää tekstissä oleva kuukausi, thaimaata kun en osaa lukea, numerot on helppoja!

23.11.2018 perjantai

Kyl viikot taas menee nopsaan ja tekemistä riittää! Eilen ajelimme päivällä fillareilla 19 kilsaa ja illalla reput selkään ja rantakadulle. Tosin menimme ensin Lean ja Pertsan luo, koska tarkoitus oli lähteä rannalle tiirailemaan syksyn suurinta juhlaa Loi Krathongia, lausutaan thaimaalaisittain Loi Katon. No, pääsimme perille ja hui sentään, vilkaisimme partsilta meille päin ja siellä oli hurjan näköiset pilvet. Hetken päästä alkoikin sitten tosi raju ukkonen ja vettä tuli tosi kaatamalla, sade kesti reilun tunnin. Pattayalla olikin sitten kova kaaos, kadut tulvivat vettä. Näin kuvan siitä Facebookissa, kun Arja ja Jukka olivat juuri siellä suunnalla. Kävi sitten niin, ettemme lähteneetkään minnekään rannalla, vaan jäimme kyläreissulle. Puolen yön maissa tilasin Grab-taksin ja aikansa pyörittyään se löysi meidät siitä kadulta ja pääsimme kotiin. Matkalla ajoimme Beach Roadin kautta ja siellä oli katu ja jalkakäytävät täynnään väkeä, ranta sitä vastoin oli ihan tyhjä ja pimeä. Ei se niin vaarallista ollut jäädä näkemättä tuota juhlaa. Olemme kahtena vuotena olleet tuossa juhlassa rannalla, Pattayalla ja täällä Jomtienillä, joten ei se ihan uusi juttu meille ollut!

Silver Sand Villassa on virkatut korit ja liinat eksyneet kattoa 

koristamaan

Tänään taas ajelimme fillareilla ja myöhemmin katsoimme telkusta uutisia. Kyllä se vaan tämän Loi Krathoningkin pitää muuttua. Siinähän lasketaan vesille, jokiin, mereen, järviin ja kaikkialle veteen (myös sadetulvan täyttämälle kadulle) kellumaan sellaisia hienoja kukkasysteemejä kynttilöin. Pimeällä lähetetään sellaisia tulilyhtyjä taivaalle, jotka sitten aikansa noustuaan putoavat maahan. Joskus ne jäävät jumiin sähköjohtoihin ja pudotessaan voivat aiheuttaa tulipaloja. Tuossa meidän WatBoonin temppelillä oli tehty vesiallas näitä asetelmia varten, näimme kun oikaisimme temppelialueen poikki. No, sitten tänä aamuna kaikki kynnelle kykenevät valtion virkamiehet ja vapaaehtoiset alkoivat siivota sotkuja aamuvarhaisella. Uskomaton määrä roskaa, eikä ne kaikki päädy roskiksiin, vaan arvatenkin tuonne merelle! Telkkarista näimme, kun oli rakennettu allas näitä kukkalaitteita varten ja sieltä ne ohjattiin isoon altaaseen, josta ne oli sitten helppo korjata pois! Ai niin, tuo Loi Krathon on sadekauden loppumisen juhla. Äsken väkersin kameran jalustimen auki ja otin kuvia tuosta täysikuusta. Ihmettelin alkuun sumeita kuvia, kunnes älysin linssin menneen huuruun ilman kosteuden vuoksi. Ei sitten muuta, kuin odottelua ja aloin saada hyviä kuvia. Minulla on 3 telinettä kameroihin, yksi kaupunkikodissa, yksi mökillä ja yksi täällä. Tosin olin jostain syystä vienyt viime keväänä tuon telineen kotiin, onneksi huomasin ja toin takaisin. Pimeällä kuvatessa tuo jalusta on ehdottoman tärkeä, koska pimeällä kuvatessa kamera ei saa yhtään heilahtaa, menee kuva piloille.

Alla olevat kuvat on napattu netistä:

näitä lähetetään vesille

nämä lähtevät taivaalle

kaunista nyt, mutta aamulla....

Tässä netistä löytämääni tietoa tuosta juhlasta:

Perinteisen kalenterin 12. kuukaudelle sijoittuvan täysikuun aikaan ihmiset laskevat hyvän onnen toivossa kanaviin tai jokeen pieniä koristeellisia lauttoja, krathongeja, joissa on kynttilöitä ja suitsukkeita. Kynttilä ja suitsukkeet sytytetään, lautta vapautetaan veteen ja samalla toivotaan hiljaa jotakin. Jos tuli ei sammu ennen kuin lautta on kadonnut näkyvistä, toive toteutuu!

Samaan tapaan taivaalle lähetetään paperista tehtyjä lieriömäisiä kuumailmalyhtyjä (khom fai, kuva). Nämä ovat erityisen suosittuja Chiang Maissa, mutta niitä käytetään ympäri maata. Vaikka lyhdyt ovat upean näköisiä, ne saattavat sytyttää tulipaloja ja vaarantavat lentoja, joten viranomaiset ovat yrittäneet suitsia perinnettä kieltämällä pallojen lähettämisen lentoreittien varrella.

Loi Krathong on noin 700 vuotta vanha festivaali, jota vietetään sadekauden päättymisen kunniaksi. Veden ääressä vietettävillä rituaaleilla kunnioitetaan veden henkeä ja kiitetään saaduista sateista ja riisisadosta. Lautan tai kuumailmalyhdyn lähettäminen pois voidaan nähdä myös luopumisena huolista ja vihasta, jonka jälkeen elämää voi jatkaa vapaana. Jotkut laittavat mukaan omia hiuksiaan tai kynnenpalasia, mikä kuvastaa pahoista osista luopumista.

Aidot krathong-lautat tehdään banaanipuun aineksista. Pätkä puuta tulee pyöreäksi pohjaksi, johon kiinnitetään koristeellisesti leikattuja ja taiteltuja banaaninlehtiä sekä erilaisia kukkia. Kouluissa lauttoja saatetaan askarrella myös pahvista ja paperista. Pienten lauttojen lisäksi eri valtion virastot ja yritykset tekevät omia, suurempia versioitaan. Näiden koristeellisten luomusten kesken järjestetään myös kilpailuja.

Ympäristöystävällisen perinteisen banaanilautan rinnalle on valitettavasti ilmaantunut myös styroksista tehtyjä krathongeja. Ne eivät kovin hyvin sovi Loi Krathong -juhlan toiseen ideaan – sillä olisi nimittäin tarkoitus myös pyytää anteeksi myös veden saastuttamista! Näiden luonnossa huonosti hajoavien versioiden myynti on jo monin paikoin kielletty, eikä sellaisia kannata ostaa.

26.11.2018 maanantai

Sillä lailla, minähän loikin monta päivää eteenpäin ja juttuja jäi kertomatta! No, tässä yhtenä päivänä, taisi olla viime torstai Loi Krathong-päivä, tulimme fillareilla kotiin ja kappas, takapihalla olikin poliisi ja muuta väkeä. Tuossa talon päädyssä on ollut tuollainen tosi iso kolmipyöräinen prätkä (pienen auton kokoinen) koko sen ajan, kun olemme täällä olleet ja ties kuinka kauan ennen sitä. Pihalla näköjään selviteltiin pyörän tilannetta ja me tulimme siihen tulokseen, että se pyörä oli

Jomtienin maamerkki

varastettu, ollut koeajossa tai vuokrattu jostain ja jätetty palauttamatta ja jätetty kylmästi vaan meidän pihaan. Siihen tuli sitten lopulta joku lukkomestari ja aikansa touhuttuaan lähti motskari käyntiin ja poliisit veivät sen jonnekin, tulipa pihaan taas tilaa! Toisena päivänä ajelimme sitten tuonne Jomtien kompleksiin, sinne on avattu uusi konditoria-kahvila, joku ranskalainen mies on sen perustanut. Löytyihän se paikka sitten keskeltä homokompleksia, ihan totta, siellä on vain homoja! No, ei se kahvilaa pilaa! Olipa siellä kahvilassa sitten paljon erilaisia leipiä ja se ranskalainen kondiittori tuli heti kertomaan minulle niistä myynnissä olevista leivistä ja pari ostinkin. Mutta mutta, ne muut ihanuudet! Kaikenlaisia ihania leivonnaisia! Olin sitten vahva, enkä ostanut muuta! Nooh, oikea syyhän oli meidän fillarit, ei niitä herkkuja olisi voinut pitkään tarakalla kuljetella, se siitä vahvasta luonteesta! Täällä on muuten sellainen kummallinen laki; alkoholia myydään kaupoissa, kuppiloissa ja ravintoloissa kello 11-14 ja 17-24. Syytä tähän ei ole vielä kukaan osannut selittää. Kuitenkin Sevenit ovat myyneet noista kellonajoista piittaamatta, paitsi tänä syksynä eivät hekään enää myy, on varmaan joku kovistellut. Eräänä iltana unta odotellessani mietiskelin kaikkea ja yhtäkkiä kuului vierestäni lattialta ääni, kuten joku siipirikko lintu olisi räpistellyt! Pomppasin ylös ja laitoin jalkani varovasti lattialle, enhän tiennyt mitä siellä on! Syy ei kyllä ollutkaan kovin kummoinen; lattialla oli pikkukori, siinä pikku sipsipusseja (täällä on muuten tosi pikkuisia pusseja, suupaloja) ja olin heittänyt putkityynyn huolimattomasti nurkkaan korin päälle, se oli kallistunut ja ääni tuli niistä pusseista. Vaan kylläpä pelästyin, ihan sydän läpätti reippaasti! Lauantaina kävimmekin hakemassa Marjon kanssa hänen tilaamansa lasilevyn pöydän päälle. Tosin thaimaalaiseen tapaan sitä lasia alettiin leikata vasta, kun tulimme sitä hakemaan, piti olla valmiina. Veimme Marjon laseineen kotiin ja suuntasimme Lean ja Pertsan luo, he hyppäsivät kyytiin ja ajoimme Watsaduun. Se on sellainen rautakaupan tyyppinen iso kauppa. Sieltä Lea ja Pertsa ostivat uunin. Niitä oli siellä kaiken kokoisia ja yksi oli tosi hyvässä tarjouksessa, vaan liian pieni. Tehtiin sitten kaupat ja myyjä tarjosi meille mehua ja esittelyuunissa tehdyt täytetyt leivät. Ja taas thaimaalaiseen tapaan, meistä otettiin kuvia, taisi olla ensimmäinen uunikauppa. Siinähän sitä touhua kerrakseen yhdelle päivälle. Vaan eipä

pihan autokatos on purettu

riittänyt! Voiko hiljaisuuteen herätä? Kyllä vaan voi! Heräsin puolenyön aikoihin ja oli hiiren hiljaista. Ensin ajattelin, että on ollut sähkökatko, en voinut tarkistaa sähkökellosta, koska olin laittanut siihen patterit juuri sähkökatkojen vuoksi, höh! Vilkaisin ilmastointilaitetta, ei toiminut, ei virtavaloa. Aikani odoteltuani sähköjen paluuta, korvani havaitsivat olkkarista jääkaapin hurinaa. Taas pomppasin ylös, suunta olohuoneeseen; jääkaappi toimi ja vilkaisin olohuoneen ilmastointia, se toimi! Seppokin siihen heräsi ja ryntäsi sulakekaapille. Hän paineli muutaman kerran virtanappuloita tai jotain, kunnes ilmastointi lähti taas päälle! Kumma juttu!
Eilen kävimme Lean ja Pertsan luona iltapäivällä maistelemassa heidän uudessa uunissa paistunutta makaroonilaatikkoa ja kylläpä olikin hyvää. Sieltä ajoimme Pratamnakille Marjon ja Christerin luo pikkujouluihin. Jätimme auton parinsadan metrin päähän ja tallustelimme perille. Siellä olikin jo porukkaa, tuttuja ja tuntemattomia, joihin kyllä tuli illan kuluessa tutustuttua. Illan aikana tuli ilmi sama juttu, johon mekin olemme kotomaassa törmänneet. Ihmiset kyselevät, että kuinka saatte ajan kulumaan siellä Thaimaassa. Helppo juttu vastata, mehän asumme talvet täällä ja aika kuluu ihan kuin kotimaassa. Emmehän me täällä lomailemassa ole! Oli oikein hauska ilta ja kaikki suunnistivat kohti kotejaan yhdentoista maissa! Tämä päivä menikin pyykätessä, kotihommissa ja fillaroidessa.
Nyt en somista tekstiä kuvilla, myöhemmin sitten! Seppo kun kärttää tuolla nettiliittymää uutisten lukua varten, meillähän on käytössä vain yksi talon nettiliittymä! Eli palaillaan taas!


30.11.2018 perjantai

Tiistai menikin fillaroidessa hyvässä säässä, ei liian kuuma ja sopivasti tuulikin puhalteli. Tiistaina kokoontui Seuralla ensimmäisen kerran neulekerho. Tosi hyvä juttu, että naisillekin on jotain

toimintaa, en aina jaksa kuunnelle noita ukkojen samoja jorinoita, välillä suorastaan pitkästyn. Nyt on edes kerran viikossa meille naisillekin jotain. Muutamalle "ope" neuvoi sukan kutomisen alkeita ja muilla oli oma työ mukana, mikä kelläkin. Siinä neuloessa tuli kaikenlaisia vinkkejä liittyen neulontaan ja muihinkin juttuihin täällä talvimaisemissamme. Uusia ihmisiäkin siinä oppi tunteman, olihan meitä 8 neuleihmistä koolla. Tämä kerho kokoontuu joka tiistai jatkossa, kivaa!
Keskiviikko meni taas fillareiden päällä. Seppo on vähän joutunut satulaani asentelemaan ja nyt se on hyvällä mallilla. Kun satulaa siirtää sentinkin, muuttuu koko ajoasento, ihan totta! Ihan hassua, mutta nyt tuli käsivarret kipeiksi sekä reidet muutaman sentin tai oikeastaan millin vuoksi! No, kyl kroppa siihen kohta taas tottuu! Eilen olikin sitten kaikenlaista tapahtumaa. Aamulla ajoimme auton parkkiin Beach Roadille ja hyppäsimme lavalle, ajoimme Pattikselle ja siellä kävelimme Opticaliin. Seppo halusi näöntarkastuksen ja tilasi uudet linssit. Hänellä on kahdet samanlaiset lempikehykset ostettuna täältä ja toisiin tulee nyt uudet linssit. Liikkeessä on Suomea puhuva thaikku, asunut Suomessa ja nyt täällä jo useamman vuoden eli puhuu suomea ja thaimaata, mutta ei osaa lukea thaikirjaimia. Seppo sitten kysäisi häneltä, että onko Memorial Hospitaalissa suomitulkkia, mutta hän ei tiennyt. Olisimme halunneet rekisteröityä sinne, jos joskus, toivottavasti ei, tulee sinne asiaa. No, tämä optikko sanoi, että mennään käymään siellä, hän lähtee tulkiksi! Oho, olipa palvelua! Se Hospitaali sijaitsikin siinä ihan melkein kadun toisella puolella ja asiamme tulikin hoidettua. Saimme molemmat sellaiset asiakaskortit mukaamme. Sieltä läksimme sitten kävelemään Second Roadille kohti Night Marketia ja hetken päästä kuului kova kolaus. Siinä ihan vieressämme ajoi kaksi mopoa yhteen, kolaroivat siis. Luultavasti heille ei mitään vakavaa sattunut ja nopsaan yksi mopotaksikuski kävi niitä mopoja korjaamassa sivuun keskeltä katua. Emme sitten jääneet siihen enempää töllistelemään ja jatkoimme matkaamme. Tutkailimme sitten torilla hetken, osa kojuista oli vielä sulki ja menimme alueen perälle syömään. Siellä oli ruoka edelleen yhtä hyvää kuin muistimme sanoi. Jatkoimme matkaa kohti Beach Roadia, koska sieltä saa hypättyä lavaan kotimatkaa varten. Oikaisimme Festival Centerin läpi, ihanan viileää ja jatkoimme kävelyämme smoothie baariin. Sen jälkeen jaksoimme taas jatkaa matkaa. Kahdella lavalla pääsimme Jompparin Beach Roadille ja hyppäsimme autoon. Emme ajaneetkaan kotiin vaan Thepprasitille autopesulaan. Oli niin hiljainen liikenne, jotta arvelimme olevan hyvä ajella pesuun, vaan kuinkas kävikään!

Jatkoa saatte hiukka odotella, Seppo haluaa nyt lähteä maalikauppaan! => ei löytynyt maalia

Eli auto pääsi heti pesuun ja taas kelpaa ajella. Läksimme siis ajelemaan Thepprasittiä pitkin kohti kotia. Juuri ennen, noin 20 metriä, kun olisimme kääntyneet oikealla kodin suuntaan, pysähtyi liikenne tykkänään. Vastakkaisella kaistalla tuli autoja minuuttitolkulla, kuinka niitä riittikään, kunnes sekin loppui. Edessä täysin tyhjä tie ties minne saakka ja sitten alkoi tulla vilkkuautoja, isoja, pieniä ja moottoripyöriä. Lopulta eteen pysähtyi poliisi autoja ja kaikki autot ja mopot odottivat kiltisti pitenevässä jonossa. Jonon pää oli varmaan jo Pattayalla ja vaikutti varmaankin Jomtienille saakka. Reilun puolen tunnin päästä poliisi ohjasi oikealle kääntyvät pois jonosta ja muut jäivät vielä jonoon. Arvelimme siinä olleen iso onnettomuus tai prinsessa oli menossa jonnekin. Illalla katselimme uutisia, mutta tuosta ei mitään mainintaa. Eilen sitten jahtasimme sitä automaalia, turhaan. Mutta illalla tärppäsi, telkkarin uutisissa näytettiin, kun prinsessa oli käynyt Pattayalla temppelissä hautajaisissa eli siitä se jonotus johtuikin!

LOKAKUU

7.10.2018 sunnuntai

Kuun alussa hyppäsin autoon ja ajoin tänne kaupunkikotiin lapsenvahdiksi. Hande oli ostanut Joylle synttärilahjaksi viikonloppumatkan, mutta ei kertonut kohdetta! Arvaatko kuvasta mihin he menivät?
Amsterdamihan se on. Joy ei sitä arvannut, vaikka kovin yritti, vasta kentällä se selvisi! Kävin lauantaina Julian kanssa kaupoilla, kun Veikko oli Onnin seurana. Yöllä kuulin meteliä ja luulin porukoiden metelöivän naapurikuppilasta palattuaan. Myöhemmin heräsin uudelleen meteliin ja luulin Veikon katsovan keskellä yötä, kello oli vähän yli kolme, YouTubea. Vaan ei ollut Veikko, naapurissa oli juhlat, mustia ihmisiä ja alastomia valkoisia tyttöjä pihalla, ihan oikeasti, kurkkasin ikkunasta! Yksikin tyttö istui puutarhapöydällä päällään vain nahkatakki, huh huh! Myöhemmin selvisi, että siellä poltettiin jotain huumeitakin. Julia ja toinen naapuri soittivat poliisille ja he tyhjensivät talon, tosin juhlijat palasivat myöhemmin mekastamaan! No, sitten heräsin seiskan maissa ja ihmettelin mikä valo vilkkui rapussa ja kummaa hurinaa kuului ulkoa. Siellähän taas tapahtui naapurissa toisella puolella. Viereinen kuppila oli tulessa ja se valo oli tietty paloauton vilkut. Siinä tontilla oli alun perin asuintalo, sitten laajennus ja myöhemmin toinen laajennus. Ensimmäisessä laajennuksessa oli kauppa, myöhemmin kioski ja nyttemmin joku varasto. Toisessa laajennuksessa kauppa laajentui ja myöhemmin siihen tuli ravintola. Nyt paloi se varasto maan tasalle ja talossa asuneet saatiin pelastettua, kuppila kärsi kyllä vesivahinkoja. Että tämmöinen viikonloppu tällä kertaa!

28.10.2018 sunnuntai

tuossa pussin vieressä on makupala, saiskohan sen, tuumailee Nero

Niinpä, sitten taas mökille kampaajan kautta, hiukset taas lyheni! Nyt ne ovat harmahtavat, enkä taida jaksaa ihan heti alkaa värjäyshommiin, laiskuus vaivaa! Kävin äiteen luona, kun sinne tuli joku vammaispalvelun täti neuvottelemaan taksikortista. Hyvinhän tuo meni ja äidille myönnettiin

taksikortti ja se tulee aikanaan postitse. Pääsee äiti vähän reissaamaan ettei ihan mökkihöperöidy. Loppuviikosta taas kamat kasaan ja kaupunkikotiin, kun hirvestys alkoi! Mökki siis vallattiin! Hyvä ajosää ja maisemat olikin tosi kauniit, kullanväriset puut loistivat auringonvalossa. Viikolla läksin sitten Siltamäen uimahalliin kuntosalille. Fillarin renkaat olivat aika tyhjät ja ekan kerran eläissäni

lumimaisemaa mökkimatkalla

pumppasin ne ihan itse. Varastossa oli sellainen jalkapumppu ja sillä homma hoitui, tavallisella pikku pumpulla en ole koskaan saanut mihinkään fillariin ilmaa renkaisiin. Hyvä minä! Fillaroin siis salille, kun siellä oli seniorikuntoilua ihan ohjaajan kera. Olipa kivaa ja opin taas käyttämään uusia laitteita.  Kuntoilun päälle kävin vielä hetken uiskentelemassa. Kauaa ei siellä viitsi uida, koska vesi on viikoittaisen vauvauinnin vuoksi 32 asteista. Hikihän siinä uidessa tulee! Tosin minulla olisi uimalippuja kymmenen ja aionkin vaihtaa ne seniorilippuihin jossain vaiheessa! Kävinpä vielä perjantainakin salilla ihan itekseni. No, koitti maanantai ja läksin taas salille, sepä oli virhe! Ensinnäkin pukuhuone oli täynnä, oli vauvauintipäivä, äidit ja vauvat veivätkin tosi paljon tilaa pienessä pukkarissa. No, salilla taas oli ruuhkaa, paljon nuoria  ja heitä oli myös tiistainakin, kuulin myöhemmin. Taisivatkin olla niitä alkuviikon lakkoilijoita kuntoilemassa, muulloin heitä ei ole näkynyt! Illalla olikin sitten oikein kakkukahvit, Veikon ja Onnin synttärikaffeet! Turokin oli meillä yläkerrassa laittamassa kaikki matot uuteen järjestykseen. Hande laittoi Turon leikkimään Neron kanssa, kun Turolla oli tylsää Rontin ollessa pihalla. Nämä ovat siis koiria, Nero sakemannityttö, Turo mäyrispoika ja Rontti ajokoirapoika! Vilskettä siis riitti ja Nero yrittikin välillä komentaa Turoa onnistumatta siinä!

Tiistaina soitteli Hepe heti aamusella ja kertoi tulevansa suihkuun! Hän oli kotona mennyt suihkuun, saippuoinut ja kas kummaa, ei enää tullutkaan vettä! Olihan ulko-ovessa ollut lappu vesikatkoksesta, mutta hän oli sen unohtanut. Sitten menoksi uimahalliin suihkuun, vaan se oli lakon vuoksi suljettu eli Yrttikselle sitten ja meiltä Mäntsälään tapaamiseen! Tämmöistä ne lakot tekee! Vantaalla oli uimahallit sulki, mutta meillä Helsingissä olivat avoinna, jos joku ihmettelee, miksi minä pääsin salille. Keskiviikkona taas salille senioriryhmään ja opin taas uusia laitteita ja liikkeitä. Osan niistä voi tehdä ihan kotonakin ja ehkä nyt uskaltaudun talvikodin kuntosalillekin! Sitten taas lähdettiin mökille ja onneksi oli vaihdettu alkuviikosta talvirenkaat, oli matkalla ihan täysi talvi ja mökillä taas ei yhtään lunta. Lauantai meni taas äiteen luona. Opettelimme uuden pesukoneen käyttöä, käytin äitiä apteekissa ja Seppo korjasi lampun pidikkeen oikeaan asentoon (sen jonka minä laitoin kattoon kiinni, mutta en sitten saanut lampun kantaa nätisti, vaan se jäi rumasti irvistelemään) ja huolsi molemmat rollaattorit. Toisessa olikin renkaat aika tyhjät ilmasta, onpa rollaattori silloin raskaampi kuljettaa! Tänään Kauppisessa kyläilemässä ja huomenna taas vaihteeksi kaupunkikotiin! Kiirettä pitää ennen talvikotiin lähtöä, puolitoista viikkoa vielä lähtöön!

31.10.2018 keskiviikko

No huh huh! Tuosta kuppilapalosta sen verran, että Poliisi laittoi Facebookiin valvontakameran videon. Siinä näkyy mies ja hän sitten rikkoi ikkunan, meni ravintolaan sisälle muina miehinä eli se oli tuhopoltto! Muitakin juoruja lentelee täällä, mutta jääkööt toistaiseksi omaan arvoonsa, tuhopoltto kumminkin. Tosin polttaja sai vain sen varaston tuleen, ravintola ei palanut!
Nyt sitten sai tämä käsityöhommani pienen takaiskun! Ikinä en enää anna tekeleitäni kellekään! Törmäsin nääs eräällä kirpparilla käsityöhön ja ajattelin, että onpa joku tehnyt samanmoisen verkkokassikan kuin minä, jopa sama lanka ja väri! Nostin katseeni ylös hyllylle ja järkytykseni oli sanoinkuvaamaton! Siellä oli sitten kasa lahjoittamiani tekeleitä myynnissä. Meni koko kirppisreissu piloille ja läksin sieltä ulos. Autolle päästyäni kimpaannuin ja kävin ostamassa sen verkkokassin takaisin, muita en ostanut! Että silleen! No, sukulaiset kyllä saavat vielä sukkasia ja tossukoita, myssyjäkin voin antaa niille, joiden tiedän niitä arvostavan, mutta muut olkoon ilman! Tai no, vien mielikuvituksettoman kahvipaketin sellaisille tuliaisiksi !!!

SYYSKUU

1.9.2018 lauantai

oli lämmin kesä, toinen poikue

Siivosin yläkerran partsin, kun nuo pääskysetkin ovat kadonneet! Aika kamalan näköinen tuo olikin! Veikko tuli siivoamaan Sepon auton, joten Sepon piti lähteä minun autollani lohen hakuun tuonne lohialtaalle! No niin, mitäs sitten? Takaisin tullessaan sain ajokiellon, autollani ei kuulemma saa ajaa enää metriäkään! Olivat kuulemma siellä altaalla ukot tutkineet autoani ja siinä on vaihdelaatikko irtoamaisillaan! Hallelujaa, jokos minua uskotaan! Läksin siis skopella viemään Handelle toisen niistä kaloista. Kirkolle en kyllä lähde sillä ajamaan. Siis miksei koskaan minua uskota, minähän sillä autolla ajelen ja kyllä huomaan viat! Ensi keväänä taidan kyllä laittaa tuon auton vaihtoon - tai sitten en, saapi nähdä!

löysin kätköistäni väri-

shampoon ja hupsista

11.9.2018 tiistai

Laitoin siis autoni seisontaan, eihän sillä voi ajaa! Sain lainaksi Handen Jarpan, hän itse ajelee sillä metsästämässä viikonloppuisin ja viikolla saan minä sillä ajella. Täällä mökillä on auto ehdoton kapine, varsinkin jos on yksin mökillä. Seppohan lähti viikoksi kaupunkiin duuniin. Ajelin heti äiteen luo ja tilasin samalla Moilaselta kakkuja ja muuta murua juhliin. Mökillä sitten pesin ja imuroin Handen auton ja kylläpä siitä tulikin hieno! Tosin se on sen värinen, ettei lika edes näy. Eipä sitten muistettu, että tällä viikolla olisi ollut Pieksämäen markkinat. No, keskiviikkona lupasin ajaa uudelleen äiteen luo ja mennä hänen kanssaan sinne markkinoille. Keskiviikkona koittikin sitten herätys kello 4.30,kun Rontti haukkui seitsemään saakka, en tiedä miksi! Läksin sitten äidin luo, kävimme markkinoilla ja sitten vein äidin kotiin. Juuri, kun äiti avasi ulko-oven kuului kaamea pauke! Apua, mitä sisällä tapahtuu? No, keittiön aika painava kattolamppu putosi pöydälle ja siitä lattialle. Onneksi äiti ei istunut pöydän ääressä, vaan oli kanssani markkinareissulla. Tuo lamppu oli

ei ollut markkinoilla

tungosta

sellainen retrolamppu, paksua lasia ylä- ja alapuoli, vaan kumma kyllä ei se edes särkynyt. Siitä oli vuosien mittaan rapistunut se ripustin, joka oli katkennut ja lamppu siis putosi! No, täytyy joku päivä siis käydä lamppukaupassa. Loppuviikosta Seppokin taas kotiutui mökille ja alkoi kova juhlien valmistelu. Yhtenä  päivänä putsasin ja jynssäsin kolme Moccamasteria, olipa kova homma! Autotalliin ripustettiin vaaleat pressut seinille, koska sinne rakennettiin pitkä pöytä! Traktoritalliin tulee myös pöytiä ja tuoleja, sekä pihalle pystytettävään isoon telttaan. Vieraita on tulossa nelisenkymmentä eli istumapaikkoja tarvitaan. Pöytiä ja

valoja

tuoleja on lainattu pitkin kylää, penkeille laitan niitä räsymattoja, jotka tuossa kesän aikana ostin Hankasalmen nettikirppikseltä! Grillikatos on tyhjennetty ja siitä tuli mopotalli juhlien ajaksi, pesimme myös terassin pleksit ulkoa, sisältä varmaankin huomenissa. Sitten vielä virkkasin kaksi kulhoa serveteille, huomasin sellaiset puuttuvan. Vielä yksi pitäisi näpertää, se vaan käy olkapäihin ja peukaloon, se paksu nauha siis, kympin koukulla virkaten! Keräsin kasaan kaikki valonauhat ja tsekkasin niiden toimivuuden, hyvin pelittivät kaikki. Pihalla on iltasella jo aika pimeää ja juhliin pitää saada valoja! Sitten piti lähteä viemään autokorjaamolle, auto taas käyttöön ja iltasella taas pois käytöstä. Auton saa ajaa katsastukseen ilman vakuutusta, mutta pitää olla varattuaika sinne. Fennia ja Trafi varmaan tykkäävät minusta, saa nähdä millaisia laskuja sieltä taas tuleekaan! Mutta juhlajärjestelyt vaan jatkuvat, onneksi Sepon sisko Liisa tulee huomenna junalla ja käyn iltapäivällä hakemassa hänet asemalta.

30.9.2018 sunnuntai

No niin, juhlat on kasattu, juhlittu ja purettu! Kuvat kertokoon puolestaan!

Seppo 70v

vieraiden vastaanottoa

 nuorin juhlija, Onni

ruokaakin

 stand up esitys

äitini ja Lissu, Sepon sisko

myöhemmin opeteltiin jopa jenkkaa

Juhlien jälkien purkamisen jälkeen lähti Seppo viikoksi kaupunkiin töihin ja minä jäin mökille järjestelemään ja pakkailemaan! Käväisin myös äiteen kanssa Varkaudessa ostoksilla!