maanantai 1. helmikuuta 2021

HELMIKUU

 




se on tätä nyt !





tilanpuute, keksin laittaa siemenet itämään
amppeleihin ja ripustin ikkunalle

chili itää jo







28.2.2021 sunnuntai

Uh huh, lunta on riittämiin! Mutta arvaattekos kuka kirjautui Facebookiin? Sepolle tuli puhelinlasku  ja siellä yksi puhelu 50 euroa, Thaimaahan. Hän kuuluu Pattaya Suomi-seuran hallitukseen ja joutuu sinne soittelemaan, asuntomme vahdille ja myös Hanslankarille. Olen Sepolle jo monta vuotta yrittänyt

Veli puolikuu 😄

selostaa, että Messengerin kautta on helppo ja halpaa soittaa ulkomaille ja muutenkin. Nyt puhelinlaskun nähtyään hän lopulta taipui, Face on luotu. Seppo onkin jo monta puhelua mesellä soittanut! Helmikuun loppupuolella olivat Hepe ja Jinny Toinilassa lomalla ja sinne tupsahtivat myös Julia Topin kanssa, Topi 6 kk. Oli kiva nähdä Topsua ja he kävivät myös koko porukka Pieksämäessä hakemassa meidän postit ja samalla kävivät moikkaamassa äitiäni! Äiti oli yrittänyt jo monta päivää soittaa koronarokotukseen aikaa, vaan ei onnistunut,. Hepe otti äiteen puhelimen, soitti rokotusnumeroon, ei vastausta. No, soittoaika oli jo mennyt umpeen, mutta kuinkas ollakaan, sieltä soitettiinkin heti takaisin ja äiti sai ajan rokotukseen! Hyvä juttu! Sitten kävikin niin, että sain flunssan ja riensinkö koronatestiin? No en, koska lunta oli metrin, tai ainakin puoli metriä, tiet ja pihat auraamatta monta päivää. Enkä ollut käynyt missään, eli mistä olisin koronan saanut. Sitten Hande läksi stadiin duuniin ja toi lähtiessään minulle yhden laturin. Hän sanoi olleensa flunssassa ja sieltähän minä tietty sen olin saanut. Sitten kuulin Hepen saaneen flunssan ja hänenhän täytyy työn takia käydä testissä, ei koronaa. En sitten mennyt testiin ja flunssakin meni ohi, ja huom. Seppo ei saanut sitä flunssaa! Nyt olen kyllä ihan kunnossa, miksi olisin käynyt testissä, enhän olisi edes levittänyt sitä, koska olen ollut täällä mökillä koko ajan. Tietty, jos olisi tullut muita oireita, olisi pitänyt lähteä testiin.Että tämmöinen oli helmikuu!



14.2.2021 sunnuntai

Aikaa on taas vierähtänyt, mutta täällä yläkerrassa kirjoittelu on jäänyt vähäiseksi, kun Seppo touhuaa pihalla ja Turo ulvoo alakerrassa, kirjoita sitten siinä! Sillä on joku eroahdistus, oli jo Helsingin kodissakin. Kovasti kyllä jo odottelen kevään tuloa, tämä talvi jo riittäisi! Olen jo suunnitellut tuohon pihalle kesäksi kanalaa, kun yksi koiratarha jäi käyttämättömäksi. Handella on minulle muutamia kanoja ja varmaan tuohon "jokeen" saan myös ankkoja. Täytyy vaan verkottaa alue, etteivät pääse Hankaveteen saakka jonkun muun iloksi. Ankan munia on Handella kotona hautomo täynnä ja

tässäpä Jinnyn terveel-
linen aamupuuro

maaliskuun ekan viikon jälkeen pitäisi alkaa ankan poikasia kuoriutumaan, saas nähdä! Lupasi ankkoja myös Lappiin Veskulle, siellä kun on iso allas tyhjänä, jossa on joskus ollut kaloja. Täytyy vaan vielä hommata tai rakentaa kanoille joku koppi. On se kumma, kun pitää asioita muunnella ihan sairaalassakin ja lehtikirjoituksissa! Tuo Sepon karanteenijuttu, siitä onneksi selvittiin ilman koronan puhkeamista, mutta selvisi lopulta koko juttu. Loppujen lopuksi se koronan kantaja oli kuin olikin samainen silmäpohjantutkija, että silleen! Hänen kanssaan Seppo ja muutkin asiakkaat olivat sitten ihan nenäkkäin, toivottavasti kukaan ei sairastunut. Vai muka kiirevastaanoton hoitaja, kattia kanssa! Sitten nuo rokotukset, ei niistä taida tulla mitään. En enää edes jaksa lukea lehdistä koko jutusta. Pieksämäessä ei ainakaan kukaan ole ilmoittanut, milloin yli 8-kymppiset rokotetaan, äitihän on jo kohta 87-vuotias! Meikäläinen ei taida koko rokotusta edes saada, eli ollaankohan ensi talvikin täällä "sohjolassa"! Tällä nimellä Suomea ja muitakin Pohjolan maita Thaimaassa kutsutaan! Ja nuo rokotuksen haittavaikutukset. Niitähän pitäisi olla saman verran, kuin  influenssarokotteen jäljiltä eli hiukka kuumeilua ja pistokohdan kipuilua. Mutta, onpa tässä lähipiirissä yksi, joka sai ekan pistoksen, ei ongelmia. Vaan toinen pistos laittoikin hänet parin päivän sairaslomalle. Nämä ovat kuulemma harvinaisia haittavaikutuksia, mutta onpa lehdestäkin saanut lukea samoista jutuista! Onpa muuten kovasti ikävä mangoja! Aikoinaan joku kertoi kuinka hyviä mangot Thaimaassa ovat, tämä oli jo ennen kuin olin käynyt ko. maassa. No, minäpä sitten kauppaan ja ostin sieltä mangon, onneksi vain yhden! Sitten kuorin ja söin vähän, ja voi kamaluus, se maistui ihan hajuvedelle tai Fairylle, roskiin meni! Kun sitten aloimme käydä Thaimaassa, en koskaan ostanut mangoja, niin hyvin se maku jäi tuonne takaraivoon. Kunnes olimme yhdellä retkellä, joka suuntautui


hedelmätarhalle. Siellä kiertoajelun jälkeen syödä erilaisia hedelmiä ja lopulta rohkaistuin maistamaan mangoa. Voi taivas, kuinka hyvää se olikaan ja sen jälkeen olemme syöneet päivittäin talvikodissa mangoja. Ero johtui kaiketi siitä, että Suomen mango oli Chilestä, joka on ihan eri makuinen, kuin Thaimaan mango! No niin, Seppo lähti ulkohommiin ja Turo alkoi ulvomaan! Laskin sen tänne ylös, mutta alas joudun kantamaan. Mäyräkoiria ei saa turhaan hyppyyttää portaita alas. Ne kun ovat ruumiiltaan pitkiä ja tosi lyhyet tassut, selkä ei kestä tuollaista hyppelyä portaissa, eikä se kyllä kuljekaan noita portaita, jää ylös vinkumaan! Ja lopuksi vielä jännityskertomus. Nukuin toissayönä ihan sikeästi, kunnes heräsin pullokolinaan. Tuo pullokolina tarkoittaa sitä, kun meillä on tuossa terassilla pari koria, joihin nakataan palautuspullot ja nuo muovipullot pitävät oman äänensä sinne nakatessa, samoin ne mukavasti poksahtelee pakkasessa. No, katsoin kelloa ja ihmettelin, miksi Seppo yöllä kello 2 vie sinne pulloja! Kolina ei loppunut ja menin alakertaan katsomaan. Seppo ja Turo kuorsasivat sängyssä, eivät siis olleet syyllisiä. Kurkistin varovasti vessan ikkunasta terassille, ei näkynyt mitään. Siirryin ulko-oven ikkunalle, ei mitään, mutta ääni kuuluikin yläkerrasta! Hiipparoin sitten ylös ja oven ikkunalle katsomaan yläterassille, ei mitään. Laitoin käteni ovenkahvaan ja avasin oven varovasti, eihän sitä tiedä mikä kamaluus siellä terassilla mellastaa! Kurkistin oven raosta, ei mitään kummallista. Sitten nostin katseeni terassin kaidetta kohti ja sitten näin sen! No, tuohon sadan metrin päähän oli kerätty metsästä kaadettuja tukkeja ja siellä oli keräysauto keräämässä niitä tukkeja lavetille! Eli ei siis mitään vaarallista, paitsi että heräsin ja valvoin neljään saakka kuunnellen tukkien kolinaa!

öinen tukkirekka


kesää ootellessa virkkailin

pari hattua