Piiun piilo: maaliskuuta 2017

oliskohan liian painava kuorma

5.3.2017 sunnuntai

Kiirettä pitää, näinköhän kuun lopussa saa kotomaassa huilata tai sitten ei! Fillareilla on ajeltu ja pyörääni laitettiin ihka uusi mittari. Niitä pitää ensi reissulla tuoda muutama lisää, myös Sepon pyörään. Yksi päivä vietettiin taas rannalla Lean ja Pertsan kanssa ja on siellä Ban Amphurin rannalla ihanan rauhallista ja kirkas vesi! Päivät vierii täällä tosi nopsaan, perässä ei tahdo pysyä! Perjantaina Pattaya Suomi-seuralla pullisteli ihan seinätkin, niin paljon oli porukkaa. Ulkonakin oli reippaasti väkeä, jopa turistipoliisi ohi mennessään kysyi syytä väen paljouteen. No, seurallahan oli taas se jokavuotinen Suomen Bangkokin lähetystön tapahtuma. Pari tuntinen siinä hurahti lähetystön

porukan juttua kuunnellessa ja olihan siellä myös Jouni Hanslankarilta kertomassa näitä iän ikuisia viisumijuttuja! Sieltä Chuleen syömään ja Lea tarjosi kaffeet. Lea ja Pertsahan asuvat Chuleen yläkerrassa. Eilen ajoimme fillareilla Seuralle, jätimme ne sinne parkkiin ja ajoimme lavalla Pattaya Opticaliin. Halusin teettää yksiin ihan uusiin käyttämättömiin kehyksiini uudet linssit vielä ennen koti matkaa. Tarviihan olla varalaseja, varsinkin kun näkö on -7. Sieltä kävelimme Beach Roadia rannan puolta ja istuksimme välillä portaille ihailemassa merta. Sitten jatkoimme matkaa ja sanoin Sepolle, että mennään kadun toiselle puolelle myymälöitä katsomaan, jos löytyisi muuan lippis. Sitähän ei sitten mistään niistä putiikeista löytynyt ja yhdestä putiikista pois lähtiessä katsoin suoraan Tarjaan! Pieni on siis maapallomme, siinähän olivat Tarja ja Tomppa! Tarjan kanssa olin sen 26 vuotta samassa eläkeyhtiössä töissä ja Tarja on siellä vieläkin. Seppo taas tuntee Tompan muuta kautta ja he asuvat ihan meidän naapurikylässä Helsingissä. Siinä sitten aikaa vierähti reilu tunti ja jalat alkoivat jo puutua. Päätimme vielä maanantaina treffata ja lähteä kimpassa Koh Larnin saarelle. Siitä sitten myöhemmin lisää. Tänään läksimme puolen päivän jälkeen taas vaihteeksi fillaroimaan, ensin Tescoon syömään, koska sen "ruokakortilla" on vielä

kuoppa tiellä, kuinkahan tuo näkyy pimeällä

katetta ja sieltä matka jatkui Thepprasitille. Ja pahus, nyt siitä matkamittarista loppui paristo kesken matkan! Oli muuten liikenteessä taas outoja ajelijoita. Ajamme aina fillareilla peräkanaa turvavälinä 1-1.5 metriä ja siitäkin välistä yritti yksi mopotäti kääntyä vasemmalle. Täällä saa ajaessa kyllä olla koko ajan valppaana. Yhtenä päivänä ajoimme pikkutiellä toisen auton takana, meidän takaa tuli mopo, joka aikoi ohittaa meidät vasemmalta (muistakaa, täällä vasemmanpuoleinen liikenne) ja samaan aikaan edessä ajava auto kääntyi vasemmalle. Mopo välttyi juuri ja juuri kolarilta ja kuskina falanki, joka sen jälkeen ajoi loppumatkan tosi hiljakseen, taisi pelästyä ja aihetta siihen olikin! Täällä muuten tuo polkupyöräily vaan huimasti lisääntyy ihan päivä päivältä. Fillareita viilettää joka paikassa ja kun me tänne aikoinaan tulimme ja fillarit hommasimme, olimme kummajaisia! Ja sitten asiaa ympäristöstä; olemme ikäväksemme saaneet todeta tämän Pattayan ja Jomtienin olevan epäsiistejä kaatopaikkoja. Kun ajelee kymmenen kilsaa vaikka etelän suuntaan, on siellä todella siistiä, ei roskia pitkin tienpiennarta ja yleisilme siistiä. Kuinka tämä meidän alue on päästetty tämmöiseksi, ihmiset vaan pudottavat käsistään kaiken

hiekkavarpaat rannalla

roskan maahan ja roskiksia tyhjätään tyhjille tonteille, jotka muuttuvat kaatopaikoiksi. Jonkun tarttis tehdä jotain! Ja kaiken lisäksi tämä hellekausi on täällä alkanut kuukauden etuajassa ja siksipä aiomme ensi vuonna lähteä täältä aiemmin kotiin, jos sitten pääsisi mökille hiihtämään! Yleisesti on täältä lähtenyt jo paljon suomiporukkaa kotiin ja varmaan muidenkin maiden ihmisiä, nimenomaan näitä talvehtivia muuttolintuja. Viikkomatkalaisia on kyllä liikenteessä paljon. Todella hiljaista on joka paikassa! Ja sitten asiaa netistä. Tilasin ennen tänne lähtöä lehden ja sain viiden kuukauden lukuoikeudet kaikkiin sen kustantajan lehtiin. Ajattelin silloin, että jee, kyllä reissussa kelpaa lukea, vaan kuinkas kävikään! Nämä nettikortit eivät sitten siihen kyenneetkään ja nyt viime kuun lopussa ostin tämän talon netin ja se toimii lehtien lukemisessa. Hitsi, kun en älynnyt heti! Kun luen täällä Facebookia, on siellä sivussa aina kaikkia mainoksia ja täällä on tosi kivoja mainoksia. On kenkiä, laukkuja, vaatteita, joita ei kyllä siellä kotomaassa ole lainkaan. En kumminkaan ole viitsinyt niitä alkaa tänne tilailla, vaikka mieli tekisi, ihailen vaan!

Tässä on Meow, hän hoitelee täällä koiria, vie eläinlääkäriin, ruokki jne.

tässä hän ajelee mopollaan koirat kyydissä ja tuo musta koira on aina

tuolla katolla. Mekin olemme vieneet hänelle koiranruokaa ja rahaakin

ja käymme siellä vielä ennen kotiinlähtöämme.

12.3.2017 sunnuntai

Koh Larnin sataman liepeillä

Maanantaina ajoimme auton Beach Roadille puun varjoon parkkiin ja hyppäsimme lavalle kohti Pattayaa. Bali Halin satamassa tapasimme Tarjan ja Tompan. Sitten alkoikin laivan metsästys, halusimme Napaan satamaan Koh Larnille. Thaimaalaiseen tapaan neuvottiin tuonne ja siellä taas tuonne, kunnes joku näytti meille oikean laivan. Ehdimme juuri ja juuri kyytiin, onneksi, sillä

Koh Larn

tavaroiden purkua laivoista

seuraava laiva olisi lähtenyt vasta puolentoista tunnin päästä. Oikein oli kivan näköinen pikku kylä tosi kapeine kujineen. Siellä aikamme tallusteltiin, ihmeteltiin ja opetinpa Tarjaa käyttämään vesiautomaatteja, kun hänen vesi pullonsa tyhjeni ennen aikojaan. Tosin osa vedestä meni hukkaan pullon liian pienen koon vuoksi. Kävimme syömässä pikku kuppilassa ja kävelimme satamaan, jossa oli kovat purkuhommat menossa, laivoista purettiin traktorien peräkärryihin vettä pulloissa ja säiliöissä, ruokaa, vaatetta myyntikojuihin ja jopa mopoja. Saimme selville laivan lähtöajan ja poistuimme satamasta, koska olimme siellä vain tiellä purkuhommien keskellä. Tällä kertaahan osasimme etsiä oikean laivan tänne kylään, rannoillahan olemme jo aiemmin käyneet. Takaisin Bali Halin satamaan päästyämme kävelimme lavatakseille, Jompparille auton luo ja ajelimme kotio Tarja ja Tomppa matkassa mukana. Illemmalla läksimme autoilemaan vielä Night Marketiin syömään ja ostoksille. Sieltä Tarja ja Tomppa hyppäsivät lavalle ja Pattayalle hotellilleen. Olipa kiva tavata heidät täällä, tosin hehän asuvat kotomaassa melkein naapurissa! Näin se vaan käy, tavattiinhan Arja ja Markus samoin täällä. Hekin asustavat Malmilla eli melkein naapurissa ja täällä sitten pitää kyläillä!

opastuskyltit rannoille

Tiistaina kävimme hakemassa Thepprasitilta Arjan ja Markuksen verholaatikon, jonka kotona punnitsimme, 24 kg. Sieltä ajelimme Fordille hakemaan tilatut osat, seuralle syömään ja kotio. Keskiviikkona oli jälleen rantapäivä Lean ja Pertsan kanssa. Päivemmällä sinne tuli monta motskaripoliisia ja ihmettelimme miksi! Puolen tunnin päästä sinne tuli ensin pari poliisiautoa vilkkuen, pari henkilöautoa ja pari linja-autoa. Siis jotain silmäätekeviä, niin mistähän tuokin sana on lähtöisin, tarvitsee joskus se googlata! Tunnin verran he siellä olivat ja lähtivät sitten pois.

kapeat on kujat saarella

Siinä parkkipaikan takana on sellainen isohko rakennus ja sen käyttötarkoitusta olemme ihmetelleet, emme enää! Illemmalla sitten kotiin ja matkalla jouduimme ratsiaan. Poliisi kysyi driving lisenssiä, sen Seppo näytti ja matkamme jatkui. Täällä on joka päivä nykyisin ratsioita, varsinkin Sukhumvitillä. Poliisit tarkastavat kaikki mopot, minibussit ja lava-autot, jos niissä on lavalla matkustajia. Torstaina läksimme Lean ja Pertsan kanssa Makro tukkuun. Ostimme hedelmiä, inkiväärisuikaleita (niitä tuomme myös kotomaahan) kuivattua chilisilppua, koiran ruokaa jne. Illalla ajoimme taas auton parkkiin Lean ja Pertsan kadulle ja hyppäsimme kaikki neljä lavataksiin, suuntana Hotelli Apex Pattayalla. Seura tarjosi talkooporukalle pöperöt siellä. Perjantaina oli automme pihassa taas iloisesti jumitettu. Siihen

tiukkaa tekee mopon ja pikkuisen

lavataksin ohitus mutkassa

paikkaan emme ole autoa koko tänä reissuna jättäneet ja huomasimme ettei siihen enää autoja tunge, paitsi nyt kun me siinä olimme. Seppo soitti torvea, yksi thaikkunainen tuli hetken päästä ulos, mutta hänellä oli mukanaan väärän auton avaimet ja hänen mies tuli sitten siirtämän tiellä olleen auton. Heillä oli siis kaksi autoa ja molemmat jumittivat muita autoja. No, ajoimme sitten auton katsastusasemalle ja yllätykseksemme siellä oli vain yksi auto ennen meitä. Sen jälkeen alkoi autoja sekä mopoja tulla lisää eli olimme siellä juuri kreivin aikaan. Täällä autot ja mopot (lue moottoripyörät, mopoja ei ole) pitää katsastaa joka vuosi. Katsastus meni hyvin ja katsastustarran saamme hakea sieltä ensi viikon torstaina. Sieltä auto pesuun Thepprasitille, kuvasin koiranpennut, syömään Tescoon ja sitten katsomaan olisiko Meow paikalla. Ei ollut tarhalla ketään, paitsi Pork tuli auton viereen, emme

postimopo pikku kuormansa

kanssa

kuitenkaan menneet autosta ulos. Pork on ystävällinen koira, mutta kaikista muista ei aina tiedä. Sitten siihen tupsahti toinenkin auto ja alkoi peruuttaa pois, kun me olimme jo pihassa ja me ajoimme perässä. Toinen auto jäi tien alkupäässä olevalle aukiolle ja mekin päätimme jäädä siihen hetkeksi odottelemaan. Silloin siihen hurauttikin Louisa mopollaan. Saimme annettua hänelle koiran ruuat (Louisalla on myös sellainen sivarimopo häkillä koirien kuljetusta varten), koska hän ei varmasti osannut sanoa milloin Meow saapuu. Lähdimme sitten ajelemaan pois ja matkalla tulikin vastaan Meow koirineen, emme kuitenkaan kääntyneet takaisin, käymme siellä vielä ennen kotiin lähtöämme.

paikallinen kuntopyöräilyä

lukutaidottomille

siisti raksa

Ajoimme HansLankarille hakemaan tilaamamme yhtiöjärjestyksen käännöksen ja kuulimme tänään alkaneen koulujen kaksi kuukautta kestävän kesäloman. Kotipihalta kuului taas illemmalla kova ujellus, pihamyrkytys menossa. Koko piha katosi näkyvistä savun sekaan hetkeksi, mutta hyvä niin, ei öttiäiset kiusaa vähään aikaan! Lauantaina olikin taas kämpän siivouspäivä ja vein pyykit talon pesulaan koneeseen pyörimän. Illemmalla kävimme

kilvan ajoa merellä

pihakuppilassamme syömässä, vaan taisi olla viimeinen kerta, oli ruoka surkeaa. Samaa ruokaa olemme aiemminkin siellä syöneet, mutta tämän päiväinen ruoka oli siis surkeaa. Oli muuten jo kolmas päivä, kun ei käynyt lainkaan uimassa. Loppuajasta aina siihen kyllästyy ja tuo altaiden vesikin on niin lämmintä, että hiki tulee uidessa! Alkusyksystä taas vesi oli kuin olisi jääpalojen sekaan mennyt! Sunnuntaina pakkasimme matkalaukkuja, ihan totta! Isoon kassiin mahtuivat

roska-auton etuikkuna täynnä pehmoleluja - liekö

löytynyt roskista

verhokassi

melkein kaikki Arjan verhot, yksi valoverhopaketti, pitimet ja rautanipsut piti laittaa matkalaukkuun. Lastasimme laukun samalla täyteen tavaraa ja sitten ne piti punnita. Seppo punnitsi ensin itsensä ja sitten laukun kanssa. Minun piti sitten tihrustella lattialla se vaa'an lukemia, vaan enhän niitä nähnyt. Sitten sain neronleimauksen, siis minäkin joskus! Otin siitä mittarista kännykällä kuvan ja niin se punnitus sitten onnistui. Yksi matkalaukku jäi vielä viimeisiä tavaroita varten. Laukkummehan lähtivät jo sinne kotimaahan, mutta saimme Seuralta lainaksi yhden laukun, muuten matkalaukkuja olisi ollut vain yksi käytössä. Sen laukun sisältä löytyi se iso kassi, jota emme edes muistaneet. Iltapäivällä läksimme fillaroimaan tuonne Beach Roadin Kasikornin pankin automaateille rahannostoon. Sieltä ajelimme rantaa pitkin kierrellen kotiin.

pihapalmumme iltavalossa

16.3.2017 torstai

Onnittelut Paulalle

Pork vahtii ruokakippoa

Maanantaina fillaroimme ympäriinsä ja lopuksi oli tarkoitus ostaa leipää Bakerista, vaan se mokoma olikin suljettu. Hetken piti miettiä, että mitäs nyt? Huomenna rannalle, eikä eväsleipiä. Sevenistähän saa paahtoleipää, mutta ei sitä mössöä viitsi evääksi ottaa. Sitten sain taas neronleimauksen,

kiinalaisten lahjoittama

koirankoppi

Sevenistä toasteja, ne aamulla toast koneeseen ja sitten rannalle mukaan. Ajoimme siis tien toiselle puolelle Seveniin. Siihen sitten tupsahti oikea kilpapyöräilijä höpöttelemään, kaikkea en kunnolla kuullut, kun hän puhui Sepolle. Sitten hän kovasti ihasteli pyörääni ja miksiköhän? Tavallinen "turistipyörä", mutta jotain ihmeellistä siinä sitten kumminkin oli, jäi vaan epäselväksi mitä! Tiistai siis vietettiin sitten taas rannalla ja olipa mukavaa. Tuli vaan ikävä Neroa, koska rannalla oli perhe sakemannin kanssa! Eilen läksimme ajelemaan Lean ja Pertsan luo. Minä ja Lea tallustimme lavalle Beach Roadille suuntana Pattaya Optical ja minun silmälasit, Seppo ja Pertsa taas ajeli katsastuskonttorille hakemaan Blue Bookia (sininen kirja/rekisterikirja). Treffit teimme sitten Big C:hen (ex-Carrefuriin). Siellä joimme kaffeet ja shoppailimme taas tarpeellista tavaraa! Sieltä Chuleen syömään, maiskis, että siellä osaakin olla hyvää sapuskaa! Illalla kotona vein koneellisen pyykkiä talon koneeseen, hain vesiautomatista satsin vettä, kävin uimassa ja illemmalla lykkäsin vielä väriä hiuksiin. Huh huh, tulikohan liikaa hommaa yhdelle päivälle! Ai niin, Atski soitteli illalla ja he ovatkin muuttaneet 500 kilsan päähän ja ostaneet sieltä

koiranruokaa lavalta

omakotitalon! Pattayan talo jäi myyntiin. Sinne he ovat jo muuttaneet, varmaan siksi, kun Vimon (Atskin thaivaimo) on sieltä kotoisin. Täytynee käydä siellä ensi kautena retkellä moikkaamassa! Tänä aamuna heti onnittelut serkkulikalle Facebookilla ja lähdimme Tescoon hakemaan koiranruokaa. Samalla Seppo tsekkasi auton rengaspaineet siinä kaupan pihalla. Ajoimme Meowin luo ja hän olikin paikalla. Huomasimme heti, että hänellä oli uusi sivuvaunullinen mopo ja sen olivat jotkut kiinalaiset ostaneet hänelle, hyvä juttu. Meow olikin innoissaan tulostamme ja alkoi heti esitellä remontoituja tiloja. Siellä oli valettu uusi lattia betonista, vedetty verkkoaitaa, tehty uusi katto tarhan päälle, asennettu 2 uutta hyvää porttia, laitettu koirien kopit siistiin riviin ja siellä oli tosi vilpoista tarhan sisällä, hyvä koirille. Jotkut koirat yrittivät rähjätä keskenään, mutta kyllä heti huomasi kuka on lauman johtaja, Meow hiukka korotti ääntään ja rähinä loppui kuin seinään. Annoimme autosta 30 kg koiranruokaa ja lykkäsin Meowille rahatukun käteen, jotta remontti saisi jatkua. Olipa kiva käydä siellä, nähdä hyvinvoivat koira ja varsinkin tosi iloinen Meow. Ajelimme sieltä sitten kotio hyvillä mielin.

uusi mopo

vanha mopo

toinen uusista porteista, hyvä Kirsi

sievä koiruus

kopit siistissä rivissä

21.3.2016 tiistai

muutama pullo menossa jonnekin, tämäkin pulloauto

on vuosien saatossa kooltaan tuplaantunut

Juu, ei sitten olla tehtykään paljon mitään ja ulkona on tosi kuumaa! On taas tämä vika viikko tylsistävä, ei oikeasti viittisi tehdä mitään. On vähän fillaroitu ja käyty ostamassa viimeisiä tuliaisia ja kohta pitää alkaa pakkaamaan tuo viimeinen laukku. Tosin joudumme vähän purkamaan jo pakattua laukkua ja jättämään osan tavaroita tänne toisella kertaa kotiin vietäväksi. Viemme siis vain

aurinko laskee pilvien taa

pakolliset tavarat vaikka tänne on siunaantunut turhaa rompetta, mutta en kyllä poiskaan heitä, vien kotio sitten joskus. On tullut tässä mieleen, että olisi kiva viettää talvi mökilläkin, mutta ensi talvi pitää vielä tulla tänne, koska on tuo vuoden viisumi, muuten menee hukkaan "hyvä viisumi", kun vuoden viisumi on käytännössä voimassa 2 vuotta! Seuraavana talvena voisimme olla mökillä ja tehdä ehkä kuukauden tripin tänne talvikotiin, saas näkee! Pääsisi ehkä jopa hiihtämäänkin! Nuo meidän nettikortitkin tuli hommattua vähän tylsästi ja enempää miettimättä. Yksi kortti lakkaa toimimasta kahden päivän päästä, toinen 26. päivä, ainoastaan kännykän kortti toimii kuun loppuun. Eihän siinä ole muuta ongelmaa, mutta pitäisi saada tehtyä 28. päivä lähtöselvitys, mutta kännykästä ei voi tulostaa sitä lättyrää! Talon netti toimii 27. päivä saakka, niin lukee näytössä, kun sen avaa mutta mutta! Toissapäivänä oli tuo talon netti poikki koko päivän ja kävin toimistossa ostamaan uutta, kun luulin sen loppuneen ennen aikojaan.

korjaamo, jossa korjataan ihan mitä vain

Siellä sanottiin netin alkavan toimia tunnin sisään, jotain buukkausta oli tehty. No, niin se alkoikin ja myöhemmin huomasin siihen ilmestyneen uuden loppumispäivän, 19.4. eli nyt jännätään onko näin, sehän meille sopisi! Siinähän sitä taas olikin, on tässä vielä tiedossa pyöräilyä, shoppailua, rantakeikkaa ja yhdet läksiäiset. Kuten huomaatte, olen ihan läsähtänyt.... Oli viime pyhänä Seuran vuosikokous ja sieltä mentiin Lean ja Pertsan kanssa iltatorille syömään ja Lean kanssa vähän shoppailtiin. Seuraava yö oli jotenkin tukala ja eilen huomasimme jäähdytinlaitteen olevan mykkä, ilmankos oli hikinen yö! Seppo sitten laitteita tutkaili ja lopulta piti kysyä neuvoa Handelta Suomesta. Hän sitten sanoi, että nuo ilmastointilaitteet Suomessa jäädyttää ulkoyksikön kylmällä ja täällä kuumassa jäätyy sisäyksikkö, uskokaa vaan! Muistin, kun olimme tuossa naapurissa Park Lanessa vuokralla tätä kämppää ootellessa, siellä ihan oikeasti sisäyksikkö jäätyi ja alkaessaan sulaa, vesi valui lattialle matkalaukkujemme päälle. Elikä näin kuumalla pitää välillä sulkea nuo laitteet ja vastaisuudessa pidämmekin niitä kiinni vuorotellen, nythän ne ovat soitelleet yötä päivää! Ainakin viime yön tuo makkarin laite toimi hyvin ja päivällä se olikin suljettuna. Nytpä pitää vähän pakkailla rantakamoja huomisaamuksi, heipat teille!

öttiäiskauppias

friteerattuja öttiäisiä, söisitkö?

Oh hoijaa, meinasi jäädä päivitys tekemättä! Tämä talon netti toimii tosi hyvin, mutta jos sitä on hetken käyttämättä, se putoaa pois! Ihan hyvä juttu sinänsä, mutta kun kirjoitan blogia, tarvitsen netin kun sen avaan! Kirjoittaessa ei nettiä tarvita ja kun päivitän, on se netti tietty pudonnut pois päältä! Ihan hyvähän se on, ettei netti ole kaikilla koko päivää päällä, vaikka ei sitä käyttäisi, hyvä idea kyllä!

28.3.2017 tiistai

öttiäinen rannalla

Taas tuo aika juoksee huimaa vauhtia, hyvä kun perässä pysyy! Kaikkea lähtöhommiin liittyvää on touhuiltu ja oltiinpa taas yksi päivä rannalla Lean ja Pertsan kanssa. Se oli se viimeinen rantapäivä tällä kaudella, vaan kylläpä on taas kiva palata sinne kotimaahan! Fillarit vietiin Lean ja Pertsan kodin eteisaulaan talvehtimaan ajoissa, koskapa he lähtevät muutaman päivän ennen meitä Tampereelle. Parina päivänä on käyty Tescossa syömässä, kun ruokakorteissa oli vielä käyttämätöntä rahaa. Jostain lompakkonsa syövereistä Seppo löysi vielä Big C:n ruokakortinkin, joten sielläkin piti käydä. Matkalaukkuja on pakkailtu, tavaroita tsekkailtu, pyykkiä pesty, pesulaankin viety isompia peittoja jne. Sunnuntaina vaihtoi Suomi kesäaikaan ja täällä alkoi parin päivän ukkoset ja sateet. Eilen siivottiin huushollia, siirrettiin tavarat pois seinien vierestä, sänky keskelle huonetta, ai

Big C ja siellä kesämuodin

näytöksen kenraaliharkat

miksikö? No, J-P tuli ruiskuttamaan öttiäiskarkotetta koko huushollin läpi ja sen jälkeen saimme taas kämpän normi näköiseksi. Tänään lähdimme viemään auton pesuun ja hieno tulikin. Sitten vielä käymään Tescossa, kun Seppo löysi taas yhden ruokakortin! Nyt otettiin vaan rahat siitä ulos ja kävimme Seuralla syömässä, olipas hyvää possunpihviä, kannatti käydä! Kävimme kotimatkalla ostamassa kilon tuoreita chilejä Joylle ja hain pyykit pesulasta. Seppo pihassa viimeisteli auton sisätiloja ja minä loikoilin altaalla auringossa vajaan tunnin. Kävin myös takapihalla uimassa ja olipa tällä kertaa ihanan vilpoista vettä, kun pari päivää satoi, eikä aurinko paahtanut suoraan veteen. Sitten taas kerran punnitsimme laukkuja ja punnitsimme! Nyt on yksi laukku vähän vajaa, sinne pitää vielä mahtua kilo chilejä sekä vajaa 4 kiloa liemessä olevia inkiväärin viipaleita ja ehkä jotain viime tingan juttuja! Huomennahan lähdemme sinne lentokenttähotelliin ja torstaina on lento Suomeen. Elikä luultavammin kirjoittelen jatkoa vasta loppuviikosta, malttakaa vaan siihen saakka, solong vaan!
Laitan vähän kuvia tähän, kun netti vielä toimii....

pihakissojemme keskusteluhetki, äänekäs sellainen

kovasti on altaallakin hiljaista

ilmastointikoneiden huoltoa

monesti on tankattu auto samalla asemalla ja

vasta nyt huomasin nämä kivat elukat siellä

tämmöisiä pitää tehdä mökin pihalle,
ehdottamasti

Lea ja Pertsa

tuimat on ilmeet

Vielä vähän palattava tänne! Tuo talon netti toimii edelleen ja sain kuin sainkin tehtyä lähtöselvityksen omalla koneella, sekä tulostettua ne, jee! Hyvä, kun silloin reilu viikko sitten joutuivat buuttaamaan koko nettiyhteyden ja silloin sinne tupsahti kuukausi käyttöaikaa. Meillä olisi jäänyt kaksi päivää vajaaksi :) Ja nyt hyvää yötä kaikille!

auton pesussa, sen kimpussa hääri

4-5 tyyppiä ja puhdasta tulee

viimeinen iltauinti tällä kaudella

31.3.2017 perjantai

Sori, sori tai thaimaalaisittain soli, soli! Jotenkin tämä kirjoitus on taas jäänyt jumiin, mutta yritän nyt korjata tilanteen (joo, joo, sanon vaan). Joo, keskiviikkona kämppä kuntoon, kamat kasaan ja puolilta päivin hypättiin taksiin suuntana Bangkok. Vähän kastuimme laukkuja roudatessa ulos taksiin, alkoi nääs sataa ja ukkostaa! Matkallakin oli tosi tummia pilviä ja välillä heitti vettä. Bangkokiin

tämmöinen piti vielä viime
hetkillä väsätä

päästessämme oli siellä juuri satanut kunnolla, koska kadut lainehtivat vettä ja veneellä olisi päässyt sutjakammin eteenpäin. Hotellilla laukut huoneeseen ja läksimme etsimään ruokaa. Tosin piti heti käydä muuttamassa huomisen taksi, kun en taas muistanut kellon aikoja enkuksi oikein, ne kun sanotaan nurinpäin! Piti sanoa puoli 7 am, eikä puoli 8, hupsis, onneksi se jäi kolkuttamaan takaraivoon ja sain asian korjattua! Mutta no hätä, kaikki kunnossa! No, hotellin ravintola olikin suljettuna kello viiteen saakka ja nyt kello oli jo kolme eli jotain mahan täytettä piti saada. Kävelimme sitten kaduilla, ei missään avoinna olevaa kuppilaa. Siis kadun yli ja Seveniin. Olipa muuten kiva mennä vilkkaan kadun yli, kun painoit liikennevalon nappia, valo vaihtui ja oikeasti autot pysähtyivät odottamaan ylitystä, joka tosin piti tehdä reippaasti, ettei aika kulu loppuun. Pattaya/Jomtien akselillahan sitä ei tapahdu, vaan kadun ylitys on extremeä! Sevenistä ostimme hampurilaiset, nessupaketin ja sitten ihmettelimme minne syömään! No, siinä Sevenin edessä olikin bussipysäkki ja siihen penkeille sitten istahdimme syömään paikallisten ihmeteltäväksi! Hain vielä jäätelötkin jälkiruuaksi, aikaa kun meillä oli ihan riittämiin.

Sevenin edessä piknikillä

Täällä muuten pysähtyi lavataksit pysäkeillä ja sitähän tuolla Pattayallakin on yritetty ajaa, saa nähdä onnistuuko koskaan! Sitten hipsimme takaisin hotellille ja siellä kuvasin pihan otuksia, laitan kuvia loppuun niistä. Kävin tietysti uimassa parvekkeemme alla olevassa pikku altaassa ja kylä se virkistikin. Olipa tekemistä, kun Seppo kumminkin otti huoneessa torkut! Uikkarit sainkin sitten heittää roskikseen, kun olivat jo niin surkeat kovat koppurat. Täällä menee uikkareita aika paljon, kuuma ilma, merivesi, kloorivesi jne. Illalla menimme sitten hotellin ylätasanteelle ravintolaan syömään ja ihailemaan maisemia. Ruoka oli hyvää, tosin huiman kallista verrattuna Jomppariin. Panang curry lisukkeineen sodalla ja jädellä maksoi 1000 bathia, kun Jompparilla sama alle 400. Kuvailin tietty lentokoneita ja maisemia. Myöhemmin tuli sinne myös laulajanainen lauleskelemaan ja olipa muuten tosi hyvä laulamaan. Miksiköhän me olimme ainoat, jotka hänelle taputtivat? Siellä ylhäällä olikin sitten paljon öttiäisiä ja tunnetustihan ne tykkäävät minusta. Onneksi huoneessa oli veskaan heittämäni tuubi hydrokortisonia ja löytyipä allergiapillerikin, sen verran monta ja tosi isoa kutiavaa paukamaa löytyi joka puolelta. Sitten bunkkaan! Aamulla aamiaiselle ja suunta sinne taksille pihalle ja hetken päästä olimmekin jo kentällä. Tosin parkkeerasimme aluksi väärään jonoon, onneksi virkailija ohjasi meidät lopulta

pikkuisen vettä kadulla

oikeaan lähtöselvityksen etukäteen tehneitten jonoon. Sieltä turvatarkastukseen, sitä muuten inhoan, siinä on aina jotenkin kiire hösäkkä. Nyt piti jokaisen ottaa kengätkin jalasta, ennen ei ole tarvinnut paitsi, jos tulee hälytystä laitteen ohi kävellessä. Sitten tavarat taas laukkuun, kengät jalkaan ja hemmetti, missä mun lentolippu? Passi laatikossa ja sen välissä lentolippu, vaan ei ole lippua! Sitä sitten pähkäiltiin ja onneksi yksi virkailija löysi sen turvatarkastuksen luota, huh huh! Juuri tätä kiireistä säheltämistä, jota inhoan! Ei siinä sitten paljoa aikaa jäänyt shoppailuun (tosin ei ollut tarkoituskaan mitään sieltä ostella), kun piti jo joutua lähtöportille. Siinä sitten istuskeltiin se 10 tuntia, oikeastaan aika meni kumminkin joutuisasti, vaikka kumpikaan meistä ei edes avannut sitä töllötintä. Lueskelimme Hesari, Iltistä, otimme torkut ja minullahan on tabletissa kirjoja, yhden Outi Pakkasen romaanin kerkesin hyvin lukea! Kentällä olikin sitten Hande vastassa ja pääsimme kivasti kotio! Perjantai meni tavaroiden purkamisessa ja Julia leipoi koko päivän muffineja, joita sitten iltasella saivat Hepe ja Jinnykin maistella! Siinähän sitä reissua kerrakseen ja nyt niitä kuvia!