MAALISKUU

kyllä golf-kentät ovat kauniita

4.3.2016 perjantai



5. tii

Maaliskuu ja ensi kuun jälkeen onkin Suomessa jo kevät! Tällä viikolla olemme ajelleet kovasti pyörillä. Seppo sai ne lopultakin kuntoon, minun toimii taas kuin unelma, Sepon pyörässä on ollut hiukan viilaamista. Tosin minun pyöräni matkamittari kenkkuilee, saattaa tietysti siinä olla jo patterikin lopuillaan, sama patteri on tainnut olla jo lähes 10 vuotta. Välillä mittari näyttää nopeuden ja ajetun matkan ja välillä se näyttää nollaa. Mitä tästä opimme, emme enää ikinä ajele kaatosateella fillareilla. Keskiviikkona kävimme lätkimässä palloa 18 reikää. Oli kiva sää pelata, väkeä sopivasti, mutta meikäläisen peli ei mennyt kyllä ihan putkeen, 18 palloa katosi, ihan totta! Se onkin nyt uusi ennätys, joku vaan taisi olla tuolla korvien välissä pielessä. Onneksi sain taas ostaa palloja kioskilta, täällä ne eivät paljoa maksa. Tämähän on vain peliä

et oo tosissas, pitääkö mun muka herätä....

ja huonot pelit pitää vaan unohtaa ja katsoa seuraavaa peliä, muuten golfista ei tule mitään. Yksi asia on alkanut vaivaamaan mieltäni ja jopa Seppo äsken totesi, että tässä on nyt jotain outoa. Mehän aina keksimme täällä ihmisille omia nimiä ja tuossa vastapäisessä Amazonissa on "pyykkäri". Heidän parvekkeella on aina pyykkiä kuivumassa, ikkunat auki ja usein ikkunalla vielä tuuletin. Neljä päivää sitten sanoin Sepolle, että kuinka pyykkäri on lopettanut pyykkäämisen. Nyt parvekkeella on tuon neljä päivää roikkunut henkarissa yksi ainoa vaate, eikä mitään liikettä näy ja kämppä on ihan pimeänä sekä parvekkeen ovi auki kuten myös makkarin ikkuna. Kaikenlaisia ajatuksia on tulvinut mieleeni asiasta, mutta todellisuutta en tiedä. On tässä vielä kuukausi aikaa seurata asuntoa. Eilen sanoin Sepolle, että mihinkäs ponnarimies on kadonnut pikku tyttönsä kanssa (äiti on päivisin töissä). Päivällä ajelimme fillareilla tuon Amazonin vierestä ja kukas tulikaan vastaan. No, ponnarimies tyttönsä kanssa mopolla. Luultavasti he ovat muuttaneet tuonne Amazoniin, koska heidän kämppänsä parveke on ihan tyhjä ja asuntokin tyhjän näköinen. Se selittäisi, miksi asunto oli täynnä muovisia pakkauslaatikoita eli he olivat siellä odottelemassa toisen kämpän valmistumista. Tuo palo-ovi rapussa meidän oven vieressä on aiheuttanut hankaluuksia. Kun joku siitä kulkee, ovi sanoo tädäm eli paukahtaa tosikovaa. Päivällä sitä ei huomaa (siis haloo, emmehän edes ole sisällä päivällä) mutta yöllä siihen herää, kääk! Toissapäivänä Seppo tavoitti huoltomiehen ja nyt ovi liukuu tosi hiljaa ja äänettömästi kiinni, jes! Pitikö meidän muuten oikeasti sietää sitä monta vuotta, oma vika!

etsi koira - on se siellä

7.3.2016 maanantai

Loppuviikko meni taas siivoillessa, pyykätessä ja kävimme talon katolla kuvailemassa maisemia.  Tai no, lähinnä tuota peltihökkelikylää, kun sitä on nyt kovasti purettu ja ihmiset ovat häipyneet.

pikku söpöläiset

Pakkasimme myös valmiiksi yhden matkalaukun ja toiseen vain nakkasimme tavaroita, se pakataan sitten myöhemmin. Sunnuntai kului taas mukavasti Hi Coffin saunalla. Tänään oli se pottujen kuorinta ja sitä on vielä 2 kertaa jäljellä, pääsiäisviikolla eli meidän vika viikko jätetään väliin. Joo ja tuohon vastapäisen pyykkärin asuntoon ilmestyi valot, mutta pyykki roikkuu vieläkin parvekkeella, uutta ei ole ilmestynyt eikä ketään ihmistä ole näkynyt! Kävimme tänään päivällä tuossa ihan lähellä (Hi Coffin vastapäätä) katsomassa yhtä omakotitaloa. Voi vitsi, että osasi olla kiva kämppä ja aivan ihana keittiö! Myyjä vaan pyysi siitä ihan liikaa. Saas nähdä, tuleeko vielä joskus joku toinenkin kiva vastaan. Sen talon terassilla oli aivan ihanat 3 kissanpoikaa ja meidän sinne mennessä emo loikkasi jonnekin karkuun. Illalla kävimme vielä Sevillassa syömässä ja apteekissa. Kävimme kolmessa apteekissa, mutta ei ollut Sepon diabetes-tikkuja missään. Täytyy hakea Watsonilta, siellä on ainakin ollut niitä. Tässä vähän näkymää meidän kotikadulta:

kauppa

toinen kauppa

ja taas kauppa



iltatori

mopokorjaamo

henkien talo meidän pihassa

8.3.2016 tiistai



meidän piha

Aamulla haettiin Lea ja Pertsa kaupunkikierrokselle. Ensin menimme isolle Buddha-vuorelle pällistelemään erilaisia Buddhia ja sieltä Amiraalin näköalapaikalle, missä joimme myös kaffeet. Matka jatkui kelluville markkinoille ja siellä aikamme pyörittyämme ja tavaran paljoutta

Silver Lake

kelluvilla
markkinoilla

tutkiskeltuamme menimme syömään. Sen jälkeen suuntasimme auton nokan kohti Silver Lakea. Sinne olikin tullut ihan uusi tie ja tosi pitkään pyörittyämme löysimme vihdoin perille. Tulipahan samalla hieman ympäristöoppia. Vieressä olikin sitten taas se kultainen Buddha kalliossa. Paljon olikin siellä porukkaa turistibusseilla liikkeellä. Ja sieltä sitten hurautimme Jomtienille, Lea ja Pertsa kotiin ja me omaamme. Kiva päivä! Ja olipa kotona kiva yllätys, "pyykkärin" kämpässä oli telkkari päällä, ketään tosin ei näkynyt pyykeistä puhumattakaan.

iso Buddha

kultainen Buddha kalliossa



Lea ja Seppo, lue sininen kyltti,
siksi oli pakko ottaa kuva

kiva kahvila näköalapaikalla, ei sovi korkeanpaikan
kammoisille, kuppila käytännössä tyhjän päällä

11.3.2016 perjantai

panoraama Jomtienille näköalapaikalta

Keskiviikko ja torstai menikin sitten Hanslankarilla käydessä tilinpäätöksen myötä ja sitten laskun kanssa pankkiin. Fillaroimaankin ehdimme sopivasti. Perjantaina lähdimme taas golfaamaan. Aiempina vuosina on viimeinen golfpäivä yleensä ollut maaliskuun alussa, koska sitten täällä alkaa olla jo liian kuumaa pelaamiseen, se ei ole ollenkaan kivaa. No, kamat autoon ja menoksi. Perillä tulikin pikku yllätys, emme saanee golf-autoa, kääk! Kun kerran sinne asti olimme ajelleet, läksimme pelaamaan, tosin vain 9 väylää. Onneksi bägissäni oli minulle lippis, yleensä käytän vain aurinkolippaa, koska aurinko ei porota golfauton katon läpi ja lippis on meikäläisen inhokki. Peli

fillaroimassa jossain

sujui ihan mukavasti, thaikkuja oli vähän, ei siis ylisuuria ryhmiä, etupäässä kahden hengen ryhmiä ja falankeja oli nyt enemmän. Autopulan vuoksi osa käveli ja osa ajeli. Kuutosväylällä ylhäällä greenillä juoksenteli taas paljon apinoita, isoja sekä pieniä ja silloin pitää varoa. Aikuiset apinat voivat vaikka purra, jos menet liian lähelle pentua. Sepon pallo menikin liian liki poikasia ja hän käveli pallon luo mailoja kopsutellen vastakkain ja apinat kaikkosivat. Viimeinen väylä oli sitten meikäkäiselle pahin, kerta kaikkiaan ihan liian kuumaa. Onneksi olimme päättäneet tämän olevan vika peli tällä kaudella, kesällä sitten taas Revontuleen. Pelin loputtua kamat taas autoon, seuralle syömään ja sieltä kotio. Olipa sitten kova homma edessä; Seppo

vähän erilainen
panoraamakuva
Pattayalle

pesi kaikki mailat ja minä pesin lippikset, aurinkolipan, hanskat ja kaikkea muuta pientä. Ai niin, ihmettelin mistä golfhameeseeni oli tullut kuulakärkikynän jälkiä aamulla ja nyt illemmalla. Löysin sitten golflaukustani sen pahuksen kynän terä ulkona ja kun pidin laukkua sylissäni, kynä piirteli. Yritin sitten pestä väriä pois ja hiukan se lähtikin. Onneksi hame on sellainen armeijan vihreä, eikä jäljet siinä hyvin näy, varsinkaan jos ei tiedä sitä. Siinä sitä hommaa riittikin. Ja "pyykkärin" parveke on taas täynnä pyykkiä ja joka päivä. Olisiko se nainen ollut kipeänä tai jotain, siltä vähän vaikuttaa, mutta nyt näkyy taas olevan kunnossa. Sitten minua taas tympii nämä thaikkujen netti sim-kortit. Viime vuonnahan kortit takkusivat kaiken aikaa ja tänä vuonna ne ovat toimineet tosi hyvin - tähän asti! Ostin viime kuussa uuden kortin (30 päivän kortti) ja se toimi tasan 3 viikkoaja sitten poikki. Menin AIS:in toimistoon kuitin kanssa, mutta pahaksi onneksi olin ostanut kortin toisesta AIS:in toimistosta (kuka näitä kaikkia muistaa), enkä suostunut menemään sinne toiseen ihan toiseen ostariin. Ladattiin siihen sitten kuukausi lisää, maksoi 1000 bathia. Maaliskuussa olin ostanut myös yhden kortin, jotta netti toimisi kotiinlähtöön asti, vaan se kortti toimi tasan viikon. Kuitti kateissa, tähän kohtaan kasa ärräpäitä! Olen tullut siihen tulokseen, että minua on suorastaan kusetettu näissä korttijutuissa, kait ne myyjät saa jotain boonusta myytyään tyhmille ulkomaalaisille tonnin kortteja viikoittain. Ensivuonna hommaamme kiinteän nettiliittymän kämppään, maksoi mitä maksoi! Kuulin yhdeltä tyypiltä sen maksaneen 7000 bathia vuodeksi ja johan me olemme sen verran maksaneet näissä korttihömpötyksissä. Saas nähdä saanko tätäkään kirjoitusta tänne tallennettua. Kuvien latausta ei voi kuin haaveilla. Miten täällä jotkut mukamas tällaisilla samanlaisilla korteilla katsovat netistä jopa telkkarin ohjelmia, ihmettelen vaan! Olen joskus aiemmin kertonut, että tuossa talomme vieressä on tuo peltikattoinen hökkelikylä, jossa asuu etupäässä Kambodiasta ja Burmasta tulleita rakennustyöläisiä perheineen. Se kylä on vuosien mittaan vaan laajentunut, mutta nyt se on melkein kokonaan purettu maan tasalle. Laitan tänne kuvan, kunhan nämä koneet taas toimii kunnolla. Tai no, pitää ensin ladata kamerasta ne kuvat, odottelen ensin sitä inspistä!

peltihökkelikylä lokakuussa 2015 ja

maaliskuussa 2016

16.3.2016 keskiviikko
Onnea Paula

Juu, taas tämä SIM-korttikaameus jatkuu, liian hyvin nämä kortit tällä kaudella toimivatkin. Toinen kortti (se ihan viikon toiminut) on ihan mykkä ja toistakin pitää käytellä säästeliäästi, en viittis enää hakea uutta. Ei tässä oikeen mitään olekaan tapahtunut. Sunnuntaina iski meikäläiseen vatsatauti ja koko päivä menikin sitten sängyn pohjalla. Sinne meni Hi Coff-päivä uima-altaalla, hitsi vie! Seppo sitten hoiteli omia hommiaan, joita ei muka ikinä kerkee eli riehui valkoisen maalin ja pensselin kanssa kämpässä ja teki jotain auton korjaushommia. Miten sitä unta riittikin sunnuntai aamusta maanantai aamuun. No, maanantaina taas kuorimaan ja enää on yksi maanantai kuorimisineen. Pääsiäisviikolla kieltäydyimme kuorimisesta ja onhan se viimeinen viikko täällä ja silloin jo torstaina lähdemme kohti kotia. Jee, sitä odotellen! Tiistaina hyppäsimme

meidän talon portti

fillareiden selkään ja Beach Roadin Kasikorn pankkiin maksamaan pari laskua. Matkalla ostimme tuliaisiksi kassillisen erilaisia hedelmiä. Ai minnekö,  kohta selviää! Sieltä takaisin ja menimme Lean ja Pertsan luo syömään, sinne siis ne tuliaiset! Siellä se päivä hurahti jutellessa ja syödessä ihania valkosipuliperunoita ja jauhelihapihvejä sienikastikkeen kera. Mistä tuo Lea arvasi, että olen suunnitellut kotiin päästyäni heti tekemäni jauhelihapihvejä! Illaksi sitten pyöräilimme kotiin. Kävin myös altaalla uimassa, mutta se ei ole enää kivaa. Täällä on nyt niin kuumaa, että tuo altaan vesikin on kuumaa, hiki tulee uidessa. Täytyy käydä altaassa heti aamusella, kun aurinko ei ole vielä porottanut vettä kuumaksi. Tosin altaalla päiväsaikaan näkee, kuinka täällä tuo parin viikon lomaporukka vaihtuu. Vakiporukka vaan koko ajan pienenee, muuttolinnut muuttavat taas kesäkoteihinsa.
Tänään keskiviikkona olo on ollut vielä vähän hutera, huono olo. Olen kyllä yrittänyt juoda kovasti muutakin kuin vettä. Aamulla läksimme kauppaan, listallani oli joitain juttuja. Tyhmyyksissäni sanoin Sepolle, että kyllä tuo Tescokin kaupaksi käy, se kun on siinä ekana hollilla. Siitä tyhmyydestä sitten kärsin. Vettä saimme, sodaa sekä leipää, mutta minun jutut jäi saamatta. Sitten kamat kotiin ja juuri ja juuri auto mahtui pihaan. Pihasta puheenollen, vartija pyöri koko päivän pihalla etsien jotain ja tarkkaillen ihmisiä. Hengähdimme hetken kotona, vesien raahaaminen nimittäin käy kyllä työstä. Lähdimme sitten fillaroimaan seuran suuntaan ja Seppo kysäisi

olen mää yhden huivin
saanut valmiiksi

hiustenleikkuuta Puntipalta ja pääsikin sinne heti. Minä menin viereiseen apteekkiin ja siellä olikin myyjänä sellainen vanhempi pappa. Ostin kaikenlaista ja täällä tavan mukaan joka ostos kirjataan vihkoon ja sitten vasta lasketaan lasku. No, tämä pappahan ei sitten nähnyt niitä hintalappuja, joten minä kävin jokaisen tuotteen katsomassa ja kerroin hinnan. Lopulta saatiin luvut laskettua laskukoneelle, mutta sitten tulikin tenkka poo! Pappa ei osannut laskea palautusrahoja. No, minä sitten miinustin koneella antamani rahan ostoksista ja pappa oli niin tyytyväinen. Selvisi, että apteekkia pitääkin papan tytär, joka oli jossain asioille ja pappa tuurasi. Ehdin vielä juoda yhden sodan siinä Seppoa odotellessa. Sitten ajelimme seuralle syömään lohisoppaa. Kiva, kun siellä näki vielä tuttuja. Yleensä emme käy seuralla syömässä keskiviikkoisin ja lauantaisin, koska siellä on julmetusti väkeä ja meteli sen mukainen. Nyt on väki vähentynyt ja on ihan kiva käydä sopallakin. Kotimatkan varrelle tuohon Chayaprukille on ilmestynyt uusi fillarikauppa ja kävin siellä katsomassa pyöräilyhanskoja. Vanhoissa on repeämä ja olisi kiva saada uudet käyttöön. Siellähän niitä oli ja yhdet ostinkin, maksoivat 580 bathia ja kun annoin myyjälle tonnin, sain 500  takaisin. Ne maksoivat siten siis 500 bathia eli noin 12.5 euroa. Alkuun en pitänyt fillarihanskoja, mutta nyt olen huomannut, että niillä saa paremman otteen ohjaustangosta, varsinkin kun kädetkin täällä hikoaa. Tänne on ilmestynyt noita fillarikauppoja huimasti lisää, kun pyöräily on täällä yleistynyt, niin falankien kuin thaikkujen keskuudessa. Hyvä niin, ei tarvitse kaikkia tarvikkeita Suomesta raahata! Hurautimme sitten kotiin ja edelleen pihassa partioi vartija. Kävin kuitenkin

yksi verkkokassikin valmistui, tosin
en ole siihen tyytyväinen, ei ollut
sopivan kokoisia puikkoja,
liian paksut, teen niitä sitten
kotomaassa lisää

uimassa ja pihassa olikin jo 2 vartijaa, remonttireiska ja manageri. He olivat altaan toisella puolella, enkä viisinyt lähteä sinne ottamaan selvää asiasta. Jotain he kait ovat etsimässä, olisiko valvontakameroissa ollut jotain hälyttävää, joku tehnyt jotain ja nyt valvovat jonkun jutun tekijää, en tiiä, tuli vain mieleen! Kuten huomaatte, ei ole tullut kuvien lataus inspistä, osittain sairastumisen vuoksi. No, kyl mää viel! On tässä täysin kyllästytty thain kieleen, vaihdoimme uutiskanavaksi espanjan kanavan. Siellä olikin heti uutisia Suomesta; pitkä juttu Nokiasta ja sitten kerrottiin Hurstin leipäjonoista. Että silleen! Hetki sitten katsottiin BTV:n omia uutisia Pattaya/Jomtien seudulta. Ruutuun tupsahti taas yksi itsarin tehnyt, yleensä ne hyppäävät korkealta asunnostaan alas. Niitä on täällä ihan joka päivä. Tämä vaan sattui silmään, kun näyttivät suomipassin. Täällähän sitten näytetään kaikki mitään peittelemättä eli siinähän näkyi isolla FIN ja miehen nimi henkilötietoineen. Hän oli jättänyt asunnon pöydälle ruotsinkielisen viestin jollekin tutulleen, Jag orkar inte mera, enempää en ehtinyt lukea. Tämä on täällä hyvin tavallista; viina, naiset ja rahat loppu. Sekin on täällä kummallista, että aina kun sattuu joku onnettomuus, paikalla on aina kameramiehet, sitten vasta poliisi ja ambulanssi. Joo, jospa nyt lopettaisin taas tällä erää. Kello  on täällä jo puoli seitsemän iltasella ja aamulla pesin hiukseni. Miten se tähän liittyy? No, aamusta asti hiukseni ovat olleet saparoilla (pyöräilykypärä ei muuten mahdu päähän) ja pitäisi varmaan aukaista saparot ennen kuin koko tukka homehtuu. Täytyy siis antaa kuivua, hiustenkuivaajaan en koske! Tukka saa täällä muutenkin liikaa kyytiä, tuuli, merivesi tai siis meri-ilmasto, aurinko jne.

koiranpentuja

husky

emo poikasineen

kaloja, noin puoli metrisiä

lisko

kylläpä nukuttaa...

22.3.2016 tiistai

Kylläpä taas aika menee vauhdilla. Torstaina Seppo lähti muiden mukana Hillille seuran uusien tilojen suunnittelukokoukseen. Minä pesin sillä aikaa kämpän ikkunat paitsi makkarin ikkunat jäi ulkopuolelta pesemättä. Sinne en uskaltanut yksin kuikuilla. Ikkunathan aukeavat sivuille liukuovina kuten partsin ovetkin. Perjantaina teimme treffit Vimonin ja Atskin kanssa ex-Carrefuriin. Kävimme syömässä ja shoppailemassa. Sieltä ajoimme taas kovassa ruuhkassa kotiin. Ai

Jussi ja Iines

niin, siellä Suomessa ei ole liikenneruuhkia, ei! Jos joku väittää muuta, tulkoon tänne ajelemaan! Illalla siivosimme sängyn alustan ja lykkäsimme golf-bägit sinne odottamaan ensi syksyä. Lauantai hujahti ja sunnuntaina emme lähteneet saunaan. Oli kaikkea muuta ja välillä on kyllä ihan hyvä ottaa vähän rennommin. Nyt on 2,5 matkalaukkua pakattu, tuliaiset ostettu eli hyvällä mallilla. Autolle ei olla vielä saatu katospaikkaa, saas nähdä kuin käy. Illalla kävimme oman pihan kuppilassa syömässä ja voi harmi, kuppilan tarjoilija/kokkimies lähti pois tai oli siis tänään viimeistä päivää. Onneksi kävimme siellä syömässä ja ehdimme hyvästellä hänet. On niin vähän asiakkaita ja palkka on kolmanneksen pudonnut, hän kertoi. Kuppilan pitäjä, joku arabi olisi jo laittanut koko kuppilan kiinni, mutta on maksanut niin paljon vuokraennakkoa, ettei kuitenkaan sulje sitä. No, henkilökuntana on nyt nuoria likkoja, joita ei oikeen voisi häiritä. He kun vaan näpläävät kännyköitä, kuten kaikki nuoremmat täällä. Samaan olemme täällä törmänneet aiemminkin. Se siitä palvelusta! Maanantaina oli taas kuorintapäivä, viimeinen tällä erää. Siinä kuoriessamme putkahti seuran ovelle 2 miestä ja he tulivat mukaan kuorimaan, jes! Potut olikin sitten nopsaan kuorittu (50 kg pottua, 10 kg porkkanaa ja 5 kg sipulia) ja oli kivaa juttuseuraa. Nämä miehet lupasivat tulla ensi syksynäkin kuorimaan ja toinen heistä on kova leipomaan karjalanpiirakoita, aina vaan paranee. Seuralla on aina tarvis ylimääräisistä näppäristä käsistä! Päivällä menin sitten altaalle pariksi tunniksi loikoilemaan ja uimaan. Tänään tiistaina läksimme Big C:hen hakemaan taas uutta sim-korttia. Meillä on nyt näitä voimassaolevia kortteja jo 3 kpl, jospa nyt joku joskus toimisi. Saattaa olla, että nämä meidän mokkulatkin ovat jo vanhentuneet ja siksi tökkivät. Kävimme myös korttikuppilassa syömässä ja haettiin kaupasta jotain pientä,

omalla altaalla

etupäässä hedelmiä. Sitten kotiin ja pihassa oli kuin olikin taas vapaa aurinkotuoli, kävin heti sen varaamassa. Nyt on pihassa paljon tuoleja vapaana ja huomasin täällä olevan tosi paljon thaikkuja lomalla eli kouluissa on nähtävästi kesäloma meneillään, paljon kouluikäisiä näkyy

Sevilla

talossa. Thaikkuperheet eivät makaile altaalla vaan ovat kovasti menossa sinne tänne. Ja tuo piha, sehän on täynnä autoja, hyvä kun sekaan mahtuu. Seppo taas jotain touhusi auton luona ja minä makoilin taas pari tuntisen seuraillen "termiittijoukon" touhuja.  Kai muistatte keitä kutsumme termiiteiksi?  Illemmalla läksimme vielä Sevillaan syömään ja siellähän oli myös taksi-Marko ja vaihdoimme pakolliset tärkeät juorut. Palatessamme huomasin kotipihalla yhden jutun ja sanoin Sepolle, että joutuin autoon. Oli siis meidän vakipaikka katoksessa vapaana. Päivä siis päättyi tosi mainiosti. Nyt on auto paikoillaan, eikä se siitä siirry ennen syksyä. Tosin se pitää vielä kääntää nokka kohti pihaa, se ajettiin vaan äkkiä nokka kohti muuria. Auto on jätettävä juuri toisin päin, koska silloin auton takapyörät ovat pikku luiskassa ja auton perähiukan alaspäin. Sadevettä menee hiukan auton takakonttiin ja perän ollessa alaspäin valuu vesi ulos. Niin ja paljon onnea Sinille tänne Thaimaahan hääpäivän johdosta!

bensan ja dieselin hintoja, täällä hinnat
vaihtelee päivittäin, tuo ylimmäinen on
dieselin hinta ja alimmaiset bensan

24.3.2016 torstai    Rauhallista Pääsiäisen aikaa kaikille

Keskiviikkona kävimme fillaroimassa ja kylläpä nyt onkin kuumaa! Illalla Puurulat (Agapen lasten päiväkodista) kävivät hakemassa 2 rullapatjaa lasten päiväunosia varten. Ne oli sellaiset rullattavat ohuehkot patjat, jollaisia täällä ainakin maaseudulla käytetään nukkumiseen ja päiväksi rullataan pois tieltä. Ne ovat olleet meillä jemmassa sängyn alla jo kolme vuotta ja totesimme ettemme tarvitse niitä. Annoimme ne sitten hyväntekeväisyyteen. Agapehan toimii paljolti avustusten varassa. Huomasimme myös pihakuppilan olevan suljettuna, ainakin tänä iltana. Tänään torstaina läksimme ensin fillareilla seuralle ja siellä Seppo teki jotain pikku korjausjuttua. Jätimme pyörät sinne parkkiin ja hyppäsimme lavan kyytiin suunta "isolle kirkolle" eli Pattayalle. Moskovan asemalla hyppäsimme lavalta ja läksimme kävelemään ylös katua nimeltä Tai ja menimme Pattaya Beauty Shoppiin ostoksille. No, Seppo kyllä istuksi sillä aikaa jakkaralla, häntä ei jostain syystä tavarat kiinnostaneet! Kaikkea kivaa ja tietysti tarpeellista kerääntyi koriini. Sieltä kävelimme vielä vähän matkaa Tukcomille ja kävimme leivoskahvilla Starbruksissa, vähän oli hintavaa, mutta hyvää ja cappuccinokin oli oikein tehty. Kiersimme vielä hetken ostosparatiisissa eli Tukcomin käytävillä ja kerroksissa katselemassa tavarapaljoutta. Siellä on yksi kerros mobiletavaraa, toinen puhelimia, sitten kameroita jne. Emme ostaneet sieltä mitään. Olisin kyllä tarvinnut puhelimeen tarvikkeita, mutta eihän minulla vielä ole sitä uutta puhelinta, niin enpä vielä ostanut. Puhelimen olen jo valinnut, mutta mielihän voi vielä muuttua siellä kotomaassa, ensi syksynä sitten uusi reissu Tukcomiin. Hyppäsimme lavalle ja ajoimme Moskovan asemalle eli Pratamnak Roadin ja Tain risteykseen, sieltä Jompparille ja seuralle syömään. Siellä sitten taas uusien tilojen suunnittelua ja muu porukka lähti Hillille kokoukseen, Seppo jäi tällä kertaa pois, kun ei viitsinyt lähteä sinne asti fillarilla, autohan on ja pysyy parkissa. Fillareilla sitten kotiin ja iltasella kävelimme vielä Sevillaan iltapalalle. Olisihan tänä iltana näköjään ollut tuo omakuppilakin taas avoinna.
Seppohan on joka vuosi Pitkänäperjantaina hoitanut metsästysseuran pilkkikilpailujen makkaran grillauksen Hankasalmella, vaan tänä vuonna olemmekin täällä. Nyt Hande ilmoitti lähtevänsä mökille Pääsiäiseksi hoitamaan faijan hommia. Siis makkarahomma onkin nyt Handen homma, hyvä juttu!

29.3.2017 tiistai

Nyt on sitten fillaroitu joka päivä, kun sitä autoa ei voi enää ottaa katoksesta, muuten paikka on menetetty. Hi Coffin saunallekin ajoimme sunnuntaina pyörillä, sinne on matkaa 4 kilometriä meiltä. Tietty tuli kaamea sade juuri, kun sinne pääsimme. Oli taas Sukkari tulvinut, onneksi olimme tällä kertaa korkealla. Saunalla sitten onneksi sade loppui, mutta aurinkoa ei tällä kertaa näkynyt. Uima-altaan vesi oli tosi lämmintä ja kun tuli altaasta ylös, olikin ihan vilu! Alkuviikko menikin sitten kaiken maailman asioiden hoitamisessa, lakiasioita, pankkijuttuja, kämpän myrkytystä ja tänään illalla vielä tein lähtöselvityksen ja tulostin ne paperille. Pyykkiä on raahattu pesulaan kolme isoa kassillista ja viime hetken ostoksia tehty. Huominen vielä hortoillaan kaikkea, fillarit pitää pestä ja raahata sisälle ja torstaina lennetään kotio. Luultavasti kirjoittelen tänne taas kotomaassa harvakseltaan. Näin taas tämäkin talvi täällä meni. Onkin jo korkea aika päästä sinne kotimaahan vilvoittelemaan, täällä kun on nyt todella kuumat säät! Heippa ja jatketaan myöhemmin :)



.....