HELMIKUU

1.2.2016 maanantai

Aamulla taas fillareilla seuralle pottuteatteriin. Tuossa Boon Kanchana Roadin ja Second Roadin risteykseen on tullut iso liikenneympyrä. Siinä saa aina ajaa kieli keskellä suuta ja Seppo pitää itsepäisesti kiinni liikennesäännöistä eli ympyrässä ajava saa ajaa ensin. Paikalliset ovat vasta pikku hiljaa tuon säännön oppineet, alkuun kukaan ei siinä ympyrässä osannut ajaa, täällä ei noita

ympyröitä liiemmälti ole, ehkä ovat nyt lisääntymässä. No, tänään Seppo mitteli voimiaan bussin kanssa fillarillaan ja minä kyllä suosiolla pysähdyin odottamaan, koska busseja tuli tuon toisen perässä vielä parikin. Motkotin kyllä Sepolle tuosta tempauksesta, mitäs jos bussi ei olisikaan pysähtynyt. Helppo sanoa haudan pohjalla, että olinpas oikeassa! Bussille jää kyllä aina toiseksi, jos törmäyskurssille joutuu. Täällä bussi painaa risteykseen tullessaan kaasua, soittaa torvea ja laittaa hätävilkut päälle eli isomman oikeudella ollaan tulossa. Tällä kertaa Seppo selvisi voittajana, toivotaan ettei hän enää kokeile tämmöistä, meikäläinen saa pian sydiksen näistä. Eli seuralla kuorimme 60 kg pottuja ja vitosen sipuleita, tai siis sipulit on Sepon homma ja sillä aikaa minä aina tsekkaan seuran jäsenkortiston kuntoon. Siihen hommaan meni karvan vaille 4 tuntia. Sen jälkeen ajoimme Beach Roadin soi 12:sta sijaitsevaan BTV:n toimistoon maksamaan kaapeli-TV:n lupamaksun. Tällä


bussipysäkki Pattaya Cityyn, me
jatkoimme matkaa kumminkin
fillareilla

kertaa saimme kylkiäisenä 2 kpl BTV:n juomalaseja, viime vuonnahan saimme ison keittiökellon. Sitten poljimme kovassa helteessä reitin Beach Road - Chayapruk - Sukhumvit - Boon Kanchana Road ja kotiin. Tiesittekö muuten, että Sukhumvit on Thaimaan pisin katu, taitaa olla myös koko maailman pisin katu? Joka kaupungissa on Sukhumvit ja esim. taksille pitää aina sanoa osoitteena Sukhumvit ja sitten kaupunki, muuten et pääse koskaan perille. Kotona ajattelin sitten lähteä altaaseen vilvoittelemaan, suihkun kautta ähelsin uikkarit päälle, otin pyyhkeen, laitoin hiukset ylös nipsulla ja sitten koko vaiva meni hukkaan. Huomasin, onneksi ajoissa, että palovamman iso vesikello oli mennyt rikki siinä touhutessani ja uimaan ei ole pariin päivään asiaa. Altaassahan niitä kaikkia pöpöjä saattaa olla, enkä halua tuon palovamman tulehtuvan.


2.2.2016 tiistai

haluu tämmöset mökille...

Päätimme aamulla lähteä golfaamaan, Seppo tunsi olonsa sen verran hyväksi ja kait oli jo kyllästynyt sohvalla makoiluun. Siis bägit kuntoon, autoon ja menoksi. Taivas oli ohuessa pilvessä eli hyvä sää tulossa, aurinko ei paahda kentällä. Pääsimme perille kentälle ja voi kauhistus kuinka paljon porukkaa, etupäässä thaikkuja ja hehän taas pelaavat 5-7 hengen ryhmissä. Siis hidasteita

sade yllätti

odotettavissa. Ensin saimme odotella 45 minuuttia liikkeelle lähtöä, mutta sitten peli kulki hiukan joutuisammin, kun pääsimme lähtemään, eikä perässä pitkään aikaan näkynyt ketään. Peli sujui kuitenkin mukavasti aina seiska väylälle, alkoi nimittäin sataa. Kotiin unohtui tietysti sateenvarjot ja kaikki muutkin sadevehkeet. Onneksi Sepon bägin syövereistä löytyi yksi kertakäyttöinen sadetakki ja se sitten aseteltiin bägien päälle. Itsellemme oli ainoa sadesuoja golf-auton katto, palloa lyödessähän ei sateenvarjoa olisikaan saanut käyttää. Onneksi sade täällä vain kastelee ja on lämmintä vettä. Pelin jälkeen (pelasimme 9 väylää ruuhkan ja sateen vuoksi) ajelimme kotiin ja matkalla tulikin sitten ihan kunnon kaatosade. Taivastelimme, kun olimme jättäneet parvekkeelle petivaatteita tuulettumaan ja nyt ne kastuvat. No, lähestyimme Jomtieniä ja siellähän ei  ollut tietoakaan sateesta, aurinko paisteli pilvettömältä taivaalta, että silleen ne säät täällä muuttuvat lyhyellä matkalla.

3.2.2016 keskiviikko

Aamulla pakkasimme rantakamppeet ja suuntasimme autolla Kirsi ja Jone mukana Sattahipin suuntaan rannalle, Sai Kaew Beach. Se on armeijan alueella ja sinne pitää portille jättää passi tai ajokortti, jotta saa ajoluvan, ihan kuin golf-kentällä jossa käymme. Olipa hyvin opastettu reitti

mitähän tuo otus miettinee

Sai Kaew Beach Sattahip

oikeaan paikkaan ja siellä olikin jo paljon väkeä. Parkkipaikalla oli lauma apinoita ja jotkut niitä syöttivät. Paikka oli tosi siisti, kuten nämä armeijan alueet aina ovatkin. Alueella oli yksi pieni uimatarvikekauppa, kahvibaari ja ruokapaikka eli juuri kaikki tarpeellinen. Lepotuolin vuokra taisi olla 30 bathia ja kannoimme ne mieleisille paikoilla rantaan, aurinkovarjoja ei ollut. Rannassa oli kyllä isoja mukavasti puita varjostamassa. Ja se meri, kylläpä olikin puhdasta ja vilpoista vettä. Ei ollenkaan niin kuumaa vettä kuin Ko Changillä oli. Kävin Kirsin kanssa parikertaa uimassa tai siis killumassa meressä ja sitten se minun uiminen loppui lyhyeen. Laitoin lisää aurinkorasvaa ja vahingossa sohaisin sitä myös palovammaani, jolloin siitä kuoriutui iso nahkanpala pois. Ei siis enää mereen tai uima-altaaseen, ennen kuin vamma paranee, harmi! Loppupäivän sitten varoin haavaa ja yritin pitää sen pois auringosta. Onneksi kassissa oli haavan puhdistusaineita. Koitti sitten kotiin lähtöaika, koska ulkomaalaiset eivät saa olla armeijan alueella ilta kuuden jälkeen. Kotimatkalla poikkesimme vielä Sevillaan syömään. Kiva päivä siis!


8.2.2016 maanantai  aamu +18 ja ilta +24

Aika menee vinhaa vauhtia ettei kirjootella kerkee! No, viime torstaina oli seuralla jokavuotinen Lähetystön info-tilaisuus. Tällä kertaa se oli tosiaan seuran omissa tiloissa, kun ennen se on ollut

tähän puuhun tulee ensin kukat ja sitten lehdet

Thani-hotellilla. Viime vuonna väkeä oli siellä vain kourallinen, joten nyt se pidettiin omissa tiloissa ja hui kauhistus, väkeä tuli niin etteivät kaikki mahtuneet edes istumaan. Siis kaiken kaikkiaan ainakin noin 170 henkeä! Hyvin tilaisuus kuitenkin sujui ja sitten tulimme "muumijunalla" kotiin.
Perjantaina sitten ajelimme Big C:lle ja siellä vieressä kävimme Brookersilla maksamassa auton vakuutusmaksun ja sitten menimme ostarille. Siellä, tai siis kaikilla ostareilla on iso ruokapaikka, sellainen pikaruokala. Sinne ostetaan jonkun suuruinen ostokortti, me 200 bathia ja sitten

"korttiruokaa"

tutkailemaan tarjontaa. Seppo sitten osti meille ruuat, 2 annosta, jotka maksoivat 130 bathia eli noin 3,25 euroa. Ruoka maksettiin sillä kortilla ja kortille jäi sitten vielä ostovaraa seuraavaksi kerraksikin. Näissä ruokaloissa näkee paljon falankeja (ulkomaalaisia), mutta etupäässä thaikkuja syömässä.
Hyvää ja vähän stydiä oli ruoka. Lauantaina olikin sitten heti aamusta kova myrskytuuli, lämpöä +24. Illemmalla otimme lavataksin ja hyppäsimme kyytiin, Kirsi, Jone sekä me ja hurautimme tuonne Hillille Siam Oriental Plazalle. Siellä oli seuran uusien tilojen harjakaiset hernerokan kera, olihan sitä juomaakin kaikenlaista tarjolla. Väkeä oli taas huimasti ja pois läksimme kymmenen maissa, ei tullut katsottua kelloa tarkemmin. Timonen (rakennuttaja) oli kivasti järjestänyt minibussin kuljettamaan vieraat koteihinsa, koska kaikki olivat enemmän tai vähemmän hilpeällä tuulella. No, sen verran meidänkin autolasti oli hilpeää, että minä jouduin opastamaan kuskia oikeisiin paikkoihin, onneksi osasin ja pääsimme

liikenne täällä...

mekin sitten viimeisinä kotipihalle. Siitä hatun nosto Timoselle!
Sunnuntai koitti edelleen siinä myrskytuulessa, lämmintä +22. Joku tuossa Facebookissa aiemmin mainitsikin kylmän sään tulevan takaisin, sitäköhän tämä tuuli tarkoittaa. Uimaankaan en ole päässyt, kun tuo palovamma ei ole vielä parantunut.
Tänään maanantaina myrskytuuli vaan jatkuu ja piti kaivaa kaapin syövereistä Sepolle flanellipaita ja minulle fleecetakki pyöräilyä varten. Nuo vaatteet ovat tänne tulovaatteet ja samoin poistumista varten, mutta nyt ne oli otettava käyttöön, koska mittari näytti  +18 ja tuuli lisäsi koleutta, muuta pitkähihaista meillä ei mukana ole. Ensi syksyksi asia pitää korjata. Eli fillareilla, arvatkaa minne? No, kun kyseessä on maanantai, odotti seuralla 60 kiloa perunoita kuorijoitansa. Tällä kertaa kuorimme potut sisätiloissa, ulkona oli sen verran kylmää ja tuulista, niskan saa vähemmälläkin tuulella jumiin. Kun sitten tulimme kotiin noin puoli 2, näytti mittari +24.5. Enpä valita, tätä viileyttä ei kestä kuitenkaan järin montaa päivää. Joku seuralla mainitsi loppuviikolla olevan jo +35. Palovammakin näyttäisi jo siltä, että voisi uimassa käydä, vaan ei tee mieli mennä tuonne "avantoon", eipä altaissa näkynyt ketään muitakaan. Yöllä on kylmää ja päivällä tuulee niin kovin, ettei altaiden vesi ehdi lämmetä päivän aikana.

rotta pensasaidalla, tosin taitaa olla jo entinen rotta,
koska myrkyttivät alueen parin päivän päästä

Aamulla tutkailimme tuossa vastapäätä olevan piha-aitamme päällä kiipeilevää karvaista otusta, jonka sitten tunnistimme rotaksi, ihan oikeasti. Laitan kuvankin siitä jossain vaiheessa. Kameran zoomilla voi zoomailla, vaikkei kuvaa ottaisikaan, toimii myös kiikarina ja tarpeen tullen voi napsaista kuvankin, kuten nytkin lopulta tein. Seuralla sitten kuulimme taas yhdestä surkeasta tapauksesta. Eräs mies meni naimisiin thaikun kanssa ja he saivat 3 lasta. He pitivät mopovuokraamoa ja viime keväänähän täällä alkoi mennä bisnekset huonosti. No, tämä äiti päätti sitten jostain syystä kokeilla huumeita, jääden heti koukkuun ja lisätienestin toivossa alkoi myös myydä niitä. Arvaahan kuinka siinä käy, hän jäi kiinni ja on nyt loppu elämänsä vankilassa. Täällä vankilat ovatkin sitten ihan jotain muuta kuin siellä kotomaassa. Mies muutti kolmen lapsen kanssa takaisin Suomeen, nuorin lapsi vain 1,5vuotias. Hyvä, että jäi kiinni myynnistä, mutta miksi aina lasten pitää kärsiä aikuisten toilailuista.


9.2.2016 tiistai   aamu +19,2 ja ilta +30

kalastusveneitä Jompparin rannassa

Täytyy kirjoittaa blogiin, kun Handelta tuli noottia; eiks siellä tapahdu mitään, kun blogiin ei tule tekstiä!!!

No, tänään tiistaina ei oikeasti tapahtunut mitään!



10.2.2016 keskiviikko  aamu +20,6 ilta +30

mun pallo väylällä

Piti olla golf-päivä. mutta lähdimme Atskin kanssa tuonne Hillille katsomaan yhden huoneen tavaroita. Sinne piti yhden tutun pariskunnan tulla jo viime kuun puolella, mutta mies on sairastunut, eikä pääse. Huone on vuokrattuna tavaroiden säilytystä varten ja nyt ne pitäisi saada sieltä pois uusien vuokralaisten tieltä. Kävimme katsomassa, kuinka paljon sitä tavaraa on, riittääkö kuljetukseen henkilöauto vai pitääkö ottaa meidän isompi auto. Ensin pariskunnan on hoidettava vuokra-asiat kuntoon ja sitten saamme haettua tavarat pois. Ei niitä onneksi kovin paljoa ollut. Eli lähiaikoina käymme sen tyhjäämässä ja viemme tavarat Atskin kotiin. Iltapäivällä sitten pihassamme toimitettiin myrkytys savulla ja taisi tuon rottammekin matka loppua siihen.

11.2.2016 torstai   aamu +24  ilta +29

Ja sitten golfaamaan "apinakentälle". Pelasimme yhden engelsmannin kanssa, Lontoosta. Hän oli pelannut jo etuysin ja jatkoi meidän kanssa. No, hän ehti pelata kanssamme 4 väylää, kun puhelin soi. Hänen piti lähteä hakemaan kaveriaan sairaalasta, jossa hänen kaverinsa oli syövän vuoksi

golf-kentän kukkameri
on hiukan muuttunut

tutkimuksissa. Pelasimme sittenloput väylät ja ostimme vielä yhden kierroksen, koska peli sujui ja oli tosi hyvä sää pelata, pilviä ja hiukan tuulta. Koko pelin sai sitten varoa niitä apinoita, tänään ne oli liikekannalla. Lisäksi syötimme kaikki eväämme koiranpennuille. Pelin loputtua piti sitten syödä kentän kuppilassa, kun tuli jo nälkä ja olimme syöttäneet eväämme koirille. Illalla kävin uimassa pitkästä aikaa ja kyllä se vesi olikin vielä kylmää. Niin muuten, nokkani on vuotanut koko päivän, siis suuntana heti aamulla lääkekassini.  Toivottavasti en saa Sepon tautia, sehän kestäisi koko loppu oleskelun täällä. Illalla odotin koko ajan, että kello tulisi vähintään kahdeksan, jotta voisin mennä nukkumaan. Lopulta se kello olikin jo puoli 11 sänkyyn kaatuessani.






12.2.2016 perjantai aamu +24 ja ilta +33,8

Alkaa sää taas lämmetä! Lähdimme pyöräilylenkille. Ajelimme yli 3 tuntiaja matkaa kertyi 22 km välillä niistäen ja vettä kului, onneksi sitä sai ostettua lisää kaupasta. Nythän on niin, että Seppo ja Veikko ovat aloittaneet laihdutuskilpailun, sellaisen leikkimielisen. Katsotaan, kuinka siinä lopulta käy. Ihmettelin kyllä vähän Sepon innostusta pitkiin pyörälenkkeihin ja vauhtiakin on tullut talven aikana lisää, näen sen matkamittaristani. Kävin lenkin jälkeen uimassakin, tosin en uinut kovin pitkään, kun siellä altaassa tuli kylmä! Vesi ei ole vielä lämmennyt, eikä siellä altaassa muita taaskaan näkynyt. Olenpa tässä netistä tutkaillut yhtä vekotinta ja tilaan sen kotiin päästyäni. Pelko vaan on, että pojat sen kaappaavat minulta mökillä, kun alkaa hirvestys! Enempää en kyseisestä vekottimesta kerro, näette sitten aikanaan kuvia siitä. Tänään ja huomenna olisi taas jokavuotinen Burapa-tapahtuma, paljon isoja hienoja moottoripyöriä ja näyttelykin. Seppo oli sitä mieltä, että hän on tarpeeksi nähnyt ja ajellut motskareilla, eikä halua sinne katsomaan niitä. Meiltä ei olisi kovin pitkämatka ajella sinne fillareilla, noin 10 kilsaa. No, ei sitten!

mää ihan itte

tauko, huomaa hauska aita

14.2.2016 sunnuntai

Lauantaina kävimme viemässä Lean ostoksille Big C:hen. Veimme Lean kotiin, joimme kaffeet siellä ja tutkimme remontin etenemistä.
Sunnuntaina lähdimme sitten tyhjentämään sitä yhtä kämppää, Atski ja Vimon tulivat omalla autollaan. Molemmat autot tulivat ihan ääriään myöten tavaraa. Aiemmin siellä käydessämme tavaraa ei muka ollut niin paljon. Veimme ne sitten Atskin pihalle, joimme kaffeet ja läksimme kohti kotia. Aika rankka muuttokeikka se olikin, hiki valui solkenaan.

muuttokuorma

15.2.2016 maanantai   aamulämpötila on jo kivunnut +26

hotpotti etsinnässä

Fillareilla taas sinne pottuja kuorimaan, alkaa jo kyllästyttää! Siis 60 kg pottua ja 10 kg porkkanaa.

Se siitä päivästä! Kävimme myös Big C:ssä etsimässä Handelle yhtä vekotinta, ei löytynyt. Ai niin, uima-allas ei ole enää avanto...



16.2.2016 tiistai

Emme sitten lähteneet golfaamaan, kun tiistaisin siellä on hurjasti thaikkuja pelaamassa ja muina

päivinä on rauhallisempaa. Päätimme lähteä fillaroimaan, kun taivaskin oli mukavasti pilvessä, eikä ollut liian kuuma. Vaan kuinkas kävikään! Menimme ensin korttikuppilaan syömään. Tällä kertaa toisessa kuppilassa. Siellä on keskellä hallia kolme tai neljä loossia ja jokaisessa 4 keittiötä, lisäksi vielä reunoilla monta samanmoista. Tilasimme yhdestä sellaisesta munakkaat riisillä ja siihen kuului vielä keittokin, joka oli tosi stydiä. Syötyämme havaitsimme, että ulkona oli alkanut sataa rankasti ja menimme sitten kaupan puolelle. Kierreltyämme huomasimme, ettei täälläkään ollut sitä Handen tilaamaa vekotinta. Se on semmoinen sähkökäyttöinen vekotin, jolla tehdään Sukiyakia. Ostin sitten itselleni sortsihameen ja Julialle yhden jutun. Vaan eipä voitukaan lähteä ulos, siellä tuli vettä kaatamalla, siis jäätelöbaariin aikaa kuluttamaan. Eihän sade täällä kauaa kestä, niin luulimme! No, sade vaan jatkui ja Seppo lähti jotain etsiskelemään ja minä istuin penkillä oottelemassa . Seppo palasi kierrokseltaan, sade jatkui ja päätin lähteä shoppailemaan, koska muutakaan ei voinut. Koko kauppatalossa ei ollut myytävänä yhen yhtä sadetakkia, vain sateenvarjoja, joilla ei fillarin kanssa tee yhtään mitään. Meillä oli laukussa vain yksi sadetakki. Ostin sitten pari puseroa, itselleni ja Julialle, sekä jotain muuta pientä "tarpeetonta". Sitten näin 199 bathia (n. 5 euroa) sellaiset muoviset "crocksit" ja niissä oli hihnat kantapään taakse, jotta ne pysyy hyvin jalassa. Ostin siis ne kotimatkaa varten. Minulla oli jalassa sellaiset kankaiset nauhattomat tennarin tyyliset tossut, koska varsinaiset pyöräilykengät pesin eilen ja ne olivat aamulla vielä märät. En

Sukhumvit

halunnut näiden tennareiden kastuvan, koska vahvasti näytti, että kastumme kotimatkalla, olisinpa vaan tiennyt mitä tuleman pitää. Löysin sitten Sepon kuppilan puolelta, pakkasin tavarat hyvin muovipusseihin ja vaihdoin ne crocksit jalkaan. Tennarit laitoin muovipussiin ja kaulassa roikkuneen askelmittarikellon sujautin toiseen kenkään, ettei se kastu. Kaulassa se olisi varmasti kastunut. Hiipparoimme sitten kaatosateessa fillareiden luo, jotka olivat onneksi katoksen alla ainakin vähän sateen suojassa. Pakkasimme

polvia myöten paskavedessä Sukhumvitillä

tavarat, odottelimme taas puolisen tuntia ja sade ei vaan loppunut. Sitten vaan läksimme ajelemaan parkkikselta pois, kun sade hiukan laantui. Ajoimme alas Sukkarille ja voi hirvitys, se oli vallan veden peitossa, se oli muuttunut joeksi. Homma meni pyörän talutukseksi, ja piti tosi varovasti askeltaa siellä, vesi ylti polviin asti ja välillä virtaus oli niin kova, että kun nostin jalkaa, oli se lähteä ihan toiseen suuntaan. Jossain veti viemärit hyvin ja jossain vesi tulvi viemäreistä takaisin kadulle. Vedessä kellui kaikkea ryönää ja torakoita, onneksi ei rottia näkynyt. Onneksi tuli sitten ylämäkeä ja vesi jäi taakse. Arvatkaa mikä autojono Sukkarilla oli, ylämäessä ne yritti kuikkia toisten ohi, kiire kun on, mutta eihän sieltä minneen päässyt, kun se vesimassa tuli eteen. Kerroimme vastaantuleville falangeille mitä heillä on edessä ja siinä he sitten pyörittelivät päätään, uskoivatkohan meitä. No, se selvisi kyllä pian heillekin! Kurvasimme sitten pikkutielle, jota aina ajelemme kotiin ja voi kauhistus, se tulva vaan jatkui. Edelleen vesi polveen saakka. Vastaan tuli yksi auto, jossa kuski kuvasi vastaantulevaa liikennettä ja sitä "jokea" eli pääsimme mukaan kuvaan! Matkalla siunailin mielessäni niitä ostamiani crockseja, jos jalassani olisi olleet ne tennarit, ne olisivat matkalla hävinneet jaloista, mitäs sitten! Tietä pystyi ykkösvaihteella ajamaan nilkat vedessä loiskien, mutta auton vastaan tullessa jouduimme pysähtymään, koska auton ohiajo sai aikaan kovan aallokon, joka olisi kaatanut pyörän. Välillä jalkoihin tarttui kaikenlaista ryönää, kerran joku iso vaate kiertyi jalkaani, yäk! Sitten loiskimme pyörillä seuraavaan tienkulmaan ja hupsis, Seppo katosi kokonaan

"joki"

aamulla oli tie hiukan eri näköinen kuin nyt

veden alle, vain pää jäi näkyviin. Hän kaatui johonkin ja solahti veteen pyörineen. Siitä sitten ylös ja matkan oli vaan jatkuttava siinä joessa. Tätä jokea jatkui melkein Wat Boonille (kotikadulle) asti ja sitten alkoi taas sataa. Matkalla oli sitten paljon veteen tukehtuneita autoja ja mopoja, joita ihmiset sitten auttoivat työntelemään sivummalle. Sitä ei onneksi meidän leipämoottoreilla toimiville pyörille sentään sattunut. Kotiin pääsimme vihdoin läpimärkinä ja sisällä alkoi vaatteiden vaihto ja tavaroiden vaurioiden tutkiminen. Sepon laukku olikin sitten ihan märkä pulahduksen vuoksi ja sieltä kaikki kuivumaan, seteleitä myöten. Pari vakuutuslappua oli kastunut tunnistamattomaksi, onneksi ne oli vain kopioita, eikä alkuperäisiä. Nyt kyllä huilaillaan loppuilta, oli siinä extremeseikkailua yhdeksi päiväksi.

Sukhumvit tulvii

17.2.2016 keskiviikko

Kääk, kova kosteus ulkona sekä sisällä, joten kaikki eiliset tavarat, kengät, laukut ja vaatteet ovat märkinä edelleen. Toivottavasti tänään paistelee aurinko ja kuivattaisi, ainakin säätieto netissä lupailee hyvää! Tänään piti olla golf-päivä, mutta jos kentälläkin eilen satoi, on siellä myöskin lits

hauska mikälie-koppi Sukhumvitillä

läts keli eli pitää keksiä jotain muuta ajankulua. Ehkä jatkamme hotpotin metsästystä, saa nähdä! Lähdimme sitten muumijunalla Beach Roadille ja sieltä lavalla Pattayalle minun lemppari Big C:hen. Lavalla sattui olemaan suomalainen pariskunta ja juttelimme niitä näitä ja tietty juttu ohjautui kaikkien puheenaiheeseen, eiliseen tulvasateeseen. Kerroimme, kuinka meille kävi ja he kysyivät, että eikö vedessä sitten kellunut käärmeitä, niitä kuulemma myös silloin ilmestyy. Huh, onneksi emme törmänneet. Ensin hyppäsimme kyydistä keittiötarvikekaupan kohdalla, mutta sielläkään ei ollut Handen tilaamaa vekotinta. Matka jatkui ja taas lavan kyytiin. Pääsimme sitten perille ja ihan ensiksi piti mennä tuttuun kahvilaan, sinne suuntaamme aina ensiksi. Lähdimme sitten yläkertaan tarkoituksena etsiä AIS:in myymälä, vaan ei ollut. Uusi nettikortti olisi ollut mukava samalla reissulla hommata, vanha hyytyy kohta puoliin. Sitten huomasin leluliikkeen ja siellä juuri sellaista, mitä olemme etsineet Lapin pojille. Siis kaupat tuli tehtyä, vaikkakin tunsimme itsemme häiriköiksi. Myymälässä oli kolme tosi nuorta myyjää ja me häiritsimme pahasti heidän puhelinpelejään. Sellaiseksi tämä maailma on näköjään mennyt. Sitten meillä olikin niin isot kantamukset, että otimme pihasta taksin kotiin, se siitä mun lemppari kaupasta, jäi toiseen kertaan. Päivällä taas autoon ja matka Sukkarin Big C:hen, siellä on AIS:in kauppa. Kävimme ensin syömässä korttikuppilassa ja Seppo häipyi jonnekin autojuttuja katsomaan, ei kun sitä autovakuutusta Brookersille siihen lähelle ja minä AIS:lle. Siellä ei ollut yhtään jonoa, mutta taakseni kertyi tosi pitkäjono. Olin siellä siis juuri oikeaan aikaan. Sitten takaisin kotiin ja illemmalla vielä kerran autolla rautakauppaan jotain maalaukseen liittyvää lakkaa hakemaan sekä tankkaamaan auto huomista golf-reissua varten. Olipa muuten dieselin hinta pudonnut roimasti 30 bathista tuonne 22 bathiin litra. Siinähän sitä taas reissaamista.

18.2.2016 torstai

Se on sitten golf-päivä. Läksimme ajelemaan apina-kentälle. Siellä oli taas paljon thaikkuja ja lähdön odottelu kesti ihan turhan kauan. Kentälläkin jouduimme odottelemaan, koska edessä pelasi taas 6:n hengen ryhmä, joka aiheutti sen, että peli ei meillä sujunut ollenkaan hyvin, päinvastoin. Tuollainen ei ole enää kivaa, odottelua, odottelua, kun pitäisi päästä eteenpäin jouhevasti, eikä odotella tiiaus

lintuja golf-kentällä

paikalla 5-10 minuuttia. Sitten hoksasimme ettei kentällä ole enää näkynyt montaakaan falankia meidän lisäksemme. Viime vuonna oli vielä paljon ja totesimme, että pelaajat ovat tuon tukkoisuuden vuoksi kadonneet. Muuallahan pelaajia on ryhmässä vain ja ainoastaan maksimissaan 4 henkeä ja silloin peli sujuu. Kotimatkalla käväisimme katsomassa tuon toisen armeijan kentän tilanteen. Siellä ei ollut ihan hirveästi porukkaa, caddejä oli vapaana ja uusia golf-autoja oli rivillinen. Mitä tästä voisi päätellä? Aivan oikein, meillä meni nyt kenttä vaihtoon, palaamme takaisin tuonne toiselle kentälle. Pidimme enemmän tuosta apinakentästä, mutta jos ei pääse kunnolla pelaamaan, pitää hiukan tinkiä kentästä. Eli palaamme taas tuolle caddie-kentälle ja se on myös hieman kalliimpi. Siksi varmaankin on apina-kentällä lisääntynyt thaikku pelaajat, se on tosi halpa kenttä. Kävimme sitten taas syömässä Sevillassa spagetti carbonarat ja olipa muuten tosi hyvää! Kävin pihalla uimassa ja hetken makasin aurinkotuolilla, kun se sattui olemaan vapaana. Sillä aikaa Seppo meikkasi autoa ja tuhosi parhaan siivousrättini, kääk! Tutkin sitten nettiä ja löysin paikan, josta niitä voi tilata lisää, kunhan kotomaahan tästä joudan. Vaikka se rätti oli hiukan rispaantunut yhdestä kohtaa, ei se tarkoita, että sen voi leikellä autorätiksi! Illalla kävimme vielä Naskaleilla munkkikahveella.

19.2.2016 perjantai

Aamulla fillareiden huoltoa "jokiajelun" jälkeen. Päivällä sitten pikkuteitä pitkin (niitä, jotka olivat jokin aika sitten jokia) Sukkarille ja sieltä Tescoon korttikuppilaan syömään. Samalla reissulla kävimme golf-kaupassa. Seppo osti itselleen uudet nahkaiset golf-hanskat ja minä greenihaarukan, mailansuojukset ja uudenlaisen pienen lyöntilaskurin, oli niin söpö! Viime vuonnakin ostin

golf-sälää

greenihaarukan, mutta se vaan jonnekin katosi ja tuo söpö lyöntilaskuri lähtee kotomaahan, koska täällä en laske lyöntejä, pelaamme ns. happygolfia. Sen sanan ja ajatuksen olemme oppineet ulkomaalaisilta, joiden kanssa olemme täällä pelanneet eli se on rentoa peliä. Jos pallo on pahassa paikassa, se vaan siirretään, eikä koskaan kiroilla. Tämähän on vaan golfia ja sen pitää olla kivaa, tiukkapipoja näkee sitten taas suomen kentillä ihan tarpeeksi. Sitten ajelimme pitkin Thepprasittia mukavasti alamäkeä, tosin tulihan se väkisinkin vastaan se ylämäkikin. Käännyimme taas pikkukadulle , tulimme torille, ajelimme sen toiseen päähän, talutimme pyörät Second Roadin yli soi 5:lle, siitä Beach Roadille ja kohti kotia rantakatua pitkin mukavassa tuulessa. Ykskaks Seppo pysähtyi kadun reunaan ja siinähän kuljeksivat Lea ja Pertsa. Menimme sitten heidän kanssaan kaffeelle pikkuiseen kuppilaan. Aikamme rupateltuamme aloimme suunnitella matkan jatkoa ja huomasimme kadun olevan ihan tukossa, liikenne seis. Toistakymmentä isoa linja-autoa tukki koko kadun kääntyessään viereiselle temppelialueelle. Bussit olivat tosi hienoja ja täynnä lapsia ja nuorisoa. Olivat varmaankin tulossa viikonlopun viettoon tänne. Kotiin sitten taas Chayaprukin ja pikkuteiden kautta. Minun jalkajarrut rohisivat kovin, enkä edes uskaltanut niitä käyttää. Seppo alkoi niitä tutkia ja siellähän oli hiekkaa. Eipä enää jarrut rohise. Eikä enää ikinä lähdetä pyörillä millekään jokiajelulle, rikkihän siinä saa fillarit.

Kävimme sitten vielä iltasella Naskalien kanssa Jompparilla Night Marketissa. Siellä olikin aika paljon porukkaa ja vähän Kirsin kanssa teimme ostoksiakin.

Night Market

20.2.2016 lauantai

Läksimme taas fillaroimaan ja pihassa törmäsimme Tihonoviin (jos muistat heidät) ja hän kyseli, että olimmeko olleet kuukauden poissa. Kyllä tämä vakiporukka näköjään huomaa, jos joku jonnekin

ranskalainen
kuppila

lähtee tai on poissa. Niinhän mekin huomaamme. Fillaroimme sitten ympäriinsä ja lopulta olimme taas torilla ja menimme kahville siihen

pyörät torilla

torinlaidalla olevaan ranskalaisen kuppilaan. Ostimme sieltä myös mukaan pari pikku patonkia ja croissanteja. Illalla tarjosimme Naskaleille croissanttikahvit. Olen muuten tyhjännyt pääni täysin oppimistani thaikielen alkeista. Opiskelin kaksi alkeiskurssia thain kieltä ja viime vuoden lopulla muutama thaikku nauroi liikaa yrityksilleni puhua thaita, joten kostoksi en enää sano thaiksi kuin kiitos ja huomenta. En minäkään naura, jos thaikku yrittää puhua suomea. Jatkan siis englannilla, jota alan taas opiskella, thainkieli joutaa hiiteen. Thaikielen opettajani saattaisivat olla eri mieltä, mutta olkoon. Oikeasti en ihan hirveästi edes tykkää näistä thaikuista, olisin mieluummin espanjassa, kun osaan sen kielenkin. Mutta, mutta, täällä on se lämpö joulu-maaliskuussa!

21.2.2016 sunnuntai

jumissa

Vietiin Kirsi ja Jone Hi Coffin saunalle päivää viettämään. Ensin pähkäiltiin kuinka pääsemme

vaihteeksi pois parkista. Meidät oli taas jumitettu. Yritimme työnnellä autoja, mutta nehän eivät hievahtaneetkaan ja vartijat yrittivät samaa. Täällä jätetään auton vaihde vapaalle juuri tuon takia, jotta autoja voidaan työntämällä siirtää, nämä eivät olleet jättäneet. Sitten vartija joutui hakemaan yhden kuskin asunnostansa ja auto siirrettiin. Talossa asuvien auton tuulilasissa on kulkulupatarra, jossa on myös huoneiston numero, siten auton omistaja löytyy. Lopulta pääsimme lähtemään Hi Coffille. Siellähän se aika mukavasti hurahti, otettiin mollikkaa, syötiin, saunottiin, uitiin ja illalla oltiinkin sitten ihan väsyneitä, raittiin ilman myrkytys kaiketi. Kävimme kotona vielä Kirsin ja Jonen kanssa iltapalalla oman pihan kuppilassa.





22.2.2016 maanantai
Pyhä ja Buddha päivä

Ylläolevasta huolimatta aamulla piti taas polkaista seuralle pottuja (50 kg) ja porkkanoita (10 kg)

kuorimaan. Homma tuli valmiiksi ennen aikojaan, joten emme jääneet sinne odottamaan ruokaa, joka kuuluu työntekijöille ilmaiseksi. Läksimme kotiin syömään nuudeleita. Kotonahan löytyy aina jotain järjestelyhommia. Yöllä putosi kylppärin seinältä tanko kovalla rytinällä ja se piti laittaa takaisin, taisi olla ripustettuna liikaa rompetta. Lähdimme vielä ajelemaan fillareilla ja kävimme sitten kuitenkin vähän ennen neljää syömässä sen duuniruuan. Ajelimme taas kotiin Chayaprukkia ja kävimme juomassa sodat Jokeribaarissa.  Se on siis suomi-kuppila ja siellä on kuulemma myös hyvää suomi-ruokaakin. Täytyypä jonain päivänä käydä maistelemassa.




23.2.2016 tiistai

Päivän ohjelma: vakuutusyhtiö, autokatsastus, Big C, Home Works, syömässä korttikuppilassa, kämpän siivous, uintia, mollikkaa! Siinähän sitä yhdelle päivälle!


24.2.2016 keskiviikko

golfkentän kukkameri alkaa taas kukkimaan

Aamulla huomattiin, että tiskipöydän alla lavuaarin kohdalla on vettä. Joku ylivuotoletku oli katki ja se ihan mureni kädessä, siis tiedossa TAAS asiaa rautakauppaan! Siis fillareilla pikkuteitä Sukkarille ja ensin Tescoon, ei ollut letkua. Matka jatkui Thepprasitille ja sen päästä ylämäkeen kohti Hilliä. Tulipa ylämäkeä polkiessa mieleen, että onneksi emme asu siellä Pratamnakilla, olisi aina vaan ylämäkeä poljettavana! Mutta poljimme kumminkin sinne ja sieltä alamäkeä rantaan, tosin fillarit piti kantaa portaat alas päästäksemme rantatielle, huh, huh! Sieltä Beach Roadille ja käväisin Kasikornin automaatilla päivittämässä Handen pankkikirjan, sieltä seuralle syömään, kotiin Chayaprukkia pitkin ja poikkesimme siis siellä rautakaupassa, Thai Watsapussa. Ei ollut sielläkään sellaista letkua ja Seppo osti sitten jotain muuta letkua, joka siihen sopii. Matkamittariin tulikin sitten 19 km ajelua.

25.2.2016 torstai

siis kuinka nuo on kaikki nokka samaan suuntaan!

Päivä menikin sitten taas golfin merkeissä. Vannomatta paras eli menimme kumminkin taas sinne apinakentälle. Se on vaan niin hyvä kenttä ja toisen kentän caddiet, heti kun vaan ajatteleekin, alkaa heti mielessä tökkiä! Nyt ei ollutkaan kovin paljon pelaajia ja pelasimme sitten 18 reikää. Usein

mä löin jo, saitko kuvattua ?

henkilökunta, yleensä itse caddiemestari itse tuo golfauton meille suoraan parkkipaikalle ja nostaa bägit valmiiksi autoon. Tällä kertaa sen ajoi meille joku solttupoika ja laittoi bägit väärin tarakalle. Minun bägi pitää olla oikealla, koska istun oikealla ja Sepon bägin paikka on vasemmalla, koska hän yleensä on kuskina. No, mehän sitten koko pelin törmäilimme niitten bägien luona! Sellaista se välillä on. Söimme pelin jälkeen kentän kuppilassa ja läksimme ajelemaan katsastuspaikalle, meidän piti saada rekisteriote ja ikkunatarra tänään. Kovassa ruuhkassa sinne ajelimme ja halvattu sentään, paperit eivät olleetkaan vielä tulleet. Maanantaina uusi yritys! Illalla kävimme vielä Kirsin ja Jonen kanssa tuossa kotikadulla peltikattokuppilassa syömässä, kun oli Kirsin ja Jonen viimeinen ilta ennen huomisaamun lentoa kotiin Tukholmaan. Niin nopsaan se heidänkin lomansa sitten sujahti! Siellä kuppilassa lenteli ällöjä öttiäisiä, ne tulivat ihan vaatteillekin ja pudottivat siipensä. Eikös olekin kivoja kuppilanimityksiä; peltikattokuppila, korttikuppila, oman pihan kuppila jne. No, sitten kotiin päästyämme huomasimme ovemme luona sisäpuolella samoja öttiäisiä ja ei kun myrkkyä kehiin. Niitä oli taas rappukongi täynnä. Samalla muistimme, että tämä öttiäishyökkäys oli sama tasan vuosi sitten eli yhden illan harmi. Mitä lie otuksia, ei kuitenkaan lentomuurahaisia, vaikka samoin toimivat.

26.2.2016 perjantai

auringonkukkameri rannalla

Lähdimme kohti Sattahipin armeijan rannalle, Sai Kaew Beach. Koko automme ulkopuolelta oli muuten täynnään niitä öttiäisten siipiä, siis pesulaan auto! Haimme Lean ja Pertsan kotoaan ja ajelimme taas sinne rannalle. Tällä kertaa olimme ottaneet termospullollisen kuumaa vettä, kahvipusseja ja pikku pullia mukaan. On siellä rannalla kahvilakin, vaan se kahvi ei ole kahvia nähnytkään! Siellä se päivä taas mukavasti menikin.

lapsityövoimaa rannan lanauksessa

27.2.2016 lauantai

Aamulla Seppo lähti auton pesuun ja huolsi fillareita. Sillä aikaa minä laitoin hiuksiin väriä, tiskasin, pesin pyykkiä eli ihan tavallista kotipuuhaa. Kolmen jälkeen lähdimme ajelemaan seuralle syömään salaattia. Olisihan siellä ollut hernesoppaakin, mutta emme ole sitä enää pitkiin aikoihin syöneet, koska se aina loppuu kesken. Ihmiset eivät jostain syystä ole tuoneet herneitä ja kohta siis syömme makkarasoppaa! Matka ei sitten sujunut oikein hyvin, pyöräni vaihteissa on jotain vikaa. Pääsimme kuitenkin perille, vaikka vähän hitaasti matkani joutui. Kuten arvelimmekin, hernesoppa oli seuralla loppunut kesken, mutta salaattihan on ihan terveellistä, varsinkin , kun lisukkeena oli kukkakaaligratiinia, nam! Lähdimme sitten ajelemaan lyhintä reittiä kotiin pyöräni kenkkuillessa. Matkalla ostin pari lippistä kadun varressa olevalta lippiskauppiaalta ja piti hakea pyykit pesulasta, vaan se olikin suljettu. Seppo päätti sitten tutkia pyörät jonain hetkenä, tänään ei huvittanut. Emme tarvitse niitä pyöriä muutamaan päivään.

28.2.2016 sunnuntai

Aamulla taas kuumaa vettä termariin ja kaffepullat reppuun uimavehkeitten kera. Sepolla ei nyt sitten niitä uikkareita ole, kun ne ovat siellä pesulassa. Ajattelimme hakea ne pyykit matkalla Hi Coffiin,

mutta kuinkas kävikään, pesula oli edelleen suljettuna. Onneksi täällä voi mennä "uimahalliin" ja saunaan urheilusortseissa, Suomessahan on niistä ollut viime aikoina kovasti polemiikkia. Helsingin seudun kirjastoissa on meneillään heinäkuun loppuun asti kokeilu eli netissä voi lukea kaikenlaisia lehtiä ja Hesaria ilmaiseksi. Heillä on tietysti vain määrätty määrä lukuoikeuksia ja päivällä voi joutua odottelemaan vuoroaan pitkäänkin. Täällä on toisin, Hesari ilmestyy sinne kirjaston sivuille kutakuinkin aamulla puoli ysiltä (suomen aikaan puoli 4 aamulla) ja jostain syystä Suomessa ei siihen aikaan ole lukijoita! Saan siis aamuisin lukea ihan rauhassa Hesarin, puhumattakaan muista aikakauslehdistä, joita siellä on. Niin, siis juuri näistä lehdistä olen lukenut näitä uimahalli/sortsi juttuja. Päivä sujui mukavasti, aurinkokin paisteli pilvettömältä taivaalta ja tuuli vilvoitti sopivasti.  
Kotona sitten Seppo lähti tuonne takapihalle tutkimaan niitä fillareitamme, saa nähdä pitääkö ne viedä korjaamolle vai saako Seppo ne itse korjattua.

29.2.2016 maanantai

Ja Seppo sai korjattua fillarit, jippii! No, aamulla lähdimme autolla seuralle kuorimaan pottuja 40 kg. Otimme samalla kyytiin matkalaukkumme seuran varastosta. Voimme pakata niitä pikku hiljaa, kun saamme pitää ne naapurin kämpässä, kiitos heille. Seuralta lähdimme Big C:hen. Minä Big C:hen, Seppo Home Worksiin ja kävi hakemassa katsastusasemalta sen rekisteriotteen (sininen kirja eli blue book) ja katsastustarran. Sieltä sitten takaisin seuralle syömään se kuorimisruoka.
Näin se taas kuukausi vierähti. Jäljellä yksi kuukausi ja sitten kotiin.