HELMIKUU

1.2. torstai

Aamusella haettiin Lea ja Pertsa suuntana shoppailu Big C:ssä. Luulin netti sim-korttien olevan täällä, mutta ei löydy, joten täytynee ostaa puhelimeen uusi. Ulkona alkoi kova kaatosade, eikä tahtonut kuulla mitä virkailija puhui tai minä hänelle. Nauruksihan se meni! Lopulta sain puhelimeen sen kortin ja suuntasimme ruokaostoksille. Onneksi se kaamea sade loppui, kun suuntasimme autolle ja kotia kohti. Veimme Lean ja Pertsa kotiinsa ja suuntasimme Seuralle syömään juuston oston toivossa. Saahan sitä toivoa, vaan juusto ei ollut vielä tullut. Söimme maksapihviä ja rupattelimme tuttujen kanssa kuulumisia. Olivat useat ihmiset jo kaipailleet meitä alkukautena. Täällähän pyörii se pieni porukka, melkein kaikki tuntevat toisensa ja heti huomataan, jos joku puuttuu. Ehdimme olla kotosalla muutaman tunnin, kun taas starttasimme auton. Tällä kertaa suuntana JP House ja siellä Arja jo meitä odottelikin. Arja lähtee huomenna kotiin Suomeen ja illan siinä rupattelimme kuulumiset ruokaa syöden. Olipa kiva tavata, vaikka Jukka jättikin tämän reissun väliin äitinsä vuoksi ja keittiörempan.

2.2. perjantai

Ja meikäläisen suomiflunssa ottikin sitten tänä aamuna takapakkia! Minun huilaillessa Seppo kävi

parturissa (200 bathia eli noin 5 euroa) ja sen jälkeen laittoi fillarit partsilta kuntoon ja vei ne pihalle. Nukahdin ja heräsin kaatosateeseen, huuhtoutuuhan fillareista pölyt pois. Sitten vaan satoi ja satoi, joten päätimme ajaa Seuralle syömään ja tsekkaamaan sen juusto tilanteen. Eihän tuolla sateessa voi kuitenkaan kastumatta kävellä. Tosin sade Suomen sateeseen poiketen on lämmintä vettä, mutta sitä tulee tosi kovaa, eikä silmälasit päässä näe mitään!  Illemmalla päätin sitten lähteä iltauinnille, kamera, kännykkä ja avaimet mukaan. Enhän sitten varsinaisesti lainkaan uinut, tallustelin altaassa kameran kanssa kuvaten kaikkea, kunnes pikku öttiäiset pureksivat sormeni ja lähdin pois. Nyt tuntuu flunssa taas paremmalta vai oliko vaan väsymystä!

4.2.sunnuntai

Eilinen meni menojaan huilatessa. Aamupäivällä kannoimme työkaluja autoon ja ajoimme Seuralle korjaamaan vesikraanoja sekä yksi wc-paperiteline oli tippumaisillaan. Siellä olivat Kirsti, Lea ja Pertsa leipomassa karjalanpiirakoita. Mekin olimme varanneet niitä 20 kpl ja saimme ne lämpiminä mukaamme. Veimme Kirstin kotiin ja ajoimme Lean ja Pertsan kotiin, jonne jäimme kahville ennen kotimatkaa. Sellainen päivä, tukka putkella mennään ja sitten joku luulee meidän täällä lomailevan! Kaupunkikodissa tulee kyllä enempi lomailtua :)


5.4. maanantai

Ja sitten vihdoin fillaroimaan ja aurinkokin alkoi paistella, sitä ei tällä reissulla vielä ole näkynytkään! Ensin ajoimme postiin, siellä piti postittaa Jinnyn ostama lahja siskolleen, maksoi 42 bathia, sieltä Kasikornin pankkiin. Jonotus kesti reilun tunnin ja saimme laitettua rahaa thaikkutilille. Ensin heidän piti vaihtaa eurot batheiksi ja sitten vasta rahat tilille. Sieltä JP:lle syömään, sitten Beach Roadia etelään ja BTV:n toimistoon maksamaan vuoden kaapeli-tv:n maksu, 3500 bathia, noin 100 euroa. Jäimme yhden hotellin terassille istuksimaan hetkeksi, Seppo joi sodan ja minä vesimeloni smoothien ja taas menoksi. Viiletimme Chayaprykin kautta koti-Sevenille nostamaan automaatista rahaa, koska Kasikornin automaateilla oli aikamoiset jonot. Loppupäivä sitten kotosalla. Seppo inventoi tavaroitaan, minä kudoin ja lopulta kirjoitin tätä blogia. Fillarointia tuli reilu 10 kilsaa ja meillä on vielä asentamatta uudet mittarit pyöriin. Viime vuonnahan käytimme pyörät täällä huollossa ja tietty matkamittarini hajosi siellä. Pitää siis vastedes huoltaa itse!

6.2. tiistai

hedelmiä

Taas fillareiden kyytiin, vaan eipä toiminut uusi hieno matkamittarini. Olisko taas syynä langattomuus, kesällähän langattoman näppiksen vuoksi katosi heinäkuun hääjuttu moneen kertaan. Turha noita mittareita on raahata tänne kotomaasta, kun eivät toimi. Ajeltiin kumminkin ympäri ämpäri Jompparia, kunnes oli pakko palata kotiin puolentoista tunnin päästä, takamus ilmoitti pyöräilyn tällä erää riittävän. Sen siitä äkkiseltään pitkän matkan ajosta saapi! Huomenna ei kyllä pyöriin kosketa. Viiden maissa ajoimme Lean ja Pertsan luo matkan kohteena Night Market ja ensin sinne syömään. Olipa isot annokset, ehkä seuraavalla kerralla otamme vain yhden annoksen ja syömme puoliksi. Sitten jätimme Sepon ja Pertsan jutustelemaan pöydän ääreen ja kiertelin Lean kanssa katsomassa markkinatarjontaa. Joka kopissahan oli samoja tuotteita ja keksin muutamia tuliaisia ostettavaksi myöhemmin. Lea löysi yhden puseron ja minä ostin kilon mangoja, kiloon mahtui niitä 3 kpl ja kilohinta oli 80 bathia. Veimme kaverit kotiin ja ajoimme omaan kotiimme.

hirviöauto

torilla oli vielä joulukuusi

asuin talo, vilkkuukohan nuo valot

asuntoihinkin

täällähän me

runsas ruoka-annos

torikojuja

7.2. keskiviikko

Aamulla taas asioille. Nappasimme Kirsin ja Jonen (asuvat tässä samassa talossa) ja ajoimme Sukhumvitin Big C:lle. Ensin kävimme Brookersilla hoitamassa kaikki vakuutuksemme kuntoon. Astuimme sisään toimistoon ja virkailija sanoi Mister Seppo! Luulin kuulleeni väärin, mutta kyllä hän niin sanoi, täytyy olla ilmiömäinen muisti virkailijalla. Jone kysyikin Sepolta, että onko hän käynyt täällä lähiaikoina, ei vaan vuosi sitten! Onhan me käyty siellä vuosittain pari kolme kertaa, mutta silti! Saimme sieltä vielä lähtiessämme seinäkalenterit ja lopuksi virkailija antoi kaikille vihko/kynäsetin. Onpahan taas meikäläisellä blogivihkoja moneksi vuodeksi. Minähän kirjoitan blogin ensin vihkoon ja sitten myöhemmin läppärille. Onneksi näin, muistaen mitä tapahtui kesällä sille hääjutulle. Olin ottaa sen blogivihon mukaan tänne ja kirjoittaa hääjutun eli heinäkuun täällä. Vihko oli tosi painava, enkä viitsinyt raahata sitä mukaan ja taas takaisin. Otin siis tabletilla

karttasyherö Kirsin ja mun kauppareissusta

puuttuvista sivuista kuvan ja silleen ne pääsivät tänne mukaan. Menimme sitten Big C:hen ostoksille. Olin ladannut kotona puhelimeen useamman "matkamittarin" ja nyt alkaa testaus niistä, parhaan jätän sitten käyttöön. Ostokset tehtyämme ja syötyämme ajoimme kotiin ja hetken päästä Kirsin ja Jonen luo kahville. Siellähän se iltapäivä jutustellessa kuluikin nopsaan. Illemmalla vein vielä pyykit talon pesukoneeseen ja hain taas vettä pulloihin. Tsekkasin sitten kokeilussa olleen matkamittarin, jossa oli karttakin kävelystämme. Olipa aikamoista syheröä Kirsin ja minun shoppailu kaupassa! Illalla Seppo löysi keittiön allaskaapista vettä ja koko kaappi piti tyhjentää. Siinä alkoi tutkiminen!Täällä telkkarista tulee yksi kiva ohjelma, joka ei ole Thaimaan kielinen, ei päälle dupattu eli helppo seurata. Suomessa en tätä ohjelmaa ole katsellut, mutta täällä se menettelee. Aiemmin se tuli sarjana ja nyt piirrettynä, laitan kuvan ja saatte itse päätellä tuon ohjelman!

8.2. torstai

Aamulla havahduin puolihorroksesta, kun sähköt katkesivat! Ei ne sähköt kauaa pois olleet ja saimme keitettyä kahvit. Se vesijuttu kaapissa olikin vaan tiivisteiden kuivuutta. Laitoin testauksessa olevan Sport Trackerin päälle puhelimeen ja läksimme ajelemaan autolla Thai Watsaduun (rautakauppa) ja sieltä Makroon (tukkukauppa). Makrosta etsimme sellaista pussitettua inkiväärin suikaleita, mutta ei löytynyt. Viime keväänä toimme niitä monta pakettia Suomeenkin. Iltapäivän Seppo tuunaili autoa ja minä loikoilin puolisen tuntia altaalla. Iltasella ihmettelimme mikä Sepon puhelinta vaivasi, kunnes äkkäsin siitä olevan puhelinrahan loppu. Aikaa siinä oli ihan melkein vuosi, mutta rahaa vain 5 senttiä, kova soittelemaan tuo Seppo! Latasin sitä sitten Kasikornin nettipankista useamman satasen ja taas puhelin pelitti. Sport Trackerikin näytti kauppareissun oikein, mutta testaus jatkuu vielä!




9.2. perjantai

Napattiin puolenpäivän maissa Kirsi ja Jone kyytiin ja ajettiin Seuralle syömään. Palautin sinne samalla kassillisen lainakirjoja. Ehdimme hyvin syömään ennen Suomen Bangkokin lähetystön vuotuista tiedotustilaisuutta. Samat jututhan siellä taas oli, mutta nyt vihdoin saimme tänne kauan odotetun Kunniakonsulin. Siitä tulee enemmän tietoa kohta puoliin nettiin yhteystietoineen. Nimi meni minulta ohi, mutta hän on kumminkin miespuolinen ja tuntee tämän maan hyvin. Kerron sitten myöhemmin lisää. Nappasin sieltä myös 3 uunituoretta Thai Magazinea, itselleni ja pojille suomeen vietäväksi. Läksimme sitten ajelemaan kotiin päin kyydissä Kirsi, Jone ja Pertsa. Kirsi ja Jone jäivät kyydistä Beach Roadilla Milky Wayn (matkatoimisto) kohdalla ja Pertsan veimme ihan kotiportille saakka. Sport Trackeri jäi laittamatta päälle, ei siis testiä tänään!

10.2. lauantai

Ja taas Sport Trackeri testiin. Nyt lähdimme fillareille matkaan. Ajeltuamme noin 5 kilsaa, näimme

tässä päivän reitti, josta

puuttuu se 5 km

Lean ja Pertsan kävelevän Beach Roadilla meitä vastaan. Siinä hetken juttelimme ja menimme kadun toiselle puolelle kahville. Kahvitellessamme huomasin etten ollutkaan laittanut sitä Trackeria päälle, uusi yritys. Sieltä sitten jatkoimme omiin suuntiimme. Vatsamme ilmoittivat olevan jo ruoka-aika, joten porhalsimme JP:lle syömään. Sieltä ajoimme samaa reittiä takaisin tai ainakin melkein samaa reittiä. Kävimme taas Watsadussa ostamassa Sepolle ruustukin, mikä sen oikea nimi sitten lieneekään. Samalla tarttui matkaan sellainen keitto/grillivekotin, senkään oikeaa nimeä en tiedä. Sellaista etsittiin viime talvena täältä Handelle, mutta missään ei ollut sitä sähkökäyttöisenä. Nyt niitä on joka kauppa pullollaan ja jopa TV:ssä sitä  mainostetaan. Meillä mökillä on sellainen hiilellä toimiva ja nyt ostimme sähköisen. Taas matkalaukun täytettä. No, ollaanhan me täältä viety kotiin varsi-imureita, riisikeittimiä ja mitähän muuta. Nytpä tuossa pihalla kiekuu kukko, mistä lie karannut! Taisipa olla jonkun puhelin kiekumassa. Näillä pihamiehillä on välillä näitä omia juttujaan.

keittovekotin

"ruustukki"

Jäätiin sitten matkalla tänne kauppaan punaisiin liikennevaloihin ihan ensimmäiseen riviin. Tuli sitten takaa siihen meidän eteen 5 sellaista moottoripyörää, joissa on se etupyörä kahden metrin päässä, kai sillä pyörällä on joku nimikin, en tiedä. Olemme tottuneet täällä lähtemään valojen vaihduttua vihreiksi salamana pois autojen jaloista. Niin teimme nytkin, vaan olimme törmätä niihin metripyöriin, eihän ne mitään starttia saaneet päälle!
Ehkä tämä meidän salamalähtömme ovat perua ajoilta, jolloin ajoimme moottorikelkoilla kilpaa 10 vuotta ja Seppo ajoi kesät motocrosskilpailuja. Silloin piti osata nämä startit, jos mieli lähdössä

kalastaja ja oppipoika

keulille. Samasta syystä emme ole täällä käyneet jokavuotisessa Burapa-tapahtumassa. Minulla oli jo 60/70-luvulla Vespoja, eka piikki ja sitten kaks ja puolikas. Myöhemminkin kaikenlaisia skoottereita, huom. silloin ne eivät olleet mitään mopoja, vaan oikeita moottoripyöriä, siis lälläripyöriä, jos joku sen laulunremputuksen vielä muistaa! Sepolla taas oli niitä crossipyöriä ja myöhemmin enduropyörä. Pojillamme oli vuosikaudet minitrialpyöriä, joilla ajoivat minitrialkilpailuissa eli pyöriä on meillä ollut riittämiin, taitaa nyt olla kiintiö täynnä. No, onhan minulla siellä mökillä se moposkootteri sekä mönkkäri, jolla en edes osaa ajaa ja Sepolla parikin erilaista mopoa. Burapassa oli paljon pyöriä näytillä, paljon ihmisiä pyörineen ja myyntikojuja jne. Lauantaina oli sitten paraatiajelu pitkin Pattaya ja Jomtieniä. Olimme fillaroimassa aamupäivällä, joten illemmalla emme enää viitsineet lähteä sitä ajelua katsomaan, kuten sanoin, on noita pyöriä nähty!

11.2. sunnuntai

Lähdimme taas aamusella (viileämpi ilma) fillaroimaan ja matkaa kertyi lopulta piirun alle 17 kilsaa.

Aikaa meni 2,5 tuntia, mutta siihen sisältyi juomataukoja, kuvaustaukoja, ruokailutauko sekä pikku ostoskierrokseni. Kävin siis Tescossa etsimässä salikenkiä ja löysinhän lopulta yhdet, joissa oli liukumaton pohja. Luultavasti vien ne kotiin, koska siellä minulla on salikengät, mutta niissä on aika liukas pohja. Saahan niitä sitten ostettua täältä lisää, nämäkin maksoivat 299 bathia eli alle kymmenen euroa. Katsotaan nyt innostunko käymään täällä salilla, tuossahan se ihan ulko-oven vieressä sijaitsee. Ostin myös pari säilytyspurkkia, kun aina joskus ostamme Seuralta ruokaa kotiin vietäväksi, huomenna olisi tarjolla Pertsan tekemää makaroonilaatikkoa! Illemmalla kävin hakemassa automaatista vettä ja kovin jotkut lentävät öttiäiset pyrkivät koneen sisään valoa kohti. Vilkaisin pihalamppua ja sielläkin niitä mustanaan lenteli. Siis on taas se yö! Kotonakin sitten äkkäsin niitä kylppärin lavuaarista ja lattioillakin niitä oli. Ennen niitä ei ole sisältä löytynyt. Elikä ne ovat vähän kuin Suomessa lentomuurahaiset, lentelevät, tiputtavat siipensä ja lopulta kuolevat. Ne eivät kyllä ole muurahaisen näköisiä, pikemminkin jotain tuhatjalkaisia toukkia, mitä lienevät.

12.2. maanantai

Juu, rappukäytävä mustanaan niitä öttiäisiä. Seppo kävi autolla, avasi takakontin ikkunan, josta  pölähti satamäärin niitä irronneita siipiä. Itse öttiäisillä olivat linnut pitäneet herkkuruokailua.

siinä niitä öttiäisiä, alimmaisella näkyy vielä siivet

Ajoimme sitten Seuralle ja Seppo teki siellä jotain autojuttua. Hän on jo useamman vuoden ajatellut tehdä autoon jonkun katkaisijan, ettei tarvitsisi irrottaa akunkaapeleita, kun lähdemme täältä kotiin. Nyt hän sen jutun lopulta kekkasi ja laittaa katkaisijan auton ohjaamoon, jonnekin ja siitä saa saman homman hoidettua. No, näin minä sen ymmärsin, jos ymmärsin mitään! Söimme herkullista makaroonilootaa ja ostimme sitä mukaankin, kuten eilen jo uumoilinkin. Nyt kirjoittelen päivällä tätä blogia ja Seppo meni ulos viimeistelemään sen katkaisijajutun, kun Seuralta tullessamme saimme autonkin katokseen. Eihän täällä muuten mitään remppaa meikäläiset ulkona voi tehdä ja nyt sattuu aurinkokin oleilemaan pilvien takana. Aamulla oli tuolla merellä tosi synkät mustat pilvet, onneksi ne eivät tulleet tänne. Löysin tähän läppäriin hiirenkin, johdollisen sellaisen, mutta eihän se tällä liukkaalla Ikean läppärialustalla liiku minnekään. Täytynee tonkia kaappeja, josko löytyisi vielä hiirimatto. On tässä läppärissä tuon kohta, jolla kursori sormella liikkuu, mutta kun aina on vähän hikiset sormet, menee kursori minne sattuu. Tuo kursorialusta (ääh, kai silläkin joku nimi on) sopii hyvin kotomaahan, mutta täällä välillä hankala. Siis hiirimaton etsintään! Jaahas, kello on jo neljä ja lähdemme tunnin parin päästä tuonne läheiselle torille ostamaan hedelmiä ja iltapalalle varmaankin Sevillaan, kunhan Seppo kerkeää tuolta autorempasta kotiin. Taidanpa sitä odotellessa laittaa viime kesän onnettoman hääblogin muistikutulle ja tulostaa sen ihan paperille, niin voin sitä kirjoitella aina joutessani. Kuvat tulee sitten kotomaassa, koska se tikku on siellä turvassa, kait!

13.2. tiistai

Taas autoilemaan rautakauppaan. Ensin menimme Sukhumvitille viemään auton takapenkkiä verhoomoon uutta sisusta varten. Samaa tietä ajeli Meow mopollaan ja kaksi mustaa koiraa oli kyydissä. Toinen seisoi sivuvaunussa ja toinen seisoi penkillä Meowin takana. Hyvin nuo näyttivät kyydissä pysyvän. Meow jäi sitten Chayapruekin ja Sukhumvitin risteykseen yhteen kuppilaan, josta hän kaatoi isoihin saaveihin koirille ruokaa. Tätä saatoimme hyvin seurata, koska siinä oli

Meowin mopo ja koirat

liikennevalot punaisena. Verhoomo löytyi ja jätimme penkin sinne ja lupasivat sen valmiiksi kolmeen mennessä hintaan 1500 bathia, mutta soittavat jos valmistuu aiemmin. Ajoimme sitten Big C:n vieressä olevaan rautakauppaan, mutta sielläpä ei enää myyty puutavaraa. Kävimme syömässä Big C:n korttiruokalassa kau pat kain, joka on thaimaalainen pyttipannu riisipohjaisena. Olipa se hyvää ja juuri oikein sopivasti maustettukin, hintakin tosi sopiva 50 bathia annos eli noin 1.25 euroa. Kävimme samalla ruokaostoksilla, lastasimme tavarat autoon ja hurautimme kotiin. Kotona sitten kävin uimassa, lueskelin kirjaa ja netistä lehtiä. Kahden maissa tuli puhelu ja penkki oli valmis. Sitä sitten

Meow kaataa koirien ruokaa
saaveihin

läksimme hakemaan ja kylläpä siitä tulikin hieno, eikä ollut enää
lituskainen. Sieltä ajoimme Seuralle hakemaan kaalikääryleitä kotiin. Tulipa taas jutusteltua tuttujen kanssa ja neljältä loppui Pertsan työt ja veimme hänet kotiin. Kävin illemmalla uiskentelemassa ja sitten ilmestyi taas niitä pahuksen siivekkäitä otuksia. Niitä sitten taas nitistelimme illan ja yritimme opettaa niitä vessanpöntössä uimaan, vaan eiväthän nuo oppineet. Kumma juttu, yleensä niitä on vain yhtenä iltana vuodessa, mutta onhan nämä maailmankirjat viime vuosina olleet muutenkin ihan sekaisin. Huomenna sitten jatkuu operaatio hyllypuun metsästys! Toivottavasti niitä jostain kolosta löytyy ja saa Seppo pari vuotta suunnittelemansa hyllyn paikalleen ja työkalut sinne hyllylle. Niitähän hänellä alkaa jo olla aikamoinen kokoelma.

14.2. keskiviikko

Seppo oli aamulla lähdössä niitä puita etsimään. Ensin en ollut lähdössä mukaan, mutta läksin sitten kumminkin. Watsadussahan on paljon puuta ja muuta rakennustarviketta myynnissä. Sieltä niitä

Marjon parvekkeella pik-

kuisen kolibrin pikkuinen

pesä

hyllypuita sitten löytyikin. Sepon etsiessä sopivia lautoja, kävin yläkerrassa katsomassa tekokukkia. Ostaisin sellaisia parvekkeelle, mutta sielläpä ei ollut mitään kunnollisia, jäin siis tällä kertaa ilman kukkasia! Ostimme samalla Marjolle muutaman laudan. Vähän myyjät ihmettelivät, miten ne 3-metriset laudat mahtuvat autoomme. Seppo avasi takakontin, otti sieltä sahan, alkoi sahaamaan niitä lautoja sopivan pituisiksi ja hyvinhän ne sitten autoon mahtuivat. Sitten ajoimme Pratamnakille viemään Marjolle osan laudoista ja hörppäsimme siellä kahvit. Kotiin ja

uusi hylly työkaluille

sitten alkoi Sepon hyllyn rakentaminen. Aikaahan siihen meni, kun mitat kyllä pitivät paikkansa, mutta seinän välikkö ei ollutkaan joka kohdasta saman levyinen. Mutta ei hätiä mitiä, työkaluja vartenhan sitä hyllyä alettiin rakentamaan ja pistosahallahan ne laudat saatiin sopiviksi. Pientä sahanpuruahan olikin sitten kämppä täynnä ja Sepon työkalupakkikin sai osansa, kun se oli jäänyt avoimeksi. Lopulta hylly komeili paikallaan, pitää vielä hommata joku verhotanko ja jonkunlainen verho siihen näköesteeksi. Sitten soittelikin Sami ja oli tulossa meille hakemaan ylimääräistä fillariamme. Heille on kiva lahjoittaa tavaraa, kun tietää niiden saavan hyvän ja tarvitsevan uuden kodin. Siinähän sitä taas vauhdikas päivä, milloinkohan ehdimme rannalle ja golfaamaan?

15.2. torstai

Seppo ja Korealaiset julkkikset !

ykköstolppa ja julkkikset

Lähdimme aamulla jo ennen ysiä fillaroimaan. Ajoimme ensin pikkuteitä Beach Roadille ja sitä pitkin tien eteläiseen päähän, jossa tie kääntyy pois rannan viereltä. Siinä 1. tolpan kohdilla pysähdymme usein juomapaussille ja kuvailemaan meren maisemia, niin tälläkin kertaa. No, siihen sitten tupsahti 3 hienosti (ylipukeutunutta) Korealaista naista. He halusivat kuvata toisensa Sepon fillarin vieressä ja Seppohan antoi siihen luvan. Vähän ihmettelimme kolmikkoa, kunnes hoksasimme 2 valokuvaajaa, jotka koko ajan kuvasivat näitä naisia ja Seppokin pääsi joihinkin kuviin mukaan. Lopulta he istuksivat siinä puun varjossa ja se yksi vähän väliä vilkuili meitä, ihan kuin meidän olisi pitänyt tuntea heidät. Lopulta se yksi vilkuilija alkoi laulaa luikauttaa ja hän kyllä osasi sen taidon. Tulimme siihen tulokseen, että törmäsimme joihinkin Korean julkimoihin. Saattaahan olla, että Seppokin komeilee jossain Korean julkkislehdessä näin kisojen aikaan! Jätimme julkkikset ja jatkoimme matkaamme rantaa pitkin takaisin ja mittasimme matkan ykköspaalulta toiseen päähän eli Hyrsylän Mutkaan. Joku kerran sanoi matkan olevan 7 kilsaa, mutta puhelimen Sport Trackerin mukaan se oli 5 kilsaa. Nyt on sekin mitattu, ei tarvitse arvuutella. Siinä matkalla yksi nainen seisoi tien vierellä ja yx kax lähti mihkään vilkaisematta ylittämään katua Sepon edestä. Seppo sai onneksi kirosanan kera juuri ja juuri pyörän pysähtymään ja nainen hoki soli, soli! Onneksi ei sattunut pahemmin! Tämmöisiä täällä pitää fillaroidessa aina varoa, samoin auton kuski saattaa avata oven eteesi, mopo lähteä kadun varresta vilkaisemattakaan ympärilleen ja todella jalankulkijatkin hyppivät miten sattuu, toivotaan

kumminkin, ettei vaan satu! Ajelimme sitten JP:lle sodalle ja söimmepä jäätelöannoksetkin siinä samalla. Siellä JP:llä olikin tupa täynnä väkeä jo siihen aikaan kymmeneltä aamulla ja lisää tuli. Syynä tietenkin Korean kisat ja jääkiekkomatsi Suomi-Saksa. Lähdimme ajelemaan Second Roadille ja tällä kertaa ajoimme vastakarvaan, tosin yhdistetyllä jalkakäytävä/pyörätiellä, koska olimme menossa ostamaan sämpylöitä Saksalaisesta leipomokahvilasta ja se sijaitsee sillä puolen tietä. Täällä on tuo katujen ylitys aika haastavaa fillarilla ja kävellenkin. Leipäkaupalta jatkoimme matkaa Chayapruekille ja sitä kautta pikku teitä takaisin kotiin. Illemmalla kävimme iltapalalla Sevillassa ja haimme vihdoin torilta niitä hedelmiä, joita olemme olleet jo montaa päivää hakevinamme.





16.2. perjantai

Aamulla taas Big C:ssä ruokaostoksilla ja kävimme Brookersilla. Kotivakuutuksen paperit olivat sinne jo tulleet, auton ei! Illalla sitten taas Sevillassa syömässä. Siis ei mitään kummallista. Täällä selvästi huomaa olevan vähän ihmisiä. Väen vähyyttä kuppiloissa, kaupoissa, meidän pesulassa, parkkipaikoilla, fillariparkkiksella ja tämän ovat huomanneet muutkin täällä talvehtivat "muuttolinnut". Tänään on muuten Kiinalainen Uuden Vuoden Päivä!

18.2. sunnuntai

Eilen olikin taas siivouspäivä, eikä mitään muuta ihmeellistä. Tänään lähdimme Seuralle heti aamusta. Vein sinne 2 kassillista kirjoja ja ostimme perunapiirakoita sekä kaksi t-paitaa. Ne olivat niitä rantajalkapallon fanipaitoja. Toisen vien Handelle Suomeen sinne kellariin tv-luolaan. Siellä on seinät täynnä IFK:n fanituotteita ja kyllä yksi tämmöinen paita sinne sekaan mahtunee. Sitten

hyppäsimme autoon ja pudotimme matkalla Kirstin kotiportille ja veimme Lean ja Pertsan kotiin, jonne jäimme sitten kaffeelle. Sieltä leipäkaupan kautta kotiin. Iltapäivällä kävimme heittämässä vielä kympin fillarilenkin. Seppo pysähteli välillä rautakauppojen kohdille, hän etsi jotain maalia. Sitten viereemme ajoi mopo ja siinähän olikin Päivis, hän oli menossa Meowin luo hoitamaan muuatta koiruutta. Alkureissu olikin rauhallinen Second Roadia pitkin Sukkarille, missä se autohelvetti sitten alkoikin. Kaikki pyrkivät viikonlopun jälkeen takaisin Bangkokin suuntaan ja välillä katsoimme viisaimmaksi ja turvallisimmaksi vaihtoehdoksi ajella niillä jalkakäytävillä. Sitten kotia kohti ja keräilemään huomista varten rantaromppeita reppuihin.




19.2.maanantai

Päivä meni rattoisasti, vaikkakin pilvisessä säässä, Baan Amphurin ruuhkattomalla, ettei ihan tyhjällä rannalla. Kovin oli pilvistä, mutta ei kuitenkaan jaksanut sataa. Illalla olimme vielä Kirsin ja Jonen luona kaffeella samassa talossa, jossa asumme.







20.2.tiistai

Aamulla autoon, Kirsi ja Jone mukaan Tescoon ostoksille. Ostimme säkeittäin koiran muonaa, kissoille myös ja ajoimme sitten Meowin luokse. Siellä oli taas paljon iloisia hännänheiluttajia. Huono uutinen oli, että Meow joutuu muuttamaan sieltä parin kuukauden sisällä. Muurin toiselle puolelle on rakennettu Resort ja koirat häiritsevät sitä! Koiratarhat eivät mahdu leviävään kaupunki alueeseen, ikävä kyllä! Hän muuttaa kotiseudulleen parin sadan kilometrin päähän Burinamin seudulle Kambodian rajalle. Harmillinen juttu, miten koirien sitten käy! Siellä meillä vierähti parisen tuntia ja läksimme kotiin. Kotona suihkuun, vaatteet pyykkikoriin ja kenkien pesu, näin on toimittava aina tarhareissun jälkeen. Iltasella tulivat Kirsi ja Jone meille kahville. Näin se tämäkin päivä hurahti!

Alla Meowin koiria

kaunis koira

21.2. keskiviikko

Aamukahvin jälkeen Seppo kävi pesemässä auton matot koiratarhan jäljiltä, kengistäkin tuli lattioille kaikkea hiekkaa, mutaa ja muuta. Sitten haettiin Lea ja Pertsa ostoksille Big C:hen Sukkarille (Sukhumvit). Lea ja minä jäimme sinne, kun Seppo ja Pertsa kävivät katsastamassa auton. Ostosten jälkeen kotio. Siinähän se, rauhallinen päivä!

22.2. torstai

Fillaroimassa, vaan olipa tosi kuuma päivä. Ajelimme noin 10 kilsaa ja oli pakko kääntyä takaisin kotiin käytyämme ensin Tescossa syömässä Masaman curryt. Oli vaan liian kuuma jopa ajella pyörällä. Talomme pihatyöntekijätkin taivastelivat hot hot ja näyttivät taivaalle. Taivaalla onkin koko viikon pyörinyt tummia pilviä ukkosta ennustaen, vaan ei ole jaksanut! Illemmalla oli ihan pakko killua altaassa viilentymässä. Olemme täällä monena päivänä etsineet sievään seinäkellooni uutta koneistoa, se ei jaksanut enää toimia. Mistään ei sellaista löydy ja tänään kysyimme Tescon suutari/kellosepältä sellaista. Hän käski tuomaan kellon sinne, siis huomenna matkaan kellon kanssa.

23.2. perjantai

Aamulla Tescoon se kello mukana ja jätimme sen korjattavaksi. Sanoivat sen olevan valmis huomenna. Sitten ajoimme Fordille ostamaan autoon uudet tuulilasinpyyhkimet, vanhat ovat jo haperoituneet auringossa. Eivät millään olisi uskoneet, että haluamme kokonaan uudet varsineen päivineen, ovat kalliita. Täällä on tapana uusia vain ne kumit, se hinta ratkaisee. Lopulta saimme ne pyyhkimet, 500 bathia maksoivat. Laitamme kotomaahan lähtiessämme autoon kiinni ne vanhat ja uudet tuomme sisään, etteivät heti haperoidu nekin. Sieltä ajelimme Seuralle syömään ja ostimme samalla juustoa sekä kinkkua.

24.2. lauantai

On taas se meidän vakiintunut siivouspäivä. Enää se ei ole pyykkäyspäiväsen jälkeen kun taloon tuli pesutupa. Ei tarvitse enää lotrata kylppärissä pyykkien kanssa, sen kun vie pesutupaan koneeseen ja hakee tunnin päästä partsille kuivumaan. Läksimme sitten iltapäivällä sinne Tescoon hakemaan sitä kelloani. Siellähän se toimivana oli ja korjaus maksoi 250 bathia, siis uusi koneisto siihen. Siihen tuli joku ulkomaalainen mies ja kehui englanniksi kelloani kauniiksi ja kysyi onko se ostettu täältä Thaimaasta. Kerroimme sen olevan Suomesta eli se on kyllä kaunis kello. Toin sen tänne, koska kotimaasta ei sille löytynyt hyvää paikkaa ja tänne se heti kotiutui, tosin koneisto ei sitten tykännyt muutosta. Sieltä katsastuskonttorille hakemaan auton papereita. Saimme sieltä aiemmin lapun, jossa luki aukioloajat, tietty thaikirjaimilla. Laitoin siitä kuvan Jinnylle kysyen mitä siinä luki. Selvisi, että paikka oli auki myös lauantaina, joten uskalsimme lähteä niitä papereita sinne hakemaan. Täällähän on sellainen iso katsastuskonttori tuolla kauempana parin kymmenen kilsan päässä ja jos ei halua ajaa sinne katsastukseen, voi käydä täällä kaupungissa pienemmällä asemalla, joita on täällä paljon. Siellä isossa paikassa hoidetaan kaikki ajokokeet, ajokorttiasiat, rekisteröinnit jne. Täältä pikku asemalta vievät paperit sinne isolle ja saavat takaisin tarvittavien leimojen ja papereiden kanssa. Toki sen voisi itsekin hoitaa ajamalla edes takaisin, mutta nuo hoitavat sen pientä korvausta vastaan. Mieluummin maksamme, kuin viettäisimme päivän niitä odotellessa. Kävimme vielä Big C:ssä ostamassa parit kengät, sellaiset jotka Julia kesällä täältä osti ja ihastui niihin. Haimme hänelle sellaiset ja ostin itsellenikin yhdet. Kävimme samalla syömässä ja puhelimeni varoitti datan vähenemisestä. Kun kerran olimme Big C:ssä, päätinkin käydä heti lataamassa siihen lisää dataa, ettei mykisty viikonlopun aikana. Ostin samalla "käkkäröitä" (isäni kutsui usein kahvipullia käkkäröiksi) ja ajoimme Lean ja Pertsan luo kahville. Sielläpä olikin telkkarissa kovat paikat, 50:n hiihto lopuillaan ja sitä jäätiin jännäämään. Lopulta pääsimme juomaan mitalikaffeet, tulihan Suomeen kultainen mitali! Illemmalla kävelimme vielä Sevillaan iltapalalle ja tapasimme siellä hankasalmelaiset tuttumme, Terhi ja Reijo.

25.2. sunnuntai

Aamulla herätessäni ihmettelin maailman muuttuneen sumuiseksi, sisätilatkin! Laitoin illalla silmätippoja ja ne näköjään vaikuttivat kummallisesti. Enpä enää laita niitä nukkumaan mennessäni silmiin. Parin tunnin päästä näin taas ihan normaalisti. Päivällä läksimme Kirsin ja Jonen kanssa Seuran vuosikokoukseen. Siellä oli yllättävän vähän porukkaa, tarpeeksi kuitenkin kokouksen pitoon. Porukka oli siis jäänyt katsomaan niitä kisoja. Kokous meni hyvin ja läksimme kotiin.

26.2. maanantai

Aamulla heräsimme viiden maissa ukkosen melskeeseen ja kaatosateen ääneen. Vihdoin se alkoi ukkostaa, jospa nyt sää muuttuisi siedettäväksi. Sähkötkin olivat pariin kertaan hetken aikaa poissa. Päivällä läksimme autolla postiin. Tarkoitus oli kyllä lähteä sinne fillareilla, mutta tuohon säähän ei kyllä ollut nyt luottamista, siis autolla matkaan. Postissa ei ollut lainkaan jonoa ja sain postitettua yhden paketin ja 2 onnittelukorttia. Kävimme Seuralla syömässä ja sen jälkeen Lealla ja Pertsalla kahvilla. Illalla lähdimme vielä syömään Pom Pomiin ja matkalla latasin puhelinautomaatista Sepon puhelimeen puheaikaa. Olen nähnyt niitä oransseja pömpeleitä useassa paikassa ja nyt vasta opettelin sitä käyttämään, ihan helppo ja kätevä juttu. Pom Pomissa olikin Kirsi ja Jonekin syömässä ja ruuan jälkeen kävelimme torille ostamaan hedelmiä.

27.2. tiistai

Pakkasimme rantakamppeet ja ajoimme Lean ja Pertsan kautta taas Baan Amphur rannalle. Eipä ollut

ranta taaskaan väellä pilattu. Alkupäivän oli taivas pilvessä, jotka sitten lopulta katosivat jonnekin. Onneksi pääsi mereen tallustelemaan uimatossuissa, ei hangannut hiekka, simpukan kuoret eikä merisiilit pistäneet. Ostin kesällä uimatossut viime talven rantaretkistä viisastuneena ja kyllä kannatti! Siellä rannalla meni se päivä nopassa huomaamatta. Töissä aikoinaan, jos oli vähän duunia, meni aika tosi vitkaan, kun ei ollut tekemistä. Nyt rannalla aika kuluu nopsaan mitään tekemättä, kumma juttu!

28.2. keskiviikko


Huh huh, täällä vaan jengi vähenee, kotiin matkustavat, kohtahan me ollaan täällä ihan yksin! Tänään yritimme ostaa Fordilta maalia, jotta Seppo voi paikkamaalata auton kattoa. Se ei nyt vaan onnistunut, ei kerta kaikkiaan löytynyt yhteistä kieltä. Lopulta Seppo soitti Seuralle, siellä on yksi

tämmöinen voi tupsahtaa kadulla eteen,

siinä vedetään traktorilla venettä

thaikku, joka puhuu myös Suomea. Hän ei suostunut puhumaan puhelimessa toimiston väelle, että halusimme maalia.  Hän sanoi kirjoittavansa sen paperille ja me voisimme näyttää sen siellä. Hänkään ei sitten ymmärtänyt meitä, että olimme jo siellä Fordilla, emme kai halunneet ajaa edes takaisin, osasikohan hän edes puhua thaikkua, tuli vaan mieleen! Jätimme sitten koko maalin hautumaan. Menimme sitten auton pesulaan, vaan ei onnistunut pesukaan, oli ruokatunti. Ajoimme sitten Seuralle syömään lohisoppaa, nälkähän tuommoisessa vääntämisessä tulee. Seurallapa sattui sitten kumma tapaus. Näin siinä tiellä kävelevän sellaisen tytön, noin 12-13 vuotiaan ja näin hänen itkevän. Sitten hän istahti siihen Seuran edessä olevalle muurille ja vilkuili vähän väliä Seuran sisäpihalle pelokkaan näköisenä. Siihen tuli pari thaikkunaista ja pari vanhempaa miestä ja naiset yrittivät lohdutella tyttöä. Silloin siihen ajoi auto ja sieltä hyppäsi noin kolmekymppinen nainen ja tarrasi tyttöön, joka alkoi kiljumaan. Nainen retuutti tyttöä yrittäen saada hänet autoon, kunnes tyttö kaatui maahan. Lopulta nainen suorastaan heitti tytön auton takapenkille, auto lähti peruuttamaan pois päin ja nainen näytti meille yleisölle keskisormea, että silleen! Yksi tuttu mies tuli juuri siihen tohinaan Seuralle syömään sanoen ryssiä! Mies kertoi tuntuneen pahalta, kun se nainen potkaisi tyttöä hänen ollessaan maassa. Joku tuumasi, että kukaan ei älynnyt kuvata tapahtumaa, mutta ehkä olikin parempi ettei kukaan kuvannut. Emmehän tiedä mistä oli kyse, saattoihan olla vaikka mafia asialla, niitähän täälläkin on. Kaikenlaisia vaihtoehtoja jäin sitten mietiskelemään, hyviä että pahoja ja pahat painoivat kyllä vaakakupissa enemmän. Siis kuka äiti voi tehdä tuollaista lapselleen ja oliko tuo edes hänen lapsensa! Maailmassa on ikävä kyllä pahuutta, se tuli kyllä nähdyksi!

onkos tämä sitten avomallinen picup ?