Tammikuu alkupuoli

1.1.2014 keskiviikko

talojen välissä on tyhjä tontti ja koiraemo on löytänyt sieltä

turvallisen paikan 3 pennulleen, jotkut asukkaat ostavat koi-

rien naksuja kaupasta ja syöttävät niitä pennuille

Olihan se vaan lähdettävä syömään sitä lohikeittoa ja kylläpä se maistui taivaalliselle parin huonosti syödyn päivän jälkeen. Seuralla meni aikaa, kun tuttuja oli ja paljon juttua kaikilla. Pari kirjaakin piti palauttaa kirjastoon, en ottanut uusia, ehtiihän niitä kunhan luen nuo edelliset. Sitten pihalla alkoi tapahtua, siellä haastoi riitaa roteva (tosin aika lyhyt) venäläinen mies jota hänen vaimonsa yritti rauhoitella huonolla menestykselä ja oli saada köniinsä. Seuran miehet sitten hätiin (he ovat sitten isoja miehiä venäläiseen verrattuna), koska pariskunta oli seuran "terassilla". Risto nappasi venäläistä niskasta ja siirsi kadulle käskien poistumaan. No, eihän se ukkeli antanut ihan heti periksi vaan yritti vielä pariin otteeseen tulla sisälle ja ihan meinasi tappeluksi mennä. Lopulta hän lähti siitä eteenpäin vaimonsa saattelemana ärjyen. Sitä se liika viina äkkiseltään teettää.
Hyppäsimme sitten lavataksiin ja ajelimme Menuettiin varaamaan golfit.

Kävelimme uuden vuoden kunniaksi jäätelöbaariin herkuttelemaan, jonka jälkeen lähdimme kävellen kotisuuntaan, koska lavataksit näyttivät olevan tosi täynnä ihmisiä, sekaan ei mahtunut. Onneksi kävelimme, äkkäsimme näet apteekin ja ostimme nyt valmiiksi flunssalääkkeitä, joita toivottavasti ei enää tarvita. Vihdoin tuli tyhjähkö lavataksi, eikun kyytiin ja kuinka ollakaan, siellä penkillä istui Sepon tuttu putkimies, pieni on maailma. Piti vielä poiketa Sevenissä hakemassa jääkaappiin täytettä jottei se tyhjänpanttina hurise. Illalla kävin vielä uimassa, moneen päivään en ole käynyt, virkisti kummasti!

2.2.2014 torstai

Vihdoin arkipäivä, niin luulin! Raksoilla on tämä viikko siis lomaa ja ajattelin, että olisi rauhallista, aamulla saa nukkua eikä tarvitse herätä raksameluun. Vaan saahan sitä luulla, aamuseitsemältä alkoi discomusa tuolla peltikylässä, eikös siellä anneta lapsienkaan nukkua. Ensin en ollut uskoa korviani, mutta totta se melu on. Täällähän ei soiteta musiikkia siten kuin meillä vaan aina niin kovaa kuin konesta lähtee eli yhtä jumps, jumps, jumps ! Raksalla on töissä muutama ukko, taitavat olla muunmaalaisia, ainakin tuossa meidän vastapäätä. Rakennuksilla on täällä työnteko muutenkin hiukka erilaista kuin siellä kotomaassa, työsuojelu (mitä se on), työnteko kaikenkaikkiaan, kokoajan huudellaan naapureihin (kuulostaa kiljumiselta), laulaa hoilotetaan (kuulostaa tämäkin kiljumiselta), leikitään (kiljutaan), lapset ja vaimotkin välillä mukana työmaalla... Työkenkinä on pelkät varvastossut eikä kypäriä tai edes hattua kenenkään päässä.
Suomessa on toki myös rakennusmelua, mutta tuo työntekijöiden jatkuva huutaminen puuttuu. Täytyy sanoa, että oman mökin rauha tulee kyllä mieleen paitsi että kyllä kotonakin on hiljaisempaa, en enää sielläkään valita katumelusta - ainakaan vähään aikaan :)

Seppo haaveilee tämmöisestä menopelistä

 

Päätimme sitten lähteä ostamaan parvekkeelle se orkidea. Ajoimme lavalla melkein Pattayalle, paikkaan, jossa olen sen puutarhamyymälän nähnyt. Sieltähän tarttui matkaan vähän isompi kukka.

olipa paljon kukkia, vähän erilaisia kuin

kotomaassa

 

Sitten takaisin kotiin ja olin hetken altaalla uimassa ja lököilin puolisen tuntia auringossa, kun sattui olemaan vapaita aurinkotuoleja. Illemmalla oli tiedossa taas se tylsin kauppareissu, vetokärry matkaan ja hakemaan kaupasta iso vesilasti. Täällähän ei voi tuota kraanavettä juoda, eikä käyttää paljon muuhunkaan ruuanlaittoon. Kananmunat olen kyllä kraanavedellä keittänyt eli kiehuta minuutti, seisota kiehuneessa vedessä 10 minuuttia ja kylmään veteen. Näin ne eivät halkeile ja ovat juuri sopivia, ei kovia eikä liian löysiä eikä kuori halkea. Jos kuori halkeaa, niitä ei voi käyttää kylmässä kraanavedessä vaan on käytettävä siihen kallisarvoista pullovettä. Kallisarvoista siksi, että ne painavat kaupasta raahattuna vaan eivät maksa paljoa.
Kumma juttu, kun aattelee, että tänään ei mitään tapahtunut, eikä tänne ole mitään kirjoittamista, niin sitä juttua sitten kuitenkin jostain pulppuaa. Mutta sehän tämän tarkoitus kuitenkin kait on, saa jopa omia ajatuksia kirjoittaa. Ennen vanhaan kirjoitin päiväkirjoja (ovat vieläkin tallessa), mutta niitä ei saanut muut lukea ja tämä blogihan on vähän kuin päiväkirja ja sitä saa kaikki lukea. Niin ne ajat muuttuu!

3.1.2014 perjantai

 



Tässä se orkidea. Vasemmanpuoleista kuvaa (otettu illalla) en aikonut edes laittaa tänne ja oikeanpuoleinen kuva on otettu päivällä. Kuka tarkkasilmäinen huomaa eron? Seppo kävi illalla vähän kukkavanoja järjestelemässä ja sai yhden vanan poikki, että silleen... Älysi kuitenkin laittaa sen oksan maljakkoon :)
Tuli kirjoiteltua tuosta rakennushommasta täällä ja tänään taisi olla se ainoa kypäräpäivä, koska joku iso pomo oli käymässä

Tässä näkyy vastapäisen rakennuksen rakennustelineet, 2 köyttä ja niiden välissä lankut ja nämä kuvat otettu eilen, jolloin ei ollut kypäräpäivä

Lähdimme taas liikenteeseen, tietty Seuran kautta vatsat täyttämässä (munakasta ja kaupatkaita).

tätä reittiä kävelemme tai ajelemme pyörillä seuralle mennessämme, kauniita kukkia ja maa kuin kaatopaikka, tosin koirat hoitavat kaiken syötävän ettei täällä onneksi jätteet haise...

Samalla ilmoittauduimme parille retkelle. Sitten lavalla Pattayalle tarkoituksena ostaa minulle sandaalit, sellaiset lenkkarimalliset ja hattua myös kaipailen. Oman Suomesta tuodun tyhmyyttäni laitoin pesulaan, nyt sen ihan lörppö ja sandaalit taisi mennä viimevuoden sateissa piloille, toinen nilkka kipeytyy, kun ne kengätkin ovat ihan lörpöt. Olipa ruuhkaa, kävellen olis ollut perillä, tuli mieleen. Kävimme parissa pikku ostoskujassa ja loppujen lopuksi mentiin taas Mike Shoppinmalliin ja sieltä löytyi tasan yhdet Kiton sandaalit kokoa 40, mutta, mutta, se väri, siis oikein karkkiväri; pinkki ja vaalean sininen! Pakko oli ottaa ne ainoat ja entuudestaan tiesimme Kiton olevan aika hyvä valmistaja. Niitä kenkiä en kyllä kotomaassa laittaisi koipiini, täällä ne menettelee, onhan fillarinikin pinkki. Hattua ei sitten löytynyt, ehkä tuolta Jomtienin Beach Rodilta joskus sekin löytyy, olen nähnyt siellä erilaisia naisten hattuja, lippalakkia en päähäni laita edes golftessa. Syötiin sitten taas jädet Miken portailla ja päätimme ruuhkan vuoksi kävellä rannan puolella lavataksien päättärille.

vähän Pattayan maisemakuvaa ja Believe It or Not-pallo Ripleysin yllä

 



Koko matkan heiluin tapani mukaan kameran kanssa ja kuvailin kaikkea. Sitten siihen tien viereen ajoi kuin tilauksesta se aiemmin mainitsemani hirviöauto, ei kun kameraa käyttämään, koska se auto jopa pysähtyi oikein poseeraamaan.

noista kajareista lähtee pikkuisen ääntä

Ykskaks edessä näkyikin jo Walking Street ja siitä on "pysäkille" matkaa enää satakunta metriä.

yrittäjä, peräkärryssä tuolit ja pöydät

Pääsimme mukavasti autoon, alkumatkan ruuhkassa köröttelimme ja pääsimme oman kadun varteen.

lavataksit jonossa odottamassa  

tässä "bussipysäkki" Pattayalta Jomtienille, ajojärjestelijä

lastaa auton täyteen matkustajia ja siellä sitten ollaan kuin

sillit suolassa, auto ei lähde minnekään ennenkuin se on

tupaten täynnä

Vastaan tuli "muumijuna" ja vaihdoimme kävelyreittiä tien toiselle puolelle, arvasimme pääsevämme junan kyytiin sen tullessa takaisinpäin. Niinhän se onnistuikin, kahdestaan saimme istuskella junassa ja matkaahan meidän talolle rannasta on ihan kilometrin verran!

4.1.2014 lauantai

Tänään seuralla hernesoppapäivä, jolloin on tupa tupaten täynnä. Fillareilla siis sinne tuttuja ja tuntemattomia tapaamaan. Helinäkin onneksi tuli, meillä kun olisi viisumireissu tehtävänä. Minä kun hain tyhmyyttäni vääränlaisen viisumin. Järvisen Annelikin putkahti paikalle ja sain vietyä Paulan ja Åken terveiset hänelle. Hain vielä pari kirjaa kirjastosta ja hyppäsimme fillareitten päälle. Ajelimme Second Roadia pitkin Pattayan suuntaan ja jäimme liikennevaloihin. Siinä oli mies tosi isolla moottoripyörällä odottelemassa valojen vaihtumista. Valot vaihtuivat ja motskari jäi paikalleen, sammui kai ja me vaan poljimme tyylikkäästi ohi.

kyllähän tämmöisillä kengillä ajelee

Loppumatkan jouduimme taluttamaan pyöriä, kun pyörätie oli monesta kohtaa poikki ja kaivettu iso monttu. Pääsimme sitten perille Foodmarttiin Thappraya Roadin ja Thepprasit Roadin kulmaan. Se on kauppa avoinna 24 tuntia ja siellä käy enimmäkseen turisteja eli länsimaista sapuskaa myynnissä. Tutkailimme tarjontaa ja olihan siellä kaikenlaista kivaa. Ensinnäkin piti ostaa vettä, unohdimme vesipullot kotiin ja olimme jo aivan näännyksissä. Uskalsimme avata yhden vesipullon ja joimme sen heti siinä paikalla kaupassa. Pari isompaa pulloa kärryyn kotimatkaa varten, kunnon voita ja erilaisia levitettäviä juustoja leivän päälle. Ja sitten se onni löytyi, pakkaamattomia patonkeja ja muita leipiä. Niitä on vaikea löytää, kun thaikut eivät syö leipää. Nämä muovipussimössöt alkaa jo tympiä, ihan kuin mökilläkin. No, sitten ajelemaan pitkin Thepprasitia Sukhumvitin suuntaan, sinne vaan liikenteen sekaan (naapurit ihan kauhistuivat kuullessaan). Siinä sitten ajeltiin ja kaikenlaisia kauppoja oli kadun varrella. Kyllä kuulkaa pyörällä ajellen näkee kaikenlaista enemmän kuin kävellen tai autolla.

vesitankkaustauon jälkeen käännös Soi seiskalle

joka luultavasti vie kotiin

Tulipa sitten Soi 7 ja Seppo tiesi sitä pitkin pääsevän meidän kulmille. Tie oli kapeampi ja siellä näki paljon paikallisten elämää ja pikku verstaita.

aika hieno maisema Soi seiskan varrella ja tuo oikealla

näkyvä torni on hyvä maamerkki ajellessa

ja norsu tupsahti keskelle ei mitään

seis, valokuvaustauko

Ja niinhän pääsimme kotio. Illemmalla läksimme iltatorille hakemaan huomista varten hedelmiä. Päätimme sitten käydä iltapalalla Don Pizzassa ja sielläpä olivat jo naapurit Kirsi, Jone ja Mari syömässä. Tungimme samaan pöytään ja söimme kermaisen kanakeiton. Sitten Kirsin porukka lähti Yömarkkinoille ja me haimme taas vesilastin kärryllä ja aloimme pakkailla huomista golfretkeä varten.

5.1.2014 sunnuntai
Royal Thai Navy Plutaluang G.C

Aamulla fillareilla Menuettiin aamiaiselle ja golfkentälle. Kentän lempinimi on Plutakko ja päivän mittaan meille selvisi syykin nimeen. Kentällä huimasti vesijuttuja ja suorastaan järviä, jotka imaisi palloja. Alkuun emme saaneet golfautoja, koska osa niistä on aina varattu kapiaisille, armeijan kenttä kun on kyseessä ja sattui olemaan sunnuntai, ruuhkaisin päivä. 9 ekaa väylää kyllä vei mehut, pitkiä väyliä, auringon paahde ja yli 30 astetta. Onneksi saimme 10-väylältä alkaen autot. Sitten kyllä jaksoikin pelata loppuun vaikka melkein jo lopetimme etuysin jälkeen, onneksi emme lopettaneet. Kenttä oli ihan kiva ja vaihteleva, osin aika vaikeakin. Onneksi pelin jälkeen pääsi suihkuun, olimme  kaikki litimärkiä, oli kiva saada kuivat vaatteet päälle. Sitten takaisin Menuettiin ja söimme siellä. Fillareilla takaisin kotiin ja päätimme, että emme enää lähde näille golfreissuille fillarilla. Takaisintulo oli yhtä kärsimystä, hirveä ruuhka tiellä, alkoi jo hämärtää, jalka/pyörätiet täynnä rinnakkain käveleviä ihmisiä, välillä vastakarvaan ajavia mopoja ja mulla oli uudet golfkengät jalassa, jotka alkoivat hangata. Ei sen puoleen, mekin on opittu tuo vastakarvaan ajo, maassa maan tavalla, tosin pitää olla silmät ympäri päätä.

6.1.2014 maanantai
Loppiainen

Päivällä seuralla, ilmoittauduttiin taas retkelle, sovimme Helinän kanssa huomisen retken ja viisumireissun eli paljon asioita hoidettu.

 Ostimme lipun Hyväntekeväisyystansseihin, vaan emme menneet sinne. No, lipun hinta meni hyvään tarkoitukseen.

7.1.2014 tiistai
The Million Park

Heräsin aamukuudelta mahtavaan lintujen konserttiin!
Minibussi haki meidät aamulla ja haki lisää porukkaa muistakin kohteista. Pattayan suuntaan ajaessamme näimme viereisessä lavataksissa naapurimme Naskalit, haa, Kirsi ja Jone, teidät on nähty! Perillä totesimme, että onko täällä tälläinenkin paikka ja tuli mieleen, että montako muutakin paikkaa löytyy, joista emme tiedä mitään. Hieno puisto, kuvat kertokoon

                 Heli ja minä, puistottaret

 

 

Olihan siellä myös paljon eläimiä

 

valkoinen tiikeri pötköttää kuin ellun kana, ensin kyllä

luulin ettei se ole edes elossa, mutta häntä välillä heilui

Emu

 

 

kirahvit eivät oikein mahtuneet kuvaan, olivat niin korkeita

 

Seppo syöttää banaaneja norsulle

 

                   seepra pötköttää

ja tiikeri

 

"pikku kaloja" sai syöttää, olivat jotain mustia kissakaloja,

suu oli kuin hailla                       

 

ja tietysti krokotiilejä

 

        jaa-a, mikä lie tukaani

komia kukko

tätä en sitten tiedä, mikä lie lintu    

 

 

tässä vielä alueen kartta   

 

Aioimme syödä puistossa, mutta hinnastoa tutkittuamme jätimme ruuan väliin, yksi annos 500 bth. Minibussi vei meidät sitten takaisin Pattayalle ja Jomtienille. Kävimme Soi 1 kulmassa syömässä ja kohta kuppilassa olikin jo 3 suomalaista putkimiestä! Helinä sitten läksi Hillille ja me lavalla kämpille.

 

Helinän kommentti; täytyyhän norsujen suojelurahastoa kartuttaa

 

Joku voi mietiskellä, että kuka on Helinä, minäpä kerron. Hän on eläkkeellä oleva helsinkiläinen sairanhoitaja, maailmalla paljon matkustellut. Toissa syksynä opiskelin Ogelin työväenopistossa thain kieltä ja siellä oli Helinäkin. Sitten hän jäi pois tunneilta ja lopulta minäkin, kun läksimme tänne Jompparille. Ja kas, täällähän sitten törmäsimme Helinään ja taas tänä vuonna, sellainen juttu. Vaikka se kielen opiskelu meni metsään, syntyi ainakin ystävyys, siis ei mennyt ihan hukkaan se opiskelu vaan taisi sillä kurssilla olla kuitenkin joku tarkoitus :)

 

Ja nyt on pari päivää sitten tullut tänne se kesä, on kuuma yölläkin....

 

 

8.1.2014 keskiviikko

 

Minun on laitettava tähän alkuun aina tuo päivämäärä ja viikonpäivä, muuten en kyllä tietäisi missä mennään. Tänään heti aamusta siivousta ja sain vihdoin istutettua pihasta "varastamani" kukkien oksat, olivat jo hyvin juurtuneet. Niitä ei istutettu multaan, koska siihen iskee heti kaikenmaailman ötömöllökät vaan multana on haketta, minun mielestäni se muistuttaa haketta. Toisessa pussissa hienoa ja toisessa isompaa, jonka laitoin päällimmäiseksi, jottei tuuli levitä sitä hienoa pitkin parveketta. Kerrosten väliin vielä 1 tabletti ravinnetta. Sitten uitin kaikki kukat vedellä ja uudet kukat laitoin muutamaksi päiväksi varjoon. Aurinkohan porottaa kuumasti, onneksi meidän parvekkeelle vain 3-4 tuntia päivittäin.

Täytyypä tunnustaa, että laitoin tuohon alkuun ensin päiväksi tiistain, mutta onneksi huomasin. Se oli siellä kyllä hetken aikaa näkysällä.

Sitten seuralle lohisopalle (hyvää) ja Helinän kanssa oli siellä treffit. Liisakin oli tullut sopalle ja moni muu tuttu. Seuran suosikkipäivät ovat keskiviikon lohisoppa ja lauantain hernerokka.

 

 

 

 

 

Viimeksimainittu ei ole meikäläisen suosikkiruoka, mutta silloin on tosi paljon porukkaa paikalla. Lohisoppa taas on taivaallista! Saimme hyvät ohjeet (toivottavasti ne pysyy mielessä) kuinka haetaan Thaimaan auton ajokortti sekä mopokortti. Ne tulee hommattua vielä tämän talven aikana. Ensin pitää hommata pino passikuvia jne. Siitä sitten raporttia joskus. Kirjastoon piti viemäni Pöljän paratiisi-kirja, jonka muuten teippasin kasaan, kun se oli niin huonossa kunnossa ja minulla sattui olemaan leveää pakkausteippiä. Jaa-a, mistähän sekin teippi on matkaan tullut. No, Helinä sitten halusi myös lukea sen kirjan. Se kirja on enempi tarkoitettu falangimiehille, mutta kyllä se meikäläisellekin avarsi thaimaalaisten ajatusmaailmaa. Falangihan tarkoittaa ulkomaalaisia täällä thaimaassa ja se on lähtöisin ranskalaisesta sanasta farang, mutta kun thaimaan kielessä ei ole tuota r-kirjainta, niin se r lausutaan täällä kaikessa kirjaimena L. Välillä raivostuttaa, kun tuo englanti ei muutenkaan ole meikäläisten vahvin kieli ja sitten yrität saada selvää englannin puheesta jossa r-kirjaimet on korvattu l-kirjaimella! Kokeilepas puhua tällä tavoin kaverillesi englantia, taitaa luulla sinun tulleen hulluksi ja ehkä jopa soittaa sulle piippa-auton.

Sitten läksimme Helinän kanssa Silver Sandin matkatoimistoon. Ostin Kambotsean viisumimatkan samalle päivälle kuin Helinä, ei tarvitse kummankaan lähteä yksinään. Hinta 2000 bth. Ostimme myös minibussimatkan ja laivamatkan Koh Sametille loppukuuksi. Nyt pitäisi asiat tällä erää olla kunnossa. Harmi vaan, että tiedotustilaisuus Pratamnakilla on Sametille lähtöpäivänä, ei voi mitään, vähän harmittaa! Kävimme sitten vielä Silver Sand hotellin terassilla kostuttelemassa kuivia kurkkujamme, tosin siinä jutellessa vierähti yli tunti. No, Heli lähti taas kohti Hilliä ja me Seveniin hakemaan vesilastia. Huomenna vielä yksi vesilasti ja sitten saa taas vähäksi aikaa unohtaa veden raahaamisen. Täällä menee päivittäin vähintään 3 isoa pulloa vettä.

Nyt on kiivaassa etsinnässä eräs liike, jossa myydään t-paitoja tekstillä ja vain se yksi liike kelpaa. Jos se löytyy, on pakko ostaa pari paitaa. Ai miksikö? Siinä paidassa lukee thaimaan tekstillä seuraavaa; EN OLE VENÄLÄINEN. Siis ihan oikeasti täällä saa ihan toisenlaista palvelua, kun ilmoittaa olevansa suomalainen, eikä tarvitse maksaa kassalla venäjälisää. Ja suomesta täytyy etsiä suomenlippu-tarroja ja muita pinssejä.

 

9.1.2014 torstai

 

Tukkaväri päähän aamulla ja sitten piti tietty kuurata koko kylppäri. Pitäiskö ensi kerralla antaa kampaajan laittaa väri, ei tulisi niin paljon sotkua! Taisi olla tänään pikku huili päivä, paitsi sitten ykskaks läksimme ulos kävelemään. Pihalla mietimme minne mennä ja sitten kekkasin, että mennään ottamaan ne passikuvat ajokortteja varten. Sitten vaan tassua toisen eteen ja Beach Roadilla hyppäsimme lavaan, eihän kuvaan voi mennä hikimärkänä. Täällä on nyt tosi kuumaa ja kosteaa, on kesä. Siis Kodakille kuviin, 8 kuvan sarja maksoi 130 bth. Kuvia odotellessamma ostin kätsyn pienen sanakirjan suomi-thai-englanti, maksoi 100 bth. Sitten katselin taulunkehyksiä, mutta en ollut ottanut mittoja kuvasta, joten kehys jäi vielä kauppaan, ulkomuistista ei kannata ostaa semmoista. Hepe lähetti tänne talviaiheisen kortin ja samanlaisen isona kuvana, jonka laitan seinälle. Se on semmoinen talviaiheinen potkukelkkakuva, hieno. Täytyy laittaa kuvan mitat puhelimeen, koska joudumme varmaankin ottamaan uudet kuvat ajokortteihin. Kotimatkalla älysin, että eihän nuo passikuvankokoiset millään mahdu thaimaan ajokorttiin. Siellä Kodakin kaupassa oli iso mallitaulu, jossa oli niitä erilaisia ja erikokoisia passikuvia. Ja olihan siinä myös niitä pienempiä kuvia, jotka varmaan ovat niitä ajokorttikuvia. No, samalla voin ostaa ne kehykset. Passikuvat voi kyllä käyttää taas viisumihakemuksissa ensi syksynä ja käsittääkseni Kambotsean viisumireissullakin tarvitsen niistä pari kuvaa. Täällä pitää olla ajokortti erikseen autolle sekä mopolle. Mopoa varten pitää olla suomalainen moottoripyöräkortti, koska nämä mopot täällä ovat moottoripyöriä, vaikka puhutaan mopoista. Ajokortit käyvät myös henkilökorttina ja jos joku onnettomuus tapahtuu, on parempi olla täkäläinen ajokortti, kaikki sujuu paremmin. Thaikkuajokortilla saa myös useasta paikasta kaikenlaisia alennuksia eli sekin on sitten käytettävä hyödyksi. Kerron ajokorttihommasta sitä mukaa kun se etenee. Sitten vielä kaupan kautta ostamaan eväitä huomista golfia varten.

 

10.1.2014 perjantai 

 

Onnea Ullalle syntymäpäivänä!

Aamulla kukonlaulunaikaan tallustamaan Beach Roadille ja odottelemaan lavaa Menuettiin. Siellä runsas aamiainen ja pakkautuminen minibussiin ja kohti golfkenttää, Treasure Hill G.C. Oikein kiva kenttä ja aiomme käydä siellä vielä uudelleen. Tosin meikäläisen peli ei sujunut millään lailla, ehkä osittain johtuu mailoista, jotka ovat erilaiset kuin kotomaassa. Pitää vaan totutella mailoihin ja taas kotona toisiin mailoihin. Täällä kaipaan pikkuista väyläpuuta, jollainen minulla on Suomessa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Pelattiin siellä golfiakin, mutta minä nyt olen tämmöinen hullu kameranheiluttaja. Tykkään kuvata luontoa ja joskus vielä kierrän golfväylän pelkän kameran kanssa ilman mailoja.

 

 

11.1.2014 lauantai

 

Heti aamutuimaan, voi halavatun halvattu, hampaasta putosi pala! On etsittävä hammaslääkäri, muistaakseni tuossa ihan lähellä Watboon Roadilla kaupan vieressä taitaa olla yksi sellainen. Täytyypä käydä katsomassa. 

Laitoinpa pari päivää sitten suomitililtä rahaa tänne thaikkutileillemme ja hui, kuinka paljon tuli batheja. Nyt kannattaa siirtää rahaa, kun bathi on matalalla verrattuna euroon, täällä kun on noita hallitusongelmia ja mielenosoituksia. 13. päivä on Bangkokissa kovasti lakkoja ja ties mitä, sinne ei kannata nyt suunnata. Eli aikovat sulkea ainakin joitakin isoja risteyksiä ja sitten näkee mitä muuta seuraa.

Rantaan kävellessä oli meidän tien reunassa mopo sivupenkeillä rengas puhjenneena. Seppo hiukka kierteli sitä ja totesi, Riston mopo. Jatkoimme matkaa ja hetken päästä yksi thaikku meni meidän ohi sillä mopolla ja Risto ajoi skootterilla perässä eli kyllä Seppo sen mopon tunsi. Korjaamolle olivat menossa. Päivällä tapasimme Helinän ja löysimme sen paitoja tekevän liikkeen. Se on tuossa meidän kadulla Watboon Roadilla eräs suomalainen kampaamo, jonka poika tekee niitä paitoja, mutta se oli tämän viikonlopun suljettuna. Ehkä alamme käyttää tuota kampaamoa tai ainakin täytyy käydä paikka tsekkaamassa. Sitten lähdimme kävelemään kotiin, muumijuna tuli rannasta ja pysähtyi kohdallemme, olihan se pakko hypätä kyytiin. Kirsi ja Jone kävelivät kotikadulla ja olivat menossa syömään. Kävimme kotona hakemassa vetokärryn, läksimme Don Pizzaan, jonne Kirsi ja Jone olivat menossa. Siinä vieressä on hammaslekuri ja kävin kysymässä aikoja. Olin katsonut sanakirjasta valmiiksi hampaanpaikkauslauseen, mutta vastaanoton tyttö ei paljoa englantia puhunut. Sitten hän antoi hinnaston käteeni ja sieltä plokkasin tuon hampaan paikkauksen ja aloimme katsoa sopivaa aikaa. Hän tarjosi keskiviikkoa, mutta minulle ei sopinut, koska olemme silloin retkellä yksien tuttujen kanssa. En osannut sitä tytölle selittää englanniksi ja huijasin, että olen sen päivän Bangkokissa! Olipa nyt vaan helpompi sanoa näin meikäläisen englannintaidoilla. No, aika tuli sitten torstaiksi klo 12, saas nähdä kuin käypi. Ajan saatuani menin Don Pizzaan juomaan Cociksen Sepon, Kirsin ja Jonen seuraan. Don Pizzassa on kyllä jotain vialla henkilökunnan kesken, se on huomattu viikon mittaan. Seurataan tilannetta. Haettiin sitten kaupasta vetokärryllinen vettä ja soodaa sekä litra jäätelöä. Kun blandaa puolet soodaa ja puolet vettä, tulee hyvää vichyä, täältä kun ei vichyä saa kaupasta.

 

12.1.2014 sunnuntai

 

Aamulla mietimme mitä tekis! Seppo keksi, että käydään Home Worksissä katsomassa yksiä verhojuttuja ja pyydetään Jone ja Kirsi mukaan. Seppo sitten kyselemään, jotta lähtevätkö he ja niin saatiin matkaseuraa. Siis lavataksilla Sukhumvitille Home Worksiin ihmettelemään kaikkea lähikauppojen tarjontaa ja siellähän ei sitten ollut niitä verhojuttuja. Sitten viereiselle ostarille MK:hon syömään kaikessa rauhassa. Pitihän sitten kierrellä ostaria ja Big C:n kauppaa tutkimaan. Ostelimme kaikkea pientä tarpeellista, hedelmiä, leipää, juustoja, pyykkipoikia, henkareita, sukkia jne. Seppo osti tuulettimen, joka oli ostoslistassa ja se lista tietysti kotona jääkaapinovessa. Ihan normijuttu siis, tuo ostoslista! Sitten lavataksilla kotiin ja uima-altaalle vähäksi aikaa.

 

13.1.2014 maanantai

 

Aamiaisen jälkeen uimassa ja Kirsihän se siellä raahasi vetokärryllistä vettä, siis ihan normaalia täällä. Jone kävi sitten lainaamassa poravekottimia Sepolta. Hetken päästä alkoi käytävällä kova meteli ja kävimme katsomassa oliko se palohälytys vai mikä. Sehän olikin meidän hissi, josta ovet eivät auenneet ja sinne oli joku jäänyt loukkoon. Kuulimme ykkösessä jonkun rauhoittelevan hissiin jäänyttä/jääneitä, että apu on tulossa. Me läksimme sitten Muumijunalla rantaan ja sieltä lavalla Pattayalle Central Centeriin hakemaan nettikorttiin taas kuukauden käyttöä lisää. Hoidettiin sim-korttiasia, pankkiasiat, etsittiin turhaan niitä verhojuttuja ja käytiin kahvilla. Päätimme sitten mennä Pattaya North Roadin Tesco Lotukseen, jos sieltä löytyisi jotain.

Lavapysäkki on delfiiniympyrän lähellä

 

Hyppäsimme lavaan, emmekä kauaa ehtineet olla kyydissä, Tesco olikin lähempänä kuin muistimme, olisi hyvin joutanut kävellä. No, ei sielläkään ollut niitä verhojuttuja. Menimme kuitenkin taas MK:hon syömään ennen kotimatkaa. Oli jo ilta hämärtymässä ja Sukhumvit oli tosi kaunis iltavaloissa, paljon sinisiä valoja ja risteyksissä delfiinivaloja.



ruokailua MK:ssa 

 

 14.1.2014 tiistai

 

 

Aamulla Kirsin ja Jonen kanssa tutustumaan Jomtien Saunaan. Ihme juttu, en olis uskonut, että siellä voisi viihtyä koko päivän. Päivä maksoi 200 bth per nuppi, hintaan kuului pukukoppi, pyyhkeet ja heti tuotiin pöytään iso kannullinen jäävettä juomalasien kera. Siellä oli yksi iso uima-allas ja kaksi pienempää. Toinen pieni allas oli jääkylmä. Saunoja oli kaksi, suomalainen Harvian kiukaalla ja toinen oli höyrysauna. Muut kävivät saunoissa monta kertaa päivän aikana, minä en mennyt saunaan, mutta nautin uima-altaasta ja auringosta. Nälkäkin yllätti, onneksi sitäkin sai sieltä eri sortteja. Kotiin tulimme viiden maissa. Oli kiva päivä, menemme varmasti vielä uudelleen.

  Seppo juoruaa Julian kanssa Skypessä ja Julia näyttää koko huushollia Skypen kautta...

 

 

 

15.1.2014 keskiviikko

 

 

 

Näköalapaikalla

 

Käytiin Seuralla syömässä lohisoppaa, siellä oli taas paljon tuttuja. Syömisen jälkeen läksimme Atskin ja hänen vaimonsa kanssa autoilemaan. Ajeltiin Nakluan suuntaan, jossa on vielä 100-vuotiaita alkuperäisiä puisia kiinalaisten rakentamia taloja.

 

Kävimme tosi suurella kalatorilla, jossa myynnissä myös vähän hedelmiä ja muuta tavaraa. Kaloja sitten oli vaikka missä muodossa, tuoreita ja kuivattuja sekä kaikenlaisia mustekaloja, kilpikonnia, rapuja, äyriäisiä ja mitä lie.

 

tässä miekka-ahvenia                    

torilla pitää varoa myös mopoja, jotka ajelevat käytävillä, käytävän perällä mopo

 

 

huhmareita, grillejä....

 

 

Kiertelimme myös satamassa, jossa oli pari kalastusalusta ja kävelimme kiinalaiskortelissa.

 

kiinalainen apteekki

 

Täällä valmistaudutaan kiinalaiseen uuden vuodenjuhlaan. Olisi ollut kiva käydä sitäkin loppukuusta katsomassa mutta olemme silloin toisaalla. Siirrämme siis sen tapahtuman tsekkaamisen ensi vuoteen. Ostimme vielä pari pullollista vastapuristettua sokeriruokomehua, olipa makeaa.

 

          vanhaa kiinalaiskorttelia, puutaloja 

 

Jatkoimme matkaa ja kävimme myös Atskin kotona, he asustavat vähän keskustan ulkopuolella rivitalossa, oikein kiva asunto, rauhallinen paikka ja pieni puutarha. Sieltä ajoimme keskustan halki ylös Hillille näköalapaikalle. Olipa korkealla ja sieltä näkyi Pattaya tosi hyvin. Joimme sitten kahvit pikku kahvilassa, joka oli rakennettu rinteeseen.

Aurinkokin ehti jo laskea, klo 18.09, se oli merkattu näköalapaikalla taululle, joten läksimme Jomtienille syömään isoon kalaravintolaan, hyvää oli ruoka. Olimme kertakaikkiaan taas päivän päätteeksi viisaampia kuin aamulla. Kymmeniä vuosia täällä asuneet kun osaavat kertoa paljon asioita, joista meillä ummikoilla ei ole aavistustakaan.

 

Kiva päivä !