MAALISKUU

1.3.2014

lasten unelma

Rauhallinen aamupäivä, Seppo katsoi telkusta golfia ja minä luin kirjan loppuun. Sitten pyöräilykamat kasaan ja ulos suuntana klubi. Siellä olisi yksi auto myynnissä. Mutta, mutta, Sepon pyörän takakumi on taas puhki, siellä näkyi olevan joku pensaan piikki. Ei kun kypärät takaisin himaan ja klubille jalkapatikassa, eikä muumijunaakaan näkynyt pihassa. Nyt on niin kuumaa ja kosteaa, että fillarilla on kiva ajella, ei tule niin kova hiki. Juu, nyt on iskenyt autokuume, kumma juttu, aina keväällä. Jos oltaisiin vaikka pohjoisnavalla, tulisiko sielläkin keväisin autokuume, tiedä häntä. No, auto käytiin siinä syömisen ohessa katsomassa ja sen kyydissä pääsimme myös meidän Sevenin kulmille ja kauppaan ostoksille, jääkaappi kun on ihan tyhjä. Sen auton Seppo haluaisi, jos vaan hinnasta päästään sopuun, aika näyttää. Me on kaikki tämän talon asukkaat odotettu kuin kuuta taivaalta, jotta tuo meidän kuppila pihassa aukeaisi. Kun sitä on kysytty, vastaus on aina ollut helmikuussa. No, tänään siellä sitten tapahtui, terassille ilmestyi biljardipöytä !!! Sitä vaan on aika vaikea syödä....

ilta Jomtienillä

2.3.2014 sunnuntai


vesi roiskuu, korvat vain pilkottaa

Ja taas vietimme pyhäpäivän rannalla makoillen ja lukien. Tosin yksi isohko koira vangitsi kaikkien rannalla olijoiden huomion, katsopa kuvat, niin ymmärrät. Se koira nautti sydämensä kyllyydestä rantaelämästä!

kohta se aalto tulee, valmistaudu...

 

ja hyppy

 

rannalta vauhtia ja hyppy suoraan aaltoon

 

 

Oikeasti se koira seurasi aaltoja ja osasi hypätä yli ison aallon. Joskus se otti kovan spurtin rannalla 100 metriä toisen suuntaan ja takaisin ja loikka suoraan aaltoon. Joku yritti heittää sille keppiä, mutta tämä koira oli aaltojen lumoissa. Tänään ne aallot olivat muutenkin aika korkeita. En ole täällä ennen nähnyt tuollaista koiraa, kyllä niitä rannalla on, mutta ei koskaan vedessä.

 

3.3.2014 maanantai 

night market Jomtien

 Ihan arkisia juttuja täälläkin. Pyykkäystä, tiskausta, hiusten värjäystä jne. Seppo paikkasi fillarinsa takakumin, siellä oli taas sellainen piikki jostain puusta. Jynssäsin samalla molemmat pyörät puhtaiksi, kyllä nyt kiiltävät - vähän aikaa. Lähdimme sitten ihan vaan klubille syömään, kävellen tuossa helteessä, muumijunaakaan ei näkynyt. Seppo halusi kävellä, jotta takakumi olisi edes yhden päivän ehjä, olikohan tämä sitä miesten logiikkaa. No, en ole sen huonompi, tukkavärin laiton jälkeen hiukset olivat märät ja kypärän allahan ne olisivat ihan piloilla. Turhamaistako, ei kai ;) Klubilla sitten Ridelle vähän avustusta sähköpostiongelmassa, joka ei ihan kokonaan ratkennut. Sitten vaan kaupan kautta köpöttelyä kotiin. Ja huh, huh, kylläpä oli kuuma reissu, uimaan siitä. Illalla kirjoittelin tutuille sähköposteja, vihdoinkin, niihin vastaaminen oli päässyt lipsahtamaan liian kauas. Merville en saanut viestiä ja paria kuvaa lähtemään, tietty tuli ilmoitus, ei yhteyttä verkkoon ja koko kirjoitus meni harakoille. Kirjoitan myöhemmin uudelleen ja yritän liittää ne pari kuvaa. Lisäkuvia Mervi saa kyllä odotella kunnes pääsen kotiin parempien nettiyhteyksien pariin. Kiken ja Benitan viestit sain lähtemään, hyvä että jotain onnistui. Täällä on jo pimeä ilta ja gekko kekottaa tuossa ikkunan takana. Nyt vatsa huutaa jotain murua....

Ai niin, kumma juttu. Biljardiulkosalista on hävinnyt yksi biljardipöytä, siellä oli tänään vain 2 pöytää ja meidän kuppilan pihallehan ilmestyi se biljardipöytä, joka on nyt hävinnyt. Taitaa olla kuppilan sisällä, mutta ikkunoissa on vielä näkösuojat, hmm.



4.3.2014 tiistai

Suurlähettiläs puhuu...

Suomen suurlähetystö

suurlähettiläs Kirsti Westphalen kuulumiset

 Hanslankari Jouni Ollila, asumiseen liittyvät asiat

Jomtien Thani hotel

auditorio, Soi 5 Jomtien, auditorio

Tilaisuudessa kahvitarjoilu

Tervetuloa

 

Fillaroimme päivällä kotihommien jälkeen yllä olevaan jokavuotiseen tilaisuuteen. Ei siellä kovasti mitään uutta meilleilmi tullut, mutta hyvä käydä, jotta vastaisuudessakin järjestävät tilaisuuksia. Ainahan täällä on ensikertalaisia, joille kaikki tieto on tuiki tarpeellista. Ja tapasihan siellä paljon tuttuja. Tämä uusi suurlähettiläs, syyskuussa aloittanut, tuntui oikein mukavalta. Tauolla hän kiersi kaikkien luona esittäytymässä ja kyselemässä kuulumisia, tuntui oikein mukavalta. Edellinen lähettiläs jutteli, jos itse menit hänen luo. Vähän tuli tietoa Bangkokin tapahtumista ja kaikenlaista viisumiasiaa. Kaikkia juttuja kulkee venäläisten viisumivapaudesta ja nyt asia selvisi. He saavat olla Thaimaassa 90 päivää ilman viisumia ja thaimaalaiset vastavuoroisesti venäjällä 90 päivää ilman viisumia. Välillä heillä oli samoin, kuin meillä, 30 päivää. Jotkut venäläiset joskus tekivät jonkun kauppamurron Phuketissa ja venäläiset menettivät vuosiksi tuon 90 päivää. Murrossa taisi jopa joku thaikku kuollakin. Nyt se on neuvoteltu heille takaisin. Tästä varmaankin johtuu, että immigrationissa ei ollut hirveitä jonoja kuten viime vuonna, nyt vasta älysin venäläisten jonosta puuttuneen. Oikeastaan hyvä, ei tarvitse jonotella tunti tolkulla. Tilaisuus venähti reilun puoli tuntia yliajalle, kysymyksiä tuli sen verran paljon. Sitten läksimme suuntaamaan kotiin, mutta parkkipaikalla (sinne meidätkin pyörinemme hiukan hymyillen ohjattiin tullessamme) oli tuttuja, tietysti piti kuulumiset vaihtaa. Pyöriemme vieressä oli toiset 2 pyörää, tunsin ne Göteborgilaisten pyöriksi. Kohta hekin sieltä tulivat ja sanoivat laittaneensa pyöränsä meidän pyörien viereen, koska kaikkihan täällä Jompparilla tuntevat pyörämme. Moni ei tiedä nimiämme, mutta kun mainitsee pinkit polkupyörät, tietävät kaikki keitä olemme. Aikamme keskusteltuamme polkupyörien varusteista läksimme polkemaan kotia kohti ja Sevenistä taas vettä. Ehdimme hyvin ennen pimeän tuloa, inhoan pimeässä ajoa. Ihanaa päästä kuukauden päästä Suomeen vesihanojen ääreen....

 

5.3.2014 keskiviikko

 

tällä huristellaan ensi syksynä :)

 

Herätys kuudelta ja golfkamat ulos. Atski ja Vimon tulivat hakemaan. Ajoimme kentälle ja ennen puoltapäivää olimme taas kotona. Kiersimme jalan 9 väylää ja kylläpä tuli kuuma, onneksi joskus vähän kävi tuuli. Annoin Vimonille parvekekukkani, koska heillä on rivarinpätkä ja kukat ehkä pärjäävät sadekauden siellä hengissä vaikka hekin lähtevät jo maanantaina kohti Suomea. Toinen oli se iso orkidea ja toinen mukavan kokoinen kaktus. Parvekkeella ne ei pärjää poissaolomme aikaa. Läksimme muumijunalle ja kävimme klubilla syömässä lohisoppaa, olikin jo tosi kova nälkä. Atski ja Vimon tulivat myös ja vaihdoimme kotimaan osoitteet sekä puhelinnumerot. Sovin Riden kanssa perjantain shoppailun aikataulun, huomisen kalaravintolassa ruokailun ja Seppo väänsi autokauppaa, se on kyllä nyt sovittu eli ensi syksynä kurvailemme autolla kauppareissut, golfkentät, nähtävyyksiä, thaimaata yleensä, Koh Changiä jne. mitä ikinä keksitäänkään. Ja kohtahan ulkoa kuului kilinää, jäätelökauppias ajoi mopollaan, siis ostamaan purkillinen sitä herkkua. Sitten kotiin ja taas vesikannun kanssa.

golf



Range

Jaahas, tää rakkine ei suostu enempää kuvia lataamaan, siis huomenna uusi yritys, kuvia golfkentältä...

6.3.2014 torstai ja 7.3.2014 perjantai

Hahaa, vaihdoin "vieraspuhelimen" kortin mokkulaan ja taas toimii, ainakin tämä kirjoittelu, kuvia en taida tällä 2G-kortilla ladata, katsotaan.

Siispä torstai meni fillaroidessa klubille, oli pakko - maksastroganoffia, sieltä sitten Second Roadia pitkin Kasikornin pankkiin ja Beach Roadia kotiin. Kotimatkalla piti kyllä olla silmät selässäkin ja oikeastaan ympäri päätä, hyvin se reissu kumminkin sujui. Ridekin ajeli mopolla ohitsemme hihkuen. Päätimme kyllä joku päivä käydä kumminkin Tepprasitin polkupyöräkaupoissa tutkimassa tarjonnan. Jos löytyisi edes yksi fillari, ei tarvitsisi roudata Suomesta. Illalla meillä oli Sevenin  kulmassa treffit Atskin ja Vimonin kanssa. Suuntasimme Nakluaan kalaravintolaan syömään. Aivan ihana paikka ja Vimon taas tilasi kaikenlaista syötävää. Otin kovasti kuvia ja latailen ne tänne vähän kerrallaan nettikortin mielen mukaan.

tipuset iltasella

aurinko laskee

Perjantaina ajelin aamulla fillarilla klubille. Portinvartija ihmetteli missä papa on! Ajoin tosi kovaa, että välillä fillarilla oli vaikeuksia pysyä perässäni :) Join kaffeet klubilla Rideä ja Katariinaa ootellessani, olipa muuten hyvää murukahviksi. Shoppailukaverini saapuivat, mutta Katariina huomasi lompakon unohtuneen kotiin pöydälle ja hän äkkiä mopolla haki sen matkaaan. Hyppäsimme lavaan "matkanjohtaja" Riden johdolla ja matka sujui nopsaan höpötellessämme, että melkein unohdimme jäädä pois kyydistä. Onneksi joku muukin oli jäämässä samassa paikassa pois ja matkanjohtajammekin havahtui. Tosin hän lähti lampsimaan poispäin ja meidän piti huhuilla hänet takaisin maksamaan matka, että sellainen "matkanjohtaja". Sitten vaan markkintorille, jossa löytyi kaikenlaista täytettä kasseihimme. Sieltä Tukcomiinin iPadin kuoria ostamaan ja latureita sähkökatkosten varalle. Sillä vekottimella on kaiketi joku nimikin, mutta en nyt muista sitä. Alakerrassa kävimme kuponkikuppilassa syömässä ja vessan kautta ulos. Tein tänään yhden thaikkutytön tosi onnelliseksi. Vessassa oli sellainen pussukka ja kurkkasin siihen sisään. Siellähän oli älypuhelin, otin sen sitten matkaani, muuten joku olisi laittanut sen omaan kassiinsa. Avasin oven ja siellä seisoi todella huolestuneen näköinen tyttö. Heiluttelin pussukkaa ja se tyttö selvästi huojentui, hän oli unohtanut puhelimen vessaan. Hän kovasti kiitteli ja toivotteli god pless youta. Se oli päivän hyvä työ. Sitten kempparikauppojen kautta lava-asemalle ja klubille. Seppokin oli sinne ilmestynyt ja hänelle vartija oli ihmetellyt, missä mama on ja Seppo vastasi että biitsillä, helpointa. Ride lähtee huomenna Bangkokiin ja lupasin tuoda hänelle pari rullaverhoa sunnuntain Ikean reissulta eli katsoimme netistä mallin ja värin minulle matkaan. Katariina taas lähtee huomenna Bangkokin kautta Koh Changille.

orkideat

8.3.2014 lauantai

enää ei kolota nivelet, täällä tuo ilmastointi
tekee omat kepposensa

Olen nyt kyllä kyllästynyt täällä oloon. Maailman menosta ei ole mitään havaintoa, jotain lentokonejuttua kuulin klubilla.

Käytiin Pattiksella lataamassa nettikorttiin kuukausi lisäaikaa ja sen piti alkaa 15 minuutin kuluttua. Parin tunnin päästä tultiin kotiin vaan ei tuo kortti toimi sen kummemmin kuin eilenkään eli kuvia ei voi ladata. Pääsispä jo kotiin - oikeesti! Tekstiä kirjoitan tänne, mutta sen tallentamiseenkin menee aikaa hyvinkin 10 minuuttia, turhauttavaa. Päivitä-nappia pitää painaa ainakin 20 kertaa ja joskus sitten suostuu tallennukseen. Alan nyt kutomaan, jahka tämä vuodatus tallentuu joskus....tarttee kait alkaa kirjoittamaan paperille kynällä kuten ennenvanhaan.

Ei tallentunut, vaihdoin siis sen 2 G kortin mokkulaan ja heti tallentui. Joku siis perusteellisesti mättää, mutta matkustapas taas tuonne isolle kylälle ja valita, ei ikinä. Käytän sitten tätä hidasta korttia ja kuvat lataan sitten kotona, kyllä nyt ahistaa...

kaksin auringonlaskussa

9.3.2014 sunnuntai

vihdoinkin tämä puu kukkii, kaunista

Kännyssä herätys klo 7, herättiin kyllä ennen hälytystä. Kahvia ja voikkaria, sitten talsittiin klubille. Minibussi tuli täyteen, 10 henkeä plus kuski ja lähdettiin ajelemaan kohti Bangkokia ja siellä suuntana Ikea. Matka sujui joutuin 1,5 tuntia, eikä ollut paljon ruuhkaa. Ikeassa sitten kiersimme Göteborgilaisten Liisan ja Maurin ja ostoslistan kanssa yläkerran, kävimme syömässä ne vakiot lihapullat, eivät tosin ole yhtä hyviä kuin Suomen Ikeassa. Sitten listan kanssa alakertaan. Ihan kaikkia tavaroita ei sitten ollut siellä, joten ne on ensi syksynä tuotava Suomesta. Ikea myy kyllä sellaisia ohuita yhden ruusun maljakoita, mutta niitä ei saa mitenkään pestyä, koska täällä ei ole missään myytävänä sopivaa pulloharjaa. Pulloharjoja kyllä löytyy, mutta niissä on liian paksu muovinen varsi ja se ei mahdu siihen maljakkoon. Etsimme myös määrätynlaista taulunkehystä, ei löytynyt. Muistin jopa ostaa Riden tilaamat pimentävät rullaverhot ja Tukholman Liisalle ei sitten löytynyt Turkinpippuria, harmi. Sen jälkeen jatkoimme kauppakeskus Megan tutkimista Riston ja Fonin kanssa, se on siinä heti Ikean jatkeena tosi valtava ostari, Jumbo Vantaalla on ihan pikkuinen. Siellä oli sellaiset Japani-markkinat vai miksi sitä voisi kutsua. Koko alakerran käytävillä kaikenlasita maisteltavaa, mukaan ostettavaa syötävää ja muuta Japanirompetta. Laitan kuvia myöhemmin, kun netti taas suostuu kuvia lataamaan. Näette sitten myös erikoisen jäätelöannoksen, pehmistä. Siinä sitten seisoskeltiin tarjontaa ihmettelemässä, kun äkkäsin sellaisen kaupan, jossa oli myynnissä kaikenlaista englantityylistä tavaraa ja kävinpä sisällä katsomassa, onneksi. Löysin sieltä 2 oikeaa voiveistä. Täällähän ei käytetä veistä lainkaan ja kaupoissa myydään vain lusikka/haarukkasettejä, nekin usein sellaista pehmeää ainetta. Olen tuonut kotoa pari veistä, kevyitä sellaisia ja niillä ei kyllä kovaa voita leivän päälle laiteta, taipuvat pahasti. No, myyjä otti kauniin vaalean paperikassin ja laittoi sinne ne 2 veistä, 2 pientä veistä ja niihin nähden aivan liian suuri kassi, tosin ihan hieno.

iso kassi ja pikku veitsi, huomaa vasemmalla
lämpömittari, kuva parvekkeelta klo 18.30

Säästän sen muuta käyttöä varten. Liisakin kyseli, mitä olet tuolta kaupasta ostanut ja näytin sisällön, vähän kaikkia nauratti. Kävimme vielä juomassa kaffeet ja söimme baakkelsit. Koitti sitten taas kotiinlähtö ja matka kesti pari tuntia kovan liikenteen vuoksi. Ihan kiva päivä!

Jaahas, taas kortin vaihto, ei tallenna edes kirjoitusta...

soijanameja, en ole ennen maistanut, mutta olipa hyviä

Fon ostoksilla

Risto ja Seppo ihmettelemässä Japanin markkinoilla

ihmettelimme pitkää jonoa ja tässä ujutetaan
pehmisjäätelöä kummallisiin tötteröihin..

keittokirjoja

herkkuja kaikenlaisia

  

Sähköt katosivat taas pieneksi aikaa. Onneksi meillä on näitä Ikean aurinkokennolamppuja katkosten varalle.

 

10.3.2014 maanantai

pullot kerätään talteen ja auto tulee hakemaan ne ja
samalla punnitsee jokaisen säkin

tämä on yleinen näky tuossa vastapäisessä
raksatyömaalla; 2 tekee töitä ja 3-5 katselee
vieressä. huom. nämä eivät ole thaikkuja
vaan kambotseasta tulleita työläisiä

olisko vähän ylikuormaa, mitähän sanoisi Suomen poliisi...

Siivouspäivä ja pyykkäystäkin. Tosi kuumaa alkaa olla tuolla ulkona, onneksi fillareilla on viileämpi ajella kuin kävellä. Ajelemme nykyisin ihan liikenteen seassa, eikä enää monttuisilla, ruohoisilla pyöräteillä. Saapi nähdä kuinka taas siellä kotomaassa sujuu tuo oikeanpuoleinen liikenne, täällä on jo tottunut vasempaan liikenteeseen. Kävimme fillareilla klubilla hakemassa karjalanpiirakkatilauksemme, ihanan lämpimiä piirakoita. Kotona piti heti muutama mutustella.

11.3.2014 tiistai

Aamulla mietintään, mitäs tänään tehtäis. Rannalle, taivas pilvessä, en mennä, mutta pilvinen päivähän on paras shoppailupäivä. Siis minne kauppaan, Tepprasitille polkupyöräkauppaan, Pattikselle vai Sukkarille, hmm... Päätimme sitten ajaa lavataksilla Sukkarin Home Worksiin

(paikallinen Bauhaus) ja Big C Supercenter siinä vieressä. Pikkuhiljaa opimme nämä Big C:eet, yksi on Central Center (mun lemppari Pattiksella Second Roadin loppupäässä), toinen Big C Extra (ex- Carrefur) ja Sukkarin Big C Supercenter. Olemme etsineet täältä sellaista parvekkeen seinään kiinnitettävää henkaritelinettä, jollainen on Suomessa jokaisella parvekkeella. Ei löytynyt Home Worksistä eikä Big C:stä ja aiemmin kävimme Home Prossa sekä Tescossa, ei sielläkään. Suomesta siis tuotava, jos ei heti kohta jostain löydy. Minulla on täällä puuhaarukka munakkaan tekoa varten ja olen etsinyt samanlaista muovista, vaan sellaistapa ei täältä löydy, siis muistilistaan sekin sekä se pulloharja ja öljypullo. Täällä kun käytän paistamiseen öljyä, siitä kaupan pullosta oikeasti lorahtaa puoli pullollista tai ainakin melkein ja sehän ei ole hyvä juttu. Yhden lasisen pullon löysin, mutta haluaisin kovamuovisen kuten kotona. Lasipullo kun putoaa laattalattialle, on se tuhansina palasina ja sitten vielä se öljy, huh, huh! Polkupuoriä oli nyt tullut Big C:hen jopa 26 tuumaisia ja pari oli oikein kivan tuntuista "aikuisten" kokoista pyörää, sai polkiessa jopa jalan suoraksi. Saattaa olla, ettei mun tarvitsekaan raahata sitä pyörää Suomesta. Käymme vielä jonain päivänä siellä Tepprasitilla tutkimassa kolmen pyöräkaupan ja Sukkarin Tescon tarjonnan. Ostelimme myös vähän tuliaisia kotiväelle ja oikein ison satsin vettä ja soodaa, koska olimme päättäneet jo lähtiessämme tulla takaisin lavataksilla. Ai niin, aamulla lähtiessämme oli tuossa pihan kuppilassa siivouspartio, jokohan kuppila pian aukeaa, toivottavasti. Kovasti on liikkeellä koululaisia, heillä alkoi näet kesäloma, koulujen pihat typötyhjinä. Koululaisilla on kuulemma 2,5 kuukauden loma, näin kuulin. Mitähän täällä koululaiset touhuavat lomalla, varmaankin suuri osa lähtee jonnekin maaseudulle.

Home Worksin pihakauppa

Lisään pihkauppakuvia myöhemmin, Seppo haluaa lukea Iltistä iPadilta ja tää nettikortti riittää vain yhteen koneeseen, hyvä niinkin...Menen silläaikaa uimaan :)

jonkun otuksen haluaisin parvekkeelle..

lisää koristuksia

suihkulähdekin olisi kiva....

monenmoisia patsaita

 

12.3.2014 keskiviikko

siinä se nuttu valmiina

ja siinä ne hienot napit torilta lankakaupasta

Aamulla lohisopan kautta Pattikselle ostamaan Veikolle tuliainen. Enpä kerrokaan mikä se on, vasta kun olemme kotona. Löytyihän sellainen ja sitten tuliaisia myös Akulle ja Artulle, lapin pojille, kuten Seppo sanoi. Käytiin syömässä jädet ja kaffeetkin tilattiin. Sitten vaan nyyttien kanssa kotiin. Siinä se päivä taas vierähti. Huomisiltana mennään duuniin, siitä sitten myöhemmin.

mekkokauppa

13.3.2014 torstai

Klubille fillareilla syömään ja hakemaan ohjeet iltaa varten. Pyöräilimme sitten takaisin kotiin pesulan ja Sevenin kautta. Puutarhurimme oli ajanut menopelinsä meidän fillaripaikoille ja meidät nähdessään alkoi heti siirtää sitä muualle. Yritimme sanoa, että ei haittaa (mai pen rai) mutta hän vaan halusi meidän siirtävän pyörämme siihen, jotta näemme ne parvekkeelta termiittien vuoksi. No, siirsimme sitten ne kop khun kaania (kiitos) höpötellen ja taas on pyörät silmiemme alla vahdissa. Tosin termiitit ovat kateissa, lähtiköhän ne kotiin venäjälle, kun täällä alkoi tuo koululaisten kesäloma...

Eli tänne olemme menossa myymään sisäänpääsylippuja. Voipi olla kyllä osallistujia vähänlaisesti, mutta toivotaan runsasta osanottoa. En ole ennen kyseisen laulajan laulantaa kuullut, mutta tuleehan sekin nyt kuultua. Eilen tuossa netissä surffailin ja tutkin Thaimaan kuninkaallista perhettä ja tulin taas viisaammaksi. Paree tutkia itse netistä kuin kuunnella toisten puheita. Wikipedia ei valehtele, tosin siellä ei kovin paljon kuninkaallisista ollut. Tiesin, että prinsessoja on, mutta ihmettelin kun telkussa niitä vilisi enempi. Nyt tiedän, että niitä on 4 kpl plus lapsenlapset, heidän titteliään en tiedä, tutkin nekin joskus. Nuo prinsessojen nimet olivat sen verran vaikeita muistaa googleen kirjoittaessani, että tutkin niitä hiljakseen. Huomenna sitten selviää toimiiko nettikortti vai huijasiko virkailija minua. Jos ei toimi, pitänee hakea uusi, sen verran hitaasti tämä puhelinnettikortti toimii. Se Big C:n "aikuisten" fillari vaivaa sen verran, että huomenna menen sitä testaamaan, saan sitten sielunrauhan. Joko se pyörä jää kauppaan tai lähtee mukaan, pitäkää peukkuja, olisi kivaa ottaa se matkaan.

lipunmyyntiä

Ride - kahvi ja pullamestari

Jussi, laulaja-Risto, Risto ja Seppo

 

 

Illalla siis lavataksilla Menuettiin ja syötiin siellä ennen lipunmyynnin alkamista turvallisesti Kau pat kait. Väkeä tuli hiljakseen, ehkä noin 30 lippua tuli myytyä. Paljon on porukkaa lähtenyt jo kotomaihinsa. Nämähän olivat hyväntekeväisyystanssit ja kyllä toiset on niin härskejä, että eivät suostu maksamaan sisäänpääsystä. Sitten sinne käveli rantapummi, noin kuuskymppinen ukko. Hänellä ei kuulemma ole enää edes viisumia, liekö passiakaan. Kun tämä tyyppi käveli, tuli kauhukseni mieleen Kovalankylän Törky, sama kummallinen kävelytyyli. Taitaa olla näillä kaikilla juopoilla sama laahustava kävely käsien heiluttelulla ja tämä vielä mulkoili samalla tavalla, kääk! No, muuan Paavo sitten ajoi tämän pummin pois tilaisuudesta ja kuppilan omistaja (kanukki eli kanadalainen) antoi kaljapullon evääksi, kumma tapa täällä. Sitten siihen tupsahti vakio kaljapullo kourassa DVD-mies (Jorma). Hän kaupustelee leffoja, kopioita tietty. Hän ajoi tuossa syksyllä tosi pahan mopokolarin, ajoi vaan suoraan eikä hoksannut tien loppuvan, päässä paljon tikkejä ja arpia. Mopo meni käyttökelvottomaksi, korjaukseen ei rahaa, koska kolari oli oma vika. Aina pienessä sievässä, taisi olla myös mopoa ajaessa. Täällä tapaa siis kaikenlaisia ihmiskohtaloita. Onhan niitä Suomessakin, mutta täällä tämä suomalaispiiri on pienempi ja tiiviimpi. Itse tanssit meni siis hyvin, laulaja Ristolla tosi hyvä ääni, tälläTangokuninkaalla. Kun miehiä ei ollut tarpeeksi tanssittamaan, tämä Risto tanssitti naisia mikrofoni kourassa laulaen ja hyvin meni. Yhdeksän maissa sitten läksimme kotia kohti Second Roadia, mutta eihän siellä ollut takseja ja pimeä pitkä tie edessä. Ei hyvältä vaikuttanut, onneksi jonkun ajan kuluttua kadun toisella puolella ajoi yksi vapaa taksi ja huomasi Sepon vinkkauksen. Siis pääsimme hyvin kotiin.

 

kalastaja

14.3.2014 perjantai

Onnea Eilalle!

kotikadun kuppiloita

Ja nettikortti taas toimii, virkailija siis unohti laittaa koneelle jonkun täpän. Hyvä näin, nyt netti toimii kotiinlähtöön saakka. Lähdimme aamulla katsomaan sitä polkupyörää ja totesin, että se ei ole minulle tarkoitettu, eipähän jää vaivaamaan. Tuon siis kaupunkipyöräni Suomesta tänne syksyllä ja mökiltä pyörän kaupunkiin. Mökillä tarvitsen niin vähän pyörää ja siellä on kaikenlaisia vanhoja menopelejä. Taas vähän tuliaisia kassiin ja hyppäsimme lavaan, huristelimme Festival Centeriin golftarvikekauppaan tarkoituksena ostaa sieltäkin tuliaisia. Pähkäilimme syömisen kanssa ja päätimme mennä klubille syömään ja Mulliganiin olusille, sehän vie hetkeksi nälän. Mutta olipa kalliit oluet siellä, 115 bth pullo, kun muualla 45-55 bth.


Mulliganissa olusilla

 Matka jatkui Mike Shopping Mailiin ja TAAS Sepolle tarttui matkaan kengät, minäkö muka ostelen alvariinsa kenkiä, häh! Syötiin sitten klubilla makaroonilootaa ja myöhästyimme muumijunasta, onneksi. Käveltiin hiljakseen, täällä on nyt tooosi kuumaa, kun hoksasin kampaamon olevan tyhjä. Jäimme siihen hetkeksi pällistelemään ja thaikkukampaaja avasi oven ja puhui meille suomea. Tiesin kyllä hänen olleen Suomessa kampaajana. Pääsin siis heti hiuksia siistimään. Sieltä saa myös ostaa t-paitoja, joissa on tekstinä; en ole venäläinen ja se thainkielellä. Paidat ovat aiheuttaneet hauskuutta thaikkujen kesken. En vaan muistanut sellaista ostaa, ensi syksynä sitten. Siellä oli myös tämän kampaajan suomalainen mies ja hän oli juuri siihen kampaamon viereeen avannut kuppilan, joten Seppo läksi sinne tutustumaan paikkaan. Hiukset tuli hoidettua ja läksin etsimään sitä kuppilaa, siinä vieressähän se oli. Leikkaus muuten maksoi 200 bth eli alle vitosen. Sieltä sitten tallustelemaan kotiin, kun muumijunakin taas livahti ohi. Olipa kiva päivä!

tarra taksin bensatankin korkissa

15.3.2014 lauantai

maalarit hommissa

Eipä ihmeitä, siivousta ja siinähän sitä. Kyllä tässä nettikortissa jotain häikkää on, jos 3 viikkoa vielä kestäis. Ei siis kannata ihmetellä, jos kirjoitusta ei tule....ja näiden parin lauseen päivitys kestää, kestää :( Eikä päivity, vaihdan siis puhelikorttiin!

16.3.2014 sunnuntai
Onnea Paulalle!

Ihana herätä aamulla hiljaisuuteen. Pari viikkoa on tuossa naapurissa raksalla vallinnut aamuisin hiljaisuus, työt siinä mallissa. Tähän asti olemme saaneet meteliherätyksen kasin maissa, tokihan siihen aikaan pitää jo herätä, mutta se meteli alkoi jo ottaa kaaliin. Kyllähän me nytkin heräämme ennen kahdeksaa, mutta se ihana hiljaisuus! Tänään olisi taas vuorossa rantapäivä vaan täytyy säätä tutkailla, nyt ihan pilvessä ja +32 varjossa. Jos ei sateelta näytä, kamppeet kasaan ja rannalle, fillareilla. Enää emme kävele kuin isolla kirkolla, pyörillä on tässä kuumuudessa mukavampi ajella.
Siis fillareilla rannalle vakiopaikalle ja kukas siellä olikaan - aaltokoira tietty!

tämä jaksaa hyppiä aalloissa

Siellä se taas hyppeli aalloissa. Aurinko paisteli pilvien varjoista, eipähän ollut niin kovin kuuma. Sitten se aallokko hulmahti varpaisiin ja Sepon reppu sai kasteen. Äkkiä repusta puhelimet ja lompsa pois kuivaukseen. Eivät onneksi kovasti kastuneet, kun repussa oli sisäpuolella hiukan muovista tai jotain sen tapaista pintaa. Kohta lähdimmekin taas ajelemaan kiertoteitä pitkin kotio. Ovat mokomat sulkeneet betoniporsailla Watboonin, eikä silloin tietenkään liikennevalotkaan toimi elikä tien ylitys pyörällä on tosi hankalaa, siksi toista tietä kotiin. No, sitten Chayapruk Roadia pitkin ajelua ja kävimme Marcellossa juomassa capputhinot, vaan olipa todella hyvää, parhaat kupilliset täällä!

pieni kahvila

ensimmäinen täällä näkemämme tavallinen peräkärry

Matka jatkui poikkitietä pitkin Watboonille ja keitäs tulikaan vastaan! Kävelylle olivat lähteneet 3 koiraa ja ihan oikea sikapossu. Kameran kaivoin heti ajaessa (se on aina helposti hollilla) ja sain kuvan possusta. Tosin koirat ei mahtuneet kuvaan, kun possu suuntasi ihan minua kohti ja äkkiä otin sen kuvan, en siis missään vaiheessa pysäyttänyt pyörääni. Enhän tiennyt mitä possulla oli mielessä, enkä jäänyt sitä kyselemään.

sikapossu, kuten näkyy, se tulee kohti...

Sitten vaan kotosalle, uimaan altaaseen ja sapuskan tekoon. Tosin söimme rannalla kevätkääryleitä ja Seppo lisäksi friteerattuja katkarapuja. Rannallahan kulkee kaupustelijoita kauppaamassa melkein mitä tahansa.

kevätkääryleet

No, nythän se pirun lykkäs, tietokone ei anna ladata kuvia. Kone päivitti jotain itekseen ja nyt kitisee kun yritän lisätä tänne tai facebookiin kuvia, mrrr....
Taas toimii, kaikenlaista räpelsin, koodeja kasan lisäilin ja kas, taas toimii. Älkää kysykö mitä tein, en itsekään tiedä!

17.3.2014 maanantai

Aamu alkoi taas arkisesti pyykinpesulla ja tiskauksella. Taivaskin on taas pilvessä, taitaa jo enteillä sitä sadekautta.

pikkupesurini

Ranne kipeänä, missähän rannetuki on? Olisko kutomisella osuutensa rannesärkyyn, ei kai...

18.3.2014 tiistai
Onnea Eetulle!

lehmiäkin löytyy

Kun alan jotain kutoa, niitä sitten syntyy solkeaan, nyt tulossa jo viides pari pitsikynsikkäitä, se on varmaan joku vika pääkopassa! Onneksi olemme täällä enää pari viikkoa, eikä minulla ole lankakorissa sopivaa lankaakaan, no pariin kolmeen se liila Nalle-lanka vielä riittää... Meillä on taas kotiasukkeja, yksi pienenpieni ja yksi isompi gekko. Se pienenpieni rääpäle on jo kerran melkein joutunut imurin pussiin, pelastui täpärästi. Äsken se hypähteli tuossa sängyllä aurinkolasikoteloni päällä ja minulle tuli kiirus ottaa käsveskä pois siitä vierestä ettei keksi sinne hiiviskellä. Sitten se aikansa ihmetteli terhakkaana sängyllä ja lopulta hypähti lattialle ja luikahti sängyn alle turvaan.
Päivällä läksimme fillaroimaan Tesco Lotukseen (Lotat, sanotaan täällä) pikkuteitä pitkin ja pikku matkan jouduimme ajamaan vilkkaalla Sukhumvitilla.

käännös parkkipaikalle

Tescossa söimme ja teimme pikku ostoksia, isoja ei voinut kun olimme pyörillä. Sitten taas fillareilla takaisin ja matkalla piti pitää juomatauko, niin kuumaa täällä nyt on. Kävellä ei edes viitsi, jos ei ole pakko, fillarilla on mukavampi ajella. Matkaa tuli yhteensä noin 15 km, sopiva reissu kääpiöpyörillä.

fillarit mopoparkissa

Saimme eilen matkalaukkumme säilöstä ja pitää varmaan alkaa pikkuhiljaa pakata niitä kotiinlähtöä varten ettei tule parin viikon päästä tulipalokiirettä. Eli nyt alkaa tulla matkakuumetta, nurinpäin tosin, voisko niin sanoa.


pikkuteitä kiertelemässä

 

pihakoiramme, ei saisi syöttää mutta jotenkin
leipä hyppäsi repusta



ihmettelin, että mikä lärpäke banaanipuussa
roikkuu ja nythän se tässä kuvassa selvisi

 

19.3.2014 keskiviikko

 

vaatekaupan kissa päivänokosilla

Oi voi, pakkailimme valmiiksi pari matkalaukkua ja niitä on vielä 3 kpl, siis ihan liikaa laukkuja. Tullessamme oli 4 laukkua täynnä tavaraa ja Suomessa käydessäni otin matkaani vain lentolaukun. Takaisin tullessani matkalaukkujen summa lisääntyi yhdellä. Täytyy varmaankin taas ostaa finskiltä 2 lisälaukkua eli 2 kertaa 23 kg ja täytyy tunkea laukkuja sisäkkäin, ei niitä tännekään voi jättää. Kävimme päivällä klubilla lohisopalla, sinne ilmestyivät Liisa ja Seppokin. Syötyämme Sepot menivät olusille tien toiselle puolen ja minä Liisan kanssa apteekkiin ja pariin kauppaan. Liisan kanssa lähden perjantaina Pattikselle shoppailukeikalle, joitakin hankintoja on vielä tehtävä, kun on niitä tyhjiä matkalaukkujakin... Illalla vielä Don Pizzassa syömässä ja Seppo jäi vielä matkan varrelle jutustelemaan valkeakoskelaisten kanssa ja minä jatkoin matkaa kaupan kautta kotiin kutomaan. En kovin viihdy olutkuppiloissa. Seppo sitten illemmalla kertoi kylän kuulumiset ja tärkeimmät juorut kotiin tultuaan. Täytyyhän sitä ajan tasalla pysyä jotenkin.

kotimatkalle tehty, ettei tule vilu

pitsikämmekkäitä kotiin vietäväksi

 

20.3.2014 torstai

nämä koirat ovat syntyneet niihin aikoihin kun me tänne
tulimme eli ovat nyt noin 5-6 kuisia, asustelevat tuossa
tyhjällä välitontilla

 

 

Suunnitelmat muuttuivat aamusella ja taas pähkäiltiin kuinka päivä vietetään, rannalle vai rautakauppaan. Päätimme sitten lähteä sinne rautakauppaan Sukhumvitille. Hyppäsimme fillareille ja aloimme polkea taas pikkuteitä pitkin. Yhdeltä tieltä oli aiemmin poistetu asfaltti ja koko tie näytti päättyvän kesken. Tänään huomasimme siihen tielle tulleen betonipäällyksen ja kurvasimme katsomaan minne se päättyvä tie vie. No, sehän kiemurteli omakotitaloalueella, josta emme edes olleet tietoisia. Tie tuli lopulta ulos Watboonin paloasemalle ja siitähän pääsi kätevästi Sukhumvitille. Kävimme sitten siellä uudessa rautakaupassa, kerran aiemmin sitä jo etsimme ja kävimme väärässä kaupassa, nyt löytyi se oikea ja vajaan vuoden auki ollut kauppa. Siellä sitten oli kaikkea suht sopivaan hintaan. Tosin sitä parvekkeen seinään kiinnitettävää tuuletustelinettä ei sielläkään ollut. Kaikkea muuta "tarpeellista" joutui ostoskärryyn, ei paljoa koska olimmehan pyörillä liikkeellä. Siellä oli myynnissä myös tarpeellinen kapine, jota ei missään muualla ole ollut eli oikea tiskiharja, samanlainen kuin suomesta tänne toin. Thaikuthan eivät sellaista käytä, täällä pestään astiat sienellä. Illalla Seppo sitten alkoi korjailla kylppärin "virheitä". Suihkuteline seinältä alas ja pikkukaakeleita irti, ne kun olivat yksi risti kaksi asennettu ja Sepon silmään ei sellainen sovi. Jotain muutakin hän siellä korjailee ja näprää, en ymmärrä noista putkijutuista...

joskus pitää matkallakin pyöriä huoltaa

 21.3.2014

 

Aamulla kymmenen muumijunaan, rantatiellä hyppäsin lavaan ja jäin pois Menuetin kohdilla. Siellähän se Liisa jo odotteli ja hyppäsimme seuraavaan lavaan Pattayalle (patajaa on pattaya thaiksi). Tiedossa siis shoppailupäivä. Menimme ensin Big C Central Centerin takana olevaan "romukauppaan", sieltä sitten löytyy kaikkea kotiin, mitä vaan keksii tarvitsevansa. Siellä saimme aikaa kulumaan pari tuntia, emmekä edes käyneet yläkerrassa. Sitten taapersimme Big C:hen syömään, jotta jaksoimme lisää shoppailua. Kotiin sitten taksilla, ensin Liisan kautta ja matka jatkui meille. Taksi tosin taas yritti ajaa väärään paikkaan, täällä on condo nimeltä Paradise Beach ja meidän nimi on Paradise Park. Vaikka kuinka yrittää selittää, aina ei tuo pieni ero mene perille, matkan aikana pitää itse olla tarkkana, että päätyy oikeaan paikkan. Shoppailumme aikana Seppo jäi siivoilemaan ilmastointilaitteiden "propellia", joka osoittautuikin aika hankalaksi hommaksi. Nyt olikin tarpeen se minun joutava pulloharja, joka ei mahdu siihen maljakkooni. Se oli ainoa vekotin, jolla pääsi ilmastointilaitteiden sisään propelliin asti. Seppo kävi myös klubilla syömässä ja haki taas tilaamamme karjalanpiirakat. Onpahan taas viikoksi mutusteltavaa, kotoa tuodut ruisleivät ovat kummasti hävinneet pakastimesta.   

 

22.3.2014 lauantai

 

Heti aamusta taas fillarointi sinne rautakauppaan. Sepon piti ostaa kymmenkunta pikku kaakelia. Kylppärin suihkuseinästä jäi sen verran vajaaksi. No, siellähän oli kaikki kaakelit pari milliä liian isoja tai sitten liian pieniä. Ostoskärryyn tuli kumminkin jotain kaakelilaastia ja kiinnityslaastia tai jotain sinnepäin. Sitten hurautimme laasteinemme kotiin oikaisten tuon hankalan risteyksen Watboon temppelin pihan poikki.

Wat Boon temppeli

Eipä ole ennen siellä käyty vaikka ihan kulmilla on, tosin siellä on remontti meneillään. Kotona Seppo sitten otti ne puuttuvat kaakelin kylppärin lavuaarikaapin alta, eihän se näy minnekään ja tuskin kukaan kurkistelee meidän kaapin alle. Nyt on suihkuseinä siisti, kaakelit siistissä rivissä. Huomenna varmaankin seinä on kuiva ja voi laittaa suihkupidikkeen takaisin. Seppo kyllä aikoo etsiä vielä niitä kaakeleita, hän itse tietää niiden puuttuvan kaapin alta! Iltapäivällä läksimme sitten vielä ajelemaan klubille syömään ja tuttuja tapaamaan, tosin kovin moni on jo lähtenyt kotiinsa pohjoiseen. Ajelimme kampaajan miehen kuppilan ohi ja kilistimme tapamme mukaan heille pyöränkelloa ja sitten se tapahtui - mun pyörän takakumi sanoi POKS. Ei auttanut muu kuin talutella pyörää klubille, matkaa onneksi alle puoli kilometriä. Arvasin kyllä, että klubilta saan pyöräni jonkun kyydissä Sevenin kulmalle tai jopa kotiin asti. Ja niinhän siinä kävi, minä ajoin kotiin Sepon pyörällä ja Seppo minun pyöräni kanssa Mikon auton kyydissä Sevenin kulmaan. Sitten vaan fillari sisälle ja uusi sisäkumi paikoilleen.

pyörän talutusta ja talon takana näkyvät ukkos-
pilvet onneksi menivät ohi

 

Kuvia ei ole lisätty tänne vähään aikaan ja se saakin odotella koneen pääsyä kotisuomeen. Tämä nettikortti selviytyy jotenkuten näistä teksteitä, kuvia olen joskus yrittänyt, tänään onnistuu ja eilen/huomenna ei onnistu.

 

 

23.3.2014 sunnuntai

vihdoin löysimme kuvalle kunnon kehykset

 

Aamupäivällä kahvivieraisilla Foni ja Risto. Olipa kiva rupatella välillä muualla kuin klubilla, siellä on aina oma hälinänsä. Sunnuntaihan on meidän rantapäivä, mutta tänään oli taivas pilvessä ja uhmakkaasti päätimme lähteä Pattayalle lavalla. Uhmakkaasti siksi, että tiesimme siellä vielä olevan paljon porukkaa viikonlopun "punaisten" kokouksen ja Pattayalla olleen Music Festivalin vuoksi. Ajattelimme, että onhan meillä aikaa istua lavalla. Usko kyllä meinasi hiipua, kun körrööttelimme pitkin Jomtienin rantatietä, joka oli ihan täysin tukossa. Pääsimme lopulta jo lähelle määränpäätämme ex-Carrefuria. Lava kääntyi sille tielle, koska pattiksen rantatie oli festivalin vuoksi suljettu ja heti seuraavasta oikealle, joten piti hypätä pois kyydistä. Jouduimme kyllä puolisen kilsaa kävelemään, sitä vartenhan meillä jalat on. Kävimme ensin Home Prosta ostamassa mahdollisille muurahaisille ansalaatikoita ja sitten ruokakauppaan. Sieltä kärryyn pari leipää, metukkaa, vähän juustoa (kallista täällä) ja vichyä. Paljon ei enää kannata kaappeihin ruokaa ostella, reilu viikko aikaa tyhjentää ne sapuskoista. Kävimme myös tietty syömässä, missäs muualla kuin MK:ssa ja jälkkäriksi bananasplitit. Tulimme sitten taksilla kotiin, ruuhka oli vähän hellittänyt, liikennettä oli kumminkin puoli seiskan aikaan ihan tarpeeksi. Kuski tykästyi meihin kovasti, koska olimme finlään. Ruokapaikassa tuli meille tuli vähän kylmä ja taksissa vasta kylmä olikin, kotiin päästyämme, juuri ennen pimeän tuloa olimme täysin pakasteita.

tämä se vaan jaksaa kukkia ahkerasti

25.3.2014 tiistai

 

Eilinen päivä meni menojaan, ajeltiin fillareilla, käytiin iltatorilla, pesulassa, kaupassa, naapurit Park Lanessa kipeinä ja hakivat leffoja lainaksi. Eli ei mitään kummallista.

Lea ja minä

Lea ja Ride

 

Tänä aamuna kasilta hyppäsin fillarin päälle ja poljin klubille. Tällä kertaa ajelin ihan hissukseen, on liian kuuma polkea vauhdilla. Siellä Ride ja Lea jo odottelivat ja taas suuntana lavalla Pattayalle shoppausretkelle. Tuckomin kulmilla porukkaamme liittyivät Katariina ja yllätys, yllätys Iidakin oli herännyt aikaiselle reissullemme. Iida on Katariinan tytär. Suuntasimme sitten sinne tavaratorille taas kerran ihmettelemään tavarapaljoutta, mutta oikeasti oli niin kuumaa, että aloimme jo kaivata viilennettyihin sisätiloihin. Saimme kyllä taas kulutettua torilla melkein pari tuntia. Siis Tuckomim viileyteen ja sieltä kasseihimme kaikenlaistaa elektroniikkaa, tarpeellista tietenkin! Kävimme kahvilla ja söimme pienet voikkarit, joiden tulo kesti tosi kauan. Sitten kävelyä takaisin lavataksiaseman suuntan, koska Riden piti vielä mennä "hommiin" klubille. Piipahdimme ohikulkiessamme isoon "meikkikauppaan", josta ostelimme pikku tuliaisia kotiin vietäväksi. Sitten sullouduimme, siis oikeasti sullouduimme lavataksiin. Täällä asemalla oikeasti tungetaan lava täyteen ihmisiä, hyvä kun henki kulkee ja koko matkan vaan aattelee, että jokos joku lähtis pois kyydistä. Juuri ennen lavalta poistumistamme puhelin soi, Liisa oli menossa kampaaajalle ja oli hiukan eksynyt. Kävin sitten näyttämässä hänelle oikean reitin ja tallustelin takaisin klubille, pyöränihän oli siellä ja näkyi siellä myös Sepon pyörä. Hän oli tullut sinne syömään. Sitten ajelimme kotiin kovassa helteessä ja illalla tuli JP myrkkyruiskuttimensa kanssa myrkyttämään naapurin kämpän. Meidän kämppä myrkytetään, kun olemme lähteneet kotiin Suomeen. Meillä ei ole paljon ötököitä näkynyt, mutta tänne on tuo sadekausi tulossa ja silloin voi niitä öttiäisiä ilmestyä. Illalla latasin pikku tablettia, jonka ostin Tuckomista ja kiroilin kielivalintaa. En millään löytänyt suomen kieltä, kun koneessa oli valmiina joku afrikan kieli, koitapas etsiä siitä kielivalinnat afrikaksi. No, sitten ihan hakuammunnalla pitkän ajan ja usean yrityksen jälkeen vahingossa osuin oikeaan paikkaan. Nyt tekstit on vihdoinkin ymmärrettävää kieltä.

 

26.3.2014 keskiviikko

 

Seppo läksi heti aamusta Mikon mukaan autoa katsastamaan, jotta osaisimme tehdä sen homman ensi vuonna. Silläaikaa otin partsilta pyykit sisälle. Ne pitää aina ravistella ulkona, koska hyttyset tykkäävät piiloilla pyykeissä ja pyrkivät siten pyykkien mukana sisälle meitä kiusaamaan. Sain kaikki öttiäiset jäämään ulos, livahdin äkkiä partsin ovesta sisälle ja hyttyset jäivät lasin taakse lentelemään. Irvistelin niille lasin takaa ja laitoin vielä oven lukkoon, ihan kuin hyttyset osaisivat avata sen, no varmuus kaikessa, ollaanhan Thaimaassa! Tässä on varmaan miljoona pikku juttua tehtävänä viikon aikana, kun kotiinlähtö lähenee, kun vaan muistaisi kaikki. Tänään pitää polkea tuonne Kasikorniin nostamaan rahaa, ja käydä maksamassa asunnon tämän vuoden hoitovastike sekä jättää sinne lokeroon rahaa tulevia sähkö- ja vesimaksuja varten. Managerin toimisto hoitaa ne sitten suoran meidän rahastosta ja tiputtavat kuitin postilaatikkoomme. Ai niin, täytyypä laittaa tänne kuva postilaatikoista kunhan olen ne ensin kuvannut.

postilokerot

Elikä sitten poljimme alas rantatielle ja sieltä Soi kakkosen kulmille Kasikornin pankille. Yleensä ajamme Second Roadia, mutta siellä on pitkä ylämäki ja tällä helteellä ei huvita sitä ylös polkea. Rantatiellä ei ole mäkiä, mutta liikennettä on, tosin nyt täällä on sen verran turistit vähentyneet, että liikenteessäkin sen huomaa. Haimme siis seinästä rahaa ja aikomukseni oli ostaa siitä pankin edessä olevalta myyjältä myös Hesari tai Iltis, mutta myyjällä ei ollut yhenyhtäkään kappaletta mitään suomenkielistä lehteä, höh. Niissä olis varmaan ollut mielenkiintoisia juttuja lentokoneista ja Suomen hallituksen päätöksistä, no ei sitten. Ajelimme takaisin ja menimme klubille lohisopalle. Vähänlaisesti oli sielläkin väkeä, Liisa ja Seppo sitten sinne putkahtivat. Mutta lohisoppa oli taas taivaallisen makuista. Pois lähtiessämme vastaan tuli kävellen nuorehko nainen ja alkoi kysellä englanniksi mistä olemme pyörät ostaneet. Piti siis kertoa fillarikaupat. Täällä aika moni ulkomaalainen ajelee fillarilla, ihan selvästi huomaa pyöräilyn lisääntyneen. Mopokin on ihan ok, mutta pyörällä oikeasti näkee paljon enemmän ja pääsee paikkoihin, joihin mopolla tai kävellen ei tule mentyä. Läksimme siis taas kotia kohti pitemmän reitin kautta ja Marcellossa taas capputhinolla ja sieltä Sukhumvitille, oli jo vähän työmatkaruuhkaa eli piti ajella "kieli keskellä suuta" kuten sanonta kuuluu.

hieno talo

ja tien toisella puolella

 Piipahdimme rautakaupassa ohi ajellessamme ja sieltä sitten kotio sopivasti ennen pimeän tuloa. Seppo jäi toimistolle maksamaan sitä tämän vuoden hoitovastiketta ja minä menin kotiin purkamaan kasseja. Hetken päästä Seppokin tuli kotiin puhisten, että pyöräilyura loppui tähän - arvatkaa miksi! No, pyörän takakumi oli taas puhki, kolmannen kerran. Tasotus meillä on nyt 3-1 Sepon hyväksi vai kummin päin sen sanoisi! Kyllä hän sitten myöhemmin illalla jo puhui renkaan paikkauksesta, ehkä se ura ei kuitenkaan vielä loppunut.  Niin, ja tähän loppuun pieni kevennys - viikon päästä tähän aikaan olemme jo kotona Suomessa, tosin vasta lentokentällä, mutta sehän onkin meidän kodin vieressä, melkein :)

 

kivoja sähkömopoja

 27.3.2014 torstai

 

Hyvä päivä fillaroinnille, kun Seppo heti aamusta paikkasi takarenkaan, kuitenkin. Ajelimme taas pikkuteitä pitkin Sukhumvitin Tesco Lotukseen, yhdessä risteyksessä käännyimme väärään suuntaan ja ajelusta meinasi tulla ympyräajelu. Kurvasimme sitten takaisin ja pääsimmekin Sukhumvitille ja Tescon pihaan. Pois lähtiessämme parkkipaikalle kurvasivat Göteborgin Liisa ja Mauri. He olivat menossa Big C:hen ja me läksimme polkemaan samaan paikkaan. Sieltä sitten läksimme ennen Liisaa ja Mauria, koska heidän fillarit jäivät vielä parkkiin. Ajelimme Sukhumvitia ja kurvasimme ruuhkaiselle Thepprasitille ja sieltä soi 7:lle, joka vie meidän Wat Boon Roadille. Tarkoituksenamme oli käydä syömässä kau pat kait New Restaurantissa ja siellä istuivat ruokaa odottelemassa Terhi ja Reijo. Siinä jutustellessamme totesimme olevamme kesät samoissa maisemissa, Reijo on kotoisin Niemisjärveltä eli se on Hankasalmea. Ensi kesänä varmaankin törmäämme kirkolla kauppareissuilla heihin. Viime kesänäkin varmasti olimme samoissa kaupoissa vaan emme vielä tunteneeet toisiamme. Kau pat kai maistui taas yhtä hyvälle kuin aina ja sitten polkemaan kotiin, tosin matkaa ei ollut kuin ehkä puolisen kilometriä. Siinä reissussa hupsahti kummasti kuusituntinen ja tulihan oltua ulkona päivä pyöräille. Tosin muu liikenne ei paljon kunnioita polkupyöriä ja aina pitää olla varuillaan. Jos thaikku ajaa mopollaan vastakarvaan, pitää oikein ajavan polkupyörän väistää, eikö kuulosta vähän kummalliselta!

 

tällä maavaralla kannattaakin pitää auto vain näytillä,
ainakin täällä Pattayalla

 

28.3.2014 perjantai

 

rantakahvilassa

Fillareilla rantaan, pyörät parkkiin ja lavalla Pattikselle ostamaan loput tuliaiset. Menimme Festival Centerin vastapäätä Second Roadilla olevaan Pattaya Night Markettiin. Olipa siellä tavaraa, ei olla ennen siellä käytykään. Sieltä saimme aika äkkiä loput ostokset tehtyä ja sitten vaan kiertelimme ja katselimme. Lopulta lähdimme Beach Roadille etsimään kahvipaikkaa, josta voi samalla katsella merelle. No, paikka sitten löytyi ja se sijaitsi toisessa kerroksessa. Tilasimme kahvit ja mustikkakakun palat. Menimme ulkoterassille, mutta eihän sieltä nähnyt merelle, koska ranta oli täynnä myyntikojuja.

kaunis

se merinäköala....

Jotkut markkinat olivat menossa tai tulossa, kaiketi. Katselimme sitten menoa kadulle ja ihmisten touhua. Aikamme istuskeltuamme, aika kauan itseasiassa, hyppäsimme taas lavalle ja ajoimme takaisin Jompparille. Hetken pähkäilimme syömisen kanssa ja päätimme mennä katsomaan mitä ruokaa klubilla on tarjolla, mitäs tässä muutakaan. Sinne sitten tupsahti Göteborgin Liisa ja Mauri, he toivat sinne kesäksi säilöön matkalaukun ja polkupyöränsä. Huomenna he lähtevät Bangkokiin ja sunnuntaina Ruotsiin. Ajelimme sitten kotiin, kävin uimassa ja purin kasseista ostokset. Reilun tunnin päästä Liisa soitti ja kysyi lähdemmekö suomi-baarin avajaisiin. No, kuteet niskaan ja menoksi. Tämän baarin omistavat suomalainen mies ja hänen thaikkuvaimonsa. Vaimolla on siinä vieressä kampaamo, jossa kerran jo kävimmekin ja aina ohi ajaessamme kilistelemme heille pyörien kelloja. Ruokaakin oli tarjolla kaikenlaista ja hyvää.

servettipurkin koristus

Myöhemmin tuli myös kakkua kynttilöiden kera ja selvisi, että oli myös vaimon pojan synttärit, täytti 18 vuotta. Ilmeni, että oli myös baarinpitäjien hääpäivä, synttärit, hääpäivä ja avajaiset,siinä kerrakseen aihetta juhliin. Paljon sielläkin näkyi tuttuja ja ihan täysin vieraitakin, eivät kaikki suinkaan olleet suomalaisia. Puolenyön maissa sitten lampsimme kotiin ja Göteborgilaiset pakkaamaan loput tavarat. Siinähän sitä ohjelmaa yhdeksi päiväksi.

 

gintonic ja kuppilannkatossa kummallinen sininen valo

suomi-baari ja nimi on - jaa-a, eipä tullut katsottua

tämmöinenkin siellä oli, eipä tullut kokeiltua

 29.3.2014 lauantai

 

Aiemmin kerroin, että kotikadullemme oli avattu pikku kuppila kuuden pöydän kera ja ruoka sekä palvelu hyviä. No, tämä kuppilanpitäpä innostui ja nosti ruokien hinnat reippaasti sillä seurauksella, että nyt kuppila ammottaa tyhjyyttään. Täällä asiakkaat hyvin pian osoittavat mieltään jaloillaan eli menevät muualle. Onneksi täällä noita kuppiloita löytyy, tosin yksi meidän suosikki lopetti, ihan noin vain ja nyt siinä kuppilassa on luukut kiinni ja kyltitkin katosivat, harmi.

Enpä enää muuten valita nettikorttien toimivuudesta tai toimimattomuudesta. Olen nyt kuullut muiden kokemuksia asiasta ja nämä ongelmathan ovat täällä ihan normaaleja. Kaikenlaisia virityksiä kuulee ihmisten tehneen, kuten mekin alussa eli mokkula parvekkeella milloin missäkin kohdassa, nyt se töröttää makkarin ikkunalla. Eräskin mies käyttää iPadiä mokkulana, ripustaa sen pitkän kepin avulla parvekkeelta käsin puuhun roikkumaan ja sitten netti toimii jotenkuten.

Läksimme sitten taas pyöräilemään klubille, koska siellä oli hiukka hommia, kun ensi viikolla me ja moni muu lähtee kotomaisemiin. Piti tehdä kauppakirja autosta, vaihdeltiin muutamia osoitteita ja kuvasin yhden puseron. Täällä pitää olla vilpoinen pusero ja Lea lupasi tuoda sellaisen näytille koska niitä ei enää täältä mistään löydy. Aattelin, jospa tekisin muutamia sellaisia kesällä vilpoisesta trikoosta ja ohuesta kankaasta, kesä näyttää kuin käy. Se vaan se kesä aina luikahtaa niin nopsaan ja taas ollaan täällä. Jotain muutakin piti kirjoittamani, mutta ajatus katosi...

Meidän puutarhuri pitää hyvin tärkeänä, että saamme pyörämme aina samaan paikkaan. Jos hänen moponsa on siinä, se heti siirretään, kun saavumme pyörillämme paikalle  ja yhtenä päivänä siinä oli jonkun asukkaan mopo ja niin puutarhuri siirsi senkin noin vain sivuun, jotta saimme pyörämme siihen. Tänään lähdimme klubilta ajelemaan ja heti kohta eräs thaikkutäti hihkui meille ja näytti peukaloita, kaikki siis jo meidät täällä tuntevat tai no, pyörät kumminkin. Juu, kävin tullessa Watboonin Big C:ssä (paikallisten peltikattokauppa) ostamasssa lautaset Veskun asuntovaunulle. Suomessa sellaiset melamiinikipot maksavat maltaita ja täällä nuo 8 lautasta 160 bth. Vielä etsin jostain mukit. Nyt jotkut hullut huutelevat tuolla takapihalla vihaisesti venäjää ja englanti sekaisin, taitavat olla hulluna humalassa. Parvekkeelta ei mitään näkynyt eli painelivat tuonne talon toiselle puolelle, harvoin tuollaista huutoa täällä meidän talossa kuuluu.

 

aura

ilves

lanko

Tässä kokoelma suomalaisia nimiä ;)

 

30.3.2014 sunnuntai

 

Aamulla heti pyykit kassiin, vetokärry matkaan ja suuntana pesula ja Sevenistä lasti vettä. Täällä on taas viinanmyyntikielto, oli jo eilen, koska on jotkut äänestyspäivät. Meidän kadulla oli taas yli puolet kuppiloista suljettuna. No, lastin kanssa kotiin ja pakattiin reppuihin päivän saunareissutarpeet ja lähdimme tallustelemaan Jomtien Saunalle. Veikkokin tuli sinne parin tunnin päästä. Ukot saunoivat ja jutustelivat, minä luin lepotuolissa ja kävin uimassa monta, monta kertaa saunalämpöisessä vedessä. Ei se uinti paljoa virkistänyt, mutta allas on mukavan kokoinen uimiseen ja syvenee toiseen päähän. Väkeä ei ollut hirmuisesti, tosin vaihtuvuutta oli koko ajan. Siellä oli myös yksi venäläinen mies kahden pikkupojan kanssa, noin 5- ja 6- vuotiaat. Nämä pojat olivat tosi vesipetoja, molemmat osasivat uida ja sukeltaa. Ja toinen kumma juttu oli se, että tämä isä leikki ja komensikin poikiaan, yleensä venäläiset vaan "heittävät" lapset pihalle, eivätkä sen koommin vahdi jälkeläisiään. On siellä näköjään näitä poikkeuksiakin, mikä on hyvä juttu. Ilta siinä jo alkoi pimetä ja läksimme etsimään vielä iltaolusien paikkaa, koska sen myynti alkoi taas kello 18. No, kävelimme meidän portille asti, eikä sitä kuppilaa löytynyt, tosin emme huomioineet yhtä meluisaa suomi-kuppilaa ja thaikku karaokebaaria, niihin emme suin surminkaan aio koskaan poiketa. Päätimme sitten mennä meidän kämpälle, kunnes pihasillalla Seppo ja Veikko äkkäsivät meidän oman baarin, siis sinne. Minä kyllä jätin sen väliin ja menin kotiin. Tuintui, että iholla oli sentin kerros klooria uimisen jälkeen ja oli pakko päästä suihkuun. Astuin kämppään sisään ja kiroilin hiljaa mielessäni; veimme petivaatteet pesulaan ja jostain kumman syystä emme laittaneet uusia sänkyyn. No, siinä sitten puhisin ja petasin yksikseni. Parin tunnin päästä Seppokin tuli (kestääkö yhden oluen juonti niin kauan?) ja kertoili kuppilastamme, emmehän ole siellä vielä aiemmin käyneet ja se on ollut avoinna vasta pari viikkoa. Hienon näköinen on, mutta kolmanneksen tilasta valtaa se biljardipöytä, jota kukaan ei käytä. Laittaisivat siihen ennemmin sellaisen pikkukaupan, jollainen on kaikkien condojen kuppilassa. Lapistakin tuli viestiä, Nero oli aamupissalenkillä hävinnyt, ei kuulunut kotiin Veskun huudellessa. Sitten soittivat naapurista, että oli ilmestynyt sinne. Mitähän sen päässä on liikkunut, se ei ole koskaan ennen lähtenyt omille teilleen. Oli se sitten luimistellut, kun Vesku oli hakenut kotiin, toivottavasti nyt pysyy omassa pihassa.

Sellainen päivä tänään :)

 

tämä haukku nukkui koko päivän Sevenin kynnysmatolla 

31.3.2014 maanantai

 

Aamulla keräsimme loput pyykit kassiin, vietiin pesulaan noin kello 12. Matkalla Park Lanen vieressä taksiasemalla seisoi Seppo matkalaukkujen kanssa, niin vaan kaikki lähtevät kotiin. Sitten ajelimme Beach Roadille ja sieltä Kasikornin pankkiin maksamaan auton käsiraha. Oli muuten pankissakin tosi vähän ihmisiä ja asia hoitui nopsaan. Virkailija kysyi; where are you from, finlään? Hän siis arvasi ihan oikein. Virkailijatytöllä oli hammasraudat, nehän ovat täällä aasian maissa viimeisintä muotia, melkein kaikilla tytöillä on hammasraudat. Aiemmin niitä myytiin ihan Sevenissä, mutta sitten se kiellettiin ja nyt niitä saa asentaa ainoastaan hammaslääkärit. Muistaakseni Kampotseassa niitä saa vielä ostaa kaupasta ja asentaa vaikka itse. Huh, huh, kaikkea se muoti teettääkin. Sieltä ajelimme sitten klubille takaisin samaa reittiä. Taivas oli muuten tänään niin sininen, ettei ole pitkään aikaan ollutkaan. Merellä ei näkynyt yhtään sumua ja kaikki saaretkin olivat hyvin näkyvissä. En kuitenkaan pysähtynyt kuvaamaan, koska tiellä oli aika ruuhkaa. Vähän harmitti, kun tuo muu liikenne häiritsi kuvaamistani ;)

Beach Road , ei vielä ruuhka menomatkalla ja taivas tosi sininen

takapihan allas

Klubilla oli tosi vähän ihmisiä, taisi olla syöjiä meidän lisäksi 2 henkeä. Palautin lainaamani lehdet, kirjan ja yhden DVD:n kirjastoon. Siellä haahuili yksi poika, noin päälle 30:nen (mun silmissä poika) pidellen pitkiä housujaan käsin ylhäällä, linkutti toista jalkaa ja housut olivat sen näköiset, että eivät ole vettä moneen kuukauteen nähneet. Sitten kuulimme, että tältä tyypiltä oli varastettu ihan kaikki tavarat ja hän oli kovasti insuliinia vallla. Ei rahaa, ei kyytiä. Asiaa sitten Veikko selvitteli Suomen lähetystön kanssa ja tyypin äidin kanssa. Se tyyppi kyllä puhui aika rumasti äitinsä kanssa puhelimessa ja myöhemmin selvisi, että tämä ei tälle tyypille ollut ensimmäinen kerta. Nyt hänellä särki jalka ja jalkapohjasta sekä varpaista alkoi tunto kadota, liittynee kaiketi tuohon insuliinijuttuun. Pikapassi hänelle oli, jostain hankittuna ja lähetystöstä tuli lupa mennä sairaalaan, mutta miten. Lopulta Risto lupasi mopolla viedä hänet Bangkok Pattaya Hospitaliin. Tässä taas yhdensorttinen kohtalo täällä, mitenköhän tuo kotiin asti pääsee. Näitä varmaan on täällä Thaimaassa paljon ja näissä Aasian maissa yleensäkin. No, kotimatkalla aioimme hakea eilen viedyt pyykit pesulasta ja kun parkkeerasimme ovelle, pyykit tuotiin jo ulos asti meille pyörän koriin. Siinä hetken ihmeteltyämme, että kuinka aamulla tuodut pyykit ovat jo tässä, Seppo kävi pesulassa sisällä ja sieltähän löytyi eilisetkin pyykit. Enpä tiennyt palvelun olevan näin nopeaa, pyykit sisään puolilta päivin ja valmiina ulos jo viiden maissa. Illemmalla Seppo sitten kävi ämpäreitten kanssa pesemässä pyörämme, luultavasti huomenna emme niillä sitten ajele, vaan laitamme parvekkeelle säilöön muovipressun alle.

naapuritalon aitaa syntymässä ja parvekkeille
lasinen seinäke

pyörien pesua

takapihaa taas

 

Tähän asti kaikki hyvin, kun vielä saisi tämän tallennettua...
Illalla kävimme testaamassa pihakuppilamme ruuat. Ensin menimme sisätiloihin, mutta siellä oli niin kova metakka vaikka ihmisiä ei ollut paljoa. Siellä pitäisi varmaan asentta kattoon tai johonkin jotain ääniristettä, jolloin meteli hiljenisi. Menimme sitten istumaan ulos, ei ollut hyttysiä, koska mereltä tuli aika kova tuuli, joka samalla viilensi mukavasti ilman. Ruoka oli tosi hyvää, voimme siis käydä myöhemminkin.

baari



kuppila ulkoa

kuppilan terassi

kuvaa sisältä

 

 

baarinurkkaus