JOULUKUU

näkymä Kwai-joelle

1.12.2016 torstai

Aamulla pihalle ja saimme lavataksin, jolla hurautimme Seuralle, josta alkoi matkamme Kwai-joelle.  Matka sujui mukavasti ja kuskimme oli tosi rauhallinen ajelija. Matkalla pysähdyimme kerran murkinalle ja olimme perillä juuri sovittuun aikaan. Matkanjohtajamme tuli perässä linja-autolla,

koska meidän automme oli ihan täynnä. Hotellilla sitten olikin pikku ongelmia, paikalliset ajokortit eivät käyneetkään sisäänkirjautumiseen ja meitä oli kolme ilman passeja. Ja sitten hotellin henkilökunta sotki kaksi asiakasta  väittäen toisen jo saaneen avaimen. Sitä sitten tutkittiin oikein videolta ja oikein meni, avainta ei ollut annettu ko henkilölle. Huh, huh! No, Jussi ei näistä

hilpeä porukkamme

passijutuista hätkähtänyt vaan kurvasimme toiseen hotelliin River Kwaihin ja sinne kelpasi ajokortit eli neljä henkeä jäi siihen hotelliin ja reissu oli pelastettu. Sitten porukalla syömään ja pitkän päivän päätteeksi nukkumaan huomista retkeilyä varten. Niin siis, Seppo ja minä olimme myös näitä passittomia eli tänne tulijat, muistakaa ettei thaikkuajokortti enää kelpaa, pitää esittää passi aina ja joka paikassa!

2.12.2016 perjantai

Aamiaisen jälkeen läksimme käymään liittoutuneiden hautuumaalla,  sieltä Kwai-joen sillalle ja rautatieasemalle. Tällä kertaa juna saapuikin suht ajallaan ja hyppäsimme kyytiin. Matka kesti reilun tunnin ja siinä pällistelimme maalaismaisemaa. Saavuimme Thamkrasaen sillalle ja juna taas ajoi hitaasti, jotta matkailijat saivat kuvata alas jyrkänteeltä siintävää jokea. Ulos junasta ja kävelin Liisan kanssa kalliotemppeliin junarataa pitkin. Siellä kuvatessa menikin kameran linssi ihan huuruun, luolassa oli tosi kosteaa. Sieltä sitten pakolliset valokuvat kuten ulkopuoleltakin ja kävely parkkipaikalla odottavaan kuljetukseemme. Kävimme syömässä ja sitten suuntasimme kohti Hell Fire Pass eli Helvetin solaan. Se on sodan aikana hakattu joillain hakuilla ja aikaa siihen on kulunut paljon. Sinne piti kävellä monien portaiden kautta alas rinnettä ja Seppo jäi suosiolla siitä

kuva ei anna oikeaa kuvaa rotkon syvyydestä

hommasta odottelemaan autolle. Portaat vaan jatkuivat kunnes pääsimme alas, missä juna aikanaan kulki. Siellä täällä näkyi vielä pikku pätkä raidetta ja kuluneita ratapölkkyjä. Matka oli aika pitkä ja itse sola olikin vaikuttava näky. Paluumatkalla jäin muista jälkeen, kun piti kuvailla ja sitten melkein juoksin portaita ylös, mikä ei ollutkaan hyvä juttu! Juuri ja juuri jaksoin lopulta kiivetä ne halvatun portaat ylös asti, ei olis pitänyt alussa hosua! Sieltä ajoimme takaisin hotellille Kanchanaburiin ja huilailimme. Illemmalla läksimme porukalla katsomaan joelle ääni- ja valoshow'hun. Sen piti alkaa klo 20 vaan lopulta se alkoikin vasta kymmeneltä, mutta oli kumminkin odottelun arvoinen. Se kertoi Thaimaan historiaa, sotaa, Kwai-joen tapahtumia ihan kuninkaan poismenoon ja uuteen kuninkaaseen. Sieltä sitten vielä yöllä syömään, minä tosin otin vain smoothien, en voi syödä ruokaa enää siihen aikaan puoliltaöin! Sitten yömyssyn jälkeen pehkuihin, zzzZZZ

valoshow

silta sai osuman "pommista"

Helvetin sola, muutama ratapölkky

näkyy vielä

Thamkrasae Bridge

noita pitkin piti kävellä päästäkseen

luolatemppeliin

temppeli luolassa

Hell Fire Pass

pätkä raiteita

3.12.2016 perjantai

Ja taas aamiaisen jälkeen suunnistimme vielä ennen kotimatkaa yhteen museoon, Death Railway museoon. Sieltä sitten alkoi kotimatkamme. Matka sujui hyvin, kunnes alkoi kovat ruuhkat ja täällä se tarkoittaa ihan oikeaa ruuhkaa, ei mitään stadin Manskun iltapäiväruuhkaa! Kävimme matkalla jossain Bangkokissa syömässä ja vihdoin pääsimme kotiin. Kotimatka kesti noin 6 tuntia ja kyllä jalat olikin sitten turvoksissa autossa istumisesta.  Kyllä sitä vaan aina reissussa rähjääntyy! Kivaa oli ja kiva porukka!

ruuhkaa....

Helvetin solassa, joku tuonut kukkia....

muistomerkkejä

tästä saa vähän kuvaa, kuinka korkea

se sola on

4.12.016 sunnuntai

Aamulla Tescoon ostoksille. Ostin haudutuspadan, pitäähän Veikon saada tänne tultuaan riisipuuroa. Olimme sitten Lissun kaa altaalla aurinkoa ottamassa tunnin verran ja sillä aikaa Seppo huomasi haudutuspadan olleen ihan rikkinäinen. Siis takaisin Tescoon ja pata vaihtoon. Onneksi siellä oli yksi ja ainoa kappale ja se oli sitten ehjä! Illalla tuli Arjalta viesti; huomenna saunalle!


5.12.2016 maanantai   (44. hääpäivä meillä ja Thaimaassa isänpäivä)

Täällä on ollut aika pilvistä ja kovin tuulista, vaan ei haittaa, eipä ole niin kuuma! Siis aamusella Jomtien Saunalle ja sinne sitten tupsahtivat Arja ja Jukkakin. Siellähän se puoli päivää mukavasti hupeni. Veimme Arjan ja Jukan JP:lle kämpilleen ja sitten suuntasimme Seuralle syömään ja ostamaan maustekurkkuja, kinkkua, maksalaatikkoa, juustoa, karjalanpiirakoita, voita jne. Samalla pääsimme Jussin matkasalkusta eroon, hän kun jäi sinne maalle Kanchanaburiin.

6.12.2016 tiistai  
Suomen 99. Itsenäisyyspäivä

Aamusella läksimme autolla reissuun ja haimme mukaan Jukan sekä Arjan. Ensin näköalapaikalle, iso Buddha ja kelluvat markkinat. Kelluvilla markkinoilla olisi kaikilla ollut jo nälkä, mutta siellä ei ollutkaan niitä tuttuja kojuruokaloita vaan joku kiinalainen buffet. Se olisi maksanut 250 bathia,

emmekä halunneet syödä sellaista, koska illalla oli meno juhliin ja siellä ruokailu. Kiertelimme markkinoilla smoothien voimalla ja söimme kotona jotain pientä. Illalla laittauduimme juhlakuntoon, tallustimme kotikadulle ja kengät hiukan hankasivat. Voi vitsi, jos joudumme kävelemään koko matkan, tuskailin, mutta onneksi kadulla oli lavataksi ja hyppäsimme kyytiin, 200 bathia Roxieen. Roxie on entisen Menuetin pitäjän, Texasista tänne jotenkin joutuneen miehen ja hänellä on Soi Welcomilla 2 muutakin kuppilaa sekä huoneita vuokralla. Soi Welcomillahan sijaitsee myös Pattaya Suomi-seurakin. Sali tuli lopulta ihan täyteen väkeä ja ruoka oli tosi hyvää. Myöhemmin oli tanssitkin. Me sitten läksimmekin sieltä pois ihan viimeisinä ja Risto ajelutti meidät sivarimopollaan kotiin, kiva juttu ettei tarvinnut kävellä kotiin pimeässä! Oikein kiva ilta ja kiitokset siitä järjestäjille!

7.12.2016 keskiviikko

Päätimme lähteä näyttämään Liisalle Pattayaa ja hyppäsimme condomme (kerrostalo)  "muumijunaan"  ja ajelimme alas rantaan. Tämä meidän ns. kotikatu on rannan puolelta poikki, koska siellä on joku katu tai viemäri tai joku mikä lie remontti menossa ja joutuu aina hiukan ajelemaan kiertoteitä päästäkseen rantaan. Beach Roadilla hyppäsimme 10 bathin lavaan ja ajoimme ihan Tops Marketin luo, joka tosin on vieläkin remontissa. Niin ja Tops marketillehan lava maksaakin 20 bathia! Siitä kävelimme Klangia pitkin päämääränämme Big C Extra eli ex-Carrefur. Kävelimme siksi, jotta Liisa näkisi vähän "maisemia". Perillä kävimme heti MK:ssa syömässä ja sitten ostoksille. Tarkoitukseni oli nostaa automaatista rahaa, mutta en saanut, kokeilin toista ja sama juttu. Sitten vilkaisin korttiani ja sehän oli mennyt vanhaksi lokakuussa. No, en tietty saanut siinä automaatin vieressä olevasta pankista uutta korttia, kun minulla ei ollut mukanani passia eikä pankkikirjaa. Onneksi ei ollut akuutti rahapula ja haen sen uuden kortin jonain päivänä. Ostoksia tuli sen verran paljon, varsinkin Liisalle, että otimme ostarin pihalta lavataksin  kotiin ja taas Liisa sai vähän maisema-ajelua, kun taksi kierteli pikkuteitä kartellen ruuhkia! Kotona hetken huilasimme ja joimme pullakaffeet. Illemmalla läksimme kävelemään parin kilsan päähän Night Marketiin. Ne ovat sellaiset yömarkkinat, joissa on aina kovasti porukkaa ja

tässä se auki revitty katu

pitää varo taskuvarkaita. Seppo jäi istuksimaan kahvilan jakkaroille ja Liisan kanssa aloimme kojujen kiertelyn. Liisa löysi helmikorusetin, jonka osti kotiin vietäväksi ja jatkoimme matkaa. Äkkiä tunsin sortsin taskun ja käsveskan välissä käden ja vilkaisin sivulleni. Siinä oli thaikku nainen aikeissa napata laukustani jotain. Laukkuni oli onneksi visusti kiinni ja pidin, kuten aina vielä kädellä tiukasti siitä kiinni eli varas veti vesiperän. Ties kuinka kauan hän oli meitä seurannut ja Liisa lähti äkäisenä kävelemään naista kohti, joka katosi liukkaasti. Liisa muisti saman naisen tulleen tosi lähelle helmiä ostaessaan. Tosin varkaita ei kannattaisi lähteä seuraamaan, koska siellä voi olla joku liiga taustalla kytiksellä. Olipa minulla toisessa taskussa pari kahdenkympin seteliä, mutta taisi varas muistaa väärin, jos näki minun laittavan rahat taskuun! Jatkoimme matkaa ja jonkun kojun jälkeen kuulimme kotimaan kieltä ja varoitimme pariskuntaa varkaasta ja myöhemmin näimme heidät varoittamassa nuorisoaan. Markkinoilla oli muuten paljon tuttujakin, entinen thaikku naapurimme ja joitakin suomalaisia. Markkinat nähtyämme ja smoothiet juotuamme nappasimme lavataksin kotiin. Siinähän sitä tapahtumia yhdelle päivälle!

8.12.2016 torstai

Päivällä kävelimme Beach Roadille, hyppäsimme lavalle ja ajelimme Kasikornin pankkiin hakemaan

sisarukset kävelyllä

meikäliselle sitä uutta pankkikorttia. Kaikki täällä vie aikansa ja lopulta olin pihalla uuden kortin kanssa ja heti nostin automaatilta pankin edessä rahaa, pitihän uuden kortin toiminta tarkistaa ja hyvinhän se toimi. Aikamme tepastelimme, kunnes hyppäsimme lavaan ja hurautimme Beach Roadin toiseen päähän kalaravintolaan syömään.Tosin tällä kertaa ruoka ei ollut niin hyvää kuin aiemmin! Lavakuski muuten pyysi nyt 20 bathia per nokka, koska oli kuulemma niin pitkä matka. Annoin sen hänelle, mutta matkan hinta on oikeasti vain sen 10 bathia. Ensi vuoden alusta se nousee tuohon 20 bathiin ja täällä on jo voivoteltu tuota kauheaa hinnannousua, lähinnä turistit. Voi kauheeta, onhan se 10 bathia ollut hintana jo ainakin parikymmentä vuotta! Ei luulis kenenkään turistin siitä kovin köyhtyvän, vaan vali, vali! Täällä on muutenkin nyt kova turistikato ja noita takseja seisoo jossain kasapäin, ei turisteja, ei ajoa! Sieltä taas kävelimme kotiin päin ja hyppäsimme jossain vaiheessa lavalle, kävimme Seuralla kaffeella ja käpyttelimme kotiin. Löysimme mukavan oikopolunkin Amazonin välistä, ei tarvitse kävellä vilkkaalla kadulla. Miten kauan se oikopolku sitten toimiikaan, loppupäässä oli jo joku rakennustyömaa, pieni tosin!


9.12.2016 perjantai

Vähiin käy Liisan lomapäivät! Aamulla ajoimme autolla Watsaduun (vähän kuin Bauhaus) ostamaan

vesilasti ja Seppo halusi ostaa jotain vahvaa teippiä, jota ei Suomesta edes saa. Sitten Liisan kaa pihalla ottamassa hiukan väriä nahkaan, muuten kukaan kotomaassa ei usko Liisan edes olleen täällä! Täällä on tosin edelleen kovasti tuulista ja aurinko pysyttelee pilvien takana, mutta ruskettaa se sieltäkin. Illalla kävimme oman pihan kuppilassa syömässä, pitäähän sitäkin vähän kannattaa. Talomme manageri taitaa olla jouluvalohullu, kohta viikon ajan joka päivä ilmestyy lisää valoketjuja pihaan ja manageri itse on mukana niitä asentelemassa. Liisakin on jo aloittanut pakkaamisen kotimatkaa varten!

10.12.2016 lauantai

Käytiin Seuralla syömässä salaatit ja Seppo söi vielä hernerokankin. Otimme samalla sieltä yhden meidän matkalaukuistamme mukaan. Seuralla oli taas tosi paljon väkeä ja muistinkin, miksi emme mieluusti käy Seuralla syömässä keskiviikkoisin ja lauantaisin. Liikaa väkeä ja se meteli! Meikäläisen korvat ei sitä kestä! Kävimme Lealla siinä likellä hakemassa Liisalle jotain juttuja, kävelimme jonkun aikaa Beach Roadilla ja läksimme kotiin, Liisa pakkaamaan laukkuja. Haimme sen yhden laukun, koska Jukalla on mukanaan vain reppu ja saamme siten yhden laukun Suomeen. Siihen on Jukalla ja Arjallakin jotain tavaraa laitettavanaan. Täytyy käyttää hyödyksi tämäkin pointti. Meiltä laukkuun tuli peruutuskamera, koska se ei sitten sopinutkaan autoomme ja nettireititin, joka ei myöskään täällä toiminut ja jotain muuta pientä, samoin jotain Liisan tavaroita.

11.12.2016 sunnuntai

Herätys puoli neljä aamulla, laukku matkaan ja ulos saattamaan Liisaa kotimatkalle. Auto tulikin ihan

näköalapaikalla kahvilla

ajallaan  kyydissään Arja sekä Jukka. Matkalaukku auki ja Arjan tavarat sinne ja heidän kotimatkansa alkoikin. Me menimme takaisin petiin nukkumaan muutamaksi tunniksi. Järjestelin vähän tavaroita ja läksimme fillaroimaan, olipa kiva ajella. Pihan toisella puolella kadulla oli yksi mies mopolla ja totesin, että tuo ei ole paljon mopolla ajellut, sen verran tökkivää se oli. Pääsimme risteykseen, käännyimme vasemmalle ja se penteleen mopokuski tuli Sepon perässä ja oli kaataa Sepon pyörineen, ei siis hallinnut mopoaan! Seppo kyllä karjui sille ukolle ja se vaan meni menojaan, höh! Onneksi ei sattunut mitään! Mentiin Seuralle, Seppo korjasi siellä jonkun jutun ja minä jutustelin Lean kanssa. Lea ja Pertsa oli siellä leipomassa karjalanpiirakoita. Sieltä jatkoimme matkaa pitkin Beach Roadia ja käännyimme Chayaprukille ja kyselimme yhdestä mopokaupasta, josko olisi ollut peiliä polkupyörään, ei ollut! Jatkoimme matkaa Second Roadille saakka ja sitä pitkin kotikadulle ja Sevillaan syömään. Kotona pesin koneellisen pyykkiä ja kävimme tyhjäämässä kämpän, jossa Liisa majaili. No, sitten meni monta tuntia tämän läppärin kanssa. Kestää aina tosi kauan ja kysyy hermoja, jotta saan nettimokkulaan yhteyden, kaikkiin muihin koneisiin yhteys muodostuu aika nopsaan, tämä läppäri vaan ei tykkää mokkulasta tai toiste päin! Täytyy joskus hommata täältä uusi mokkula, tämä nykyinen saattaa jo olla hiukka vanhentunut ja väsynyt.

14.12.2016 keskiviikko

Edellä mainittuun väsymykseen lisäisin, että on tämä läppärikin jo vähän väsynyt!! Kunhan alan ensi vuonna saamaan eläkettä, juu ihan oikeaa eläkettä, ostan uuden tehokkaamman läppärin, juu! No niin ja asiaan! Kävimme maanantaina sitten fillaroimassa ihan kunnolla, reilut 25 kilsaa. Onpa kiva ajella, kun ei ole tuota ruuhkaa, täällä on vielä aika hiljaista, saa nähdä muuttuuko ajan myötä! Illalla läksimme kävellen Sevillaan syömään ja etsimään jotain iltatorilta, ei ollut, enkä edes muista mitä se lie ollut! No syödessä tulikin tutuilta viesti, jotta missä on täällä se yökrääsätori, Night Market ja

sovimme tapaavamme siellä heidät, Harrin ja Iran myöhemmin. He eivät ole ennen Pattayalla olleet ja tulivat Samuilta tänne, koska siellä oli ne kovat sateet tulvineen. Harri oli naapurin poika
Pähkinärinteessä asuessamme. Käväisimme kotona ja jonkun ajan kuluttua läksimme etsimään lavataksia torille. Sitä saimmekin odotella tovin, kuskeja kyllä oli, mutta ei auton ajokortillista. Kuskit ajavat mopotaksia ja autokortilliset sekä että, siksi saimme odotella, kun kuski oli liikkeellä mopolla. Pääsimme torille ja smoothien voimalla odottelimme porttien luona, jossa oli se kaamea disco metakka ja lapset aina tanssivat siinä edustalla lavalla tai sitten ihan ylös nostetulla tasolla ja hauskaa heillä tuntuu aina olevan! Ne valtavat kajarit oli juuri siihen suuntaan, missä pöydät ovat. Pöytäämme sitten istahti yksinäinen mies ja syötyään hän kysyi meiltä, että olemmeko italialaisia! Hassu juttu, mutta kun aikoinaan kävin Julian kanssa Amsterdamissa, kysyi taksikuski meiltä ihan samaa, kun pulputimme takapenkillä! Jonkun korvissa siis suomen kieli kuulostaa italialta! Nykyisinhän on tapana tuttuja halata tavatessa ja niin mekin teimme, sillä seurauksella että minun ja Iran korvakorut tarttuivat toisiinsa. Onneksi koruni ei hävinnyt, eli olkaahan varovaisia! Kiertelimme toria ukkojen höpötellessä ja me naiset tietty shoppailimme ja tutkimme kaikkea. Lopuksi vielä jäimme pöytään istuksimaan oluelle ja smoothielle. Ja kappas vaan, tori menikin kiinni jo klo 23 ja jouduimme kadulle, siirryimme sitten viereiseen pikku kuppilaan jatkamaan juttua. Seurasin siinä liikennettä ja huomasin sen hiljenevän ihan tosissaan. Jouduimmekin odottelemaan lavataksia aika kauan ja olimme kotona puoli 2 yöllä. Harri ja Ira joutuivat odottamaan lavaa 20 minuuttia eli kylläpä on hiljaista, ei ihmisiä, ei takseja! Tiistaina ajelimme fillareilla Seuralle, söimme siellä ja

Festival Centerissä

hyppäsimme lavaan suuntana Pattaya ja siellä Pattaya Optical. Kävimme tilaamassa uudet silmälasit molemmille, sellaiset jotka vaihtavat väriä sisältä ulos aurinkoon mentäessä. Kylläpä siellä oli valikoimaa, onneksi minun vahvuuksilla joutuu karsimaan aika monta mallia heti pois ja sitten optikot kilpaa etsivätkin minulle punasävyisä kehyksiä. Tämä siksi, että olen huomannut sen värin sopivan minulle ja lisäksi kun otan ne pois päästäni, punainen näkyy aika hyvin ja löydän ne myös siltä mihin ne laitoin. Sitten oli jäljellä kahdet kehykset, kysyin Sepon mielipidettä ja hän päätyi samoihin kehyksiin, joihin itsekin olin jo mieltynyt. Kehykseni maksoivat 4500 bathia ja olivat ihan kevyet, hyvä juttu koska linssini ovat paksut ja painavat jonkin verran. Tummennus 3000 bathia ja linssit 17 500 bathia eli noin 670 euroa. Seppo sai lasinsa halvemmalla, kun niissä on pienemmät vahvuudet. Minulla on vielä -6.75 ja +2.50, tosin olen lähtenyt liikkeelle -9 ja ikänäön tullessa mukaan, on miinus pienentynyt. Hyvä niin ja linssien hintahan halpenee samaa tahtia! Seppo osti myös uudet lasit ja vielä löytyi samanlaiset kehykset kuin hän viime vuonna osti ja hyviksi totesi. Täytyy sanoa, että täällä ainakin tähän asti on lasit olleet laadukkaammat kuin siellä kotomaassa vaikka hintaero ei olekaan kovin huima näissä meikäläisten vahvuuksissa. Aion laitattaa keväällä vielä ennen kotiin lähtöä vanhoihin vähän käytettyihin kehyksiin uudet linssit, onpahan sitten varalasit! Sitten tepastelimme Festival Centeriin pällistelemään ja kävimme yläkerrassa jäätelöllä vakkaripaikassa, siellä missä näkee ulos merelle isosta ikkunasta. Paikka olikin luultavasti vaihtanut omistajaa ja oli kyllä tyylikkäämpi nyt kuin ennen. Tilasimme jädet ja se olikin iso smoothie, jonka päällä oli jäätelöpallo ja jotain hedelmää. Ensin syötiin lusikalla jäde ja hedelmät ja sitten pillillä smoothie, joka oli tosi maukas. Huomasimme kuppilan olevan nykyisin joku Japanilainen. Sieltä sitten lavoilla Seuralle ja fillareilla pitempää reittiä kotiin. Kotona kyllä huomasimme, että eilinen fillarointi kyllä verotti lihaksia ja päätimme pitää keskiviikkona ihan kotipäivän. No, kotipäivähän

tarkoittaa huushollin siivousta ja järjestelyä. Kaivoimme sängyn alta golfbägit ja laitoimme tilalle jotain ylimääräistä, mitä ei juuri nyt tarvita. Seppo pesi myös parvekkeella ilmastointilaitteiden ulkoyksiköt ja minä pesin kylppärissä niitten ulkokuoret. Ja mitä niistä löytyikään, monen monta ampiaisenpesää, niin koneistoista kuin ulkokuorista, ilmankos yksi yksikkö pitikin aika kovaa melua! Ja sitten se melu vasta alkoikin, ihmettelimme sitä aikamme, kunnes pihaan ilmestyi vielä kovempi ääni ja savua eli pihassa toimitettiin öttiäismyrkytys, hyvä niin! Ai niin, meillä on taas sisällä kotieläin. Kun imuroimme, vilisti lattialla gekko, se ei onneksi joutunut imuriin, syököön vaan kaikki ylimääräiset ötökät kämpästä! Joka joulunaika olen himoinnut sellaista joulutähteä, kangaskukkaa amppelissa, vaan Sepon autossa ei ole koskaan siinä kohtaa jarruja. Niitä myydään suoraan autosta tuossa kotikadun toisessa päässä parkkiksella. Ajoimme siitä ohi Liisan täällä ollessa, eikä silloinkaan ollut jarruja, vaan toisella kerralla löytyi jarrut ja sain kuin sainkin sellaisen amppelin. Tuolla se nyt parvekkeella hohtaa punaisena. Sen koommin sitä autoa ei muuten olekaan näkynyt eli viime hetkellä sain sen ostettua, maksoi 200 bathia, noin 5,5 euroa nykyisellä kurssilla!

19.12.2016 maanantai

Täällä on tosiaan ollut koko ajan kovasti tuulista ja pilvistä, aamulämpötila noin 23-25 astetta, siis täkäläisittäin kylmää ja tuo kova tuuli tuntuu vielä kylmemmältä, saas nähdä milloin se aurinko alkaa näkyä! Torstaina läksimme heti aamusta Makro tukkuun ostamaan tarvikkeita Agapen lastenpäiväkodin vierailua varten,  70 joulupussia pitäisi väsätä. Ostimme kaikkea, vähän karkkia, suklaata, omppuja, mehua, sipsejä, makumaitoa jne. Kaikki tämä kerätyillä hyväntekeväisyysrahoilla. Olenhan jo aiemmin kertonut tuon Agapen tarinan, en siis kerro toista kertaa ja jos et vielä tiedä, selaa blogia taaksepäin aikaisempiin vuosiin. Lastasimme kaikki tavarat autoon ja veimme ne seuralle ja söimme siellä. Käväisimme muutamaksi tunniksi kotona ja hyppäsimme fillareitten selkään ja ajoimme seuralle pakkaamaan ne kaikki tavarat pusseihin. Anita ja Antti tulivat auttamaan. Tänä vuonna onkin ihan erilainen joulujuttu, joulujuhlaa ei ole, eikä joulupukkikaan tule näytille. Viemme pussit, kuuntelemme lasten lauluja, juomme kaffeet ja näin siksi kun tuo Thaimaan kunkku poistui jättäen vuoden suruajan. Ei saa pitää hauskaa, ei kovaäänisiä juhlia, ei joulupukkia jne. Perjantaina aamusella hurautimme autolla seuralle, lastasimme pussikassit, nappasimme Anitan sekä Antin kyytiin ja ajoimme Agapeen. Siellä lapset esittivät lauluja ja toiset lapset halusivat istua syleissämme. Jotkut jopa olivat kytiksellä, kun toinen lähti pois ja hyppäsivät syliin tai kömpivät kaksin kappalein syliin. Tytöt ihmettelivät ja kokeilivat lettejäni ihmeissään, tykkäsivät. Lapsista kyllä huomasi, että kovasti hellyydenkipeitä olivat, en tiedä millaisista oloista he tulevat ja ehkä on parempikin etten tiedä! Sitten jaoimme pussit lapsille ja joimme pullakahvit. Sitten olikin jo aika lähteä pois ja lapsilla alkoikin ruokailu ja päiväunet. Veimme Anita ja Antin seuralle, söimme siellä ja läksimme Lean ja Pertsan kanssa Tescoon ostoksille. Sieltä Lealle ja Pertsalle kahville ennen kotimatkaa, joka ei onneksi ollut pitkä matka. Lauantai menikin sitten fillaroidessa kovassa tuulessa, se on muuten aikas raskas homma, mutta nyt se aurinko paisteli pilvettömältä taivaalta. Kävimme myös pankkiautomaatilla ja sitten seuralle syömään rokkaa. Olen muuten huomannut, että voin paljon paremmin, kun en syö perunaa, ihan oikeasti! Lopetin sen potun syönnin nyt, uusia pottuja voi kyllä syödä, vanhat on - noh en sanokaan! Fillarointi kotio! Sunnuntaina taas fillaroimaan. Vähän tuntui jo jaloissa ja käsissä tuo ajelu, jopa niskassa tuntui jähmeältä.

J-P:llä juotiin sodat

Sanotaanhan, että tuo lihaskipu lähtee sillä millä on tullutkin eli menoksi vaan!  Tulipa sitten kovassa tuulessa taas ajeltua reilut 25 kilsaa. Tänään sitten Seppo sai tuon ajotietokoneen fillariini toimimaan. Edellinen hajosi, ehkä ei kannata jättää sitä pyörän ohjaustankoon oleilemaan. Tämän uuden otan aina ajelun päätyttyä mukanani sisälle. Nyt on kiva ajella, kun näkee mittarista nopeuden, kellonajan sekä kokonaismatkan, ei tarvitse arvuutella matkan pituutta. Eli ajelimme taas, mutta kylläpä se tuntui joka paikassa. Ihan kuin jalat ei olisi halunneet tulla perässä ja omasta mielestäni kävellessä vaapuin kuin pingviini. Nilkat ja jalkapöydät olivat ainakin minulla vähän (mistä tuo vähän tuli) kipeänä ja käsivarret olivat hellänä tuosta tärinästä (nämä tiet), liika on liikaa! Istuminenkaan ei tunnu hyvältä, vaikka minulla sentään on fillaroidessa oikeat pyöräilyhousut, oiva keksintö muuten, suosittelen! Emme muka kovin pitkään ajelleet, melkein tunti parin pysäyksen kera ja matkaa tuli kumminkin yli 11 km. Illalla kävelimme kiertotietä Sevillaan syömään ja täytyy sanoa, että se kävely ei tuntunut yhtään hyvältä vaikka ihan hyvää se varmaan kaiken kaikkiaan tekikin, höh! Ai niin, aiemmin kerroin, kuinka Jone kesällä siirsi automme pois toiseen parkkiin, kun telineet piti purkaa. Ja pah, siinä ne telineet vielä töröttää ja veimme autonkin takaisin sinne katokseen, koska taas kerran puutarhurin piti avata rautaportti, jotta pääsimme parkkisumpusta pois. Pyrimme nykyisin jättämään auton muualle, mieluusti sinne purettavaan katokseen, olemmehan nyt paikalla, jos purku joskus täällä ollessamme vaikka alkaa!

Joulupuu on jo rakennettu...

23.12.2016 perjantai

Tiistaina ajeltiin fillareilla Seuralle, napattiin Lea matkaan ja mentiin lavalla Pattaya Opticaliin hakeman uusia silmälasejamme ja Lea tilasi itselleen myös uudet. Läksimme sitten sieltä kävelemään Beach Roadille ja kylläpä on kivat nämä uudet lasit, ei tarvitse enää raahata mukana aurinkolaseja. Nämä uudet kun vaihtuu aurinkolaseiksi paisteessa ja sisällä ovat normilasit! Kävelimme jonkun matkaa, kävimme kaffeella Mike Shopping Mailin edustalle, Sepon ja Lean mielestä kahvi oli kamalaa, vaan minullapa olikin nokan edessä raikas smoothie! Sitten taas lavalle ja jäimme liki Jomtienin rajaa pois ja kävimme ostoksilla Foormartissa, siellähän on myynnissä kaikkea ruokapuolta, hyvä kauppa! Seppo muuten jätti Opticaliin golflasiensa kehyksen ja niihin laitetaan ihan tavalliset aurinkolinssit, jotta Veikko voisi sitten niitä täällä pitää, linssit maksoivat 600 bathia!
Keskiviikkona hyppäsimme autoon ja ajoimme sinne Opticaliin, Seppo parkkeerasi liikkeen eteen ja noudin äkkiä ne lasit sieltä. Matka jatkui, kävimme tankkaamassa auton huomista varten. Elikä torstaina lähdimme aamulla viideltä ajamaan lentokentälle hakemaan Veikkoa. Oli ihan pimeää ja matkalla alkoi päivä valkenemaan, kerran Bangkokin päässä ajoimme harmaan, mutta huomasimme sen heti ja aika pikaisesti pääsimme kääntymään takaisin. Kentällä löysimme kuin löysimmekin parkkipaikan ja hipsimme kentälle odottelemaan. Siellä tilasimme kiskalta kahvit ja minä otin vihreää teetä. Täytyypä sanoa, että ensimmäisen kerran jäi tee minulta juomatta, oli sen verran pahaa ja sitten iski tosi huono olo, joka meni onneksi ohi jonkun ajan päästä. Teen kyllä kannoin nätisti roskiin,

Suvarnabhumin parkkipaikalla

saattoi tulla lopunikäinen kammo siihen! Kone laskeutui sitten puolisen tuntia myöhässä ja ihmettelin kun matkalaisia ei alkanut kuulua. Yksi Thaimaan tuttu tuli samalla lennolla ja kertoi, että viivytys kentän päässä johtui siitä, että maihintulokortit olivat koneesta loppuneet, no niinpä! Lopulta Veikko sieltä saattajan kanssa tupsahti ja Seppo kuittasi hänet tulleeksi. Veikko kertoi, että virkailija, se saattaja kysyi, että löytääkö Veikko isovanhemmat kentältä ja Veikko siihen, että mummo on ainoa täällä, jolla on punainen tukka! Ja niinhän se taisi ollakin. Kotimatka saattoi siis alkaa ja löysimmepä autonkin parkista, joka sillä aikaa oli täyttynyt autoista. Veikko ei kuulemma ollut koko matkan aikana nukkunut lainkaan ja torkahti hetkeksi ihan Jomtieniä lähestyessämme. Kotikadun kulmassa oli tapahtunut kolari, iso bussi oli vastaantulevine kaistalla ja nokka vastaantulevia vastaan, keskitien koristepensaat hujan hajan pitkin tietä. Miten ihmeessä se bussi sinne oli joutunut, jäänee ikuiseksi arvoitukseksi meille! No, kämpillä purimme Veikon laukut, läksimme Seuralle syömään ja viemään kympin satsi herneitä. Veikko söi sitten pelkkää pottumuussia ja halusi liittyä Seuran jäseneksi, mikäs siinä! Veikko huomasi myös ilmoitustaululla Hedelmätarhan retkestä ilmoittavan esitteen ja sinne sitten piti ilmoittautua mukaan. Me olemme käyneet siellä jo 2 kertaa aiemmin, mutta siellä saa syödäkseen maailman parasta papaijasalaattia ja sitten saa syödä erilaisia hedelmiä vatsansa täyteen! Sitten kämpille ja uimaan. Veikko sitten tsippasi puoli neljältä ja heräsi seuraavana aamuna puoli kuudelta. Aika kävi hiukan pitkäksi, kun siihen aikaan ei ole mitään tekemistä ja uimaankin pääsee vasta kasilta. Olimme siis uimassa kello 8.02, eipä ollut muita! Läksimme

puutarhurimme laittaa valoja mopoonsa

ajelemaan autolla Big C Extraan (ex-Carrefur) ja olimme siellä ihan liian aikaisin, kaikki pankit, sim-korttikaupat olivat vielä kiinni. Kävimme ensin Home Prossa ja nostin automaatilta rahaa, sen jälkeen olikin jo kello melkein kymmenen eli saimme Veikolle puhelimeen sim-kortin. Menimme sitten kauppaan (tavaratalo) ja hups, sähköt katkesivat, mutta tavaratalolla oli onneksi omat virtalähteet, muu osa kauppaa olikin pimeänä. Ostokset tehtyämme ajoimme Seuralle syömään ja ostimme sieltä kinkkua sekä karjalanpiirakoita. Sitten kotio, uimaan ja myöhemmin Veikkoa alkoi nukuttaa, jolloin pomppasimme ulos iltatorille, kävimme myös Sevenissä ja menimme Sevillaan syömään. Pöydän alla oli jossain pieni gekko, joka aina välillä työnsi kuononsa pöydän lautojen välistä ja Veikolla oli hauskaa! Sieltä tallustelimme kämpille ja Veikko tsippasi seiskalta! Tuli siis taas rauhallinen ilta, Seppo katseli golfia telkkarista ja minä lueskelin!


29.12.2017 perjantai

Jouluruokaa, tosin jo

menossa jälkkäri

Taas tuo aika vierähti nopsaan! No, jouluaattoaamuna Veikko avasi heti joulupakettinsa, kuinka se joulupukki osasikin tuoda ne tänne! Niin, ja kuinka paketteihin oli käärittynä batheja, outoa eikös vaan! Sitten päivä menikin uiskennellessa altailla ja neljän maissa läksimme jahtaamaan lavataksia ja suuntana Hotelli Apex Pattayan Second Roadilla. Siellä siis joululounas ja paljon ruokaa olikin tarjolla. Veikko ja minä siirryimme heti siihen tosi pitkän thaikkuruokapöydän ääreen, Veikko tuumasi, että jouluruokaa saa kyllä ja kinkkua on jo syöty ihan tarpeeksi. Ja tulihan sinne tuo joulupukkikin ja jakoi kaikille pikku lahjat, kuten ennenkin. Tällä kertaa ei ollut mitään

jouluesityksiä, ei laulettu yhteislaulua, eikä ollut jokavuotisia arpajaisia, tämä kaikki kunkun poismenon vuoksi! No, ensi vuonna uusiksi! Läksimme sitten kohti kotia, saimme lavataksin, jota sitten piti Jompparille neuvoa oikeaan paikkaan. 24.12. muuttuivat kaikki lavataksien linjat, ne on nyt numeroitu ja numeron perässä lukee niiden linja. Meille pääsee linjalla 7, North Pattaya-Jomtien, sekä numerolla 5, Na Jomtien-Naklua. Kotikadullamme olikin kovat juhlat menossa, kun oli kaiketi tuon uuden rakenteilla olevan condon Orientin harjakaiset (niin kuvittelimme). Siellä oli meno korkeimmillaan, ihan discomeininkiä. Aika kumma juttu, meidän juhlissa ei saanut laulaa, ei arpajaisia, mutta tuossa nurkan takana sai pitää oikein kunnon jamit, nurinkurista!

Orientin bileet

Joulupäivä menikin sitten fillareilla ja ostimme Veikolle pari oikein kirkkaan väristä (vihreä ja oranssi) paitaa, ne näkyvät hyvin fillaroidessa. Illemmalla kävimme vielä ns. Hyrsylän Mutkassa jahtaamassa Pokemoneja, siis Veikko jahtasi ja ostimme Veikolle uuden repun. Hänellä oli tänne tullessaan mukanaan koulureppu, joka hajosi kesken kaiken. Reppu maksoi 540 bathia (n. 14 euroa), Veikko osti sen ihan omilla rahoillaan, toihan pukki niitä! Sitten etsimme ruokapaikkaa ja päädyimme suosittuun Surf Kitcheniin. Tilasin tonnikalasalaatin ja kun se tuotiin järkytyin, se olikin katkarapusalaatti. Onneksi Seppo oli tilannut spagettia, joten vaihdoimme lautasia, minä kun olen allerginen katkaravuille! Se salaatti oli kuulemma hyvää, mutta samaa ei voinut spagetista sanoa, ikinä en ole syönyt niin mautonta ruokaa, en vaikka lykkäsin lautaselle roimasti parmesaania! Sieltä lavalla Soi Welcomille ja kävely kotiin.
Tapanin päivänä haimme Lean ja Pertsan tarkoituksena ajaa Sai Kaew Beachille. No, sinnehän ei sitten päästykään, matka toppasi sotilastoimistoon. Olivat muuttaneet rannalle pääsyä ja olisi autossa pitänyt olla yksi thaikku vaan meilläpä ei ollut. Ajoimme sitten Sattahipin kylään, mutta siellä ei ollut kummoistakaan rantaa, mutta itse kylä oli mukavan tuntuinen. Sieltä ajoimme sitten Na Jomtienille ja kävimme pikku kuppilassa syömässä. Olipa siinä vaan tosi nyrpeä henkilökunta, että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta siellä. Na Jomtien on enimmäkseen venäläisten asuttamaa, liekö nyrpeys johtunut siitä, emme kumminkaan mainostaneet maatamme. Sitten Veikko pääsi vihdoin polskimaan mereen!

Tiistaina ajoimme autolla seuralle ja sieltä lähti iloinen porukka kolmella minibussilla retkelle. Ensin menimme hedelmätarhalle, Suphttralandiin, missä pääsimme kiertoajelulle, söimme vatsat täyteen hedelmiä ja myöhemmin papaijasalaattia. Ostimme myös pari pulloa tosi hyvää hunajaa, osan tuomme kotimaahan ja mökille. Sieltä ajelimme lasitehtaalle, mutta itse tehdas, lasinpuhallus ja kaiverrus jäi näkemättä, koska juuri samana päivänä sattui olemaan henkilökunnan uudenvuodenjuhla. Pääsimme toki tehtaanmyymälään ja sieltä Veikko osteli itselleen joitakin lasieläimiä. Kaupan myyjä tykästyi

Veikko maistelee hedelmiä

Veikkoon, otti yhteiskuvan ja vannotti Veikkoa muutaman vuoden kuluttua palaamaan samaan paikkaan. Tätä kyllä alkuun ihmettelimme mutta sitten myyjä kertoi syyn, hän halusi lapsen Veikon kanssa ja silloin Veikko sai jalat alleen!!! Pähkähulluja nämä thaimaalaiset oli Veikon kommentti! Matka jatkui vesipuistoon, Tamnampariin! Siellä ihastelimme "viidakkoa", mustia joutsenia ja valtavia kaloja. Koko porukkamme söi siellä ja syötyämme läksin Veikon kanssa kiertämään aluetta. Kuvailimme ja ostimme kojusta kalanruokaa (10 bathia). Koju toimi itsepalveluna, pussi otettiin laatikosta (melkein samanlainen, kuin mökillä on heittopostilaatikko) ja raha laitettiin rahalokeroon. Syötimme kaloja sekä niitä joutsenia. Löysimme myös hienon riikinkukon, joka

Suti ja Veikko

"tipu

pikku tuoli

meidän iloksemme levitti hienon pyrstönsä ja pyörähteli hiljakseen. Toisessa häkissä oli pari hienoa tukaania, jotain sen sorttisia ne olivat. Sieltä matka jatkui kohti kotia seuralle, hyppäys autoon ja olimme kotona seiskan maissa. Mukava päivä!
Keskiviikkona taas alas Beach Roadille autolla, auto parkkiin ja lavalla Pattikselle Opticaliin, Lea ja Pertsa mukana. Lean lasit olivat siellä valmiina. Sitten kävelimme Festival Centeriin, koska minun piti mennä lataamaan nettikorttiin lisää aikaa ja lähin AIS:in toimisto oli siellä. Mutta enpä ole koskaan ladannut korttia niin hankalasti. Ensin virkailijan luo, hän tsekkasi jotain koneelta, kirjasi kortin hinnan koteloon ja sitten piti mennä automaatille maksamaan. Se ei kyllä ollutkaan ihan helppoa, onneksi siinä oli neuvojia. Kortin piti maksaa 860 bathia, mutta lopulta se maksoinkin kokonaisen tonnin, ihmettelin! Takaisin virkailijan luo, hän taas naputteli ja kaikki oli sitten kunnossa! Kyllä Big C:ssä olevassa AIS:in toimipisteessä homma hoituu helpommin, eikä 140 bathia katoa taivaan tuuliin! Sitten ajattelimme ajella lavalla ja katsoa minne se menee, ajaako vanhaa reittiä vai meneekö tosiaan Nakluaan asti. Ja sinnehän se menikin, tosin sitten kääntyi jollekin pikkutielle ja pysähtyi jonkun nähtävyyskirkon pihalle. Eihän me sinne oltu menossa!! Neuvottelin kuskin kanssa jatkosta ja lupasi viedä meidät Jompparille 300:lla bathilla. Hyppäsimme kyytiin ja taas ajeltiin pikkuteitä ja kuski otti lisää porukkaa kyytiin, vaikka olimme maksaneet auton itsellemme. Veikko otti auton numerosta kuvan, kun jäimme pois kyydistä, 339 ja siihen emme enää ikinä astu jalallakaan. Tämä kuski ei ajanutkaan reitillä, vaikka numero 5 loisti auton edustassa, vaan keräili omia kyytejä! Kävelimme sitten loppumatkan kotiin ja illemmalla Seppo kävi Veikon kanssa Sevillassa syömässä ja minä jäin kotiin makseleman laskuja ja tein myös lotot.  Elikä ihan on ollut seikkailua tarpeeksi muutamana päivänä!
Tänä aamuna mittari näytti +22 ja tuuli oli taas kova. Lähdimme fillareilla ajelemaan kohteena

Underwater World tuossa Sukkarilla, ei kovin kaukana meiltä. Olimmekin siellä hyvään aikaan, ihmisiä ei vielä ollut paljoakaan. Liput sinne maksavat 500 bathia, mutta meillä oli näyttää thaikkuajokortit, joten pääsimme sisään puoleen hintaan. Haa, ajokorttien hinnat on jo tienattuna! Siellä oli näytillä monen sorttista kalaa ja muuta otusta, Veikko ja minä heiluimme sinne tänne kameroiden kanssa. Paljon hyviä kuvia tulikin, tosin saman verran saimme heittää roskiin! Pois lähtiessämme paikka olikin jo ihan täynnä väkeä, onneksi olimme ajoissa. Ajelimme fillareilla vielä aika pitkän lenkin ja sitten pesulan kautta kotiin, matkaa tuli mittariin 12 kilsaa. Hyvä, kun kävimme pesulassa, se on sulki seuraavat 4 päivää uudenvuoden vuoksi. Täällä monet thaikut matkaavat kotiin maalle uudeksivuodeksi ja 1. sekä 2. päivä ovat täällä pyhäpäiviä! Tietty tunnin

värikkäitä

kaloja

merisiili

verran meni taas Veikon kanssa uima-altaassa ja illalla Seppo ja Veikko katselivat DVD-leffoja. Sellaista tällä kertaa, mutta kuvia saatte vielä hetken odotella. Kunhan saan niitä ladattua puhelimesta, sekä kameroista, lykkään niitä tänne.











31.12.2016 lauantai

No, jospa nyt saisin kirjoitettua tämän vuoden loppuun! Eilen oli taas aika tuulista, mutta hyppäsimme autoon ja suunnistimme golfkentälle. Veikko pelasi minun mailoilla ja välillä Sepon mailoilla riippuen kumpi bägi oli hollilla. Ja ykkösväylällä Veikko löikin pallon ainoana meistä yli veden ja innostui kovin pelistä tai ehkä se autolla ajo olikin niin mukavaa. Yhdeksän väylän jälkeen läksimme Seuralle syömään ja sitten illemmalla puljasimme altaalla.

Tänään aattona yritimme mennä tukkuun, ei mitään asiaa, parkkipaikka täynnä. Sitten suuntasimme Tescoon, sama juttu, joten ajelimme kotiin ja kävimme kotikulman Sevenissä! Eli kaikki thaikut liikkeellä näin vuodenvaihteessa. Kun siivoojat sekä puutarhatyöntekijät tulivat aamulla töihin, oli kaikilla yllään farkut ja valkoinen paita. Kolmen jälkeen alkoi meidän alakerrassa (siivoojien huone) vuodenvaihteen juhlat, siellä oli henkilökunnan omat juhlat. Alkuun he joivat pihalla olutta ja viiniä, kunnes siirtyivät sisälle syömään ja sitten pelasivat jotain pelejä, metelistä  päätellen. Myöhemmin alkoikin karaoke, tietty! Tänä vuonnahan ei täällä ammuttu yhtään rakettia ja Veikkokin alkoi nukkumaan jo ysin jälkeen. Alakerran juhlat loppuivat kuin seinään klo 23! Kovin rauhallinen vuodenvaihde siis täällä!
Oikein hyvää vuotta 2017 kaikille!