keskiviikko 1. lokakuuta 2014

LOKAKUU

 


ikkunasta kuvattu naapurin mänty käpyineen, niin ja tämä latvus on oravien suosiossa
2.10.2014 torstai

Ja paperipino sen kuin kasvaa. Viisumeihin tarvitaan todellakin iso vino pino paperia ja niitä olen nyt tämän viikon metsästänyt sieltä täältä. Ehkä ne ensi viikkoon mennessä on läjässä. Sitten pitää täyttää
johtoviidakko, puhelimien laturit näkyy
puuttuvan kuvasta
lomakkeita kolmena kappaleena, kopiot ei käy ja siinä hommassa kyllä tulee käsi kipeäksi, huh, huh! Sen jälkeen maistraattiin todistamaan allekirjoituksia, hakemaan sieltä mulle virkatodistus ja sitten vilkkaasti lähetystöön, jos vaan ennen klo 12 sinne kerkeisi, muuten pitää ottaa uusi stadireissu ja toinen kun viisumit haetaan tai kolmas, toivottavasti ei kolmatta. Tosin sanontahan kuuluu; kolmas kerta toden sanoo! No, saas näkee sitten ensi viikolla. Eilen tsekkasin koko kesävaatevaraston ja lajittelin mukaan otettavia vaatteita, lähinnä puseroita ja olihan siinä pinossa muutakin. Katsotaan pieneneekö kasa, kun sitten oikeasti pakkaan matkalaukkua, niin kävi viime vuonna ja sitten niitä puseroita tulikin aivan liian vähän mukaan. Kameroiden ja puhelimien johdot tsekkasin eilen aamulla ja pari piuhaa pitää vielä kokeilla ihan oikeasti kameran ja tietokoneen välillä, jotta tulee sitten oikea johto mukaan reissuun. Alkaa tulla vähitellen matkakuume talvikotiin, varsinkin kun Facebookissa näkyy viikoittain joku tuttu sinne suunnistavan. Aika moni on jo sinne lennähtänyt ja onpa kiva kuukauden päästä kaikki taas tavata. Tosin meidän jälkeenkin heitä on ihan riittävästi sinne tulossa. Onpa myös kiva nähdä, kuinka paikka on taas muuttunut, se nimittäin muuttuu jatkuvasti. Kävinpä koirien kanssa ulkona, vaan vitsi miten kylmä siellä on. Lämpömittari putoaa kokoajan, äsken oli +12.9 ja nyt enää +12, saapa nähdä kuin kylmäksi muuttuu. 
Ja ihan äsken luin facesta, että Hankaveden Jahdilla on kaikki hirvet plakkarissa eli se siitä sitten! Nyt

Haa, kuka muistaa tämmöiset huivit?
Nämä ovat aikuisten kokoa sarjassa syksyn näpertelyä...
vaan ootellaan peijaisia, jotka ovat 18.10. Peuranlinnassa. Ai niin, toissa iltana ihmettelin meteliä talon päällä, olisiko helikopteri. Ajattelin, että nyt se laskeutuu katolle ja hipsin ulos portaille tsekkaamaan tilannetta. Kopterihan se oli ja se lensi ihan Yrttimaantien, siis meidän kadun päällä ja jatkoi hiljakseen kadun suuntaisesti tuonne Tapanilaan päin. Mitä lie etsinyt, vaan aika mökän sai aikaiseksi. Handen porukka alakerrassa ei kuullut mitään, mutta täällä ylhäällä se kuului todella hyvin. Täällä meillä on nykyisin muutenkin aika meteliä, kun tuossa Himmelitiellä tekevät jotain kaukolämpöä, kaiketi oikea sana tuli, en tiiä. No, kumminkin koko ajan jotain vekottimia tulee ja menee (tie on umpikuja), hiekka-autoja monta päivässä sekä asfalttijyriä jne. Moottorisaha lauloi yhtenä päivänä jossain jo ennen aamu kahdeksaa ja tien toisella puolen kuuluu myös jotain kummaa mekastusta, porailua ja ties mitä. Taitaa näillä kaikilla hommilla olla kiirus saada valmiiksi ennen talven tuloa.


meidän koti syyspuvussa

3.10.2014 perjantai

lehtipeitto terveysaseman pihassa

Nyt kuulkaa on kaikki viisumipaperit hommattu, nyt vaan täyttelemään niitä 3 x lomakkeita käsin. Jospa ensi viikolla kävisi siellä maistraatissa. Laskeskelin tuossa, että kyllä siellä stadissa viisumien takia on kuitenkin käytävä 3 kertaa. Ensin yksi päivä on maistraatti, sitten kotona kaikkien paprujen kopiointi, toinen päivä hakemukset lähetystöön ja sitten kolmas päivä hakemaan valmiit viisumit, huh, huh!
Tuleepa muuten rauhallinen viikonloppu, Veikko ja Julia lähti äitinsä luo ja Hande koirineen mökille ;)


4.10.2014 lauantai

kotiportti

Sateinen päivä! Mitähän liikkuu ihmisen päässä, kun pysähtyy meidän portille opettamaan koiraansa, ettei saa haukkua muille koirille ja käyttää siihen opetukseen meidän koiria. Meidän koirat tietty

Seppo syö omenia ja koirat kuolaa vieressä, omena on
koirien suurta herkkua ja ne saa aina jämät
haukkuivat hurjasti tarhassa ja niiden täytyykin, jos joku vieras koiransa kanssa tunkee portin pieleen puhumaan. Voi hyvää päivää, kuten tuo nuoriso sanoo. Ja tämähän ei ole ensimmäinen kerta, kun tätä tehdään. Jotkut jäävät koirineen portille juttelemaan. Tekevätkö he tätä ilkeyttään vai eikö heillä todellakaan ole tuolla päänupissa mitään ??? Tuohan on meidän koirien kiusaamista, haenko kiusaajille lähestymiskiellon... Minulle ei tulisi mieleenkään jäädä toisten portille koirani kanssa, jos pihassa koirat haukkuvat, päinvastoin liikkuisin vain rivakammin ohi.
Tein ruuaksi thaimaalaista hirvipataa, vaikkakin nyt ei kuulemma saa syödä ison sorkkaeläimen lihaa. Toisaalta mehän emme ole thaikkuja, joten voimme sellaista syödä. Hepekin tuli päivällä autoaan puunaamaan ja hänellekin maistui lihapata. Joku otus oli kiusannut Julian kania tuolla pihalla, varmaankin yöaikaan. Sillä oli silmä vuotanut, liekö vertakin poskessa, illalla sitä ei enää näkynyt, oli itse pessyt töhnän pois. Häkissähän tuo on, mutta hyppää aina verkkoa vasten kun joku sinne menee. Oi, oi, joku paha otus on varmaankin sivaltanut Nöpöä poskeen, kissa, supi tai jopa kettu. Hande jo harkitsee häkin siirtämistä terassille, katsotaan nyt!


Mosan tori, siellä odoteltiin koko kouluajan bussia (sen jälkeen kun se alkoi liikennöidä), joskus nilkkoja myöten liejussa, ei ollut asfalttia, ei ja tuosta puukiskasta sai ostaa karkkia ja ihmeellistä talvijäätelöä sekä pennin nallekarkkeja. Huom. monta vuotta kuljettiin kävellen, fillarilla ja suksilla kun ei ollut bussiliikennettä lainkaan, vuotta en muista milloin bussiliikenne meiltä päin alkoi (täytyypä kysellä, jos joku muistaisi vuoden) ja kun liikennöinti alkoi, silloinkaan ei ajeltu bussilla, kuin kovalla pakkasella eli sen ajan lapset liikkuivat paljon..... yksinkertaisesti 60-luvulla ei rahaa ollut, eikä sitäkään vähää  tuhlattu bussilippuihin, no jotkuthan saivat ilmaiset bussilipukkeet, jos asui tarpeeksi kaukana, me emme saaneet !        
 


6.10.2014 maanantai

syysväritystä

Tänä aamuna orava kurkki ikkunasta ja se hölmö yritti hypätä katolle ikkunan kautta, eihän se mihinkään päässyt, kun ikkuna on liukas. Onneksi se ei pudonnut maahan, vaan jäi "pelastusportaikon" päälle. 
No niin, taas on yksi kaveri lennähtänyt talvikotiin.... Onhan minullakin jo ainakin kilometrin pituinen lista tehtävistä asioista ja hankinnoista vihossa. Ei kun hommiin sitä listaa lyhentämään. Tänään lähtee kansainvälisten ajokorttien hakemukset postiin ja siitä se lähtee. Tällä viikolla pitäisi varmaan laahata luunsa sinne maistraattiin. Veskukin lentää tänään tuolta Posiolta tai oikeastaan kaiketi Rovaniemeltä tänne pääkaupunkiin muutamaksi päiväksi asioille. Juu, Vesku tuli, lainasi autoni ja kurvasi Hepelle. Hepellä Martinlaaksossa on sitä tilaa enemmän kuin meillä ja saavatpahan veljekset rauhassa höpötellä, eivät he nykyisin niin usein tapaa toisiaan, kun on tuo pitkä välimatka.

10.10.2014 perjantai


Siinä tuo viikko taas hurahti. Tiistaina Vesku oli siellä tenteissä ja iltasella Hande Veikon kanssa lähti Hepelle Veskua tapaamaan. Keskiviikkona Vesku  tuli tänne meille, kävimme syömässä Mosassa ja sitten heitin hänet kentälle. Torstaina hyppäsin bussiin ja ajelin Maistraattiin hakemaan niitä nimikirjoituksien vahvistuksia. Kaikenlaista juttua, mistä pitää vielä maksaa 11 euroa per vahvistus! Sitten hain vielä virkatodistuksen itselleni englanninkielisenä, 7 euroa, onneksi sen sai samasta paikasta. Eli nyt vaan lomakkeita raapustamaan, kopioimaan ja nippuun lähetystössä vierailua varten. Mietiskelin, jotta menisinkö jonnekin lounaalle vai jaksanko kotiin asti. Pistäydyin sitten Suomalaisessa kirjakaupassa, Stokkalle en viitsinyt edes harkita menoa, siellä on ne Hullut päivät paraikaa. No, sitten vaihdoin lounaan kirjaan ja läksin kotiin.
ihania malleja


Illalla tuli sähköpostiin Finnairilta viesti; polkupyörät mahtuvat lennolle mukaan, jee, mainio uutinen!!
Vitsit kun on vaikea kirjoittaa, näkö on kadonnut, oikeesti hei! Kävin aikaisin aamulla hammaslekurissa ja he joutuivat paikkaamaan uudelleen sen Thaimaassa keväällä paikatun hampaan, paikka oli pohjasta irti. Olen kyllä huomannut kesän aikana siinä jotain omituista. No, tyhmyyksissäni annoin puuduttaa hampaan korjausta varten, ei olisi pitänyt. Olenhan allerginen terveyskeskuksissa käytettävälle puudutteelle, lidokanille tai oikeastaan siinä oleville lisäaineille. Tähän asti hammaslääkärin puudutteet eivät ole aiheuttaneet mitään, mutta nyt se vaikutti silmiin ja näkemiseen, helkutti sentään. On hampaat ennenkin puudutettu paikkausta varten mutta olisiko nyt niin, että eri lääkärit käyttävät eri aineita, tiiä häntä. Tänä vuonna vaihdoimme hammaslääkäriä ja maanantaina pitäisi vielä yksi hammas paikata uudelleen, mutta en kyllä enää anna puuduttaa. Toivottavasti näkö palautuu pian.... Bussipysäkillä sitten sain neronleimauksen, miksen ole ennen älynnyt! Aina saa pähkäillä noita ussien aikatauluja, joten otin bussikatoksessa olevasta aikataulusta kuvan puhelimella ja nyt ei tarvitse enää pähkäillä.
No niin, näkö palautui ennalleen noin klo 13.30. Enää en anna kyllä puuduttaa. Päivä oli tosi pitkä, kun mitään ei voinut tehdä näkemättä! Illalla kävimme hakemassa Nerolle antibiootti-kuurin apoteekista. Sillä on niskassa semmoinen finni ja se on päässyt tulehtumaan. Se pitäisi ehdottomasti saada paranemaan, koska koirat (Nero ja Jyry) rokotetaan ensi viikolla. Sitten kävimme myös Cittarissa ruokakaupassa ja Lidlissä hakemassa lauantaimakkarapötkön ja metukkaa tanko, vaan metukka oli loppunut!

11.10.2014 lauantai

ne metukat tai salamiahan nuo näkyvät olevan

Seppo läksi heti ysiltä sinne Lidliin hakemaan niitä metukkapötköjä. Nyt niitä oli sinne tullut ja meille tuli iso pino niitä. Ne ovat sellaisia ilmakuivattuja metukoita ja aiomme viedä ne Thaimaahan, onpa siellä sitten leivänpäällistä. Thaimaassa ei ole sellaista leikkelemakkaraa, johon on täällä kotomaassa totuttu. Kämppäkin tuli siivottua kunnolla ja Jyry seisoo tuossa ikkunalla ja hiljaa murisee, mitähän mukamas näkee. Nero onkin pihalla, se ei sisällä viihdy. Seppo opiskelee riistakameroiden toimintaa. Viime keväänä ostimme uudet riistakamerat, kun edellisenä kesänä joku oli ottanut vanhoista kameroista muistikortit pois ja kamerat menivät rikki. Niistä pitää ensin laittaa virta pois ja sitten ottaa se kortti ulos. Sehän on semmoinen juttu, että pihalla oli varmasti käynyt asiattomia kulkijoita ja kamerat huomatessaan ottivat kortit niistä pois. Seudulla oli havaittu joku Liettualainen farmariauto, minäkin näin sen jossain vaiheessa. Uudet kamerat pitääkin sitten

mun lempi leikkukukka
kiinnittää hyvin seinään ja laittaa luukku lukkoon ettei sitä korttia saa sieltä ulos, vaan pitää sitten koko seinä ottaa matkaan ;) Sen luulisi jo kiinnittävän huomioita... Vekotin toimii, mutta emme keksineet, kuinka siihen saa laitettua päivämäärän ja kellonajan, höh! Hande lähti illalla käymään jossakin ja Veikko jäi koirien kanssa kotiin. Koirat tosin kyllästyivät ja alkoivat metelöimään. Niillä on haukkupannat, mutta äkkiä koirat oppii, että panta ei reagoi ulvontaan, fiksuja koiria. Seppo kävi laskemassa ne pari kertaa ulos, mutta se ei paljon auttanut, Handea kaipasivat. Toisen kerran iltasella laskettiin ne ulos ja sitten alkoi kaamea haukunta johon yhtyivät meidän muutkin koirat ja meteli oli sen mukainen. Ovesta tulivat saunaa lämmittämään Eetu ja Pohjoisahon Mikko Hankasalmelta. Mikko on Eetun luona viikonlopun, hän voitti jonkun kalastusreissun tänne eteläiseen suomeen. Handekin tuli sopivasti kotiin poikien kanssa saunomaan. Pojat lähtivät sitten takaisin Malmille.






Himmelitie



Himmelitien päässä vene, olisi kiva, jos
vaan joku hoitaisi kevät -ja talvihuollot

12.10.2014 sunnuntai

Ohoh, tulipa nukuttua pitkään, ihan puoli ysiin. Aamupalan jälkeen tsekkailin kaikenlaista tavaraa ja pikkupuuhaa, kunnes aloin tehdä hirvenpalapaistia thaimaalaisittain. Sen muhiessa uunissa, aloin

näin on marjat :)
täyttää niitä viisumipapereita. Siinä vierähti kummasti tunti, jollei vähän ylikin. Tein ne loppuun asti, vaikka ruokakin valmistui, Seppo ja Hande popsivat kahdestaan. Jäihän sitä onneksi minullekin syötäväksi. Viisumeissa on pikkuisen käsityötä, omani selvisi yhdellä lomakkeella ja pinolla asiakirjoja. Sepon viisumissa sitten riittikin hommaa, ensin kopioita hankituista todistuksista ja sitten 2 eri lomaketta käsin kirjoitukseen kolmena kappaleena, kopiot ei käy. Voi käsiparkaa... No, sainhan ne kuitenkin nippuun ja kansioon. Tosin yksi pikku juttu meinasi unohtua, niihin 2 x 3 kappaleena piti saada vielä Sepon allekirjoitukset. Hyvä, kun muistin, olisi ollut noloa palata "tyhjin käsin" lähetystöstä ja palata toisena päivänä allekirjoitettuine papereineen. Huomenna sitten taas hammaslekuriin ja samalla reissulla piti Malmilta jotain hommata, täytynee raapustaa paperille, että muistan, kunhan ensin muistan mitä se oli! Onhan tässä vielä iltaa muistella...

13.10.2014 maanantai, tihkuinen sellainen

Aamulla taas hammaslekuriin ja yllätys yllätys, tämäkään syksy ei mene ilman leikkausta. Eli tiistai-iltana taas hampilekuriin ja hän leikkaa yhden alahampaan "juurakon" pois. Siihen on tehty juurihoito joskus ja sitten ruuvihammas. Se ruuvihammas on monen montaa kertaa jo irronnut

kummitus ikkunassa
vuosien mittaan ja lääkäri sanoi siinä olevan niin lyhyt juuri, että olisi paree leikata koko höskä pois, jollen kamalasti ole siihen hampaaseen rakastunut. Siinä hampaassa on varmasti ollut jo alunalkaen se lyhyt juuri eli se olisi pitänyt poistaa jo monta kymmentä vuotta sitten. Edellinen hammaslääkäri  laittoi aina vaan paksumman ruuvin ja siitä seurasi, että nyt se juuri on haljennut. Ei kun pois vaan, jäähän noita hampaita vielä reilusti jäljelle. Menihän sitten mun aikatauluni ihan sekaisin ja pitää nyt uudelleen aikatauluttaa päivät. Läksin sitten kotiin tultuani kävelylenkille terveyskeskukseen viemään reseptini uusittavaksi, hiukan olen taas myöhässä näiden kanssa, vaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan. No, kävelylenkki veikin sitten enemmän aikaa, kun heiluin kahden kameran kanssa meno- ja paluumatkan. Tietysti vielä sataa tihuutti ja mietin kuinka saan pidettyä iPhonen kuivana ja ilman kaikkea roskaa mitä taskuissa aina on, kotelo nääs jäi kotiin. Ihminenhän on kekseliäs ja niinpä otin käsineet kädestä, toinen reppuun ja toinen taskuun puhelimen suojaksi. Paluumatkalla kiipesin Lestimäen päälle. Lapsena muistan, että sinne ei koskaan menty, siellä oli tapettu ihmisiä ja mäen päällä oli talo. Nyt siellä oli tyhjä aukio ja mäen päällä kummallinen muistokivi, siis rohkeasti vaan sitä tutkimaan. Selvisihän se lapsuuden pelko, kivessä teksti suomeksi och på svenska - Tämä mäki on ollut mestauspaikkana 1700-luvulla. Siksi siis siellä penskana ei oleiltu, olen sen ihan unohtanut. Laitan alle saalistamiani kuvia.


tässä kulki aikoinaan linja-auto, tie taisi
olla hiukka leveämpi

rajapyykki


tässä se muistokivi mestauspaikalla, tarkkaan kun tihrustaa, näkee siihen hakatun tekstinkin
 


tuolla oli se talo aikoinaan, jonne ei uskallettu mennä



Terveyskeskuksessa oli kuten kuvastakin
näkyy aika hiljaista...

 
Suutarilan terveysasema










kirjasto, koulu, hammaslääkäri jne.





tässä asuivat aikoinaan serkkuni
Olkitiellä
 


meilläpäin on onneksi säilynyt vielä
näitä vanhoja taloja

 
toinen vanha talo Olkitiellä, nykyisin
tien nimi on joku muu....

Joskus kun vielä mulle selviäisi tämä kuvien asettelu. Tuolla päivityspohjalla ne ovat ihan eri

kännypussukoita
paikoissa, kuin täällä itse blogissa. Olkoon sitten niin, taitaa olla vähän jäykkä tämä järjestelmä. Tai sitten ohjelmalla on ihan oma logiikka, jota minä en hallitse. Kun läksin sinne terveyskeskukseen kävelemään, otin kameran matkaan ilman suojapussia, mihinkähän sen olin taas lykännyt. Illalla en sitä löytänyt eli tuumasin, jotta äkkiähän sellaisen virkkaan. No, niitä pussukoita tuli sitten telkkaria kattellessa virkattua taas 5 kappaletta. Tässähän ei ollut näiden pussukoiden tekojuju vaan siinä, että minullahan on niitä askarteluhuoneessa valmiina jo laatikollinen. Laiskuuttani en viitsinyt sinne kävellä ja ottaa uusi tekele laatikosta käyttöön, lähempänä oli langat ja virkkuukoukku, hullu mikä hullu....
Kampista löytyi tämmöinen taideteos
14.10.2014 tiistai

Aamulla kävin labrassa verikokeissa. Minultahan on leikattu kilpirauhanen pois jo kymmenen vuotta sitten ja pitää kerran vuodessa käydä kokeissa, jotta nähdään lääkkeiden hoitavan poistetun kilpirauhasen homman. Seppo vei minut sinne ja odotteli parkkiksella. Silla aikaa hän jutteli Riston kanssa Pattayalle ja kuuli mm että meidän thaikkuauto on "Beauty-salongissa", Risto on Risto juttuineen.

pusero valmistui
Handen kanssa juteltiin tuossa lipokkaiden pois ottamisesta Thaimaassa ja mieleeni tuli viimekertainen mökkireissu. Vein kirppikselle kassillisen tavaraa ja siinä heti oven vieressä on laari, josta saa ottaa ilmaiseksi. Silloinhan oli se lumiloskakeli ja eteismatto ja kirppiksen lattia taisi olla aika märkä. Siinä oven vieressä oli varvastossut ja thaimaalainen marjankerääjä oli sukkasilleen katsomassa niitä ilmaisia vaatteita, taisi olla vähän vilu. Mutta kuinka kylmät ja märät hänen varpaansa mahtoivat olla. Thaimaassa kun ei mennä minnekään sisätiloihin kengät jalassa vaan ne jätetään oven ulkopuolelle.  Tämä ei koske 7/11 ja vastaavia "kioskeja" eikä isoja ostoskeskuksia.
Tänään olen sitten leikkinyt hyvin onnistuneesti kelloseppää. Sain moneen kelloon, askelmittariin ja kuumemittariin vaihdettua patterit. Lempikelloani en saanut auki, johtunee varmaan Thaimaassa olosta, ruostunut tai jotain muuta. En vie enää noita halpiskelloja kellosepälle, kun he aina niitä moittivat ja kerran kokeilin itse tehdä nuo hommat ja hyvin onnistui. Nyt istun täällä kellarin toimistossa ja odottelen ohjelmistopalvelun soittoa, jotta saisimme uuden laskutusohjelman toimimaan. Hande täällä oikeasti istuisi, mutta hän joutui lähtemään keikalle Lohjalle saakka.
Monta tuntia odottelin soittoa, mutta sainpa paljon tehtyä hommia toimistossa. Vähän firman juttuja ja omia juttuja, jotka on odotellut sopivaa aikaa. Pyykitkin sain pestyä ja kuivumaan. Eli käytin odottelun hyödyllisesti. Sitten se soitto vihdoin tuli ja kylläpä sieltä tulikin paljon apuja, kun vaan kaikki taas muistaisi. Täytyy vaan harjoitella ohjelmaa, niin ja Handenkin pitäisi se oppia. Illalla sitten bussilla Malmille hammaslekuriin poistamaan sitä hampaan "juurakkoa". Siihen meni tasan 10 minuuttia, pääsin vaihtolipulla takaisin kotiin. Huomenna sitten on tiedossa vauvanruokapäivä.

15.10.2014 keskiviikko

rautatieaseman portailla
Heti aamusta kamat kassiin ja bussi/juna/ratikalla Bulevardille lähetystöön. Hetken odottelun jälkeen pääsin tiskille, paperit virkailijalle, 260 ekeä perään ja passit viisumeineen ovat valmiina

Kamppi ja jonkunlainen hiljentymiskappeli,
en ole vielä keksinyt missä ovi on 
maanantaina. Olin jo pois lähdössä, kun äkkäsin odotustilassa tutun naaman, Nuutisen Anneli oli siellä myös viisumiasioissa. Hän lennähtää ensi tiistaina thaikkulaan. Hetken ehdimme siinä jutella, kunnes hänen jononumeronsa ilmestyi luukun yläpuolelle. Sitten kävelin sinne tänne keskustassa ja kuvailin välillä Helsinkiäkin. Aina tulee kuvattua matkoilla kaikkea Suomessakin, harvemmin stadissa kotinurkilla. Näytin siis ihan turistilta, tosin en ollut ainoa kuvaaja katuvilinässä. Piipahdin myös Stockmannilla koiraosastolla. Siellä on tosi hyvä koirapanta valikoima ja kova oli pettymys, ei ollut enää minkäänmoista hyvää valikoimaa. Harmillinen juttu! Sitten vaan bussille ja kotia kohti, alkoi jo tulla kylmäkin, sen verran tuulinen ilma. Illalla Vesku soitteli, hänelle oli puhjennut enterovirus perjantaina ja tuntui olevan paha sairaus, kova kuume ja ilkeitä vesikelloja. Nyt sitten ootellaan, saiko hän täällä ollessaan tartutettua sen jollekin meistä...


rautatiesema


kivimiehet












rautatieaseman lamput




laiturit






kansallisteatteri takana keskellä, kävin
siellä aikoinaan balettikoulua












Lasipalatsi Mannerheimintiellä
vanhan linja-autoaseman kellotapuli
edelleen paikoillaan












Narinkkatori Kampissa




vasemmalla Ateneum, keskellä WTC ja oikealla Makkaratalo







Stockmann
vaahteramatto

ruuhkaa Pukinmäessä
 
16.10.2014 torstai

Keräilin kamppeita kasaan, siivosin kanin asumuksen ja laitoin peitteen
parsa huurteessa
suojamaan tuulelta ja mahdolliselta pakkaselta. Kävin toimistossa hiukan opiskelemassa uutta laskutusohjelmaa. Sain vietyä sinne kortistoon asiakkaita, mutta en osannut viedä firman tietoja eli vielä pitää laskuttaa vanhalla systeemillä. Iltapäivällä läksimme kahdella autolla kohti mökkimaisemia. Matkalla söimme taas tutulla ja turvallisella Leivonmäen Tebiksellä, uunimakkaraa, chilikalaa, muusia, salaattia... Ehdimme hyvin ruokakaupan kautta valoisan aikaan mökille. Täällähän on sitten tosi pimeää jo puoli seiskan maissa, ei mitään katuvaloja, toisten talojen valoja, vain pilkkopimeää. Illalla piti saunakin lämmittää uunin lämmityksen jälkeen ja olipa sitten mökissäkin mukavan lämpöistä vaikka ulkona oli -7 astetta pakkasen puolella.

17.10.2014 perjantai

Aikaisin aamulla hyppäsin autoon ja ajelin Pieksämäkeen tapaamaan ex-duunikaveriani Eijaa. He muuttivat parisen viikkoa sitten sinne isäni ja äitini naapuritaloon. Siinä sitten jutusteltiin kaffeen


jäätä
ääressä kunnes äitini soitti ja lähdin ajelemaan Pieksämäen sairaalalle hakemaan äitini ostoksille. Kävimme Mustissa ja Mirrissä, ei ollut sielläkään etsimääni kaulapantaa eikä edes possunkorvia koirille kaluttavaksi. Sieltä sitten City-markettiin hankkimaan jääkaapin täytettä ja muuta tarpeellista, possunkorviakin löytyi. Sieltä Tokmannille hakemaan hehkulamppuja. Sitten takaisin Niilontielle pizzaa syömään ja ennen sitä piti tietysti silitellä Viiviä, joka tapansa mukaan katseli suurilla pyöreillä silmillään ihmettelevän näköisenä. Laitoin uudet lamput jalkalamppuun, sitä lamppua kutsutaan hirviölampuksi. Se on korkea ja viisi eripituista haaraa kaartuu pitkälle huoneeseen, siinä oli tikkaat tarpeen. Puhdistin vielä keittiön kattolampun ja hoidimme iPadillä parit pankkijutut. Sitten piti jo suunnistaa takaisin mökille ennen pimeän laskeutumista.

18.10.2014 lauantai


lumilatvat

Aamu valkeni pakkasessa -8 ja kovassa sumussa. Järjestelin tavaroita , otin viime kerralla pestyt pyykit telineeltä kaappeihin. Sitten lähdin kirkolle asioille, pankkiautomaatilla kävin, sain Tarulta
pari Tupperware-juttua, vein kasseja kirppikselle ja tankkasin Tebiksellä autoon talvidieseliä, kun se jää talveksi tänne mökin autotalliin. Aurinkokin alkoi paistella sumun hälvettyä oikein kauniisti.  Samalla tankkasin kanisteriin bensaa, jotain vekottimia varten ja tietty olen hyvä tankkaamaan, sain osan bensasta valumaan maahan, sillä konstilla saa viiden litran kannuun mahtumaan yli viisi litraa :)  Sitten takaisin mökille pihahommiin. Kaikki kuolleet kukat roskiin, kastelukannut, irtoruukut ja muu irtain kasvihuoneeseen. Sain kaikki kuntoon sopivasti ennen kuin Tuula tuli rokottamaan koiria. Illalla sitten suunnistimme Hankaveden koululle hirvipeijaisiin. Väkeä oli siellä vähänlaisesti, olihan juuri koululaisten syysloma. Paljon tuttuja oli paikalla ja hirvisoppa oli tosi hyvää. Hyvissä ajoin läksimme kotiin saunan lämmitykseen. Muu porukka jäi vielä sinne tansseihin, me emme tuosta tanssista perusta, joten valitsimme saunomisen.



seinätaidetta Peuranlinnan naisten wc:ssä

hienoa...

taidetta


näkymä ikkunalle

kaunista, nuo möykyt eivät ole mitä tahansa möykkyjä,
katsopa tarkkaan


siis hieno yksisarvinen

nainen nojailee lamppuun


Olispa kotonakin tuollainen wc-tila, kertakaikkisen hienoa....


19.10.2014 sunnuntai

kova oli paluuliikenne sumussa ja vastaantulijoita
ei ollut nimeksikään, kuten kuvasta näkyy, tässä ajellaan
noin 40:n nopeutta
Vettä sataa kaatamalla ja isoja pisaroita. Niitä kun osuu päähän, tuntuu että koko päänuppi jäätyy. Pakkailimme sitten tavarat autoihin, tyhjensimme jääkaapin kylmälaatikkoon. Ensimmäisen kerran laitoimme jääkaapin pois päältä talveksi, mitä se turhaan siellä sähköä vie. Ja kaatosateessa sitten lähdimme kohti kaupunkikotia. Kyllä nuo toiset autoilijat ovat puupäitä. Vettä tuli solkenaan, nopeusrajoitus 80 ja ei kun ohi vauhdilla vaan. Ei haitannut vaikkei eteensä nähnyt. Sitten edessä ajoi joku vauhtia 60-89 eli raivostuttaa satasen nopeustiellä. Tosi kova oli liikenne ja vähän ennen Vantaan rajaa motari pysähtyi kokonaan hetkeksi, en tiedä miksi. Täällä sade oli jo loppunut, mutta oli aikamoinen sumu.


ostin keväällä 3 pulloa Solin ja nämä jäivät
juomatta .....

Peuranlinnan taidetta




taulu Peuranlinnassa

kellot lasisyvennyksessä seinässä




Peuranlinna on siis entinen Hankaveden koulu ja nyt siellä asustaa taiteilija Lissu miehensä kanssa. Koko talo on täynnä Lissun tekemää taidetta. Kannattaa avata nuo wc-kuvat ja katsoa tarkkaan mitä niissä näkyy....

22.10.2014 keskiviikko


yllätys yllätys, lisää kamera/kännypussukoita
Alkuviikko menikin tavaroita purkaessa, mökiltä tuli kaikenlaista. Tiistaina kävin kaupungissa hakemassa viisumit. Ihmettelen kovasti, kun ihmiset joka paikassa valittavat Helsingin Thaimaan

lähetystön henkilökunnan töykeyttä. Ensimmäisen kerran siellä käydessäni oikein pelkäsin koko paikkaa, kun olin kuullut siitä ainoastaan negatiivistä juttua. Minä olen kuitenkin aina saanut tosi hyvää palvelua siellä ja eilenkin oli virkailija maailman ystävällisin ja jutteli kaikenlaista kanssani. Minun kyllä täytyy antaa kyseiselle lähetystölle täydet kymmenen pistettä, sanoi muut mitä tahansa. Tämän ja ensi viikonkin kalenterini on täynnä kaikenlaista tekemistä. Se tuppaa olemaan tämmöistä nämä viimeiset pari viikkoa. Äsken pakkasin jo yhden matkalaukun, koska pitää pian tietää montako lisälaukkua pitää Finnairille maksaa, ainakin 2 tulee, ehkä kolmekin, tietenkin niiden polkupyörälaatikoiden lisäksi. Huokaisen sitten, kun olemme kamelikaravaanimme kanssa Paradise Parkissa, huh, huh, oikein hirvittää jo matka siellä päässä. Täällä päässä ei ole ongelmaa, koska viemme tavarat kentälle jo edellisen päivänä ja ne ovat sitten siellä.
 
 
tässä se laatikollinen, josta en viitsinyt pussukkaa hakea
vaan virkkasin niitä lisää kymmenkunta

Julian piti ottaa selfie mun puhelimella
(Julian oma on Handella takavarikossa),
koska hän ei ollut koskaan nähnyt tuon
näköistä seteliä (mun seteli, ei se kovin
kauaa lompsassa viihtynyt) 

27.10.2014 maanantai

Hoh hoijaa tätä mylläkkää! Kaiken maailman papereita, vakuutuksia "kuorma-auton" tilauksia....
Nurkassa paketoitavia joululähetyksiä, postiin vietävää, ympäri ämpäri reissuun pakattava, oi, oi!

tekaisin Julialle huivin, kun tuli vilu
2 matkalaukkua on paria kilo vaille (lue kahvipaketteja) vaille valmiina. Vielä on kyllä tulossa 2-3 laukkua lisää, Pattaya Suomi-seuralle herneitä, kahvia, kirjoja kirjastoon, golf-kisaan palkintoja jne. Pojathan kävi kesällä Thaimaassa, mutta eivät sitten menneetkään Pattayalle eli kaikki nämä tavarat jäi nyt sitten meidän roudattavaksi, plääh! Niin ja tietty lentolaukkuun kameravarastoni, tietsikat, lankoja, lehtiä ja mitä kaikkea tuonne askarteluhuoneeni lattialle onkaan tällättynä. Tuo kuorma-auton tilaus tarkoittaa, että tilasimme Bangkokin lentokentälle meitä hakemaan sopivan auton, onhan tuota tavaraa fillarit mukaan lukien, nehän tätä ongelmanpoikasta vähän tuottavatkin.

31.10.2014 perjantai

Kiirettä pitää kuten huomaatte, blogi on jäänyt vähän paitsioon. Nytkin aamulla olisi muuta tekemistä, mutta täytyy vähän kirjoittaa. Tänä aamuna oli jälleen hiukan pakkasen puolella mittari ja aurinko paistelee. Jaa-a, taisin huijata, aurinkoa ei kyllä enää näykään.




mulle villapaita ettei ensi keväänä
tulisi vilu :)
Kolme matkalaukkua on melkein pakattu, saapi sitten nähdä mitä niihin vielä pakollisten lisäksi saan ujutettua. Pari laukkua tulee täytettyä aika tarkkaan Pattaya Suomiseuralle menevillä tavaroilla eli emme me ihan viittä laukkua itsellemme tarvitse. Lentolaukut sitten kyllä täyttyvät kameroillani, tietsikoilla ja niiden tykötarpeilla lankoja unohtamatta. Lankoja onneksi voi survoa kaikkiin kolosiin ja toimiihan ne myös suojana kolhuilta. Pakkasin yhteen laukkuun ikkunaan laitettavan valaistavan joulutähden sekä pienen joulukynttelikön, ikkunavalorimpsun ja ne on siellä turvassa. Mitäkö sillä tarkoitan - tietty sitä, että Seppo näkee ne vasta Jompparilla eikä voi enää mitään eli ei voi motkottaa, että mitä sä noillakin teet! Nämä sähköllä toimivat vekottimet otan Suomesta sen vuoksi, että en oikein luota noihin thaikkujen sähkövalolaitteisiin, omat on turvallisempia, luulisin. Tässä lähtötohinassahan pitää tietysti vielä kutoakin, kyllä, kyllä! Yksi villapaita tuli valmiiksi, täytyyhän kevääksi olla lämmintä, kun tulemme takaisin ja kylmähän täällä silloin on, huivin ehkä vielä ehdin siihen kaveriksi tehdä, tosin väri on ihan toinen mutta mallineule sama kuin Julian huivissa.
 Jaa-a, nyt pitäisi kyllä mennä kellariin laittamaan pyykkikone päälle, tehdä pari käyntikorttia matkalle mukaan (matkalaukkuihin jne.), korjata pari vaatejuttua, hakea ulkopyykkiteline sisään ja siitä pyykkipojat koriin...... Ei kun hommiin :)
tää on niin hyvä....
Tekemislista onneksi vähenee, no aikakin vähenee paitsi ,että listaan tuntuu tulevan kokoajan jotain lisättävää. Äitee soitteli ja oli innostunut potkurollaattorista. Tori.fistä sellainen sitten löytyikin, nyt vaan selvitellään myyjän kanssa (aikaahan mulla on vaikka kuin ;), kuinka se vekotin saadaan Pieksämäkeen Janakkalasta talveksi, viimeistään sunnuntaina myyjä lupasi olla yhteydessä minuun. Äidillä on sellainen rollaattori, mutta siinä on turhan pienet renkaat ja ne keräävät kaiken lumen talvella ja sitten meno tökkää ja pitää tökkiä sitä lunta renkaista. Turhan vaivalloista. Seppo vei päivällä Matkahuoltoon ison paketin lähetettäväksi Posiolle ja joulupukki sitten vie Akulle ja Artulle sen sisällön aattona. Värjäsin hiukseni punaisella ja siitä tuli aika kiva, juuret punaiset ja latvat mustat.
Palakaamme vielä hetkeksi tämän viikon tapahtumiin. Maanantaina kävimme tekemässä lisämatkavakuutukset, vakuutusyhtiöltähän saa vakuutuksen kolmeksi kuukaudeksi ja otimme siihen päälle vielä 2 kuukautta. Samalla reissulla laitoin automobiilini seisontaan eli pois käytöstä talven ajaksi. Tiistaina tuli serkkuni Paula hakemaan minua ja kurvasimme Kaareen katsomaan sitä ostaria, kun en ole siellä koskaan käynyt. Olipa iso laitos, kun vertaan sitä entiseen Eka-marketiin. Siitä on siis aika kauan aikaa, kun siellä olen viimeksi käynyt. Olipa rattoisa päivä. Sen jälkeen yritin epätoivoisesti saada Finnairin sivuilta ostettua sitä lisämatkatavaraa, ei onnistunut. Ajattelin jo olevani täysin nuija, olenhan ennenkin sitä sieltä netistä ostanut. Keskiviikkona saimme terveyskeskuksessa influenssarokotukset. Sepolle se kuuluu automaattisesti ilmaiseksi ja minä saan siinä siivellä rokotuksen. Kun riskiryhmän läheiset kuuluvat myös riskiryhmään. Sitten yritin taas Finskin sivuille, ei onnistunut. Noudatin sitten Handen edellisen illan neuvoa eli puhelin käteen ja rimpautin sinne. Onneksi soitin, sivuilla on joku vika ja sivut pyörivät vaan ympäri, jonka kyllä huomasin. Sain sitten nettihinnalla ne lisätavarat ja samalla sain maksettua ne polkupyörälaatikotkin. Siis kaikki hyvin! Illemmalla sitten tulivat Hessu ja Maikki kyläilemään ja yllätysvieraskin tuli mukana, heidän nuorin tytär Susanna. Tulipa jotain muutakin pohdittavaa kuin matkavalmistelut, kivaa! Torstaina heti aamusta kampaajalle ettei heti talvimaisemissa tarvitse lähteä kampaajaa etsimään. Olen nääs lukenut Facebookista (thaimaan suomalaiset) että meidän kampaajan tila olisi typötyhjä, harmi jos se on totta. Päivällä sitten otin itseäni niskasta kiinni ja paketoin ne loput joululahjat, taas yksi ruksi listaan... Perjantaina eli tänään pakkailin taas, tein toimistohommia, kävin ruokakaupassa. Juu, menin vetokärryn kanssa kauppaan, tein ostokset listan mukaan, kassalle maksamaan ja aloin pakata ostoksia, mutta mitä ihmettä!

tämä tuubihuivi vielä ja sitten
näprääminen jatkuu talvikodissa,
väri on muuten oikeasti lila, ei sininen
Kärryni oli täynnä tyhjiä pulloja sekä tölkkejä, en siis muistanut jättää niitä palautusautomaattiin. No, jätin sitten kauppakärryn kassatytön taakse ja palautin ne pullot kaupan perälle. Minun perässäni kassalla ollut mies unohti myös pullot kassiinsa, joten meitä olikin sitten 2 toopea siellä pulloja palauttamassa. Sitten tein ruokaa ja riisipurkki (sellainen, jossa riisi kypsennetään mikrossa, hyvä kippo muuten, merkkiä en kuitenkaan mainosta) aikoi pudottautua lattialle, mutta sain sen kopattua syliini, vähän vettä roiskui lattialle. Ruuan jälkeen laitoin sen tukkavärin päähän ja menin aineen vaikutusta odotellessa kellariin pesemään saunan. No, siinä seiniä sutiessani harja osui nurkassa olleeseen telineeseen, se kaatui rämisten niskaani ja pesuaineputeleita lenteli pitkin poikin. Sen telineen runko kun oli ruostunut ihan puhki ja se katkesi, että silleen. Siinähän sitä yhden päivän osaksi pikku sotkuja vaikka ei olekaan perjantai 13. päivä. Niin, eihän se 13. päivä perjantai kyllä mikään epäonnenpäivä olekaan, me nimittäin olemme Sepon kanssa tavanneet toisemme 13. päivä ja se oli kuin olikin perjantai! Tai no, en ole kysynyt Sepon mielipidettä tuosta, mutta oletan hänen olevan samaa mielipuolta :) Meidän uunissapa paistuu Sepon tekemät lihapullat. On tullut ihan perinteeksi Sepon tehdä isänpäiväksi lihapullia vaan viime vuosina niiden tarjoilu on siirtynyt muulle päivälle tietyistä syistä. Mutta ne sitten on hyviä lihapullia, slurps, on jaksettava odotella niitä huomiseen. Saisikohan illemmalla yhden maistikkaaksi....