keskiviikko 2. joulukuuta 2015

JOULUKUU

1.12.2015 tiistai


Rautakauppaa, Sukkarin Big C:tä.... Etupäässä klubin juttuja kaupoilla! Agabea varten joulukortteja, tonttulakkeja, nitojaa, sekä klubille kettinkiä, lukkoja jne. Klubin pihassa on sellaisia isoja laatikoita, joihin tuodaan päivittäin jäätä ja ne toimivat täällä jääkaappeina. Niissä ei ole ollut tähän asti minkäänlaisia lukkoja. Nyt niihin laitettiin ketjut ja lukot. Sitten romppeet klubille ja siellä söimme. Vein myös klubin koneelle Changin valokuvat tikulta. No, Sepolle taas siunaantui lisää hommia, sahausta ja jotain niihin ketjuihin liittyvää juttua. Siis kotiin rautakaupan kautta - taas! Koko päivä meni taasen klubin juttujen kanssa. Ja sitten joku kehtaa marista, ettei me nuoremmat muka tehdä mitään kerhon hyväksi ja katin kontit! Kaikki kerhon hommat eivät suinkaan näy siellä keittiössä vaan sitä tehdään myös ja useimmiten muuna aikana, kuin kerhon aukioloaikana, kuten olette varmaankin lukiessanne havainneet. On pottuteatteria, jäsenkirjurin hommat, laskujen kirjoitusta, myynti-ilmoituksia kerhon ilmoitustaululle, kauppareissut, Agabe, suunnittelua, remonttia ja vaikka mitä. Tämä on sitä tavallisille jäsenille aivan näkymätöntä hommaa, ei sitä mikään hyvä haltija tee tuosta vain yön aikana. Ei pitäisi turhia marista, jos ei omaa fakta tietoa! Ugh, olenpa minäkin nyt marinani marissut! Ja hei, olen vihdoin saanut kutimeni esiin. Aloin kutoa kaulahuivia naisten golfia telkusta katsellessani, se tulee Jinnylle, ettei heti Suomessa palellu. 

2.12.2015 keskiviikko

Pattaya näköalapaikalta

Aamulla klubille tekemään ketjuhommat loppuun. Sitten meillä oli ex-Carrefurissa treffit Atskin ja Vimonin kanssa. Ensin syömään ja sitte ukot jäivät kahvilaan ja minä Vimonin kanssa kultaostoksille. Kylläpä siellä olikin kauniita koruja. Täällä on kultakauppoja kahta sorttia. Toisessa on jonottain ihmisiä ja toisessa useimmiten ei ketään. Olen aina ihmetellyt miksi näin! Nyt sekin selvisi. Kultakaupassa, jossa jonotetaan, kultaa koruina kullan päivähinnalla ja se toinen on korukauppa ja siellä myydään kultakoruja. Ymmärsitkö eron? Tein ostokseni ja koru laitettiin pussiin, paperikassiin ja sinne lisättiin vielä juomalasi mainoksena. Korun laitoin tietysti piiloon veskaani ja lasi oli yksinään paperikassissa. Kaikkihan siellä tietävät mistä sellaisen paperikassin saapi, rosvotkin. Taidan olla ylivarovaunen, vaan onko siitä haittaa! En kerro mitä sieltä ostin, koska se on tilaus Suomesta ja tulee lahjaksi. Matka jatkui sitten Big C:n puolelle ostoksille. Illalla blogin kirjoittelua ja Seppo alkoi sahaamaan viemärinputkesta (halkaisija noin 20-25 senttiä)  30 senttisiä pätki. Niitä Risto ja JP tarvitsevat kinkkujen pussituksessa liittyen savustettuun kinkkuun, juu! En ihan ymmärtänyt ideaa, mutta ei kai minun tarvitsekaan. Tuotiin myös klubilla säilössä olleet 2 matkalaukkuamme kotiin, niiden sisällähän on vielä pienemmät laukut ja vielä lentolaukut.

3.12.2015 torstai

Vietiin aamusella matkalaukut säilöön Naskalien kämppään, olimmehan saaneet siihen Jonelta luvan, koska he eivät itse ole vielä täällä. Läksimme sitte autolla tuohon likelle käymään Annelin luona. Seppo selvitti siellä pari viemäri- ja vesikraanajuttua. Pois lähtiessämme alkoikin taas sadella ja
ukkostaa. Ajoimme klubille syömään ja viemään niitä putkenpätkiä. Seppo parkkeerasi ihan klubin viereen, minä otin putkenpätkäkassit ja läksin astelemaan sateen saattaessa sisään klubille. Onneksi oli torstai eikä klubilla ollut juurikaan väkeä, yhden käden sormet riittivät porukan laskemiseen. Tein siis näyttävän sisääntulon! No, satoi ja läpykkäiden pohjat oli märät, liukastuin lentäen selälleni lattialle. Kaikki ne halvatun putkenpätkät lenteli pitkin ja poikin klubin lattialle kolisten. Onneksi minuun ei kuitenkaan sattunut, voihan joku paikka huomenissa olla hiukan kipeä. Sieltä sitten sulkemisaikaan eli neljän maissa takaisin kotiin kotikadun T-paitakaupan kautta. Heräsimme vähän liian myöhään tuon paitajutun kohdalla. Täällä Thaimaassa on 11. joulukuuta pyöräilytapahtuma; Clean bike for Dad ja siihen liittyviä keltaisia paitoja etsimme. Minulle on löytynyt, mutta Sepon kokoa ei taida enää löytyä. Tämä tapahtuma liittynee ensi lauantain Kuninkaan syntymäpäivään, jolloin on myös isänpäivä. Elokuussa on kuningattaren syntymäpäivä ja siten myös äitienpäivä. Kolmisen vuotta sitten ostimme tänne polkupyörät ja olimme kummajaisia täällä, pyöräilijöitä oli tosi vähän. Nyt täällä on pyöräilijöitä ilmestynyt tosi runsaasti ja lisääntyy vain. Enää emme ole kummajaisia, tosin Suomi-pyörämme herättävät edelleen huomiota.

4.12.2015 perjantai

Aamulla vähän sateli, mutta uhmattiin sadetta lähtemällä golfaamaan. Tosi mustat ukkospilvet kyllä vaanivat vuorten takana ja yrittivät päästä niiden yli. Kentällä olikin tosi paljon thaikkupelaajia. Kävimme ensin rangella lyömässä pari lootallista palloja harjoituksen vuoksi, ettei verryttelylyöntejä tarvitse harjoittaa sitten kentällä ja peli lähtisi heti hyvin vauhtiin. Ja hyvinhän se lähtikin sitten käyntiin. Kentällä sai kyllä joka tiiauspaikalla tovin (5-10 minsaa) odotella ruuhkan vuoksi ja

golf-kentän apina
thaikuilla on kumma tapa pelata 6-7- hengen ryhmissä ja se todella hidastaa koko kentän peliä. On turhauttavaa odotella ja pelin rytmi menee piloille. Meidän matkaan liittyi parin väylän jälkeen yksin pelaava thaikkumies. Hän kertoi olevansa opettaja, ei armeijan palveluksessa, olimmehan armeijan kentällä ja suurin osa on armeija väkeä. Hän sitten kyseli kuultuaan olevamme suomesta, että puhutaanko suomessa ranskaa, olisikohan hän sitten ranskankielen ope. Hänellä oli myös kaksi tytärtä, toinen asui Alaskassa ja toinen New Yorkissa ja hän oli jäänyt leskeksi kuutisen vuotta sitten.
Taukopaikalla hän sitten jäi tauolle ja me jatkoimme matkaa. Pelasimme 9 väylää loppuun, menimme syömään Kau pat kait pohtien toisen kierroksen palaamista. Siinä syödessämme seurasimme kentän tapahtumia ja päätimme lähteä kotiin. Kentälle tuli pelaajia aina vaan lisää, ryhmät olivat tosi suuria, porukka haki kassikaupalla olutta kierrokselle mukaan, ukkospilvet vaanivat edelleen ja olisi kaiketi tullut jo pimeätä ennen kuin olisimme päässeet kierroksen loppuun. Taisi olla monella thaikulla tänään vapaapäivä kunkun huomisen synttärin vuoksi.

5.12.2015 lauantai

Kuninkaan synttärit, isänpäivä, meidän 43. hääpäivä, isäni ja äitini hääpäivä myöskin

Pilvinen päivä, ehkä sadetta tiedossa. Lähdimme puolen päivän maissa ulkoiluttamaan sateenvarjojamme iltatorin suuntaan. Pihassa kuvailimme kuninkaan synttäreiden kunniaksi tehtyä "alttaria" ja portilla piti kuvata juuri valmistunutta henkientaloa, hienoja molemmat. Portinvartija halusi ehdottomasti kuvata meidät siinä henkientalon edustalla. Sepon mielestä se vartijamme oli humalassa, ehkä! Kävelimme sitten Watboonille ja sieltä iltatorille, tosin moniputiikki oli suljettuna tänään. Ostimme sieltä hyttysjuttuja sekä adaptereita, jotta vempaimet toimivat kotomaassakin.


Haluan mökillä laittaa terassin puskaan joulukuusen valot, mutta niissäpä on vanhan mallinen pistoke ja Seppo keksi että adapterillahan se saadaan toimimaan. Sieltä sitten hyvän sään aikana Sevillaan syömään, sananmukaisesti. Ennen kuin ehdimme saada ruuat eteemme, alkoi kaamea sade, kaikkialla tulvi vesi. Sateen jälkeen jäimme siihen vielä istuksimaan ja Ritahan sieltä tulla töpsytteli sateenvarjon kera. Hän kertoi lähtevänsä etuajassa kotimaahan, koska hänen lapsenlapsi on vakavasti sairaana, lupasi kyllä tulla ensivuoden puolella takaisin. Hetken päästä siihen tupsahti Reijokin ihmetellen, missä olemme luuranneet ja sitä samaa sanoimme hänelle takaisin. Terhi oli klubilla töissä ja Reijo tuli syömään Sevillaan, koska he asuvat ihan siinä kulmalla. He ovat viime kesänä muuttaneet kokonaan Hankasalmen Niemisjärvelle Joensuusta, missä nyt asustelee Terhin sisko. Jutustelimme siinä aikamme Reijon kanssa ja lähdimme tallustelemaan kohti kotia kierrellen valtavia vesilätäköitä. Illalla sitten soittelin vielä parvekkeelta äiteelle Suomeen ja huomasin siinä "hylätyssä" vartiokopissa vartijan ja kuinkas kävikään; 2 vartijaa juhlisti Isänpäivää ja kippasivat juomaa pulloista kitusiinsa. Näin Isänpäivää vietettiin vartijakopissa viime vuonnakin.

6.12.2015 sunnuntai,  Suomen Itsenäisyyspäivä

Seppo asetteli heti aamutuimaan partsille Suomen lipun juhlistamaan päivää. Joku väittää, ettei Suomi ole enää itsenäinen EU:n takia, mutta minusta on. Voisimmehan viettää Venäjän päivää, jos aikoinaan olisi käynyt hyvin huonosti. No, aina kaikesta löytyy valittajia! Juu, aamulla oli sitten
jumissa
vartijankopissa yksi vartija nukkumassa humalaansa ja päivävuorolainen sitten kävi seitsemältä hänet herättelemässä. Seppo lähti sitten autoa pesettämään, mutta tie oli tukittu, 3 autoa rinnakkain. Autot kyllä täällä parkkeerataan tuolla lailla, mutta silloin auton vaihde jätetään vapaalle. Tässä autossa ei niin oltu tehty, vartijat yrittivät sitä työnnellä, ei hievahtanutkaan. Tosin siitä siirtelystä ei kyllä olisi meidän autolle ollutkaan mitään hyötyä, koko ajan 3 auto rinnan. Lopulta puutarhuri joutui avaamaan puomin sekä ottamaan rautaportista ketjun lukkoineen ja päästi Sepon sitä kautta ulos. Illalla sitten klubille juhliin. Sääkin suosi, ei satanut. Porukkaa tosin oli tullut vain puolet viime vuotisesta, täällä on kaiken kaikkiaan tosi vähän turisteja, suomalaisetkin ovat vähissä. Siinähän se ilta meni kuitenkin mukavasti herkkuja maistellessa, olipa sitä musiikkipitoista ohjelmaakin ja loppuillasta tanssit. Joku oli lahjoittanut seuralle kehystetyn kuvan presidentti Niinistöstä ja toisen, jossa oli pressa Jenninsä kanssa, oikein söpö kuva.

7.12.2015 maanantai
Ei pottujen kuorintaa, vasta tiistaina. Tosi upea sää ja läksimme sitten pyöräilemään. Matkaa tuli ainakin 15 kilsaa, pyöräni mittari ei tykkää toimia täällä. Seikkailimme etsien erästä tiettyä tietä, vaan emme kyllä taaskaan sitä löytäneet. Paljon muita uusia teitä kyllä löysimme, tosin moni päättyi umpikujaan. Olemme ajaneet sen reitin aiemmin, mutta toisin päin, kuinka voi olla näin vaikeaa

löytää se tie takaperin. Kävimme torilla ostamassa meloni smoothiet, oli pakko siinä kuumuudessa saada jotain piristävää veden tilalle. Tosin välillä sitä juodessani mietiskelin montako ampiaista siellä oli mukana, ei kyllä tullut mitään sattumia pillin päähän. Siinä tekopaikalla nääs oli valtava parvi ampiaisia, olihan siinä kaikenlaisia hedelmiä smoothien tekoon. Yritti myyjä saada niitä hätisteltyä savulla huonolla menestyksellä. Purkki sitten laitettiin sellaiseen muoviseen kantopussiin, pilli mukaan ja puolet juotuamme saimme laitettua purkin stongaan roikkumaan, kätevää! Ajelimme sitten vielä siellä täällä ja lopulta kotiin.

Kerronpa vielä tästä blogista. Kaikki aina kyselevät kuullessaan kirjoittavani tälläistä blogia, että mistä aiheesta kirjoitan! Jotkuthan kirjoittavat laihdutuksesta, käsitöistä tai jostain muusta aiheesta. Tähdennän nyt vielä tässä ja nyt, että tämä blogi on oikeasti tehty vain ja ainoastaan äitiäni ja isääni varten päiväkirjan muotoon, jotta he voivat lukea kuulumisiamme täältä Thaimaasta ja tietävät kaiken olevan hyvin. Siis en katso olevani ihan oikea bloggaaja, vaikka lukijoita onkin siunaantunut - ties miksi!





8.12.2015 tiistai

Tylsä päivä; pottuteatteria....

9.12.2015 keskiviikko

Aamulla haettiin Lea kyytiin ja vietiin hänet Sukkarin Big C:hen ostoksille. Ostettiin mekin vähän ruokapuolta. Nyt vaan ei passaa paljon ruokia ostella, kun ensiviikolla on lähtö kotimatkalle. On se vaan kumma, on täällä sitten viisi kuukautta tai kahdeksan viikkoa, niin aina sitä jo odottaa kotimatkaa, kait se on tuolla pääkopassa. Kaupoilta sitten mentiin klubille syömään Pertsan keittämää lohisoppaa. Pertsa ja Lea asuvat ihan siinä klubin liepeillä ja Lealla oli siitä lyhyt matka kävellä kotiin.

10.12.2015 torstai

Se oli tänään golf-päivä. Kylläpä oli hiljainen liikenne, ei näkynyt edes koululaisia. Kentällä sitten meille valkeni, että on pyhäpäivä. Arvatkaa vaan oliko kenttä taas täynnä väkeä. Ei kun sekaan vaan ja olipa tosi kuuma päivä. Välillä vähän arvelutti pallon lyöminen veden yli, koska siellä oli kolme solttua sukeltelemassa ja keräämässä palloja. Onneksi kukaan heistä ei saanut palloa päähänsä. Paluumatkalla kävimme syömässä Sevillassa, siellä aina takuuvarmasti hyvää ruokaa. Sitten kotio ja bägit sisään mailojen pesuun. Auto piti tyhjentää huomista tukku reissua varten ja ensi viikolla emme enää mene golfaamaan. Ja sitten hommien jälkeen aioin katsoa telkusta uutiset seiskalta, vilkaisin kelloa ja se näytti 20 vaille 7. No, samalla kuului kahahdus ja sähköt katosivat. Kurkistin käytävään ja siellä paloi varavalot, eikä ulkonakaan ollut valoja. Siis koko talo pimeänä. Onneksi vastapäisessä talossa on jo asukkaita ja sieltä tuli hiukan valoa pihaan. Sähköttömyys vain kesti ja kesti, onneksi meillä on pari aurinkokennolamppua eli meillä oli valoa sisällä. Kynttilän laitoin partsille ja nyt oli taas hyötyä hyttysovistakin. Muuten ei olisi voinut ovea partsille pitää öttiäisten vuoksi ollenkaan auki, siten kulki hiukan ilmaa. Loppujen lopuksi sähköt olivat poissa yli 3 tuntia. Kun sähköt vihdoin tulivat, kuului ulkoa parvekkeilta hihkumista ja kätten taputuksia! On meillä ennenkin ollut sähkökatkoja, mutta koskaan ei näin pitkää. Piti jo sulkea tabletit ja mokkulat, jotta niissä olisi virtaa, jos katkos olisi kestänyt vielä pitempään. Läppärikin jo yöpöydällä alkoi vilkutella valojaan virran toivossa.

11.12.2015 perjantai

Bike for Dad, osallistujia Bangkokissa yli 60 000 ja lisäksi
tapahtumia ympäri maailmaa, pohjoisin paikka taisi olla
Tanskassa Köpiksessä, New Yorkissakin oli jne.

Hikisen yön jälkeen pomppasimme hereille. Linnut ulkona olivat päättäneet pitää oikein kunnon konsertin! Ensin luulin meillä olevan ikkunat auki, vaan ei ollut ja silti se konsertti kuului aivan kuin vieressä olisivat laulaneet. Oli kyllä kiva kuunnella sitä ja konsertti jatkui ihan ysiin asti. Aiemmin meille ei lintujen ääntä kuulunut, mutta tuohon vastapäisen talon pihalle tuotiin viime keväänä paljon erilaisia puita ja johan linnut tykkäsivät. On niitä mukavampi kuunnella kuin ohi ajavia mopoja!
Tänäänkin on lähdettävä klubille fillareilla, koska siellä on tarjolla kaalilaatikkoa ja se on sitten taivaallisen hyvää. Kotona ei vaan jostain syystä tule sitä ruokaa juurikaan tehtyä. Ja fillareilla tietty, onhan tänään se Bike for Dad-päiväkin! Eipä sitten muuta kummaa....

12.12.2015 lauantai

Heti aamusta kämpän siivous ja sitten suunta kohti tukkua. Siellä piti heti alkuun ostaa kahvilasta vesimeloni smoothiet, oli taas jano! Sitten kierreltiin ostoslistan kanssa, merkkasin myös kaikki ostokset vihkoon tulevia tilaisuuksia varten ja kärrättiin kaksi isoa kärryllistä (ei mitään markettikärryjä) tavaraa autoon. Oli siinä hiukan omia juttujakin, lastasin ne takapenkille. Sitten ajeltiin klubille ja siellä oli onneksi porukkaa, joten tavarat saatiin kannettua näppärästi sisälle. Sitten alkoi pakkauksien purku ja siinähän ihan tuli hiki. Sitten porukalla viiden hengen voimin tehtiin paketit valmiiksi. Joulupukkikin kävi hakemassa kaksi säkillistä lahjoja. Ostimme tukusta vihreitä sangallisia jätesäkkejä, oli ne kivemman näköisiä lahjasäkkeinä kuin mustat. Sitten Risto toi minulle ja Sepolle hernesopat ja letut hillolla. Olikin jo nälkä. Puoli kuuden maissa läksimme klubilta, mutta veimme ensin Veikon kotiinsa. Kasasin yhteen laatikkoon takapenkin ostoksemme, muutoin en olisi mahtunut sinne istumaan. No, saimme Veikon kotipihallensa ja siirryin etupenkille. Ekassa kurvassa sitten kaatui takapenkillä se pahuksen loota ja kampesin sitä pystyyn. Tietysti se smoothien jämä kaatui penkille, vaan onneksi siinä oli sellainen istuintyyny alla - tietysti juuri sen tyynyn takia se laatikko kaatuikin. Kotipihalla nostin sen laatikon syliini ja eikös pohja pettänyt ja kaikki roinat putosi maahan. Onneksi siellä ei ollut lasitavaraa. Ostimme itselle myös vesilastin sekä laatan sodaa valmiiksi kevättä varten, viinilasit ja nuudelipurkkeja myös. Niitä on helppo valmistaa, kuumaa vettä purkkiin, odota 5 minuuttia ja lusikoi suuhun, hyvää!

13.12.2015 sunnuntai

Aamulla fillareilla klubille, tavarat lavatakseihin, porukat kyytiin ja Sukkaria pitkin Agapeen. Juhla alkoi puoli kymmenen ja väkeä oli enemmän kuin koskaan. Ohjelmaa oli kaikenlaista ja lopulta
Joulupukki "porollaan"
seuran väki kokoontui yhteen, Seppo joutui pitämään pienen puheen seuran nimissä ja toi terveiset Suomen Korvatunturilta itseltään joulupukilta. Sitten seuran väki lauloi yhdessä Maa on niin kaunis ja hyvin se laulettiinkin. Ensimmäisen kerran tuli oikeasti joulumieli täällä tuon laulun myötä! Minä tietysti hääräsin siellä täällä kameroiden kanssa kuvaten. Menin sitten pihalle odottelemaan joulupukin tuloa ja sieltähän hän lopulta hurautti pihaan motskarilla, eipä ollut täällä lunta. Joulupukki jakoi kaikille lapsille lahjapaketit ja sitten syötiin. Ruokaa oli tarjolla monenmoista ja lopuksi piti syödä kahvipullaa, kun ruoka oli sen verran tulista. Siinä sitten jutusteltiin ja tuli aika lähteä kotimatkalle lavatakseilla. Kylläpä ne juhlat menivätkin oikein hyvin ja kaikilla oli hauskaa. Kotona menin heti uimaan ja altaan päässä kääntyessäni ihmettelin mikä tarrasi kaulaani, huiskaisin kädellä ja gekkohan siinä oli. Se oli varmaan pudonnut veteen ja luuli päässeensä kuivalle maalle. No, se ui vinhasti taas pudottuaan veteen ja kohta kiipesi altaan reunalle. Loppuilta kului seuran Agapen juhliin varattujen rahojen tsekkauksessa, tein taksimaksuista ja muista kuluista kuitit kirjanpitoon, latasin juhlakuvat koneelle, lajittelin ja kopioin tikulle seuran sivuja varten. Illalla tilasin Finskiltä seuraavan matkan tänne, lueskelin, kudoin ja seurasimme telkusta golfia.

14.12.2015 maanantai

Jaa, mitähän tänään? Oikein, perunateatteria! Hyppäsimme autoon ja seuralla kuorittiin pottuja, porkkanoita ja sipulia, vaihteeksi! Sitten tein jäsenkirjurihommia ja siirsin Agapen kuvat seuran koneelle. Söimme, ostimme kakkupalat konditoriasta ja haimme siitä läheltä Lean ja Pertsan meille kyläilemään. Keitimme kaffeet, söimme kakkua ja maistelimme hiukan punaviiniä, olihan minulla ihan tuliterät uudet viinilasit. Olimme sitten kaikki neljä parvekkeella, kun siellä pihalla alkoi tapahtua! Vartijakopin luona oli vartijoiden pomo ja kas kummaa, taas siellä kopissa nukkui yksi vartija keskellä kirkasta päivää. Juuri hetki sitten kerroin partsilla Lealle sen kopin aiemmista nukkujista, mutta emme kyllä silloin huomanneet siellä ketään, koska se vartija oli piiloutunut mattojen alle. Pomo siinä sitten posmotti sille vartijalle, komensi kävelemään sinne tänne, tekemään punnerruksia maassa ja kuvasi samalla kännykällä vartijan suoritusta samalla kovasti jotain papattaen. Sitten vartija haki kopista lakin päähänsä, otti sieltä myös eväspurkkinsa ja lähti kävelemään pomon kanssa talon toiselle puolelle mustien vartijan housujensa takapuolen ollessa ihan sementtipölyssä. Tuumailimme siinä partsilla, että olikohan tuo vain esitys meitä varten, kun juuri silloin satuimme partsille koko porukka. Seppo lähti juuri ennen pimeän tuloa viemään Pertsan ja Lean kotiinsa ja palatessaan hän tsekkasi pihalla auton renkaiden paineet. Toinen takarengas hiukan vuotaa venttiilistä, täytyy tarkkailla. Seppo kertoi, että kadulla jossa Lea ja Pertsa asuu, makasi isovalkea koira keskellä katua, eikä väistänyt mihinkään. Siinä sitten kadun reunalla istuskeli muutama remonttimies ja he joutuivat vetämään sen koiran jaloista pois auton edestä. Sellaisia nuo koirat ovat täällä!

Kuvia lisäilen siis ensi viikolla kotomaassa, koska täytyy täällä olevaa nettikorttia säästellä, jotta siinä riittäisi teho torstaihin asti! Juu, virtaa pitää riittää torstaina tehtävään lähtöselvitykseen...

15.12.2015 tiistai    Onnea Hande

Shoppailupäivä Sukkarin Big C:ssä. Kovasti oli autoliikennettä. Ensin syötiin MK:ssa ja tehtiin pikkuisia ostoksia. Paluumatka olikin sitten pitkä, puolitoista tuntia kökötettiin autossa, välillä pääsimme yhden auton verran eteenpäin. Vähän ennen Jompparia olevan u-käännöspaikan (siinä ennen Footmartia ja lentokentälle lähtevien bussien varikkoa)  kohdalla meidän kaistoilla oli bussi poikittain, varmaankin juuri lentokenttäbussi. Se oli todennäköisesti yrittänyt tehdä u-käännöstä ja törmännyt tai joku muu oli törmännyt, siis kolari. Vastakkaisesta suunnasta tulevien valojen vaihtuessa punaisiksi, pääsi siinä bussin takaa aina muutama autoluikahtamaan eteenpäin. Mopothan kaahasivat pitkin kävelyteitä, niitä ei paljon kolari haitannut. Seppo tuumasi, että onneksi on tankki täynnä ja ilmastointi toimii. Onneksi sitten lopulta poliisit olivat kuvanneet onnettomuusautot ja bussi siirtyi pois tieltä.  Kotosalla haimme matkalaukut Naskalien kämpästä ja pakkasimme saman tien kaikki 3 laukkua. Yksi jäi vajaaksi odottelemaan loppuja romppeita. Neljäs laukku mahtui sen kolmannen sisään, eihän sitä tänne viitsinyt jättää. Saimme muuten autonkin katokseen  ja siinä nyt saa kökkiä kuukauden verran sateen ja auringon suojassa.

16.12.2015 keskiviikko
missä se isäntä viipyy, lähdettäis jo
Aina on sanottu, että thaikut eivät huuda suutuksissaan, vaan kyllä huutavat. Aamulla jompikumpi siivoojista huusi tosi vihaisena ja parpatti tuossa alapuolella. Kurkkasin ikkunasta ja siellä seisoi nurkan takaa kurkistellen manageritoimiston poika ja häntä se siivooja kovin sätti. Siitä se poika sitten luimistellen livahti nurkan taa. Mistä sitten oli kysymys, jää meille arvoitukseksi, mutta kovin hurjistunut se siivooja olikin. Fillarimme ovat juuri tuolla äskeisen tapahtumapaikan luona ja kun
Night market
tilanne rauhoittui, läksimme fillareilla klubille, pyörät sinne pihalle lukkoon ja lavalla kohti Pattayan Night Markettia - se on kyllä avoinna myös päivällä nimestään huolimatta. Löysimme sieltä yhden joululahjan, jollaista olimme etsimässä. Tupsahti siinä Sakukin käytävällä vastaan. Sitten kadun yli ja Festival Centeriin etsimään apteekkia ja sellainen löytyi Watsonilta. Kävelimme jonkun aikaa rantakatua, kunnes hyppäsimme lavalle. Sieltä sitten toiselle lavalle, joka suuntasi Jompparille. Lavalla oli myös pikku poika äitinsä kanssa ja äiti syötti mukista pojalle pieniä jääpaloja. Poika halusi niitä koko ajan lisää ja yritti itse niitä purkista noukkia, jonka äiti kielsi. Silloin neuvokas poika otti äidin käden ja työnsi sen purkkiin. Nokkela poika! Kävimme sitten syömässä klubilla kalasoppaa ja hoidimme pari asiaa. Siellä vielä turisimme Lean ja Pertsan kanssa. Lea yritti selittää laukkukaupan
sijaintia, jota emme ole löytäneet. Kait se joskus vielä löytyy! Sitten fillaroimme kotiin pakkaamaan viime hetken löytömme. Illalla oli tarkoitus käydä oman pihan kuppilassa syömässä. Läksimme ulos ja kuinkas ollakaan, kuppila oli pimeänä. Kurvasimme sitten takaisin kotiin ja lämmittämään taas niitä nuudeleita. Odottelin myös kellon tulevan yhdeksän, jotta saisin tehtyä lähtöselvityksen, koskapa netti toimii tosi hitaasti. No, siinä hommassa menikin sitten reilu puoli tuntia, normaalistihan se hoituu kymmenessä minuutissa tulostamisineen. Onneksi sain kuitenkin sen tehtyä. Sitten piti vielä muuttaa Soneran puhepaketti puhelimeeni ja siinä meni toiset puoli tuntia. Hiljaa hyvä tulee, vaikka se koetteleekin hermoja! Koneen ladatessa tietoja, ehdin tehdä kaikkea muuta.

 

 






















Tässäpä mun mieleisiä vaatteita, en vielä ostanut

17.12.2015 torstai

Heti aamulla kämpän siivousta, lähtösiivous! Emme kaiketi saa kämppää yhden päivän aikana sotkettua, luulisin. Ulkona oli heti aamusta aika kova tuuli ja eilen illalla pesin muutaman vaatteen lavuaarissa ja ne olivat jo kuivia. Normaalisti, jos jätät pyykit yöksi ulos, ne kuivuvat vasta päivällä kovan kosteuden vuoksi. Sitten fillaroimme tuonne Pattiksen suuntaan Second Roadia ja kävimme siinä Hyrsylän mutkan kohdilla torilla ostamassa vielä pari juttua, mutta vieläkään emme löytäneet Sepon etsimää laukkukauppaa. Sieltä ajelimme pitkin Beach Roadia aina klubille saakka syömään. Siellä pihalla istui Leakin ja Pertsa oli kokkihommissa. Ilmestyihän sinne paljonkin juuri tulleita tuttuja vaan mepä olemme jo lähdössä paluumatkalle - etsimään sitä joulumieltä pitkästä aikaa! Ajelimme sitten kotiin, hilasimme fillarit sisään parvekkeelle. Onneksi meidän talossa on isot hissit, pyörä mahtuu ihan hyvin kyytiin. Seppo pesi pyörät partsilla, minä järjestelin matkalaukkuun joutavia tavaroita sekä lentolaukkuun laitettavia. Tsekkasin myös kassakaappiin jäävät ja mukaan otettavat. Se oli sellaista peliä, tuo lähtee, tuo jää odottamaan tammikuuta. Polkupyörät sitten niputettiin partsille mopopressun sisään. Kävin sitten vielä kerran uimassa, ja remonttireiskat asensivat pihalla jouluvaloja palmuihin. Ajattelin, että nytkö jo kunnes älysin jouluun olevan enää viikko Voi, voi, ei täällä silti tunnu yhtään joululta. Ehkä se joulufiilis tulee huomenna, kun pääsemme sinne Suomeen. Eli nyt tämä läppäri sulkeutuu vähäksi aikaa, heippa kaikille!

18.12.2015 perjantai
pari joulupalloa lentokentällä

Kello herätti puoli neljä aamulla, nuudelit valmistumaan, tavarat kasaan ja pihalle odottelemaan taksia. Onneksi taksi tuli juuri vartin vaille viisi, olisi nimittäin ollut mahdollista ettei olisi tullut ajoissa. Kuski näet näytti minulle Hanslankarin lähettämän s-postiviestin ja siinä luki ihan oikein
tilaajana Seppo Koukkunen mutta paikkana Park Lane. Meidän talohan on Paradise Park ja sijaitsee Park Lanen vieressä. En tiedä oliko kuski käynyt ensin väärän talon pihassa vai ei, en kysynyt. Matka kentälle menikin sitten ihan mukavasti, kuski ei kaahaillut ja ajoi maltillisesti. Perille päästyämme odottelimme sitten Jinnyä ja pääsimme tiskille. Sieltä sitten normaalit turvatarkastuksen jne.

Jinny lentokentällä
Koneeseen päästin hyvin ja sitten selvisi lähdön viivästyminen, kello 11:sta lähtö oli ylibuukattu ja osa matkustajista piti saada meidän lähtöön. Meidän koneeseen jäi silti vielä yli 50 paikkaa vapaaksi. Vihdoin pääsimme lähtemään ja lentokoneita oli kiitoradalla odottelemassa ihan jonoksi asti. Sitten kapteenin kuulutus; matka kestää yli 11 tuntia ja syyt: kova vastatuuli koko matkan, Helsingissä kurja keli, kerosiinia pitää säästellä, joten lennetään hitaammin, jos vaikka joudumme laskeutumaan Jyväskylään, matka suuntautui kaukaa Moskovan pohjoispuolelta, koska Pakistanin ilmatilassa oli joku härdelli menossa! Olipa puuduttava matka ja lentoemäntäkin totesi, että koskaan ei ole lento Bangkokista kestänyt näin kauan. Matkalaukku hallissa olikin sitten Finnairin henkilökunnan kuoro laulelemassa joululauluja, olipa kiva juttu! Kentällä sitten olivat Hepe, Hande ja Joy meitä odottelemassa, olivat onnettomat odotelleet siellä kaksi tuntia! Helsingissä olikin sitten sumuinen, tihruinen sää ja tietty ihan pimeää. Pääsimme sitten Siwan kautta kotiin ja koirat oli ihan innoissaan. Nero vaan oli taas stressaantunut eli karvoja lähtee ihan hirveästi. Seurasi sitten laukkujen purkua ja seiskan maissa yritti silmät jo lupsua kiinni, olihan päässä vielä Thaimaan aika, viisi tuntia edellä.
lumista vuoristoa lentokoneesta kuvattuna

19.12.2015 lauantai

Kahvia keiteltiin aamusella jo puoli viideltä ja koiratkin kävivät ulkona eli nekin joutuivat hetkeksi thaimaan aikaan. Sitten aloin paketoida joululahjoja, koska tänään pitää saada lähtemään paketti Lappiin ja posti aukeaa kymmeneltä. Lainasimme Handen autoa ja läksimme Tammiston postiin ja
joulukuusi
luultavasti se ehtii perille jouluksi. Sieltä Tuusulaan hakemaan laina-autoa, jotta pääsemme mökille. Minä ajoin sen toisen auton kotiin ja voi kauhistus millainen auto. Se oli automaattinen ja ne jarrut, en millään oppinut hipaisemaan niitä, painoin liikaa ja auto töksähti siihen. Onneksi ei sattunut kolaria, pelkäsin sitä jarruttamista koko matkan kotiin. Pääsin kuitenkin onnellisesti sillä kotiin ja kävin sitten lähikaupassa, kävellen. En suostunut ajamaan sillä töks-autolla. Mökillä laitan taas oman auton käyttöön kuukaudeksi, jotta pääsemme takaisin tänne kotiin sieltä. Loppupäivä meni taas kaikenlaisessa touhussa, en kyllä yhtään muista millaisessa! Taisi mennä etupäässä kaikenlaisten juttujen etsimisessä ja tavaroiden pakkaamisessa mökille. Tulihan sitä pestyä koneellinen pyykkiäkin, kunnes taas iski jetlag!

hah, innostuin mökillä kuvaamaan
näitä huurteisia heiniä
 







Nyt kun taas olemme Suomessa, en kirjoita tänne blogiin ihan joka päivä, tiedoksi vaan lukijoille!

Tiistaina sitten läksimme mökille joulun viettoon. Kuinkas ollakaan, aaton aattona alkoi sadella lumihiutaleita, siis valkea joulu tuli kumminkin. Tosin sitä lunta oli vain väriksi, mutta kumminkin. Samalla huomasin, että osa ruokia oli jäänyt kotiin kellarin jääkaappiin. Aattona tulivatkin sitten isä, äiti, Hande, Veikko ja Eetu syömään meille. Siinähän se aatto menikin mukavasti. Joulupäivänä sitten satoikin taas vaihteeksi vettä ja Tapaninpäivänä olikin sitten oikea myrsky. Tapaninpäivänä
Neroa ei pakkanen kiusaa....


huurteinen heinä :)
menimme syömään Handen mökille thaikkuruokaa, oli hyvää! Illalla alkoi sataa lunta, jee! Koirat tykästyi hedelmiin. Nerokin ehti syödä rouskuttaa kaksi päärynää, ennen kuin huomasin. Yhtenä päivänä söin sohvalla päärynää ja koirat istui sohvan edessä kuolaten, ihan oikeasti. Annoin niille jämät, kuten aina, nousin ylös sohvalta, laitoin paljaat jalkani kotitossuina toimiviin crockseihin ja kääk, toinen kenkä
jätkänkynttilä
Handen pihassa
oli täynnä kuolaa...
Uuden vuoden aattona ajelin Pieksämäkeen iskän ja äiskän luo. Kävin äidin kanssa ostoksilla apteekissa ja Cittarissa. Sitten kotiin ennen pimeän tuloa. Illalla tulivat Hepe Jinnynsä kanssa ja menimme Handelle syömään. Porukka lähti sitten Antinrinteeseen ampumaan raketteja ja me menimme mökille. Eiköhän me noita raketteja ole jo nähneet ja pakkanenkin oli jo kivunnut -18:sta.
Lauantaina pakkanen vaan jatkui, joten kyllästyimme mökissä kököttämiseen, pakkasimme kamat autoon ja nokka kotiin. Tietysti osajuttuja jäi mökille ja joitain tekemättä, ei siis mitään uutta!

Se on ihan sama missä näitä juttuja tekee, netti on jäässä täällä Suomessakin! En saa lisättyä kuviin tekstejä...