TAMMIKUU 2018

1.1.2018 maanantai

Oi voi, Thaimaa jo kutsuu meitä, suorastaan huutaa meitä! No katsotaan, olen jo kyllä alkanut tilailemaan viisumeihin tarvittavia papereita. Aika näyttää, pääsemmekö lähtemään! Vielä on perunkirjojen teko edessä ja sitten voisi vaikka lähteä vähäksi aikaa lämmittelemään, saapi nähdä onnistuuko!

Hankasalmi 2.1.2018

8.1.2018 maanantai

Olipa ihan mukavaa mökillä, kävin muutaman kerran potkukelkkailemassa ja Pieksämäessä yhden yön yli. Perjantaina kävin äidin kanssa laskemassa isän uurnan uurnalehtoon. Sää ei ollut parhain, mutta hyvin selvisimme tai lähinnä äiti rollaattorillaan. Kotimatkalla olikin sitten aivan kurja ajokeli, hyvin pääsin kumminkin takaisin mökille. Pieksämäessä kävin myös Eijan luona kertomassa ja

potkukelkkailemassa

kuuntelemassa viimeiset jutut. Eijahan oli kanssani samaan aikaan Eläke-Fenniassa duunissa. Olipa taas kiva jutella hänen kanssaan! Lauantaina kunnostelimme mökkiä ja sunnuntaina ajoimme kaupunkikotiin. Eikä kotiin ollut vielä tullut pankista postia, odottelen lappua viisumiani varten. Pankithan ovat nyt viime viikoilla lakkoilleet kovin. Matkaa ei voi tilata ennen sen lapun saapumista, halvattu sentään! Saisi tällä viikolla se lappu tulla! Sunnuntaina ei millään tullut uni silmään, sen verran kovasti Aku-myrsky kolisteli peltikattoa, ihan kuin olisi talokin välillä tärissyt, huh! Tänään kävin lekurissa näyttämässä peukaloani. Siihen on kasvanut ekan nivelen kohdalle patti, noin sentin kokoinen ja tämä oli lääkärin arvio, ei omani. Huomenna sitten takaisin koepalan ottoa varten ja tulos kestää noin 3 viikkoa, että silleen! Tuo patti ei ole nivelessä, vaan sen päällä, ei vaikuta sormen käyttöön, mutta osuessaan jonnekin, se on tosi kipeä! Nyt täytyy lopetella, Jyry lykkäsi näyttöön kuononsa eli sitä pitää rapsutella, vanhaa koiruutta!

ilta-aurinko 9.1.2018 Tapaninkylässä

9.1.2018 tiistai

Aamulla sitten taas terkkariin, koepalan ottoon. Tallustelin terveysasemalle ja lääkäri tuli ottamaan

sen koepalan ja kun olen puudutusaineelle allerginen, toimenpide olikin erilainen. Ensin lääkäri sitoi peukalon tiukkaan, jotta veri lähtisi pois ja laittoi jonkun jutun veren kiertämisen estoksi eli joku kumirengas. Sitten hän jäädytti kohdan, josta otti sen palan ja mitä sitten tapahtuikaan! Kumirengas irti ja sittenhän sitä verta alkoikin valua solkenaan. Se patti oli kuitenkin sellainen geeliä sisältävä eli koepalaa ei tarvinnutkaan lähettää minnekään. Patti tyhjennettiin ja hoitaja sitoi sen hyvin, tikkejä ei tullut lainkaan. Hoitaja kyllä pelotteli sillä verenvuodolla, mutta ei minulla parin seuraavan päivän aikana ollut mitään ongelmia sen kanssa. Sitten kävelin takaisin kotiin oikea käsi hiukan palellen, koska eihän siihen lapanen mahtunut tai siis peukalo ei sinne mahtunut, onneksi ei ollut pitkä matka! Tuo geelipatti voi sitten uusiutua, kaikenlaisia patteja sitä onkin. Että sellainen päivä tänään!






20.1.2018 lauantai

Kyl maar tuo peukalo oli kipeä aina, kun se johonkin osui ja osuihan se koko ajan jonnekin! Ja oli kyllä kaikki muukin tekeminen hankalaa ilman peukaloa, syöminen, pukeminen, letin teko hiuksiin, kirjoittaminen jne. Onneksi kirjoitin nuo viisumihakemukset valmiiksi edellisellä mökkireissulla. Ja sitten se viisumireissu! Olin pyytänyt pankista saldotodistuksen ihan allekirjoituksen kera ja

nimenselvennyksellä. Jumbon Nordeassa väitti virkailija, ettei Nordean virallisella paperilla tarvitse olla noita tietoja vaikka kuinka selitin, että maistraatti vaatii ne. Noh, kuinkas sitten kävikään; ihan niin kuin minä tiesinkin, miten maistraatti muka voi todistaa allekirjoituksen, kun sitä ei edes ole! No, sitten kävelin kiukuspäissäni lähimpään Nordean konttoriin, Kaivokadulle ja odottelin reilun tunnin, jotta sain sen nimen ja muut tarpeelliset, takaisin Albertinkadulle maistraattiin ja homma kunnossa. Tein asiasta tietty reklamaation Nordeaan netissä, sain pahoittelut, lupasivat laittaa asian eteenpäin vastaisuuden varalle ja lupasivat minulle hyvitystä 30 euroa tililleni, et silleen! Seuraavana päivänä vein sitten ne viisumihakemukset lähetystöön. Siellä oli muutama ihminen jonossa, yksi kiukutteli saldovaatimusta, joutui lähtemään pankkiin, 2 hoiti asiat ok, kolmas ärhenteli työluvasta ja tulipa mieleen, että mitähän virkailija minusta tuumaa, thaikku kun on! Tuli sitten minun vuoroni, virkailija täytti muutaman rivin hakemuksistani (en koskaan ollut älynnyt sitä yhtä kohtaa täyttää), oli hyväntuulinen ja jutteli kaiken maailman asioita kanssani, kyseli määränpäätä, kertoi Singaporen lentokentästä jne.  Olipa oikein kiva

Viivi

juttuhetki, aiemmin en olekaan jutellut hänen kanssaan! Siis kaiken kaikkiaan oikein positiivinen kokemus ja niinhän sanotaan metsän vastaavan kuten sinne huutaa! Toisin sanoen matka on ostettu, mutta välilaskulla Singaporeen, koska suoria lentoja ei enää ollut myynnissä, paluumatkalle kylläkin. Lähdemme siis 29.1. illalla puolen yön maissa, seuraavana päivänä laskeudumme Singaporeen, parin tunnin päästä lento Jetstar Asialla Bangkokiin ja kotona Jomtienillä puolen yön maissa! Merkkipäivänsä voi siis viettää näinkin lentokoneissa ja lentokentillä!
Ja tällä viikollahan se sitten alkoi, se lumisade Helsinkiin ja kylläpä sitä tulikin. Torstaina läksimme ajelemaan mökille ja alkumatkan sää olikin aika kaamea, onneksi lumen tulo sitten lopahti ja matka menikin sitten mukavasti! Perjantaina suuntasin auton Pieksämäkeen, kävin äidin kanssa Cittarissa, veimme neljät farkut ompelijalle lyhennettäväksi ja vein äidin äänestämään ennakkoon. Äänestin sitten itsekin samalla, eipähän tarvitse käydä kaupungissa ensi viikolla tai vaalipäivänä, voi rauhassa pakkaamisen lomassa seurata vaalivalvojaisia. Ai niin, laukuthan olemmekin jo siinä vaiheessa vieneet ennakkoon kentälle, no mutta kumminkin, jäähän lentolaukkujen pakkaus. Nyt emme otakaan ylimääräisiä laukkuja, koska niitä ei myydä tälle lennolle. Onpahan meillä talvikodissa kaikki tarpeellinen, mitä nyt vähän tavaraa Seuralle ja itselle pitää pakata.
Tänään taas vähän otusjahtia, se otus majailee vielä saunan välikatossa tai luultavasti se sama, tiiä häntä. Olen tutkinut taas kerran kaikki lankakorini ja muut paikat pesän varalta, ei löytynyt! Seppo laittoi kaikenlaisia ansoja ja syöttejä sille tarjolle. Mökin ympärillä ei näy mitään otuksen jälkiä, lumessahan ne hyvin näkyisi, emme siis tiedä mikä se on, liekö ihan kummitus kumminkin!

talvi mökin pihassa

pilviä

25.1.2018 torstai

Ja sitten vaan pakattiin auto ja matka kaupunkiin alkoi. Kirjoitan tätä nyt tällä pienemmällä läppärillä, jos vaikka otan tämän reissuun mukaan, painaa vähemmän. Päästiin hyvin kotiin ja halvattu sentään, sain kumminkin sen flunssan Sepolta. Nyt on sitten viikko aikaa parantua, jos mielin nousta koneeseen! Maanantain kävin kuitenkin bussi-juna-ratikalla hakemassa passit viisumeineen. Keskiviikkona läksin käymään tuossa ihan likellä tilitoimistossa, joka hoitaa perunkirjoituksia ja sainkin sitten kahlata lumessa. Satoi sitä lunta sitten julmetusti ja paluumatkalla kävelin ajoradalla ja astuin auton tullessa lumihankeen odottelemaan. Tuo reissu kävi kyllä kuntoilusta. Olipa mielenkiintoista seurata teinejä (lue, teinityttöjä), kun he kahlasivat reilusti yli nilkan ylettyvässä lumessa. Mahtoi nilkat olla jäässä perille päästyään ja kengät märkänä, osalla oli tennarimalliset Converset. On se kumma tuo muoti, nilkat paljaina kesät talvet ja sitten myöhemmällä iällä ihmetellään jalkasärkyä! Oli sitä meidän aikanakin noita kotkotuksia, mutta se tarkoitti lähinnä ilman pipoa kulkemista! Illalla sitten vaan lumilinko käyntiin ja lapio kouraan. Aamulla tuo homma kyllä tuntui turhalta, koko yön nimittäin satoi kaatamalla vettä ja lämpömittarikin näytti päivällä 6 astetta lämmintä. Se siitä talvesta, täällä näkyy nuo talvet tulevan ja menevän vauhdilla. Tässä on vielä yhtä ja toista hommaa ennen lähtöä. Eka homma olisi kyllä tämän läppärin tekstin suurennos, jotta näkisin mitä olen kirjoittanut :).

29.1.2018 keskiviikko

Matkalaukkujen kaivaus vintiltä ja pakkaamista. Nyt ei montaa laukkua tarvitse, vain kaksi isoa, koska jatkolennolle ei voinut lisälaukkuja ostaa. Hyvinhän nuo romppeet niihin mahtui, onhan talvikodissa jo vaatteet valmiina, jotain pientä vaatetta aina lähtee mukaan. Sitten vielä puuroaineksia, ruissipsejä, suklaata, sulatejuustoja jne. Kun laukut on punnittu, lisätään sinne kahvipaketteja,jotta saamme täyden 23 kilon laukut. Seuralle pakattiin tällä kertaa ohrajauhoa 8kg, 4 pitkävartista patakinnasta ja 2 ikkunalastaa. Sunnuntaina sitten iltasella vietiin laukut kentälle ja matkahan jo pikku hiljaa alkaa!
Maanantaina iltasella sitten kentällä yhytimme Lääperit matkalla Jompparille sillä suoralla lennolla, jonne emme enää saaneet lippuja. Sitten vaan odottelimme koneeseen pääsyä. Matkareittihän on tällä kertaa Bangkokiin Singaporen kautta. Kone lähti noin 20 yli puolenyön eli25 minuuttia myöhässä. Sepon viereinen paikka oli näytti jäävän tyhjäksi, kunnes siihen toohotti vanhempi aasialainen mies. Siihen hän istahti touhuten pitkän aikaa ja koko penkkirivimme tärisi. Sitten hän nappasi tavaransa ja tuolille varatun vesipullon sekä Marimekon pussukan häippäisten jonnekin! Hetken päästä siihen tuli aasialainen nainen touhuten samoin ja lopulta häippäisi jonnekin, ensin tivaten Sepon omia vesipulloja ja vei mennessään loputkin sen tuolin tavaroista. Tovin kuluttua hän vielä kävi hakemassa tuolin vastamelukuulokkeetkin eli he putsasivat koko tuolin! Kerrassaan kummallista touhua! Ruuan jälkeen aloimmekin sitten torkuskella loppumatkan.

30.1.2018 tiistai

Kohtahan taas koitti aamu ja niskat kipeinä. Stuertti kävi Sepon luona paperinippunsa kanssa kyselemässä, että onko hän mister Choo. No,ei ollut ja stuertti kirjoitti papereihin jotain päätään puistellen, lienevätkö kokonaan hukanneet kyseisen misterin! Singaporessa olikin sitten juuri kentän kohdalla kova ukkoskuuro ja sen poistumista sitten odottelimme ukkosen laitoja kierrellen. Lopulta pääsimme laskeutumaan tosi monen koneen letkassa kentälle. Olipa toisi mahtavan näköisiä

ukkospilviä

ukkospilviä täältä taivaalta katsottuna! Mutta, kamerani oli tietty käsilaukussa ja laukku ylähyllyllä, harmillista! Koneestahan pääsee aina ensin ulos bisnesluokka ja kylläpä siellä olikin tolloa porukkaa, eivät millään osanneet raahata luitaan pihalle, koko koneellinen odotti ja odotti, vaikka lentoemo moneen kertaan heille asiasta sanoi! Lopulta hän päästi meidän rivin sinne bisnesluokkaan ja sieltä ulos. Siellä oli vaan minä minä matkustajia, viis koneenvaihtoon kiiruhtavista, kyllä pisti vihaksi! Me onneksi ehdimme loistavasti jatkolennolle. Ehdin jopa rupatella vanhemman aasialaisen naisen kanssa ummet ja lammet. Hän oli tulossa Suomesta tyttärensä luota ja menossa 93-vuotiaan äitinsä luo kolmeksi viikoksi ja sieltä jostain sitten kotiin Bangkokiin. Lento lähti portilta ihan täsmälleen 10 yli seiskan illalla, mutta jonotimme 40 minuuttia nousurampille pääsyä. Koneita oli taas edessä kymmenkunta ja takana saman verran, vilkasta siis! Kylläpä oli taas upeat maisemat ja tällä kertaa oli kamera sylissäni ja naps, naps, napsin kuvia.

Kait muut matkustajat luulivat vähintään hulluksi! Kaksi ja puoli tuntia ja olimme Suvarnabhumin kentällä. Passin tarkastus sujui liukkaasti, ei jonoa ja matkalaukutkin jo pyörivät hihnalla, kaiketi jatkolennon vuoksi ne oli alkupäässä. Tilatulla taksilla Sevenin kautta kotiin. Oli pakko ostaa vähän ilta ja aamupalaa. Kotona olimme 5 vaille puolenyön. Matkalaukuista purimme jääkaappiin menevät eli sulatejuustot, jotka olivat vielä reissun jälkeen ihan kylmiä. Kahdelta yöllä kävimme nukkumaan. Sellainen merkkipäivä meikäläisellä tällä kertaa, vähän erilainen!




31.1.2018 keskiviikko
Matkalaukkujen purkua ja Seppo kävi kokeilemassa auton käyntiin lähtöä, hyvin hörähti käymään. Läksimme sitten auton pesuun, se oli tosi likainen, pölyinen, hyvä kun ikkunoista läpi näki, nooh ehkä vähän liioittelua tuossa! Pesulassapa olikin tunnin jono, ajoimme siis Seuralle syömään ja viemään tilatut tuotteet eli 8 kg ohrajauhoa, 4 pitkävartista patakinnasta ja pari Sinituotteen kunnollista ikkunalastaa. Emme ottaneet tuotteista rahaa, vaan lahjoitimme ne tiskikoneen hankintarahastoon. Samalla maksoin jäsenmaksut ja maistelimme taivaallisen hyvää lohikeittoa. Olimmehan vuorokauden eläneet lentokoneruuilla! Ostimme Seuralta karjalanpiirakoita, voita, kurkkua ja kinkkua. Ajoimme sieltä kotiin ja veimme ostokset jääkaappiin, sitten talon toimistoon maksamaan vuoden yhtiövastikkeen ja ostin kuukauden nettiliittymän. Ja sitten taas pesulaan, jossa oli vieläkin pitkä jono, mutta saimme auton lopulta pesetettyä. Ajoimme sitten Lean ja Pertsan luo kahville, he ovat olleet täällä jo monta kuukautta. Siinähän se aika meni mukavasti kuulumisia vaihdellen. Kotona päätin sitten käydä vielä uimassa, hain pyyhkeen kylppäristä ja mitä siellä näinkään ikkunasta - no kuunpimennyshän oli meneillään. Vääntäydyin partsin perimmäiseen nurkkaan ja sieltä sainkin muutaman hyvän kuvan. Kävin uimassa ja palatessani se kuu oli ihan piilossa, siis vastapäisen talon takana eli enempää en saanut kuvia. Loppuilta katseltiin telkusta pyöräilyä ja golfia. Siinä se tammikuu vierähti.

kuu pimenee

JOULUKUU

8.12.2017

Raskas marraskuu on mennyt ja joulukin jo lähestyy! Uskomattoman paljon

läheisen poismeno aiheuttaa tekemistä, jota ei voi tietää etukäteen! Isä on
nyt siunattu läheisten läsnä ollessa joulukuun alussa. Tilaisuus oli pieni ja kaunis! Vielä riittää kuitenkin tekemistä kaikenlaisten asioiden parissa, joita äiti ei yksin pysty hoitamaan.

Nyt odottelemme lumisateen loppumista ja huomenna olisi tarkoitus ajella kaupunkikotiin. Joulun vietämme kaupungissa ja vuodenvaihde täällä mökillä, koska kaupungissa on tuo pauke koirille liian kova! Äiti vähän huoletti, ja sanoinkin hänelle, että olet nyt yksin joulun, johon hän vastasi, että onhan minulla tuo kissa seurana!
Ja onhan ensi perjantaina kotona juhlatkin, Hande täyttää 40!

Thaimaahan lähtö ei ole vielä tiedossa, näinköhän tänä talvena jää koko reissu tekemättä, aika näyttää! Eihän tuo Thaimaa, eikä meidän talvikoti sieltä minnekään katoa! Asiat vaan nyt tärkeys järjestykseen!


14.12.2017 torstai

Niin sitä taas ajeltiin tänne kaupunkikotiin vesisateessa. Tosin mökillä oli lähtiessämme lunta ihan reilustikin. Sunnuntaina kirjoittein reippaasti kaikki joulukortit, löysin jopa ne kortit - jostain, en enää muista mistä! Kävimme kaupassa ja illemmalla Sepon siskon Lissun luona kaffeella. Tiistaina alkoi sitten pyryttää lunta. Olin suunnitellut lähteväni kuntosalille, mutta ikkunasta vilkaistessani peruin koko jutun. Sitä lunta sitten tuli ihan tarpeeksi ja yöllä alkoi sataa vettä. Lumiaurat ja traktorit jylläsivät puolen yön maissa. Keskiviikkona Seppo läksi töihin Handen avuksi ja päivällä koiria ulos viedessä lykkäsinkin ne tuohon tarhaan. Jyry ei pysynyt vanhoilla tassuillaan pystyssä jäisessä maastossa. Aioin sitten käydä hakemassa postin, ne laatikothan siirrettiin kesällä vai oliko keväällä tuonne kadun varteen, hyvä niin! Yöllinen lumitraktori oli sitten pudottanut valtaisan möhkäleen

näkymä portilta kadulle

lunta portillemme, posti siis ei olisikaan päässyt vanhan postilaatikon paikalle. Tosin pihasta ei

siinä se möhkäle on vai olisiko tipahtanut

ihan avaruudesta tuohon

päässyt jalkakäytävällekään, onneksi talossa ei ole vauvanvaunuja eikä pyörätuolia käyttäviä, he eivät olisi päässeet sisään eikä ulos! No, yöllähän satoi, päivällä pakasti ja se möhkälehän oli ihan jäässä, enkä kyllä aikonut sitä varten käydä traktorikaupassa! Siinähän se möhkäle kökki, mietimme, että mahtaako se Juhannukseen mennessä sulaa pois! Aattelin tehdä siitä jääveistoksen, hiekkaisen sellaisen tai sitten olisin pukenut sen lumiukoksi! Siihen olisi kyllä tarvinnut poraa, jotta olisi saanut

meidän möhkäle :)

porkkanan nenäksi jne. Soitin siitä kyllä katupäivystykseen, sanoivat kiinteistön omistajalle kuuluvan lumen lapioinnin eli viittasivat kintaalla koko jutulle vaikka selitin sen möhkäleen kokoa. Laitoin sitten kuvan siitä Staran Facebookin sivuille ja tänään tuli vastaus - missä tuo on! Laitoin vastauksen ja he sanoivat sen kuuluvan eräälle firmalle ja laittoivat vielä linkin Helsingin kaupungin sivuille, jonne kannattaa tuosta tehdä valitus, kauhistelivat möhkäleen kokoa. Tein äsken sen valituksen ja liitin monta kuvaa mukaan, ootellaan! Siellä se möhkäle vielä nyt iltasella kököttää ohikulkijoiden ihmeteltävänä. Joo ja tänään sitten pääsin salille Sepon kyydissä. Minulle on tehty 8 vekottimen ohjelma ja tein niistä 7 kahteen kertaan, kahdeksas vekotin oli jossain, en muka löytänyt. Täytynee ensi kerralla kysyä joltain neuvoa! Kotiin sitten tulin kävellen, onneksi oli nastakengät, mutta silti piti varoen kävellä, siinä se hiki kävellessä tulikin! Muuten, kotona kokeilin lankutusta, kun olen siitä paljon lukenut. Alkuun kuulemma pitää aloittaa ihan vaan 15 sekunnista ja ajattelin, että vai niin! Mutta hyvä kun jaksoin sen 15 sekkaa, on se sen verran kova laji, kokeilkaas itse! Että sellaista tällä kertaa!
Ai niin, olen tosi kyllästynyt tähän pitkään tukkaan, tiedoksi vaan Helenalle!!!!

24.12.2017 Jouluaatto

pikku joulupuumme

Täällä etelässä on sitten satanut vettä ihan omiksi tarpeiksi ja nyt Jouluaattona paistelee aurinko kovan tuulen kera! Kävin tuossa serkkuni kanssa Sellossa vähän jouluostoksille, Helinän kanssa stadissa Tuomaan markkinoilla pällistelemässä ja kaupoilla ostelemassa sitä sun tätä tarpeellista! Kuntosalillakin olen jo monesti käynyt, tosin nyt pyhien aikaan tulee paussia. Noh, lankutusta olen pyrkinyt tekemään niinä päivinä, joina en käy salilla ja alkaahan sekin pikku hiljaa sujua. En kovin pitkään sitä vielä jaksa, mutta edistystä hiljakseen! Kinkku on paistettu, alakerrassa on Joy tehnyt kaikki laatikot ja muut ihan itse, vielä tänään Seppo tekee sienisalaatin ja Veikon tilaamia lihapullia. Niitä kuulemma pitää olla tarjolla, sanoi Veikko! Viime yön tuuli puuskissa niin kovin,

tämän koristeen olemme ihan

omin pikku kätösin tehneet

noin 30 vuotta sitten ja nyt

se löytyi mökin yläkerrasta

että me kaikki huolestuimme katon puolesta! Kukaan ei ole vielä käynyt ulkona tarkistamassa katon ja luukkujen kuntoa. Onneksi tuulen on luvattu tänään tyyntyvän! Olenpa vähän tehnyt käsitöitäkin, vaan peukalon patti vaivaa ikävästi. Siinä ensimmäisessä nivelessä on aika ajoin ollut sellainen patti, joka aina sitten on kadonnut. Nyt se hiivatin patti ei häviä, kasvaa hiljalleen ja johonkin osuessaan on tosi kipeä. Täytynee pyhien jälkeen tilata aika tohtorille! Nyt lähden käymään lähikaupassa hakemassa maitoa, sitä tuntuu menevän. Onneksi olen aikoinaan hankkinut nastakengät, tuolla ulkona on luistinkeli.


Kaikille oikein rauhaisia Joulun pyhiä !

MARRASKUU

3.11.2017

 R.I.P maailman paras isä

LOKAKUU

1.10.2017 sunnuntai

Malttakaa vielä odotella! Nyt vaan on kirjoitusinspiraatio kateissa, huolia lähipiirissä! Näinhän se on ettei vanhuus tule yksin eli kysehän on omista vanhemmistani! Kunhan asioihin saadaan vähän selvyyttä, jatkan kirjoittelua ja tietty tuo heinäkuu kummittelee mielessäni aina vaan 🤓. Olen tämän viikon mökillä koirien kanssa, Seppo läksi kaupunkiin auttamaan Handea hommissa, ensi sunnuntaina olisi minun vuoroni lähteä viikoksi kaupunkiin (ihmisten ilmoille, sori) ja Seppo jäisi tänne mökille koiria hoitelemaan. Koirien on paree olla täällä mökillä mahdollisimman pitkään, kaupunki on niille tylsä paikka ja onhan tuolla vähän matkan päässä Handenkin koirat meidän hoidossa! Syyskuukin on kirjoittamatta, vaan ei siellä paljon mitään kertomista olekaan, mutta raapustan sen kyllä aikanaan! Eniten kyllä löytyy tänne kuvia laitettavaksi, kuvaaminen on vaan niin kivaa, rauhoittavaa ja antoisaa! Siis tässä on nyt paljon ajatuksia järjesteltävänä pääkopassani, kunnes pääsen taas kirjoittelemaan, onneksi asiat on laitettu kalenteriin pääosin muistiin! En siis ole lopettanut blogin kirjoittelua, vaikka sitä on jo suoraan minulta kysyttykin. Blogia en lopeta niin kauan kuin sormet ja pää toimivat!

3.10.2017 tiistai

Lähdin päivällä Pieksämäkeen hoitelemaan äidin kanssa asioita. Ajelin Konnevedentietä ja yhdessä mutkassa näin vastaan tulevan mopon vilkku päällä vasemmalle. Ajattelin sen ehtivän hyvin kääntymään ennen kuin ehdin sinne, mutta tämäpä liikkui kuin hidastetussa filmissä. Ajoi lopulta samaa kaistaa kanssani, tosin minua vastaan! Jouduin tietty jarruttamaan ja mopoa ajeli vanhempi patu eli varokaahan heitä tuolla liikenteessä! Sitten Pieksämäen tiellä ajoin noin 90:ä, koska oli tosi kova tuuli ja autooni tuo tuuli iskee mukavasti. Takaa tuli kuorma-auto, joka lopulta "työnsi" minua, eikä missään ollut mitään levikettä, jotta olisin päästänyt sen ohi! Eikös kuorma-autoilla ole nopeus 80, jos en ihan väärin ole ymmärtänyt! Pääsin lopulta perille ja parin tunnin päästä lähdin paluu matkalle.  Matka meni sateesta huolimatta mukavasti, kunnes pääsin lähelle Hankasalmea. Edessä tukkirekka, jolla oli myös ihan omat nopeusrajoitukset ja se hurautti kirkonkylän läpi ettei muut perässä  pysyneet! Matka jatkui, tuli alamäki, josta näin hyvin seuraavaan isoon ylämäkeen ja siellä jotain tapahtui. Vastaan tuli toinen rekka ja tien vieressä oli joku polkupyörällä seisomassa keskellä mäkeä, tukkirekka joutui tekemään aikamoisen väistöliikkeen toisen rekan mentyä ohi, jonka jälkeen fillaroitsija jatkoi ajelua ostoskasseineen. Mitä sitten tapahtuikaan; polkupyöräilijä päätti mennä tien yli toiselle kaistalle (paikalliset näköjään tykkäävät ajella vastakarvaan) vilkaisemattakaan taakseen eli taas olisin ajanut yhden papparaisen yli, jollen olisi ollut tosi tarkkana! Pitäisköhän minun lopettaa ajelu täällä mökkikylällä vai kenen, välillä ihan hirvittää ja erityisesti tänään tuntui näitä suhareita olleen joukolla liikkeellä! Autokamerani oli muuten päällä, mutta enpä viitsinyt alkaa sitä tutkia, olisi näkynyt liikaa vaarallisia tilanteita. Kävin syöttämässä samalla reissulla Handen koirat ja kastuin sateessa, viluissani käytin sitten vielä omat koirat ulkona, eikä se kamera kyllä enää tullut mieleenkään!

17.10.2017 tiistai

Taas aika hurahti! Olen tässä etsiskellyt syystakkia, vaan en varmaankaan sellaista koskaan löydä! Miksi kaikki takit ovat mustia, punaisia tai muuten vaan tummia? Haluaisin ihan vaikka kirkkaan keltaisen tai räiskyvän pinkin, en kuitenkaan mitään urheilumallista takkia! Päiväsaikaan kun tuolla liikenteessä ajelen, ihmisillä on tummat vaatteet, he eivät kyllä näy minnekään! Siinä ei paljoa heijastimet auta, vain pimeän aikaan! Seuratkaapa tuolla liikenteessä tummavaatteisia jalankulkijoita ja huomaatte saman asian, ei näy! Osin tuon vuoksi olen kyllä nyt hylkäämässä mustata vaatteet. Vai olisko niin, että kun ikää tulee, haluan erottua joukosta ja olla oma itseni?
Veimme alkukuusta äidin kanssa Tikankoloon isän huoneeseen sohvan, pari tuolia, pikku pöydän, verhoja, taulun jne. Seuraavana päivänä isä sitten muutti sinne vakituisesti asumaan, ei tarvitse enää heitellä paikasta toiseen!
Mökillä löysin yläkerran terassilta vanhan tv-pöydän, jonka pesin ja puunasin. Se olisi tarkoitus hilata alakertaan uudeksi yöpöydäkseni, vaan miten? No, keksin laittaa aamutakin vyön pöydän ympäri (siinä oli sopivat koloset) ja valutin sen pikku hiljaa portaat alas. Tosin portaiden mutkassa oli pikku hommaa, oli jäädä itse siihen jumiin, mutta sain kuin sainkin sen pöydän alas, huh huh! Sitten vaan tyhjäsin vanhan pöydän, tavarat uuteen ja vanha autoon vietäväksi Sepolle kaupunkikotiin. Hänellä on siellä yöpöytänä jakkara, ei oikein hyvä siihen tarkoitukseen. Joo, Seppokin tuli perjantaina taas mökille!  Sitten lauantaina Pirjon-päivänä lähdin kirkolle ja sieltä Hankasalmen hankeretkelle. Se kesti noin 5 tuntia ja olipa kiva reissu. Ensin ajelimme ampumaradalle, sinne ei bussi mahtunut ajamaan, joten reipas kävely paikalle. Parin kiepsauksen jälkeen kävimme Sepän Galleriassa, enpä ole sielläkään koskaan käynyt, vaikka täällä on oleiltu jo kolmisen kymmentä vuotta! Siellä saimme pullakahvit ja katseltavaa oli joltisenkin, laitan kuvia myöhemmin! Sieltä ralliradalle, jonka ajoimme ympäri bussilla, hyvin meni! Ja sitten se mitä eniten odottelin, Murtoisten Observatoriolle! Olipa siellä pikkuisen iso kaukoputki, vähän isompi kuin minulla! Paluumatkalla pysähdyimme vielä raviradalla sekä kirkonmäellä! Maanantaina ajelin sitten taas kaupunkikotiin ja terkkarin kautta hakemaan se halvatun vyöruusurokote, vihdoinkin! Ja mitäs sitten - tietty satoi, satoi ja taas satoi! Illalla Joy laittoi hiuksiini värin, ei tällä kertaa minun tarvinnut sitä itse räpeltää. Sitten alkoi bussireittien tutkailu, kaikki reitit ja bussinumerot ovatkin muuttuneet. Tiistaina aamusta bussilla Malmille kampaajalle, kotiin ja myöhemmin bussilla stadiin. Siellä oli Kahvila Ekbergillä tapaaminen entisten Eläke-Varmalaisten kanssa, vihdoinkin pääsin osallistumaan siihen. Oli tosi kiva tavata tuttuja, heitä oli kymmen kunta ja aika vierähti nopsaan! Tämä tapaaminen on useamman kerran vuodessa, kevään tapaamisen missasin! Sitten taas kotiin vesisateen saattelemana! Keskiviikkona ajelin Linnaisiin serkkuni Paulan luo ja läksimme Selloon shoppailemaan. Tosin ei taidettu shoppailla kuin ruokapuolta ja katseltiin kyllä muitakin kauppoja! Sieltä Paulan luo kaffeelle ja rupattelemaan. Aika taas hurahti ja ajelin kotiin ruuhkassa, mutta kiva oli päivä! Torstai meni kotosalla, kunnes iltapäivällä lähdin taas bussiajelulle. Nyt bussilla Puistolan asemalle, junalla lentokentälle, miksikö? No, kaverilla Lea ja Pertsa lennähtävät Thaimaan kotiinsa ja menin saattelemaan heitä reissuun. Joimme kupposet kaffetta, vaihdoimme kuulumisia, kunnes heidän piti lähteä turvatarkastuksen kautta reissuun! Sitten taas junalle ja Puistolan kautta kotiin! Onpahan ajeltu uusilla linjoilla! Perjantaina lastasin auton ja ajoin Siltamäen uimahallille. Minulla on jäänyt käyttämättä liikuntaseteleitä ja ne vanhenevat nyt vuoden vaihteessa. Keksin mennä uimahallille lataamaan ne ostamalleni kortille kuntosalikäynteihin sekä uimakertoihin. Ne ovatkin sitten voimassa 2 vuotta eli ei menneet setelit hukkaan. Tosin tuo tarkoittanee, että lähden kuntoilemaan! Joo, ihan oikeasti aioin lähteä, koska huomaan iän karttuessa tarvitsevani lisää lihaskuntoa. Talvikodin pihassa on kuntosali, jota en ole koskaan käyttänyt, koska en osaa käyttää niitä laitteita. Olen käynyt kuntosalilla joskus 40 vuotta sitten ja laitteethan ovat siitä muuttuneet. Nyt otan täällä opastuksen ja ohjaaja tekee minulle myös ohjelman, sitten osaan varmasti käyttää talvikodinkin laitteita! No niin, sieltä ajelin vaihtelevassa säässä mökille. Lauantainahan alkoi hirvestys ja ekana päivänä tuli 2 hirveä, joista toisen ampui meidän Hande! Sunnuntainakin tuli 2 hirveä. Seppo vaihtoi lauantaina autooni öljy, jotta viikon päästä se voitaisiin katsastaa. Mutta mitä tapahtuikaan, jossain vesiletkussa olikin vuoto. Se oli johonkin vuosien aikana hankautunut ja oli melkein puhki, onneksi pääsin tänne mökille, enkä tiennyt tuosta mitään! Jonkun patentin Seppo sitten siihen teki, koska viikolla olisi tarkoitus lähteä äidin kanssa Ikeaan ja Matkukseen vaateostoksille. Maanantaina Seppo läksi taas kaupunkiin töihin, koska Hande jäi tänne mökille hirvestämää. Hän käski minun ajaa silla autollani kirkolle ja takaisin selvittääkseni auton toiminnan. No minähän ajelin sitten kirkolle kauppaan ja takaisin. Paluumatkalla tuossa Lampisen tieltä tänne kääntyessäni auto piippasi ja joku valo syttyi, hitsi sentään! Pihassa sitten huuhtelin autosta liejut, sehän täällä maalla pitää aina tehdä, muuten auto on kaamean näköinen ja rapainen. Sitten käynnistin auton ajaakseni sen parkkiin ja taas piippaus ja valo syttyi. Se siitä Ikean reissusta, siirrettävä ensi viikkoon! Nyt on sitten aikaa pihahommiin ja tähän kirjoitteluun. Eilen jo järjestelin tällä koneella kameroiden muistikortteja sekä muistitikkuja! Muistikortteja oli hirviä kasa, koska aina reissuun lähtiessäni laitan kameraan uuden kortin (kameroitahan minulla on monen monta, siten myös kortit tuppaavat lisääntymään) ja palatessa sama juttu. Niitä vajaita kortteja oli sitten pilvin pimein ja niitä sitten yhdistelin. Nyt on taas tyhjättyjä kortteja käyttöön. Sama pitäisi tehdä muistitikuillekin!
Mutta nyt riittää tämä raapustelu tälle päivälle, alas syömään jotain ja sitte pihahommiin, kun aurinkokin paistelee, eikä onneksi sada!

28.10.2017 lauantai

Hirvestys jatkuu ja Handepa ampui vielä 2 hirveä lisää! Yhtenä päivänä pakkauduimme Handen autoon, Hande kuskina, Onni, Joy ja minä ja ajelimme Pieksämäkeen nappaamaan äiti kyytiin. Suhasimme sitten Kuopioon kohti Ikeaa, jossa sitten ostelimme kaikenlaista tarpeellista! Hande osti kaapin mökilleen ja äiti osti vielä seinälleen peilin. Ei vaan meille tullut mieleen, josko koko peili mahtuu Handen autoon, maasturilla olimme siis liikkeellä! Hetken Hande katseli peiliä ja sai kuin saikin sen mahtumaan autoon, huh huh! Ehjänä se jopa tuli perillekin. Veimme äidin kotiin ja ajoimme takaisin mökille. Seuraavalla viikolla Seppokin tuli taas mökille ja tutkaili autoni. Hän oli pessyt sen moottorin ja jotkut anturit siellä valittivat ja sytyttelivät valon! Sitten auto huollettiin, pestiin, imuroitiin ja turhat romppeet talliin talteen ja ajoimme Pieksämäkeen. Siellä äidin kanssa teimme kaikkea sillä aikaa, kun Seppo kävi katsastamassa autoni ja laittoi peilin paikalleen eteiseen, poraahan siinä hommassa tarvittiin. Saatiin sitten nekin hommat hoidettua ennen talvea. Kävin vielä kerran äidin luona Pieksämäessä ja veimme isälle Tikankoloon lisää tarvikkeita ja sain ne verhot lopulta ikkunaan. Kylläpä huone yksillä verhoilla muuttui, tosin isä ei sitä kyllä havainnut. Itse asiassa hän on jo niin huonossa kunnossa, ettei edes tunnistanut meitä, surku!
Lokakuu kumminkin huitelee loppujaan ja ensi viikolla hurautamme sinne kaupunkikotiin. Kyllä me kumminkin vielä tänne tullaan, mutta välillä pois, onpa sitten taas kiva palata! Tänään ostimme vielä Veijon kala-altaalta yhden lohen, koska ne sieltä ovat lopuillaan ja Seppo halusi yhden lohen valmiiksi jouluksi. Hän sen perkasi ja sitten kävimme Handen mökillä laittamassa sen vakuumiin ja mökin pakkaseen. On varmasti tuoretta kalaa jouluksi! Olemme siis tänä Joulun Suomessa, sekä koko syksyn. Katsellaan nyt, kuinka tuo isän ja äidin asuminen alkaa sujua! Siihen on kyllä liittynyt kauhiasti paperihommia ja kaikenlaisia muutoksia, joita ei ihan heti tule edes mieleen ja mitä vielä onkaan unohtunut, aika näyttää! Juu, yhtenä iltana kovasti puhuttiin lehdissä, että nyt yöllä ulos katselemaan jotain meteoriittinäytöstä, taisi olla viikko sitten! No, minähän latasin kameran valmiiksi jalustalle, asetukset kohdilleen ja olinpa äkännyt, kuinka noita yö kuvia (tietsika väittää tuon sanan olevan 2 sanaa, itse olisin laittanut yhdyssanaksi) otetaan, laukaisu vain ajastimelle ja tarpeeksi pitkä valotus! Ja kuinkas taas kävikään - taivas pilvessä, kuten aina, kun olisi taivaalla kuvattavaa! Seuraava yö olikin sitten kirkas tähtitaivas, vaan ei enää mitään lentäviä meteoriitteja. Kiukuspäissäni en sitten ottanut kuvia tavallisesta tähtitaivaastakaan, vaikka kamera olisi ollut edelleen valmiina kuvaukseen! Täällä olisi sopivan pimeätä, ei turhia valoja, kuten kaupungissa. Ajattelin kyllä napsaista sähkötkin pois pääkytkimestä parempia kuvia ottaakseni, Seppo ei ehkä olisi tykännyt ideasta! Eipä niitä kuvia sitten saanutkaan, harmitus taas kerran! Vuoden päästä ne meteoriitit taas ilmaantuvat, ehkä sitten on parempi tuuri!
On muuten ollut kumma syksy, ei riesaa kärpäsistä. Yleensä meillä on täällä mökillä yläkerta täynnä kärpäsiä, ettei edes kärpäsansat tahdo riittää. Samoin Kutomo on ollut täynnä niitä, mutta ei tänä syksynä, mistä lie johtuu! Tosin ihan hyvä juttu, kun eivät koko ajan pörisseet joka paikassa. Nytpä pitää taas lopetella, kun päivällä huomasin, ettei ole mitään kaffepullaa ja päätinpä käyttää koirien piimät! Eli tekaisin pari piimäkakkua uuniin ja nyt pitää vähän käydä niitä katsastamassa, etteivät ihan karrelle pääse palamaan. Lisäilen muuten tänne kuvia jossain vaiheessa!







































































..........

SYYSKUU

kettu kylätiellämme

24.9.2017

Syyskuu meni sitten kovin sateisena, mutta tulipa kerättyä kaikki marjat puskista. Tänä vuonna herukat kypsyivät tosi myöhään tuon kylmän kesän vuoksi. Marjat olivatkin sitten tosi isoja, pakastin ne ja keitin mehuksi vasta kuun lopulla. Mehua tulikin reilut 20 litraa talven varalle. Kävimmepä kerran rangellakin palloa lätkimässä, siinä se tämän kesän golf-osuus! Ja sitten kuun alussa se tapahtui, äiti sairastui vyöruusuun ja se pahus tuli kasvoihin. Sairaalareissuhan siitä seurasi ja minä sitten järjestelin isän hoitoa paikasta toiseen. Äitihän on ollut isän omaishoitaja ja tuo homma tyssäsi tuohon sairauteen. Lopulta saimme isälle vakituisen paikan Tikankoloon. Se on Pieksämäellä ihan uusi syyskuussa avattu paikka, kaikki uutta ja huonekin reilut 20 neliötä. Sinne sitten aloimme hommailla muutamia huonekaluja, verhoja ja muita tarvikkeita. Minullahan oli tilattuna se vyöruusurokote Hankasalmen apteekkiin ja sinnehän se jäi odottelemaan päiviä parempia, kun läksin Pieksämäkeen kissavahdiksi äidin sairaalareissun ajaksi. Minunhan piti lähteä kaupunkikotiin viikoksi, mutta se siirtyi. Autoni oli ihan täynnä tavaraa kotiin menossa ja siellähän ne odottelivat kiltisti. Tällä reissulla kävin myös kyläilemässä ex-työkaverini luona, joka asuu samoissa taloissa, kuin äiti ja isä. Olipa kiva nähdä Eijaakin pitkästä aikaa. Viikon päästä äiti pääsi sairaalasta hyvin heikkokuntoisena kotiin ja uskalsin lähteä ajelemaan kaupunkiin. Siellä kävin sunnuntaina sitten Mervin kanssa Kansainvälisillä markkinoilla ja nehän olivat pienoinen pettymys. Sää oli kyllä kaunis aurinkoinen, mutta siellä oli pelkästään ruokakojuja, ei oikeastaan muuta. Eihän joka kojusta voinut syödä, olisi pitänyt joka päivä siellä käydä syömässä! No, sitten maanantaina kävin terkkarissa, Golfcenterissä, Tokmannilla ja kotiin. Golfcenterissä kävin laitattamassa lempimailaani uuden gripin ja kenkään uuden ruusukkeen, oli jonnekin kadonnut. Tiistaina kävin labrakokeissa (sen vuoksi alun perin kaupunkiin tulinkin), paluumatkalla tankkasin auton, kotona siivosin kämpän ja ajelin takaisin mökille. Tämä oli vähän sellainen pikakeikka, joka sen ei pitänyt olla, vaan asiat saattaa aina mutkistua. Mökillä sitten tämä kaunis sää jatkui eli satoi enemmän ja vähemmän alvariinsa! Handelta sainkin ämpärillisen puolukoita, siivosin ne ja keitin hilloksi. Sitten alkoi mökin terassin valokatteen teko portaiden ylle. Kylläpä tulikin hieno, ei sada enää portaille tai terassille ja tavarat pysyvät kuivina! Telkkari ei muuten toiminut meillä viikkoon, joku radiokeli menossa! Monella muullakin oli sama ongelma täällä kylällä ja ympäri suomenmaan. Tai siis telkkari kyllä toimi, kanavat eivät näkyneet. Jokusen ohjelman katsoimme läppärin kautta, piuha telkkariin ja ohjelma tuli sinne läppäriltä. Fox oli ainoa näkyvä kanava, mutta senkin ohjelmat alkoivat viikossa kyllästyttää! Tämmöinen syyskuu oli tänä vuonna!

Lisäilen kuvia myöhemmin......



























































............

ELOKUU

Heinäkuu tulee takaisin tänne pikku hiljaa, mutta nyt pitää päivittää elokuu ja huomenna on jo syyskuu!

31.8.2017 torstai

No, kukas käskee taistella tuon heinäkuun hääreissun kanssa! Jatkan sitä aina joutessani ja yritän nyt raapustaa tähän elokuulle jotain. Elokuu siis alkoi sataen monta päivää ja olihan siinä aina välillä poutaisia jaksojakin, mutta kuitenkin joka päivä satoi enemmän ja vähemmän aina tuonne kuun puoleen väliin saakka. Eipä me alkuun tehtykään muuta, kuin kuukauden rästiin jääneitä

mopojengi, Aino, Julia ja Veikko

Irma ja Pekka poikkesivat fillarireissulla

mökkihommia ja niitähän riitti! Reilu viikko oltiin siis mökillä ja taas nokka kohti stadia. Otimme omat koirat matkaan ja Handen koiria tuli Eetu hoitamaan. Lauantaina elokuun puolessavälissä lähdimme ajelemaan Saloon Hessun 7-kymppisille. Hessu on Sepon lapsuudenkaveri ja he tapasivat aikoinaan näin: Seppo oli mopotsupparina ja omisti Helsingin nopeimman mopon, kunnes eräänä päivänä yksi mopo ohitti ja kuskina oli Hessu! Siitä lähtien he ovat olleet kaveruksia. Olipa kiva käydä synttäreillä ja tavata siellä paljon tuttuja, tuntemattomia unohtamatta! Kotiin ajellessa

hauska varjo saunan

hyttysverhossa

jännäsimme sadetta, olihan luvattu oikea myrsky. Nähtävästi me ajoimme koko ajan myrskyn perässä, koska Vantaata lähestyessämme aloimme näkemään myrskyn tuhoja! Puita oli katkennut, osa kaduille, lipputankoja katkennut keskeltä poikki, mainoskylttejä pitkin poikin! Onneksi meillä kotona ei ollut mitään tuhoja, jopa se kaatumaisillaan ollut hopeapajumme oli vielä pystyssä. Sehän tuettiin juuri ennen Thaimaahan lähtöämme. Sunnuntaina suuntasimme taas kohti mökkiä ja tarkoitukseni oli ajella kotiin taas seuraavana viikonloppuna auttelemaan Joyta Ravintolapäivälle. Sittemmin kävikin niin, että se peruttiin ja osa tavaroitani jäi kotiin, kun luulin meneväni sinne takaisin, läppärikin, höh! No, viikolla sitten hajosi ruohonleikkuri ja Seppo kävi lainaamassa Handen mökiltä leikkurin, koska pikku alue jäi leikkaamatta. Sitten tulikin Thaimaasta tuttu Veikko kyläilemään ja viettämään Sepon kanssa joka kesäistä saunailtaa juoruilun merkeissä, ai niin, miehethän eivät juorua, vaan parantavat maailmaa! Eipä tässä elokuussa mitään kummallista, aurinkoa hiukan, vettä enemmän, tosi kylmääkin, marjojen keräystä, kameran kanssa ravaamista sinne tänne. On se vaan kumma, jos tuttuja tulee kävellen tai autolla vastaan, en huomaa, mutta jos jossain kaukana pellon laidalla on kurkia tai muita lintuja, ne kyllä äkkään heti! Kyllä nuo elukat ovat ihmeellisiä, Jyrykin jo tuijottelee terassilla pellolle, se tietää jänisjahdin alkavan huomenna! Jyry tosin on jo siitä hommasta eläkkeellä, se ei vaan aina sitä muista! Elokuu on kyllä ollut meikäläiselle yhtä taistelua tämän blogin kanssa! Heinäkuu on kadonnut jo kaksi kertaa, mutta nyt tämä näyttäisi toimivan eli olisiko vika ollut näppiksessä tai hiiressä. Molemmat on nyt vaihdettu, enkä enää luota noihin langattomiin vekottimiin, tämä nykyinen on Handelta saatu langallinen ja tuntuu toimivan. Oltiinpa tuossa Mikko markkinoillakin. Hande ja Joy pystyttivät torille thai-ruokakojunsa, alkuun vaan tuntui surkealta, satoi, ei ihmisiä ja niin meni puolitoista tuntia. Sitten sade loppui ja alkoi torille tulla nälkäisiä ihmisiä ja loppui sujui hyvin. Tosin markkina-aika oli turhan lyhyt, vain 10-14!

mansikoita tuli kerättyä ja ostettua pakkaseen

moporeissulla kuvattu eli testasin
Thaimaasta ostettua selfiekeppiä

siellä ne kaverini taas pellon perällä kiljuvat

Joy ja koju markkinoilla

hellittihän se sade

tässä osa kameroistani, arvatkaa mikä on paras -

no, tuo pinkki pikkarainen, ei uskoisi, mutta näin se vaan on

HEINÄKUU

27.8.2017 Ihan oikeasti, kaikki teksti taas hävisi, toisen kerran jo! Pitääkö mun ihan oikeasti luovuttaa?  Se tulostaminen ei olisikaan ollut yhtään huono juttu tai Wordiin kirjoittaminen, vaan kun ei ole Wordiä....

1.7.2017 lauantai

Päivä meni järjestellessä kaikenlaisia juttuja. Laukuthan olimme vieneet jo eilen kentälle, joten enää oli pakattavana lentolaukut. Sitten Hande tilasi meille taksin ja matkamme alkoi. Olipa kentällä näin kesäaikaan paljon porukkaa, eivät turhaan varoitelleet ja pyytäneet varaamaan aikaa kentän toimintoihin. Onneksi juuri sillä hetkellä oli turvatarkastuksessa tosi pienet jonot ja pääsimme nopsaan siitä läpi – kunnes Seppo huomasi koneeseen nousukorttinsa kadonneen. Se varmaankin jäi siihen muovilootaan, eikä sitä enää löytynyt. Sitten piti mennä Finnairin pisteeseen hakemaan uusi kortti. Sen jälkeen pääsimme kentälle tutkailemaan kauppoja ja syömään. Tulipa sitten mieleen, jotta jos joku matkalaukku katoaa ja laukun vastakappalelappu oli siinä kadonneessa lapussa! Sitähän ei siinä uudessa kortissa ollut ja jos jonkun laukun pitää kadota, olkoon se sitten toivottavasti se hernelaukku! Ruokailemasta lähdettyämme Julia nappasi makuvichypullonsa pöydältä, korkki irti ja vichyt mummon housuilla, lentokenttäsähellystä siis! Kone lähti sitten suhtkoht ajallaan ja lento menikin ihan mukavasti kuin koneessa nyt voi!

27.8. nyt on toinen näppis ja tuo yllä oleva kirjoitettu jollain Wordillä ja kopsattu tänne, sitten yritän jatkaa suoraan tänne, saas nähdä mitä tuleman pitää !

2.7.2017 sunnuntai

Perillä! Odottelimme laukkujamme ja hip hurraa, kaikki tulivat perille! Pääsimme jopa koko passintarkastus ja matkalaukkuruljanssin tosi nopsaan läpi, ekan kerran! Tosin emme ole ennen täällä käyneet kesällä. Tilatun taksinkin löysimme heti ja perillä talvikodissa olimme jo kymmeneltä, tosi liukkaasti kaikki sujui! Koskaan aiemmin emme ole olleet näin ajoissa perillä! Purimme laukut, tai siis lentolaukut sekä sen yhden ison, muissahan olikin vain herneitä ja sitten menimme pihakuppilaan syömään. Seppo kävi starttaamassa auton ja läksimme Big C:hen ostoksille. Ostimme myös puhelimiin nettiaikaa, Julia osti joitain vaatejuttuja sekä käsilaukun ja muuta tuiki tarpeellista! Ajelimme kotiin Jompparin Beach Roadin kautta Wat Boon Roadille, jonka katuremppa olikin jo ohi. Huomasimme myös Second Roadin kaamean liikenneympyrän puretuksi ja liikennevalot taas toimivat. Kotona tavarat kaappiin ja Julian kanssa uimaan. Onpa täällä kovin hiljaisen oloista! Vein Julian kanssa pyykit talon pesulan koneeseen ja samalla otimme pari pulloa vettä automaatista ja kävin kysymässä talon nettiä, vaan olipa sunnuntai, ei siellä ollut ketään sitä myymässä. Tunnin päästä pyykit partsille kuivumaan, Sevillaan iltapalalle ja ilta ysiltä vihdoin koisimaan pitkän päivän päätteeksi!

3.7.2017 maanantai

Yöllä heräsimme koirien äänekkääseen keskusteluun! Muuten nukuimme kellon ympäri, kuten aina ekan yön! Aamupalan jälkeen Seppo läksi autohommiin huoltsikalle ja pesuun, minä Julian kanssa altaalle. Kelluimme uusien pötkylöiden kanssa altaalla ja ihmettelimme väen vähyyttä, välillä otimme mollikkaa ja lueskelimme. Julian iho ja uikkarit värjäytyivät altaan vedestä ihan vihreiksi! Iltasella on tarkoitus lähteä vielä iltatorille syömään ja laukutkin pitäisi pakata huomista reissuun lähtöä varten, hyvin vielä ehtii. Eli hurautimme autolla Night Marketiin, söimme kalaa muusilla ja smoothiet päälle. Sitten Seppo jäi "vahtimaan" pöytäämme ja lähdin Julien kanssa kiertelemään toria. Julia osti kaikenlaista, Veikollekin tuliaisia ja itselleen jotain. Pois lähtiessämme ostimme vielä jäätelöt, se on täällä jotenkin niin hyvää! Kotiin, iltauinnille, tavarat laukkuihin ja seikkailu alkakoon aamulla hyvin nukutun yön jälkeen! 

4.7.2017 tiistai

Aamulla ysiltä starttasimme matkaan kohti Surinia ja siellä paikkaan nimeltä Sangkha. Kännyköiden google mapsit näyttivät reittiä pikku teitä pitkin Kambodian rajaa myötäillen, vaan nähtiinhän aitoa Thaimaata. Matkalla ei sitten näkynyt yhden yhtä Seveniä tai huoltoasemaa, josta olisi saanut ruokaa. Pysähdyimme kumminkin yhdelle paikallisten ruokapaikalle, jossa kokki tuli heti näyttämään isoa kattilaa ja hoki mai peth, mai peth eli ei maisteista, mehän olimme mausteisiin tottumattomia falankeja, luuli hän! Otimme kyseistä ruokaa (Julia ei uskaltanut) ja lisäsimme kyllä syödessä mausteitä, emmekä kyllä tienneet mitä ruokaa söimme, ehkä parempi niin! Hyvää se kumminkin oli. Mitä pohjoisemmaksi saavuimme, lisääntyivät riisipellot, lehmät, ankat, koirat, kanat ja vesipuhvelit. Lehmiä ja vesipuhveleita oli tosi paljon tienvierustaoilla ja jopa kaistojen välissä heinikoilla. Tosin niillä oli paimenet aina jossain mukana. Pääsimme vihdoin perille ja Hepen porukka oli autolla vastassa yhdessä risteyksessä, jossa oli iso tietyö ja kummallisia kiertoteitä. Seppo vilkautti heille auton valoja ja he ajoivat meidän edellä hotellille, joka olikin ihan siinä likellä tietyöristeystä. Hepen porukka lähti sieltä toimittamaan jotain hääjuttuja ja Julia hyppäsi heidän matkaansa, kun ensin olimme saaneet huoneidemme avaimet. Seppo sai oman huoneen ja minä jaoin huoneen Julian kanssa. Kävimme syömässä hotellilla muiden ollessa reissussa ja sitten hilasimme loput tavarat autosta huoneisiin. Olinpa taas ollut kaukaa viisas Jompparilta lähtiessämme, otin mukaan kasan henkareita. Huoneissa ei ollut vaatekaakeissa ensimmäistäkään henkaria ja saimmepa kuitenkin häävaatteet oikenemaan kaappiin matkarypyistä. Porukka tuli reissusta ja menivät hotellin pihalla olevalle oleskelutilaan/kahvilaan suunnittelemaan huomista. Minä jäin huoneeseen kirjoittelemaan blogia vihkoon, kun en välitä noista verenhimoisista hyttysistä, ne kyllä tykkäävät minusta. Muutaman kerran tuli vettäkin ihan kaatamalla, mutta onhan nyt sadekausi. Olipa hyvä, kun kirjoitin blogia vihkoon!

5.7.2017 keskiviikko
Aamiaisen jälkeen lähti Jinny Julian kanssa jonnekin Salonkiin ja kauppaan ja me muut jäimme lepäilemään päivän koitoksiin. Minä taas kirjoitin vihkoon blogia ja lueskelin kirjaa lukulaitteelta. Se on muuten kiva vekotin tuo lukulaite, vie vähän tilaan, vähemmän kuin yksi ainoa kirja, mutta laitteeseen mahtuu satoja kirjoja. Minullakin on siellä vajaa 200 kirjaa. Pakkaapa ne matkalaukkuun mukaan reissulle! Laitteessa on monta kirjaa eri kielillä ja aloin lukea englannin kielistä kirjaa, tosin se on aika hidasta sanakirjan kanssa, hällä väliä, hiljaa hyvä tulee!  Suosittelen laitetta kaikille ja varsinkin matkustavaisille! Puolen päivän jälkeen tuli porukkaamme lisää väkeä, Koratista pyyhälsivät Raukka, Bam ja hänen poikansa. Kun porukka oli kerran koossa, lähdimme ajelemaan 10 hengen voimin Kambodian rajalle suurelle markkinapaikalle. Paikka oli kyllä vähän hakusessa, mutta Jinny laittoi tiedot kännykän naviin ja alkoihan se paikka löytyä. Jinny huuteli takapenkiltä kuskille ajo-ohjeita ja kerran purskahdimme kaikki raikuvaan nauruun. Jinny sanoi kuskille, että aja vaan sinne ja tuo suomenkielellä! Eihän se kuskirukka mitään siitä ymmärtänyt ja Jinny kertoi ohjeen thaiksi! Pojat käyttävät aina reissuillaan tätä samaa Bangkokilaista kuskia, tosi rauhallinen tyyppi, eikä liikenteessä turhia hötkyile. Hänen nimensä on joko Choo tai Chuu ja se liittyy jotenkin kenkiin, koska pojat kutsuvat tätä kuskia nimellä Tennari!  Matkasimme kaatosateen kera, onneksi perillä se oli jo hiipunut tihkuksi. Tori oli tosiaan iso, asiakkaita vaan ei paljoa ollut. Iltaisin ja viikonloppuisin paikka onkin sitten ihan täynnä väkeä, kuulimme. Ostin sieltä 2 pikku pyyhettä hotellin kylppärin lattialle, koska siellä ei sellaisia ollut, eikä myöskään käsipyyhkeitä, pelkät kylpypyyhkeet vain. Kylppärin lattia oli kumminkin aika liukas suihkun jälkeen, enkä halunnut langeta kivilattialle koipi tai käsi murtuneena! Vettäkin jouduimme ostamaan lisää, oli tosi kuuma ilma. Kujilla piti kävellä varoen ohi huristavia mopoja, siellä ne ajelivat kansan seassa. Sitten lastauduimme taas autoon ja ajoimme Jinnyn kotiin hääpaikalle. Se talo. jonka pihassa ne juhlat olivat, on Jinnyn ihan oma talo. Siellä istahdimme tarjottuun pöytään ja pian alkoikin pöytään tulla ruokaa monen moista thaimaalaiseen tapaan. Myöhemmin alkoi tulla lisää vieraita lapsineen. Koiriakin oli paljon ja mehän syötimme niille kaikki läskit, kananluut jne. Kyllä ne meistä tykkäsivätkin! Parin kolmen tunnin päästä Tennari heitti meidät hotellille pankkiautomaatin kautta ja lähti sitten noutamaan muun porukan. Täällä häät vietetään erilailla, tänään oli syömingit talkoolaisille ja kylän väelle. Vieraat toivat kukin rahaa hääparin pöydälle, jossa kirjuri kirjasi ne tarkkaan ylös, nimi ja summa. Jos joku antaa vaikka 200 bathia ja joskus kutsun tämän päivän hääpari saa lahjan antajan häihin, joudut antamaan tuon summan tuplana eli 400 bathia. Tämä käytäntö ei ole koko maassa, mutta ainakin tässä osaa maata. Varsinaiset häät ovatkin sitten huomenna klo 09.09!

















jatkuu myöhemmin, jostain syystä olen saanut tästä tarpeekseni tänään ...
avasin jo tuohduksissani uuden blogin toisaalle, mutta katsotaan nyt ensin, josko tämä uusi näppis ja hiiri auttaisivat asiaa, en millään viitsisi opetella uuden blogin käyttöä tai no jaa, voishan siellä kirjootella käsityöjuttuja, hmmmm















































...........