MAALISKUU

10.3.2018

Maaliskuu lähti käyntiin! Eipä tässä mitään kummallista olla tehty, Seuralla syömässä joinain päivinä, tiistaisin Baan Amphurin rannalla Lean ja Pertsan kanssa, jonka jälkeen he tarjosivat meille kotonaan Pertsan tekemää hirvisoppaa thaimaalaisittain valmistettuna, kylläpä se olikin tosi hyvää!   Olemme käyneet kaupoilla, fillaroimassa jne. Eilen satoi ja ukkosti koko päivän, mikä on täällä kummallista, siis se, että sataa koko päivän. Olipahan sitten tänään mukavan vilpoinen sää ajella fillareilla. Olen myös vähän kutonut kaikenlaista, vaan aina loppuu lanka kesken eli ensi syksynä on monta käsityötä keskeneräisenä täällä odottamassa lankoja kotomaasta. Kerran ajeltiin autolla Seuralle, siinä Soi kutosen kohdalla risteyksessä odotteli tielle pääsyä sellainen minibussi ja yks kaks sen takaa puhalsi keltavihreä taksi. Onneksi se taksi sai juuri ja juuri pysäytettyä autonsa ennen meidän takalokaria, väliin jäi vain millin rako, lähellä siis oli kolari. Tällä kertaa näin vähän juttua, ei mitään uutta!

tämän päivän kartta

nämä kalastajien kuvat on napattu tuossa kartalla

alareunassa olevasta kohdasta

katukauppias

ja toinen kauppias

tuossa kuvan takana on rakenteilla hienostoasuntoja,

kuinkahan käy näiden kalastajien, kun talot ovat valmiit,
ainakin asuntoja markkinoidaan omalla venepaikalla

12.3.2018 maanantai    

Joka ilta katsomme täällä telkusta BTV:n uutiset ja joka päivä ikävä kyllä siellä näytetään liikenneonnettomuuksissa kuolleita. Suurin osa on näitä mopoja, jotka eivät kyllä ole mopoa

yksi fillarointikartta

nähneetkään, kyllä ne ovat moottoripyöriä, miksiköhän kaikki falangit puhuvat mopoista! Siksikö, että niillä saa ajelle miten tahtoo (luulevat) ja vielä ilman kypärää (siis ei mitään suojeltavaa päänupissa) tai sitten kypärä päässä ja nauha auki.Mitä järkeä, kun kaatuu, lähtee se kypärä ihan ekana meneen!  Oho, Lea ja Pertsa ovat Tampereelta ja heidän murre tarttuu kummasti meikäläiseen, älkää siitä piitatko! Joo, ja monesti nuo mopot ovat törmänneet auton tai rekan perään ja kun vielä pitää olla se kännykkä aina kädessä, ajaessakin! Näillä ei taida olla vaatteissa taskuja lainkaan, puhumattakaan jostain veskoista tai vyölaukusta! Ja sitten kaikkein kamalinta on nähdä iskä sekä äiti mopolla ja siinä heidän välissään sitten roikotetaan pientä lasta, tietty ilman kypärää. Joskus näitä lapsia on kyydissä useampikin. Ja entäs koululaiset, heitäkin on mopon kyydissä kolme, neljäkin ja kännyt kädessä. Kun se onnettomuus sitten sattuu, loukkaantuuhan siinä koko lastillinen! Muuten täällä soljuu tuo liikenne hyvin, vaikka liikennettä on hurjasti. Jos joku painaa auton torvea, se on yleensä ulkomaalainen, thaikut eivät sitä tee, he odottavat kärsivällisesti! No, tulihan taas kauhisteltua mopoilu ja siirrytään seuraavaan aiheeseen. Tulostin äsken ne kesän hääsivut, jos vaikka alkaisin kirjoitella niitä tänne heinäkuun 2017 sivuille, kuvat taitavat ollakin kotomaassa. Aina, kun Suomessa mökkeilyn tai talvikotireissun jälkeen yritän jotain tulostaa, on värit kuivuneet, pahimmassa tapauksessa koko tulostin on sen myötä sökonä. Ostan tulostimen per vuosi tämän vuoksi, uusi on kumminkin halvempi kuin korjaus. Tulostimet ovat sen verran halpoja ettei kannata korjailla. Mutta täällä talvikodissa

toinen kartta, nää on kivoja

tulostin vaan pelittää, värit eivät koskaan kuivu, syynä lienee tämä kosteus, hyvä niin! Kosteudesta tuli mieleen vesi, sitä haen joka päivä tuolta talon vesiautomaatista 4 pulloa eli 6 litraa. Tähän kun lisätään pari pienempää pullollista sekä muutama pullo sodaa ja ruokajuomavedet, saadaan päivässä kulutettu juomavesimäärä eli kyllä se kahdella ihmisellä lähentelee kymmentä litraa päivässä.
Toissa yhtenä yönä heräsin kello 00.28 käytävältä kuuluneeseen kovaan kolahdukseen ja joku mies huudahti. Sitten kuului ääni, aivan kuin joku olisi heitellyt laattalattialle ruokailuvälineitä, en mennyt käytävään katsomaan. Hetken päästä kuului vartijoiden ääni ja heidän lälläripuhelimet puhuivat, sitten hiljeni! Seppo ei edes herännyt noihin ääniin ja minä sitten yritin taas saada unen päästä kiinni, onnistuin siinä! Arvoitukseksi jäi mitä yöllä oli tapahtunut. Aamulla käytävällä yhden asunnon edessä oli kylläkin muutama pieni laatan palanen eli jossain oli jotain hajonnut. Olen tehnyt vähän käsitöitäkin, mutta halvattu sentään, kaikki jäävät kesken lankojen loppumisen myötä. Minä kun inhoan yli kaiken kesken jääneitä tekeleitä, normaalisti teen aina vain yhtä työtä ja se loppuun, ennen kuin aloitan uutta. No, onpahan ensi syksyksi hommia, lankoja löytyy kyllä mökiltä Kutomosta. Näen ne silmissäni, mutta tuo välimatkahan on liian pitkä, ei auta kuin laittaa työt nätisti muovipusseihin odottamaan! Kokeilen lisätä tähän muutaman kuvan pikaisesti, kun tuo Seppo tuossa jahtaa tätä nettiliittymää. Talon netissä kun voi olla vain yksi kone kerrallaan. Onhan minulla puhelimessa netti, mutta puhelimella on surkea tehdä jotain blogia. Surffaamiseen, pankkijuttuihin, Facebookiin ja sellaisiin se kyllä mainiosti käy.
 Jos vielä jonain päivänä saisin nuo yllä olevat kuvat jotenkin korjattua, ärsyttävää...

valkea kimallelanka siis loppui...

kesäpipo, tästä piti kyllä alun perin tulla

verkkokassi, vaan tehdessä suunnitelmat

muuttuivat

lisää kesäpipoja

ja taas lanka loppui...

17.3.2018 lauantai

Tässä meidän talossa oli jollain falangilla sellainen kovaa pörisevä prätkä ja hän pysähtyi aina parkkiin ajaessaan tuohon meidän partsin alle, siis monta kertaa päivässä. Kerran hän sitten taas siihen ajoi, laittoi pyörän jalalle ja huuteli ulospäin jotain eli asui siis jossain meidän yläpuolella. Noh, sitten hän peruutti pari askelta ja kuinkas ollakaan, se pyörähän kaatui, kun hän törmäsi siihen. Siinä kuski sitten aikansa ähelsi pyörän kanssa, tutkaili vahinkoja ja porhalsi sillä pois. Sen koommin sitä pyörää ei sitten pihassa enää näkynytkään, taisi pojalle tulla kallis korjaus, se oli ihan tuliteräpyörä ja taisi olla vuokraamosta vuokrattu peli! Eipä sitä kuskiakaan ole enää näkynyt, taisi lähteä kotimaahansa. Talossamme on edelleen menossa seinien maalaus ja nyt on alettu maalaamaan parvekkeen kaiteitakin harmaalla, jotain pohjamaalia kaiketikin. Ovat jo menossa tuossa

kartta meidän Pattayan 

reissusta

kakkostalossa toisessa kerroksessa. Meidänkin mustat kaiteet ovat ihan täynnä valkeita maalipilkkuja, kait nekin vielä joskus maalataan, toivon niin! Kävimmepä tuossa yhtenä päivänä ihan Pattayalla saakka. Ajoimme ensin auton rantaan parkkiin ja hyppäsimme lavataksiin. Jäimme kyydistä siinä Festival Centerin kohdalla. Siihen saakka oli tosi kova ruuhka ja jono kulki hitaasti. Syy selvisi, kolmen poliisikoplan pitämä moporatsia. Olipa muutamia myrtyneitä ilmeitä sakkolapun kera ja jotkut mopot jäivät poliisien haltuun. Muutama mopo yritti livahtaa poliisien ohi, mutta ratsia olikin järjestetty siten, että kaksi oli molemmin puolin katua ja sitten vielä yksi vähän kauempana, joka nappasi näitä muka ratsiasta selvinneitä. Siis karkuun ei päässyt, hyvä niin! Täällä on myös alettu rokottamaan kissat ja koirat ilmaiseksi rabiesta vastaan. Jotkut heti hurskastelivat ottaneensa katukoiria kiinni rokotukseen, mutta 2/3 rabiestartunnoista onkin perhekoirilla ja 1/3 katukoirissa. Hyvä kuitenkin, että alkoivat rokottamaan. Meowin 130 koiraa on myös jo rokotettu. Meidän talon portilla oleilevat koirat on kuulemma hoitanut tuo talon manageri, sekä kissat! Managerista puheenollen, meidän piti käydä toimistossa tarkistamassa onko vara-avaimemme tallessa. Manageri sattui olemaan paikalla ja alkoi tivata asuntomme numeroa (ennen kuin edes ehdimme mitään sanoa) ja Companyn nimeä. Sitten hän pyysi passejamme, mutta eihän meillä niitä ollut mukana, kun olimme menossa Night Marketiin illaksi. Sulaa hulluutta ottaa sinne passeja mukaan, saattaisi kotiin tullessa olla passit kadonneet. Sanoimme palaavamme asiaan myöhemmin, emme vaan tienneet mikä asia! Sitten kysyimme avaimia ja manageri näytti ne, tallessa olivat. Pähkäilimme asiaa ja tulimme siihen tulokseen, että manageri luuli meidän juuri tulleen tänne ja olisiko hän tehnyt jonkun ilmoituksen Immigrationiin, koska passeja kyseli. Ensin olimme lähdössä hakemaan niitä passeja, kunnes sanoin, että ei hitto! Jos hän oikeasti tekee sen ilmoituksen (jota me emme ole tehneet, enkä tiedä olisiko managerikaan tehnyt), voi tulla sanktioita, olemmehan olleet täällä jo reilusti yli kuukauden. Emme siis menneet sinne passien kanssa! Kun täällä on sellainen laki, ollut aina, vaan sitä ei ole millään lailla aiemmin noudatettu kuten tänä vuonna eli Immigrationiin pitäisi maahan tullessa ilmoittautua 24:n tunnin sisällä, muuten tulee sakkoja! Tänä vuonna on yx sun toinen saanut niitä sakkoja 1200-2000 bathia, kun on käynyt hakemassa 3:n kuukauden viisumiin lisäkuukautta tai on käynyt ilmoittautumassa vuoden viisumin 90:n päivän jälkeen. Tämä ei koske hotellissa tai vuokralla asujia, heidät ilmoittaa hotelli tai vuokranantaja, tai ainakin pitäisi ilmoittaa. Tätä jäimme ihmettelemään Managerin toiminnassa, mutta tuo kielitaito ei riitä niin pitkälle, että olisin kysynyt, miksi hän niitä passeja kyseli! Olemme huomanneet täällä myytävän tiskiaineen olevan tosi tehokasta. Se pesee kaiken rasvan jopa kylmässä vedessä ja silmälasitkin tulevat todella kirkkaiksi. Ennen pesin kotomaassakin silmälasit tiskiaineella, vaan en enää, koska ne eivät puhdistu. Niissä tiskiaineissa kun on kaiken maailman käsiä hoitavia aineita ja ties mitä muuta. Täällä on harvalla kotona tai muuallakaan lämmintä vettä tiskien pesuun. Minäkin ennen lämmitin tiskivettä, kunnes äkkäsin sen olevan ihan turhaa, viileälläkin vedellä puhdistuu tosi hyvin, Sama koskee pyykinpesuaineita, pyykit pestään viileällä vedellä ja oikeasti valkoinen vaan kirkastuu. Pakkaankin tällä aina pari pikkuista tiskiainepulloa kotiin viemisiksi. Mutta nahka täällä tahtoo homehtua, uikkareista kaikki kumiosat haperoituu, kuten itse uikkaritkin tosi nopsaan ja käsilaukutkin tahtoo haperoitua. No, onpahan hyvä syy ostaa uusia:) Tuonkin Suomesta käsilaukkuja tänne ja uikkareita ostelen sieltä alesta! Joskus vaan harmittaa joku kiva laukku, tosin niitä kivoja en enää tänne tuo ja pari nahkaista pikku laukkua on homehtunut pahasti. Vyötkin ovat minulla nykyisin kankaisia, tosin solkiosat aikaa myöten tuppaavat ruostumaan. Sitten vähän rantakuvia:

rantakopla rannalla

kotka saalistamassa rannalla

kenen kypärä kateissa

portaat vievät jonnekin

rantaroska

23.3.2018 perjantai (kuukausi kotiin paluuseen)

Juu, viime lauantaina olimmekin tuolla rannalla iltaa viettämässä ja äkkiähän se yö sitten mukavassa
seurassa (puolet thaikkuja) tulikin, puolenyön maissa kotona. Pitänee vastaisuuden varalta käydä ostamassa vielä yksi kokoon taitettava tuoli, yksi jo on ja sekin jäi tietty kotiin tuolloin. Eihän rannalla iltasella enää niitä tuoleja ole. Mukavan viileätä siellä olikin, kun mereltä kävi tuuli ja tietty piti räpsiä taas kuvia auringonlaskusta. Meikäläisen himokuvattavat ovatkin auringonlasku, kuu ja linnut. Viikolla olimme taas Baan Amphurin rannalla lekottelemassa ja oli todella rauhallista, ihmiset vaan vähenee ja kävimmepä yhtenä päivänä Sattahipin golfkentän rangella, Seppo halusi kokeilla, jotta osuuko enää maila palloon. Ei ollut sielläkään ruuhkaa ja kentälläkin näkyi olevan tosi vähän ihmisiä. Sinne siis ensi viikolla pelaamaan. Vuoteen emme ole pelanneet lainkaan ja nyt pitää se asia taas korjata. Varsinkin, kun ostimme Revontulen kausipelikortit, pelata saa mielin määrin ja niin onkin tehtävä! Yhtenä päivänä kävimme Seuralla syömässä ja tilaamamme kuivatut inkiväärit olivat tulleet. Kotona Seppo katsoi, olisiko niissä jotain rajoitusta syömisessä. Olen aina "huutanut" hänelle inkiväärin syömisestä, Seppo kun vetää kitusiinsa niitä kahmalokaupalla. No, netissä luki, että noin 60 gramma päivässä on hyvä annos. Arvelin sen olevan kuivattuja inkiväärejä noin 3-4 palaa päivässä. Luin siinä sängyllä kirjaa ja maistelin niitä inkiväärejä, ovat muuten tosi hyviä! Yöllä heräsin kahdelta vatsakipuun, ruikulla ja se parani vasta puolen päivän maissa. Ihmettelin, mistä vatsani oli suuttunut ja sitten istahdin sängylle ja silmäni osuivat siihen inkivääripussiin! Siinä se syyllinen tai siis kyllä se syyllinen näkyi peilissä, kukas käski syödä 10 palaa inkivääriä! Osuipa omaan nilkkaan:) Sillä aikaa, kun minä kärvistelin vatsani kanssa, Seppo vähän huolsi autoa. Automme on siellä katoksessa ja se paikka on tänä päivänä tosi haluttua tavaraa, kaikki pois lähtijät haluavat autonsa sinne. Seppo taas ajoi auton siihen, koska siinä on viileämpi huoltaa autoa. Siinä sitten yksi venäläinen touhusi autonsa kanssa kaikkea ja samalla kytisti, josko Seppo ajaisi autonsa pois, vaan ei ajanut. Pitivät siinä venäläisporukka jopa jotain hätäkokousta autoihin liittyen ja kun Seppo käveli siitä ohi, kaikki hiljenivät. Eivät siis tiedä, minkä maalaisia olemme, näin tapahtuu usein. Mekään emme puhu heidän lähistöllään. Seppo nauroi, että he eivät tiedä, josko olemme Putinin kätyreitä! Täällä talossamme on pariskunta, meitä nuorempiaja heilläkin on polkupyörät, sellaiset paksupyörät. Paksupyöriksi heitä kutsummekin, ovat venäläisiä, eivätkä koskaan tervehdi vaikka samaan aikaan pyöriemme luona olisimmekin. Hekin olivat siinä "hätäkokouksessa". Alku vuosina yritin tervehtiä, mutta lopetin hyvin pian, olkoovat! Täällä sattui se bussionnettomuus, olette osa varmaankin siitä lukeneetkin, ainakin Iltiksessä oli juttua. Tämä

23.3. kartta

tapahtui siellä Luonnonpuiston läpi menevällä tiellä, missä mekin viime kesänä ajelimme sinne häihin mennessämme. Se on sellainen moottoritie, kaksi/kolme kaistaa suuntaansa ja bussi törmäsi vastaantulevaan rekkaan. Jarrut eivät kuulemma toimineet! Se tuntuu täällä olevan yleisin selitys, kun kuski nukahtaa! Koska tuossa onnettomuudessa on kyllä käynyt niin, miten muuten bussi voi joutua vastaantulevien kaistalle kaikkien kaistojen ja viheralueen yli päin rekka-autoa ja sieltä lepikkoon! Tämä näytettiin täällä telkkarin uutisissa ja siinä se näkyy hyvin, melkein suoralla tiellä tai sitten bussi on ajanut 150:ä! Huh, huh! Tänään uskaltauduimme heti aamutuimaan fillaroimaan, kun tuo sade vaanii aina nurkan takana. Ensin ajoimme sämpyläkauppaan, sieltä Beauty Shoppiin (ei ollut siellä Arja niitä huulirasvoja), viereiseen apteekkiin, postiin synttärikortti ja JP:lle sodalle. Sieltä ajoimme pikku teitä pitkin Tescoon syömään; Thepprasittiä pitkin Hondan kulmalle ja taas pikku teitä kotiin. Eikä ne mustat pilvet sitten antaneetkaan sitä vettä, onneksi!

Sitten paikalliset "moottorikelkkakisat", kuvasin nämä telkkarista! Suomen kisat eivät ole yhtä kuraiset!

lähtöviivalla

kisa ajettiin speedway-tyyppisesti

28.3.2018 torstai

Loppukuu jo kovaa vauhtia lähestyy ja niin pitääkin! Täällä kyllä sää jo kovasti lämpiää. Jos on kotomaassa kova luminen talvi, niin on täälläkin kummalliset säät. Kahden kuukauden aikana ei ole ollut yhtään pilvetöntä päivää, aina pilvet ja ukkosen kumina jossain piiloilee. Toisaalta se ei meitä paljoa häiritse, mukava sää ajella fillareilla ja golfata. Viime maanantaina oli golf-kenttä tyhjä,

se sininen"närhi"

muutama pelaaja, mutta tänään se oli täynnä, joten menimme rangelle lyöntejä hiomaan, hieno sana, hah hah! Sielläpä lentelikin oikein kaunis lintu, Seppo sanoi sitä närheksi, mutta kai sillä on joku thaikkunimikin, en tunne täkäläisiä lintuja. Olisiko jossain saatavissa lintukirja, englanninkielisenä tietty, täytyypä tutkia tuo asia. Meidän yläpuolella asuu joku, joka heittää välillä iltaisin sangollisen likavettä parvekkeelta pihalle, onneksi kukaan ei ole vielä saanut vesiä niskaansa. Ja toinen tai sitten

varsinaista syheröä

golf-kentällä

sama karistaa tupakan tuhkat myös partsilta pihalle, ja mun pyykit on nätisti partsilla kuivumassa. Kiva sitten kopistella niistä tuhkat pois! Talossa on meneillään parvekkeen kaiteiden maalausta, tosin on vähän hankalaa tuon sateen kanssa, se hidastaa hommaa ja seinätkin ovat vielä vähän kesken. Sevillassa tapasimme yhtenä iltana Markon, joka asuu näissä meidän taloissa. Hän moitti pihakuppilaamme, oli käynyt siellä ja tarjoilija makasi lattialla kuulokkeet korvilla musaa tai jotain kuunnellen, eikä ollut moksiskaan, ei noussut edes ylös. Meilläkin kävi kerran niin, että, anteeksi kun häiritsimme tarjoilijoita. Mekään emme enää mene sinne, kun palvelu ei ollenkaan pelaa. Kuppila on suljettuna miten sattuu, ei ole siihen luottamista! Mutta hei, viime viikolla tuohon Wat Boonille alkoi kohota rakennelma. Ensin koko "pelto" putsattiin ja selvästi alkoivat rakentaa kauppaa. Ja niin siinä kävi, 1.4. siihen avataan uuden uutukainen Seven Eleven ja parkkipaikkojakin sieltä löytyy. Tässä nurkilla on nyt sitten 3 Seveniä, yksi Tesco eli kauppoja löytyy. Siihen putsatulle alueelle on ilmestynyt myös muitakin myyntikojuja, aika näyttää mitä niissä aletaan kaupitella. Keskiviikkona

mitäs te täällä teette, kurkistelee apina golf-keltällä

läksimme ajelemaan fillareilla ja huomasimme satulansuojusten kadonneen! Koskaan ei fillareista ole mitään kadonnut ja nyt joku oli kahta suihkumyssyä vailla! Maanantaina yöllä kuului pihalta kyllä kummallista meteliä, joku kävi myös tuossa pullovarastossa. Seuraavana yönä istuikin vartija tuossa meidän huoneiston kulmalla, jotain oli siis tapahtunut, tuskin he meidän suihkumyssyjen vuoksi tehostivat vartiointia. Kävimme HansLankarilla ja Tescossa syömässä ja sieltä ostin 4 uutta suihkumyssyä satuloihin. Talossamme asuu sähkötupakkapoika, sen nimen olemme hänelle antaneet, kun hän ajaa mopolla takapihalle piiloon sähkötupakalle, se on täällä Thaimaassa kielletty vekotin. No, yhtenä iltana kävelimme taas pihalla matkalla syömään. Sähkötupakkapoika ajoi mopolla parkkiin ja sitten huomasin, ettei hän pysy kunnolla pystyssä. Hän käveli portille päin, kääntyi takaisin, käveli taas portille, kääntyi takaisin. Emme sitten jääneet pitempään seuraamaan, ihmettelimme vain. Hän oli selvästi ihan sekaisin, emmekä koskaan näiden vuosien aikana ole nähneet häntä tuollaisena. Nyt viikkoon ei häntä olekaan näkynyt! Tänä iltana kävimme taas Sevillassa syömässä. Sepon suosituksesta tilasin spagettiruuan ja sitä ruokaa on ihan pakko tehdä kotonakin. Se oli spagettia ja kanan palasia panangkastikkeessa, siis niin hyvää, ettei sanotuksi saa! Sitä ruokaa on ihan pakko tehdä kotomaassa, olenkin jo ostanut joitakin panangkastikepusseja mukaan. Olen kyllä syönyt täällä panangcurrya aiemminkin, mutta en koskaan spagetin kanssa, nam nam!

mailapyyhe kuivui, mutta konstit on monet, kun on lammikko 

tiiauspaikan takana

rangella

hedelmäkoju Wat Boonilla

uusi Seven

31.3.2018 lauantai

Taas selvisi yksiasia! Sitten se managerin passijuttu. Managerilla on kyllä huono ulosanti, mutta

ajelu HansLankarille ja muuallekin

toimiston toinen tyttö selitti asian tosi hyvin ja heti ymmärsin, että rekisteröinnistä oli kyse ja saimme sitten tarvittavat paperit vietyä toimistoon. Asia siis selvä meidän kohdaltamme! Se kyllä tiesi kaksi fillariajelua HansLankarille, mutta kivahan sinne on ajella, autolla sieltä ei saa edes parkkipaikkaa, taas pluspiste fillarille! Tosin vielä on tiedossa ennen kotimatkaa yksi ajelu sinne HansLankarille.
Lauantaina läksimme Lean ja Pertsan luo viettämään heidän läksiäisiään, he lähtevät ensi viikolla kotiin palelemaan:). Illan mittaan saapui sinne Veikkokin Seuralta laitettuaan siellä ovet tältä viikolta säppiin. Ilta siinä vierähti mukavasti ja kotiin lähtiessämme Lea tilasi meille puhelimella netistä grab-taksin. Olipa kätevää, ei tarvinnut säätää matkaa, eikä hintoja lavataksin kanssa, tuohon tuli hintakin heti näkyviin ja pystyi seuraamaan, missä taksi oli tulossa. Lataan heti tuon sovelluksen omalle puhelimelleni!
Parit käsityöt:

verkkokassi

karkkikulho

hellehattu

karkkikulho ja pullopussi

pikku kulho ja kameralle pussukka