TAMMIKUU

uudet ikkunaverhot

8.1.2016 perjantai

Siten se vuodenvaihde siis meni! Lauantaina pääsimme mukavasti kotiin, ei ollut maanteillä  kovin ruuhkaa. Kotona olikin sitten kylmä, sisällä +15. Lämpöpumpussa oli jotain vikaa, mutta onneksi kellarissa on vielä tuo öljypoltin ja öljyä säiliö täynnä, poltin vaan puhisemaan. Veimme sunnuntaina sitten laina-auton takaisin Tuusulaan autoliikkeeseen ja tullessa kävimme kaupassa Jumbossa. Vein samalla sen Thaimaassa lattialle pudonneen iPadin korjaukseen. Kylmää vaan riittää, tiistaina jo -19. Illalla sitten katselimme telkusta MM-lätkää, jonka Suomen nuoret voittivat :). Vaan olipa jännä matsi, minäkin siinä kutoessani toisella silmällä seurasin, en nääs välitä jalkapallosta enkä tuosta lätkästä. No, lätkää kyllä voin seurata, kun tulee näin tärkeitä matseja, mutta jalkapallo - EI!

Tuo pakkanen vaan kiristyy, tänä aamuna jo -26. Onneksi se alkaa viikonloppuna hellittää, pitäisi nimittäin tuo koira harjata. Nerosta lähtee ihan tukkoina karvaa, eikä tuolla ulkona oikein tarkene sitä harjailla. Pitäisi tilata myös kampaaja, taitaa tuo tukka nyt lähteä, sitä on meikäläisen päässä ihan liikaa harmiksi saakka! Joo ja sitten olen hukannut yhden puhelimeni, mitä uutta tuo nyt sitten on! Ei tuo muuten harmittaisi, mutta siinä puhelimessa on DNA prepaid-liittymä ja rahaa ladattuna viidenkympin verran. Ehkä on paras lopettaa sen etsiminen, se löytyy jos on  löytyäkseen. No, joku viisas voisi sanoa, että soita siihen, olen yrittänyt vaan taitaa siinä olla akku tyhjänä. Tarkoitukseni olikin vaihtaa sen sim-kortti parempi akkuiseen puhelimeen, mutta sitä ei nyt vaan mistään löydy, siis sitä puhelinta!

16.1.2016 lauantai

Niin se aika vaan menee liukkaasti! Edelliseen päivitykseen viitaten löysin sen puhelimeni ja sehän oli siellä missä pitikin. Siis sainkin vaihdettua sim-kortin toiseen paremman akun omaavaan

Lunta, lunta....

puhelimeen. Taas liikenteessä törmättiin ihmisten välinpitämättömyyteen. Odottelimme parkissa jossain Tammistossa ja näimme auton pysähtyvän suojatien eteen, niin eikös yksi Audi ajanut siitä ohi pysähtymättä, nainen ratissa, ikävä kyllä. Onneksi jalankulkija ei jäänyt alle. Sitten toisena päivänä näin kotona ikkunasta, kun nainen kurvasi tuohon Himmelitielle ja pysähtyi heti risteykseen ja puhelin korvassa. Sitten hän alkoi peruuttaa takaisin Yrttimaantielle ja oli ajaa jalankulkijan yli. Hetken päästä hän yritti uudelleen ja oli peruuttaa bussin eteen. Sitten kurvasi Hande kotiin sitä kautta ja nainen joutui ajamaan Himmelitien päähän kääntymään. Hande vähän ihmetteli auton toikkarointia ja kerroin hänelle mitä näin. Pitäisiköhän tuon kuskin vähän alkaa miettiä tekosiaan, onneksi ei kuitenkaan mitään tapahtunut - ja taas nainen ratissa!  Äly hoi, älä jätä! Joo ja nyt meillä on sitten lunta ja paljon. Olemme olleet täällä kotona kuukauden verran ja selvästi jo huomaa päivän pidentyneen, tosin kohta ollaan taas pimeässä mutta lämpimässä! Tilasin kampaajan ja ajattelin leikkauttaa hiukset ihan lyhyeksi. Sitten yhtenä iltana sain hepulin, otin otsalta nyrkkiin tukon hiuksia ja naps, nirhin sen poikki saksilla. Tein siis otsatukan ja kas kummaa, heti olo parani. Päätä alkoi juilia kaikki hiuspannat, päätä särki jne. Eipä särje enää ja kampaajani sitten siisti hiukseni ja taas mennään. Eilen laitoin sitten hiuksiin taas punaista väriä, olikin hiukset jo harmaantuneet parin sentin verran juuresta. Innostuin kutomaan huivia netistä löytämäni saksalaisen ohjeen mukaan. Se on vähän erilainen huivi ja laitan joskus siitä kuvan tänne. Kudoin sen bambulangasta, vaihdoin uuteen kerään ja huomasin niiden olevankin vähän eri väriä. Kudoin kuitenkin loppuun niillä langoilla, tuli vaaleampi raita keskelle, suurin piirtein keskelle. Voihan sitä hyvin pitää mökkihuivina, kokeilu kun oli. Olin pakannut yhteen matkalaukkuun jo kahta huivia varten kyseistä lankaa, mutta onneksi Seppo avasi sen laukun muun syyn vuoksi ja sain vaihdettua ne langat toisiin. Mitäs niitä Thaimaahan roudaisin ja taas takaisin! Kokeilen kutoa seuraavan huivin kevyemmästä langasta ja sellainen löytyi hyllystäni, mohairia. Saas nähdä tuleeko siitä parempi. Tänään olikin pakkaus hommia. Kaikki matkalaukut tuli pakattua ja vietiin ne kentälle huomisen lähtöön. Kolme matkalaukkua, joista yksi täynnä seuralle menevää tavaraa. Poistuessamme kentältä parkkipaikalle, oli juuri laskeutunut joku koneellinen hiihtoporukkaa. Siinä parkkiksen reunassa oli yksi Mese käynnissä ja porukka yritti saada takakonttia auki. Kuski neuvoi, että pitää kunnolla paukauttaa johonkin, jotta se aukeaa. Nainen teki niin ja kuinkas kävikään! Kaikki auton ovet menivät lukkoon, auto käynnissä eli avaimet sisällä ja jengi pakkasessa vähissä vaatteissa, pakkasta siis -19! Emme jääneet seuraamaan kuinka tuossa kävi, opiksi kyllä kannattaa kaikkien ottaa; auto sammuksiin ja avaimet kännyyn!
Kotona lämpömittarimme näytti jo eilisestä saakka -12 ja ulkona kyllä tuntui paljon, paljon kylmemmältä, kuten jo kentällä havaitsimme. Seppo vaihtoi siihen patterin, ei vaikutusta. Sitten hän avasi ikkunan ja tarkisti ulkoanturin. Se oli ihan lumen peitossa ja siirrettiin se sitten toiseen paikkaan pois lumesta. Kyllä se tuo lumi vaan lämmittää, mittariin hupsahti heti tuon lumen poiston jälkeen lukemaksi -19. Ilmankos ulkona tuntui niin kylmältä, kylmäähän siellä olikin.

Taas tulee pieni kirjoitus tauko. Tarkkaavaisimmat lukijat hoksasivat varmaan, että huomenna hyppäämme koneeseen matkalle lämpimään talvikotiimme ja siellä taas kirjoitan kunhan saan hankittua sen nettikortin....

20.1.2016 keskiviikko

No niin, täälläpä taas ollaan, kuin ei poissa oltuiskaan oltu!
Heikki vei meidät kentällä sunnuntaina ja lentokin lähti ihan ajallaan klo 18.30. Joutuisasti mentiin ja laskeuduttiin 25 minuuttia etuajassa. Perillä kentällä sitten etsiskeltiin tilattua taksiamme, vaan ei näkynyt. 45 minuuttia kävelimme aulaa edestakaisin vuorotellen, ei taksia. Sitten Seppo alkoi soitella Hanslankarille, ei vastausta. Odottelimme ja kävelimme vielä puoli tuntia ja sitten otimme kentältä taksin. Taksi maksoi 2500 bathia (n. 80 euroa), mutta kyyti oli kyllä hintansa arvoinen, kuski ajoi rauhallisesti eikä säntäillyt, kuten täällä on tapana. Taksissa ollessamme Jouni sitten soitti ja väitti kuskin olleen kentällä. Ei vaan näkynyt, olisiko ollut autossa torkuilla, kuten kuskit tapaavat odotellessaan tehdä, liekö sitten nukkunut reippaasti ohi tuloaikamme. Matkalla moottoritiellä olikin vähän ruuhkaa, tosin liikenne kulki kuitenkin ihan reippaasti. Saimme sitten ruuhkan aiheuttajat kiinni, ensi oli pikkuauto vilkut katolla, sitten 32 kaksikerroksista hienoa linja-autoa ja taas vilkkuauto. Enpä ole ennen noin pitkää bussiletkaa nähnyt, minneköhän olivat menossa. Sukhumvitille päästyämme neuvoimme kuskin perille. Bangkokin taksit eivät tunne Pattayan seutua lainkaan, joten on hyvä itse tietää minne on menossa. Perillä olimme siis jo klo 12, hyvään aikaan. Kämpällä purimme laukut, kauppaan ja samalla reissulla kävimme syömässä Sevillassa. Sevenissä ei ollut tarjolla minkäänlaisia nettikortteja, onneksi minulla on vielä se iän ikuisen vanha 2G-kortti ja se toimii hitaasti mutta varmasti. Ysiltä kaaduimme sitten sänkyyn.

aamu valkenee

Seiskalta heräsimme ja kävin pikku sateessa uimassa pihalla. Huomasimme, että suomi-puhelimemme ovat mykkänä, minun ilmoitti; Ei verkkoa ja Sepon puhelin; Hätätila. Kuulimme sitten Suomessa Soneralla olevan ongelmia, emme siis heti hätääntyneet. Seuraavaksi auto pesuun, matkalaukut seuralle säilöön, seuran kamat sinne käyttöön ja söimme maksaa kermakastikkeessa, nam! Jukkakin tupsahti seuralle ja sovimme menevämme hänen kanssaan huomenna syömään, koska hän lähtee sitten tuonne Hua Hinin suuntaan. Ostin toisesta Sevenistä nettikortin, jota en sitten koskaan saanut toimimaan ja lopulta muutaman päivän päästä leikkelin sen kiukuissani saksilla pikku pikku palasiksi, helpotti kummasti. Kortin ohjeet olivat thaiksi, englanniksi ja venäjäksi, kiva! Täällä seuralla ja muuallakin nuo suomi-ukot kertoo, että ihan helppo nuo sim-kortit asentaa, mutta suurimmalla osallahan on täällä nuo thai-eukot ja he ne laittavat toimimaan. Selvisi näet myöhemmin, että nuo kyseiset suomi-ukot eivät osaa yhtään mitään itsekseen, kun kyseessä on joku sim-kortin asennus tai tietokonejuttu! Välillä tiettekste tekis mieli kiljua!!! Seuralla on onneksi toimiva nettiliittymä ja sitä kauttahan sain Hepeltä viestin niistä Soneran ongelmista. Minua ei haittaa, vaikka tuo Sonera ei toimi, koska en käytä suomi-puhelinta täällä. Seppo taas on kuin maansa myynyt ja sitten hän aina huomauttaa, kun ihmiset ovat nykyisin älypuhelinten orjia, aina pitää sitä katsella. No, kukahan se meillä on se puhelimen orja! Sanoinkin hänelle, että jos jollain on tärkeää asiaa, niin thaikkunumeron saa Handelta. Siinähän nuo puhelin ja nettiharmit.

Keskiviikkona kävelimme Beach Roadille (n. 900 metriä on se matka), sieltä Soi Welcome 1:lle ja siellähän Jukka jo meitä odottelikin. Hyppäsimme lavalle ja ajoimme Beach Roadin päähän kalaravintolaan. Ruoka oli hyvää kuten aina, tosin tilaamani riisi jäi taas tulematta, en kyllä olisi sitä jaksanut syödäkään. Palvelu oli kyllä tällä kertaa täysin ala-arvoista, mikä oli kyllä kummallista. Yleensä palvelu on siellä reipasta, mutta nyt tarjoilijoita ei näkynyt ja he istuksivat peräpöydissä juoruamassa tai sitten seisoskelivat höpöttelemässä keskellä ravintolaa, ihan kuin asiakkaita ei olisikaan. Olisin tilannut vielä jäätelön jälkkäriksi, mutta jätin väliin, milloinkahan olisi lopulta tullut. Sitten hyppäsimme taas lavalle, jäimme pois siellä mistä tulimmekin ja kävimme seuralla katsomassa, olisiko tilaamamme juusto jo tullut, ei ollut. Joimme sitten kaffeet ja sain taas tsekattua netistä viestit. Sitten muumijunalla kotio.

21.1.2016 torstai

hauska pensas, kuin hattara

Rauhallinen aamu ja nukuin ihan kasiin asti ja Seppo heräsi vasta ysiltä. Enää ei ole aamuherätystä seiskalta, pitkätukka siivooja ei enää kieu tuossa alapuolella, ei kuulu vastapäisen talon rakennusmelua (talo valmis), mopot ei hurraa pihassa, kun toiseen ulosmenoon on laitettu portti.
Puolenpäivän maissa läksimme Sukkarin Tescoon ja ihan ensi MK:hon syömään. Sitten etsimme AIS:in myymälää, vaan sitä siellä ei ollut. Siis autoon ja ajo Big C:hen. Sieltäpä löytyi oikea myymälä, vaan olipa "kilometrin" jono. Päätimme sitten käydä ensin kaupan puolella ostoksilla ja paluumatkalla tsekata, josko jono olisi huvennut. Sattuipa tällä kertaa mukaani jääkaapin ovesta kauppalistakin, yleensähän se kiltisti odottelee siinä jääkaapin kyljessä kauppareissun ajan ja vajaan tunnin kuluttua kassalta lähtiessämme huomasimme AIS:in jonojen kadonneen. Pääsin siis suoraan tiskille. Kuukauden sim-kortti laukussa lähdimme kotimatkalle. Kotona kortti mokkulaan ja voi autuutta, netti toimii, vaan Sonerat ei!  Chattailin Soneran sivuilla jonkun virkailijan kanssa ja hän väitti vian olevan Thaimaan verkossa. Veivasin puhelimen asetuksia parikin tuntia, kunnes äkkäsin ottaa pois yhden täpän; automaattinen verkon valinta. Puhelin haki sitten kaikki verkot ja valitsin sieltä DTAC:in ja puhelimeni alkoi taas toimia. Seppokin kokeili puhelintaan, hänellä on puhelin, johon saa 2 sim-korttia ja thai toimi, Sonera ei. Kun hän siirsi suomi-kortin toiseen puhelimeen, se toimi ihan ok. Sitten kortti takaisin ja puhelin etsimään verkkoja manuaalisesti. Seppo sai tehdä sen 7 kertaa, ennen kuin oikea verkko löytyi. Koskaan aiemmin ei tämmöistä rumbaa ole puhelimiin tarvinnut tehdä, taitaa syy olla kumminkin Soneran ongelmissa, tiiä häntä. Kylläpä tämä tekniikka on ihmeellistä ;)

22.1.2016 perjantai

Tänään liikkeellä fillareilla. Ensin ajelimme tilaamaan hiustenleikkuun Sepolle Puntipalta (150 bathia, vajaa 5 euroa) ja saimme ajan klo 15. Sitten seuralle viemään pari pikku kylmälaukkua tilaamiamme juustoa ja maustekurkkuja varten. Täällä on kaupoissa ja toreilla myytävänä kurkkua ja tomaattia, mutta niissä on tosi paksu kuori ja ovat muutenkin mauttomia. Seuralla Risto tekee maustekurkkuja ja ne vasta hyviä on. Jätimme ne kylmälaukut seuralle, lähdimme sitten ajelemaan rautakaupalle ja

matkalla huomasin, että pyöräni mittarit taas toimivat, Seppo oli tehnyt niille jotain. On ihan kiva nähdä, kuinka kovaa ajaa ja kuinka pitkän matkan kunakin päivänä. Täytyy vaan rassata noita aivosoluja, jotta muistan miten mittarilukema nollataan iltasella. No, se on huomisen murhe! Rautakaupasta tarttui matkaan kaikkea pientä ja tarpeellista. Eihän fillareilla voi paljoa tavaraa kuljettaa - luulin! Sitten ajelimme Chayaprukkia alas rantaan päin ja Seppo pysähtyi mopokorjaamon eteen, josta on ennenkin ostettu jotain auton tarviketta. Hän meni katsomaan sieltä minulle kypärää Suomeen, kun sellaisesta olin puhunut ja joku sanoi niiden olevan mopokorjaamoissa edullisimmat. No, sellainenhan löytyi, avokypärä, valkoinen ja aurinkovisiirillä, jopa silmälasit mahtuivat sen kanssa päähän. Se maksoi 750 bathia (noin 29 euroa) ja Suomessa ne ovat aika kalliita, tutkin niitä viime syksynä, kun mopon ostin. Sitten taiteiltiin se kassiin ja pyörän etukoriin keikkumaan. Matka jatkui seuralle syömään, Sepon piti lähteä sinne parturiin ja minä menin tekemään sitä jäsenkortistoa kuntoon. Sen homman tehtyäni mietiskelin, jotta tuleeko Seppo seuralle vai ajanko Puntipalle, kas siinäpä pulmaa kerrakseen. Kello lähenteli jo neljää eli sulkemisaika oli jo käsillä, joten soitin Sepolle, mutta puhelimessa sopotti vain joku nainen thaikkua. Soitin hetken päästä uudelleen ja sama juttu. No, pakkasin sitten kimpsuni fillariin, kassi etukoriin, 2 kylmälaukkua ja se kypärä ja olin kuormakameli. Kyllä sitä roinaa siis fillariinkin saa ja pystyin jopa ajamaan sillä. Ajoin Puntipalle lasteineni ja Seppo oli  vielä hiustenleikkuussa. Ihan samalla hetkellä Seppo sitten tulikin sieltä ja joimme sodat siinä ennen kotimatkaa ja tasasimme hiukan tuota minun pyöräni kuormaa.  Kotona ajomittari  näytti 10.8 km, äkkiä sitä matkaa vaan kertyy. Illemmalla kävimme siivoamassa naapurin kämpän, laitoimme ilmastoinnin ja jääkaapin päälle, kun he huomenna tulevat tänne lomalle. Joo, ja sen mun thaikkupuhelin ei toimi, kokeilin monta kertaa ja saldoa siinä on. Päivällä se toimi ihan hyvin. Otin siitä sitten sim-kortin pois, putsasin hameen helmaan, laitoin takaisin ja niinhän se taas toimii. Eiköhän nämä puhelimien ongelmat jo riittäisi yhdelle reissulle.

23.1.2016 lauantai
Onnea Risto

Aamulla oli pihalla pullonkeräysauto ja Seppo lähti vikkelään viemään tyhjiä pullojamme, juggepurkkeja ja muita muoveja. Täällä kerätään kaikki pullot, muovit ja pahvit talteen. Ja taas oli yksi auto pysäköity pihaan automme viereen eli olimme taas jumissa, samoin oli eilen. Ei auta vaikka työntäisi autoa poispäin, tilanne on ihan sama, koska parkkis on umpikuja. Seppo taas managerintoimistoon ja sieltä kävivät kuvaamassa auton. Täällä kaikki ongelmat kuvataan, ei tule vastaansanomisia. Syksyllä laittoivat väärin pysäköityihin mopoihin renkaaseen lukollisen ketjun, jonka sai pois maksamalla sakon. Tämä siis meidän taloyhtiössä. Yksi syy miksi autot pysäköidään näin, on se kun thaikku ei osaa peruuttaa parkkiruutuun tai jos peruuttaa, on auto poikittain siinä. Pihassa on joka päivä myös Mini parkkeerattuna parkkiruutujen eteen poikittain, mutta se on niin pikkuinen auto, ja jokainen sitä sitten vain työntelee eestaas pois edestä, kun haluaa pois parkkiruudusta. Tämä on täällä joka paikassa ihan yleinen tapa. Autoon vain vaihde vapaalle ja auto sitten löytyy jostain. Tämä on lentokentän parkkipaikallakin on ihan yleinen juttu, olemme itse nähneet. Läksimme sitten iltapäivällä seuralle syömään rokkaa, fillareilla tietty. Sieltä sitten vähän matkan päähän Lealle ja Pertsalle kaffeelle. Ristokin sinne tupsahti sinne jonkun thaikkulaisen remontti Reiskan kanssa tutkimaan kylppäriremonttia. Vähän ennen pimeän tuloa hyppäsimme fillareitten selkään ja poljimme Chayaprukille ja sieltä Sukhumvitin kautta kotiin. Näin hämärässä ei ole terveellistä ajella niitä pikkuteitä, joita päiväsaikaan ajelemme. Pääsimme juuri ennen pilkkopimeän tippumista kotiin ja mitä taas näimmekään! Auto taas sumpussa! Siitä suivaantuneena Seppo talsi vartijan luo ja tämä tiesi kenen auto se oli. Hetken päästä auto siirrettiin ja Seppo vei meidän auton toiseen paikkaan parkkiin. Enää emme tuohon paikkaan autoa jätä, tapelkoot muut poispääsystä, se siitä ongelmasta!

24.1.2016 sunnuntai

Aamu valkeni, tai siis pimeni ukkoskuuron myötä ja vettähän taas tuli. Onneksi se loppui hyvissä ajoin ja lähdimme ajelemaan Lean ja Pertsan luo, nappasimme heidät kyytiin ja ajoimme saunalle. Tällä saunalla emme olekaan aiemmin käyneet ja seuran porukka käy siellä joka sunnuntai. Paikan omistaja kuskaa porukan, joilla ei ole omaa kulkuneuvoa, seuralta saunalle ja takaisin. Paikan nimi on Hi-Coff, eikä se ole kaukana meiltä. Sillä suunnalla emme olekaan ennen ajelleet autolla tahi pyörillä ja päätimme jonain päivänä mennä sitä seutua tutkailemaan fillareilla, näkyi ajoväylä olevan sopivan leveä. Itse saunan alue oli oikein mukava ja rauhallinen. Saunasta en tiedä, kun en käynyt, mutta uima-allas oli kiva ja aurinkoakin saattoi ottaa aurinkotuolilla. Tosin oli kovasti pilvinen päivä ja tosi mustia pilviäkin seikkaili taivaalla. Onneksi ne seilasivat ohi saunan, välillä aurinkokin pilkisteli. Siellä oli myös tosi maukasta ruokaa ja Lean suosituksesta tilasimme currykanaa. Kylläpä se olikin taivaallisen hyvää. Sitten lähdimme koluamaan rautakauppoja etsien kylppärin lattialaattoja Lean ja Pertsan kylppäriin. He ostivat kaikkea muutakin tarviketta sekä sellaisen pöydän, jossa oli lavuaari ja vesikraana eli jonkinlainen minikeittiö. Sitten veimme heidät kotiin ja ajoimme omaan kotiimme. Samantien lähdimme Naskalien kanssa oman pihan kuppilaan iltapalalle ja samalla vaihdoimme kuulumiset, koska he olivat juuri tulleet. Loppuilta sitten katseltiin telkusta Abu Dhabin golf-kisan päätöspäivää. Eikös siinä ole yhdeksi sunnuntaipäiväksi ihan tarpeeksi toimintaa!

25.1.2016 maanantai

Kello herätti puoli 7 aamutoimiin. Ja kuulkaa, kylläpä oli ulkona kylmä, +19 kovan kylmän tuulen myötä. Oikeastihan täällä oli, tai on vieläkin kylmä. Normaalisti täällä on aamusella +28 ja päivällä +30 tietämillä, joten tuo 19 on tosi kylmää. Lähdimme polkemaan seuralle pottuteatteriin puoli kasin maissa sortsit ja hihattomat paidat päällä. Kyllä nuo thaikut hiukan katsoivat meitä ja heillä itsellään oli vaatetta päällä ja paljon. Kieltämättä matka oli hiukan kylmä, pohjoistuuli on tosi jäätävä



jotain tekeillä mutta mitä

täälläkin, mutta kun ei ollut pitkähihaista mukana. Pitempi lahkeiset farkkusortsit olisi kaapissa ollut, mutta arvelin sään päivällä lämpenevän - väärin arveltu, kotimatka oli yhtä kylmää kyytiä! Kämpässä jätimme aamulla ikkunat ja partsin oven auki hyttysverhojen kanssa ja olipa kivan viileää tulla kotiin. Ilmastoinnit ja tuulettimet sai jättää jo aamulla pois päältä kokonaan. Uimaan ei kyllä tee mieli. Sitten iltapäivällä kävimme vielä Lean ja Pertsan kanssa vaihteeksi rautakaupassa! Ne alkavat olla meikäläiselle jo tosi tuttuja paikkoja.




26.1.2016 tiistai 

Aamulla jäätävä tuuli ja mittarissa +18. Seppo lähti aamulla Jonen kanssa Fordille kyselemään auton lommojen oikomista. Se olisikin ollut Chonburin keskustassa jossain. He kävivät sitten tuossa reilun kilsan päässä pikkupajalla ja saivat homman sovittua. Vietiin sitten yksi kärry seuralle ja samalla reissulla syötiin. Sitten kotiin ja tyhjennettiin autosta ylimääräisen tavarat rempan ajaksi sisälle talteen. Siinähän sitä ja uiminen on jäänyt pariksi päiväksi, kun on kylmää sekä tuulista ja taitaa tuo altaan vesikin olla jääkylmää, hrr!

27.1.2016 keskiviiikko

Aamupalan jälkeen veimme auton ysiksi tuonne pajalle. Sieltä sitten tallustelimme kohti kotia. Siinä aivan paja vieressä on rakenteilla, tai oikeastaan viittä vaille valmis kivan näköinen condo tai hotelli. Portilla oli siivooja harjaamassa hiekkoja ja usutti meitä pihalle katsomaan tarkemmin. Pikku

tie homma jatkuu...

toimistosta tuli ulos naishenkilö, joka esitteli meille hotellia. Eli se on apartamento hotelli, 6000 bathia eli noin 150 euroa kuukausivuokra, sisältäen telkkarin ja wifin. Sähkö ja vesi meni ohi korvien. Hän näytti meille sitten yhden huoneen ja se oli tosi iso studio, oikein kiva. Huoneita näkyi olevan ainakin 60 kpl. Sitten käpyttelimme apteekkiin ja sen vieressä näkyi olevan sellainen kännykkäkauppa. Siellä oli kaikenlaisia tarvikkeita sekä sim-kortteja joka lähtöön. Ulkona mainostettiin myös korjaus palveluita. Täytyypä joskus piipahtaa paremmin tutkimaan tarjontaa. Viime vuonna tien toisella puolella oli sellainen pieni kioski, jossa myytiin puhelimia ja sen sellaista, olisikohan tämä sama myyjä, ainakin kioski on hävinnyt. Sitten kotiin ja päätin kokeilla avantouintia, siltä tuo altaan vesi tuntui. Puolen päivän maissa tehtiin 10 kilsan fillarilenkki. Onpa mukava ajella tällä viileällä säällä pyörillä, tosin välillä sai polkea ihan tosissaan vastatuulessa. Illalla Seppo kävi Jonella katsomassa jotain maalijuttua ja hän hyppäsi fillarin kyytiin ja ajoi katsomaan autoa pajalle. Se olikin heti kohta valmis, maksun aika (4500 bathia, 113 euroa), fillari lavalle ja kotiin. Niin, täällä oli yhtenä iltapäivänä pihassa mekkalaa, mekin sen kuulimme. Juttu meni jotenkin näin; eräs venäläinen ajoi moponsa pihaan parkkiin, meni kotiinsa ja unohti mopon etulokeroon puhelimen ja lompsansa. Kun hän sitten asian huomattuaan, meni niitä hakemaan, olivat ne poissa. Toimiston valvontakameroissa näkyi, kun joku mies oli ne sieltä napannut. Sanotaan, että rikollinen palaa aina rikospaikalle ja nytkin kävi niin. Hänet huomattiin ja tivattiin kadonneita tavaroita. Mies (venäläinen myöskin) kielsi ottaneensa niitä ja uhitteli, että soittakaa vaikka poliisit. Niin manageri olikin jo tehnyt ja näytti sitten varkaalle kamaran kuvat, jolloin mies lähti pakoon. Hän pakeni tänne meidän päätyyn ja täällähän on tuo portti lukossa, eikä hän päässyt kiipeämään portin yli ja jäi kiinni. Jatkosta en enempää tiedä, kuin että mies ei asunut ollenkaan tässä meidän talossa. Tarinan opetus, älä jätä mitään tavaraa mopoon, fillariin tahi autoon.

28.1.2016 torstai
Onnea Jinny

30.1.2016 lauantai

Niin sitä meni pari päivää humpsahtaen. Torstaina käytiin tukussa hakemassa avustustarpeita tuonne Burman rajalla olevaan orpokotiin. Me emme sinne lähde, mutta meillä on iso auto ja sinne mahtuu paljoin tavaraa. Perjantaina kävimme kaupassa Tescossa ja täytyy sanoa, että kyllä Big C:n



tänään tämmöistä...

kauppatarjonta on paras. Seppo vaan usein haluaa Tescoon, koska sieltä on helpoin lähteä autolla kotiin. Kotimatkalla tilattiin autoon Fordilta joku lukon osa, enempää siitä en osaa kertoa.
Sepolla on muuten aivan kaamea yskä ja taitaa olla paree pitää tänään lepopäivä. Tarkoitus oli lähteä fillaroimaan, mutta se kyllä unohdetaan tältä päivältä. Kävin aamulla uimassakin ja taitaa siihenkin nyt tulla pieni tauko. Laitoin päivällä kananmunia kiehumaan munankeittimeen ja siinä samalla tyhjensin "tiskikonetta" eli kuivauslaatikkoa. Munankeitin oli keittolevyn päällä ja nostin kattilan kuivumaan takalevylle ja pirskatti, keittimestä tuleva höyry poltti käsivarteni sisäreunan. No, käpälä vesikraanan alle, mutta sieltähän tuli vaan lämmintä vettä. Siis vesipullo jääkaapista ja märkää pyyhettä käden päälle. Aikanaan sitten vaurio tuli näkyviin, noin 5 x 3 senttiä oli paloalue. Käymme illemmalla ulkona syömässä ja täytyy poiketa apteekissa, Sepolle yskänlääkettä ja minulle palovoidetta. Minulla on tietysti täällä mukana Bepanthenia, mutta juuri sitä väärää sorttia. Punaviivainen on liian paksua levitettäväksi, kun iho on arka ja siniviivainen on ohutta, juuri se mitä ei mukana ole. Onneksi täältä saa kumpaakin ja ehkä myyjälläkin on joku hyvä ehdotus siihen.
Iltapäivällä sitten kävelimme tuohon kotikadulle apteekkiin ja sieltä sain voidetta mukaan, Bepanthenia siellä ei ollutkaan. Tullessa kotiin kävimme syömässä tuossa oman pihan kuppilassa.
Huomenna pitäisi taas mennä Hi-Coffin saunalle, vaan katsotaan tilanne uusiksi aamulla.


31.1.2016 sunnuntai

Jäi sitten saunareissu Sepon flunssan vuoksi. Katsoimme parhaaksi pysyä pois saunan löylyistä ja

iltapäivällä kävimme fillaroimassa kympin kierroksen. Sää siihen oli mitä parhain, aurinko paistoi ja tuuli oli juuri sopiva. Paluumatkalla kävimme Sevillassa syömässä. Siinä se päivä meni rauhallisesti, jospa viikon päästä pääsisi taas golfaamaan, kunhan Sepon tauti paranee. Tuohon parvekkeemme eteen on tulossa jotain, ainakin sadevesiviemäreitä on kaivettu maahan ja kaiketi jossain vaiheessa siihen tulee joku päällystekin, betoni tai asfaltti, saa nähdä.