LOKAKUU

Hartolan joutsenet

7.10.2015 keskiviikko

Noo ni, kyllä vaan on kiirus ja muuten, ihan lähtöön on kokonaista 19 päivää, hui! Julia on laittanut tuohon puhelimeeni sellaisen jutun (dreamdays), josta näkee kuinka monta päivää on jäljellä, milloin mihinkin. Tässä on kaikenlaista hommaa ollut; serkkuni Paulan kanssa Kaaressa jokavuotisella shoppailureissulla, Handen kanssa Ikeassa - taas shoppailemassa, Valio-myrskykin sattui ja mökillä sähköt päivän poissa, Linnaisissa lauantaina sukulaistapaamista. Oli muuten taas kiva nähdä sukua ja suuri kiitos Paulalle ja Raimolle sekä tietty kokkailijalle eli Tonille, että jaksavat tämmöisiä

tapahtumia järjestää. Sunnuntaina kirjoitin viisumilappuja käsin, kääk! Elikä 12 lappusta käsin ja menihän taas muutama lappunen roskiin ja ei kun taas kirjoittamaan uusiksi! Maanantaina kävimme lääkärissä viisumeita varten,  ihan tyhmiä juttuja, ei täällä ole sellaisia tauteja, joita siinä mainitaan. Totesin kyllä lääkärin kanssa, että jossain maissa varmasti sellaisia tauteja ilmenee ja säännöt on kaikille samat. Tuntuu vaan niin turhalta maksaa siitä reilu 90 euroa per nuppi. Sitten eilen hyppäsin bussiin ja hurautin kaupungille. Ekana piti käydä vaihtamassa Tšekin rahaa, korunoita Handelle. Hän kun lähtee torstaina Prahaan reissun päälle, kerkeää vielä ennen meidän lähtöä. Sitten värjöttelin ratikkapysäkillä, oli muuten tosi kylmää ja enhän ollut tietysti sellaiseen lainkaan varautunut. Maistraatissa (Bulevardilla) oli yllättäen huimasti porukkaa, tosin muutamat maahanmuuttajat olivatkin sitten ihan väärässä paikassa, mutta silti oli väkeä. No, ei siellä

eka pataleipä

kumminkaan sitten kauaa mennyt. Joo, 4 leimaa ja siitä pulitin 48 euroa! Sitten kauppojen kautta takaisin kotio. Ai niin, piti stadissa soittamani Hepelle, josko hän lähtisi kanssani jonnekin lounaalle, mutta kuinkas ollakaan, puhelin jäi kotiin. Piti sitten käydä ihan yksinäni lounaalla. Kampissahan on ruokapaikkoja monta ja ensin aioin mennä Thai-kuppilaan. Siellä oli niin pitkät jonot, että meninkin sitten viereiseen Don Cornelioon. Ruokaa sai kyllä odotella turhan kauan, eikä se spagetti maistunut lainkaan italialaiselta, mutta veipä nälän. Sitten takaisin himaan. Tänään keitin pitkästä aikaa kunnon siskonmakkarasoppaa. Syötyäni oli tarkoitus lähteä fillaroimaan, postiin ja jonnekin muualle. Aamulla oli pakkasta -5,4 ja nyt päivällä olisi ollut oikein hieno sää fillaroida, +8. Hilasin fillarin pihakopista, mutta renkaissa oli liian vähän ilmaa. En ole vielä tähän ikään oppinut pumppaamaan renkaisiin ilmaa ja

toinen pataleipä

ajattelin nyt olevan jo korkea aika opetella. Vajassa oli sellainen iso jalkapumppu (tai mikä sen nimi onkaan),mutta, mutta, ei sen suulake mennytkään venttiiliin. Sitten kiersin koko talon ja kellarin; ei yhen yhtä pumppua, halvattu sentään! Hande on joskus ostanut minulle sellaisen jalkapumpun, missä nykyään lienee! Siispä en lähtenytkään tänään ajelemaan, jospa joku tulisi käymään (Seppo tai Hande) ja pumppaisi ne renkaat. Muutoin fillarointi jää huomiselle. Tuumasin sitten, että nyt tartun tähän läppäriin ja raapustan joutessani jotain tänne. Ai niin, olishan mulla pipohommia!!
Ärsyttää, ärsyttää! On taas se aika vuodesta, kun nuo halvatun raatokärpäset pörrää kaikkialla! Ja aina ne kärpäset pörrää siellä missä mun kärpäslätkä ei ole tai kärpäslätkä ei koskaan ole siellä missä kärpäset, ääh :)

20.10.2015 tiistai
Onnea Tarja

Julia testaa Sepon skootteria ja huomaatteko minne
mun uusi kypärä on joutunut

No niin, siis seuraavana päivänä pääsin sitten ajelemaan Siltamäkeen. Handekin läksi päivällä pitkän viikonlopun viettoon Prahaan, minä koiravahtina ja Seppo hommissa. Siinähän se viikonloppu menikin rattoisasti. Juu, lauantaina sitten leivoin ekan pataleipäni. Olipa helppoa, ensin kuivat aineet kulhoon ja nesteet perään, sekoitus ja 12-18 tunniksi jätetään kulhoon muhimaan. Seuraavana
päivänä kipataan taikina leivinpaperin päälle ja taitellaan noin 10 kertaa, siis ei vaivata lainkaan ja

jonotusta

sitten nakataan taikina kuumaan pataan. Kylläpä tulikin helposti hyvää leipää. Teinkin leipiä sitten monena päivänä peräkkäin. Maanantaina läksin paperinipun kanssa stadiin Thaimaan lähetystöön viisumeita varten. Kotona sitten ykskaks alkoi sydän lyömään villisti ja henki meinasi loppua. Löysin verenpainemittarin ja se näytti pulssin olevan 178, joopa joo!  Siihen samaan hässäkkään tulivat Julia ja Veikkokin kotiin. Soitin sitten terkkarille ja hän käski mennä sydänfilmiin Tapuliin, mutta yksin en saanut autoa ajaa, Julia lähti mukaan. Handen auto oli sopivasti huollossa ja pihassa oli Vaunulan sijaisauto, henkilömallinen. Sillä sitten läksimme ajelemaan. Pelleilimme matkalla, että tässä sitä ajellaan Jethron autolla, kyljissä kun luki aninkainen.fi. No, syytähän sitten loppujen lopuksi ei tälle läpätykselle sitten löytynyt ja terkkarissa pulssi oli 102 ja koko ajan laskusuunnassa, onneksi. Arvatkaa vaan, pelästyttikö moinen! Seuraavana päivänä kävimme sitten Thaimaasta tuttujen Arjan ja Jukan luona syömässä ja olipa Jukka tehnyt maittavaa ruokaa, kiitos siitä. Ilta sujahti ihan liian vikkelään ja piti suunnistaa kotia kohti nukkumaan. Vein muuten heille tuliaisina yhden pataleivän!

jonotuksen syy

Sitten keskiviikkona pakattiin auto, Seppo muuten osti myös mopon ja siellä se autossa törötti. Torstaina läksimme taas mökille Julia matkassa, hänellä oli syyslomaa. Perjantaina kävimme Pieksämäessä ja taas tietty mummon kanssa shoppailemassa, koko päivä siihen taas menikin. Illalla kävimme Julian kanssa mopoilla Laurilassa ja olipa jännäajella pilkkopimeässä sieltä kotiin mökille.
Lauantai kului Julian kanssa mopoillessa ja illalla menimme Peuranlinnaan hirvipeijaisiin. Peijaisista näkyy väki vuosi vuodelta vähenevän, harmillista! Sunnuntaina lähdimme vielä Julian pyynnöstä vähän, siis vähän mopoilemaan. Ajelimme pitkin poikin metsäautoteitä ,ai miksikö? No, Juliallahan ei ole vielä mopokorttia. Sittenpä kävi ohraisesti, eksyimme. Onneksi minulla oli kännykkä mukana ja siinä sitten navigaattoria tutkimme. Sen verran kyllä seutua jo tunnen, että tiesin mihin suuntaan pitää hakeutua, pyörät ympäri ja toiseen suuntaan. Pikkuisen sitten otettiin riski ja ajelimme noin

metsäautotiellä vaan ei kartalla

kilometrin oikeaa maantietä, kunnes Peuranlinnan kohdalla käännyimme taas metsätielle ja löysimme jo kotimökille. Retki kestikin melkein 2 tuntia, mutta olipa meillä skootteriseikkailu. Metsäautoteillä ajelu skootterilla on kyllä ihan enduroa, varsinkin minun skopella, jossa on pienet renkaat ja toisessa on onneksi isommat renkaat. Sitten taas kaupunkikotiin. Sunnuntaina illalla kyllä sanoin Sepolle, että pitääkö muuttaa kokonaan mökille, kun olen kyllästynyt tähän ainaiseen pakkaamiseen, mökille, kotiin, Thaimaahan! Jäisihän siinä yksi reissaaminen väliin, hmm....mietintähattuun! Maanantaina sitten syyhkäisin taas stadiin Bulevardille hakemaan lähetystöstä passit viisumeineen ja taas kotio. Käväisin kyllä Stokkalla, mutta olin taas pukenut liian kuuman takin päälleni ja hiki virtasi, Stokkallahan on tunnetusti aina hirvittävän kuuma. Ostinpa yhdestä urheiluliikkeestä joululahjankin jo, en kyllä tässä kerro kenelle ja mitä! Tänään sitten kävin Malmilla kampaajalla, en leikannut hiuksia lyhyiksi, saavat nyt kasvaa, koska Thaimaan kampaajista olen saanut tarpeekseni! Noh, hiusten värjääminen on kyllä hiukan haastavampaa, mutta olkoon. Etsin sitten myös joululahjapaperia, ei missään, kunnes eksyin Suomalaiseen kirjakauppaan ja sielläpä oli hyvä palvelu. Ei näkynyt joulupaperia, mutta myyjä läksi varastoon sitä etsimään ja löysi kuin löysikin minulle monta rullaa, jippii! Nyt kyllä pitäisi pikkuhiljaa alkaa pakkaamaan noita matkalaukkuja, huh huh, kaamea homma taas. Kyllä se siitä kunhan vaan ottaa asiakseen, sunnuntaina pitäisi viedä laukut valmiiksi jo kentälle, jotta maanantaina voi vaan hömpöttää kentällä! Miljoona asiaa on kyllä vielä hoidettava, mutta tämmöistähän se on aina tuo lähtö viikko, siis ihan normaalia!

25.10.2015 sunnuntai

No, loppuviikko menikin ostoksilla juostessa. Miksi en voinut muistaa kaikkea kerralla, vaan piti rampata joka päivä siellä sun täällä! Tulipahan joululahjatkin jo paketoitua, jonka jälkeen alkoi matkalaukkujen pakkaus. Voi vitsi, 2 laukkua kerholle tavaraa ja toiset 2 omia romppeita. Nytpä oli omia tavaroita reippaasti, vaatetta vähempi. Olipa hiukan hankala pakata, toivottavasti tavarat saapuvat perille ehjinä. Paluumatkalla on sitten 2 laukkua, joiden sisälle tungetaan 2 pienempää. Kävimme ne äsken kaameassa kaatosateessa hilaamassa kentälle, jotta ovat sitten huomenna pois jaloista. Huomiseksi on vielä leivän hakua Vaasan leipomolta ja postiin on vietävä isälle kirje, kohtahan on taas Isän päiväkin! Sitten kentälle ja läppäri sulki muutamaksi päiväksi! Eli hyvää matkaa meille ja palataan tänne taas muutaman päivän päästä, heippa!

26.10.2015 maanantai

Aamulla kävimme Vaasan leipomossa Tammistossa ostamassa kasan mustaa leipää matkalle. Siellä oli myös jälkiuunileipää, kaura sellaista. Vielä viime hetken ostoksia Cittarista ja Hopparista.

Irma ja Pekka

Hopparista tarttui matkaan sellaiset Crocksin lenkkarityyppiset kengät. Postit vielä postiin ja Julian kuppilaan syömään.  Handekin ehti vielä käydä meillä yläkerrassa kaffeella ja juttusilla. Sitten autoon, Heikin luo ja sieltä kentälle, auto jäikin Heikille. Irma ja Pekka jo siellä kentällä meitä odottelikin ja lähdimme viemään heidän laukkujaan tiskille. Sieltä sitten turvatarkastukseen ja jo alkoikin tapahtua. Ensiksi kyseltiin minun lentolaukkuni omistajaa ja se avattiin. Sieltähän löytyi epäilyttävä juustopallo, joka sitten olikin ihan vaaraton.  Sitten tuli Irman vuoro joutua vaarallisten aineiden tsekkaukseen, kädet ja käsilaukku pyyhkäistiin sellaisella lapulla ja Irmakin todettiin vaarattomaksi. Seppo pääsi läpi kommelluksitta vaan Pekan laukkuhan joutui tutkittavaksi. Olipa unohtunut sinne pieni hammastahnatuubi. Pääsimme sitten vihdoin itse kentälle ja näinhän se matka alkoi. Kävimme juomassa kaffeet ja söimme voikkarit. Koneeseen ja lento meni ihan hyvin, Pekka ei nukkunut matkalla lainkaan ja me muut tunnin pari, sehän on ihan normia.



27.10.2015 tiistai

aurinko nousee Aasiassa

Kone laskeutui ajallaan pilvien peittämään Thaimaahan. Meitä oli sovitusti auto vastassa ja matka sujui Jompparille aika joutuisaan reilussa tunnissa. Meidän olisi heti pitänyt vaihtaa talon kulkukortit, ne kun olivat vaihtuneet kesällä, eikä vanhat enää toimineet. Hilasimme laukut talon eteiseen ja onneksi sieltä tuli joku ulos ja saimme oven ilmankorttia auki. Siis kamat käytävään ja hissiin. Siihen sitten tupsahti siivooja, joka kyllä vielä meidät muistikin. Täällä on isännöintitoimisto ja melkein

koko henkilökunta vaihtunut, eikä sisään saati pihalle pääse ilman asianmukaista kulkukorttia ja taksitkin saavat sellaisen kulkuluvan ikkunaan. Tosi hyvä juttu! Irman ja Pekan majapaikassa oli juuri remontti valmistunut ja siellä piti sänky kasata sekä laittaa mööpelit omille paikoilleen. Siivotakin piti, remppaporukka ei sitä kyllä ollut tehnyt, muuten kaikki oli ihan ok, tiedoksi Jonelle! Veimme sitten Irmalle ja Pekalle meiltä petivaatteet, pyyhkeet, kahvinkeittimen jne. Seurasi muutaman matkalaukun purkaminen ja tarkoitus oli käydä oman pihan kuppilassa syömässä, vaan se oli sulki. Ei kun tallustamaan kotikadulle ja Sevillaan. Syötyämme kotiin Sevenin kautta ja mitä ihmettä; iltakaljat jäikin sitten kauppaan, joku Buda-päivä! Iltasella tulivat Pekka ja Irma vielä meille yömyssylle, olinhan tuonut matkalaukuissa kotoa muutaman pullollisen kahvikonjakkia tänne, koska sitä ei enää saa lentokentältä. Jossain välissä vaihdoimme ne kulkukortitkin uusiin kivannäköisiin sinisiin PP-kortteihin.  Vihdoin kello läheni ilta ysiä ja saatoimme kaikki käydä yöpuulle. Hyvää yötä kaikille :)

28.10.2015 keskiviikko

Ja niinhän sitä taas nukuttiin makeasti kellon ympäri, kuten aina ensimmäisenä yönä. Kylläpä oltiinkin sitten niin pirteää porukkaa! Jatkoin laukkujen purkamista ja ihmettelin minne olin eilen kaikki tavarat laittanut. Näin käy aina, kun purkaa laukkuja ja laittaa tavaroita paikoilleen matkaväsymyksessä. Onneksi en ollut ainoa, Irmalle kävi samoin. Seppo lähti silla aikaa purkamaan autosta fillarit pihalle ja viemään autoa pesuun. Mutta, mutta, hän oli keväällä Suomeen lähtiessämme unohtanut irrottaa akunkengän (mikä se sitten lieneekään) ja auto ei inahtanutkaan. Polkupyörätkin jäivät autoon, koska se oli parkkeerattu perä muuria vasten, eikä takaluukku siis aukea. No, ei kun patikoimaan Beach Roadille, hyppy lavataksiin ja menoksi ex-Carrefuriin ostoksille ja ostos numero yksi oli laturi akkua varten. Taksilla kotiin ja kiiruusti muumijunaan ja sitten klubille kalasopalle. Eipä siellä ollut tunkua ja olipa taas kiva nähdä tuttuja, ihan kuin ei poissa olisi ollutkaan. Kello oli jo paljon yli neljän, kun lähdimme kävelemään taas kohti kotia. Seppo raahasi akun autosta sisälle lataukseen ja me muut menimme altaalle uiskentelemaan. Se kyllä loppui aika lyhyeen  ukkosen alkaessa kolistelemaan. Onneksi se ei kuitenkaan tullutkaan meille. Illalla kävimme vielä Irman ja Pekan luona turisemassa.

29.10.2015 torstai

Se akku....
Seppo lähti aamulla pesettämään autoa raahattuaan ensin sen akun autoon, joka vaivoin jaksoi käynnistyä ja loppujen lopuksi osa autosta piti pestä auton ollessa käynnissä. Polkupyörätkin olivat päästäneet ilmat renkaista, noh, pikku juttu sinänsä. Ai niin, pihalle on vihdoin tuotu polkupyöräteline, kiva! Se akkuhan olikin sitten ihan sökö, kuten vähän uumoilimmekin ja Seppo

Tipa ja päivänsankari
seleleineen

lähti sitten Pekan kanssa Sukkarille ostamaan autoon uuden akun ja nyt se taas pelittää ja niin putipuhtaanakin! Siis laturi maksoi sen 1000 bathia ja uusi akku 2000 bathia eli toimintamme oli melko älykästä! Illalla kävelimme sitten Puntipalle synttäreille, mutta siitä kerron hiukan myöhemmin. En nääs jaksa tätä läppäriä, kirjoitan ja kirjoitan, mutta kone tykkää tehdä taas hidastuskirjoitusta, en jaksa odotella sitä.
Siis synttäreillä, siellä oli yhden tarjoilijan synttärit ja sinne siis matkasimme. Maan tavan mukaan hänellä oli nauha kaulassa ja siihen vieraat niittasivat 100 bathin seteleitä pötköön ja illan mittaan niitä pötköjä olikin jo mukava rivi. Ruokaakin oli tarjolla ja kuten aina Pekka ja Tipa tarjosivat maukasta mutusteltavaa. Loppuillasta olikin jo isäntäparikin aika juhlatuulella, jotkut tanssivat ja musiikki soi thaikkulaisittain tosi kovaa, edes omia ajatuksia ei kuullut. Noh, jokainen saattoi puhua mitä hyvänsä, eikä kukaan kuullut ja juttu luisti hyvin! Tapasimme siellä paljon tuttuja, joita tapaamme vain täällä, ei koskaan kotomaassa. Kolmisen tuntia jaksoimme siellä olla ja sitten tallustelimme kohti kotia.

synttäreillä

Tarjoilut

Keksin muuten miksi tämä kone välillä kirjoittaa sitä hidastelua, ainakin se liittyy kuvien lataamiseen. Aina kuvien latauksen jälkeen alkaa se hidastelu, täytyypä tarkkailla.








30.10.2015 perjantai

Aamupäivällä lähdimme retkeilemään autolla tuonne Sattahipin suuntaan. Katsoin iPadilla valmiiksi reitin Silver Lakeen, latasin sen. Otin tabletin mukaan autoon ja huomasin sen näyttävän reittiä eli toimivan navigaattorina vaikka siinä ei ollutkaan nettikorttia, aina oppii näköjään uutta. Löysimme jopa hyvin perille ja ensin kävimme pällistelemässä korkeaan kallioon kaiverrettua kultaista Buddhaa ja siirryimme Silver Lakeen. Se on sellainen puisto ja siellä on myös viininviljelyä, he tekevät

Buddha kalliossa

myyntiin omaa viiniä, tosin se on aikas kallista. Ruukkukukkia saa sieltä myös ostaa. Sieltä lähdimme ajelemaan kohti Sattahippiä, tarkoituksena käydä pienessä kalastajakylässä ja sen temppelialueella. IPadista seurasin ajoamme, mutta kun ei ollut sitä nettikorttia, menimme sitten ihan vika paikkaan. No, onpahan nyt nähty Sattahipin telakka-aluekin. Näkyi siellä muutama

onkos nämä samoja kukkia kuin kotipuolessa - eivät olleet

sotilasaluskin, mutta sinnehän meillä valkonaamoilla ei ole asiaa, vain thaikut pääsevät niihin tutustumaan. Kurvasimme sitten takaisin ja pysähdyimme ensimmäiseen paikalliseen ruokapaikkaan. Siellä tilasimme turvalliset Kau pat kait. Kello oli harhaillessamme edennyt jo niin pitkälle, että päätimme jättää kalastajakylän etsimisen toiseen kertaan. Ajoimme siis kotiin. Illemmalla veimme pyykit pesulaan, kävimme iltatorilla sekä pikku-Tescossa kotikadulla. Matkalla törmäsimme Oulun Riittaan Park Lanen edessä ja hän näytti käsivarttaan. Hän oli ollut pankkiautomaatilla ottamassa rahaa, kun pari muurahaista puri häntä käteen. Aika hurjan näköisiä kämmenen kokoisia punaisia laikkuja niistä tuli. Apteekissa varoittelivat, jotta jos tulee huono olo, on mentävä sairaalaan. Riitta kyllä sanoi kuitenkin menevänsä huomenna pariksi tunniksi töihin klubille. Niin se päivä taas hurahti!

murkinalla jossain päin Sattahippiä

31.10.2015 lauantai

Jomtien sauna

Aamulla pakkasimme autoon klubille tuomamme tavarat (vaan tulipa kämppään tilaa, sinne menivät myös kaksi isoa matkalaukkuamme säilöön) ja suuntasimme Jomtien saunalle. Saunalla tietty saunottiin (en minä, koska en ole saunaihminen), uitiin, syötiin aamiaismunakkaat ja taas saunottiin, otettiin hiukka mollikkaa ja uitiin! Kahden maissa sitten ajoimme klubille, roudasimme tavarat sisään. Väkeä oli juuri nimeksi, eikä Riittaa näkynyt, toivottavasti niistä muurahaisten pistoista ei tullut lisää vaikeuksia. Söimme sitten rokat ja letut. Totesin taas kerran, että ne letut eivät sitten sovi vatsalleni. Enhän edes pidä letuista, miksi siis syön niitä eli se loppui nyt! Sieltä sitten ajelu kotiin. Toiset ottivat päivätorkut, mutta minullahan se tarkoittaa ihan jotain muuta; kävin uimassa, soitin äidille Suomeen, pesin koneellisen pikku pyykkiä, selvitin puhelimien ja kameroiden piuhoja, latasin kuvat läppärille, kirjoitin hiukan blogia jne. Sitten Irma tupsahti ovelle ja lähdin hänen kanssaan hakemaan pyykkejämme pesulasta ennen kuin tulisi pimeää. Minähän en halua kulkea täällä pimeässä. Illan pimetessä kävimme vielä "yö uinnilla", Irma, Pekka ja minä. Seppohan ei ui lainkaan, vesi on kuulemma juomista ja suihkua varten.