HUHTIKUU

22.4.2024 maanantai

päivälleen 3 vuotta sitten Pieksämäki

Että mä vihaan noita ilmalämpöpumppuja! Kuka idiootti ne onkaan keksinyt! Ne eivät sovellu lainkaan pieniin tiloihin, kuten tänne mökille tai talvikotiimme. Thaimaassa ne puhaltaa ja täällä kotimaassa mökillä, onneksi kaupunkikodissa sellaista ei ole eikä tule! Meikäläisen oikea käsi on taas sökönä, olen joutunut sitä taas liikaa käyttämään, muutto ja äsken jouduin tyhjäämään pakumme, painavia työkalupakkeja ja sitten vielä imuroin auton! Seppo on niin huonossa kunnossa, että saan nyt tehdä kaikki painavat hommat ja tuo äidin muuttokin oli juuri! Ja sitten vielä tuo halvatun takatalvi! Kolme vuotta sitten ajelin Pieksämäellä fillarilla tutkimassa uutta kotikaupunkia eikä lumesta ollut tietoakaan! Ah, nyt tuo ilmis alkoi sulattelemaan itseään ja meni kokonaan sulki, taivaallinen hiljaisuus - hetken! Jaa, tuli vieraita pihalle, Jinny ja Milo! Ja lunta sataa, varmaan Vappuna saa vaihtaa kesärenkaisiin, tai sitten ei!

Hetki taas menee, että kuvat löytävät tähän iPadiin puhelimesta 😀

Milo ja kenguruhyppyjä

Milo kääpiöpinseri

21.4.2024 sunnuntai

Huomenta, -7.6 

20.4.2023 lauantai

ja lunta satoi koko päivän

18.4.2024 torstai

Tiistaina pakattiin äiteen tavaroita. Olin sitten omassa kodissa, kun ovikello soi. Siellä oli joku nainen kukkapuskan kanssa ja kyseli, että tiedänkö onko näihin taloihin muuttanut vanhempi rouva! Noh, vastasin että huomenna muuttaa! Hän oli käynyt äidin ovella, mutta eihän siellä vielä ollut ketään ja lopulta selvisi, että olen juuri hänen etsimänsä rouvan tytär! Hän oli vain soittanut jotain ovikelloa ja se sattui olemaan minun oveni! Vein sitten kukat ja kortin äidin uuteen kotiin kaapin päälle, mutta en kertonut mitään äidille, nähköön itse huomenna! Kävin kyllä äiteen luona, koska hän ei vastannut taaskaan puhelimeen ja minun piti kertoa, että keskiviikkona kello 10 meidän pitää olla uudessa asunnossa  turvapuhelimen kanssa. Huolto tulee tsekkaamaan sen toimivuuden uudessa osoitteessa. Hänen poistuessaan ajoi ovelle myös Hakan huoltoauto ja huoltomiehen kanssa sovimme postilaatikon siirrosta ja hän myös mietiskeli ovelle liuskaa rollaattorille. Sitten läksimme takaisin vanhaan kotiin pakkaamaan loput lähtövalmiiksi ja muuttoauto soitti ja tulikin tunnin etuajassa! Sitten vein äiteen uuteen kotiin ”pois jaloista” ja lastattiin tavarat kahteen isoon pakettiautoon. Heidän lähtiessä minun piti vielä saada se kissa jotenkin koppaan ja autoon. Kissa olikin suljettu makkariin ja kaikki muuttotavarat oli viety sieltä pois ja aamulla. Huoneeseen jäi vain sänky ja nojatuoli. Noh, menin huoneeseen, otin petarin sängystä ikkunaa vasten, samoin patjan ja lopulta käänsin koko sängyn, jolloin kissa juoksi nojatuoliin ja sain kuin sainkin sen kiinni syliini ja koppaan. Kopan ja kissanvessan kannoin autoon ja sitten uuteen kotiin. Kissa sai kyllä olla muuton ajan autossani! Kun muutto oli ohi, pääsi kissa uuteen kotiin ja kopasta päästessään ihmetteli kovasti ympäristöä! Sitten laittelimme tavaroita ja ensin piti tyhjentää muuttoliikkeen muuttolaatikot. Viime yö olikin sitten kaamea, palelin koko yön eli taisi olla kuumetta. Tämä flunssa otti nyt kovasti takapakkia muutosta! Olin tosi kipeä ja sängystä pääsin ylös vasta puolenpäivän maissa. Silloin menin äidin luo, koska muuttomies oli tulossa hakemaan ne laatikot ja tuo samalla laskun muutosta! Äiti kyllä yritti komentaa minut takaisin sänkyyn. Lopulta muuttomies haki sen korkean mustan pinon muuttolaatikoita ja huone valkeni mukavasti ja tuli tilaa. Nythän lattiat olivat täynnä laatikoita ja kasseja jne. Muuttomies lähti ja taas samalla ovenavauksella tupsahti siihen taas Hakan huoltoauto. Onneksi olin paikalla, hän laittoi äidin olkkarin kattolampun kattoon. Me, eikä muuttomiehet sitä saaneet tehdä, koska katossa oli se sokeripalaliitin. Sitten vein huoltomiehen vessaan ja hän otti pöntöstä kansisysteemin irti, koska äidillä on sellainen korotettu istuin. Viimeisenä huoltomies sitten asensi postilootan oven viereen ja suunnitteli sitä liuskaa rollaattorille! Vähän vielä siirtelin äidin rollaattoreita sinne tänne ja laitoimme yhden maton ruokapöydän alle sekä muutama laturi puhelimelle ja iPadille. Huomenna menen vielä vanhaan asuntoon tyhjäämään sen ulkovaraston ja käyn äidin luona laittamassa muutaman lasihyllyn hyllykköön ja sitten mökille ennen lumisadetta! Äidin siivooja Leila käy jonain päivänä siivoamassa vanhan asunnon ja ottaa samalla olkkarin verhot pois, jollen itse siihen hommaan huomenna innostu! 

muuttokahvit

15.4.2024 maanantai

Kyl nyt on melkeesti kaikki hommat tehty, tosin huomenna on pakattava loput äiteen tavarat, koska keskiviikkona puolenpäivän maissa tulee muuttoauto! Eilen tulivat tänne kaupunkikotiin Seppo ja Turo. Turo kyllä laittoi heti ranttaliksi, kaikki lelut vaan silpuksi! Nyt on sitten Seppokin tullut siihen tulokseen, että mökki on mökki kesäisin ja kaupungissa vastedes asustelemme! Viikonloput talvella ja syksyisin voi edelleen viettää mökillä, sellaisia pidennettyjä! Nyt tähän rospuuttoaikaan menee ainakin sähköä hirmuisesti varsinkin saunassa vaikka se on puulämmitteinen, sähkö ja vesi kallista! Kesäisin on pihasaunalla saunominen halvempaa, kun kiuas lämmittää veden, eikä se vedenlämmitin, voi vitsi, putkimiehen vaimo ei nyt muista sen oikeaa nimeä. Tosin sellainen sähkönsyöjä on pihasaunassakin, jonka käyttö nyt lopetetaan, varsinaisia sähkösyöppöjä. Myös osuuskunnan vesi on julmetun kallista, kesällä pihasaunaan vesi tuleekin omasta kaivosta. Eikä siellä mökillä rospuuttona ole paljoa tekemistä, piha täynnä lunta ja märkää, Turokaan ei halua siellä märässä kävellä, herttinen, kastuuhan siinä tassut! Ja sitten vielä se kylätie, autoni oli putipuhdas, kun tänne kaupunkiin läksin ajelemaan, pelkäsin koko matkan mökkitiellä. Tiellä kymmenen senttiä liejua ja sen alla jää ja isolle alfalttitielle päästyäni olikin auto yltäpäältä kurassa! Niin oli kyllä Sepon autokin, mutta siinä se kura ei niin hyvin näy harmaassa autossa, mutta minun punaisessa autossa kyllä näkyy! Turo olikin aamulla kello 5 sitä mieltä ettei kukaan enää nuku, oli sitten vaan noustava ylös ja kahvin keittoon! Noh, tänään Seppo kävi terkkarissa ortopedillä, joka oli olkapään solisluusta sitä mieltä, että se on vain kosmeettinen haitta. Eli ei aleta leikkelemään, valtava ja kivulias homma, jos ylipäätään onnistuu! Onneksi se ei ole millään lailla kipeä! Sepon liikkuminen oli kyllä aika hidasta, oli mökillä saunan pihalla kaatunut ja jalka vääntynyt, siinäkin yksi syy pysyä talvi ja rospuutto pois mökiltä!

Turo ja sen peti

Kävimme lääkärin jälkeen passikuvissa, henkilökortit vanhenevat parin viikon päästä, sieltä sitten Prismaan ostamaan Sepolle evästä mökille ja samalla tankattiin auto. Sen jälkeen Seppo ajoi minut takaisin Haapakujalle ja lähti Turon kanssa mökille. Äidin muuttohan on ylihuomenna, joten minä en vielä pääse lähtemään mökille ja huomenna menen äidin luo ja pakkaamme loput tavarat. Saapi nähdä, miten saamme keskiviikkoaamuna kissan koppaan muuton ajaksi! Juu, olin äidin luona lähettämässä osoitteenmuutoksia ja hänen puhelin soi. Vastasin siihen haloo, haloo kuului toisesta päästäkin. Oli hetken hiljaista ja kysyin kuka siellä, vastaus oli että apina, kuka siellä on! Vastasin samalla mitalla, että apina, oliko vielä jotain muuta, jolloin tuli hiljaista ja puhelin suljettiin! Toisessa päässä oli siis ihan selvästi lapsia, eli tänäkin päivänä harrastetaan näitä typeriä pilasoittoja, onneksi minä vastasin ja samalla laitoin kyseiselle numerolle eston, eipä soittele enää! Kotona otinkin sitten itseäni niskasta kiinni ja kaivoin imurin vaatehuoneen nurkasta ja imuroin koko kämpän. Noh, eipä tämä kovin suuri ole paitsi jos inhoaa imurointia! Ai niin, lauantaina haravoin tuon pikku pihamme ja ihan oikealla pinkillä muovisella lasten haravalla 😂😂. Mahtoiko joku talon asukas tuon homman nähdä, mitä välii! Olishan oikea haravakin ollut varastossa ja on muuten siellä edelleen! 

12.4.2024 perjantai

Heräsin siis aamulla jo kuudelta ja piti vitkutella sängyssä, koska aioin juoda aamukaffeet vasta kasin jälkeen. Puoli kasilta läksin äidin uudelle asunnolle odottelemaan sitä sängyn toimitusta. Se tulikin hiukan ennen kasia. Mies kantoi sängyn sisään ja otti sitten mukaansa muovit ja pahvit sekä näytti kuinka jalat siihen ruuvattiin! Sitten köpöttelin kotiin ja ehdin hörppiä puoli kupillista kahvia, kun ovikello soi! Äiti olikin siellä oven takana, taitaa olla hänellä jo muuttokuumetta! Joimme kahvit, kävin hakemassa pyykit kuivaushuoneesta, ja ajoimme äidin vanhaan kotiin hoitamaan asioita. Soitin sähkölaitokselle, vakuutusyhtiöön ja kotihoitoon uudet tiedot! Sitten odottelimme päivän ruuan tuojaa ja ovikello soikin yhdentoista maissa. Siellä oli kuitenkin muuttomies tuoden lisää niitä muuttolaatikoita. Ruuantuojaa odotellessamme aloin pumppaamaan äidin kahden rollaattorin renkaisiin ilmaa. Viimeiseen renkaaseen ei sitten saanutkaan ilmaa, mikään kolmen pumpun suulakkeesta ei sopinut siihen! Homma jäi siis kesken, mutta onneksi toinen rollaattori toimii hyvin ja ilmat pysyy renkaissa. Tosin se kesken jäänyt rollaattori on äidin suosikki! Sitten se ruoka tuli ja sen jälkeen lähdimme kaupoille! Kauppareissun jälkeen ajoimme äidin uudelle asunnolle vieden sinne tavarasäkkejä ja tarkoitus oli laittaa jääkaappi päälle. Mutta sitten olikin jääkaapin töpseli tietenkin otettu irti seinästä, enkä ylettänyt kaapin päälle yläkaappiin, jossa pistoke sijaitsee! Vein sitten äidin takaisin kotiinsa ja itse menin myös kotiin. Kellokin oli taas jo liki neljä, joten lykkäsin airfryeriin kananugetteja, jotka sitten nautin ketsupin ja majoneesin kera, oli hyvää! Illemmalla läksin äidin uuteen asuntoon keittiötikkaiden kanssa ja sain kuin sainkin sen töpselin sinne korkealle kaapin päälle ja jää/pakastinkaappi hurahti päälle! Hyvillä mielin läksin sitten kotiin. Ihmettelin miksi oikea käsi särkee sormia myöten, kunnes äkkäsin pyörien pumppaamisen olevan syynä! Samalla muistin nähneeni pumpun, jossa on sellainen letku, joka menee mihin pumpattaviin suulakkeisiin vain. Lopulta löysinkin sen polkupyöräkoristani, eli huomenna taas pumppaamaan. Nyt pitää loppuilta huilauttaa kättä ja taas huomenna haetaan lisää äiteen muuttosäkkejä ja pitänee pakata lasitavaraa valmiiksi! 

11.4.2024 torstai

Rauhallisesti aamukaffeet ja sitten autoon suuntana äidin asunto. Kävin äidin kotona luovimassa monien pakattujen säkkien ja laatikoiden välissä. Näyttäisi, että tarvitaan lisää muuttolaatikoita. Lähdimme sitten käymään siellä Hakan toimistolla ja saimme avaimet. Kävimme kyllä ensin Prismassa ostoksilla ja jouduin ostamaan Polarin älykellooni uuden laturin, koska mistään ei sitä vanhaa löydy. Otin sen kyllä talvikodista mukaan, vaan ei löydy! Jospa se kumminkin jäi sinne makkarin pöydälle, en tiedä. Kävin kuitenkin ostamassa uuden, koska muutoin olisin jäänyt ilman kelloa sen akun loputtua! Kaupasta ajoimme suoraan äidin uudelle asunnolle katsastamaan miltä se näyttää. Samalla äiti hiukan mietiskeli mihin mikäkin tulee! Sieltä ajoin äidin kotiinsa ja parkkipaikalla soitin vielä sille muuttomiehelle, joka lupasi tuoda huomenna lisää laatikoita! Poislähtiessäni muistin kauhukseni, että minullahan on se silmälääkäri kello 16 ja kello oli jo hyvän matkaa yli kolmen. No, ei auttanut muu kuin ajaa sinne silmälääkärille vatsan kurniessa tyhjyyttään! Silmälääkäri sanoi laittavansa lähetteen Mikkelin sairaalaan kaihileikkaukseen ja ihasteli taas joulukuusikaihiani! Saksalaisessa julkaisussa sen nimi on kuulemma joulukuusikaihi! Hän jopa tutkimuksen jälkeen halusi vielä kerran ihailla sitä kristallisilmää ja kävi jopa luvallani hakemassa optikon myös sitä katsomaan. Heidän asemallaan ei ole koskaan ollut näin kaunista silmää. Tosin hän harmitteli, kun hänellä ei ollut sen kuvaamiseen sopivaa juttua, kuvan olisi voinut kuulemma laittaa johonkin alan julkaisuunkin. Hän yritti etsiä netistä kuvaa, kun harmittelin etten itse sitä silmää näe. Hän ei kuitenkaan näyttänyt kuvia minulle, koska ne kuulemma olivat niin surkeita verrattuna minun silmääni! Tosin menetän kauniin kristallisilmäni kaihileikkauksen myötä! Tuo kristallikaihi kuulemma aiheuttaa nuo kovat häikäisyt silmissäni, niin muuten itsekin arvelin. Viimeksi jopa Cittarissa jouduin siristelemään ja äiti ihmetteli mikä silmissäni on vikana. Arvelin jo silloin tuon kaihin aiheuttavan sen häikäisyn ja sanoinkin äidille etten kyllä voi mennä kassalle sanomaan, että sammuttakaapas valot! No, Silmäasemalta ajelin reippaasti kotiin, onneksi oli aurinkolasit mukana ja nälkäkin oli jo kaamea! Illalla kävin vielä pyöräyttämässä koneellisen pyykkiä pesutuvassa! Huomisaamuna tuleekin kello kasilta äidin uuteen asuntoon uusi sänky, onneksi minulla on sinne avain, ei tarvitase äidin tulla avaamaan ovea. Alunperin sängyn piti tulla klo 12 päivällä, mutta kuskilla on kuulemma seuraava keikka Helsinkiin ja pääsee lähtemään sinne aiemmin, kun voi tuoda lähetyksen jo kasilta. Huomenna tämä hulabaloo siis jatkuu! 

 

10.4.2024 keskiviikko

No ni, meni vähän enempi aikaa kuin muutama päivä, mutta aloitetaanpa nyt kumminkin tuosta lähtöpäivästä! Eli siis valvoimme kahvin voimalla maanantaiyötä kunnes tuli tiistai ja kello puoli 1 yöllä! Aloimme hiljakseen laittaa kämppää lähtökuntoon ja hilaamaan tavaraa alas ja ulos valmiiksi. Ison fillaripaketin saimmekin mukavasti pihalle ja matkalaukkuja viedessämme olikin siellä jo tilaamamme auto etuajassa odottamassa. Tosin kuskille tuotti hiukka päänvaivaa tuo pyörälaatikko, mutta lopulta hän sai sen hyvään asentoon ja takaluukkukin meni nätisti kiinni, matka kentälle siis alkoi! Olimmekin kentällä hyvissä ajoin ja kuljetuksemme kun oli hiukka ylileveä, pääsimme ensimmäisinä tiskille ja lopulta vietiin fillarikin oikeaan lähtöpaikkaan. Sepollehan oli tilattu pyörätuolikuljetus koneen portille ja kylläpä kuljetus menikin vikkelään. Pääsimme kaikista jutuista pikaisesti läpi, turvatarkastuksesta ja

odottelua lennon lähtöön

passientarkastuksesta suoraan odotustilaan. Pyörätuolin lykkijä hoiti kaikki, myös minunkin passini. Tosin minulle tuli kyllä hiukka kuuma ”juostessani” pyörätuolin perässä, sen verran vikkelään se saattaja kulki! Kerrankin pääsimme koneeseen ihan ensimmäisinä ja saimme lentolaukutkin mahtumaan hyvin hyllyyn. Olin päättänyt etten nuku koneessa ennen aamiastarjoilua, mutta päätin hiukan lepuuttaa silmiä ennen koneen lähtöä ja kuinkas ollakaan, luulin maailmanlopun tulleen! Eli olin kuitenkin nukahtanut hetkeksi ja heräsin siihen maailmanloppuun, joka tuli siitä, kun lentokone oli kiitoradalla nousussa! No, se tarkoitti sitä etten enää sen jälkeen nukkunutkaan. Jos minä nukahdan hetkeksikin väärään aikaan, en sitten enää nukukaan, siksi en koskaan nuku päivällä paitsi ollessani sairas, muuten valvon koko yön. Lentohan sitten kesti ja kesti, enkä voinut katsoa edes elokuvia, näyttö liian lähellä, mutta katsoin naapurin näyttöä, jossa oli menossa leffa, jonka alun näin tulolennolla myös naapurin näytöltä, silloinhan oma näyttöni ei toiminut lainkaan. Nyt näinkin sen lopun, onnellisen lopun! Yritin myös lukea kirjaa, otin sen mukaani, koska äänikirjojen kuuntelu ei onnistunutkaan ilman nettiä, senhän testasin jo ennen lähtöä. Mutta kuinkas siinä taas kävikään, lentomme oli tosi kuoppaista ja kirjaa ei voinut lukea, koska rivit pomppivat myös eli luovuin siitäkin! Lento oli tosi kuoppainen, ekan kerran sattui meille näin kuoppainen lento! Vihdoin laskeuduimme Helsinki-Vantaalle, mutta mutta, siellä päässä ei kyllä näkynyt ensimmäistäkään pyörätuolia! Emme jääneet sitä ihmettelemään, koska emme olleet ihan varmoja tuleeko sellainen vastaan! Kävelimme sitten sen ”100 kilometriä” tuloaulaan ensin passintarkastukseen. Siellähän ei ollut ruuhkaa, ei tietenkään, koska meidän tulo kesti tosi kauan. Tein muuten kyselyn tuosta Finnairille ja koneen luona olisi pitänyt olla valmiina se pyörätuoliavustus! Koneeseen tuli kolme muutakin pyörätuoliavustettavaa, mutta ei heillekään näkynyt avustajia! Emme menneet passien automaattitarkastukseen ja mainitsinkin siitä virkailijalle, koska se automaatti on aina sellaista sähläystä. Virkailija sanoikin passintarkastuksen käyvän hänen kauttaan vikkelämmin! Sitten haettiin matkalaukut ja fillarikin tulla tupsahti omalle hihnalleen juuri samaan aikaan. Se kärryssä olikin taas tosi tarkkaa hommaa, juuri mahtui ovista! Sen jälkeen tuloaula olikin ihan eri maailma, ainoa tuttu näky oli Alepa, kaikki muu uutta. Olikin tosi vaikea ylipäätään löytää ulospääsy Handen luo. Lopulta Hande tupsahti sinne ja taivasteli myös aulassa tapahtunutta muutosta! Sitten autolle ja tietty ulkona satoi

kävimme äidin 90-vuotiskaffeella

kaatamalla, tervetuloa Suomeen! Kävimme matkalla Jakomäen S-marketissa kaupassa, kun Hande kävi Shangdessa, aasiakaupassa ja matkalla kävimme syömässä Orimattilan Tuuliharjassa, siellä on aina hyvä iltabuffet. Perille mökille pääsimme iltakymmenen maissa ja huom. en ollut vieläkään nukkunut! Kamat sisään ja pikku hiljaa nukkumaan. Jouduin taas kömpimään yläkertaan sänkyyn, koska makkari oli täynnä matkatavaroita. Luulin nukkuvani hyvin omassa sängyssä, mutta katin kontit! Koko yön veti kovasti vuorotellen jaloista suonta, jouduin nousemaan monta kertaa seisomaan jotta se loppui. Sen siitä 24 tuntia istumisesta saa palkaksi!  Keskiviikkona purin laukkuja ja kaikki tavarat olivatkin sitten ihan sekaisin, mikä kuuluu minnekin, missä avaimet jne. Mehän lähdimme Pieksämäeltä ja tarkoitus oli myös palata sinne, mutta niinhän ei käynyt. Kaikki Sepon talvivaatteet, pilkkihaalari, talvikengät ja ties mitä muuta olikin nyt siellä kaupunkikodissa eli ihan väärässä paikassa! Hande toi Turon ja samalla selvisi, että Hande oli saanut kovan flunssan jostain. Minä lähdin sitten torstaina Pieksämäkeen, vein tavaroita kaupunkikotiin, pesin pyykkiä ja keräsin tarpeelliset romppeet mökille vietäväksi. Kävin myös äidin kanssa Hakan toimistossa sopimassa muuttohommista. Ja mitäs sitten, torstaina illalla iski se halvatun flunssa minuun ja pyyhälsin perjantaina mökille takaisin kaupan kautta! Lauantain olinkin sitten melkein koko päivän sängyssä ja olipa ihan kuumettakin - kaiketi, koska palelin koko ajan! Hande oli tehnyt koronatestin, ei ollut koronaa, eikä siten tämä minun tautinikaan sitä ollut, tai siis ei ole! Influenssa kyllä tuli mieleen, mutta saimmehan siihen Thaimaassa rokotteen. Ainoastaan huoletti ettei se vaan tarttunut äiteelle! Sepolle oli varattu se verikoeaika torstaille ja nyt kävikin niin, että jouduin perumaan sen, koska flunssa iski Seppoonkin! Minun oli kuitenkin pakko tänään lähteä Pieksämäkeen, koska huomenna saamme avaimet äidin uuteen asuntoon ja minulla on se silmälääkäri! Tänään olen täällä Haapakujalla vähän järjestellyt tavaroita ja yrittänyt huilata, koska huomenna alkaa aika rumba! Seppo tulee Turon kanssa tänne maanantaina! Sepolla aika fysioterapeutille maanantaiksi tuon olkapään törröttävän solisluun vuoksi, joka on seurausta siitä fillarionnettomuudesta! 

1.4.2024 maanantai ja Älä usko mitään-päivä eli aprillipäivä

Onhan myös 2. Pääsiäispäivä, mutta täällä sitä ei vietetä, joten menee nyt meiltä ohi, ensi vuonna ei mene ohi! Tosin, kunhan pääsemme sinne kotimaahan ja huomenna kauppaan, ostan kyllä kaikkea pääsiäisherkkuja kuten kermaa tai vaniljakastiketta sekä tietty lisukkeeksi mämmiä vai olikohan se toiste päin! Ehdottomasti myös Royal suklaata suklaavajaukseen! Tänään olemme tsekkailleet tavaroita lentolaukkuihin, Sepon reppuun ja minun veskaan! Tavaroita taas kaappien kätköihin, pölyttyvät vaan turhaan pöydillä! Sitten lähdimme Cchinoon, joka olikin nyt avoinna, joten Seppo jäi sinne tilaamaan aamiaista ja minä vein taas pyykit itsepalvelupesulaan. Sieltä Cchinoon, ja kun 25 minsaa oli kulunut, kävin laittamassa pyykit vielä kuivuriin ja taas 25 minuuttia kuivumiseen, vaati 5 kolikkoa. Pyykkikone maksoi tällä kertaa 110 bahtia, koska valitsin ison koneen petaripeittoja varten. Sieltä takaisin Cchinoon juomaan mangosmoothieni loppuun. Kävelimme sitten leipomoon ostamaan iltaleivät ja Sevenistä lahjuksia siivoojille. Jätämme heille aina lähtiessä joutavat ruokajutut ja ostamme jotain kivaa lisukkeeksi. Nykyisin siivoojilla on monesti yksi tai joskus kaksikin pikku tyttöä mukana ja heille ostimme vähän karkkia! Emme kyllä ole vielä päässeet selvyyteen, kuka on kenenkin lapsi, täällä lapsia kaitsevat kaikki, oli lapsi kenen työntekijän hyvänsä. Näinhän se Suomessakin vanhaan hyvään aikaan oli, koko kylä vahti lapsia, kuinkas nykyisin? Täällä ovat lapset usein mukana töissä, ei ole päiväkoteja, eikä kaikkien mummot asu täällä kaupungeissa. Kotona otin kuivatut pyykit kasseista, eivät ne kyllä kaappikuivia olleet, piti levitellä sinne tänne loppukuivatukseen ennen kaappiin laittoa! Kylläpä muuten pyykeistä tulikin puhtaampia, kuin tuolla talon pesukoneissa, jopa värit kirkastuivat. Kirsi siitä jo viime vuonna mainitsi ja kyllä hän oikeassa olikin. Täytynee vastaisuudessa aina välillä pestä pyykit itsepalvelussa. Olemme huomanneet täällä erikoisen asian roskissa. Jos jossain on pari kolmekin roskapaperia, olettavat paikalliset sen olevan yleinen roskis. Olemme monesti omin silmin nähneet. Vimeksi tänään tuossa kotikadulla pesulaan mennessä mieshenkilö heitti roskat maahan parin muun roskan viereen ja paluumatkalla ajeli nuori nainen potkulaudalla, pysähtyi, kuori jäätelötuutin ja heitti roskat kadulle muiden roskien sekaan. Todennäköisesti hän oli tuon jäätelön ostanut parinkymmenen metrin päästä Sevenistä, mutta ei tullut mieleen avata sitä tuuttia siinä kaupan vieressä, olisi ollut se roskis siinä hollilla, kaiketi liian lähellä! Tässä asiassa on täällä vielä paljon oppimista! Meikäläinen laittaa roskat omaan kassiin, jos ei roskista ole lähettyvillä, Suomessakin!

Iltasella käytiin vielä PuJassa syömässä! Naapurikuppilassa oli edelleen yks kaamean kovaääninen ukkeli höpöttämässä, oli siellä jo päivällä, kun menimme pesulaan, kaljaa kittaamassa. Hän puhui tosi kovalla äänellä englantia, kunnes yhtäkkiä vaihtoikin kielen ruotsiksi, eli edelleen siellä viihtyvät nuo ruottalaiset! Kotona vielä pesin päällämme olleet vaatteet käsin, joutavathan monta kuukautta kylppärissä kuivua. Oli muuten nyt illalla talon pesutupakin jo valmis, en kumminkaan viitsinyt viedä vaatteita sinne, vaan pesaisin käsin! Kyllä tuli hieno pesutupa, tosin tykästyin tuohon itsepalvelupesulaankin. Kohta alan keitellä iltakahvit, joita emme normaalisti koskaan juo, paitsi kyläreissuilla, koska yöunet menevät. Nyt keitän, koska pitää valvoa kahteen yöllä, kun silloin tulee taksi hakemaan, ei kannata edes mennä nukkumaan. Koneen pitäisi lähteä aamulla klo 7.15 ja laskeutua Helsinki - Vantaalle klo 15.35. Hande tulee hakemaan meidät kentältä ja perillä mökillä ollaan sitten joskus! Mutta jatketaan juttua, kunhan pääsemme sinne mökille taas ja Turoakin on kiva nähdä, muistaako se edes enää meitä, saa nähdä! Mutta nyt, heippa muutamaksi päiväksi!  

Siinä hieno rempattu pesutupamme, huomaa
seinien eri värit ja uudet telineet, joiden päällä
koneet ovat nyt tukevasti, kyl on nyt siistiä