JOULUKUU

se on joulukuu

1.12.2014 maanantai

Heräsimme jo puoli seiskalta ja varttia vaille ihmettelin, että missähän soi noin kainosti tuulikannel, kunnes äkkäsin sen olevan puhelimeni herätys. Aamiaista, pottuteatterikamat kasaan ja suuntana pihalla laiskana loikoilevat fillarimme. Eli klubille hommiin, 30 kg pottuja, 10 kg porkkanaa ja 15 kg sipulia. Kuorimme potut ja porkkanat, jätin sipulit Sepolle ja menin yläkertaan kerhon koneelle tekemään jäsenkortistohommia, kunnes nälkä voitti. Siis alakertaan ja syömän taivaallisen hyvää kaalilaatikkoa. Sillä aikaa Riitu teki sillä kerhon koneella lähtöselvityksen itselleen ja Ridelle, niin se vaan kuukausi äkkiä hurahti ja he lähtevät huomisaamuna jo kohti Suomea! Jatkoin sen jälkeen vielä kortistohommia ja kolmen jälkeen aloimme polkea kotia kohti. Olipa rankan oloinen työpäivä! Jäsenkortiston hommia jäi vielä tälle viikoksi tehtäväksi ja vähän siihen liittyvää viimeistelyhommaa. Niin, ja pikku Iines on saapunut taas maalta kaupunkiin. Hänen tekisi niin mieli vähän tutkailla pottupaljujamme, ei ole vielä kunnolla rohjennut.

2.12.2014 tiistai

Unohdin kertoa ilotapahtumasta, tein kaupassa löydön - maksamakkaraa ja ihan hyvää! Aamulla Seppo päivysti kasista alkaen sormet syyhyten puoli kymmeneen. Ja sitten se alkoi, poraaminen nääs.


kaunis tienvarsi....

Saimme vihdoinkin meidän hienon avainkaapin porattua seinälle sekä parvekkeelle sellaisen Suomesta tuodun tuuletustelineen, jollainen on siellä kotomaassa joka parvekkeella. Samalla huomasimme kuinka tyhmiä toiset voivat olla. Meidän parvekkeen alle oli parkkeerattu viitisen mopoa sillä seuraamuksella, että siivoojat eivät päässeet töihin, oven edusta oli tukittu. Joka paikassa täällä on kylttejä, minne voi parkkeerata, mutta toiset vaan on lukutaidottomia. Talon aidan vieressä 10 metrin päässä olisi ollut ainakin 50 paikkaa mopoille, äly hoi... Läksimme sitten ajelemaan Sukkarin Big C:hen hakemaan sitä joka viikkoista vesilastia. Ostimme pari laattaa vettä, pari leipää, juustoa ja tietenkin sitä maksamakkaraa, kurkkua ja Hollannin goudajuustoa 450 bth kilo, kun sen hinta on muissa kaupoissa 1200-1500 bth kilo. Kummalliset ovat hintaerot, täytyy aina tietää mistä mitäkin ostaa. Siellä kaupassa katsoimme myös sellaisia mikrokankaisia pyyhkeitä tuolien suojaksi ja kas kummaa, pyyhkeiden päällä nukkui musta kissa, joka sitten häiriintyi meistä ja juoksi pois. Pikku kaupoissa olen kissoja nähnyt, en koskaan ennen isoissa tavarataloissa. Tuumimme MK:n edessä, söisikö täällä vai ei, ja kun ei ollut vielä nälkä, päätimme syödä kotona sitä kaalilaatikkoa. Ulos

mennessämme törmäsimme sitten Terhiin ja Reijoon, olivat menossa nettikorttia uusimaan. No, ruuhkassa tunnin körötellessämme tulikin jo nälkä ja Seppo päätti mennä klubille syömään valmiista pöydästä, en vastustellut.  Saimme autonkin parkkiin ihan klubin eteen, harvinaista. Ruokana oli siis eilistä kaalilootaa, mutta söimmekin possunfilettä ruskealla kastikkeella paistinperunoiden kera, hyvää oli. Siinä sitten kahvikupposen kanssa hetken juttelimme tuttujen kanssa ja piti sitten joutua kotiin jääkaappitavaroiden kanssa, kassissa oli lähinnä pieni voipaketti, juggea ja se maksis. Ai niin, piti kotoa tuomani tänne sellainen sähköinen kananmunankeitin vaan eipä mahtunut matkaan. Täällä en ole sellaisia nähnyt, mutta tänään oli Big C:ssä sellainen vekotin ja kärryynhän se livahti hinnalla 399 bth. Ideanahan siinä on se, ettei sitä vettä tarvita niin paljon, keittämiseen menee 30 ml vettä, 5 minuuttia ja puolisen litraa jäähdytykseen.  Sitä vettähän täällä menee, sen roudaaminen ja säilytys vie voimia, aikaa ja tilaa. Seppo otti sitten ruokaperäiset, kun oli ensin vaihtanut kylppäriin suihkukahvan (sekö sen nimi oikeasti on?). Edellinen oli jo ihan tukossa, täällä tuo kraanavesi tukkii kaikki röörit. Se suihkujuttukin ostettiin Big C:stä, maksoi pari euroa eli ei kannata niitäkään Suomesta raahata. Kun Seppo ottaa noita ruokaperäisiä, menen aina uimaan. Minä en osaa päivällä nukkua, jos nukun, silloin olen kipeä! Nyt altailla ei ollut ristin sieluakaan ja sain vapaasti valita altaan ja ihan yksin uiskennella. Täällä on ollut jo useamman päivän pilvistä ja kovin tummia pilviä, vettä vaan ei ole tullut. Taitaa olla nyt joku siivousviikko tai ehkä vain siivouspäivä. Kauppamatkalla tuli vastaan porukka kovin "innoissaan" isolla joukolla laahustaen mustat säkit käsissään keräillen roskia tienvierustoilta. Kerääjiä näkyi myös muualla. Thaikut ovat uskomattoman roskaavaa porukkaa, kaikki roskat vaan olan yli, käsistä maahan, autoista ikkunasta ulos jne. Tuolla metsäteillä näkee puskien juurella valtavia kasoja roskapusseja, noh, taitaa puskat jäädä toiseksi roskien suhteen. Illalla käytiin vielä pihakuppilassa iltapalalla ja syötyämme haimme

autosta yhden vesilastin ja minun golfkengät. Laitan ne aina jalkaani jo täällä kotona, ei tarvitse sitten kentällä siitä ähkiä. Siinä pihassa oli sitten 2 thaikkutyttöä pulassa. Heillä oli pienen auton takapenkillä iso laatikko, omituisen mallinenkin, siis se laatikko. Sitä he yrittivät kovasti saada ulos, onnistumatta. Sanoinkin Sepolle, että nuo taitavat tarvita apua. No, Seppokin sitten yritti saada lootaa ulos, kunnes älysi, että se pitää saada ulos auton toiselta puolelta. Selvitin asian toiselle tytöistä ja siirsin kuormakärryn auton toiselle puolelle. Kysyin Sepolta, että onko laatikko painavakin ja kuulemma on tosi painava. Laatikko tulikin sitten nätisti ulos ja selvisi sen painokin, siinä laatikossa oli WC-pönttö. Seppo tiesi auton omistajan ja hän on sellainen invalidimies eli pytty oli varmaankin jonkunlainen invapytty.
Illalla vielä golfkamat valmiiksi huomisaamua varten, toivottavasti huomenna ei se sade tule sotkemaan peliä, saas nähdä.

3.12.2014 keskiviikko

Kasilta autoon ja suuntana golfkenttä. Siellä hetki odoteltuamme tuli Atskikin ja pääsimme aloittamaan. Siinä ekaa lähtöä odotellessamme, tuli siihen viimeviikoinen caddieni iloisena


golf-kentän kissa

tervehtimään, antoi minulle pinkin pallon ja vannotti etten unohtaisi häntä. Taitaa kilpailu kentälläkin olla kova, kun on vähemmän pelaajia tänä vuonna. Sää oli pilvinen eli ei ollut liian kuuma pelata. Pelikin sujui paremmin kuin viikko sitten. Tuli sitten se kolmosväylä, siinä on isoja puita greenin edessä sekä isohko lammikko, joka syö pallot. Minäpä löin pallon sen kaiken yli suoraan greenille, jee, kerrankin. Sitten puttaus - ja pallo meni suoraan kuppiin. Kylläpä caddiet sitten tuulettivat, teinhän birdien! Loppupelikin meni ihan hyvin ja lyöntejä tuli vähemmän tällä kentällä tähän mennessä. Joimme sitten "klubikioskilla" pullolliset vettä ennen kotimatkaa, missä sitten lämmitimme sitä kaalilaatikkoa ja loppupäivä menikin kotona nökötellessä.

4.12.2014 torstai

Pyykkäystä, tiskausta, uintia, siinähän se aamu meni rattoisasti! Eilen luin netistä, että meidän fillarointireitillä sijaitsevassa lammikossa on tavattu 1,5 metrinen krokotiili. Pelastuspartio ei sitä saanut kiinni ja he joutuivat pyytämään apua krokotiilipuiston asiantuntija-apua. Krokotiilipuistosta ei kuulemma ole otuksia karkuteillä, mistä ne muka sen tietää, siellähän on pilvin pimein niitä krokotiilejä, olen omin silmin ne nähnyt. Läksimme sitten Sukkarin Tescoon ja kun kerran olimme kaupassa, päätimme ostaa myös sitä vettä. Se vesi jäi sitten kassalle, kun kassakone ei jostain syystä osannut sitä koodia lukea, eikä auttanut kassan käsin numeroiden naputtelukaan. Onneksi emme



parturi-kuppilamme

olleet sitä vettä vaille. Huomenna voi kaupoilla olla hiukka ruuhkaa, kun on vapaapäivä. On kuninkaan synttärit ja isänpäivä, ainakin tänne tulee paljon porukkaa tuolta Bangkokin suunnalta. Toimme ostokset kotiin ja hyppäsimme fillareitten päälle ja klubille syömään sekä töihin. Siellähän nousi "meteli", että missä olitte eilen kun ette sopalla olleet! Onneksi sitä soppaa oli vielä jäljellä ja soppahan on lämmitettynä aina tosi hyvää. Menin sen jälkeen yläkertaan kerhon koneelle jatkamaan sitä kortistohommaa ja silla aikaa alakerrassa tapahtui kummia. Sinne tupsahti kymmenisen poliisia kameroineen. Klubilla syömässä ollut mies, juuri eläkkeelle jäänyt ja eilen tänne tullut, oli ollut oluella naapurikuppilassa. Siinä tuolilla oli ollut uikkarit ja hän tyhmyyksissään laittoi ne kassiinsa, se näkyi valvontakamerassa. No, ne uikkarit oli jonkun venäläisen ja hän paasasi, että tuo suomalainen oli varastanut häneltä miljoona dollaria! Vähän kyllä poliiseja hymyilytti, mutta veivät molemmat miehet mennessään. Läksimme sitten ajelemaan Watboonille katsomaan saisiko Seppo hiustenleikkuun Puntipalle. Puolisen tuntia pitäisi odotella, mutta kyllä siinä odottelussa tunti vierähti. Siinä odotellessa käveli siinä kuppilan edessä se


se ukkoskuuro

"uimahousuvaras", olivat molemmat miehet sitten päässeet poliisien kynsistä seuraamuksitta. Tämä kampaamo on toisessa kerroksessa, alakerrassa on kuppila ja kolmannessa asuvat omistajat, suomalainen Pekka ja hänen thaikku vaimonsa Kipa. Tämä Kipa on asunut pitkään suomessa ja ollut kampaajana Tampereen Stokkalla, joten hän tuntee hyvin suomalaisen hiuslaadun ja osaa puhua suomea. Seppo pääsi sitten hiusleikkuuseen ja sillä aikaa järjesti kadulla neljä koiraa tappelun, kolme narttua ja yksi ärisevä uros. Vastapäisen kaupan kaikki isot kukkaruukut saivat kyytiä tappelun tuoksinassa. Sitten kauppojen omistajat karjuivat koirille ja ne lähtivät tepsuttelemaan rantaa kohti uroksen irvistellessä pahasti. Sitten kuului tosi kovia pamauksia ja kohta tulikin se ukkonen ja vettäkin tosi reippaasti, ehkä se sitten lopulta rauhoitti ne koiratkin märiksi. Onneksi sade loppui parahiksi ennen kotimatkaa, pyörätkin saivat puhdistuksen. Tosin meidän piti mennä sitä suorinta reittiä kotiin, kun alkoi jo pimeys laskea ja pyörien valot jäi kotiin, ei ollut tarkoitus tehdä pimeällä kotimatkaa. Se kyllä tiesi sitä, että piti mennä sitä kurareittiä pitkin ja talutimme pyörät sen pahimman liejun kiertäen. Päivän aikana olivat laittaneet meidän sisäpihan palmuihin hienot jouluvalot, oli keltaista, valkeaa ja sinistä valoa, vilkkuvaa ja ei vilkkuvaa valoa. Illemmalla kävin vielä uimassa ja ihailemassa niitä valoja. Samalla tapahtui taas jotain järkkyä, en nyt viitsi sitä tänne ainakaan vielä kirjoittaa, kunhan ensin sulattelen. Pitääköhän iltasella uimareissuille ottaa jotain kättä pitempää ja puhelin mukaan !!!

piha jouluvaloissa, osa valoista vilkkuu ja välkkyy

5.12.2014 perjantai


linja-auto, on siinä ovikin tai pari jossain, luultavasti....

Kunkun synttärit, isänpäivä ja meidän hääpäivä, 41 vuotta. On myös isäni ja äitini hääpäivä, paljon onnea heille! Tänään on täällä yleinen vapaapäivä, pyhäpäivä, tosin kyllä aika moni kauppa ja



muutama linjuri

kuppilakin on avoinna. Alkoholia ei saa myydä lainkaan kaupoissa, eikä kuppiloissa. Tosin kuppiloissa myydään kahvikupissa juomia ja viime vuonna poliisit kiersivät kuppiloita etsien näitä kahvikuppeja. Jos kahvin tai teen seassa oli alkoholia, tuli siitä kuppilalle vaikeuksia. Lähdimme taas klubille fillareilla syömään. Oli kiva ajella, pilvinen sää. Beach Roadilla olikin sitten täysi kaaos, kaikki thaikut, autot, mopot ja turistit seikkailivat siellä ristiin rastiin, se vapaapäivä ja Jet Ski-kilpailut rannalla. Klubilla oli tarkoitus jatkaa uusien jäsenien kirjausta,
mutta kerhon kirjanpitäjä oli kerennyt valloittaa toisen kerroksen


tämän näköistä ruokaa tippui
mekolleni, mutta hyvää oli,
siis tuo ruoka, ei mekko

huoneen. No, ei ne jäsenet minneen karkaa, jatkan  ensi viikolla. Lähdimme sitten ajelemaan kotia kohti ja kurvasimme heti "kaatopaikkatielle", kutsumme sitä sillä nimellä, kun se on kuin kaatopaikka. Nyt se oli täynnä busseja, kun tänne tule aina juhlapäivinä bussilasteittain porukkaa. Ajelimme taas pitempää reittiä pikku tihkusateessa ja kotipihaan päästessämme tuli se kaatosade. Illalla kävimme vielä oman pihan kuppilassa syömässä ja voi pärkkele sanoisin, riisiä kastikkeella putosi tietty syliini ja mekko sitten sen näköinen. Yritin sitä vähän pestä ja laitoin partsille (siihen uuteen tuuletustelineeseen!) kuivumaan.





6.12.2014 lauantai

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!
Tänään valmistautumista illan juhliin, siis Suomi-seuran juhliin. Ja se mekko ei sitten vielä tullut puhtaaksi eli pesin sen vielä kolme kertaa ja loppujen lopuksi siitä sitten tuli kotimekko. Ei se fläkki

kovin hyvin näy, mutta tiedän sen olemassaolon. Ajelimme päivällä syömään kotikadun kuppilaan New Sevilla Restauranttiin. Se oli keväällä pelkkä New Restaurant ja nyt nimi on muuttunut sekä pitäjät, mutta ruoka on edelleen tosi hyvää. Ruoka kahdelle isoilla Soda pulloilla maksoi 170 bth. Seppo söi kanaleikkeen ja minä jotain spacy kanaa ja tarjoilija kysyi, että haluanko ihan varmasti sellaisen, juu juu sanoin. Kun ruoka oli pöydässä ja jo hetken olin syönyt, tuli kokkikin kysymään onko ruoka ok ja voinko oikeasti syödä sitä. Vastasin aroi, aroi eli hyvää. Olin kyllä ihmeissäni, ei se nyt niin kovin mausteista ollut......


naiset saivat taas ruusut iltajuhlassa

Sitten ajoimme 20 metriä Tescoon tarkoituksena tupakkikartonki, kun aina jouluna annamme vartijoille ja siivoojille askit tupakkia ja sellaiset pienet kakkulaatikot. Myyjä sitten oli tyypillinen thaikku, sanoi ei oota, kun pyysimme 10 askia. Selvisi, että askeja oli vain 7, eikä se niitä millään älynnyt meille myydä. Menimme sitten taas 20 metriä seuraavaan kauppaan, Seveniin ja siellä homma hoitui alta aikayksikön. Tuossa kotikadulla, Watboonilla on 100 metrin sisällä kolme kauppaa, 2 Seveniä ja Tesco. Ne ovat sellaisia 2-3- kertaa R-kioskin kokoisia ja tyylisiä kauppoja. Kohtahan tuo 7/11 on valloittanut Suomenkin. Niin, ja onhan siinä kadun toisella puolella iso torikin.  Sitten puoli viiden maissa läksimme kävelemään Park Lanen suuntaan ja siellähän tuo Helinä jo meitä odottelikin. Tarkoitus oli ottaa Taxi Serviceltä (Park Lanen edessä majaileva) taksi klubille, vaan nou taxi. Mopotakseja olisi ollut, mutta emme Helinän kanssa suostuneet mekkoinemme mopon kyytiin. Sitten vaan Sevenin kulmalle kytikselle vapaata taksia vahtaamaan, pikkuisen ripotteli vettäkin. Noin 20 minuuttia piti odotella kunnes tärppäsi. Kuski kertoi, että joka paikassa on kova ruuhka ja sen kyllä huomasimme. Klubin eteen "kurvasimme" juuri sopivasti viideksi.  Porukkaa olikin ihan sopivasti, noin 50 henkeä. Istahdimme pöytään, jossa olivat Mikko ja Tuula. Alkupuheiden, Maamme-laulun ja skoolauksien jälkeen päästiin ruuan kimppuun. Ja ruokaa oli runsaasti, karjalanpiirakkaa munavoilla, salaatteja, rosollia, pottuja, juuresvuokaa (maistui ihan joululle), lohta ja tietysti kinkkua.

tyylikkäästi ruokaa odotellessa...

Jälkiruuaksi kahvia ja piimäkakkua lakkahillolla. Ruoka oli tosi hyvää ja juomaakin oli riittävästi sekä hyvää musiikkia ja tanssia. Seuran "omat" autokuskitkin olivat mukana juhlissa ja kuskailivat vieraita illan mittaa koteihinsa. Mekin sitten pääsimme heidän kyydissä turvallisesti kotiin.

sitten menoa ja meininkiä, eikös se Linnan juhlissakin näin mene...

7.12.2014 sunnuntai

Oltiin ihan koko päivä ihan vaan kotosalla eli lepopäivä, ihanaa! Kiva joskus olla vaan, lukea, uida, katsella telkusta golf-kisaa, eikä aina mennä viipoteta...

8.12.2014 maanantai



Iines ja Seppo, Iineksellä on kivat läpykkäät,
joka askeleella ne vinkaisevat eli kaikki aina
tietävät missä Iines liikkuu

tänään Iines jo uskalsi vähän lotrata pottuvedessä ja jopa söi
perunaviipaletta

Arvatkaa mitä ohjelmassa tänään? Oikein arvattu eli suuntasimme klubille perunateatteriin ja sen jälkeen jäsenkortistohommiin. Ruuan jälkeen (klubilla töissä olevat saavat päivän ruuan ilmaiseksi) pyöräilimme Sukkarille rautakauppaan ostamaan pari harjaa golf-kenkien puhdistukseen ja mustaa maalia johonkin Sepon projektiin, siitä sitten myöhemmin, kunhan minulle se projekti aikanaan selviää.

9.12.2014 tiistai

Klubille autolla hakemaan ne tilatut karjalanpiirakat. Pois lähtiessämme se samperin piirakkapurkki lipesi käsistäni, putosi kadulle ja tietenkin aukesi, ääh! Onneksi vain 2 piirakkaa putosi kadulle ja muut pysyivät purkissa. Pikkuisen ruma sana livahti suustani ja ihan aiheesta, kukaan ei kuullut sitä! Sitten vaan piirakkapurkki kiinni ja kadulla lojuvat roskiin. Läksimme sitten ajelemaan Sukkarille


liikkuvia kauppoja

tarkoituksena etsiä se pikku tie, josta pääsee Agaben päiväkotiin, onneksi Seppo suurin piirtein tiesi sijainnin. Sinnehän olemme porukalla lähdössä sunnuntaina joulupukin matkassa lahjoja viemään. Löytyihän se loppujen lopuksi. Emme menneet sisään, kun lapset olivat sievissä riveissä lattialla patjojen päällä odottelemassa päivänokosia. Sitten matka jatkui kohti kotia ja totesimme, että pitäisi tulla jonain päivänä fillaroimaan sinne Agaben nurkille, oli sen verran kivan näköistä seutua. Kotikadulla sitten pysähdyimme Tescoon hakemaan vettä, auton pissapoika on ollut tyhjillään jo monta päivää ja ikkuna sen näköinen. Kaupan edessä törmäsin sitten Terhiin (Reijo oli kaupassa), olivat menossa jonnekin hierontaan. Kotipihalla sitten kaadettiin iso pullollinen vettä sinne pissapoikaan, jotta saataisiin ikkunoista pölyt pois.


10.12.2014 keskiviikko
aamulla mittarissa +24

Kamat kasaan aamulla ja auton nokka kohti golf-kenttää. Atski oli siellä jo odottelemassa ja aika kauan saimme ekalla tiillä odotella lähtövuoroamme. Eka väylä menee aina surkeasti, mutta sitten se

peli alkoi luistaa. Tultiin lopulta 7-väylän puoleenväliin ja siinä menee "joki" kentän poikki. Joen edessä on sellainen iso pyöreä mustavalkoinen "tikkataulu", tosin paljon isompi kuin oikea tikkataulu, ehkä sellainen jousiammuntataulu pikemminkin. Minun palloni oli siitä noin 15 metrin päässä. Ajattelin lyödä pallon varmasti veden yli, valmistauduin ja löin - kuinkas kävikään!? Se pallo lensi suoraan napakymppiin eli ihan keskelle maalitaulua, josta se pallo kimposi takaisin paluusuuntaan noin 30 metriä.


napakymppi

Onneksi se ei osunut keneenkään :)  Mutta kylläpä meillä kaikilla oli hauskaa, sellaista se golf on, kaikkea voi sattua. Sitten kotiin, suihkuun ja vaatteet vaihtoon. Läksimme sitten fillareilla klubille syömään soppaa. Onneksi menimme; thai-kielen aloitus on ensi tiistaina ja jatkuu torstaina, tilasin taas karjalanpiirakoita, joita en aio heitellä pitkin katuja sekä vein muutamia kirjoja takaisin kirjastoon. Onneksi tuo kielikurssi ei sattunut golf-päiville, muuten golf olisi vienyt voiton. Illalla kotona  piti sitten katsoa golf-kisan viimeinen päivä, vaan telkkarista ei näkynyt ainuttakaan kanavaa. Jospa aamulla taas näkyisi, muutoin pitää lampsia toimistoon ilmoittamaan asia managerille eli isännöitsijälle. Tuntuu jotenkin kummasti, että täällä lomalla on paljon kiireisempää kuin siellä kotomaassa....

11.12.2014 torstai  +24

Tuolla klubilla istuessani olen kuullut linnun rääkyvän. Se kuulostaa samalta kuin kesällä mökillä aivan uusi ääni eli ruisrääkkä. Se ilmestyi viime kesänä ja lehdestä luin, että se oli jo melkein


pari mopoa...

sukupuuttoon kuollut laji, mutta onneksi on jo elpynyt. Tuo Soi Welcomin papukaija rääkyy aivan samoin, kuin ruisrääkkä. Onkohan ne joskus tavanneet, papukaijahan on hyvä matkimaan!


joulujäätelö

Aamupäivällä fillaroimme klubille, jätimme fillarit ja kypärät sinne pihalle ja hyppäsimme lavataksiin.  Huristelimme aina Pattayalle asti Festival Centeriin. Olemme olleet täällä melkein 6 viikkoa, emmekä ole kertaakaan käyneet "isolla kirkolla" eli Pattayalla, nyt asia korjaantunee. Tarkoitus oli käydä urheilukaupassa golf-lippaa ostamassa minulle. Ostin sieltä sellaisen kivan lipan viime reissulla, mutta se on mökillä. No, eihän siellä sellaista tällä kertaa ollut lainkaan, harmi. Ostin kuitenkin sellaisen kumipään putteriin, ei tarvitse kumarrella palloa reiästä nostaessa. Täällähän sellaista ei tarvita, caddie hoitaa sen pallon. Täytyypä joku päivä (kun kerkeis) käydä siellä Outlet Mailin golf-kaupassa, siellä


Festival Center ja ylös
jatkuu Hotelli Hilton

sellaisia lippoja oli, mutta viimeksi käydessämme olin vähän kipeä, enkä jaksanut lippoja tarkemmin katsella. Menimme sitten Festivalin 6. kerrokseen jäätelöbaariin, sieltä näkee pöydästä suoraan ulos kauas merelle. Sen ylemmäs ei pääsekään, koska yläpuolella kohoaa korkeuksiin Hotelli Hilton. Jatkoimme sitten tallustelua Beach Roadilla, mikään ei ollut oikeastaan muuttunut viime kerrasta. Otin vähän kuviakin ja Seppo totesi meidän olevan ihan juuri tulleiden turistien näköisiä. No, olimmehan juuri Pattayalle tulleita ja hiljakseenhan tallustelimme kantapääni vuoksi. Mutta mitä ihmettä, kadun toisella puolen oli ihan oudon ja uuden näköinen rakennus. Sitähän piti tietysti käydä katsastamassa. Voi voi, sehän oli Mike Shopping


Mike Shopping Mail
uusi julkisivu

Mailin uudistettu julkisivu, ei tosiaankaan oltu sitä tunnistettu, niin oli muuttunut. Sisään emme kuitenkaan menneet, toisella kertaa sitten. Hyppäsimme lavalle ja juuri ennen


"Moskovan asema"

"Moskovan asemaa" poistuimme kyydistä kenkäkauppaan. Sieltä Seppo löysi mieleisensä kengänpohjalliset. Sitten sullouduimme, siis oikeasti sullouduimme "moskovan asemalla" lavataksiin. Ajelimme sitten Soi Welcomille ja kävelimme klubille. Söimme siellä Pertsa-kokin tekemää todella maukasta ruokaa. Pakkasimme kassiin ne tilatut karjalanpiirakat, enkä tällä kertaa heitellyt niitä pitkin katua. Fillaroimme sitten taas pitemmän reitin kautta kotiin. Ai niin, aamulla kävimme valittamassa toimistolla noista telkkarin kadonneista kanavista ja he sanoivat korjaajien tulevan tänään. Kanavat sitten kotiin tultuamme todellakin toimivat, vaan se golfin päätöspäivä jäi näkemättä. Illalla vielä veivasin noita SIM-kortteja, monta typötyhjää ja muutamassa oli puheaikaa jäljellä. Pariin lisäsin nettipankin (thaimaalaisen pankin) kautta puheaikaa ja taidan pitääkin ne liittymät voimassa, helpot numerot.

12.2.2014 perjantai  +25
Onnea Senjalle!


golf-kentän kissat

Pilvinen aamu, mutta päivällä kaikki pilvet sitten katosivat tuulen mukana. Lähdimme taas golf-kentälle. Tällä kertaa pelasimme täydet 18 väylää. Peli meni ihan hyvin, sattui kivat caddietkin. He halusivat molemmat meidän kanssa yhteiskuvaan. Sitten hetkeksi kotiin ja autolla klubille syömään ja sitten Riston sekä Fonin kanssa Makroon ostamaan tarvikkeita seuralle, itselle ja sunnuntain Agaben vierailua varten. Auton lava tulikin ihan täyteen tavaroita ja veimme ne sitten klubille. Lauantaina pakataan joulukassit, 110 kpl, joulupukin vietäväksi Agaben lapsille. Siinähän se päivä taas vilahti vikkelään. Nyt on kello puoli 8 illalla ja nukuttaisi vietävästi. Pitää kyllä vielä pari tuntia pysytellä hereillä...

13.12.2014 lauantai  + 23 tuulee

Joopa joo, tulee se "talvi" tännekin! Aamulämpö oli +23, kova tuuli ja aurinko kateissa. Vaan mai pen rai, ei haittaa, meille viileä sää kyllä passaa. Paikalliset jo tällä säällä palelee ja kulkevat paksuissa vaatteissa, osa ainakin, kaikilla ei ole lämpimiä vaatteita. On lauantai eli siivous ja


lahjapusseja

pyykkäyspäivä tai aamu oikeastaan. Ja voi voi, imurin pölypurkkiin (sellainen läpinäkyvä) oli jäänyt gekko, se ei osannut sieltä ulos. Seppo sitten päästi sen parvekkeella ulos vankilastaan, joka paikkaan ne gekot sitten tunkevatkin. Siitä tulikin mieleeni, että tuolla meidän fillarireitin varrella yhdessä lammessa oli 1,5 metrinen krokotiili ja nyt sen on onneksi saatu kiinni. Telkkarissa se näytettiin ja aika isolta se näyttikin, onneksi ei törmätty siihen. Täällä ei kyllä krokotiilejä asustele vesistöissä,
miten tuo sitten lieneekin lampeen joutunut. Olisko ollut jonkun lemmikki ja liian isoksi kasvettuaan se on lähimpään lammikkoon heitetty, mene ja tiedä. No niin, sitten takaisin tähän päivään. Veikko tuolta klubilta sitten soitteli ja kyseli meidän sinne tuloa. Heillä oli siellä pikku ongelma, tarvitsivat A4:sen kokoisia kirjekuoria ja kyseli josko tulomatkalla sellaisia löytäisimme, Sevenissä ei kuulemma ole, Veikko oli käynyt kyselemässä. Hyppäsimme siis autoon (alun perin piti polkea klubille) ja ajoimme isoon toimistotarvikekauppaan ja sieltähän niitä kuoria löytyikin. Sitten pikku ruuhkassa klubille ja ärtrokalle. Siellä oli paljon


jättikattilallinen karkkia

porukkaa ja neljän jälkeen aloimme pakata niitä lahjakasseja Agaben reissua varten. Pakkaajina Helinä, Riitta, Kristiina, Veikko, Seppo ja minä. Tunti siinä pakkaamisessa meni ja kasseja tuli 117 kpl. Pakkasimme sitten kassit laatikkoihin ja isoihin Ikean kasseihin, aika monta nyyttiä tuli. Osa kerhon porukka lähti aamulla tuonne Thaimaan Lappiin eli Chiang Maihin viikon reissulle ja tänä vuonna tämä Agaben keikka jäi meidän hoitoon. Lukitsimme sitten kerhon ovet ja ulkona Helinä totesi, että entäs nuo mopot? No voi pahus, mitkä niistä pitää viedä sisälle, emmehän sitä tienneet. Ei kun soitto Ristolle sinne Lappiin ja kysymään. No asia selvisi, ovet auki, avaimet kaapista, mopot sisään ja Riston sivarimopo työnnettiin katoksen alle. Se viimeinen mopo sitten ei avaimella auennutkaan vaikka me kaikki vuorotellen kokeilimme, mikä neuvoksi? Siihen sitten tupsahti kadun räätäli (hän tunsi meidät) ja hän sanoi, että meillä on kyllä väärä avain. Se oikea avain löytyikin sitten Helinän kädestä, kyllä vähän nolotti. Mutta saimme sitten kaikki mopot turvaan. Kävelimme sitten "kaatopaikkatielle", jonne jätimme auton, kaappasimme Helinän sekä Riitan kyytiin ja tiputimme heidät kyydistä Park Lanessa ja vihdoin pääsimme kotiin. Olipa taas päivä!

14.12.2014 sunnuntai +23,5 ja kovatuuli

tavaroiden lastaus Agaben vierailuun

Joulupukki

Aamupalan jälkeen fillareilla klubille. Siellä olivat jo Helinä sekä Fon paikalla. Porukkaa tuli kaiken aikaa lisää, joten tilasimme 2 lavataksia. Toiseen lavaan kaikki lahjat ja tykötarpeet sekä kyytiin

Helinä, Seppo ja minä vahtimaan etteivät tavarat tipahtele kyydistä matkan aikana. Toiseen taksiin menivät loput matkalaiset ja muutama seurasi omalla mopollaan autojemme perässä. Sitten huristelimme sanan mukaisesti tukka hulmuten Agabeen. Perillä veimme kaikki tavarat sisätiloihin ja samalla itse joulupukki kaarsi sarvipäällään pihaan. Sarvipää oli tällä kertaa moottoripyörä, poro ei voi näin kuumassa lennellä! Katselimme ja kuuntelimme kaikki esitykset, kunnes vihdoin pääsi joulupukki pääosaan. Joulupukki toi terveiset Kovatunturilta, sanoi olevansa aika väsynyt pitkästä matkasta ja täällä on kuulemma tosi kuuma, sille lapset kovasti kihertelivät. Olivatkohan päiväkodissa kuulleet kerrottavan lumesta ja pohjoisen kylmyydestä joulupukin maassa. Lahjat tuli sitten säällisesti jaettua ja alkoi syöminen. Thaikkulaista ruokaa oli yllin kyllin, kahvia, pullaa, muffineja ja vielä jäätelöä. Kotimatka sitten taittuikin klubille yhdellä lavalla, olivathan lahjakassit nyt typötyhjinä ja sieltä fillaroimme kotiin vatsat vieläkin ihan ähkynä.

15.12.2014 maanantai  +23, tuulista
Onnea Handelle

Ja taas matka suuntasi klubille perunateatteriin ja jäsenkortisto tuli päivitettyä ajan tasalle. Vielä pikku viilausta, liian monta vuotta maksamatta olleet pois listalta jne., mutta nyt teen sitä vain


uudet jouluvalot

maanantaisin. Huomiseksi on klubilla tiedossa kaalilaatikkoa ja sitähän pitää tulla syömään. Kokki-Heikki vaan valitteli kun ei ole puolukoita ja me olimme menossa kaupoille, joten lupasimme samalla käydä marjametsällä. Fillaroimme sitten kotiin ja Sepon piti käydä suihkussa sekä vaihtaa kuivat vaatteet. Satoiko ulkona, ei, vaan Sepon siivotessa klubilla terassia, irtosi vesiletku seinästä ja arvaahan sen millaista jälki oli! Starttasimme sitten autolla kohti tukku-Makroa, vaan kuinka ollakaan, ajoimme vahingossa ohi ja kun tuo kääntyminen paluusuuntaan on täällä niin vaivalloista, päätimme ajaa suoraan Big C:hen. Ei ollut siellä marjoja, joten kävin vaan apteekissa ja kaupan puolelta ostin yhden muistitikun. Sitten vaan takaisin Sukkarille, u-käännös ja kohti Makroa, sen ohi, taas u-käännös ja vihdoin Makron parkkiksella. Sieltähän sitten löytyi niitä puolukoita ja itsellemme ostimme vettä, sitä pitää aina kaupassa ollessa ostaa. Sitten kotiin.

16.12.2014 tiistai  +24
sii tsom phuu = vaalean punainen

Thaikuilla on joka päivälle oma värinsä ja tiistai on vaalean punainen. Aamulla keräsin kamppeet ja suhautin fillarilla klubille puolukoiden kera thain kielen oppitunnille. Kurssilla meitä oli 14 henkeä. Alkuun harjoiteltiin tooneja ja ajattelin ettei tästä tule mitään, en erottanut menikö äänteet ylös, alas,


pehmolelukauppias

vai sinne tänne. Sitten siirryttiin lauseisiin, jokainen joutui lukemaan lauseen ääneen ja minä istuin etupenkissä ja tietty jouduin heti hommiin. Se lausepa meni ihan oikein, ei mitään hätiä eli jotain oli jäänyt tuonne korvien väliin aikaisemmalta kurssilta. Pitää kyllä käydä kirjakaupassa ostamassa jonkin moiset muistiinpanovälineet, ainakin sa mut nyng eli vihko yksi. Kurssi kestikin sitten 3 tuntia, samoin seuraava, koska sitten tulee kahden viikon paussi joulun ja uudenvuoden vuoksi. Golf-päiviäkin muutama pitää siirtää , sen verran nopeaan tahtiin kurssi etenee. Kurssin jälkeen söimmekin lihasoppaa ja kaalilaatikkoa ostimme ison purkillisen kotiin vietäväksi. Seppokin oli siis fillaroinut klubille ja lähdimme sitten ajelemaan kotia kohti. Yhdessä risteyksessä Seppo pysähtyi pyörällään niin äkisti, että törmäsin häneen. Luulin hänen kääntyvän vasemmalle, mutta hän kurvasikin liian läheltä sähkötolppaa, että meinasi kaatua. Onneksi ei sitten sattunut mitään kummallekaan. Illalla tuli sitten hiu, nälkä ja menimme pihakuppilaan syömään. Muistuipa tuossa yksi lause Thaimaaksi, tsán tsòop aa háan thai eli pidän thaimaalaisesta ruuasta....

17.12.2014 keskiviikko +22,3 ja kova tuuli
sii khiou = vihreä

Loistava golfaus sää, pilvistä, tuulista ja +22 astetta. Menomatkalla meidät ohitti autoletka hälyvalot vilkkuen, yksi vilkkuauto edessä, tavallinen musta auto keskellä ja taas vilkkuauto takana. Siinä siis


piti ottaa auton rekkarista kuva, numerot muistan, kirjaimista
ei sitten aavistustakaan !

taisi mennä joku isokenkäinen jonnekin. Kentällä sitten ikävä yllätys, ei autoja. Pelasimme siis vain 9-väylää kävellen, onneksi oli viileä ilma. Kesken pelin jäi vielä 2 väylää pelaamatta, kun ne olivat huollettavina eli pelasimme sitten ykkös-ja kakkostiit kahteen kertaan. Joimme sitten taas pullolliset vettä "klubikioskilla" ja kentän ohi ajoi se vilkkuautoletka, taisivat siis olla jotain korkea-arvoisia kapiaisia. Läksimme sitten ajelemaan kotiin, tankkasimme auton ja ajoimme kuitenkin Tescoon asti, kävimme MK:ssa syömässä ja kaupasta haimme niitä vihkoja kielikurssia varten. Edelleen taivas on ihan pilvessä ja vieläkin tuulee. Illalla laitoimme koristellun joulukuusen taas jääkaapin päälle valaisemaan.

18.12.2014 torstai   +21,4 kovasti tuulista
sii som = oranssi

Ja taasen aamulla fillarilla klubille kielikurssille. Seppokin lähti mukaan tekemään klubille pikku

putkihommia, joku tiiviste vesiletkuun. Matkalla kävimme Sevenin pankkiautomaatilla, joka ei sitten toiminutkaan. Siihen tuli pariskunta pesulalle, jotka totesivat, että meidän täytyy olla suomalaisia, kellään muulla ei ole Helkaman merkkistä polkupyörää. Niinhän se on. Seuraava pankkiautomaatti oli sitten Beach Roadilla ja sieltä Seppo osasi ihan ite ottaa rahaa, kun minä jäin kadulle pyöriä vahtimaan, oppi on siis mennyt perille! Kurssi kesti kolme tuntia ja ope kehui taas ääntämistäni. Voi vitsit, ekana päivänä valitin etten kuule tooneja, vaan olisinko kuitenkin edellisessä elämässä ollut thaikku, heh, heh! Oikeasti mulla ei ole niistä tooneista mitään hajua, tietty voisi olla vaikutus tuolla monen vuoden espanjan opiskelulla, siinähän myös on näitä tooneja, jonkun näköisiä ainakin. Mun viereen tuli taas sama mies, kuin ekana päivänä ekalle riville. Yleensähän kukaan ei halua ekalle riville, mutta minä taas haluan, koska muuten en näe taululle kirjoitettua tekstiä. Hän sanoi ettei lähde siitä minnekään, koska minä osaan hyvin thaikkua ja voin häntä neuvoa, kääk! Siis minäkö - omasta mielestäni en osaa ollenkaan, ehkä ne toonit teki vaikutuksen... Ope kertoi myös thaimaan asioista, mutta niitä ei saa tänne kirjoittaa. Täällähän on kaikenlaista juttua menossa sekä ollutta ja mennyttä ja
vähemmästäkin pääsee tutustumaan thaikkujen vankilaoloihin, ei siitä sen enempää, tosin mielenkiintoista että valaisevaa tietoa. Tämä on tosi kiva kielikoulu, heti 2:n viikon loma, tosin kotiläksyjä tuli sitten aika paljon. Seuraava koulupäivä on vasta 6.1. Tuntien loputtua läksin

ajelemaan kotiin, koska Sepon fillaria ei parkkiksella näkynyt. "Kaatopaikkatiellä" vaelsi sitten melkein kaikki thain kielen miespuoliset opiskelijat open johdolla. He olivat menossa työntämään open auton käyntiin, koska siinä oli akku loppunut. Minä vaan ajelin heidän ohi, arvelin ettei minun työntöapua tarvittu. Silla työntöjoukolla olisi nostanut koko auton ilmaan. Auto on muuten Thaimaaksi rot jon. Näitä thaikku sanoja varmaankin tulee tänne blogiin nyt enemmänkin. Yrittäkää kestää, mutta siten ne jäävät omaan päänuppiini paremmin. Varokaa vaan golf-kentän caddiet, kohta uskallan puhua heillekin. Kurvasin sitten kotipihaan, eikä sielläkään ollut Sepon fillaria, minne lie eksynyt! Sisällä sitten soitin hänelle ja siellä Seppo oli rannalla (ns. Lemminkäisen ranta) ottamassa aurinkoa. Siihen kohtaan rantaa kokoontuvat kaikki suomalaiset jutustelemaan ja toiset ottamaan aurinkoa sekä uimaan. Ukkoloilla on siellä ihan oma rinki, yksi tulee, toinen lähtee, kolmas piipahtaa, porukka siis vaihtuu koko ajan. Sieltä saa kyllä kaikkea ajankohtaista tietoa. Eilen oli tuossa Beach Rodilla Soi Welcomin kohdilla lähtenyt suomalainen mies ylittämään katua, jäi odottelemaan kaistojen keskelle ja känninen mopoilija ajoi kovaa vauhtia

kaistojen keskellä päin. Huono uutinen oli, että mies kuoli heti. Tosin mopot ajavat siinä keskellä myös selvin päin huimaa vauhtia, niitä pitää varoa. Illemmalla lähdimme fillaroimaan vielä Sukkarille rautakauppaan kierrellen pikkuteitä. Yhdessä kohtaa oli varmaan kolmekymmentä koiraa, mutta tuijotimme vain eteenpäin, ei koiria ja kolmosvaihdetta päälle. Vähän matkaa jokunen koira meitä seurasi, kuulin läähätyksen takaani, mutta sitten ne jäivät omalle reviirilleen. Täällä saattaa koiralauma hyökätä päälle ja siksi meillä on aina polkupyörän pumput lähettyvillä, edes joku ase. Paikallisilla on usein keppi mukanaan. Rautakaupan edessä oli sitten kaamea meteli, musiikkia tuli tuutin täydeltä ettei edes omia ajatuksia kuullut, onneksi kaupassa ei se kuulunut liian kovaäänisenä.  Seppo sitten löysi etsimänsä kaupasta ja läksimme ajelemaan kotia kohti, nyt toista reittiä. Kurvasimme lähikuppilaan syömään ja sitten vasta kotiin. No mutta, täälläkin oli kaamea meteli, musiikki huusi jossain kovin. Kauaa en jaksanut sitä kuunnella ja läväytin ikkunat kiinni, vaikka ulkona oli mukava tuulinen viileä sää. En muuten ole pariin päivään käynyt uimassakaan. Täällä on nyt sen verran viileää ja vesi on tosi kylmää. Ihan totta, olen palellut uimassa ollessani eli ei nyt ole uimahinkua lainkaan.

19.12.2014 perjantai   +21.8 ja kova tuuli
sii nam ngön = sininen

Aamulla kimpsut kasaan ja suuntana golf-kenttä. Atski jo siellä odotteli, Vimon edelleen rakentaa puutarhaa. Saimme 3 autoa ja se tarkoitti 18-väylää. Minulle sattui caddie, joka vähän liikaa neuvoi , mutta hyvin kumminkin meni, kun käytin myös omaa järkeäni ja tiedänhän oman pelitapani. Caddien kanssa pölpötimme kovasti englantia, pitää vain uskaltaa puhua, vaikkei kunnolla osaakaan. Hyvin kumminkin ymmärsimme toisiamme. Kerroin miksi Seppo ei tykkää, että caddie menee edelle

pelaajista, suomen talvesta puhuimme sekä Revontulen golf-kentästä. Caddie oli ihmeissään kuullessaan, että suomesta puuttuu caddiet. Ja sitten puhuimme myös thaita, enimmäkseen väreistä. Edellisellä tunnillahan opettelimme värejä ja kun minulla on kaikenvärisiä palloja, oli kätevää opetella kentällä caddien kanssa niitä värejä. Kenttähän on 9-reikäinen ja pelatessa 18-reikää, se kierretään kahdesti. Olimme sitten toisella kierroksella väylällä 2, kun se tapahtui. Kävelin yhden puun alitse ja sieltä hyökkäsi muutama ampiainen hiuksiini. Huidoin niitä kädelläni, jossa oli onneksi golf-hanska. Mutta kyllä ne pistivät päähäni kovasti ja se sattui. Onneksi en ole ampiaisen pistoille allerginen. Sen jälkeen en kyllä mennyt, enkä mene vastaisuudessakaan lähellekään puita. Etenimme sitten sille minun napakymppiväylälle ja Seppo löi pallonsa siihen samaiseen tauluun kuin minäkin. Onneksi se pallo ei kuitenkaan osunut keneenkään, vaikka tuli minua ja caddietä kohti. Tänään minun palloni halusivat uimaan ja edellisellä kerralla eivät halunneet. Onneksi täällä nuo löytöpallot ovat tosi halpoja, 8 kpl maksaa 100 bth ja saman verran värillisiä 120 bth. Sanon aina värillisiä ostaessani, että käynpä ostamassa omani takaisin. Olipas taas tapahtumarikas pelipäivä, kivaa!

20.12.2014 lauantai  +23
sii muang = violetti

Aamulla lähdimme autolla liikkeelle, pyykit pesulaan ja auto klubin viereiselle "kaatopaikkatielle" parkkiin. Hyppäsimme lavataksiin ja hurautimme Pattayalle. Menimme optikkoliikkeeseen, josta keväällä ostimme golf-lasit, tyhmyyksissämme kaksitehoiset, joita emme voi käyttää. Seppo halusi tietää, että voisiko niistä hioa pois sen lukuosan, ei uskonut minua, ei voi. Niin sanoi sitten optikkokin. Tarkoitus oli ostaa uudet linssit ensi reissulla, mutta optikko lupasi uudet linssit

tehdashinnalla. Nykyisethän maksoivat 13 000 - 16 500 bth ja hän lupasi Sepolle linssit 1 500 bth ja minulle 3 500 bth. Tottahan me ne linssit tuohon hintaan laitoimme heti tilaukseen. Ne kehykset ja linssit olivat todella hyvät, jos ei lasketa sitä lukuosaa, mitä emme edes tarvitse. Kävelimme sitten Beach Roadille, hyppäsimme lavataksiin ja ajoimme "moskovan aseman" risteykseen ja lava kääntyikin toiseen suuntaan, mikä hyvin sopikin meille. Olimmehan menossa siihen lähelle taloustavarakauppaan. Ostimme sieltä kaikenlaista tarpeellista tavaraa ja kävelimme takaisin asemalle ja ajoimme klubille. Siellä vaan oli taas ihan kauheasti väkeä, tulimme siis ihan liian aikaisin. Menin sitten yläkertaan kirjastoon, koska alhaalla ei ollut ainuttakaan istumapaikkaa ja löysinkin pari kirjaa. Takaisin mennessäni, oli Seppo saanut istumapaikat meille ja saatoimme syödä. Siihen tulikin sitten paljon tuttujamme ja äkkiä Naantalin Saku ihmetteli, oliko hän tullut kuuroksi! Oli klubi melkein tyhjä ja pystyi jopa juttelemaan, muutoin siellä on tosi kova hälinä. Kuulin myös kahdesta

keidas kelluvilla markkinoilla

sotilasgolfkentästä ja kotona löysinkin ne Google Earthista, näppärä juttu muuten tuo Google Earth. Sitten kotiin, uimaan ja golfia telkusta katselemaan tai Seppo katsoi, minä uppouduin kirjan seikkailuihin. Jotenkin on alkanut tuntua, että taidamme ensi vuoden jouluksi lennähtää täältä kotiin mökille joulun viettoon. Nyt on kohta 3 joulua mennyt täällä, eikä se joulu ole täällä joulu. Facebookista saan päivittäin lukea kavereiden joulukiireistä ja oikeasti niitä on jo vähän ikäväkin, siis niitä kiireitä ja sitä tunnelmaa, olenkohan vähän hullu! Täältä moni talviasukas lentää jouluksi sinne kotimaahan. Joskus täällä tulee mieleen, että mikä joulu... No, se on sitten ensi vuoden juttu, saapi nähdä :) Huomenna onkin sitten retkipäivä.

21.12.2014 sunnuntai  +22
sii dääng = punainen



Aamulla autolla klubille ja lähdimme kahdella lavataksilla Pattayan kelluville markkinoille, jotka olivatkin tässä ihan lähellä. Monesti olemme ohi ajaneet, mutta se paikka ei hyvin näy tielle. Se oli aika hienosti rakennettu, tosin aikamoinen turistirysä myyntikojuineen. Siellä oli aika vähän ihmisiä, me , korealaiset ja jonkun verran

 

paikallisia. Aikamme kierreltyämme emme löytäneet mieleistämme ruokapaikkaa ja päätimmekin sitten Helinän kanssa lähteä Jompparille syömään. Siis lavataksiin ja menoksi, piti tietty soittaa Jussille, että olemme pois paluumatkalta, etteivät ihmettele minne olemme kadonneet. Söimme sitten hyvää ruokaa rannan likellä ja läksimme autoilemaan.

kauppa veneessä

Kiertelimme siinä lähistöllä ja näytimme Helinälle sen krokotiililammikon. Ajoimme sitten meille juomaan kaffeet ja läksimme kävellen Wat Boonille apteekkiin ja kävimme juomassa oluet ja mehut Don Pizzassa. Aikamme siinä höpistyämme lähdimme kävelemään kotia


virkattuja tossuja

kohti, mutta Janesissa olikin baaritiski täynnään tuttuja ja sinne oli pakko pysähtyä. Eli laitoimme Helinän kanssa hulinaksi. Siellä istui Taisto sekä Valkeakoskelaiset. He olivat tutuilta kyselleet meistä ja me taas toisilta heistä, vaan emme olleet törmänneet aiemmin. Siinä sitten kello kilisi, nyt tiedämme mitä se merkitsee. Kellon kilistäjä maksaa juomakierroksen koko baarin porukalle. Siinä sitten tuli ihan liikaa sitä olutta, onneksi se tuotiin sellaisessa suojuksessa, eikä näkynyt, jos me Helinän kanssa jätimme osan juomatta. Siihen tupsahti myös Oulun Riitta esittelemään kelluvilta

markkinoilta ostamaansa mekkoa sekä virkattuja sandaaleita. Myöhemmin siihen ilmestyi Hepen kaveri Sinikin (miespuolinen nimestä huolimatta, thaikkulaisilla on kummallisia nimilyhennyksiä). Sini on käsittääkseni syntynyt täällä, mutta asunut ja käynyt koulun suomessa ja nyt muutti takaisin tänne. Hän puhuu hyvää suomea, englantia ja tietysti thain kieltä, samoin hänen tyttöystävänsä. Helinä kysyikin, että millä kielellä he keskenään puhuvat ja vastaus oli thain kieli. Sini ja hänen tyttöystävänsä ovat molemmat kiinteistövälitysfirmassa töissä, tietysti suomalaisessa.

riippusilta, vain 3 henkilöä kerrallaan

Onneksi porukka sitten hajaantui, kuka lie menossa minnekin ja mekin olimme kotosalla kymmenen maissa. Olipa mukava päivä, tosin me emme jaksaisi tuollaista joka ilta, moni täällä ei kyllä muuta teekään!


varvastossutehdas

öttiäisiä, en syönyt, kääk...

22.12.2014 maanantai  +22 ja myrskytuuli
sii lyong = keltainen

Onnea Gunvor

Hirveä myrskytuuli, tavarat partsilla ja pihalla ihan hujan hajan. Vartijan pihatuolikin monta kertaa pitkin katua ja pihaa. Minulle tuo baarituolilla ulkona istuminen ei näköjää ollenkaan sovi, yöllä veti jaloista suonta monta kertaa eri kohdista, varpaistakin, ei kivaa. No, kun on taas maanantai, lähdimme autolla klubille perunateatteriin. Viikolla kuvittelin ettei tarvitse kuoria tänä maanantaina, koska klubi on avoinna vain maanantaina ja tiistaina, sitten loppuviikon suljettuna. Mutta -  aattonahan on Apexissa jouluillallinen ja siellä on joululaatikot tarjolla. Se tiesi kuorittavaa 10 kg porkkanaa ja 40 kg pottua, kääk! Hyvin se kuitenkin meni ja sitten taas yläkertaan järjestelemään jäseniä kortistoon. Syötyämme lähdimme ajelemaan Sukkarin Tescoon ruokaostoksille. Siellähän oli sitten reippaasti väkeä, leipä loppu, piti tyytyä paahtoleipään, leikkokukat loppu, ostin sitten punaisen ruukkukukan, joulutähden partsille. Jogurttia sentään löytyi ja kinkkua leivän päälle sekä vähän tomaatteja. Kävelimme sitten sinne tv-osastolle ja ostimme sellaiset pienet stereot, 1900 bth, jotta voisimme kuunnella cd-levyjä. Sillä vekottimella voisi katsella myös DVD:tä ja pitäisi löytyä radiokin. Kyllähän nykyisellä DVD-soittimellakin voi levyjä kuunnella, mutta silloin pitää olla telkkari auki. Kotona Seppo heti asensi sen vekottimen kirjahyllyyn ja ensin soitettiin Tarja Turusen joululevy, perään FBI Beatin rautalankajoulua ja hyvin kuuluu. Ulkona jo alkaa pimetä ja taas jäi uinti väliin. Vesi altaissa on tosi kylmää, kun yölläkin on viileätä. Helinäkin aikoi aamulla käydä uimassa, mutta totesi, että mikä pakko jäiden sekaan on mennä...

23.12.2014 tiistai  +21,7   (nämä lämpötilat ovat kello seitsemän aamulla)

Aamulla kämpässämme kävi mukava huiske. Siivousta, tiskausta, pyykkäystä, joululiinat pöydille, joulumusa soi (FBI-Beatin rautalankajoulua). Sitten hyppäsimme autoon tarkoituksena etsiä autopesula, jotta tietäisimme onko meillä auto vaiko kurakasa. Kävimme ensi rautakaupassa ostamassa hyviksi havaittuja lamppuja joka valopisteeseen kämpässä. Ostin myös sellaisen aurinkosuojan Nalle Puhin kuvalla auton sivuikkunaan. Kummallista, että aurinko porottaa aina apukuskin päälle, oltiin sitten täällä tai kotomaassa, sanon vaan että kummallista. Täällähän apukuskin paikkakin on eri puolella kuin suomessa! Sitten etsimme sitä Car Washia ympäri ämpäri Pattayaa, yksi löytyi vaan oli kova jono. Ajoimme sitten klubille syömään ja lainasin


CAR WASH

varuiksi kirjastosta lisää kirjoja koko pinon, koska klubi on loppuvuonna avoinna vain parina päivänä. Kotimatkalla huomasimme, että kotikadullahan on autopesula, ei kun sinne, eikä siellä edes ollut jonoa ja pesu maksoi 100 bth. Siitä siis tulee kantapaikkamme. Ei siis kannata lähteä merta edemmäs kalaan. Kotona sitten ulkona raikaa taas musiikki hökkelikylästä. Raksan porukalla on vuoden viimeinen viikko lomaa ja perheellisethän matkustavat kotiseuduilleen ja sinkut jäävät tänne. Koko viikon he kantavat kaljalaatikoita hökkelikylään ja metrin halkaisijoiltaan olevat kaiuttimet syytävät täysillä musaa milloin mihinkin aikaan, aamullakin voi kuulua. Se on vaan kestettävä se!

24.12.2014 keskiviikko  +24



Oikein Rauhaisaa Joulua kaikille

 

Riisipuuron muhitusta! Hiljaista on, taisivat raksan porukka jo väsähtää juhlimiseen. Heillä on aina vuoden viimeinen viikko lomaa. Päivä oltiin vaan kotosalla, kuuntelimme joulumusaa ja virittäydyimme illan joululounaaseen. Neljän maissa kävelimme Sevenin kulmalle ja siellä Helinä jo odottelikin. Aikamme odoteltuamme tulivat siihen autolla Atski ja Vimon eli pääsimme kyydillä Pattayalle Apexiin. Kova oli ruuhka siihen aikaan ja saimme auton Plazan tavaratalon parkkihalliin, emme tienneet moisen olemassaolosta. Olemme monesti miettineet, että kuinka pääsisi Pattiksen keskustaan ostoksille ilman lavatakseja, mutta minne auto. No, nyt sekin asia selvisi. Kävelimme


jouluyö Pattaya

sitten puolisen kilometriä Apexiin ja kylläpä oli kadulla hulinaa, pääsimme kuitenkin hengissä kadun yli. Saimme onneksi Apexissa hyvät istumapaikat vaikka olimme hiukan jo myöhässä. Pöydässämme olivat Fon, kokki-Heikki, Veikko sekä Risto. Kivaa seuraa ja ei kun syömään. Itse jätin koko suomalaisen joulupöydän väliin (sainhan jouluruokaa jo itsenäisyyspäivän juhlissa) ja siirryin suoraan mahtavaan thaikku ruokapöytään, hyvää! Siinä pöydässä on hyvin merkattu mitä ruuat sisältävät eli voin välttää katkarapuja. Sitten jälkiruokaa ja vatsa olikin jo ihan täynnä. Arpajaiset tuli ja meni taas meidän ohi, mutta onnea muille voittajille. Sitten lähdimme tallustelemaan takaisin parkkihalliin ja tulipa mieleeni siinä sitä hulinaa ja meteliä katsellessani, että onpa hyvä kun meidän kämppä on rauhallisella Jomtienin puolella. Onhan sielläkin sitä hulinaa ja meteliä, mutta ei niin paljon ja osaamme jo vältellä niitä katuja. Emmehän paljon edes liiku siellä pimeän aikaan.

25.12.2014 torstai  +25

Ajoimme aamusella Sukkarille Fordin liikkeeseen näyttämään autoa. Rattia kääntäessä etupyöristä
kuuluu kova kolina. Seppo haki yhden korjaamomiehen, näytti vian ja asia lähti etenemään. Osa meni tilaukseen Bangkokiin ja korjauspäivän saimme 20.1. Autoissa on simpukoita ja joku apusimpukka


joulupaketeista löytyneet

on siinä rikki. Korjausarvio noin 5000 bth ja 2400 bth piti maksaa ennakkoon, se osan hinta. Sitten kävimme syömässä kotikadun kuppilassa, jätimme auton parkkiin ja kävelimme apteekkiin. Sitten kotiin ja iltapäivällä lähdimme kävellen ostamaan Sevenistä pari SIM-korttia nettiä varten ja sieltä torille ostamaan hedelmiä ja tietty orkideoita. Löysimme myös adaptereita, joita tarvitaan kotimaassa täältä ostettuihin vekottimiin. Illalla keitin vielä lopuista riiseistä puuroa ja availimme muutaman joulupakettimme. Toin se kotimaasta tänne, onneksi olivat pikkuisia paketteja.


26.12.2014 perjantai Tapaninpäivä


mistä tuntee golfarin,
valkoisista jalkateristä...

Minä onneton olen saanut jonkun vatsapöpön, yö ei mennyt oikein nappiin. Tänäänhän olisi golf-päivä ja aluksi en aikonut lähteä mukaan lainkaan, mutta söin sitten kauravelliä (se on muuten ehdoton lääke täällä vatsavaivoihin, suosittelen) ja olo parani, joten matkaan. Tänään pelaamaan

tulivat Atski ja kanttori-Matti. Siellä he jo kentällä odottelivatkin ja otimme 2 autoa, koska aioimme pelata 18-väylää. Vaikka käytämme autoa sen kuumuuden vuoksi, tulee silti käveltyä aika paljon. Alku pelistä meni hyvin, mutta sitten se vatsavaiva palasi, kääk! Pelasin kuitenkin kierroksen puolikkaan loppuun, eikä se kuitenkaan huonommin mennyt kuin muina päivinäkään. Ajattelin jättää toisen kiepin kokonaan, mutta tauolla olo parani ja taas matkaan. Kävin taukopaikalla vessassa ja sinne unohtui golf-hanskani. Onneksi niitä on aina bägissä varalla.

No, nythän on niin, että jutun jatkoa saatte odotella. Kohta lähdemme saunaan, ihan oikein luit eli jatkoa seuraa illemmalla!

No niin, jatkuu....
Siis tänään on tosi kuuma päivä, onneksi on nuo golf-autot käytössä. Älkää luulkokaan, että vaan istumme autossa, kierroksella tuli kuitenkin askelia pikkasta vajaa 8000, vaikka minä jätin kierroksen kesken, kuten kohta saatte lukea. Minulla on täällä mukana 2 askelmittaria, toinen golf-housujen

taskussa ja toinen aina käytössä olevassa veskassa. Niin, siis tauolla oloni parani ja lähdin mukaan toiselle kiepille. Alkuhan meni taas mukavasti, mutta sitten alkoi greeneillä seisominen ja vuoron odottelu pyörryttää. Päätin lopettaa pelin ja siirryin autoon kameran kanssa. Olisi ollut kurjaa, jos oikeasti olisin greenille pyörtynyt. Sainpas otettua kerrankin rauhassa kuvia istuen auton varjossa. Pelin jälkeen ajelimme kotiin huilaamaan. Seppo söi nuudeleita purkista ja min taas sitä kauravelliä. Parin tunnin päästä alkoi tuntua, että pitää saada jotain suolaista ja tein yhden voikkarin. Tuossa pihallamme vahtikopissa on yövartijamme ja lisäksi 2 muuta vartijaa, jotka eivät kylläkään ole meidän talon vakseja. Nämä ulkopuoliset vartija litkivät siinä olutta ja pitävät vähän liikaa ääntä, toivottavasti siitä ei koidu meidän vartijalle ongelmia. Nämä thaikuthan eivät uskalla komennella vieraita sen enempää, kuin oman maan kansalaisiakaan. Viime keväänä täällä oli vielä 2 vanhempaa vartijaa pitämässä koko talolle jööta, mutta nämä nuoret eivät uskalla suutaan avata.

27.12.2014 lauantai  +24

Jomtien sauna

Aamupäivällä lähdimme kävelemään Jomtien saunalle ja nappasimme Helinän matkaan. Siellä on ihan kiva viettää päivä ja siellä on iso uima-allaskin, jos ei tykkää löylyssä istuskella kuten minä.
Söimme vähän lounasta Veikkoa odotellessamme ja hän saapuikin juuri ennen klo 14. Saunalla oli paljon suomalaisia, tuttujakin. Siellä oli myös 2 saksalaista noin nelikymppistä miestä, jotka

sade yllätti Veikon altaassa ja Veikko tuumi, että aiheuttaisiko
hämmennystä, jos uisi sateenvarjon kanssa

käyttäytyivät pahaiset teinikakarat ja päivän mittaa oluen myötä äänivarat vain nousivat. Ei ollut kiva kuunnella, kun he suureen ääneen arvostelivat vieressä olevia thaikkutyttöjä. Tytöt eivät kylläkään pätkääkään piitanneet näistä öykkäreistä. Sekös näitä sakuja tietty harmitti. Tytöt olivat tosi hyviä uimareita, eivätkä olleet siellä seuraa hakemassa. Ugh, tulihan taas moitittua noita ukkoja, mutta toiset niistä vaan käyttäytyvät täällä tosi säälittävästi. Söimme vielä ennen kotimatkaa ranskalaisia ja nugetteja. Seppo tosin teki ruokia tilatessa sen klassisen virheen, että tilasi neljät ranskalaiset ja neljät nugetit ja kuinka sitten kävikään? No, tietty tuli neljät ranskalaiset ja yhdet nugetit. Tämä on täällä ihan normaalia, tilaa vain yksi asia kerrallaan, niin saatat saada tilaamasi ja tämä pätee kaikkiin asioihin täällä. Sauna suljetaan kello kasilta illalla ja vähän ennen läksimme kävelemään kotia kohti. Matkalla Janesin baarissa oli taas täysi suomalaismiehitys, mutta onneksi he kaikki katselivat jotain lätkämatsia, eivätkä huomanneet meitä. Kävelimme siis vikkelään ohi, siellä olisi muuten taas vierähtänyt aika liian pitkään. Kävelimme sitten koko revohka meille ilta olusille, minä join sodaa, en tykkää oluesta. Siinähän tuo päivä taas mukavasti vierähti.
Olemme muuten mielenkiinnolla seuranneet vastapäisen Amazonin valmistumista. Siellä kaikki tehdään jotenkin nurinkurin, puretaan ja taas tehdään uudelleen. Siellä on myös luusereiksi

kuvan alaosassa työmiehet hommissaan
ja yläosassa työntekijä nukkuu
kaikessa rauhassa

ristimiämme työntekijöitä, taitavat kyllä olla siivoojanaisia. Joka aamu he tulevat nokkamme eteen partsille syömään, juoruamaan ja jopa nukkumaan. Sitten he roikkuvat partsilla, katsovat oikealle ja vasemmalle ja pudottavat kertislautasensa maahan tyhjään uima-altaaseen. Sitä he eivät ole huomanneet, että me näemme kaiken. Joku ressukka sitten siivoaa ne roskat altaasta.






28.12.2014 sunnuntai   +27

Köllittiin kotona, kateltiin golfia telkusta, luettiin, minä kirja ja Seppo nettiä. Myöhemmin iltapäivällä lähdimme ruokavarastoja täydentämään Sukkarin Tescoon. Ajattelimme, että suurin osa oli jo käynyt kaupoilla. Matkalla pikkutiellä tuli vastaan keskellä tietä sellainen iso kirkkaanpunainen Hummeri ja kehtasi soittaa meille torvea, jotta väistäisimme sitä - ojaanko! Me ajoimme vasemmalla ihan reunassa muutenkin ja oikeasti olisimme voineet väistää ainoastaan ajamalla ojaan. Olemme ihmetelleet muutenkin näiden thaikkujen ajotapaa, keskellä tietä ja kahdella kaistalla. Totesimme, että taitaa puolet kuskeista olla sokeita, silmälaseja täällä näkee harvalla, ne ovat heille kalliita ja

kuva sotilas golf-kentältä, kun en pelannut jahtasin joutessani
tuota lentokonetta ja sainkin sen kuvaan, en tiedä oliko se
edes luvallista kuvata, aluehan on sotilasaluetta ja konekin
sotilaskone

toinen puoli ajelee kännissä. Oho, taisi nyt tulla hiukka liioiteltua, mutta tässä ne syyt, luulisin, kun muuta en keksi! Pääsimme sitten sinne Tescoon ja siellähän meno oli, kuin jouluviikolla Jumbossa tai Sellossa. Ihmisiä pilvin pimein ja kaikilla kärryt lastattu yli laitojen. Taitaa tämä uusi vuosi olla syynä, sehän on täällä suuri juhla. Ostin sitten ruokaostosten lisäksi litran jäätelöpurkin ja kassajonojen vuoksi jouduin kiikuttamaan sen takaisin pakastealtaaseen. Kun kärryjonossa meidän edellä oleva pääsi latomaan tavaroitaan hihnalle, kipaisin hakemaan sen jäätelöpurkin uudelleen. Pakastealtaat sijaitsevat onneksi aivan kassojen lähellä. Sainpas sitä jäätelöä, se muuten on täällä tosi hyvää. Siis leppoisa sunnuntaipäivä.

29.12.2014 maanantai  +23

Heräsimme jo puoli seiskalta ja ilman herätyskelloa. No, ei mikään kyllä ollut edes laitettu herättämään. Fillareilla taas klubille pottuja kuorimaan. Tällä kertaa pottuja oli vain 10 kg ja sipulia noin kolmisen kiloa, helppo nakki meille. Ai, ai, tuosta tuli mieleen, saispa nakkeja ja perunasalaattia! Olemme kyllä saaneet vihiä, missä olisi noita tarjolla uudenvuoden aattona, saapi

haukku pyhäpuvussa

sitten nähdä. Risto kysyi meiltä heti, että onko vatsatautia. Joku oli kuulemma Apexin jouluruuasta saanut. Jos on 150 syöjää ja yksi saa jouluruuasta vatsataudin, on se varmaankin ollut jo tuloillaan tai sitten se tuli ylensyömisestä. Kaikesta ihmiset viitsivätkin valittaa, yksi valitti liian löysästä perunalaatikosta, tehköön itse täkäläisestä perunasta parempaa. Toinen valitti joululaulujen vetäjästä, olisi hoitanut sitten homman itse. On ihmisiä, joille mikään ei kelpaa, katsoisivat joskus oikein kunnolla tutkien peiliin, vika löytyy yleensä sieltä. Kuorinnan jälkeen hyppäsimme lavataksiin hakemaan niitä golf-lasejamme Pattayalta. Lauantaina olivat optikolta soitelleet, että ne olivat tulleet ja optikko oli suljettuna sunnuntaina. Sieltä kävelimme Beach Roadille ja kävimme juomassa melonijuomat yhdessä kuppilassa, se sitten on hyvää tässä helteessä. Hyppäsimme sitten taas

kaveri kans....

lavataksiin ja se olikin sellainen, joka ajoi suoraan Jompparille, ei tarvinnut ahtautua päättärillä toiseen taksiin. Sen aina voi arvuutella Walking Streetin jälkeen mille kaistalle taksi ryhmittyy. Joskus ne ajavat taksijonon päähän ja heittävät asiakkaat ulos ja toiseen jonoon, mutta pari kertaa on käynyt tällainen hyvä säkä. Sitten klubille takaisin, tein vähän jäsenkortistohommia ja söimme lihamureketta. Ihmiset tuovat klubille kahvia ja herneitä, mutta se miten ahneita he ovat sen jälkeen, en edes viitsi kertoa, sanon vaan, että viekää tuhkatkin pesästä, se selittänee kaiken. Seurasin sitä hommaa tänään. Varmasti ne ihmiset, kuten mekin, ovat ostaneet sen kahvipaketin tarjouksesta, mutta ottavat sitten täällä siitä tuplahyödyn. Jos on varaa matkustaa Thaimaahan, luulisi, että on varaa vaikka lahjoittaa se yksi tarjouskahvipaketti seuralle, mutta sehän on vain minun mielipiteeni. No, jatketaan tätä päivää. Nykyisin on minulla jäänyt tuo uiminen vähiin, kun kirjoittelen tätä blogia. Ensin kirjoitan päivän jutut vihkoon, koska aina tuo nettiliittymä ei toimi ja jutut jäävät unhoon. Tosin siltikin joudun välillä lisäilemään eri päiville juttua, kun ne tupsahtavat mieleeni. Kun kirjoitus on blogissa, on usein ulkona jo pimeää ja edelleenkään en mene pimeällä uimaan sen taannoisen ikävän tapahtuman jälkeen. Eilenkin sitten kirjoitin juttua pitkät pätkät ja kone suoltaa, no ehkä väärä sana, tekstin hiljakseen kirjain kerrallaan ja joudun pitkään odottelemaan. Jos hetkeksi ajatus katkeaa, on siis odotettava, milloin teksti on valmis ja se kestää. En tiedä miksi kone välillä käyttäytyy sillä lailla ja saan odotella, että pääsen korjaamaan tekstiä ja yleensäkin lukea mitä mahdoin sinne kirjoittaa. Silloin on kuvien latauskin arpapeliä, yksi kuva tulee hyvin näkyviin ja toinen ei lainkaan. On se vaan ihmeellinen tämä tekniikan maailma! Ai niin, Seppo soitteli sinne Agabeen opelle, että milloin hän voisi tulla klubille kertomaan Agaben toiminnasta, se kun on meillekin jäänyt hiukan epäselväksi ja varmaan monelle muullekin. Me itse sitä Ristolle ehdotimme ja saimme sitten hoitaaksemme sen. Näin sitä pikkuhiljaa meitä ujutetaan sisään kerhon toimintaan, vaikka kovasti yritämme pistää hanttiin, mutta sen olemme päättäneet, että mihinkään johtokuntaan emme mene mukaan. Siitä saimme ihan tarpeeksi aikoinaan ollessamme moottorikerhossa. Aikansa kutakin ja piste!
Hande soitteli illalla mökiltään, Nero ja Jyry oli meidän mökillä. Puhelun jälkeen hän lähti meidän mökille syöttämään ja ulkoiluttamaan Neroa sekä Jyryä. No, siellä oli saunan ikkuna lauteiden yläpuolella auki ja Jyry tiessään, Jyry on suomen ajokoira. Se oli tuumannut, että koska ulko-ovi oli lukossa, niin menenpä saunan ikkunasta ulos, ulkona parikymmentä astetta pakkasta. Onneksi Hande löysi koiran tieltä loikkimasta ja sai sisään. Sitten hän poisti parista ikkunasta ja ovesta kahvat, toivottavasti Jyry ei sitten raapi niitä piloille! Tämmöistä se on välillä koirien kanssa.

30.12.2014 tiistai  +22 ja kova tuuli

Lähdimme aamupähkäilyn (mitäs tänään tehtäisiin) jälkeen fillareilla ajelemaan Puntipalle, se suomea puhuva thaikkukampaaja. Tarkoitus tilata hiustenleikkuuaika ja jättää pyörät siihen kuppilan eteen, tietty ensin pitää kysyä lupa. Kuppila oli jo avoinna ja kysyimme Tipaa tai Pekkaa ja tytöt sanoivat heidän olevan yläkerrassa. Toinen tarjoilija kovasti huuteli vilkutellen meille huomenia ja muisti meidät hyvin. Emmehän ole siellä kyllä paljon käyneet, joten hän taisi muistaa paremminkin meidän pyörämme. No, saimmepa herätettyä Tipan ja Pekan, mutta lupa pyörille tuli ja aika hiustenleikkuulle kahdeksi. Kävelimme sitten Beach Roadille odottelemaan lavataksia ja vastaan kävelivät Lea sekä Pertsa, mutta tietty se lavakin tuli samalla, joten ei siinä muuta ehtinyt kuin toivotella päivän jatkoa. Ajoimme sitten Pattayalle Second Roadin päässä olevalle Big C:lle, tosin jouduimme heti vaihtamaan lavaa "Moskovan aseman" luona. Siellä menimme kahvilaan, Seppo tilasi cappuccinot ja minä jonkun kiiwismoothien, joka oli niin kohmeinen, että piti ottaa matkaan mukaan, siinähän se mukavasti mukana kulki mennessämme Big C:n takana olevaan


vakkari kahvipaikka

"romukauppaan". Luulin löytäväni sieltä tekokukkia, mutta siellähän oli sellaisia valmiita asetelmia. Ne olikin tosi kivoja, mutta niin painavia etten viitsinyt alkaa kantaa sellaista pitkin kaupunkia. Täytyy joskus hakea sellainen autolla, se pysyy varmasti partsilla pystyssä ja samalla voisi ostaa jonkun pienen patsaan tai ehkä koristeellisen ruukun, hmm! Ostin lopulta sellaisen onnenkukkaroikottimen tai mikähän sen nimi oikeasti mahtaa ollakaan. Meillä autossa on sellainen, mutta kovin haperoitunut ja mustunut. Sellainen roikkuu täällä joka autossa ja toisinaan montakin. Se maksoi 49 bth, kun Sukkarin Big C:n käytäväputiikissa sellainen maksaa 280 bth. Sitten tallustelimme Soi ykköstä pitkin rantaan päin ja pällistelimme kaikkia uusia rakennuksia. Kävimme syömässä tutussa Green Tree-tavernassa ja hyppäsimme lavalle, koska alkoi jo tulla kiire sinne hiustenleikkuuseen, kellohan oli jo vartin yli yksi, joten tuntui aikaa olevan. No, se lava sitten kääntyikin vasemmalle Klangille ja piti äkkiä soittaa kelloa ja hypätä kyydistä, koska suunta oli ihan väärä. Ja mitä sitten näimmekään aivan nokkamme edessä - juuri siinä oli se kirjakauppa, jonne piti jonain päivänä mennä ostamaan sellainen uusi karttakirja. Tottahan me uhmasimme aikaa ja kävimme ostamassa sen kirjan sekä Pattaya Peoplen, muita saman tyyppisiä lehtiä siellä ei nyt ollutkaan. Sitten takaisin rantaan ja uudelleen lavan kyytiin. Tällä kertaa se auto ryhmittyi Wolkkarin jälkeen vasemmalle, joten tiesimme hypätä taas kyydistä, koska tämä lava ei mene Jompparille. Siis "Moskovan asemalle" ja siellä oli juuri tupaten täysi lava lähdössä ja toinen alkoi peruuttaa "lastauspaikalle". Silloin yritti takaamme rynnätä useampi venäläinen eteemme. Olen saanut siitä tarpeekseni ja parkkeerasin kylmästi heidän eteen, samoin teki Seppokin. Opetelkoon vaan kiltisti jonottamisen alkeet. Sitten matka jatkui, tosin olimme sitten kymmenisen minuuttia Puntipalta myöhässä. Onneksi hänellä oli siellä suomalainen asiakas vähän kesken ja viitisen minuuttia sitten jouduin odottelemaan. Seppo alkoi vahti viereistä hierojaa (Puntipan eli Tipan tuttu), jotta saisi sieltä ajan. Ajan hän sai, koska hävisi odotushuoneesta. Minulle tuli siis siistit, pestyt hiukset ja kynnetkin maalattiin tumman luumun värisiksi, koko hoito 450 bth. Menin sitten sinne viereiseen hoitolaan odottelemaan Seppoa ja onneksi tuli ostettua se Pattaya People, luin sen odotellessa kannesta kanteen. Nyt kyllä tuli huijattua, keskiaukeama on kirjoitettu thaiksi thaikirjaimilla, sen jätin suosiolla lukematta. Sitten seurailin katuvilinää ja toinen hieroja toi minulle kupillisen jotain  kuumaa juomaa, olikin tosi hyvää. Sepon hieronta loppui ja hän sai myös sitä juomaa kupillisen, se oli jotain gingsenjuomaa. Täytyypä ostaa sitä ensi kauppareissulla. Sitten polkaisimme kotiin. Täällä on muuten jengi koko viikon juhlinut, on kaikenlaisia konsertteja siellä täällä ja taitaa olla tuolla Pattayalla koko viikon tuo Countdown 2015 tai jotain sinne päin, se tulee myös telkkarista joka päivä. Huomennahan on se päätapahtuma.  Hyvähän jengin on juhlia, kun on lomaviikkokin. Taitaa olla kouluistakin lomaa, koska golf-matkalla ei ole koululaisia juuri näkynyt. Meidän talossa asuu paljon thaikkuperheitä joista yhtä nuortaparia on seurailtu. Rouva odottaa näet vauvaa. Äsken olin partsilla ja pihaan hurautti se pariskunta ja kuinkas ollakaan, heillä olikin pienen pieni nyytti sylissä, tai siis takana istuvalla rouvalla. Tulivat varmaankin juuri sairaalasta. Täällähän kulkee koko perhe vaarista vauvaan saman mopon kyydissä ja onpa joskus perheen koirakin samassa kyydissä. Se saattaa siellä Suomessa kauhistuttaa, mutta täällä se on ihan normaalia jokapäiväistä menoa ja useimmiten puuttuu se kypärä tai se on vaan lykätty päähän ilman kiinnitystä. Nyt kone taas kirjoittaa niin hitaasti, että suosiolla jatkan vasta huomenissa.

31.12.2014 keskiviikko   +21,4

Golf-kamat kasaan ja kentälle. Vähän jännitti saako sieltä autoja lainkaan, kun  eilen illalla älysimme, että täällä on keskiviikko ja torstaikin pyhäpäiviä ja kenttä voi olla täynnä. Hetken odoteltuamme saimme kuitenkin 2 autoa ja peli saattoi alkaa, tosin lähtöpaikalla oli kovin jonoa. Meikäkäisen peli kyllä jostain syystä eteni tahmaisesti, sekin jo kertoo jotakin, että pelin lopussa lyöntejä oli

normaalin päälle yli 20 eli jossain oli vikaa. Pelasimme ekan 9-kiepin ja onneksi meillä oli omat eväät mukana, saatoimme tarjota Atskillekin. Kioskeissa nimittäin ei ollut mitään syötävää, josta voi päätellä kentän olevan täynnä. Toiselle kierroksella saimme sitten odotella lähtöä, huimasti tuli paikallisia pelaamaan, se lomapäivä. Meidän eteen lähti 6-hengen ryhmä eli tiesimme jo odottaa tosi hidasta toista kierrosta. Koko pelin sitten odottelimme ja meidän perässä tulijatkin joutuivat odottelemaan eli kenttä oli ääriään myöten täynnä ja tuollainen odottelupeli ei ole kivaa. Koska se pelini meni huonommin kuin koskaan, lohduttelin itseäni, että tämän huonommin ei enää voi tänä vuonna peli mennä, kjäh, kjäh! Pelatessani kilpailen ainoastaan itseni kanssa, muut pelatkoon miten tykkäävät, en ota itselleni paineita toisten saavutuksilla ja pelin jälkeen unohdan koko pelin ja odottelen jo seuraavaa. Tämähän on vain golfia! Caddiet muuten oppivat tosi hyvin suomea matkimalla ja suomi on heille helppo lausua. Joku sanoi kentällä jumankauta ja saman tien se tuli caddien suustakin. Löin palloa ja joku sanoi hyvä, jolloin minun caddieni sanoi hyvää päivää. Sitten he innostuivat R-kirjaimesta ja se työnnettiin joka paikkaan, minun nimeni oli sen jälkeen Prilrjoo ja Seppo oli Serpoo. Thain kielessä aina viimeinen vokaali venytetään, siksi Seppo on Sepoo, Pirjoo, Liisaa jne. Thain kielessä on olemassa myös tuo r-kirjain, sitä vaan käytetään laiskasti, onhan suomessakin alueita, joissa ei sanota esim. f ja d-kirjaimia. Jos täällä hakee työpaikkaa esim. televisioon ti radioon, pitää osasata kirjakieltä. Hakijat joutuvat kokeeseen ja jos sitä ärrää ei tule, hakija joutuu kylmästi pihalle. Illalla sitten päätimme lähteä Pekan ja Tipan kuppilaan maistelemaan nakkeja ja perunasalaattia, vaikka emme millään olisi jaksaneet viiden tunnin pelin jälkeen lähteä. Pirautimme Helillekin ja hän oli heti valmis mukaan. Tallustimme siis alas WatBoonia pimeässä vilkkaassa illassa. Kuppilassa oli jo jonkun verran väkeä ja aloimme heti maistella talon antimia. Mikään ei kyllä voita kotimaan nakkeja perunasalaatilla!

Väki lisääntyi illan mittaan ja melu sen mukana. Oh ajoi sitten auto, jonka perässä oli peräkärryssä vesijetti, sen perässä toinen kärry veneen kanssa ja hännän huippuna kärry, jossa vielä suurempi vene. Pohdimme siinä, että kuinkahan mahtaa tuo yhdistelmä kääntyä risteyksessä! Kerran näimme mopon, joka veti perässään kolmen peräkärryn verran vesijettejä. Juu, takaisin kuppilaan, jossa ei oikeasti voinut enää edes puhua, desibelit oli jo sen sorttisia. Kuppilan porukka oli vielä myöhemmin lähdössä rannalle ilotulitusta katsomaan, aamuun asti. Toiset ihmiset jaksavat täällä tuota melua kaljoittelun kera joka yö melkein aamuun asti, köyhää, mutta sehän on taas vain minun mielipiteeni. Lähdimme sitten kotiin, 2,5 tunti riitti meille. Minulle riitti koko juhla ja nukahdin jo heti 11:sta jälkeen, enkä kuullut mitään paukuttelua. Sellainen vuosi tämä.