HUHTIKUU

2.4.2015 torstai

Kirjoitinpa pitkän stoorin iPadilla ja sinne se katosi taivaan tuuliin. Mitä tästä opimme, en tee sitä toiste vaan kirjoitan läppärillä tai pöytäkoneella. Läppärin jätin kotiin mutta täällä on onneksi pöytäkone yläkerrassa, siis jatkoa seuraa myöhemmin...

Elikä eilen läksimme ajelemaan kohti Hankasalmen mökkiä. Olipa hieno keli ajella, ei autoja ja puolessa välissä matkaa alkoi aurinkokin porotella. Kirkolla ei ollut lunta enää nimeksikään, mutta mökillä voisi päästä vielä vaikka hiihtelemään. Mökkimme sijaitsee pienessä kylässä, Ristimäki, joka on aika korkealla verrattuna kirkonkylään. Siksi täällä on aina lunta, kun muualla ei enää ole, siis tällä seudulla. Tavarat raahattiin sitten mökkiin ja hetihän Seppo hyökkäsi traktorin kimppuun ja hyvinhän se lähtikin käyntiin talvilevolta. Vähän sillä piti myöskin ajella ja lopulta hän malttoi katsoa sitä minun autoani. Sekin lähti käyntiin ja todettiin siinä olevan kesärenkaat. Saapi sitten nähdä jääkö se vielä tänne mökille vai pääseekö Helsinkiin asti, riippuu ihan keleistä. Mökillä olikin sitten ihan uusi matto tuvassa, lattia täynnään kuolleita kärpäsiä, kääk! Ei kun imuri käyntiin ja sehän myös täyttyi heti kohta koiran karvoista, mistähän niitäkin meille siunaantuu! Saunan pieni ikkuna oli aika kamalan näköinen, Jyryhän sen raastoi talvella ja sai kuin saikin auki karaten siitä ulos pakkaseen. Huonosti oli käynyt myös mökin ulko-oven verholle sekä makkarin ikkunan verholle. Makkarin


traktorihommia

verhotanko oli muotoutunut ihan uuteen malliin ja siinä roikkui vain muutama verhonsuikale, loput oli lattialla ihan riekaleina. Ulko-oven verho oli onneksi paksu ja se oli vain pudonnut lattialle. Siinähän heti jouduin vähän siivoskelemaan. Tänä aamuna sitten heräilimme lumisateeseen, hiljakseen lunta ripotteli. Lähdimme sitten ajelemaan kirkolle kaupoille, lumisadekin loppui parahiksi ja kirkolla olikin jo ihan täysi tohina päällä, hyvä kun parkkipaikka löytyi. Joka kevät päätän etten osta siemenpusseja ja joka kevät se päätös menee pieleen. Taaskin tarttui pusseja matkaan, mutta kun keijunmekon siemeniä on tosi vaikea saada ja olihan silloin ihan pakko ostaa, kun hyllyllä se mukavasti köllötteli. Tarttui matkaan myös värinokkosen siemeniä, myöskin nykyisin vaikea saada ja sitten pusseittain krasseja, papuja sekä joitain sipuleita. Siitäpä tulikin mieleen siemenperunat, täytyypä ensi viikolla käydä ostamassa sellaiset. Mökille tultuamme Seppo lähti taas, jaa kun sanotaan autoilemaan, niin kuinkas sama sanotaan traktorista? No, joka tapauksessa hän lähti taas sillä vekottimella, tällä kertaa Handen mökille lumitöihin. Auts, vilkaisin ikkunasta ulos ja siellähän taas hiljakseen ripottelee lunta.  Ja myöhemmin hän keräsi pilkkikisatarpeet kasaan huomista varten. Seppohan on iät ja ajat pitänyt seuran pilkkikisoissa puffettia, grillimakkaraa ja kahvia. Joo, ja uunissa paistuu lammas- ja possunpaistit! Handekin tuli iltasella Eetun kanssa mökilleen koirineen.

6.4.2015 maanantai, toinen Pääsiäispäivä
Onnea Anjalle (äitini) sekä Samille Thaimaahan (ikäero päivälleen 40 vuotta)

tänään 6.4.2015

Pilkkikisat perjantaina meni sitten ihan mukavasti, sääkin suosi, ei tullut taivaalta mitään märkää. Hepekin tuli iltapäivän aikana ja taivasteli, että täällähän on täysi talvi! Ja niinhän täällä on. Facebook tuuppasi heti aamutuimaan sivulleni kuvan, joka oli otettu tasan vuosi sitten ja otin samasta paikasta kuvan tänään, laitan ne molemmat tähän näytille. Katsokaahan eroa lumen määrässä. Lauantaina lähdin ajelemaan Hepen autolla Pieksämäkeen. Olipa kylätie surkeassa kunnossa ja paluumatkalla vielä pahempi. Taidanpa jättää autoni edelleen tuonne talliin vappuun asti. Hepellä on citymaasturi ja mun auto on Berlingo eli tosi matala maavara ja kesärenkailla se jää tuonne tielle jumiin. Stadissa voin kulkea bussilla, fillarilla (kunhan joku sen ensin kasaa), Sepon pakulla ja ehkä Hande lainaa "Masaa" minulle. Auton tarvitsen oikeastaan vain sitä siemenperunoiden hakua varten, niitä en ala raahaamaan bussilla tai fillarilla. Juotiin äitini synttärikaffeet ja kävimme Cittarissa. Tuumin kyllä, että taitaa Cittarissa olla väkeä pilvin pimein, kun Hankasalmella oli kauppojen pihat ihan

vuosi sitten 6.4.2014

tukossa. Äiti vaan tuumasi, että ei täällä ketään ole, kaikki on maalla. Ja niinhän se olikin, liikennettä ei ollut nimeksikään ja Cittari melkein tyhjänä. Sitä ihmetellessäni äiti totesi, että Pieksämäki on kaupunki ja Hankasalmella on paljon mökkiläisiä, niinpä! Ajelin sitten takaisin mökille ja joitain asioita jäi kumminkin äitin ja iskän luona tsekkaamatta, ensi kerralla sitten. Tuli tarkistettua ja opetettua heille digiboxin kautta tallennus, valokuvataulun käyttö ja isän laite, jolla voi kuunnella äänikirjoja. Hän sai sellaisen, koska näkö on mennyt niin huonoksi, onneksi ei kuulo. Sitten otin kuvia äidin rollaattorista, sen laitan Torille myyntiin tarpeettomana. Hepe kertoi heti aamulla huonoja uutisia, eräs yhteinen tuttumme oli saanut aivoinfarktin perjantaina. Harmillista, kun 4-kymppiset jo sellaisen saavat. Onneksi hän ei taida olla kovin pahasti sairaana, koska pystyy tekstareita kirjoittamaan sekä Facebookiin kirjoittamaan. Lääkäri sanoi, että puhumaan hän kuitenkin joutuu uudelleen opetelemaan, onneksi muuta ei tullut. Tosin liuotushoitoa ei voinut enää tehdä, koska oireet alkoivat jo torstaina ja sairaalaan hänet vietiin vasta perjantaina. Tarkkailkaa hyvät ihmiset läheisiänne ja ottakaa selvää aivoinfarktin oireista ja heti kyyti sairaalaan, mieluiten Yliopiston sairaalaan, siellä onnistuu parhaiten liuotushoito. Ainakin


Nero

viimeisin tietoni sanoo näin, voihan olla, että sitä hoitoa saa jo muuallakin, ambulanssikuskit kyllä tietävät. Lähipiirissämme on nyt ollut näitä infarkteja ihan liikaa! Tänään taas heräsin aamukuudelta joutsenien mekastukseen eli niitä on jo tänne tulossa, kevään varma merkki. Päivälläkin niitä lenteli, mutta en koskaan kerennyt kuvaamaan niitä, joko ne lensivät väärältä puolelta mökkiä tai muuten vaan liian vilkkaasti. Kamera oli kyllä käsillä koko ajan, mutta en ulos viitsinyt mennä päivystämään, täällä kun oli aamupäivän pakkasella. Kerran Seppo ilmoitti yhden helikopterin kokoisen lentävän pellon päällä, en nähnyt, HARMI! Minä kun tykkään kuvailla lintuja, parhaat otokseni niistä ovat se lapinpöllö ja metso. Molemmat ovat nähtävillä Facebookin sivuillani ja se pöllö jopa etusivulla kunniapaikalla. Mutta sen "helikopterin" olisin

Jyry

kyllä halunnut vangita kamerallani! Päivällä sitten tulivat Hande, Eetu ja Hepe syömään ennen kotimatkan alkamista. Handen koirat kyllä protestoivat kovin äänekkäästi autossa, nekin olisivat varmaan halunneet ruokaa. Ai niin, se actionkamerani - en heitäkään sillä veslintua. Sen videot ja kuvat saa näkyviin mökin pöytäkoneella eli se kamera toimiikin. Täytyy vaan kotona asentaa sama ohjelma läppäriin ja Hande lupasi sen ladata. Samoin huomasimme, että riistakameroiden kortteja ei saa näkyviin minnekään, kunnes Seppo kysyi, että mitäs näillä piuhoilla on virkaa! Selvisi, että ne täytyy ladata koneelle piuhan kautta. Se muuten luki käyttöohjeissa, Seppo siis tyypilliseen miesten tapaan ei ollut lukenut ohjeita ja asia valkeni minullekin kokeiluni jälkeen ja kun ylimalkaisesti lukaisin ohjeita, niin siellähän se selvästi luki. Otanpa ne ohjeet kotiin ja tutkin paremmin. Kylläpä olemme taas niin viisaita!

12.4.2015 sunnuntai
Onnea Julialle

No niin, tiistaina mökin siivous, romppeet autoon ja nokka kohti etelää, kotiin siis. Olipa taas kiva ajella ilman ruuhkia pikku tihkusateessa, joka onneksi sitten lopahti ja se minun autoni jäikin sitten sínne mökille.  Ja sitten torstaina iltasella kävimme Kirkkonummella katsastamassa Atskin pihamaalla olevaa pikku mökkiä, joka oli edelliseltä asukkaalta jäänyt hiukan keskeneräiseksi. Matkalla kävimme myös päivällä suorittamassa kansalaisvelvoitteen vai olisiko se kuitenkin kansalaisoikeus, päätä itse! Samalla, kun kerran kirjastossa äänestettiin, palautin kirjoja sinne ja otin uusia matkaan. Ensi viikollahan tuo meidän kirjasto ennakkoäänestyksen jälkeen sulkeutuu koko kesäksi remontin vuoksi, tai melkein koko kesäksi. Onpa kiva lainata kirjoja, kun niissä on palautus vasta 15.7. Niin se mökki, olisi tosi kiva saada se mökki ja saisin siitä sen kauan toivomani käsityökopin itselleni. Vimon oli tietysti laittanut pöydän koreaksi thaikkulaiseen tapaan ja hyvää olikin. Eipä tarvinnut ruokaa ajatellakaan koko loppuiltana. Seppo sitten soitteli mökin kuljetusta mökille ja ilmeni, että se ei sitten olekaan ihan helppo juttu, täytyy vielä kysellä ja soitella sinne tänne. Kuljetukseen vaikuttaa mökin mitat ja saapi sitten nähdä, kuinka se onnistuu ja saako sen kuljetukseen luvan ja kuinka! Perjantaina pesin pyykkiä ja pihalla liehui tuulen mukana pyykit telineessä kuivumassa. Ihanaa, kun saa ne ulos kuivumaan! Lauantaina, no kaikkihan sen huomasivat, aurinko porotti koko päivän. Seppo kasasi mun polkupyörän ja pääsin sitä jopa vähän kokeilemaan, kun vaan ilmat hiukan lämpenisivät. Siis, huomiseksi ei olekaan enää näin hienoa säätä luvassa. Illalla sitten grillattiin kesän ekat makkarat ja kylläpä ne taas maistuivatkin hyville pitkästä aikaa. Lämpömittari näytti +13 ja kauempana sisämaassa oli kuulemma ihan +15. Tässä rannikon likellä meillä on aina vähän viileämpää tuon meren läheisyyden vuoksi.

grillimakkaraa ja sidukkaa

Tänään sitten ei oikeastaan tehtykään mitään, kun sitä sadetta oli luvassa. Veikon kanssa oli tarkoitus lähteä rangelle palloa lyömään, mutta hänen piti iltapäivällä lähteä jalkapalloa pelaamaan. Hande täytti Veikon jalkiksen ja se pamahti puhki, joten he lähtivät kauppaan uuden pallon hankintaan ja golf sai jäädä. Olisi kyllä ollut hyvä päivä pallojen hutkintaan, koska se luvattu sadekin alkoi vasta tuossa viiden maissa, eikä puolilta päiviltä, kuten sääennustukset  lupasivat. No, pitää sitä kait joskus vähän huilatakin. No joo, mun tää läppäri taas temppuilee. Julia on sitä viikolla käyttänyt ja se meni loppuviikolla jotenkin juntturaan. Hande sitä sitten selvitteli, vaan jäi tähän vielä jotain jumiin... Mitä tästä taas opin; käyttäkööt jokainen omaa konettaan eli muut ei tähän enää koske, ugh!

14.4.2015 tiistai

Jippii, kone taas toimii! Tähän oli livahtanut joku haittaohjelma ja nimenomaan tänne blogiin. Se ei näkynyt muiden koneissa, vain tässä minun koneessa ja häiritsi ihan oikeasti koko ajan, oikea nimi siis sillä - haittaohjelma. Hande sai läppärin tänään korjattua ja taas kelpaa kirjoitella. Juu, läksin tänään fillaroimaan, tarkoituksena käydä vielä kirjastossa. Sehän sulkee ovensa aina heinäkuun

se mökki

puoleenväliin asti remontin vuoksi. No, puin vaatteet päälleni ja laitoin pyöräilytakin, sehän on veden-ja tuulenpitävä. Lähdin sitten reippaasti ajelemaan, mutta jo Himmelitien päässä käännyin takaisin, satoi räntää ja korvat paleltuivat kypärän alla tai eihän ne korvat edes ole kypärän alla ja siksihän ne palelivatkin. Tietty kaaduin lahjakkaasti pihassa, kun takin helma tarttui satulaan takaata! Käteen vähän sattui, enkä meinannut ylös päästä. Tässä iässä, ikävä kyllä, joutuu tuollaisessa tilanteessa kaksi kertaa miettimään tuota ylösnousemista. Sitten sisälle, etsimään korvien peittävää fleecehattua ja löysin kuin löysinkin pyöräilyasuun kuuluvat housut. Sitten vaan uusi yritys, tulkoon vaan vettä taivaan täydeltä (ei sitten enää tullutkaan) ja hyvin onnistui. Kirjastosta lainasin ison pinon kirjoja, olihan niissä nyt tosi pitkä lainausaika. Pyörähdin myös apteekissa, Seppo on valitellut iskiasta. Vuosia sitten hän mökillä sai tosi pahan iskiaksen ja pyysi minua ostamaan apteekista vaikka buranaa. Apteekissa sitten kerroin apteekkarille Sepon vaivan ja hän sanoi, ettei mitään buranaa vaan B-vitamiinia. Sillä se iskias muuten sitten lähtikin ja myöhemminkin. Tänään sitten kysyin Siltamäen apteekista, että mikäs B-vitamiini se olikaan siihen vaivaan, mutta myyjä ei oikein tiennyt ja silloin paikalle pyyhälsi toinen myyjä ja näytti heti purkin hyllystä. Sen jälkeen ajelin sitten kotiin, mutta olipa kylmää kyytiä. Huomasin myös nyt pitemmän matkan ajeltuani, että muutamaa juttua pyörässä pitää vielä rukata. Satulaa pari senttiä ylös, satula on liikaa etukenossa, tuntuu, että valun siitä pois ja ohjaustankoa pitää hiukan kääntää ylöspäin. Illemmalla sitten tuli mökille lähtööni muutoksia eli taidankin jäädä sinne jo vappua edeltävänä viikonloppuna. Ensi viikonloppuna tulee sorakuorma ja siitä tehdään peti "mökilleni" ja itse mökki tuleekin seuraavana perjantaina ja heti kohta onkin jo se vappu eli minun ei kannata ajella edestakaisin. Lämpenisivät vaan nuo säät ennen sitä, hrrr! No, mökillä sitten vaan puita uuniin, siitähän se lämpenee, mutta mitähän sanovat taimet, ei niitä näin kylmällä voi kasvihuoneeseen laittaa. No, se on sen ajan murhe sitten!

19.4.2015 sunnuntai

peruutus

Torstaina pakattiin auto ja menoksi mökille. Koko matkan satoi lunta ja räntää, onneksi oli hiljainen liikenne, rekkoja vaan suhasi edes takaisin pohjoisesta etelään ja toisinpäin. Perjantaina ajelimme Pieksämäkeen isän synttärikaffeelle, 87 vuotta tulee täyteen ensi tiistaina. Hain äidin kanssa Cittarista ostoksia ja

Viivi

kakun, sillä aikaa Seppo huolsi isän menopelin. Hänellä on sellainen sähkömopo ja siinä riitti hetkeksi hommia. Pesukoneen alla oleva pikkuinen jalka vaati myös huoltoa, koska isä oli moponsa kolaroinut sen pesukoneen kylkeen. Heillä on onneksi iso kylppäri, jonne se vekotin mahtuu säilytykseen, isä ei halua sitä säilyttää ulkona tai kellarissa. Mutta kylläpä on ulkona kylmää. Välillä aurinko paisteli ja sitten tuli taas lumiräntää. Mökillä alkoi sitten hommat. Ensin Seppo vei traktorin kauhassa Handen mökille koiratarhaelementit, jotka kuorma-auto jätti meidän pihaan. Tähän oli helpompi ne jättää. Sinne ne meni sitten jopa ihan ehjänä, Hande saa vappuna laittaa tarhan kasaan.




Lauantai menikin sitten pihahommissa. Seppo teki hiekkapedin ensiviikonloppuna tuotavalle pikku mökille, jolle naapurin Kari antoi jo sopivan nimenkin, Kutomo! Olkoon siis Kutomo:) Minä siivosin pihasta kaikki vanhat kukanvarret mönkkärin peräkärryyn, tosin oli hankala kerätä niitä, kun siellä kummitteli Neron pihanalle. Nero toi sen aina roskakasan päälle, jotta jättäisin pihahommat ja alkaisin heitellä sitä lelua Neron kanssa. Kysyin Sepolta, että minne kuorma viedään ja hän sanoi, että tyhjälle tontille ja peruutat vain töyräälle ja tyhjennät. No, siis minäkö peruutan peräkärryn kanssa? En ole eläissäni peruuttanut mitään peräkärryä, enkä paljon autoakaan. Ok, sinne sitten vaan ja osasinkin muuten ihan itse peruuttaa tuon yhdistelmän (heh, heh), tosin en kerro kuinka kauan siihen aikaa kulutin.  Kesäksi oli taas ihan hyvä muistella, kuinka tuo mönkkäri toimii, risuja ja pölkkyjähän riittää pinoon ajettavaksi koko kesäksi. Ja siellähän ne pellolla taas mekastivat, joutsenpariskunta. Niitähän piti heti joutua

kuvaamaan, koska illaksi ne taas jonnekin katoavat. Tämä samainen (luulisin, että ovat samat) tulevat joka kevät tuohon pellolle. Kumma juttu, ollaan oltu kotimaassa jo 4 viikkoa, enkä ole vielä koskenut kutimiin. No, kyllä niihin vielä ehtii tarttua, viimeistään kun hyttysiä ilmestyy illoiksi. En paljon kesäiltaisin ulkona viihdy hyttysaikaan, koska olen allerginen niitten pistoille. Ensimmäiset leivätkin jo ehdin paistaa. Katselin telkusta kaikessa rauhassa Jethron toilailuja ja seurasin samalla kelloa. Piti sitten ottaa leivät uunista, tosin ihmettelin, kun ne eivät lainkaan alkaneet tuoksua. Mitä ihmettä, en ollutkaan laittanut niitä uuniin! Paremmin kyllä paistuisivat uunissa, siis törkkäsin ne sinne, olivatpahan ainakin kunnolla nousseet hellan päällä. Hyviltä ne sitten iltapalalla maistuivatkin. Tänään sitten taas romppeet kasaan ja kotia kohti, kuitenkin kahdella autolla. Tämä autojuttu kun tuntuu joka päivä muuttuvan. Ensi viikonloppuna olenkin kotona lapsenlikkana ja koiriakin on hoidettavana 4 kappaletta. Hande lähtee nääs synttäreille. Tulisi vähän lämpimämpää, niin voisi lasten kanssa käydä palloa lätkimässä ja sunnuntaina Mosa herää! Toivakan kohdalla sitten se jysähti tajuntaan, ne leivät! Soitin Sepolle toiseen autoon, eipä ollut hänkään ottanut leipiä kaapista eli sinne ne mökille jäivät. Kotona hän sitten kertoi soittaneensa naapuriin ja he lupasivat lykkäistä ne meidän pakastimeen. Huh, huh, eivät siis menneet ihan hukkaan. Nimitin tuossa Jethron touhuja toilailuksi, mutta taitaa täällä ihan läheltä löytyä myös yksi toilailija, katse vain peiliin. Mökillä oli +4,5 lämmintä (ai lämmintäkö!) ja täällä stadissa on jopa +13 eli paljon lämpimämpää ja sen oikein ulkona huomaa. Sisällä olikin sitten +17.8 ja laitoin telkkarin heti päälle, sehän tuottaa kovin lämpöä, ihan totta. Menepä seisomaan taulu-tv:n viereen, niin huomaat lämmön, kun se on ollut jonkun aikaa päällä. Itse en sitä aluksi uskonut, mutta Seppo käski kokeilla ja niinhän se on oikein lämpöpatteri. Helteellä ei hyvä, mutta näin kylmällä tosi hyvä. Meillä täällä yläkerrassa on kylmää aina, kun olemme monta päivää poissa. No, kesällä se ei vaikuta mitenkään, silloin on aina kuuma auringon porottaessa koko päivän, onneksi olemme kesät mökillä. Piti muuten lisäämäni pari kuvaa tänne, mutta nepä ovatkin mökin koneessa. Täytyy ajaa ne kamerasta vaikka huomenna. Kohta pitää parkkeerata sohvan nurkkaan seuraamaan vaalituloksia...

25.4.2015 lauantai

Höh, niin ne vaan on jääneet kuvat laittamatta kameroista tänne. No, ei hätiä, kerkeehän nuo. Tämä viikko on ihan hurahtanut mennessään ja on jo lauantai. Se on tätä aina, kun on lähdössä jonnekin pitemmäksi aikaa eli keskiviikkona (kaiketi) lähtee karavaani taasen kohti Hankasalmea koko kesäksi. Ainakin kerran minun pitää täällä käydä tekemässä firman laskutusta, kun Hande on siellä Thaimaan reissullaan. Tavaraa on koko viikko pakattu ja toivon, että osa niistä jää mökille. Huomasin kuskaavani niitä edestakaisin ihan turhaan, täällä ei ole vielä kesä ja kun palaan ei taaskaan ole kesä. Siis miksi raahata kesärytkyjä sinne tänne.

Nyt käväisen välillä tekemässä vähän pöperöä. Oikeasti uusia pottuja, keitettyjä munia, silliä ja tonnikalaa salaatin kera, potut ovat espanjalaisia. Tänään tämmöistä kesäruokaa, ulkona kun ei voi vielä grillata kylmyyden vuoksi.

Liisa ja Seppo

No niin, tuossa ruuanlaiton aikana tuli surutekstari Thaimaasta. Ystäväni Liisa on tiistaina menehtynyt keskellä Immigrationin pihaa, luultavasti sydänkohtaus, eikä elvytys onnistunut. Aamulla juuri ajattelin Facebookia katsellessani, että miksiköhän Liisa ei ole kirjoittanut mitään kotiin lähdöstä, heidän piti lähteä sieltä kotiin Tukholmaan vappuna. Kävi näin ikävästi ja olimme tunteneet Liisan ja Sepon vasta muutaman vuoden. Mutta näinhän se on, kaikilla meillä on tuo lähdön aika määrätty. Jäät Liisa muistoihini iäksi!

Viikko siis hujahti vikkelään. Joka vuosi päätän, etten sotkeudu mihinkään kevätkylvöihin, mutta niinhän siinä taas kävi, maanantaina  ilmestyi purkkikaupalla siemeniä laatikkoihin. Erilaisia kukkia, chilejä, kurkkua, tomaattia, maissia jne. Tiistaina olikin sitten hammaslääkäripäivä. IPhonesta on akku sökönä ja samaan aikaan hajosi sen laturi, olisiko asioilla joku yhteys! Olen lukenut, että uusi akku maksaa satasen verran, mutta sitten Hande tutki hetken nettiä ja Jumbossa on kuulemma uusi liike ja siellä akku maksaa 29 euroa asennettuna. Siis matka illalla sinne ja puhelin sai uuden akun. Keskiviikkona kävin ajelulla Laaksolahdessa serkkuni Paulan luona. Kotimatkalla ihmettelin, kun autossa kuului kummaa kolinaa ja mainitsinkin siitä Sepolle toteamalla, että pitäisikö koko rotisko vaihtaa uudempaan. Illalla tuuli vain yltyi, kattopellit kolisi niin, ettei omia ajatuksiaan kuullut! Torstaina tein kaikenlaisia kotihommia sekä pakkailin kesää varten tavaroita mökille. Perjantaina taas tien päälle, tällä kertaa ihan bussilla. Ajelin ensin 72:lla keskustaan ja sieltä 4:sen ratikalla Munkkaan. Helinä tuli pysäkille vastaan ja menimme hänen sievään pikku kotiinsa. Siis aivan ihanasti remontoitu vanhassa kerrostalossa oleva koti. Oli jätetty avaruutta poistamalla kaikki seinät ja turhat ovi aukot. Kävimme sitten lounaalla Ukko Munkissa siinä lähellä ja täytyy sanoa, että oli todella maukasta ruokaa. Muutaman tunnin siinä parantelimme maailmaa ja aloin lähteä kotimatkalle. Olin saanut Helinältä Thaimaan kämppämme avaimen, Helinähän asusteli siellä vajaan kuukauden pois lähdettyämme. Pysäkille kävellessämme satoi ihan jopa lunta, ainakin musta sateenvarjo oli täynnä valkeaa. Hyppäsin sitten vaihteeksi bussiin numero 52 ja se kierteli pitkin poikin ja saapui lopulta Haagan ja Maunulan kautta Kustaankartanolle, jossa vaihdoin bussiin 72 ja pääsin ihan kotiovelle, melkein. Lähdin sitten vielä autolla käymään Cittarissa kaupassa, eipähän tarvitse viikonloppuna kahlailla kaupoilla. Illemmalla jatkui tavaroiden pakkaus, koska huomenna lastataan niitä peräkärryyn. Ai, miksi ihan peräkärry? No, pakuun tulee kanin häkki ja se on tosi iso häkki, keittiön uusi työtaso, golfbägeja viisi/kuusi kappaletta, kirpputorille monen monta kassia, lankoja laatikoittain ja kaikkea muuta tarpeellista. Minun autoon tulee sitten kaksi koiraa ja ne taimilaatikot, orkideat, pari amppelikukkaa, kaikki kamerani, tietokoneet ja valikoima puhelimia. Puhelimet siksi, että joku niitä kesällä latailee, muutenhan niiden akut menevät sököiksi. Ne on muuten talvikodin puhelimia, ei suomipuhelimia niin kovin montaa ole, mutta kun kaikki ynnätään, on niitä sitten 6 kännyä yhteensä, ainakin. Lisäksi pitää ennen lähtöä kerätä kaapeista kuivatuotteita mukaan, ei niitä täällä kukaan puoleen vuoteen käytä ja sitten kaikkea muuta tilpehööriä! Lauantaiksi olikin luvattu poutaa, joten pyykit koneeseen ja pihalle kuivumaan. Päivä hujahti taas ihan kotosalla, tosin Seppo kävi apteekissa minun autollani, kun se oli hänen autonsa edessä. No, kauppareissun jälkeen hän alkoi tutkia sitä auton kolinaa (eihän minun sanomalla sitä voi tutkia) ja syy vihdoin löytyikin. Autoon vaihdettiin korjaamolla syksyllä ennen talvimatkalle lähtöä iskarit ja korjaamolla oli laitettu toinen etupyörä huonosti kiinni. Se olisi voinut vaikka irrota minun ajellessa. No, nyt se on kunnossa, eikä autoa tarvitsekaan vaihtaa uudempaan. Entäs, jos se rengas olisikin irronnut ensi viikolla mökille mennessäni! Huomenna sitten on luvassa sadetta ja toimistohommia. Öitä kaikille!

28.4.2015 tiistai

Käytiinpä sunnuntaina Veikon kanssa päivällä Jumbossa ostoksilla. Oli siihen hommaan sopiva sääkin, sataa losotti, tosin moni muukin oli havainnut saman asian. Illemmalla soi sitten puhelin, ei numeroa. Ensin en ajatellut vastata lainkaan, mutta Seppo sanoi, ettei puhelinmyyjät soittele sunnuntaina ja heillä näkyy nykyään jo numerokin. Onneksi vastasin, se puhelu tuli Thaimaasta ja siellä oli Liisan mies Seppo. Hän halusi vielä itse kertoa Liisan menehtymisestä ja hänellä on lento kotiin Tukholmaan huomenna. Ikäviä uutisia siis!  Maanantaina soitin sitten ajan "taikurille" eli kampaajalleni. Hyppäsin bussiin aikani jahkailtuani mennäkö bussilla vai fillarilla. Päädyin sitten bussiin, koskapa oli iltapäivälle luvassa sadetta, kuten sitten sade alkoikin ja jatkui aamuun asti. No, joka tapauksessa hiukset ovat nyt tosi hienot, kampaajani on siis oikea taikuri! Illalla sitten


olispa kiva ajella tämmöisellä pitkin pikku
teitä lintuja kuvailemassa

pakkasimme tavarat Sepon autoon ja peräkärriin. Hän lähteekin huomenna koirien kanssa mökille, koska keskiviikoksi on luvattu kovaa sadetta ja myrskyä, keskelle maata jopa lunta. Kani matkustaa kesälaitumille vähän myöhemmin, sitä ei voi laittaa vielä ulos, koska ainakin mökillä on niin kylmää, varsinkin öisin. Minä lähdenkin sitten vasta torstaina mökille, kun sää selkenee. Saan myös ihan rauhassa siivota kämpän, kun koirat ovat pois jaloista. Jyry varsinkin huutaa koko ajan, kun imuri käy. Illemmalla kävin vielä Handen kanssa Gigantissa ja Expertillä ostoksilla. Seuraava yö meni tosihuonosti, näin painajaisia, että joku omainen on kateissa. Aamulla (tiistai) sitten olo oli ihan nuutunut, ehkä tuo ihmisten poismeno mietityttää sekä sairastumiset, joita on tänä keväänä ollut ihan liikaakin. Seppo pääsi sitten ysin maissa matkaan ja kymmenen maissa soi puhelin. Äitini soitti ja kertoi lisää suruviestejä. Isäni veli eli setäni Åke oli menehtynyt sairaalassa viime yönä. Tämä vuosi ei nyt vaan ole alkanut oikein hyvin, toivotaan näiden ikävien viestien nyt olevan tässä. Päivä oli tosi lämmin, ihan 17.7 astetta täällä rannikolla. Sain pestyä koirien patjat ja kuivattua pihalla. Muuten päivä ei oikein luistanut, onneksi suurin osa lopuista tavaroista on jo kasseissa, kukat vielä laatikkoihin ja autoon. Nyt on muuten minulle palanut tuo ärsyttävä asia, nimittäin korvien soiminen. Ne ovat soineet koko päivän ja se on rasittavaa. Taitaa se oikea nimitys olla tinnitus ja silloin on pidettävä telkkari tai radio auki päivälläkin. Se auttaa, ettei kiinnitä siihen soimiseen huomiota, ainakin hetkittäin se unohtuu. Joskus soi vain toinen korvista ja toisinaan molemmat, kuten nyt, kääk! Sanovat, että pitäisi kuunnella kuulokkeiden kautta klassista musiikkia ja sen pitäisi auttaa. Minulla on vain yksi klassinen CD-levy tai on niitä samoja kolmekin (yksi mökillä, yksi Thaimaassa ja yksi kotona) ja sehän on tietty Tshaikovskin iki-ihana Pähkinänsärkijä, täytyypä kaivaa se esiin. Nyt nuo korvat soivat niin kovaa, että teen koko ajan kirjoitusvirheitä eli täytyypä pitää tauko. Oikeastaan pitäisi alkaa tarkkailemaan, milloin nuo korvat alkavat soimaan eli olisiko siihen joku laukaiseva tekijä, koska voi mennä montakin kuukautta ilman soimista, njaah... Eli nyt soi liikaa ja jatketaan juttua vaikka sitten vapun korvilla! Oikein mukavaa Vappua kaikille:)

30.4.2015 torstai

Eilen kävin Handen kanssa Jakomäen Aasia-kaupassa ja kylläpä jaksoi sataa koko päivän vettä ja räntää. Sitten tänään puolenpäivän maissa, itse asiassa tasan kello 12 starttasin matkaan mökille. Veikko ja Julia ovat molemmat kipeinä, eikä auta muu kuin ottaa heidät mukaan. Veikko lähti siis minun matkaan ja Julia Handen kyytiin. Matkalla bongattiin Veikon kanssa tien poskessa hirvilauma, peuroja sekä muutama haukka. Tai minä bongasin ekaksi nuo hirvet ja oikeastaan Veikko nuo loput otukset. Illalla tulivat vielä Irma sekä Pekka vapun viettoon keräämään matkakuumetta. Näillä näkymin he lähtevät ensi syksynä matkaamme Thaimaahan muutamaksi viikoksi. Vappu siis sujui ihan mukavasti, vaikka hiukan vilpoista tuolla ulkona onkin, +3.8.