sunnuntai 8. tammikuuta 2017

TAMMIKUU


7.1.2017 lauantai


Uudenvuoden ekana päivänä fillaroimme Tescoon katsomaan telkkaritarjontaa. Eilen alkoi nykyinen telkkari vilkkumaan ja vaihtamaan väriä. Siellä olikin ihan hyvä 32-tuumanen telkkari ja se maksoi 5700 bathia eli alle 200 euroa. Emme tietty voineet sitä ostaa, koska olimme liikkeellä fillareilla. Kävimme kumminkin siellä yläkerrassa syömässä ja ajelimme JP:lle jädelle. Sieltä oli tarkoitus ajella Beach Roadia pitkin kotio, mutta se olikin ihan tukossa, joten kurvasimme Second Roadille ja sieltä kotiin altaalle pulikoimaan. Maanantaina ajelimme Tescoon ostamaan se telkkari ja Veikko osteli kaikenlaista tarpeellista sekä joitain tuliaisia. Kotona telkkarin asennusta, eipä mitään muuta
pihakissa, jonka lempipaikka on automme
katolla, joskus se katsoo meitä ilmeellä;
ihan oikeestiko te ootte johkin lähdössä...

ihmeellistä näin pyhäpäivänä. Tiistaina läksimme taas golfaamaan ja matkalla ihmettelin, kun koulujen pihat olivat ihan autioita. No, kentällä selvisi, että tänäänkin oli pyhäpäivä vaikka thaimaalaisessa kalenterissani ei sitä mainittu, vain eilinen päivä oli merkitty pyhäksi! Tarkoitus oli pelata 18 väylää, mutta ottivat toimistossa maksun vain yhdeksästä. Emme maksaneet toista kierrosta vaan läksimme pois, syyhän ei ollut meidän ja henkilökunta taas vaan soli, soli. Veikko meni sitten siihen viereen armeijan kauppaan vielä ostoksille ja oli onni, ettei lähdetty jatkamaan peliä. Seppo tuli sanomaan, että vie äkkiä Veikolle vettä sinne kauppaan, melkein pökräsi siellä. No, pullollinen vettä ja alkoi olo olla parempi, tosin juotin vielä autossa lisää vettä Veikolle. Keskiviikkona menimme Big C Supercenteriin Sukkarille ja Veikko osti loput tuliaiset kotimatkaa varten. Illemmalla kävimme vielä fillaroimassa ja sitten tietty polskimme altaalla. Veikko oppi tänä aikana mikä on kenenkin mopo ja kertoili niitä minulle, samoin mopojen ominaisuuksia ja uutuuksia ja minähän kaikki ymmärsin! Illalla sai Veikko valita huomisen retken Miljoonakivipuisto tai Ripley´s Believe It or Not ja aikansa nettiä tutkittuaan hän valitsi Miljoonapuiston. Sinne siis suuntasimme navigaattorin avustuksella torstaina. Hyvin sinne löysimme ja siellä pääsimme taas ajokorteilla halvemmalla sisään. Tosin portilla kysyivät passeja, jotka onneksi olivat mukana eli täällä pitää nykyisin olla aina passit Perjantaina Veikkoa jo vähän jännitti huominen kotilento. Sen huomasi, kun ruoka ei maistunut ja vatsa oli kipeänä. Matkalaukkua sitten pakkailtiin ja sinne mahtui myös joitain minun tavaroitakin. Pitäähän se laukku saada täyteen painoonsa. Illemmalla kävimme
mukana. Ovat muuten tiukentaneet myös ratsioita. Niitä on joka päivä jossain, milloin ratsaavat mopot, milloin minibussit ja toisinaan lavataksit. Niin ja jos ajat humalassa, se maksaa heti 10 000 bathia, ajoneuvo menee valtiolle ja itse lähdet saman tien kuukaudeksi vankilaan! Puistossa olikin tosi kaunista, niitä meren muovaamia kiviä, kauniita istutuksia ja sitten niitä eläimiä. Elukoita sitten tutkimmekin enemmän ja kuvailin niitä. Paluumatkakin sujui navin avulla, tosin tulimme aivan eri reittiä takaisin ja sillä reitillä oli myös tietöitä! Illemmalla kävimme Seuralla syömässä ja hakemassa varaamiamme karjalanpiirakoita sekä kinkkua. Korvapuustejakin piti ostaa, koska Mika oli illalla tulossa kyläilemään, siis Sepon veljenpoika ja Veikko lupasi hänelle pullakaffeet. Ilta menikin sitten mukavasti siinä turistessa ja Seppo lähti yhdentoista maissa etsimään Mikalle taksia, joka sitten löytyikin sopivasti Park Lanen edestä.
2 kg chiliä

vielä tuossa iltatorilla, tarkoituksena hakea 2 kg tuoreita chilejä Joylle. Kävelimme torilla, ja alkoi tuntua, ettei siellä olekaan niitä chilejä, kunnes yhdellä ainoalla myyjällä oli niitä, 150 bathia kilo. Veikko osti  niitä sitten sen 2 kiloa, oli se aika iso säkillinen. Kotona Veikko uiskenteli altaalla vielä pari tuntia ja minä pakkasin laukun, sekä Veikon repun lähtövalmiiksi. Veikko tuskaili, kun hän joutuu matkustamaan yksin, johon minä sanoin, että onhan kone täynnä ihmisiä. Veikko siihen: mitäs jos venäläiset ampuu koneen alas!! Huh, huh, ei ihme jos vatsaa vääntää! Pitäisikö kotona vähän jutella näistä uutisista tai sitten jättää tuo uutisten katselu vähemmälle! Lähtöaamuna kello 4 herätti meidät kaksi puhelinta ja laitoimme vesipannun päälle. Veikko söi muroja ja me sämpylöitä. No, minulla kävi taas huono tuuri, olin varomaton ja leikkasin etusormeen viillon ja verta tuli kuin härän kurkusta, Veikkokin ihan pelästyi. Olen muutama vuosi sitten leikannut samaisella Fiskarsin veitsellä saman etusormen ekan ja tokan nivelen kohdalta luukalvon läpi, 4 tikkiä! Niinpä taas tein saman, ekan nivelen kohdalle, tosin ei yhtä pahasti. No, nyt jää uinti ja golf hetkeksi tauolle!

Viideltä lähdimme ajelemaan kentälle ja hui, meillä satoi vettä ! Sitä ei ole koko aikana tapahtunut. No, sade loppui parin kymmenen kilsan päässä, eikä enää näkynyt tai eihän siellä ei ollut edes satanut, vain Jompparilla näköjään. Olimme hyvissä ajoin kentällä, saimme auton parkkiin ja piti tarkasti kuvata, minne sen jätimme, jotta löydämme sen. Lähtöselvityksessä meni oma aikansa, kun kyseiset virkailijat eivät ennen olleet sellaista saattopalvelua tehneet, mutta kaikki meni lopulta hyvin. Itse teemme aina lähtöselvityksen jo kotona, mutta tässä tapauksessa se pitää tehdä kentällä. Sitten Veikko lähti virkailijan kanssa turvatarkastuksen kautta passin tarkastukseen ja kentälle odottelemaan koneen lähtöä ja meidän piti kuluttaa aikaa kentällä, kunnes Finnairin kone oli noussut ilmaan. Kävimme syömässä Burger Kingissä ja jäin ihmettelemään, miksi ihmiset jonottivat, kun Helsinkiin avattiin samainen Burger King. Burgeri ei siis ollut kummoinen, mutta veihän nälän, koska en ollut aamulla syönyt mitään, kun hoidin tuota sormeani. Siinä sitten istuskelimme penkeillä tuolla ja välillä toisen puolen ja kulutimme aikaamme ihmisiä katselemalla, sekä lähtötaulua.
Istuimme välillä aivan hissin vieressä ja oli kiva seurata, kun ihmiset pyrkivät hissiin matkalaukkukärryjen kanssa yhtä aikaa, kun toiset pyrkivät sieltä ulos! Monesti sitten ne hissiin pyrkijät eivät ehtineet lainkaan hissiin. Kentällä muuten koneesta tullessa kävellään tullin ohi ja kun kukaan ei pysäytä, se ei tarkoita, että olisit selvillä vesillä. Aulassa on myös tullivirkailijoita puhelimien kanssa ja he pysäyttelevät silläkin puolella matkustajia, ehkä ennalta profiloituja, en tiedä. Huomasimme sen siinä odotellessa. Siinä vartin vaille kymmenen katosi lento taululta eli saatoimme lähteä ajelemaan kohti kotia. Paluumatkalla olikin liikennettä hiukka enemmän rekkoineen kuin mennessä ja kotona olimme siinä puolenpäivän maissa eli 7 tuntia, työpäivän mittainen reissu. Kotona piti pedata sängyt, Veikon petivaatteen pesulapussiin valmiiksi ja joimme kaffeet. Ei jaksettu lähteä minneen ja illemmalla kävimme oman pihan kuppilassa syömässä. Viimeksi kävimme siellä Liisan kanssa, eikä ruoka ollut silloin kummoista, mutta nyt se oli aroi mak mak eli todella hyvää! Menimme istumaan kuppilaan sisälle ja tarjoilija yritti saada meitä ulos istumaan, kun sisällä on niin kuuma. Sanoimme vain mai pen rai (ei haittaa), koska emme voineet sanoa hänelle oikeaa syytä; emme halunneet ulos, koska se oli täynnä venäläisiä ja hehän pitävät aina mekkalaa! Niin pitivät nytkin ja hyppäsivät altaaseen kuppilan edestä vaikka altaaseen hyppiminen on kiellettyä ja vesi roiskui kaikkialle, eivät osaa edes lukea omaa
äidinkieltään! Joku aika sitten ennen vuodenvaihdetta tuli tänne paljon lapsiperheitä ja lapset altaassa, isät kaljapullon kanssa altaan reunalla! Se on kielletty säännöissä ja altaan vieressä isossa kyltissä se lukee selvällä venäjän sekä englannin kielellä. Managerin toimiston poika sitä sitten heille selvittämään ja katosihan ne pullot! Sesonkiaikana täällä pihassa istuukin vartija tuolilla pitämässä jöötä porukalle! Asiasta toiseen, tuolla etelämpänä on ollut kovia sateita, ehkä olette uutisissakin nähneet, täällä katsomme niitä uutisia thaikkukanavilta. Tulvia, jotka ylettävät vyötärölle asti, mopot ja henkilöautot eivät pääse kulkemaan ja paikalliset kulkevät kaikenlaisilla veneillä ja kanooteilla. Talojen alakerrat ovat veden peitossa ja jos autolla aikoo ajaa, pitää tietää missä se tie kulkee, jos se tie on sortunut ja auto saattaa humahtaa sinne veteen kokonaan. Ihmiset odottelevat lentokentillä katoksissa lentojaan ja eivät ehdi Bangkokiin jatkolennoilleen. Oi voi! Muutama vuosi sitten katselimme samaa Espanjan kanavalta, siellä vuorilla satoi kaameasti lunta ja jengillä oli hauskaa, kunnes lumi alkoi sulaa hukuttaen vedellä alempana olevat kylät sortaen teitä, siltoja ja kaataen jopa taloja! Luonto tekee kuten itse haluaa!
Jospa nyt ehtisin kirjoitella ajallaan ja laittaa kuvia tänne, kun Veikko läksi kotio. Silloin en ehtinyt kirjoitella, kun Veikon kanssa touhuiltiin. Tosin täällä kämpässä on nyt aika hiljaista ja tyhjää, kun Veikko lähti kotiin, mutta eiköhän siihen kohta totu!

Veikko luuli, että nämä krokotiilit eivät olleet oikeita, kun olivat liikkumatta
kita auki, mutta kyllä ne eläviä olivat


11.1.2017 keskiviikko

kuu oli pakko kuvata parvekkeelta
Hohhoijaa! Kylläpä täällä on nyt kosteaa, mikään ei kuivu, petivaatteet tuntuvat kosteilta myös vaatteet, kaikki! On siis hiukka sadellut, mutta en valita, pahemmin on asiat sateen kannalta tuolla eteläisessä osassa maata! Pari kertaa on melkein kastuttu fillareilla, tosin sadetakit on aina matkassa sekä muovipusseja puhelimien ja lompakoiden suojaksi, on siis opittu jotain viime talven "tulvista". Täällä olomme aikana ei vielä koskaan ole satanut putkeen vajaata vuorokautta, mutta nyt sekin ihme on koettu, Suomessahan se on ihan normaalia, mutta että täällä! Pari päivää oltiin sisätiloissa ja eilen illemmalla pääsimme ulos syömään ja torille ostamaan mangoja, slurps, sekä haimme pyykit pesulasta. Ja sitten taas satoi! Partsilla ei kuivu mikään, voihan siellä säilyttää märkiä pyyhkeitä ja
uikkareita, sisään ei enää mahdu. No kai ne joskus kuivuu, onhan noita kuivia kaapissa. Olen siis käväissyt pikaisesti päivittäin uimassa sadekuurojen välissä ja joskus on vähän ripsinytkin. Ehkä se uiminen tai siis se vesi auttaa tuon sormen parantumisessa. Vaan on se viilto tainnut olla aika syvä, koska siihen sattuu julmetusti, jos vahingossa vähän johonkin kovaan osuu! Onneksi se haava on pysynyt kiinni, tai ei ainakaan ole auennut. Tänään lähdimme ajelemaan autolla ex-Carrefuriin, siis Big C Extraan tarkoituksena mennä Mikan kanssa syömään. Hän lähtee huomenna kohti Indonesiaa ja siellä jonnekin pikkuiselle sähköttömälle saarelle sukellusparatiisiin. Mikahan on siis Sepon veljenpoika, jos joku ei muista tai se meni lukiessa ohi! Seppo odotteli Mikaa siellä aulassa ja minä pääsin tekemään pikku ostoksia, sitten MK:hon syömään. Syötyämme Seppo ja Mika menivät kahvilaan kaffeelle turisemaan ja minä pääsin ihan yksin kauppaa syynäämään, hip hurraa! Varsinainen kauppalista ei ollut pitkä ja tärkein siinä olikin taasen tuo vesi ja leipäkin on kotona vähissä. No niin, ne kärryyn ja jotain muuta tarpeellista ja vot, laukkuosastolle! Sainpa kerrankin ihan rauhassa tutkailla veskoja ja yhden nakkasinkin kärryyn, tosin hetken päästä vaihdoin sen toiseen väriin. Olisin vielä ostanut yhden vähän pienemmän, joka mahtuisi polkupyörän korilaukkuun ja yksi  löytyikin. Siinäpä oli sitten
kenkäkauppa

vetoketjun väliin mennyt vuorikangas pahasti jumiin ja vaikka yritin sitä avata, piti luovuttaa, harmi! Ehkä vielä löydän samantapaisen jostain. Sitten kassalle ja autolle. Mikakin lähti siitä sitten käpsyttelemään majapaikkaansa kohti ja heidän piti vielä käydä ostamassa joitain sukellusvälineitä ennen huomista reissuun lähtöä. Me ajelimme kotiin ja matka eteni normaaliin hitaaseen tahtiin. Kävin uittamassa sormeani altaassa pikku tihkusateessa, joten kauaa en viitsinyt siellä liota. Inhoan kovin, kun silmälasit kastuu sateessa, eikä sitten näe kunnolla! Handelta tuli kuvaviestiä ja pyysinpä netin kautta veroprosentin itselleni. Oikein, eläkepäätös oli tupsahtanut postilaatikkoon, jeee! On se helppoa näin nettiaikaan toimia missä päin maailmaa hyvänsä, paitsi siellä saarella minne Mika on menossa! Jospa ottaisin taas yhden kirjan käsittelyyn, on nääs viime aikoina tullut luettua yhtä jos toista kirjaa, näin sadekaudella, jonka piti olla ohi jo lokakuun lopulla!

17.1.2017 tiistai

Käytiinpä viime viikolla taas golfaamassa ja olipa kiva pelata, kun ei ollut liikaa porukkaa. Seppokin sai vihdoin pesetettyä auton. Tuo vakipesupaikkamme on kaiketi vaihtanut omistajaa, eikä sinne koskaan pääse, se on auki miten sattuu eli tuli paikan vaihdos. No, uuden paikan vieressä näkyy

olevan sauna ja siellä pitääkin jonain päivänä käydä. Näitä saunoja näkyy olevan siellä täällä, kun vaan hoksaa pitää silmänsä auki. Iltaisin nuo pihakissat pitävät meteliä. Joka ilta kello 10 alkaa kova mouruaminen ja välillä 2 kissa mouruaa vastakkain ja hitaasti lähestyvät toisiaan, kunnes jompikumpi antaa periksi ja lähtee lipettiin! Alkuun ihmettelin kuka on ulkona lapsen kanssa siihen aikaan ja antaa lapsensa huutaa pihalla, kunnes älysin sen äänen tulevan kissoista! Ne pitävät tosi kovaa ääntä ja se kuuluu todella hyvin sisälle. Viime lauantaina Seppo keksi lähteä tuonne uuteen Home Prohon Sattahippiin, golfmatkoilla olemme huomanneet sen ilmestyneen tien poskeen. No, läksimme sitten ajelemaan ja hetken päästä ihmettelimme tiellä olevaa ruuhkaa. Autoja tie täynnään ja matka sujui tosi hitaasti, ajattelin että onhan lauantai, mutta ei muina lauantaipäivinä ole tämmöistä ruuhkaa ollut. Sitten muistin nähneeni telkkarista Noong Nooncin puistossa olleen näytillä liikkuvia dinosauruksia ja sen jälkeen muistin , että tänä viikonloppuna on Lastenpäivä, tapahtumia ympäriinsä ja lapset pääsevät joka paikkaan ilmaiseksi. Siis olimme juuttuneet siihen puiston jonoon ja heti puiston portin jälkeen on se Home Pro. Pääsimme sitten vihdoin päämääräämme, se on vähän saman tyyppinen kauppa kuin kotomaassa Bauhaus. Löysimme sieltä yöpöydät, joita olimme etsineet jo vuoden verran ja ostimme myös varsi-imurin, sellaisen johdollisen. Sen viemme kotomaahan ja siellä mökille. Ai miksikö raahaamme sellaisen täältä asti? Siksi, kun Suomesta ei löydy johdollista sellaista ja mökillä sekä kotona meillä on sellaiset akulla toimivat, vaan niistä ei ole mihinkään, kun olemme paljon poissa ja akut lakkaavat toimimasta. Uusi akku maksaa melkein saman verran kuin uusi imuri ja tämä sähköllinen versio imee, eikä meinaa, meillä kun on noita karvaelukoita. Olemme muuten jo yhden sellaisen imurin jo matkalaukussa vieneet ja tämä on toinen. Paluumatkalla taivastelin vastaantulevaa

liikennettä, kilometrikaupalla jonoa sinne puistoon kahdessa rivissä, huh huh! Kotona sitten Seppo alkoi heti väsäämään uusia yöpöytiä ja kivat niistä tulikin. Sunnuntai menikin sitten pyöräillessä ja kävimme J-P:llä syömässä, kun kaikki ovat kehuneet sen ruokia ja hyvää se olikin. Päiväkaffeella kävimmekin sitten Lealla ja Pertsalla matkalla ostamiemme leivosten kera. Pilvistä on edelleen ollut, vaan ei haittaa, kun katsoo telkusta millaista tuolla etelämpänä on. Jossain on edelleen todella tulvia ja vettä tulee vieläkin. Thaikut on siitä ihmeellisiä, he ei voivottele vaan alkavat heti sopivan tilaisuuden tullen lapioimaan hiekkaa, mutaa pois ja lastalla vetelevät vettä sisätiloista pihalle, kaivavat kaikki veneeksi sopivat esille ja melovat niillä. Mitä tekis meikäläiset vastaavassa tilanteessa! Eilen lähdimme ajelemaan ja kävimme tsekkaamassa, olisko jossain likellä hierojaa ja tuosta torin kupeesta löytyikin sellaiset. Montako kertaa, ainakin kuusi, olemme täällä käyneet, vaan hierojalle emme ole ehtineet. Nyt siihen tulee muutos, ainakin kerran viikossa on alettava siellä käymään ja nämä hierojat osasivat asiansa! Sitten menimme Seuralle syömään, kaalilootaa ja siellä sitten vierähtikin vähän pitempi aika, alkoi sataa! Joo ja nettikin toimii nyt aika hyvin, kun on kolme nettikorttia. Tosin
yöpöytien kasausta

halpaa se ei suinkaan ole, nyt maksoi 2000 bathia yhteensä eli noin 55 euroa kuukausi, mutta pääasia, että yhteydet toimii! Sitä vaan ihmettelen, kun nuo liittymät DTAC ja AIS maksavat noin 900 bathia kappale ja TRUEN maksoi vain 220! Ja kaikki liittymät on ostettu ihan näiden omista toimistoista. Täällähän liittymät ostetaan kuukaudeksi kerrallaan, saa toki viikoksikin, mutta sellaista jatkuvaa liittymää ei ole, kuten siellä kotomaassa. Voi tietty ostaa sellaisen kiinteän liittymän, mutta sitähän ei sitten saa mukaansa, jos jonnekin lähtee. Tosin ilmaisia wifejä on kyllä tarjolla joka kuppilassa ja isoissa tavarataloissa. Täällä olen muuten joutunut paikallisten hilpeyden kohteeksi monesti, siis naisten. Kaikilla tuntuu olevan tosi hauskaa lettieni kustannuksella. En kyllä ole täällä nähnytkään kenelläkään lettejä, muutamalla on ollut yksi letti, mutta näitä Peppi Pitkätossun lettejä ei ole näkynyt. Nämä vaan ovat tosi kätevät pyöräillessä, koitapa tunkea ponnaria  tai ranskalaista lettiä pyöräilykypärän alle! Tai ajapa hiukset auki ja sitten ne liehuvat suussa ja silmillä! Tänne tullessa talon siivoojat päivitteli lettikampaustani, Agapen lapset silittelivät lettejä, hierojat ihasteli jne. No, sellaista tällä kertaa!

27.1.2017 perjantai

meidän autonkattokissa

Apua, mihin tämä aika oikein valuu! Onneksi nuo sateet ovat sentään loppuneet, sää on mitä mainioin. Juu, ei tässä sen kummempia olla tehty, fillaroitu ja golfattu! Arja ja Jukka tulivat taas tänne Jompparille ja kävimme sunnuntaina heidän kanssaan tutustumassa siihen Sepon löytämään saunaan, Sport Point Pool on sen nimi. Ensin siellä ei ollut ketään paikalla ja joku sitten soitti jonnekin ja poolin pitäjä saapui paikalle, venäläinen nainen, oikein mukava sellainen. Asia selvisi, edellisenä iltana oli henkilökunta jäänyt poolille juhlimaan, juoneet kaikki viinakset ja pois

Sport Point Pool

lähtiessään olivat vielä vieneet kassan rahat mennessään. Siksi kukaan ei ollut sunnuntaina avaamassa koko paikkaa! Että sellaista täällä, eikä ole eka kerta kun tätä kuulemme. Päivä menikin sitten saunoessa ja uidessa ihan mukavasti, harmi kun emme tienneet paikasta, kun Veikko oli täällä, hän olisi tykännyt puljata altaassa koko päivän! Maanantaina hurautimme autolla hierojalle, sieltä Sukkarin Big C:hen syömään ja samalla kävimme uusimassa auton vakuutuksen, jotta sen saa taas kohta katsastaa. Seuraavana päivänä sitten taas Big C:ssä, nyt ns. ex-Carrefurissa. Seppo kävi siellä Home Prossa ja minä shoppailin siellä täällä, ihan rauhassa! Kotona kävimme vielä fillaroimassa ja illemmalla Seppo kasasi uuden hienon hyllykön kylppäriin. Keskiviikkona ei tehty oikeastaan mitään, kun Seppo on koko viikon ollut vähän huonokuntoinen, välillä tuntuu flunssa iskevän, välillä jotain muuta. Kuulimme sitten myöhemmin, että tämmöistä "flunssaa" on täällä liikkeellä, moni on sairastanut sitä jopa viikkoja. Illalla kävimme siivoilemassa Naskalien kämppää, koska he tulevat illalla myöhemmin tänne talvikotiinsa ja vein Kirsille joitakin lehtiä luettavaksi. Torstai olikin sitten touhua täynnä. Aamulla suuntasimme taas golfkentälle, tällä kertaa sille ekalle sotilaskentälle, missä on caddiet. Pääsimme heti pelaamaan, ei ollut jonoa, kuten aiemmin. Tosin kyllä huomasimme olleemme vuoden siellä pelaamatta, peli ei hirviän hyvin mennyt, mutta välillä pitää pelata muitakin kenttiä. Kivaa kumminkin oli ja sehän on pääasia golfissa! Tässäkin huomaa, kuinka täällä on vähemmän ihmisiä tänä vuonna, vaikka nyt on sesonkiaika menossa. Tarkoituksemme oli käydä siellä kentällä ennen kotiin lähtöä syömässä, mutta kuinkas ollakaan, kotimatkalla äkkäsimme unohtaneemme koko syömisen. No, ajoimme kotiin suihkuun, kuivat vaatteet ylle, vanha kylppärin hyllykkö autoon ja Seuralle syömään. Risto pyysi taas apuamme illaksi Makro-tukun reissulle. Porukka on huomenna lähdössä hyväntekeväisyysreissulle tuonne Burman rajalle lastenkotiin. Siis sitten söimme ja läksimme kaffeelle Lean ja Pertsan luo viemään samalla sitä hyllykköä. Heillä kun on sille käyttöä, ei tarvinnut heittää roskiin hyvää hyllyä! Sieltä sitten reiluksi tunniksi kotiin ja seiskalta oli treffit Riston kanssa tukussa. Kolme isoa kärryllistä


tavaraa, ruokaa, pesutarvikkeita jne. lastattiin autoon ja takaosa tulikin ihan täyteen. Sieltä Seuralle purkamaan ne tavarat ja sitten veimme "Hiutale" 2:seen yhden lasipöydän. Kello olikin jo yli yhdeksän kotiin päästessämme ja iltauinti piti jättää väliin. Altaalla saa siis uida klo 8-21. Tänään olen laitellut kuvia talteen kameroista ja puhelimista läppärille sekä ulkoiseen muistimökkylään. Tsekkailin e-laskuja, tallensin niitä myöhempää tutkailua varten ja maksoinkin muutaman. Ai hitsi, pari juttua kumminkin unehtui, täytyy joku päivä laittaa ne hoitoon! Pihalla kuuluu vähän väliä pauketta, täällä on siis Kiinalainen Uudenvuodenaatto ja pauketta on siis tiedossa ainakin täksi ja huomiseksi! Se on sitten alkamassa Kukon vuosi, muistaakseni! Tänään on tarkoitus olla ihan hissukseen, sanoi Seppo, saa sitten nähdä malttaako hän olla hissukseen. Sunnuntaina on tarkoitus lähteä tsekkaamaan Hi Coffin sauna Arjan ja Jukan kaa ja maanantaina mennään syöpöttelemään heidän kanssaan. Niistä sitten myöhemmin. Nyt siis kaikille oikein hyvää alkavaa Kukon vuotta!

31.1.2017 tiistai

Tässäpä on taas saunottu ja fillaroitu, rampattu ostoksilla jne. eli ei mitään ihmeellistä! Yhtenä päivänä ajeltiin Tescoon ja pois lähtiessä Sepon pankkikortista lähti taustamuovi irti. Siis ajelu pankkiin uusimaan sitä, ajattelin kyllä mielessäni, että pitäisi olla mukana myös pankkikirja, mutta sanopas se  ääneen! Niinhän  siinä sitten kävi, että jouduimme jonotuksen jälkeen palamaan kotiin hakemaan sitä halvatun pankkikirjaa ja takaisin fillareilla. Seppo sai lopulta sen uuden kortin ja pääsimme jatkamaan ajelua. Synttäripäivä vietettiinkin sitten ihan kotosalla, kun Arja ja Jukka peruivat maanantain syöpöttelyn ja se siirrettiin seuraavalle päivälle. Silloin hyppäsimme "muumijunaan", ajelimme Beach Roadille ja sieltä lavalla Pattayalle Apex hotelliin. Olimme siellä ihan liian aikaisin ja kävimme tsekkaamassa Mike´s Shop Mailin tarjontaa. Kävelimme sieltä Apexin aulaan odottelemaan Arjaa ja Jukkaa, jotka sieltä heti kohta pyyhälsivätkin paikalle. Apexissa maksaa buffet illallinen 250 bathia ( noin 7 euroa) ja jos ostaa 10 kipaleen lipun, maksaa yksi illallinen 180 bathia (4.78 euroa) eli Seppo osti sellaisen nipun meille, kelpaa käydä syömässä muulloinkin. Apexissa on tosi hyvää ruokaa ja siinä syödessämme menikin aikaa reilu pari tuntinen. Sitten lavalla kotio ja tällä lavakuskilla olikin sitten painava kaasujalka, ajoi muutaman kerran ohi risteyksien! Kotipihalla olikin Kirsi ottamassa vesiautomaatista vettä ja piipahdimme vielä heillä iltakaffeella. Siinähän se tammikuu vierähtikin ja kohta alkaakin uusi aikakausi!


illalla lavalla matkalla Pattayalta
Jompparille