ELOKUU

 

uusi keittiö, melkein valmis

11.8.2015 tiistai

Oi oi, kyl tää on niin luvatonta, kun ei kerkeä kirjoittelemaan! Noh, 11 työpäivää, ehkä sitten ehtii
skrivaamaan enemmänkin. Sitä vaan ei duunin jälkeen jaksa kirjotella ja on muutakin hommaa. Nytkin on menossa keittiöremppa ja marjojakin pitäisi kerätä, herukoita siis. Tänä vuonna en keitäkään niitä mehuiksi, pakastin on niitä viime kesäisiä täynnä entuudestaankin. Kerään siis marjoja pakkaseen äidille, koska hän niitä popsii sellaisenaan.

Joo, kun vihdoin aloin kirjoittamaan, katkesi yhteys tykkänään Soneraan. Molempien puhelimet ja nettikortti tyssäsi. Ne alkoivat taas toimimaan parin tunnin päästä, taisi olla Soneralla joku päivitys täälläpäin. Onneksi on tuo yksi DNA-puhelin, joka toimi. Mutta nyt välillä maistelemaan mansikkatorttua, nam nam, aroi mak!


21.8.2015 perjantai

Se on siinä sanoi mummo, kun mopon osti!

Kyllä mä kohta jaksan taas kirjoitella, 4 työpäivää jäljellä. Siksiköhän nyt tuntuu, etten millään jaksaisi mennä tai siis tehdä siellä duunipaikassa töitä, korvien välissä siintää jo loma ja nyt vielä tuo mummon mopo! Kuten näette, vierivä kivi ei sammaloidu. Keksin aina jotain kummaa, kesäduunia ja nyt tuo mopo. Mietiskelin kyllä monta päivää mopon ja oikean skootterin välillä. Sitten päädyin tuohon mopoon ja Seppo oli tyytyväinen. Häntä kun pelottaa välillä nämä meikäläisen keksinnöt. Ajelen sillä kumminkin tässä nurkilla, en aio mennä isolle tielle. Ajelen ympäriinsä etsien kivoja

kasvihuoneen tomaatit ja pari tuntia
kuvauksen jälkeen ne kaikki
olivat kaatuneet nurin

kuvauskohteita, autolla se on tosi hankalaa. Varsinkin mun autossa on tosi matala maavara ja sehän jäisi mahastaan kiinni metsäteillä. Ajelin sillä jo jonkun aikaa pihassa, koska siinä ei vielä ole vakuutusta. Vakuutuksen teen huomenna netissä, on se vaan helppoa nykytekniikan aikana. No, rekisteröinti pitää kyllä tehdä jossain toimistossa. Kypäränkin haluan uuden, entistä on käyttäneet nuo lapsenlapset. Mun perässä ei kuulemma pysy, sanoo myös uusin työtoverini, ikää noin 40. Kerran hän sanoi, että nyt pidetään tauko, sun pitää muistaa ikäsi. Silloin kyllä tunsin itseni vanhaksi, kääk! Kun pitää taukoa, ei sitten kyllä  pääse uudelleen vauhtiin, kait se sitten on yksilöllistä. En kerkee pitää taukoja, huilaan sitten kotona tai vasta yöllä. Ja tulihan ne lämpimät ja suorastaan helteet sitten tännekin. Harmi vaan, kun koululaiset saavat hikoilla luokissaan, onneksi illat ovat vielä suht valoisia, tosin kylmiä. Jaa, olenkos jo maininnut talvikotiin lähdön? Matka siis alkaa 26.10 ja paluu on 18.12. eli tulemme jouluksi kotiin (lue mökille) ja sitten tammikuussa takaisin. Tällä konstilla ei tarvitse meikäläisen tehdä sitä inhokkia visa runia mihkään Kampodiaan. Ja onhan se niinkin, että ei se joulu tuolla kaukomailla pitemmän päälle ole mikään joulu ja jos kävisi tuuri, että näkisi vaikka luntakin....

31.8.2015 maanantai

Ja niin sitä taas viimeisiä viedään eli elokuu vaihtuu syksyyn. Kyllä se vaan on syksyä ollut ilmassa jo kauemminkin, vaikka on ollut tuo sää suosiollinen, lämpöä vielä riittää. Tosin auringon mennessä

ajelulla

pilveen, huomaa tuon syksyn nahoissaan. Toinen asia mistä syksyn tulon huomaa, on tuo luonnon hiljaisuus, ei kuulu lintujen liverrystä, kurjet vain iltaisin huutelevat tuolla pellon reunassa. Ja niin syksyn tehdessä tuloaan, alkoi taas tuo pipojen väkerrys. Eipä ole tullut kesän aikana kudottua yhtikäs mitään, mutta kun tuo kesäduuni loppui, jaksaa taas näperrellä. Kävimme tuossa Pieksämäelläkin iskän ja äiskän luona. Matkalla tein skootteriin vakuutuksen ja kävin Pieksämäen katsastuskonttorilla laittamassa sen omiin nimiini, jotta nyt saisi ihan laillisesti ajella. Äiti halusi minut mukaansa uuden sängyn ostoon ja sellainenhan sitten tuli tilattua. Illemmalla saimme puhelun Thaimaasta, Jone ja Kirsi olivat päässeet hyvinkin perille. He katsovat aina, että meillä on kaikki kunnossa ja me taas siellä ollessamme tsekkaamme heidän kämpän. Ja meidän kämpässä ei ollut lainkaan sähköjä! Onneksi syy selvisi, joku oli vahingossa kääntänyt pääkytkimen pois päältä ja taas sähköt toimii. Sittenhän koitti se viimeinen työpäiväni, tietty sateisena! Päivällä satoi niin kovin, että Revontulen pihalla oli vettä nilkkoja myöten. Mökilläkin oli satanut ja siellä oli myös joku kumma suihkuvirtaus, koska Kutomon terassilta oli pudonnut iso betoninen maljakko maahan, onneksi ei hajonnut. Se maljakko on noin puoli metriä korkea ja tosi painava, hyvä kun jaksoin nostaa sen takaisin paikoilleen. Siitä päättelin, että on ollut virtaus, tavallinen tuuli ei sitä saa pudotettua.

tässä se ruukku, jonka
myrsky pudotti

Lauantaina sitten siivottiin kämppä ja kävin kirkolla kaupassa. Tarkoitus oli käydä myös Mikko markkinoilla, mutta torilla oli vain muutama koju, joten jätin sen homman kokonaan väliin. Heinähattutorillakin heinäkuussa oli enemmän toimintaa. Sunnuntaina pääsin vihdoin ajelemaan skootterillani. Kävin Handen mökillä hakemassa kanille voikukanlehtiä ja etsin imuriin oikean suulakkeen. Hande hylkäsi imurinsa ja hain sen alkukesästä meille, mutta siinähän olikin joku ihan väärä suulake. Sitten siihen pihaan päräytti Kari mönkkärillä ja jonkun aikaa siinä jutustelimme, kunnes jatkoin matkaa. Ajoin kotipihaan, muutinpa mieleni ja jatkoin ajelua. Matkalla tuumiskelin, etten ottanut sitten kuitenkaan matkaan niitä rekisteripapruja saati sitten ajokorttia... Ajoin sitten pikku lenkin, lopulta olin Säkinmäentiellä ja siellä käveli joku vanha, tosi laiha mies oranssin kepin kanssa ihan keskellä tietä. Edellä ajava iso paku joutui hiljentämään vauhtia, kunnes se mies siirtyi tien laitaan, sen jälkeen hän siirtyi taas keskelle tietä. Väisti hän sitten minuakin, mutta jäin kyllä ihmettelemään tuota kävelyä tai en siis jäänyt mihinkään, vaan ajaessani mietiskelin. Sitten iltapäivällä saapuikin vieraamme, Veikko Thaimaan tuttu. Siinä se ilta meni ukkojen turistessa ja saunoessa, mistä niillä tuota juttua riittääkin! Ja nyt on sitten se kuun viimeinen päivä, oikeasti kesäduunin vika päivä, mutta otin viikonlopun ja tämän maanantain vapaaksi. Tällä viikolla sitten lähdemme käymään kaupunkikodissa muutamaksi päiväksi ja sitten takaisin tänne mökille.
Seppo puhui tänä aamuna yli tunnin Thaimaahan Jonelle. Heillä on ilmestynyt makkariin termiittejä, nehän syövät kaiken puun. Jone kävi meilläkin, mutta ei näkynyt otuksia. Meille menee tällä viikolla myrkyttäjä, emme odottele talon myrkytystä. Tunnetustahan thaikut ovat tosi hitaita toimimaan ja vastedes saa JP käydä meillä myrkyttämässä kahdesti vuodessa, jotta ei tule yllätyksiä.

ekalla ajelulla ja matkassa se Thaimaasta tuttu keltainen
tilaihme

minä ja Zahara, ei kuitenkaan
Saharassa, mutta korvessa
kumminkin

liljat

maissi

pisarat heinissä

kultapalloja

tässä työmatkalla kuljetuksessa Sepolle lautaa
maustehyllyn ja kattilatelineen nikkarointiin