JOULUKUU

9.12.2018 sunnuntai

Taas on fillaroitu ja laukattu rautakaupoissa. Seppo väsäsi Seuralle vielä yhden vesikraanajutun. Seppo rikkoi yleismittarinsa ja yritimme ostaa Thai Whatsadusta uutta sellaista, vaan kukaan ei siellä ymmärtänyt. Sitten äkkäsin googlata kännystä laitteen kuvan ja jopas löytyikin nopsaan. Kävimme Pattiksella hakemassa Sepon rillit ja kävelimme rantaa pitkin lava-asemalle. No, seuraavana päivänä eli Itsenäisyyspäivän aamuna huomasimme toisen linssin olevan irti, ei muuta kun taas Pattikselle korjauttamaan niitä. Nyt olikin Jompparilla hiukka ruuhkaa, koska alkoi Jet Ski-kilpailut. Lasit saatiin korjattua ja illalla Seuralle juhliin. Olipa reilusti porukkaa ja ruoka oli tosi hyvää. Kotona olimme jo kympin maissa, muut jäivät vielä Seuralle tanssahtelemaan. Perjantaina rantakamat kasaan, Lea ja Pertsa kyytiin ja rannalle Baan Amphur Beachille. Olipa siellä taas tyhjää rantaa ja mukava vaan lötköillä, aika vaan meni tosi nopsaan. Rannalle tuli autolastillinen koululaisia, taisi olla ulkoilupäivä heillä. Taivaalla kulki koko ajan ees taas tummia pilviä, mutta ei jaksanut sataa. Kotimatkalla huomasimme Jompparilla sataneen reippaasti.
Alla koululaisten touhuja rannalla:

kilpailu, kuka osuu jalalla korkeimmalle naruun, ei siis

korkeushyppyä kuten meillä

rantajalkapalloa

vesileikkejä

ja kimaltava meri

11.12.2018 tiistai

Tescon parkkipaikalla ruuhkaa

Sairas, sairaampi, huh huh! Menihän sitten eilispäivä sängyssä maaten, mikä lie ollut tauti. Illemmalla oli jopa kova ukonilma ja kaatosade, en kyllä kuullut moista! Tänään jo hiukka parempi olo ja lähdimme sitten Tescon kautta Seuralle neulekerhoon. Oli pakko lähteä, koska muuten siellä olisi ollut liian vähän väkeä, osa Changillä retkeilemässä ja yksi pakkailemassa kotimatkaa varten. Tescossa olikin sitten parkkiksella ruuhkaa, lehmälauma pällistelemässä autoja. Neulekerhossa meitä oli onneksi 5 henkeä, joka kerran tulee uusia! Siellä vähän söinkin, vaikka ei ruoka oikein vielä maistunutkaan! Kyl se tästä taas iloksi muuttuu!

siinä ne kaikessa rauhassa pällisteli autoilijoita

14.12.2018 perjantai

kalastajia

Vähän vielä tuntuu olo sairaalta, mut kyl se siitä! Eilen oltiin taas Lean ja Pertsan kanssa Baan Amphurin rannalla. Ei haitannut, vaikka oli vielä vähän hutera olo, lepolassessa oli helppo makoilla ja meressä pötkylällä kellua! Vesipullojakin oli reppu täynnä, tai ainahan niitä on repussa, oli sitten tilanne mikä hyvänsä! Kotona kävin vielä reissun jälkeen altaassa ja olipa tosi kylmä vesi, hrrrr! Manageri, vartijat ja pihamiehet kantoivat tikkaita ja kaikenlaisia laatikoita, juu-u, jouluvaloja alkoivat ripustella. Tänä aamuna kävin täyttämässä vesipullot ja ne peijoonit laski vedet päälleni! Olivat halpuuttaneet Prisman tyyliin veden hinta, en tiennyt! Vielä toissapäivänä vesipullon täyttö maksoi 2 bathia ja tänään sai yhdellä bathilla 1.5 litraa. No, pulloon mahtuu reilu puolitoista litraa ja näin ollen loput vedet roiski minne sattui. Vastedes on siis otettava bathilla vajaa iso pullollinen. Missään vaan ei ollut tiedotetta, kuinkahan moni tekee aluksi tämän mokan!

joulukatu

Sitten Vai-asiaa! Vai on Thaimaalainen kiitos tai tervehdys, kämmenet yhteen, sormenpäät leuan tasalla ja päällä  pikku kumarrus. Jos nostat kämmenet otsan tasalle, olet Buddhan luona tai olet tavannut kuninkaallisia. Tässä se ulkomaalaisten tekemä virhe onkin, älä koskaan nosta kämmeniä leukaa ylemmäs! Joskus näkee falankien nostavan kämmenet otsaan vartijalle, kaupan kassalle, taksikuskille jne. Ulkomaalainen on aina ylempänä oleva (ei koske Buddhaa tai kuninkaallisia) eli ei ikinä saa tervehtiä näin, alennat itsesi! Aiemmin kerroin mopokolarista, siinä nuori tyttö pyyteli toiselta vanhemmalta mopokuskilta anteeksi nostamalla kämmenet silmien korkeudelle. Olen kolmelta ihmiseltä kuullut ettei ulkomaalaisen kannata tehdä Vai-tervehdystä lainkaan, koska he eivät sitä kuitenkaan osaa oikein. Yksi näistä oli Thaimaalainen tyttö, toinen oli thaikielen opettajani Suomessa ja kolmas Vierulan Risto, joka täällä vuosia asuttuaan tuntee maan tavat ja puhuu thaita kuin tyhjää vaan. Me emme siis tee koskaan Vaita! Suomessahan, jos saat esim. lahjan, otat sen vastaan ja sitten kiität, täällä tehdään ensin Vai ja sitten otetaan lahja vastaan. No, onhan se vaikea tehdä Vai, jos kädessäsi on jotain! En tiedä ymmärsikö kukaan taas sepustustani! Joskus näkee jonkun ulkomaalaisen nostavan kämmenet jopa pään yläpuolelle, nolottaa ihan tuon ihmisen puolesta, pitäisi ottaa selvää asioista, koska paikallisetkin nolostuvat tuollaisesta, mutta eivät sano mitään!
Meilläpä on täällä uusi suosikki tv-ohjelma golfin, Eurosportin ja uutisten lisäksi, ette sitten naura, se on Late lammas! Se on hauska, ei tarvitse tekstiä, kun siinä ei edes puhuta, eikä näyttelijät ole opetelleet puhumaan thaita! Suurin osa elokuvistahan on päälle dupattuja, eikä niitä voi katsella, englanninkieliset ovat taas äänenlaadultaan tosi surkeita!

22.12.2018 lauantai

meidän paratiisiranta

Hei haloo, mihin tämä aika oikein kiirehtii! Olen taas pari kertaa vedenhakureissulla kastunut, ei vaan jää mieleen laittaa automaattiin vain yksi bathi. Tosin kaikki kolikot eivät koneeseen kelpaa, mittari näyttää yhtä bathia, mutta sylkee kumminkin vettä kahden bathin edestä. Koko ajan pitää olla

riippukeinu rannalla

valppaana ja sormi pysäytysnapilla! Sitten vähän puhelin asiaa. Sepolle on tullut viime aikoina paljon tekstareita thaikkupuhelimeen, mutta kirjaimet ovat ruutuja, koska puhelin on suomalainen tai joku, ei thaimaalainen. Sitten alkoi puhelin soida monta kertaa päivässä samasta numerosta ja kuvittelimme sen olevan joku myyntijuttu. Lopulta Seppo vastasi, kuului thai kieltä ja Seppo vastasi ettei puhu thaita. Hetken päästä tuli englannin kielinen tekstari ja Seppo kiinnitti huomiota sanoihin to day. Nappasin puhelimen ennen kuin Seppo kerkeää poistaa viestin, se muuten käy häneltä tosi nopsaan ja selvisi, että numero lakkaa toimimasta tänään klo 15, jos jotain ei tee. No, vikkelästi kuteet niskaan ja suunta Tescoon, sielläpä ei ollutkaan Dtacin toimistoa ja jatkoimme matkaa Big C:hen. Siellä lykkäsin puhelimen viesteineen virkailijalle ja hän varttitunnin jotain koneilla näpräsi ja saimme uuden sim-kortin. Eli ymmärsin, että Dtac tekee jotain hertsimuutoksia ja vanhat kortit lakkaavat sen myötä toimimasta.

liskokin kävi nurkilla

Onneksi tuli se ymmärrettävä tekstiviesti lopulta, muuten oltaisiin kyllä oltu ihmeissään vähän aikaa. Tätä se kielimuuri tekee, onneksi kaikki selvisi! Olemme kovasti ajelleet fillareilla ja yhtenä päivänä menimme MK:hon aikomuksena syödä bananasplitit. Vaan kumma juttu, vaikka olemme banaanimaassa, vastasi tarjoilija no hääv bananas! Ei muuten ole ensimmäinen kerta kun näin tapahtuu. Pitäisikö ensi kerralla ostaa banskuja torilta ja antaa tarjoilijalle keittiöön vietäväksi! Olemme myös käyneet kerran viikossa Lean ja Pertsan kanssa tuolla tyhjällä Baan Amphurin rannalla, neulekerhokin on kokoontunut Seuralla aina tiistaisin ja se on tosi kiva juttu! Saa samalla höpistä naisten juttuja! Eilen kävimme Arjan ja Jukan kanssa Pergolassa syömässä. Taisi kyllä olla meikäläiselle viimoinen kerta siellä, rotta juoksenteli pitkin poikin ja taisivat keittiössä antaa sille ruokaakin, yäk! Mitä lie tauteja sellaisetkin levittävät! Sieltä tallustelimme JP:lle olusille, Arja ja Jukka asuvat siellä. Yöllä tilasin taas Grab taksin ja kylläpä se on helppoa. Puhelimella vaan määränpää ja puhelin itse, tai siis se ohjelma etsii

olisko työturvallisuudessa jotain

huomauttamista

lähtöpaikan ja ilmoittaa hinnankin. Puhelimesta voi myös seurata missä auto kulkee, se näyttää auton merkin, kuljettajan kuvan ja jopa puhelinnumeron. Kai näitä ohjelmia on siellä Suomessakin jo! Täällä en kulje enää millään muulla pimeällä, valoisalla on eri juttu. Auto tuli ja se oli sellainen iso Toyotan maasturi, en muuten meinannut päästä sen kyytiin, oli niin korkea auto! Tänään oli taas siivousaamu ja sen jälkeen läksimme Makroon, paikallinen tukku, ostaman Agaben lastenpäiväkodin huomisen joulujuhlan lahjoja. Emme me omilla rahoilla niitä ostaneet, Seuralla on lipas, jonne ihmiset laittavat rahaa ja niillä me ne lahjapussit teemme. 2 kärryllistä tuli tavaraa, veimme ne Seuralle ja siellä purimme kaikki muovikääreistä ja pakkasimme niistä 120 lahjapussia. Onneksi apuna olivat Anita ja hänen miehensä Antti. Jossain vaiheessa Chrisse toi minulle pyyheliinan sanoen ettei minun tarvitse hikeä pyyhkiä mekkoon! No, niinhän olin tehnytkin, olipa huomaavaista häneltä! Paketit saatiin sitten Veikon avustuksella pakattua laatikoihin ja huomenna aamulla kahdeksalta ne lastataan autoomme. Siitä sitten myöhemmin! Yritin yhtenä iltana katsoa läppäriltä DVD-leffaa, vaan kone ilmoittaa jotain virhettä, halvattu! Tällä läppärillä on vuosia sitten katsottu täällä DVD leffoja, kun tv ei vielä toiminut, en tiedä mikä nyt tässä koneessa viiraa! On meillä tuolla olkkarissa laite, jolla voi leffoja katsoa, mutta Seppo katsoo aina golfia tai uutisia, ei koskaan leffoja. Ajattelin sitten katsoa yksikseni, hitsi! Yritin ostaa Big C:stä sellaisen pikku laitteen, jolla olisin voinut niitä katsoa, vaan myyjä ei myynyt, eikä millään ymmärtänyt miksi sellaisen olisin halunnut. Kaikenlaisia muita vekottimia hän olisi minulle myynyt ja niistä olisi kuva tullut telkkariin. Myöhemmin älysin, että olisi ehkä pitänyt sanoa nou tv! No, ei sitten! Tsekkasin netistä vähän kauppojen sivuja ja ainakin Powerissa on sellaisia laitteita myynnissä. Siis sinne parin viikon päästä ja tuon sen sitten tänne. Häh hää Big C:n myyjä, kun et myynyt sitä laitetta minulle! Tosin ehkä on paree ostaakin se Suomesta! Katselin sellaista myös Tescosta, mutta siellä oli vain näytekappaleet esillä!
Tämmöisiä nämä joulukiireet täällä talvikodissa! Huomenna siis Agapen juhlat, sitten jouluaatto ja ruokailua Seuralla, joulupäivänä meidät kutsuttiin Lean ja Pertsan luo syömään ja keskiviikkona aikaisin aamulla lennähdän sinne kotiin, kiirettä pitää! Pitäisi vielä ehtiä hakemaan jotain pikku lahjuksia talon siivoojille, Joylle pari kiloa chiliä ja matkalaukkukin pitäisi pakata loppuun! Saapi nähdä ehdinkö vielä tänne raapustella ennen kotimatkaa ja jätän läppärinkin tänne. Kotona on sellainen pikkuläppäri ja mökillä kunnon pöytäkone, miksi siis raahaisin tätä painavaa läppäriä parin viikon takia Suomeen! Voihan olla, että päätös vielä kaduttaa, mutta olkoon! Kun se miniläppäri on tosiaan minikokoinen!

Agapen joulukuusi

Siis sunnuntaina sitten Agapeen joulujuhlaan. Sielläkin oli pikkuisen osallistujapulaa, siis lapsia oli vähemmän kuin aiemmin. Alkuun lapset lauloivat ja oli pari tanssiesitystäkin ja lopulta tuli odotettu joulupukki vieraisille. Syntyi kaamea tungos ja joulupukkiakaan ei siellä näkynyt, en siis saanut kuvaa. Lopulta tilanne rauhoittui ja saimme ruokaa, kahvia ja jäätelöä. Sieltä takaisin Seuralle viemään tavarat ja sitten kotiin huilaamaan! Oli kiva päivä kaiken kaikkiaan! Aattona ajoimme Makroon ostamaan lahjoja talon henkilökunnalle. Siinä edessä parkkiksella oli mies, ei thaikku, sivuvaunullisella mopolla. Sivarissa makoili iso vaalea koira, maassa oli sairas koira, kaiketi oli joku operaatio tehty ja viimeisenä nuori iloisen oloinen haukku. Sillä oli käytössä 3 jalkaa, neljäs oli jotenkin halvaantunut ja sille oli rakennettu takapäähän sellaiset pyörät, joten se pääsi hyvin liikuskelemaan ja juoksemaankin. Mies selitti jotain jollekin tukun asiakkaalle, menin sinne ja lykkäsin koiramiehelle kouraan hyvän joulun toivotuksin tonnin setelin. Hän kiitteli vuolaasti ja minulle tuli hyvä joulumieli koirien auttamisesta! Illalla ajoimme Seuralle joulun juhlaan, herkkuja oli monen moista ja tosi hyvää. Esityksiäkin oli ja tarkoitus oli kuunnella netin välityksellä joulurauhan julistus Turusta. Hyvin kuului, mutta juuri h-hetkellä netti tökkäsi, kuulimme kuitenkin sen julistuksen - ruotsiksi ja sitten lauloimme Maamme laulun netin säestyksellä. Väkeä oli tosi paljon Seuralla ja pihakin oli otettu käyttöön. Oikein mukava ilta ja taas joulupukki löysi paikalle, olihan juhlassa useampi lapsikin. Joulupäivä meni rauhallisesti ja iltapäivällä läksimme Lean ja Pertsan luo syömään jouluruokaa. Siellä ollessamme tuttumme Raukka soitteli tultuaan käymään Jompparille, vaan nyt ei kuitenkaan voitu heitä tavata, koska olivat jo huomenna jatkamassa matkaansa Koratiin, harmi! Illalla pakkasin laukkuni aamua varten.

tämä oli Tescon parkkipaikalla, porukka odotteli jotain 

henkilöä kamerat käsissä, en tiedä mikä juttu oli, mutta auto oli 

vuorattu muistilapuilla

Kello soikin jo kolmen maissa, hörppäsin kahvia, söin viipaleen kinkkua ja vesipullot mukaan ja pihalle. Auto olikin jo siellä odottelemassa ja matkani kentälle alkoi. Seppo jäikin talvikotiimme "päivystämään". Kentällä oli hyvin aikaa aamiaiselle, ostinpa pari pulloa Samsungia. Lopulta siirryin "lähtökarsinaan" odottelemaan koneeseen pääsyä. Ja voi harmitus, unohdin ostaa Handelle lupaamani tupakat, enkä enää päässyt niitä ostamaan. Ei voi mitään, sama pää kesät talvet! Matka meni joutuisaan ja vieressäni istui sellainen päälle kolmekymppinen "poika" ja hänen kanssaan kävimme läpi kaikki lentokoneisiin liittyvät ja lopulta olimme jo avaruudessa. Ruokien sämpylät ja kahvipullat maistuivat hänelle ja kun en omiani syönyt, kelpasivat ne vierustoverille. Loppumatka menikin sitten e-kirjoja lukiessa. Kone laskeutui ajallaan ja Joy olikin minua vastassa. Hän on kentällä töissä ja tänään loppui hänellä

työt sopivasti kolmelta eli juuri koneen laskeutuessa. Pääsin siis mukavasti kotiin. Kotona seurasi tietty laukkujen purkua ja kovin aikaisin illalla alkoikin jo väsyttää, onhan kello Thaimaassa viisi tuntia edellä. Torstaina heräsinkin sitten jo kello 4 ja viiden maissa nousin ylös kahvinkeittoon. Päivä meni vielä tavaroita järjestellessä ja firman hommissa. Pakkasin taas tavaroita ja tällä kertaa mökkireissua varten. Perjantaina heräsin taas neljältä ja kasilta olin jo matkalla mökille. Matka oli kamala, sankka sumu ja täysi kurakeli! Mökin piha ei sitten ollutkaan aurattu, mutta pääsin kumminkin autolla pihalle. Koirat pissalenkille, niin kyydissäni oli Neron lisäksi Handen Turo, mäyräkoira! Vein ne sitten mökkiin ja roudasin lumihangessa pariin kertaan tavaroita autosta. Samalla Hande tulikin mökille ja nappasi Turon mukaansa. Illalla satoi vähän luntakin! No, lauantaiaamuna heräsin puhelimen ääneen klo 4.22! Olin unohtanut laittaa thaikkupuhelimen äänettömäksi ja joku puhelinmyyjä minut sitten herätti! Onpa täällä pimeää, 6 tuntia valoisaa ja talvikodissa 12 tuntia valoa! Päivällä Neron kanssa pihalla, harjasin sitä ja hirviästi lähti taas karvaa. Tiedoksi kaikille, sakemanni on aivan ihana koira, mutta siitä lähtee karvaa ja todella siis paljon, isoilla kirjaimilla!

lentokentällä tämmöisiä

31.12.2018 maanantai

Ihmettelin tässä eilen kummaa ääntä, joka kuului tuolta hellan nurkkauksesta. Aivan kuin uuni olisi lämpiämässä, sellainen kolahtelu. Hellan virta oli pois päältä eli sieltä ääni ei voinut tulla, mutta kuuluin kumminkin! Ihmettelin ja ihmettelin ja lopulta syy löytyi; Neron metallinen ruoka-astia oli jumissa lämpöpatterin termostaatin alla, otin sen pois ja ääni loppui! Tänään aattona heräsin klo 5.15 ja läksin ajelemaan Pieksämäkeen äiteen luo. Kävimme kaupoilla tutustumassa uuteen Prismaan ja kylläpä se olikin iso kauppa. Ei tarvitse enää ajella Jyväskylään Prismaan! Ajoin sitten mökille ajoissa valoisan aikaan ja varastoin vettä tulevan myrskyn varalle, pitäisi alkaa yöllä. Illalla kuului rakettien pauketta jonkun verran. Niin se vuosi taas vaihtui!