29.11.2020 sunnuntai
On sitten rampattu Haapakujan kodissa joka viikko muutama päivä. Turokin, Handen mäyräkoira oli mukana, kun kävimme terveyskeskuksessa verikokeissa, tai ei siis ollut siellä terkkarissa vaan kotona 😀. Haluavat kaikki tietomme, kun vaihdoimme maakuntaa. Kanta.fi:ssä näkyy tietomme, mutta labrakokeet ei näy heille, Huslabin tiedot ei näy Islabille, höh! Emmekä voisi kannan kautta uusia reseptejä, ilman ertä ne viedään sinne uusiksi uuden terveyskeskuksen kautta! No, jätimme Turon yksin uuteen kotiin, koska meillä oli sama aika, klo 8 aamulla ja tietty Turo mekkaloi sen aikaa, noin 1,5 tuntia! Onneksi emme asu kerrostalossa 😀 No sitten takaisin mökille ja illaksi Eetvarttiin Onnin ja Veikon seuraksi, kun Hande ja Joy olivat stadissa töissä. Onni kävi antamassa kanoille ja ankoille illalla salaattia naposteltavaksi. Seuraavana aamuna menin seiskalta herättämään Onnin kouluun, kurvasin autolla pihaan ja hui kauhistus! Auton valokiilassa tepasteli 6 ankkaa 😳 Äkkiä sisälle hakemaan Veikko avuksi ja saimme ankat takaisin tarhaan. Onni oli laittanut portin hiukka huonosti kiinni ja yöllä oli kova myrsky, joten portti oli auennut! Onneksi ei pihaan sattunut susia tai kettuja, ankat jäivät henkiin! Kävin sitten vielä tsekkaamassa kanat, ne oli kaikki tallessa. Me muuten saamme ensi kesänä sieltä kesäkanoja, jee! Täällä maalla siis sattuu ja tapahtuu! Ajoin sitten autolla Onnin tienristeykseen odottelemaan koulutaksia. Meillä on aina kaikkea jutustelua odotellessa. Kerran Onni kertoi, että häneltä oli irronnut maitohammas, kun hän oli englanniksi googlannut netistä miten se tehdään! Nyt oli juttuna vastapäisen naapurin autotallin nurkalla oleva joku kapistus, joka näyttää ihan joltain ihmiseltä. Onni oli sille joskus vilkutellutkin ja tervehtinyt taksia ootellessaan ja alkoi lopulta pelkäämään sitä, kun se ei koskaan vastannut, seisoi vain! Sitten hän otti siitä kuvan, eikä se ollutkaan ihminen! Minä muuten joskus luulin ihan samaa, äkkiä sitä vilkaistessani! Seuraavana iltapäivänä vein sitten Veikon kirkolle jollekin asialle ja olikin vielä kovempi myrsky, ihan riepotteli autoakin. Veikko sai asiansa hoidettua ja pyysi päästä pankkiautomaatille, mutta juuri silloin räpsähti kirkolla kaikki valot pimeäksi, eihän siis automaatti sitten toiminut. Olipa tylsää ajaa mökille pilkkopimeässä, inhoan muutenkin pimeässä ajoa! Sähköt olivatkin sitten juuri kotiin päästyäni menneet pimeäksi, onneksi Seppo oli ehtinyt saada ruuan valmiiksi ja katkos kestikin sitten 4 tuntia. Otsalampun valossa oli ihan hyvä lueskella ja kutoa, Seppo laittoi uuniin tulet, ei tullut kylmäkään! Koitti perjantaiaamu ja piha olikin valkoinen, mukavan valoisaa! Seuraavan päivän Turo olikin peurajahdissa ja yhden peuran saivat, mutta Turo parka olikin sitten ihan kuitti, hyvä kun pääsi kävelemään, ressukka! Sitten olikin Rontin vuoro päästä jänöjahtiin. Seppo paistoi possupaistin ja laittoin sen terassille jäähtymään. Rontti juoksi pellon poikki ja lopulta taisi haistaa sen paistin, koska kävi parikin kertaa vinkumassa siinä terassin portin takana, onneksi muuten oli se portti kiinni! Läksin alkuviikosta Pieksämäkeen, minulla oli se terkkarin tunnin haastattelu. Pieksämäen sairaalan parkkipaikka on aina täynnä ja läksin ajoissa, jos joudun odottelemaan parkkipaikkaa. No, tietty juuri silloin ajoin suoraan vapaaseen paikkaan, puoli tuntia etuajassa. No, seurasi siis odottelua! Homma tuli hoidettua ja kuinkas ollakaan, maailma on pieni! Sen hoitajan kanssa juteltiin ja kerroin, kuinka jouduimme Helsingistä Pieksämäkeen. Juttu piti tietty aloittaa siitä, kun isä ja äiti Haukivuoreen Pohjalahden koululle muuttivat. No, tämä hoitsu kertoi asuneensa lapsuutensa samaisella koululla, että silleen 😄. Eilen päätin, että nyt autoni joutaa talviunille, joten hurautimme Jari-Pekkaan, auto pesukoneeseen, takaisin mökille autotalliin ja seisontaan! Tänään kamat pakuun Turoa myöten ja Pieksuun. Sepolla on huomenna se terkkarin tunti. Turokin on taas mukana ja nyt se on täällä kuin kotona konsanaan. Se eka kerta oli vähän onneton, mutta nyt jo on tottunut!
15.11.2020 sunnuntai
Hiljaiseloa tässä ja edelleen ikävä koiruutta vaikka saimme Handelta 8 vuotiaan mäykän lainaan, Turo nimeltään. Tottelee myös nimeä Nero! Handen porukka valittaa, että Turo haukkuu koko ajan. Tietenkin, kun vieressä touhuaa 6 ankkaa! Meillä Turo on pari kertaa sanonut vuh, eikä muuta. Saas nähdä mitä sanoo huomenna, kun mennään Pieksämäen kotiin! Joudumme jättämään sen tiistaina aamulla reiluksi tunniksi yksin kotiin, kun menemme verokokeisiin. Tosin laitamme sen omaan isoon häkkiinsä, ja jos ulvoo, ei kuulu kauas! Saapi nähdä! Meidän pitää käydä täällä verikokeet ja terkkarin juttusille vähän myöhemmin, koska he eivät näe kannasta meidän vanhoja labratuloksia! Katsotaan sitten, josko määräävät ihan lekurin juttusille. Muuten olemme laittaneet paikkoja talvikuntoon ja käyneet Turon kanssa lenkillä. Vielä on ainakin yksi, kaksi reissua Helsinkiin hakemaan loppuja tavaroita. Olenkin jo osaa tavaroita kaivannut, nyt kun olen saanut uutta kotia hiukan järjestykseen. Handen porukkakin suhailee Helsinkiin töihin ja takaisin peräkärry perässä, joten meidän pitää nyt vuorotellen käyttää kärryä! Ja sitten, Pieksämäessä on tavattu 64 uutta koronatartuntaa Partaharjun puutarhalla, siellä on yhteensä noin 200 työntekijää eli aika iso työnantaja. Me siis käymme kaupassa täällä Hankasalmella, myös äidin kauppalista on mukana ja käymme sitten siellä terkkarissa. Emme mene kauppaan Pieksämäessä, ennen kuin tilanne siellä paranee!
1.11.2020 sunnuntai
Kyllä vaan on tyhjää ja hiljaista, milloin tämä ikävä loppuu? Julia laittoi minulle mesellä kuvan, joka sanoo paljon! Kuvassa teksti, Neron pallo! Kuva otettu Tapaninkylän kodissamme! Vielä pitää tehdä yksi reissu hakemaan loput muuttotavarat, kuvassa näkyvät kengät ja myös tuo pallo!
