27.8.2017 Ihan oikeasti, kaikki teksti taas hävisi, toisen kerran jo! Pitääkö mun ihan oikeasti luovuttaa? Se tulostaminen ei olisikaan ollut yhtään huono juttu tai Wordiin kirjoittaminen, vaan kun ei ole Wordiä....
1.7.2017 lauantai
Päivä meni järjestellessä kaikenlaisia
juttuja. Laukuthan olimme vieneet jo eilen kentälle, joten enää oli pakattavana
lentolaukut. Sitten Hande tilasi meille taksin ja matkamme alkoi. Olipa
kentällä näin kesäaikaan paljon porukkaa, eivät turhaan varoitelleet ja
pyytäneet varaamaan aikaa kentän toimintoihin. Onneksi juuri sillä hetkellä oli
turvatarkastuksessa tosi pienet jonot ja pääsimme nopsaan siitä läpi – kunnes Seppo
huomasi koneeseen nousukorttinsa kadonneen. Se varmaankin jäi siihen
muovilootaan, eikä sitä enää löytynyt. Sitten piti mennä Finnairin pisteeseen
hakemaan uusi kortti. Sen jälkeen pääsimme kentälle tutkailemaan kauppoja ja
syömään. Tulipa sitten mieleen, jotta jos joku matkalaukku katoaa ja laukun
vastakappalelappu oli siinä kadonneessa lapussa! Sitähän ei siinä uudessa
kortissa ollut ja jos jonkun laukun pitää kadota, olkoon se sitten toivottavasti
se hernelaukku! Ruokailemasta lähdettyämme Julia nappasi makuvichypullonsa
pöydältä, korkki irti ja vichyt mummon housuilla, lentokenttäsähellystä siis! Kone
lähti sitten suhtkoht ajallaan ja lento menikin ihan mukavasti kuin koneessa
nyt voi!
27.8. nyt on toinen näppis ja tuo yllä oleva kirjoitettu jollain Wordillä ja kopsattu tänne, sitten yritän jatkaa suoraan tänne, saas nähdä mitä tuleman pitää !
2.7.2017 sunnuntai
Perillä! Odottelimme laukkujamme ja hip hurraa, kaikki tulivat perille! Pääsimme jopa koko passintarkastus ja matkalaukkuruljanssin tosi nopsaan läpi, ekan kerran! Tosin emme ole ennen täällä käyneet kesällä. Tilatun taksinkin löysimme heti ja perillä talvikodissa olimme jo kymmeneltä, tosi liukkaasti kaikki sujui! Koskaan aiemmin emme ole olleet näin ajoissa perillä! Purimme laukut, tai siis lentolaukut sekä sen yhden ison, muissahan olikin vain herneitä ja sitten menimme pihakuppilaan syömään. Seppo kävi starttaamassa auton ja läksimme Big C:hen ostoksille. Ostimme myös puhelimiin nettiaikaa, Julia osti joitain vaatejuttuja sekä käsilaukun ja muuta tuiki tarpeellista! Ajelimme kotiin Jompparin Beach Roadin kautta Wat Boon Roadille, jonka katuremppa olikin jo ohi. Huomasimme myös Second Roadin kaamean liikenneympyrän puretuksi ja liikennevalot taas toimivat. Kotona tavarat kaappiin ja Julian kanssa uimaan. Onpa täällä kovin hiljaisen oloista! Vein Julian kanssa pyykit talon pesulan koneeseen ja samalla otimme pari pulloa vettä automaatista ja kävin kysymässä talon nettiä, vaan olipa sunnuntai, ei siellä ollut ketään sitä myymässä. Tunnin päästä pyykit partsille kuivumaan, Sevillaan iltapalalle ja ilta ysiltä vihdoin koisimaan pitkän päivän päätteeksi!
3.7.2017 maanantai
Yöllä heräsimme koirien äänekkääseen keskusteluun! Muuten nukuimme kellon ympäri, kuten aina ekan yön! Aamupalan jälkeen Seppo läksi autohommiin huoltsikalle ja pesuun, minä Julian kanssa altaalle. Kelluimme uusien pötkylöiden kanssa altaalla ja ihmettelimme väen vähyyttä, välillä otimme mollikkaa ja lueskelimme. Julian iho ja uikkarit värjäytyivät altaan vedestä ihan vihreiksi! Iltasella on tarkoitus lähteä vielä iltatorille syömään ja laukutkin pitäisi pakata huomista reissuun lähtöä varten, hyvin vielä ehtii. Eli hurautimme autolla Night Marketiin, söimme kalaa muusilla ja smoothiet päälle. Sitten Seppo jäi "vahtimaan" pöytäämme ja lähdin Julien kanssa kiertelemään toria. Julia osti kaikenlaista, Veikollekin tuliaisia ja itselleen jotain. Pois lähtiessämme ostimme vielä jäätelöt, se on täällä jotenkin niin hyvää! Kotiin, iltauinnille, tavarat laukkuihin ja seikkailu alkakoon aamulla hyvin nukutun yön jälkeen!
4.7.2017 tiistai
27.8. nyt on toinen näppis ja tuo yllä oleva kirjoitettu jollain Wordillä ja kopsattu tänne, sitten yritän jatkaa suoraan tänne, saas nähdä mitä tuleman pitää !
2.7.2017 sunnuntai
Perillä! Odottelimme laukkujamme ja hip hurraa, kaikki tulivat perille! Pääsimme jopa koko passintarkastus ja matkalaukkuruljanssin tosi nopsaan läpi, ekan kerran! Tosin emme ole ennen täällä käyneet kesällä. Tilatun taksinkin löysimme heti ja perillä talvikodissa olimme jo kymmeneltä, tosi liukkaasti kaikki sujui! Koskaan aiemmin emme ole olleet näin ajoissa perillä! Purimme laukut, tai siis lentolaukut sekä sen yhden ison, muissahan olikin vain herneitä ja sitten menimme pihakuppilaan syömään. Seppo kävi starttaamassa auton ja läksimme Big C:hen ostoksille. Ostimme myös puhelimiin nettiaikaa, Julia osti joitain vaatejuttuja sekä käsilaukun ja muuta tuiki tarpeellista! Ajelimme kotiin Jompparin Beach Roadin kautta Wat Boon Roadille, jonka katuremppa olikin jo ohi. Huomasimme myös Second Roadin kaamean liikenneympyrän puretuksi ja liikennevalot taas toimivat. Kotona tavarat kaappiin ja Julian kanssa uimaan. Onpa täällä kovin hiljaisen oloista! Vein Julian kanssa pyykit talon pesulan koneeseen ja samalla otimme pari pulloa vettä automaatista ja kävin kysymässä talon nettiä, vaan olipa sunnuntai, ei siellä ollut ketään sitä myymässä. Tunnin päästä pyykit partsille kuivumaan, Sevillaan iltapalalle ja ilta ysiltä vihdoin koisimaan pitkän päivän päätteeksi!
3.7.2017 maanantai
Yöllä heräsimme koirien äänekkääseen keskusteluun! Muuten nukuimme kellon ympäri, kuten aina ekan yön! Aamupalan jälkeen Seppo läksi autohommiin huoltsikalle ja pesuun, minä Julian kanssa altaalle. Kelluimme uusien pötkylöiden kanssa altaalla ja ihmettelimme väen vähyyttä, välillä otimme mollikkaa ja lueskelimme. Julian iho ja uikkarit värjäytyivät altaan vedestä ihan vihreiksi! Iltasella on tarkoitus lähteä vielä iltatorille syömään ja laukutkin pitäisi pakata huomista reissuun lähtöä varten, hyvin vielä ehtii. Eli hurautimme autolla Night Marketiin, söimme kalaa muusilla ja smoothiet päälle. Sitten Seppo jäi "vahtimaan" pöytäämme ja lähdin Julien kanssa kiertelemään toria. Julia osti kaikenlaista, Veikollekin tuliaisia ja itselleen jotain. Pois lähtiessämme ostimme vielä jäätelöt, se on täällä jotenkin niin hyvää! Kotiin, iltauinnille, tavarat laukkuihin ja seikkailu alkakoon aamulla hyvin nukutun yön jälkeen!
4.7.2017 tiistai
Aamulla ysiltä starttasimme matkaan kohti Surinia ja siellä paikkaan nimeltä Sangkha. Kännyköiden google mapsit näyttivät reittiä pikku teitä pitkin Kambodian rajaa myötäillen, vaan nähtiinhän aitoa Thaimaata. Matkalla ei sitten näkynyt yhden yhtä Seveniä tai huoltoasemaa, josta olisi saanut ruokaa. Pysähdyimme kumminkin yhdelle paikallisten ruokapaikalle, jossa kokki tuli heti näyttämään isoa kattilaa ja hoki mai peth, mai peth eli ei maisteista, mehän olimme mausteisiin tottumattomia falankeja, luuli hän! Otimme kyseistä ruokaa (Julia ei uskaltanut) ja lisäsimme kyllä syödessä mausteitä, emmekä kyllä tienneet mitä ruokaa söimme, ehkä parempi niin! Hyvää se kumminkin oli. Mitä pohjoisemmaksi saavuimme, lisääntyivät riisipellot, lehmät, ankat, koirat, kanat ja vesipuhvelit. Lehmiä ja vesipuhveleita oli tosi paljon tienvierustaoilla ja jopa kaistojen välissä heinikoilla. Tosin niillä oli paimenet aina jossain mukana. Pääsimme vihdoin perille ja Hepen porukka oli autolla vastassa yhdessä risteyksessä, jossa oli iso tietyö ja kummallisia kiertoteitä. Seppo vilkautti heille auton valoja ja he ajoivat meidän edellä hotellille, joka olikin ihan siinä likellä tietyöristeystä. Hepen porukka lähti sieltä toimittamaan jotain hääjuttuja ja Julia hyppäsi heidän matkaansa, kun ensin olimme saaneet huoneidemme avaimet. Seppo sai oman huoneen ja minä jaoin huoneen Julian kanssa. Kävimme syömässä hotellilla muiden ollessa reissussa ja sitten hilasimme loput tavarat autosta huoneisiin. Olinpa taas ollut kaukaa viisas Jompparilta lähtiessämme, otin mukaan kasan henkareita. Huoneissa ei ollut vaatekaakeissa ensimmäistäkään henkaria ja saimmepa kuitenkin häävaatteet oikenemaan kaappiin matkarypyistä. Porukka tuli reissusta ja menivät hotellin pihalla olevalle oleskelutilaan/kahvilaan suunnittelemaan huomista. Minä jäin huoneeseen kirjoittelemaan blogia vihkoon, kun en välitä noista verenhimoisista hyttysistä, ne kyllä tykkäävät minusta. Muutaman kerran tuli vettäkin ihan kaatamalla, mutta onhan nyt sadekausi. Olipa hyvä, kun kirjoitin blogia vihkoon!
5.7.2017 keskiviikko
Aamiaisen jälkeen lähti Jinny Julian kanssa jonnekin Salonkiin ja kauppaan ja me muut jäimme lepäilemään päivän koitoksiin. Minä taas kirjoitin vihkoon blogia ja lueskelin kirjaa lukulaitteelta. Se on muuten kiva vekotin tuo lukulaite, vie vähän tilaan, vähemmän kuin yksi ainoa kirja, mutta laitteeseen mahtuu satoja kirjoja. Minullakin on siellä vajaa 200 kirjaa. Pakkaapa ne matkalaukkuun mukaan reissulle! Laitteessa on monta kirjaa eri kielillä ja aloin lukea englannin kielistä kirjaa, tosin se on aika hidasta sanakirjan kanssa, hällä väliä, hiljaa hyvä tulee! Suosittelen laitetta kaikille ja varsinkin matkustavaisille! Puolen päivän jälkeen tuli porukkaamme lisää väkeä, Koratista pyyhälsivät Raukka, Bam ja hänen poikansa. Kun porukka oli kerran koossa, lähdimme ajelemaan 10 hengen voimin Kambodian rajalle suurelle markkinapaikalle. Paikka oli kyllä vähän hakusessa, mutta Jinny laittoi tiedot kännykän naviin ja alkoihan se paikka löytyä. Jinny huuteli takapenkiltä kuskille ajo-ohjeita ja kerran purskahdimme kaikki raikuvaan nauruun. Jinny sanoi kuskille, että aja vaan sinne ja tuo suomenkielellä! Eihän se kuskirukka mitään siitä ymmärtänyt ja Jinny kertoi ohjeen thaiksi! Pojat käyttävät aina reissuillaan tätä samaa Bangkokilaista kuskia, tosi rauhallinen tyyppi, eikä liikenteessä turhia hötkyile. Hänen nimensä on joko Choo tai Chuu ja se liittyy jotenkin kenkiin, koska pojat kutsuvat tätä kuskia nimellä Tennari! Matkasimme kaatosateen kera, onneksi perillä se oli jo hiipunut tihkuksi. Tori oli tosiaan iso, asiakkaita vaan ei paljoa ollut. Iltaisin ja viikonloppuisin paikka onkin sitten ihan täynnä väkeä, kuulimme. Ostin sieltä 2 pikku pyyhettä hotellin kylppärin lattialle, koska siellä ei sellaisia ollut, eikä myöskään käsipyyhkeitä, pelkät kylpypyyhkeet vain. Kylppärin lattia oli kumminkin aika liukas suihkun jälkeen, enkä halunnut langeta kivilattialle koipi tai käsi murtuneena! Vettäkin jouduimme ostamaan lisää, oli tosi kuuma ilma. Kujilla piti kävellä varoen ohi huristavia mopoja, siellä ne ajelivat kansan seassa. Sitten lastauduimme taas autoon ja ajoimme Jinnyn kotiin hääpaikalle. Se talo. jonka pihassa ne juhlat olivat, on Jinnyn ihan oma talo. Siellä istahdimme tarjottuun pöytään ja pian alkoikin pöytään tulla ruokaa monen moista thaimaalaiseen tapaan. Myöhemmin alkoi tulla lisää vieraita lapsineen. Koiriakin oli paljon ja mehän syötimme niille kaikki läskit, kananluut jne. Kyllä ne meistä tykkäsivätkin! Parin kolmen tunnin päästä Tennari heitti meidät hotellille pankkiautomaatin kautta ja lähti sitten noutamaan muun porukan. Täällä häät vietetään erilailla, tänään oli syömingit talkoolaisille ja kylän väelle. Vieraat toivat kukin rahaa hääparin pöydälle, jossa kirjuri kirjasi ne tarkkaan ylös, nimi ja summa. Jos joku antaa vaikka 200 bathia ja joskus kutsun tämän päivän hääpari saa lahjan antajan häihin, joudut antamaan tuon summan tuplana eli 400 bathia. Tämä käytäntö ei ole koko maassa, mutta ainakin tässä osaa maata. Varsinaiset häät ovatkin sitten huomenna klo 09.09!
jatkuu myöhemmin, jostain syystä olen saanut tästä tarpeekseni tänään ...
avasin jo tuohduksissani uuden blogin toisaalle, mutta katsotaan nyt ensin, josko tämä uusi näppis ja hiiri auttaisivat asiaa, en millään viitsisi opetella uuden blogin käyttöä tai no jaa, voishan siellä kirjootella käsityöjuttuja, hmmmm
...........
5.7.2017 keskiviikko
Aamiaisen jälkeen lähti Jinny Julian kanssa jonnekin Salonkiin ja kauppaan ja me muut jäimme lepäilemään päivän koitoksiin. Minä taas kirjoitin vihkoon blogia ja lueskelin kirjaa lukulaitteelta. Se on muuten kiva vekotin tuo lukulaite, vie vähän tilaan, vähemmän kuin yksi ainoa kirja, mutta laitteeseen mahtuu satoja kirjoja. Minullakin on siellä vajaa 200 kirjaa. Pakkaapa ne matkalaukkuun mukaan reissulle! Laitteessa on monta kirjaa eri kielillä ja aloin lukea englannin kielistä kirjaa, tosin se on aika hidasta sanakirjan kanssa, hällä väliä, hiljaa hyvä tulee! Suosittelen laitetta kaikille ja varsinkin matkustavaisille! Puolen päivän jälkeen tuli porukkaamme lisää väkeä, Koratista pyyhälsivät Raukka, Bam ja hänen poikansa. Kun porukka oli kerran koossa, lähdimme ajelemaan 10 hengen voimin Kambodian rajalle suurelle markkinapaikalle. Paikka oli kyllä vähän hakusessa, mutta Jinny laittoi tiedot kännykän naviin ja alkoihan se paikka löytyä. Jinny huuteli takapenkiltä kuskille ajo-ohjeita ja kerran purskahdimme kaikki raikuvaan nauruun. Jinny sanoi kuskille, että aja vaan sinne ja tuo suomenkielellä! Eihän se kuskirukka mitään siitä ymmärtänyt ja Jinny kertoi ohjeen thaiksi! Pojat käyttävät aina reissuillaan tätä samaa Bangkokilaista kuskia, tosi rauhallinen tyyppi, eikä liikenteessä turhia hötkyile. Hänen nimensä on joko Choo tai Chuu ja se liittyy jotenkin kenkiin, koska pojat kutsuvat tätä kuskia nimellä Tennari! Matkasimme kaatosateen kera, onneksi perillä se oli jo hiipunut tihkuksi. Tori oli tosiaan iso, asiakkaita vaan ei paljoa ollut. Iltaisin ja viikonloppuisin paikka onkin sitten ihan täynnä väkeä, kuulimme. Ostin sieltä 2 pikku pyyhettä hotellin kylppärin lattialle, koska siellä ei sellaisia ollut, eikä myöskään käsipyyhkeitä, pelkät kylpypyyhkeet vain. Kylppärin lattia oli kumminkin aika liukas suihkun jälkeen, enkä halunnut langeta kivilattialle koipi tai käsi murtuneena! Vettäkin jouduimme ostamaan lisää, oli tosi kuuma ilma. Kujilla piti kävellä varoen ohi huristavia mopoja, siellä ne ajelivat kansan seassa. Sitten lastauduimme taas autoon ja ajoimme Jinnyn kotiin hääpaikalle. Se talo. jonka pihassa ne juhlat olivat, on Jinnyn ihan oma talo. Siellä istahdimme tarjottuun pöytään ja pian alkoikin pöytään tulla ruokaa monen moista thaimaalaiseen tapaan. Myöhemmin alkoi tulla lisää vieraita lapsineen. Koiriakin oli paljon ja mehän syötimme niille kaikki läskit, kananluut jne. Kyllä ne meistä tykkäsivätkin! Parin kolmen tunnin päästä Tennari heitti meidät hotellille pankkiautomaatin kautta ja lähti sitten noutamaan muun porukan. Täällä häät vietetään erilailla, tänään oli syömingit talkoolaisille ja kylän väelle. Vieraat toivat kukin rahaa hääparin pöydälle, jossa kirjuri kirjasi ne tarkkaan ylös, nimi ja summa. Jos joku antaa vaikka 200 bathia ja joskus kutsun tämän päivän hääpari saa lahjan antajan häihin, joudut antamaan tuon summan tuplana eli 400 bathia. Tämä käytäntö ei ole koko maassa, mutta ainakin tässä osaa maata. Varsinaiset häät ovatkin sitten huomenna klo 09.09!
jatkuu myöhemmin, jostain syystä olen saanut tästä tarpeekseni tänään ...
avasin jo tuohduksissani uuden blogin toisaalle, mutta katsotaan nyt ensin, josko tämä uusi näppis ja hiiri auttaisivat asiaa, en millään viitsisi opetella uuden blogin käyttöä tai no jaa, voishan siellä kirjootella käsityöjuttuja, hmmmm
...........
