Helmikuun loppupuoli

16.2.2014 sunnuntai

Pilvistä edelleen vaan ei jaksa sataa! Järjestelin kylppärin kaapin uusiksi ja osa meni jo kotikassiin. Jokohan tässä alkaa lykätä koti-ikävä :) Seppo läksi kaverin kaa Jomtienin saunaan, minä jäin kotimieheksi. En nokkaani ulos laittanut, tai kyllä kävin parvekkeella soittamassa äiskälle, puhelin kuuluu paremmin ulkona. Ja juuri silloin tuli se sadekuuro, joka ei kyllä paljon kastellut vaikka kaatamalla satoikin hetken. Sitten oli taas pikku sähkökatsos, onneksi ihan lyhyt ja valoisaan aikaan. Kutimen kanssa olen päivän viihtynyt eli huilipäivä. Katselin samalla thaimaassa ajettua polkypyörien crossia tai jotain sellaista telkkarista. Pyöräilijät ajoivat yksitellen vaikeassa maastossa ja tosi kovaa menivätkin, välillä hyppivät kuten crossissakin, tytöt ajoivat ihan oman kilpailunsa.

17.2.2014 maanantai

Himassa vaan koko päivä, aina ei jaksa laukata, enhän kotomaassakaan ramppaa joka päivä jossain!
Ei riitä, että netti tökkii vaan telkkarikin lopetti toiminnan, näkyy vaan sinistä. En nyt viitsinyt mennä taas narisemaan managerille telkusta, juurihan se oli epäkunnossa. No, pidetään sitten tänään leffailta, kiekkoja löytyy kyllä läjäpäin. Ilmoitan sitten huomenna telkusta, jos ei tule muutosta aamuun mennessä. Eilen saunalla porukka valitti tuosta netin toiminnasta eli sama ongelma kaikilla täällä.


18.2.2014 tiistai
Shoppailupäivä Vimonin kanssa

Aamulla muumijunalla Beach Roadille, käveltiin klubin suuntaan ja kävimme matkalla kaffeella. Sitten klubille, Seppo jäi sinne, Atskilla "työpäivä" ja minä läksin Vimonin kanssa lavalle. Ajelimme 2. Roadin ja South Pattaya Roadin kulmaan, siihen mistä lähtevät lavat takaisin Jomtienille. Sitten kävelimme South Pattaya Roadia pitkin, kävelimme ja kävelimme. Kaikkea kivaa oli matkan varrella myynnissä, mutta Vimon sanoi, ettei kannata vielä ostaa, paluumatkalla sitten ettei tarvitse kantaa pitkään. Kävimme sitten pikkuruisessa paikallisessa kuppilassa syömässä, oli tosi halpaa ja hyvää ruokaa ja ovella (jos avoimesta seinästä siten voi sanoa) oli kokoajan jonottamassa ihmisiä vuoroaan. Sen verran pieni mutta suosittu kuppila sillä kulmalla. Syötyämme, annos maksoi 50 bth vesipulloineen, menimme tien yli ja kauppaan sisään. Enpä ollut tietoinen, että se kauppa vain jatkui ja jatkui eli oli kokonainen iso torialue. Siellä sitten oli myynnissä kaikkea maan ja taivaan väliltä myös koiria, kissoja, lintuja, kaneja ja ties mitä pikkuelikoita.

Oli vaatetta, ruokaa, kukkia, hedelmiä, tauluja ja jopa asuntoja, myös ensimmäinen täällä näkemäni Second Hand osasto. Nappeja ei löytynyt, niitä  olisin tarvinnut. Ostin pari tosi isoa, kivasta kankaasta tehtyä miesten kauluspaitaa. Kotona puran hihat ja kauluksen pois ja niin minulla on pari kivaa kesäyöpaitaa mökille. Jatkoimme matkaa ja kappas eksyimme kampaamotuotteiden tukkukauppaan. En eläissäni ole nähnyt enkä edes tiennyt niin montaa eri sorttia hiusvärejä olevan olemassa. Ostin tietty muutaman paketin tuttuja merkkejä ja käyn varmaan vielä myöhemmin hakemassa pari lisää. Ja sitten ne napit, Vimon tiesi siinä lähellä vielä yhden torin, ei kun sinne. Ja arvatkaa, astuin hetken päästä neulojan paratiisiin, lankakaupastahan ne napit löytyivät. Ja voi, voi sitä ihanaa lankamäärää! Ensi kesänä etsin muutaman mallin ja haen sitten torilta langat, joita ei Suomessa ole enää näkynyt, mutta täällä niitä oli kilokaupalla. Matka jatkui lava-asemalle ja köröttelimme ruuhkassa klubille. Atski ja Seppo siellä jo odottelivat meitä. Ristokin mokoma vinoili meille sanoen; ai, kuinka ihania ostoks... (äänensävyn voi jokainen itse kuvitella). Pääsimme sitten Atskin kyydissä kotio. Olipa kiva ostosreissu, opin myös monta uutta shoppailupaikkaa....
Onkohan tän koneen a-nappulassa joku vika, joskus a puuttuu tykkänään ja joskus niitä tulee roppakaupalla !!

Lankoja

ja lisää lankoja, kaikki ei edes mahtuneet kuvan...

Niin ja telkun kanavat alkoi taas näkyä. Eihän sieltä mitään koskaan tule, mutta jos mitään ei näy, niin heti maristaan....

19.2.2014 keskiviikko

Se oli taas golf-päivä. Atskin ja Vimonin kanssa solttukentällä ja olipa muuten tosi kuuma päivä. Ei kyllä kävellen olisi jaksanut 18 väylää. Pelaammekin vain tuon 9 väylää ja ilman autoa, siten ei mene koko päivää ja kerkee muutakin. Nyt on golfhatut pesty ja vaatteet kuivahtamassa, odottelemassa pääsyä pesulaan. Nyt lähden altaalle uimaan ja illalla taas tuo vesivetokärryshow, jäljellä vain pari pulloa. Golfaamaan lähtiessämme talon takana olevalla tiellä, joka on osittain ollut lähinnä "kaatopaikka" ja termiittien temmellyskenttä, oli kaivinkone hommissa. Kun tulimme kotiin, oli tie kaivettu tieksi, kaikki roskat ja betonirummut/möhkäleet oli viety pois. Kaikenlisäksi termiittien temmellystä ovat alkaneet vartijat tosissaan vahtimaan, eilenkin he kulkivat näiden venäläislapsien perässä koko illan, voi, voi!
Seppo totesi aamulla, että josko lähtis kotiin ajeleen traktorilla :)



Vastapäinen talo alkaa näyttää jo talolta, keittiökaappien
asennus käynnissä ja tuohon tien reunaan tulee kaiketi
aita, koska siinä on uima-allas heti tuon hiekan takana

20.2.2014 torstai

Vähän hehkutusta eilisestä lätkämatsista

Heti aamusta alkoi sadella, tihkuttaa ja välillä satoi ihan kovastikin, lämpöä kuitenkin + 26. Tänään oli tiedossa retkipäivä Atskin ja Vimonin kanssa. Autolla ensin Silver Lakeen, siellä tosin satoi tosikovaa, ettei alueella oikein voinut kävellä tutkimassa. No, se on kuitenkin sellainen viininviljelytila. Viiniäkin olisi saanut ostaa vaan oli huiman kallista, emme siis sortuneet siihen houkutukseen.


sisäänheittäjät, pitäiskö tehdä tälläiset mökin portille...

kaunista puistoa, tosin vähän sateista

Joimme siellä kaffeet ja söimme jädet. Sitten ajoimme hetken matkaa katsomaan kallioon maalattua isoa buddhaa, oli hieno ja onneksi sade hiukan laantui kuvausta varten. Hetken päästä buddhan pää oli pilven peitossa, onneksi ehdimme kuvata ennen sitä.

Seppo ja Atski

 

 

Sieltä sitten matka jatkui Sattahippiin syömään. Menimme sellaiseen ihanaan pieneen kalastajakylään, missä ei varmana ollut muita turisteja meidän lisäksi. Söimme rantapaikassa tosi hyvää ruokaa thaimaalaiseen tapaan, Vimon tilasi montaa sorttimenttiä.

 

mustekalaa, katkarapukeittoa, riisiä sekä monta kulhollista
maustelitkuja eri makuisia

paistettu kala ja chilinen papaijasalaatti, keitettyä salaattia
katkarapujen kera, friteerattu possu ei näy kuvassa

ruokalistan tutkiskelua mukamas, se oli thain kielinen

 

Sitten jatkoimme kylään tutustumista, tosin autolla, koska sateli. Menimme isolle temppelialueelle. Kuvailin varovasti temppeliä ja vahtimestari näytti kokoajan minulle kädellä, että mene, mene vaan sisään kuvaamaan kaikkiin paikkoihin.

tällä taisi olla kolme päätä

 

tästä mentiin temppelin alle, siellä oli
 mm. buddhia, tietysti

 

ja temppelin alla oli tämä puhuva, liikkuva paha
henki, aika karmaiseva, onneksi puhui thaita

 

jaa-a, kokeilkaapas porukalla samaa...

tämmöinen penkki sopisi mökin pihalle

 

tässä sitten se kameran akku lopahti

No, sitten se tapahtui, mitä minulle ei koskaan ole tapahtunut eli kamerasta loppui akku. Yleensä minulla on reissussa kaksi kameraa ja vara-akkuja, vaan nyt sateeen vuoksi otin vain yhden kameran. Onneksi Atskin autossa oli sellainen laturi, jossa oli kaikenlaisia irtopäitä ja saimme kameran kiinnitettyä autolaturiin, jee! Ajelimme vielä laivaston alueelle, sielläkin olisi ollut kuvattavaa, tosin en tiedä olisiko siellä saanut edes kuvata. No, kameran akkuhan oli latauksessa. Koko Sattahip on armeijan aluetta, jokapuolella aidattua lääniä. Kuitenkin siellä on aivan ihana kalastajakylä. Ostin pikku kaupasta muutaman simpukkaisen tuulikanteleen kotiin viemisiksi, kivasti helisevät kesällä mökin terassilla ja grillikatoksessa, ehkä myös saunan terdellä. Arvaapas siis montako niitä ostin! Sitten aloimme palailla kotiin päin. Pysähdyimme vielä yhdellä tosi isolla temppelialueella. Piti käydä syöttämässä kaloja ja yhtä koiraa siinä sivussa. Sille ei koiran ruokapapanat kelvanneet, piti saada tuoretta vaaleaa leipää. Alueella oli hurjasti koiria, isoja, pieniä, pentuja ja ne makoili keskellä tietä. Ajoimme tosi hiljaa ja minua pelotti, että ehtivätkö koirat siirtyä pois auton tieltä. No siirtyivät, koska kaikki jäivät henkiin. Pariin kuvaan kameran akku suostui, mutta eihän tuo temppelialue minnekään karkaa, siellä voi käydä joskus paremmalla säällä uudelleen.

ihan vähän isompi pasuunankukka kuin
 minun, ihan vähän....

kalojen ruokintaa

"leipäkoira" ja ilme; en koskaan ole saanut leipää....

 

Tää on niin hyvä, että oli pakko laittaa tänne

 21.2.2014 perjantai

 

Pikku tihkusateessa läksimme hakemaan tilaamiamme golfsilmälaseja reitillä muumijuna-lava-lava. Seppo sai lasinsa ja oli kovasti tyytyväinen, katsotaan sitten uudelleen kuinka ne golfiin sitten oikeasti soveltuu. Mun lasit ei olleet vielä valmiit, yllätys, yllätys! Arvasinkin, mulla kun on rilleissä miinusta ihan mukavasti, niitä ei vajaassa viikossa valmiiksi hiota. Lupasivat ne maanantaiksi, uusi yritys.

Kävimme sitten Big C-Extrassa hakemassa leivonnaisia, leipää ja löytyihän sieltä samanlainen autolaturi, jollaisella Atskin autossa latasin kameraani. Se maksoi viisi euroa, tarttiskohan meidän pojat sellasia, hmmmm! Sitten murkinalla MK:ssa.

Nyt siellä aulassa oli tarjolla Toyotaa ja Mitsubishin Miragea, siis hinnastot kassiin Sepolle illaksi selailtavaksi. Silläaikaa oli ollut kova sadekuuro, mutta hyppäsimme lavaan ja ajoimme Miken Shoppingmailiin, koska Big C:stä ei saatu Sepolle golfshortseja, nyt käytössä olevat ovat ihan liian paksua kangasta ja tosi kuumat. No, Mikeltähän niitä löytyi. Kävelimme sitten Second Roadia pitkin lava-asemalle ja matkalla kävimme kaffeella ja jädellä. Eksyin myös taas kerran siihen keittiövälinekauppaa, josta tarttui käteen silikoninen pullasuti toastikonetta varten. Siellä oli myös thaimaalaisia keittokattiloita, joissa alla on tuli sopan lämpimänä pitämiseksi. Olen sellaista vähän mökille tuumaillut, saas nähdä. Sellaisen kuva on ainakin eilisen päivän ruokakuvissa. Täällä se ei paljoa maksa, noin 12 euroa eikä ole mitään alumiinia. Alumiinistä tehtyjäkin löytyi, 2,5 euroa eli kymppi lisää, niin saisi kunnollisen.

Lava-asemalla oli oikeasti sadan metrin jono, jonka venäläiset siististi ohittivat. Otimme sitten 200 bathilla oman lavataksin kotio.

Aamulla tuohon avatulle hiekkatielle oli merkitty kaiketi naapuritalon aitaa varten tapit ja maalattu niiden ympärille punaiset ympyrät. Nyt päivällä sinne oli ajettu hiekkaa, lanattu ja jotain kaivurillakin tehty eli merkit ovat tipotiessään. Joku teki turhaa työtä.

Ja voi, voi, kun venäläispoika ei voi tehdä jekkujaan, eilen hän joutessaan meni meidän vieressä olevan vartijakopin katolla olevan valvontakameran eteen hyppimään ja ilmehtimään, kun vartija oli kierroksellaan. Satuin juuri olemaan partsilla sytyttämässä tuikkua hyttysmaljan alle. Tuo poika ilmeisesti asuu tässä talossa mummonsa ja vaarinsa kanssa, käy päivisin koulua ja nýt hänen vanhemmat tai jotkut sukulaiset ovat täällä, eikä poika ole päivisin koulussa lainkaan. Hänellä ei selvästikään ole iltaisin mitään järkevää tekemistä ja siksi täällä henkilökunta on liemessä hänen kanssaan.

Huomenna on mentävä kerholle hernesopalle, tosin minä syön salaattia ja munakasta (jos munakasta on tarjolla), rokkamittari on täynnä. Alkuun söin myös lettuja, mutta lopetin, kun en edes tykkää letuista, enhän syö niitä Suomessakaan, niin miksi sitten täällä. Kyllä ihminen sitten on joskus hölmö! Ai niin, miksikö pitää mennä sinne rokalle, vaikkei edes syö sitä? No, kun pitää käydä moikkamassa Helinää, hän lennähtää ensi viikolla kotimaahan ;) Näin täältä ihmiset pikkuhiljaa palaavat sinne Suomeen kuin muuttolinnut! Jokohan siellä on kevät tulossa??

 

Tuosta aaamullisesta lavareissusta piti kertomani mieleeni jäänyt asia. On ihanaa katsella, kun thaikut arvostavat vanhempia ihmisiä. Istuimme täydessä lavassa ja kyytiin tuli vanha mummo, heti nuori thaikkutyttö antoi hänelle paikkansa ja kun mummo jäi pois, toinen thaikkutyttö auttoi hänet pois lavalta. Ollapa Suomessa, kukaan ei nostasi ahteriaan penkistä, saati auttaisi mummoja ulos bussista !!! Täällä on kunnioitus vielä tallessa, saman huomasin aikoinaan Kreikassa. Olin anopin kanssa hänen 70-vuotismatkalla Samoksella viettämässä ortodoksista pääsiäistä, jonka hänen lapsensa olivat hänelle ostaneet. Kävelimme paljon pitkin katuja ja aina mummo väisti vastaantulevia nuoria. Sanoin hänelle, että täällä nuoret väistää vanhempia, eikä toisinpäin kuten kotimaassa, ikävä kyllä! Äkkiä mummokin oppi asian, nuoret väistivät ja mummo sai kävellä rauhassa kapeita kujia.

 

22.2.2014 lauantai

 

Aamulla pikku pyykkäystä, Saran toi asunnon rekisteröintipaperit, fillarilla klubille pesulan kautta. Helinä hyvästeltiin ja varmaan tavataan sitten kesällä Suomessa. Ajelimme taas pikkuteitä pitkin kotio, taas löytyi uusi tie. Illalla vesikeikka ja syömässä oman kadun uudessa kuppilassa. Mainitsin aiemmin, että rakentavat sen viereen jotain ja siihen tuli 3:n pöydän biljardisali, sellainen ulkoilmasali.

takana se uusi biljardipaikka

Paljon tuttuja nähtiin siinä iltakeikalla eli ei kaikki ole vielä lähteneet pois ja pari on jo ehtinyt tulla takaisinkin. Siinä se tämä päivä rauhallisesti meni.

 

23.2.2014 sunnuntai

 

Se oli tänään sunnuntain vietto Jompparin rannalla. Taisi tulla raittiin ilman myrkytys, kun vähän väsyttäis. Voitteko uskoa, että Seppo seisoi meressä melkein polvia myöten ja valitti, että onpa lämmintä vettä. Kohtahan se jo kastautuu meressä, no saahan sitä kuvitella.

Merivesi oli tosiaan lämmintä, kotona altaassa oli paljon vilpoisempi vesi. Kävimme kotimatkalla syömässsä oman kadun kuppilassa. Tilasimme riisit ja kalan, joka oli varmasti tuoretta. Kuppilan isäntä hyppäsi tilauksemme otettuaan mopon selkään ja hurautti 100 metriä iltatorille hakemaan sen kalan. Ja hyvää olikin!

kala oli kuorrutettu valkosipulirouheella

 

 

Huomenna onkin sitten hei hulinaa-päivä !

 

24.2.2014 maanantai

tämä on sitten viimeistä huutoa ainakin täällä Pattayalla, koirien vaatteet,
kaikilla ei kylläkään ole tämmöisiä rimpsuja, kuin tällä prinsessalla

 

Läksimme sitten kävellen Beach Roadille, matkalle heitimme lakanapyykkiä  pesulaan.

 

pesula

kukkakauppias

 

Hyppäsimme lavaan ja ajoimme Soi 1:sen kulmilla olevaan pankkiin. Maksoimme asunnon rekisteröinnin ja nyt se homma sekä talokirja on plakkarissa. Sitten Pattayalle hakemaaan niitä mun laseja, tosin matkalla sanoin Sepolle, että olisko kannattanut ensin soittaa optikolle! Atskikin soitti ja pyysi iltasella rangelle eli tuli hiukka kiirus, kun piti ehtiä viideksi kotio. Menimme siis vain optikkoliikkeeseen ja unohdimme muut ostokset, ehtiihän ne ensi viikollakin. Ja taas kävi huonosti, lasit olivat tulossa liikkeeseen kello viideksi, mutta meidän piti olla siihen aikaan jo rangella. Haen ne pahuksen lasit sitten joskus kun huvittaa. Huomenna kun on iltapäivällä Pattaya Suomi-seuran vuosikokous, sinne on ihan pakko mennä ja keskiviikko on golfausta. Katsotaan kuinka saisin lasit haettua, Pattiksen reissuun menee kuitenkin matkoihin jo tunti pari riippuen ruuhkasta. Paluumatkalla lavan kyydissä juuri ennenkuin jäimme pois, näimme Helinän Family Martin edessä astumassa vaakaan. Laitoin heti hälle viestin, jotta sinut on nähty, paljonko vaaka näytti!  Kotiin tullessamme takapihalla oli vedenpaisumus, vettä tuli "seinästä" solkenaan ja pelästyin ettei se vaan tule meiltä. Siihen sitten koko henkilökunta ihmettelemään, joku kait teki jotain ja vedentulo loppui. Mikä lie mennyt rikki. Sitä vettä oli ekan kerroksen käytävälläkin.

Sitten läksimme rangelle ja Atski sanoi, että voisimme hakea ne lasit illalla pallon lyönnin jälkeen, mutta Seppo oli ehtinyt laittaa pankkikortin kassakaappiin ja rahaa ei ollut tarpeeksi mukana. Olisi päästy helposti autolla, noh se on välillä tämmöistä! Rangella aika kului sutjakkaan, kun vuorotellen lätkimme palloa ja sitten ilta hämärsi, jolloin nuo hyttyset hyökkäsivät kimppuuni. Onneksi sieltä sai ottaa ötökkämyrkkyä tiskilta ja oliot pysyivät loitommalla. Yksi thaikkumies löi draiverilla kokoajan pallot yli verkon ja ihmettelin miksi hän ei löisi jollain muulla mailalla lyhyempiä lyöntejä, kukas ne pallot hakee verkon toiselta puolen, ei kukaan. Itse löin ja löin palloja ja ihmettelin miksi en saa sataan metriin palloja. Silloin Seppo ja Atski tuumasivat, että se merkit rangella tarkoittavat jaardeja. Hah, enpä heti älynnyt, täällä kaikki ilmoitetaan jaardeina. Hyvä minä hölmö! Sitten kotio kasin pintaan ja kaamea nälkä. No, vedenkeittimestä kuumaa vettä nuudelipurkkiin ja purkista nuudelit vatsaan, sillä se nälkä lähtee. Nuudelipurkkeja pitää aina olla kotona varalla. Päivä siis meni ihan huiskauksena.

 

range, verkot ympärillä, koska oikealla ihan liki kulkee vilkas tie

Vimon vauhdissa

pallonkeräyskone

 

 25.2.2014 tiistai

 

Mervi lähetti Sametin kuvia, yritän laittaa niitä tänne sekaan, jos netti suostuu...

 

Koh Samet

Aamulla Pattayalle optikolle ja nyt oli lasit valmiina. Kävimme vielä ex-Carrefurissa syömässä Santa Fessä ja Home Prosta tarttui taas olkkariin uusi matto. Edellinen pääsee edelleen keittiöön, koska siinä nyt oleva matto on tosi liukas. Näissä uusissa on pohjassa sellainen liukuestepinta. Sitten tien yli lavalle. Sepolla on ihan uusi tienylitystapa, tosin hiukka vaarallinen, en aio matkia; tuli paljon mopoja ja Seppo muka vahingossa työnsi sen mattorullan liikaa kaistalle ja mopo joutui pysähtymään, onneksi ne ajoivat tosi hiljaa, koska juuri kääntyivät kun suora liikenne seisoi punaisissa valoissa. Sieltä tuli kovasti venäläisiä ärräpäitä, oletan, ja Seppo kiitti kiltisti englanniksi kuskia pysähtymisestä. No, huh huh, pitää varmaan alkaa tarkkailla noita mattotemppuja tarkemmin. Köröttelimme juuri sopivasti klubille puoli kahdeksi, siellä oli tänään vuosikokous ja olin lupautunut kokouksen sihteeriksi. Saimme kaffetta ja tuoreita korvapuusteja. Aamulla siellä oli paisteltu myös karjalanpiirakoita, joita olimme varanneet parikymmentä kotiin vietäväksi. Kokouksen jälkeen kävin kadun toisella puolen Vimonin kanssa apteekkikeikalla. Atskin kyydissä sitten pääsimme kotio. Hetken hengähdettyäni aloin kirjoittaa pöytäkirjaa ja kas, eihän koneessani ole lainkaan Wordiä tai muuta sen kaltaista ohjelmaa. Nou hätä, kirjoitin sitten pöytäkirjan sähköpostiini ja lähetin sen toiseen s-postiini, jonka sitten huomenna avaan kerhon koneella ja toivottavasti saan kopioitua siellä wordiin, saa nähdä. Aikaahan tuossa säveltämisessä hiukan meni, mutta voisihan tuon aikansa huonomminkin käyttää. 

 

26.2.2014 keskiviikko

Mun synttärikakku Rogerin baarissa, Roger muuten
kävi sen kaupasta hakemassa ja söimme sen kimpassa

Vimarnin mökkimme terassilla

 

Herätys kuudelta ja kahdeksalta lähtö kentälle. Golfkierros tehtynä ennen puoltapäivää ja sitten kotiin. Hengähdystauko ja sitten fillaroitiin klubille lohisopalle.  Ja yllätyksiä sattuu, Liisakin tuli käymään, olipa kiva. Kävin sitten kerhon koneella hakemassa sen pöytäkirjan sähköpostistani, vähän jouduin wordissä muokkaamaan, mutta valmista tuli. Sitten höpöttelin Liisan kanssa ihan neljään asti, klubi meni jo sulki, piti siis hypätä fillareille ja suunta kotiin päin. Keräilin sitten litimärkinä olleita  partsilla kuivaneita golfvaatteitamme pyykkikassiin, märkinä ei voi pyykkikassiin laittaa. Seppo alkoi jotain saumoja korjailla partsilla sekä tiskipöydällä. Aina löytyy jotain fiksattavaa, mun sortsien takataskikun oli revennyt, todennäköisesti pesulassa, koska painonappi oli tipotiessään. Korjattavahan se taskukin sitten oli, nyt on taas ihka uusi, kunhan ei liian läheltä ala saumaa tutkimaan. Pääasia, että pysyy kasassa.

 

27.2.2014 torstai

 

tuosta takana olevasta talosta ostan asunnon heti
kun saan sen ison lottovoiton....

 

Ja vaihteeksi netti tökkii, ei suostu kuvan kuvaa lisäämään. Eipä niitä tällä siunaamalla tarvitsekaan ilmestyä, ehdin lisätä vaikka kotomaassa niitä. Oikein odotan, jotta pääsen reilun kuukauden päästä käyttämään kunnolla toimivaa nettiä Suomeen.

No niin, heti aamusta kämpän siivous ja ilmastointilaitteiden puhdistus, joiden puhdistukseen menee sama aika kuin kämpän siivoukseen. Lähdimme sitten fillareilla klubille, syötiin siellä ja jätimme fillarit siihen pihalle. Beach Roadilla hyppäsimme lavaan ja ajoimme Pattayalle Second Roadin kiinalaiskeittiökauppaan ostamaan Hot Potin. Seppo on tosi hidas kävelemään, mutta kaupoista ulos se kyllä lähtee kuin tuli olis persuuksissa, kumma juttu! Jatkoimme sitten toisella lavalla optikkoliikkeeseen, Sepon lasit ovat vähän löysät ja siellä ne laitettiin kuntoon. Laitatin samalla kaksiin omiin laseihini isommat silikonitallat, kun lasini ovat painavat ja nenänpieli siitä silmien välistä on taas ihan punainen. Laseja pitää aina vaihdella ja ilman en voi olla kuin yöllä, tosin silloinkin näen joskus unia "ilman silmälaseja", ärsyttävää. Tallat eivät maksaneet mitään!

Unista puheenollen, kerran vuosia, vuosia sitten näin unta, että pakkasin tavaroita ulkomaanmatkalle ja läksin kentälle. Ja juuri ennen kuin unessa selvisi minne olin lähdössä, soi pahuksen herätyskello eli se siitä. Siihen aikaan ei vielä ollut kännyköitä vaan herätys tapahtui herätyskellolla, kuka niitä vielä muistaa. Sittenpä vaan takaisin klubille lavalla, fillareilla Seveniin, vesilastit kyytiin ja kotio.

 

Hot Pot
 

 28.2.2014 perjantai ja helmikuun viimeinen päivä

 

mopokoiruus

Aamulla puoli 11 fillareilla klubille tekemään Riden kanssa vähän tietokonehommia ja syömään maksapihvejä, nam, nam. Tietokonehommissa vierähtikin sitten kolmisen tuntia, mutta hommat saatiin aika hyvin kuntoon. Onneksi klubilla oli jonkun verran kävijöitä, jotta riitti Sepolla juttuseuraa. Tuli muuten tiedoksi yksi myytävä autokin...Sitten taas omaan koppiin ja uimaan. Laskujakin piti vähän maksella, nyt kun nettikin toimii hiukan liukkaammin kisojen loputtua.

 

mopokoira ja sen emäntä

koira odottelee kiltisti mopon penkillä

Täällä muuten kuulee ihan hirveitä juttuja termiiteistä. Ne on syöneet yhden suomalaisen miehen kodin ja remonttiin on mennyt jo 2 miljoonaa bathia. Samoin ne riiviöt ovat syöneet yhden poliisikopin Beach Roadian liepeillä, se vaan lopulta romahti koko koppi. Park Lanessakin oli viime vuonna termiittejä ja ne söi kaiken missä on selluloosaa. Hui, vähän alkoi hirvittää. Mekin on hommattu tänne myrkyttäjä, mutta se myrkky ei tehoa termiitteihin, Ja nyt puhun oikeista termiiteistä, en niistä venäläislapsista, joita Seppo aina tervehtii; helou termiitit. En tiedä ymmärtävätkö he, mitä Seppo heille sanoo, mutta hän on ainakin kohtelias ja tervehtii heitä. Me kyllä molemmat tervehdimme aina kaikkia, toiset vastaavat, useimmat eivät ole kuulevinaan.