sunnuntai 1. marraskuuta 2015

MARRASKUU



1.11.2015 sunnuntai

Päivä kului Sukkarin Big C:ssä shoppaillen ja MK:ssa herkutellessa. Siis sopivaa sunnuntai puuhaa!

2.11.2015 maanantai

Ensimmäinen vatsavaivainen, Irma ei sitten päässytkään klubille potun kuorintaan. Me muut, Seppo,
Pekka ja minä suunnistimme potun kuorintaan. Kolmistaan se sujuikin sutjakkaasti. Sitten käväisy kotona ja läksimme kahdestaan hakemaan lääkärintodistuksia ajokortteja varten. Jätimme auton ns.

Roger
kaatopaikkakadun varteen, hyppäsimme lavaan, hyppy pois "Moskovan asemalla". Sepon mielestä klinikalle ei ollut pitkä matka kävellä (olin toista mieltä) ja läksimme sitten tallustelemaan. Matkalla Seppo jo valitti matkan pituutta, mutta löysimme sitten perille, kukas oli taas oikeassa! Minua ei tuo kävely haittaa, Sepolla taas on tuo polvivaiva, hyvää kävely sillekin tekee. Klinikalla meni ehkä tunnin verran ja sitten odottelimme kadun varressa lavaa, Seppo ei enää suostunut kävelemään! "Moskovan asemalla hyppäsimme taas toiseen lavaan, joka vie kotia kohti ja viime tipassa lavalle hyppäsi myös Sametin tuttu - itse Roger kananpojan keltaisissa paidassa ja sortseissaan, värikäs persoona kaiken kaikkiaan. Hän on eläkkeellä oleva näyttelijä (Roger Nikkanen) ja hän pitää Sametin saarella pikkuruista ja persoonallista kuppilaa, joka on suorastaan saaren nähtävyys. Siinä sitten vaihdettiin pikaisia kuulumisia ja Roger jupisi, kun hänelle varattu hotelli oli kolmekerroksinen ja hui kauhia, ei hissiä! Meidän matka jatkui sitten klubille, Seppo selvitti Riston kanssa meidän tuomiset, kotiin autolla (muistimme ottaa sen matkaan) , iltauinnille ja Irmakin oli jo hyvässä kunnossa.



3.11.2015 tiistai

Aamulla lastasimme golf kamat autoon, täytimme reput vesipulloilla ja matkasimme "apinakentälle".
Siellä oli tosi paljon thaikkuja golfaamassa, kenttä todella täynnä. Tapasimme väylällä myös suomalaisen, joka alkuun ihmetteli, kuuliko hän oikein suomena vai kuvitteliko kuulleensa. Hän kertoi ettei eilen ollut juurikaan pelaajia ja tänään ihmeen täyttä. Peli meni mukavasti ja kotimatkalla huomasimme läheisellä kentällä paljon thaikkuja pelaamassa krokettia (tai jotain sellaista), jalkapalloa ja kovasti kentillä oli koululaisia. Olikohan tänään joku armeijan alueen yleinen urheilupäivä, tiedä häntä!  Matkalla havaitsimme myös tosi tummat pilvet ja selvästi oli satanut vettä. Illalla sitten satoikin ja kovasti. Mikäs ihme tuo, onhan vielä sadekausi päällä!

4.11.2015 keskiviikko

Aamulla ison paperipinon kanssa Immigrationiin hakemaan asuinpaikkatodistusta ajokortteja varten. Sieltä ajoimme klubille syömään, koska katsastuskonttori on sulki ruokatunnin ajan klo 12-13. Kulutimme sen tunnin mieluummin klubilla syödessä. Irmalla ja Pekalla on tänään Puntipa reissu eli hiusasiaa ja kynsienhoitoa. Lähdimme sitten vähän jälkeen yhden ajelemaan katsastuskonttorille, se sijaitsee noin 45 minuutin ajelun päässä Pattayalta Bangkokin suuntaan. Siellä sitten hikoilimme ihmispaljouden keskellä tehtäviä tehden. Eka tehtävä oli laatikossa ja puolentoista metrin päästä piti tehdä jotain, ei aavistustakaan mitä. Onneksi se kokeenpitäjä antoi tehtävän ensi thaikuille vuorotellen ja me farangit pääsimme lopulta hommasta jyvälle. Eli laatikossa oli 2 valkeaa pötkylää pystyssä vierekkäin, toinen puoliksi punainen ja se punaisempi työnnettiin ihan laatikon etureunaan. Pötkylät piti sitten saada vierekkäin painamalla sähköistä nappulaa! Kyllä se onnistui, vaan en ymmärrä jutun ideaa. Sitten piti vielä hokea (jonotuksen jälkeen) red, green, yellow elikä värikoe. Ja taas jonotettiin valokuvaan, menossa oli numero75 ja minulla oli 132, hoh hoijaa, hikinen odottelu edessä. Vihdoin tuli kuvattua ja parin minuutin päästä oli se kortti vihdoin kädessä ja kellokin oli jo vartin vaille neljä. Mutta kas kummaa, mun ajokortti on voimassa 5 vuotta ja 3 kuukautta ja Sepon 5 vuotta ja 10 kuukautta! Toisin sanoen viisi vuotta ja seuraava syntymäpäivä. Luultavasti sen jälkeen on kortti voimassa aina viisi vuotta syntymäpäivästä toiseen, niin siis uusimisen jälkeen aina viiden vuoden välein. Otimme siis vain autokortit, ei moottoripyöriin. Meillä on tälle talven reissulle kansainväliset ajokortit, jos haluaa ajella mopolla. Kotimatka tehtiin sitten pitemmän reitin kautta, koskapa oli jo ruuhka-aika ja Sukkarilla on se tietyö, viisi kaistaa muuttuu yhdeksi. Sinne ei sitten rakennetakaan sitä tunnelia vaan tekevät nyt jotain vesiviemäreitä, no aika näyttää mitä sinne tulee. Matka kesti hiukka kauemmin, mutta ei tarvinnut kököttää jonossa ja näimme paljon uusia maisemia.

5.11.2015 torstai

Juu, nyt on sitten Pekalla vatsavaivoja, harmi! Lähdimme kuitenkin aamulla Seppo, Irma ja minä Sukkarin Tescoon shoppailemaan. Sieltä kotiin ja klubille syömään, Pekkakin lähti mukaan. He kävelivät sitten sieltä kotiin ja minä Sepon kanssa hyppäsimme taas lavaan, auto jäi taas kaatopaikkakadulle parkkiin. Menimme sitten Pattaya Opticaliin tilaamaan Sepolle uudet silmälasit.
piha-allas pimenevässä  illassa
Ensin tietty kävelimme reippaasti ja pitkälle liikkeen ohi, ei kun takasin. Minunkin piti ostaa uusiin käyttämättömiin laseihin uudet linssit, mutta klubilla huomasin näkeväni niillä ihan hyvin. Vähän lukuosa on muuttunut, mutta otan aina kuitenkin lasit pois päästä pientä tekstiä lukiessani, miksi siis ostaisin uudet! Liikkeessä oli aika paljon asiakkaita ja lopulta oli meidän vuoromme. Optikko, se suomea puhuva tarkisti vielä Sepon näön ja totesi, että hyvä silmälääkäri meillä, samat arvot tuli. Täytyy vähän mainostaa, kävimme elokuun lopulla Hankasalmella silmälääkärissä. Käytämme siis vastakin samaa silmälääkäriä. Läksimme kävelemään rantaa kohti Beach Roadille tarkoituksena siemaista ennen kotimatkaa yhdet oluet. Kaikissa rannan kuppiloissa oli kamala meteli ja kieltäydyin menemästä niihin. Lopulta päädyimme Mulliganiin, vaikka vannoimme viime vuonna ettemme mene enää sinne, tosi kalliit oluet. Sepä oli kuitenkin ainoa siedettävä ilman meteliä, siis sinne kuitenkin. Jos nyt kerran vuodessa käymme juomassa ne kalliit oluet, niin olkoon. Sitten lavaan, auton haku ja kotiin. Parkkipaikalla olikin jo vastassa Irma tähyilemässä josko olisimme tulleet kotiin. Kävin sitten hänen kanssaan uimassa ja päätimme käydä iltatorilla. Seppo lähti mukaan, tosin hän jäi Janesin baariin kuuntelemaan viimeisemmät juorut, ai niin, eihän miehet juorua....
Ja kuulkaa, nyt vihdoin pääsen sinne Ko Changille!

6.11.2015 perjantai

Aamu meni ihan lorvaillessa, aamu-uinnissa. Sitten läksimme klubille hakemaan tilaamiamme uunituoreita karjalanpiirakoita, juustokimpaletta ja kinkkua, slurps! Taas oli tullut paljon uusia tuttuja kasvoja tänne talvenviettoon ja joka päivä lennähtää lisää. Kuulimme, että lentokentällä passintarkastuksessa oli keskiviikkona ollut 4 tunnin jonotusta ja muina päivinä pari tuntia. Nyt vaan tulee niin paljon lentoja. Tosin joku oli kävellyt suoraan passintarkastukseen, mutta se oli jo tosi hyvää tuuria. Ha haa, ilmoittauduimme sille Ko Changin retkelle, 5000 bth per nokka. Pakollisten jutustelujen jälkeen palasimme kotiin. Pekka ei ole vieläkään kunnossa. Harmillisen monta päivää menee hukkaan ja ensi viikolla heillä on jo kotimatka. Jospa huomenna pääsisimme vaikka kelluville markkinoille. Ja sitten tuli puhelimiin tekstiviesti Finnairilta, emme pääsekään joulukuussa kotiin sillä uuden uutukaisella koneella, toimitus viivästyy. No, vanhassa vara parempi! Illalla kävimme vielä pihalla huoltamassa polkupyöriämme. Seppo rasvasi ketjut, kaikki vaihteet, jarrut ja vaihtoi isommat jarrupalat. Lopuksi laitettiin pyörien päälle mopon suojapeite sateen varalle ja suojaahan se auringoltakin. Pekka ja Irmakin piipahti iltasella. Irma oli käynyt ihan yksin iltatorilla ja apteekissa, eikä eksynyt.

7.11.2015 lauantai

Synkkä, pilvinen ja sateinen aamu valkeni! Oli hyvää aikaa tilata tarjouksessa olevia e-kirjoja, kirjoittaa blogia, siivota....
Puolenpäivän maissa lähdimme koko revohka Sukkarin Big C:hen, Irma ja Pekka halusivat ostoksille. Seppo osti meille uuden pölynimurin, kun edellinen posahti viime reissulla. Sitten syömään pihakuppilaamme ja illemmalla vielä Pekan ja Irman luona kaffeella.

8.11.2015 sunnuntai Isänpäivä
Onnea Julia 15 v.


Floating Market


Aamulla suuntasimme tuohon muutaman kilsan päähän Kelluville markkinoille, Pekka jäi taas kotimieheksi. Siellä käveltiin, ihmeteltiin, osteltiin kaikkea, syötiin! Vähän ennen poislähtöämme alkoi sitten sataa kaatamalla ukkosen kera ja jäimme kuten kaikki muutkin markkinoille jumiin. Etsittiin vaan suht kuiva paikka katoksen alta, ne tosi vuotivat reippaasti. Siinä sitten odoteltiin sateen laantumista myyjien jaloissa, kun he kiivaasti siirtelivät myytäviä tavaroitaan pois sateesta. Sade hiljeni ja pääsimme autolle. Kotimatkalla saimme sen sateen kiinni ja taas tuli vettä. Tien varret tulvivat ja pihassammekin oli reippaita lätäköitä. Vähän myöhemmin sade taukosi ja menin altaalle uimaan vakiokierrokseni, joka viikko yksi kieppi lisää. Illemmalla soittelin Isänpäivän toivotukset Pieksämäkeen. Seppo tutki sillä aikaa tiskipöydän ja vaatekaappien alusia. Hän otti ensin sokkelilistat irti, pesi ne ja imuroi kaappien aluset. Täällä kun asennetaan kaapit, kaikki roskat, sahanpurut ja jopa ylimääräiset listankappaleet jätetään sinne piiloon. Vaan ei ole enää meidän kaappien alla romua eikä roskaa! Minulla oli tänne tullessa sellainen pieni musta nahkainen pikku rahapussukka, jossa pidin lavataksirahoja, nyt en löydä sitä mistään, harmi! Ehkä se jostain vielä tupsahtaa ilmoille.

Love Bridge ja lukkoja,
lukkoja, lukkoja

maistuisko öttiäiset


















mekkoja

riippusillalla
















soittaja

tupakkikauppa



















sitten se ukkonen iski

vettä tulee















9.11.2015 maanantai

Pottuteatterissa heti aamutuimaan Irman ja Pekan kanssa. Sen jälkeen Irma ja Pekka läksi Puntipalle hiusten ja kynsien hoitoon. Meillä menikin klubilla kahteen asti, kun suomesta oli taas tullut paljon tuttuja ja juttua riitti. Tulijoita Veikko, Atski sekä Vimon, oli muitakin, nimiä vaan en aina muista. Iltapäivällä olin sitten Irman kanssa tunnin verran mollikkaa palvomassa. Siellä altaalla oli thaimaalainen pikku poika hukkua altaaseen, onneksi äiti syöksyi veteen, eikä  pojalle ei käynyt kuinkaan. Tosin ei taida mennä vähään aikaan veteen se poika, sen verran hän protestoi, äitinsä yritti viedä myöhemmin hänet veteen. Illalla sitten taas ukkosti ja satoi kovin.

10.11.2015 tiistai

Viimeistä viedään eli Irman ja Pekan viimeinen lomapäivä, johon pitää saada mahtumaan paljon toimintaa. Veimme auton parkkiin kaatopaikkatielle, sitten lavalla Pattikselle Taille temppelialuetta ihmettelemään. Sieltä kävelimme vähän matkaa suurelle torille ja sielläpä hiki valui. No, siellä on aina kuumat oltavat. Pällisteltiin aikamme ja Pekka osti Irmalle korvikset, siinäpä ne toriostokset olivatkin tälläkertaa. Sitten taas lavan kyytiin ja Festival Centeriä ihmettelemään. Kävimme yläkerrassa vakio jädebaarissa jädellä ja ihailimme ikkunasta merinäkymää. Sieltä taas lavalla Wolkkarille (Walking Street), sille pahamaineiselle kadulle. Sitä aina näytetään Pattayan mainoksissa, ihan kuin täällä ei mitään muuta nähtävää olisikaan. Se on vain lyhyt tienpätkä, jossa on kyseenalaista vilskettä iltaisin ja öisin. Päivisin se on lähinnä kuollut paikka, jakeluautoja katu täynnään. Voin sanoa, että täällä Pattayalla on paljon, paljon muutakin nähtävää ja tekemistä! Muutama kuvahan siltä kadulta piti kuitenkin ottaa ja sitten jatkoimme taas lava-asemalle. Menimme sitten klubille syömään, kun Irman ja Pekan pottukuorinta ruuat oli heillä vielä syömättä. Hyppäsimme autoon ja matka kotiin alkoi. Pekan ja Irman pakatessa tavaroitaan, kävin altaalla uimassa. Olen nähnyt miesten vetävän altaassa leukoja siltojen reunoista kiinni pitäen ja eräänä päivänä näin naistenkin sitä tekevän ja pitihän sitäkin kokeilla. Luulin, etten jaksa yhtään leukaa, mutta meni heti kymmenen kerralla, ehkä vesi auttoi siinäkin. Täällä on viime päivinä mellastanut (onhan vielä sadekausi) kovia ukkosia ja vettä on tullut ihan omiksi tarpeiksi. Onneksi nuo eivät kestä paria tuntia pitempään, ei aina sitäkään. Illalla Irma ja Pekka tarjosivat lasilliset viiniä viimeisen illan kunniaksi.

11.11.2015 keskiviikko

Herätys klo 4.30, kuteet niskaan ja Pekan ja Irman ovelle. He olivatkin jo lähtövalmiina ja astelimme pimeälle pihalle. Tuokion kuluttua tulikin sovittu taksi pihaan kuskinaan suomea puhuva thaikkukuski, hyvin oivallettu Hanslankarilta, pisteet sinne. Menimme sitten vielä hetkeksi kotiin peiton alle ja heräsimme sitten normiaikaan eli seitsemältä, jos nyt edes nukuimme, kunhan lepäilimme, en tiiä! Päivän aikana sitten siivosimme Irman ja Pekan majapaikan keräillen sieltä heille lainaamiamme tavaroita. Kävin myös uimassa, kun ukkonenkaan ei myllännyt. Hepe muuten lähti samalla koneella tännepäin, jolla Pekka ja Irma palasivat kotiin. Ovat muuten Tihonovitkin saapuneet tänne. He asuvat tässä meidän talossa ja ovat niitä harvoja venäläisiä, jotka tervehtivät. Ai, mistä tiedämme heidän nimensä? Emme tiedäkään, mutta olemme itse keksineet, että nimi on Tihonov, koska he ajavat mopoilla jääkiekkokypärä päässä ja ainakin vanhemmat lätkän ystävät tietävät tuon nimen, Tihonov!

12.11.2015 torstai

Kaunis aamu, vaan en ehtinyt tekemään uimakierrostani. Lähdimme ajelemaan Sukkarille Klangille ex-Carrefuriin, mutta ajoimme vahingossa koko Klangin risteyksen ohi. Siellä on niitä tietöitä ja viisi kaistaa muuttuu yhdeksi, mikäs kumma tuo on jos ei risteyksiä huomaa. Jouduimme sitten ajamaan Nualle asti, sieltä 3.roadille ja käännyimme vasemmalla Klangille, sekavaa eikö! Lisää sekoittelua, jätimme auton ex-Carrefurin parkkihalliin ja hyppäsimme Klangilla lavaan ajaen takaisin ja hyppäsimme Pattaya Opticalin kohdalla pois. Täällä on noista parkkipaikoista pula ja siksi joutuu välillä vähän säveltämään. Haimme sieltä sitten Sepon uudet silmälasit ja kylläpä ne olivatkin kevyet. Niillä näki niin hyvin, että Seppo kuulemma autoa ajaessa joutui väistelemään hyttysiä! Sepolla oli kyllä aika uudet hyvät silmälasit, mutta kesällä töissä ollessaan niihin roiskahti reippaasti öljyä ja ne linssit menivätkin sitten piloille. Varalasithan kannattaa säilyttää täällä Jomtienillä!!! Taas lavan kyytiin ja ex-Carrefuriin ostoksille; pari palohälytintä, verenpainemittari mm. Palohälyttimiä ei täällä ole ennen kaupoissa näkynyt ja tänne tullessa ne eivät muka ole mahtuneet matkalaukkuihin. Edellinen verenpainemittari kesti täällä vajaan vuoden, taisi olla joku maanantai kappale. Tämä mittari oli tarjouksessa ja kylkiäisenä oli askelmittari radiolla. Sieltä ajelimme klubille syömään ja kotimatkalla kävimme syöttämässä auton polttoainetankin. Täysi tankillinen dieseliä maksoi 1220 bathia ja tankkaajatytölle annoimme 2-kymppiä riksaa, ai miksikö? Tyttö yritti sanoa summan suomeksi, tuhat tuli ihan oikein ja sitten iloinen hersyvä nauru. Lopuksi hän kirjoitti summan kynällä käteensä ja mielestämme oli tippinsä ansainnut. Pois ajaessamme kuulin, kun hän iloisena huuteli kavereille jiisippiä, jiisip on Thaimaaksi 20. Kotiin päästyämme pulahdin pikaisesti altaaseen ukkosen jyristessä ja ensimmäisen salaman nähdessäni pomppasin altaasta pois. Sisään ehdittyäni alkoi se kaatosade, tosin täällä se sadekin on lämmintä. Ai niin, luulin jo, että olemme menettäneet pihakoiramme, koska sitä ei moneen päivään ole näkynyt. Uimaan mennessäni puutarhuri juuri ruokki sitä koiruutta eli ei hätiä mitiä! Hepekin saapui aamusella Bangkokiin flunssaisena. Hänellä on aina flunssa ennen lomaa tai hirvestystä, taitaa olla stressillä osuutensa asiaan.

13.11.2015 perjantai

Luvattu ukkosta aamulla ja vielä illaksi. Läksimme siis aamupäivällä golfaamaan apinakentälle. Liikenne oli tosi hiljainen, ei ole paljoa turisteja. Täällä liikenteessä pitää olla silmät sivuilla ja selässäkin. Jos viereinen auto laittaa vilkun päälle, se tarkoittaa hänen heti vaihtavan kaistaa ja jos olet vieressä, hiljennä, muuten auto ajaa vuorenvarmasti kylkeesi. Edessä voi auto ajaa kaistojen keskellä, ei voi tietää, mitä hän aikoo tehdä tai mopo voi sujahtaa edestäsi toiselle puolelle. Kentän tiellä on sotilaat vahtimassa ja golfiin mennessä pitää antaa vahdille ajokortti ja saat sellaisen

musta pilvi
kulkuluvan. Vein oman korttini ja se vahti jäi sitä tutkimaan lähtiessämme. Sittenhän hokasin, että hän varmaan huomasi kortin tulleen voimaan juuri tänään. Taisi ihmetellä, että onpa ollut nopsa muija, kun on jo tänään kortin hakenut. Pääsimme sitten kentälle ja siellähän oli myös ihan tyhjää. Nautitaan nyt tästä kunnes turistit kansoittavat kentän, jos... Peli sitten kulki näin; alku meni tosi hyvin, keskivaiheessa tosi huonosti ja lopussa taas hyvin, tälläistä on golf. Turhan monta palloa kyllä hukkasin vesistöön. Sää oli tosi tukalan hikinen, koska tuo ukkonen vaani kaiken aikaa vuorten takana ja välissä. Kentällä oli myös koira, jolla oli viimeksi 2 poikasta. Nyt oli jäljellä vain toinen pentu. Se toinen pentu vaikutti viimeksi hiukan huonokuntoiselta ja todennäköisesti apinat ovat hoidelleet sen. Ostin kioskilta voileivän (no, eihän täällä ole voikkareita, väleissä oli jotain, ties mitä) ja syötin ne koirille. Heti tuli metsän siimeksestä apina vaanimaan ruokaa ja syötin äkkiä ne loput leivät koirille. Apina sitten loikki meidän edellämme tiiauspaikalle. Löimme siis aloitukset vuorotellen toisen istuessa autossa tavaravahtina, apinat nääs rosvoavat kaiken irtaimen. Olimme jo viimeisellä väylällä ja se apina mennä jolkotti jonnekin kadoten näkyvistä. Pelasimme vain 9 reikää tuon ukkosuhan vuoksi, eikä painostavassa säässä olisi enempää jaksanutkaan. Kotimatkalla kävimme rautakaupassa ostamassa vesilastin ja makkarin lukuvaloon uuden katkaisijan. Ostin sen lampun suomesta kirppikseltä ja toin sen lopulta tänne, koska täältä emme ole löytäneet pistokkeellista valoa. Seppo porasi seinään reiät ja huomasi, ettei se valo toiminut kunnolla. Sitä sitten tutkittuaan totesi sen katkaisijan olevan rikki. Nyt valo taas toimii, mutta pitäisi vielä löytää siihen sellaiset kohdelamput, ei ole täällä kaupoissa näkynyt. Nyt valot ovat hiukka liian kirkkaat.
Ja kyllä tämä nettikortti taas tökkii, otinpa käyttöön taas sen vanhan hyvän 2G kortin ja se pelittää. Tosin en nyt lataa tänne kuvia, täytyy ensin ladata korttiin hynää. En tiedä paljonko sitä siellä on, kun kortti mokkuloineen oli lainassa Irmalla.
Jinny ja Hepe



14.11.2015 lauantai

Tänään taas se vakio siivouspäivä ja pyykkäystä, joka lauantai aamu sama homma. Sen jälkeen lähdimme fillareilla klubille syömään ja siellä ollessamme tuli taas kaamea ukkonen kaatosateineen. Kahden maissa onneksi tuli enää tihkua ja hyppäsimme fillareiden selkään ja porhalsimme puolisen kilsaa kyläilemään Lealle ja Pertsalle. Siinä se loppupäivä mukavasti menikin. Hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa ajelimme kotiin, tosin liikenne oli siihen aikaan kaameimmillaan. Selvisimme kuitenkin ehjin nahoin kotiin. Hepe ja Jinnykin olivat saapuneet Silver Sandiin juuri pahimman ukkosen ja sateen saattelemana.

15.11.2015sunnuntai
jäätelökioski
Hepen ja Jinnyn oli tarkoitus tulla meille taksilla, mutta sitten Seppo kekkasi, että onhan meillä auto, haetaan heidät ja niin sitten tehtiinkin. Hepen piti käydä jossain tabletti liikkeessä ajamassa tablettiin joku ohjelma, joten päätimme sitten ajaa Sukkarin Big C:hen. Siellä niitä kauppoja on vaikka kuinka! Kävimme kuitenkin ensin syömässä MK:ssa, koska kaikilla alkoi jo olla nälkä. Seppo meni autolle siksi aikaa, kun kävimme ostoksilla ja sen ohjelman ajokin kesti 20 minuuttia. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja käväisin ruokakaupassa. Seppo sillä aikaa rassasi jotain autolla. Sieltä sitten ajelimme meille ja Hepe tsekkaili mun internet sim-kortteja. Kävimme vielä pihakierroksella ja pihakuppilassa juomassa oluet ja smoothiet. Saatte itse arvata kuka mitäkin siemaili! Kuppilanpitäjä yritti kovasti myydä meille toisen kerroksen altaalle osuvaa kolmiota, on siis myynnissä. Tarttee varmaan tehrä lotto tai jotain! Taivas taas pimeni ukkospilvistä ja Hepe lähti Jinnyn kanssa hotellille ennen sadetta.

16.11.2015 maanantai

Pottuteatteria, kuinkas muutenkaan! Jäsenkortiston ajantasaistaminen veikin sitten 3 tuntia mutta jee, nyt se on kunnossa. Hepe ja Jinnykin kävivät syömässä. En kyllä tavannut heitä, kun olin siellä yläkerrassa hommissa, harmi! Ja taas tuli ukkosta ja vettä kuin - no olkoon sanomatta! Toisaalta
onhan hyvä, että sitä vettä tulee. On tässä ollut vuosia ilman sadetta ja sitten tulee tänne vesipula. Sateen jälkeen läksimme kotiin ja Sepolla oli mukana oikein iso (puoli metriä halkaisijaltaan) kattilan kansi, jonka hän aikoo korjata, kahva irronnut. Siis rautakauppakeikka taas tiedossa! Olimme tarkoituksella liikkeellä autolla, koska meillä oli mukana iso pussillinen pyykkiä menossa pesulaan ja pesulassa odotti noutajaa vielä isompi pussi puhtaita petivaatteita. Niitä on hankala kuljetella polkupyörillä, sanoo nimimerkki Kokemusta on! Illemmalla lähdimme iltapalalle ulos ja tarkoitus oli mennä Sevillaan. Sinne käveltyämme totesimme paikan olevan ihan täynnä, eihän se iso olekaan. Siinä sitten pähkäilimme oman pihakuppilan ja Don Pizzan välillä ja päätimme mennä omaan kuppilaan, koska alkoi ripsiä vettä. Että semmoinen päivä tänään....
Ai niin, piti vielä kertomani yhdestä talon asukkaasta, jonka olemme ristineet Kazakstaniksi, koska hänellä oli aina sellainen hattu päässä, jossa luki tuo Kazakstan. Hänen asunto on ollut jo vuoden ihan ilman asukasta. Hän asui Park Lanessa aikoinaan odottelemassa tämän talon valmistumista, kuten mekin ja on ollut täällä joka talvi, vaan ei viime talvena näkynyt. Hänen asuntonsa on siinä Naskalien vastapäätä ja tänään lähtiessämme syömään, oli oven edessä talon siivoojat ja pihalta näimme asunnossa täysvalaistuksen. Eli näyttäisi sinne joku tulevan, koskapa asunto siivottiin, saas näkee! Täällä oppii pikku hiljaa tuntemaan nämä vakiasukkaat.

17.11.2015 tiistai

Haettiin aamulla Hepe ja Jinny Silver Sandista vähän kiertoajelulle. Hepe kyllä tuntee poikain kanssa reissattuaan kaikki kuppilat vaan ei paljoa muuta. Ajelimme ensin Hillille näköalapaikalle katsomaan maisemia ja olihan siellä joku Ramakin, en tiiä mikä niistä, enkä tiedä siitä muutakaan. Thaikuille se kuitenkin on tärkeä ja osaamme kyllä käyttäytyä hillitysti näissä pyhissä paikoissa. Joo, ihan kuin me muuten mellastaisimme :) Siellä joimme vielä kahvit ja mansikkasodat rinteessä olevassa kivassa
näköalapaikka, näkyy koko Pattaya
kuppilassa. Hepe kyllä koko ajan odotti milloin koko höskä putoaa rotkoon, vaan hyvin rakennelma pysyi paikallaan. Autoon ja pienen matkan päähän taas ylös rinteelle katsomaan Big Buddhaa. Sinne ylös oli Parkkipaikalta paljon portaita ja Seppo jäi suosiolla alas penkille odottelemaan. Hänellä on nuo polvet huonossa kunnossa, ylös pääsee portaita ja alaspäin tulo onkin sitten yhtä tuskaa. Vaan kylläpä se Buddha olikin tosi korkea, olisko 10-15 metriä, en osaa oikein arvioida. Oli siellä sitten paljon pienempiäkin Buddhia. Niiden vieressä oli laatikot joihin sai laittaa rahaa ja ne laatikot oli nimetty viikonpäivien mukaan. Syytä moiseen en tiedä, enkä toope
älynnyt Jinnyltä kysyä vaikka näin hänen pudottavan kolikoita yhteen laatikkoon. Sieltä ajelimme klubille syömään ja heitimme sitten Hepen ja Jinnyn takaisin Silver Sandiin. Jinny on muuten thaimaalaiseksi vähän outo, hänelle kelpaa suomiruoka, ei nirsoile kuten monet muut thaikut täällä. Ajoimme kotiin rautakaupan kautta, ei ollut siellä vaseliinia, jota Seppo tarvitsee autoon - johonkin siihen. Illalla veimme pyykit pesulaan, kävimme iltatorin "romukaupoissa" turhaan etsimässä sitä vaseliinia,. Kotimatkalla ostin yhdestä ruokakärrystä 2 kanafilettä iltapalaksi. Kovasti se myyjä siinä kaikkea touhusi, en nähnyt kunnolla ja kotona huomasin, että hän oli valmiiksi viipaloinut kanat, laittanut purkkiin myös salaattia, kurkkua sekä tomaattia. Lisäksi oli pussillinen chilikastiketta. Koko komeus maksoi 100 bathia ja kylläpä olikin makoisaa!


18.11.2015 keskiviikko

Päivä "apinakentällä" golfaamassa, siellä se päivä sujui mukavasti. Ja jälleen oli kenttä tyhjillään, oli kiva pelata ihan rauhassa. Saapi nähdä milloin porukka lisääntyy!

19.11.2015 torstai

Aamupäivällä haettiin taas Hepe ja Jinny matkaan kelluville markkinoille. Nyt varmaan nämä kelluvat riittää meille, jo kaksi kertaa kuukauden sisällä. Siellä katseltiin ja ihmeteltiin ihan rauhassa tarjontaa ja jotain pientä ostettiin. Jinny osti aurinkolasit ja minä niitä thaimaalaisia karkkeja. Ne ovat ihan pikkuhedelmien näköisiä ja arvelisin , että ne ovat jotain soijajuttuja. Laitan tänne kuvan, kunhan saamme uusittua nämä nettikortit, jotka huutavat tyhjyyttään ja vain rullaavat, rullaavat!
Hepe aina moittii meitä, että emme osaa käyttää näitä nettikortteja, mutta meillä käydessään hän
namskis, hyviä
huomasi, että täällä ei tosiaan kortit toimikunnolla, puhumattakaan 4G:stä. Eli täällä toimii juuri ja juuri 3G ja sitten tuo minun ihana hätävara 2G, silloin kun muut tökkivät. Nytkin kirjoitan tuon 2G:n tuella. Nämä muut kortit pitää aina ladata tuolla kaupungilla, mutta 2G:n saan ladattua suoraan thaimaantililtäni netistä - niin jos se netti vaan toimii! Niin, takaisin kelluville, otin myös salakuvia muutamista käsityöjutuista, niitä ei kyllä muuten muista. Aina pitää kuvata kivat jutut, nytkin siellä oli virkattuvesipullopussi ja paljon kasseja sekä reppuja, jotka oli ommeltu vanhoista farkuista. Tällä kertaa ei tullut mitään ukkoskuuroa, kuten viimeksi. Ai niin, me maksoimme sisäänpääsymaksun 200 bathia, kun taas Jinny pääsi sisään ilmaiseksi, thaikku kun on. Sieltä sitten veimme Hepen ja Jinnyn Beach Roadille Kasikornin pankin pihalle ja ajoimme kotio. Loppuilta menikin sitten rauhallisesti uinnin merkeissä, kahvitellessa, videon katsomisessa kirjaa lukiessa....


20.11.201115 perjantai
Lapsen oikeuksien päivä

Tarvitsemme Ko Changin reissua varten sortsit pitemmillä lahkeilla ja lähdimme niitä etsimään ex-Carrefurista. Seppo löysi sellaiset polven alle olevilla lahkeilla, vaan ne maksoivat 1700 bathia ja sitten ne olivat 50% alennuksessa eli hinta oli sitten noin 800 bathia. Seppo empi niiden ostoa, mutta sanoin niiden olevat hyvää laatua, parempaa kuin kotona olevat ja ne sitten laitettiin pussiin. Minulle ei sieltä löytynyt sellaisia, joita etsin. No, onhan tässä vielä päiviä. Sellaiset housut roikkuvat henkarissa - mökillä, eikä se nyt paljoa täällä auta, mitäs jätin ne sinne. Jäi mökille sitten muutakin, mitä tänne piti tuoda, mm kaikki kameroiden muistikortit. Ja sitten tuli ilta ja minulle vatsa vaivoja, kääk! Tosin tämä on vanha vaiva, eikä liity mitenkään matkusteluun, mutta pitikö sen alkaa nyt, kun ensi viikolla olemme lähdössä sinne pikku retkelle. Yritän nyt hoitaa tämän heti pois alta, vaiva ilmestyy aina 2-3 vuoden välein, mutta onneksi siihen on aina lääkkeet mukanani. Muuta sairaskertomusta en tänne aio kirjoittaa.

Kuvia kyllä lisään aikanaan, kun taas nettikortit pelittää. Huomenna pitäisi yksi kortti toimia, Hepe kävi sellaisen meille ostamassa.

21.11.2015 lauantai

Tää mun fiksu Polar Loopin ranneke, se mittaa askelet ja ilmoittaa milloin olen tarpeeksi liikkunut ja nyt olen todennut sen olevan tyhmä kuin vasemman jalan saapas! Vaikka ajaisin fillarilla Suomeen asti, se väittää etten ole tehnyt yhtikäs mitään, siis tyhmä vekotin! Eli lähdimme aamupäivällä ajelemaan fillareilla. Ensin Sekond Roadia Pattiksen suuntaan ja käännyimme Soi 4:lle ja siitä koukkasimme soi 5:lle katsoaksemme, olisiko JP paikalla. Meillä on maksamatta hänelle yksi kämppämme myrkytyskeikka. Yleensä JP on golfaamassa, mutta sitkeästi käymme kyselemässä hänen peräänsä. Tällä kertaa kuulimme hänen matkustaneen viikoksi Suomeen. No, eipähän tarvitse viikkoon ajella sinne suuntaan. Kyllä me vielä tuon JP:n jossain vaiheessa yhytämme. Sieltä sitten ajelimme rannalla tapaamaan Hepeä, Jinnyä ja hänen paria sukulaistaan. Istuksimme reilun tunnin siinä heidän kanssaan ja ajelimme sitten mutkien kautta Sevillaan syömään. Ja Polar Looppi kehtasi ilmoittaa etten ole muka päivän aikana liikkunut, pöh!

22.11.2015 sunnuntai

Hepe ja Jinny matkusti Bangkokiin lentokenttähotelliin, koskapa Hepe lähtee maanantaina aamulennolla Helsinkiin. Me puolestamme läksimme ajelemaan, ensi kiertelimme pikkuteitä pitkin isolle torille, kävimme juomassa sodat ja jatkoimme matkaa pitkin poikin Jompparia päätyen lopulta Beach Roadin toiseen päähän. Siellä kävimme ostamassa juotavaa Family Martista, otin kylmäkaapista käteeni vesipullon ja kas mitä näinkään! Kaapissa oli oikeaa vichyä, saksalaista tosin. Sitä samaa oli joitakin vuosia sitten meidän kulmassa Sevenissä, vaan ei enää. Ostin siis kaupasta kaikki 5 pulloa ja yksi pullo maksoi 39 bathia, kun meidän kaupassa aikoinaan jopa 70 bathia. Kylläpä olinkin tyytyväinen. Olen nyt juonut kotona "vichyä" laittamalla lasiin puolet sodaa ja loput vettä, välillä ihan vaan Samariinia. Saa kaupoista sitä vihreässä pullossa olevaa tosi hyvää vichyä, en nyt muista nimeä ja kallistakin se on, mutta kuka nyt lasipulloja kantaisi. Päivän reissulle tuli joltisenkin reilut 20 kilsaa, siitäs sait senkin Polar Loop!

23.11.2015 maanantai

Mitähän tänään, arvaatteko? No tietty fillareilla klubille ja pottuteatteria, pottuja 40 kg, porkkanoita 10 kg ja sipulia 10 kg. Sen urakan jälkeen ajelimme Puntipalle, josko Seppo pääsisi hiustenleikkuuseen ettei tarvitsisi mennä parturiin Changillä. Jokunen vuosi sitten Seppo oli päästä siellä tykkänään eroon hiuksistaan. Illalla sitten laittelin hiukan tavaroita valmiiksi reissua varten. Ja sitten kaivoin esiin lempi uikkarihousuni. Rannalla on kätevä käyttää uikkarihousuja erillisen yläosan kanssa. Menepä vaikka vessaan ja yritä sitten kiskoa hikipäissäsi uikkareita takaisin päälle, huh huh! No, täällähän menee aina kaikista vaatteista kuminauhat haperoksi hyvinkin äkkiä ja niin oli käynyt uikkarihousuillenikin, vyötärö vaan venyi natisten. Ei kun uutta kuminauhaa laittamaan ja voihan helkutti, miksi aina kuminauha ommellaan kiinni takasaumaan! Siksi varmaan ettei voisi korjata vaan pitäisi ostaa uudet. No, aikani siinä ähellettyäni sain kuin sainkin sen kuminauhan irrotettua lievää väkivaltaa käyttäen, sen jälkeen korjasin neulalla ja langalla pikku sauman purkaukset ja voilaa - lempparipöksyt ovat taas käyttökunnossa! Kyllä nyt kelpaa lähteä lomailemaan Changille.

24.11.2015 tiistai  kuukausi Jouluun....

Ei täällä pitäisi tulla joulupaniikkia, mutta mutta... Ensinnäkin Lapin porukan paketit ovat kotomaassa melkeesti valmiina, poikien jutut puuttuvat osittain ja tarkoitus oli katsoa ne täältä. Eipä sekään ole ongelma vaan tuo uhkaava postilakko kotimaassa. Toivottavasti en joudu ajamaan paketteja sinne Lappiin vai voisinko luottaa Matkahuoltoon, kas siinä se pulma onkin! Pidetään siis kaikki peukut pystyssä, jotta homma hoituu. Jaa, pitäisi varmaan pyytää apua itse Joulupukilta ja poroilta! Juu, tänään oli taas golf-päivä. Minun pelini meni ihan penkin alle. Liekö syynä tämä vatsavaivani ja antibiootit kolmio lääkkeineen. Aika tyhmää lähteä pelaamaan sairaana, mutta kun ei pahempaa vaivaa enää ollut enkä tuntenut itseäni sairaaksi, niin veikkaan syyksi noita lääkkeitä. Join kentällä myös kaikki mukaani varaamani vedet ja ne taisi tulla hikenä ulos kämmenistäni, koska mailat eivät tahtoneet pysyä hikisissä käsissäni. Tiesin jo lyödessäni, että pallo menee ties minne, koska tunsin  mailan liukuvan kädessä. En kyllä edes kerro montako palloa katosi ties minne, monta kumminkin. Onneksi saan ensi kerralla ostaa toimistosta omat palloni takaisin, sadalla bathilla kymmenen palloa. Mistäkö tiedän niiden olevan omiani? Koska aiemmin siellä ei ollut myynnissä värillisiä palloja, kun aloimme pelata siellä, tuli niitä myyntiin. Naiset käyttävät usein väripalloja ja tuolla kentällä on aika vähän naisia pelaamassa. Siis ne ovat minun kadottamiani palloja! Sieltä ajelimme Sukkarin Tescoon, koska kotona alkoi vaivata vesipula ja piti myös nostaa automaatista rahaa loppuviikon reissua varten. Changillä ei viitsi rahaa nostaa automaatista, koska siellä on kaikessa saarilisä. Seppo kävi myös apteekissa, koska huomasi täällä Voltaren geelin olevan vahvempaa ja reilusti yli puolet halvempaa kuin siellä Suomessa. Olen yrittänyt vähentää täällä blogissani syömisestä kirjoittamisen. Kävimme siis Tescon MK:ssa syömässä.  Kakarana tykkäsin lukea Viisikko-kirjoja, kuka muistaa ne? Ne oli ihan kivoja, jänniä seikkailukirjoja, mutta niissä aina syötiin ja se alkoi ärsyttämään. Ajatella mitä kaikkea voi jäädä lapsena mieleen kirjoista etten sanoisi ihan traumoja tulleen. Ja toinen trauma tulee täällä näistä nettiliittymistä! Mietin tuossa, että olisko syy tuossa selän takana eli talon päädyssä meidän seinän takana on talon sähkötolppahirviöhässäkkä, kiva sana muuten, ootko ennen kuullut! Vaikuttaahan nuo voimajohdot Suomessakin puhelimiin sammuttaen ja pätkien niitä, tiiä häntä! Kaipaan siis taas niitä luotettavia, toimivia kotimaan nettiliittymiä, voi voi!

25.11.2015 keskiviikko  

Loi Krathong -sadekauden päättäjäisjuhla

Seppo kävi aamulla pesettämässä auton ja kyllä se nyt on hieno ja kiiltävä - vähän aikaa! Sitten fillaroimassa ja lopulta klubille syömään kalasoppaa. Taas oli tullut hiukan uutta väkeä ja kappas vain, itse Roger ilmestyi sinne syömään. Jos jotakuta kiinnostaa, googlaa netistä Roger Nikkanen! Tosi värikäs persoona. Tosin klubilla kukaan ei tuntenut häntä paitsi me. Sieltä ajelimme kohti kotia pitkin Chayaprukkia kaatosateessa, se siitä sadekauden loppumisesta. Haimme myös pyykit pesulasta, jotta ne eivät jää sinne koko viikoksi, kun olemme reissussa. Sitten ostimme Sevenistä baakkelseja kasan, ajettiin kotiin managerin toimistoon viemään deposiittiä huonekassaamme ja annoimme lopuksi toimiston tytöille kassillisen leivoksia, kovasti tykkäsivät! Sitten pyörät parkkiin ja mopohuppu päälle sateen varalta ja sisälle pakkaamaan reissukamoja. Ja kävipä typerä juttu, veimme aiemmin kaikki matkalaukut lentolaukkuja myöten klubille säilöön ja nyt joudumme raahaamaan painavat reput aamulla lähtöpaikalle. No, mummokärry olisi tuossa, mutta se on täynnä kotimaahan menevää kamaa, enkä viitsi sitä tyhjätä. Ja taas tuli kova ukkonen ja vettä sateli koko illan eli tällä kertaa jää väliin rannan Loi Krathong juhlat. Ei kovasti innosta kävelemään rannalle kaatosateen uhassa.

Nyt sitten seuraa vähän pitempi kirjoitustauko, koska lähdemme huomenna sinne Ko Changille ja tietyistä syistä en raahaa tätä läppäriä sinne mukaan. Ja sinä pöljä Polar Loop saat jäädä kotiin kökkimään, koska lataukseesi tarvitaan läppäriä ja se jää myös kotiin. Löysin laatikosta tavallisen askelmittarin ja se pääsee nyt reissuun. Mietipä Polar sillä aikaa polkupyöräilyä ihan pitkään ja hartaasti! Palaamme reissusta sunnuntaina johonkin aikaan eli palataan näppäimille taas ensi viikolla! Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille ja taitaapa olla siellä jo pikkujoulun vietot kuumimmillaan, olkaahan kiltisti ja järki päässä!

26.11.2015 torstai

Herätys kuudelta, aamiaista napaan, kamat reppuihin ja menoksi. Ei se reppu sitten kovasti selässä painanutkaan ja päätimme kuitenkin mennä lavataksilla klubille. Ehkä se reppu olisi jo puolessa välissä matkaa kovasti painanut. Siinä Park Lanen kohdilla, missä ne lavataksitkin majailevat
lautalla, edessä näkyy
Ko Changin saari
yhytimme Ritan, joka oli lähdössä samalle reissulle. Otimme siis kimppakyydin klubille. Siellä sitten asettauduimme minibussiin ja matka alkoi. Pari kertaa pysähdyimme jäätelölle/kahville ja syömään. Saavuimme sitten lautta rantaan ja pääsimmekin heti lautalle, joka lähti melkein saman tien. Matka saarelle kesti puolisen tuntiaja sitten ajelimme tosi kiemuraista tietä aina vaan ylöspäin ja etten lainaisi Sepon sanontaa; niin mutkainen tie, että omat jarruvalot näkyi! Saavuimme hotellille huoneiden jakoon ja sitten lähdinkin Ritan kanssa heti mereen uimaan, vaan olipa lämmin vesi. Sieltä sitten syömään Pizzeriaan Lean ja Pertsan kanssa ja lopulta sinne ilmestyi loput porukastamme. Seppo esitteli kuskillemme thaikkuajokorttiaaan, jolloin hän  nauraen nakkasi minibussin avaimet Sepolle ja toivotteli
huomiseksi hyvää reissua! Kylläpä kaikkia nauratti! Tämä meidän vakio kuskimme on aikamoinen "koiranleuka", huumormiehiä ja tosi kiva tyyppi. Hän kuskaa aina seuran reissuilla ja tuntee tämän maan tosi hyvin. Olimme sitten hetken hotellilla ja päätimme lähteä ulos kävelemään, varsinkin kun koko päivätuli istuttua autossa. Menimme rannalle ihailemaan pimenevän illan rantakuppiloiden valoja. Kaikki kuppilat olivat vieneet tuolit ja pöydät rantahiekalle, kun oli laskuveden aika. Sitten löysimme kuppilan, jollaoli yksi rivi tuoleja merelle päin ja pieni pöytä siinä edessä. Siihen istahdimme ihailemaan meren valoja sekä kaukana merellä riehuvaa ukkosta. No, ukkosen ääni ei kyllä kuulunut, mutta upeat salamat näkyivät hyvin. Sitten siihen eteemme rantahiekalle tupsahti parikin poikaa noin 10-13 vuotiaita palavien soihtujen kanssa esiintymään. Olivatpa tosi taitavia ja eturivissä kun olimme, sain räpsittyä tosi hienoja kuvia heistä. Esityksen jälkeen lähdimme taivaltamaan rantahietikossa ja poistuimme pääkadulle. Kadunvarsi oli täynnään jos minkälaista myyntikojua, etupäässä ruokaa. Ja kas, olipa sinne ilmestynyt viime reissumme jälkeen ihan oikea tavaratalo, se on huomenna tutkittava. Ostin hotellimme edestä kojusta mekon, koska unohdin kotoa ottaa mukaan kotimekon, jollaista pidän aina sisällä. Sitten hotelliin, suihkuun (aika kylmään sellaiseen) ja koisimaan. Oli jotenkin aika nuutunut olo matkustuspäivän jälkeen. Saas nähdä häiritseekö katumeteli yöunia!

näkymä partsilta

hienot



















27.11.2015 perjantai

Katumeteli ei häirinnyt, mitään ei kuulunut! Aamiaisella Lea kertoi säikähtäneensä aamulla parvekkeella apinoita. Ne olivat melskanneet sähköjohtojen päällä eli älä jätä mitään partsille. Päiväsaikaan ne onneksi pysyttelevät hotellin takana vuorenrinteellä puuston seassa. Aamiaisen jälkeen lähdimme rannalle, Lea ja minä altaalle ja Pertsa Sepon kanssa rannalle puiden varjoon. Siinä se päivä sujui mukavasti aurinkoa palvoessa, uidessa altaassa sekä meressä, tosin vesi oli
apinat hyppeli parvekkeen edessä
molemmissa tosi lämmintä ja syöpötellessä. Muu porukkahan lähti aamulla saarikierrokselle, mutta mehän halusimme tänne juurinsa lomalle, eikä autoon istumaan. Olemmehan tämän saaren jo moneen kertaan kiertäneet eli otimme reissun loikoilun kannalta. Illalla läksimme Pertsan ja Lean kanssa sinne tavarataloon. Se oli sellainen vähänisompi kauppa ja tavarat olivat hiukan kalliin puoleisia, emme ostaneet mitään, mutta tulipahan katseltua sekin paikka. Kävelimme katua ylös katsellen kaikkea ja sitten poikkesimme alas rantaan. Rannalla kävellessämme Lean ja minun kamerat räpsivät yhtenään, oli nääs aurinko hienosti laskemassa mereen ja tuli hienoja otoksia. Joimme yhdessä rantakuppilassa oluet ja minä 3 sodaa, oli niin kaamea jano. Sieltä tallustimme hotellille ja pakkauduimme meidän partsille iltaa viettämään ja rupattelemaan. Jossain vaiheessa Jussi käveli kadulla yksinäisen näköisenä, joten huhuilimme hänetkin kyläilemään. Jussi asui eri hotellissa, kuin me muut, kun emme mahtuneet kaikki samaan hotelliin. Jussihan on seuran matkojen järkkääjä ja matkanjohtaja. Siinä se ilta menikin rattoisasti rupatellessa ja kadun iltaelämää seuratessa. Niin, mitä elämää, aika hiljainen tuo katu on ollut. Se turistikato siis vaivaa täälläkin.

28.11.2015 lauantai

Päivä alkoi taas mukavasti tosi hyvällä aamiaisella. Sen jälkeen taas hotellilla apinat mellastivat siinä parvekkeen edessä linjoilla. Sain muutaman hyvän kuvankin. Porukka lähti snorklausreissulle ja me taas sinne rannalle. Saimme houkuteltua Jussinkin rannalle, hyvää hänellekin yksi vapaapäivä tekee. Vieressämme oli noin 15 nuorehkoa eri maalaista nuorta ja he kaikki juttelivat kiivaasti. Tosin he olivat hiljaista porukkaa, puhuivat viittomalla. Osa heistä oli kaiketi ollut mopoilemassa, koska olivat laastaroituja sekä sidoksia oli jaloissa. Kuinkahan tuo mopoilu tällä saarella sujuu, jos ei kuule! Heidän ryhmän vetäjinään näkyi olevan kaksi italomiestä, he ihan oikeasti puhuivat ja myös viittoivat, sekä tarkkailivat muita koko ajan. Taisi olla joku kansainvälinen leirijuttu. Illemmalla lähdimme syömään paljon kehuttuun Pihvipaikkaan. Kivan näköinen paikkahan se oli, mutta ruuasta ei voi sanoa samaa. Tulihan käytyä siellä kaksi kertaa, ensimmäisen ja viimeisen kerran. Hotellille kävellessämme kuulimme rannalta tosi kovaäänistä musaa ja valot vilkkuivat taivaalla, olihan lauantai. Onneksi se ei kuulunut huoneisiin, olihan välissämme katu ja rannan puolella rakennuksia, hotelleja. Menimme sitten ajoissa nukkumaan, ulkoilma väsähdyttää.

29.11.2015 sunnuntai
ensimmäinen adventti

Aamiaisen jälkeen huoneiden luovutus ja auto nouti meidät kotimatkalle. Kuskimme nimi on Sukiyaki (oikeesti), mutta Rita ei koskaan muista nimeä oikein. Onneksi kuski tuntee itsensä nimillä Suzuki, Isuzu jne. Ensin ajelimme katsomaan yhtä temppeliä, aina reissulla pitää yksi temppeli ja Buda tsekata. Temppelillä tuli munkki esittelemään aluetta meille. Sieltä ajoimme saaren luoteisnurkkaan Jussin toiveesta. Olipa siellä hieno vierasvenesatama hienoine aluksineen ja vähän matkan päässä kiva mökkikylä. Ihanan rauhallinen paikka, paljon huviloita, joissakin isoimmissa huviloissa jopa oma uima-allas. Oli siellä myös golfkenttä, 9-reikäinen par 3, joka sijaitsi vesialueen keskellä. Kuvasin kenttää koko ajan ikkunan läpi ohi ajaessamme ja ainoastaan yksikuva onnistui. Kotona katsoessani huomasin sen ja se kuva oli greeniltä, jossa oli pariskunta pelaamassa kahdestaan. Miehellä oli asianmukaiset pelivaatteet, mutta nainen pelasi pelkissä bikineissä. Että sillä lailla! Sieltä ajelimme hetken matkaa lautalle ja juuri lähti lautta rannasta, odottelimme ja toiseen lauttaan emme mahtuneet. Kolmanteen pääsimme ajamaan ensimmäisinä. Odottelua tuli näin reilut 40 minsaa. Olihan sunnuntai ja viikonlopun lomailijat pyrkivät pois saarelta, kuten mekin. Loputtomalta tuntuvan ajelun jälkeen pääsimme vihdoin Jompparille. Kuski jätti meidät pois kyydistä kotikadun Seveninkulmalla ja tallustelimme kotiin. Kävin vielä omassa altaassa uimassa ihanan kylmässä vedessä. Tavaroiden purkua kasseista ja nukkumaan. Huomenna taas klubille kasiksi pottuja kuorimaan.

30.11.2015 maanantai

Polkaisimme siis aamusella fillareilla klubille. Siellä odotti 50 kg pottua,10 kg porkkanaa, 5 kg sipulia ja jäsenkirjurin hommat. Näihin hommiin upposi siis 4 tuntia, kääk! Söimme makarooniloorat, lainasin yhden tosi paksun kirjan kirjastonhoitaja Ollin suosituksesta ja Seppo suunnitteli Riston kanssa jäälaatikoiden (jääkaappien) lukitussysteemiä. Tupsahti siihen Annelikin, oli kuullut meidän olevan maanantaisin pottuteatterissa ja hän tarvitsi vähän putkimiehen apua. Seppolupasi lähipäivinä käydä siellä ongelmaa katsomassa. Sitten porhalsimme kotiin pesulan kautta. Illemmalla Seppo soitteli Joulupukille Agaben joulujuhlien tiimoilta. Siinähän sitä hommaa yhdelle päivälle ja huomenna se jatkuu. Sitten vielä joku naureskeli, kun sanoimme olleemme Changillä lomalla!  Juu, kuulin tänään jonkun miehen löytäneen kuppilasta yli 50-kymppisen naisen, joka ei koskaan ole juonut, polttanut tai ollut miesten kanssa! Uskokoon ken tahtoo, minä en!  Mitäpä tuollainen nainen sitten kuppilassa tekeepi, kysyn vaan! Tämä mies sitten paukaisi naisen kanssa kihloihin ja on nyt myymässä paria asuntoaan Suomesta. Kuinka joku voikaan olla noin sinisilmäinen! Toisaalta, onhan noilla naisillakin omat prinssinsä Espanjassa, Kreikassa ja ties missä.

kuvia Ko Changiltä

ilta....

pling plingiä vedessä



näkymä partsilta illalla

auringon lasku




 
Changillä on 9-reikäinen golfkenttä, vaan missään en ole nähnyt
golfia pelattavan bikineissä!!!
 


 
se pakollinen varvaskuva
kivoja paatteja



kuskimme ja munkki



 
Seppokin uskaltautui kastamaan
varpaansa mereen


illalla laskuveden aikaan ranta
täyttyi kuppiloiden pöydistä


yksinäinen vene illassa





























lisää meren kimallusta


uima-altaamme

norsuja

















...