SYYSKUU

1.9.2014 maanantai

Niin se kuukausi taas vaihtui ja kovin syksyiseksi nimensä mukaan. Aamulla kävin vielä muutaman firman jutun tekemässä. Sitten siivosin koko alakerran, olinhan Handelle luvannut. Siistiä tuli, tosin Julian huoneeseen en koskenut. Kolme kertaa olen sen huoneen raivannut ja neljättä ei tule, asukoon kaatopaikassaan koko likka. No, suurimmat roskat kyllä keräsin, koska Jyry pääsi livahtamaan sinne ja selvitti roskiksen. Ai niin, sunnuntaina pääsivät koirat tarhasta pihalle. Ai kuinkako, kun minä laitoin ulko-oven portin huolimattomasti kiinni. Koirat kulki alakerran olohuoneen oven kautta ulos suoraan tarhaan. Jätin myös sen oven auki, jotta koirat saavat tulla sisään milloin haluavat ja kun meidän ulko-ovi oli auki, nehän tepastelivat suoraa ulos. Nero seisoi rappusilla, se ei minnekään pihasta lähde, mutta Jyrystä Julia näki vain hännän vilauksen. Ei kun äkkiä perään, lykkäsin Julialle kourallisen lihapullia ja hihnan ja toiveen, ettei Jyry jää auton alle. Onneksi Julia sai houkuteltua Jyryn lihapullilla, sehän ei voi vastustaa ruokaa. Selvisimme siis pelkällä säikähdyksellä pakoreissusta. Maanantaina siis läksin sitten puolenpäivän jälkeen ajelemaan hyvässä säässä takaisin kohti Hankasalmen mökkiä. Tiellä ei ollut paljon kulkijoita, paitsi niitä rekkoja oli monta. Tulin sitten rekkajonon päähän ja läksin ohittamaan niitä, jolloin yksi rekka sai saman ajatuksen, siis melkeesti tuli paniikkijarrutus. Vois ne ammattikuskitkin joskus vilkaista peiliin. Ja sitten lehdessä luki, että kuorma-autokuskit joutuvat uudelleenkoulutukseen saadakseen jatkaa ajoaan. Jutussa kerrottiin, että monet kuskit "nukkuvat" kurssin läpi. Onko ne muka olevinaan niin hyviä kuskeja ettei koulutuksesta ole mitään hyötyä, kysyn vaan....Ja sitten alla kuvia kesän käsitöistä:



pehmoisia tuubihuiveja



lisää tuubihuiveja



patalappuja



ja taas tuubihuiveja



poncho



pipoja, pipoja...

golfmailan suojuksia

golfmailojen suojuksia

kynsikkäitä

lisää kynsikkäitä

pipoja

pipoja

ja taas pipoja

ja kuinkas muuten, pipoja



pääpantoja



lisää pääpantoja

ja vielä pari

Niin, eihän tässä vielä kaikki ole, kännypussit näköjään puuttuu - ainakin. Minullahan on näitä valmiita käsitöitä täällä mökillä ja kotona laatikkokaupalla....kaikenlaisia hulluuksia on olemassa ;)
Joo, otin aamulla pari korvapuustia pakkasesta sulamaan ja tätä blogia kirjoittaessani, Jyry söi ne. Kuten aiemmin totesin, Jyry on perso kaikenlaiselle ruualle, oli se sitten vaikka jäinen korvapuustipussi!

3.9.2014 keskiviikko

Menee ihan sekaisin nämä viikonpäivät, kun tulin mökille maanantaina. Eilen ei sitten tapahtunutkaan mitään mainittavaa. Tosin siivosin kyllä kanin häkin ja taas sen passaa siellä


saapas seinänraossa

tassutella. Eilen illalla Nero sai kauhian haukkumiskohtauksen ja ihmettelin kukahan se tähän aikaan tänne tulee, sellainen haukku se oli. Siihen yhtyi sitten tietty Jyrykin, se ei kyllä yhtään tiennyt mille haukuttiin. Koirien haukunnasta kyllä tietää, mitä ne kulloinkin haukkuu ja Jyryn ääni ei ollut jänöääni. Vilkaisin sitten oven ikkunasta ulos ja kun kello oli iltasella puoli 9, niin siellähän se jänö taas juoksenteli pihalla, olin siis unohtanut vetää verhon oven ikkunan eteen. Jyry ei onneksi hiffannut sitä ja Nero oletettavasti luuli sen olevan kaverinsa kani, Nöpö siis. Siihen malliin Nero katseli kanihäkille, kun oven avasin, se oikein kuikuili sinne häkille. Vein sitten koirat iltalenkille ja Nero syöksyi suoraan kanihäkille ja huh, huh, siellä se kani olikin :) Tänä aamuna sitten Nero haistoi kyllä metsässä sen jäniksen ja viuhtoi kummasti pitkin pusikoita. Jyrykin katseli Neroa ihmeissään, yleensä Nero ei sillä lailla juoksentele. Mutta eipä mennyt kauaakaan, kun Jyrykin haistoi sen otuksen ja tuli taas lyhyt lenkki. Näin syksyllä en anna Jyrylle paljoa flexin hihnaa ja käsissä pitää olla kunnon hanskat, jotta jaksan tuota koiraa pidellä. Joku (Hande) voisi sanoa, että laske se koira juoksemaan, mutta kun se ei ole minun koira, niin en laske. Ulkona näyttäisi olevan pikku hiljaa sää lämpiämässä taas vähäksi aikaa, niinhän uutisissa luvattiinkin. Tekisi mieli lähteä golfaamaan, mutta taidan tuumata sitä uudelleen huomenissa. Pitäisi käydä Pieksämäessäkin, mutta jotenkin olen vielä ihan täynnä autolla ajoa, en millään jaksaisi hypätä ratin taakse. No, katotaan.... Oikeesti tämä mökkielämäkin alkaisi jo tältä kesältä riittämään ;) Ja tuo Facebook, kaikenlaisia kummallisia kaveripyyntöjä sinne tupsahtelee, ihan tuntemattomia ihmisiä. Ja entäs viestit siellä muu osastolla; jenkeistä ja Thaimaasta asti tulee englanninkielisiä viestejä. Eilen niitä lueskelin ja mietin, että mitähän niiden viestien takana oikeasti mahtaa olla ja minkälaisia ihmisiä. No, yhtä kaikki, poistin jokaisen viestin sieltä.


värinokkonen

Ai niin, kyllä eilispäivän kokeilin kovasti vaatteita. Ostin nääs Huutonetistä sellaisen vaatepaketin, käytettyjä ja osassa oli hintalappukin vielä kiinni. Paketissa oli 11 puseroa, lyhyttä hihaa ja pitkää hihaa, hihatonta, erilaisia villatakkeja 5 kpl, farkkucapreja 3 kpl, farkkuja 2 kpl, hameita 2 kpl, yhdet sortsit ja yksi ohut punainen ihana neulemekko. Lisäksi laitoin kirppiskassiin yhden villapaidan ja farkut sekä 2 puseroa. Aivan ihana paketti ja koko lysti maksoi 45 euroa! Eipähän tarvitse lähteä vaatekauppaan! Tuo Huutonetti on kovasti meikäläisen suosiossa, kaikenlaista olen sieltä hommannut, suosittelen. Ja sitten illalla taas tuli se kaamea kaatosade siinä neljän maissa. Onneksi en hurahtanut sinne golfkentälle. Illalla, hyvissä ajoin ennen puoli ysiä (se jänö) kävin koirein kanssa lenkillä ja oli aivan ihana sää. Lenkin jälkeen pakkasin kaikki kolme kameraa ja läksin iltakuvailemaan. Pellolta nousi kivannäköinen sumu ja ilma tuoksui kostealle ihanalle metsälle sekä syksylle. Ehkä tuo metsän tuoksu kylläkin tuli tuolta Antinvuoresta, siellä on metsäkone kaatamassa puita. Ihan kivoja kuvia tulikin.


mökin pihakin alkaa sumuuntua

kiva sumu

sumu alkaa nousta

ja lisääntyy

tässä jo aika sumuista

4.9.2014 torstai

Näin se sumu nousi ja huomaa pihalla Neron lelut levällään...

Ja tulipa hieno sää, pakkasin siis golfkamat ja menoksi kentälle.
Eihän sitä tiedä milloin pääsee seuraavan kerran

söpö kärpässieni

vai liekö jopa viimeinen kerta tältä erää, tiiä häntä. Ei tarvinnut pelata yksin, caddie lykkäsi kaveriksi jonkun stadilaisen miehen, nimeä en enää muista. Sehän tässä golfissa lystiä onkin, jos menet yksin pelaamaan, et koskaan tiedä kenet saat pelikaveriksi. Tutustuu samalla erilaisiin ihmisiin, pelaajinakin. No, siinähän ihmiset kertoilee kaikkea itsestään ja perheestään mutta mulle on kyllä aina jäänyt mieleen ainoastaan kaverin pelityyli. Ihan hyvä pelikierros kumminkin, yli 8000 askelta (minulla on aina askelmittari mukana), vaikka pelasin vaan etuysin, koska koirat oli taas yksin mökillä. Kaikki verhot pitää vetää ikkunoiden eteen, koskapa kylällä on taas Törky koiransa kanssa ja meidän koirat ei tykkää kummastakaan ja se koira käy välillä pihalla, kun juoksentelee irrallaan. Meidän koirat ei saa nähdä ikkunoista mitään, varsinkaan näin syksyllä, ne menee muuten ikkunan läpi. Laitoin muuten eilen kattoon roikkumaan kärpäspaperin, kun on taas tuo kärpäsaika, tulevat "talvisäilöön" yläkertaan ja pörisevät raivostuttavasti koko ajan. Tänään se kärpäspaperi oli ihan täynnä asukkeja, joten oli ripustettava uusi nauha, ei ollut enää vapaita yksiöitä. Illalla sitten vähän liian myöhään havahduin kellon näyttäessä puoli 9 ja niinhän se ensimmäinen koirien ulosvieminen epäonnistui.

odottelukoppi ja se tärkeä kello, jotta osaa
lähteä liikkeelle omalla pelivuorolla

mun bägi pelin jälkeen

 Se jänö oli taas pihalla, se menee aina tuohon aikaan tuonne pihan perällä olevaan pieneen metsikköön. Annoin sitten koirille koirankeksit ja Jyry unohti koko jänön joten pääsimme iltalenkille. Sen jälkeen taas juoksujalkaa metsän reunaan kameroiden kanssa, koirien kanssa ei voi syksyllä kuvata. Sain juuri ja juuri kuvattua punaisen kajon metsän takaa. Neron valopannan lykkäsin jänötohinassa jonnekin, täytyy etsiä se huomenna päivänvalossa.



Handen koirien iltaohjelmaa seurata ja
 haukkua tuolle vekottimelle



siinä sitä viljaa menee "laariin"

Turo on varmaan haukkunut koko illan tuota Juhan viljahommaa. No, se puimuri piti kyllä kovemman äänen kuin Turon haukku. Kuvista muuten näkyy tuo upea sää, mittari nousi + 19 ja varsinkin golfkentällä tuli ihan hiki taapertaessa mäkiä ylös alas.

tässä se iltakuva, jonka meinasin missata

5.9.2014 perjantai

syksyinen kuva Revontulesta

Tänään sitten olisi vuorossa kirppikselle kassien vientiä, kaupasta haettava evästä myös Handen


perunalimppu ja ruissämpylöitä

mökin jääkaappiin ja apteekissakin käytävä. Aivan, ja sitä kärpäspaperia pari lootallista. Handehan tulee melkein suoraan kentältä tänne mökille ja jotain murkinaa olisi tietty kiva olla valmiiksi. Olis kiva nähdä, mitä koirat tuumaavat isännän palatessa kotiin! Aioin kyllä leipoa taas pari leipää, toisen itselle ja toinen Handelle. Se Neron valopanta löytyi terassilta, oli pudonnut lattialle tuolilta. Juu, suuri metsästyskoira Jyry tulee hulluksi haistaessaan jänön, mutta tänä aamuna joku ampui jossain ja Jyry hyppäsi peloissaan ikkunasta ulos pälyillen syliini, huh, huh, painava koira. Leivoin sitten taas leipää ja sämpylöitä. Illalla viiden maissa oli tosi kova sadekuuro, taas! Seppo tuli vähän sen jälkeen Veikon kanssa mökille ja Hande myöhemmin Eetun kanssa omalle mökilleen. Handella oli kova päivä, aamulla aikaisin Thaimaassa kentälle, 10 tuntia koneessa, tunnin matkakassin odottelua kentällä, sitten kassin kanssa tulliin, ei mitään luvatonta mukana, sitten hajosi parkkipaikan portti ja taas odottelua, vihdoin mökkimatkalle, Lahden tie tunnin tukossa, joku lämäri. Taisi olla Hande aika väsynyt mökille päästyään ja onhan tuossa vielä 4 tunnin aikaerokin kestettävänä. No, kaikkea sattuu ja tapahtuu, kun liikkuu maailmalla. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Julian kani on mainittu monesti blogissa eli tässäpä esittäytyy
NÖPÖ ja korvat ihan vinksallaan

6.9.2014 lauantai

eka sienisaalis

Neron saalis, yritin opettaa sitä etsimään
sieniä, haistatin tattia ja Neroa alkoi kovasti
 etsiä vaan löysi tämän kepin, taisi sen
mielestä haista sienelle...

Vieläkin riittää tuota kesäistä säätä +18, kiva. Laitettiin vene ja asuntovaunu talviteloille. Sitten keksimme mennä sieneen ihan vaan omalle tontille. Löytyihän niitä sopivasti, ei liikaa, koska kukas niitä syö! Veikko haki Handen kanssa mopon ja varmaankin ajeli mökin pihassa koko päivän. Illalla Handen porukka tuli saunomaan ja päivällä kävivät syömässä. Metsässä Hande ja Eetu olivat kovasti koirien kanssa olleet. Niin ja keitin iltasella ne sienet ja Seppo lykkäsi purkkiin suolan kera.

7.9.2014 sunnuntai

toinen saalis

Ja sää jatkuu kesäisenä edelleen. Aamulla laitoin ruissämpylätaikinan nousemaan ja tein pari


jokohan tää kohta riittäis tältä kesältä...

pellillistä sämpylöitä. Kävin myös keräämässä sieniä, tällä kertaa tuli korillinen erilaisia haperoita. Mukava kerätä niitä, kun ei vielä ole ollut noita hirvikärpäsiä. Kun niitä ilmaantuu, en enää mene metsään, niin se vaan on. Siivosin heti sienet ja keitin ne valmiiksi Sepolle suolattavaksi. Tein sitten thaimaalaista ruokaa broiskusta ja Handen porukka kävi syömässä ennen kotiin lähtöään. Annoin heille myös tuoreita leipiä matkaan. Ja tietty, Veikko oli ajellut mopolla koko päivän taasen, tuleepahan oltua ulkona...

kärpässieni

Illalla vielä lastasimme peräkärryyn kaikki rautaromut huomista kaatiskeikkaa varten.

8.9.2014 maanantai

joulukaktus luulee joulun koittaneen.....

Aamulla lähdimme minun autolla peräkärry perässä kaatikselle. Peräkärryssä ei ollut lainkaan valoja, autoni pistoke oli ihan rikki. Seppo sanoi minun peruuttaneen sen kanttikiveen, mutta minähän ei koskaan peruuta eli kuinka tuo on mahdollista! No yhtä kaikki, Seppo otti sen pistokkeen kokonaan irti ja päätimme jättää peräkärryn jonnekin parkkiin Pieksämäen reissun ajaksi. Auto pitäisi näes katsastaa.

tämäkin piti siirtää keskelle pihaa, en edes tiedä mikä se on,
mutta se oli tontilla jo aikoinaan tonttia  ostettaessa

Jatkuu huomenna, malta vielä, niin voit lukea kuinkas sitten kävikään.......

Matka jatkui sitten kohti Pieksämäkeä ja kärryn jätimme Jari-Pekan (iso huoltoasema) parkkiin. Matkalla piti pysähtyä parkkikselle, kun Metsänhoitoyhdistykseltä soitettiin, Seppo oli sinne jättänyt


tuoltakin lähtee puut

aamulla soittopyynnön. Eli sieltä tullaan kolmelta katsomaan noita meidän kaadettavia puita. Ajelimme sitten Pieksämäkeen, Seppo jätti minut Niilontielle ja jatkoi sinne katsastukseen. Laitoin äidille yhdet verhot ikkunaan ja katselimme taas iPadin toimintaa. Olin kotona laittanut isän läppäriltä valokuvat muistitikulle ja aikomus oli siirtää ne kuvat iPadille, mutta iPad väitti ettei virta riitä siirtoon. No, pitää keksiä uusi konsti kuvien siirtoon, tuolla pääkopassa jo pyörii yksi viritelmä. Seppo tuli katsastuksesta ja auto ei ollut mennyt läpi. Katsastusnainen väitti, että iskari vuotaa vaikka ne on juuri vaihdettu, siihen eukko sanoi, että ai jaa. Hän sanoi, että sen voi uudelleen katsastaa sitten Helsingissä, johon Seppo vastasi auton jäävän Hankasalmelle. Eukko siihen, että ai jaa. Kovin suuri tuntuu olevan katsastajan sanavalikoima. No, yksi jarruvalo ei toiminut, mutta se ei ole ongelma. Läksimme sitten takaisin mökille, missä Seppo tutki auton iskarit, eikä mikään, varsinkaan se minkä katsastaja väitti, vuotanut, kumma juttu. Olikohan se nyt niin, että kun stadilainen kävi täällä katsastuksessa, piti keksiä jotain. Ne iskarithan on juuri vaihdettu. No, Seppo sitten kiukuspäissään tilasi kylälle huollon ja uudet iskarit. ja katsastus sitten vastedes suoritetaan Jyväskylässä. Ennen ei Pieksämäessä ole ollut mitään ongelmia. On se kumma, jos pitää iskarit vaihdattaa kahden vuoden välein ja kaiken lisäksi, minähän ajan sillä autolla tosi vähän muutenkin kesäisin mökillä ja talvet se seisoo tallissa. Kolmen maissa sitten tuli se metsämies katsomaan puitamme ja sovittiin kaadot. Mutta voi hirvitys, sitten alkoi se kova homma, kaikki romppeet piti siirtää keskelle pihaa pois metsäkoneitten tieltä. Illalla ysin maissa homma oli tehty ja olikin jo aika pimeää. Nyt sitten vaan odotellaan koneiden saapumista pihaan.

maisema voi huomenna muuttua...

Nero vahtii portilla palloa

Pitää taas vähän kehua tuota koiraa, se odotti kiltisti portilla palloa vahtien, kun kävin ottamassa kuvan postilaatikolta. Nerolle on opetettu muutama asia ja hyvin se tottelee sellaistakin,  mitä ei ole opetettu. Siksihän sille Nero nimeksi annettiinkin.

tavaroiden siirto keskelle pihaa

keinu saa traktorin kyytiä

9.9.2014 tiistai

Huh hellettä +20 :) Aamulla heti kirkolle apteekkiin ja kävimme Elli-Mellissä syömässä lohisoppaa. Sitten Metsäyhdistykseen allekirjoittamaan puusopimukset ja ruokakauppaan. Takaisin mökille

 

pakkaamaan tavaroita ja kanikopin siivousta. Kani oli sen aikaa pihassa "siivoushäkissä" ja siellä oli ihan uudet näkymät ja maa täynnä herkullista apilaa, häkissä kun ei ole pohjaa. Kani oli ihan tohkeissaan ja Neroa kovin harmitti, kun ei päässyt sinne häkkiin. Pesty häkki autoon, kanin ruuat ja hoitotarvikkeet perään ja itse kani kuljetuskoppaan ja autoon etupenkille. Nero ihmetteli minne kani katosi, irtokarvat vaan jäi maahan missä se oli  ja Nero oli pitkään ihan hädissään. Seppo läksi sitten kohti kaupunkikotia, koska oli luvannut huomiseksi jonkun homman.



kivan näköisiä, tuskin syötäviä

Pian sen jälkeen tulivat puumiehet tsekkaamaan tontin puut ja illalla puoli kuudelta se kaato alkoi. Tuo tyhjä tontti oli jo aika tyhjä, kun kävin koirien kanssa pihalla kasin jälkeen. No, sitten myöhään yöaikaan se vekotin tulee tänne pihalle, saas nähdä kuin nukkumisen käy. Vähän ihmettelin, miksi he aloitti tuolta tyhjältä tontilta, eikä meidän pihasta ja tien vierestä. Älysin kumminkin, että tienvierusta pitää kaataa tieltä käsin ja yöllä ei ole muita autoja liikkeellä, tiehän on silloin aika kapeana. Tai näin ainakin päättelin! No, nyt kumminkin olen mökin siivonnut ja laitan myös tämän koneen kiinni ja jatkan kaupunkikotona läppärillä. Täytyypä sitten lisätä huomenna ottamiani kuvia, kun kaikki puut ovat kadonneet yön aikana. Nyt hyvää yötä!

10.9.2014 keskiviikko

Juu, metsähommat loppui iltakymmenen maissa ja aamulla seiskalta se alkoi. Eihän sitä pilkkopimeässä näe kaataa rakennusten luota. Vaan kylläpä kirkastui pihamaa, kun eiliset puut kaadettiin tuolta tyhjältä tontilta. Aloin sitten pakata autoa kotimatkaa varten ja samalla tsiikailin puunkaatoa. Koirat autoon ja ajelin Eetvarttiin, tosin pysähdyin postilaatikolla Ojalan riihen kulmalla, koska siellä seisoi Meeri odottelemassa postiautoa. Juteltiin siinä, yllätys, yllätys, puuasioita ja kuvailin muuttunutta maisemaa. Läksin sitten sinne Eetvarttiin viemään Handen metsätakkia, joka unohtui meille saunareissulla ja otin pöydältä leipäpussin mukaan. Sitten takaisin ja Ojalan riihen luona oli oikein liikennekaaos. Iso perävaunullinen hiekkarekka seisoi keskellä tietä odottelemassa, kun sitä puunkaatohärveliä lastattiin lavetille meidän portilla. Keräysvekotin jäi vielä tontille. Siitä sitten tie tyhjeni ja huomasin mökin pihalla olevan auton, Jussi ja Eila siellä pällistelivät pihaa. Pysähdyin siis vielä siinä ja sitten tuli Norolan Ottokin 16-vuotiaan koiransa kanssa siihen. No, lopulta alkoi vihdoin se kotimatka.

metsäkone hurisee

tukkipinot tienvieressä odottelevat noutajaa

lisää tukkeja

siinä se ajelee pihan poikki

metsäkone hommissa

11.9.2014 torstai

Roudasin tavaroita autosta ja yritin laittaa niitä paikoilleen, hirviä kaaos! Siinähän se päivä menikin.

12.9.2014 perjantai

Fallkulla

 

Heti aamutuimaan siivosin kämpän ja sitten läksin kauppaan, pitihän jääkaappiin saada muutakin kuin valo. Hande lähti koirien ja Eetun kanssa mökille, Veikko äitinsä luo ja Julia jäi kotiin. Ajelimme Julian kanssa Fallkullan eläintilalle fillareilla, koskapa Julia ei reittiä sinne osannut. Julia käy siellä pari kolme kertaa viikossa hoitelemassa eläimiä. Julia meni hommiin ja minä heiluin kameran kanssa. Ikäni olen Mosassa asunut, vaan en koskaan ole Fallkullassa käynyt, nyt on sekin asia korjattu. Aikani kuvailtuani läksin kotimatkalle, mutta piti sitten vielä jäädä tien toiselle puolelle kuvaamaan Malmin lentokentän koneita. Juuri sopivasti niitä rullasi 5-6 konetta kiitoradan päähän ja sain kuvattua niitä, kun lähtivät vuorotellen nousukiitoon. Sitten poljin kotiin vähän eri reittiä eli vanhaa koulutietäni, tosin nyt siinä on asfaltti, kouluaikanani se oli hiekkatie. Hetken ehdin olla kotona, kun Julia soitti josko voisin ajaa häntä vastaan Fallkullaan. Julia ei ollut ihan varma osaako tulla oikeaa tietä. Vanhan bussivarikon (sitä ei ole enää vuosikymmeniin ollut olemassa) kohdilla Julia sitten polki vastaan ja kurvasimme taas vanhalle koulutielleni ja sieltä kotiin.



Alokas

haikaranpesä, ei oikeita

heppoja



Nanna, oikein iso kani

Pekoni

Kirppu



Kirppu ja Ulpukka



kanatoteemi Fallkullassa

tallitytöt

Sitten niitä Malmin lentokonekuvia kuvattuna verkkoaidan rakosista:



ja ilmaan

sinne nousee vai oliko se kuitenkin laskeutumassa ....

jonotusta

 Ja sitten se koulutieni:



iso alamäki, silloin pienenä se siltä tuntui

tässä sitä on muutaman kerran ajeltu fillarilla
ja kävelty kouluun ja taas kotiin



Tivoli tuli kaupunkiin

koulutien varrella joka tytön unelma
 - ihana leikkimökki

14.9.2014 sunnuntai

 

Lauantai meni kaikenlaista touhutessa ja Seppo maalasi aitaa sekä kaiteita ja portin. Julia lähti iltapäivällä Fallkullaan yöleirille, sinne piti pakata kaikenlaista tarpeellista tavaraa mukaan. Sää kyllä suosi maalausta ja kaikkea ulkohommaa. Koiratkin olivat koko päivän pihalla ja illalla olivat sitten tosi nälkäisiä ja nukkuivat ihan sunnuntaiaamuun asti. Yöllä yritin katsella revontulia, mutta niitä ei ainakaan tänne meille näkynyt.
Sunnuntai koitti aurinkoisena ja olipa kirpeä sää, +5. Tunnissa parissa mittariin tuli kyllä yli puolet lisää lämpöä. Leivoin leipää ja hain Julian Fallkullasta yöleiriltä.

 

lakeerikengät ikkunalla Lauran kodissa

 

23.9.2014 tiistai
lämpö +0,1 ja lunta räntää sataa ainakin Hankasalmella

Kuten ehkä huomaatte, kaupunkikodissa ei juuri tapahdu mitään mainittavaa. Koko viikko oli tosi lämmintä, vähintään +18 ja aurinko paisteli. Lauantaina läksimme Lopelle Jyrkin 40-kymppisille, jotka vietettiin Lauran ja Jussin kotona Lopella.


vanha pankkitalo Lopella

sama toiselta kantilta

Julian piti lähteä mukaan, mutta sairastui poskionteloiden tulehdukseen ja silmätkin olivat pahasti tulehtuneet. Julia jäi siis kotimieheksi koirien kanssa, Hande lähti mökille Hepen, Eetun ja omien koiriensa kanssa. Hankiksella oli silloin lauantaina hirvimiesten kokous ja sinne oli pakko lähteä. Onneksi tuo Julia on jo melkein 14 ja uskalsimme jättää hänet kipeänä kotiin. Juhlissa oli ihan kivaa ja nähtiin sukulaisiakin.


Liisa ja Katja, punapaita on Antti Katjan mies

peli käynnissä

Seppo ja päivänsankari Jyrki

pankin kassakaappi

tässä oli ennen pankkisali tiskeineen

biljardimatsi menossa, oikealla talon isäntä Jussi

Laura ja Jussi asuvat ihanassa omassa tiilitalossa, isossa sellaisessa ihan keskellä Loppea. Siinä talossa on aikoinaan ollut Lopen pankki ja osa lamppuja sekä hieno kassakaappi ovat siltä ajalta edelleen talossa. Illalla sitten kotiin ja Julia oli hyvin hoitanut koirat ja pääsi kuitenkin ajoissa nukkumaan, sehän tunnetusti sairaudet parantaa. Sunnuntaina lastasimme auton muutamalla kassilla ja koirilla suuntana Hankasalmi. Seppo vei mun auton kirkolle pajalle ja tuli sieltä Handen autolla mökille. Handen autossa on vielä jotain feelua valoissa ja se korjataan vähän myöhemmin eli se auto jää luultavasti tänne mökin pihaan ihan yksin! Tarkoitus oli mennä hiukan laittamaan talvikuntoon mökkiä sekä risutalkoisiin vaan kuinkas siinä taas kävikään !!!!
Maanantaiaamuna taivas oli musta ja vettä tuli koko päivän, no sehän tiedettiin ja olimme siihen varautuneet. Lähtipä muuten kauheasti isoja kaakattavia lintulaumoja etelän suuntaan. Tiistai koitti ja kuinkas ollakaan, maa oli valkea. Otin parvekkeelta kuvan ja samassa kuului taas kaamea kaakatus, lintuja matkasi taas etelään.



linnut suuntaavat etelään

Ne sitten saavat kovan äänen aikaiseksi. Yritäpä itse juosta ja kaakattaa täysillä. Lunta räntää tuli vaakatasossa eli se siitä risujen keräyksestä. Äiti ja isä kävivät pikaisesti kahvilla taksilla, eivät kauan malttaneet olla. Sain sentään tyhjennettyä saunan jääkaapin ja myös pakkasen autotallin pakkaseen. Saunan jääkaappi saa mennä talviunille. Korillinen tuli myös kaikenlaisia pesuaineita kannettua saunalta sisäsaunaan. Pitipä minun kopioida mökin koneella ajokortteja sekä passit Thaimaan matkaa varten, siis viisumia ja Thaimaassa haettavia ajokortteja varten. Ajokortit jäivät viime reissulla jotenkin hakematta, nyt se asia on siellä hoidettava. Tuo pahuksen kopiokone, siitä tietty loppui värit ja sama juttu kotona. Kotona kellarissa toimistossa on kopiokone, mutta siitä tulee niin tummia kopioita, että kuvasta ei saa selkoa. Olisikohan tuolla kirkolla minkäänlaisia värejä myynnissä, täytyypä käydä huomenna katsastamassa tilanne. Tarkoitushan oli käydä Pieksämäessä, mutta isä ja äiti tulivatkin tänne, joten se reissu jää väliin. No, sehän on ihan tuttu juttu, että aina kun tarvitsee kopioida tai jotain, värit ovat kaikkialta loppu. Autokin on vielä pajalla ja nyt sitten sitä ei viedäkään Pieksämäkeen uusintakatsastukseen vaan jonnekin muualle.

ja lunta sataa

rekka hakee meidän tukkeja ja vie jonnekin...

 

tuli talvi halla :)

30.9.2014 tiistai

Hoh hoijaa, kerkesin vielä alkaa raapustaa jotain kuun viimeisenä päivänä! Siis niinhän siinä kävi, keskiviikkona en saanut mitään tulostinvärejä kirkolta. Haettiin kuitenkin auto rempasta, käytiin kaupassa ja Elli-Mellissä sopalla. Sitten siivottiin hiukan pihamaata, kuivuneet kukat hunttaan ja pihakoristeita saunan terden alle talviturvaan sekä aurinkokennovalaisimet leikkimökkiin laatikkoon odottelemaan ensi kevättä. Pihasaunakin ladattiin talviunille. Jyry otti päivällä ajot tarhassa. Otimme juuri alas tarhan aurinkosuojusta, kun Jyry alkoi huutaa ajoäänellä, ja siellähän se jänö juoksi tiellä. Hain sitten pienet koirien makupalat ja Jyry unohti sen jänön, tosin koko illan se kytisti ikkunasta tarkkaavaisena ulos. Torstaina heti herättyä pesukone laulamaan ja imuri hurraamaan, paikat sisällä kuntoon ja matka kotiin alkoi. Käymme yleensä syömässä Leivonmäen Tebiksellä, mutta nyt kurvasimme ennen huoltista Leivonmäelle tarkoituksena tsekata tuo kylä, ainahan ajamme sen ohitse. No, ei se kummoinen kylä ollut, Hankasalmikin on isompi. Tuosta sitten seurasi, että ajoimme reilusti ohi ruokapaikkamme ja päätimme sitten syödä Hartolan Jari-Pekassa, mikä olikin sitten suuren suuri virhe. Ensin lounaspöytä näytti toi herkulliselta ja otimme makaroonilaatikkoa, vaan se ei maistunut millekään, vain kumman kermaiselle eikä suolaa tai muita mausteita ollut lainkaan. Söimme sen kuitenkin kiltisti, emmekä edes viitsineet lähteä etsimään suolapurkkia. Mutta kaiken kaikkiaan YÖK! Ajattelin syödessäni, että mitähän Sukula olisi tähän mössöön sanonut. Ajomatkan aikana en sitten voinut olla laittamatta ko paikkaan palautetta ja vastauksena tuli, että on meneillään sydänviikot ja suolaa ei käytetä. Vastasin, että onhan muitakin mausteita olemassa mutta siihen en sitten enää saanutkaan vastausta. Eli mitä tästä opimme, edelleenkään emme pysähdy Jari-Pekkaan, tämä oli hetken mielenhäiriö vaan. Mäntsälän kohdilla sitten satoi todella kaatamalla, hyvä kun eteensä jotain näki. Kotona olimme sitten hyvissä ajoin ja Hande  tuli vastaan juuri kurvattuamme kotitielle. Hän lähti koirien kanssa mökille, koska lauantaina alkaa hirvenmetsästys.


mansikoiden pakastusta

Perjantai tuli ja meni....
Lauantaina Julia sitten pomppasi kukonlaulun aikaan ylös ja läksi Kaareen katsomaan Robinia, joku ilmaiskonsertti. Kouluun hän ei kyllä yhtä vikkelästi kerkeä. Me lähdimme kohti Linnaista ja siellä serkkuni Paulan ja Raimon luo jokavuotiseksi tapaamiseksi muodostuneeseen tapahtumaan. Siellä oli myös heidän poikansa Toni, tyttöystävä Maiju, Raimon sisko ja vanhemmat sekä tietysti Åke, Paulan isä. Päivä kului leppoisasti herkutellen ja iltasella läksimme kotio. Veimme samalla Åken kotiinsa, hän asuu tuossa vieressä Puistolassa. Oikein kiva päivä, kiitokset Paula ja Raimo!  Juliakin oli jo tullut kotiin ennen meitä ja kova taisi olla nälkä.... Sunnuntai koitti aurinkoisena. Julialla oli taas Robin-vaihde päällä ja piti saada Handelta lupa lähteä jonnekin Kaapelitehtaalle jotain konssua katsomaan. Kun lupa tuli, häipyi likka kuin pieru Saharaan, kyllä tässä tilanteessa vauhtia löytyy !!! Seitsemältä piti olla kotona, vaan ei likkaa näkynyt. Puoli kymmeneltä hän sitten saapui ja seli, seli....
Seppo askarteli koko päivän meidän fillareitten kimpussa ja nyt ne ovat lähtökunnossa, täytyisi vielä löytää ne suuret pahvilaatikot kuljetukseen. Tuossa meidän tienposkessa on ollut naapurin Salen (Saulin) paku parkissa ja se on kummasti hiljentänyt autojen ylinopeuksia, etenkin bussien. Bussikuskit vaan eivät tykkää siitä ja ovat uhanneet poliiseilla ja parkkisakoilla vaan se on ihan laillista parkkeerata siihen. Onhan se kamalaa, kun joutuu vähän jarraamaan siinä kohdin ja varsinkin kun siinä on heti suojatie. Sitten yöllä kello 2 soittivat poliisit Salelle ja pyysivät ulos. Sale ajatteli, että nyt ne pyytää auton siirtoa. No, joku oli bussissa istuessaan huomannut, että auto on tulessa ja soitti poliisit ja palokunnan. Me ei kyllä kukaan kuultu mitään silloin yöllä. Eli joku oli laittanut tulet etupyörän alle ja tuli oli juuri leviämässä konehuoneen puolelle. Kaikenlaisia idiootteja. Poliisit tuumasivat naureskellen, että kyllä jotain ottaa kääpään tuo sun autosi parkkipaikka.


siinä se Salen auto lähtee pajalle

Sitten kuulkaa äkkäsin, että meidän lähtö lähenee ja mitään en ole tehnyt viisumeiden hyväksi. Tuumasta toimeen ja tilasin netin kautta sellaiset paperit, jotka sitä kautta voi tilata. Saapi nähdä kuinka kauan ne eri paikoista kestää postitse tulla kotiin. Sepon pitää vielä käydä hakemassa muutama passikuva siihen kansainväliseen ajokorttiin, minulla on tarpeeksi kuvia siihen sekä viisumia varten.
Maanantai olikin sitten asioidenhoitopäivä. Kävin heti aamusella viemässä Lidliin jätesäkillisen tyhjiä vichypulloja, olipa huiman näköinen säkki vaan eipä paljoa painanut. Sieltä City-marketiin kauppaan ja Giganttiin ostamaan niitä kopiointivärejä. Kotitulostimeen sainkin sieltä värit ja pääsen kopioimaan ja tulostamaan reissu- ja viisumipapereita. Sieltä sitten terveysasemalle viemään pari paperia ja melkein tunnin jouduin jonottamaan. Miksi muuten siellä ei ole jotain postilaatikkoa, jonne tämmöiset paperit voisi jättää. Ennen sellainen oli ja siihen jätettiin uusittavat resepti ja muut paperit. Nythän on aikalailla käytössä tuo e-resepti, mutta kyllä sille laatikolle olisi vieläkin käyttöä. Kotona sitten yritin etsiskellä korujani, niitä muutamia kultaisia sellaisia, vaan en mistään löytänyt, kumma juttu. Myös taskulaskimeni on kateissa sekä langaton hiiri tähän läppäriin. Onneksi löytyi langallinen. Olen nääs järjestänyt "askarteluhuoneeni" uusiksi, vielä kylläkin homma on pahasti kesken. Sain tehtyä


punainen iltataivas

läppärille ja tulostimelle hyvän paikan pöydälle. Läppäri sylissä on aika kurja esim. kirjoittaa tätä blogia. Täytyy vaan etsiä jostain hiirimatto, pöytä ei oikein hyvin siinä hommassa toimi. Ja sitten tämän alkuviikon vähän kurjempi juttu, lähetin viestin tutulleni ja sain aika tylyn vastauksen, ainakin omasta mielestäni. Enpä enää lähetä mitään viestejä ystäväkseni luulemalleni tutulle. Sellaista se elämä vaan on! Onneksi minulla on paljon kivoja kavereita tuolla talvikotimaassani ja jo odottelen kovasti heidän tapaamistaan. Handekin tuli koirineen mökiltä ja melkein kaikki hirvet on hoidettu, eipähän niitten takia tarvitse joka viikonloppu ajella mökille. Tänään tiistaina laitoin heti aamulla hernerokan kiehumaan, se onkin sitten taas vähään aikaan viimoinen rokka. Thaimaassa sitä saa joka lauantai kyllästymiseen asti, varsinkin kun en ole mikään huima rokan ystävä. Ai niin, joulupukin hommiakin pitäisi tehdä pikkuhiljaa mutta tämä söhelö on kerta kaikkiaan hukannut yhden pakettiin laitettavan, vaan onkos se nyt mitään uutta. Täytyy tsekata, jospa se unohtui mökille. Ja hui sentään, huomenna on jo lokakuu :)



















.......