31.10.2020 lauantai
 |
| 29.10.2020 |
Nyt jo itkettää, pitäisikö jättää tämä kirjoitus kokonaan!
Nero jaksoi vielä 10 päivää, kunnes romahti! Edellisenä päivänä tulin Pieksämäestä ja se juoksi minua autolle vastaan. Se oli käynyt Sepon kanssa Toinilassa ja oli pihalla Sepon kaverina koko päivän. Torstaiaamuna kävin viemässä yhden ison kukan kirkolle ja sitten olin koko päivän Neron kanssa sisällä. Iltapäivällä se romahti täysin, ei pystynyt nousemaan ylös ja kaatui koko ajan. Silloin sanoin Sepolle, että ehkä nyt on aika! Seppo soitti Tuulalle, joka lupasi tulla kuuden maissa, onneksi hän oli vapaapäivällä! Nämä kolme tuntia olivatkin sitten meille kaikkein vaikeimmat hetket, odotus! Minulla rintaa puristi aivan kamalasti, eli oli tosi paha olo, ehkä myös Sepolla, huomasin kyllä! Annoimme 
koiralle lääkettä ja sen verran pääsi ylös, että käytin sen pihalla pissalla! Herkkuja myös annoimme sille, ne se on ansainnut! Koiran tai muun lemmikin irti päästäminen on vaikeaa, sinun pitää se päätös tehdä, ihmisen poislähtöä et voi päättää, siksikin tämä on aina yhtä vaikeaa! Lopun aikaa se vaan nukkui lattialla, tosi väsynyt! Lopulta Tuula tuli, eikä Nero jaksanut edes kovin haukkua hänelle, kuten tavallisesti ja kävi taas nukkumaan! Tuula antoi sitten rauhoituspiikin Nerolle ja juuri ennen nukahtamista se nuolaisi vielä viimeisen kerran poskeani, aivan kuin sanoakseen, älä sure! Nyt kyyneleet taas valuu, pidettävä hetken kirjoitustaukoa!
koiralle lääkettä ja sen verran pääsi ylös, että käytin sen pihalla pissalla! Herkkuja myös annoimme sille, ne se on ansainnut! Koiran tai muun lemmikin irti päästäminen on vaikeaa, sinun pitää se päätös tehdä, ihmisen poislähtöä et voi päättää, siksikin tämä on aina yhtä vaikeaa! Lopun aikaa se vaan nukkui lattialla, tosi väsynyt! Lopulta Tuula tuli, eikä Nero jaksanut edes kovin haukkua hänelle, kuten tavallisesti ja kävi taas nukkumaan! Tuula antoi sitten rauhoituspiikin Nerolle ja juuri ennen nukahtamista se nuolaisi vielä viimeisen kerran poskeani, aivan kuin sanoakseen, älä sure! Nyt kyyneleet taas valuu, pidettävä hetken kirjoitustaukoa!
Silittelin sen poskea koko ajan loppuun saakka! Nerolla oli kaulassa molemmin puolin kananmunan kokoiset pahkurat, imusolmukkeet turvonneet ja Tuula huomasi nivusissa saman jutun. Muutama päivä sitten Nero alkoi myös köhimään. Meidän ekalla koiralla (Pupsilla) oli aikoinaan samat oireet. Hän oli sitä mieltä, että Nerolla lymfooma eli imusolmukesyöpä ja saman diagnoosin sai Pupsikin, samat oireetkin. Tiesimme siis jo muutama päivä ennen mitä oli tulossa!
Nero pääsikin sitten vielä mönkkärin peräkärryn kyytiin huovan sisällä, kun veimme sen hautaan. Tuula on siitä ihana eläinlääkäri, että hän on auttanut meitä jokaisen koiran hautaan laitossa kauniisti! Vein illalla vielä kynttilän haudalle. Seuraava aamu; se oli kyllä aika ikävä, lähdin aamupissalenkille, vaan koira puuttui ja kävin katsomassa, että haudalla on kaikki hyvin! Ikävä on suuri! Seppo taiteili traktorilla tosi hienon hautakummun ja minä koristelin sen, kuten tuosta kuvasta näkyy. Nyt vaan talo tuntuu aika tyhjältä ja hiljaiselta, koskahan tähän tottuu?
Olen muuten seurannut Facebookista tuon huumekoira Danin sivua ja aikoinaan huomasin, että se on saman ikäinen kuin Nero. Joskus kävi mielessä, että kumpikohan lähtee täältä ensin. Kävikin sitten niin, että Nero ja Dani lähtivät samana päivänä!
Noh, äsken syötiin ja mielessäni kävi ettei ole lautasten esipesijää, siis ajattelin. Seppo sanoi sitten saman ääneen! Eilen oli ulkona joku koira jäniksen perässä, se oli muuten Handen Rontti, ja ensimmäinen ajatukseni oli; Nero sisään, ajokoirat liikkeellä, vaan ei ollut Neroa! Monesti pihalla liikkuessani tulee Nero mieleen, mahtaako maata kylmässä maassa, pitäisikö hakea se sisältä ulos, kun ei sada, muistinko laittaa portin kiinni, onko vesipurkissa vettä, kuka söisi leivänjämän, ylijääneet ranskalaiset jne.
19.10.2020 maanantai
Hirvittävä kokemus koiralle ja meille; sillä petti täysin takajalat! Onneksi on naapurissa eläinlääkäri, Tuula ja häneltä tuli heti apua antavia neuvoja. Elikkä sillä oli kipuja ja kipu vie jalat alta. Ajattele itseäsi, jos sinulla on kova selkäkipu! Nyt se elää loppu elämänsä lääkkeillä, saa nähdä kuinka kauan! Läksin sitten taas Haapakujalle (uusi koti) järjestelemään tavaroita pariksi yöksi, tai kylläpä niitä
tavaroita järjestelin päiväs-aikaan, en yöllä! 8.10. täytti Nero 13 vuotta, mikä on noin suurelle schäferille aika korkea ikä! Sitten 10. päivä alkoikin taas hirvestys ja maanantaina me taas ajelimme Helsinkiin hakemaan muuttokuormaa, vaan vielä on reissu tai reissuja edessä, kaikki ei mahtuneet kyytiin! Neroa emme kyllä enää ota sinne mukaan, portaat kävi sen voimille. Kerran jouduimme melkein kantamaan sen yläkertaan. Seppo kannatteli valjaista ja minä nostin takapäästä, kun takatassut vaan eivät kantaneet! Ai niin, tulomatkalla oli taivas aivan mustanaan muuttolintuja ja matka sujui vikkelään kameran kanssa niitä tähtäillessä. Yhtenä iltana kävi Julia vauvan kanssa kahvilla ja hän lupasi ottaa meidän telkkarin, kahvinkeittimen ja jalkalampun, ei siis tarvitse laittaa nettiin myyntiin. Hyvä niin, menevät hyötykäyttöön! Ja taas pakkailua ja tavaran kantamista alakertaan, milloin loppuu? Kyllä kropassa tuntuu tuo portaiden ravaaminen, ei tarvita kuntosalia! Lauantaina sitten lähdettiin mökille ja kylläpä oli vastaantulijoita, huomasi kyllä etelän syysloman olevan lopuillaan! Mökillä onneksi oli Eetu Eetvartissa ja tuli purkamaan tavarat kanssamme peräkärrystä ja autosta. Osa tavaroita menikin yläkertaan ja siinä olikin Eetusta tosi paljon apua. Yläkertaan meni muutamat kaapit, koska siellä ei ole mitään säilytyskaappeja, tavarat kasseissa ja koreissa vieretysten pitkin lattioita! Emme me olisi niitä kahdestaan saaneet minnekään! Samalla saimme myös tuon painavan pyykkikoneen pihasaunan terassille. Sitten haimme vielä Handelta ison jääkaapin, kun hän osti vielä isomman kotiinsa. Siis en puhu enää mökistä, koska he asuvat siellä vakituiseen, siis koti! Luvassa on lunta ja Eetu vaihtoi autoihimme talvirenkaat, muuten en uskaltaisi ajella Pieksämäkeen. Tänään päätinkin sitten lähteä tavaroiden kanssa Haapakujalle. Montaa laatikkoa ei enää tänne tullutkaan, suurin osa jäi mökille järjesteltäväksi,
 |
| Nero 13 vuotta |
tavaroita järjestelin päiväs-aikaan, en yöllä! 8.10. täytti Nero 13 vuotta, mikä on noin suurelle schäferille aika korkea ikä! Sitten 10. päivä alkoikin taas hirvestys ja maanantaina me taas ajelimme Helsinkiin hakemaan muuttokuormaa, vaan vielä on reissu tai reissuja edessä, kaikki ei mahtuneet kyytiin! Neroa emme kyllä enää ota sinne mukaan, portaat kävi sen voimille. Kerran jouduimme melkein kantamaan sen yläkertaan. Seppo kannatteli valjaista ja minä nostin takapäästä, kun takatassut vaan eivät kantaneet! Ai niin, tulomatkalla oli taivas aivan mustanaan muuttolintuja ja matka sujui vikkelään kameran kanssa niitä tähtäillessä. Yhtenä iltana kävi Julia vauvan kanssa kahvilla ja hän lupasi ottaa meidän telkkarin, kahvinkeittimen ja jalkalampun, ei siis tarvitse laittaa nettiin myyntiin. Hyvä niin, menevät hyötykäyttöön! Ja taas pakkailua ja tavaran kantamista alakertaan, milloin loppuu? Kyllä kropassa tuntuu tuo portaiden ravaaminen, ei tarvita kuntosalia! Lauantaina sitten lähdettiin mökille ja kylläpä oli vastaantulijoita, huomasi kyllä etelän syysloman olevan lopuillaan! Mökillä onneksi oli Eetu Eetvartissa ja tuli purkamaan tavarat kanssamme peräkärrystä ja autosta. Osa tavaroita menikin yläkertaan ja siinä olikin Eetusta tosi paljon apua. Yläkertaan meni muutamat kaapit, koska siellä ei ole mitään säilytyskaappeja, tavarat kasseissa ja koreissa vieretysten pitkin lattioita! Emme me olisi niitä kahdestaan saaneet minnekään! Samalla saimme myös tuon painavan pyykkikoneen pihasaunan terassille. Sitten haimme vielä Handelta ison jääkaapin, kun hän osti vielä isomman kotiinsa. Siis en puhu enää mökistä, koska he asuvat siellä vakituiseen, siis koti! Luvassa on lunta ja Eetu vaihtoi autoihimme talvirenkaat, muuten en uskaltaisi ajella Pieksämäkeen. Tänään päätinkin sitten lähteä tavaroiden kanssa Haapakujalle. Montaa laatikkoa ei enää tänne tullutkaan, suurin osa jäi mökille järjesteltäväksi,
 |
| vaahteran lehdet pudonneet, ajamme ne aina ruohonleikku- rilla silpuksi, ei tarvitse haravaa näyttää! |
ideoitakin minulla on. Lähdin Eetvartin kautta, vein yhden kassin vietäväksi Julialle, kun Hande lähtee loppuviikolla kaupunkiin töihin. Siellä oli uusi vauva, koiravauva! Hande on hommannut hirvikoiran, sen nimi on Leo! Kylläpä pihalla oli kova meteli, ankat pitävät tosi kovaa kaakatusta, ankatusta vai mitä lie! Vaikka tänne Haapakujalle olikin vaan kolme muuttolaatikollista tavaraa ja joitain kasseja, niin täällä on ihan tarpeeksi järjesteltävää vaikkei niitä laatikoita enempää olisikaan! Huomenna taas takaisin mökille, koska keskiviikoksi on luvassa lunta! Mökillä on kovasti järjestelyitä yläkerrassa ja aitassa. Aittaan vaan pitää laittaa lämmitystä päälle, muuten voi tulla vilu! Kutomosta teemme vierasmajan, siellä on jo iso sänky, tuoli ja yöpöytä. Laitamme sinne vielä jääkaapin, lavuaarin, veden tulemaan ja menemään, pienen pöydän, hellakin löytyy jne. Joo, ja mun skootteri on siellä talviunilla! Ehkä nämä kaikki saadaan valmiiksi ensi kevääseen mennessä, talvikotiinkaan kun ei tänä talvena pääse, pääsiskö hiihtämään tai moottorikelkkailemaan, saa nähdä!
3.10.2020 lauantai
Kylläpä on ollut kauniit syyspäivät ja tietty paljon tehty syyshommiakin. Mehut tuli keitettyä,4 litraa sekamehua, 10 litraa mustikkamehua ja 16 litraa mustaherukkamehua! Punaista ei tullut tänä vuonna lainkaan, omasta puskasta ei tullut juuri mitään ja Handen puskissakaan ei ollut marjoja, kanat hoiti ne kaikki suihinsa! Vielä olisi pikku puuhaa ja sitten maanantaina lähden taas Pieksämäelle purkamaan niitä muuttolaatikoita!
Pari kuukuvaa, kuinkas muuten
No, nyt tää blogi tempun teki! Saa nähdä jatkanko vai siirrynkö muualle. Kaikki tekstit tulee yhteen pötköön, enkä tiedä kuinka saan korjattua normaaliksi. Jos joku tietää, voisiko vinkata minulle, muutoin joudun lopettamaan koko blogin! Joku asetusjuttu varmaankin!
