HELMIKUU

6.2.2019 torstai

Alkoipa helmikuu hauskasti, tai no miten sen nyt ottaa! Lähdimme eka päivänä Immariin tekemään 90 päivän ilmoitusta, siellä meni 40 minuuttia. Sitten haimme vakuutusyhtiöstä auton vakuutuspaperit ja päätimmekin käydä saman tien katsastamassa auton ilman auton huoltoa. Siellä ei ollut yhtään autoa ja olisimme päässeet katsastukseen heti mutta - olimme saaneet väärän Sepon paperit! Takaisin vakuutusyhtiöön, oikeat paperit, odottelua ja homma oli valmis! Onneksi emme tilanneet huoltoa autoon, siinä olisi mennyt monta päivää ja väärät paperit autossa! Sitten Big C:ssä syömässä ja paluumatkalla ratsiaan. Pysäyttivät toiselle puolelle katua kaikki mopot ja toiselle puolelle autoja. Halusivat ajokortin ja sitten poliisi katosi auton taakse, sitä vähän ihmettelin. Tutkivat autojen takakontit ja katsoivat myös meidän tavaratilan, siellähän olikin vain rantatuolit ja golfbägit. Eli etsivät huumeita tai muuta kiellettyä. Illalla kävimme Kirsin ja Jonen kanssa torilla syömässä. Lauantai meni vaihteeksi rautakaupoissa ja ajoimme Seuralle syömään. Samalla Seppo vei tavaraa siihen vuokraamaamme varastoon, joka sijaitsee samassa talossa kuin Seura ja viidennessä kerroksessa. Kotiin lähtiessämme alkoi sataa ja Marjo hyppäsi kyytiimme, veimme hänet kotiin jottei kastuisi. Marjo asuu ihan siinä Seuran liepeillä ja Marjon kotona ei satanut yhtään. Jatkoimme

koiratkin kulkevat mitä kummallisimmin täällä, mahtoiko 

tuo pysyä kyydissä noiden laatikoiden päällä

matkaa meille ja taas satoi ja kovasti. Kylläpä ilma mukavasti puhdistuikin! Sunnuntai menikin fillaroidessa 20 kilsaa. Testasin taas uutta pyöräkameraani ja siinäpä ei akku kestä meidän menoa. Kävimme matkalla Lean ja Pertsan luona kaffeella ja samalla sain ladattua vekotintani. Se pitää aina pysähtyessä muistaa sammuttaa, akku riittää juuri ja juuri 2 tuntia. Nyt muistikortti kyllä riittää, kun ostin suurempi muistisen. Ajoimme rantatietä, pysähdyimme taas tien päässä juomatauolle ja huomasin sellaisen pienlentokoneen lentävän ihan rannan tuntumassa todella matalalla ja kävi mielessä, jotta putoaako tuo mereen. Se lensi ihan Jomtienin rantaan saakka ja sitten alkoi nousta ja lentää Ko Larnin suuntaan, se on saari Pattayan edustalla. Aika kumma juttu, se lensi niin lähellä rantaa ja matalalla, että näimme jopa lentäjän ohjaamossa! Ja mikä parasta, sepä tallentui kameraani, kun olin juuri parkkeerannut pyöräni kamera merelle päin. Seuraava hyvä kuvaus päätyi kameraan, kun yksi auto ajoi hiljakseen meidän välissämme, kapeat kun ovat kadut täällä, lopulta ohitti Sepon ja saman tien kääntyi vasemmalle eli suoraan Sepon eteen. Onneksi fillarin saa pysäytettyä nopsaan, mopolla olisi ajanut päin autoa. Tallensin kaikki kuvaukset läppärille, mutta täytynee ostaa isomuistinen muistitikku tätä varten, ettei läppärin muisti turhaan

Siamburis

täyty. Alkuviikosta olikin Kiinalainen uusi vuosi. Onneksi kävimme tekemässä sen 90 päivän ilmoituksen jo perjantaina, maanantaina olisi mennyt koko päivä. Luin kirjoituksen, että siellä oli vaan juhlittu ja kuvailtu juhlan kunniaksi ja jonot seisoivat! Jopa joku käärmekulkue kävi siellä ja taas kuvattiin! Sepolla olisi tullut 90 päivää täyteen 5. päivä, mutta ennakoin tuon juhlan ja siksi kävimme siellä jo perjantaina. Ajelimme Kirsin ja Jonen kanssa "juustokauppaan". Olin kuullut siitä kaupasta jo aiemmin ja puhelimen navigaattori vaan päälle ja menoksi. Kaupan nimi on Siamburis ja se sijaitsee vähän kauempana Sukhumvitin tuolla puolen. Ja olipa siellä myytävänä kaikkea; juustoja, säilykkeitä, mausteita, makkaroita, pakasteita jne. Ostimme siis todella halpoja hyviä juustoja, näkkileipää, savulohta ja muuta, en enää edes kaikkea muista. Siellä kuitenkin tule käytyä toistekin. Kävimme vielä Big C:ssä ja siellä MK:ssa syömässä. Käväisimme kotona ja sitten Seuralle Neulekerhoon. Eilen olikin taas golfpäivä, eikä kentällä taaskaan ollut ruuhkaa. Oli tosi kivaa ja rauhallista  pelata. Iltapäivällä soitteli Jukka ja Seppo käveli tuohon lähelle hänen kanssaan kaffille, minä jäin kotiin tekemään kaikenlaisia pankkihommia. Jukka läksi Tietovisaan, Seppo soitti minulle ja lähdin kävelemään Sevillaan ja söimme siellä. Siihen samaan pöytään tuli sitten saksalainen vanhempi pariskunta. On se kumma, jonkun verran osaan saksaakin, espanjaa ja ruotsia, mutta täällä on se kieli englanti ja mitään sanoja ei kyllä yxkax tule mieleen muista kielistä, kumma juttu! Siinä he kinastelivat ruuan tilauksesta, mies halusi kau pat kaita ja rouva tiuskaisi; nein, immer rise! Hän halusi välillä kalaa ja siitä he keskustelivat pitkään. Lähtiessämme toivotin kuitenkin heille hyvää iltaa saksaksi, juolahtipa sanat mieleen.

17.2.2019 sunnuntai

uusi lähitorimme

Olipa Seuralla taas vuotuinen Suomen lähetystön infotilaisuus ja väkeä tupa sekä piha täynnään. Asiat kyllä olivat aika samat kuin aiemmin mutta hyvä kun väkeä oli, eivät turhaan tulleet.
Olin katsellut noita meidän ikkunoiden valoverhoja jo useamman vuoden, harmaantuivat ikävästi vuosi vuodelta. Siis ei kun pesemään ja kylläpä ne vaihtoivatkin väriä, nyt taas kelpaa niitä katsella. Piti vaan purkaa helmassa oleva "ketju" ennen pesua, jos vaikka olisi alkanut ruostumaan. Pesin ne ihan keittiön lavuaarissa liottamalla ja puristelemalla. Sitten hilasin kylppäriin tangon päälle ja

rappukäytävän ötökät,

siivet näkyvät irronneina

nämä öttiäiset kerkesivät

meille sisään

suihkulla huuhtelin. Vielä olisi pestävä makkarin valoverho, se ei ole vielä harmaa! Viime tiistaina olikin taas se jokavuotinen öttiäishyökkäys. Ne ovat jotain lentomuurahaisten tapaisia ja pudottavat siivet ja sitten mönkivät ympäriinsä. Meillähän oli siihen varattuna myrkyt ja porraskäytäväänkin sitä suihkimme. Yläkerrasta alkoikin kohta kuulua töminää, paisketta, läpsimistä ja kolinaa, kunnes joku sieltä hyppäsi mopon selkään ja ilmeisesti ajoi Seveniin myrkkyhyllylle! Keskiviikko olikin taas golfpäivä ja torstai rantapäivä. Perjantaina illalla olikin tuossa naapurissa uudessa talossa Orientissa jotkut juhlat. Tuo välikatu oli täynnään autoja ja liikenteenohjaajan pilli soi monta tuntia. Puolen yön maissa kävin juomassa vettä, kurkkasin ulos, eikä yhtään autoa enää tien reunassa näkynyt! Hiljaa olivat pois lähteneet. Samana päivänä alkoi myös tuo Burapa, mutta se meni kyllä meiltä täysin ohi, ei tänne niiden motskareiden äänet kuuluneet. Sehän on tuo

myrkytys, tosin päivän

myöhässä

moottoripyörätapahtuma, jonne tulee pyöriä jopa ympäri maailmaa. Upeita pyöriä, nähtiin myöhemmin auton lavalle pakattuna sekä peräkärryyn. Niillä ei sitten ajellakaan ihan missä vaan, sen verran tunteja vienyt rakentaminen. Lauantaina Seppo vei minut aamulla kasin jälkeen Seuralle ja sieltä lähti retkibussi Bangkokiin Chatuchakin markkinoille. Vaan kylläpä olikin isot markkinat, tosin en ostanut paljoa sieltä. Muutamia pikku lahjapusseja sekä postikortteja, siinäpä ne. Kyllä hinnoista huomasi, että olimme pääkaupungissa; sodapullo 45, Jompparilla 20 - smoothie 50, Jompparilla 25 - pikku olut 135, Jompparilla 60, hinnat siis batheina. Tallusteltua tulikin sitten 14 000 askelta ja voitte kuvitella koipien olleen illalla kipeinä. Kotiin tullessa portaat otti kyllä koville. Jos joku puhuu Helsingissä ruuhkasta, tulkoon hetkeksi Bangkokiin, niin tietää mitä ruuhka oikeasti on! No, kyllä minäkin sen taas viikkojen kuluessa siellä kotomaassa unohdan!
Sattuipa sitten paluureissulla yksi juttu, puhelin jotta auto voisi ajaa WatBoonin kautta ja pääsisin lähelle kotia, muutoin joutuisin kävelemään kolmisen kilsaa pimeässä, koska meille ei mene lavaa. Yksi nainen kaverinsa kanssa taivasteli, että joku asuu ei lavareitin varrella. Hänen pitää ehdottomasti päästä Thepprasitille. Sanoin että kierto vie vain 5 minuuttia ja auto on taas Thepprasitilla, ei sopinut heille, heidän pitää päästä Thepprasitille, hokivat vain. Ota taksi tai soita miehesi hakemaan, sanoivat rouvat. Silloin ajattelin, että v***t otan taksia ja lopetin puheen siihen, kävelen sitten, jotta rouvat pääsevät kotiovelle. Matkalla sitten ilta pimeni ja ajattelin, etteivät rouvat edes näe milloin ollaan Thepprasitilla, enkä aikonut kertoa sitä, jos itse huomaan, seurasin nääs koko ajan missä menemme. Sitten kävikin niin, että kuljettaja kurvasikin Sukkarin Big C.n kulmasta alas ja sen jälkeen kurvaili pikku kujia. Piti olla tarkkana missä mennään, aina en edes pysynyt kartalla. Sitten auto pysähtyi Pattayan satamaan menevän sillan alla ja kaksi naista jäi siinä pois. Minähän ryykäsin myös pihalle, koska siitä pääsin lavalle. Kuski oli kiertämässä Seuralle Hillin takakautta eli siis tosi kaukaa Thepprasitilta. Matkani kotiin taisi lisääntyä 5-6:teen kilsaan. Pomppasin siis ulos ja ne 2 naista jäivät edelleen autoon pälpättämään ja heidän matka siis jatkui Seuralle! En sanonut mitään! Läksin siis lavalla Beach Roadille ja kävelin kilsan matkan kotiin. Myöhemmin kuulin, että toinen naisista oli Seuran pihalla alkanut huutamaan Marjolle, että toisia hyysätään ja viedään kotiin! Aion kyllä kysyä tältä naiselta, jos joskus näen, mitä hän oikein huusi ja kiukutteli. Olisi itse seurannut matkan kulkua. Minua ei kukaan hyysännyt, päin vastoin, pidin itse huolen itsestäni! Jos olisi tehty minun toiveeni mukaan, olisivat arvon rouvat päässeet kotiportille!

Tänään oli taas kauppamatka, haimme Lean ja Pertsan mukaan ja suunnistimme Siamburisiin. Nyt ajoimme hölpötellessä yhden tien ohi,

Ystävänpäivänä törmäsimme toimiston

tyttöön hissillä ja hän lykkäsi tämmöiset

puseroihimme, laitoin ne talteen 

lompsaan

mutta tulipahan hieman ympäristöoppia. Oli kiva nähdä uusia maisemia paikallisten asuinalueella. Oli siellä kyllä turistiasumuksiakin. Reissun jälkeen ajoimme kotiin, ostokset jääkaappiin ja päätimme mennä omaan kuppilaan syömään ennen Seuran vuosikokousta. Hyvä kun kerkesimme kokoukseen, ruuan tulo kesti yli puoli tuntia. Tarjoilija kyllä kovin pahoitteli viipymistä ja selitti ettei kokki ole paikalla sunnuntaisin, niin ymmärsin. Eli ei kannata käydä siellä sunnuntaisin! Ehdimme kuitenkin kokoukseen ja siellä taisi olla Seuran olemassaolon aikana ensimmäinen kerta, kun jouduttiin pitämän lappuäänestys puheenjohtajasta. Seppo on ollut jo monta vuotta toinen ääntenlaskija ja nyt joutui ensimmäisen kerran hommiin! Risto voitti lopulta 8:llä äänellä! Vaalisalaisuuteen vedoten, en kerro ketä äänestin vai äänestinkö peräti tyhjää! Tyhjiä lappuja oli 2 kappaletta.  Ensi viikolla olemme muutaman päivän, toivottavasti vain muutaman päivän ilman autoa. Se menee huomenna tuohon lähelle maalaamoon. Siitä maalataan vain tuo takaosan katos, ei koko autoa!

Chatuchakin markkinoilla pitää olla kartta ja silti eksyy

tavaraa laidasta laitaan

oli pakko kuvata tuo lintuhäkki, mulla on

mökillä häkki ja tässä siihen vinkki

astiataivas

14000 askelta ja näin mentiin!

markkinaostokseni

Illalla Seppo istui hetken parvekkeella ja sisään tullessaan kertoi jutelleensa "Tihonovin" kanssa. Tuo nimihän on meidän keksimä yhdelle venäläiselle pariskunnalle, jotka ovat olleet täällä alusta saakka ja ovat ihan mukavia. Kysyin sitten mitä olivat jutelleet ja Seppo vastasi naureskellen; en mä vaan tiedä!!!

Kirjoitusta korjattu ja jatkettu 18.2.2019


21.2.2019 torstai

täysikuu 19.1.2019

eräänlaista kuuhulluutta kaiketi tämä kuun kuvailikin

Auto on siis maalaamossa ja kuljemme kävellen tai pyörillä. Kävimme maanantaina iltapäivällä korjaamolla, öljyt ja suodatin oli autoon jo vaihdettu. Älä kysy mikä suodatin, en tiedä, mutta

autokorjaamon lemmikki !!!

liittynee jotenkin siihen öljynvaihtoon. Sitten vaan ajelimme ympäriinsä. Tiistaina olikin sitten pyhäpäivä, Macha Pucha ja läksimme puolenpäivän maissa "muumijunalla" Beach Roadille ja sieltä matka jatkui lavalla kohti Seuraa. Lavalle tuli suomalainen perhe neljän lapsen kanssa ja jäimme samassa paikassa pois kyydistä. Kuski veloitti sitten perhettä meistäkin, älysimme liian myöhään tapahtuneen, höh! Tallustelimme sitten ylämäkeä ylös ja ylös ja ylös kohti Seuraa. Sanoinkin Sepolle, että jos meillä ei olisi autoa, jäisi nämä Seurareissut tykkänään, sen verran rankkaa tuo ylämäkikävely tällä helteellä! Neulekerhossa ehdimme olla vain tunnin, koska meillä oli treffit Night Marketissa puoli viideltä ja aioimme ehtiä viimeiseen Hillin shuttlebussiin neljältä. Vartin vaille neljä sitten tupsahtivat Seuralle tuttumme Ellu ja Timppa, kiva nähdä heitäkin taas. Sattuipa mukavasti, olimme juuri neulekerholaisten kanssa jutelleet, että kun juttelet jonkun uuden tutun kanssa, niin hetken päästä löytyy yhteisiä tuttuja tai asioita. Kävi sitten niin, että Ellu ja Timppa olivatkin neulekerholaisen Tiinan tuttuja! Selvisi sekin että Tiina asuu Tapanilassa, kylläpä maailma onkin pieni! Hyppäsimme siis shutleen, siitä lavalle ja Night Marketilla olivatkin jo odottelemassa Lea ja Pertsa. Tällä kertaa saivat miehet tyytyä smoothieen, koska budapäivänä ei olutta myyty.

Läksimme Lean kanssa kiertämään toria ja kaikkea kivaa ostettavaa taas löytyi, tosin kaikki kojut eivät olleet vielä auki. Päätimme tulla vielä ennen kotimaahan lähtöä uudelleen. Mielestäni tämä tori on paras lähitienoon tori, paljon kaikkea ja ennen kaikkea siisti ja järjestyksessä. Miehille tulikin sitten kaljahimo ja lähdimme Lean ja Pertsan luo, koska alakerran "Sulevin" kuppilasta sai varmaankin ostettua juomaa. Niin saikin, 4 isoa olutpulloa muovikassiin ja Lean ja Pertsan luo terassille. Sieltä lähdimme kotio Grab-taksilla. Kylläpä tuo Grab on hyvä ja turvallinen keksintö, varsinkin täällä pimeän aikaan. Keskiviikkona Seppo imuroi heti aamusta taas nuo ilmastointilaitteet ja kylläpä niistä alkoikin puhaltaa. Kyllä ne vaan pitää huoltaa kuukausittain, jotta toimivat hyvin. Lea ja Pertsakin kävivät heti aamutuimaan meillä kahvilla

Jomtien beach

vihannestorireissullaan. Iltapäivällä lähdimme taas fillaroimaan, matka jäi tosin lyhyen puoleiseksi. Oli sen verran kova sivutuuli mereltä, että se vaikeutti polkemista, eikä pyöräily ollut enää kivaa, pakkopullaahan sen ei kuulu ollakaan! Golfpäivä jäi siis väliin sekä torstainen rantapäiväkin jää auton maalauksen vuoksi pois päiväjärjestyksestä. On siis tavallaan lomaviikko! Löysinpä kaapista Heinzin muussijauhepaketin. Tein siis muussia, keitin porkkanoita ja paistoin Sevenin luottonakkeja päiväruuaksi. Nakkasin porkkanat lävikköön valumaan ja totesin ettei tänne kannata tuoda kokoon taittuvaa silikonista lävikköä. Se nimittäin katkesi puolesta välistä ja on nyt tosi matalaa mallia! Ajelimme sitten tänään taas vaihteeksi ees taas ja lopulta Seppo kurvasi vaihteeksi Thai Watsaduun, rautakauppaan. No, sieltä löysin kuitenkin uuden lävikön ja yhden tuliaisen, ei siis ihan turha pysähdys kuitenkaan vaikka rautakauppa taas olikin! Täällä kyllä huomaa lähestyvät vaalit. Vaalimainokset ovat ilmestyneet Sukhumvitin reunoille, vaaliautot ajelevat sinne tänne kovaäänisten kaikuessa, telkku suoltaa mainosta ja vaaliohjelmaa, vaalitilaisuuksia näkyy olevan useammalla paikkakunnalla jne. Vaalithan pitäisivät olla täällä 24.3.

28.2.2019 torstai

Onpa nyt kävelty ja fillaroitu, kun auto oli siellä maalaamossa. Vaan kylläpä siitä tulikin hieno! Heti kannoimme golfbägit olkkarin nurkasta autoon, kävimme kaupassa Tescossa ja iltapäivällä Neulekerhoon Seuralle. Ostin Marjolta ompelukoneen, koska aina on jotain pientä väkerrettävää. Eilen ajoimme golfaamaan, pesetimme auton ja haimme varastostamme rantavehkeet. Tämän kuun viimeinen päivä sitten vietettiin Lean ja Pertsan kera Baan Amphurin rannalla. Vaikka oli pilvinen

näin kirkas on vesi rannallamme

sää, oli todella kuumaa. Tuttujamme on lähtenyt täältä eilen ja tänään kotilennoille, vaan olipa mielenkiintoista seurata matkojen suuntia. Nythän on tuo selkkaus Pakistanin ja Intian kanssa, ilmatila on kaiketi suljettu ja kaikki lennot suunniteltu uusiksi. Täältä aamulennot lentävät Dubaihin tankattavaksi ja sieltä Helsinkiin, lentoaikaa lisää noin 5 tuntia. Yökoneet lentävät tankkaus välilaskulla Moskovaan ja sieltä Helsinkiin, lentoaikaa lisää noin 3 tuntia. Saa nähdä kauanko tämä meno jatkuu, meillä on paluuseen aikaa vielä melkein 4 viikkoa ja tuolla yölennolla!
Näköjään meikäläisen hiukset saavat taas kasvaa! Kesällä mökillä ei tule mentyä kampaajalle, Helena on liian kaukana, eikä varmaankaan tule sinne tekemään kotikäyntiä, hah haa! Ja täällä, vieläkään en suostu kampaajalle! Täällä edelleen eivät osaa leikata naisten lyhyitä hiuksia (vain polkkatukan osaavat), kynivät koneella niskan ja sivut  piripintaan ja pään päälle jää trumppitöyhtö, ei ei ikinä! Ei siis jää vaihtoehtoja ja vielä mietiskelen, punainen vai oma harmaa??

Oikeastaan alan jo odotella sinne kotomaahan pääsyä, pääsiäinen tulossa, siemeniä multaan, kaikkien postieni etsiminen jne. Tuo postien etsiminen on joka vuosi hauskaa, niitä löytyy milloin mistäkin riippuen kuka kulloinkin on postilaatikon tyhjentänyt. Ja ennen kaikkea Neroa olen jo kaipaillut!

odottelin autossa, kun Seppo kävi kaupassa ja ihmettelin mitä

vilskettä tuolla puussa oli

oravahan se siellä marjoja poimi

hyppäsi sitten saaliin kanssa oksistoon ja syödä rouskutti 

marjat, roiskeista päätellen ne syötiin heti