JOULUKUU

1.12.2015 tiistai

Rautakauppaa, Sukkarin Big C:tä.... Etupäässä klubin juttuja kaupoilla! Agabea varten joulukortteja, tonttulakkeja, nitojaa, sekä klubille kettinkiä, lukkoja jne. Klubin pihassa on sellaisia isoja laatikoita, joihin tuodaan päivittäin jäätä ja ne toimivat täällä jääkaappeina. Niissä ei ole ollut tähän asti minkäänlaisia lukkoja. Nyt niihin laitettiin ketjut ja lukot. Sitten romppeet klubille ja siellä söimme. Vein myös klubin koneelle Changin valokuvat tikulta. No, Sepolle taas siunaantui lisää hommia, sahausta ja jotain niihin ketjuihin liittyvää juttua. Siis kotiin rautakaupan kautta - taas! Koko päivä meni taasen klubin juttujen kanssa. Ja sitten joku kehtaa marista, ettei me nuoremmat muka tehdä mitään kerhon hyväksi ja katin kontit! Kaikki kerhon hommat eivät suinkaan näy siellä keittiössä vaan sitä tehdään myös ja useimmiten muuna aikana, kuin kerhon aukioloaikana, kuten olette varmaankin lukiessanne havainneet. On pottuteatteria, jäsenkirjurin hommat, laskujen kirjoitusta, myynti-ilmoituksia kerhon ilmoitustaululle, kauppareissut, Agabe, suunnittelua, remonttia ja vaikka mitä. Tämä on sitä tavallisille jäsenille aivan näkymätöntä hommaa, ei sitä mikään hyvä haltija tee tuosta vain yön aikana. Ei pitäisi turhia marista, jos ei omaa fakta tietoa! Ugh, olenpa minäkin nyt marinani marissut! Ja hei, olen vihdoin saanut kutimeni esiin. Aloin kutoa kaulahuivia naisten golfia telkusta katsellessani, se tulee Jinnylle, ettei heti Suomessa palellu. 

2.12.2015 keskiviikko

Pattaya näköalapaikalta

Aamulla klubille tekemään ketjuhommat loppuun. Sitten meillä oli ex-Carrefurissa treffit Atskin ja Vimonin kanssa. Ensin syömään ja sitte ukot jäivät kahvilaan ja minä Vimonin kanssa kultaostoksille. Kylläpä siellä olikin kauniita koruja. Täällä on kultakauppoja kahta sorttia. Toisessa on jonottain ihmisiä ja toisessa useimmiten ei ketään. Olen aina ihmetellyt miksi näin! Nyt sekin selvisi. Kultakaupassa, jossa jonotetaan, kultaa koruina kullan päivähinnalla ja se toinen on korukauppa ja siellä myydään kultakoruja. Ymmärsitkö eron? Tein ostokseni ja koru laitettiin pussiin, paperikassiin ja sinne lisättiin vielä juomalasi mainoksena. Korun laitoin tietysti piiloon veskaani ja lasi oli yksinään paperikassissa. Kaikkihan siellä tietävät mistä sellaisen paperikassin saapi, rosvotkin. Taidan olla ylivarovaunen, vaan onko siitä haittaa! En kerro mitä sieltä ostin, koska se on tilaus Suomesta ja tulee lahjaksi. Matka jatkui sitten Big C:n puolelle ostoksille. Illalla blogin kirjoittelua ja Seppo alkoi sahaamaan viemärinputkesta (halkaisija noin 20-25 senttiä)  30 senttisiä pätki. Niitä Risto ja JP tarvitsevat kinkkujen pussituksessa liittyen savustettuun kinkkuun, juu! En ihan ymmärtänyt ideaa, mutta ei kai minun tarvitsekaan. Tuotiin myös klubilla säilössä olleet 2 matkalaukkuamme kotiin, niiden sisällähän on vielä pienemmät laukut ja vielä lentolaukut.

3.12.2015 torstai

Vietiin aamusella matkalaukut säilöön Naskalien kämppään, olimmehan saaneet siihen Jonelta luvan, koska he eivät itse ole vielä täällä. Läksimme sitte autolla tuohon likelle käymään Annelin luona. Seppo selvitti siellä pari viemäri- ja vesikraanajuttua. Pois lähtiessämme alkoikin taas sadella ja

ukkostaa. Ajoimme klubille syömään ja viemään niitä putkenpätkiä. Seppo parkkeerasi ihan klubin viereen, minä otin putkenpätkäkassit ja läksin astelemaan sateen saattaessa sisään klubille. Onneksi oli torstai eikä klubilla ollut juurikaan väkeä, yhden käden sormet riittivät porukan laskemiseen. Tein siis näyttävän sisääntulon! No, satoi ja läpykkäiden pohjat oli märät, liukastuin lentäen selälleni lattialle. Kaikki ne halvatun putkenpätkät lenteli pitkin ja poikin klubin lattialle kolisten. Onneksi minuun ei kuitenkaan sattunut, voihan joku paikka huomenissa olla hiukan kipeä. Sieltä sitten sulkemisaikaan eli neljän maissa takaisin kotiin kotikadun T-paitakaupan kautta. Heräsimme vähän liian myöhään tuon paitajutun kohdalla. Täällä Thaimaassa on 11. joulukuuta pyöräilytapahtuma; Clean bike for Dad ja siihen liittyviä keltaisia paitoja etsimme. Minulle on löytynyt, mutta Sepon kokoa ei taida enää löytyä. Tämä tapahtuma liittynee ensi lauantain Kuninkaan syntymäpäivään, jolloin on myös isänpäivä. Elokuussa on kuningattaren syntymäpäivä ja siten myös äitienpäivä. Kolmisen vuotta sitten ostimme tänne polkupyörät ja olimme kummajaisia täällä, pyöräilijöitä oli tosi vähän. Nyt täällä on pyöräilijöitä ilmestynyt tosi runsaasti ja lisääntyy vain. Enää emme ole kummajaisia, tosin Suomi-pyörämme herättävät edelleen huomiota.

4.12.2015 perjantai

Aamulla vähän sateli, mutta uhmattiin sadetta lähtemällä golfaamaan. Tosi mustat ukkospilvet kyllä vaanivat vuorten takana ja yrittivät päästä niiden yli. Kentällä olikin tosi paljon thaikkupelaajia. Kävimme ensin rangella lyömässä pari lootallista palloja harjoituksen vuoksi, ettei verryttelylyöntejä tarvitse harjoittaa sitten kentällä ja peli lähtisi heti hyvin vauhtiin. Ja hyvinhän se lähtikin sitten käyntiin. Kentällä sai kyllä joka tiiauspaikalla tovin (5-10 minsaa) odotella ruuhkan vuoksi ja


golf-kentän apina

thaikuilla on kumma tapa pelata 6-7- hengen ryhmissä ja se todella hidastaa koko kentän peliä. On turhauttavaa odotella ja pelin rytmi menee piloille. Meidän matkaan liittyi parin väylän jälkeen yksin pelaava thaikkumies. Hän kertoi olevansa opettaja, ei armeijan palveluksessa, olimmehan armeijan kentällä ja suurin osa on armeija väkeä. Hän sitten kyseli kuultuaan olevamme suomesta, että puhutaanko suomessa ranskaa, olisikohan hän sitten ranskankielen ope. Hänellä oli myös kaksi tytärtä, toinen asui Alaskassa ja toinen New Yorkissa ja hän oli jäänyt leskeksi kuutisen vuotta sitten.
Taukopaikalla hän sitten jäi tauolle ja me jatkoimme matkaa. Pelasimme 9 väylää loppuun, menimme syömään Kau pat kait pohtien toisen kierroksen palaamista. Siinä syödessämme seurasimme kentän tapahtumia ja päätimme lähteä kotiin. Kentälle tuli pelaajia aina vaan lisää, ryhmät olivat tosi suuria, porukka haki kassikaupalla olutta kierrokselle mukaan, ukkospilvet vaanivat edelleen ja olisi kaiketi tullut jo pimeätä ennen kuin olisimme päässeet kierroksen loppuun. Taisi olla monella thaikulla tänään vapaapäivä kunkun huomisen synttärin vuoksi.

5.12.2015 lauantai

Kuninkaan synttärit, isänpäivä, meidän 43. hääpäivä, isäni ja äitini hääpäivä myöskin

Pilvinen päivä, ehkä sadetta tiedossa. Lähdimme puolen päivän maissa ulkoiluttamaan sateenvarjojamme iltatorin suuntaan. Pihassa kuvailimme kuninkaan synttäreiden kunniaksi tehtyä "alttaria" ja portilla piti kuvata juuri valmistunutta henkientaloa, hienoja molemmat. Portinvartija halusi ehdottomasti kuvata meidät siinä henkientalon edustalla. Sepon mielestä se vartijamme oli humalassa, ehkä! Kävelimme sitten Watboonille ja sieltä iltatorille, tosin moniputiikki oli suljettuna tänään. Ostimme sieltä hyttysjuttuja sekä adaptereita, jotta vempaimet toimivat kotomaassakin.

Haluan mökillä laittaa terassin puskaan joulukuusen valot, mutta niissäpä on vanhan mallinen pistoke ja Seppo keksi että adapterillahan se saadaan toimimaan. Sieltä sitten hyvän sään aikana Sevillaan syömään, sananmukaisesti. Ennen kuin ehdimme saada ruuat eteemme, alkoi kaamea sade, kaikkialla tulvi vesi. Sateen jälkeen jäimme siihen vielä istuksimaan ja Ritahan sieltä tulla töpsytteli sateenvarjon kera. Hän kertoi lähtevänsä etuajassa kotimaahan, koska hänen lapsenlapsi on vakavasti sairaana, lupasi kyllä tulla ensivuoden puolella takaisin. Hetken päästä siihen tupsahti Reijokin ihmetellen, missä olemme luuranneet ja sitä samaa sanoimme hänelle takaisin. Terhi oli klubilla töissä ja Reijo tuli syömään Sevillaan, koska he asuvat ihan siinä kulmalla. He ovat viime kesänä muuttaneet kokonaan Hankasalmen Niemisjärvelle Joensuusta, missä nyt asustelee Terhin sisko. Jutustelimme siinä aikamme Reijon kanssa ja lähdimme tallustelemaan kohti kotia kierrellen valtavia vesilätäköitä. Illalla sitten soittelin vielä parvekkeelta äiteelle Suomeen ja huomasin siinä "hylätyssä" vartiokopissa vartijan ja kuinkas kävikään; 2 vartijaa juhlisti Isänpäivää ja kippasivat juomaa pulloista kitusiinsa. Näin Isänpäivää vietettiin vartijakopissa viime vuonnakin.

6.12.2015 sunnuntai,  Suomen Itsenäisyyspäivä

Seppo asetteli heti aamutuimaan partsille Suomen lipun juhlistamaan päivää. Joku väittää, ettei Suomi ole enää itsenäinen EU:n takia, mutta minusta on. Voisimmehan viettää Venäjän päivää, jos aikoinaan olisi käynyt hyvin huonosti. No, aina kaikesta löytyy valittajia! Juu, aamulla oli sitten

jumissa

vartijankopissa yksi vartija nukkumassa humalaansa ja päivävuorolainen sitten kävi seitsemältä hänet herättelemässä. Seppo lähti sitten autoa pesettämään, mutta tie oli tukittu, 3 autoa rinnakkain. Autot kyllä täällä parkkeerataan tuolla lailla, mutta silloin auton vaihde jätetään vapaalle. Tässä autossa ei niin oltu tehty, vartijat yrittivät sitä työnnellä, ei hievahtanutkaan. Tosin siitä siirtelystä ei kyllä olisi meidän autolle ollutkaan mitään hyötyä, koko ajan 3 auto rinnan. Lopulta puutarhuri joutui avaamaan puomin sekä ottamaan rautaportista ketjun lukkoineen ja päästi Sepon sitä kautta ulos. Illalla sitten klubille juhliin. Sääkin suosi, ei satanut. Porukkaa tosin oli tullut vain puolet viime vuotisesta, täällä on kaiken kaikkiaan tosi vähän turisteja, suomalaisetkin ovat vähissä. Siinähän se ilta meni kuitenkin mukavasti herkkuja maistellessa, olipa sitä musiikkipitoista ohjelmaakin ja loppuillasta tanssit. Joku oli lahjoittanut seuralle kehystetyn kuvan presidentti Niinistöstä ja toisen, jossa oli pressa Jenninsä kanssa, oikein söpö kuva.

7.12.2015 maanantai
Ei pottujen kuorintaa, vasta tiistaina. Tosi upea sää ja läksimme sitten pyöräilemään. Matkaa tuli ainakin 15 kilsaa, pyöräni mittari ei tykkää toimia täällä. Seikkailimme etsien erästä tiettyä tietä, vaan emme kyllä taaskaan sitä löytäneet. Paljon muita uusia teitä kyllä löysimme, tosin moni päättyi umpikujaan. Olemme ajaneet sen reitin aiemmin, mutta toisin päin, kuinka voi olla näin vaikeaa

löytää se tie takaperin. Kävimme torilla ostamassa meloni smoothiet, oli pakko siinä kuumuudessa saada jotain piristävää veden tilalle. Tosin välillä sitä juodessani mietiskelin montako ampiaista siellä oli mukana, ei kyllä tullut mitään sattumia pillin päähän. Siinä tekopaikalla nääs oli valtava parvi ampiaisia, olihan siinä kaikenlaisia hedelmiä smoothien tekoon. Yritti myyjä saada niitä hätisteltyä savulla huonolla menestyksellä. Purkki sitten laitettiin sellaiseen muoviseen kantopussiin, pilli mukaan ja puolet juotuamme saimme laitettua purkin stongaan roikkumaan, kätevää! Ajelimme sitten vielä siellä täällä ja lopulta kotiin.

Kerronpa vielä tästä blogista. Kaikki aina kyselevät kuullessaan kirjoittavani tälläistä blogia, että mistä aiheesta kirjoitan! Jotkuthan kirjoittavat laihdutuksesta, käsitöistä tai jostain muusta aiheesta. Tähdennän nyt vielä tässä ja nyt, että tämä blogi on oikeasti tehty vain ja ainoastaan äitiäni ja isääni varten päiväkirjan muotoon, jotta he voivat lukea kuulumisiamme täältä Thaimaasta ja tietävät kaiken olevan hyvin. Siis en katso olevani ihan oikea bloggaaja, vaikka lukijoita onkin siunaantunut - ties miksi!





8.12.2015 tiistai

Tylsä päivä; pottuteatteria....

9.12.2015 keskiviikko

Aamulla haettiin Lea kyytiin ja vietiin hänet Sukkarin Big C:hen ostoksille. Ostettiin mekin vähän ruokapuolta. Nyt vaan ei passaa paljon ruokia ostella, kun ensiviikolla on lähtö kotimatkalle. On se vaan kumma, on täällä sitten viisi kuukautta tai kahdeksan viikkoa, niin aina sitä jo odottaa kotimatkaa, kait se on tuolla pääkopassa. Kaupoilta sitten mentiin klubille syömään Pertsan keittämää lohisoppaa. Pertsa ja Lea asuvat ihan siinä klubin liepeillä ja Lealla oli siitä lyhyt matka kävellä kotiin.

10.12.2015 torstai

Se oli tänään golf-päivä. Kylläpä oli hiljainen liikenne, ei näkynyt edes koululaisia. Kentällä sitten meille valkeni, että on pyhäpäivä. Arvatkaa vaan oliko kenttä taas täynnä väkeä. Ei kun sekaan vaan ja olipa tosi kuuma päivä. Välillä vähän arvelutti pallon lyöminen veden yli, koska siellä oli kolme solttua sukeltelemassa ja keräämässä palloja. Onneksi kukaan heistä ei saanut palloa päähänsä. Paluumatkalla kävimme syömässä Sevillassa, siellä aina takuuvarmasti hyvää ruokaa. Sitten kotio ja bägit sisään mailojen pesuun. Auto piti tyhjentää huomista tukku reissua varten ja ensi viikolla emme enää mene golfaamaan. Ja sitten hommien jälkeen aioin katsoa telkusta uutiset seiskalta, vilkaisin kelloa ja se näytti 20 vaille 7. No, samalla kuului kahahdus ja sähköt katosivat. Kurkistin käytävään ja siellä paloi varavalot, eikä ulkonakaan ollut valoja. Siis koko talo pimeänä. Onneksi vastapäisessä talossa on jo asukkaita ja sieltä tuli hiukan valoa pihaan. Sähköttömyys vain kesti ja kesti, onneksi meillä on pari aurinkokennolamppua eli meillä oli valoa sisällä. Kynttilän laitoin partsille ja nyt oli taas hyötyä hyttysovistakin. Muuten ei olisi voinut ovea partsille pitää öttiäisten vuoksi ollenkaan auki, siten kulki hiukan ilmaa. Loppujen lopuksi sähköt olivat poissa yli 3 tuntia. Kun sähköt vihdoin tulivat, kuului ulkoa parvekkeilta hihkumista ja kätten taputuksia! On meillä ennenkin ollut sähkökatkoja, mutta koskaan ei näin pitkää. Piti jo sulkea tabletit ja mokkulat, jotta niissä olisi virtaa, jos katkos olisi kestänyt vielä pitempään. Läppärikin jo yöpöydällä alkoi vilkutella valojaan virran toivossa.

11.12.2015 perjantai

Bike for Dad, osallistujia Bangkokissa yli 60 000 ja lisäksi
tapahtumia ympäri maailmaa, pohjoisin paikka taisi olla
Tanskassa Köpiksessä, New Yorkissakin oli jne.

Hikisen yön jälkeen pomppasimme hereille. Linnut ulkona olivat päättäneet pitää oikein kunnon konsertin! Ensin luulin meillä olevan ikkunat auki, vaan ei ollut ja silti se konsertti kuului aivan kuin vieressä olisivat laulaneet. Oli kyllä kiva kuunnella sitä ja konsertti jatkui ihan ysiin asti. Aiemmin meille ei lintujen ääntä kuulunut, mutta tuohon vastapäisen talon pihalle tuotiin viime keväänä paljon erilaisia puita ja johan linnut tykkäsivät. On niitä mukavampi kuunnella kuin ohi ajavia mopoja!
Tänäänkin on lähdettävä klubille fillareilla, koska siellä on tarjolla kaalilaatikkoa ja se on sitten taivaallisen hyvää. Kotona ei vaan jostain syystä tule sitä ruokaa juurikaan tehtyä. Ja fillareilla tietty, onhan tänään se Bike for Dad-päiväkin! Eipä sitten muuta kummaa....

12.12.2015 lauantai

Heti aamusta kämpän siivous ja sitten suunta kohti tukkua. Siellä piti heti alkuun ostaa kahvilasta vesimeloni smoothiet, oli taas jano! Sitten kierreltiin ostoslistan kanssa, merkkasin myös kaikki ostokset vihkoon tulevia tilaisuuksia varten ja kärrättiin kaksi isoa kärryllistä (ei mitään markettikärryjä) tavaraa autoon. Oli siinä hiukan omia juttujakin, lastasin ne takapenkille. Sitten ajeltiin klubille ja siellä oli onneksi porukkaa, joten tavarat saatiin kannettua näppärästi sisälle. Sitten alkoi pakkauksien purku ja siinähän ihan tuli hiki. Sitten porukalla viiden hengen voimin tehtiin paketit valmiiksi. Joulupukkikin kävi hakemassa kaksi säkillistä lahjoja. Ostimme tukusta vihreitä sangallisia jätesäkkejä, oli ne kivemman näköisiä lahjasäkkeinä kuin mustat. Sitten Risto toi minulle ja Sepolle hernesopat ja letut hillolla. Olikin jo nälkä. Puoli kuuden maissa läksimme klubilta, mutta veimme ensin Veikon kotiinsa. Kasasin yhteen laatikkoon takapenkin ostoksemme, muutoin en olisi mahtunut sinne istumaan. No, saimme Veikon kotipihallensa ja siirryin etupenkille. Ekassa kurvassa sitten kaatui takapenkillä se pahuksen loota ja kampesin sitä pystyyn. Tietysti se smoothien jämä kaatui penkille, vaan onneksi siinä oli sellainen istuintyyny alla - tietysti juuri sen tyynyn takia se laatikko kaatuikin. Kotipihalla nostin sen laatikon syliini ja eikös pohja pettänyt ja kaikki roinat putosi maahan. Onneksi siellä ei ollut lasitavaraa. Ostimme itselle myös vesilastin sekä laatan sodaa valmiiksi kevättä varten, viinilasit ja nuudelipurkkeja myös. Niitä on helppo valmistaa, kuumaa vettä purkkiin, odota 5 minuuttia ja lusikoi suuhun, hyvää!

13.12.2015 sunnuntai

Aamulla fillareilla klubille, tavarat lavatakseihin, porukat kyytiin ja Sukkaria pitkin Agapeen. Juhla alkoi puoli kymmenen ja väkeä oli enemmän kuin koskaan. Ohjelmaa oli kaikenlaista ja lopulta

Joulupukki "porollaan"

seuran väki kokoontui yhteen, Seppo joutui pitämään pienen puheen seuran nimissä ja toi terveiset Suomen Korvatunturilta itseltään joulupukilta. Sitten seuran väki lauloi yhdessä Maa on niin kaunis ja hyvin se laulettiinkin. Ensimmäisen kerran tuli oikeasti joulumieli täällä tuon laulun myötä! Minä tietysti hääräsin siellä täällä kameroiden kanssa kuvaten. Menin sitten pihalle odottelemaan joulupukin tuloa ja sieltähän hän lopulta hurautti pihaan motskarilla, eipä ollut täällä lunta. Joulupukki jakoi kaikille lapsille lahjapaketit ja sitten syötiin. Ruokaa oli tarjolla monenmoista ja lopuksi piti syödä kahvipullaa, kun ruoka oli sen verran tulista. Siinä sitten jutusteltiin ja tuli aika lähteä kotimatkalle lavatakseilla. Kylläpä ne juhlat menivätkin oikein hyvin ja kaikilla oli hauskaa. Kotona menin heti uimaan ja altaan päässä kääntyessäni ihmettelin mikä tarrasi kaulaani, huiskaisin kädellä ja gekkohan siinä oli. Se oli varmaan pudonnut veteen ja luuli päässeensä kuivalle maalle. No, se ui vinhasti taas pudottuaan veteen ja kohta kiipesi altaan reunalle. Loppuilta kului seuran Agapen juhliin varattujen rahojen tsekkauksessa, tein taksimaksuista ja muista kuluista kuitit kirjanpitoon, latasin juhlakuvat koneelle, lajittelin ja kopioin tikulle seuran sivuja varten. Illalla tilasin Finskiltä seuraavan matkan tänne, lueskelin, kudoin ja seurasimme telkusta golfia.

14.12.2015 maanantai

Jaa, mitähän tänään? Oikein, perunateatteria! Hyppäsimme autoon ja seuralla kuorittiin pottuja, porkkanoita ja sipulia, vaihteeksi! Sitten tein jäsenkirjurihommia ja siirsin Agapen kuvat seuran koneelle. Söimme, ostimme kakkupalat konditoriasta ja haimme siitä läheltä Lean ja Pertsan meille kyläilemään. Keitimme kaffeet, söimme kakkua ja maistelimme hiukan punaviiniä, olihan minulla ihan tuliterät uudet viinilasit. Olimme sitten kaikki neljä parvekkeella, kun siellä pihalla alkoi tapahtua! Vartijakopin luona oli vartijoiden pomo ja kas kummaa, taas siellä kopissa nukkui yksi vartija keskellä kirkasta päivää. Juuri hetki sitten kerroin partsilla Lealle sen kopin aiemmista nukkujista, mutta emme kyllä silloin huomanneet siellä ketään, koska se vartija oli piiloutunut mattojen alle. Pomo siinä sitten posmotti sille vartijalle, komensi kävelemään sinne tänne, tekemään punnerruksia maassa ja kuvasi samalla kännykällä vartijan suoritusta samalla kovasti jotain papattaen. Sitten vartija haki kopista lakin päähänsä, otti sieltä myös eväspurkkinsa ja lähti kävelemään pomon kanssa talon toiselle puolelle mustien vartijan housujensa takapuolen ollessa ihan sementtipölyssä. Tuumailimme siinä partsilla, että olikohan tuo vain esitys meitä varten, kun juuri silloin satuimme partsille koko porukka. Seppo lähti juuri ennen pimeän tuloa viemään Pertsan ja Lean kotiinsa ja palatessaan hän tsekkasi pihalla auton renkaiden paineet. Toinen takarengas hiukan vuotaa venttiilistä, täytyy tarkkailla. Seppo kertoi, että kadulla jossa Lea ja Pertsa asuu, makasi isovalkea koira keskellä katua, eikä väistänyt mihinkään. Siinä sitten kadun reunalla istuskeli muutama remonttimies ja he joutuivat vetämään sen koiran jaloista pois auton edestä. Sellaisia nuo koirat ovat täällä!

Kuvia lisäilen siis ensi viikolla kotomaassa, koska täytyy täällä olevaa nettikorttia säästellä, jotta siinä riittäisi teho torstaihin asti! Juu, virtaa pitää riittää torstaina tehtävään lähtöselvitykseen...

15.12.2015 tiistai    Onnea Hande

Shoppailupäivä Sukkarin Big C:ssä. Kovasti oli autoliikennettä. Ensin syötiin MK:ssa ja tehtiin pikkuisia ostoksia. Paluumatka olikin sitten pitkä, puolitoista tuntia kökötettiin autossa, välillä pääsimme yhden auton verran eteenpäin. Vähän ennen Jompparia olevan u-käännöspaikan (siinä ennen Footmartia ja lentokentälle lähtevien bussien varikkoa)  kohdalla meidän kaistoilla oli bussi poikittain, varmaankin juuri lentokenttäbussi. Se oli todennäköisesti yrittänyt tehdä u-käännöstä ja törmännyt tai joku muu oli törmännyt, siis kolari. Vastakkaisesta suunnasta tulevien valojen vaihtuessa punaisiksi, pääsi siinä bussin takaa aina muutama autoluikahtamaan eteenpäin. Mopothan kaahasivat pitkin kävelyteitä, niitä ei paljon kolari haitannut. Seppo tuumasi, että onneksi on tankki täynnä ja ilmastointi toimii. Onneksi sitten lopulta poliisit olivat kuvanneet onnettomuusautot ja bussi siirtyi pois tieltä.  Kotosalla haimme matkalaukut Naskalien kämpästä ja pakkasimme saman tien kaikki 3 laukkua. Yksi jäi vajaaksi odottelemaan loppuja romppeita. Neljäs laukku mahtui sen kolmannen sisään, eihän sitä tänne viitsinyt jättää. Saimme muuten autonkin katokseen  ja siinä nyt saa kökkiä kuukauden verran sateen ja auringon suojassa.

16.12.2015 keskiviikko

missä se isäntä viipyy, lähdettäis jo

Aina on sanottu, että thaikut eivät huuda suutuksissaan, vaan kyllä huutavat. Aamulla jompikumpi siivoojista huusi tosi vihaisena ja parpatti tuossa alapuolella. Kurkkasin ikkunasta ja siellä seisoi nurkan takaa kurkistellen manageritoimiston poika ja häntä se siivooja kovin sätti. Siitä se poika sitten luimistellen livahti nurkan taa. Mistä sitten oli kysymys, jää meille arvoitukseksi, mutta kovin hurjistunut se siivooja olikin. Fillarimme ovat juuri tuolla äskeisen tapahtumapaikan luona ja kun

Night market

tilanne rauhoittui, läksimme fillareilla klubille, pyörät sinne pihalle lukkoon ja lavalla kohti Pattayan Night Markettia - se on kyllä avoinna myös päivällä nimestään huolimatta. Löysimme sieltä yhden joululahjan, jollaista olimme etsimässä. Tupsahti siinä Sakukin käytävällä vastaan. Sitten kadun yli ja Festival Centeriin etsimään apteekkia ja sellainen löytyi Watsonilta. Kävelimme jonkun aikaa rantakatua, kunnes hyppäsimme lavalle. Sieltä sitten toiselle lavalle, joka suuntasi Jompparille. Lavalla oli myös pikku poika äitinsä kanssa ja äiti syötti mukista pojalle pieniä jääpaloja. Poika halusi niitä koko ajan lisää ja yritti itse niitä purkista noukkia, jonka äiti kielsi. Silloin neuvokas poika otti äidin käden ja työnsi sen purkkiin. Nokkela poika! Kävimme sitten syömässä klubilla kalasoppaa ja hoidimme pari asiaa. Siellä vielä turisimme Lean ja Pertsan kanssa. Lea yritti selittää laukkukaupan

sijaintia, jota emme ole löytäneet. Kait se joskus vielä löytyy! Sitten fillaroimme kotiin pakkaamaan viime hetken löytömme. Illalla oli tarkoitus käydä oman pihan kuppilassa syömässä. Läksimme ulos ja kuinkas ollakaan, kuppila oli pimeänä. Kurvasimme sitten takaisin kotiin ja lämmittämään taas niitä nuudeleita. Odottelin myös kellon tulevan yhdeksän, jotta saisin tehtyä lähtöselvityksen, koskapa netti toimii tosi hitaasti. No, siinä hommassa menikin sitten reilu puoli tuntia, normaalistihan se hoituu kymmenessä minuutissa tulostamisineen. Onneksi sain kuitenkin sen tehtyä. Sitten piti vielä muuttaa Soneran puhepaketti puhelimeeni ja siinä meni toiset puoli tuntia. Hiljaa hyvä tulee, vaikka se koetteleekin hermoja! Koneen ladatessa tietoja, ehdin tehdä kaikkea muuta.

 

 

Tässäpä mun mieleisiä vaatteita, en vielä ostanut

17.12.2015 torstai

Heti aamulla kämpän siivousta, lähtösiivous! Emme kaiketi saa kämppää yhden päivän aikana sotkettua, luulisin. Ulkona oli heti aamusta aika kova tuuli ja eilen illalla pesin muutaman vaatteen lavuaarissa ja ne olivat jo kuivia. Normaalisti, jos jätät pyykit yöksi ulos, ne kuivuvat vasta päivällä kovan kosteuden vuoksi. Sitten fillaroimme tuonne Pattiksen suuntaan Second Roadia ja kävimme siinä Hyrsylän mutkan kohdilla torilla ostamassa vielä pari juttua, mutta vieläkään emme löytäneet Sepon etsimää laukkukauppaa. Sieltä ajelimme pitkin Beach Roadia aina klubille saakka syömään. Siellä pihalla istui Leakin ja Pertsa oli kokkihommissa. Ilmestyihän sinne paljonkin juuri tulleita tuttuja vaan mepä olemme jo lähdössä paluumatkalle - etsimään sitä joulumieltä pitkästä aikaa! Ajelimme sitten kotiin, hilasimme fillarit sisään parvekkeelle. Onneksi meidän talossa on isot hissit, pyörä mahtuu ihan hyvin kyytiin. Seppo pesi pyörät partsilla, minä järjestelin matkalaukkuun joutavia tavaroita sekä lentolaukkuun laitettavia. Tsekkasin myös kassakaappiin jäävät ja mukaan otettavat. Se oli sellaista peliä, tuo lähtee, tuo jää odottamaan tammikuuta. Polkupyörät sitten niputettiin partsille mopopressun sisään. Kävin sitten vielä kerran uimassa, ja remonttireiskat asensivat pihalla jouluvaloja palmuihin. Ajattelin, että nytkö jo kunnes älysin jouluun olevan enää viikko Voi, voi, ei täällä silti tunnu yhtään joululta. Ehkä se joulufiilis tulee huomenna, kun pääsemme sinne Suomeen. Eli nyt tämä läppäri sulkeutuu vähäksi aikaa, heippa kaikille!

18.12.2015 perjantai

pari joulupalloa lentokentällä

Kello herätti puoli neljä aamulla, nuudelit valmistumaan, tavarat kasaan ja pihalle odottelemaan taksia. Onneksi taksi tuli juuri vartin vaille viisi, olisi nimittäin ollut mahdollista ettei olisi tullut ajoissa. Kuski näet näytti minulle Hanslankarin lähettämän s-postiviestin ja siinä luki ihan oikein
tilaajana Seppo Koukkunen mutta paikkana Park Lane. Meidän talohan on Paradise Park ja sijaitsee Park Lanen vieressä. En tiedä oliko kuski käynyt ensin väärän talon pihassa vai ei, en kysynyt. Matka kentälle menikin sitten ihan mukavasti, kuski ei kaahaillut ja ajoi maltillisesti. Perille päästyämme odottelimme sitten Jinnyä ja pääsimme tiskille. Sieltä sitten normaalit turvatarkastuksen jne.


Jinny lentokentällä

Koneeseen päästin hyvin ja sitten selvisi lähdön viivästyminen, kello 11:sta lähtö oli ylibuukattu ja osa matkustajista piti saada meidän lähtöön. Meidän koneeseen jäi silti vielä yli 50 paikkaa vapaaksi. Vihdoin pääsimme lähtemään ja lentokoneita oli kiitoradalla odottelemassa ihan jonoksi asti. Sitten kapteenin kuulutus; matka kestää yli 11 tuntia ja syyt: kova vastatuuli koko matkan, Helsingissä kurja keli, kerosiinia pitää säästellä, joten lennetään hitaammin, jos vaikka joudumme laskeutumaan Jyväskylään, matka suuntautui kaukaa Moskovan pohjoispuolelta, koska Pakistanin ilmatilassa oli joku härdelli menossa! Olipa puuduttava matka ja lentoemäntäkin totesi, että koskaan ei ole lento Bangkokista kestänyt näin kauan. Matkalaukku hallissa olikin sitten Finnairin henkilökunnan kuoro laulelemassa joululauluja, olipa kiva juttu! Kentällä sitten olivat Hepe, Hande ja Joy meitä odottelemassa, olivat onnettomat odotelleet siellä kaksi tuntia! Helsingissä olikin sitten sumuinen, tihruinen sää ja tietty ihan pimeää. Pääsimme sitten Siwan kautta kotiin ja koirat oli ihan innoissaan. Nero vaan oli taas stressaantunut eli karvoja lähtee ihan hirveästi. Seurasi sitten laukkujen purkua ja seiskan maissa yritti silmät jo lupsua kiinni, olihan päässä vielä Thaimaan aika, viisi tuntia edellä.

lumista vuoristoa lentokoneesta kuvattuna

19.12.2015 lauantai

Kahvia keiteltiin aamusella jo puoli viideltä ja koiratkin kävivät ulkona eli nekin joutuivat hetkeksi thaimaan aikaan. Sitten aloin paketoida joululahjoja, koska tänään pitää saada lähtemään paketti Lappiin ja posti aukeaa kymmeneltä. Lainasimme Handen autoa ja läksimme Tammiston postiin ja

joulukuusi

luultavasti se ehtii perille jouluksi. Sieltä Tuusulaan hakemaan laina-autoa, jotta pääsemme mökille. Minä ajoin sen toisen auton kotiin ja voi kauhistus millainen auto. Se oli automaattinen ja ne jarrut, en millään oppinut hipaisemaan niitä, painoin liikaa ja auto töksähti siihen. Onneksi ei sattunut kolaria, pelkäsin sitä jarruttamista koko matkan kotiin. Pääsin kuitenkin onnellisesti sillä kotiin ja kävin sitten lähikaupassa, kävellen. En suostunut ajamaan sillä töks-autolla. Mökillä laitan taas oman auton käyttöön kuukaudeksi, jotta pääsemme takaisin tänne kotiin sieltä. Loppupäivä meni taas kaikenlaisessa touhussa, en kyllä yhtään muista millaisessa! Taisi mennä etupäässä kaikenlaisten juttujen etsimisessä ja tavaroiden pakkaamisessa mökille. Tulihan sitä pestyä koneellinen pyykkiäkin, kunnes taas iski jetlag!

hah, innostuin mökillä kuvaamaan
näitä huurteisia heiniä
 

Nyt kun taas olemme Suomessa, en kirjoita tänne blogiin ihan joka päivä, tiedoksi vaan lukijoille!

Tiistaina sitten läksimme mökille joulun viettoon. Kuinkas ollakaan, aaton aattona alkoi sadella lumihiutaleita, siis valkea joulu tuli kumminkin. Tosin sitä lunta oli vain väriksi, mutta kumminkin. Samalla huomasin, että osa ruokia oli jäänyt kotiin kellarin jääkaappiin. Aattona tulivatkin sitten isä, äiti, Hande, Veikko ja Eetu syömään meille. Siinähän se aatto menikin mukavasti. Joulupäivänä sitten satoikin taas vaihteeksi vettä ja Tapaninpäivänä olikin sitten oikea myrsky. Tapaninpäivänä

Neroa ei pakkanen kiusaa....



huurteinen heinä :)

menimme syömään Handen mökille thaikkuruokaa, oli hyvää! Illalla alkoi sataa lunta, jee! Koirat tykästyi hedelmiin. Nerokin ehti syödä rouskuttaa kaksi päärynää, ennen kuin huomasin. Yhtenä päivänä söin sohvalla päärynää ja koirat istui sohvan edessä kuolaten, ihan oikeasti. Annoin niille jämät, kuten aina, nousin ylös sohvalta, laitoin paljaat jalkani kotitossuina toimiviin crockseihin ja kääk, toinen kenkä

jätkänkynttilä
Handen pihassa

oli täynnä kuolaa...
Uuden vuoden aattona ajelin Pieksämäkeen iskän ja äiskän luo. Kävin äidin kanssa ostoksilla apteekissa ja Cittarissa. Sitten kotiin ennen pimeän tuloa. Illalla tulivat Hepe Jinnynsä kanssa ja menimme Handelle syömään. Porukka lähti sitten Antinrinteeseen ampumaan raketteja ja me menimme mökille. Eiköhän me noita raketteja ole jo nähneet ja pakkanenkin oli jo kivunnut -18:sta.
Lauantaina pakkanen vaan jatkui, joten kyllästyimme mökissä kököttämiseen, pakkasimme kamat autoon ja nokka kotiin. Tietysti osajuttuja jäi mökille ja joitain tekemättä, ei siis mitään uutta!

Se on ihan sama missä näitä juttuja tekee, netti on jäässä täällä Suomessakin! En saa lisättyä kuviin tekstejä...


























 

MARRASKUU

1.11.2015 sunnuntai

Päivä kului Sukkarin Big C:ssä shoppaillen ja MK:ssa herkutellessa. Siis sopivaa sunnuntai puuhaa!

2.11.2015 maanantai

Ensimmäinen vatsavaivainen, Irma ei sitten päässytkään klubille potun kuorintaan. Me muut, Seppo,

Pekka ja minä suunnistimme potun kuorintaan. Kolmistaan se sujuikin sutjakkaasti. Sitten käväisy kotona ja läksimme kahdestaan hakemaan lääkärintodistuksia ajokortteja varten. Jätimme auton ns.


Roger

kaatopaikkakadun varteen, hyppäsimme lavaan, hyppy pois "Moskovan asemalla". Sepon mielestä klinikalle ei ollut pitkä matka kävellä (olin toista mieltä) ja läksimme sitten tallustelemaan. Matkalla Seppo jo valitti matkan pituutta, mutta löysimme sitten perille, kukas oli taas oikeassa! Minua ei tuo kävely haittaa, Sepolla taas on tuo polvivaiva, hyvää kävely sillekin tekee. Klinikalla meni ehkä tunnin verran ja sitten odottelimme kadun varressa lavaa, Seppo ei enää suostunut kävelemään! "Moskovan asemalla hyppäsimme taas toiseen lavaan, joka vie kotia kohti ja viime tipassa lavalle hyppäsi myös Sametin tuttu - itse Roger kananpojan keltaisissa paidassa ja sortseissaan, värikäs persoona kaiken kaikkiaan. Hän on eläkkeellä oleva näyttelijä (Roger Nikkanen) ja hän pitää Sametin saarella pikkuruista ja persoonallista kuppilaa, joka on suorastaan saaren nähtävyys. Siinä sitten vaihdettiin pikaisia kuulumisia ja Roger jupisi, kun hänelle varattu hotelli oli kolmekerroksinen ja hui kauhia, ei hissiä! Meidän matka jatkui sitten klubille, Seppo selvitti Riston kanssa meidän tuomiset, kotiin autolla (muistimme ottaa sen matkaan) , iltauinnille ja Irmakin oli jo hyvässä kunnossa.



3.11.2015 tiistai

Aamulla lastasimme golf kamat autoon, täytimme reput vesipulloilla ja matkasimme "apinakentälle".

Siellä oli tosi paljon thaikkuja golfaamassa, kenttä todella täynnä. Tapasimme väylällä myös suomalaisen, joka alkuun ihmetteli, kuuliko hän oikein suomena vai kuvitteliko kuulleensa. Hän kertoi ettei eilen ollut juurikaan pelaajia ja tänään ihmeen täyttä. Peli meni mukavasti ja kotimatkalla huomasimme läheisellä kentällä paljon thaikkuja pelaamassa krokettia (tai jotain sellaista), jalkapalloa ja kovasti kentillä oli koululaisia. Olikohan tänään joku armeijan alueen yleinen urheilupäivä, tiedä häntä!  Matkalla havaitsimme myös tosi tummat pilvet ja selvästi oli satanut vettä. Illalla sitten satoikin ja kovasti. Mikäs ihme tuo, onhan vielä sadekausi päällä!

4.11.2015 keskiviikko

Aamulla ison paperipinon kanssa Immigrationiin hakemaan asuinpaikkatodistusta ajokortteja varten. Sieltä ajoimme klubille syömään, koska katsastuskonttori on sulki ruokatunnin ajan klo 12-13. Kulutimme sen tunnin mieluummin klubilla syödessä. Irmalla ja Pekalla on tänään Puntipa reissu eli hiusasiaa ja kynsienhoitoa. Lähdimme sitten vähän jälkeen yhden ajelemaan katsastuskonttorille, se sijaitsee noin 45 minuutin ajelun päässä Pattayalta Bangkokin suuntaan. Siellä sitten hikoilimme ihmispaljouden keskellä tehtäviä tehden. Eka tehtävä oli laatikossa ja puolentoista metrin päästä piti tehdä jotain, ei aavistustakaan mitä. Onneksi se kokeenpitäjä antoi tehtävän ensi thaikuille vuorotellen ja me farangit pääsimme lopulta hommasta jyvälle. Eli laatikossa oli 2 valkeaa pötkylää pystyssä vierekkäin, toinen puoliksi punainen ja se punaisempi työnnettiin ihan laatikon etureunaan. Pötkylät piti sitten saada vierekkäin painamalla sähköistä nappulaa! Kyllä se onnistui, vaan en ymmärrä jutun ideaa. Sitten piti vielä hokea (jonotuksen jälkeen) red, green, yellow elikä värikoe. Ja taas jonotettiin valokuvaan, menossa oli numero75 ja minulla oli 132, hoh hoijaa, hikinen odottelu edessä. Vihdoin tuli kuvattua ja parin minuutin päästä oli se kortti vihdoin kädessä ja kellokin oli jo vartin vaille neljä. Mutta kas kummaa, mun ajokortti on voimassa 5 vuotta ja 3 kuukautta ja Sepon 5 vuotta ja 10 kuukautta! Toisin sanoen viisi vuotta ja seuraava syntymäpäivä. Luultavasti sen jälkeen on kortti voimassa aina viisi vuotta syntymäpäivästä toiseen, niin siis uusimisen jälkeen aina viiden vuoden välein. Otimme siis vain autokortit, ei moottoripyöriin. Meillä on tälle talven reissulle kansainväliset ajokortit, jos haluaa ajella mopolla. Kotimatka tehtiin sitten pitemmän reitin kautta, koskapa oli jo ruuhka-aika ja Sukkarilla on se tietyö, viisi kaistaa muuttuu yhdeksi. Sinne ei sitten rakennetakaan sitä tunnelia vaan tekevät nyt jotain vesiviemäreitä, no aika näyttää mitä sinne tulee. Matka kesti hiukka kauemmin, mutta ei tarvinnut kököttää jonossa ja näimme paljon uusia maisemia.

5.11.2015 torstai

Juu, nyt on sitten Pekalla vatsavaivoja, harmi! Lähdimme kuitenkin aamulla Seppo, Irma ja minä Sukkarin Tescoon shoppailemaan. Sieltä kotiin ja klubille syömään, Pekkakin lähti mukaan. He kävelivät sitten sieltä kotiin ja minä Sepon kanssa hyppäsimme taas lavaan, auto jäi taas kaatopaikkakadulle parkkiin. Menimme sitten Pattaya Opticaliin tilaamaan Sepolle uudet silmälasit.

piha-allas pimenevässä  illassa

Ensin tietty kävelimme reippaasti ja pitkälle liikkeen ohi, ei kun takasin. Minunkin piti ostaa uusiin käyttämättömiin laseihin uudet linssit, mutta klubilla huomasin näkeväni niillä ihan hyvin. Vähän lukuosa on muuttunut, mutta otan aina kuitenkin lasit pois päästä pientä tekstiä lukiessani, miksi siis ostaisin uudet! Liikkeessä oli aika paljon asiakkaita ja lopulta oli meidän vuoromme. Optikko, se suomea puhuva tarkisti vielä Sepon näön ja totesi, että hyvä silmälääkäri meillä, samat arvot tuli. Täytyy vähän mainostaa, kävimme elokuun lopulla Hankasalmella silmälääkärissä. Käytämme siis vastakin samaa silmälääkäriä. Läksimme kävelemään rantaa kohti Beach Roadille tarkoituksena siemaista ennen kotimatkaa yhdet oluet. Kaikissa rannan kuppiloissa oli kamala meteli ja kieltäydyin menemästä niihin. Lopulta päädyimme Mulliganiin, vaikka vannoimme viime vuonna ettemme mene enää sinne, tosi kalliit oluet. Sepä oli kuitenkin ainoa siedettävä ilman meteliä, siis sinne kuitenkin. Jos nyt kerran vuodessa käymme juomassa ne kalliit oluet, niin olkoon. Sitten lavaan, auton haku ja kotiin. Parkkipaikalla olikin jo vastassa Irma tähyilemässä josko olisimme tulleet kotiin. Kävin sitten hänen kanssaan uimassa ja päätimme käydä iltatorilla. Seppo lähti mukaan, tosin hän jäi Janesin baariin kuuntelemaan viimeisemmät juorut, ai niin, eihän miehet juorua....
Ja kuulkaa, nyt vihdoin pääsen sinne Ko Changille!

6.11.2015 perjantai

Aamu meni ihan lorvaillessa, aamu-uinnissa. Sitten läksimme klubille hakemaan tilaamiamme uunituoreita karjalanpiirakoita, juustokimpaletta ja kinkkua, slurps! Taas oli tullut paljon uusia tuttuja kasvoja tänne talvenviettoon ja joka päivä lennähtää lisää. Kuulimme, että lentokentällä passintarkastuksessa oli keskiviikkona ollut 4 tunnin jonotusta ja muina päivinä pari tuntia. Nyt vaan tulee niin paljon lentoja. Tosin joku oli kävellyt suoraan passintarkastukseen, mutta se oli jo tosi hyvää tuuria. Ha haa, ilmoittauduimme sille Ko Changin retkelle, 5000 bth per nokka. Pakollisten jutustelujen jälkeen palasimme kotiin. Pekka ei ole vieläkään kunnossa. Harmillisen monta päivää menee hukkaan ja ensi viikolla heillä on jo kotimatka. Jospa huomenna pääsisimme vaikka kelluville markkinoille. Ja sitten tuli puhelimiin tekstiviesti Finnairilta, emme pääsekään joulukuussa kotiin sillä uuden uutukaisella koneella, toimitus viivästyy. No, vanhassa vara parempi! Illalla kävimme vielä pihalla huoltamassa polkupyöriämme. Seppo rasvasi ketjut, kaikki vaihteet, jarrut ja vaihtoi isommat jarrupalat. Lopuksi laitettiin pyörien päälle mopon suojapeite sateen varalle ja suojaahan se auringoltakin. Pekka ja Irmakin piipahti iltasella. Irma oli käynyt ihan yksin iltatorilla ja apteekissa, eikä eksynyt.

7.11.2015 lauantai

Synkkä, pilvinen ja sateinen aamu valkeni! Oli hyvää aikaa tilata tarjouksessa olevia e-kirjoja, kirjoittaa blogia, siivota....
Puolenpäivän maissa lähdimme koko revohka Sukkarin Big C:hen, Irma ja Pekka halusivat ostoksille. Seppo osti meille uuden pölynimurin, kun edellinen posahti viime reissulla. Sitten syömään pihakuppilaamme ja illemmalla vielä Pekan ja Irman luona kaffeella.

8.11.2015 sunnuntai Isänpäivä
Onnea Julia 15 v.

Floating Market

Aamulla suuntasimme tuohon muutaman kilsan päähän Kelluville markkinoille, Pekka jäi taas kotimieheksi. Siellä käveltiin, ihmeteltiin, osteltiin kaikkea, syötiin! Vähän ennen poislähtöämme alkoi sitten sataa kaatamalla ukkosen kera ja jäimme kuten kaikki muutkin markkinoille jumiin. Etsittiin vaan suht kuiva paikka katoksen alta, ne tosi vuotivat reippaasti. Siinä sitten odoteltiin sateen laantumista myyjien jaloissa, kun he kiivaasti siirtelivät myytäviä tavaroitaan pois sateesta. Sade hiljeni ja pääsimme autolle. Kotimatkalla saimme sen sateen kiinni ja taas tuli vettä. Tien varret tulvivat ja pihassammekin oli reippaita lätäköitä. Vähän myöhemmin sade taukosi ja menin altaalle uimaan vakiokierrokseni, joka viikko yksi kieppi lisää. Illemmalla soittelin Isänpäivän toivotukset Pieksämäkeen. Seppo tutki sillä aikaa tiskipöydän ja vaatekaappien alusia. Hän otti ensin sokkelilistat irti, pesi ne ja imuroi kaappien aluset. Täällä kun asennetaan kaapit, kaikki roskat, sahanpurut ja jopa ylimääräiset listankappaleet jätetään sinne piiloon. Vaan ei ole enää meidän kaappien alla romua eikä roskaa! Minulla oli tänne tullessa sellainen pieni musta nahkainen pikku rahapussukka, jossa pidin lavataksirahoja, nyt en löydä sitä mistään, harmi! Ehkä se jostain vielä tupsahtaa ilmoille.

Love Bridge ja lukkoja,
lukkoja, lukkoja

maistuisko öttiäiset



mekkoja

riippusillalla

soittaja

tupakkikauppa

sitten se ukkonen iski

vettä tulee

9.11.2015 maanantai

Pottuteatterissa heti aamutuimaan Irman ja Pekan kanssa. Sen jälkeen Irma ja Pekka läksi Puntipalle hiusten ja kynsien hoitoon. Meillä menikin klubilla kahteen asti, kun suomesta oli taas tullut paljon tuttuja ja juttua riitti. Tulijoita Veikko, Atski sekä Vimon, oli muitakin, nimiä vaan en aina muista. Iltapäivällä olin sitten Irman kanssa tunnin verran mollikkaa palvomassa. Siellä altaalla oli thaimaalainen pikku poika hukkua altaaseen, onneksi äiti syöksyi veteen, eikä  pojalle ei käynyt kuinkaan. Tosin ei taida mennä vähään aikaan veteen se poika, sen verran hän protestoi, äitinsä yritti viedä myöhemmin hänet veteen. Illalla sitten taas ukkosti ja satoi kovin.

10.11.2015 tiistai

Viimeistä viedään eli Irman ja Pekan viimeinen lomapäivä, johon pitää saada mahtumaan paljon toimintaa. Veimme auton parkkiin kaatopaikkatielle, sitten lavalla Pattikselle Taille temppelialuetta ihmettelemään. Sieltä kävelimme vähän matkaa suurelle torille ja sielläpä hiki valui. No, siellä on aina kuumat oltavat. Pällisteltiin aikamme ja Pekka osti Irmalle korvikset, siinäpä ne toriostokset olivatkin tälläkertaa. Sitten taas lavan kyytiin ja Festival Centeriä ihmettelemään. Kävimme yläkerrassa vakio jädebaarissa jädellä ja ihailimme ikkunasta merinäkymää. Sieltä taas lavalla Wolkkarille (Walking Street), sille pahamaineiselle kadulle. Sitä aina näytetään Pattayan mainoksissa, ihan kuin täällä ei mitään muuta nähtävää olisikaan. Se on vain lyhyt tienpätkä, jossa on kyseenalaista vilskettä iltaisin ja öisin. Päivisin se on lähinnä kuollut paikka, jakeluautoja katu täynnään. Voin sanoa, että täällä Pattayalla on paljon, paljon muutakin nähtävää ja tekemistä! Muutama kuvahan siltä kadulta piti kuitenkin ottaa ja sitten jatkoimme taas lava-asemalle. Menimme sitten klubille syömään, kun Irman ja Pekan pottukuorinta ruuat oli heillä vielä syömättä. Hyppäsimme autoon ja matka kotiin alkoi. Pekan ja Irman pakatessa tavaroitaan, kävin altaalla uimassa. Olen nähnyt miesten vetävän altaassa leukoja siltojen reunoista kiinni pitäen ja eräänä päivänä näin naistenkin sitä tekevän ja pitihän sitäkin kokeilla. Luulin, etten jaksa yhtään leukaa, mutta meni heti kymmenen kerralla, ehkä vesi auttoi siinäkin. Täällä on viime päivinä mellastanut (onhan vielä sadekausi) kovia ukkosia ja vettä on tullut ihan omiksi tarpeiksi. Onneksi nuo eivät kestä paria tuntia pitempään, ei aina sitäkään. Illalla Irma ja Pekka tarjosivat lasilliset viiniä viimeisen illan kunniaksi.

11.11.2015 keskiviikko

Herätys klo 4.30, kuteet niskaan ja Pekan ja Irman ovelle. He olivatkin jo lähtövalmiina ja astelimme pimeälle pihalle. Tuokion kuluttua tulikin sovittu taksi pihaan kuskinaan suomea puhuva thaikkukuski, hyvin oivallettu Hanslankarilta, pisteet sinne. Menimme sitten vielä hetkeksi kotiin peiton alle ja heräsimme sitten normiaikaan eli seitsemältä, jos nyt edes nukuimme, kunhan lepäilimme, en tiiä! Päivän aikana sitten siivosimme Irman ja Pekan majapaikan keräillen sieltä heille lainaamiamme tavaroita. Kävin myös uimassa, kun ukkonenkaan ei myllännyt. Hepe muuten lähti samalla koneella tännepäin, jolla Pekka ja Irma palasivat kotiin. Ovat muuten Tihonovitkin saapuneet tänne. He asuvat tässä meidän talossa ja ovat niitä harvoja venäläisiä, jotka tervehtivät. Ai, mistä tiedämme heidän nimensä? Emme tiedäkään, mutta olemme itse keksineet, että nimi on Tihonov, koska he ajavat mopoilla jääkiekkokypärä päässä ja ainakin vanhemmat lätkän ystävät tietävät tuon nimen, Tihonov!

12.11.2015 torstai

Kaunis aamu, vaan en ehtinyt tekemään uimakierrostani. Lähdimme ajelemaan Sukkarille Klangille ex-Carrefuriin, mutta ajoimme vahingossa koko Klangin risteyksen ohi. Siellä on niitä tietöitä ja viisi kaistaa muuttuu yhdeksi, mikäs kumma tuo on jos ei risteyksiä huomaa. Jouduimme sitten ajamaan Nualle asti, sieltä 3.roadille ja käännyimme vasemmalla Klangille, sekavaa eikö! Lisää sekoittelua, jätimme auton ex-Carrefurin parkkihalliin ja hyppäsimme Klangilla lavaan ajaen takaisin ja hyppäsimme Pattaya Opticalin kohdalla pois. Täällä on noista parkkipaikoista pula ja siksi joutuu välillä vähän säveltämään. Haimme sieltä sitten Sepon uudet silmälasit ja kylläpä ne olivatkin kevyet. Niillä näki niin hyvin, että Seppo kuulemma autoa ajaessa joutui väistelemään hyttysiä! Sepolla oli kyllä aika uudet hyvät silmälasit, mutta kesällä töissä ollessaan niihin roiskahti reippaasti öljyä ja ne linssit menivätkin sitten piloille. Varalasithan kannattaa säilyttää täällä Jomtienillä!!! Taas lavan kyytiin ja ex-Carrefuriin ostoksille; pari palohälytintä, verenpainemittari mm. Palohälyttimiä ei täällä ole ennen kaupoissa näkynyt ja tänne tullessa ne eivät muka ole mahtuneet matkalaukkuihin. Edellinen verenpainemittari kesti täällä vajaan vuoden, taisi olla joku maanantai kappale. Tämä mittari oli tarjouksessa ja kylkiäisenä oli askelmittari radiolla. Sieltä ajelimme klubille syömään ja kotimatkalla kävimme syöttämässä auton polttoainetankin. Täysi tankillinen dieseliä maksoi 1220 bathia ja tankkaajatytölle annoimme 2-kymppiä riksaa, ai miksikö? Tyttö yritti sanoa summan suomeksi, tuhat tuli ihan oikein ja sitten iloinen hersyvä nauru. Lopuksi hän kirjoitti summan kynällä käteensä ja mielestämme oli tippinsä ansainnut. Pois ajaessamme kuulin, kun hän iloisena huuteli kavereille jiisippiä, jiisip on Thaimaaksi 20. Kotiin päästyämme pulahdin pikaisesti altaaseen ukkosen jyristessä ja ensimmäisen salaman nähdessäni pomppasin altaasta pois. Sisään ehdittyäni alkoi se kaatosade, tosin täällä se sadekin on lämmintä. Ai niin, luulin jo, että olemme menettäneet pihakoiramme, koska sitä ei moneen päivään ole näkynyt. Uimaan mennessäni puutarhuri juuri ruokki sitä koiruutta eli ei hätiä mitiä! Hepekin saapui aamusella Bangkokiin flunssaisena. Hänellä on aina flunssa ennen lomaa tai hirvestystä, taitaa olla stressillä osuutensa asiaan.

13.11.2015 perjantai

Luvattu ukkosta aamulla ja vielä illaksi. Läksimme siis aamupäivällä golfaamaan apinakentälle. Liikenne oli tosi hiljainen, ei ole paljoa turisteja. Täällä liikenteessä pitää olla silmät sivuilla ja selässäkin. Jos viereinen auto laittaa vilkun päälle, se tarkoittaa hänen heti vaihtavan kaistaa ja jos olet vieressä, hiljennä, muuten auto ajaa vuorenvarmasti kylkeesi. Edessä voi auto ajaa kaistojen keskellä, ei voi tietää, mitä hän aikoo tehdä tai mopo voi sujahtaa edestäsi toiselle puolelle. Kentän tiellä on sotilaat vahtimassa ja golfiin mennessä pitää antaa vahdille ajokortti ja saat sellaisen


musta pilvi

kulkuluvan. Vein oman korttini ja se vahti jäi sitä tutkimaan lähtiessämme. Sittenhän hokasin, että hän varmaan huomasi kortin tulleen voimaan juuri tänään. Taisi ihmetellä, että onpa ollut nopsa muija, kun on jo tänään kortin hakenut. Pääsimme sitten kentälle ja siellähän oli myös ihan tyhjää. Nautitaan nyt tästä kunnes turistit kansoittavat kentän, jos... Peli sitten kulki näin; alku meni tosi hyvin, keskivaiheessa tosi huonosti ja lopussa taas hyvin, tälläistä on golf. Turhan monta palloa kyllä hukkasin vesistöön. Sää oli tosi tukalan hikinen, koska tuo ukkonen vaani kaiken aikaa vuorten takana ja välissä. Kentällä oli myös koira, jolla oli viimeksi 2 poikasta. Nyt oli jäljellä vain toinen pentu. Se toinen pentu vaikutti viimeksi hiukan huonokuntoiselta ja todennäköisesti apinat ovat hoidelleet sen. Ostin kioskilta voileivän (no, eihän täällä ole voikkareita, väleissä oli jotain, ties mitä) ja syötin ne koirille. Heti tuli metsän siimeksestä apina vaanimaan ruokaa ja syötin äkkiä ne loput leivät koirille. Apina sitten loikki meidän edellämme tiiauspaikalle. Löimme siis aloitukset vuorotellen toisen istuessa autossa tavaravahtina, apinat nääs rosvoavat kaiken irtaimen. Olimme jo viimeisellä väylällä ja se apina mennä jolkotti jonnekin kadoten näkyvistä. Pelasimme vain 9 reikää tuon ukkosuhan vuoksi, eikä painostavassa säässä olisi enempää jaksanutkaan. Kotimatkalla kävimme rautakaupassa ostamassa vesilastin ja makkarin lukuvaloon uuden katkaisijan. Ostin sen lampun suomesta kirppikseltä ja toin sen lopulta tänne, koska täältä emme ole löytäneet pistokkeellista valoa. Seppo porasi seinään reiät ja huomasi, ettei se valo toiminut kunnolla. Sitä sitten tutkittuaan totesi sen katkaisijan olevan rikki. Nyt valo taas toimii, mutta pitäisi vielä löytää siihen sellaiset kohdelamput, ei ole täällä kaupoissa näkynyt. Nyt valot ovat hiukka liian kirkkaat.
Ja kyllä tämä nettikortti taas tökkii, otinpa käyttöön taas sen vanhan hyvän 2G kortin ja se pelittää. Tosin en nyt lataa tänne kuvia, täytyy ensin ladata korttiin hynää. En tiedä paljonko sitä siellä on, kun kortti mokkuloineen oli lainassa Irmalla.

Jinny ja Hepe

14.11.2015 lauantai

Tänään taas se vakio siivouspäivä ja pyykkäystä, joka lauantai aamu sama homma. Sen jälkeen lähdimme fillareilla klubille syömään ja siellä ollessamme tuli taas kaamea ukkonen kaatosateineen. Kahden maissa onneksi tuli enää tihkua ja hyppäsimme fillareiden selkään ja porhalsimme puolisen kilsaa kyläilemään Lealle ja Pertsalle. Siinä se loppupäivä mukavasti menikin. Hyvissä ajoin ennen pimeän tuloa ajelimme kotiin, tosin liikenne oli siihen aikaan kaameimmillaan. Selvisimme kuitenkin ehjin nahoin kotiin. Hepe ja Jinnykin olivat saapuneet Silver Sandiin juuri pahimman ukkosen ja sateen saattelemana.

15.11.2015sunnuntai

jäätelökioski

Hepen ja Jinnyn oli tarkoitus tulla meille taksilla, mutta sitten Seppo kekkasi, että onhan meillä auto, haetaan heidät ja niin sitten tehtiinkin. Hepen piti käydä jossain tabletti liikkeessä ajamassa tablettiin joku ohjelma, joten päätimme sitten ajaa Sukkarin Big C:hen. Siellä niitä kauppoja on vaikka kuinka! Kävimme kuitenkin ensin syömässä MK:ssa, koska kaikilla alkoi jo olla nälkä. Seppo meni autolle siksi aikaa, kun kävimme ostoksilla ja sen ohjelman ajokin kesti 20 minuuttia. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja käväisin ruokakaupassa. Seppo sillä aikaa rassasi jotain autolla. Sieltä sitten ajelimme meille ja Hepe tsekkaili mun internet sim-kortteja. Kävimme vielä pihakierroksella ja pihakuppilassa juomassa oluet ja smoothiet. Saatte itse arvata kuka mitäkin siemaili! Kuppilanpitäjä yritti kovasti myydä meille toisen kerroksen altaalle osuvaa kolmiota, on siis myynnissä. Tarttee varmaan tehrä lotto tai jotain! Taivas taas pimeni ukkospilvistä ja Hepe lähti Jinnyn kanssa hotellille ennen sadetta.

16.11.2015 maanantai

Pottuteatteria, kuinkas muutenkaan! Jäsenkortiston ajantasaistaminen veikin sitten 3 tuntia mutta jee, nyt se on kunnossa. Hepe ja Jinnykin kävivät syömässä. En kyllä tavannut heitä, kun olin siellä yläkerrassa hommissa, harmi! Ja taas tuli ukkosta ja vettä kuin - no olkoon sanomatta! Toisaalta

onhan hyvä, että sitä vettä tulee. On tässä ollut vuosia ilman sadetta ja sitten tulee tänne vesipula. Sateen jälkeen läksimme kotiin ja Sepolla oli mukana oikein iso (puoli metriä halkaisijaltaan) kattilan kansi, jonka hän aikoo korjata, kahva irronnut. Siis rautakauppakeikka taas tiedossa! Olimme tarkoituksella liikkeellä autolla, koska meillä oli mukana iso pussillinen pyykkiä menossa pesulaan ja pesulassa odotti noutajaa vielä isompi pussi puhtaita petivaatteita. Niitä on hankala kuljetella polkupyörillä, sanoo nimimerkki Kokemusta on! Illemmalla lähdimme iltapalalle ulos ja tarkoitus oli mennä Sevillaan. Sinne käveltyämme totesimme paikan olevan ihan täynnä, eihän se iso olekaan. Siinä sitten pähkäilimme oman pihakuppilan ja Don Pizzan välillä ja päätimme mennä omaan kuppilaan, koska alkoi ripsiä vettä. Että semmoinen päivä tänään....
Ai niin, piti vielä kertomani yhdestä talon asukkaasta, jonka olemme ristineet Kazakstaniksi, koska hänellä oli aina sellainen hattu päässä, jossa luki tuo Kazakstan. Hänen asunto on ollut jo vuoden ihan ilman asukasta. Hän asui Park Lanessa aikoinaan odottelemassa tämän talon valmistumista, kuten mekin ja on ollut täällä joka talvi, vaan ei viime talvena näkynyt. Hänen asuntonsa on siinä Naskalien vastapäätä ja tänään lähtiessämme syömään, oli oven edessä talon siivoojat ja pihalta näimme asunnossa täysvalaistuksen. Eli näyttäisi sinne joku tulevan, koskapa asunto siivottiin, saas näkee! Täällä oppii pikku hiljaa tuntemaan nämä vakiasukkaat.

17.11.2015 tiistai

Haettiin aamulla Hepe ja Jinny Silver Sandista vähän kiertoajelulle. Hepe kyllä tuntee poikain kanssa reissattuaan kaikki kuppilat vaan ei paljoa muuta. Ajelimme ensin Hillille näköalapaikalle katsomaan maisemia ja olihan siellä joku Ramakin, en tiiä mikä niistä, enkä tiedä siitä muutakaan. Thaikuille se kuitenkin on tärkeä ja osaamme kyllä käyttäytyä hillitysti näissä pyhissä paikoissa. Joo, ihan kuin me muuten mellastaisimme :) Siellä joimme vielä kahvit ja mansikkasodat rinteessä olevassa kivassa

näköalapaikka, näkyy koko Pattaya

kuppilassa. Hepe kyllä koko ajan odotti milloin koko höskä putoaa rotkoon, vaan hyvin rakennelma pysyi paikallaan. Autoon ja pienen matkan päähän taas ylös rinteelle katsomaan Big Buddhaa. Sinne ylös oli Parkkipaikalta paljon portaita ja Seppo jäi suosiolla alas penkille odottelemaan. Hänellä on nuo polvet huonossa kunnossa, ylös pääsee portaita ja alaspäin tulo onkin sitten yhtä tuskaa. Vaan kylläpä se Buddha olikin tosi korkea, olisko 10-15 metriä, en osaa oikein arvioida. Oli siellä sitten paljon pienempiäkin Buddhia. Niiden vieressä oli laatikot joihin sai laittaa rahaa ja ne laatikot oli nimetty viikonpäivien mukaan. Syytä moiseen en tiedä, enkä toope

älynnyt Jinnyltä kysyä vaikka näin hänen pudottavan kolikoita yhteen laatikkoon. Sieltä ajelimme klubille syömään ja heitimme sitten Hepen ja Jinnyn takaisin Silver Sandiin. Jinny on muuten thaimaalaiseksi vähän outo, hänelle kelpaa suomiruoka, ei nirsoile kuten monet muut thaikut täällä. Ajoimme kotiin rautakaupan kautta, ei ollut siellä vaseliinia, jota Seppo tarvitsee autoon - johonkin siihen. Illalla veimme pyykit pesulaan, kävimme iltatorin "romukaupoissa" turhaan etsimässä sitä vaseliinia,. Kotimatkalla ostin yhdestä ruokakärrystä 2 kanafilettä iltapalaksi. Kovasti se myyjä siinä kaikkea touhusi, en nähnyt kunnolla ja kotona huomasin, että hän oli valmiiksi viipaloinut kanat, laittanut purkkiin myös salaattia, kurkkua sekä tomaattia. Lisäksi oli pussillinen chilikastiketta. Koko komeus maksoi 100 bathia ja kylläpä olikin makoisaa!

18.11.2015 keskiviikko

Päivä "apinakentällä" golfaamassa, siellä se päivä sujui mukavasti. Ja jälleen oli kenttä tyhjillään, oli kiva pelata ihan rauhassa. Saapi nähdä milloin porukka lisääntyy!

19.11.2015 torstai

Aamupäivällä haettiin taas Hepe ja Jinny matkaan kelluville markkinoille. Nyt varmaan nämä kelluvat riittää meille, jo kaksi kertaa kuukauden sisällä. Siellä katseltiin ja ihmeteltiin ihan rauhassa tarjontaa ja jotain pientä ostettiin. Jinny osti aurinkolasit ja minä niitä thaimaalaisia karkkeja. Ne ovat ihan pikkuhedelmien näköisiä ja arvelisin , että ne ovat jotain soijajuttuja. Laitan tänne kuvan, kunhan saamme uusittua nämä nettikortit, jotka huutavat tyhjyyttään ja vain rullaavat, rullaavat!
Hepe aina moittii meitä, että emme osaa käyttää näitä nettikortteja, mutta meillä käydessään hän

namskis, hyviä

huomasi, että täällä ei tosiaan kortit toimikunnolla, puhumattakaan 4G:stä. Eli täällä toimii juuri ja juuri 3G ja sitten tuo minun ihana hätävara 2G, silloin kun muut tökkivät. Nytkin kirjoitan tuon 2G:n tuella. Nämä muut kortit pitää aina ladata tuolla kaupungilla, mutta 2G:n saan ladattua suoraan thaimaantililtäni netistä - niin jos se netti vaan toimii! Niin, takaisin kelluville, otin myös salakuvia muutamista käsityöjutuista, niitä ei kyllä muuten muista. Aina pitää kuvata kivat jutut, nytkin siellä oli virkattuvesipullopussi ja paljon kasseja sekä reppuja, jotka oli ommeltu vanhoista farkuista. Tällä kertaa ei tullut mitään ukkoskuuroa, kuten viimeksi. Ai niin, me maksoimme sisäänpääsymaksun 200 bathia, kun taas Jinny pääsi sisään ilmaiseksi, thaikku kun on. Sieltä sitten veimme Hepen ja Jinnyn Beach Roadille Kasikornin pankin pihalle ja ajoimme kotio. Loppuilta menikin sitten rauhallisesti uinnin merkeissä, kahvitellessa, videon katsomisessa kirjaa lukiessa....


20.11.201115 perjantai
Lapsen oikeuksien päivä

Tarvitsemme Ko Changin reissua varten sortsit pitemmillä lahkeilla ja lähdimme niitä etsimään ex-Carrefurista. Seppo löysi sellaiset polven alle olevilla lahkeilla, vaan ne maksoivat 1700 bathia ja sitten ne olivat 50% alennuksessa eli hinta oli sitten noin 800 bathia. Seppo empi niiden ostoa, mutta sanoin niiden olevat hyvää laatua, parempaa kuin kotona olevat ja ne sitten laitettiin pussiin. Minulle ei sieltä löytynyt sellaisia, joita etsin. No, onhan tässä vielä päiviä. Sellaiset housut roikkuvat henkarissa - mökillä, eikä se nyt paljoa täällä auta, mitäs jätin ne sinne. Jäi mökille sitten muutakin, mitä tänne piti tuoda, mm kaikki kameroiden muistikortit. Ja sitten tuli ilta ja minulle vatsa vaivoja, kääk! Tosin tämä on vanha vaiva, eikä liity mitenkään matkusteluun, mutta pitikö sen alkaa nyt, kun ensi viikolla olemme lähdössä sinne pikku retkelle. Yritän nyt hoitaa tämän heti pois alta, vaiva ilmestyy aina 2-3 vuoden välein, mutta onneksi siihen on aina lääkkeet mukanani. Muuta sairaskertomusta en tänne aio kirjoittaa.

Kuvia kyllä lisään aikanaan, kun taas nettikortit pelittää. Huomenna pitäisi yksi kortti toimia, Hepe kävi sellaisen meille ostamassa.

21.11.2015 lauantai

Tää mun fiksu Polar Loopin ranneke, se mittaa askelet ja ilmoittaa milloin olen tarpeeksi liikkunut ja nyt olen todennut sen olevan tyhmä kuin vasemman jalan saapas! Vaikka ajaisin fillarilla Suomeen asti, se väittää etten ole tehnyt yhtikäs mitään, siis tyhmä vekotin! Eli lähdimme aamupäivällä ajelemaan fillareilla. Ensin Sekond Roadia Pattiksen suuntaan ja käännyimme Soi 4:lle ja siitä koukkasimme soi 5:lle katsoaksemme, olisiko JP paikalla. Meillä on maksamatta hänelle yksi kämppämme myrkytyskeikka. Yleensä JP on golfaamassa, mutta sitkeästi käymme kyselemässä hänen peräänsä. Tällä kertaa kuulimme hänen matkustaneen viikoksi Suomeen. No, eipähän tarvitse viikkoon ajella sinne suuntaan. Kyllä me vielä tuon JP:n jossain vaiheessa yhytämme. Sieltä sitten ajelimme rannalla tapaamaan Hepeä, Jinnyä ja hänen paria sukulaistaan. Istuksimme reilun tunnin siinä heidän kanssaan ja ajelimme sitten mutkien kautta Sevillaan syömään. Ja Polar Looppi kehtasi ilmoittaa etten ole muka päivän aikana liikkunut, pöh!

22.11.2015 sunnuntai

Hepe ja Jinny matkusti Bangkokiin lentokenttähotelliin, koskapa Hepe lähtee maanantaina aamulennolla Helsinkiin. Me puolestamme läksimme ajelemaan, ensi kiertelimme pikkuteitä pitkin isolle torille, kävimme juomassa sodat ja jatkoimme matkaa pitkin poikin Jompparia päätyen lopulta Beach Roadin toiseen päähän. Siellä kävimme ostamassa juotavaa Family Martista, otin kylmäkaapista käteeni vesipullon ja kas mitä näinkään! Kaapissa oli oikeaa vichyä, saksalaista tosin. Sitä samaa oli joitakin vuosia sitten meidän kulmassa Sevenissä, vaan ei enää. Ostin siis kaupasta kaikki 5 pulloa ja yksi pullo maksoi 39 bathia, kun meidän kaupassa aikoinaan jopa 70 bathia. Kylläpä olinkin tyytyväinen. Olen nyt juonut kotona "vichyä" laittamalla lasiin puolet sodaa ja loput vettä, välillä ihan vaan Samariinia. Saa kaupoista sitä vihreässä pullossa olevaa tosi hyvää vichyä, en nyt muista nimeä ja kallistakin se on, mutta kuka nyt lasipulloja kantaisi. Päivän reissulle tuli joltisenkin reilut 20 kilsaa, siitäs sait senkin Polar Loop!

23.11.2015 maanantai

Mitähän tänään, arvaatteko? No tietty fillareilla klubille ja pottuteatteria, pottuja 40 kg, porkkanoita 10 kg ja sipulia 10 kg. Sen urakan jälkeen ajelimme Puntipalle, josko Seppo pääsisi hiustenleikkuuseen ettei tarvitsisi mennä parturiin Changillä. Jokunen vuosi sitten Seppo oli päästä siellä tykkänään eroon hiuksistaan. Illalla sitten laittelin hiukan tavaroita valmiiksi reissua varten. Ja sitten kaivoin esiin lempi uikkarihousuni. Rannalla on kätevä käyttää uikkarihousuja erillisen yläosan kanssa. Menepä vaikka vessaan ja yritä sitten kiskoa hikipäissäsi uikkareita takaisin päälle, huh huh! No, täällähän menee aina kaikista vaatteista kuminauhat haperoksi hyvinkin äkkiä ja niin oli käynyt uikkarihousuillenikin, vyötärö vaan venyi natisten. Ei kun uutta kuminauhaa laittamaan ja voihan helkutti, miksi aina kuminauha ommellaan kiinni takasaumaan! Siksi varmaan ettei voisi korjata vaan pitäisi ostaa uudet. No, aikani siinä ähellettyäni sain kuin sainkin sen kuminauhan irrotettua lievää väkivaltaa käyttäen, sen jälkeen korjasin neulalla ja langalla pikku sauman purkaukset ja voilaa - lempparipöksyt ovat taas käyttökunnossa! Kyllä nyt kelpaa lähteä lomailemaan Changille.

24.11.2015 tiistai  kuukausi Jouluun....

Ei täällä pitäisi tulla joulupaniikkia, mutta mutta... Ensinnäkin Lapin porukan paketit ovat kotomaassa melkeesti valmiina, poikien jutut puuttuvat osittain ja tarkoitus oli katsoa ne täältä. Eipä sekään ole ongelma vaan tuo uhkaava postilakko kotimaassa. Toivottavasti en joudu ajamaan paketteja sinne Lappiin vai voisinko luottaa Matkahuoltoon, kas siinä se pulma onkin! Pidetään siis kaikki peukut pystyssä, jotta homma hoituu. Jaa, pitäisi varmaan pyytää apua itse Joulupukilta ja poroilta! Juu, tänään oli taas golf-päivä. Minun pelini meni ihan penkin alle. Liekö syynä tämä vatsavaivani ja antibiootit kolmio lääkkeineen. Aika tyhmää lähteä pelaamaan sairaana, mutta kun ei pahempaa vaivaa enää ollut enkä tuntenut itseäni sairaaksi, niin veikkaan syyksi noita lääkkeitä. Join kentällä myös kaikki mukaani varaamani vedet ja ne taisi tulla hikenä ulos kämmenistäni, koska mailat eivät tahtoneet pysyä hikisissä käsissäni. Tiesin jo lyödessäni, että pallo menee ties minne, koska tunsin  mailan liukuvan kädessä. En kyllä edes kerro montako palloa katosi ties minne, monta kumminkin. Onneksi saan ensi kerralla ostaa toimistosta omat palloni takaisin, sadalla bathilla kymmenen palloa. Mistäkö tiedän niiden olevan omiani? Koska aiemmin siellä ei ollut myynnissä värillisiä palloja, kun aloimme pelata siellä, tuli niitä myyntiin. Naiset käyttävät usein väripalloja ja tuolla kentällä on aika vähän naisia pelaamassa. Siis ne ovat minun kadottamiani palloja! Sieltä ajelimme Sukkarin Tescoon, koska kotona alkoi vaivata vesipula ja piti myös nostaa automaatista rahaa loppuviikon reissua varten. Changillä ei viitsi rahaa nostaa automaatista, koska siellä on kaikessa saarilisä. Seppo kävi myös apteekissa, koska huomasi täällä Voltaren geelin olevan vahvempaa ja reilusti yli puolet halvempaa kuin siellä Suomessa. Olen yrittänyt vähentää täällä blogissani syömisestä kirjoittamisen. Kävimme siis Tescon MK:ssa syömässä.  Kakarana tykkäsin lukea Viisikko-kirjoja, kuka muistaa ne? Ne oli ihan kivoja, jänniä seikkailukirjoja, mutta niissä aina syötiin ja se alkoi ärsyttämään. Ajatella mitä kaikkea voi jäädä lapsena mieleen kirjoista etten sanoisi ihan traumoja tulleen. Ja toinen trauma tulee täällä näistä nettiliittymistä! Mietin tuossa, että olisko syy tuossa selän takana eli talon päädyssä meidän seinän takana on talon sähkötolppahirviöhässäkkä, kiva sana muuten, ootko ennen kuullut! Vaikuttaahan nuo voimajohdot Suomessakin puhelimiin sammuttaen ja pätkien niitä, tiiä häntä! Kaipaan siis taas niitä luotettavia, toimivia kotimaan nettiliittymiä, voi voi!

25.11.2015 keskiviikko  

Loi Krathong -sadekauden päättäjäisjuhla

Seppo kävi aamulla pesettämässä auton ja kyllä se nyt on hieno ja kiiltävä - vähän aikaa! Sitten fillaroimassa ja lopulta klubille syömään kalasoppaa. Taas oli tullut hiukan uutta väkeä ja kappas vain, itse Roger ilmestyi sinne syömään. Jos jotakuta kiinnostaa, googlaa netistä Roger Nikkanen! Tosi värikäs persoona. Tosin klubilla kukaan ei tuntenut häntä paitsi me. Sieltä ajelimme kohti kotia pitkin Chayaprukkia kaatosateessa, se siitä sadekauden loppumisesta. Haimme myös pyykit pesulasta, jotta ne eivät jää sinne koko viikoksi, kun olemme reissussa. Sitten ostimme Sevenistä baakkelseja kasan, ajettiin kotiin managerin toimistoon viemään deposiittiä huonekassaamme ja annoimme lopuksi toimiston tytöille kassillisen leivoksia, kovasti tykkäsivät! Sitten pyörät parkkiin ja mopohuppu päälle sateen varalta ja sisälle pakkaamaan reissukamoja. Ja kävipä typerä juttu, veimme aiemmin kaikki matkalaukut lentolaukkuja myöten klubille säilöön ja nyt joudumme raahaamaan painavat reput aamulla lähtöpaikalle. No, mummokärry olisi tuossa, mutta se on täynnä kotimaahan menevää kamaa, enkä viitsi sitä tyhjätä. Ja taas tuli kova ukkonen ja vettä sateli koko illan eli tällä kertaa jää väliin rannan Loi Krathong juhlat. Ei kovasti innosta kävelemään rannalle kaatosateen uhassa.

Nyt sitten seuraa vähän pitempi kirjoitustauko, koska lähdemme huomenna sinne Ko Changille ja tietyistä syistä en raahaa tätä läppäriä sinne mukaan. Ja sinä pöljä Polar Loop saat jäädä kotiin kökkimään, koska lataukseesi tarvitaan läppäriä ja se jää myös kotiin. Löysin laatikosta tavallisen askelmittarin ja se pääsee nyt reissuun. Mietipä Polar sillä aikaa polkupyöräilyä ihan pitkään ja hartaasti! Palaamme reissusta sunnuntaina johonkin aikaan eli palataan näppäimille taas ensi viikolla! Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille ja taitaapa olla siellä jo pikkujoulun vietot kuumimmillaan, olkaahan kiltisti ja järki päässä!

26.11.2015 torstai

Herätys kuudelta, aamiaista napaan, kamat reppuihin ja menoksi. Ei se reppu sitten kovasti selässä painanutkaan ja päätimme kuitenkin mennä lavataksilla klubille. Ehkä se reppu olisi jo puolessa välissä matkaa kovasti painanut. Siinä Park Lanen kohdilla, missä ne lavataksitkin majailevat

lautalla, edessä näkyy
Ko Changin saari

yhytimme Ritan, joka oli lähdössä samalle reissulle. Otimme siis kimppakyydin klubille. Siellä sitten asettauduimme minibussiin ja matka alkoi. Pari kertaa pysähdyimme jäätelölle/kahville ja syömään. Saavuimme sitten lautta rantaan ja pääsimmekin heti lautalle, joka lähti melkein saman tien. Matka saarelle kesti puolisen tuntiaja sitten ajelimme tosi kiemuraista tietä aina vaan ylöspäin ja etten lainaisi Sepon sanontaa; niin mutkainen tie, että omat jarruvalot näkyi! Saavuimme hotellille huoneiden jakoon ja sitten lähdinkin Ritan kanssa heti mereen uimaan, vaan olipa lämmin vesi. Sieltä sitten syömään Pizzeriaan Lean ja Pertsan kanssa ja lopulta sinne ilmestyi loput porukastamme. Seppo esitteli kuskillemme thaikkuajokorttiaaan, jolloin hän  nauraen nakkasi minibussin avaimet Sepolle ja toivotteli

huomiseksi hyvää reissua! Kylläpä kaikkia nauratti! Tämä meidän vakio kuskimme on aikamoinen "koiranleuka", huumormiehiä ja tosi kiva tyyppi. Hän kuskaa aina seuran reissuilla ja tuntee tämän maan tosi hyvin. Olimme sitten hetken hotellilla ja päätimme lähteä ulos kävelemään, varsinkin kun koko päivätuli istuttua autossa. Menimme rannalle ihailemaan pimenevän illan rantakuppiloiden valoja. Kaikki kuppilat olivat vieneet tuolit ja pöydät rantahiekalle, kun oli laskuveden aika. Sitten löysimme kuppilan, jollaoli yksi rivi tuoleja merelle päin ja pieni pöytä siinä edessä. Siihen istahdimme ihailemaan meren valoja sekä kaukana merellä riehuvaa ukkosta. No, ukkosen ääni ei kyllä kuulunut, mutta upeat salamat näkyivät hyvin. Sitten siihen eteemme rantahiekalle tupsahti parikin poikaa noin 10-13 vuotiaita palavien soihtujen kanssa esiintymään. Olivatpa tosi taitavia ja eturivissä kun olimme, sain räpsittyä tosi hienoja kuvia heistä. Esityksen jälkeen lähdimme taivaltamaan rantahietikossa ja poistuimme pääkadulle. Kadunvarsi oli täynnään jos minkälaista myyntikojua, etupäässä ruokaa. Ja kas, olipa sinne ilmestynyt viime reissumme jälkeen ihan oikea tavaratalo, se on huomenna tutkittava. Ostin hotellimme edestä kojusta mekon, koska unohdin kotoa ottaa mukaan kotimekon, jollaista pidän aina sisällä. Sitten hotelliin, suihkuun (aika kylmään sellaiseen) ja koisimaan. Oli jotenkin aika nuutunut olo matkustuspäivän jälkeen. Saas nähdä häiritseekö katumeteli yöunia!

näkymä partsilta

hienot

27.11.2015 perjantai

Katumeteli ei häirinnyt, mitään ei kuulunut! Aamiaisella Lea kertoi säikähtäneensä aamulla parvekkeella apinoita. Ne olivat melskanneet sähköjohtojen päällä eli älä jätä mitään partsille. Päiväsaikaan ne onneksi pysyttelevät hotellin takana vuorenrinteellä puuston seassa. Aamiaisen jälkeen lähdimme rannalle, Lea ja minä altaalle ja Pertsa Sepon kanssa rannalle puiden varjoon. Siinä se päivä sujui mukavasti aurinkoa palvoessa, uidessa altaassa sekä meressä, tosin vesi oli

apinat hyppeli parvekkeen edessä

molemmissa tosi lämmintä ja syöpötellessä. Muu porukkahan lähti aamulla saarikierrokselle, mutta mehän halusimme tänne juurinsa lomalle, eikä autoon istumaan. Olemmehan tämän saaren jo moneen kertaan kiertäneet eli otimme reissun loikoilun kannalta. Illalla läksimme Pertsan ja Lean kanssa sinne tavarataloon. Se oli sellainen vähänisompi kauppa ja tavarat olivat hiukan kalliin puoleisia, emme ostaneet mitään, mutta tulipahan katseltua sekin paikka. Kävelimme katua ylös katsellen kaikkea ja sitten poikkesimme alas rantaan. Rannalla kävellessämme Lean ja minun kamerat räpsivät yhtenään, oli nääs aurinko hienosti laskemassa mereen ja tuli hienoja otoksia. Joimme yhdessä rantakuppilassa oluet ja minä 3 sodaa, oli niin kaamea jano. Sieltä tallustimme hotellille ja pakkauduimme meidän partsille iltaa viettämään ja rupattelemaan. Jossain vaiheessa Jussi käveli kadulla yksinäisen näköisenä, joten huhuilimme hänetkin kyläilemään. Jussi asui eri hotellissa, kuin me muut, kun emme mahtuneet kaikki samaan hotelliin. Jussihan on seuran matkojen järkkääjä ja matkanjohtaja. Siinä se ilta menikin rattoisasti rupatellessa ja kadun iltaelämää seuratessa. Niin, mitä elämää, aika hiljainen tuo katu on ollut. Se turistikato siis vaivaa täälläkin.

28.11.2015 lauantai

Päivä alkoi taas mukavasti tosi hyvällä aamiaisella. Sen jälkeen taas hotellilla apinat mellastivat siinä parvekkeen edessä linjoilla. Sain muutaman hyvän kuvankin. Porukka lähti snorklausreissulle ja me taas sinne rannalle. Saimme houkuteltua Jussinkin rannalle, hyvää hänellekin yksi vapaapäivä tekee. Vieressämme oli noin 15 nuorehkoa eri maalaista nuorta ja he kaikki juttelivat kiivaasti. Tosin he olivat hiljaista porukkaa, puhuivat viittomalla. Osa heistä oli kaiketi ollut mopoilemassa, koska olivat laastaroituja sekä sidoksia oli jaloissa. Kuinkahan tuo mopoilu tällä saarella sujuu, jos ei kuule! Heidän ryhmän vetäjinään näkyi olevan kaksi italomiestä, he ihan oikeasti puhuivat ja myös viittoivat, sekä tarkkailivat muita koko ajan. Taisi olla joku kansainvälinen leirijuttu. Illemmalla lähdimme syömään paljon kehuttuun Pihvipaikkaan. Kivan näköinen paikkahan se oli, mutta ruuasta ei voi sanoa samaa. Tulihan käytyä siellä kaksi kertaa, ensimmäisen ja viimeisen kerran. Hotellille kävellessämme kuulimme rannalta tosi kovaäänistä musaa ja valot vilkkuivat taivaalla, olihan lauantai. Onneksi se ei kuulunut huoneisiin, olihan välissämme katu ja rannan puolella rakennuksia, hotelleja. Menimme sitten ajoissa nukkumaan, ulkoilma väsähdyttää.

29.11.2015 sunnuntai
ensimmäinen adventti

Aamiaisen jälkeen huoneiden luovutus ja auto nouti meidät kotimatkalle. Kuskimme nimi on Sukiyaki (oikeesti), mutta Rita ei koskaan muista nimeä oikein. Onneksi kuski tuntee itsensä nimillä Suzuki, Isuzu jne. Ensin ajelimme katsomaan yhtä temppeliä, aina reissulla pitää yksi temppeli ja Buda tsekata. Temppelillä tuli munkki esittelemään aluetta meille. Sieltä ajoimme saaren luoteisnurkkaan Jussin toiveesta. Olipa siellä hieno vierasvenesatama hienoine aluksineen ja vähän matkan päässä kiva mökkikylä. Ihanan rauhallinen paikka, paljon huviloita, joissakin isoimmissa huviloissa jopa oma uima-allas. Oli siellä myös golfkenttä, 9-reikäinen par 3, joka sijaitsi vesialueen keskellä. Kuvasin kenttää koko ajan ikkunan läpi ohi ajaessamme ja ainoastaan yksikuva onnistui. Kotona katsoessani huomasin sen ja se kuva oli greeniltä, jossa oli pariskunta pelaamassa kahdestaan. Miehellä oli asianmukaiset pelivaatteet, mutta nainen pelasi pelkissä bikineissä. Että sillä lailla! Sieltä ajelimme hetken matkaa lautalle ja juuri lähti lautta rannasta, odottelimme ja toiseen lauttaan emme mahtuneet. Kolmanteen pääsimme ajamaan ensimmäisinä. Odottelua tuli näin reilut 40 minsaa. Olihan sunnuntai ja viikonlopun lomailijat pyrkivät pois saarelta, kuten mekin. Loputtomalta tuntuvan ajelun jälkeen pääsimme vihdoin Jompparille. Kuski jätti meidät pois kyydistä kotikadun Seveninkulmalla ja tallustelimme kotiin. Kävin vielä omassa altaassa uimassa ihanan kylmässä vedessä. Tavaroiden purkua kasseista ja nukkumaan. Huomenna taas klubille kasiksi pottuja kuorimaan.

30.11.2015 maanantai

Polkaisimme siis aamusella fillareilla klubille. Siellä odotti 50 kg pottua,10 kg porkkanaa, 5 kg sipulia ja jäsenkirjurin hommat. Näihin hommiin upposi siis 4 tuntia, kääk! Söimme makarooniloorat, lainasin yhden tosi paksun kirjan kirjastonhoitaja Ollin suosituksesta ja Seppo suunnitteli Riston kanssa jäälaatikoiden (jääkaappien) lukitussysteemiä. Tupsahti siihen Annelikin, oli kuullut meidän olevan maanantaisin pottuteatterissa ja hän tarvitsi vähän putkimiehen apua. Seppolupasi lähipäivinä käydä siellä ongelmaa katsomassa. Sitten porhalsimme kotiin pesulan kautta. Illemmalla Seppo soitteli Joulupukille Agaben joulujuhlien tiimoilta. Siinähän sitä hommaa yhdelle päivälle ja huomenna se jatkuu. Sitten vielä joku naureskeli, kun sanoimme olleemme Changillä lomalla!  Juu, kuulin tänään jonkun miehen löytäneen kuppilasta yli 50-kymppisen naisen, joka ei koskaan ole juonut, polttanut tai ollut miesten kanssa! Uskokoon ken tahtoo, minä en!  Mitäpä tuollainen nainen sitten kuppilassa tekeepi, kysyn vaan! Tämä mies sitten paukaisi naisen kanssa kihloihin ja on nyt myymässä paria asuntoaan Suomesta. Kuinka joku voikaan olla noin sinisilmäinen! Toisaalta, onhan noilla naisillakin omat prinssinsä Espanjassa, Kreikassa ja ties missä.

kuvia Ko Changiltä

ilta....

pling plingiä vedessä

näkymä partsilta illalla

auringon lasku

 

Changillä on 9-reikäinen golfkenttä, vaan missään en ole nähnyt
golfia pelattavan bikineissä!!!

 



 

se pakollinen varvaskuva

kivoja paatteja



kuskimme ja munkki



 

Seppokin uskaltautui kastamaan
varpaansa mereen



illalla laskuveden aikaan ranta
täyttyi kuppiloiden pöydistä



yksinäinen vene illassa







lisää meren kimallusta



uima-altaamme

norsuja

...