HUHTIKUU

4.4.2018 keskiviikko

Onpas taas ollut pilvistä, mutta löytyipä siitäkin ainakin yksi hyvä puoli; voi päivällä pitää verhot auki ja on valoisaa. Auringonpaisteella porottaa aurinko kuumasti sisään. Kävimme yhtenä päivänä kävelyllä, Seppo pääsi parturiin ja minä footmassageen, vihdoin. Tosin hierojalla oli kovat otteet, eikä uudelleen voi ihan heti mennä, sain ihan mustelmia jalkoihin. Olkaankin sattui, kun laitoin laukun olalle! Samalla reissulla huomasimme talon pihalle ilmestyneen pöydän, buda-pöydän. Kalenteria tsekatessani, havaitsin perjantain olevan pyhä-päivä, Chakri Day. Se liittyy jotenkin kuningas Rama 1:seen ja vuosiluku noin 1740, tutkin siis vähän nettiä. Joskus 1700-luvulla Burmalaiset valloittivat silloisen pääkaupungin Ayutthayan ja uudeksi pääkaupungiksi perustettiin Chao Phrayan varrelle Bangkok. Nämä kaikki liittyvät jotenkin Chakri-dynastiaan. Täällä on suurella osalla ihmisiä todella riemunkirjavat kauluspaidat ja niitä myydään joka kaupassa. Meidän talon pihatyöntekijöillä, siivoojilla ja vartijoillakin on yllään sellaiset. Toimiston väestä en osaa sanoa, en ole heitä tällä viikolla nähnyt. Kerron sitten myöhemmin. miltä tuo juhla loppuviikolla näyttää!
Kävimme taas golfaamassa ja olipa tosi hiostava sää, tummat pilvet taas vaanivat ympärillä. Lähdimme pelaamaan ja Seppo sanoi minulle väärän sanan; mennään äkkiä ennen noita!
Sana äkkiä ja minulla meni taas kolme väylää täysin pieleen ja kylläpä Seppokin sai siitä osansa, hän hukkasi jonnekin draiverinsa suojuksen. Ensimmäiset väylät olivat muutenkin hiukka hankalia, solttupojat kovasti leikkaamassa ruohoa, greenejä ja jopa katkomassa isoista puista oksia. Solttupoikia siksi, kun kenttähän on sotilasalueella ja onhan nimikin Marines Golf Course! Koko   Sattahippihän on sotilasaluetta. Sitten alkoi onneksi peli taas luistaa ja apinagreenin jälkeen pyysimme yhdeltä mieheltä lupaa ohittaa hänet, kun hän istui kojussa juomassa. Voitte uskoa, että koko pelin hiki valui! Peli tuli pelattua, lastasimme tavarat autoon ja ajattelimme mennä syömään, mutta kokki ei ollut paikalla  ja piti tyytyä vesipulloihin. Tarkoitus oli hetken odotella, jos joku olisi löytänyt Sepon mailan suojuksen. Taas havaittiin tuo automaattinen englanninkielen käyttö, se mies joka ohitettiin olikin suomalainen. Siinä sitten rupattelimme hänen kanssaan tovin ja kuulimme vielä kahdesta muusta armeijan kentästä. Mailan suojusta ei näkynyt ja läksimme kotiin. Kävimme taas Sevillassa syömässä ja aah, tilasin sitä taivaallisen hyvää panang spagettia! Illalla kuului ulkoa kova rämähdys, Seppo kurkkasi partsille ja siellä ulkona olikin tosi kova myrsky, vettä kaatamalla ja meidän

pyykkiteline oli pyykkeineen kaatunut ja se pyykkiteline on sen mallinen, ettei hevillä kaadu. Kaatosateet eivät kumminkaan täällä montaa minuuttia kestä ja niin se sadekin sitten hetken päästä loppui. Eilen kävimme vielä Lean ja Pertsan kanssa Night Marketissa, ylihuomennahan he lähtevät jo kotimatkalle. Tänään lähdimme autoilemaan Sattahippiin. Tarkoitus oli etsiä ne kaksi golf-kenttää ja eräs temppelialue. Googlemapsista olin jo etsinyt sen toisen kentän ja toinen on niin uusi kenttä, että sitä ei mapsissa vielä näkynyt. Jouduin taas jättämään ajokortin koppiin ja sain kulkuluvan, vähän jännitti, jotta löydämmekö sitä palautuskoppia paluumatkalla. Kentät kumminkin löytyivät ja toisella, sen nimi oli muuten hauska, ACDC Golf Cource, söimme jädet ja saimme golfkortin, jotta voimme kentän katsoa karttaa. Sieltä ajelimme takaisin, löysimme ajokorttini oikeasta kopista ja suuntasimme Sattahipin keskustaan. Varsin pieni kaupunki, kapeat kadut ja kummallisen paljon liikennettä! Kaupungista löysimme temppelialueen ja kävimme sitä tutkimassa ja söimme kaupatkait pikku kojusta. Siellä koko Sattahipissä muuten ei ollut, ei ainakaan näkynyt muita falankeja meidän lisäksemme. Totesin sitten, että tämä ei ollutkaan se temppelialue, jota etsimme, siis uusi ajelu jossain vaiheessa. Sieltä ajelimme kotiin, eikä edes sadetta saatu niskaan!

ACDC, ei  kuitenkaan bändi, jos joku sen vielä muistaa

ruuhkaa Sattahipissä, tuosta välistä ei vaan mahtunut

temppeli

kaikki aina neuvoivat Sattahippiin, käänny

majakan kohdalla, mutta kun siellä on niitä

joka puolella, tässä yksi

kojuruokaa

ruokakoju temppelialueella

8.4.2018 sunnuntai

Torstaina taas fillarointia 13 kilsaa, oli lämmin sää! Illalla sitten alkoi vatsani reistailla ja koko perjantai menikin sitten sängyn pohjalla eli yksi vatsatauti pitää näköjään aina reissussa saada! Lauantai valkenikin sitten vesisateessa, joka jatkui ihan iltapäivälle saakka. Vein pyykkiä talon pesukoneeseen ja olipa varaa valita konekin, kaikki kuusi odotti käyttäjäänsä. Päivä oli sopivan tuulinen, siksipä piti saada pyykit pestyä ja parvekkeelle kuivumaan. Iltasella olikin sitten Veikko kyläilemässä. Syötiin, höpötettiin ja minä tietty kudoin. Piti sitten illalla tilaamani Veikolle se grab-taksi, vaan eihän se

uusi mailansuojus

ohjelma toiminut, olisi tietty pitänyt testata silloin, kun sen latasin. Piti sitten Veikon tallustella Sevenin kulmalle ottamaan taksi. Latasin sen jälkeen ohjelman uudelleen ja nyt se toimii, tosin en tilannut enää mitään taksia. Kävimme aamupäivällä tuossa uudessa Sevenissä ja sattui kumma juttu. Meillä on kauppareissuilla aina mukana omat kassit, vaan ostokset lastataan aina muovikasseihin kassan toimesta ja maksun jälkeen lastaamme tavarat omiin kasseihimme. Nyt tuon uuden Sevenin kassa hoksasi kassimme ja lastasi ostokset niihin. Tosin alimmaiseksi yritti laittaa vessapaperit ja sen päälle soda-pullot, ei se ihan niin toimi, mutta yritys kumminkin hyvä. Eilen värkkäsin Sepon draiveriin uuden mailansuojuksen, hän kun viimeksi kentällä huolehti siitä niin hyvin, että se katosi teille tietymättömille. Olemme sitä pari kertaa jo sieltä tuloksetta kyselleet! Olipa jo toinen suojus, jonka Seppo on hukannut, josko jo oppisi huolellisemmaksi!

lanka loppui, riitti kolmeen pipoon, joista

piti tulla verkkokasseja, onneksi tuli

kuitenkin yksi kassi

kasseja

Olis aikeissa lähteä ulos mollikkaa ottamaan, mutta Seppo tuumasi, jotta lähdettäiskö fillareilla vaikka jonnekin kahville. No, minähän olen aina valmis fillaroimaan, siis matkaan. Ulkonapa oli tosi kova tuuli ja lämpöä ihan 26 astetta, eipähän tullut hiki ajellessa. Beach Road oli tietysti taas täynnä

erikoisen näköinen myyntikärry, ainakin

kärryssä näkyi kookospähkinöitä

solttupojat matkalla jonnekin, ehkä kukkia istuttamaan,

lavalla pilkottaa erilaisia kukkia

volkkari, tällä viikolla on nähty jo 2 tämmöistä

sunnuntai kun on eli liikennettä ihan tarpeeksi. Istahdimme sitten jädebaariin ja tarkoitus oli tilata tietysti bananasplitit vaan mitä kummaa, olemme maassa, joka on banaaneja tulvillaan, mutta baarissa ei ollut banaanin banaania! Kotona sitten myöhemmin muistin meille käyneen samoin joskus

tulihan kilometrejä

melkein 12

Kanarian saarilla. Seppo tilasi sitten cappuccinon ja minä mangopirtelön. Se pirtelö oli vaalean vihreä ja maistui enemmänkin banaanilta limellä maustettuna, liekö ollut tehty raa'asta mangosta, joka on vihreää, en tiedä! Siinä istuksiessamme huomasimme ohi ajavan useamman Vespan ja lopulta niitä olikin kymmeniä, joku porukka. Mutta, niissä oli tehty jotain muutoksia pakoputkiin, Vespan ääni niissä ei tasan tarkkaan ollut, kyllä meikä Vespan äänen tuntee ja hyvin muistan! Siellä oli myös pinkki Vespa, mutta enpä ottanut kuvaa, koska ne eivät mielestäni olleet "oikeita" Vespoja! Pari vuotta sitten, kun ostin itselleni sen skootterin, tuumailin tuota Vespaa, mutta se maksoi ja maksaa yhä tonnin enemmän. Siis tonni nimestä ja ne on kumminkin valmistettu luultavasti samassa tehtaassa samoista osista, niin maailma muuttuu! No, ei ole kirkossa kuulutettu, etteikö minulle vielä ilmesty Vespa, ei mikään mopo, vaan oikea moottoripyörä (lälläripyörä), saapi nähdä! Kotimatkalla kävimme vielä Sevillassa syömässä, ei viitsitty ajaa Tescolle asti Sukkarin ruuhkassa. Muuten, Sukkarille odottelimme liikennevaloissa ja edessämme pörisi kolme niistä Vespoista ja niistä tuli kaamea haju pakoputkista, olivat siis kaksitahtisia. Olikohan niissä vain kuoret Vespoja! Sellainen viikko tällä kertaa! Mitähän ensi viikko tuo tullessaan -ainakin Songranin, huh huh etukäteen! Ai niin, se Chakri juhla jäi pimentoon, kun sairastuin eli se juhla meni menojaan!

vaalean vihreä mangopirtelö

Sepon cappuccino oli pakko kuvata, siinähän oli selvästi

kupin päällä rahkapulla

Na-Jomtienin rannalla seurasimme kalastusta

ensin katsottiin kalaparvi ja heitettiin verkko rantaveteen

parven päälle

ja sitten kerättiin saalis ämpäriin

14.4.2018 lauantai

Songkran

Viikolla kävimme taas golfaamassa ja olipa taas kivaa, kun ei ollut ruuhkaa, pelikin meni tosi hyvin! Olipa muuten tämän reissun yksi harvoja täysin pilvettömiä päiviä, missään ei näkynyt hattaraakaan! Mittari näytti aamulla +25 ja vähän tuulta, siis loistava sää golfiin. Kentälle oli taas ilmestynyt se kaunis vihreälintu, toissa vuonna sitä kuvailin ja sitten se oli vuoden kateissa. Nyt se istuskeli kaikessa rauhassa ihan keskellä greeniä! Kotiin palatessamme huomasimme, että talon pihalle oltiin

Sevillassa saimme esittelyn uudesta
traktorimallista, tämä on omistajan poika
ja olemme seuranneet häntä ihan
vauvasta saakka

asentamassa lisää valvontakameroita, tosi hyvä juttu! Johtuiko siitä, kun meidän suihkumyssyt vietiin polkupyörien satuloista! No, ehkä ei, mutta sinä yönä kyllä täällä pihalla tapahtui jotain muutakin! Illalla katsoimme BTV:n uutisia ja kyllä tämä liikenne on täällä tavatonta! Ekassa uutisessa näkyi valvontakameran kuvaa ja tapahtui se, mitä täällä olen aina kummastellut ja pelännyt! Mopon kyydissä oli äiti ja pieni vauva, ja sitten se vauva luiskahti maahan, pyöri asfaltilla ja tuskin jäi henkiin. Olisi varmaan käyttöä rintarinkalla tai sellaisella isolla huivilla, johon vauvan voisi laittaa. Meidän Handen ollessa pieni, ei vielä kävellyt, ompelin itse sellaisen rintarinkan, olipa kätevä! Sitten näytettiin autoa, joka oli ajanut tolppaan ja leikkautui kahtia, toinen auto taas oli täysin rutussa, moottorikin oli kokonaan irronnut ja lentänyt pellolle, eikä nämä olleet mitään vanhoja autoromuja vaan uusia. Mikähän näissä mahtaa olla syynä näissä lukuisissa onnettomuuksissa, kova nopeus, humalatila, väsymys ja yleensä nämä tapahtuvat pimeällä, eikä autoissa/mopoissa ole valoja. Siinä syy, miksi pysymme kotosalla tai omalla kylällä iltaisin!
Käytiin yhtenä päivänä Makrossa ostamassa vähän tuliaisia, kuivattua chiliä, mausteita ja tahnoja. Lähdimme ajoissa, ettei olisi ruuhkaa! Mutta kaikki ihmiset olivat kadonneet jonnekin, ei ollut väkeä tavarataloissakaan. Ajattelimme käydä ostoksilla hyvissä ajoin, ennen kuin kaikki lähtevät viikonlopun ostoksille Songkranin vuoksi, vaan tyhjää kaupoissa kuten kaduillakin! No, se ei onneksi ole vaarallista. Keskiviikkona olikin sitten taloyhtiömme kokous tuossa parkkiksella. Kaikki autot oli häädetty pois, iso katos rakennettu ja paljon tuoleja. Sinne mekin suuntasimme ja väkeä oli onneksi riittävästi kokouksen pitoon, joka meni sutjakkaasti. Sen jälkeen ajelimme vielä Tescoon ostamaan pari tuliaisjuttua ja saimme auton pihaan. Illemmalla Seppo lähti viemään roskia ja oli reissussa ihmeen kauan, arvasin kyllä miksi! Ihme ja kumma, katoksen

sää suosii 

keskimmäinen autopaikka tyhjänä ja sinne äkkiä auto, jes! Ihme säkä, tosin nyt joudumme puolitoista viikkoa tulemaan toimeen fillareilla ja ihan omilla kinttusilla! Heti seuraavana päivänä läksimmekin sitten fillaroimaan Seuralle. Oli aika rankka reissu tässä kuumuudessa, mutta isoimmat mäet talutimme pyöriä ihan suosiolla ja vesipulloja meillä oli mukana tuplat. Paluureissu tuli sitten rannan kautta, vaan olipa sielläkin tyhjää. Selvästi paikalliset ovat lähtenee jo maalle, kun on 4 pyhää edessä. Joo, paikallisilla on usein auton lavalla mopoja, jääkaappi, pesukone ja jopa sohva maalle mennessä. Sitä alkuun ihmettelimme, mutta ne ovat mukana siksi, että jos ne jää kotiin loman ajaksi, palatessa niitä ei enää ole! Nämä paikalliset talot ovat rakenteiltaan sitä luokkaa, että kyllä ymmärrän tuon omaisuuden mukana viemisen. Telkkarista näkee joka ilta, kuinka taloihin murtaudutaan. No, illalla fillaroimasta tultuamme oli Songkran hyökännyt Sepon fillarilaukkuun! Hän oli laittanut vesipullon huonosti kiinni ja kaikki tavarat märkänä! Songkran on täällä paikallisten suurin juhla, vesijuhla ja siihen liittyy myös Buddha tiiviisti. Eli jonkinlainen uuden vuoden juhla ennen sadekauden alkua. Vesipyssyjä on kaupoissa myynnissä kaiken kokoisina ja niillä sitten ammuskellaan toisia. Joka vuosi Songkranin aikaan kuolee ihmisiä reilun 500, ja nyt onkin juhlintaa virkavallan toimesta kiristetty. Enää ei saa heitellä jääpalavettä mopoilijoiden niskaan ja vesiammuskelualueetkin on paremmin rajattu. Poliisit puhalluttavat autoilijoita sekä mopoilijoita, tekevät laukkutarkastuksia ja ovat muutenkin paljon näkysällä. Sitten alkoi automme tyhjäys ja muutama talon asukas luuli automme lähtevän parkista pois ja olivat likellä kyttäämässä. Heillä (venäläisillä) tuntuu olevan siinä ensimmäisessä talossa joku tiedottaja, koska miten meidän talosta voisi siihen paikkaan nähdä, ei mitenkään. Seppo on muutaman kerran nähnyt verhojen heiluvan ja heti pari tyyppiä ilmestynyt parkkikselle. Nyt on vain niin, että kaikki viisi katoksessa olevaa autoa eivät liikahda minnekään ennen ensi syksyä. Kävipä autopaikan myötä niin, että loppui se golfin peluukin, bägit vaan kotiin ja tuonne sängyn alle odottelemaan ensi syksyä. Onneksi meillä on kesäksi nuo Revontulen kausipelioikeudet, toivon vaan sopivia säitä! Minä tykkään lukea kirjoja ja joskus on vaikeaa lopettaa lukeminen, kun pitäisi lähteä ulos syömään, illalla nukkumaan. Meidän talossapa on yksi mies, jolle se ei tuota vaikeuksia. Olemme monesti kävelleet tuossa kadulla ja hänkin kävelee matkalla jonnekin reppu selässä ja kirja nenän edessä. Siis ihan oikeasti hän lukee jopa kävellessä, omin silmin on nähty! Tänään on sitten siivoskeltu, vein makkarin matot pesukoneeseen, Seppo imuroi ja minä jynssäsin lattialaattojen saumat valkeiksi. Tämä meidän asunto oli rakennuksen aikaan romuvarasto, jonne kerättiin kaikki roina ja sitten nakattiin partsilta pihalle. Tämä oli ainoa, joka siihen sopi, muiden kakkoskerroksen asuntojen alla on uima-allas, jonne ei tietty voinut rojua nakata. Siksi nuo saumat olivat tosi mustat, mutta aika hyvin ne lähti puhtaiksi, kun kynsiharjalla harjasin. Pitänee ostaa uusi kynsiharja! Vielä on putsaamatta kylppärin saumat sekä parvekkeen, mutta onhan tässä vielä aikaa jonkin verran! Muutama sauma lähti kokonaan pois ja Seppo saumasi ne uudelleen. Varoituksen sana, älä putsaa uutta saumausainetta mikrokuiturätillä, se vie ne uudetkin aineet pois! Tehokas rätti! Lykkäsimme myös nuo bägit sängyn alle ja myrkytimme seinän vierustat. Innostuin pesemään kaikki täällä käyttämäni kengät, pari jätin vielä loppuajaksi käyttöön. Suurin osahan niistä on varvastossuja, mutta muutamat kangastossuja.Täällä pitääkin aina muistaa kurkata tossujen sisään. Onneksi en ollut lykkäämässä niitä jalkoihini, toisessa tossussa oli nimittäin iso kuollut torakka! Aattele, jos olisin lykännyt varpaani sinne....
Nyt on kökötetty 2 päivää kotosalla ja tänään kyllä lähdemme ulos syömään, kastui tahi ei!

Muutama Songkran kuva:

onkohan tässä päässyt juttu jo vähän överiksi

ja vettä niskaan

et ole missään turvassa

17.4.2018 tiistai

tässä kuva oman kadun Songkranista ravintola Sevillaa vastapäätä,

olemme jo oppineet kiertämään nämä oman kadun "vesipisteet" niin

kävellen kuin fillareillakin

Uskalsimme siis lähteä pyöräilemään suuntana Tesco Lootus, joka oli täynnä väkeä, tällä kertaa thaikkuja täynnä. Matkalla Sukhumvitillä saimme vähän vettä lava-auton lavalta vesipyssystä.  Kävimme Tescossa vain apteekissa ja ostin puhelimeen kuoria 100 bathia kappale eli noin  2,5 euroa. Ostin  niitä 5, joista Julia voi valita itselleen muutaman. Sitten uskalsimme lähteä Thepprasitille ja

lippisten kuivatusteline ja

nuo kaikki ovat minun

siellä oli taas yksi pikku poika mopon kyydissä ja hihkui onnesta, sai ampua pyssyllä polkupyörää ja vielä falankia! Siinä muuten tähän saakka kastumiset, ei paljon! Tosin tämä vesijuttu ei ole vielä ohi, päättyy täällä 19.4. Tuossa kotikadulla Sevenin ja Pom Pomin välissä on myös vesisota aina menossa, mutta opimme äkkiä kiertämään sen kävellen tai pyörällä tuon tyhjän tontin poikki. Moni muukin on hoksannut sen, säilyy kuivina. Yhtenä iltana kävimme Sevillassa syömässä ja siellähän oli tuo vesi taas lentelemässä. Siitä tuo kuvakin ylhäällä, säilyimme taas kuivina! Vettä heillä oli monta isoa mustaa tynnyrillistä, vesiletku valumassa ja lopulta kuppilan emäntä laittoi veden poikki. Myöhemmin kuulimme tuon vesisodan saavan kestää ilta seitsemään saakka. Tosin jossain Walking Streetillä se jatkuu yli yön. Telkkarista olemme katsoneet uutisia ja maanantaina näyttivät valtavat paluuruuhkat. Suomen Juhannusruuhka ei ole ruuhkaa nähnytkään. Täällä on tiellä normaalisti 3-4 kaistaa suuntaansa ja nyt paluuliikenteelle oli erotettu yksi kaista lisää vastaantulevilta. Silti autojonot seisoivat! No, me käytimme maanantain taas lattialaattojen saumojen jynssäykseen, vaan kyllä nyt on hienot lattiat! Vein myös pyykkiä pesutupaamme ja myös monen monta lippistäni koneeseen. Miten niitä onkin meikäläiselle kertynyt, varsinkin kun ottaa huomioon inhoni lippiksiä kohtaan! Mutta

hiekkasäkkejä, kuvattu

ikkunan läpi

kaikki kerrankin käytetty vaate tai hattu on ennen kotimatkaa pestävä, muuten ne ovat syksyllä homepilkkuja täynnä. Pakkasimme myös toisen  matkalaukkumme ja kyllä nyt kävi niin, että jostain on saatava joku kapsäkki kotimatkalle, kaikki ei mahtunut laukkuun. Seppo ei millään haluaisi laittaa uutta lentolaukkuaan koneen ruumaan kolhiintumaan, ymmärrettävää kyllä!
Tänään olikin sitten pilvistä ja ukkonen kolisi koko päivän milloin missäkin nurkan takana. Aamulla tuohon takapihalle peruutti isokuorma-autoja ja kyllä, ihan oikein näin, lavalla solttupoikia ja hiekkasäkkejä. He sitten lastasivat valtavan kasan niitä säkkejä pihalle, en tiedä miksi, mutta kai taloyhtiö varautuu sadekauteen. Läksimme kuitenkin ajelemaan fillareilla ukkosen puhinasta huolimatta sadetakit laukuissamme. Ajoimme Beach Roadin kautta Seuralle ja kylläpä tällä helteellä nuo

mustia pilviä vastapäisen

talon takana

ylämäet ottavatkin koville. Tosin se tekee tosi hyvää kintuille! Kävimme siellä syömässä ja kysäisin Ristolta olisiko joutavaa laukkua ja kävipä tuuri, joku oli juuri tuonut Seuralle jotain tavaraa ja jätti laukun sinne, koska siinä oli yksi pyörä vioittunut. No, meitähän se ei haittaa ja laukku oli sellainen pienempi ja sopivan kokoinen. Eikä sitä tarvitse palauttaa, onpahan pois Seuran nurkista. Risto lupasi jopa tuoda sen myöhemmin ettei meidän tarvinnut sitä fillareilla kuljetella. Se huoli poissa! Kotimatka sujui mukavammin tai siis helpommin, kun saimme viilettää alamäkeä ja suoraan kotiin. Jonkun ajan päästä alkoikin taas ukkonen jyrähdellä ja vettäkin tippui taivaalta. Oli siis oivallinen ilta värjätä hiukseni. Törkkäsin värin päähän ja katsoin väripakettia, siinä luki värinä olevan punaruskea, kääk! Mutta täällä kun ei ollut sitä ihan punaista, pääasia, että väri vie harmaan juuren edes jonkun väriseksi. Ja kivaa, viikon päästä olemme jo kotomaassa ja pääsen omaan sänkyyn nukkumaan ja koiriakin on jo ikävä! Kiva tänne on aina lähteä mutta parasta on kumminkin se kotiinpaluu!

20.4.2018 perjantai

vesi lentää

Ensiksi korjaus edelliseen kirjoitukseen; ne hiekkasäkit olivatkin multasäkkejä!
Fillaroimassa on käyty ja välillä on lapset ampuneet vesipyssyillä ja kerran tuli jostain vettä, en

kaikki märkiä, vaan ei haittaa ilmeistä päätellen

nähnyt, mutta Seppo kertoi sen tulleen auton avoimesta ikkunasta. No, nuo lasten ampumat eivät edes kastelleet, mutta lapsilla oli tietty hauskaa. Yhtenä iltana aioimme mennä Sevillaan syömään, mutta siellä olikin villi meno, valtavat kaiuttimet ja musa soi tosi kovaa, kurvasimme ympäri! Menimme sitten Pom Pomiin, tosin se oli sitten viimeinen kerta siellä. Siellä kuppilan pitäjän pienet lapset melskasivat ja kiljuivat koko ajan, juoksivat ympäriinsä, ei enää sinnekään! Täällä on monesti lapset mukana töissä, Sevillassakin, mutta joku raja sentään! Ja sitten taas vähän noista naapureistamme,  Pom Pomiin tuli kovalla mölyllä 4 venäläistä, tutkivat listaa, tilasivat kovalla metakalla ja hetken kuluttua peruivat ja läksivät ulos!! Just niin! Tescossa oli pari venäläistä ostamassa sämpylöitä, jokaista leipää puristeltiin ja lopulta yksi putosi lattialle, se nostettiin kylmän viileästi takaisin looraan. Seppopa oli siinä  vieressä, näytti ottimien käytön ja komensi ottamaan sen maassa olleen sämpylän tiskille sivuun, hoh hoijaa! Ostankin sämpyläni tuosta toisesta leipäkaupasta ja siellä myyjä laittaa ne nätisti pussiin! Eilen huipentuikin sitten tämä Songkran. Aamulla tosin ulkona oli sellainen meteli, kuin vain voi kuvitella olevan viidakossa. Olen

vauhti kiihtyy, ettei saisi vettä niskaan

tässä bongannut jo muutaman uuden linnun äänenkin, nähnyt en niitä ole. On oikein kivaa aamuisin kuunnella niitä lintujen ääniä. Seppo huolsi ilmastointilaitteet ja sitten lähdimme kävellen lähiSeveniin ja hakemaan pyykit pesulasta, silitettävät viemme edelleen pesulaan. Noh, Watboon Kanjaramilla olikin sitten täysi vesisota päällä molemmin puolin katua. Seveniin pääsi kuivana, kauppoihin ei ruiskita sitä vettä. Minähän tietty jäin siihen oven viereen kuvailemaan ja Seppo kävi kaupassa ja läksi kotiin, pelkäsi kastumista. Pesulaan ei voinut mennä, iso tynnyri oven vieressä ja siinähän olisi kastunut! Tiirailin siinä sitten sitä menoa, toiset ihan pysähtyivät mopoilla vesipisteeseen ja saivat isoilla kipoilla vettä niskaan, pickapit lava täynnä ihmisiä ja isoja vesitynnyreitä pysähtyivät myös viskomaan ja vastaanottamaan vedet ja metelihän oli huima. Joskus meni joku auto ohi, musa täysillä ja se kova musiikki sattui ihan korviin, tosin aina silloin jopa Sevenin myyjät alkoivat tanssahdella tiskin takana, ressukat joutuivat olemaan töissä. Niin, ja huomasimme pihatyöntekijöiden kadonneen samoin siivoojien, olivat kaiketi saaneet

jotkut mopot pysähtyivät kastuakseen, kuuluu asiaan

vapaapäivän loppu huipennuksen ajaksi. Pihan porttikin oli välillä ilman vartijaa, portit auki ja vartijankoppi lukossa, kun vartija kiersi pihamaalla. 2 vartijaa oli kumminkin töissä ja kuvausmatkalta tullessani kotiin, yritti joku tyttö kastella vartijoita, jotka juoksentelivat karkuun, en tiedä kastuivatko lopulta, en jäänyt katsomaan, ehkä olisin itsekin kastunut! Tänään pääsimme sitten taas ajelemaan fillareilla ilman kastumisen pelkoa. Pihamies oli aamulla lähtiessämme sairaan näköisenä juomassa kippokaupalla vettä siinä pyöriemme lähistöllä, taisi olla jano! Ajelimme Seuralle syömään kaalikääryleitä, olipa hyviä ja ostimme niitä kotiinkin. Siellä oli tosi vähän porukkaa ja mekin hyvästelimme tutut, luultavasti emme enää tällä reissulla sinne kerkeä. Maanantai-iltanahan jo lähdemme kentälle. Olin sitten kolme varttia kotialtaalla aurinkoa ottamassa, kun oli sopivasti aurinkotuoli vapaana. Aika hassua, meillä paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta ja tuolla Sukkarin takana oli pikimustia ukkospilviä. Onneksi ne eivät joutaneet tänne meille saakka! Tällaista tällä kertaa!

23.4.2018 maanantai

Näinpä tässä yhtenä yönä unta, että olin jossain laskettelemassa ja oli tosi kylmä. Heräsin ja huoneessa olikin tosi kylmä, nostin ilmastointiin lämpöä ja sitten oli taas hyvä nukkua! On tässä vielä viimeisinä päivinä ajeltu fillareille. Ai niin, yhtenä päivänä Seppo kävi taas auton luona ja heti putkahti se venäläinen mies autonsa luo. Eli taas hänen tiedottajansa ykköstalosta teki ilmoituksen! Reunimmaiset autot

siinä kauppasyherö, tosin ei me

kyllä Amazonin pihassa käyty

vaikka tuo kartta niin näyttäisi

kyllä tulevat ja lähtevät, mutta niihin hän ei autoaan halua, meidän keskimmäinen paikka on kyllä se paras. Siihen ei paista milloinkaan aurinko! Eilen tehtiin viimeisiä ostoksia ihan tässä omalla kylällä ja tulihan taas varsinainen syherö kartalle, heh heh! Ukkosen taas jyrähdellessä tuolla Sukkarin takana kävimme reitin; pesula, parturi, apteekki, tori, kauppa! Joy tilasi jotain apteekista, sekä torilta chiliä, Julialle ja Veikolle "sinistä" paahtoleipää. Sitä leipää ei sitten ollut kaupoissa ja tänä aamuna pyyhälsin tuohon uuteen Seveniin ja sieltä löytyi tarpeeksi leipiä. Lapset tykkäävät siitä leivästä ja tänne tullessamme ostimme paketin ja voi kauhistus, selvisi miksi he siitä pitävät, paahtoleipä olikin makeaa, ei meidän makuun! Äsken kävimme pihalla pesemässä fillarit ja tuomme ne jonkun ajan päästä syömästä tultuamme sisälle. Tällä kertaa emme paketoi niitä parvekkeelle, jos vaikka parvekkeen kaiteiden maalarit tulevat jonain päivänä maalaamaan. Ainakin kakkos talon kaiteet on parkkiksen puolelta jo maalattu. Ulkona on muuten todella kuumaa, ainakin meikäläisellä hiki valuu. Se on ilkeetä, kun hiki alkaa vuotaa jopa silmäluomista ja sitten valuu pitkin nenänpieliä, ääh! Sitten taas kaikki vaatteet likomärkinä, kun sisälle pääset. Noh, tää on tätä, kohta pääsee vilvoittelemaan, ei varmaan tarvitse kotona kulkea kärsäriepu kädessä. Kesällä täällä ollessamme ei ollut lainkaan näin kuumaa. Tämähän onkin kaikkein kuuminta aikaa ennen sadekauden alkua. Tässähän tämä talvi onkin jo paketissa ja klo 18 tulee taksi hakemaan kentälle ja lennähdämme yölennolla kotiin. On aina kiva lähteä reissuun ja yhtä kivaa päästä takaisin kotiin. Nyt läppäri kiinni ja lentolaukkuun, heippa!