TOUKOKUU

1.5.2018

Niin se kuukausi taas hurahti! Tulimme tänne mökille ja kuinkas taas kävikään. Ensin huomasin ettei aktiivisuusmittari ole ottanut yhteyttä kännykkään Thaimaasta paluun jälkeen, syytä en vielä tiedä. Nettiboxi tai mikä reititin se onkaan, ei toimi täällä mökillä, se on ollut suljettuna reissun ajan. Chattailin reilun tunnin Telian kanssa, vaan ei alkanut toimia. Sitten nappasin siitä sim-kortin, laitoin sen iPadiin ja siinä se toimii! Eilen tämä blogi oli jostain syystä muuttanut tekstit englanniksi, häh! Blogia en siis ole saanut kirjoitettua, koska tuo pöytäkone vaatii sen nettiboxin liittymän ja tämä

R.I.P.  JYRY

1.5.2018

iPadi taas ei toimi blogissa. Se toimii vain tällä tavoin, että aloitan kirjoittamaan ihan uutta kuukautta ja kun sen päivitän, se on siinä. Sen jälkeen näkyy vain yksi sivu ja seuraaville ei pääse, kai siihenkin joku konsti on, en vaan ole sitä vielä hoksannut! Kirjoitan siis loppukuun tapahtumat kotona, kun pääsen toimivien nettiyhteyksien pariin. Viime viikon puolessa välissä tulimme mökille ja lunta oli vielä pihalla, nyt ne alkavat olla muisto vain! Sää on ollut ihan siedettävä, muutama sadekuuro, aurinko paistellut, linnut lauleskelleet, joutsenia pellolla, kurjetkin siellä mekastavat ja västäräkki sekä tintti ovat taas tulleet pesän katselmukseen! Tänään on kyllä yksi ikävämpi tapahtuma vaikka onkin vappupäivä, mutta siitä sitten tuonnenpana. Kotimatkalle suunnistamme ehkä huomenissa.
Nyt siis päivitän, jatkoa voin kirjoittaa vasta kotona, kas, kun läppäriä ei tullut matkaan tälle reissulle. Onneksi, koska eihän sekään olisi toiminut wifinä. No, olisihan sen netin ehkä saanut tämän iPadin kautta jaettua. No oli mikä oli, se on välillä tätä! Ja nyt naps, se päivitys!






20.5.2018 sunnuntai

Mihin tuo aika oikein hurahtaa, se menee kovalla  vauhdilla ettei perässä tahdo pysyä! Eipä tässä helteessä ole paljon kummia tehty, kävimme mökillä ja poikkesi äidin luona Pieksämäessä ja tuskailin tuota nettireititintä jota kutsun vaan ihan nettipurkiksi. Onneksi otin mökille vanhan pikkupurkin ja se sitten toimi, uusi ei. Mökillä rakensimme uuden koiratarhan vanhan viereen ja sinne tulee Turo kesäksi ja Rontti vanhaan tarhaan. On sitten Nerolle seuraa, kun kaveri lähti koirien taivaaseen. Seuraa on myös Turolle ja Rontillekin, näkevät vähän eri maisemia. Tämä järjestely Handen ja Joyn loman ajaksi, eikä minun tarvitse joka päivä ajella Handen mökille koiria syöttelemään! Jouduttiin muuten siirtämään leikkimökkiä itsensä verran sivuun tarhan tieltä. Traktorilla se ei onnistunut, liian painava mökki. Sitten otettiin pöllit avuksi ja mökki siirtyi ilman suurempia vaurioita pöllien päällä vetämällä. No, täällä kaupungissa olen ajellut fillarilla ja perjantaina kävin Malmin City-Marketissa kyselemässä tuosta nettipurkista. Näyttäisi tuo purkki kuitenkin ostetun Gigantista. No, Cittarissa Telian pisteessä päivitettiin sim-kortti parempaan, joka maksaa vitosen kuussa enempi ja kylkiäisenä tulee uusi purkki. Tai kyllähän he sen purkin hinnan jostain minulta kumminkin raapaisevat! Paketti tulee postissa minulle. Perjantaina Seppo läksi koiralauman kanssa mökille ja minä jäin tänne auttelemaan Ravintolapäivän jutuissa. Ilta menikin sen valmistelussa. Illalla tuli tekstari, että paketti on lähtenyt Telialta. Lauantaina aamulla tuli sitten viesti, että paketti on jo postissa haettavissa! Joku toimitus tulee näköjään alta aikayksikön. En kuitenkaan vielä hakenut pakettia, koska Seppo vei vanhan mökille ja käyttää sitä siellä ja jos otan uuden käyttöön, katkeaa se vanha. Siis haen joko sunnuntaina tai maanantaina sen. Ravintolapäivä meni tosi hyvin, jos ei oteta huomioon, että ruoka loppui ennen aikojaan. Tilaisuus piti kestää viiteen ja ruoka loppui puoli neljältä. Tosi hyvin kävi kauppa, mutta ensi kerraksi jäi vielä petrattavaa joltisenkin!

aina iloiset kokit

22.5.2018 tiistai

Hain sitten postista sen nettiboxin ja iltapäivällä ajattelin kokeilla sen toimintaa, vaikka aluksi ajattelin tehdä sen vasta mökillä. Myyjä sanoi, että laita vaan kortti koneeseen ja se alkaa heti toimimaan. Juu, minähän sitten tein niin, ei tapahtunut mitään paitsi punainen valo vaan koneessa möllötti. Sehän tarkoittaa ettei nettiyhteyttä ole. Hikipäässä sitten tutkailin ohjeita, yritin uudelleen, ei mitään. Onpa helppoa! Sitten Hande tuli apuun luullen minun olevan ihan höpsähtänyt vaan eipä häneltäkään se onnistunut. Soitto taas Telialle, puolisen tuntia ihmeteltiin ja sieltä luvattiin soittaa. Soitto tuli ja selvisi, että kortti oli kyllä aktivoitu, mutta oleellinen oli unohtunut eli liittymän avaus. En siis ole höpsähtänyt ja onneksi aloin testailla boxia täällä kotona, enkä jättänyt sitä hommaa mökille! Nyt siis netti pelittää myös mökillä, huoh! Kyl tää tekniikka on ihmeellistä ;). Ja helle sen kuin jatkuu, hyvä niin! Perjantaina pitäisi lähteä mökille ja joudun kyllä ensi viikolla ajelemaan tänne käymään, mutta jospa sitten saisin olla taas kesän mökillä. Seppo kyllä joutuu ajelemaan ees taas, kun Hande ja Joy lähtevät lomailemaan.

Juhannusruusu kukkii jo toukokuussa !

31.5.2018 torstai

Loppukuukausi menikin pihahommissa sään ollessa maan mainioin. Kävimme kyläilemässä serkkuni luona ja sitten hurautimme mökille. Toukokuun viimeisenä viikonloppuna koko mökin tienoo hurahti täyteen hyttysiä, kääk! Mökillä sitten tietty nurmikonleikkuuta ja muita pihahommia. Tein myös raparperipiirakka, jopa 2, kun se teki niin hyvin kauppansa. Ajelin Veikon ja Julian kanssa mopoilla kylänraitilla, mutta kuvattavaa ei löytynyt. Tosin yksi kuovi oli pellon reunassa, mutta se pelästyi mopojemme ääniä ja häippäisi melko nopsaan. Metsätieltä löytyi sitten iso hieno sulka, ruskeata ja valkeaa. Liekö ollut sen kotkan, jonka Sepon kanssa näimme matkalla juna-asemalle, kun lähdin käymään Helsingissä. Sen linnun siipien väli oli varmaan valehtelematta 2 metriä, vaikuttava otus. Se kuulemma asustelee tässä jossain likellä, koska se on havaittu usein. Täytyypä alkaa tarkkailla  ympäristöä ja pidän kyllä kameran taskussa koko ajan. Matkustin siis junalla stadiin keskiviikkona, hoidin asiani siellä elikä perunkirjoituksen loppuun. Kylläpä on ollut kuumaa, mutta ei valiteta, ties vaikka kohta loppuisi tämä yletön lämpö!

Koukkusten mopojengi

HUHTIKUU

4.4.2018 keskiviikko

Onpas taas ollut pilvistä, mutta löytyipä siitäkin ainakin yksi hyvä puoli; voi päivällä pitää verhot auki ja on valoisaa. Auringonpaisteella porottaa aurinko kuumasti sisään. Kävimme yhtenä päivänä kävelyllä, Seppo pääsi parturiin ja minä footmassageen, vihdoin. Tosin hierojalla oli kovat otteet, eikä uudelleen voi ihan heti mennä, sain ihan mustelmia jalkoihin. Olkaankin sattui, kun laitoin laukun olalle! Samalla reissulla huomasimme talon pihalle ilmestyneen pöydän, buda-pöydän. Kalenteria tsekatessani, havaitsin perjantain olevan pyhä-päivä, Chakri Day. Se liittyy jotenkin kuningas Rama 1:seen ja vuosiluku noin 1740, tutkin siis vähän nettiä. Joskus 1700-luvulla Burmalaiset valloittivat silloisen pääkaupungin Ayutthayan ja uudeksi pääkaupungiksi perustettiin Chao Phrayan varrelle Bangkok. Nämä kaikki liittyvät jotenkin Chakri-dynastiaan. Täällä on suurella osalla ihmisiä todella riemunkirjavat kauluspaidat ja niitä myydään joka kaupassa. Meidän talon pihatyöntekijöillä, siivoojilla ja vartijoillakin on yllään sellaiset. Toimiston väestä en osaa sanoa, en ole heitä tällä viikolla nähnyt. Kerron sitten myöhemmin. miltä tuo juhla loppuviikolla näyttää!
Kävimme taas golfaamassa ja olipa tosi hiostava sää, tummat pilvet taas vaanivat ympärillä. Lähdimme pelaamaan ja Seppo sanoi minulle väärän sanan; mennään äkkiä ennen noita!
Sana äkkiä ja minulla meni taas kolme väylää täysin pieleen ja kylläpä Seppokin sai siitä osansa, hän hukkasi jonnekin draiverinsa suojuksen. Ensimmäiset väylät olivat muutenkin hiukka hankalia, solttupojat kovasti leikkaamassa ruohoa, greenejä ja jopa katkomassa isoista puista oksia. Solttupoikia siksi, kun kenttähän on sotilasalueella ja onhan nimikin Marines Golf Course! Koko   Sattahippihän on sotilasaluetta. Sitten alkoi onneksi peli taas luistaa ja apinagreenin jälkeen pyysimme yhdeltä mieheltä lupaa ohittaa hänet, kun hän istui kojussa juomassa. Voitte uskoa, että koko pelin hiki valui! Peli tuli pelattua, lastasimme tavarat autoon ja ajattelimme mennä syömään, mutta kokki ei ollut paikalla  ja piti tyytyä vesipulloihin. Tarkoitus oli hetken odotella, jos joku olisi löytänyt Sepon mailan suojuksen. Taas havaittiin tuo automaattinen englanninkielen käyttö, se mies joka ohitettiin olikin suomalainen. Siinä sitten rupattelimme hänen kanssaan tovin ja kuulimme vielä kahdesta muusta armeijan kentästä. Mailan suojusta ei näkynyt ja läksimme kotiin. Kävimme taas Sevillassa syömässä ja aah, tilasin sitä taivaallisen hyvää panang spagettia! Illalla kuului ulkoa kova rämähdys, Seppo kurkkasi partsille ja siellä ulkona olikin tosi kova myrsky, vettä kaatamalla ja meidän

pyykkiteline oli pyykkeineen kaatunut ja se pyykkiteline on sen mallinen, ettei hevillä kaadu. Kaatosateet eivät kumminkaan täällä montaa minuuttia kestä ja niin se sadekin sitten hetken päästä loppui. Eilen kävimme vielä Lean ja Pertsan kanssa Night Marketissa, ylihuomennahan he lähtevät jo kotimatkalle. Tänään lähdimme autoilemaan Sattahippiin. Tarkoitus oli etsiä ne kaksi golf-kenttää ja eräs temppelialue. Googlemapsista olin jo etsinyt sen toisen kentän ja toinen on niin uusi kenttä, että sitä ei mapsissa vielä näkynyt. Jouduin taas jättämään ajokortin koppiin ja sain kulkuluvan, vähän jännitti, jotta löydämmekö sitä palautuskoppia paluumatkalla. Kentät kumminkin löytyivät ja toisella, sen nimi oli muuten hauska, ACDC Golf Cource, söimme jädet ja saimme golfkortin, jotta voimme kentän katsoa karttaa. Sieltä ajelimme takaisin, löysimme ajokorttini oikeasta kopista ja suuntasimme Sattahipin keskustaan. Varsin pieni kaupunki, kapeat kadut ja kummallisen paljon liikennettä! Kaupungista löysimme temppelialueen ja kävimme sitä tutkimassa ja söimme kaupatkait pikku kojusta. Siellä koko Sattahipissä muuten ei ollut, ei ainakaan näkynyt muita falankeja meidän lisäksemme. Totesin sitten, että tämä ei ollutkaan se temppelialue, jota etsimme, siis uusi ajelu jossain vaiheessa. Sieltä ajelimme kotiin, eikä edes sadetta saatu niskaan!

ACDC, ei  kuitenkaan bändi, jos joku sen vielä muistaa

ruuhkaa Sattahipissä, tuosta välistä ei vaan mahtunut

temppeli

kaikki aina neuvoivat Sattahippiin, käänny

majakan kohdalla, mutta kun siellä on niitä

joka puolella, tässä yksi

kojuruokaa

ruokakoju temppelialueella

8.4.2018 sunnuntai

Torstaina taas fillarointia 13 kilsaa, oli lämmin sää! Illalla sitten alkoi vatsani reistailla ja koko perjantai menikin sitten sängyn pohjalla eli yksi vatsatauti pitää näköjään aina reissussa saada! Lauantai valkenikin sitten vesisateessa, joka jatkui ihan iltapäivälle saakka. Vein pyykkiä talon pesukoneeseen ja olipa varaa valita konekin, kaikki kuusi odotti käyttäjäänsä. Päivä oli sopivan tuulinen, siksipä piti saada pyykit pestyä ja parvekkeelle kuivumaan. Iltasella olikin sitten Veikko kyläilemässä. Syötiin, höpötettiin ja minä tietty kudoin. Piti sitten illalla tilaamani Veikolle se grab-taksi, vaan eihän se

uusi mailansuojus

ohjelma toiminut, olisi tietty pitänyt testata silloin, kun sen latasin. Piti sitten Veikon tallustella Sevenin kulmalle ottamaan taksi. Latasin sen jälkeen ohjelman uudelleen ja nyt se toimii, tosin en tilannut enää mitään taksia. Kävimme aamupäivällä tuossa uudessa Sevenissä ja sattui kumma juttu. Meillä on kauppareissuilla aina mukana omat kassit, vaan ostokset lastataan aina muovikasseihin kassan toimesta ja maksun jälkeen lastaamme tavarat omiin kasseihimme. Nyt tuon uuden Sevenin kassa hoksasi kassimme ja lastasi ostokset niihin. Tosin alimmaiseksi yritti laittaa vessapaperit ja sen päälle soda-pullot, ei se ihan niin toimi, mutta yritys kumminkin hyvä. Eilen värkkäsin Sepon draiveriin uuden mailansuojuksen, hän kun viimeksi kentällä huolehti siitä niin hyvin, että se katosi teille tietymättömille. Olemme sitä pari kertaa jo sieltä tuloksetta kyselleet! Olipa jo toinen suojus, jonka Seppo on hukannut, josko jo oppisi huolellisemmaksi!

lanka loppui, riitti kolmeen pipoon, joista

piti tulla verkkokasseja, onneksi tuli

kuitenkin yksi kassi

kasseja

Olis aikeissa lähteä ulos mollikkaa ottamaan, mutta Seppo tuumasi, jotta lähdettäiskö fillareilla vaikka jonnekin kahville. No, minähän olen aina valmis fillaroimaan, siis matkaan. Ulkonapa oli tosi kova tuuli ja lämpöä ihan 26 astetta, eipähän tullut hiki ajellessa. Beach Road oli tietysti taas täynnä

erikoisen näköinen myyntikärry, ainakin

kärryssä näkyi kookospähkinöitä

solttupojat matkalla jonnekin, ehkä kukkia istuttamaan,

lavalla pilkottaa erilaisia kukkia

volkkari, tällä viikolla on nähty jo 2 tämmöistä

sunnuntai kun on eli liikennettä ihan tarpeeksi. Istahdimme sitten jädebaariin ja tarkoitus oli tilata tietysti bananasplitit vaan mitä kummaa, olemme maassa, joka on banaaneja tulvillaan, mutta baarissa ei ollut banaanin banaania! Kotona sitten myöhemmin muistin meille käyneen samoin joskus

tulihan kilometrejä

melkein 12

Kanarian saarilla. Seppo tilasi sitten cappuccinon ja minä mangopirtelön. Se pirtelö oli vaalean vihreä ja maistui enemmänkin banaanilta limellä maustettuna, liekö ollut tehty raa'asta mangosta, joka on vihreää, en tiedä! Siinä istuksiessamme huomasimme ohi ajavan useamman Vespan ja lopulta niitä olikin kymmeniä, joku porukka. Mutta, niissä oli tehty jotain muutoksia pakoputkiin, Vespan ääni niissä ei tasan tarkkaan ollut, kyllä meikä Vespan äänen tuntee ja hyvin muistan! Siellä oli myös pinkki Vespa, mutta enpä ottanut kuvaa, koska ne eivät mielestäni olleet "oikeita" Vespoja! Pari vuotta sitten, kun ostin itselleni sen skootterin, tuumailin tuota Vespaa, mutta se maksoi ja maksaa yhä tonnin enemmän. Siis tonni nimestä ja ne on kumminkin valmistettu luultavasti samassa tehtaassa samoista osista, niin maailma muuttuu! No, ei ole kirkossa kuulutettu, etteikö minulle vielä ilmesty Vespa, ei mikään mopo, vaan oikea moottoripyörä (lälläripyörä), saapi nähdä! Kotimatkalla kävimme vielä Sevillassa syömässä, ei viitsitty ajaa Tescolle asti Sukkarin ruuhkassa. Muuten, Sukkarille odottelimme liikennevaloissa ja edessämme pörisi kolme niistä Vespoista ja niistä tuli kaamea haju pakoputkista, olivat siis kaksitahtisia. Olikohan niissä vain kuoret Vespoja! Sellainen viikko tällä kertaa! Mitähän ensi viikko tuo tullessaan -ainakin Songranin, huh huh etukäteen! Ai niin, se Chakri juhla jäi pimentoon, kun sairastuin eli se juhla meni menojaan!

vaalean vihreä mangopirtelö

Sepon cappuccino oli pakko kuvata, siinähän oli selvästi

kupin päällä rahkapulla

Na-Jomtienin rannalla seurasimme kalastusta

ensin katsottiin kalaparvi ja heitettiin verkko rantaveteen

parven päälle

ja sitten kerättiin saalis ämpäriin

14.4.2018 lauantai

Songkran

Viikolla kävimme taas golfaamassa ja olipa taas kivaa, kun ei ollut ruuhkaa, pelikin meni tosi hyvin! Olipa muuten tämän reissun yksi harvoja täysin pilvettömiä päiviä, missään ei näkynyt hattaraakaan! Mittari näytti aamulla +25 ja vähän tuulta, siis loistava sää golfiin. Kentälle oli taas ilmestynyt se kaunis vihreälintu, toissa vuonna sitä kuvailin ja sitten se oli vuoden kateissa. Nyt se istuskeli kaikessa rauhassa ihan keskellä greeniä! Kotiin palatessamme huomasimme, että talon pihalle oltiin

Sevillassa saimme esittelyn uudesta
traktorimallista, tämä on omistajan poika
ja olemme seuranneet häntä ihan
vauvasta saakka

asentamassa lisää valvontakameroita, tosi hyvä juttu! Johtuiko siitä, kun meidän suihkumyssyt vietiin polkupyörien satuloista! No, ehkä ei, mutta sinä yönä kyllä täällä pihalla tapahtui jotain muutakin! Illalla katsoimme BTV:n uutisia ja kyllä tämä liikenne on täällä tavatonta! Ekassa uutisessa näkyi valvontakameran kuvaa ja tapahtui se, mitä täällä olen aina kummastellut ja pelännyt! Mopon kyydissä oli äiti ja pieni vauva, ja sitten se vauva luiskahti maahan, pyöri asfaltilla ja tuskin jäi henkiin. Olisi varmaan käyttöä rintarinkalla tai sellaisella isolla huivilla, johon vauvan voisi laittaa. Meidän Handen ollessa pieni, ei vielä kävellyt, ompelin itse sellaisen rintarinkan, olipa kätevä! Sitten näytettiin autoa, joka oli ajanut tolppaan ja leikkautui kahtia, toinen auto taas oli täysin rutussa, moottorikin oli kokonaan irronnut ja lentänyt pellolle, eikä nämä olleet mitään vanhoja autoromuja vaan uusia. Mikähän näissä mahtaa olla syynä näissä lukuisissa onnettomuuksissa, kova nopeus, humalatila, väsymys ja yleensä nämä tapahtuvat pimeällä, eikä autoissa/mopoissa ole valoja. Siinä syy, miksi pysymme kotosalla tai omalla kylällä iltaisin!
Käytiin yhtenä päivänä Makrossa ostamassa vähän tuliaisia, kuivattua chiliä, mausteita ja tahnoja. Lähdimme ajoissa, ettei olisi ruuhkaa! Mutta kaikki ihmiset olivat kadonneet jonnekin, ei ollut väkeä tavarataloissakaan. Ajattelimme käydä ostoksilla hyvissä ajoin, ennen kuin kaikki lähtevät viikonlopun ostoksille Songkranin vuoksi, vaan tyhjää kaupoissa kuten kaduillakin! No, se ei onneksi ole vaarallista. Keskiviikkona olikin sitten taloyhtiömme kokous tuossa parkkiksella. Kaikki autot oli häädetty pois, iso katos rakennettu ja paljon tuoleja. Sinne mekin suuntasimme ja väkeä oli onneksi riittävästi kokouksen pitoon, joka meni sutjakkaasti. Sen jälkeen ajelimme vielä Tescoon ostamaan pari tuliaisjuttua ja saimme auton pihaan. Illemmalla Seppo lähti viemään roskia ja oli reissussa ihmeen kauan, arvasin kyllä miksi! Ihme ja kumma, katoksen

sää suosii 

keskimmäinen autopaikka tyhjänä ja sinne äkkiä auto, jes! Ihme säkä, tosin nyt joudumme puolitoista viikkoa tulemaan toimeen fillareilla ja ihan omilla kinttusilla! Heti seuraavana päivänä läksimmekin sitten fillaroimaan Seuralle. Oli aika rankka reissu tässä kuumuudessa, mutta isoimmat mäet talutimme pyöriä ihan suosiolla ja vesipulloja meillä oli mukana tuplat. Paluureissu tuli sitten rannan kautta, vaan olipa sielläkin tyhjää. Selvästi paikalliset ovat lähtenee jo maalle, kun on 4 pyhää edessä. Joo, paikallisilla on usein auton lavalla mopoja, jääkaappi, pesukone ja jopa sohva maalle mennessä. Sitä alkuun ihmettelimme, mutta ne ovat mukana siksi, että jos ne jää kotiin loman ajaksi, palatessa niitä ei enää ole! Nämä paikalliset talot ovat rakenteiltaan sitä luokkaa, että kyllä ymmärrän tuon omaisuuden mukana viemisen. Telkkarista näkee joka ilta, kuinka taloihin murtaudutaan. No, illalla fillaroimasta tultuamme oli Songkran hyökännyt Sepon fillarilaukkuun! Hän oli laittanut vesipullon huonosti kiinni ja kaikki tavarat märkänä! Songkran on täällä paikallisten suurin juhla, vesijuhla ja siihen liittyy myös Buddha tiiviisti. Eli jonkinlainen uuden vuoden juhla ennen sadekauden alkua. Vesipyssyjä on kaupoissa myynnissä kaiken kokoisina ja niillä sitten ammuskellaan toisia. Joka vuosi Songkranin aikaan kuolee ihmisiä reilun 500, ja nyt onkin juhlintaa virkavallan toimesta kiristetty. Enää ei saa heitellä jääpalavettä mopoilijoiden niskaan ja vesiammuskelualueetkin on paremmin rajattu. Poliisit puhalluttavat autoilijoita sekä mopoilijoita, tekevät laukkutarkastuksia ja ovat muutenkin paljon näkysällä. Sitten alkoi automme tyhjäys ja muutama talon asukas luuli automme lähtevän parkista pois ja olivat likellä kyttäämässä. Heillä (venäläisillä) tuntuu olevan siinä ensimmäisessä talossa joku tiedottaja, koska miten meidän talosta voisi siihen paikkaan nähdä, ei mitenkään. Seppo on muutaman kerran nähnyt verhojen heiluvan ja heti pari tyyppiä ilmestynyt parkkikselle. Nyt on vain niin, että kaikki viisi katoksessa olevaa autoa eivät liikahda minnekään ennen ensi syksyä. Kävipä autopaikan myötä niin, että loppui se golfin peluukin, bägit vaan kotiin ja tuonne sängyn alle odottelemaan ensi syksyä. Onneksi meillä on kesäksi nuo Revontulen kausipelioikeudet, toivon vaan sopivia säitä! Minä tykkään lukea kirjoja ja joskus on vaikeaa lopettaa lukeminen, kun pitäisi lähteä ulos syömään, illalla nukkumaan. Meidän talossapa on yksi mies, jolle se ei tuota vaikeuksia. Olemme monesti kävelleet tuossa kadulla ja hänkin kävelee matkalla jonnekin reppu selässä ja kirja nenän edessä. Siis ihan oikeasti hän lukee jopa kävellessä, omin silmin on nähty! Tänään on sitten siivoskeltu, vein makkarin matot pesukoneeseen, Seppo imuroi ja minä jynssäsin lattialaattojen saumat valkeiksi. Tämä meidän asunto oli rakennuksen aikaan romuvarasto, jonne kerättiin kaikki roina ja sitten nakattiin partsilta pihalle. Tämä oli ainoa, joka siihen sopi, muiden kakkoskerroksen asuntojen alla on uima-allas, jonne ei tietty voinut rojua nakata. Siksi nuo saumat olivat tosi mustat, mutta aika hyvin ne lähti puhtaiksi, kun kynsiharjalla harjasin. Pitänee ostaa uusi kynsiharja! Vielä on putsaamatta kylppärin saumat sekä parvekkeen, mutta onhan tässä vielä aikaa jonkin verran! Muutama sauma lähti kokonaan pois ja Seppo saumasi ne uudelleen. Varoituksen sana, älä putsaa uutta saumausainetta mikrokuiturätillä, se vie ne uudetkin aineet pois! Tehokas rätti! Lykkäsimme myös nuo bägit sängyn alle ja myrkytimme seinän vierustat. Innostuin pesemään kaikki täällä käyttämäni kengät, pari jätin vielä loppuajaksi käyttöön. Suurin osahan niistä on varvastossuja, mutta muutamat kangastossuja.Täällä pitääkin aina muistaa kurkata tossujen sisään. Onneksi en ollut lykkäämässä niitä jalkoihini, toisessa tossussa oli nimittäin iso kuollut torakka! Aattele, jos olisin lykännyt varpaani sinne....
Nyt on kökötetty 2 päivää kotosalla ja tänään kyllä lähdemme ulos syömään, kastui tahi ei!

Muutama Songkran kuva:

onkohan tässä päässyt juttu jo vähän överiksi

ja vettä niskaan

et ole missään turvassa

17.4.2018 tiistai

tässä kuva oman kadun Songkranista ravintola Sevillaa vastapäätä,

olemme jo oppineet kiertämään nämä oman kadun "vesipisteet" niin

kävellen kuin fillareillakin

Uskalsimme siis lähteä pyöräilemään suuntana Tesco Lootus, joka oli täynnä väkeä, tällä kertaa thaikkuja täynnä. Matkalla Sukhumvitillä saimme vähän vettä lava-auton lavalta vesipyssystä.  Kävimme Tescossa vain apteekissa ja ostin puhelimeen kuoria 100 bathia kappale eli noin  2,5 euroa. Ostin  niitä 5, joista Julia voi valita itselleen muutaman. Sitten uskalsimme lähteä Thepprasitille ja

lippisten kuivatusteline ja

nuo kaikki ovat minun

siellä oli taas yksi pikku poika mopon kyydissä ja hihkui onnesta, sai ampua pyssyllä polkupyörää ja vielä falankia! Siinä muuten tähän saakka kastumiset, ei paljon! Tosin tämä vesijuttu ei ole vielä ohi, päättyy täällä 19.4. Tuossa kotikadulla Sevenin ja Pom Pomin välissä on myös vesisota aina menossa, mutta opimme äkkiä kiertämään sen kävellen tai pyörällä tuon tyhjän tontin poikki. Moni muukin on hoksannut sen, säilyy kuivina. Yhtenä iltana kävimme Sevillassa syömässä ja siellähän oli tuo vesi taas lentelemässä. Siitä tuo kuvakin ylhäällä, säilyimme taas kuivina! Vettä heillä oli monta isoa mustaa tynnyrillistä, vesiletku valumassa ja lopulta kuppilan emäntä laittoi veden poikki. Myöhemmin kuulimme tuon vesisodan saavan kestää ilta seitsemään saakka. Tosin jossain Walking Streetillä se jatkuu yli yön. Telkkarista olemme katsoneet uutisia ja maanantaina näyttivät valtavat paluuruuhkat. Suomen Juhannusruuhka ei ole ruuhkaa nähnytkään. Täällä on tiellä normaalisti 3-4 kaistaa suuntaansa ja nyt paluuliikenteelle oli erotettu yksi kaista lisää vastaantulevilta. Silti autojonot seisoivat! No, me käytimme maanantain taas lattialaattojen saumojen jynssäykseen, vaan kyllä nyt on hienot lattiat! Vein myös pyykkiä pesutupaamme ja myös monen monta lippistäni koneeseen. Miten niitä onkin meikäläiselle kertynyt, varsinkin kun ottaa huomioon inhoni lippiksiä kohtaan! Mutta

hiekkasäkkejä, kuvattu

ikkunan läpi

kaikki kerrankin käytetty vaate tai hattu on ennen kotimatkaa pestävä, muuten ne ovat syksyllä homepilkkuja täynnä. Pakkasimme myös toisen  matkalaukkumme ja kyllä nyt kävi niin, että jostain on saatava joku kapsäkki kotimatkalle, kaikki ei mahtunut laukkuun. Seppo ei millään haluaisi laittaa uutta lentolaukkuaan koneen ruumaan kolhiintumaan, ymmärrettävää kyllä!
Tänään olikin sitten pilvistä ja ukkonen kolisi koko päivän milloin missäkin nurkan takana. Aamulla tuohon takapihalle peruutti isokuorma-autoja ja kyllä, ihan oikein näin, lavalla solttupoikia ja hiekkasäkkejä. He sitten lastasivat valtavan kasan niitä säkkejä pihalle, en tiedä miksi, mutta kai taloyhtiö varautuu sadekauteen. Läksimme kuitenkin ajelemaan fillareilla ukkosen puhinasta huolimatta sadetakit laukuissamme. Ajoimme Beach Roadin kautta Seuralle ja kylläpä tällä helteellä nuo

mustia pilviä vastapäisen

talon takana

ylämäet ottavatkin koville. Tosin se tekee tosi hyvää kintuille! Kävimme siellä syömässä ja kysäisin Ristolta olisiko joutavaa laukkua ja kävipä tuuri, joku oli juuri tuonut Seuralle jotain tavaraa ja jätti laukun sinne, koska siinä oli yksi pyörä vioittunut. No, meitähän se ei haittaa ja laukku oli sellainen pienempi ja sopivan kokoinen. Eikä sitä tarvitse palauttaa, onpahan pois Seuran nurkista. Risto lupasi jopa tuoda sen myöhemmin ettei meidän tarvinnut sitä fillareilla kuljetella. Se huoli poissa! Kotimatka sujui mukavammin tai siis helpommin, kun saimme viilettää alamäkeä ja suoraan kotiin. Jonkun ajan päästä alkoikin taas ukkonen jyrähdellä ja vettäkin tippui taivaalta. Oli siis oivallinen ilta värjätä hiukseni. Törkkäsin värin päähän ja katsoin väripakettia, siinä luki värinä olevan punaruskea, kääk! Mutta täällä kun ei ollut sitä ihan punaista, pääasia, että väri vie harmaan juuren edes jonkun väriseksi. Ja kivaa, viikon päästä olemme jo kotomaassa ja pääsen omaan sänkyyn nukkumaan ja koiriakin on jo ikävä! Kiva tänne on aina lähteä mutta parasta on kumminkin se kotiinpaluu!

20.4.2018 perjantai

vesi lentää

Ensiksi korjaus edelliseen kirjoitukseen; ne hiekkasäkit olivatkin multasäkkejä!
Fillaroimassa on käyty ja välillä on lapset ampuneet vesipyssyillä ja kerran tuli jostain vettä, en

kaikki märkiä, vaan ei haittaa ilmeistä päätellen

nähnyt, mutta Seppo kertoi sen tulleen auton avoimesta ikkunasta. No, nuo lasten ampumat eivät edes kastelleet, mutta lapsilla oli tietty hauskaa. Yhtenä iltana aioimme mennä Sevillaan syömään, mutta siellä olikin villi meno, valtavat kaiuttimet ja musa soi tosi kovaa, kurvasimme ympäri! Menimme sitten Pom Pomiin, tosin se oli sitten viimeinen kerta siellä. Siellä kuppilan pitäjän pienet lapset melskasivat ja kiljuivat koko ajan, juoksivat ympäriinsä, ei enää sinnekään! Täällä on monesti lapset mukana töissä, Sevillassakin, mutta joku raja sentään! Ja sitten taas vähän noista naapureistamme,  Pom Pomiin tuli kovalla mölyllä 4 venäläistä, tutkivat listaa, tilasivat kovalla metakalla ja hetken kuluttua peruivat ja läksivät ulos!! Just niin! Tescossa oli pari venäläistä ostamassa sämpylöitä, jokaista leipää puristeltiin ja lopulta yksi putosi lattialle, se nostettiin kylmän viileästi takaisin looraan. Seppopa oli siinä  vieressä, näytti ottimien käytön ja komensi ottamaan sen maassa olleen sämpylän tiskille sivuun, hoh hoijaa! Ostankin sämpyläni tuosta toisesta leipäkaupasta ja siellä myyjä laittaa ne nätisti pussiin! Eilen huipentuikin sitten tämä Songkran. Aamulla tosin ulkona oli sellainen meteli, kuin vain voi kuvitella olevan viidakossa. Olen

vauhti kiihtyy, ettei saisi vettä niskaan

tässä bongannut jo muutaman uuden linnun äänenkin, nähnyt en niitä ole. On oikein kivaa aamuisin kuunnella niitä lintujen ääniä. Seppo huolsi ilmastointilaitteet ja sitten lähdimme kävellen lähiSeveniin ja hakemaan pyykit pesulasta, silitettävät viemme edelleen pesulaan. Noh, Watboon Kanjaramilla olikin sitten täysi vesisota päällä molemmin puolin katua. Seveniin pääsi kuivana, kauppoihin ei ruiskita sitä vettä. Minähän tietty jäin siihen oven viereen kuvailemaan ja Seppo kävi kaupassa ja läksi kotiin, pelkäsi kastumista. Pesulaan ei voinut mennä, iso tynnyri oven vieressä ja siinähän olisi kastunut! Tiirailin siinä sitten sitä menoa, toiset ihan pysähtyivät mopoilla vesipisteeseen ja saivat isoilla kipoilla vettä niskaan, pickapit lava täynnä ihmisiä ja isoja vesitynnyreitä pysähtyivät myös viskomaan ja vastaanottamaan vedet ja metelihän oli huima. Joskus meni joku auto ohi, musa täysillä ja se kova musiikki sattui ihan korviin, tosin aina silloin jopa Sevenin myyjät alkoivat tanssahdella tiskin takana, ressukat joutuivat olemaan töissä. Niin, ja huomasimme pihatyöntekijöiden kadonneen samoin siivoojien, olivat kaiketi saaneet

jotkut mopot pysähtyivät kastuakseen, kuuluu asiaan

vapaapäivän loppu huipennuksen ajaksi. Pihan porttikin oli välillä ilman vartijaa, portit auki ja vartijankoppi lukossa, kun vartija kiersi pihamaalla. 2 vartijaa oli kumminkin töissä ja kuvausmatkalta tullessani kotiin, yritti joku tyttö kastella vartijoita, jotka juoksentelivat karkuun, en tiedä kastuivatko lopulta, en jäänyt katsomaan, ehkä olisin itsekin kastunut! Tänään pääsimme sitten taas ajelemaan fillareilla ilman kastumisen pelkoa. Pihamies oli aamulla lähtiessämme sairaan näköisenä juomassa kippokaupalla vettä siinä pyöriemme lähistöllä, taisi olla jano! Ajelimme Seuralle syömään kaalikääryleitä, olipa hyviä ja ostimme niitä kotiinkin. Siellä oli tosi vähän porukkaa ja mekin hyvästelimme tutut, luultavasti emme enää tällä reissulla sinne kerkeä. Maanantai-iltanahan jo lähdemme kentälle. Olin sitten kolme varttia kotialtaalla aurinkoa ottamassa, kun oli sopivasti aurinkotuoli vapaana. Aika hassua, meillä paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta ja tuolla Sukkarin takana oli pikimustia ukkospilviä. Onneksi ne eivät joutaneet tänne meille saakka! Tällaista tällä kertaa!

23.4.2018 maanantai

Näinpä tässä yhtenä yönä unta, että olin jossain laskettelemassa ja oli tosi kylmä. Heräsin ja huoneessa olikin tosi kylmä, nostin ilmastointiin lämpöä ja sitten oli taas hyvä nukkua! On tässä vielä viimeisinä päivinä ajeltu fillareille. Ai niin, yhtenä päivänä Seppo kävi taas auton luona ja heti putkahti se venäläinen mies autonsa luo. Eli taas hänen tiedottajansa ykköstalosta teki ilmoituksen! Reunimmaiset autot

siinä kauppasyherö, tosin ei me

kyllä Amazonin pihassa käyty

vaikka tuo kartta niin näyttäisi

kyllä tulevat ja lähtevät, mutta niihin hän ei autoaan halua, meidän keskimmäinen paikka on kyllä se paras. Siihen ei paista milloinkaan aurinko! Eilen tehtiin viimeisiä ostoksia ihan tässä omalla kylällä ja tulihan taas varsinainen syherö kartalle, heh heh! Ukkosen taas jyrähdellessä tuolla Sukkarin takana kävimme reitin; pesula, parturi, apteekki, tori, kauppa! Joy tilasi jotain apteekista, sekä torilta chiliä, Julialle ja Veikolle "sinistä" paahtoleipää. Sitä leipää ei sitten ollut kaupoissa ja tänä aamuna pyyhälsin tuohon uuteen Seveniin ja sieltä löytyi tarpeeksi leipiä. Lapset tykkäävät siitä leivästä ja tänne tullessamme ostimme paketin ja voi kauhistus, selvisi miksi he siitä pitävät, paahtoleipä olikin makeaa, ei meidän makuun! Äsken kävimme pihalla pesemässä fillarit ja tuomme ne jonkun ajan päästä syömästä tultuamme sisälle. Tällä kertaa emme paketoi niitä parvekkeelle, jos vaikka parvekkeen kaiteiden maalarit tulevat jonain päivänä maalaamaan. Ainakin kakkos talon kaiteet on parkkiksen puolelta jo maalattu. Ulkona on muuten todella kuumaa, ainakin meikäläisellä hiki valuu. Se on ilkeetä, kun hiki alkaa vuotaa jopa silmäluomista ja sitten valuu pitkin nenänpieliä, ääh! Sitten taas kaikki vaatteet likomärkinä, kun sisälle pääset. Noh, tää on tätä, kohta pääsee vilvoittelemaan, ei varmaan tarvitse kotona kulkea kärsäriepu kädessä. Kesällä täällä ollessamme ei ollut lainkaan näin kuumaa. Tämähän onkin kaikkein kuuminta aikaa ennen sadekauden alkua. Tässähän tämä talvi onkin jo paketissa ja klo 18 tulee taksi hakemaan kentälle ja lennähdämme yölennolla kotiin. On aina kiva lähteä reissuun ja yhtä kivaa päästä takaisin kotiin. Nyt läppäri kiinni ja lentolaukkuun, heippa!

MAALISKUU

10.3.2018

Maaliskuu lähti käyntiin! Eipä tässä mitään kummallista olla tehty, Seuralla syömässä joinain päivinä, tiistaisin Baan Amphurin rannalla Lean ja Pertsan kanssa, jonka jälkeen he tarjosivat meille kotonaan Pertsan tekemää hirvisoppaa thaimaalaisittain valmistettuna, kylläpä se olikin tosi hyvää!   Olemme käyneet kaupoilla, fillaroimassa jne. Eilen satoi ja ukkosti koko päivän, mikä on täällä kummallista, siis se, että sataa koko päivän. Olipahan sitten tänään mukavan vilpoinen sää ajella fillareilla. Olen myös vähän kutonut kaikenlaista, vaan aina loppuu lanka kesken eli ensi syksynä on monta käsityötä keskeneräisenä täällä odottamassa lankoja kotomaasta. Kerran ajeltiin autolla Seuralle, siinä Soi kutosen kohdalla risteyksessä odotteli tielle pääsyä sellainen minibussi ja yks kaks sen takaa puhalsi keltavihreä taksi. Onneksi se taksi sai juuri ja juuri pysäytettyä autonsa ennen meidän takalokaria, väliin jäi vain millin rako, lähellä siis oli kolari. Tällä kertaa näin vähän juttua, ei mitään uutta!

tämän päivän kartta

nämä kalastajien kuvat on napattu tuossa kartalla

alareunassa olevasta kohdasta

katukauppias

ja toinen kauppias

tuossa kuvan takana on rakenteilla hienostoasuntoja,

kuinkahan käy näiden kalastajien, kun talot ovat valmiit,
ainakin asuntoja markkinoidaan omalla venepaikalla

12.3.2018 maanantai    

Joka ilta katsomme täällä telkusta BTV:n uutiset ja joka päivä ikävä kyllä siellä näytetään liikenneonnettomuuksissa kuolleita. Suurin osa on näitä mopoja, jotka eivät kyllä ole mopoa

yksi fillarointikartta

nähneetkään, kyllä ne ovat moottoripyöriä, miksiköhän kaikki falangit puhuvat mopoista! Siksikö, että niillä saa ajelle miten tahtoo (luulevat) ja vielä ilman kypärää (siis ei mitään suojeltavaa päänupissa) tai sitten kypärä päässä ja nauha auki.Mitä järkeä, kun kaatuu, lähtee se kypärä ihan ekana meneen!  Oho, Lea ja Pertsa ovat Tampereelta ja heidän murre tarttuu kummasti meikäläiseen, älkää siitä piitatko! Joo, ja monesti nuo mopot ovat törmänneet auton tai rekan perään ja kun vielä pitää olla se kännykkä aina kädessä, ajaessakin! Näillä ei taida olla vaatteissa taskuja lainkaan, puhumattakaan jostain veskoista tai vyölaukusta! Ja sitten kaikkein kamalinta on nähdä iskä sekä äiti mopolla ja siinä heidän välissään sitten roikotetaan pientä lasta, tietty ilman kypärää. Joskus näitä lapsia on kyydissä useampikin. Ja entäs koululaiset, heitäkin on mopon kyydissä kolme, neljäkin ja kännyt kädessä. Kun se onnettomuus sitten sattuu, loukkaantuuhan siinä koko lastillinen! Muuten täällä soljuu tuo liikenne hyvin, vaikka liikennettä on hurjasti. Jos joku painaa auton torvea, se on yleensä ulkomaalainen, thaikut eivät sitä tee, he odottavat kärsivällisesti! No, tulihan taas kauhisteltua mopoilu ja siirrytään seuraavaan aiheeseen. Tulostin äsken ne kesän hääsivut, jos vaikka alkaisin kirjoitella niitä tänne heinäkuun 2017 sivuille, kuvat taitavat ollakin kotomaassa. Aina, kun Suomessa mökkeilyn tai talvikotireissun jälkeen yritän jotain tulostaa, on värit kuivuneet, pahimmassa tapauksessa koko tulostin on sen myötä sökonä. Ostan tulostimen per vuosi tämän vuoksi, uusi on kumminkin halvempi kuin korjaus. Tulostimet ovat sen verran halpoja ettei kannata korjailla. Mutta täällä talvikodissa

toinen kartta, nää on kivoja

tulostin vaan pelittää, värit eivät koskaan kuivu, syynä lienee tämä kosteus, hyvä niin! Kosteudesta tuli mieleen vesi, sitä haen joka päivä tuolta talon vesiautomaatista 4 pulloa eli 6 litraa. Tähän kun lisätään pari pienempää pullollista sekä muutama pullo sodaa ja ruokajuomavedet, saadaan päivässä kulutettu juomavesimäärä eli kyllä se kahdella ihmisellä lähentelee kymmentä litraa päivässä.
Toissa yhtenä yönä heräsin kello 00.28 käytävältä kuuluneeseen kovaan kolahdukseen ja joku mies huudahti. Sitten kuului ääni, aivan kuin joku olisi heitellyt laattalattialle ruokailuvälineitä, en mennyt käytävään katsomaan. Hetken päästä kuului vartijoiden ääni ja heidän lälläripuhelimet puhuivat, sitten hiljeni! Seppo ei edes herännyt noihin ääniin ja minä sitten yritin taas saada unen päästä kiinni, onnistuin siinä! Arvoitukseksi jäi mitä yöllä oli tapahtunut. Aamulla käytävällä yhden asunnon edessä oli kylläkin muutama pieni laatan palanen eli jossain oli jotain hajonnut. Olen tehnyt vähän käsitöitäkin, mutta halvattu sentään, kaikki jäävät kesken lankojen loppumisen myötä. Minä kun inhoan yli kaiken kesken jääneitä tekeleitä, normaalisti teen aina vain yhtä työtä ja se loppuun, ennen kuin aloitan uutta. No, onpahan ensi syksyksi hommia, lankoja löytyy kyllä mökiltä Kutomosta. Näen ne silmissäni, mutta tuo välimatkahan on liian pitkä, ei auta kuin laittaa työt nätisti muovipusseihin odottamaan! Kokeilen lisätä tähän muutaman kuvan pikaisesti, kun tuo Seppo tuossa jahtaa tätä nettiliittymää. Talon netissä kun voi olla vain yksi kone kerrallaan. Onhan minulla puhelimessa netti, mutta puhelimella on surkea tehdä jotain blogia. Surffaamiseen, pankkijuttuihin, Facebookiin ja sellaisiin se kyllä mainiosti käy.
 Jos vielä jonain päivänä saisin nuo yllä olevat kuvat jotenkin korjattua, ärsyttävää...

valkea kimallelanka siis loppui...

kesäpipo, tästä piti kyllä alun perin tulla

verkkokassi, vaan tehdessä suunnitelmat

muuttuivat

lisää kesäpipoja

ja taas lanka loppui...

17.3.2018 lauantai

Tässä meidän talossa oli jollain falangilla sellainen kovaa pörisevä prätkä ja hän pysähtyi aina parkkiin ajaessaan tuohon meidän partsin alle, siis monta kertaa päivässä. Kerran hän sitten taas siihen ajoi, laittoi pyörän jalalle ja huuteli ulospäin jotain eli asui siis jossain meidän yläpuolella. Noh, sitten hän peruutti pari askelta ja kuinkas ollakaan, se pyörähän kaatui, kun hän törmäsi siihen. Siinä kuski sitten aikansa ähelsi pyörän kanssa, tutkaili vahinkoja ja porhalsi sillä pois. Sen koommin sitä pyörää ei sitten pihassa enää näkynytkään, taisi pojalle tulla kallis korjaus, se oli ihan tuliteräpyörä ja taisi olla vuokraamosta vuokrattu peli! Eipä sitä kuskiakaan ole enää näkynyt, taisi lähteä kotimaahansa. Talossamme on edelleen menossa seinien maalaus ja nyt on alettu maalaamaan parvekkeen kaiteitakin harmaalla, jotain pohjamaalia kaiketikin. Ovat jo menossa tuossa

kartta meidän Pattayan 

reissusta

kakkostalossa toisessa kerroksessa. Meidänkin mustat kaiteet ovat ihan täynnä valkeita maalipilkkuja, kait nekin vielä joskus maalataan, toivon niin! Kävimmepä tuossa yhtenä päivänä ihan Pattayalla saakka. Ajoimme ensin auton rantaan parkkiin ja hyppäsimme lavataksiin. Jäimme kyydistä siinä Festival Centerin kohdalla. Siihen saakka oli tosi kova ruuhka ja jono kulki hitaasti. Syy selvisi, kolmen poliisikoplan pitämä moporatsia. Olipa muutamia myrtyneitä ilmeitä sakkolapun kera ja jotkut mopot jäivät poliisien haltuun. Muutama mopo yritti livahtaa poliisien ohi, mutta ratsia olikin järjestetty siten, että kaksi oli molemmin puolin katua ja sitten vielä yksi vähän kauempana, joka nappasi näitä muka ratsiasta selvinneitä. Siis karkuun ei päässyt, hyvä niin! Täällä on myös alettu rokottamaan kissat ja koirat ilmaiseksi rabiesta vastaan. Jotkut heti hurskastelivat ottaneensa katukoiria kiinni rokotukseen, mutta 2/3 rabiestartunnoista onkin perhekoirilla ja 1/3 katukoirissa. Hyvä kuitenkin, että alkoivat rokottamaan. Meowin 130 koiraa on myös jo rokotettu. Meidän talon portilla oleilevat koirat on kuulemma hoitanut tuo talon manageri, sekä kissat! Managerista puheenollen, meidän piti käydä toimistossa tarkistamassa onko vara-avaimemme tallessa. Manageri sattui olemaan paikalla ja alkoi tivata asuntomme numeroa (ennen kuin edes ehdimme mitään sanoa) ja Companyn nimeä. Sitten hän pyysi passejamme, mutta eihän meillä niitä ollut mukana, kun olimme menossa Night Marketiin illaksi. Sulaa hulluutta ottaa sinne passeja mukaan, saattaisi kotiin tullessa olla passit kadonneet. Sanoimme palaavamme asiaan myöhemmin, emme vaan tienneet mikä asia! Sitten kysyimme avaimia ja manageri näytti ne, tallessa olivat. Pähkäilimme asiaa ja tulimme siihen tulokseen, että manageri luuli meidän juuri tulleen tänne ja olisiko hän tehnyt jonkun ilmoituksen Immigrationiin, koska passeja kyseli. Ensin olimme lähdössä hakemaan niitä passeja, kunnes sanoin, että ei hitto! Jos hän oikeasti tekee sen ilmoituksen (jota me emme ole tehneet, enkä tiedä olisiko managerikaan tehnyt), voi tulla sanktioita, olemmehan olleet täällä jo reilusti yli kuukauden. Emme siis menneet sinne passien kanssa! Kun täällä on sellainen laki, ollut aina, vaan sitä ei ole millään lailla aiemmin noudatettu kuten tänä vuonna eli Immigrationiin pitäisi maahan tullessa ilmoittautua 24:n tunnin sisällä, muuten tulee sakkoja! Tänä vuonna on yx sun toinen saanut niitä sakkoja 1200-2000 bathia, kun on käynyt hakemassa 3:n kuukauden viisumiin lisäkuukautta tai on käynyt ilmoittautumassa vuoden viisumin 90:n päivän jälkeen. Tämä ei koske hotellissa tai vuokralla asujia, heidät ilmoittaa hotelli tai vuokranantaja, tai ainakin pitäisi ilmoittaa. Tätä jäimme ihmettelemään Managerin toiminnassa, mutta tuo kielitaito ei riitä niin pitkälle, että olisin kysynyt, miksi hän niitä passeja kyseli! Olemme huomanneet täällä myytävän tiskiaineen olevan tosi tehokasta. Se pesee kaiken rasvan jopa kylmässä vedessä ja silmälasitkin tulevat todella kirkkaiksi. Ennen pesin kotomaassakin silmälasit tiskiaineella, vaan en enää, koska ne eivät puhdistu. Niissä tiskiaineissa kun on kaiken maailman käsiä hoitavia aineita ja ties mitä muuta. Täällä on harvalla kotona tai muuallakaan lämmintä vettä tiskien pesuun. Minäkin ennen lämmitin tiskivettä, kunnes äkkäsin sen olevan ihan turhaa, viileälläkin vedellä puhdistuu tosi hyvin, Sama koskee pyykinpesuaineita, pyykit pestään viileällä vedellä ja oikeasti valkoinen vaan kirkastuu. Pakkaankin tällä aina pari pikkuista tiskiainepulloa kotiin viemisiksi. Mutta nahka täällä tahtoo homehtua, uikkareista kaikki kumiosat haperoituu, kuten itse uikkaritkin tosi nopsaan ja käsilaukutkin tahtoo haperoitua. No, onpahan hyvä syy ostaa uusia:) Tuonkin Suomesta käsilaukkuja tänne ja uikkareita ostelen sieltä alesta! Joskus vaan harmittaa joku kiva laukku, tosin niitä kivoja en enää tänne tuo ja pari nahkaista pikku laukkua on homehtunut pahasti. Vyötkin ovat minulla nykyisin kankaisia, tosin solkiosat aikaa myöten tuppaavat ruostumaan. Sitten vähän rantakuvia:

rantakopla rannalla

kotka saalistamassa rannalla

kenen kypärä kateissa

portaat vievät jonnekin

rantaroska

23.3.2018 perjantai (kuukausi kotiin paluuseen)

Juu, viime lauantaina olimmekin tuolla rannalla iltaa viettämässä ja äkkiähän se yö sitten mukavassa
seurassa (puolet thaikkuja) tulikin, puolenyön maissa kotona. Pitänee vastaisuuden varalta käydä ostamassa vielä yksi kokoon taitettava tuoli, yksi jo on ja sekin jäi tietty kotiin tuolloin. Eihän rannalla iltasella enää niitä tuoleja ole. Mukavan viileätä siellä olikin, kun mereltä kävi tuuli ja tietty piti räpsiä taas kuvia auringonlaskusta. Meikäläisen himokuvattavat ovatkin auringonlasku, kuu ja linnut. Viikolla olimme taas Baan Amphurin rannalla lekottelemassa ja oli todella rauhallista, ihmiset vaan vähenee ja kävimmepä yhtenä päivänä Sattahipin golfkentän rangella, Seppo halusi kokeilla, jotta osuuko enää maila palloon. Ei ollut sielläkään ruuhkaa ja kentälläkin näkyi olevan tosi vähän ihmisiä. Sinne siis ensi viikolla pelaamaan. Vuoteen emme ole pelanneet lainkaan ja nyt pitää se asia taas korjata. Varsinkin, kun ostimme Revontulen kausipelikortit, pelata saa mielin määrin ja niin onkin tehtävä! Yhtenä päivänä kävimme Seuralla syömässä ja tilaamamme kuivatut inkiväärit olivat tulleet. Kotona Seppo katsoi, olisiko niissä jotain rajoitusta syömisessä. Olen aina "huutanut" hänelle inkiväärin syömisestä, Seppo kun vetää kitusiinsa niitä kahmalokaupalla. No, netissä luki, että noin 60 gramma päivässä on hyvä annos. Arvelin sen olevan kuivattuja inkiväärejä noin 3-4 palaa päivässä. Luin siinä sängyllä kirjaa ja maistelin niitä inkiväärejä, ovat muuten tosi hyviä! Yöllä heräsin kahdelta vatsakipuun, ruikulla ja se parani vasta puolen päivän maissa. Ihmettelin, mistä vatsani oli suuttunut ja sitten istahdin sängylle ja silmäni osuivat siihen inkivääripussiin! Siinä se syyllinen tai siis kyllä se syyllinen näkyi peilissä, kukas käski syödä 10 palaa inkivääriä! Osuipa omaan nilkkaan:) Sillä aikaa, kun minä kärvistelin vatsani kanssa, Seppo vähän huolsi autoa. Automme on siellä katoksessa ja se paikka on tänä päivänä tosi haluttua tavaraa, kaikki pois lähtijät haluavat autonsa sinne. Seppo taas ajoi auton siihen, koska siinä on viileämpi huoltaa autoa. Siinä sitten yksi venäläinen touhusi autonsa kanssa kaikkea ja samalla kytisti, josko Seppo ajaisi autonsa pois, vaan ei ajanut. Pitivät siinä venäläisporukka jopa jotain hätäkokousta autoihin liittyen ja kun Seppo käveli siitä ohi, kaikki hiljenivät. Eivät siis tiedä, minkä maalaisia olemme, näin tapahtuu usein. Mekään emme puhu heidän lähistöllään. Seppo nauroi, että he eivät tiedä, josko olemme Putinin kätyreitä! Täällä talossamme on pariskunta, meitä nuorempiaja heilläkin on polkupyörät, sellaiset paksupyörät. Paksupyöriksi heitä kutsummekin, ovat venäläisiä, eivätkä koskaan tervehdi vaikka samaan aikaan pyöriemme luona olisimmekin. Hekin olivat siinä "hätäkokouksessa". Alku vuosina yritin tervehtiä, mutta lopetin hyvin pian, olkoovat! Täällä sattui se bussionnettomuus, olette osa varmaankin siitä lukeneetkin, ainakin Iltiksessä oli juttua. Tämä

23.3. kartta

tapahtui siellä Luonnonpuiston läpi menevällä tiellä, missä mekin viime kesänä ajelimme sinne häihin mennessämme. Se on sellainen moottoritie, kaksi/kolme kaistaa suuntaansa ja bussi törmäsi vastaantulevaan rekkaan. Jarrut eivät kuulemma toimineet! Se tuntuu täällä olevan yleisin selitys, kun kuski nukahtaa! Koska tuossa onnettomuudessa on kyllä käynyt niin, miten muuten bussi voi joutua vastaantulevien kaistalle kaikkien kaistojen ja viheralueen yli päin rekka-autoa ja sieltä lepikkoon! Tämä näytettiin täällä telkkarin uutisissa ja siinä se näkyy hyvin, melkein suoralla tiellä tai sitten bussi on ajanut 150:ä! Huh, huh! Tänään uskaltauduimme heti aamutuimaan fillaroimaan, kun tuo sade vaanii aina nurkan takana. Ensin ajoimme sämpyläkauppaan, sieltä Beauty Shoppiin (ei ollut siellä Arja niitä huulirasvoja), viereiseen apteekkiin, postiin synttärikortti ja JP:lle sodalle. Sieltä ajoimme pikku teitä pitkin Tescoon syömään; Thepprasittiä pitkin Hondan kulmalle ja taas pikku teitä kotiin. Eikä ne mustat pilvet sitten antaneetkaan sitä vettä, onneksi!

Sitten paikalliset "moottorikelkkakisat", kuvasin nämä telkkarista! Suomen kisat eivät ole yhtä kuraiset!

lähtöviivalla

kisa ajettiin speedway-tyyppisesti

28.3.2018 torstai

Loppukuu jo kovaa vauhtia lähestyy ja niin pitääkin! Täällä kyllä sää jo kovasti lämpiää. Jos on kotomaassa kova luminen talvi, niin on täälläkin kummalliset säät. Kahden kuukauden aikana ei ole ollut yhtään pilvetöntä päivää, aina pilvet ja ukkosen kumina jossain piiloilee. Toisaalta se ei meitä paljoa häiritse, mukava sää ajella fillareilla ja golfata. Viime maanantaina oli golf-kenttä tyhjä,

se sininen"närhi"

muutama pelaaja, mutta tänään se oli täynnä, joten menimme rangelle lyöntejä hiomaan, hieno sana, hah hah! Sielläpä lentelikin oikein kaunis lintu, Seppo sanoi sitä närheksi, mutta kai sillä on joku thaikkunimikin, en tunne täkäläisiä lintuja. Olisiko jossain saatavissa lintukirja, englanninkielisenä tietty, täytyypä tutkia tuo asia. Meidän yläpuolella asuu joku, joka heittää välillä iltaisin sangollisen likavettä parvekkeelta pihalle, onneksi kukaan ei ole vielä saanut vesiä niskaansa. Ja toinen tai sitten

varsinaista syheröä

golf-kentällä

sama karistaa tupakan tuhkat myös partsilta pihalle, ja mun pyykit on nätisti partsilla kuivumassa. Kiva sitten kopistella niistä tuhkat pois! Talossa on meneillään parvekkeen kaiteiden maalausta, tosin on vähän hankalaa tuon sateen kanssa, se hidastaa hommaa ja seinätkin ovat vielä vähän kesken. Sevillassa tapasimme yhtenä iltana Markon, joka asuu näissä meidän taloissa. Hän moitti pihakuppilaamme, oli käynyt siellä ja tarjoilija makasi lattialla kuulokkeet korvilla musaa tai jotain kuunnellen, eikä ollut moksiskaan, ei noussut edes ylös. Meilläkin kävi kerran niin, että, anteeksi kun häiritsimme tarjoilijoita. Mekään emme enää mene sinne, kun palvelu ei ollenkaan pelaa. Kuppila on suljettuna miten sattuu, ei ole siihen luottamista! Mutta hei, viime viikolla tuohon Wat Boonille alkoi kohota rakennelma. Ensin koko "pelto" putsattiin ja selvästi alkoivat rakentaa kauppaa. Ja niin siinä kävi, 1.4. siihen avataan uuden uutukainen Seven Eleven ja parkkipaikkojakin sieltä löytyy. Tässä nurkilla on nyt sitten 3 Seveniä, yksi Tesco eli kauppoja löytyy. Siihen putsatulle alueelle on ilmestynyt myös muitakin myyntikojuja, aika näyttää mitä niissä aletaan kaupitella. Keskiviikkona

mitäs te täällä teette, kurkistelee apina golf-keltällä

läksimme ajelemaan fillareilla ja huomasimme satulansuojusten kadonneen! Koskaan ei fillareista ole mitään kadonnut ja nyt joku oli kahta suihkumyssyä vailla! Maanantaina yöllä kuului pihalta kyllä kummallista meteliä, joku kävi myös tuossa pullovarastossa. Seuraavana yönä istuikin vartija tuossa meidän huoneiston kulmalla, jotain oli siis tapahtunut, tuskin he meidän suihkumyssyjen vuoksi tehostivat vartiointia. Kävimme HansLankarilla ja Tescossa syömässä ja sieltä ostin 4 uutta suihkumyssyä satuloihin. Talossamme asuu sähkötupakkapoika, sen nimen olemme hänelle antaneet, kun hän ajaa mopolla takapihalle piiloon sähkötupakalle, se on täällä Thaimaassa kielletty vekotin. No, yhtenä iltana kävelimme taas pihalla matkalla syömään. Sähkötupakkapoika ajoi mopolla parkkiin ja sitten huomasin, ettei hän pysy kunnolla pystyssä. Hän käveli portille päin, kääntyi takaisin, käveli taas portille, kääntyi takaisin. Emme sitten jääneet pitempään seuraamaan, ihmettelimme vain. Hän oli selvästi ihan sekaisin, emmekä koskaan näiden vuosien aikana ole nähneet häntä tuollaisena. Nyt viikkoon ei häntä olekaan näkynyt! Tänä iltana kävimme taas Sevillassa syömässä. Sepon suosituksesta tilasin spagettiruuan ja sitä ruokaa on ihan pakko tehdä kotonakin. Se oli spagettia ja kanan palasia panangkastikkeessa, siis niin hyvää, ettei sanotuksi saa! Sitä ruokaa on ihan pakko tehdä kotomaassa, olenkin jo ostanut joitakin panangkastikepusseja mukaan. Olen kyllä syönyt täällä panangcurrya aiemminkin, mutta en koskaan spagetin kanssa, nam nam!

mailapyyhe kuivui, mutta konstit on monet, kun on lammikko 

tiiauspaikan takana

rangella

hedelmäkoju Wat Boonilla

uusi Seven

31.3.2018 lauantai

Taas selvisi yksiasia! Sitten se managerin passijuttu. Managerilla on kyllä huono ulosanti, mutta

ajelu HansLankarille ja muuallekin

toimiston toinen tyttö selitti asian tosi hyvin ja heti ymmärsin, että rekisteröinnistä oli kyse ja saimme sitten tarvittavat paperit vietyä toimistoon. Asia siis selvä meidän kohdaltamme! Se kyllä tiesi kaksi fillariajelua HansLankarille, mutta kivahan sinne on ajella, autolla sieltä ei saa edes parkkipaikkaa, taas pluspiste fillarille! Tosin vielä on tiedossa ennen kotimatkaa yksi ajelu sinne HansLankarille.
Lauantaina läksimme Lean ja Pertsan luo viettämään heidän läksiäisiään, he lähtevät ensi viikolla kotiin palelemaan:). Illan mittaan saapui sinne Veikkokin Seuralta laitettuaan siellä ovet tältä viikolta säppiin. Ilta siinä vierähti mukavasti ja kotiin lähtiessämme Lea tilasi meille puhelimella netistä grab-taksin. Olipa kätevää, ei tarvinnut säätää matkaa, eikä hintoja lavataksin kanssa, tuohon tuli hintakin heti näkyviin ja pystyi seuraamaan, missä taksi oli tulossa. Lataan heti tuon sovelluksen omalle puhelimelleni!
Parit käsityöt:

verkkokassi

karkkikulho

hellehattu

karkkikulho ja pullopussi

pikku kulho ja kameralle pussukka