MAALISKUU

1.3.2015 sunnuntai

Haa, Seppo on parantunut, piti jo lähteä golf-kentälle. Siis matkaan "apinakentälle" ja Seppo kävi hakemassa liput ja auton. Tullessaan ihmetteli, että onpas peli sunnuntaisin kallista, kunnes hän tokaisi, ostinpa kumminkin vahingossa 18 reikää. No, ei sinä mitään, pelataan vaan. Peli menikin ihan hyvin, tosin jouduimme aika paljon odottelemaan tiiaus vuoroja, oli paljon pelaajia. Tai

oikeastaan oli paljon liian suuria ryhmiä liikkeellä, aina 5 tai jopa 6 pelaajaa yhdessä ryhmässä ja se on kyllä liikaa ja hidastaa pelin kulkua. Meidän takana tuli suomalainen ryhmä ja siinä naiset kailottivat ja yhdessä kohtaa Sepon aloitus meni mönkään, koska hän luuli minun puhuneen hänelle. Toiselle kierrokselle läksimme heti ilman taukoa, koska halusimme eroon niistä ylisuurista ryhmistä sekä kailottajista. Kierroksen jälkeen olisimme syöneet, mutta sunnuntaisin ei siellä ole kokkia, siispä tyydyimme jäätelöön. Sitten ajelimme kotiin ja matkalle hain kaupasta leipää aamuksi. Illemmalla vielä innostuimme siivoamaan, parveke ainakin oli aivan kaameassa kunnossa. Yleensähän siivoamme lauantaisin ja nythän se jäi kokonaan väliin, noh, yksi päivä! Sitten Jone soitteli Tukholmasta ja jutteli Sepon kanssa. Huomasin, että Jone oli lukenut blogiani ja puhelin siirtyi minulle kuva-asioissa. Kyllä Jone arvasi, mistä kuvasta oli blogissani kirjoittanut ja lupasi sen lähettää sähköpostilla. Siis malttia vielä jonkun aikaa, sitten tämä kuva-arvoitus selviää! Joo, tänään oli myös klubilla seuran vuosikokous ja olimme jo aiemmin tuumailleet jättävämme sen väliin. No, nythän se jäi väliin, kun jouduimme pelaamaan täyden golf-kierroksen. Emme siis olisi  millään ehtineet koko kokoukseen, ehkä näin oli tarkoituskin!

2.3.2015 maanantai

Läksimme aamulla ajelemaan Sukkaria pitkin ex-Carrefuriin. Matkalla katselin taivaanrannassa olevia mustia pilviä ja toivoin vihdoin sateen tuleva. Piti etsiä Home Prosta sellainen muovinen

ei autoja, ei mopoja

kulmalista yhteen nurkkaan suojaksi - ei löytynyt. Sitten kaupassa ja läksimme kotia kohti. Saimme

tulva

ostokset autoon, auto käyntiin, ykkönen silmään ja silloin se räjähti. Vettä tuli solkenaan jyrinän ja salamoinnin kera. Ajelimme sitten katuja pitkin ja vaikka oli ruokatuntiaika, jolloin yleensä on kova liikenne, vaan nyt ei ollut autoja liikkeellä, eikä mopon mopoa! Olipa kiva ajella kaikessa rauhassa kotikadulle, koska kaikki autot seisoivat tienposkessa odotellen sateen loppumista. Second Roadilla toripaikan kohdalla oli oikein tulva, onneksi meillä on korkea auto, ei haitannut vesi. Menimme Sevillaan syömään, jolloin sadekin sopivasti loppui. Kotona tavaroita takaboxista otettuamme, huomasimme siellä olevan vettä, ei paljoa, mutta kuitenkin. Seppo sitä alkoi sitten tutkimaan tuota vesi juttua, vei kuitenkin ensin ruokaa talokoirallemme, koska kumpaakaan puutarhuria, jotka yleensä sille antavat ruokaa, ei ole moneen päivään näkynyt. Autossamme on siis sivuliukuikkunoissa toisella puolella liian pienet ulosmeno reiät, josta vesi valuisi ulos. Eipä tämmöistä vesiryöppyä ole aiemmin täällä ollessamme ollutkaan, mutta Seppo aikoo hieman suurentaa niitä reikiä varmuuden vuoksi. Kävin sitten myös uimassa, eipä ollut altaalla tunkua, ei!

 

Tässä nyt sitten on se kummallinen kuva

voisin melkein sanoa, että tämä kuva
kummittelee, en millään saanut sitä
sijoitettua tänne blogiin, joten olkoon
sitten keskellä yksinään

Ja sitten se lupaamani juttu siitä eriskummallisesta valokuvasta, josta jo aiemmin mainitsin. Sen kuvan otti Jouni Naskali Walking Streetin loppupäässä, kun hän oli tulossa vaimonsa Kirsin kanssa varietee-esityksestä puolen yön maissa ja olivat kävelemässä Pattayan rantatiellä. Hän näki kukkia myyvän tytön istuvan jalkakäytävän reunalla ja taustana oli tumma pressu. Hän tuumasi siitä tulevan hyvän kuvan, koska tausta oli tumma yksivärinen eli oikein sopiva valokuvaan. Sitten naps, naps ja kuva tuli otettua. Illalla sitten vai olisiko ollut kuitenkin seuraavana päivänä Jone katseli edellisen illan otoksia ja kas kummaa, minkälainen kuvasta olikaan tullut. Laitan sen kuvan tähän ja jokainen saa itse päätellä siitä mitä haluaa. Minun päätelmäni oli, että kuvassa näkyy tytön suojelusenkeli, mitä mieltä te muut olette? Aika eriskummallinen ja ajatuksia herättävä kuva kumminkin:)

 

3.2.2015 tiistai

 

Aamulla lähdimme ajelemaan autolla Sukkarille tarkoituksena käydä hakemassa Brookersilta kotivakuutuskirja. Kotipihassa ei taaskaan näkynyt kumpaakaan puutarhuria, joten Seppo otti autosta koiranruokapussista kulhollisen ruokaa ja minun aikomukseni oli viedä se pihakoirallemme, joka

hartiahuivi valmistui

nukkui yhden auton alla. Siihen sitten tupsahti vartija, otti sen purkin ja sanoi vievänsä sen koiralle. Hän myös kertoi, että puutarhurit ovat lopettaneet kokonaan, finish. Syytä emme tiedä, mutta oletuksia on. Ehkä taloyhtiömme on sanonut firman kanssa sopimuksen irti, eiväthän puutarhurit oikeastaan mitään tehneetkään, toinen etupäässä istuskeli mopon päällä odotellen ensin ruokatuntia ja sitten kotiinlähtöä, ihan oikeasti. Varmaan muutkin asukkaat olivat panneet sen merkille sekä tuo manageritoimiston uusi mieshenkilö, joka on laittanut muutenkin täällä asioihin vauhtia ja järjestystä. Miksi maksaa kahdesta istuskelevasta puutarhurista, mehän sen loppupeleissä maksamme. Sitten vartija lähti kipon kanssa ja huuteli Mop, Mop eli se taitaa olla koiran nimi. Moppi (hauska nimi, jää hyvin mieleen, ei se kyllä mopilta näytä, se koira) ponkaisi silloin ylös sieltä auton alta ja alkoi syömään. Vein sitten sen koko koiranruokapussin vartijankoppiin vartijalle.

 

Nyt pieni tauko, tämä kone haluaa sulkeutua ja tehdä jotain päivityksiä.

 

Ja jatkuu......

Onhan se hyvä, että talossa on yksi vahtikoira, muutoin niitä voisi olla kymmenittäin. Moppekin joskus haukkuu ja ajaa vieraat koirat pakosalle. Eli ajelimme Sukkaria pitkin Big C:lle ja mitä

 

kummaa, parkkipaikat melkein täynnä jo kello ysiltä! Huomasimme lopulta, että siellä oli jotkut käytettyjen autojen markkinat. Meillekin sitten löytyi parkki autolle ja läksimme kävelemään sinne Brookersille. Siellä oli tällä kertaa englantia puhuva miesvirkailija, ei thaikku. Näytin puhelimeeni tulleen viestin hänelle ja Seppo lykkäsi hänelle käteen meidän ja Jonen laput. Meidän vakuutuskirja löytyi, Jonen ei. Sitten joku soitteli jonnekin ja lupasivat sen kirjan perjantaiksi. Miesvirkailija taivasteli siinä, että miksi ei kirjat voineet tulla yhtä aikaa, koska talo on sama, asunnot samanlaiset ja samana päivänä tehdyt vakuutukset. Sitten hän puisteli päätään ja totesi; Thailand! Olimme

täällä on kevät

täsmälleen samaa mieltä hänen kanssaan. Seppo meni sitten odottelemaan autoon, kun käväisin vielä Big C:n kirjakaupassa hakemassa lehtiä, Pattaya Mail, Pattaya People sekä Pattaya Today. Ovat siis tämän alueen englanninkielisiä lehtiä ja ilmestyvät 2 kertaa kuukaudessa, ehdin saada siis vielä yhdet kappaleet ennen kotimatkaa matkalukemiseksi koneeseen. Sitten Seppo keksi lähteä etsimään katsastuskonttoria, ajoimme alas Taita ja käännyimme oikealle Soi 4:lle. Se olikin kapea kinttupolku, yksi auto mahtui kerrallaan ja siellä tien päässä oli kuin olikin se etsimämme paikka. Siellä meni reilu puoli tuntinen ja auton "sininen kirja" jäi sinne. Saimme laskun ja virkailija käski näyttämään sen, jos poliisit (tham ruat) sattuisivat kysymään rekisterikirjaa. Se sininen kirja

sitten lähtee sinne isolle katsastuskonttorille Banglamungiin ja me voimme sitten noutaa sen perjantaina sieltä Soi neloselta. Näimme siellä isolla konttorilla, kun haimme niitä ajokorttejamme ihmisiä, joilla oli iso pino näitä sinisiä kirjoja kassissaan ja nythän sekin taannoinen ihmettelyn aihe selvisi. Sieltä ajoimme sitten ruuhkassa (ei satanut, kuten eilen) klubille ja siellä oli tosi hiljaista, onhan porukat jo lähteneet muuttolintujen lailla paluulennoille. Yksi mies toi sinne säilöön golf-bägin ja ison kassin. Mekin taidamme viedä sinne säilöön fillarit, koska kämpällämme tuntuu kesällä olevan käyttöä, eivätpä sitten ole siellä jaloissa. Haimme sitten säilöstä matkalaukkumme, kun kerran olimme autolla liikkeellä. Kotimatkalla hain vielä pikku Tescosta juggea ja tuliaistupakoita kasan. Ai niin, mennessämme aamulla pikkutietä sinne Sukkarille, vastaamme tuli sivarimopollaan ex-puutarhurimme kyydissään pari siivoojan oloista naista eli hän on jossain muualla nyt töissä. Meillä ei taida tällä hetkellä olla lainkaan puutarhuria talossa, koska pari kertaa vartija on kastellut letkulla istutuksia.

 

4.3.2015 keskiviikko

täällä pyhäpäivä (joku Buddha-päivä) elikkä Makha Bucha Day

 

Kudoin aamupäivän ja Seppo lähti autolla bensa-asemalle tarkistamaan rengaspaineet. Turha retki, pyhäpäivä ja asemalla kilometrin jono, onhan thaikkujen lomapäivä. Seppo sitten hurautti rautakauppaan ostamaan oma painemittari ja sillä selvä, ei tarvitse jonotella. Joo, nämä Sepon

se on täälläkin kevät, kukat ja puut kukkivat ja
linnuilla on poikasia

ostokset eivät koskaan ole turhia, minun on :) Lähdimme sitten fillaroimaan klubille, piti tavata vielä viimeisen kerran tällä reissulla Atski, he lähtevät sunnuntaina kotiin Kirkkonummelle. Syötiin maistuvaa kalasoppaa ja väki vaan vähenee. Maurikin (Göteborgin) oli siellä ja sovimme huomiseksi golfausta. Neljän jälkeen oli hallituksen järjestäytymiskokous ja Risto pyysi meitä osallistumaan siihen, sehän vaan tietää meille hommia ensi syksyksi. Niinhän siinä kävi, olemme siis perunateatteripomoja sekä hyväntekeväisyys pilareita ja minulle jäi myös se jäsenkirjurinhomma. Siinähän hommaa kerrakseen, mutta emme siis kuulu edelleenkään hallitukseen, mutta hommia voi silti kerhon hyväksi tehdä. Pääsimme kuitenkin kotiin hyvin vielä valoisan aikaan ajelemaan. Perjantaina klubilla leivotaan taas karjalanpiirakoita, joita varasimme 20 kpl, taitavat olla viimeiset piirakkamme täällä tänä keväänä.

 

5.3.2015 torstai

 

Aamulla kahdeksalta J-P Housen terassilla treffit Maurin kanssa. Hän sai sieltä lainaksi bägin

apinat mellastavat

mailoineen ja suunnistimme apinakentälle. Mauri jäi rangelle harjoittelemaan pallojen lyöntiä (hän ei ole aiemmin pelannut), kun me pelasimme tosi helteisen 9-kierroksen. Sitten haimme Maurin

apinagreeni siintää edessä
mutkan takana

rangelta tai Seppo haki autolla ja minä ajoin sillä aikaa golf-auton varikolle. Jäimme syömään kuppilaan oikein maukkaat Khao Phat Kait eli paikallinen riisipyttipannu kanalla. Jos tilaat Khao Phat Khai, saat saman ruuan ilman kanaa, tilalle tulee kananmuna, hiuksen hieno ero siis. Kai on kana ja khai on kananmuna. Vaan kylläpä oli hyvää ja maksoi 40 bathia annos. Sitten takaisin J-P:lle, bägi varastoon, me läksimme kotia kohti ja Mauri omille teilleen. Kävin sitten uimassa ja vähän aikaa makoilin aurinkotuolilla. Illemmalla pakkasimme 2 matkalaukkua valmiiksi, siis voi taivas, jo 2 laukullista ja osa tavaroita on vielä pakkaamatta. Pojille on vielä osa tuliaisia kaupassa, onneksi Julian toiveet on aika tarkkaan jo pakattuna. Pitää kyllä ostaa taas Finskiltä laukku tai pari lisämatkatavarana, saas nähdä. Sitten huomasin, että meillä on vain yksi lentolaukku eli sellainenkin pitää vielä ostaa. Tullessa Sepolla ei ollut lentolaukkua, vaan urheilukassi, joka oli täynnä golf kisoihin palkintoja, laukku myös. Täytynee ostaa joku sellainen pyörällinen kevytversio. Kuten aiemmin totesin, minun ostokset eivät ole tärkeitä, joten heti tuli lentolaukustakin kommentti, ette varmaan arvaa mikä?

6.3.2015 perjantai  lämpötila kello 7 aamulla +27,5
ah, kahden viikon päästä istumme lentokoneessa.....

Aamulla pyykkäystä ja ihan pikkuisen tavaroiden tsekkausta  eli mitä lähtee paluumatkalle. Vienpä todella takaisin turhia ja tarpeettomia tavaroita, siis täällä tarpeettomia, kotomaassa tarpeellisia. Jotkut vaatteet eivät materiaalinsa vuoksi sovellu lainkaan tänne kuumaan, mutta Suomessa menettelee ihan hyvin. Autoa tarvitaan vielä tänä viikonloppuna sekä ensi viikolla golfissa. Sitten alkaa katospaikan vahtaus eli yritämme saada auton katoksen alle kesäksi. Täällä pihalla on vain 5 katospaikkaa ja kun paikan saa, ei kannata enää autoa käyttää. Polkupyörätkin laitamme takaboxiin, Seppo mittasi ja kyllä ne sinne mahtuvat. Tosin pyöriä tarvitaan sitten, kun autoa ei enää käytetä. Lähdimme sitten ajelemaan fillareilla ajeleman klubille syömään ja hakemaan tilaamiamme karjalanpiirakoita, viimeiset tällä reissulla. Kotimatkalla pysähdys Puntipalla ja Seppo pääsi heti tukanleikkuuseen. Minäpä taidan vastedes lopettaa tukanleikkuun, ei tarvitse sitten taas mökillä


tässä se kassi, ai mitäkö siinä lukee?
tsan pen khon finlään eli olen
suomalainen

ihmetellä minne menisi leikkuuseen. Kasvakoon, saa sitten nähdä onko ne punaiset, mustat vai punamustat jatkossa! Ostin Puntipalta kassin ja laitan tänne kuvan siitä ja tekstistä suomennoksen. Kävin sitten kotona uimassa ja juttelin suomalaisen pariskunnan kanssa ja vesi oli mustaa, kuten siinä laulussa, ei vaan, se vesi oli taas tosi lämmintä. Laulu, joka tupsahti mieleeni kesken kirjoituksen, oli siis Hectorin Lumi teki enkelin eteiseen.  Ja sitten toinen raivostuttava juttu täällä ja varmaankin muuallakin maailmassa. Tuolla kaduilla ja kujilla ihmiset kävelevät aivan kuin olisivat yksin maan päällä (lue Siperian aavikolla), oikein, tarkoitan siis naapureitamme. Ajat pyörällä (tai autolla, mopolla)  vasenta reunaa kuten pitääkin, mutta edessä on ihmismuuri, ohi ei pääse ja soitat kelloa, ovat kuurojakin, ei tapahdu mitään. Saat ajaa melkein kiinni, kunnes joku havaitsee, hei täällä on muitakin kulkijoita. Tai sitten ihmiset jäävät keskustelemaan keskelle tietä j hyvässä lykyssä joku juuri, kun olet ohittamassa, syöksyy eteesi sivuilleen vilkuilematta ja joudut tekemään hätäjarrutuksen. Ja tässä jutussahan syyllisiä ovat fillarit, mopot ja autot, ne pysykööt muualla ja me kävelemme miten haluamme! Äsken mainitsin naapurimme, mutta ikäväkseni joudun lisäämään listalle myös suomalaiset, ei mitään tolkkua! Miksi näin? Eihän Suomessakaan kukaan kävele kaduilla tuolla lailla, venäläisistä en tiedä sanoa. Ajatelkaa, jos vaikka meidän kotikadulla Yrttimaantiellä käveltäisiin noin! Kyllä siinä varmaan muutama jäisi auton tai bussin alle. Käyttäytykää siis hyvät ihmiset maailmalla yhtä kauniisti kuin kotitanhuvillanne! Ah, tulihan taas maristua oikein olan takaa, mutta kun täällä on yhtä soittoa viisi kuukautta, alkaa havainnoida kaikenlaista.

7.3.2015 lauantai

Aamulla, olipa taas kuumaa, lähdimme ajelemaan Taille ja siellä Soi 4:selle katsastuskonttorille hakemaan sitä auton sinistä kirjaa.


työmatkaliikennettä

Oli onneksi aika hiljainen liikenne vielä aamulla. Sitten Big C ja
Brookersille kyselemään Naskalien vakuutuskirjaa, vaan olipa putiikki sulki lauantain sekä sunnuntain. Tuossapa varmaankin vaikutti tuo äskettäinen Buddha-päivä, osa virastoista oli suljettuna koko
loppuviikon. Menimme sitten kauppaan ja yllätys, yllätys, taas lasti vettä ja leipää! Sitten ajelu kotiin. Liisa soitteli ja kyseli, jotta menemmekö klubille sopalle ja tokihan lupasimme tulla sinne Liisaa tapaamaan. Ajoimme fillareilla pitempää reittiä klubille Chayabrukin kautta, koska tuo meidän WatBoonin ja Second
Roadin risteys on taas kaivettu auki ja siellä on tulva, viemärivettä. Emme kyllä halunneet ajaa siitä pyörinemme, ymmärrätte varmaan miksi! Klubilla oli tosi vähän porukkaa ja aina vaan vähenee. Joimme jälkkäriksi kahvit ja Siamin kanelisolmut, Pertsan ristimät ja leipomat solmupullat. Aikamme rupateltuamme Liisan kanssa läksimme taas ajelemaan kotiin. Olimme ekoina Chayabrukin ja Second Roadin punaisissa liikennevaloissa, valot vaihtuivat, polkaisimme menoksi ja hyvin siitä selvittiin. Pikkutiellä pysähdyimme taas pikkukaupan pihalle ostamaan jädet, ne syötyämme poljimme kotiin.

8.3.2015 sunnuntai

Tänään oli sitten vuorossa tämän reissun viimeinen Jomtien Sauna-päivä. Tallustelimme siis saunalle, jossa oli aika vähän porukkaa, mutta päivän mittaan paikka täyttyi ääriään myöten. Kun Veikko saapui kahden maissa paikalle, ei ollut miesten puolella enää vapaita pukukoppeja. Päivä meni siinä syödessä, saunoessa ja uidessa. Minä hoidin tuon aurinkopuolen, uimisen ja lukemisen, kun taas Seppo ja Veikko hoitivat sen saunomispuolen kunnialla. Läksimme sitten kuuden jälkeen kävelemään kotia kohti ja matkalla poikkesimme Sevillaan syömään.



9.3.2015 maanantai  ja aamulla klo 7 +28,3



apina greenillä

Huh, huh hellettä! No, parin viikon päästä ollaankin jo Suomessa vilvoittelemassa, enkä aio valittaa, 
että onpas kylmä :) Hellettä tai ei, päätimmekin lähteä golfaamaan ja samalla saimme tankattua

autonkin. Totesimme, että kentällä oli ihan yhtä kuuma kuin jos olisimme lähteneet aamulla aikaisin, tosin nyt siellä oli vilvoittava tuuli. Ja olipa kiva pelata, ei ollut paljon muita pelaajia, sai ihan rauhassa kulkea. Sitten siellä vaikeimmalla kuutosen väylän greenillä kävelin pallon luo ja oikein pelästyin, kun meinasin kävellä ihan päin apinaa. En ollenkaan huomannut sitä, siinä se istua törötti greenin laidalla ja siihen jäi, kun jatkoimme matkaa. Tämä olikin sitten tämän kauden viimeinen peli. Nyt vaan odotellaan, milloin Revontuli Golf avataan ja täällä peli jatkuu ensi syksynä. Ihan hyvää tekee pelitauko ja kentän vaihdos.

 

10.3.2015 tiistai

 

Tescosta hakemassa taas leipää, vettä ja sodaa, ihan tylsiä ostoksia siis. Sitten taas kudoin ja Seppo

mopokolari

putsaili tuulettimia eli ei mitään jännää! Illalla yövartijan hommat alkavat kello 19 ja kappas vain, kello 22 oli vartijamme jo sammunut. Joku pyyhälsi mopolla pihaan ja retuutti vartijan hereille, istutti mopon kyytiin ja vei jonnekin, että silleen taas täällä!

 

11.3.2015 keskiviikko 

Aamulla ysiksi HansLankarille ja sieltä Sukkarin Big C:hen. Seppo kävi Brookersilta hakemassa Naskalien kotivakuutuskirjan ja minä sillä aikaa kävin katsomassa, josko olisi löytynyt kaupasta lentolaukku, ei löytynyt sopivaa. Sepolla ei ole lentolaukkua, koska hänellä oli tänne tullessa iso kassi täynnä golf-kisapalkintoja matkustamossa. Palkinnot menivät sitten seuralle kasseineen päivineen ja nyt on sitten yksi lentolaukku liian vähän. Seppo

saa tyytyä minun tumman harmaaseen lentolaukkuun ja yritän etsiä itselleni jonkun kivan. Täytyy varmaan mennä joku päivä tuonne Hyrsylän mutkaan, siellä on monta laukkukauppaa. No, tarttuihan sieltä Big C:stä matkaani jotain kivaa pientä, kun ei tarvinnut Seppoa raahata perässä, hah, hah! Nuo miehet kyllä lähtee mukaan kauppaan, Seppokaan ei virka mitään, mutta se ilme... Ajoimme sitten

klubille kalasopalle, koska meillä oli treffit Agaben porukan (Sami ja Anna-Leena) kanssa kello 14 Big C:ssä, ja nälkäkin oli jo. Emme viitsineet käydä kotona välillä, auton parkkeerausta ja veivausta. Klubilta läksivät sitten Seppo ja Veikko käymään Veikon kämpillä (kun ruokakaan ei ollut vielä valmista) hakemassa yhden Matin golf-bägin ja minulle pokkarikassi. Eipähän tarvinnut Veikon höslätä lavataksien kanssa ja sain ne kirjatkin, kun autolla olimme liikkeellä. Kassissa oli sellaista hömppäkirjallisuutta, joka sopii hyvin rannalle luettavaksi, sitä lukee ja lukee, eikä välttämättä edes tarvitse muistaa lukemaansa, se jos joku on rantalukemista. Ne kirjat olisivat menneet roskiin, osa oli ihan uusia lukemattomia. Ollikaan ei huolinut niitä klubin kirjastoon, koska siellä on sellaisia jo koko hyllyköllinen. Sitten jutusteltiin kovasti vähentyneen porukan kanssa ja äkkäsin unohtaneeni Agaben ostoksiin varatut rahat kotiin kassakaappiin. Siis ensin kotiin hakemaan rahat ja sain myös hilattua omat ostokset kotiin

makkarin sängylle kirjakasseineen ja muistin jopa ottaa ne rahat mukaan. Sitten sinne Big C:hen takaisin ja kohtahan Sami ja Anna-Leena tulivatkin sinne valmiiksi tehdyn ostoslistan kera. Kolmet kärryt ja karavaani alkoi kulkea täyttäen kärryjä kaikella tarpeellisella tavaralla, lopuksi kävimme vielä apteekissa. Hyvin riittivät tähän varatut rahat. Tavarat autoon, onneksi meillä on iso lava autossa ja tavarat mahtuivat hyvin kyytiin. Ajelimme Agabeen ja tavarat autosta sisälle. Olipa siellä vielä aika paljon lapsia paikalla, osa ihmetteli meitä ja osa katseli telkkaria ja mitähän he sieltä katselivatkaan - Tom ja Jerryhän siellä telkkarissa kohelsivat. Kaikkialla lapset tykkäävät piirretyistä, sitä vaan ihmettelin, että muutama lapsi nukkui, vaikka metakka oli aika kova, ovat kai tottunet siihen. Otimme sitten valokuvia ja lapset olivat kovasti huomionkipeitä. Moni halusi myös valokuvaan ja näytin niitä kuvia sitten heille. Olipa kiva päivä ja sitten ajelimme kotiin.
Alla joitakin kuvia Agabesta.

Agaben lapsia

hän tykkää kameroista

 

me pojat pidetään yhtä, ajettiin äsken nuo tytötkin pois...

kaverukset

Tom ja Jerry seikkailee telkkarissa

muutama kenkä

12.3.2015 torstai

Seppo heti aamusta vei auton sisä- ja ulkopesuun, 170 bathia koko lysti. Sillä aikaa pyykkäsin taas koneellisen  ja kudoin huivin loppuun ja seuraavan kerran tartun kutimiin vasta kotomaassa, ehkä! Sitten Seppo keksi, että lähdetään katsomaan tuota naapuritaloa, Amazonia. Kävelimme siis sinne ja voi hurja, kuinka kiva piha sinne tuleekaan. Isoja altaita vaalean vihreine kaakeleineen, paljon puita, kävelyreitit tehty puusta ja valekallioita, josta valuu vettä (ei vielä) ja niihin oli myös nerokkaasti

koko ajan pitää jotain
 näpertää, nyt sai lämpömittari
oman pussukan

piiloteltu kaikenlaista esim. wc. Kävimme vähän vakoilemassa sisätilojakin, huoneita oli monen kokoisia ja sitten kysyimme show roomia ja yksi mies lähti näyttämään  niitä meille. Oli sievät huoneet ja paljon hyvää uutta oli sinne tehty, koska rakennuttaja oli viisastunut Park Lanen ja Paradise Parkin rakennuttamisen myötä eli paljon parannuksia oli hoksattu. Mutta sitten huomasin ison harmituksen, minun mielestäni ja Seppo oli samaa mieltä. Olkkareihin oli niitattu ja liimattu seinään kiinni tv-taso, samoin makkareihin. Meillähän oli laitettu tv-taso tavallaan kiinni seinään, tosin vain pistorasia oli liitetty kummasti tason läpi ja sen onneksi sai helposti siirrettyä, kun hommasimme sen kirjahyllyn. Revipäs seinään liimattu taso irti! Jos olet täällä 2-3 viikkoa ei haittaa vaikka huone on kuin hotellihuone, mutta olepas siinä huoneessa puolikin vuotta yhtä soittoa, ei olekaan enää niin kivaa. Kyllä silloin kämppä pitää olla kuin koti, jotta siellä pitkän ajanjakson viihtyy. No, mutta olipa tosi hyvä idea käydä tutkimassa tuo Amazon, koska omaan pihaan tullessamme oli kuin olikin yksi katospaikka vapaana ja Seppo hyppäsi vikkelästi

yksi vielä piti väsätä

autoon ja ajoi sen siihen. Siinä on nyt ja pysyy ensi syksyyn saakka. Olimme seurailleet tuota katospaikkaa, eikä siinä ollut moneen päivään tapahtunut autojen poistumista ja luulimme jo, ettemme saakaan autoa siihen.
Sitten Liisa soitteli ja pyysi tulemaan klubille ja sinnehän sitten lähdimme fillaroimaan. Vein samalla Liisalle Puntipalta ostamani kassin ja kännypussukan. Ruuaksi oli tosi hyvää lihasoppaa. Kävin siirtämässä Agaben valokuvat kerhon tietokoneelle talteen. Sitten ajelimme kotiin taas pikkuteitä ja ostimme pikkukaupasta jäätelöt, jotka söimme kaupan pihassa pöydän ääressä.



13.3.2015 perjantai

Aamu meni ihan vetelehtiessä ja sitten purin sen eilen valmiiksi saamani huivin. Se oli mielestäni kuitenkin liian lyhyt. Se on vaan nopsaan kudottava, koska puikot ovat lähdössä kotimatkalle. Puolenpäivän maissa kekkasimme lähteä isolle kirkolle eli Pattayalle shoppailemaan, se lentolaukku puuttuu vielä. Tosin klo 11 muumijuna meni jo ja seuraava lähtee vasta yhdeltä eli kävelyksi menee. Lähtiessä Seppo vei roskat ja siellä sattui olemaan muumijunan kuski, joka lupasi ajaa meidät

työmatkaliikennettä

rantaan, kiva.  Seppo kävi ensin ostamassa liput junaan, 20 bathia per nokka ja Beach Roadilta lavaan, 20 bathia per nokka. Lavakyyti maksaa 10 bathia per nokka aina "Moskovan asemalle" saakka ja siitä eteenpäin pitääkin pulittaa 20 bathia per nokka. Mehän ajoimme sitten aina Festival Centerille asti ja siinä vastapäätä on yötori, on siellä myyjiä päivälläkin, mutta vähempi

Iines näyttää, kuinka
vaippapussi viedään roskiin

porukkaa. Se tori on viime keväästä remontoitu ja siellä on mukavan puhdasta ja siistiä. Melkein heti äkkäsin sellaisen pienen lentolaukun, jossa oli kahvaan laitettava pieni meikkilaukku, hinta 850 bathia. Siinä sitten tutkailtiin laukkua myyjän avustuksella ja tarkistin hinnan 800 bathia... ja kas kummaa, myyjä nyökytteli kovasti, jees, jees! Minähän olen tunnetusti tinkimisen vihaaja ja nythän tulin vahingossa tinkineeksi ihan 50 bathia, minun piti vain tarkistaa hinta myyjältä. Valitsin sitten sellaisen punaisen pikku pöllöillä koristellun laukkusetin. Siis elämäni ensimmäinen tinkimällä ostettu tuote, ha haa! Sitten kärry matkaan ja torin perällä oli ruokapaikkoja (viime keväänä vasta rakenteilla) ja tilasimme sodat ja khau phat kait, 130 bathia kahdelle. Sieltä suuntasimme Festival Centeriin kadun toiselle puolelle ja heti ovella piti näyttää uuden laukkuni sisältö vartijalle, tyhjää täynnä. Siellä on joka ovella tsekkauspiste, jossa kaikki isot laukut ja selkäreput tsekataan, ettei ole luvatonta tai vaarallista tavaraa. Rullaportaita sitten ylös Sport kauppaan etsimään Sepolle golf-hanskaa, ei löytynyt. Lisää rullaportaita ylös ja jäätelöbaariin. Seppo tilasi mango kakkupalan espressolla ja minä jäätelöannoksen. Niitä oli kiva makustella ja katsella koko seinän kokoisesta ikkunasta merelle. Matka jatkui ulos Beach Roadille ja reilun puoli tuntisen istuskelimme rannan tuntumassa portailla seuraten maailman menoa! Ei ollut kovin kuumaa, kun mereltä tuli mukava puhuri. Jatkoimme matkaa kävellen, kunnes hyppäsimme lavaan ja ajoimme "Moskovan asemalle" ja siinä vaihto toiseen lavaan ja Jompparille. Kello oli puoli 4, joten muumijunaa oli turha odotella ja läksimme kävelemään kotiin.  Pihaan päästyämme muumijuna oli vielä pihassa valmiina lähtöön. Tulipahan päivän liikunta-annos tehtyä, tosin hikinen sellainen.

14.3.2015 lauantai
Onnea Eilalle

Jaa, eipä tullut tehtyä paljonkaan mitään. Fillaroimassa käytiin, maksoin Finskille 2 lisälaukkua, tulostin parit paperit, uimassa tuli käytyä, lehtiä ja kirjaa luettua, huivi tuli kudottua valmiiksi eli

kaikenlaista pikku näpräystä! Ai niin, talon pihahommat on näköjään ainakin osittain annettu puutarhafirmalle eli eilen olivat leikkelemässä puita ja pensaita, keräsivät kaikki risut säkkeihin ja veivät pois. Edelliset puutarhurit keräsivät risut roskisten viereen ja siinä ne sitten lojuivat viikkokaupalla, kunnes joku toimistosta älähti ja ne silputtiin roskikseen. Tämä uusi puutarhurifirma käy kaiketi määräajoin hommissa, koska siivoojat sekä muumijunakuski edelleen kastelivat pensaita iltasella.

15.3.2015 sunnuntai

Aamupäivä ilmastointikoneien puhdistusta ja se jatkui pitkälle iltapäivään.

vihanneskauppias

Hirvitys kuinka likaisia ne olivatkin vaikka niitä on tässä putsailtu matkan varrellakin. Tuli sitten samalla siivottua koko kämppä, joten ennen perjantain kotimatkaa päässee hiukan helpommalla, tai sitten ei! Kävin päivällä uimassa ja pihalla parkkiksella yksi thaikkunainen peruutti autonsa parkkeeratun auton nokkaan, silleen. Iltasella tallustimme vielä Sevillaan syömään ja haimme pyykit pesulasta, Sevenistä voinappeja sekä sodaa. Sitten illan vain huilailimme katsoen telkkaista Ranskan tai jonkun muun maan ympäriajoa. Maali oli muuten vuoristossa Italiassa ja siellä satoi lunta. Näitä pyöräkisoja olemme muuten seurailleet jo useamman viikon ja on kiva katsoa netistä, missä kilpailijat kulloinkin ajelevat.

16.3.2015 maanantai
Onnea Paulalle

Lähdimme fillaroimaan Sukkarille Tescoon ja Outletiin. Jotain tuliaisenpoikasta oli vielä hommaamatta ja tietty ostimme Tescosta uunituoreen leivän. Kotimatkalla poikkesimme taas Sevillaan murkinalle.  Kävin uimassakin ja tunnin verran makoilin altaalla. Illemmalla Seppo  alkoi pesemään parvekkeen tuoleja ja pöytää, minä pakkasin yhden kankaisen matkalaukun. Hyvin olin

huh, huh hellettä, onneksi on
tämmöinen vesiruukku,
 jossa voi vilvoitella

toissa syksynä tyhjentänyt sen laukun, sivulokerosta löytyi 2 golf-hanskaa. No, ne matkaavat takaisin kotiin. Tämä kangaslaukku nimittäin jäi vuosi sitten tänne talvikotiin ja nyt pääsee taas matkaan. Laukku saa jäädä vähän vajaaksi, koska lähtöaamuna siihen lennähtää päällimmäiseksi viimeiset pyykit, ei niitä tännekään voi jättää. Mutta mistä tätä tavaraa oikein siunaantuu, kyllä vaan 4 laukkua taas täyttyy. Lopuksi vielä torstaina lentolaukkuihin sujahtaa lääkkeet, tietokoneet, kameroita, varapuhelimet, latureita kasa, sekalainen vyyhti erilaisia piuhoja, mokkuloita jne. Eilen ostin Finnairin nettisivuilta 2 lisälaukkua, yhteensä 100 euro ja tänään piti tehdä pariksi viikoksi valmiiksi lottoa. Tämä nettikortti jo vähän tökkii "vanhuuttaan", sen kyllä pitäisi toimia vielä pari päivää ja sitten minulla on vielä yksi viikon kortti varalla. Voin sitten matkalla kentälle sekä kentällä vielä kuittailla ja ehkä jonkun kuvankin voisi  lisätä, nähtäväksi jää! Toivottavasti emme tuo mukanamme mitään lumisateita sinne kotiin. Ollaan tässä muuten aprikoitu tuota Espanjaakin vaihtoehtona Thaimaalle, ehkä joskus kokeilemme sitäkin!

lintu golf-kentällä

17.3.2015 tiistai

Läksimme fillaroimaan Beach Roadille Milky Wayhin tilaamaan taksia perjantai aamuksi klo 4.45 eli Suomessa ette ole vielä silloin ehtinet edes kunnolla käydä yöpuulle, kun meidän kotimatkamme alkaa. Sitten ajelimme klubille, oli jo nälkäkin ja tarkoitukseni oli laittaa jäsenkortisto tältä keväältä kuntoon. Se jäi tosin vain aikomukseksi, Eija oli siellä tekemässä päivä kirjanpitoa. Homma jäi siis huomiseksi. Ajelimme sitten taas pitempää reittiä kotiin poiketen Seveniin. Sitten aloin järjestellä kaikkia piuhoja, latureita ja lääkkeitä. Tänne jäävät tuli sitten kameralla kuvattua, jottei taas kotomaassa syksyllä tarvitse arvuutella, että mitähän tänne nyt sitten jätettiinkään! Siivosin ja pyyhin parvekkeen kiekurakaiteet. No, yhtä likaiset ne ovat, kun taas tullaan, mutta onpahan yksi likakerros vähemmän. Pesin vielä kaikki lipokkaani ja yhdet jäi vielä torstai-illaksi pesuun. Ovatpahan sitten ensi syksynä puhtoisina täällä oottelemassa.

18.3.2015 keskiviikko
Onnea Eetulle

Aamulla kerättiin kaikki pyykit ja niitä siunaantui peräti 3 isoa kassillista, kaikki petivaatteet, pyyhkeitä, vaatteita jne. Ne vietiin fillareitten tarakalla pesulaan ja sitten klubille sopalle. Ensin

Jompparin ranta keskiviikkoisin

laitoin sen kortiston kuntoon. Yks kaks klubille ilmestyi kaikkien jo kaipaama Helinä suoraan Australiasta hiukset valkeina, oli lakki unohtunut laittaa päähän. Hänellä riittikin siitä reissusta juttua, jota päätimme jatkaa meidän pihakuppilassa kuuden maissa. Klubilta ajoimme autopesulan pesettämään fillarit. Hetken pesijät katsoivat naureskellen pyöriämme ja sitten alkoivat toimimaan, aina 2 pesijää yhden pyörän kimpussa. Kylläpä tuli pyöristä hienot, saivat jopa vahan päällensä. Taisi olla ensimmäiset fillarinpesut siinä pesulassa, mutta ei viimeiset. Sitten Seppo totesi, että täytyy muistaa laittaa rasvaa pyörien lukkoihin, etteivät ne jäädy, heh, heh! Hän kyllä tarkoitti, etteivät ne ruostu. Kotimatkalla kyllä vahattu satula tuntui hiukka liukkaalta! Ai niin, väliaikatietoja naapurin Amazonista. Sen piti valmistua vuoden 2014 lopussa, siirtyi maaliskuun loppuun ja nyt se on siirtynyt jo kesäkuun loppuun. Rahat ovat loppu, ei voi ostaa huonekaluja ja asuntoja paljon myymättä. Täällähän ei oteta rakentamista varten pankkilainaa, vaan talo rakennetaan asunnon ostajien rahoilla ja jos ostajia ei ole tarpeeksi, rakentaminen hidastuu. Täällä meidän kulmilla näkyy kovasti muuttoliikennettä edes takaisin, kun Amazonin asukkaat odottavat asuntoaan ja joutuvat muuttelemaan kämpästä kämppään. Niinhan meillekin aikanaan kävi, meillä se kesti vajaan 3 kuukautta eli tiedämme mitä se on. Sitten piti mennä laittamaan pyöriä autoon ja juuri silloin Helinä soittikin Hänellä oli matkassa pariskunta, joka halusi ostaa asunnon ja Heli tuumasi, että Seppo voisi ehkä auttaa. Lampsimme sitten pihakuppilaan ja siellä pariskunta (nimet menivät ohi) kyselivät kovasti asunnoista ja seudusta. Seppo sitten antoikin heille yhden numeron ja neuvoimme menemään Matrixille.  He olivat Iranista ja olivat asuneet toistakymmentä vuotta, toinen Ruotsissa ja toinen Tanskassa. No, minähän en sitten muistanut yhen yhtä sanaa ruotsiksi, tosin ymmärsin kyllä kaiken mitä nainen puhui. Lopulta juttelin miehen kanssa englantia, tanskaa kun en osannut. He ovat paljon matkustelleet ja nainen halusi ostaa asunnon ja mies taas ei halunnut jymähtää paikalleen. Saas nähdä näkeekö heitä enää näillä nurkilla. Olivat kovasti kiitollisia saamistaan neuvoista. No, sitten siihen fillareihin, saimme yhden pyörän autoon ja toinen tuli sitten sisälle. Pimeässä oli vähän vaikea hyttysten syödessä niitä autoon tunkea. Katsotan sitten huomenna, josko kumminkin yritämme tunkea molemmat sinne autoon.

Nyt on nettikortti vähissä ja aikakin, joten kuvia saatte odotella loppuviikkoon, kunhan ehdimme kotimaahan. Kirjoitan tänne vielä huomenna...ehkä :)

19.3.2015 torstai

Matkalaukut pakattuna jo kello 14, mitähän unohtui, koska yleensähän pakkaamme vielä iltamyöhällä! Käytiin Sevillassa syömässä, pyykit pesulasta ja kaupasta aamuevästä. Illemmalla tuli Helinä ja näytimme kämpän jutut, koska Helinä muutti 3,5 viikoksi meille tupavahdiksi. Seppo kävi vielä kokeilemassa naapurin kanssa, jos minunkin  fillari mahtuisi autoon ja sinnehän sekin meni talteen. Illemmalla kävimme vielä kääntämässä auton eli takakontti muuria vasten ja Helinän kanssa pihakuppilassa syömässä. Illalla pari kännykkää herättämään kolmelta aamuyöllä.

20.3.2015 perjantai

Ja niin ne kännykät herättelivät meidät kesken unien kello 3 aamulla. Vähän aamupalaa, vaikka eihän se siihen aikaan oikein maistunut. Sitten laukut pihalle ja ihmettelimme, missä taxi. Siellähän se

oikea orkideameri
Suvarnbumin lentokentällä

törötti portilla, laukut autoon ja menoksi. Olimme hyvissä ajoin kentällä ja ehdin vähän, tai olisin ehtinyt shoppailla, mutta oonko tullut vanhaksi, mitään ostettavaa en löytänyt! Sitten koneeseen ja kotimatka alkoi. Matka meni hyvin, paitsi koko ajan tuli tarjolle ruokaa. En kyllä kaikkea syönyt, eihän koneessa istuessa mitään kulukaan. Kone laskeutui kymmenisen minuuttia etuajassa ja Hande oli meitä vastassa. Ajoimme sitten suoraan Hobby Halliin noutamaan pakettini eli olin tilannut sen jo Thaimaassa. Paketissa oli fillari, koska omani jäi talvikotiin ja tarvitsen pyörää myös täällä. Samalla Hande haki jonkun paketin Cittarista. Sitten kotiin ja kylläpä Julia oli iloinen paluustamme. Ja koirat, ne suorastan huusivat ilosta. Heti piti alkaa purkaa laukkuja, Julia odotti tuliaisiaan ja sitten siihen tupsahti jo Veikkokin. Kaikki laukut sitten levällään, tavarat huiskin haiskin. Olihan ne sitten pakko vielä illalla johonkin laittaa. Hande katosi sitten kellariin, siellä on tekeillä joku ilmalämmitys veteen tai joku sellainen vekotin. Pakko kuitenkin mennä nukkumaan välillä....


21.3.2015 lauantai

Järjestelyä, järjestelyä, koirien karvoja joka paikassa eli piti alkaa imuroimaan. Kävin ison vetokärryn kanssa Siwassa ja samalla hain sieltäkin Thaimaassa tilaamani paketin. Mikäkö siellä paketissa oli - no, se aiemmin mainitseman action kamera. Pääseepä testailemaan heti paitsi ettei vielä pääse ajelemaan fillarilla. Sehän on vielä paketissa ja se pitää kasata sekä pakkastakin on liikaa, huomiseksi luvattiin myös lumisadettakin.

24.3.2015 tiistai

Mikä päivä, mikä maa! Kaikki sekaisin, takki tyhjä! Kaupassakaan en osaa käyttäytyä, millä ja miten

siinä se uusi lelu

maksetaan, ha haa... Yritän tässä synkronoida aktiivisuusranneketta, kunhan saan hihnan lyhennettyä, niin seuraa jotain mielenkiintoista eli saanko vekottimen toimimaan. Tämä rannekehan olisi pitänyt olla minulla jo 5 kuukautta sitten ja olisipa sitten ollut toimintaa, nyt on siis takki tyhjä, mutta kun tästä aikaerosta selvitään, eiköhän ala taas tapahtumaan. No, 5 kuukautta sitten en kyllä edes tiennyt mitään aktiivisuus rannekkeiden olemassaolosta, reissusta näköjään aina viisastuu. Uusi fillarikin on vielä ihan paketissa, tosin ulkona taitaa olla hiukka liian vilpoista ajella näin äkkiseltään. Kuukauden päästä se rääkki sitten alkaa, risusavotta mökillä ja täällä kotonahan on taas kaikki kateissa, yhdet avaimet ja Sepon työlupakortti, näin esimerkkeinä mainitakseni. Jonkun tavaran kun jonnekin laitan, niin hetken päästä sitä raivokkaasti etsin, se on tämä aikaero, joka tälleen temppuilee, tuntuu, että aivot jäi sinne Thaimaahan. Mutta, minullapa on juuri uunista otettuna mustikkapiirakka, nam, nam! Jollen sitten unohtanut siitä jotain ainesta ;) sekin minulta hyvin onnistuu. Kerran mökillä tein mustikkapiirakkaa ja maistellessa selvisi, että marjat olivatkin herukoita. Toisen kerran laitoin täytteeseen sokerin sijasta suolaa! Onneksi huomasin ajoissa ja ehdin tehdä uuden piirakan. Miltähän olisi vieraiden ilmeet näyttäneet sitä "suolapiirakkaa" maistellessa! Odotan jo innolla torstaita, silloin lähden Puutarhamessuille tiirailemaan kaikkea kivaa.

31.3.2015 tiistai

piirakka

Taas vierähti monta päivää, joissa ei kyllä paljon kiinnostavaa ollutkaan. Puutarhamessuilla torstaina tuli tallusteltua, eipä siellä paljon mitään uutta ollut. Puutarha jutut (siis siemenet ja sellaiset) olivat vähän hujan hajan. Ostin sitten 2 isoa mukulaa, jotka laitetaan vain purkkiin (nimiä en muista), ne kasvavat ilman multaa ja vettä. Siinä ne ostokset sitten olivatkin. Siemenhyllyillä oli niin paljon porukkaa, että jätin ne suosiolla väliin, saahan noita siemeniä muualtakin (Plantagen ja suosikkini Kukkatalo). Sunnuntaina sitten järjesteltiin pakastimet, niitähän on koko talossa yhteensä 4 kappaletta (3 pientä ja yksi jätti) ja loppujen lopuksi vietiin vanhin niistä kaatikselle, mökilläkin on liuta samoja kaappeja. Tein sitten marjoista smoothieta, mustikkapiirakkaa ja puolukoista hilloa. Karpaloitakin oli reippaasti ja nekin joutaa hilloksi vähän myöhemmin. Ja sitten maanantaina se alkoi heti aamusta, kaamea lumi/räntäsade. Tiet olivat ihan paksussa loskassa, mutta oli vaan käveltävä Siltamäkeen Ärrälle ja takaisin, kun on tullut tämä askelhimo!

ne ranteenlämmittimet



Loppupäivän sitten värjöttelinkin villasukissa ja villapaidassa, varpaatkin ihan kastuivat. Piti siis heti kutoa rannekkeet ja pitkävartiset sellaiset. Illalla kävimme Cittarissa ostelemassa vähän pääsiäistarpeita, varsinkin niitä, jotka tiedän olevan Hankasalmen kaupoissa pääsiäisen alla finito. Ostin sieltä myös yhdellä eurolla gluteiinittoman paahtoleivän Handelle, jonka sitten myöhemmin illalla Rontti pisteli poskeensa, kai silläkin on keliakia! Kokeilin myös sitä action kameraa, mutta taitaa sen käyttö mennä yli meikäläisen hilseen. No, onhan tässä aikaa harjoitella ensi syksyyn saakka. Sen kaveriksi  pitää asentaa tietokoneelle joku ohjelma, mutta iPadissa se ei ainakaan toiminut, Hande kokeili. Melkein

puolukat purkeissa

heitin jo koko kameran veslintuun, mutta jos vielä vähän malttaisin, hyvinkin voisin saada sen vielä pelittämään, harjoitushan tekee mestarin, kuten sanonta kuuluu!

tuli talvi halla...

Uusi lelukin on jo ranteessa eli aktiivisuusranneke ja kiva vekotin onkin. Tosin vähän väliä pitää sitä hiplata ja kurkata paljonko on tullut askelia. Se kertoo myös, kuinka on tullut yöllä nukutuksi, hyvin vaiko huonosti. Se ilmoittaa myös milloin pitää taas lähteä liikkeelle eli blogin kirjoitusta se vekotin ei laske liikunnaksi lainkaan, vaan alkaa vilkutella valojaan.
Onhan minulla noita askelmittareita kasapäin, yksi aina käsilaukussa, toinen golfbägissä ja kolmas Thaimaassa golfbägissä. Tosin ne laskevat askeleet vain kentällä tai kun olen liikkeellä laukkuni kanssa. Tämä ranneke on aina mukana ja saan todellisen askelmäärän. Vien äidilleni yhden askelmittarin pääsiäisenä ja hänkin voi alkaa seurata askeliaan. Lääkäri kun on häneltä kysellyt, että kuinka paljon liikut. Tänään tiistaina pitäisi jo valmiiksi lastata auto huomista mökille lähtöä varten, hirveästi ei kyllä inspiroi sinne meno tällä sateella. Pitkänä perjantaina pitäisi olla metsästysseuran pilkkikisat, jos vaan on vielä jäätä järvellä, aika näyttää. Todellinen syy mökille menoon (ainakin minulle) on tietty Pieksämäki ja toinen syy on tuo  autoni, sehän köllöttelee laiskana siellä autotallissa. Emme vaan kumpikaan muista, onko autossa kesä vai talvirenkaat. Sepä selvinnee piakkoin ja tällä kelillä voisi talvirenkaat olla ihan hyvä juttu. Juu, ei ole ikävä Thaimaan lämpöä, ei (tulipa huijattua, vaan ketä)! No, rivien välistä voi kyllä lukea, että kyllä vähän voisi lämpimämpää olla, täälläkin! Ja hei, huomennahan on aprillipäivä eli kuukausi vaihtuu taas, on huhtikuu....

se siitä....