HELMIKUU

kristallia

1.2.2015 sunnuntai

Haa, auton lavalla vettä, kun eilen satoi rankasti ja se lista oli sisällä tiivistyksessä. Onneksi lavan pohjassa on syvät urat, ei bägit kastuneet. Seppo kävi tekemässä jotain lisähommia autoon ja sillä aikaa pesin partsin liukuovien lasit, pyöritin koneellisen pikkupyykkiä ja kudoin. Iltapäivällä

läksimme kävellen syömään Sevillaan, ruoka-annos 80 bth per nokka ja hyvää ruokaa siellä onkin. Helinäkin putkahti siihen kampaajan luo, vaan kampaaja oli vielä viihteellä ja Helinä jäi siihen pöytäämme jutustelemaan. Tien vieressä istuskellessa katsoimme, kun rakennustyöläisiä kuljetettiin kotiin ja ne lava-autot olivat tosi täynnä ihmisiä, toiset suorastaan roikkuivat lavan päädyssä. Se oli aika hurjan näköistä, joka neliösentti oli käytetty hyväksi, mitähän kotomaan työsuojelu tuohon sanoisi! En saanut niistä kuvaa, kun kamera ei ollut hollilla, enkä ollut tarpeeksi nopsa kaivamaan sitä esille. Tosin niitä autoja meni ohi ainakin paikymmentä. Siitä sitten tien toiselle puolelle torille ostamaan hedelmiä ja Tescosta munia. Tarkoituksenani olisi kuoria tai siis halkaista mangot ja ruuduttaa ne veitsellä, jotta niitä olisi helppo syödä. Hedelmätarhan retkellä katsoin tarkkaan, kuinka se tehdään, saa nähdä onnistuuko. Viime vuonna en tiennyt tuota pilkkomisjuttua, yritin kuoria mangot ja sittenhän ne enimmäkseen luiskahtelivat pitkin lattiaa. Enää en yritä kuoria, laitan sitten kuvan tänne, jos onnistun siinä! Illalla latasin iPhoneen Instagramin (jostain ihmeen syystä, miksiköhän mun pitää tunkea joka paikkaan!)  ja yritin lisätä sinne kuvia huonolla menestyksellä. Se valitti, että pitää antaa lupa ja sitten pyörittelin siellä ja täällä asetuksia, kunnes lopulta onnistuin. Älä vaan kysy miten, ei aavistustakaan mitä nappulaa näppäisin. Myöhemmin otin vielä kirjan käteeni, enkä olisi millään malttanut laittaa sitä pois, mutta nukkumatti oli tuimana ja pakko hellittää, siis hyvää yötä!

5.2.2015 torstai

Hui, laiskuus vaivaa, kirjoitusta ei synny! Onneksi muistiinpanot löytyy vihkosta, mutta vieläkään ei tekstiä tule tämän enempää, sori! Ehkä sitten iltasella....

meidän pihan vahtikoira

Juupa, maanantaina taas pottuja kuorimassa ja jäsenkortistohommia. Tänään myös selvisi talomme huoneistokotaisten sähkömittareiden mysteeri. Managerin toimistossa ovat silmät pyöreinä, kun asiaa kysytään ja sanovat, että mittarit tulee helmikuussa... Ja höpö, höpö, mittarit tulevat sitten, kun on ensin tehty sopimus sähkölaitoksen kanssa. Sini soitti sähkölaitokselle puolestamme ja näin asia selvisi. Sähkö on sitä kautta hiukan halvempaa, mutta tänä keväänä se ei vielä onnistu. Ensin tuodaan uusi mittari, sitten joskus tuleen se sähkölasku kulutuksen mukaan, se maksetaan jonnekin ja sitten voi tehdä suoraveloituksen pankin kanssa. Elikä homma siirtyy ensi syksyyn, kukas sitä laskua sitten täällä vahtisi, puhumattakaan maksamisesta, eikähän sitä sähköäkään paljon kulu, kun emme ole täällä. Pyöräilimme sitten kotiin ja kotipihalla tulivat vastaan käsi kädessä meidän muumijunakuski ja pitkätukka siivooja (meidän heille antamat nimet). Äkkiä he irrottivat kätensä toisistaan, mutta kyllähän me heidän heilastelunsa olemme jo kauan tienneet. Viime keväänä muumijunakuski heilasteli yhden toimiston tytön kanssa. Illalla sitten toteutin klubilla saamani idean, virkkasin pussukat huulirasvoille, ei pitäisi enää niitten olla kateissa. Niin ja luin sen jännän kirjan loppuun.  Tiistai on poistettu, koska tekstit meni ihan sikin sokin. Keskiviikkohan oli sitten taas matka golfaamaan "apinakentälle" ja sää oli tosi kuuma. Tämä kuiva kuumuus ei ole hyväksi, Sepolla kun on tuo astma. Peli meni kuitenkin ihan hyvin ja yksi apinakin taas nähtiin, ei koko laumaa tällä kertaa. Yhden greenin luona oli kentänhoitaja ja joku työntekijä mopollaan sekä 7 koiraa loikoili greenillä, lyö siinä sitten palloa...

odottelua...

Mopo lähti sitten



taas yksi neule kotiin vietäväksi

ajelemaan kentän suuntaan ja kaikki koirat lähtivät seuraamaan tätä mopoa. Taisi olla koirien hoitaja. Tällä kentällä on nurmikonkastelulaitteet päällä koko ajan ja sitten ajoimme yhden paksun letkun yli. Tietty se letku irtosi koko pumpusta ja alkoi suihkuta maahan. Onneksi vesipojat olivat siinä lähellä puiden alla ja me huutelimme kovasti soli solia (sori, sori) heille. Menivät he sitten heti liittämään letkun takaisin. Tällä kierroksella oli tosiaan kuuma sää, puolet palloistakin halusi mennä uimaan ja kun uimataidottomia ovat, hukkuivat veteen. Se siitä! Sitten kotiin syömään ja myöhemmin Seppo pesi ja skrapasi makkarin ikkunat. Viime kevään ulkoseinien maalauksista oli roiskinut maalia meidän ikkunaan. Minä olin taas kutimien kimpussa, ehkä ensi viikolla tulee kuva tästä tekeleestä.

ei ole enää huulirasvat
kateissa, kai...

Torstaina heti aamusta nettikortti toppasi, tosin päivää etuajassa. Ehkä se kortti muisti, että taannoin se toimi pari päivää yli ajan. No, heti aamusta kasiksi HansLankarin toimistolle laittamaan pari allekirjoitusta ja sieltä sitten ex-Carrefuriin. Onneksi ovet olivat jo avoinna, vaikka kello ei ollut vielä edes yhdeksää. Kymmeneltä näkyivät aukeavan puhelinyhtiöiden palvelupisteet, joten meillä oli hyvää aikaa käydä Big C:n puolella. Piti katsoa Julialle pari laturia iPhonelle, mutta kaikki olivat tietysti tehty tänne thaikkulaan sopiviin pistokkeisiin. Kärryyn pomppasi kuitenkin huonetuoksupulloja, pari söpöä kynttilää, nuudeleita, kastikepusseja, kauraryynejä jne. Näistä aussilaisista kauraryyneistä tulee tosi hyvää puuroa, Elovena ei ole mitään siihen verrattuna. Sitten AIS:in ja DTAC:in jonoihin. No, tyhmyyksissäni olin ottanut vain korttien pakkaukset mukaan, en itse SIM-kortteja eli saimme

pyöräilytauko

rekisteröityä omat puhelimemme, onneksi. Ensi kerralla olen viisaampi ja laitan ne loput 3 korttia puhelimiin (meillä on täällä 3 puhelinta varalla) ja sitten asia hoitunee. Nytpä kuitenkin tiedämme, että jonossa pitää olla jo vartti vaille 10 ja tiedän missä on jonotusnumerot. Sitä paitsi itse
ruokakaupassa on siihen aikaan tosi rauhallista tehdä ostoksia. Puolenpäivän maissa on sitten kauppa täynnä ja puhelintiskijonot tosi pitkiä. Aina viisastuu! Ennen kotiin lähtöä joimme vielä kahvilassa kahvit ja hyvät täytekakkupalat, kakkuja thaikut kyllä osaavat tehdä, kuten ruokaakin. Parkkihallissa sitten törmäsimme Atskiin ja Vimoniin. Hekin olivat menossa ostoksille.  Siinä sitten parkkihallissa juteltiin hetkinen päivänpolttavista asioista ja jatkoimme matkaa kuka minnekin. Ajelimme sitten kotiin syömään ja kohta sen jälkeen läksimme fillaroimaan, päivähän ei ollut vielä puolessakaan. Kävimme kyselemässä Puntipalta Sepolle hiustenleikkuuta ja saimme ajan tunnin päähän. Ajelimme sitten soi 12:sta ja siellähän se BTV:n toimisto olikin. Kävin maksamassa kaapelitv:n maksun suoraan toimistoon ja sieltä sain matkaani ison laatikon, jossa tekstistä päätellen oli seinäkello. Aikaa oli vielä runsaasti ja päätimme ajaa Beach Roadia etelään aina kalaravintoloille asti. Matkalla huomasimme, että täällä on tosi vähän turisteja, rannat ja kuppilat ihan tyhjinä, samoin liikenne oli vähäistä. Ei meillä niitä naapurimaan

tien päässä

kansalaisia ikävä ole, mutta thaimaan turismille se tekee ison loven. Kaupungintalolla oli äskettäin sen vähäisen turismin vuoksi oikein hätäkokous. Kalaravintoloiden kohdalla Seppo haki Family Martista meille pullolliset sodaa ja istuksimme merenrannassa portailla niitä juomassa tähyillen merellä tapahtuvaa toimintaa. Jatkoimme sitten matkaa takaisin Puntipalle, jonne ehdimme juuri hyvissä ajoin. Hiustenleikkuun jälkeen ajelimme vielä Sevillaan syömään. Siellä sitten yksi norskipoika, päälle kolmenkympin hortoili sekavana kuppilasta toiseen maksamatta laskujaan. Tosin se lasku jäi maksamatta vain yhteen kuppilaan ja täällä puskaradio toimii tosi hyvin, mitään hän ei muualta saanutkaan. Kumma ettei hän jäänyt auton tai mopon alle, kun hortoili sivuilleen vilkuilematta välillä keskellä katua, ehkä hän ei edes tiennyt missä on. Siihen tuli sitten yksi mies mopolla häntä kovistelemaan ja yritti saada lähtemään, kaiketi joku tuttu. Loppujen lopuksi hän otti sen pojan mopon kyytiin ja lähti ajamaan poispäin. Vartin päästä ajoi ohi pillit huutaen Rescue-auto ja kaikki kuppiloissa ajattelivat samoin kuin me - oliko se poika sitten pudonnut sen mopon kyydistä. Harvemmin täällä Jompparilla näkee tuollaista, ehkä sitten Pattiksella näitä on enemmän iltasella. Tai mistä minä tiedän, mitä täällä Jompparilla iltaisin tapahtuu, kun emme käy pimeällä ulkona!

6.2.  netti tökkii....

8.2.2015.sunnuntai

Perjantai oli taas golf-päivä. Menimme ekalle sotilaskentälle, koska se caddie numero 40 otti

orkideapuu

pandasuojukset pesuun ja korjaukseen. Laitoin hänelle edellisenä iltana tekstariviestiä, että olemme tulossa. Siellä oli taas aika paljon väkeä pelaamassa ja eka kierros oli ihan vilpoisa ja tuulinen, toinen kierros oli jo tukalampi. Falangit pelaavat heti kello 7 alkaen, kun on viileämpää ja paikalliset tulevat vasta puolen päivän jälkeen. Kierroksen aikana moni caddie huhuili madamea ja vilkutteli, muistavat siis meidät. Taukopaikalla söimme keitetyn kananmunan ja pikku purkin tonnikalaa, josta syötin osan kissalle. Ostin pelin alussa 2 pussia väripalloja, kerroin myyjäpojalle, että lyön palloni veteen ja nyt
ostan ne takaisin. Tauolla ostin toiset 2 pussia ja myyjäpoikaa alkoi jo naurattaa pallokauppani. Emme luultavasti mene tuolle kentälle enää tänä keväänä ja toisella kentällä ei ole väripalloja.
Siinähän se päivä taas kentällä vierähti.  Lauantai oli taas se siivouspäivä ja sisällä on pyörinyt taas sellainen gekko, tosi pikkuinen, mutta ääntä siitä kyllä lähtee. Tuumailin , jotta näinköhän se joutuu imuriin kun on niin pieni. Vähän ennen kolmea suuntasimme fillareilla klubille syömään. Parkkeerasin fillarin vakiopaikalleen, lukitsin, otin kassini ja mitä näinkään! Kassini kyljessä kökötti se pikkuinen gekko, jonka sitten kopistelin maahan, ettei se eksy laukkuni sisään. Se pääsi siis ihan uusiin maisemiin, toivottavasti kujan katit eivät ottaneet sitä leikkikalukseen. Huomasimme klubilla, että alkaa kovasti porukka matkata koteihinsa pois täältä helteestä, väki vähenee. Kotiin ajelimme taas kiertoteitä ja matkalla näkyi moottoripyöräpoliisi siellä pikkutiellä. Parinkymmenen metrin päässä oli pikkukauppa, jossa piipahdimme (rauhallisempi kauppa, kuin kotikulman 7/11) ja silloin siitä ohi ajoi toinen moottoripyöräpoliisi perässään kuvausauto eli joku rikos oli siellä tapahtunut. Näemme sen sitten joskus telkkarista. Sunnuntaina sitten nukuimme ihan kasiin saakka, kun ei ollut menoa minnekään. Näin kyllä unta, että heräsin kotisängystä. Taitaa vaikuttaa tuo ihmisten muutto pohjolaan. Olen kyllä jo pakannut tavaroita muutamaan kassiin, jotka lähtevät kotomaahan reilun viiden viikon päästä. Kääk, onko se jo niin pian, hui! Oltiin ihan koko päivä kotosalla, kudoin, luin ja Seppo teki kylppärissä kaakelihommia. Tämä talo on rakennettu sen verran hätäisesti, että paras korjailla viat itse. Siis taas sunnuntai meni rauhallisesti, vielä pitää katsoa yksi kisapäivä telkusta ja mitä sieltä muuta tuleekaan. Netti putosi taas 2 G:hen ja otinpa käyttöön vanhan turvallisen korttini, joka on myös 2 G, mutta toimii. Tosin kuvia ei voi ladata, tekstit saa tallennettua, mikä ei taas onnistu tuolla uudella nykyaikaisella kortilla :) , kummallista....

lapsi nukkuu vaikka kuppilan lattialla,
täällä siinä ei ole mitään kummaa...

 Illalla oli taas tuossa vartijakopissa juhlat, mutta nyt oli ilmestynyt sähkökeskushuoneen rulo-oveen lukko, ei porukka enää ramppaa siitä käytävälle. Kannattaa siis valittaa, vaikka tuntuu etteivät ne toimistossa mitään ymmärrä. Kyl ne sit viikon päästä älyää, olipas rumasti sanottu, hyi, hyi minua!



9.2.2015 maanantai

Aamulla pihaan pyrki joku aussi umpikännissä ja ajeli mönkkärillä. Takapihan portista ei vielä pääse sisään. Aussit täällä ajelevat jatkuvasti pienessä hiprakassa. Läksimme taas ajelemaan kohti perunateatteria. Thaimaalaiset suomenkielen opiskelijat tulivat kurssille ja osa osasi jo hyvin toivottaa meille hyvää huomenta sekä kysyä, mitä kuuluu. Tein myös pari jäsenjuttua, nekin jo vähenevät kevään lähestyessä. Sitten kotiin, Seppo jatkoi kaakelihommia ja minä tietysti kutimien kimpussa, uutta projektia pukkaa niistä langoista, joita olen tänne tuonut. En muuten ole kuukauteen käynyt uimassa tuossa meidän jääkylmässä altaassa. Huomasin, että aina kun sinne kylmään menin, kantapääni valitti tai oikeastaan huusi tuskasta eli se ei tykkää kylmästä vedestä. Nyt tuo kantapää on jo aika hyvin parantunut, enpä vaan sitä ajoissa hoksannut.

10.2.201 tiistai

Aamulla Naskalien kanssa vähän kiertoajelua ja sitten Big C:hen rekisteröimään meidän loput SIM-kortit. Oli siellä jo hiukan jonoa vaikka liike ei ollut vielä auki. Otin sitten jonotuskortin ja numero oli A01. Liike aukesi ja minun numero tuli ensin, menin luukulle ja silloin yksi falanki nainen tuli huutamaan, että oli ennen minua. No, minulla oli jononumero ja hänellä ei eli thaikku ei siitä

nämäkin vois olla kivat
mökin terassilla

piitannut vaan palveli minua, varsinkin kun se nainen huusi vihaisesti, silloin thaikut ei palvele sellaista huutajaa lainkaan.  Itselleni kävi aiemmin samoin, en älynnyt ottaa jononumeroa, mutta en kyllä huudellut vaan odotin kiltisti vuoroani, ehkä tämä nainen osasi sen seuraavalla kerralla. Tosin hän sitten lähti koko paikasta itsekseen popottaen pois. Täällähän kaikki pitää oppia kantapään kautta. Sieltä sitten Brookersille kyselemän kotivakuutusta. Kaikki täällä aina sanoo, ettei mitään kotivakuutusta ole saatavissa, vaan puhuvatpa taas suulla suuremmalla. Kyllä täällä kotivakuutuksen saa ihan hyvin. Saimme tarjouksen ja tullaan myöhemmin tekemään se, koska siihen tarvitaan passi ja talokirja, niitä meillä ei ollut mukana. No, Sepolla ja minulla oli passit mukana, koska niitä tarvittiin SIM-korttien rekisteröinnissä, mutta talokirja puuttui. Sitten ostoksille ja siinähän se päivä sitten vierähtikin ja syömässä kävimme MK:ssa. Kävimme vielä Naskalien luona kaffeella ja sitten Helinä soittelikin. Naskaleilta läksimme sitten Helinän ja Liisan luo Park Laneen läksiäisiin. He lähtevät kuukaudeksi Australiaan. Saapi nähdä, ehdimmekö vielä täällä tavata vai jääkö se tapaaminen kotomaahan. He tulevat reissusta 18. päivä ja me olemme lähdössä 19. päivä lentokenttähotelliin ennen kotimatkaa. Illalla vielä golf-kamat kasaan huomista varten.

11.2.2015 keskiviikko

Tulipa illalla juotua liikaa kahvia, yöllä uni karkasi silmistä. Eipä ole ennen kahvinjuonti siihen vaikuttanut ja ei, en ole tullut vanhaksi, kuinka se sinulle oikein tulikaan mieleen! Ja sitten apinakentälle pelaamaan. Peli sujui mukavasti kuumuudesta huolimatta. Nyt sain kuin sainkin kuvan linnusta, joka oleilee 8 ja 9-väylien maastossa, ei muualla. Se on tosi kaunis lintu, eikä ole edes kovin arkalainen.


tässä se golf-lintu

 

12.2.2015 torstai

Aah, vihko vetelee (johon kirjoitan tapahtumat ensin ja sitten blogiin) viimeisiään, huomenna uusi vihko käyttöön. Aamulla lähtö kasin pintaan Naskalien kanssa taksin hakuun (250 bathia) ja suuntana satama. Hyppäsimme laivaan (4 henkeä 120 bathia) ja matkasimme Ko Larnin saarelle. Tarkoitus oli mennä sinne kylään ja sieltä rannalle, mutta emmehän hoksanneet katsoa laivan kylttiä ja joudumme siis suoraan rannalle, pienelle sellaiselle. Sinne piti kävellä satamasta sellaisia puukäytäviä pitkin ja hiukka hirvitti, koska niiden kunto oli aika huono. Piti katsoa tarkkaan mihin astui. No, ei se


matka saarelle

haitannut, se kylä pysynee paikallaan ja sinne ensi kerralla. Rannalla maksoi tuoli 100 bathia ja pyyhe siihen 50 bathia. Saarella oli muuten vesi paljon kirkkaampaa, kuin Jomtienillä ja siellä olikin paljon  snorklaajia. Sinne järjestetään myös sukellusmatkoja suomalaisen opastuksella. Heti kohta menimme Kirsin kanssa uimaan ja voi kauhistus, tapahtui onnettomuus! Kirsi astui vahingossa merisiilin päälle. En ollut ennen sellaista

nähnytkään ja nyt osaan niitä tarkkailla. Sen piikit jäivät Kirsin jalkaan ja suuntasimme takaisin rannalle. Siellä olikin heti "poppamies" olutpullon kanssa avuksi. Ihan oikein luit, siihen tarvitaan olutpullo eli pullolla hakataan jalkaa siitä kohtaa missä ne piikit ovat. Piikit tuottavat myrkkyä, mutta kun ne murskataan, myrkyn tulo loppuu. Piikkejä ei saa pois pinseteillä,


tässä teille merisiili

koska ne ovat niin murenevia. Toisille voi piikeistä tulla ikäviä seuraamuksia, jos niitä ei heti hoideta oikein. Pitäisi muuten olla rannalla aina mukana etikkapullo, se auttaa kaikkiin erilaisiin myrkkyihin. Sitten vaan oleiltiin, katseltiin vesielämää ja syötiinkin välillä. Merellä oli tosi paljon veneitä, kaikenlaisia. Yksi kummallisimmista oli sellainen surffilauta, joka kulki ihan itsekseen ja surffaaja seisoi tai makasi laudan päällä eli moottoroitu surffilauta, ei tarvita aaltoja. Aloimme sitten hipsiä takaisin sataman suuntaan ja matkalla näimme toisen merisiilin uhrin pullohoidossa. Pääsimmekin heti laivaan, satamaan ja taksi alle. Kotona olimme tunnissa, kun rannalta läksimme. Minä kun haikailin sinne Changille, mutta mitäs sitä edemmäs kalaan, kun ihan vieressä on tämmöinen saari, ei mene matkustukseen aika. Kaiken kaikkiaan kiva päivä, Larnille siis vielä uudelleen...

13.2.2015 perjantai ja uusi vihko käyttöön

Tänään ei sitten ollutkaan golf-päivä. Aamulla touhuiltiin kaikenlaista pikku askaretta ja kymmenen maissa läksimme ajelemaan fillareilla. Ensin Beach Roadille Kasikornin pankin eteen automaateille rahan nostoon. Automaateilla oli tosi paljon ihmisiä ja yksi venäläinen pariskunta kovasti polpottaen vaihtoi automaatilta toiselle saamatta niistä mitään. He olivat paljon meitä nuorempia ja jäivät sinne automaateille jonottamaan, kun me jo lähdimme pois. Todennäköisesti he eivät osanneet käyttää automaatteja. Matkamme jatkui paluusuuntaan, pysähdys Kodakilla ja sieltä ostimme kehykset

Hepen lähettämään joulukorttiin. Ajattelimme sitten käydä katsomassa Atlantiksen Show Roomia, mutta virkaintoinen vartija ei päästänyt jostain syystä meitä sinne, vaikka näytimme kylttiä. Toinen vartija tajusi, mistä oli kyse, mutta Seppo läksi jo ajelemaan pois kiukuissaan. Jatkoimme matkaa Chayabrukille ja sieltä Sukkarille kohti rautakauppaa. Sieltä löytyi rautasaha ja jotain muuta pientä tarpeellista. Jatkoimme Watboonille pieneen putkiliikkeeseen ja sieltä saimme ostettua sellaisen pienen maalipurkin, noin desin kokoisen valkeaa väriä, muualta ei noin pientä purkkia saa. Sitä tarvitaan peittämään ruuvinaukot hyttysverkkojen kehyksissä. Luulen niitä mustia aukkoja aina ötököiksi. Seuraava pysähdys Sevillassa, olihan jo ruoka-aika. Kotimatkalla vielä haimme pyykit pesulasta ja Sevenistä yksi nettikortti matkaan. Tässä vaiheessa fillarit näyttivätkin jo kameleilta! Kotona Seppo alkoi heti hommiin, hän yhdisti päällekkäin kaksi kenkätelinettä ja tulipa niistä hyvät. Niihin olisi tarvinnut 10-millin kupariputkea, mutta sellaista ei täältä löytynyt edes putkiliikkeestä. Lisäys siis puutelistaan ensi reissua varten. Siinä listassa onkin jo jonkin verran merkintöjä sekä tavaroita, joita pitää Suomesta tänne tuoda. Älköön kukaan enää koskaan sanoko, että kyllä Thaimaasta saa kaikkea mitä Suomestakin. Se ei nimittäin pidä paikkaansa, ei lainkaan! Tänään olisi ollut paljon tapahtumia; lähetystön porukka kertomassa asioita Hotelli Thanissa (ollaan oltu jo 2 kertaa aiemmin) Pattayan Suomi-koulun tilaisuus (ei ole lapsiamme menossa sinne) ja illalla Hillillä toinen Plazan esittelytilaisuus (olimme loppuvuodesta samaisessa)
ja vielä Burapa, mootttoripyörätapahtuma, mutta jätimme ne kaikki tällä kertaa väliin. Seppo teki taas kylppärihommia, lattianrajan saumausta tai jotain sellaista. No, pain tunnin päästä hän raspasi kaikki pois, kun se aine ei kuulemma kovettunut. Sitten homma uusiksi toisella aineella.

14.2.2015 lauantai   HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ !

Huomasin aamulla, että ne molemmat "laastikipot" olivat ihan kivikovia eli Seppo taisi ihan turhaan hosua sen saumauksen kahteen kertaan illalla. Sellaista se välillä pruukaa olemaan! Tänään olisi taas pyykkipäivä ja Seppo läksi Naskalien kanssa tekemään sitä kotivakuutusta. Minä jäin sitten kotihommiin ja ehdin hyvin pestä kaksi koneellista pyykkiä sekä tiskit. Naskalit jäivät Sepon kyydistä ostoksien tekoon, etsivät piironkia makkariin. Ai niin, meidän Vesku siellä Suomen Lapissa joutui torstai-iltana onnettomuuteen. Poro sattui auton eteen ja törmäyksessä lensi vastaantulevan

olisko kivat mökin terassilla...

pakun nokkaan, siis se poro. Ihmisille ei käynyt kuinkaan, autoille huonommin ja poro-paralle tosi huonosti. Vesku sai sitten heti käyttöön vara-auton ja maanantaina vakuutusyhtiöstä kuuluu, mitä autolle tapahtuu. Myöhemmin läksimme fillaroimaan klubille Atskia tapaamaan, joka ei sitten ollutkaan siellä koko päivänä. Onneksi siellä oli muita. Istahdimme sitten vapaille paikoille syömään kalasoppaa, joka oli tänään vaihtoehtoisena ruokana. Pöydässämme istuneet ihmiset alkoivat kyllä jonkin ajan päästä todella ärsyttämään. Varsinkin yksi niistä tyypeistä oli ärsyttävä ja jonkin ajan päästä hän kovalla ja rehvakkaalla äänellä julisti olevansa persu ja yritin jo vaihtaa toiseen pöytään. Onneksi Naskalit saapuivat juuri parahiksi syömään, eikä siihen pöytään enää mahtunut. Siis saimme sujuvasti vaihdettua toiseen pöytään. Persut saavat kyllä odotella minun ääntäni vaaleissa hamaan maailmanloppuun asti. Miksi kaikki persut käyttäytyvät noin tökerösti, ainakin kaikki joihin minä olen törmännyt. No, mielipiteeni heistä ei muuttunut, vaan vahvistui! Siinä sitten höpöteltiin kaikkien kanssa ja läksimme fillaroimaan kotiin ja Naskalit kävelemällä. Ajelimme tuttua pitempää reittiä ja liikkeellä olikin sitten paljon muitakin, kas kun on lauantai. Hyvin pääsimme kuitenkin kaikki vilkkaat risteykset ja liikennevalot. Thaikkuhan ei koskaan aja tahallaan päälle, vaan jaksaa autollaan madella hiljakseen meidän perässä, kunnes pääsevät ohittamaan, pisteet siitä heille. Pysähdyimme taas pikkutien pikku kaupassa ja istuksimme siinä pihassa syömässä jäätelöt. Sitten kotio ja Seppo alkoi maalata niitä mustia ruuveja, eivät näytä enää ötököiltä.

15.2.2015 sunnuntai

Aamupäivällä läksimme fillareilla ajelemaan Tescoon ostamaan -  mitä?? Ai niin, piti teettää pari postilaatikon avainta, kun Big C:ssä ei ollut konetta sellaisiin pieniin avaimiin. Seppo jäi aulaan odottelemaan avaimien tekoa ja minä pyyhkäisin kauppaan - ihanaa, yksin kauppaan! Matkaan tarttui erilaisilla täytteillä pikkuisia munkkeja ja pari leipää. Löysin myös suihkulakit polkupyörien satuloiden suojaksi, suojaa sateelta ja paahteelta, mutta aurinko pian haperoittaa lakkien kuminauhat. Juu, kivat lakit, toinen kellertävä ja toinen vihertävä. Ei niissä väreissä mitään, mutta niissä on

iso Mikki Hiiri kuvana, hih, hih! Etsin myös ihan tavallisia hammastikkuja, mutta hyllyssä oli vino pino hammaslankoja, en löytänyt edes cocktailtikkuja, nekin käyvät hammastikkuina. Eikö täällä sitten käytetä lainkaan tikkuja vain lankaa, tiiä häntä. Täytynee tutkia vielä apteekit, rohdoskaupat sekä Makro-tukku. Sitten fillaroitiin ruuhkassa alas Thepprasittia ja kurvattiin sitten tutulle pikkutielle. Pesulan kautta kotiin ja Sevenistä pusseittain suolapähkinöitä. Viime reissulla ostin popcorneja. vaan nyt niitä ei ole näkynyt missään. Mikropoppareita on, mutta meillä ei ole sitä mikroaaltouunia. Ehkä nuo pähkinät ovatkin terveellisempiä kuin popparit. Juu, ja paluumatkalla alkoi sitten se sade. Onneksi sade on täällä lämmintä ja kypärä suojasi silmälaseja. Vartijat portilla kyllä hoputtivat meitä, leo, leo eli vauhtia lisää. Enpä sitten viitsinyt lähteä uimaankaan, kastuihan vaatteet sateessa. Olisi vaan saanut tulla enemmän sitä vettä, täällä on nyt tosi kivaa, sadekautenakaan ei vettä tullut, kuulin. Puissakin lehdet normaalisti havisevat, nyt ne kolisevat kuivuuttaan. Meilläpä on tuossa auton parkkipaikan aidan takana olevassa talon katolla kissaperhe, valkea emo ja 4 poikasta.
Illalla kokeiltiin avaimia postilaatikkoon ja kas kummaa, ne olikin tehty peilikuviksi. Lukon sai auki, mutta ei sitten lukkoon, kuin remputtamalla. Menee siis avaimet uusiksi...

16.12.2015 maanantai

Ja taas - matka pottuteatteriin, alkaa jo hiukka kyllästyttää kuoriminen. Lähdimme autolla, koska Sepon piti tehdä klubilla korjaustöitä. Se ei sitten onnistunutkaan ja huomenna uusiksi homma.

Kuorimme siis 40 kg pottua, 10 kg porkkanaa ja 10 kg sipulia. Lonkat tulee kipeäksi parin tunnn jakkaralla istumisesta, olin jäädä siihen jakkaralle, kun jalat teki stopin. Seisten voisi kuoria, mutta klubin keittiö on siihen liian pieni. Sitten kotiin autopesulan kautta. Eihän täällä auto varsinaisesti likaannu, kuten Suomen kurateillä, pölyä on sitten kyllä enemmänkin. Auto pihaan parkkiin ja siellähän se kissaperhe nukkui katolla. Ulko-ovella huomasi, että pihan kaikki aurinkotuolit olivat tyhjänä vain kahdessa oli ihmisiä ja nehän olivatkin Kirsi ja Jone (Naskalit). Kirsi lupasi varata meille tuolit ja käväisimme pikaisesti kotona viemässä tavarat ja otimme rantavehkeet mukaan. Siellä pihalla hupsahti pian pari tuntia auringossa ja sitten alkoikin jo pihaan kerääntyä lapsiperheitä. Kirsi ja Jone ovat huomenna lähdössä Ko Makin saarelle kolmeksi yöksi. Ko Mak sijaitsee heti Ko Changin alapuolella ja on tosi pieni saari. Sitten vielä kuvailimme kissaperhettä ja kaikki muutkin jäivät niitä ihastelemaan.

17.2.2015 tiistai

Taas tuo päivä vierähti klubilla. Tänään lueskelin lehtiä, onneksi joku oli tuonut uudehkoja naistenlehtiä sinne, aika kului mukavammin. Seppo sai vessojen ovet korjattua. Niissä on normi thaikku lukot eli nappia painetaan ja ovi on lukossa. Ulos lähtiessä taas painetaan nappia sisäpuolelta ja sitten ovi on taas lukossa. Kun on kyse vessan ovesta, niin sitähän ei sitten saakaan enää auki. Huoneistojen

vartijoilla tämmöinen tyhjä vesipullo ja siellä pieniä
leguaaneja, en tiedä miksi ja voi olla etten edes
halua tietää

ovissa, meilläkin on sellaiset lukot ja ihmiset automaattisesti painavat sitä nappia poistuessaan. Vessojen oviin ei ole avaimia ja sitten ne pitää jotenkin murtaa. Seppo poisti kummastakin vessanovesta sen napin sisäpuolelta ja laittoi sinne salvan. Nyt ovi menee kiinni, mutta sitä ei enää saa vahingossa lukkoon poistuessa. Jaa-a, ymmärsiköhän kukaan tätä sepustusta! No, sitten sinne tupsahti Mosaiikkitalon Liisa ja toi minulle ruotsalaisia Allers-lehtiä. Niissä on joskus ihan kivoja käsityöohjeita. Täytyy kysyä, jotta olisiko Kirsi halukas niitä lukemaan, kunhan olen ensin ne itse kahlannut läpi. Sitten läksimme kotiin ja heitimme Liisan autolla kotinurkilleen Sevenin eteen. Kotona Seppo siirtyi remonttihommiin parvekkeelle laittamaan lattianrajaan jotain silikonia tiivisteeksi. Täällä on paras tehdä kaikki korjaukset itse, niin ne onnistuvat. Otimme aikoinaan tämän kämpän vastaan ja seuraavana päivänä Matrixin edustaja tuli ottamaan nimiä paperiin, emmekä tienneet, että hyväksyimme kaikki. Eihän kukaan yön aikana voi mitenkään löytää asunnon vikoja. Siis tunsimme kyllä itsemme huijatuiksi. Onneksi Sepolla ei ole peukalo keskellä kämmentä ja korjaukset onnistuu, ehkä paremminkin ilman thaikkuja. Illalla Seppo kävi autosta hakemassa jotain ja tuli sisälle jonkun lapun kanssa. Hän oli jo heittämässä sitä pois, mutta ehdin väliin. Siinä sanottiin, että pitää hakea managerilta parkkikortti autoon. Tsekkaavat vihdoin luvattomasti pihaan parkkeerattuja autoja. Huomenna pitänee hakea sellainen kortti.

18.2.5012 keskiviikko

Taas golfaamaan apinakentälle ja Atskikin tuli vielä mukaan. Hänelle tämä onkin viimeinen pelipäivä täällä tällä kaudella ja syksyllä taas jatkuu. He lähtevät vajaan parin viikon päästä Suomeen, väki vaan vähenee. Päivä oli kuuma ja pilvinen. Ostimme toimistosta ilmoittautuessamme myös palloja, 100 bathia 10 kpl valkeita tai värillisiä eli ovat halvempia kuin toisella solttukentällä. Ja voi kauhistus, 2 pallopussia putosi lattialle siinä pusseja valitessani ja ne levisivät pitkin kuppilan lattiaa. Siinä sitten niitä keräilimme. Ostimme sitten yhteensä 4 pussillista palloja. Taisin taas ostaa

tuon auton takana näkyvän lätäkön yli pitää pallo lyödä
ja greeni on heti sen veden takana, kivaa...

muutamia omia pallojani takaisin puts plankattuina. Peli sujui tosi hyvin, tein heti alkuun 2 par´ia ja loppupelikin meni suht hyvin. Tosin 8-väylä meni pohjanoteeraukseen. Se on lyhyt väylä ja iso vesi heti tiiauspaikan ja greenin välissä. Aina se on mennyt hyvin, ekalla lyönnillä suoraan greenille, mutta nyt siinä lätäkössä oli sukeltajat keräämässä palloja ja minua ainakin pelotti, että jos palloni sujahtaakin veteen ja sukeltajan päähän. Muuta ei tarvittu, kun se väylä meni ihan metsikköön. Mutta golfhan on vain peliä, aina jatketaan eteenpäin ja menneet väylät unohdetaan! Ja pitäähän aina olla joku syy, kun joku väylä menee huonosti, eikös vaan.... Pelasimme vain 9-väylää ja se oli juuri sopivan pituinen tällä helteellä, joka vaan lämpenee joka päivä. Tänäänhän on kiinalainen uuden vuoden aatto ja sen huomaa, joka puolella parveilee ihmisiä, eikä raksan porukka ole töissä vaan lomailee, yleensä 4 päivää. Telkusta tuli uutisia ja eri maiden presidentit toivottivat kiinan kansalaisille hyvää uutta vuotta ja kukas se siellä ihan ekana toivotteli - sehän oli meidän Sauli Niinistö, joka pomppasi olohuoneeseemme! Kävimme managerin toimistossa ja saimme sen parkkitarran, ihan rekkarilla merkattuna auton ikkunaan laitettavaksi. Seppo tietty kysyi, että entäs fillarit ja virkailija naureskellen antoi yhden toisenlaisen tarran pyöriä varten, huumoria siis löytyy. Nyt on auto ihan luvallisesti pihalla parkissa. Kyllähän sitä lappusta tarjottiin, kun tänne muutimme, mutta silloin ei ollut auto vielä edes harkinnassa ja nyt kun se hommattiin, ei koko asia tullut mieleen.

19.2.2015 torstai
Kiinalainen vuohen vuosi alkoi pilvisessä säässä

Joo, hevosen vuosi päättyi ja vuohen vuosi alkoi hiukan huonosti. Minua valvotti viime yön tuo refluksitautini ja istuin nuokkuen soffalla melkein koko yön, välillä kyllä ajattelin ettei tästä selviä hengissä. Kolmen jälkeen sitten saatoin mennä sänkyyn nukkumaan aina ysiin asti. Läksimme sitten aamusella ajelemaan Big C:hen, ex-carrefuriin. Seppo tuumasi, että on helpointa ajaa 3-roadia ja sieltä Klangille, kun tuolla Sukkarilla on juuri Big C:n päässä  kaistoja suljettuna tuon tekeillä olevan tunnelin vuoksi. Seisoimme sitten jonossa liikennevaloissa odottelemassa kääntymistä oikealle


törmääjä

Klangille, valot vaihtuivat jolloin vasemmalta kaistalta töräytti auto meidän kaistalle ja kuului kova rysähdys vasemman etulokarin tienoilla, siis kolari tuli. Liikenne toppasi siihen, mutta thaikkulaiseen tapaan kukaan ei soitellut torvea, vaan kaikki odottelivat kärsivällisesti mitä tuleman pitää. Siitä taas pisteet thaikkujen kärsivällisyydelle. Onneksi meillä on vanhahko auto ja pikku lommot ei hirveästi tuota haittaa, eikä harmita niin paljon. Toisessa autossa oli kolme naista ja he alkoivat saman tien hokea soli, soli ja kuski ei kuulemma nähnyt meitä, vaikka meidän takana oli monta kymmentä autoa jonossa, samoin edessä oli ainakin 4 autoa. Kuten aiemmin totesin, suurin osa thaikkuja taitaa ajella sokeana liikenteessä. Meidän autohan on tosi korkea, joten autoon ei tullut paljoa jälkiä, naisten auton oikea lokasuoja meni kyllä ihan ruttuun, eikä kuskin ovi auennut lainkaan. Jatkoimme sitten matkaa sinne Big C:hen ja sinne näkyivät myös kolarinaisetkin ajelevan ja parkkiin ihan samalle riville meidän 

törmätty, ei tyrmätty

kanssamme. Siinä he sitten tutkivat auton vaurioita ja mekin menimme sinne auton luo. Siinä sitten puheltiin ja käteltiin ja mai pen raita toivoteltiin. Naiset varmaan tuumivat, että olipas reilu falangi, kun ei vaatinut korvauksia, mutta meidän auton samaisessa lokarissa oli jo yksi lommo ennestään, mutta sitähän nuo naiset eivät tienneet. Se lommo oli muutenkin tarkoitus seuraavalla reissulla oikoa. Kerta kaikkiaan ei jaksettu alkaa säätämään noin pientä vahinkoa. Sitten kauppaan etsimään Home Prosta teräsnauloja, joita ei sielläkään kuulemma ollut. Minä kyllä sitten löysin niitä ja Seppo otti niitä useampaa kokoa, minähän olen siis varsinainen naulojen asiantuntija, heh, heh! Sitten ruokapuolelle ja siellähän taas olivat ne kolarinaisemme ja siinä sitten tervehdittiin, naureskeltiin puolin ja toisin thaikkulaiseen tapaan. Ostokset tehtyämme, vettä ja sodaa kärryllinen, joimme kaupan ulkopuolella cappucinot ja

Lohikäärme syö seteleitä...

tutkailin AIS:in jonoja. Menin sitten jonoon, ostamaan sellaisen kuukauden netti sim-kortin, rajoittamaton, nopea ja maksoi 1000 bathia. Yks kaks kuului kaamea meteli ja rummutus. Kun kerran on kiinalainen uusi vuosi, putkahti kauppakeskukseen lohikäärmeitä ja oikeasti meteli oli kaamea. Sain niistä otettua muutaman kuvankin ja sitten, ei kahta ilman kolmatta, iPhone putosi lattialle ja lakkasi toimimasta. Onneksi mukana oli toinen kamera ja sain sillä lisää kuvia. Lohikäärme aina pysähteli, ihmiset ottivat valokuvia ja laittoivat sen suuhun rahaa. Sitten vaan kotiin, olihan kellokin jo lähemmäs kaksi. Ai niin, ostin myös kaksi selfiekeppiä, toinen Julialle ja toinen itselleni. Kotona heti kokeilin keppiä ja se jopa toimi. Nyt joku ihmettelee, että kuinka voin kokeilla, jos iPhone teki lakon, mutta se taisi saada vain aivotäräyksen, koska kotona se taas skulasi, jee! Nytpä ulkona alkoi vihdoin satamaan  ja Seppo pääsi pesemään parvekkeelle ilmastointikoneiden ulkoyksiköt ja kyllä tulikin mustaa vettä. Ihmettelimme, miksi vartijat ja siivoojat katselivat ylöspäin taivaalle, ei kai se sade noin ihmeellinen ole, kunnes huomasimme, että Amazonin (se rakenteilla oleva naapuritalo) katolta valui vettä kasi kerroksen parvekkeelle ja kun se täyttyi, alkoi vesi valua seuraavalle parvekkeelle. Tulikohan jotain tuhoa siellä, saattaisi kuvitella, että jotain vahinkoa tapahtui, koska vesi ei päässyt muuta tietä valumaan pois. Oli muuten pihan autojen ikkunoissa melkein kaikissa se samainen lappu, jonka me eilen saimme auton tuulilasiin, se parkkilappujuttu.

Kuvia lisätty sinne tänne :)  tänään 20.2.

20.2.2015 perjantai

On tää tietotekniikan maailma kummallinen! Ostin eilen sen 1000 bathilla rajoittamattoman ja nopean kuukauden sim-kortin nettiin. Ei toimi Sepon eikä mun iPadit sillä kortilla, mutta läppäri sekä iPhone toimivat eli piti taas laittaa lisäksi Seveniltä ostettu 7-päivän kortti mokkulaan (onneksi niitä on mukana kaksin kappalein) ja Sepon iPadi toimii, mun iPadi aina vaan takkuilee. Hyvä kun tuo iPhone toimii, sitä käytetään autossa navigaattorina, kun etsitään uusia golf-kenttiä. Aurinkokin paistelee taas eilisen sateen jälkeen, mutta on tosi nihkeän hiostavaa. Aion muuten ostaa sellaisen

videokameran, jonka saa kiinnitettyä kypärään tai fillariin. Täällä näkee sellaisia mopoilla ja kekkasin, että yhtä hyvin sellaisen voi laittaa polkupyöräänkin. Voisihan sitä kokeilla vaikka golfissa, mutta lippiksessä se ei taida pysyä. Pitäisiköhän mökin pihassa kokeilla ja laittaa pyöräilykypärä päähän, hmm... Hei, älkää nyt naurako, pitäähän kaikkea kokeilla ja sanontahan kuuluu; vierivä kivi ei sammaloidu! Ai niin ja koiran kaulapantaan se kiinni ja mitähän muuta vielä keksinkään! Ostan sen täältä tai sitten Suomesta, täytyy ensin vähän tutkailla tarjontaa sekä hintoja. Muuten pidimme ihan huilipäivän. Kävimme päivällä tallustelemassa Watboonilla (kotikatu), poikkesimme pikku peltikattokaupassa, ihmettelimme uutta valmistuvaa rakennusta, syömässä Sevillassa, pesulan  ja Sevenin kautta kotiin. Sevenistä ostin vähän juggea ja 2 netti sim-korttia. Niitä taitaa olla jo liikaakin loppulomaa varten, mutta vienpä ylimääräiset Suomeen Julialle ja Veikolle, hehän ovat tulossa tänne kesällä ja saavat sitten heti puhelimen sekä netin toimimaan. Illalla muistin, että Ellu jätti minulle yhden mekon J-P Housen respaan, täytynee polkea hakemaan se huomenissa ette unhetu.

21.2.2015 lauantai ja pilvistä

Kudoin koko aamun ja sitten läksimme fillaroimaan. Suuntana oli siis se mekko eli J-P House jossain tuolla soi nelosen kulmilla. Sieltä sitten ajelimme klubille syömään, mutta tällä kertaa ei ollut

salaattipöydässä tarjolla munakasta, joten jätin koko ruuan väliin, eikä minulla oikeastaan ollut edes nälkä. Siinä sitten rupattelin Vimonin ja Leilan kanssa, kun paikalle tupsahti apinakentältä tuttu thaikkunainen. Hän käy siellä pelaamassa ja unohti aiemmin sen mailansa matkalle ja lainasi meidän golf-autoa hakeakseen sen. Hän istahti pöytäämme ja juttu kulki suomeksi ja välillä thaiksi, olihan Vimon pöydässä. Ehkä vielä tapaamme apinakentällä, olemmehan täällä vielä kuukauden verran. Sitten paikalle saapui se aiemmin mainitsemani persu ja läksimme ajelemaan kotiin. Illalla oveemme koputettiin, Kirsi sekä Jone siellä kutsuivat pullakahville ja siellähän loppuilta sujuikin jutustellen. Aiheina heidän Ko Makin saariretki ja vuotava vesiputki. Seppo tässä muutama päivä sitten avasi Naskalien vesiputkikaapin oven, siellä tiputteli vettä ja oven karmilla oli sitä vettä jo aika paljon. Siinä kaapin takana kulkee putket ylöspäin koko linjassa eli vuoto on jossain ylempänä. Päätimme sitten viettää kimpassa huomisen päivän Pattayalla shoppaillen.

22.2.2015 sunnuntai

Lähdimme porukalla aamulla kympin maissa kävelemään, otimme lavataksin (250 bathia) Tucomiin. Kaikenlaisia pikkuteitä pitkin taksi ajeli ja saavuimme Tucomin takaosan sisäänkäynnille. Siellä tutkailimme kaikkea iPadin ja iPhonen tarvikkeita ja joitakin matkaan meille tarttuikin. Katselin myös selfiekeppejä, mutta isoissa marketeissa on tarjolla samoja halvemmalla, en siis ostanut niitä sieltä lisää. Hoksasin nääs, että tänne ja mökillekin pitäisi jättää yhdet kepit, jotta ei tarvitse roudata aina mukana. Matka jatkui Taita pitkin rantaan päin ja Kirsin kanssa kävimme Pattaya Beauty-

iso ja pieni laiva

kaupassa. Ukot jäivät istuksimaan ulkopuolelle portaille. Naisihmisiä kun ollaan, saattaa kuvitella mitä kaikkea kasseistamme sen jälkeen löytyi! Kävelimme Second Roadille, hyppäsimme taas lavalle jääden pois Mike Shopping Maililla. Siellä sitten kiertelimme aikamme ja kävelimme Beach Roadia Festival Centeriin syömään. Siellä yläkerrassa on oiva ruokapaikka, 299 bathia per nokka ja saa syödä niin paljon kuin jaksaa eli mahtava buffet. Pihvitkin saa itse valita lautaselle ja sitten kokki paistaa ne, odotellessa voi maistella alkupaloja salaattien kera. Ja kyllähän me söimmekin ja hyvää oli. Jälkiruokaa haimme Kirsin kanssa kahteen kertaan. Siellä oli neljää laatua jäätelöä, joita sai itse laittaa kippoon ja kookosjäde oli todella hyvää. Kävimme vielä Kirsin kanssa ruokakaupassa ostamassa muutamat uunilämpöiset leivät. Meillä ainakin syötiin aamusella ihan vihonviimeiset leipäpalat. Ja taas lavan kyytiin, pois heti Walking Streetin jälkeen ja kenkäkauppaan. Sieltä "Moskovan asemalle" olikin vain muutama kymmen askelta ja sullouduimme taasen lavalle ja kotimatka alkoi.  Jäimme pois kyydistä Watboonilla ja huomasimme kellon olevan vartin vaille neljä ja viimeinen muumijuna lähtee Paradise Parkista alas rantaan neljältä. Lähdimme sitten kävelemään Watboonia pitkin, joimme kylmät oluset Puntipalla ja silloin muumijuna siitä meni ohi. Sen tullessa takaisin rannasta hyppäsimme kyytiin ja hurautimme Sevenin kulmalle. Haimme pyykit pesulasta ja tallustelimme kotiin, vaan kylläpä tulikin hiki. Olipa kiva kotiin tultua pulahtaa altaaseen, tosin vesi oli lämmintä, kuin linnunmaito, kuten sanonta kuuluu... Siinäpä se päivä taas mukavasti hurahti! Ja hei, päivän ehdottomasti paras juttu - Risto soitti, ettei huomenna tarvitse mennä perunateatteriin, pottuja on vielä. Väki vähenee ja ruokailijat myös. Seppo ilmoitti samalla, ettemme tule kuorimaan enää tällä kaudella, ei siis enää aamuherätyksiä :) Loppuloman vietämme lomaillen !


23.2.2015 maanantai

Aamu kotosalla ja sitten fillaroimaan. Käytiin Puntipalla kyselemässä minulle niskatukan leikkausta ja Pekka lupasi ajan yhdeksi. Meillä oli hyvin aikaa, joten hurautimme siihen viereen klubille

pullakahville. Näin aamulla, että Lea Pertsan kanssa oli siellä leipomassa pullia, vai on Facebook tarpeeton keksintö... Ostimme myös 2 annosta tillilihaa purkkeihin kotiin vietäväksi. Sitten takaisin Puntipalle, mutta he olivat lähteneen syömään. Emme sitten jääneet odottelemaan, varsinkin kun ruuat olivat pyörän etukorissa. Kotona otin sakset hyppysiini, leikkasin sen niskatukan pois ja Seppo viimeisteli hiuskoneella, tulipa hyvä! Kävin uimassa ja kun aurinkotuli oli vapaana, jäin vähäksi aikaa siihen makoilemaan. Onhan minulla käsivarret ja jalat polvista alaspäin ruskeana, mutta siihen se sitten jääkin. Naamakin on valkoinen, ainoastaan nenä on ruskettunut, koska kasvojen edessä on golfissa aurinkolippa ja fillaroidessa kypärä. No, eipähän aurinko rypistele kasvojen ihoa. Olin siis uima-altaassa, kun ohi käveli luuranko, ihan oikeasti! Mitkä lie pelottajaiset tulossa, Halloweenkin meni aikoja sitten. Joku vartija tai hänen kaverinsa oli pukeutunut mustaan asuun, jossa edessä oli se luuranko, taisi olla jotain hohtavaa ainetta


lehtikuva tulevasta tunnelista

ne valkeat osat. Heillä taisi olla sovitustilaisuus, koska hetken päästä he kävelivät takaisin vartijankopille ja asu laitettiin pussiin. Menin sitten noin tunnin päästä sisään ja pesin kolmet pihasandaalit. Yksiä olin käyttänyt pyöräillessä (ne pinkki/turkoosit) ja olivat jo niin likaiset, että kohta olisi saanut värin arvata. Pyöräillessä kengät likaantuu äkkiä. Syötiin sitten yksi purkillinen tillilihaa puoliksi eli satsista tuli kahden päivän annos. Illemmalla Seppo etsi kotivakuutuspapereita ja lähti niitä etsimään autostakin. Ja hui kauhistus, portaikko oli täynnään sellaisia lentäviä hyönteisiä, kuin lentomuurahaisia, osa oli jo pudottanut siipensä. Näin käy kun portaikon ikkunat ovat iltaisin auki, sieltä tulee kaikenlaisia öttiäisiä, hyttysistä puhumattakaan. Seppo suihkutti varmuuden vuoksi jotain myrkkyä sinne portaikkoon, onneksi sen ja käytävän välissä on sellainen rautaovi, meidän ovihan on ihan siinä rautaoven vieressä. Ruiskimme karkotetta myös meidän oven alapuolelle, jottei niitä eksyisi yöllä meille sisään.

24.2.2015 tiistai

Päätimme sitten aamulla lähteä golfaamaan kahdestaan. Ajoimme siis apinakentälle. Siellä olikin jo ihmeen paljon väkeä ja parkkipaikka oli täynnä. Ajoimme auton parkkiin tien toiselle puolelle puiden katveeseen ja Seppo lähti maksamaan kierrosta sekä hakemaan golf-autoa. Jäin autolle odottelemaan ja silmäkulmasta näin jotain liikettä kauempana. Siellähän jolkutteli apinoita ja mitä muuta

apinakentän logo, tehty golf-palloista

huomasinkaan? Olemme tällä kentällä kaipailleet rangea, jossa voisi harjoitella lyöntejä ja kas, siellähän se range olikin. En olisi sitä edes huomannut, jollei parkkipaikka olisi ollut täynnä. Onneksi jouduimme parkkeeraamaan toisaalle. Tosi hyvä juttu! Sitten pelaamaan ja se sujui ihan mukavasti. Itse jätin lyöntini merkkaamatta korttiin, ei aina jaksa laskea niitä. Seppo kyllä merkkasi huolellisesti kaikki lyönnit ja valitti, että peli ei suju. Kotona laskin kortista lyönnit, eikä se Sepon peli mennyt ollenkaan huonosti, päinvastoin. Pelin jälkeen ajoimme autolle ja lastasimme bägit omaan autoon. Sitten ajelimme sillä golf-autolla pikkutietä pätkän kurkkaamaan sitä rangea ja jee, siellä oli nurmella lyöntipaikat. Osa lyöntipaikoista oli myös katoksen alla, jonne ei sitten aurinko paahda. Siis sinne harjoittelemaan jonain päivänä. Pelit taitaa olla tältä kaudelta jo pelattu, sen verran kuumaa on jo, saapi nähdä. Sitten kotiin suihkuun ja syömään. Myöhemmin läksimme vielä ajelemaan Makro-tukkuun. Tarkoitus oli ostaa sieltä, muualla kun ei ole, sellaisia hyttyskarkottimia. Ne laitetaan pistorasiaan ja niissä on sellainen karkotusliemisäiliö, joka hitaasti sitten haihtuu ilmaan. Mukaan tarttui tietysti vakiotuotteet, vesi, soda leipä... Loppuilta meni sitten kutoessa ja telkkua katsellessa. Sieltä tulee uutisia ihan koko ajan, useilta kanavilta koko Thaimaasta ja kahdesta Pattayan seudulta. Siellä taas näytettiin juttua täällä vallan julkkikseksi tulleesta miehestä. Hän ajelee päivät päästään fillarilla, johon hän on rakentanut kepeistä sellaisen 2-3 metriä pitkän "peräkärryn". Häkkyrän päällä istuu aina sellainen pieni musta koira (nyt noin


"koiramies", kuva napattu lehdestä

puolivuotias) olkihattu päässään. Se koira on hänellä aina mukana tai sitten kainalossa, kun ei aja pyörällä. Miehen "kotitilalla" on noin 40 muutakin koiraa ja heille hän käy pyörähäkkyrällään pyytelemässä jämäruokia eri tahoilta. Ja sitten se mies, hän on musta kuin muriaani, tosin se johtuu liasta. Nyt on joku taho hommannut hänen tilalleen harkoista tehdyn pikkuruisen asuin kopperon sekä jonkunnäköisen kaivontapaisen, jotta olisi suojaa sekä raikasta vettä. Äsken uutisissa näytettiin miehen asuin tilaa, näköjään hän on linnoittautunut sen kopperon "vintille" ja mikä kummallisinta, hän ei ollut enää likainen, kasvotkin näkyivät puhtoisina. Katsotaan, jos joskus saisin jostain napsaistua jonkun kuvan tästä julkkiksesta tänne. Löytyihän se kuva paikallisesta englanninkielisestä lehdestä.

25.2.2015 keskiviikko

Puolenpäivän maissa fillareilla klubille kalasopalle. Tein myös vähän jäsenkirjurinhommia. Saimme
myös kopion uusista liikennejärjestelyistä tuolla Sukkarin tunnelityömaan tiimoilta. Niitä oli jaeltu
aamulla autoilijoille Sukkarin risteyksissä. Sitten ajeltiin taas pitempää reittiä kotiin

pankkiautomaatin kautta. Kävin pihalla uimassa ja jäin taas hetkeksi aurinkoon, kun sattui vapaa aurinkotuoli. Puoli viiden maissa läksimme ajelemaan Sukkarille ja piti etsiä Toyotan huoltokyltti ja jäädä siihen odottelemaan Atskin autoa. Matkaan meni 45 minuuttia, kun oli tosi kova ruuhka, joka tulee Sukkarilla jatkumaan yli 3 vuotta sen tunnelin tekemisen vuoksi. Liikennevaloissa yksi mopo pysähtyi tömähtäen automme kylkeen. Kyydissä istuvan naisen polvi kolahti pahasti auton lokariin ja hän sitten kovasti paapatti kuskille, taisi kyllä sattua siihen polveen. Löysimme sitten sen kyltin ja odottelimme parikymmnentä minuuttia. Tie kalaravintolaan kääntyi heti sen kyltin jälkeen ja matkaa sinne oli noin sata metriä. Parkkipaikkoja oli hyvin ja kävelimme (Atski, Vimon, Leila, Matti ja me)rannalle valitsemaan pöytää. Väkeä oli tosi vähän ja saimme pöydän ihan

rantahietikolta. Illan mittaan paikka kyllä täyttyi ja lähinnä paikallisista, muita falankeja ei meidän lisäksi ollutkaan. Tilasimme erilaisia ruokia pöydän täydeltä, katkarapuja, Tom Yamia, riisiä, erilailla valmistettuja kokonaisia kaloja, maustekastikkeita, papaijasalaattia jne. Kuvailimme samalla kaunista auringonlaskua merelle sekä pimenevän kaupungin silhuettia. Jälkiruuaksi kaikille jäätelöä. Pikkuhiljaa aloimme sitten tehdä lähtöä kotiin ja parkkipaikka oli jo aivan täynnä autoja. Kotimatka oli vielä aika ruuhkainen, onhan täällä paljon asukkaita, autoja ja mopoja (lue moottoripyöriä, ne eivät siis ole mopoja suomen malliin). Kotona vielä tutkailin valokuvaotoksiani poistellen huonoja ja parhaat jäivät talteen. Pitää lähettää osa niistä myös Leilalle sekä Vimonille. Sellaista tänään...

26.2.2015 torstai

Aamulla läksimme Kirsin ja Jonen kanssa ajelemaan Sukkarin Big C:lle. Seppo ja Jone menivät Brookersille kyselemään kotivakuutusten vakuutuskirjoja ja minä Kirsin kanssa kauppaan ostoksille. Kirsi teki vielä viimehetken ostoksia, he kun lähtevät perjantaina kotiin Tukholmaan. Minullekin


poika tutkailee rapuja

tarttui jotain pikku tuliaisia kärryyn. Kirsi soitteli Jonelle kysellen missä he ovat ja siellähän he istuivat cappuccinolla, arvasin. Vakuutuskirjoja ei vielä tullut eli meille tulee uusi reissu. S-postilla tulee kuulemma viesti, kun ne kirjat ovat valmiita noudettavaksi. Sitten ajelimme Sevillaan syömään ja kotiin. Menin uimaan pihalle ja siellä oli taas aurinkotuoli vapaana, jopa useampia. Kirsi ja Jonekin tulivat siihen nauttimaan viimeisistä auringonsäteistä ja uimisesta ennen huomista kotimatkaansa. Kotona sitten huomasin, että vakuutusyhtiöstä oli tullut viesti klo 13.58 ja ne vakuutuskirjat olisivat nyt noudettavissa. Tosin Jone ei ollut saanut viestiä ja päätimme käydä siellä Brookersilla ensi viikolla uudelleen. Illalla kävimme vielä Naskalien (Kirsi ja Jone) kanssa istuksimassa pihakuppilassa. Ysin maissa olimme ainoat asiakkaat ja henkilökunta jo vilkuili siihen malliin, josko hekin pääsisivät jo lähtemään koteihinsa. No, lähdimmehän me, koska Naskaleilla oli vielä viime hetken askareita tehtävänään ja Kirsiä alkoivat nuo pahuksen verenhimoiset itikat pureksia ulkona kun istuskelimme.

27.2.2015 perjantai

Seppo kävi aamulla pesettämässä auton ja silloin pitää jättää lavaboxin sivuikkunat rakoselleen, kun ne pesussa huuruuntuvat. Sillä aikaa pesin taas pari koneellista pikku pyykkiä. Iltapäivällä uimassa ja

taas sattui vapaa aurinkotuoli eli loikoilin siinä mollikkaa ottamassa ja välillä uiskentelin. Sitten kävi niin, että Seppo sairastui vatsatautiin ihan yxkax ja viimeksi sellainen oli hänelle Kreikassa noin parikymmentä vuotta sitten. Viikonlopun suunnitelmat meni siis uusiksi tai nythän ei tarvitse suunnitella mitään. Yritin sitten illemmalla käydä sulkemassa ne auton pikku ikkunat ja lopulta piti kiivetä sinne lavalle. Yksi ikkuna jäi rakoselleen, ei siitä mikään elukka pääse sisään, en millään saanut sitä suljettua ja 3 ikkunaa sain kiinni. Olivat muuten siirtäneet kaikki roskisastiat yhteen riviin meidän talon taakse. Parkkipaikatkin järkeentyivät ja onhan roskisautoillekin parempi tyhjätä lootat yhdestä kohtaa. Toivottavasti Sepon vatsatauti paranee pian, vaikka minulla se kesti viime reissulla melkein viikon.

28.2.2015 lauantai ja kuukauden viimeinen päivä

Ihan vaan kotosalla Sepon sairauden vuoksi. Pesin yhden verhon ja parit lippikset joutessani. Laitoin myös hiuksiini väripurkin ja on taas niin kotoinen olo punapäänä, enkä saanut sillä värillä edes

vielä yksi lohikärmes

sotkettua paikkoja. On pilvinen sää, joten mollikan palvonta saa jäädä, ehkä käväisen kuitenkin vielä uimassa.  Naskalitkin ovat jo kotona Ruotsissa ja kohta laitan Jonelle viestiä koskien yhtä valokuvaa. Siitä sitten myöhemmin, riippuen Jonen vastauksesta. Täytyy ensi viikolla hakea klubilta säilöstä matkalaukut. Sen verran on tullut kasseihin jo noita tuliaisia lapsille ja itsellekin. Vien myös joitakin vaatteitani takaisin kotiin. Valkeat kangaspuserot ja parit valkeat sortsit joutavat kaikki kotiin, en käytä valkeaa kotomaassa, niin miksi ihmeessä luulin käyttäväni niitä täällä! Vien ne kaikki mökille ja värjään iloisen värisiksi mökkiromppeiksi tai ei niitä vielä voi romppeiksi sanoa, uusia vaatteitahan ne ovat. Menin sitten uimaan taas siinä puoli kolmen maissa ja aurinkohan alkoi porottaa eli olin taas mollikkaa ottamassa sen tunnin verran, enempää ei jaksa! Auton pikku ikkuna oli koko yön auki ja niin oli auton ovetkin. Minähän lukitsin vain takaboxin, en arvannut, että Sepolta jäi etuovien lukitus sairauden vuoksi. Onneksi auto oli aamulla ihan paikallaan.