TAMMIKUU

1.1.2015 torstai    +21.8

SÀWÀTDII PII MÀI

Hah, sainpas läppärin toimimaan, kone väitti ettei lataa ja netti toimii 2 G:nä eli ei ollenkaan. Otettiin läppärin akku irti, koska kone väitti, ettei löydä akkua, puhalleltiin ja taas toimii. Ensin kyllä meni hetki, kun hokattiin kuinka akku irrotetaan, mutta nyt ollaan taas viisaampia. Netti taas toimii hitaasti kaiketi, kun on kova liikenne täällä ja paljon ihmisiä. Viime vuonna oli sama juttu, kun nyt muistisolujani kaivelen. No niin, sitten asiaan. Oli sitten oikein kiva vetelä aamu, vähän aikaa...
Sitten aloin pyykkäämään, Seppo siivosi partsin ja väsäsi mun joulutähden kukkaruukkuun harson, ettei "mullat" aina lentele pitkin. Täällähän ei sitä multaa käytetä vaan se on jonkinlaista haketta. Sitten laitoin pyykkiä kuivumaan ja Seppo hilasi partsin tuolit ja pöydän kylppäriin ja ne kummasti valkeni. Kello kävi koko ajan kohti puoltapäivää ja meidän vartijan koppi vaan ammotti tyhjyyttään, kumma juttu. Kunnes sitten vartija ilmestyi puutarhurin ja siivoojan juttusille ihan umpitunnelissa, hyvä kun pysyi pystyssä, vartijan hienot vaatteet hänellä oli kyllä päällään. Meidän vartija oli siis pääsisäänkäynnin kopilla ja siksi meidän päädyn koppi oli tyhjänä. Puutarhuri ja siivooja sitten "piilotti" sen päävartijan jonnekin pois näkyvistä, varmaankin siivoojien huoneeseen meidän alapuolelle. Katselin jonkun aikaa telkusta naisten golfia, sitä kun harvemmin telkussa näytetään.
Lähdimme sitten kolmen maissa Watboonille Sevillaan (New Sevilla Restaurant) syömään, chicken riisiä, isot sodat ja lasku 130 bth. Oman pihan kuppilakin olisi ollut taas avoinna (eilen suljettu), mutta jaloitteluhan tekee hyvää ja siksi kävelimme vähän kauemmas. Sevillassa on takuu varmasti maukasta ruokaa, aroi! Paluumatkalla haimme Sevenistä taas pari netti SIM-korttia valmiiksi, koska ennen joulua ne loppuivat Sevenistä tykkänään. Lisäksi ostin vähän suolakeksejä sekä pikkupusseja sipsejä, kentällä tarvitaan suolaa ja viimeksihän kentän kioskeilta oli kaikki loppu. Pitää siis alkaa omavaraiseksi. Sitten tallusteltiin kotia kohti. Portilla oli vielä meidän päädyn vaksi puhelimessa ja puhelun loputtua hän pomppasi tuolista ja lähti kävelemään rivakasti talon pihalle. No, siellähän se päävartija mukavasti huojahdellen laahusti portille päin, joku talon päädystä oli varmaankin soittanut ja kertonut vahdittavan karanneen. Toinen vartija sitten lähti taluttamaan sitä päävaksia jonnekin - piiloon taas kaiketi, emme jääneet katselemaan. Kohtahan heidän työvuoronsa päättyykin, mutta kuinkahan tuo vartija mahtaa päätyä kotiinsa, ehkä toinen vartija vie hänet nukkuman, jotta jaksaa huomenna töihin. Kotona sitten aioin jatkaa golfin katselua, mutta mitä ihmettä - televisiosta oli taas kaikki kanavat kadonneet! Onneksi meillä on plakkarissa vino pino DVD-leffoja pahan päivän varalle. Ensin kyllä pitää laittaa golf-kamat taas valmiiksi huomista varten sekä puhdistaa golf-kengät. Minun valkeat kenkäsi muuttuivat viimeksi ihan ruskeiksi pölystä. Pesulaan menevä pyykkikassikin vaan paisuu kuin pullataikina, mutta pesula on suljettuna vielä huomennakin. Täällä tosiaan ovat monet paikat suljettuna tämän viikon mm. posti ja immigrationin toimisto joitakin mainitakseni. Muuten, vaihdoin taas vanhan turvallisen 2G-puhelinkortin mokkulaan ja taas netti toimii paitsi ettei kuvia voi ladata. No, eipä niitä kuvia ole juurikaan tullut otettua muutamaan päivään. Illalla sitten leffa pyörimään, Vääpeli Körmy ja vetenalaiset vehkeet, olipa ihan hauska leffa. Se leffa pääsee takaisin Suomeen ja sitten Pieksämäkeen isän ja äidin katsottavaksi. Aah, unohtui kertoa meidän Sevenin keikasta yksi juttu. Kun tulimme ulos niitten SIM-korttien kanssa, lensi meidän nokkamme ohi vauhdilla jotain. Huomasimme, että se oli mopokypärä ja se lensi parikymmentä metriä tien toiselle puolelle kovalla kolinalla. Onneksi se ei osunut meihin kumpaakaan. Vai ei thaikut muka suutu, no jos suuttuvat, taitavat sitten suuttua kunnolla. Se oli nimittäin thaikkunainen, joka sen kypärän heitti (olipa sillä muuten voimaa, pitäisi varmaan alkaa moukarinheittäjäksi) ja yritti osua poikakaveriinsa, falangiin, joka vaan jatkoi reipasta kävelyä meidän kadulle.

2.1.2015 perjantai   +20,9 kova tuuli

Päätin sitten, etten enää kirjoita näitä juttuja kahteen kertaan, ensin vihkoon ja sitten läppäriin. Vastedes kirjoitan vihkoon vain muistiinpanot lyhyesti, koska kuitenkin päivän tapahtumat on hyvä kirjata, netti kun ei aina aukea, enkä joka päivä jaksa kirjoittaa.
Aamulla heräsimme ihan turhan aikaisin, mutta sitten kuitenkin tuli kiirus lähteä golf-kentälle. Siellä olivat jo Atski, Matti ja Matin vaimo Leila. Lähtö olikin sitten yhtä kaaosta, kenttä taas täynnä väkeä. Kaiken kukkuraksi Matti oli unohtanut rahansa kotiin, onneksi Atski tuli hätiin. Sitten heti lähdön


kiva kuva tornitaloista

alkajaisiksi hajosi Atskin ja Matin auto, sitä he sitten joutuivat kotvan odottelemaan ja minä Sepon kanssa karkasimme heidän edelleen eli pelasimme tavallaan eri porukoissa. Kaksi pelaa aina nopeammin, kuin viisi tai neljä. Ekan väylän pelasimme siis pikavauhtia, mutta edessä olikin sitten kaksi korealaista, jotka pelasivat tosi hitaasti. Kentällähän on ihan omat säännöt, joita tulisi noudattaa eli palloa saa etsiä korkeintaan viisi minuuttia ja on liikuttava ripeästi. Nämä korealaiset polttivat tupakkia matkalla, laahustivat pallon luo ja etsivät sitä muutaman bathin palloa minuuttitolkulla. Sepon kommentti; kyl niil on monen tonnin bägit ja mailat, mutta muutaman bathin palloa etsitään tuntitolkulla. Tuo muuten pitää täysin paikkaansa, olen huomannut. Loppujen lopuksi saimme kierroksen pelattua, kun kentän "sheriffi"  kävi vähän hoputtamassa korealaisia tai oikeammin heidän caddejään, heitähän sai odotella me,


samat tornitalot eri kantilta,
ei enää kovin kaunis kuva

Atskin ryhmä ja heidän perässään vielä kaikki muut ryhmät. Korealaisten loppupeli kävi sitten sukkelaan. Me läksimme sitten ajelemaan kotiin ja sieltä oli tarkoitus käydä klubilla syömässä lohta. Matkalla sitten Atski soitteli, että joko ehdimme kauas, heillä kun oli nyt se valuuttapula. Lupasimme käytyämme kotona ajaa kentällä, jättää rahakuori caddie toimistoon ja sitten vasta syömään. Lähdimme sitten viemään sitä kirjekuorta ja voi taivas mimmoinen ruuhka Sukhumvitillä Sattahipin suuntaan, jono alkoi jo WatBoonin kohdalta. Ihmettelimme moista ja sitten yritti ambulanssikin päästä huonolla menestyksellä ruuhkan läpi. Luulimme siis, että jossain on onnettomuus, mutta vielä mitä, porukka oli menossa Kelluville markkinoille ja jono sinne oli kilometrejä pitkä. Eihän sinne parkkipaikalle millään mahtunut niin paljon autoja. No, ruuhka jatkui, loput jonottivat sitten Vesipuistoon. Sitä se loma teettää! Veimme sitten sen kuoren perille ja matka takaisin alkoi. Ja se ruuhka oli sitten myös paluusuuntaan. Yritimme katsoa, mistä se uusi tie menisi rantaan, mutta käännymme sitten vaan yhdestä vasemmalle, kun siinä luki Jomtien kalaravintolat. Voi mahoton mimmoinen tie, ihan paikallisten asumusten keskellä ja minne se veikään. Päädyimme tien päähän ihan rantaan ja siellä olikin se kuulemamme kalaravintolapaikka. Paljon pieniä kuppiloita ja kuulemma maailman parhaat ruuat. Ranta täynnä kalastusveneitä sekä ihan laivoja. Palasimme sitten pätkän matkaa ja käännyimme vasemmalle, jonne kaikki muutkin kääntyivät (eipä ollut muita teitä) ja pikkuteitä pitkin pääsimme Jompparin

eteläpäähän sen toisen suuren kalaravintolan liepeille. Päätimme tulla tälle seudulle vielä uudelleen fillareilla. Ajelimme sitten klubille päin Beach Roadia pitkin, joka myös oli ihan tukossa, autotkin parkkeerattu kahteen riviin. Täällä pitää aina jättää auton vaihde vapaalle, eikä saa laittaa käsijarrua päälle. Sitten vaan kun takana oleva haluaa lähteä, työnnellään muita autoja ihmisvoimin sinne tänne, kunnes auto pääsee pois. Tuon me olemme ihan omin silmin nähneet ja täällä se toimii. Mielessä välähti, että saammekohan autoa ollenkaan parkkiin "kaatopaikkatielle", mutta onneksi siellä oli tilaa. Paikallisten loma jatkuu vielä ensi viikon

siis minä makaan just tässä ja sinä väistät...

tiistaihin asti, kuulimme klubilla. Onhan se tietty kätevää, kun kaikilla on se loma samaan aikaan. Pääsimme sitten vihdoin syömään sitä lohta ja sain juotavaa. Kun läksimme kotoa, olin lähteä sisäkengissä, vaihdoin ulkotöppöset ja tietysti unohdin tiskipöydän kulmalle vesipulloni. Hain kirjastosta taas lisää kirjoja ja ostimme juuri paistettuja karjalanpiirakoita, kun kerran autolla olimme liikkeellä. Ja sitten siihen tupsahti Göteborgin Mauri, oli tullut eilen. Hän roudasi säilössä olleita tavaroitaan hotellille ja lupasimme viedä hänet painavan matkalaukun kanssa soi kasille, kunhan hän olisi syönyt. Kerroimme Maurille hyvän golf-rangen tässä lähellä, hän kun olisi innostunut golfiin, eikä oikein tiennyt missä pääsisi aloittamaan uutta harrastusta. Sitten siis Mauri kotiin ja me omaamme. Aamulla kotoa lähtiessään, ei aina tiedä minne joutuu, eipä ole tylsää. Joo ja telkkarista näkyy taas kanavat, kun tulimme kotiin, oli pihassa TOT:in autoja kaksin kappalein. Illalla tuli sitten katsottua BTV:ltä parikin leffaa. On nuo amerikkalaiset näyttelijät tosi lahjakkaita näyttelijöitä, ovat ihan opetelleet thain kielen eli päälle dupattuja leffoja. Onneksi niistä saa silti tolkkua ja monet leffat on jo kerran kotimaassa nähtyjä.

3.1.2015 lauantai    +22

Taas on viikko mennyt sukkelaan ja sehän tarkoittaa näin lauantaina siivouspäivää. Pyykkikassikin on kohta säkin kokoinen, pesula kun on lomalla. Huomenna saamme vietyä pesulaan ison pussillisen, jos vaan jaksaa kantaa, noh, fillarilla se käy kätevästi. Siivouksen jälkeen soitteli Atski, jotta menemmekö klubille. Heillä olisi meille rahaa palautettavaksi, kun veimme silloin perjantaina sen kuoren golf-kentälle. Läksimme siis fillaroimaan klubille, minulla ei ollut yhtään nälkä, join vain vettä. Mitäs sitä suokaa mahaan ahtaamaan väkisin. Klubilla oli sitten tosi paljon tuttuja ja juuri tänne tulleitakin. Metelikään ei ollut kovin kova, kun menimme sinne vähän myöhemmin, pystyi jopa juttelemaan. Terhi kävi siinä kyselemässä, milloin annan hänelle lupamaani Facebookin opetusta. Sovimme tapaamisen huomiseksi New Sevilla Restaurantiin, siellä on ilmainen Wifi ja me asumme ihan siinä likellä. Ristollakin oli minulle pikku homma, jonka muuten naputtelin ja tulostin heti kotiin mentyämme. Harmi vaan, kun läppärissäni ei ole minkäänlaista tekstinkäsittelyohjelmaa. Tein sen jutun sitten omaan sähköpostiini. Siis sihteeri kun sihteeri, niistä hommista en nähtävästi pääse eroon, mutta seuran sihteeriksi en kyllä ala. Pois lähtiessämme tuli vielä yksi rouvashenkilö pyytämään, jos pääsisi mukaan Facen opetukseen. Tottahan lupasin, tulkoon vaan. Kohta varmaan pitää alkaa


pikkuisen autoja 2-riviparkissa
Jompparin Beach Roadilla

opettamaan jossain muualla. Facebookhan on kohta ns. mummofäsäri, nuorethan ei siellä enää viihdy, vaan pomppivat kaikissa uusissa sovelluksissa. No, jäähän meille varttuneemmille ihan omaan käyttöön hyvä systeemi, mitäs sitä enää tämän ikäisenä sinne tänne pomppimaan. Sitten fillaroimme pitempää reittiä taas kotiin ja näin thaikkujen loman aikaan oli selvästi enemmän liikennettä. Beach Roadille ajoi meidän ohi

revontulia Suomen Posiolla

thaikkulainen kilpapyöräilijä, joka tervehti meitä molempia. Aiemminhan meitä samoin tervehti thaikkulainen naispuolinen kilpapyöräilijä. Ulkomaalaiset pyöräilijät myös aina tervehtivät vähän niin kuin karavaanarit - karavaanari, karavaanari, teiden tukko... No joo, ollaanhan me itsekin karavaanareita! Kotona sitten taas huomasi, että vartijoilla on enemmän hommia, termiitit saapuivat ennen vuodenvaihetta. Ja sitä menoa ja mekkalaa taas riittää. Vartijat joutuvat tarkistelemaan joka kolkan, termiitit kun osaavat seikkailla luvattomiin paikkoihin. Toisin sanoen venäläisethän saapuivat taas tänne heidän joulunsa viettoon, joka on uunna vuonna ja lapsia vino pino mukana. Seppo niitä termiittejä vähän vahtii, juoksevat sähkönjakohuoneessa ja ties missä vaarallisissa paikoissa. Yksi taksikin ajoi tuohon pihaan ja ihmetteli kun ei ole vartijaa avaamassa porttia. Seppo sitten selitti, ettei portti aukea. Hetken kuluttua kuski pyrki vartijankoppiin, kaiketi etsi avausnappulaa ja Seppo vähän yskähteli partsilla ja kuski luikki autoonsa ja ajoi pois. Tuo portti ei oikeasti vielä toimi. Ai niin, pääportilla oli joku ajanut mäsäksi pylvään, jossa on kortinlukija. Viime vuonnahan joku ajoi koko portin läjään. Kyllä pitää olla kiire tai sitten ne ovat olleet humalassa.

4.1.2015 sunnuntai  +22

sininen hetki Lapissa

Kiireetön aamu, saisi vaan olla useammin! Tehtiin pyörälenkki ja käytiin myös rautakaupassa ja Sevillaan syömään. Sinne tuli myös Terhi ja Reijo. Söimme ja sitten opetin Terhille Facebookin käyttöä, kun Sevillassa on ilmainen Wifi-yhteys. Siinähän se päivä meni mukavasti paitsi, kun pääsimme kotiin, totesimme taas telkkarin kanavien kadonneen. Vietimme sitten taas vaihteeksi leffaillan.

5.1.5015 maanantai      +22.2

Lähtö taas fillareilla pottuteatteriin. Sen jälkeen tein taas vähän jäsenhommia ja sen Riston antaman tehtävän, joka muuten minun mielestäni olisi kuulunut seuran sihteerin tehtäväksi. Piti vielä odotella Veikon saapumista, jotta olisin saanut kirjattua maksetut jäsenmaksut, mutta Veikkopa olikin

hmm, mitähän tuohon sanoisi....

unohtanut laatikon avaimen kotiin eli uusi yritys viikon päästä. Seppo vielä neuvoi ensikertalaista pariskuntaa seuran toiminnasta ja antoi neuvoja golfin tiimoilta. Sitten fillaroimme lyhintä tietä kotiin, koska meillä oli kassissa pala kylmäsavulohta ja sen ei ole suotavaa turhaan lämmetä. Muutaman tunnin päästä hyppäsimme autoon ja suunta isolle Tescolle. Kysyin kuitenkin ennen lähtöä toimistosta tuota telkkarikanavien kohtaloa ja sieltä sanottiin korjaajien tulevan neljältä. Kaupasta sitten ihan tavallisia ostoksia, vettä, leipää, ruokaa jne. Joku syö aina meidän ruokakaapit tyhjiksi ja juo vedet, kumma juttu! Takaisin kotiin pesulan kautta. Sinne menikin tosi iso säkki pyykkiä, kun pesula oli viikon lomalla. Illemmalla kävin vielä uimassa jääkylmässä altaassa, kuinka siellä voikin olla niin kylmää vettä! Huomenna jatkuu thain kielen kurssi ja täytyy heti tunnustaa, etten loman aikana ole kyllä suonut yhtäkään ajatusta koko opiskeluun, hyi minua! No, enpä ota siitä stressiä, se tulee kyllä tämän kuun aikana ilmankin tuon Visa Runin merkeissä, 90 päivää tulee täyteen ja ennen sitä pitää käydä maan rajojen ulkopuolella, koska minulla ei ole vielä eläkeläisviisumia. Ai miksikö, no koska e ole vielä eläkkeellä. Sepolla on eläkeläisviisumi ja hän selviää käymällä Immigrationissa ilmoittautumassa (täyttää lomakkeen) 90 päivän välein, toki hänkin voisi poistua maasta välillä. Tulevat viikot ovat taas ihan tukossa, maanantai pottuja, tiistai thai, keskiviikko golf, torstai thai, perjantai golf, lauantai siivous/pyykkäys... Milloinkahan rauhoittuisi, jotta voisi lähteä kunnolla fillariretkelle! No, thain kurssi ei kestä enää kovin kauan, ehkä pari viikkoa. Aion mennä heti seuraavalle kurssille, oli se sitten alkeis- tai kakkoskurssi. Täällä on yksi mies, joka käy vuodesta toiseen kaikki kurssit ykkösestä neloseen. Ehkä teen samoin. Kauppareissun jälkeen hain telkkarikanavat uudelleen ja nyt ne kaikki tulivat, saas nähdä kuinka kauan tätä iloa kestää! Huomenna vasta rankka päivä onkin, ensi 3 tuntia thain kieltä ja sitten Pattayalle akkaporukassa syömään ja shoppailemaan, huh, huh!

6.1.2015 tiistai

shoppailukahvilla Vimon, minä ja Leila

Ysiltä hyppäsin taas pyörän selkään ja yön selkään, ei vaineskaan, vaan aamulla klubille thain kielen kurssille. Tauolla Vimon  (thai) tenttasi minulta numeroita, melkein muistin kymppiin asti... hok ja haa menee aina sekaisin, siis toinen on viisi ja toinen kuusi, vaan kuinkahan päin se nyt olikaan? Joka tapauksessa läksimme kurssin jälkeen akkain kanssa shoppailemaan, Vimon, Leila ja minä. Hyppäsimme lavaan ja ajoimme Pattaya Taille ja kävelimme sitä pohjoisen suuntaan, kävimme syömässä ja sitten tori, Friendship, Tukcom, Beauty-kauppa. Tukcomissa joimme kaffetta ja söimme leivarit, minä söin jäätelöannoksen. Sitten Taita rannan suuntaan, lavalle ja klubille (minun piti päästä pyörällä kotiin ennen pimeän tuloa, kaikki pyörän valot jäivät kotiin). Siellä Atski odotteli, Vimon ja Leila kyytiin ja minä fillarilla kotiin. Ostin vähän jutskia Julialle kempparista. Sillä aikaa Seppo oli huushollanut, korjasi autoa, kävi ostamassa siihen jotain johtoa, haki pyykit pesulasta, tiskasi jne.

herkutteluhetki Tukcomissa

7.1.2015 keskiviikko   +25 tosi tukalan kuumaa, ehkä ukkosta ilmassa

Heti aamusta tosi hiostava ilma. Kasin jälkeen lähdimme ajelemaan golf-kentälle. Siellä odottelivat jo Atski, Vimon, Matti ja Leila. Koska meitä oli kuusi, lähdimme suosiolla heidän perässään. Tosin saimme heidät kiinni heti kakkosväylällä ja löimme kaikki aloituslyönnit ja caddimme olivat tosi

ruohonleikkurit rangella

kauhuissaan, liikaa pelaajia ja palloja kentällä. Rauhoittelin sitten heitä sanomalla, että

heppa golf-kentällä, niitä
oli useampikin

aikomuksemme on ohittaa tuo neljän ryhmä ja caddiet huokaisivat iloissaan. Ja niinhän me sitten teimmekin, muut etsivät pallojaan pöheiköstä ja me etenimme vikkelään greenille ja pallot purkkiin, koli koli. Tästäkös caddiet riemastuivat ja hokivat aina pallon mennessä koloon koli koli! Se oli heidän mielestään tosi hauskaa. Sitten etenimme seiskaväylälle ja ihmettelin mitä edellä oleva pelaaja tekee. Hän siis varmaankin aikoi mennä uimaan eli hänestä näkyi vain kengänpohjat kun hän kaivoi isosta vesiesteestä palloaan, onneksi ei oikeasti hukkunut sinne. En viitsi toistaa, mitä tästä asiasta olen aiemmin sanonut, mutta mutta... Jos kenttä on ruuhkainen, pitäisi tämmöiset onkimiset ja turhat etsimiset jättää väliin. Ekan kiepin jälkeen söimme eväitä. Meitä edellä meni kaksi aussia, toinen löi siksakkia ja löntysteli kentällä. Kentällähän pitää kulkea rivakasti. Tämä samainen herra osti evääksi keitetyn kananmunan (niitä myydään kentän kioskeissa), katselin kuinka hän tyynesti kuori sen ja tiputti kaikki kuoret ihan vaan siihen maahan ja roskis oli 30 sentin päässä. Voi hyvät hyssykät sentään, eikös tämä maapallo ole meidän kaikkien hoidossa! Peli meni kaiken kaikkiaan hyvin, mitä nyt Sepon caddie vei vahingossa tuloskortin ja minun caddieni oli unohtanut merkitä korttiin lyönnit, mutta mai pen rai. Kysyimme sitten caddeiltä, että saako "klubikioskilla" ruokaa ja he vastasivat, että kaa eli kyllä. Päätimme sitten syödä ja ruoka oli tooosi hyvää, aroi aroi. Siinä syödessämme huomasimme yhden auton kyydissä Vimonin, hän ei ollutkaan jaksanut pelata 18 kierrosta ja jätti pelin kesken nelosväylällä. Onneksi olimme vielä paikalla, koska Vimonin piti


kivan värinen taukokioski

maksaa caddielle, rahat lompakossa autossa ja avaimet Atskilla jossain kohtaa kenttää. Annoimme rahaa Vimonille ja päätimme jäädä hänen kanssaan odottelemaan pelaajia. Muu porukka tulikin sitten reilun tunnin päästä ja siinä rupatellessa menikin sitten vielä toinen tunti. Ehdin käydä proshopissakin, kun sattui olemaan avoinna. Ostin sieltä ihania pinkkejä palloja, omanihan ovat kaikki jääneet kentälle uimaan ja sitten vielä ostin irtohihat. Ne on käteviä, jos on aamulla kylmää, hihat käsivarsiin ja kun tulee kuuma, otat ne vaan pois, vähän kuin säärystimet. Emme siis päässeet kotiin aiemmin, kuten kuvittelimme. Lähdimme sitten kaikki ajelemaan koteihimme ja taivaanrannassa lusmuili tosi mustia pilviä, vaan vettä eivät raaskineet antaa. Jaa-a, näkyy se Riston minulle antama tehtävä olevan Facebookissa, seuran omalla sivulla ja näkyi tupsahtaneen jäsenille sähköpostinakin.


8.1.2015 torstai   pilvistä +25

mulla on kotona iso kasa vanhoja farkkuja kaikenlaisia
hommattuna juuri tämmöisiä varten

Hikisää jatkuu ja aamulla ajelin taas klubille kielikurssille. Ehkä siitä jotain jää mieleenkin, varsinkin kun tarpeeksi monta kertaa käy tuon alkeiskurssin. Kurssin jälkeen olin jo aikeissa lähteä ajelemaan


vähän ideoita ensi kesän
näpertelyksi

kotiin, kun huomasin Sepon tulleen klubille syömään. Ostin samalla liput hyväntekeväisyys tanssiaisiin, emme kyllä tanssi, mutta onhan siellä kiva kuunnella. Sinne pitäisi tulla myös pari yllätyslaulajaa, saapi nähdä keitä he ovat. Tällä kertaa ne pidetään J-P Housessa 18.1. Siitä sitten enemmän myöhemmin. Söimme sitten taas taivaallisen hyvää Pertsa-kokin tekemää ruokaa, jauhelihapihvejä kastikkeessa. Pertsa on kokki isolla Koolla. Ajelimme sitten taas pitempää reittiä kotiin ja ihan kaksi vesipisaraa tuli matkalla. Käväisimme Sevenissä hakemassa

ihan puhdas auto

huomisen golf-päivän evääksi paahtoleipää (ja pari SIM-korttia). Evääksi siis paahtoleipää, päälle purkki tonnikalaa ja lopuksi keitetty kananmuna. Pelin jälkeen varmaankin taas syömme klubikioskilla. Kävin myös uimassa aurinkoisen puolen altaassa, siellä ei vesi ole aivan yhtä jääkylmää, kuin sisäpihan altaissa. Ei todellakaan ole kiva uida, jos vedessäkin palelee. Sitten Leila soitteli kysyäkseen milloin on kielikurssi ja voi harmi, sehän oli tänään. Leila kyllä nyt missaa koko kurssin ja lupasin ottaa hänelle kopiot muistiinpanoistani sekä opetusmonisteista. Täällä menee siis päivätkin ihan sekaisin, minä pysyn jotenkin kartalla tämän blogin avulla. Tosin joskus olen kyllä joutunut päiviä korjaamaan, kun on kaksi samaa päivää peräkkäin, olettekos muuten koskaan huomanneet sitä?


9.1.2015 perjantai
Onnea Veikoille

Taas aamusella lähtö golfaamaan. Tällä kertaa siellä odottelivat Atski sekä Matti. He olivat saaneet jo auton sekä caddiet. Me Sepon kanssa jouduimme odottelemaan, koska ei ollut caddejä, auto kyllä löytyi. Sitten sieltä tuli kaksi poikaa, joista toinen oli ihan uusi kokelas, hän oli jo aiemmin ollut

meijän koti naapurin kuvaamana, tuo vasen keltainen talo

meidän caddiemme ja se toinen oli kyllä jostain hätäraapaistu. Hän ei sitten ymmärtänyt golfista mitään, paitsi lyönnit hän osasi merkata prikulleen oikein. Peli tuntui menevän ihan mukavasti, tosin kortin mukaan se meni ihan penkin alle ja toinen kierros meni samalla tavoin kuin yleensäkin. Kotona sitten laskin lyönnit laskukoneella uudelleen, caddiet laskee ne päässään ja siellähän se virhe oli. Caddien oli laskenut ensimmäiseen kierrokseen 10 lyöntiä liikaa ja se kyllä tuntuu. Toinen kierros oli laskettu ihan oikein ja taisi muuten olla paras kierros ikinä tuolla kentällä. Lasken aina pelin jälkeen kotona nuo lyönnit koneella, koska luvattoman usein löytyy noita laskuvirheitä, paras laskuvirhe oli minulla kerran 17 liikaa. Toinen kierros meni muutenkin nopsaan ja mukavasti. Yhdellä väylällä löin aloituksen sitten hiukan liikaa vasemmalle ja kun etsimme pallon, oli se ihan ruskean hepan edessä. Hui, en ollut edes huomannut koko heppaa, onneksi siihen ei osunut pallo! Taisi johtua siitä, kun kentällä ei juuri muita tuolloin näkynyt, suurin ruuhka oli mennyt jo ohi. Eniten porukkaa on kentällä aamulla 7-9 välillä. Ai miksikö, koska tuolloin on mukavan viileätä. Kotona sitten aloin pestä pyykkiä, kun Seppo korjasi tiskialtaan juoksuputken. Minä kyllä sanoin sitä vesihanaksi ja sain heti oikaisuselostuksen, siis juoksuputki. Samalla huomattiin, että tiskiallas ei ollut mitenkään kiinnitetty tiskipöytään, joten Seppo ruuvasi juoksuputken nurkkaukseen pari ruuvia. Samalla tuli imuroitua, kun porailun vuoksi piti imuri ottaa esille eli tuli tehtyä lauantai aamun hommat jo perjantaina. Huomenna pitäisi aamulla lähteä kauppaan, koska jääkaappi ammottaa taas tyhjyyttään. Täytyy muuten todeta, että täällä tapahtuu meikäläisellekin todellinen kielikylpy varsinkin tuolla golf-kentällä. Siellä höpötetään sekaisin englantia, thaita ja suomeakin. Thaikut tykkää suomisanoista. Siellä minäkin caddien kanssa solkkaa englantia ja thaita sekä opetan suomisanoja. Tuota en kyllä olisi uskonut itsestäni pari vuotta sitten, hauskaa se kyllä on! Tänäänkin pelin päätyttyä kiittelin pelikavereitani ruotsiksi, mistähän sekin päähän tupsahti.

10.1.2015 lauantai
Onnea Ulla ja Terhi

Rauhallisen aamun jälkeen läksimme siis kauppareissulle. Ihan ensiksi ajoimme auton pesuun ja sieltähän se auto taas sai kiiltonsa esiin. Sen jälkeen läksimme ajelemaan Sukkarin Big C:hen, piti


mun tavoite...

saada sitä maksamakkaraa ja juustoa, joita ei Tescossa ole tarjolla. Tuumimme eilen, että aamulla olisi ehkä kaupassa rauhallisempaa kuin iltapäivällä ja ihan oikein olimme tuumineet, oli tosi rauhallista. Pois lähtiessämme sitten emme päässeetkään Sukkarilla reunimmaiselle kaistalle, jotta olisimme päässeet kääntökaistalle, niin paljon oli autoja liikenteessä. Oli siis pakko ajaa Pattaya Taille, siitä 3. Roadille ja sitä pitkin Jompparin 2. Roadille ja kotiin. Siellä ei sitten ollutkaan vielä niin ruuhkaista, kuin normaalisti. Kotona tavarat paikoilleen ja kahden maissa lähdimme fillaroimaan klubille. Siihen aikaan pahin rokkaruuhka on yleensä jo tiessään. Paljon oli kuitenkin väkeä vielä paikalla ja paljon tuttuja. Kävin sitten palauttamassa  kirjoja kirjastoon ja yksi ihan uusi kirja tarttui matkaan. Päivä oli kovin pilvinen, roon (kuuma) ja tosi mustanpuhuvia pilviä liikkui taivaalla. Vettä tosin tuli vain muutama tippa vaikka pesetimme autonkin. Eikös aina silloin sada, jos pesee auton tai vaikka ikkunoita! Illalla Seppo taas jatkoi tiskialtaan tutkimista ja huomasi, ettei sitä oltu millään lailla tiivistetty. Vesi siis saattaa valua altaan ja tiskipöydän väliin. Samoin tiskipöydän ja seinän väliin jäi puolen sentin raot. Mitenkähän siinä olisi aikaa myöden käynyt, hoh hoijaa! No, Seppo tilkitsi kaikki raot läpinäkyvällä silikonilla. Tässä näkyy hyvin thaikkujen ajattelutapa, ollaan juuri tässä ja nyt, eilisestä tai huomisesta ei huolta. Thaimaalaiset elävät vain ja ainoastaan tässä ja nyt hetkessä, oikeasti! Talossamme vartioinnin hoitaa vartiointiliike, mutta viime aikoina se ei ole oikein toiminut. Uudenvuoden hilpeä vartija ja sitten liian usein on tuo meidän vartijakoppi ollut illan ja yön tyhjänä. Nytkin kello on vaille 10 illalla ja juuri tuli mopo pihaan ja joku meni pimeään vartijankoppiin istumaan valoja laittamatta lattialle. Taas tuo 3G mokkula tökkii eli se muuttuu 2 G:ksi, joten piti ottaa tuo vanha kunnon 2 G kortti käyttöön ja taas päivitys onnistuu, ihme juttu!

11.1.2015 sunnuntai     pilvistä

Heräsimme ihan liian aikaisin, mutta mai pen rai, ei haittaa. Aamiaisen jälkeen lähdimme ajelemaan autolla, tarkoituksena etsiä varjoisa paikka, jossa voisi laittaa silikonisauma lavan ja kopan väliin. Se kun on jo vähän haurastunut ja se puu kaatui sen kopan päälle, taisi silloin ottaa enemmänkin


temppeli

siipeensä. Löysimme hyvän paikan ihan tästä läheltä, mutta siinä olikin joku pieni temppeli, joten se ei ollutkaan sopiva paikka autoremppaan. Ajelimme hetken todetaksemme ettei sopivaa paikkaa sitten löytynyt tällä kertaa. Sitten ajoimme ohi sellaisen rottinkikärryjä vetävän patjakauppiaan. Ostin häneltä kaksi sellaista kiva tyynyjuttua, toinen suomikotiin ja toinen mökille. Tarvitsen sellaista välillä tuon refluksijuttuni takia öisin ja täällä minulla on jo sellainen kätevä tyyny. Maksoin (varmaankin liikaa) 200 bth kappale niistä, mutta eipähän tarvitse enää tavarataloista etsiskellä. Ajoimme sitten kotiin, vaan eipä ollut ihan turha reissu. Kotona joimme kaffeet ja läksimme fillaroimaan. Ajoimme Beach Roadille pankkiautomaatille ja siinä edessä on aina myynnissä Hesari, vaan nytpä oli vain eilinen, en siis ostanut. Jatkoimme ajelua isolle kuppila-alueelle, etsimme paikkaa, jossa suuri puu kasvaa ihan


temppeli sisältä

keskellä tietä. Siellähän se puu sitten olikin, suuren suuri puu. Siinä vieressä oli Homeseeker ja toisella puolella ravintola Helmi, niitä oikeastaan etsimmekin. Nytpä tiedämme niiden olinpaikat. Sitten vaan jatkoimme matkaa jonnekin, emme tienneet minne. Lopulta jouduimme sinne krokotiililammikolle. Siellä lammikossa on kyllä kalojakin, tien vieressä oli verkkoja kuivumassa ja lammikossa oli joku mies, vain hattu ja pää näkyivät veden pinnalla. En tiedä mitä hän siellä touhusi, ei kuitenkaan uinut ja kalastajia onkineen oli myös rannoilla. Sitten pikkuhiljaa kotia kohti. Seurasi polkupyörien pesu ja oikeasti Sepon valkea pyörä oli häikäisevän valkoinen pesun jälkeen.

12.1.2015 maanantai +22,5 ja kova tuuli edelleen

Aamulla klubille perunateatteriin. Porkkanat kuorittuani huomasin unohtaneeni Leilalle ottamani kielikurssin kopiot kotiin jääkaapin päälle. Lähdin niitä sitten hakemaan ja onneksi lähtiessäni


tuo mies ei paljo krokotiileja pelkää

krokotiililammikko

tarkistin laukustani kotiavaimet, jotka olivatkin myös siellä jääkaapin päällä. Sain sitten lainaksi Sepon avaimet, onneksi hänellä oli ne mukana. Reissussa meni vajaa puoli tuntia ja sitten jatkoin pottujen kuorimista. Kuorinnan jälkeen taas yläkertaan merkkaamaan jäsenkortistoon uusia juttuja. Lähdimme sitten kotiin ja Seppo lähti autolla Sukkarin Big C:n taakse tekemään autoon vakuutuksen eli siirsi sen omiin nimiinsä. Minä jäin kotiin vähän siivoskelemaan ja kutomaan. Niinhän siinä sitten kävi; pari viikkoa ilman kudinta ja oikea käsi tuli kipeäsi. Mitä tästä opimme - ei mitään


talo veden päällä

kutomistaukoja! Pitipä kertomani klubilla käyvästä Paavosta. Paavo on vuosikausia kävellyt pitkin poikin kymmeniä kilometrejä kävelusauvoilla ympäri Pattayan seutua ja kaikki tuntevat hänet, thaikutkin. Mutta mitä ihmettä, nyt Paavo on hommannut polkupyörän, ehkä hän nyt aikoo laajentaa reviiriä. Katselin päivällä kutoessani, tosin kudin putosi syliini, kun siellä näytettiin viime viikonlopun Lastenpäivän tapahtumia. Onhan sellaisia Suomessakin, mutta tuskin tällaisia. Pienestä, ihan pienestä pitäen lapset opetetaan tanssimaan kuten gogo-tytöt ja se ei kyllä näin länsimaisen silmissä näytä ollenkaan kivalta hetkutukselta, tulee ihan oikeasti mieleen nuo baaritytöt. No, sitten näytettiin toista paikkaa ja kauhistus, siinä oli pitkä pöytä ja täynnään pikku poikia sen ympärillä. Pöytä taas oli täynnä aseita, ihan oikeita erilaisia aseita ja niillä pojat leikkivät. Sitten mentiin satamaan, siellä oli sotilaita tai siis laivaston väkeä (olen joskus kuullut, että sotilas ja laivaston sotilas ovat ihan eri juttu). Satamassa oli sellaisia isoja tykkejä, jotka pyörivät jalustalla (mitähän ovatkaan nimeltään, en tiedä) ja niissäkin istui onnellisen näköisiä poikia. Yhdelle pojalle sotilas asetteli oikein rynnäkkö tai jotain sellaista isoa asetta olalle ja se asehan oli pitempi kuin se poika. Se siitä lastenpäivästä. Hetken päästä telkkarissa näytettiin valvontakameran kuvaa risteyksestä. Valot olivat juuri vaihtumassa vihreiksi ja mopo kyytiläisineen oli juuri lähdössä, viimeiselle matkalleen. Takaa tuli lava-auto varmasti ajaen ainakin sataa ja hups vaan, mopo katosi. Se oli aika karmea video, molemmat mopon päällä olleet kuolivat heti. Sitten se lava-auto vielä yritti lähteä karkuun, törmättyään vielä muutamaan autoon. Muut autoilijat saivat kuitenkin estettyä kuskin aikeet. Onneksi Suomessa ei telkkarissa näytetä tämmöisiä, täällä taas kaikki näkyy telkkarin uutisissa. Ja sitten vielä vähän kouluasiaa. Täällä on koulunkäynti aika julmaa,


kivannäköinen Resort tuossa meidän lähellä

jos on siellä kotomaassakin tuo koulukiusaaminen. Täällä koulussa nauretaan, jos oppilas ei osaa vastata, opettajakin nauraa ja häpeä on kamala. Oppilasta, joka ei opi, saa täällä ihan vapaasti pilkata. Aika kamalaa, eikö vain. Kello on nyt, oho - jo puoli 11 illalla ja taas on vartiokoppi tyhjä, pimeä. Ei oikein taida tuon vartiointiliikkeen hommat sujua. Lauantainakin tuo vartija nukkui pimeässä kopissaan lattialla ja takuulla oli kaljoitellut! Ja vielä yksi juttu ihmetyttää. Meidän talon takaovi on suljettu, se kun auki jäädessään aiheuttaa kuulemma hälytyksen. Ihan ymmärrettävä juttu, mutta siinä vieressä on iso sähkökeskushuone ja jengi kulkee surutta siitä läpi käytävään, ovi käytävään on jopa rikottu, ettei se mene edes enää lukkoon ja ulkona olevassa rulo-ovessa taas ei ole lukkoa lainkaan. Ja kaiken lisäksi vartijakin on tipotiessään. Hyvin menee, mutta menköön, Thaimaassa kun kerran ollaan!  Onko ihan oikea järjestys, minusta ei ole.
Kello tuli 23.00 ja toinen vartija meni siihen pimeään koppiin herättämään toista vartijaa, joka oli siellä umpikännissä nukkumassa. Kello 23.35 tuli kopin eteen mopo ja taas yksi vartija.  Hän meni pimeään koppiin, laittoi oven kiinni ja meni myös lattialle nukkumaan, jolloin kopista lähti 2 humalaista vartijaa kävelemään pois pihasta jonnekin, taisi tulla tilapula. Missä halvatun vaiheessa sinne koppiin oli mennyt toinenkin vartija nukkumaan. Onkohan me nyt ymmärretty väärin, jospa tuo vartijankoppi on vuodenvaihteen jälkeen ollutkin yömajana. Tarttiskohan asialle tehrä jotain! Tosin tässä kohtaa tulee eteen tuo kielimuuri ja todisteiden puuttuminen. Tarttis nyt olla tuossa partsilla riistakamera vahtimassa, taidan ensi vuonna tuoda sellaisen tänne. Seppo olisi jo nyt ottanut sen mukaan, mutta minä estelin sen sanoen, että mitä ihmettä sillä täällä tekisi, niinpä!

13.1.2014 tiistai   +22,4

Ihana aamu, ei tarvitse hosua lähtöä minnekään. Päivällä kyllä lähdemme ajelemaan fillareilla ja pitää käydä ostamassa minulle se pakollinen Visa run, kääk! Kun saisi parin vuoden päästä sen eläkkeen, niin ei tarvitsisi enää tehdä näitä viisumiajeluita, ne ovat suoraan sanoen kaameita kilpa-ajomatkoja. Mutta minkäs teet, mentävä on. Asian voisi hoitaa myös jollain ulkomaanmatkalla lentäen, mutta minne täältä lentäisi. Ei oikein huvita, nuo naapurimaathan ovat kuitenkin tätä samaa, jos olisi joku tuttu muissa maissa, niin sitten voisi käydä kylässä eli Raimo, koitahan nyt siirtyä töihin sinne


henkien talo

Burmaan. No niin, hyppäsimme sitten fillareitten selkään ja läksimme ajelemaan Second Roadia pitkin ja Soi 8:a alas. Beach Roadin ja Soi 8:n risteyksessä hetken mietiskelimme, että kumpaan suuntaa pitäisi lähteä. Päättelimme suunnan, käännyimme oikealle ja siinähän ihan heti kohta oli matkatoimistomme MilkyWay. Sieltä sitten ostin sen Visa Run-matkan Kambotseaan, lähtö 22.1. klo 6 aamulla ja hinta 2300 bth. Kyselimme myös hintaa Koh Changille, jos vaikka lähtis sinne lomailemaan, kunhan nämä kiireet loppuvat. Sitten ajelimme Hyrsylän mutkan takana olevalle kuppila-alueelle pieneen kuppilaan. Tilasimme sodat sekä hampurilaiset, no se oli hampurilaiskuppila, muuta ei olisi voinutkaan tilata. Matka jatkui taas sitä sunnuntaina ajelemaamme krokotiililammikon kautta kulkevaa tietä ja käännyimme oikealle, jolloin jouduimme Thepprasitille. Siinä olisi pitänyt kääntyä oikealle, koska aioimme mennä Sukkarille Outlet Mailissa sijaitsevaan golftarvikekauppaan. Pysähdyimme miettimään ja Seppo pumppasi samalla molempien takarenkaaseen lisää ilmaa, ainakin oma renkaani oli vajaa ja se tekee polkemisesta liian raskasta. Aloimme kävellä pyöriä taluttaen, koska matka ei ollut pitkä ja tie yli ei huvittanut mennä (vasemman puoleinen liikenne), liian kovasti liikennettä. Sitten perillä olisi taas pitänyt ylittää tie, koska Outlet sijaitsee oikealla puolella tietä. Poikkesimmekin sitten oikealle pikku tietä pitkin ja jouduimmekin taas krokolammikon toiselle


pyörät parkissa

puolelle ja aika pitkän lenkin kovassa tuulessa jouduimme ajamaan, jotta pääsimme taas Sukkarille. Sitten vaan eteenpäin ja Outletiin. Kilometrejä ainakin tuli hurjasti edestakaisin ajosta. Golfkaupasta Seppo osti itselleen yhdet hanskat, 240 bth ja minä vaan pällistelin kaikkea, en tarvinnut tälläkertaa mitään. Sitten ajelimme taas sitä Thepprasittia pitkin, nyt vasenta puolta ja käännyimme sitten vasemmalle pikkutielle. Puolessa matkaa ajoi joku takanamme ja painoi torvea monta kertaa. Ajattelin, että kukahan hullu siellä oli päälle ajamassa, vaan sehän olikin Risto sivarimopollaan. Hän oli varmaankin käynyt tukussa, koska sitä


hampurilaiskuppila

tietä aina kannattaa tukkuun ajaa. Olimme sitten kotosalla jonkun tunnin ja sitten Seppo tuumasi, että lähdetäänpä käymään Fordilla. Siis taas Sukkarille. Fordilla tilasimme autolle ajan huoltoon, 22.1. ja samalla he korjaavat sen simpukan. Eli samana päivänä auto menee huoltoon ja minä Kambotseaan. Sen jälkeen Seppo illalla meni vielä fillareita huoltamaan. Hän otti pullokassin ja punaisen muovikassillisen huoltotarvikkeita matkaan. Hetken päästä hän tuli sisään ja otti oven vierestä punaisen roskiskassin ja alkoi kyllä kiroilemaan. Hän vei vahingossa sen punaisen fillaritarvikekassin roskiin ja tulipa sitten kiire käydä vaihtamassa kassit. Onneksi se onnistui, koska pussissa oli minun pyöräni lukkojen avaimetkin. Täällä muuten siivoojat ja huoltomiehet käyvät läpi jokaisen roskapussin ja ottavat talteen kaiken säästettävän, siis se on todellista kierrätystä. Me viemme pullot, muovit ja pahvit suoraan tuohon vieressä olevaan varastoon. Voi kun sormeni syyhyävät kutomaan, mutta pidän vielä ainakin tämän päivän puikkolomaa. Kello on illalla kasin korvilla ja arvatkaapa onko vartijan kopissa valot? No ei ole, täysin tyhjä koppi ja vartija tietymättömissä. ------Jee, vakkarivartija on paikalla eli tänä yönä kaikki hyvin.

14.1.2015 keskiviikko
R.I.P Maija

Aamulla avasin netin ja siellä olikin sitten jobinpostia. Hyvä työkaverini oli eilen illalla väsynyt sairauden kanssa taisteluun ja nukkui pois. Tulen aina muistamaan sinut Maija!
Sitten fillarilla klubille thain kielikurssille. Koska päivä muuttui, lähti Seppo sitten yksin golfkentälle pelaamaan Atskin kansa. Caddiet olivat syöksyneet auton luo ja kyselivät ihmeissään missä madam eli kovin ovat jo tuttua porukkaa. Kurssin jälkeen söin klubilla kalasoppaa ja kovasti oli outoa porukkaa syömässä, tietenkin myös tuttuja. Tästä muuten huomaa, että lomakausi on täällä parhaimmillaan ja jatkuu vielä tuonne helmikuun loppuun, sitten alkaa hiljentyä. Tänään oli muuten se päivä, jolloin Jompparin ja Pattayan rannoilta katosi kaikki rantatuolit ja aurinkovarjot, samoin katosi rantapaikkamyyjätkin. Uusi kokeilu joka keskiviikko ja täytyy sanoa, että saisi jäädä pysyväksi tai edes suurin osa rantaa saisi olla luonnontilassa. Normaalisti ranta on täynnä tuoleja ja niitten


ranta ilman "bunkkeria"

päällä varjoviidakko, kutsun niitä bunkkereiksi. Telkkarissakin uutisissa näytettiin rantoja ja täytyy sanoa, että kyllä oli kauniit rantoja. Pattayan rantaa ei edes meinannut tunnistaa, niin oli kaunis. Mene sitten johkin pimeään bunkkeriin aurinkoa ottamaan ja kun pääset tuoliin istumaan, ylös nousu on kyllä työn takana, niin kamalat tuolit siellä on. Tästä syystä emme ole kertaakaan käyneet rannalla, siellä vaan ei ole kivaa. Muistan, kun lapsena lähdettiin uimarannalle, otettiin eväät ja filtit mukaan. Sitten vaan filtti hiekalle ja aurinkoa ottamaan, tosin se aurinkoa ottava oli äitini, me lapsethan teimme kaikkea muuta uimisesta alkaen, ei joudettu makoilemaan. Ajelin sitten kotiin ja ehdin siinä ihmetellä vartin, kun Seppokin tulla tupsahti. Pelipäivä oli mennyt oikein hyvin. Joka kerta ostamme kentältä halpoja järvipalloja ja hienot, erikoiset säästämme. Tänään Sepon ostamassa pussissa oli pallo ja teksti kuuluu näin; Taksin Sinavatra  Premiere minister ja alla allekirjoitus. Pallon merkkaus oli tehty kultavärillä. Olisipa kiva tietää tuon pallon historia mutta sehän on sitten ihan pakko säästää.
Otin sitten itseäni niskasta kiinni ja tein sen mitä olen jo monta päivää haahuillut eli hiusväripurkki kouraan ja hommiin. Olikin jo aika saada tuo harmaa juurikasvu peiteltyä ja taas saa on hiukset kunnossa. Toisen kerran sitten vähän ennen kotiinlähtöä. Tuli sitten ilta ja vartijan koppi taas ammotti tyhjyyttään pimeänä. Sitten siihen tupsahti huojuva vartija mopolla, meni koppiin maate, siis edelleen pimeään. Kuinkas sitten juttu jatkuukaan... Pari miestä, lomalaisia, meni kopin ovelle, veti oven auki ja alkoivat kovasti torua vartijaa englanniksi. No, mitä sitten - vartija hyppäsi hetken päästä


golf-kentän nimikyltin äkkäsin

mopolleen ja ajoi tiehensä. Koppi siis taas tyhjänä ja pimeänä koko yön. Jospa joku muukin alkaisi valittaa managerille tuosta vartiointitavasta, me emme viitsisi, kun olemme tässä ihan vieressä, humalaisista ei koskaan tiedä! Sitä paitsi me osakkeen omistajathan maksamme vartijoiden palkan ja vastinetta kyllä olisi kiva saada. Vartiointiliikkeessä kyllä nyt mättää pahasti. Vastapäinen uusi rakenteilla oleva viittä vaille valmis talo Amazon kyllä nyt seisoo toimettomana. Mitään ei sillä tapahdu ja muistaakseni sen piti valmistua viime vuoden loppuun. Ai sori, nyt huijasin, onhan siellä rakenteilla portinvartijan koppi. On muuten tulossa paljon isompi, kuin meidän pikkukopit. No, mahtuuhan sinne enemmän porukkaa nukkumaan :)  555

15.1.2015 torstai    +20.6

Ei mitään kummallista tänään. Katselimme aamulla, kun tuo koira odottaa puutarhuria. Se on ottanut hänet isännäkseen, vaikka asusteleekin tässä talon liepeillä, puutarhurista en tiedä missä pudjaa. Se koira on tuonut kaverinsakin tänne nurkille. Aamulla siis tarhuri antoi koiralle koirannappuloita ja


Kippari-Kalle ja Olga golfaavat,
tosin mailat ovat kateissa

sen syödessä toinen koira istui kiltisti vähän kauempana. Sen jälkeen apupuutarhuri antoi sille toiselle koiralle ruokaa eli koirien isäntäjako on ihan selkeä. Tiedämme aina aamuisin, milloin puutarhuri tulee töihin. Koira alkaa vinkua ja vikistä innoissaan. Tuossa tontin laidalla puussa roikkuu pieniä muovipusseja, joissa on koiran nappuloita. Me ostimme sellaisen koiranruokapussin ja annoimme puutarhurille annettavaksi koiralle. Täällä asuvat turistit hoitelevat usein näitä "talojen koiria". Kuulin, että yhdessä talossa asukkaat jopa veivät koiran eläinlääkäriinkin omalla kustannuksellaan. Monet ostavat niille ruokaa kuten mekin. Täkäläiset kyllä ruokkivat noita kaikkia koiria, laihoja nälkiintyneitä koiria ei näy lainkaan. Aamulla sitten läksimme taas kauppaan ruokaostoksille pesulan kautta (kuinka se pesulapussi olikin täyttynyt) ja minun oli ehdottomasta päästävä käymään apteekissa, koska huomenna on taas golfpäivä ja silloin ei kerkeä kauppoihin.

16.1.2015 perjantai   +19.1

Golf-päivä taas, tosin kuuma (roon) sellainen. Nyt kun olen käynyt taas tuota thain kielenkurssia, osuu noita sanoja useammin korvaan. Caddie kysyy mailaa valitessa seven nà eli seiskako ja toisen


golf-kentällä on kaikenlaisia kivoja
 pikku patsaita, ripottelen niitä tänne eri puolelle

kerran pai car eli mennään auto, kun caddiet ovat kyydissä. Siis englantia ja thaita sekaisin. Seppo tai minä ajamme autoa ja caddiet "roikkuvat" takatuhdolla, koska otamme aina vain yhden auton. Peli meni ihan hyvin, vaikka oli tosi kuuma ilma eikä edes tuullut. Toisella kierroksella tein jopa oman ennätyksen, tosin välillä ei tiennyt mikä maa, mikä valuutta, niin oli kuuma. Kotona sitten hilasimme bägit sisälle ja mailat pesuun, koska auton takatila pitää olla huomenna tyhjä kuljetusta varten. Aiemmin jätimme golfkengätkin autoon, mutta sitten huomasimme, että niistä alkoi pohjat irrota liimauksista ja samaa ongelmaa olemme kuulleet muillakin olevan. Eilen illalla oli pihassa vartija ja tänään taas ei ole näkynyt!

17.1.2015 lauantai

Aamulla ysiksi klubille tällä kertaa autolla. Thain kurssi alkoi puoli 10 ja Seppo Riston kanssa raahasivat tavaroita kasaan huomisiin tanssiaisiin. Kielikurssin aikana he lastasivat tavarat autoon ja veivät ne J-P Houseen ja

laittoivat paikoilleen. Kuulin myös illan esiintyjät, mutta enpä paljasta niitä vielä, jäänee yllätykseksi huomiselle, kuten oli tarkoituskin. He ehtivät takaisin klubille juuri ennen kurssin loppumista, joka kesti taas sen 3 tuntia. Ensi viikolla on vain yksi 2 tunnin kurssipäivä ja sitten tuo alkeiskurssi onkin loppu.  Nyt kyllä aion lueskella enemmän tuota kieltä, myös kotomaassa, ettei mene ihan hukkaan koko kurssi ja sitten voisin ensi kaudella mennä kakkoskurssille. Klubilla oli taas tupa täynnä väkeä, kuten aina lauantaisin. Olipa taas paljon uutta väkeä tullut paikalle, onneksi meille löytyi istumapaikat.  Nälkä olikin jo kova ja hernesoppa tosi hyvää. Jos minä sanon, että hernesoppa on hyvää, niin silloin se on hyvää, koska minä en tykkää koko sopasta. Iltapäivällä sitten ajelimme kotiin pesulan kautta. Ilta sitten vaan möllöteltiin kotosalla. No, minähän tietty kudoin ja katselimme samalla telkusta Abu Dhabin kisoja, siis golfin kolmas kisapäivä oli menossa. Nythän taas käy niin, että päätöspäivä jää taas näkemättä, viimeksi kanavat hävisivät ja huomenna on ne Hyväntekeväisyystanssit illalla. Ai niin, illalla ilmestyi vartijan koppiin valot ja myöhemmin vartijakin. Hyvä niin!

18.1.2015 sunnuntai

Aamuherätys kuuden maissa, etsin kovasti kännykkää kiroten kuka on laittanut herätyksen. No, se olikin Sepon puhelin, joku soitti siihen pari hälyä ja luultavasti sitten älysi katsoa kelloon. Eipä sitten

enää nukuttanutkaan. Avasimme ikkunat ja kiva lintujen kuoroliverrys taas kuului, joka sitten ennen seiskaa kyllä tylysti sai lopun. Alkoi siis se työmatkaliikenne metelöimään, tuo pieni poikkikatu kun kovasti oikaisee liikennettä. Thaimaan kielikin on sellaista kiekumista, eikä sitä voi puhua hiljaa eli viimevuotiset rauhaisat aamuhetket ovat mennyttä. Totesin Sepolle, että tuolla Beach Roadillakin on aamuisin hiljaisempaa, onhan sekin kokeiltu. Vastapäisessä rakenteilla olevassa talossa on kyllä edelleen hiljaista, tällä puolen ei näy enää mitään liikettä. Parvekkeella joka aamu

Ellu

puoli kasilta tulleet siivoojatkin ovat jonnekin kadonneet, varmaankin toiseen taloon. Silloin vuoden lopulla, kun täällä oli se lomaviikko, laittoivat tuohin vastapäiseen taloon maalarit köydet roikkumaan valmiiksi ja siinä ne vieläkin iloisesti roikkuvat kohta jo kuukauden päivät. Tuli vaan mieleen, että mitä tuo auringonpaahde niille köysille mahtaa tehdä, haperoittaako! Eihän asia tietysti minulle kuulu, mutta näkyy. Iltasella Lähdimme sitten käpyttelemääm Park Lanen kulmille, Helinä liittyi matkaan ja otimme lavataksin J-P Houseen soi 4:lle Hyväntekeväisyystansseihin. Siellä oli jo jonkun verran väkeä ja saimme hyvät istumapaikatkin. Porukkaa tuli aina vaan lisää ja Risto sekä J-P joutuivat hakemaan lisää pöytiä ja tuoleja. Pöydät olivat kaikki ulkotiloissa, katu suljettu siitä kohtaa ja sisätilat oli varattu ruokapöydille ja
tanssilattiaksi. Ensin tervetuliaispuheet ja sitten ruuan kimppuun. Siellä oli mukana myös pariskunta Espanja Suomi-seuralta. Ruokana grillivarras ja kahta sorttia salaattia, hyvää oli. Ohjelmaakin riitti, oli taikuria, Espanja Suomi-seuran tervehdykset, yhteislaulua ja laulajaesiintyjät. Espanja Suomi-seuran mies kiersi esityksensä jälkeen hattu kourassa keräämässä vapaaehtoista kolehtia


Juha Puhakka ja Kaija Lustila

hyväntekeväisyyteen, kivasti keksitty. Taikurikin kiersi esityksensä jälkeen pöydissä tekemässä taikojaan, sekin oiva keksintö, koska väkeä oli niin paljon, kaikki eivät millään nähneet, kuulleet yleistä esitystä. Hänellä oli apurinaan 6-vuotias Melissa, joka taas on Ollin ja Helenan tytär ja asuvat täällä Thaimaassa. Olli ymmärtää kaikkien äänilaitteiden päälle, osaa laulaa, kuten myös hänen vaimonsa, jolla on aivan mahtava ääni. Juhlijoita sitten laulatti Juha Puhakka ja sen jälkeen hänen vaimonsa tanssitti lauluillaan yleisöä elikkä Kaija Lustila, melkein Tangokuningatar. Sinä vuonna 2009 valittiin vain yksi kuningas, joten illan juontajamme Jorma Skyttä halusi kruunata Kaijan kuningattareksi kukkakruunulla. Tosi hyvin Kaija lauloi, ansaitsi Jomtienin tangokuningattaren kruunun. Loppuilta sitten jatkui karaoken merkeissä ja kylläpäs meidän tuttumme laululintu Ellu osasikin laulaa, emme tienneet tästä hänen taidostaan. J-P Housessa asuivat siis tuttumme Ellu ja Timppa, olivat tulleet toissapäivänä. Heihin tutustuimme parisen vuotta sitten, kun Julia matkusti tänne yksin ja koneessa oli myös yksinmatkustava Jenna. Menimme Juliaa vastaan kentälle ja Jennan vanhemmatkin olivat siellä vastassa. Julia ja Jenna ovatkin saman ikäisiä. Maailmalla tutustuu ihan uusiin ihmisiin, joihin ei muuten törmäisi lainkaan. Lähdimme sitten kotia kohti joskus puoli yhdentoista maissa. Piti hypätä 10 bathin lavaan ja kävellä pimeä Watboon, jolla ei kyllä sitten ollut minkäänlaista liikennettä. Seppo jäi Puntipaan yhdelle oluelle ja me Helinän kanssa jatkoimme suoraan kotiin. Seppo tulikin sitten reilun puolen tunnin päästä kotiin. Olin kyllä vähän huolissani, hänellä kun oli ihan pikkuisen rahaa, ei avaimia, ei puhelinta. Kun niitä kaikkia ei viitsi raahata mukana, jos molemmilla on avaimet ja puhelin mukana. Seppo oli sitten saanut kuppilanpitäjä Pekalta DVD-leffan ja ihmettelin sitä. No, se oli se elokuva, joka on tehty täällä vuonna 2004 tapahuneesta tsunamista. Täytyy varmaan joskus katsoa se. Ja sitten vaan tuutilullaa, huomenna taas työpäivä.

19.1.2015 maanantai    

Se on maanantai, siis fillarit käyntiin ja klubille perunateatteriin ja sitten vähän jäsenjuttuja. Siinähän sitä, ei muuta kummempaa.


20.1.2015 tiistai           

Aamulla heti kasin jälkeen autolla rahakoneen luo ja sieltä Fordille auto remonttiin. Olimmepas jonossa ihan ekoina, kiva! Pari tuntia sanoivat siinä apusimpukan vaihdossa menevän. Sillä aikaa tallustelimme Sukkaria pitkin, oikeastaan kyllä jalkakäytävää pitkin, tiellä taitaa olla vähän liian


näkymä ylikulkusillalta

vaarallista. Tien yli Tescoon pääsimme näppärästi ylikulkusiltaa pitkin. Kuvailin siellä vähän näkymää tielle ja olisin kuvannut siltaakin, se oli kyllä niin siivottomassa kunnossa, mutta Seppo kielsi. Varsinkaan blogiin en saa laittaa sellaisia kuvia hän sanoi, onhan siellä jo kuva sieltä klubin takaa kulkevasta tiestä, jota kutsumme kaatopaikkatieksi, niin törkyinen se on. No, en sitten kuvannut törkykasoja. Joimme Tescossa cappucinot ja söimme sellaista hyvää paahtoleipää. Leipä voideltiin voilla, laitettiin sellaiseen isoon paahtimeen, uuninnäköiseen ja sitten vielä viipaloitiin sopivan kokoisiksi suupaloiksi, olipa hyvää. Kävimme vielä kaupan puolella ostamassa leivän ja uudet kuoret iPadiini. Kaupan ulkopuolella käytävällä oli kamerakauppa ja siellä oli myös kameranjalustoja. Minulla on sellainen kotonakin ja se on tosi tarpeellinen otettaessa kuvia pimeällä ja vahdatessa lintuja. Sellainen ihan kevyt perusjalka maksoi 350 bth ja kaupat tuli tehtyä. Sitä jalkaa olisin tarvinnut jo sunnuntaina tansseissa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Läksimme sitten kävelemään takaisin sinne Fordille, tulomatka kesti vajaan tunnin. Pääsimme ylikulkusillan yli ja juuri sopivasti siihen tupsahti lavataksi. 20 bathilla pääsimme kivasti melkein Fordin pihaan, varsinkin kun tuo kantapääni ei vielä ole ihan kunnossa. Ja sattuipas sopivasti, autokin oli jo siellä valmiina ja koko remppa maksoi noin 5500 bth. Ajelimme sitten kotiin ja nautimme koko matkan ajosta, ei kuulunut enää sitä ilkeää kolinaa rattia kääntäessä. Käväisimme kotona viemässä ostokset sisään ja huomasin, että iPadin koteloon oli jäänyt sellainen iso musta varashälytin. Kas, kun ei siellä kaupassa lainkaan hälyttänyt. Kuoret hiukan kärsivät, kun Seppo irrotteli sen hälyttimen. Kaikki aina sanovat, että käy ostamassa se ja se Tukcomista, mutta nuo kuoret olivat Tescossa paljon halvemmat, Tesco 330 bth j Tukcom 500 bth. Sitten taas autoon ja klubille. Sepon ja Riston piti lähteä hakemaan tanssiaistavaroita J-P:ltä. Hetken sai Seppo odotella Ristoa ja sitten he pääsivät matkaan. Minä jäin klubille vähän


sillalla illalla -ei vaineskaan vaan aamulla

jäsenhommiin ja latasin tanssiaiskuvat kerhon koneelle. Joskus kahden maissa he tulivat takaisin ja söimme. Kolmen maissa tulivat Puuruset kertomaan Agaben toiminnasta. Alkuun näimme videon ihmiskaupasta ja se on niin totta täällä Aasian suunnassa, toki muuallakin sitä tapahtuu. Se video kyllä pysäytti ajattelemaan näitä täällä näkemiämme lapsia, jotka meidän mielestämme ovat aivan väärässä paikassa varsinkin iltaisin. Toivokaamme, että Agaben lapset (ja kaikki maailman lapset) selviäisivät ilman kaikkia näitä kauhuja, joita kuulimme. Sami kertoi aika järkkyjä juttuja näistä lapsiparoista. Myös aikuisempia huijataan pahoin, luvataan hyvä työpaikka, viedään jonnekin, otetaan talteen henkilöpaperit ja siihenhän nämä ihmiset sitten jäävät loukkoon usein loppuiäkseen. Kalastajiksi oli porukkaa pyydetty viikon pestiin alukselle ja sitten he joutuivatkin olemaan merellä ilman palkkaa kolme vuotta, kunnes poliisi heidät löysi. Täällä kuulemma tienaa tytöillä paremmin kuin huumeilla. Huumeet myydään kerran ja niistä jää kiinni helposti, mutta tyttöjä voi myydä vuosikausia jäämättä kiinni. Monta muutakin surullista juttua olisi vielä kerrottavana, mutta eiköhän tämä tällä erää riittäne. Agabe on lasten päiväkoti, jonne lapset tuodaan vanhempien työssäolon ajaksi. Muutenhan täällä lapset saavat selvitä itsekseen, kun vanhemmat ovat työssä ja se on aika turvatonta. Joillakin lapsilla ei ole vanhempia, he asuvat jonkun isovanhempansa tai sukulaisen luona. Agabessa on ollut neljä vuotiaita lapsia, jotka eivät tiedä mitä tehdä lusikalla tai kynällä. Nämä asiathan ovat itsestään selviä meille länsimaalaisille. Toivottavasti kaikki Agaben lapset pääsevät jatkamaan koulutielle, joka on täällä ehdoton edellytys pärjäämiseen. Kaikilla ei kuitenkaan ole varaa laittaa lapsiaan kouluun, vaan he joutuvat keräämään pulloja tai tonkimaan roskiksia, kaatopaikkoja jne. Joskus lapset istuvat kadulla kerjäämässä ja jos rahaa ei tule iltaan mennessä, se tietää lapsirukalle selkäsaunaa. Mieti, annatko kolikon lapselle vai saako hän sen selkäsaunan... Agaben lapsille voi kuka tahansa ryhtyä kummiksi 35 eurolla/kuukausi. Liitän esitteen tähän, jos saan sen jotenkin avattua sähköpostistani, muutoin otan siitä valokuvan tänne liitteeksi. Todella hyvä esitys, kiitos siitä kuuluu Puuruloille. Viiden jälkeen sitten aloimme hipsiä kotiin ja nappasimme Helinän matkaan, kun siinä meidän naapurissa kerran asustelee. Illalla pakkasin kielikurssitavarat viimeiselle kurssipäivälle valmiiksi ja Seppo hilasi golf-bäginsä autoon aamua varten. Juu, ja vartijakin on taas tuossa meidän kopissa.


21.1.2015 keskiviikko    +21,1

Aamulla fillarilla viimeiselle alkeiskielen kurssille ja Seppo lähti Atskin kanssa golfaamaan. Kenttä oli kuulemma ihan tukkuinen, paljon pelaajia. Lähdimme sitten illemmalla valoisan aikaan viemään pyykkiä pesulaan ja sitten Tescoon, koska joku oli taas tyhjentänyt jääkaapin sekä vesivaraston. Ajelimme sitten kauppareissun jälkeen pimenevässä illassa Rayonin suuntaan Sukkaria pitkin. Tarkoituksena etsiä tienhaara, josta pääsee Atskille. Tietysti Sepon puhelin soi ja kaivoin sen esiin. Siellähän oli Jukka, joka oli juuri tullut Pattayalle 22 tunnin matkustuksen jälkeen ja kyseli huomista ohjelmaamme. Sovimme, että Jukka ja Seppo sitten sopivat huomenna tarkemmin tapaamisen.


alikulkutunneli autoille suunnitteilla

Päätimme kuitenkin heti Klangin jälkeen tehdä se u-käännös paluusuuntaan, jotta emme vahingossakaan joutuisi moottoritielle ja ruuhka oli aikas kova. Ja kas, siinähän se etsimämme risteys olikin heti Klangin jälkeen. Täällähän nuo mopot kiemustelevat autojen välissä, kun seistään liikennevaloissa. Pidimme hyvän turvavälin edessä olevaan autoon, koska niitä mopoja sujahteli oikealta jaa vasemmalta, kunnes oikealta yritti sujahtaa isokokoinen moottoripyörä ja sitten kuului kolo, koli. Motskarin ja meidän peilit kolisivat yhteen, motskarin peili vähän vääntyi, meille ei sattunut mitään. Kovasti falangi-kuljettaja pyyteli anteeksi. Pääsimme sitten onnellisesti kotiin. Pimeällä ruuhkassa ajo on aina vähän seikkailu täällä. Purimme tavarat ja pakkasin reppuni huomista varten. Passi, kopio passista ja 2 passikuvaa, siinä ne tärkeimmät. Lisäksi "kärsäriepuja", nessuja, rahapussi, kamera, lääkesimpukka, käsidesipyyhkeitä, parit juustokeksit ja vesipullot reppuun aamulla. Sitten vaan kelloja aamuksi herättämään viideltä!


22.1.2015 torstai

Oi voi, kyllä se kello vaan herätti viideltä. Vähän murua vatsaan, vaatteet päälle ja vesipullot reppuun. Silloin soi puhelin, kaivoin sen repusta ja se pahus luiskahti käsistä lattialle, levisi kolmeen osaan. Ei muuta kuin palikat kasaan ja puhelin taas toimi, tosin unohdin laittaa sen kellon aikaan ja reissussa oli aika hukassa. Läksin sitten ulos autoa odottelemaan ja jutteli portilla yövartijan kanssa tovin, kunnes auto kaarsi pihaan. Pääsin taas vakiopaikalleni autossa, koska olin ensimmäinen eli kuskin taakse ikkunan viereen. Sitten kiertelimme ympäri ämpäri Pattayaa keräämässä auton täyteen, 10 henkeä ja yksi pikkupoika noin 3-4 vuotias. Matka alkoi ja kaikki nuokkuivat autossa ihan


kissamittelö, kumpi on kujan kunkku...

nukuksissa, onneksi ei sentään kuskimme. Ensimmäisellä taukopaikalla tuli yksi mies juttelemaan kanssani, kyseli mistä olen jne. Hän oli aussi, joita täällä tuntuu olevan aika paljon. Matka jatkui ja tulimme sinne vuoristo-osuudelle, raja on aika korkealla vuoristossa, koska menimme vain ylöspäin, alas emme lainkaan. Korkeaa mäkeä ylös mateli muutama rekka-auto täydessä lastissa ja yksi rekka oli jäänyt keskelle mäkeä, oliko hajonnut vaiko mitä, en tiedä. Mutta se aiheutti aikamoisen ruuhkan. Mietiskelin, jotta kuinkahan tuo tuosta saadaan pois! Lopulta tulimme rajalle, joka oli eri kuin viime vuonna, mutta paikkakunta oli kyllä ihan sama tai ainakin sinne päin. Viime vuonna ajoimme samaa korkeaa mäkeä ylös. Ensin passintarkastus ulos maasta, passit kuskille, joka vei ne isolle pöydälle siihen ulkosalle, jossa rajavirkailijat kirjoittivat niihin Kambodian viisumit ja täyttivät maahantulo ja poistumislappuset. Sitten mopokuskit kuljettivat passit Kambodian rajalle leimattavaksi ja toivat ne takaisin siihen isolle pöydälle. Virkailijat liittivät passit maahantulolappuihin ja antoivat ne kuskeille eteenpäin jaettaviksi. Sitten taas maahantuloon passintarkastukseen. En tiedä miksi korealaisten ja

Thaimaan ja Kambodian rajalla
odotellaan

aussien passintarkastus kesti tosi kauan ja virkailija jopa soitti jonnekin jokaisen kohdalla. Minun vuoroni tuli ja leimat passiin kesti vain minuutin. Tarkistin tietty heti leimat ja oikein olivat, taas saan tallustella Thaimaassa 90 päivää. Paluumatka alkoi ja viereeni istui alkumatkan vierustoverini ja totesi, että olet kuulemma suomalainen. Se aussi siis oli juorunnut ja olipahan nyt loppumatkan juttukaveria. Täällähän voi näin käydä, kun aina sanotaan morning tai helou, eipä ihan ensiksi kysytä kansalaisuutta. Matkalla näimme sen rekan siellä mäessä. Nyt ruuhka oli vielä kovempi ja sen rekan taakse oli tuotu kuorma-auto, johon sen rekan lastia purettiin. Onneksi se ruuhka oli tulosuunnassa, ainakin kilometrien pituinen, eikä vaikuttanut meidän matkantekoon. Pysähdyimme sitten syömään taas samaan paikkaan kuin viime vuonna. Näkyvät kaikki visa-matkalaiset syövän siinä, koska minibusseja oli piha täynnään. Sitten matka jatkui ja minä pääsin ensin kotiin noin neljän maissa. Nytpä on se reissu taas tehtynä. Seppo oli sillä aikaa huollattanut auton, jutellut pihalla tuttujen kanssa. Sitten hän oli lähtenyt Jukan kanssa syömään Jompparille ja tuli kotiin viiden maissa. Jukalla oli jo kiire Maikan Majatalolle, jossa alkaa suosittu tietovisa kello 7 ja paikka pitää saada jo kuudelta, muuten jää ilman istuinta. Olin niin väsynyt, että kävin yöpuulle jo yhdeksältä.

23.1.2015 perjantai
   
Aamulla taas golfkentälle. Peli meni suhthyvin, vaikka oli aika kuuma. Yksi väylä meni tosi hyvin, kunnes caddie antoi mailan ja löin. No, se pallo kyllä käyttäytyi ihan kummasti ja meni ihan huitsin nevadaan. Silloin caddie pyyteli anteeksi, oli antanut minulle vahingossa seiskan, kun piti olla


valmistunut tekele

chippimaila. Mitä tästä opimme, tarkista aina saamasi maila. Sitten se caddie halusi ottaa ne minun panda mailansuojukset, viedä kotiin pesuun ja korjaukseen. No, sinne ne meni, vaan en tiedä milloin saan ne takaisin, koska nythän aiomme vaihtaa pelikenttää. Enpä niistä pandoista ole koskaan tykännytkään, mutta caddiet tykkää niistä. Pelin jälkeen ajelimme kotiin ja matkalla käväisimme Sevillassa syömässä ja haimme pyykit pesulasta. Kotipihassa sitten oli roskisauto ja meidän perässä tuli toinen. Ihmettelimme, että onpas paljon roskia, kunnes huomasimme toisesta roska-autosta etukumin olevan tyhjä.




24.1.2015 lauantai

Läksimme aamulla ajelemaan kohti Sattahippiä tarkoituksena etsiä se toinen armeijan kenttä. Otin mokkulan autoon ja katsoin satelliittikarttaa iPhonesta ja niinhän me löysimme perille. Tosin tienristeyksessä piti ilmoittautua sotilaskoppiin, saimme ajoluvan ja minun ajokortti jäi sinne pantiksi. Kenttä näytti ihan kivalta, nyt siellä oli ainoastaan thaikkuja pelaamassa. Viikolla he ovatkin sitten töissä. Söimme siinä jäätelöt ja Ellu soitti kysellen missä olemme. Sovimme sitten tapaamisen klubille. Paluumatkalla sitten vaihdoin kulkuluvan ajokorttiini ja ajelimme 40 minuuttia takaisin klubille. Porukka oli taas tupa täynnä ja sitten Ellu ja Timppa siihen putkahtivatkin. Lähdimme sitten kotia kohti ja Riitta tuli kyytiin Park Laneen. Thaikut tykkäävät kovasti ilotulitteista ja taas jossain talon päädyssä räiskyi kovin.

25.1.2015 sunnuntai

Ja taas tuo jääkaappi on tyhjentynyt, siis tällä kertaa matka kohti Big C:tä. Sen jälkeen olimme vaan kotosalla, olihan sunnuntai eli lepopäivä. Seppo katseli golfia ja jotain toistakin urheilukanavaa. Minä aloin sitten kutomaan niille golfmailoille uusia suojuksia. Kotona niitä olisi ollut vino pino, mutta se ei paljon siellä kotona auta. Seppo kävi myös laittamassa ilmastoinnin sekä jääkaapin päälle Naskaleilla, koska he tulevat tänään tänne. Siis oikeasti huilauspäivä.

26.1.2015 maanantai

No, mitähän tänään? Perunateatteria tietty, oikeasti sekin alkaa jo kyllästyttää... Sitten taas päivitin jäsenkortistoa. Siihen sitten putkahti pariskunta, joka halusi kaksipuolisen kopion yhdestä paperista, onnistuihan se. Kun toin sen paperin alakertaan, huomasin sen pariskunnan olevan sieltä Espanja 

pieni kissanpoikanen

Suomiseurasta. Hehän olivat siellä Hyväntekeväisyystansseissakin ja lupasin heille kuvia ja juttua. Nyt he halusivat tietää myös siitä Burman rajalle avatusta lasten pakolaiskeskuksesta tai joku sellainen. Tietenkään kerholla ei ollut ketään asiasta tietävää ja kerroin heille sen minkä tiesin ja kerroin ihmisistä, jotka tietävät enemmän siitä. Mukava pariskunta, he asuvat Espanjassa keväät ja syksyt, Thaimaassa talvet ja Viitasaarella kesät. Löytyihän meille yhteisiä tuttujakin. Ainakin se mies pelaa golfia Revontulessa ja tuntee Pro Alpo Pakarisen, joka taas viettää talvet Espanjassa, siis pieni on maapallo. Klubille putkahtivat sitten myös Naskalit ja tulimme sitten autolla kotiin ja kaffeelle Naskaleille. Kävimme myös illemmalla syömässä pihakuppilassa. Oli paljon jutusteltavaa ja saimme heiltä kassillisen herkkuja, ruisleipää, juustoa jne. Kiitos kaunis siitä heille :)


27.1.2015 tiistai

Aamulla heräsin kuuden maissa ja oli tavattoman hiljaista - sähköt poikki. Siis ikkunat ja parvekkeen ovet auki ja jäin vielä sänkyyn pötköttelemään. Nousimme sitten seiskan maissa aamiaista väsäämään, tosin ilman kahvia j tuli ne sähkötkin ennen puoli kasia. Emme siis ehtineet keittää aamusumppia, kun jo piti lähteä puoli ysin maissa fillareilla Immigrationiin viemään Sepon 90-päivän ilmoittautumislappua ja siellä oli myös Veikko samalla asialla. Aikaa siihen meni alle puoli tuntia ja sitten pihalle. Siihen sitten tupsahtivat Liisa ja Mauri fillareillaan matkalla rantaan. Kävelimme heidän kanssaan rantatielle, he lähtivät sinne rantaan j me muut kahville, koska emme saaneet mulla sitä kahvia. Kahvin jälkeen Veikko suunnisti klubille hommiin ja me läksimme hakemaan pankkia. Ensin menimme hyvän matkaa väärään suuntaan, pankkihan oli ihan toisessa suunnassa, siis takaisin. Pankissa ei ollut kuin muutama tyyppi ja pääsimme heti asioimaan. Tarkoituksena oli avata Sepolle toinen tili, mutta asumistodistus kopiona ei kelvannut. Sitten Seppo läväytti nykyisen pankkikorttinsa pöytään ja johan alkoi tapahtua, tili tuli. Onpa täällä tilin avaus säännöt muuttuneet, nyt pitää olla vuoden viisumi ja tilille pitää laittaa kymppitonni batheja.


Jomtien Saunan allas

Muutama vuosi sitten riitti 500 bathia panoksi. Loppujen lopuksi saimme kortin ja pankkikirjan käteen ja virkailija käski heti kokeilla korttia automaatissa ja hyvin toimi. Pankissa ollessamme Jukka soitti ja hän halusi lähteä Jomtien Saunaan. Seppo neuvoi hänet odottelemaan Sevillaan ja sitten hurautimme fillareilla Watboonille, Seppo meni pyörällä Sevillaan ja minä kotiin hakemaan saunakamppeita. Ajoin sitten fillarilla saunalle päin ja siellähän Seppo ja Jukka istuskelivat Sevillassa. Sieltä sitten saunaan ja mukavastihan se päivä siellä hurahtikin. Viiden jälkeen läksimme sieltä kampeamaan koteihimme pesulan kautta. Kyllä vaan tuntuu olevan kokoajan kiirus, pitäisi päästä jo huilaamaan vaikka Changille joksikin aikaa. Ensi viikolla pitäisi vielä käydä rekisteröimässä meidän kaikki 5 puhelin SIM-korttia ja sitten olisi kaikki taas kunnossa - vähän aikaa. Tukka putkella siis mennään joka päivä, vierivä kivi ei sammaloidu. Ai niin, kolme mailansuosta valmistui. Ne ovat vielä pelkistetyssä mallissa, koska ne on saatava käyttöön huomiseksi, tuunailen sitten myöhemmin. Pitää vain löytää jostain kaupasta muutama juttu niihin, jos vain löytyisi, aika näyttää...

28.1.2015 keskiviikko

Aamulla Atski ajeli meille, tälläydyttiin kaikki kolme meidän autoon ja suuntana toinen sotilaskenttä. Sinne on noin 10 minuuttia pitempi matka kuin entiseltä.  Ja olipa oikein kiva uusi kokemus, aivan erilainen kenttä, kuin se tähän asti tahkottu. Pelasimme näin ekalla kerralla vain 9 reikää. Mutta olipa kiva pelata välillä ilman caddejä, joskus he ovat suorastaan rasittavia! Huomasimme, että meiltä



tosi hyvät väyläkuvat ja paljon vettä

sitten puuttui kaikenlaisia perustarvikkeita, koska caddiet ovat ne muilla kentillä hoitaneet eli illalla on varmaankin mentävä taas sinne golftarvikekauppaan. Sitten vaan ajelimme takaisin kotiin ja Atski lähti omaan kotiinsa. Söimme sitten kotona ja hiukan huilasimme, jonka jälkeen suuntasimme sinne golfkauppaan. Ostimme sieltä "ongen" jolla voi onkia palloja vedestä, merkkausnastoja sekä pari greenihaarukkaa. Tescosta nappasimme matkaan pari leipää. Illalla kävimme iltapalalla omassa pihakuppilassa.


29.1.2015 torstai

Aamulla lähtö retkelle. Ajelimme autolla klubille, koska emme tienneet kuinka pitkä retki on, pimeällä ei ole kiva fillarilla ajella. Siis varmuuden vuoksi auto matkaan. Ensin ajelimme kohti Suphattralandia Rayongiin, tosin matka sinne kestää tunnin ja nyt kuskimme jostain ihmeen syystä eksyivät ja matka kesti 2 tuntia. Pesillä sitten taas kiertoajelulle tutkimaan kaikenlaisia hedelmäpuita ja saimme taas maistella kaikenlaisia hedelmiä, joista voiton kyllä taas kerran vei mango. Vatsat


joutsen vähän miettii, että pitäiskö
tolle kuvaajaeukolle ärähtää

täynnä hedelmiä jatkoimme matkaa tien toiselle puolelle, jonne puutarha jatkui. Siellä tutkimme viiniköynnöksiä, kookospalmuja, mangopuita ja kaikenlaisia muita, joita en enää edes muista. Sitten saimme syötäväksemme papaijasalaattia. Sitä kyllä täytyy kotomassa mökillä kokeilla itse tehdä, on se vaan niin hyvää. Paluumatkalla pysähdys hunajatehtaalla, siinä kohtaa en taaskaan mennyt niitä otuksia katsomaan enkä ostanut hunajaa, koska viimevuotista on vielä niin paljon jäljellä. Sitten kiertoajelu päättyikin ja läksimme ajelemaan jonkun matkan päässä sijaitsevaan lasinpuhallustehtaaseen, Lotus Crystal. Siellä


aikas hieno WC

pääsimme tehtaaseen tutustumaan ja näimme ihan vierestä, kuinka lasia käsitellään. Sitten siirryimme viimeistelyosastolle ja siellä tosi taitavasti koristeltiin näitä kristallilaseja ihan käsin. Lopuksi kävimme vielä tehtaanmyymälässä ja voi hurja, kuinka hienoja lasitavaroita siellä olikin myynnissä. Onneksi mitään niistä ei tarttunut matkaani, mutta hienoja olivat. Sitten matka jatkui Tamnampariin, se on sellainen hieno uusi vesipuisto/ravintola/hotellialue, ei vielä ihan valmis. Siellä kävelimme viidakkopuistosssa ravintolaan, jossa  on muuten maailman upein WC. Laitan siitä muutamia kuvia. Siellä söimme pikkupalasta, jotkut joivat kahvit tai söivät jäätelöt, kuka mitäkin. Paluumatka sitten alkoikin kohti kotia. Seppo sanoi tämän olleen hänen viimeinen retki klubin kautta, sen verran kuskit taas hurjastelivat. No, en minäkään siitä hurjastelusta pidä.

Lootus Crystallin pihakoriste

ja se WC

30.1.2015 perjantai

apinoita greenillä, enkä tarkoita Seppoa, katso tarkemmin kuvan keskelle

Ja aamulla taas golfaamaan. Tällä kertaa kiersimme koko 18 reikää ja autoilla. Mutta täytyy sanoa, että kyllä on julmetun kuumaa. Viime vuonna kuumuus alkoi kuukautta myöhemmin. Pelini ei oikein sujunut, oli niin kuuma ja golfsilmälasini sekä aurinkolippani valuivat aina silmille, kääk! Tauolla


apinat viuhtoi

kiristin aurinkolippaa ja vaihdoin tavalliset silmälasit. Sitten peli taas sujui, varsinkin kun jätin lyöntien laskemisen ja löin vain palloa eteenpäin kokeillen eri mailoja. Pitääkö muka aina niitä lyöntejä laskea, täh! Toisella kierroksella sitten tulimme vaikeimmalle kuutosväylälle ja jouduimme hetken odottelemaan edellä pelaavien poistumista greeniltä. Se greeni oli korkealla mäen päällä ja näin siellä koiran istuskelemassa, pelaajat katselivat sitä huolestuneena ja samalla hoksasin sen olevan apina. Kohta siellä juoksenteli kokonainen apinalauma. Puissa kävi kova ryske, kun apinat siellä temmelsivät. Osa oli jopa vihaisia ja ärisivät, koska niillä oli matkassa myös aika pieniä vauva-apinoita. Tarkkailimme koko ajan autojamme ja laitoin kameran taskuuni, koska apinoilla on tapana nappasta tavaroita pelaajilta. Selvisimme sitten niistä apinoista ja peli jatkui. Kentällä oli

synttäriruusu

ällistyttävän paljon suomalaisia pelaajia, mutta onhan täällä nyt paras sesonki menossa, kuukauden päästä taas hiljenee. Illemmalla lähdimme sitten vielä ajelukierrokselle, condomme portilla tupsahti Helinä vastaamme kukkapuska kädessä ja kysyimme hänen suunnitelmiaan. Hän oli kuulemma tulossa meille ja nappasimme siis hänet kyytiin kierroksellemme. Ensin ajelimme autopesulan ohi, se oli jo suljettuna, sitten Sukkarille rautakauppaan hakemaan vaihteeksi vesilasti ja jotain silikonijuttua, sieltä Tescoon kakkukahveille ja kotiin pesulan ja Sevenin kautta. Helinälle tarjosin vielä lasillisen Kahluaa nukkumatiksi. Siinä se päivä meni mukavasti.



31.1.2015 lauantai

Seppo kävi siellä autopesulassa aamulla ja taas auto on puhdas. Ei se auto täällä kovin likaannu, mutta pölyyntyy tosi äkkiä. Sitten seurasi vähän autoremppaa, jotain tiivistettä johonkin listaan. Läksimme sitten vielä klubille fillaroimaan ja vein luettuja kirjoja kassillisen sinne kirjastoon. Päätin kyllä, että nyt saa vähäksi aikaa jäädä tuo klubilla syönti, nytkin siellä oli väkeä ja melua ettei omia ajatuksiaan kuullut, maanantait saavat vastedes riittää. Illalla sitten tuli vihdoin se kova sade ja ilmakin raikastui. Vastapäisen talon koko kakkos kerros oli valaistu ja siellä touhuttiin ja tarkasteltiin paikkoja, kunnes sähköt katkesivat ja hetken päästä meiltäkin. Meille sähköt tuli heti takaisin, mutta naapurissa liikuttiin taskulamppujen varassa, mitä lie tapahtunutkaan. Ehkä tuo talo alkaa pikku hiljaa valmistua. Olisihan se kiva, kun siellä olisi edes jossain huoneistoissa valot, nyt se on pimeässä tosi uhkaavan näköinen ja synkkä.

Jaa, niin se tammikuu lähestyy loppuaan ja pitää kääntää uusi sivu :)