TAMMIKUU 2018

1.1.2018 maanantai

Oi voi, Thaimaa jo kutsuu meitä, suorastaan huutaa meitä! No katsotaan, olen jo kyllä alkanut tilailemaan viisumeihin tarvittavia papereita. Aika näyttää, pääsemmekö lähtemään! Vielä on perunkirjojen teko edessä ja sitten voisi vaikka lähteä vähäksi aikaa lämmittelemään, saapi nähdä onnistuuko!

Hankasalmi 2.1.2018

8.1.2018 maanantai

Olipa ihan mukavaa mökillä, kävin muutaman kerran potkukelkkailemassa ja Pieksämäessä yhden yön yli. Perjantaina kävin äidin kanssa laskemassa isän uurnan uurnalehtoon. Sää ei ollut parhain, mutta hyvin selvisimme tai lähinnä äiti rollaattorillaan. Kotimatkalla olikin sitten aivan kurja ajokeli, hyvin pääsin kumminkin takaisin mökille. Pieksämäessä kävin myös Eijan luona kertomassa ja

potkukelkkailemassa

kuuntelemassa viimeiset jutut. Eijahan oli kanssani samaan aikaan Eläke-Fenniassa duunissa. Olipa taas kiva jutella hänen kanssaan! Lauantaina kunnostelimme mökkiä ja sunnuntaina ajoimme kaupunkikotiin. Eikä kotiin ollut vielä tullut pankista postia, odottelen lappua viisumiani varten. Pankithan ovat nyt viime viikoilla lakkoilleet kovin. Matkaa ei voi tilata ennen sen lapun saapumista, halvattu sentään! Saisi tällä viikolla se lappu tulla! Sunnuntaina ei millään tullut uni silmään, sen verran kovasti Aku-myrsky kolisteli peltikattoa, ihan kuin olisi talokin välillä tärissyt, huh! Tänään kävin lekurissa näyttämässä peukaloani. Siihen on kasvanut ekan nivelen kohdalle patti, noin sentin kokoinen ja tämä oli lääkärin arvio, ei omani. Huomenna sitten takaisin koepalan ottoa varten ja tulos kestää noin 3 viikkoa, että silleen! Tuo patti ei ole nivelessä, vaan sen päällä, ei vaikuta sormen käyttöön, mutta osuessaan jonnekin, se on tosi kipeä! Nyt täytyy lopetella, Jyry lykkäsi näyttöön kuononsa eli sitä pitää rapsutella, vanhaa koiruutta!

ilta-aurinko 9.1.2018 Tapaninkylässä

9.1.2018 tiistai

Aamulla sitten taas terkkariin, koepalan ottoon. Tallustelin terveysasemalle ja lääkäri tuli ottamaan

sen koepalan ja kun olen puudutusaineelle allerginen, toimenpide olikin erilainen. Ensin lääkäri sitoi peukalon tiukkaan, jotta veri lähtisi pois ja laittoi jonkun jutun veren kiertämisen estoksi eli joku kumirengas. Sitten hän jäädytti kohdan, josta otti sen palan ja mitä sitten tapahtuikaan! Kumirengas irti ja sittenhän sitä verta alkoikin valua solkenaan. Se patti oli kuitenkin sellainen geeliä sisältävä eli koepalaa ei tarvinnutkaan lähettää minnekään. Patti tyhjennettiin ja hoitaja sitoi sen hyvin, tikkejä ei tullut lainkaan. Hoitaja kyllä pelotteli sillä verenvuodolla, mutta ei minulla parin seuraavan päivän aikana ollut mitään ongelmia sen kanssa. Sitten kävelin takaisin kotiin oikea käsi hiukan palellen, koska eihän siihen lapanen mahtunut tai siis peukalo ei sinne mahtunut, onneksi ei ollut pitkä matka! Tuo geelipatti voi sitten uusiutua, kaikenlaisia patteja sitä onkin. Että sellainen päivä tänään!






20.1.2018 lauantai

Kyl maar tuo peukalo oli kipeä aina, kun se johonkin osui ja osuihan se koko ajan jonnekin! Ja oli kyllä kaikki muukin tekeminen hankalaa ilman peukaloa, syöminen, pukeminen, letin teko hiuksiin, kirjoittaminen jne. Onneksi kirjoitin nuo viisumihakemukset valmiiksi edellisellä mökkireissulla. Ja sitten se viisumireissu! Olin pyytänyt pankista saldotodistuksen ihan allekirjoituksen kera ja

nimenselvennyksellä. Jumbon Nordeassa väitti virkailija, ettei Nordean virallisella paperilla tarvitse olla noita tietoja vaikka kuinka selitin, että maistraatti vaatii ne. Noh, kuinkas sitten kävikään; ihan niin kuin minä tiesinkin, miten maistraatti muka voi todistaa allekirjoituksen, kun sitä ei edes ole! No, sitten kävelin kiukuspäissäni lähimpään Nordean konttoriin, Kaivokadulle ja odottelin reilun tunnin, jotta sain sen nimen ja muut tarpeelliset, takaisin Albertinkadulle maistraattiin ja homma kunnossa. Tein asiasta tietty reklamaation Nordeaan netissä, sain pahoittelut, lupasivat laittaa asian eteenpäin vastaisuuden varalle ja lupasivat minulle hyvitystä 30 euroa tililleni, et silleen! Seuraavana päivänä vein sitten ne viisumihakemukset lähetystöön. Siellä oli muutama ihminen jonossa, yksi kiukutteli saldovaatimusta, joutui lähtemään pankkiin, 2 hoiti asiat ok, kolmas ärhenteli työluvasta ja tulipa mieleen, että mitähän virkailija minusta tuumaa, thaikku kun on! Tuli sitten minun vuoroni, virkailija täytti muutaman rivin hakemuksistani (en koskaan ollut älynnyt sitä yhtä kohtaa täyttää), oli hyväntuulinen ja jutteli kaiken maailman asioita kanssani, kyseli määränpäätä, kertoi Singaporen lentokentästä jne.  Olipa oikein kiva

Viivi

juttuhetki, aiemmin en olekaan jutellut hänen kanssaan! Siis kaiken kaikkiaan oikein positiivinen kokemus ja niinhän sanotaan metsän vastaavan kuten sinne huutaa! Toisin sanoen matka on ostettu, mutta välilaskulla Singaporeen, koska suoria lentoja ei enää ollut myynnissä, paluumatkalle kylläkin. Lähdemme siis 29.1. illalla puolen yön maissa, seuraavana päivänä laskeudumme Singaporeen, parin tunnin päästä lento Jetstar Asialla Bangkokiin ja kotona Jomtienillä puolen yön maissa! Merkkipäivänsä voi siis viettää näinkin lentokoneissa ja lentokentillä!
Ja tällä viikollahan se sitten alkoi, se lumisade Helsinkiin ja kylläpä sitä tulikin. Torstaina läksimme ajelemaan mökille ja alkumatkan sää olikin aika kaamea, onneksi lumen tulo sitten lopahti ja matka menikin sitten mukavasti! Perjantaina suuntasin auton Pieksämäkeen, kävin äidin kanssa Cittarissa, veimme neljät farkut ompelijalle lyhennettäväksi ja vein äidin äänestämään ennakkoon. Äänestin sitten itsekin samalla, eipähän tarvitse käydä kaupungissa ensi viikolla tai vaalipäivänä, voi rauhassa pakkaamisen lomassa seurata vaalivalvojaisia. Ai niin, laukuthan olemmekin jo siinä vaiheessa vieneet ennakkoon kentälle, no mutta kumminkin, jäähän lentolaukkujen pakkaus. Nyt emme otakaan ylimääräisiä laukkuja, koska niitä ei myydä tälle lennolle. Onpahan meillä talvikodissa kaikki tarpeellinen, mitä nyt vähän tavaraa Seuralle ja itselle pitää pakata.
Tänään taas vähän otusjahtia, se otus majailee vielä saunan välikatossa tai luultavasti se sama, tiiä häntä. Olen tutkinut taas kerran kaikki lankakorini ja muut paikat pesän varalta, ei löytynyt! Seppo laittoi kaikenlaisia ansoja ja syöttejä sille tarjolle. Mökin ympärillä ei näy mitään otuksen jälkiä, lumessahan ne hyvin näkyisi, emme siis tiedä mikä se on, liekö ihan kummitus kumminkin!

talvi mökin pihassa

pilviä

25.1.2018 torstai

Ja sitten vaan pakattiin auto ja matka kaupunkiin alkoi. Kirjoitan tätä nyt tällä pienemmällä läppärillä, jos vaikka otan tämän reissuun mukaan, painaa vähemmän. Päästiin hyvin kotiin ja halvattu sentään, sain kumminkin sen flunssan Sepolta. Nyt on sitten viikko aikaa parantua, jos mielin nousta koneeseen! Maanantain kävin kuitenkin bussi-juna-ratikalla hakemassa passit viisumeineen. Keskiviikkona läksin käymään tuossa ihan likellä tilitoimistossa, joka hoitaa perunkirjoituksia ja sainkin sitten kahlata lumessa. Satoi sitä lunta sitten julmetusti ja paluumatkalla kävelin ajoradalla ja astuin auton tullessa lumihankeen odottelemaan. Tuo reissu kävi kyllä kuntoilusta. Olipa mielenkiintoista seurata teinejä (lue, teinityttöjä), kun he kahlasivat reilusti yli nilkan ylettyvässä lumessa. Mahtoi nilkat olla jäässä perille päästyään ja kengät märkänä, osalla oli tennarimalliset Converset. On se kumma tuo muoti, nilkat paljaina kesät talvet ja sitten myöhemmällä iällä ihmetellään jalkasärkyä! Oli sitä meidän aikanakin noita kotkotuksia, mutta se tarkoitti lähinnä ilman pipoa kulkemista! Illalla sitten vaan lumilinko käyntiin ja lapio kouraan. Aamulla tuo homma kyllä tuntui turhalta, koko yön nimittäin satoi kaatamalla vettä ja lämpömittarikin näytti päivällä 6 astetta lämmintä. Se siitä talvesta, täällä näkyy nuo talvet tulevan ja menevän vauhdilla. Tässä on vielä yhtä ja toista hommaa ennen lähtöä. Eka homma olisi kyllä tämän läppärin tekstin suurennos, jotta näkisin mitä olen kirjoittanut :).

29.1.2018 keskiviikko

Matkalaukkujen kaivaus vintiltä ja pakkaamista. Nyt ei montaa laukkua tarvitse, vain kaksi isoa, koska jatkolennolle ei voinut lisälaukkuja ostaa. Hyvinhän nuo romppeet niihin mahtui, onhan talvikodissa jo vaatteet valmiina, jotain pientä vaatetta aina lähtee mukaan. Sitten vielä puuroaineksia, ruissipsejä, suklaata, sulatejuustoja jne. Kun laukut on punnittu, lisätään sinne kahvipaketteja,jotta saamme täyden 23 kilon laukut. Seuralle pakattiin tällä kertaa ohrajauhoa 8kg, 4 pitkävartista patakinnasta ja 2 ikkunalastaa. Sunnuntaina sitten iltasella vietiin laukut kentälle ja matkahan jo pikku hiljaa alkaa!
Maanantaina iltasella sitten kentällä yhytimme Lääperit matkalla Jompparille sillä suoralla lennolla, jonne emme enää saaneet lippuja. Sitten vaan odottelimme koneeseen pääsyä. Matkareittihän on tällä kertaa Bangkokiin Singaporen kautta. Kone lähti noin 20 yli puolenyön eli25 minuuttia myöhässä. Sepon viereinen paikka oli näytti jäävän tyhjäksi, kunnes siihen toohotti vanhempi aasialainen mies. Siihen hän istahti touhuten pitkän aikaa ja koko penkkirivimme tärisi. Sitten hän nappasi tavaransa ja tuolille varatun vesipullon sekä Marimekon pussukan häippäisten jonnekin! Hetken päästä siihen tuli aasialainen nainen touhuten samoin ja lopulta häippäisi jonnekin, ensin tivaten Sepon omia vesipulloja ja vei mennessään loputkin sen tuolin tavaroista. Tovin kuluttua hän vielä kävi hakemassa tuolin vastamelukuulokkeetkin eli he putsasivat koko tuolin! Kerrassaan kummallista touhua! Ruuan jälkeen aloimmekin sitten torkuskella loppumatkan.

30.1.2018 tiistai

Kohtahan taas koitti aamu ja niskat kipeinä. Stuertti kävi Sepon luona paperinippunsa kanssa kyselemässä, että onko hän mister Choo. No,ei ollut ja stuertti kirjoitti papereihin jotain päätään puistellen, lienevätkö kokonaan hukanneet kyseisen misterin! Singaporessa olikin sitten juuri kentän kohdalla kova ukkoskuuro ja sen poistumista sitten odottelimme ukkosen laitoja kierrellen. Lopulta pääsimme laskeutumaan tosi monen koneen letkassa kentälle. Olipa toisi mahtavan näköisiä

ukkospilviä

ukkospilviä täältä taivaalta katsottuna! Mutta, kamerani oli tietty käsilaukussa ja laukku ylähyllyllä, harmillista! Koneestahan pääsee aina ensin ulos bisnesluokka ja kylläpä siellä olikin tolloa porukkaa, eivät millään osanneet raahata luitaan pihalle, koko koneellinen odotti ja odotti, vaikka lentoemo moneen kertaan heille asiasta sanoi! Lopulta hän päästi meidän rivin sinne bisnesluokkaan ja sieltä ulos. Siellä oli vaan minä minä matkustajia, viis koneenvaihtoon kiiruhtavista, kyllä pisti vihaksi! Me onneksi ehdimme loistavasti jatkolennolle. Ehdin jopa rupatella vanhemman aasialaisen naisen kanssa ummet ja lammet. Hän oli tulossa Suomesta tyttärensä luota ja menossa 93-vuotiaan äitinsä luo kolmeksi viikoksi ja sieltä jostain sitten kotiin Bangkokiin. Lento lähti portilta ihan täsmälleen 10 yli seiskan illalla, mutta jonotimme 40 minuuttia nousurampille pääsyä. Koneita oli taas edessä kymmenkunta ja takana saman verran, vilkasta siis! Kylläpä oli taas upeat maisemat ja tällä kertaa oli kamera sylissäni ja naps, naps, napsin kuvia.

Kait muut matkustajat luulivat vähintään hulluksi! Kaksi ja puoli tuntia ja olimme Suvarnabhumin kentällä. Passin tarkastus sujui liukkaasti, ei jonoa ja matkalaukutkin jo pyörivät hihnalla, kaiketi jatkolennon vuoksi ne oli alkupäässä. Tilatulla taksilla Sevenin kautta kotiin. Oli pakko ostaa vähän ilta ja aamupalaa. Kotona olimme 5 vaille puolenyön. Matkalaukuista purimme jääkaappiin menevät eli sulatejuustot, jotka olivat vielä reissun jälkeen ihan kylmiä. Kahdelta yöllä kävimme nukkumaan. Sellainen merkkipäivä meikäläisellä tällä kertaa, vähän erilainen!




31.1.2018 keskiviikko
Matkalaukkujen purkua ja Seppo kävi kokeilemassa auton käyntiin lähtöä, hyvin hörähti käymään. Läksimme sitten auton pesuun, se oli tosi likainen, pölyinen, hyvä kun ikkunoista läpi näki, nooh ehkä vähän liioittelua tuossa! Pesulassapa olikin tunnin jono, ajoimme siis Seuralle syömään ja viemään tilatut tuotteet eli 8 kg ohrajauhoa, 4 pitkävartista patakinnasta ja pari Sinituotteen kunnollista ikkunalastaa. Emme ottaneet tuotteista rahaa, vaan lahjoitimme ne tiskikoneen hankintarahastoon. Samalla maksoin jäsenmaksut ja maistelimme taivaallisen hyvää lohikeittoa. Olimmehan vuorokauden eläneet lentokoneruuilla! Ostimme Seuralta karjalanpiirakoita, voita, kurkkua ja kinkkua. Ajoimme sieltä kotiin ja veimme ostokset jääkaappiin, sitten talon toimistoon maksamaan vuoden yhtiövastikkeen ja ostin kuukauden nettiliittymän. Ja sitten taas pesulaan, jossa oli vieläkin pitkä jono, mutta saimme auton lopulta pesetettyä. Ajoimme sitten Lean ja Pertsan luo kahville, he ovat olleet täällä jo monta kuukautta. Siinähän se aika meni mukavasti kuulumisia vaihdellen. Kotona päätin sitten käydä vielä uimassa, hain pyyhkeen kylppäristä ja mitä siellä näinkään ikkunasta - no kuunpimennyshän oli meneillään. Vääntäydyin partsin perimmäiseen nurkkaan ja sieltä sainkin muutaman hyvän kuvan. Kävin uimassa ja palatessani se kuu oli ihan piilossa, siis vastapäisen talon takana eli enempää en saanut kuvia. Loppuilta katseltiin telkusta pyöräilyä ja golfia. Siinä se tammikuu vierähti.

kuu pimenee