maanantai 9. syyskuuta 2019

SYYSKUU




9.9.2019  maanantai

Syyskuu alkoi lämpimänä ja omppuhillon keitolla! Asensimme vihdoin yläterassille riippukeinuni. Olipa kiva istuksia siinä juttelemassa Marjon kanssa puhelimella! Tuo riipputuoli on ollut minulla jo
kasvihuoneviidakko
vuosia, mutta laitapa se roikkumaan lintujen sekaan! Nyt linnut ovat lähteneet ja voin hetken nauttia tuolistani, tosin sää heti kylmeni! Aloin myös kutomaan huivia, syksyhän on tulossa. Nytpä äkkäsin etten huomannut ottaa valmiista huivista kuvaa, täytyypä asia huomenna korjata uudella kamerallani! Niin, ostin uuden kameran! Edellinen kamera on tosi hyvä pokkari, mutta siinä on alkanut nestekidenäyttö menemään huonoksi, en näe kunnolla siitä mitään, siihen on tullut jotain pilkkuja.  Tutkailin sen korjausta netistä ja totesin korjauksen tulevan melkein samoihin hintoihin kuin uuden hommaaminen! Noh, minä en polta tupakkaa, en juo alkoholia, joten voin tuhlailla kameroihin ja muuhun elektroniikkaan! Kävinpä myös Pieksämäen markkinoilla äiteen kanssa ja täytyy sanoa niidenkin kärsineen myyjäkadosta! Emme ostaneet sieltäkään mitään, no tietty ne pakolliset markkinamakkarat söimme! Äiti haluaa muuttaa takaisin Tahiniemeen. Nykyinen asunto on ihan kiva, mutta korkean mäen päällä ja se alkaa vaikuttaa äidin kulkemiseen. Kävimme sitten Hakan toimistolla kyselemässä asuntoja ja yksi olisi vapautumassa, katsomaan pääsisimme perjantaina.
Neron kanssa pellon reunassa kurkia
jahtaamassa
Kävimme kuitenkin katsomassa talon sijainnin ja äiti tykästyi paikkaan! Torstaina veimme taas autoni huoltoon, katsastus ja korjaamolla tsekataan myös auton lukot. Keskuslukitushan ei ole tainnut toimia milloinkaan, kerran kesässä (ihan oikeasti), tänä kesänä ei kertaakaan. Laitan ovet lukkoon sisäpuolelta (turhauttavaa) ja lopuksi avaimella viimeinen ovi, jolloin kaikki aukeavat (enemmän turhauttavaa), hitsiläinen! Autoni ovet ovat siis useimmiten avoinna, varsinkin täällä maalla, kaupungissa ovet lukossa, paitsi se viimeinen avaimella laitettava! Eipä autossani ole mitään rosvottavaa, ja jos joku koko auton vie, varmaankin vie sen tarpeeseen! Olen siis ajellut Sepon pakulla. Sinne on äidin vaikea päästä, mutta vielä on onnistunut, kun vahdin oven edessä ettei äiti vaan pääse putoamaan sieltä! Kävimme sitten äidin kanssa katsomassa sitä asuntoa, aika pieni, mutta äiti haluaa kuitenkin sinne muuttaa! Mihinkäs yksi ihminen kissan kanssa isoa asuntoa tarvitseekaan! Ensi kuun puolenvälin tienoilla alkaa muutto. Ensin odotellaan, mitä minulle sanotaan Iho- ja allergiasairaalassa kontrollissa 14.10. Toivottavasti kaikki on hyvin ja pääsemme muutto hommiin! Eihän äiti yksin onnistu muuttamaan, apua tarvitaan! Viikonloppuna pyyhälsi pihaan Nökö, se on siis pikkuruinen auto, jolla kyläilemään tuli Veikko Viitasaarelta, Thaimaasta tuttu! Iltahan meni Sepon ja Veikon jutustellessa ja saunoessa. Grillaus siirtyi sisään ihan paistinpannulle, koska ulkona oli jo liian pimeää ja vähän kylmäkin. Sunnuntaina Veikko taas lähti Nököllään kohti omaa mökkiään! Joylta sain tatteja, kanttarelleja sekä ämpärillisen puolukoita. Hommaa siis riittää!
viljakin kypsyy
Tatit pilkottiin kuivuriin ja myöhemmin lasipurkkiin. Tänään kävin kirkolla ostamassa etikkaa ja hillosokeria. Etikkaa tarvitaan tillikurkkuihin, kurkkuja tulee kasvihuoneesta solkenaan sekä pieniä keltaisia tomaatteja, hillosokeria taas tarvitaan puolukkahilloon. Kävin myös kampaajalla, tarkoitus oli kyllä käydä kaupungissa lokakuussa, mutta en voinut odottaa sinne saakka. Nyt on taas tukka hyvin, kunhan vielä lykkään siihen punaista väriä juureen! Ai niin, virkkasinpa taas yhden hatun, laitan kuvan siitä ja huivista, kunhan saan kuvat otettua! Meillä olikin 7.9. päivän aamuna -2 astetta pakkasta ja täksi viikoksi on luvattu taas hellettä! Kylläpä sää poukkoilee edes takas! Kohtahan tässä alkaa odotella kaupunkikotiin lähtöä! Ensin kyllä pitää saada tuo yläkerta kuntoon. Tänään sieltä lähti ylimääräinen sänky, sellainen runkopatja, koska sain kunnon sängyn sinne. Pitää vielä käydä läpi talven käsityöjutut, ohjeet ja langat jne.


20.9.2019 perjantai



Niin se vaan kesä hurahti! Olen keitellyt puolukkahillotkin, kukat on kärrätty hunttaan, pihavalot kerätty laatikkoon ja pelargoniatkin siirsin terassille. Tosin parin päivän päästä siirsin kaikki sisälle, koska yöllä olikin jo -4 pakkasta ja joka yö muutenkin pakkasen puolella. Aikomuksena on lähteä maanantaina kaupunkiin ja otan mukaani pienemmät kukat ja myöhemmin isommat, kun tulen takaisin lokakuun lopulla äitini muuton vuoksi. On se järkkyä, kuinka paljon tavaraa on kesän aikana siunaantunut tänne mökille. Tosin olen ostellut pitkähihaisia ja pitkälahkeisia vaatteita talvikotiin pyöräilyyn ja golfiin. Siellä toimin nyt nurin kurin eli päivällä piilossa auringolta ja iltaisin sitten voin käyttää hihattomia mekkoja sekä sortseja! Veimme autoni korjattavaksi ja hakiessamme olin
Turo ja Nero ihmettelevät terassin oven takana,
miksi ei pääse sisään! Seppo imuroi noki-
imurilla uunin sisustaa, siinä syy

ihmeissäni, ovien lukitus toimii, ei muuten ole koskaan toiminut! Sitten sanoin korjaamolle, jotta katsoisivat myös radion, se kun lakkasi toimimasta. Kehtaanko edes kertoa mikä siinä oli! Heh heh, joku (kaiketi minä itse) oli painanut mykistysnappia! No, edelleen jäi kyseisen mykistysnapin sijainti arvoitukseksi, uskallanko painella enää mitään nappeja!! Aika paljon on vihdoin sadellut, täällähän ei koko kesänä ole tuota vettä tullut! Viime sunnuntain satoi koko päivän ja vettä tulikin 34 mm, onneksi vettä ettei lunta! Tällä viikolla sitten kylmeni sää totaalisesti, joka yö pakkasta ja päivisinkin vain kymmenen lämpöasteen korvilla. Päätimme sitten lähteä kaupunkikotiin viikkoa aiottua aiemmin. Postihan on siirretty tänne syyskuun loppuun, mutta nykyisin siirto onkin helppo hoitaa netissä! Syksyn myötä on tänne mökin yläkertaan taas tulleet nuo halvatun kärpäset. Olen rakennellut niille kaikenlaisia ansoja. Ennen oli voita kärpäsrullia katosta roikkumassa ja hiuksethan niissä oli koko ajan kiinni. Ikkunoissa oli ikkunapaperit ja nytpä keksin niille uuden käytön. Laitoinkin niitä ikkunapapereita teipillä roikkumaan lamppuihin, valoihinhan ne otukset lentelevät ja niin niitä näppärästi tarttui niihin. Tosin sitten iltaisin nukkumaan mennessä kuuntelin niiden pärinää, kun eivät päässeet irti! No, kaikella on hyvät ja huonot puolensa! Ja sitten tuohon äidin muuttoasiaan! On se kumma, kun Pieksämäen kokoisessa kaupungissa ei ole minkään valtakunnan muuttofirmaa! Soitin sille joka aiemmin on muutot hoitanut, mutta hän ei kuulemma enää niitä tee ja antoi yhteistyökumppanin numeron. Soitin sinne ja hän pyysi lähettämään viestin ja lupasi soitella, kun pääsee kalenterin ääreen. Taisi hänellä olla edessä Kiinan matka, koska reiluun viikkoon ei ole mitään kuulunut. Äidin tavarat mahtuisi isompaan pakuun ja yhteen reissuun, pari muuttomiestä niitä kantamaan ja siinä se! Muuttolaatikot vien äidin kanssa ennen muuttoa, koska asunnot ovat käytössä pari viikkoa päällekkäin. Kirjahylly, ruokapöytä tuoleineen, sänky ja sohvapöytä tulevat suoraan liikkeestä, josta kävimme ne tilaamassa. No, katsotaan kuinka tässä käy, aikaa onneksi on vielä! Miten muut Pieksämäkeläiset mahtavat hoitaa muuttonsa, ihmettelen vaan! Turokin oli viikon mökissä sisällä, kun sen kopissa ei ole lämmitystä, Rontin kopissa on lämmitys ja tuli nuo pakkasyöt. Nerokin sai vähän liikuntaa juostessaan Turon kanssa, kunnes ne otti yhtenä päivänä yhteen jostain syystä. Seppo nappasi Turon sohvalle ja Turo kyllä katseli Neroa sen verran häijysti, että vietiin se koppiinsa. Nero taas ei ollut moksiskaan! Seuraavana päivänä tulikin Hande mökilleen ja otti koiransa sinne lämmitettyihin koppeihin. Koirat on koiria!

yläkerran terassilta kuvattu täysikuu päivää ennen täyttä kuuta
siltä varalta, ettei täyden kuun aikana olisi pilvetöntä taivasta
eli kuvattu 13.9. mun suosikki pikku pokkarilla, ei uskoisi,
että sillä saa näinkin hyvän kuvan, paremmalla kamerallani
tuo ei onnistu tai sitten en vaan osaa tai siis  kyllähän minä
 osaan mutta muut kamerat eivät osaa !!

Tämmöistä tänään ja palataan asiaan taas myöhemmin, joko täällä mökillä tai kaupunkikodissa!


30.9.2018 maanantai


Täällä taas, kaupunkikodissa! Kyllä se vaan syksyksi kääntyy vaikka suht lämmintä on välillä ollutkin! Kamelikuorma tuli taas tuotua mökiltä kotiin, onneksi Veikko oli täällä päässä kotona ja kantoi kasseja yläkertaan. Vaikka en montaa kassia kantanut ylös, sain tuon vasemman käteni taas tosi kipeäksi. Kassien purkamisessa menikin sitten muutama päivä ja vieläkin on osa tavaroista missä lie, ei ainakaan omilla paikoillaan. Ja onpa tuo naapurin kuppilarakennuskin kokonaan hävinnyt, tyhjä tontti jäljellä. Se kuppilahan paloi noin vuosi sitten. Hande asensi kellariin vesimittarille sellaisen vesivahdin, mikä lie oikea nimitys, mutta se kumminkin vahtii vesivuotoja. Kävi sitten sillä lailla, että seuraavana aamuna, perjantaina ei taloon tullutkaan vettä. Vesivahti siis toimii! Meidän vessa on siis vuotanut vähän jo kauemmin, koska Seppo ja Hande sen heti äkkäsivät. Siis ei se vesi lattialle vuotanut vaan siellä pöntössä! Hande sitten asentamaan uutta pönttöä ja voi hyvät hykkyrät, sain vihdoin sen korkean mallisen pöntön tännekin, mökillähän sellainen on ollut jo vuosia! Se kun tässä iässä alkaa nuo polvet kenkkuilemaan!
naapurin kuusen latvassa pari käpyä
Innostuin myös vaihtamaan olkkariin uudet verhot. Ensin verho käteen, mittasin pituuden ettei verho mene termostaatin päälle ja sitten ripustin verhon. Ripustus ei ole kivaa, kädet ei oikein mahdu tankojen väliin ja siksi en kovin usein noita verhoja vaihda. Ja sitten, voi halvattu, enhän muistanut lainkaan silittää verhoa ja siinä sojotti terävät viikkauksen jäljet! No, poishan en niitä alkanut kiskoa ja sitten kekkasin suihkuttaa ne viikkaustaitteet hienolla vesisumulla märäksi samalla vetäen verhon ihan suoraksi. Kuivuttuaan se verho menetteli, oli ainakin taitteet hävinneet. Toisen verhon kyllä sitten silitin! Handen pikkunen auto on korjaamolla ja kovasti odottelen sen pihaan saamista, saan näet sitten ajella sillä, koska oma autoni on mökillä tallissa. Ja sitten viikon kohokohta! Sain alakoulun aikaiselta luokkatoveriltani Annikilta vinkin, että tuossa Kurranummen leikkikentän lammikossa uiskentelee mandariinisorsa, harvinainen otus näillä main. Kamera-arsenaali reppuun vesipullon kera, reppu selkään ja kävelemään puistoon päin ja täytyypä tunnustaa, että ensin piti googlettaa tuo leikkikenttä, en ole siellä koskaan ennen käynyt! Kävellen siksi, kun fillarin renkaissa ei kaiketi olisi ollut tarpeeksi ilmaa koko kesän seisottuaan varastossa (kuten ei ollutkaan, kun seuraavana päivänä tarkistin renkaat). Jos tuollainen lintu on lähimailla, ei siinä ehdi alkaa pumppailemaan ilmaa fillarin renkaisiin ja sitä paitsi en edes osaa pumpata ilmaa, en ole koskaan osannutkaan, ikävä tunnustaa. Kävely kyllä tekee välillä ihan hyvää! Tallustelin sitten kohti puistoa napsien välillä kuvia syksyn väreihin pukeutuneista puista. Sitten Kurranummi läheni ja perillä mietiskelin, missä mahtaa se lammikko sijaita. Kävelin puistossa ja hetken päästä tiesin missä sorsa oleskeli, siellä nimittäin seisoskeli sen verran ihmisiä, jotta arvelin lammikon olevan siellä ja niin olikin! Sorsan kuvaajia oli siis muitakin paikalla ja lisää tuli! Sorsa oli todella kaunis, kirkkaat värit, voiko tuon näköistä edes olla olemassa muualla kuin jossain sademetsässä! Tässäpä syyskuun lopuksi pino kuvia tuosta mandariinisorsasta! Napauta kuvia, niin näet koko komeuden suurempana kuvana!