MARRASKUU

pari pulua Malmin asemalla, jotkut yrittivät laskeutua vaan eivät mahtuneet!

4.11.2018 sunnuntai

Taas se alkoi, reissukiireet siis! Influenssarokotus, herneiden ostoa, sekä kardemummaa purkeittain! Ja herttinen, ne joululahjat! Ne sain onneksi eilen paketoitua valmiiksi, Seppo väsäsi lihapullia, jotka sitten söimme alakerrassa Handen, Hepen ja Jinnyn kanssa. Joy oli töissä, Onni kyläilemässä ja muita ei sitten näkynytkään tällä kertaa! Joimme myös vähän etuajassa Isäpäiväkaffeet kinuskikakun kera! Nero ressukka astui iltalenkillä pihassa orapihlajan piikkiin, onneksi Hande oli ulkona terassilla ja otti sen piikin pois, minulle jäi sitten jalan huuhtelu Betadinellä. Tänään kävivät pikaisesti serkkuni Paula miehensä Raimon kanssa. Sitten pakkasimme matkalaukut tai kaksi ja puoli laukkua, pitäähän yhteen jättää vielä pikkuisen viimehetken löytöjä varten tilaa. Joskus kyllä ottaa kaaliin se ainainen herneiden kuskaaminen, se kun on aina pois minun tavaroista eli tuo ei mahdu mukaan, ei tuo, eikä tuo... halvattu! Kaikki matkalaukkumme ovat julmetun painavia ihan tyhjinäkin, kääk! Vielä on parisen päivää lähtöön ja tietysti miljoona asiaa tehtävänä. Minulla on vihko ja siihen kirjattuna hommat. Tuntuu vaan siltä, että kun yhden homman saat pyyhittyä yli, muistuu kaksi uutta asiaa mieleen!

7.11.2018 keskiviikko


Haa, vihdoin on eilen matkalaukut viety kentälle, vielä pakattava lentolaukut! Kuten arvelinkin minun "tärkeitä" tavaroita ei sitten mahtunut mukaan, puolitoista laukullista herneitä ja muuta mahtui! No, tulen Joulun jälkeen takaisin pariksi viikoksi ja sitten saan pakata laukkuun just ihan mitä itse haluan, jes! Yhtään hernettä en kyllä ota mukaan! Tänään vielä kämpän siivous, Neron kynsien leikkaus, pyykkäystä ja jotain muuta pikku hommaa! Seppo lähti vielä aamulla duuniin, kun on ihmisiä, jotka eivät lue lehdestä uusia sääntöjä, vaan öljyä tilatessa hoksaavat, että korkki on vaihtamatta. Sehän piti tehdä jo heinäkuun loppuun mennessä, eikä öljyauto täytä säiliötä, jos on vanha korkki! Että silleen!
Nyt läppäri kiinni ja palataan asiaan taas hiukka lämpöisemmissä maisemissa, heippa!

siinä talvikodin parveke ja makkarin ikkuna

8.11.2018 torstai
Onnea Julialle 18 vuotta

Kentällä kaikki meni hyvin ja Veikkokin löytyi sieltä kuten pitikin. Minun uusi kaulahuivinikin toimi mainiosti. Tilasin nääs Wishiltä kuukausi sitten huivin, jossa passitasku ja kylläpä oli hyvä juttu. Olenhan kerran hukannut passini lentokoneessa, ihan oikeasti, se kyllä sitten löytyi! Tosin luulin ettei se huivi ehdi reissuun, mutta tuli kuin tulikin pari päivää ennen lähtöä. Tosin ehdin kyllä itse tehdä sellaisen varuiksi eli nyt niitä on joka lähtöön. Kätevä laittaa kaulaan vaikka kesällä ulos, kun ei ole taskuja, mahtuupa siihen sitten avaimet ja kännykkä tai useimmiten kamera on tärkeämpi tai

kaksikin! Lento meni mukavasti, tosin nukkumatta ja laskeutui ihan ajallaan. Pääsimme nopsaan passintarkastuksen ja saimme laukkumme. Uutta oli se, että heti laukkuhihnojen jälkeen olikin laukkujen läpivalaisu. Pääsimme siitä kyllä ohi, koska oli kova ruuhka, eikä kaikkia voinut siihen ottaa. Kentälläkin voivat vielä ottaa tarkastukseen, olen nähnyt ja yksi tullimies katsoikin minua aika tarkasti, kun olin yksin. Jäin jälkeen Seposta ja Veikosta, sitten tullimiehen puhelin heräsi ja hän unohti minut. Noh, ei minulla kyllä olisikaan ollut mitään tullattavaa saati salattavaa! Yksi suomalainen mies sitten lyöttäytyi seuraamme (jo Helsingin päässä) ja seurasi meitä kuin hai laivaa kärttäen kyytiä. Otimme hänet sitten kyytiin, varsinkin kun hän rätkäisi heti oman osuutensa matkan hinnasta tiskiin! Kämpillä olimme jo puoli kympin maissa eli tosi nopsaan pääsimme perille. Sitten laukut purkuun, 3 laukkua, joista Seuralle 1,5 laukullista ja saman verran omia! Jätimme kahteen pienempään laukkuun Seuran tavarat ja oman ison sain kokonaan tyhjäksi. Läksimme Sevillaan syömään, Sevenin kautta kotiin ja jo seiskan jälkeen nukkumaan. Tai kävinhän myös toimistolta hakemassa nettitunnukset! Siinä sitä hommaa yhdeksi päiväksi!

9.11.2018 perjantai

Ja niinhän siinä kävi, auton akku tyhjä! Seppo hilasi akun sisälle laturiin, jotta saisi auton käyntiin hetkeksi ja pääsisi ostamaan siihen uuden. Vielä riittää tavaroiden järjestelyä, ja autokin käynnistyi. Seppo sitten hurautti akkukauppaan tuohon likelle. Uusi akku maksoi 2100 bathia eli noin 54 euroa. Muistatteko viime keväältä sen miehen meidän talosta, joka sai aina tiedon joltain toiselta tuosta

parkkiksen vieressä olevasta talosta, kun joku katoksellinen parkkis vapautui! Nyt hän taas tupsahti siihen, kun Seppo oli akkuhommissa! Lähdimme sitten kamalan likaisella autollamme viemään niitä herneitä, Tuoppia ja kardemummia Seuralle. Pesun kautta ei voinut ajaa, koska täällä ovat kaikki ruokatunnilla klo 12-13, ei ole tuuraajia vaan toimipiste on kokonaan sulki. Söimme Seuralla ja purin Crissen kanssa laukut, sekä jutustelimme tuttujen kanssa. Väkeä täällä on vielä tosi vähän. Sieltä sitten sinne Thepprasitin autopesulaan, jossa ei myöskään ollut jonoja, heti pääsi automme käsittelyyn ja puhdasta tuli! Auton pesu sisältä ja ulkoa maksoi 240 bathia eli noin kuutisen euroa. Sitten taas kotio järjestelemään, sitähän aina riittää! No mutta, hoksasimme niiden laukkujen unohtuneen sinne Seuralle! Illemmalla huomasimme makkarin ilmastointilaitteessa olevan jotain vikaa, se ei viilentänyt, puhalsi vain! Huollon tilaus saa odotella, nythän on viikonloppu! Soittelin vielä äidille Suomeen kuulumisia.

10.11.2018 lauantai

Vieläkin löytyy järjesteltävää, jotta kaikki ovat oikeilla paikoillaan ja yleensäkin, mitähän kaikkea täällä onkaan. Löytyipä joitakin tavaroita kaksin kappalein, ei kun tälläsin ne vaan lentolaukkuuni odottelemaan kotiin pääsyä! Käväisimme taas Seuralla hakemassa ne laukut ja ostimme kinkkua, kurkkua, juusto ja karjalanpiirakoita. Sieltä Big C:hen ostoksia tekemään, leipää, hedelmiä jne. Piti myös hommata thaikkupuhelimeeni netti, se maksaa 350 bathia kuukausi. Nopeuksista en osaa sanoa, mutta se riittää hyvin minun käyttööni. Oli minulla taas kauppalista, mutta miten aina joku jää

Sevillan näkemys suihkulähteestä

ostamatta ja tärkeä vielä eli vessapaperi. Vihdoin olemme löytäneet tosi hyvän vessapaperin, suurin osa on sellaista höttöä, niihin ei voi edes nokkaansa niistää ilman, että se paperi tarttuu pitkin naamaa! Seppo jäi kaupparessun ajaksi autoon tutkimaan oven päällä olevaa pihkan oloista tahraa ja yritti sitä puhdistaa. Autolla sitten lykkäsin ostokset niihin matkalaukkuihin ja olipa helppo hilata ne ostoksineen kotiin! Sepon ottaessa päivätorkut, käväisin altaalla uimassa. Ilta menikin fillareiden huoltohommissa. Ja vitsit sentään, toin tänne viime kerralla fillarin etukoriin sopivan laukun (ihan fillariliikkeestä ostin) ja nyt sen vetoketju on jumissa, ihan vihreänä. Ruiskin siihen öljyä, toivottavasti aukeaa aikanaan, tavarat kun ovat siellä sisällä! Teinpä myös löydön! Toissa kesänähän olimme täällä häissä, Hepen ja Jinnyn. Silloin ei blogin kirjoitus ja tallennus mitenkään onnistunut ja kahden viikon kertomukset hävisivät kaksi kertaa taivaan tuuliin. Syyhän olikin langattomien näppiksen ja hiiren. Patterien loppuessa meni kaikki pieleen. Sittemmin hylkäsin langattomat ja palasin turvallisiin lankoihin. Ei ole sen koommin ollut ongelmia. Tosin se hääreissu on vieläkin kirjoittamatta, kun en niitä tekstejä ole löytänyt. Kävipä niin, että ne muistiinpanot olivatkin jääneet tänne eli ei hätiä mitiä, kirjoitan sen kyllä, kuvatkin ovat tikulla odottelemassa. Laitan tänne vinkin, kun homma hoidettu! Ehkä ensi keväänä, kesällä, syksyllä...
Noista matkalaukuista sellainen juttu; kun huomasimme niiden unohtuneen soitimme Ristolle ja pyysimme vahtimaan ettei Veikko heitä niitä roskiin! Viime keväänä Veikko heitti jonkun tyhjän laukun roskiin, kun luuli sen olevan sinne menossa. Se olikin jonkun, joka oli juuri tuonut herneitä! Kaikkea sattuu ja jos mitään ei tee, ei satukaan!

11.11.2018 sunnuntai

Käytiinpä ekan kerran fillaroimassa. Kävimme viemässä Lealle ja Pertsalle tuliaisen ja saimme

näitä kuljetetaan jatkuvasti ees taas

kaffeetkin. Parin tunnin jutustelun jälkeen ajoimme Sevillaan syömään, sieltä torille hakemaan hedelmiä ja Sevenistä sitä huussipaperia. Kotona yritin epätoivon vimmalla etsiä Immigrationin sivuilta eli Migrin sivuilta TM28 lomaketta. Sellainen pitää tehdä 3 vuorokauden sisällä maahantulosta, tosin hotellit tekevät sen puolestasi, mutta me teemme itse. Jostain syystä en löytänyt, mutta Lea lähetti lomakkeen minulle sähköpostilla. En kyllä saanut sitä tulostettua, tulostin ei tunnistanut lomaketta. Olin ladannut tähän läppäriin jo kotomaassa Freedomin, jotta voi täällä katsella Suomi-telkkaria. Sekin alkoi tökkiä, aarg! Netti ei auennut lainkaan, jos Freedomi oli päällä. Siis Freedomi pois päältä, netti auki ja Freedomi päälle. Tätä tulee varmaan sitten tehtyä satoja kertoja täällä.

12.11.2018 maanantai

Haa, Lea olikin lähettänyt uuden lomakkeen eilen illalla ja sen sain aamusella auki. Tulostin laulamaan ja lomakkeita täyttämään. Lähdimme fillaroimaan, kun kävimme ensin managerin

toimistossa tilaamassa sen ilmastointilaitteen huollon. Eihän se toimiston poika ymmärtänyt meitä, ei ymmärtänyt kun näytin englanninkielisen tekstin, piti ottaa elekieli käyttöön. Hoksasin nääs näyttää siinä aulassa olevia koneita ja heti ymmärsi! Hän soitti heti huoltoliikkeeseen ja huomenna huolto klo 14. Ajelimme sinne Migriin ja virkailija käski tulla uudelleen ruokatunnin jälkeen eli klo 13:sta jälkeen. Kello oli silloin vartin yli 11 ja pähkäilimme hetken mitä tekisimme sen ajan! Hyppäsimme sitten pyörien selkään ja suuntasimme kohti Seuraa. Oli taas fiksu veto, aurinko paisteli, ekaa kertaa fillareilla ja koko matka ylämäkeä, mutta kun ollaan niin fiksuja, ei voi mitään! Monesti piti pysähtyä kaivamaan vesipulloa, huilata, taluttaa pyöriä ja taas polkea. Pääsimme kuitenkin ihan hengissä perille! Seuralla sitten tietty taas söimme rauhassa, kun aikaa oli runsaasti, maksoimme jäsenmaksut, ostimme liput ensi perjantain pikkujouluihin ja paluumatka alkoi. Migrissä oli tosi paljon väkeä ja aikaa siellä menikin 1.5 tuntia, vaan mihinkäs meillä kiire. Vihdoin saimme homman hoidettua, lappuset niitattuina passeihin todisteeksi ja poljimme J-P:lle jätskille. Omasta mielestämme olimme sen ansainneet, sitruuna ja suklaajäätelöt.

13.11.2018 tiistai

se huivi

Aamulla Tescossa syömässä ja taas vähän ostoksia. Kotona jo puoli yhden maissa ja alkoi korjaajan odottelu. Ehdin siinä kutoa loppuun huivin, josta viime keväänä loppui lanka ja löysin yhden kerän Suomesta juuri ennen lähtöä. Korjaajaa ei kuulunut, ei! Neljän jälkeen oli pakko lähteä syömään toimiston kautta. Soittivat huoltoon ja halvattu, korjaaja oli unohtanut meidät. Lupasi tulla huomenna klo 10 aamulla! Hoh hoijaa, maassa maan tavalla! Vielä yksi turhan kuuma yö edessä!







14.11.2018 keskiviikko

meri, ukkonen ja sade

Juu, se ilmastointikoneen korjaaja tulikin tasan kello 10. Ensin hän katseli sisälaitteet ja sitten ulkolaitteet, eikä varmaan ollut koskaan nähnyt niin puhtaita laitteita. Se kun on Sepolle tosi tärkeä juttu, että laitteet, autot ja kaikki vekottimet ovat putipuhtaita. Korjaaja sitten mittasi ulkolaitteesta kaasun määrän ja se olikin ihan pyöreä nolla. Lisää kaasua ja kone taas toimii! Korjaajalle maksu 400 bathia eli noin kympin korvilla.


16.11.2018 perjantai

Eipä täällä mitään kummaa! Se minua vaan kismittää, nuo siipeilijät! Kyllä ollaan tulossa nyyttäripohjaisiin juttuihin, mutta ei tuotaisi mitään mukana. Kyllä jokaisen pitää tuoda omat juotavat mukanaan, oli se sitten vesipullo, olut tai muu juoma syötävästä puhumattakaan ja sitten vielä

työmatka hoituu näinkin

tivataan, että onko tuolitkin tuotu rannalle, argh! Kas, kun ei tarvitsisi ihan hakea kotoa ja vielä pukeakin sopivat vaatteet päälle! Toinen raivostuttava juttu on tuo ainainen Finnairin moittiminen. Nytkin oli somessa kitinää, kun Finski on alkanut veloittaa ihan 7 euroa viinistä ruuan kanssa, voi hellanlettas! Kyl maar nuo kitisijät nyt saavat tosi pahoja traumoja! Jos on varaa lentää tänne, on luultavasti varaa ostaa se viini tai sitten olla juomatta. Meikäläisetkin on selviytyneet 10 tunnin lennosta tänne ihan ilman viiniä, vesi sopii paremmin. Ensinnäkin viini ei edes sovi sen lentokoneruuan kanssa, menee hyvä viini hukkaan. Ei sillä, en moiti ruokaa, yleensä en edes syö niitä loppuun. Koneessa vaan istutaan tuntitolkulla, eihän siinä tule edes nälkä, kun ei mitään teekään! Muutenkin jengi haukkuu Finskiä. Me lennetään mieluusti Finskillä; suora lento, ei välilaskuja ja palvelu ihan kelvollista ja suomen kielellä, ei me mitään kuninkaallisia ollakaan ja hintakin ihan sopiva! Aina kun jotain tapahtuu, se on Finskin vika vaikkei olisi mitään yhteyttä. Nytkin, ennen tänne lähtöä oli Finskin lentoja peruttu. Koneessamme oleva mukava purseri kertoi, että ne perutut lennot johtuivat syksyllä Chicagossa sattuneesta kolarista. Siellä kentällä oli lastausauto törmännyt Finskin koneeseen (sehän on tietty Finnairin vika) ja kylkeen oli tullut 1,5 x 1 metrin kokoinen reikä. Sitä nyt jossain korjaillaan, eihän siinä hajonnut pelkkä seinä vaan tuolit ja kaikenlaisia rakenteita, eikä niitä viikossa korjata. Ei Finnairilla ole jossain nurkassa konetta seisomassa varalla, ei millään muullakaan lentoyhtiöllä. Ja niitä peruttuja lentoja oli muuten useampaan paikkaan, ei kone lennä jatkuvasti esim. väliä Helsinki-Bangkok, vaan se samainen kone lentelee eri paikkoihin eri päivinä. Siksi tuntuu, että lentokoneita on enempikin rikki, se on se samainen kone. Tulipa taas naristua, vähän helpotti!
Täällä on muuten tosi vähän jengiä. Sen huomaa liikenteessä, kaupoissa ja kuppiloissa. Tähän meidänkin kulmille on tullut useampi uusi ruokapaikka ja lisää on rakenteilla. Tuon uuden Sevenin viereen on valettu ihan valtavan suuri betonilaatta, taitaa tulla joku tori tai muu sellainen. Alueella on kyltti, jossa lukee jotain Thaimaaksi ja numero 18, thaimaata ja vuosiluku 2561 eli luulisin 18. päivä jotain tapahtuvan, ehkä avajaiset. Minun on pitänyt ottaa kyltistä kuva ja kysyä näiltä meidän miniöiltä suomennosta, mutta olen aina unohtanut. Kiinnostaisi tietää tekstissä oleva kuukausi, thaimaata kun en osaa lukea, numerot on helppoja!

23.11.2018 perjantai

Kyl viikot taas menee nopsaan ja tekemistä riittää! Eilen ajelimme päivällä fillareilla 19 kilsaa ja illalla reput selkään ja rantakadulle. Tosin menimme ensin Lean ja Pertsan luo, koska tarkoitus oli lähteä rannalle tiirailemaan syksyn suurinta juhlaa Loi Krathongia, lausutaan thaimaalaisittain Loi Katon. No, pääsimme perille ja hui sentään, vilkaisimme partsilta meille päin ja siellä oli hurjan näköiset pilvet. Hetken päästä alkoikin sitten tosi raju ukkonen ja vettä tuli tosi kaatamalla, sade kesti reilun tunnin. Pattayalla olikin sitten kova kaaos, kadut tulvivat vettä. Näin kuvan siitä Facebookissa, kun Arja ja Jukka olivat juuri siellä suunnalla. Kävi sitten niin, ettemme lähteneetkään minnekään rannalla, vaan jäimme kyläreissulle. Puolen yön maissa tilasin Grab-taksin ja aikansa pyörittyään se löysi meidät siitä kadulta ja pääsimme kotiin. Matkalla ajoimme Beach Roadin kautta ja siellä oli katu ja jalkakäytävät täynnään väkeä, ranta sitä vastoin oli ihan tyhjä ja pimeä. Ei se niin vaarallista ollut jäädä näkemättä tuota juhlaa. Olemme kahtena vuotena olleet tuossa juhlassa rannalla, Pattayalla ja täällä Jomtienillä, joten ei se ihan uusi juttu meille ollut!

Silver Sand Villassa on virkatut korit ja liinat eksyneet kattoa 

koristamaan

Tänään taas ajelimme fillareilla ja myöhemmin katsoimme telkusta uutisia. Kyllä se vaan tämän Loi Krathoningkin pitää muuttua. Siinähän lasketaan vesille, jokiin, mereen, järviin ja kaikkialle veteen (myös sadetulvan täyttämälle kadulle) kellumaan sellaisia hienoja kukkasysteemejä kynttilöin. Pimeällä lähetetään sellaisia tulilyhtyjä taivaalle, jotka sitten aikansa noustuaan putoavat maahan. Joskus ne jäävät jumiin sähköjohtoihin ja pudotessaan voivat aiheuttaa tulipaloja. Tuossa meidän WatBoonin temppelillä oli tehty vesiallas näitä asetelmia varten, näimme kun oikaisimme temppelialueen poikki. No, sitten tänä aamuna kaikki kynnelle kykenevät valtion virkamiehet ja vapaaehtoiset alkoivat siivota sotkuja aamuvarhaisella. Uskomaton määrä roskaa, eikä ne kaikki päädy roskiksiin, vaan arvatenkin tuonne merelle! Telkkarista näimme, kun oli rakennettu allas näitä kukkalaitteita varten ja sieltä ne ohjattiin isoon altaaseen, josta ne oli sitten helppo korjata pois! Ai niin, tuo Loi Krathon on sadekauden loppumisen juhla. Äsken väkersin kameran jalustimen auki ja otin kuvia tuosta täysikuusta. Ihmettelin alkuun sumeita kuvia, kunnes älysin linssin menneen huuruun ilman kosteuden vuoksi. Ei sitten muuta, kuin odottelua ja aloin saada hyviä kuvia. Minulla on 3 telinettä kameroihin, yksi kaupunkikodissa, yksi mökillä ja yksi täällä. Tosin olin jostain syystä vienyt viime keväänä tuon telineen kotiin, onneksi huomasin ja toin takaisin. Pimeällä kuvatessa tuo jalusta on ehdottoman tärkeä, koska pimeällä kuvatessa kamera ei saa yhtään heilahtaa, menee kuva piloille.

Alla olevat kuvat on napattu netistä:

näitä lähetetään vesille

nämä lähtevät taivaalle

kaunista nyt, mutta aamulla....

Tässä netistä löytämääni tietoa tuosta juhlasta:

Perinteisen kalenterin 12. kuukaudelle sijoittuvan täysikuun aikaan ihmiset laskevat hyvän onnen toivossa kanaviin tai jokeen pieniä koristeellisia lauttoja, krathongeja, joissa on kynttilöitä ja suitsukkeita. Kynttilä ja suitsukkeet sytytetään, lautta vapautetaan veteen ja samalla toivotaan hiljaa jotakin. Jos tuli ei sammu ennen kuin lautta on kadonnut näkyvistä, toive toteutuu!

Samaan tapaan taivaalle lähetetään paperista tehtyjä lieriömäisiä kuumailmalyhtyjä (khom fai, kuva). Nämä ovat erityisen suosittuja Chiang Maissa, mutta niitä käytetään ympäri maata. Vaikka lyhdyt ovat upean näköisiä, ne saattavat sytyttää tulipaloja ja vaarantavat lentoja, joten viranomaiset ovat yrittäneet suitsia perinnettä kieltämällä pallojen lähettämisen lentoreittien varrella.

Loi Krathong on noin 700 vuotta vanha festivaali, jota vietetään sadekauden päättymisen kunniaksi. Veden ääressä vietettävillä rituaaleilla kunnioitetaan veden henkeä ja kiitetään saaduista sateista ja riisisadosta. Lautan tai kuumailmalyhdyn lähettäminen pois voidaan nähdä myös luopumisena huolista ja vihasta, jonka jälkeen elämää voi jatkaa vapaana. Jotkut laittavat mukaan omia hiuksiaan tai kynnenpalasia, mikä kuvastaa pahoista osista luopumista.

Aidot krathong-lautat tehdään banaanipuun aineksista. Pätkä puuta tulee pyöreäksi pohjaksi, johon kiinnitetään koristeellisesti leikattuja ja taiteltuja banaaninlehtiä sekä erilaisia kukkia. Kouluissa lauttoja saatetaan askarrella myös pahvista ja paperista. Pienten lauttojen lisäksi eri valtion virastot ja yritykset tekevät omia, suurempia versioitaan. Näiden koristeellisten luomusten kesken järjestetään myös kilpailuja.

Ympäristöystävällisen perinteisen banaanilautan rinnalle on valitettavasti ilmaantunut myös styroksista tehtyjä krathongeja. Ne eivät kovin hyvin sovi Loi Krathong -juhlan toiseen ideaan – sillä olisi nimittäin tarkoitus myös pyytää anteeksi myös veden saastuttamista! Näiden luonnossa huonosti hajoavien versioiden myynti on jo monin paikoin kielletty, eikä sellaisia kannata ostaa.

26.11.2018 maanantai

Sillä lailla, minähän loikin monta päivää eteenpäin ja juttuja jäi kertomatta! No, tässä yhtenä päivänä, taisi olla viime torstai Loi Krathong-päivä, tulimme fillareilla kotiin ja kappas, takapihalla olikin poliisi ja muuta väkeä. Tuossa talon päädyssä on ollut tuollainen tosi iso kolmipyöräinen prätkä (pienen auton kokoinen) koko sen ajan, kun olemme täällä olleet ja ties kuinka kauan ennen sitä. Pihalla näköjään selviteltiin pyörän tilannetta ja me tulimme siihen tulokseen, että se pyörä oli

Jomtienin maamerkki

varastettu, ollut koeajossa tai vuokrattu jostain ja jätetty palauttamatta ja jätetty kylmästi vaan meidän pihaan. Siihen tuli sitten lopulta joku lukkomestari ja aikansa touhuttuaan lähti motskari käyntiin ja poliisit veivät sen jonnekin, tulipa pihaan taas tilaa! Toisena päivänä ajelimme sitten tuonne Jomtien kompleksiin, sinne on avattu uusi konditoria-kahvila, joku ranskalainen mies on sen perustanut. Löytyihän se paikka sitten keskeltä homokompleksia, ihan totta, siellä on vain homoja! No, ei se kahvilaa pilaa! Olipa siellä kahvilassa sitten paljon erilaisia leipiä ja se ranskalainen kondiittori tuli heti kertomaan minulle niistä myynnissä olevista leivistä ja pari ostinkin. Mutta mutta, ne muut ihanuudet! Kaikenlaisia ihania leivonnaisia! Olin sitten vahva, enkä ostanut muuta! Nooh, oikea syyhän oli meidän fillarit, ei niitä herkkuja olisi voinut pitkään tarakalla kuljetella, se siitä vahvasta luonteesta! Täällä on muuten sellainen kummallinen laki; alkoholia myydään kaupoissa, kuppiloissa ja ravintoloissa kello 11-14 ja 17-24. Syytä tähän ei ole vielä kukaan osannut selittää. Kuitenkin Sevenit ovat myyneet noista kellonajoista piittaamatta, paitsi tänä syksynä eivät hekään enää myy, on varmaan joku kovistellut. Eräänä iltana unta odotellessani mietiskelin kaikkea ja yhtäkkiä kuului vierestäni lattialta ääni, kuten joku siipirikko lintu olisi räpistellyt! Pomppasin ylös ja laitoin jalkani varovasti lattialle, enhän tiennyt mitä siellä on! Syy ei kyllä ollutkaan kovin kummoinen; lattialla oli pikkukori, siinä pikku sipsipusseja (täällä on muuten tosi pikkuisia pusseja, suupaloja) ja olin heittänyt putkityynyn huolimattomasti nurkkaan korin päälle, se oli kallistunut ja ääni tuli niistä pusseista. Vaan kylläpä pelästyin, ihan sydän läpätti reippaasti! Lauantaina kävimmekin hakemassa Marjon kanssa hänen tilaamansa lasilevyn pöydän päälle. Tosin thaimaalaiseen tapaan sitä lasia alettiin leikata vasta, kun tulimme sitä hakemaan, piti olla valmiina. Veimme Marjon laseineen kotiin ja suuntasimme Lean ja Pertsan luo, he hyppäsivät kyytiin ja ajoimme Watsaduun. Se on sellainen rautakaupan tyyppinen iso kauppa. Sieltä Lea ja Pertsa ostivat uunin. Niitä oli siellä kaiken kokoisia ja yksi oli tosi hyvässä tarjouksessa, vaan liian pieni. Tehtiin sitten kaupat ja myyjä tarjosi meille mehua ja esittelyuunissa tehdyt täytetyt leivät. Ja taas thaimaalaiseen tapaan, meistä otettiin kuvia, taisi olla ensimmäinen uunikauppa. Siinähän sitä touhua kerrakseen yhdelle päivälle. Vaan eipä

pihan autokatos on purettu

riittänyt! Voiko hiljaisuuteen herätä? Kyllä vaan voi! Heräsin puolenyön aikoihin ja oli hiiren hiljaista. Ensin ajattelin, että on ollut sähkökatko, en voinut tarkistaa sähkökellosta, koska olin laittanut siihen patterit juuri sähkökatkojen vuoksi, höh! Vilkaisin ilmastointilaitetta, ei toiminut, ei virtavaloa. Aikani odoteltuani sähköjen paluuta, korvani havaitsivat olkkarista jääkaapin hurinaa. Taas pomppasin ylös, suunta olohuoneeseen; jääkaappi toimi ja vilkaisin olohuoneen ilmastointia, se toimi! Seppokin siihen heräsi ja ryntäsi sulakekaapille. Hän paineli muutaman kerran virtanappuloita tai jotain, kunnes ilmastointi lähti taas päälle! Kumma juttu!
Eilen kävimme Lean ja Pertsan luona iltapäivällä maistelemassa heidän uudessa uunissa paistunutta makaroonilaatikkoa ja kylläpä olikin hyvää. Sieltä ajoimme Pratamnakille Marjon ja Christerin luo pikkujouluihin. Jätimme auton parinsadan metrin päähän ja tallustelimme perille. Siellä olikin jo porukkaa, tuttuja ja tuntemattomia, joihin kyllä tuli illan kuluessa tutustuttua. Illan aikana tuli ilmi sama juttu, johon mekin olemme kotomaassa törmänneet. Ihmiset kyselevät, että kuinka saatte ajan kulumaan siellä Thaimaassa. Helppo juttu vastata, mehän asumme talvet täällä ja aika kuluu ihan kuin kotimaassa. Emmehän me täällä lomailemassa ole! Oli oikein hauska ilta ja kaikki suunnistivat kohti kotejaan yhdentoista maissa! Tämä päivä menikin pyykätessä, kotihommissa ja fillaroidessa.
Nyt en somista tekstiä kuvilla, myöhemmin sitten! Seppo kun kärttää tuolla nettiliittymää uutisten lukua varten, meillähän on käytössä vain yksi talon nettiliittymä! Eli palaillaan taas!


30.11.2018 perjantai

Tiistai menikin fillaroidessa hyvässä säässä, ei liian kuuma ja sopivasti tuulikin puhalteli. Tiistaina kokoontui Seuralla ensimmäisen kerran neulekerho. Tosi hyvä juttu, että naisillekin on jotain

toimintaa, en aina jaksa kuunnelle noita ukkojen samoja jorinoita, välillä suorastaan pitkästyn. Nyt on edes kerran viikossa meille naisillekin jotain. Muutamalle "ope" neuvoi sukan kutomisen alkeita ja muilla oli oma työ mukana, mikä kelläkin. Siinä neuloessa tuli kaikenlaisia vinkkejä liittyen neulontaan ja muihinkin juttuihin täällä talvimaisemissamme. Uusia ihmisiäkin siinä oppi tunteman, olihan meitä 8 neuleihmistä koolla. Tämä kerho kokoontuu joka tiistai jatkossa, kivaa!
Keskiviikko meni taas fillareiden päällä. Seppo on vähän joutunut satulaani asentelemaan ja nyt se on hyvällä mallilla. Kun satulaa siirtää sentinkin, muuttuu koko ajoasento, ihan totta! Ihan hassua, mutta nyt tuli käsivarret kipeiksi sekä reidet muutaman sentin tai oikeastaan millin vuoksi! No, kyl kroppa siihen kohta taas tottuu! Eilen olikin sitten kaikenlaista tapahtumaa. Aamulla ajoimme auton parkkiin Beach Roadille ja hyppäsimme lavalle, ajoimme Pattikselle ja siellä kävelimme Opticaliin. Seppo halusi näöntarkastuksen ja tilasi uudet linssit. Hänellä on kahdet samanlaiset lempikehykset ostettuna täältä ja toisiin tulee nyt uudet linssit. Liikkeessä on Suomea puhuva thaikku, asunut Suomessa ja nyt täällä jo useamman vuoden eli puhuu suomea ja thaimaata, mutta ei osaa lukea thaikirjaimia. Seppo sitten kysäisi häneltä, että onko Memorial Hospitaalissa suomitulkkia, mutta hän ei tiennyt. Olisimme halunneet rekisteröityä sinne, jos joskus, toivottavasti ei, tulee sinne asiaa. No, tämä optikko sanoi, että mennään käymään siellä, hän lähtee tulkiksi! Oho, olipa palvelua! Se Hospitaali sijaitsikin siinä ihan melkein kadun toisella puolella ja asiamme tulikin hoidettua. Saimme molemmat sellaiset asiakaskortit mukaamme. Sieltä läksimme sitten kävelemään Second Roadille kohti Night Marketia ja hetken päästä kuului kova kolaus. Siinä ihan vieressämme ajoi kaksi mopoa yhteen, kolaroivat siis. Luultavasti heille ei mitään vakavaa sattunut ja nopsaan yksi mopotaksikuski kävi niitä mopoja korjaamassa sivuun keskeltä katua. Emme sitten jääneet siihen enempää töllistelemään ja jatkoimme matkaamme. Tutkailimme sitten torilla hetken, osa kojuista oli vielä sulki ja menimme alueen perälle syömään. Siellä oli ruoka edelleen yhtä hyvää kuin muistimme sanoi. Jatkoimme matkaa kohti Beach Roadia, koska sieltä saa hypättyä lavaan kotimatkaa varten. Oikaisimme Festival Centerin läpi, ihanan viileää ja jatkoimme kävelyämme smoothie baariin. Sen jälkeen jaksoimme taas jatkaa matkaa. Kahdella lavalla pääsimme Jompparin Beach Roadille ja hyppäsimme autoon. Emme ajaneetkaan kotiin vaan Thepprasitille autopesulaan. Oli niin hiljainen liikenne, jotta arvelimme olevan hyvä ajella pesuun, vaan kuinkas kävikään!

Jatkoa saatte hiukka odotella, Seppo haluaa nyt lähteä maalikauppaan! => ei löytynyt maalia

Eli auto pääsi heti pesuun ja taas kelpaa ajella. Läksimme siis ajelemaan Thepprasittiä pitkin kohti kotia. Juuri ennen, noin 20 metriä, kun olisimme kääntyneet oikealla kodin suuntaan, pysähtyi liikenne tykkänään. Vastakkaisella kaistalla tuli autoja minuuttitolkulla, kuinka niitä riittikään, kunnes sekin loppui. Edessä täysin tyhjä tie ties minne saakka ja sitten alkoi tulla vilkkuautoja, isoja, pieniä ja moottoripyöriä. Lopulta eteen pysähtyi poliisi autoja ja kaikki autot ja mopot odottivat kiltisti pitenevässä jonossa. Jonon pää oli varmaan jo Pattayalla ja vaikutti varmaankin Jomtienille saakka. Reilun puolen tunnin päästä poliisi ohjasi oikealle kääntyvät pois jonosta ja muut jäivät vielä jonoon. Arvelimme siinä olleen iso onnettomuus tai prinsessa oli menossa jonnekin. Illalla katselimme uutisia, mutta tuosta ei mitään mainintaa. Eilen sitten jahtasimme sitä automaalia, turhaan. Mutta illalla tärppäsi, telkkarin uutisissa näytettiin, kun prinsessa oli käynyt Pattayalla temppelissä hautajaisissa eli siitä se jonotus johtuikin!