TAMMIKUU 2019

5.1.2019 sunnuntai

Vuoden ensimmäisenä päivänä satoi lunta ja sitten vaan pihalle lumitöihin, Onneksi Veijo kävi auraamassa traktorilla pihan ja pääsin ottamaan lumet pois kasvihuoneen katolta. Handekin kävi

kelkalla pihassa. Päivän mittaan tuuli yltyi ja laittelin kynttilöitä valmiiksi sähkökatkosten vuoksi. Illalla paloi koko ajan muutama kynttilä uunin päällä ja valot olivatkin aika ajoin hetken poissa. Koko yön satoikin lunta ja oli kova tuuli. Lunta olikin sitten tuiskunnut taas pihan täyteen ja mökistä ei päässytkään ulos ihan noin vain, lunta oli paikoittain reiteen saakka. Nerokin joutui melkein uimaan lumessa! Onneksi Veijo kävi taas auraushommissa. Hande lähti Lappiin ja toi Rontin Neron kaveriksi. Vähän arvelutti, kuinka ne tulevat toimeen. Pari tuntia Rontti hyöri ja pyöri, kitisi ja tuijotteli ikkunasta odotellen Handea kunnes rauhoittui. Hyvin koirat tulivat toimeen, nukkuivat yön sohvalla. Aamulla lastasin auton kotimatkaa varten. Ja hitsi, laitoin Rontin häkkiin auton takaosaan ja sivuovi ei sitten auennutkaan Nerolle. Oli pakko ottaa Nero ohjaamoon, se ei kyllä tykännyt siitä ollenkaan, enkä minäkään. Ajoin kylälle huoltoasemalle, ovi ei auennut vieläkään. Jouduin vähän purkamaan tavaraa autosta, Nero takakonttiin ja tavarat takaisin. Matka jatkui ja tiet olivat kyllä aika surkeassa kunnossa, vasta motarilla sai ajella reippaammin. Kotiin päästyäni olin ihan poikki, kädet särkivät, niska oli kipeä ja pääkin alkoi särkeä, sitä se tarkkaavainen ajo huonolla kelillä teettää. Kotiin pääsimme kuitenkin hyvin! Taas kassien purkua ja uudelleen pakkausta viikon päästä tapahtuvaan lämpöiseen lähtöäni varten! Kaikki mukaan lähtevät tavarat ovatkin lastattuna Sepon sängyn päälle, siitä ne on hyvä pakata aikanaan matkalaukkuun.

kuu ja oikealla oleva kirkas tähti on Venus

11.1.2019 perjantai

talvi

Näin se aika taas hurahti ja kohta lähden taas reissuun! Tein siis firman vuodenvaihteen hommia, kahlasin kirjanpidon tilitoimistoon, siis lumessa kahlasin! Paluumatkalla mietin poikkeavani kauppaan, vaan totesin etten tarvitse sieltä mitään. No, kotona huomasin leivän olevan aika vähissä. Siis jauhoja, mausteita ja muuta tarpeellista kulhoon ja taikina muhimaan. Koko yön sitten pyryttikin sitä lunta, mutta minun oli pikku pakko käydä Siltamäessä postissa ja apteekissa. Tietysti paistoin ensin sen leivän!  Normaalisti menen sinne kävellen tai fillarilla, mutta nyt menin suosiolla bussilla. Tuli sen verran lunta, eikä lumen alla näkynyt jäätä, vaikka sitä siellä olikin. En siis halunnut kaatua näin lähellä talvikotiin lähtöä! Hande kysyi yhtenä päivänä, että vieläkö ajan tuolla pakulla, johon tiukka vastaus, en todellakaan! Kyllä tuo mökkireissu riitti tällä kertaa tässä säässä! Auto joutaa seisontaan maaliskuun loppuun saakka, saa sitten Seppo ottaa sen taas käyttöönsä ja minä mökiltä oman pikku punaisen paholaiseni! Täällä kaupungissa pärjään hyvin kävellen, fillarilla ja bussilla.  Mökillä taas on pakko olla auto ja skootterikin, hih!
Eilen lastasin matkalaukun ja painoa sain sille noin 22 kg. Ensin lykkäsin koko laukun vaa'an päälle ja painoa oli 21 kg. Sitten hoksasin, että yksi laukun pyörä olikin hiukka maassa, muut pyörivät vapaasti. Hain sitten keittiöstä leikkuulaudan vaa'an alle ja nyt pyörät pyörivät osumatta lattiaan. Painoa tulikin heti kilo lisää, laukku siis täynnä. Lentolaukku ja käsveska vielä viimeisenä pakattava! Tänään menin Malmille kampaajalle ja siellähän taas Taisto oli ovella vastassa. Taisto on ihana musta koiruus, sitä pitää aina rapsutella ja jutella sille. Tällä kertaa muistin ottaa sille koiran namin mukaan. Ja nyt tukka hyvin, kaikki hyvin! Olen kyllä ollut aika

laukku pakattu

laiskiainen, en ole jaksanut laittaa väriä hiuksiin, punaista pitäisi kyllä olla. Aurinko muuten alkoi

Rontti kävi Neron luona 

kyläilemässä

mukavasti paistella ja mittarissa oli pari astetta lämmintä. Kotona taas firman hommia ja omiakin juttuja, kokeilin josko lähtöselvityksen jo voisi tehdä ja onnistuihan se! Huomenna onkin sitten loppuhuipennus täällä kotosalla, kaikki kuntoon lopputalveksi. Yksi asia taas kyllä kovasti raivostuttaa. Perunkirjapapereita ja muita siihen liittyviä juttuja pitäisi viedä pankkiin, mutta eihän pankkeja ole enää missään. Ei Pieksämäessä (äitihän asuu siellä), ei Hankasalmella, eikä edes täällä Malmilla! Kysehän on siis Nordeasta, hitsi! Paperit jäi siis taas laukkuuni. Kotona sitten soitin Nordeaan ja kumma kyllä, pääsin sinne jonottamatta. Sieltä tuli neuvoja, paperit vois skannata ja lähettää netissä tai sitten postitse. No, minähän sitten taapersin paperipinon kanssa kellarin toimistoon ja arvatkaa, onnistuiko se skannaus? No ei tietenkään! Kopiokone vaan hurisemaan ja paperit postitse matkaan! Tulee kyllä väkisin mieleen pankin vaihto ja soittaessani äidille, oli hänellä sama asia pyörinyt mielessä. Pitää vaan saada nämä äidin pankkiasiat reilaan ja sitten voi tsekata pankin vaihdon! Taidan tehdä saman jutun itsekin keväällä! Nytpä tulee taas paussi, jatkan talvikodissa, kivaa aurinkoista viikonloppua kaikille!

16.1.2019 keskiviikko

Terve taas, talvikodissa ollaan! Viime lauantai menikin pataleivän paistelussa Handelle, siivouksessa, laukkujen pakkauksessa ja punnituksessa: Illalla ysin jälkeen lähti Joy viemään minua kentälle. Kone lähtikin sitten ihan ajallaan klo 00.40 eli sunnuntain puolella ja oli aivan täynnä. Kuului englantia, suomea, thaita, ranskaa, venäjää, ruotsia jne. eli kansalaisuuksia oli monen moista. Vieressäni istui thai-rouva Chonburiin lomalle menossa, oli ollut jo 14 vuotta lähihoitajana Riihimäen sairaalassa.

  Oli kiva jutella suomeksi hänen kanssaan. Sitten passintarkastukseen, koska kone tulikin nyt eri puolelle kenttää kuin aiemmin, olin hetkessä oikeassa paikassa, tosin "väärästä" suunnasta. Kun johonkin tottuu, niin tottuu! Jonossa olikin kauhiasti aasialaisia ja luulin ensin olevani ihan vika paikassa, mutta oli siellä sitten valkoisia ihmisiäkin eli jonoon vaan kiemurtelemaan ja jonot olivat tosi pitkät. Kun vihdoin pääsimme lähelle varsinaista passintarkastusjonona, huomasin yhden lyhyen jonon ja ryykäsin sinne. Edessä oli vain kolme ihmistä ja pian pääsinkin tarkastukseen. Lykkäsin passini virkailijalle, hän tutki sitä, lätki leimoja ja antoi passin takaisin. Olen jo oppinut heti tarkistamaan passin leimat ja siinä oli tuloleima ja lähtöleima, jolloin viimeistään pitää poistua maasta. Se kyllä oli pielessä, tulin tänään ja poistua pitäisi eilen! Palasin siis vikkelästi virkailijan luo kysyen milloin minun pitää poistua maasta. Hän siinä tutkaili passiani ja jono seisoi! Lopulta hän hoksasi laittaneensa väärän vuosiluvun, se korjattiin vuodeksi 2020 ja kiitellen läksin etsiskelemään matkalaukkuani. Yksi suomipariskunta kertoi heti linjan numeron ja aikani odoteltuani laukkuni näkyi hihnalla. Sieltä läksin etsimään taksia, otin sen AON:ilta, kallis, mutta hyvät autot ja hyvät kuskit. Autossa torkuskelin ja heräsin aina, kun kuski ajoi yli 90:ntä, koska nämä taksit alkavat piipata aina, kun nopeus menee yli tuon 90:n. Kuskia piti taas neuvoa, jotta löysi talollemme, mutta siihen olen jo tottunut, eivät Bangkokin taksit tunne Jompparia. Oli hänellä navigaattori puhelimessa, hän lausui siihen talon nimen, mutta ei löytynyt. Olisko syy siinä, kun thaikut jättävät sen ärrän pois eli Paladise Paak, oikea nimihän on Paradise Park, en maininnut siitä hänelle mitään! Perillä sitten heti suihkuun, syömään ja laukkujen purkua. Seuraavana aamuna, maanantaina Tescoon ostamaan nettiaikaa puhelimeen, Seuralle syömään ja sieltä jälkiruokakaffeelle Lean ja Pertsan luo. Illalla kopioin Immaria (Immigration, en jaksa kirjoittaa kokonaan) varten ilmoittautumista varten paperit ja täytin ne valmiiksi huomista varten.

jonkun sortin orkidea

Keskiviikkoaamuna läksimme fillareilla sinne Immariin, vaan virkailija käski tulla uudelleen huomisaamuna. No, minkäs teet, homma uusiksi! Fillaroitiin sitten 18 kilsaa, käytiin Odeliksessa kaffeella ja ostimme sieltä patongin. Odelis on se uusi ranskalaisen pitämä kahvilaleipomo siinä homokompleksissa, olen ehkä joskus maininnut sen. Sielläkin Sepon aiemmin käydessä olivat kyselleet, missä mama! Samoin olivat talon siivoojatkin kyselleet ja pihamiehet! No, kotimatkalla ajoimme pitkin Beach Roadia, pysähdyimme liikennevaloihin, vaihtui meille vihreä ja kääntyvillä oli punaista. Lähdimme ajamaan kuten autotkin, sitten risteyksen kohdalla vieressä oleva auto jostain syystä pysähtyi, valot edelleen vihreinä, huusin Sepolle VARO! Olipa kolari lähellä! Vastakkaisesta suunnasta 2 moottoripyörää (falankeja) kääntyivätkin meidän eteen ja melkein törmäsivät Seppoon, heille oli edelleen valo punaisena! Noh, kaikkea sattuu, kun liikkuu, onneksi mitään pelästystä pahempaa ei sattunut! Se halvatun kamera pitäisi asentaa fillariin, toin sen nyt mukanani! No, illalla känny aamuksi herättämään ja keskiviikkona läksimme autolla sinne Immariin. Olin siellä noin klo 8.30 ja sain numeron 53. Huoneeseen tuli yksi virkailija (normisti heitä on 3-4), meni puoli tuntia ja numero 6 oli menossa. Läksin sieltä pois ja ajattelin hemmettiin koko ilmoitus! Ostin samalla kadulla olevasta postista laatikon, kävimme Odeliksessa ostamassa ruisleivän, ajoimme Tescoon, siinä meni noin 1.5 tuntia. Paluumatkalla Seppo ehdotti, että kävisin katsomassa mikä numero on menossa. Hyppäsin kyydistä Immin portilla, kävelin sisään ja oven päällä hehkui numero 51! Lampsin siis huoneeseen sisään ja etuosaan, meni 5 minuuttia ja leimattu lipuke passin välissä! Nyt oli virkailijoita jo 3. Monta tuttua naamaa, jotka olivat siellä jo aamulla jäivät vielä sinne, huh huh! Tämä ilmoitus on siis sellainen, joka pitää tehdä 24 tunnin kuluessa maahan saapumisesta (lomake TM28), sen tekoon on aikaa 3 vrk ja sen jälkeen alkaa sakko raksuttamaan! Hotellit tekevät sen puolestasi ja vuokra-asunnon omistaja, muutoin teet sen itse. Jos vaikka haet asuinpaikkatodistusta Immistä esim. ajokorttia varten, et saa sitä, jos tuo TM28 on tekemättä. Kävimme tekemässä tuon jo marraskuussa, kun saavuimme tänne. Se on tehtävä aina osoitteen muuttuessa. Sieltä sitten hyvillä mielin kotiin syömään ja pakkaamaan siihen laatikkoon Jinnyn mukaani laittamat suklaakonvehdit ja veimme sen paketin postiin Jinnyn kotiin (noin 300 km päähän) lähteväksi. Laatikko painoi reilut 2 kg ja maksoi pikapostina 140 bathia eli noin 3.80 euroa. Samalla reissulla kävimme aikaa kuluttamassa - ette usko, mutta rautakaupassa! Mieluummin olisin kuluttanut aikaa tavaratalossa, mutta ei sieltä saa spraymaalia, jota Seppo sitten osti sekä torakka-ansoja. Rautakaupan (Thai Watsadu) kahvilassa tilasimme passionmango smoothiet, ettei homma mennyt ihan maaliksi!
Ja huomenna rannalle! Niin, kuvia ei nyt ole, en ole yhtään vielä ottanut, kaikki aikanaan!

24.1.2019 torstai

kalastaja menossa jonnekin

Rantapäivästä rantapäivään :)
Juu rantapäivä meni mukavasti, kuinkas muuten! Juu, e-kirjojen lukulaite valkeni eli ruutu jäi valkeaksi, mitään muuta ei sitten tapahtunutkaan! Laitoin siitä Elisalle e-postia ja päivän päästä tulikin jo vastaus; resetoi kone! Hah, eipä tullut mieleenkään mutta ohjetta noudattaen kone alkoi taas toimia, kivaa ja tosi hyvää, nopeaa palvelua Elisalta! Laitehan on vielä takuun piirissä alle 2 vuotta vanha. Yhtenä iltana Seppo katseli telkusta taas golfia ja uutisia, minä kaivoin sen uuden Suomesta tuomani DVD:n katselulaitteen esiin. Hyvin toimi ja olin ostanut Seuralta vanhoja leffoja ja nyt hihittelin yksinäni katsellen Tankki täyteen sarjaa, jos joku sellaisen vielä muistaa! Olen ne joskus muinoin jo nähnyt, mutta ihan uusia taas olivat ja hauskoja. Lauantaina kävimme sitten toimistossa maksamassa tämän vuoden yhtiövastikkeen ja maksoin samalla tuon naapuritalon Markon maksun. Hän kun pääsee tänne vasta helmikuun lopulla. Vähän myöhemmin ajoimme

superkuu

leipomon kautta Seuralle ja sen sulkeuduttua jäimme kuuteen saakka pihapenkeille jutustelemaan Marjon, Chrissen, Patin, Reinen ja Veikon kanssa. Sunnuntaina ajelimme fillareilla ja laitoin uuden action kamerani ohjaustankoon kiinni kokeilua varten. Illemmalla katsoin sen videota ja tosi hyvää kuvaa tulee. Pikkuisen pitää kameran asentoa muuttaa, mutta muuten hyvä juttu. Pitää vaan ostaa uusi muistikortti, jossa on vähän enemmän tilaa. Maanantai olikin sitten vauhdikas päivä. Läksimme Lean ja Pertsan kanssa Thai Watsaduun (arvaa mikä; ha haa, rautakauppahan se) ostamaan heille seinätuuletinta ja kaikkea muuta tarpeellista. Kirstikin, Lean ja Pertsan yläkerran naapuri tupsahti sinne pyytäen, jotta ottaisimme hänen mikronsa kyytiin, ettei tarvitsisi kantaa sitä kotiin. No, Kirsti kävi ostamassa mikroaaltouunin, lastasimme sen autoon muiden tavaroiden sekaan ja jatkoimme matkaa Big C:hen. Sieltä Lean ja Pertsan luo asentamaan pyykkinarua ja sitä tuuletinta. Illalla sitten jahtasin täysikuuta, oli kuulemma superkuu kyseessä. Kyllä se siten loistikin. Edellisenä yönä olikin se kuunpimennys, joka ei täällä Aasiassa näkynytkään. No, uusiksi vuonna 2025, tsekkasin tuon Nasan sivuilta! Tiistaina pyyhälsimme autolla rantaan, jätimme sen sinne puun varjoon parkkiin ja hyppäsimme lavaan. Ajoimme Pattikselle Apexiin.

erikoiskuljetus; norsu

Apexissa oli vuosia sitten iltaruokaa, nyttemmin jo lopetettu ja olimme ostaneet 10 lipun nipun sinne ja vielä 6 käyttämättä. Jotkut olivat saaneet sieltä rahat pois käyttämättä jääneistä lipuista, mutta mepä käytimme 2 lippua aamiaisbuffetiin. Siellä on tuo buffet tarjolla aamuisin aina klo 12.30 saakka eli käytämme ne loput liput siihen. Eihän siellä tarvitse heti aamu kasilta ollakaan, riittää kun menee vaikka puoli 12 ja syö "aamiaista". Kävelimme sieltä rantakatua pitkin smoothie paikkaamme, tosin se ei ollut vielä auki, mutta omistaja toi meille tuolit ja hetken päästä toi myös ne smoothiet. Häntä vähän nauratti, kun Seppo sanoi hänelle nou leo!  Eli nou on tietty ei ja leo thaita ja tarkoittaa mm. kiire, siis suomeksi ei kiire, noin suurin piirtein käännettynä! Kyllä se kauppias hyvin ymmärsi! Sieltä jatkoimme tallustelua "Moskovan" asemalle, hyppäsimme lavaan ja ajoimme Jompparille. Menimme vähän automme ohi, kunnes hoksasimme painaa pysäytyspiippiä. Autossa olikin valmiiksi neulekerhon korini, ajoimme siis Seuralle ja loppupäivä meni mukavasti naisporukassa. Seppo teki Eskon kanssa jotain putkihommia keittiössä sen aikaa. Juu, illalla yritin saada unen päästä kiinni, vaan ei. Sitten hoksasin, että ilmastointilaite jäi liian kylmälle, nousin hiljaa ylös, etten herätä Seppoa. Seppo kysyi, mitä ja vastasin lämmön olevan kakskysviis, johon Seppo; ai kaksi hiirtä ja jatkoi nukkumista! Aamulla Seppo ei muistanut edes puhuneensa minulle eli hän oli varmaan unissaan mökillä hiirijahdissa! Aamulla läksimme golfaamaan, siellä oli liikaa väkeä ja 6-7:n hengen ryhmiä, kävimme siis rangella palloja lätkimässä. Sekin on ihan hyvää liikuntaa ja

kirjoitus rantahiekalla

harjoitusta. Olimme lähteneet reissuun hiukan liian myöhään ja ensi kerralla lähdemme ajoissa, ennen jonoja. Kävimme Seuralla syömässä lohisoppaa ja paluumatkalla Seppo hihkaisi, katso! Edessä olikin erikoiskuljetus, auton lavalla norsu! Kuinkahan ne olivat saaneet sen sinne? Lavalla oli 2 miestä ja he silittelivät norsua koko matkan ja sillä oli lavalla kasa heiniä tai jotain sellaista. Kaikenlaiseen täällä voi siis törmätä! Ja tänään oltiin taas siellä rannalla. Nyt olikin vähän enemmän väkeä, tosin sitä ei kuitenkaan voi edes verrata Jompparin rantaan. Oli siellä myös thaikkuja ja he vähän ryyppäsivät. Pari nuorempaa miestä/poikaa sitten välillä hulluttelivat meressä ja Lean kanssa pelkäsimme, jotta kohta he hukkuvat sinne. Toinen heistä teki rantahiekkaan aika hienoja hiekkaveistoksia. Oli siellä rannalla istumassa yksi vanhempi mies, varmaan heitä vahtimassa samaa porukkaa kun oli ja hän siivoili poikien jälkiä, keräsi tyhjät olutpullot pois rannalta. Ai niin, tuossa meidän kadulla on tuo uusi tori ja nyt tien toisella puolella olleet hedelmäkauppiaat ovat lähteneet pois. Se koko metsäryteikkö on kaadettu ja siivottu, näkymä ihan Atlantikselle (kerrostalo eli condo) saakka. Ihmetelty on, mitähän siihen mahtaa olla tulossa! Aika näyttää! Tämmöistä kiirettä täällä, kiireempää pitää kuin siellä kotomaassa!


31.1.2019 torstai

Viikko taas hurahti, minne! Kiirettä on taas pitänyt, huh! Käytiin tekemässä autoon vakuutuksen jatko, vietettiin päivä Jukan kanssa Pattayalla, saatiin vuokrattua varasto Plazasta kaikille "romuillemme" jne. Varasto oli hyvä juttu, sinne saamme kotomaahan lähtiessämme fillarit, rantatuolit ja kaikki ylimääräinen tavara. Eipähän ole polkupyörät jaloissa, kun pojat tai joku muu käy täällä kesällä. Ja täällä ollessamme voimme viedä sinne kaikki tyhjät matkalaukkumme. Tiistaina lähdimme porukalla, neulojat siis, Bang Saeniin markkinoille. Siellä meni päivä mukavasti ja kassit täynnä kankaita sekä lankoja ja muita neulomistarvikkeita. Minäkin ostin paria kangasta, 5 metriä mekkokangasta, 50 bathia metri hinnaltaan ja yömekkokankaan myös. Niistä saan kotomaassa ommeltua vaikka mitä kivaa! Keskiviikkona kävimme golfaamassa. Läksimme ajoissa ettei olisi taas ruuhkaa kentällä kuten viimeksi. Turha toivo, ennen ysiä oli kenttä ihan tukossa ja kurvasimme takaisin ja menimme sille lähempänä olevalle kentälle. Sielläpä ei ollutkaan tunkua ja oli kiva pelata. Oli vaihteeksi ihan kiva kun caddiet hoiti pallojen etsimisen! Yhdellä väylällä oli kaksi mustaa pentukoiraa ja toinen ottikin Sepon pallon suuhunsa ja olisi kaiketi halunnut leikkiä sillä. Caddiet huuteli koiralle, se katseli hölmistyneenä ja lopulta pudotti pallon parin metrin päähän. Siitä sitten peli jatkui! Ja torstaihan oli taas rantapäivä, vähän pilvinen sellainen!

markkinaeväät, vohveleita ja

guavaa

kankaita, kankaita, kankaita