Ai niin, meille oli ilmestynyt oveen lappu, joku lähetys managerintoimistoon. Arvasin kyllä mikä se oli, mutta kovasti sain selitellä siellä, koska paketissa oli meidän osoite, mutta ei nimeä. Se paketti tuli Surinista (jossain tuolla koillisen suunnassa Thaimaata) ja sen oli tilannut Jinny Suomesta ja me viemme sen hänelle, kun lähdemme täältä kotiin. Tässä on ollut muutama viikko vähän rauhallisempaa menoa, Seppo on ollut hiukka huonovointinen ja kuumetta heilunut pikkuisen edes takas! Ehkä tässä ollaan nyt menossa parempaan suuntaan ja päästään taas vauhtiin! Tämä reissukin on jo ehtinyt puoleen väliin ja on jo ikävä koiruuksiakin!
 |
| Hi Coffin papukaija, matkii puhetta |
 |
| Hi Coffin "kultakala", ehkä hiukka isompi! |
 |
| torilla |
10.2.2017 perjantai
Täytyypä kertoa Sepon taksille selostama reitti elikäs näin se meni; Jomtien, mennään Second Roadia ohi Pirun patsaan ja nää toiset jää siinä pois, sitten Paradise Parkkiin! Tämä kaikki suomeksi Pattayan keskustassa, matkassamme olleet kaverit tuumasivat, että näinköhän kuski muka mitään ymmärsi, vaan perille päästiin ihan tuon opastuksen mukaan ja kait te ymmärsitte, miksi kuski osasi ajaa oikein? No, hän tietty nappasi puheesta vain nuo tärkeät sanat ja hyvin meni, ei hänen tarvinnutkaan suomea ymmärtää ja autoissa on tuo piippausnappula, kun joku haluaa jäädä pois kyydistä. Täällä olemme myös taas törmänneet tähän paikalliseen liikennekulttuuriin. Olen varmaan jo aiemmin siitä kertonutkin, mutta taas uudelleen, josko siellä kotomaassa otettaisiin opiksi (turha toivo). Elikäs
 |
lankataivas torilla, löysimme niitä
peräti kaksin kappalein
|
täällä ujutetaan auto hiljalleen liikenteen sekaan, kukaan ei soita torvea ja sekaan päästyä kiitetään nyökkäyksellä, sama pätee fillarointiin, sinne vaan hiljakseen sekaan, thaikku ei aja koskaan tahallaan päälle. No, pari kertaa olemme kyllä saaneet kovaa huutoa peräämme ja aina silloin on kyseessä ollut falanki, mutta niistä ei tarvitse välittää, kiittää vaan kauniisti! Olispa siellä kotomaassakin näin sujuva liikenne, mutta ei, torvea soitetaan, ajetaan ihan kiinni toiseen, et kyllä tähän väliin tule, näytetään vähemmän kauniita käsimerkkejä, huudetaan autossa naama punaisena, ollaan esimerkkinä autossa oleville lapsille, että
 |
parkkeerausta, Arja kyseli, jotta onko meidän
vaatteiden ja kypärien väritys suunniteltua
|
silleen! Siinä taas vuodatusta kerrakseen! Kai nää pahat tavat taas tarttuu kotimaahan tullessa ja autoa ajaessa, niin Sepolle kuin minullekin. Tosin minä saatan vain autossa ajaessani parpattaa ja nuo muut jutut eivät ole meikäläisen heiniä, mutta Seppo kyllä harrastaa niitä kotimaassa, ei täällä eli on jotain oppinut!
Ai niin, yhtenä päivänä seisoimme autolla liikennevaloissa ja vastapäisellä kaistalla valoissa seisoi myös näissä oloissa erikoinen auto - punainen Lada! Sitä ajoi thaikkunainen, emme kuuna päivänä ole moista autoa täällä nähneet! No, mitä sitten olemme viime aikoina puuhanneet? Tässäpä listaa; fillarointia, golfia, mangoja, uintia, shoppailua, fillarointia, mangoja, kävelyäkin, saunomista, uimista, shoppailua, golfia, eli ei mitään kummallista! Loppuviikosta alkaa täällä hiekkajalkapallokisat (tai jotain sinnepäin) ja tarkoitus olisikin käydä ihan paikan päällä kannustamassa Suomi-matseja, saas nähdä! Minä en kyllä ole ollenkaan mikään jalkisfani, mutta tuo hiekkajalkis voisi olla ihan hauska kokemus. Se hiekkakenttähän on tuolla Jompparin Beach Roadilla ja näkyvät kaikki Suomi-matsit olevan iltasella, ei aurinko häikisi, siitä sitten tuonnempana!
17.2.2017 perjantai
Jaahas, mistähän aloittaisi! No, tässä yhtenä aamuna Seppo sanoi, että vielä tuo ruumis on tuolla vastapäisessä talossa, siihen minä, että häh! Joo joo, tuolla sohvalla se ruumis on istunut ja monta
 |
| hylättyjä veneitä rannalla |
viikkoa, hän sanoi ja minä ryntäsin ikkunaan katsomaan! Ja toden totta, siellä sohvalla istui "ruumis", tai siltä se ainakin näytti, vaan ei se ruumis ollut, oli vaan joku valkea mytty sohvalla ja näytti jalatkin olevan sohvan reunalta roikkumassa. Kyseisessä asunnossa ei vielä asu ketään, mutta tavarat ovat hullun oloisesti, vai muka ruumis, pah!! Meillä on kämpässä siellä täällä maalarinteipin pätkiä ja tiedättekö miksi, minä en tiennyt? Seppo keräilee niillä pätkillä minun hiuksiani, joita on kuulemma huusholli täynnä - tietääkseni mulla on vielä hiukset päässä, taitaa vaan liioitella vai mitä! Ja on tuolla Sepollakin alkanut muisti pätkiä (ei aina minulla), tässä yhtenä päivänä hän huomasi ostaneensa kahdet auton käynnistyskaapelit. Muistan tässä pari viikkoa sitten, kun hänen piti nyt heti ehdottomasti juuri nyt saada ostaa ne kaapelit ja viikon päästä huomattiin niitä olevan kahdet, että silleen! Toissa päivänä menimme autolla kauppaan ja parkkiksella huomasin auton takapuskurilla olevan
 |
| Ban Amphur Beach - ei ole tungosta |
ruuvimeisselin ja Seppo vaan tuumasi, että enkös olekin rauhallinen kuski, kun ruuvarikin pysyy noin hyvin puskurilla, just joo! Onneksi pysyi, muuten sitä etsittäisiin kissan ja koiran kanssa, kuten yhtä muoviläpykkää ja siihen kuuluvia ruuveja, varmaankin ne meni vahingossa roskiin! Niitä kyllä etsittiin joka paikasta monta päivää, autostakin monta kertaa samoin työkalupakista, ei löydy! Tää netti taas keljuilee tai sitten se on tämä kone, en tiiä mutta yritän päivittää tekstiä usein. Joskus olen kirjoittanut melkein romaanin verran ja sitten en olekaan saanut päivitystä toimimaan, silloin ottaa kovin kupoliin, kun kaikki kirjoitus katoaa taivaan tuuliin! Meidän talon pihoilla kuljeskelee muutama kissa, taitaa vakituiseen niitä olla 3-4 kappaletta. Yksi kissa oli pieniin päin ja yks kax se katosi, kuulin sitten, että talomme manageri, naispuolinen oli vienyt sen eläinlääkäriin synnyttämään niitä poikasia ja niitä tulikin sitten 3 ja nyt se kissa on pentuineen jossain siivoojien huoneessa rauhassa. Kyllä siis täällä noita elukoita hoidetaan. Sittenpä tänne tupsahti sukulaisia lomailemaan. Kävimme hakemassa heidät ensin meille ja sitten menimme porukalla Sevillaan syömään ja veimme heidät hotellilleen illemmalla. Tällä viikolla alkoi täällä nuo rantajalkapallokisat. Kävimme yhtenä päivänä ensin iltatorilla Jonen ja Kirsin kanssa syömässä ja sitten hipsimme tien yli kannustamaan Suomea, olihan alkamassa Suomi-Venäjä matsi. Minähän en sitten siitä jalkapallosta mitään tiedä, mutta tuo rantajalkis oli aika kivaa katsottavaa, kun palaajat juoksivat paljasjaloin hiekassa, mahtoi olla raskasta, ainakin siltä se näytti. Lisäksi se pelikenttä oli aika pieni ja istumapaikoilta saattoi nähdä koko kentällisen. Katsomo olikin ihan täynnä kannustajia
 |
| kannustusjoukkoja |
molemmille joukkueille. Niinhän siinä kävi, että Suomipojat hävisivät pelin. Myöhemmin kuulimme, että syynä oli vaihtopelaajien puute, Venäjällä oli paljon niitä ja meillä ei lainkaan, väsyyhän siinä vaikka peli kestääkin vain 3 x 12 minuuttia, mutta tarvopa sekin aika umpihiekassa pallon perässä, kokeilepa! Olipa se kokemus, ihan hauska sellainen. Eilen läksimme Lean ja Pertsan kanssa rannalle, Ban Amphur Beachille. Olimme käyneet paikan aiemmin tsekkaamassa, kun törmäsin siihen rantaan Facebookissa ja se sijaitsee tuossa aika lähellä automatkan päässä. Piti etsiä uusi ranta, kun sinne armeijan rannalle ei enää päässyt, kuten aiemmin kirjoitin. Tällä uudella rannalla on tosi puhdas vesi verrattuna Jompparin rantaan, jossa en mieluusti ui lainkaan. Täällä Amphurissa näki vedessä jopa
 |
| ja peli käyntiin, tää on joku rankkari - kait |
omat varpaansa. Siellä oli myös kaloja, jotka oikeasti hyppivät ilmaan ja Lea vallan pelästyi niitä. Ne oikeasti hyppivät aika korkealle, hauskan näköistä. Tosi vähän oli ihmisiä rannalla eli oli rauhallista. Ensi kerralla pitää ottaa enemmän evästä mukaan, koska rantakuppilat näyttäisivät olevan avoinna vain viikonloppuisin. Oli oikein kiva päivä rannalla ja uusiksi otetaan! Harmi, kun tuota rantaa ei tiedetty Veikon täällä ollessa, siellä olisi ollut kiva snorklata! Tänä aamuna Seppo halusi lähteä ajelemaan jonnekin Sattahipin suuntaan ja etsiä Rayognin nurkilta jotain autokorjaamoa, jossa oli kuulemma paljon purettuja osia, hän oli nähnyt sen Hedelmätarharetkellämme. No, ei kun soitellen sotaan, ei reittiä ehditty katsomaan kartalta. Tää on vähän Sepon perusvika, ei suunnitella kunnolla, vähän sama juttu, kun aletaan asentamaan vaikka digiboxia ja luetaan ohjeet vasta, kun se asennus ei onnistunutkaan! Minä olisin katsonut kotona kartalta reittiä valmiiksi! Mutta tulihan ajeltua, vesipullot oli mukana ja tankissa löpöä, ei huolta! Ympäristöopiksi reissu meni, mutta olipa kiva tutustua uusiin kyliin, kaupunkeihin ja eksyttiinpä ihan maaseudullekin. Tosin minulla oli koko ajan kännykän navigaattori päällä, ei sitä täällä muuten olisi uskaltanut ajella minne sattuu, olisi oikeasti eksytty! Navigaattorissa se maaseututie oli tosi mutkainen, mutta paperikartassa ihan suora, hah! Nyt muuten näyttäisi olevan ananaskausi kohillaan, joka paikassa siellä maaseudulla oli ananaksia
 |
maalaismaisemaa
päiväretkellämme
|
myynnissä ja ananaspellot ihan tyhjiä! Kävimme sitten kotimatkalla vielä Big C:ssä ruokaostoksilla ja sitten kotio. Kävin viemässä taas koneellisen pyykkiä ja sattuipa olemaan kaikki koneet käyttämättömiä. On se vaan helppoa nykyisin, kun on tuo talon pesutupa, sinne vaan pyykit koneeseen ja tunnin päästä partsille kuivumaan. Tietty tämä ei ole ollenkaan hyvä
 |
| tultiin johonkin kylään |
juttu paikallisille pesulayrittäjille, vaan ei voi mitään! Meidän aiemmin käyttämä pesula oli aika hiljainen jo silloin, kun me alkulomasta sitä käytimme ja sinne on tullut myyntiin käsilaukkuja. Pyykin jälkeen piti käydä omassa kuppilassa iltapalalla, koska Sevilla on suljettuna aina joka kuun 17. päivä. No, pihalla huomasimme omankin kuppilan olevan suljettuna. Kurvasimme takaisin kotiin, vesipannu päälle ja nuudelipurkit kaapista. Lisukkeena maistui leipä, näkkäri päällystettynä hirvensäilykelihalla, namskis, olipa hyvää. Sittenpä alkoi tämä sepustus.... Nyt täytynee kohta vapauttaa netti Sepolle Iltiksen lukua varten! Tulee nykyisin luettu enemmän Iltistä ja Ylen uutisia, siellä kun on aina reilusti Trumpin tempauksia. On ihan kiva lukea, mitä Trumppi tänään on säätänyt ja mitä huomenna perunut. Olenkin kyllästynyt lukemaan Iltiksestä sen ja sen eropäätöksistä, millainen shokeeraava puku jollain oli jossain tilaisuudessa ja pälä, pälä, ei paljoo nappaa tuollaiset väkisin keksityt uutiset. Aamuisin ei ole paljon luettavaa tämän aikaeron vuoksi ja silloin onkin yleensä vain urheilua tuolta rapakon takaa, Trumpin maasta!
 |
| tähän illan päätteeksi lennähti lintunen golfkentältä |
Juu, se golfpäivä! läksimme siis golfaamaan ja oli sen verran jono lähdössä, että ajoimmekin aloitukseen väylälle 5. No, siellä edessä oli yksi thaikkumies yksin pelaamassa ja hän löi aina yhden lyönnin, toisen ja kolmannenkin ja suurin osa palloista meni minne sattui, ei väylälle, ihan synkkään metsäänkin. Eihän siinä mitään, meneehän sitä muillakin, mutta hän käytti liian paljon aikaa etsiessään palloja, eikä etsinyt edes omia pallojaan vaan kierteli ympäriinsä etsimässä toisten hukkapalloja. Hän laittoi greenillä bägin ihan reunaan näkymättömiin, emmekä aina edes nähneet häntä, mutta
 |
| naama rannalla |
kumminkin löimme omat pallomme, tosin miettien saako tuo miekkonen ne päähänsä. Tuolla tavoin ei kyllä kentällä pelata, eihän tuo edes ollut peliä! Pelasimme tällä tavoin sitten myös ysiväylän ja sanoin Sepolle, että nyt riittää, eihän tästä tule yhtään mitään. Se mies jatkoi peliään taas siltä 5-väylältä, sääli takaa tulevia! Ykkösellä oli kovasti jonoa ja me päätimme lopettaa pelin siihen, koska viiden väylän peliin meni yli puolitoista tuntia ja normisti koko 9 väylää pelataan siihen aikaan! Ajoimme auton klubitalolle aikomuksena mennä sinne syömään. Autolle tulikin sitten pääcaddiemestari kyselemään kuinka peli sujui ja sillä hetkellä päätin narista hänelle, muuten en sitä olisi tehnytkään, mutta kun hän nyt sattui tulemaansiihen! Saimme sitten lapun seuraavaa kertaa varten niihin neljään pelaamatta jääneeseen väylään. Sain kuin sainkin huonolla englannintaidollani selitettyä caddiemestarille syyn pelin lopetukseen. Että semmoinen se juttu oli, en ole tuollaiseen peliin ennen törmännyt!
26.2.2017 sunnuntai
 |
| Meow |
Tuli kirjoitukseen pikku paussi, nettikortti lopahti ihan tykkänään ja vasta tänään sain haettua uuden. Tosin tätä kirjoitankin nyt talon nettiliittymällä, mitä sitä omaa tuhlaaman. No, maksoi tämäkin 30 päivää 350 bathia, saa nähdä miten toimii. Näyttäisi näin äkkiseltään, että pitää ottaa aina joku vapaa linkki, vaikka näytöllä kyllä lukee kerroksen ja talon numero, jota käyttää ja aina ei saa omaansa! Viikko sitten kävimme fillaroimassa ympäriinsä ja lopulta kova reissu Pratamnakille eli
 |
| tarhan sohvakoira |
Thepprasitilta saakka koko ajan ylämäkeä, huh, huh! Kävimme tsekkaamassa siellä Seuran uudet tilat, ne valmistuvat jo huhtikuussa, hyvältä näytti. Kotimatka alamäkeä olikin sitten ihan mukavaa, kunhan ensin ajeltiin taas ylämäkeä ja moneen kertaan umpikujaan. Jossain tulikin vastaamme japanilainen pariskunta ja ihmettelin, kun se mies tuli melkein eteeni ja lopulta hän kysyi mistä olen pyörän ostanut. Sanoin tuoneeni sen Suomesta tänne ja se mies muuttikin heti puheensa suomenkielelle ja tulkkasi puheemme japaniksi vaimolleen. Se mies oli aikoinaan asunut Suomessa Kontulassa, pieni on tämä maapallomme! Vihdoin löysimme reitin rantatielle ja kannettuamme fillarit portaat alas, tuli vastaan nainen pikkutytön kanssa. Seppo kertoi äidin sanoneen lapselle jotain baabuskasta fillarilla ja huomasin kyllä molempien katsovan minua! Voi vitsi, vai minä baabuska! Alkuviikosta veimme fillarit huoltoon Chayaprukille, siitä lavalla Pattikselle tutkiman uusittua Big C:tä, Marina Centeriä ja etsimme sieltä Kasikornin pankin konttorin. Aikoinaan avasin siellä pankkitilin ja osoitteeksi sinne jäi River Hotelli, enkä enää halua "asua" siellä. Luulin
 |
olen vähän pullukka, mutta nimeni onkin Pork
(possu)
|
osoitteenmuutoksen olevan pikku juttu, mutta siinä menikin roimasti aikaa ja sain ihan uuden pankkikirjankin. No, nyt sekin on hoidettu. Kävimme Marina Centerissä syömässä ja ruoka olikin hyvää, tosin Sppo laittoi lautasillemme papuja ja hän laittoi niitä suuhunsa lusikallisen ja hui! Olipa mausteista lientä hän tuumasi ja minäkin maistoin yhden sellaisenpavun ja sehän olikin vihreää chiliä, kaikkein vahvinta, num num, kuten Joy kirjoitti Facebookiin nähtyään annoksesta kuvan! Sitten kävelimme Beach Roadille ja kävimme vielä jälkiruokakaffeella yhdessä kuppilassa, jossa oli myös hyvää kakkua kahvin kera. Sitten taas lavalle ja pyöriä hakemaan, jotka eivät olleet vielä valmiit. Kävimme Seuralla odotellessamme kaffeella ja neljän jälkeen haimme pyörät. Minun etupyörä narisi ja Seppo tutkaili sen, oli laitettu jotenkin liian tiukalle, ei narise enää. Mutta matkamittarihaan ei sitten enää toiminut, onneksi minulla on vielä yksi mittari täällä jemmassa! Ensi kaudelle pitää tuoda niitä pari lisää varalle!
Tiistaina olikin kiirus päivä, ensin aamulla Lean ja Pertsan kanssa taas rannalle, sitten haettiin Seuralta matkalaukkumme ja syy tulee kohta! Täällä Jompparillahan on ne sukulaiseni ja he ovat lähdössä huomenna kotiin. Noh, Arja olikin teetättänyt kotiinsa verhot ja ne ovat valmiit maaliskuun alkupuolella ja hehän lähtevät jo huomenna kotiin, entäs sitten? Sovimme sitten, että he vievät mennessään kolme meidän pakattua laukkua Suomeen ja me tuomme ne heidän verhot! Ei kun
 |
| koirien seassa... |
pikaisesti pakkaamaan ne kolme laukkua ja viemään niitä illalla heidän hotellille. No, myöhemmin huomasin kaikkea mitä olisi sinne laukkuihin voinut laittaa, nehän eivät painaneet edes 20 kiloa kappale. Veimme siis laukut heille ja kylläpä tämä maisema vaan on ihan erinäköinen pimeällä, löysimme kuitenkin hyvin hotellille! Laukut ovat nyt siis Suomessa ja saapi nähdä, meillä on enää 1 matkalaukku käytettävissä, mutta onneksi Risto Seuralta sanoi siellä olevan paljon joutilaita laukkuja! Hirveetä säätämistä!
Keskiviikkona aamu alkoi immigrationin lomakkeiden täyttämisellä, passien kopioinnilla ja sitten fillareilla Immigrationiin ja siellä menikin sitten tasan 13 minuuttia ja homma valmis. Tämä homma on tehtävä aina 90 päivän välein ja viime vuonna ei tarvinnut, kun kävimme joulun Suomessa. Seuraava olisi toukokuussa, mutta silloin olemme olleet jo kotomaassa monta viikkoa.
Torstaina kävimme Makro-tukussa Kirsin ja Jonen kanssa ostamassa 50 kg koiranruokaa ja pari isoa säkkiä kissanruokaa. Tarkoitus oli viedä ne Meowilla, joka täällä hoitelee koiria kotonaan ja kissoja myös. Hän vie niitä lääkärille jaa parantelee sairaita. Lopulta löysimme paikan kierreltyämme pikkuteitä ja koiria tuli heti meitä vastaanottamaan. Oli siellä paljon koiria noin 16 kpl ja yhteensä 60 koiraa hän hoitelee. Kaikki tämä lahjoitusten
 |
| auringonlasku |
turvin. Me veimme sitä ruokaa ja jätimme hänelle myös rahaa. Sieltä syömään ja kotio. Kirsin ja Jonen pakkaaminen alkoi, he lähtevät huomenna kotiin Tukholmaan.
Perjantaina olikin kännykkä herättämässä seiskalta, ai miksikö? No, talossa oli ilmoitettu olevan sähkökatko klo 8-9 ja 16-17 ja pitihän sitä saada aamukahvit keitettyä ennen sitä. Kyllähän me aina ollaan herätty jo seiskan maissa, mutta piti pelata varman päälle! Ajoimme sitten auton pesuun ja sielläkin oli koiranpentuja kolmin kappalein. Pesun aikana oli kiva seurata niitten touhuja ja omistaja, vanhempi mies niitä syötteli ja tutki korvia, tassuja jne. Sieltä ajoimme Tescoon syömään ja kauppaan. Sitten pitikin jo kiiruhtaa kotiin, oli taivaanranta sen verran mustana ja ehdimme hyvin kotiin ennen ukkosta. Kova olikin se ukkonen, salamoi ja jyrisi yhtä aikaa ja taas kadut tulvivat, mutta onneksi olimme turvassa kotona, eikä fillarilla liikkeellä, kuten viime vuonna! Iltapäivän sähkökatko tulikin vasta puoli kuudelta ja kesti vain puoli tuntia.
Lauantai menikin ihan siivotessa huusholli ja fillareilla Seuralla syömässä,
 |
| ja nyt se laski |
ostettiin sieltä myös juustoa, kinkkua ja maustekurkkua. Kotimatkalla ostin vielä iltatorilta mangoja, ne vaan on niiiin hyviä! Tänään läksimme jo heti ysin jälkeen hakemaan Pertsaa ja Leaa ja matka suuntautui Beach Roadille. Haimme Lealle Leenan ja Raimon luota heidän joutilaita tavaroitaan, koska he ensi viikolla lähtevät Suomeen, eivätkä aio enää tulla tänne. He ovat viettäneet täällä monen monet talvet, aikansa kutakin! Sieltä ajoimme Big C:hen (ex-Carrefur) ostoksille. Ensin hain Dtacilta uuden nettisimkortin. Aisin kortin olen nyt hylännyt, tylsää hakea uudet kortit kolmesta paikasta, nyt tarvitsee hakea enää 2 paikasta, Dtac ka True. Sitten kaikenlaisia ostoksia listan mukaan, no vähän ohi listan pari juttua, mutta onko tuo nyt mikään uusi juttu! Sieltä ajoimme Lealle ja Pertsalle, matkalla alkoi muuten sataa, mutta perillä paisteli taas aurinko. Veimme tavarat perille ja kävimme syömässä. Noin tuo aika täällä viilettää, hyvä kun perässä pysyy! Kuukauden päästä pääsee kotiin "huilaamaan"!
 |
| koiratarhalla Kirsi, Jone, Seppo, Meow ja minä kameran takana |
Hyvinhän tämä talon netti toimii, tosin käytän juuri jonkun muun "linjaa", koska siinä luki talo 1 ja kerros 1, mutta joku muu käyttää meidän linjaa, näin se menee tai sitten ei! Jos et hetkeen käytä nettiä, menee se pois päältä ja pitää kirjautua uudelleen, huomattu on jo sekin!
28.2.2017 tiistai
 |
reissussa löytynyt, ei taida ihan
kumminkaan liittyä formuloihin
|
Eilen käytiin tilaamassa Fordilta autolle huoltoaika. Aina se vaan on yhtä hauskaa miten se sujuu. Tällä kertaa asiaamme hoiti thaikkutyttö, joka ei osannut sanaakaan englantia. Se on aika erikoista täällä, että tuon ikäinen ei osaa sanaakaan enkkua, mutta naapurivirkailija tulikin sitten hoitamaan asiaamme. Huoltoaika tuli huomiseksi klo 9. Pikaserviceen olisi päässyt jonottamalla, mutta siinä olisi voinut mennä 2 päivää! Sitten kävimme Big C:ssä syömässä ja kävimme ostamassa yhden rantatuolin (yksi sen tähden, kun kahta ei ollut) ja pienen retkipöydän, saa rannalla kaffeet ja murkinat pöydälle, ei tarvii pitää hiekassa. Tuolla kauempana on vielä yksi saman merkkinen kauppa ja käymme jonain päivänä katsomassa olisiko sieltä saatavissa toinen samanmoinen rantatuoli. Sitten ajelimme kotio ja myöhemmin kävelimme omalle kylälle, Seppo meni parturiin ja minä kävin
 |
| Jomtienin maamerkki |
apteekissa. Nämä pikku apteekit ovat paljon parempia kuin nuo isot tavarataloissa. Tekisi mieleni käydä myös kampaajalla ja ottaisin hiusten pesun ja letityksen, tukkavärin laitan itse, pitäisi parin viikon päästä laittaa, jollen innostu aiemmin! Tänään sitten veimme auton sinne huoltoon ja se huolto kestääkin ihan kello viiteen saakka. No, tallustelimme sitten kotio ja onneksi kello oli vasta yhdeksän nurkilla aamulla, eikä ollut kovin kuuma, matkaa kumminkin vajaa 3 kilsaa. Kotona sitten touhusimme kaikkea, ei viitsitty lähteä edes pyöräilemään. Kolmen maissa soi puhelin ja se englantia taitamaton soitti, arvasimme auton olevan valmis, mutta sitten puhelimeen tuli se toinen virkailija ja sanoimme tulevamme hakemaan autoa. Kiiruusti vaatteet niskaan, laukku matkaan ja pihalle muumijunalle, joka vei meidät Sukkarille ja siitä kävelimme Fordille. Laskua maksaessamme kassatyttö kysyi olemmeko suomalaisia? Häh, mistä hän saattoi tietää ja kysyimmekin sitä ja hän vastasi meidän puhuvan suomalaisittain! No niin, meidät on siis tunnistettu! Kello oli vasta puoli neljä ja aiemmin ajattelimme taas ajella iltatorille syömään, mutta sen aukeamiseen oli vielä melkein 2 tuntia, joten ajoimme Tescoon. Sisään mennessämme ovien eteen kurvasi 2 moottoripyöräpoliisia ja huomasimme heidän saattaneen jonkun auton siihen oven eteen parkkiin, no ei ihan oven eteen, mutta melkein. Ketä huomionarvoisia sitten olivatkaan, mene ja tiedä, tavallisen pulliaisen näköisiä miehiä ne olivat ja ihan tavallisissa vaatteissa! Sieltä kotio ja loppuilta menikin ihan lorviessa, telkustakaan ei tullut mitään. Niin no, tulihan sieltä thaikku uutisissa asiaa tuosta meidän kotikadun Kanjanaramin ja Beach Roadin vesiputkiviemärin tai joku sellainen remontista. Se on kestänyt jo ihan liian kauan ja välillä ketään ei näy siellä töissä. Katu lilluu välillä vedestä ja se kaivanto on ihan täynnä vettä. Kadulle on laitettu puunpätkiä ja kiviä, jotta ihmiset pääsevät kävelemään kastumatta. Ohituskatu on välillä veden peitossa, kerran erehdyttiin ajamaan siitä fillareilla, vain kerran siis, kävellen siitä ei pääse lainkaan. Jospa siihen nyt saataisiin vauhtia!
