HELMIKUU

2.2.2017 torstai

Nyt sitten olen saanut uuden uutukaisen tittelin; eläkeläinen! Tosin en tunne itseäni sen vanhemmaksi kuin viime kuussakaan :) Ensimmäinen eläkepäivä olikin sitten kiireinen (tätäkö se eläkkeellä olo sitten on). Ensin ex-Carrefur Jonen ja Kirsin kanssa, heillä kaffeella ja illemmalla autolla Pratamnakiin Marjon ja Cristerin luo ja taas kahvia roppakaupalla, illalla sitten kotona ei nukuttanutkaan! Mutta kivaa oli kyläillä. Aamulla olo oli kuin krapulassa (voiko liiasta kahvin juonnista tulla oikeasti krapula, olo ainakin oli sellainen) ja kesti puoli päivää kunnes pääsi johonkin liikkeelle, taisi kahvikiintiö tulla hetkeksi täyteen. Iltapäivällä lähdimme fillaroimaan, ensin Seuralle syömään juuri kolmen jälkeen, Seurahan menee kiinni neljältä. Sieltä sitten BTV:n toimistoon

veneenkuljetusta paikalliseen

tapaan eli kaikki veneet kuljetetaan

yöksi maalle, mereen ei saa

jättää killumaan

maksamaan vuotuinen kaapelitv-lupamaksu ja sieltä sai tällä kertaa t-paidan lahjaksi. Sitten ajelu liukkaasti kotio, koska pisaroita alkoi tippumaan taivaalta. Kuivina pääsimme kotiin ja juuri sain uikkarit ylleni, kun Kirsi ja Jone koputteli oveen kysyen lähdenkö uimaan. Siellä killuttiin altaassa aikamme ja myöhemmin läksin Kirsin kanssa pesutupaan. Meidän taloon entiseen siivoojien huoneeseen on tullut rivi pesukoneita, olisko ihan 6 kappaletta. Koneellinen maksaa 30 bathia, iso kone 50 bathia. Sinne lykkäsimme pyykit ja tunnin se niitä pyöritti ja tosi kuiviksi linkosikin. Siis pesulaan enää vain silitettävät pyykit sekä isot lakanat ja sellaiset, jeee! Samalla otin talon nurkalla olevasta vesiautomaatista vettä, 1,5 litraa maksaa 2 bathia. Sitä vettä voi aivan hyvin käyttää kahviin, kananmunien keittoon, hammaspyykkiin jne. Varsinaisen juomaveden haemme edelleen kaupasta, koska siinä on mukana tärkeitä mineraaleja, tuossa automaattivedessä ei ole mitään, tietty sitä vettä!

Ai niin, meille oli ilmestynyt oveen lappu, joku lähetys managerintoimistoon. Arvasin kyllä mikä se oli, mutta kovasti sain selitellä siellä, koska paketissa oli meidän osoite, mutta ei nimeä. Se paketti tuli Surinista (jossain tuolla koillisen suunnassa Thaimaata)  ja sen oli tilannut Jinny Suomesta ja me viemme sen hänelle, kun lähdemme täältä kotiin. Tässä on ollut muutama viikko vähän rauhallisempaa menoa, Seppo on ollut hiukka huonovointinen ja kuumetta heilunut pikkuisen edes takas! Ehkä tässä ollaan nyt menossa parempaan suuntaan ja päästään taas vauhtiin! Tämä reissukin on jo ehtinyt puoleen väliin ja on jo ikävä koiruuksiakin!

Hi Coffin papukaija, matkii puhetta

Hi Coffin "kultakala", ehkä hiukka isompi!

torilla

10.2.2017 perjantai

Täytyypä kertoa Sepon taksille selostama reitti elikäs näin se meni; Jomtien, mennään Second Roadia ohi Pirun patsaan ja nää toiset jää siinä pois, sitten Paradise Parkkiin! Tämä kaikki suomeksi Pattayan keskustassa, matkassamme olleet kaverit tuumasivat, että näinköhän kuski muka mitään ymmärsi, vaan perille päästiin ihan tuon opastuksen mukaan ja kait te ymmärsitte, miksi kuski osasi ajaa oikein? No, hän tietty nappasi puheesta vain nuo tärkeät sanat ja hyvin meni, ei hänen tarvinnutkaan suomea ymmärtää ja autoissa on tuo piippausnappula, kun joku haluaa jäädä pois kyydistä. Täällä olemme myös taas törmänneet tähän paikalliseen liikennekulttuuriin. Olen varmaan jo aiemmin siitä kertonutkin, mutta taas uudelleen, josko siellä kotomaassa otettaisiin opiksi (turha toivo). Elikäs

lankataivas torilla, löysimme niitä

peräti kaksin kappalein

täällä ujutetaan auto hiljalleen liikenteen sekaan, kukaan ei soita torvea ja sekaan päästyä kiitetään nyökkäyksellä, sama pätee fillarointiin, sinne vaan hiljakseen sekaan, thaikku ei aja koskaan tahallaan päälle. No, pari kertaa olemme kyllä saaneet kovaa huutoa peräämme ja aina silloin on kyseessä ollut falanki, mutta niistä ei tarvitse välittää, kiittää vaan kauniisti! Olispa siellä kotomaassakin näin sujuva liikenne, mutta ei, torvea soitetaan, ajetaan ihan kiinni toiseen, et kyllä tähän väliin tule, näytetään vähemmän kauniita käsimerkkejä, huudetaan autossa naama punaisena, ollaan esimerkkinä autossa oleville lapsille, että

parkkeerausta, Arja kyseli, jotta onko meidän

vaatteiden ja kypärien väritys suunniteltua

silleen! Siinä taas vuodatusta kerrakseen! Kai nää pahat tavat taas tarttuu kotimaahan tullessa ja autoa ajaessa, niin Sepolle kuin minullekin. Tosin minä saatan vain autossa ajaessani parpattaa ja nuo muut jutut eivät ole meikäläisen heiniä, mutta Seppo kyllä harrastaa niitä kotimaassa, ei täällä eli on jotain oppinut!
Ai niin, yhtenä päivänä seisoimme autolla liikennevaloissa ja vastapäisellä kaistalla valoissa seisoi myös näissä oloissa erikoinen auto - punainen Lada! Sitä ajoi thaikkunainen, emme kuuna päivänä ole moista autoa täällä nähneet! No, mitä sitten olemme viime aikoina puuhanneet? Tässäpä listaa; fillarointia, golfia, mangoja, uintia, shoppailua, fillarointia, mangoja, kävelyäkin, saunomista, uimista, shoppailua, golfia, eli ei mitään kummallista! Loppuviikosta alkaa täällä hiekkajalkapallokisat (tai jotain sinnepäin) ja tarkoitus olisikin käydä ihan paikan päällä kannustamassa Suomi-matseja, saas nähdä! Minä en kyllä ole ollenkaan mikään jalkisfani, mutta tuo hiekkajalkis voisi olla ihan hauska kokemus. Se hiekkakenttähän on tuolla Jompparin Beach Roadilla ja näkyvät kaikki Suomi-matsit olevan iltasella, ei aurinko häikisi, siitä sitten tuonnempana!

kalaosasto torilla

markkinatorilla

17.2.2017 perjantai

Jaahas, mistähän aloittaisi! No, tässä yhtenä aamuna Seppo sanoi, että vielä tuo ruumis on tuolla vastapäisessä talossa, siihen minä, että häh! Joo joo, tuolla sohvalla se ruumis on istunut ja monta

hylättyjä veneitä rannalla

viikkoa, hän sanoi ja minä ryntäsin ikkunaan katsomaan! Ja toden totta, siellä sohvalla istui "ruumis", tai siltä se ainakin näytti, vaan ei se ruumis ollut, oli vaan joku valkea mytty sohvalla ja näytti jalatkin olevan sohvan reunalta roikkumassa. Kyseisessä asunnossa ei vielä asu ketään, mutta tavarat ovat hullun oloisesti, vai muka ruumis, pah!! Meillä on kämpässä siellä täällä maalarinteipin pätkiä ja tiedättekö miksi, minä en tiennyt? Seppo keräilee niillä pätkillä minun hiuksiani, joita on kuulemma huusholli täynnä - tietääkseni mulla on vielä hiukset päässä, taitaa vaan liioitella vai mitä! Ja on tuolla Sepollakin alkanut muisti pätkiä (ei aina minulla), tässä yhtenä päivänä hän huomasi ostaneensa kahdet auton käynnistyskaapelit. Muistan tässä pari viikkoa sitten, kun hänen piti nyt heti ehdottomasti juuri nyt saada ostaa ne kaapelit ja viikon päästä huomattiin niitä olevan kahdet, että silleen! Toissa päivänä menimme autolla kauppaan ja parkkiksella huomasin auton takapuskurilla olevan

Ban Amphur Beach - ei ole tungosta

ruuvimeisselin ja Seppo vaan tuumasi, että enkös olekin rauhallinen kuski, kun ruuvarikin pysyy noin hyvin puskurilla, just joo! Onneksi pysyi, muuten sitä etsittäisiin kissan ja koiran kanssa, kuten yhtä muoviläpykkää ja siihen kuuluvia ruuveja, varmaankin ne meni vahingossa roskiin! Niitä kyllä etsittiin joka paikasta monta päivää, autostakin monta kertaa samoin työkalupakista, ei löydy! Tää netti taas keljuilee tai sitten se on tämä kone, en tiiä mutta yritän päivittää tekstiä usein. Joskus olen kirjoittanut melkein romaanin verran ja sitten en olekaan saanut päivitystä toimimaan, silloin ottaa kovin kupoliin, kun kaikki kirjoitus katoaa taivaan tuuliin! Meidän talon pihoilla kuljeskelee muutama kissa, taitaa vakituiseen niitä olla 3-4 kappaletta. Yksi kissa oli pieniin päin ja yks kax se katosi, kuulin sitten, että talomme manageri, naispuolinen oli vienyt sen eläinlääkäriin synnyttämään niitä poikasia ja niitä tulikin sitten 3 ja nyt se kissa on pentuineen jossain siivoojien huoneessa rauhassa. Kyllä siis täällä noita elukoita hoidetaan. Sittenpä tänne tupsahti sukulaisia lomailemaan. Kävimme hakemassa heidät ensin meille ja sitten menimme porukalla Sevillaan syömään ja veimme heidät hotellilleen illemmalla. Tällä viikolla alkoi täällä nuo rantajalkapallokisat. Kävimme yhtenä päivänä ensin iltatorilla Jonen ja Kirsin kanssa syömässä ja sitten hipsimme tien yli kannustamaan Suomea, olihan alkamassa Suomi-Venäjä matsi. Minähän en sitten siitä jalkapallosta mitään tiedä, mutta tuo rantajalkis oli aika kivaa katsottavaa, kun palaajat juoksivat paljasjaloin hiekassa, mahtoi olla raskasta, ainakin siltä se näytti. Lisäksi se pelikenttä oli aika pieni ja istumapaikoilta saattoi nähdä koko kentällisen. Katsomo olikin ihan täynnä kannustajia

kannustusjoukkoja

molemmille joukkueille. Niinhän siinä kävi, että Suomipojat hävisivät pelin. Myöhemmin kuulimme, että syynä oli vaihtopelaajien puute, Venäjällä oli paljon niitä ja meillä ei lainkaan, väsyyhän siinä vaikka peli kestääkin vain 3 x 12 minuuttia, mutta tarvopa sekin aika umpihiekassa pallon perässä, kokeilepa! Olipa se kokemus, ihan hauska sellainen. Eilen läksimme Lean ja Pertsan kanssa rannalle, Ban Amphur Beachille. Olimme käyneet paikan aiemmin tsekkaamassa, kun  törmäsin siihen rantaan Facebookissa ja se sijaitsee tuossa aika lähellä automatkan päässä. Piti etsiä uusi ranta, kun sinne armeijan rannalle ei enää päässyt, kuten aiemmin kirjoitin. Tällä uudella rannalla on tosi puhdas vesi verrattuna Jompparin rantaan, jossa en mieluusti ui lainkaan. Täällä Amphurissa näki vedessä jopa

ja peli käyntiin, tää on joku rankkari - kait

omat varpaansa. Siellä oli myös kaloja, jotka oikeasti hyppivät ilmaan ja Lea vallan pelästyi niitä. Ne oikeasti hyppivät aika korkealle, hauskan näköistä. Tosi vähän oli ihmisiä rannalla eli oli rauhallista. Ensi kerralla pitää ottaa enemmän evästä mukaan, koska rantakuppilat näyttäisivät olevan avoinna vain viikonloppuisin. Oli oikein kiva päivä rannalla ja uusiksi otetaan! Harmi, kun tuota rantaa ei tiedetty Veikon täällä ollessa, siellä olisi ollut kiva snorklata! Tänä aamuna Seppo halusi lähteä ajelemaan jonnekin Sattahipin suuntaan ja etsiä Rayognin nurkilta jotain autokorjaamoa, jossa oli kuulemma paljon purettuja osia, hän oli nähnyt sen Hedelmätarharetkellämme. No, ei kun soitellen sotaan, ei reittiä ehditty katsomaan kartalta. Tää on vähän Sepon perusvika, ei suunnitella kunnolla, vähän sama juttu, kun aletaan asentamaan vaikka digiboxia ja luetaan ohjeet vasta, kun se asennus ei onnistunutkaan! Minä olisin katsonut kotona kartalta reittiä valmiiksi! Mutta tulihan ajeltua, vesipullot oli mukana ja tankissa löpöä, ei huolta! Ympäristöopiksi reissu meni, mutta olipa kiva tutustua uusiin kyliin, kaupunkeihin ja eksyttiinpä ihan maaseudullekin. Tosin minulla oli koko ajan kännykän navigaattori päällä, ei sitä täällä muuten olisi uskaltanut ajella minne sattuu, olisi oikeasti eksytty! Navigaattorissa se maaseututie oli tosi mutkainen, mutta paperikartassa ihan suora, hah! Nyt muuten näyttäisi olevan ananaskausi kohillaan, joka paikassa siellä maaseudulla oli ananaksia

maalaismaisemaa

päiväretkellämme

myynnissä ja ananaspellot ihan tyhjiä! Kävimme sitten kotimatkalla vielä Big C:ssä ruokaostoksilla ja sitten kotio. Kävin viemässä taas koneellisen pyykkiä ja sattuipa olemaan kaikki koneet käyttämättömiä. On se vaan helppoa nykyisin, kun on tuo talon pesutupa, sinne vaan pyykit koneeseen ja tunnin päästä partsille kuivumaan. Tietty tämä ei ole ollenkaan hyvä

tultiin johonkin kylään

juttu paikallisille pesulayrittäjille, vaan ei voi mitään! Meidän aiemmin käyttämä pesula oli aika hiljainen jo silloin, kun me alkulomasta sitä käytimme ja sinne on tullut myyntiin käsilaukkuja. Pyykin jälkeen piti käydä omassa kuppilassa iltapalalla, koska Sevilla on suljettuna aina joka kuun 17. päivä. No, pihalla huomasimme omankin kuppilan olevan suljettuna. Kurvasimme takaisin kotiin, vesipannu päälle ja nuudelipurkit kaapista. Lisukkeena maistui leipä, näkkäri päällystettynä hirvensäilykelihalla, namskis, olipa hyvää. Sittenpä alkoi tämä sepustus.... Nyt täytynee kohta vapauttaa netti Sepolle Iltiksen lukua varten! Tulee nykyisin luettu enemmän Iltistä ja Ylen uutisia, siellä kun on aina reilusti Trumpin tempauksia. On ihan kiva lukea, mitä Trumppi tänään on säätänyt ja mitä huomenna perunut. Olenkin kyllästynyt lukemaan Iltiksestä sen ja sen eropäätöksistä, millainen shokeeraava puku jollain oli jossain tilaisuudessa ja pälä, pälä, ei paljoo nappaa tuollaiset väkisin keksityt uutiset. Aamuisin ei ole paljon luettavaa tämän aikaeron vuoksi ja silloin onkin yleensä vain urheilua tuolta rapakon takaa, Trumpin maasta!

tähän illan päätteeksi lennähti lintunen golfkentältä

Juu, se golfpäivä! läksimme siis golfaamaan ja oli sen verran jono lähdössä, että ajoimmekin aloitukseen väylälle 5. No, siellä edessä oli yksi thaikkumies yksin pelaamassa ja hän löi aina yhden lyönnin, toisen ja kolmannenkin ja suurin osa palloista meni minne sattui, ei väylälle, ihan synkkään metsäänkin. Eihän siinä mitään, meneehän sitä muillakin, mutta hän käytti liian paljon aikaa etsiessään palloja, eikä etsinyt edes omia pallojaan vaan kierteli ympäriinsä etsimässä toisten hukkapalloja. Hän laittoi greenillä bägin ihan reunaan näkymättömiin, emmekä aina edes nähneet häntä, mutta

naama rannalla

kumminkin löimme omat pallomme, tosin miettien saako tuo miekkonen ne päähänsä. Tuolla tavoin ei kyllä kentällä pelata, eihän tuo edes ollut peliä! Pelasimme tällä tavoin sitten myös ysiväylän ja sanoin Sepolle, että nyt riittää, eihän tästä tule yhtään mitään. Se mies jatkoi peliään taas siltä 5-väylältä, sääli takaa tulevia! Ykkösellä oli kovasti jonoa ja me päätimme lopettaa pelin siihen, koska viiden väylän peliin meni yli puolitoista tuntia ja normisti koko 9 väylää pelataan siihen aikaan! Ajoimme auton klubitalolle aikomuksena mennä sinne syömään. Autolle tulikin sitten pääcaddiemestari kyselemään kuinka peli sujui ja sillä hetkellä päätin narista hänelle, muuten en sitä olisi tehnytkään, mutta kun hän nyt sattui tulemaansiihen! Saimme sitten lapun seuraavaa kertaa varten niihin neljään pelaamatta jääneeseen väylään. Sain kuin sainkin huonolla englannintaidollani selitettyä caddiemestarille syyn pelin lopetukseen. Että semmoinen se juttu oli, en ole tuollaiseen peliin ennen törmännyt!



26.2.2017 sunnuntai

Meow

Tuli kirjoitukseen pikku paussi, nettikortti lopahti ihan tykkänään ja vasta tänään sain haettua uuden. Tosin tätä kirjoitankin nyt talon nettiliittymällä, mitä sitä omaa tuhlaaman. No, maksoi tämäkin 30 päivää 350 bathia, saa nähdä miten toimii. Näyttäisi näin äkkiseltään, että pitää ottaa aina joku vapaa linkki, vaikka näytöllä kyllä lukee kerroksen ja talon numero, jota käyttää ja aina ei saa omaansa! Viikko sitten kävimme fillaroimassa ympäriinsä ja lopulta kova reissu Pratamnakille eli

tarhan sohvakoira

Thepprasitilta saakka koko ajan ylämäkeä, huh, huh! Kävimme tsekkaamassa siellä Seuran uudet tilat, ne valmistuvat jo huhtikuussa, hyvältä näytti. Kotimatka alamäkeä olikin sitten ihan mukavaa, kunhan ensin ajeltiin taas ylämäkeä ja moneen kertaan umpikujaan. Jossain tulikin vastaamme japanilainen pariskunta ja ihmettelin, kun se mies tuli melkein eteeni ja lopulta hän kysyi mistä olen pyörän ostanut. Sanoin tuoneeni sen Suomesta tänne ja se mies muuttikin heti puheensa suomenkielelle ja tulkkasi puheemme japaniksi vaimolleen. Se mies oli aikoinaan asunut Suomessa Kontulassa, pieni on tämä maapallomme! Vihdoin löysimme reitin rantatielle ja kannettuamme fillarit portaat alas, tuli vastaan nainen pikkutytön kanssa. Seppo kertoi äidin sanoneen lapselle jotain baabuskasta fillarilla ja huomasin kyllä molempien katsovan minua! Voi vitsi, vai minä baabuska! Alkuviikosta veimme fillarit huoltoon Chayaprukille, siitä lavalla Pattikselle tutkiman uusittua Big C:tä, Marina Centeriä ja etsimme sieltä Kasikornin pankin konttorin. Aikoinaan avasin siellä pankkitilin ja osoitteeksi sinne jäi River Hotelli, enkä enää halua "asua" siellä. Luulin

olen vähän pullukka, mutta nimeni onkin Pork

(possu)

osoitteenmuutoksen olevan pikku juttu, mutta siinä menikin roimasti aikaa ja sain ihan uuden pankkikirjankin. No, nyt sekin on hoidettu. Kävimme Marina Centerissä syömässä ja ruoka olikin hyvää, tosin Sppo laittoi lautasillemme papuja ja hän laittoi niitä suuhunsa lusikallisen ja hui! Olipa mausteista lientä hän tuumasi ja minäkin maistoin yhden sellaisenpavun ja sehän olikin vihreää chiliä, kaikkein vahvinta, num num, kuten Joy kirjoitti Facebookiin nähtyään annoksesta kuvan! Sitten kävelimme Beach Roadille ja kävimme vielä jälkiruokakaffeella yhdessä kuppilassa, jossa oli myös hyvää kakkua kahvin kera. Sitten taas lavalle ja pyöriä hakemaan, jotka eivät olleet vielä valmiit. Kävimme Seuralla odotellessamme kaffeella ja neljän jälkeen haimme pyörät. Minun etupyörä narisi ja Seppo tutkaili sen, oli laitettu jotenkin liian tiukalle, ei narise enää. Mutta matkamittarihaan ei sitten enää toiminut, onneksi minulla on vielä yksi mittari täällä jemmassa! Ensi kaudelle pitää tuoda niitä pari lisää varalle! Tiistaina olikin kiirus päivä, ensin aamulla Lean ja Pertsan kanssa taas rannalle, sitten haettiin Seuralta matkalaukkumme ja syy tulee kohta! Täällä Jompparillahan on ne sukulaiseni ja he ovat lähdössä huomenna kotiin. Noh, Arja olikin teetättänyt kotiinsa verhot ja ne ovat valmiit maaliskuun alkupuolella ja hehän lähtevät jo huomenna kotiin, entäs sitten? Sovimme sitten, että he vievät mennessään kolme meidän pakattua laukkua Suomeen ja me tuomme ne heidän verhot! Ei kun

koirien seassa...

pikaisesti pakkaamaan ne kolme laukkua ja viemään niitä illalla heidän hotellille. No, myöhemmin huomasin kaikkea mitä olisi sinne laukkuihin voinut laittaa, nehän eivät painaneet edes 20 kiloa kappale. Veimme siis laukut heille ja kylläpä tämä maisema vaan on ihan erinäköinen pimeällä, löysimme kuitenkin hyvin hotellille! Laukut ovat nyt siis Suomessa ja saapi nähdä, meillä on enää 1 matkalaukku käytettävissä, mutta onneksi Risto Seuralta sanoi siellä olevan paljon joutilaita laukkuja! Hirveetä säätämistä! Keskiviikkona aamu alkoi immigrationin lomakkeiden täyttämisellä, passien kopioinnilla ja sitten fillareilla Immigrationiin ja siellä menikin sitten tasan 13 minuuttia ja homma valmis. Tämä homma on tehtävä aina 90 päivän välein ja viime vuonna ei tarvinnut, kun kävimme joulun Suomessa. Seuraava olisi toukokuussa, mutta silloin olemme olleet jo kotomaassa monta viikkoa. Torstaina kävimme Makro-tukussa Kirsin ja Jonen kanssa ostamassa 50 kg koiranruokaa ja pari isoa säkkiä kissanruokaa. Tarkoitus oli viedä ne Meowilla, joka täällä hoitelee koiria kotonaan ja kissoja myös. Hän vie niitä lääkärille jaa parantelee sairaita. Lopulta löysimme paikan kierreltyämme pikkuteitä ja koiria tuli heti meitä vastaanottamaan. Oli siellä paljon koiria noin 16 kpl ja yhteensä 60 koiraa hän hoitelee. Kaikki tämä lahjoitusten

auringonlasku

turvin. Me veimme sitä ruokaa ja jätimme hänelle myös rahaa. Sieltä syömään ja kotio. Kirsin ja Jonen pakkaaminen alkoi, he lähtevät huomenna kotiin Tukholmaan. Perjantaina olikin kännykkä herättämässä seiskalta, ai miksikö? No, talossa oli ilmoitettu olevan sähkökatko klo 8-9 ja 16-17 ja pitihän sitä saada aamukahvit keitettyä ennen sitä. Kyllähän me aina ollaan herätty jo seiskan maissa, mutta piti pelata varman päälle! Ajoimme sitten auton pesuun ja sielläkin oli koiranpentuja kolmin kappalein. Pesun aikana oli kiva seurata niitten touhuja ja omistaja, vanhempi mies niitä syötteli ja tutki korvia, tassuja jne. Sieltä ajoimme Tescoon syömään ja kauppaan. Sitten pitikin jo kiiruhtaa kotiin, oli taivaanranta sen verran mustana ja ehdimme hyvin kotiin ennen ukkosta. Kova olikin se ukkonen, salamoi ja jyrisi yhtä aikaa ja taas kadut tulvivat, mutta onneksi olimme turvassa kotona, eikä fillarilla liikkeellä, kuten viime vuonna!  Iltapäivän sähkökatko tulikin vasta puoli kuudelta ja kesti vain puoli tuntia. Lauantai menikin ihan siivotessa huusholli ja fillareilla Seuralla syömässä,

ja nyt se laski

ostettiin sieltä myös juustoa, kinkkua ja maustekurkkua. Kotimatkalla ostin vielä iltatorilta mangoja, ne vaan on niiiin hyviä! Tänään läksimme jo heti ysin jälkeen hakemaan Pertsaa ja Leaa ja matka suuntautui Beach Roadille. Haimme Lealle Leenan ja Raimon luota heidän joutilaita tavaroitaan, koska he ensi viikolla lähtevät Suomeen, eivätkä aio enää tulla tänne. He ovat viettäneet täällä monen monet talvet, aikansa kutakin! Sieltä ajoimme Big C:hen (ex-Carrefur) ostoksille. Ensin hain Dtacilta uuden nettisimkortin. Aisin kortin olen nyt hylännyt, tylsää hakea uudet kortit kolmesta paikasta, nyt tarvitsee hakea enää 2 paikasta, Dtac ka True. Sitten kaikenlaisia ostoksia listan mukaan, no vähän ohi listan pari juttua, mutta onko tuo nyt mikään uusi juttu! Sieltä ajoimme Lealle ja Pertsalle, matkalla alkoi muuten sataa, mutta perillä paisteli taas aurinko. Veimme tavarat perille ja kävimme syömässä. Noin tuo aika täällä viilettää, hyvä kun perässä pysyy! Kuukauden päästä pääsee kotiin "huilaamaan"!

koiratarhalla Kirsi, Jone, Seppo, Meow ja minä kameran takana

Hyvinhän tämä talon netti toimii, tosin käytän juuri jonkun muun "linjaa", koska siinä luki talo 1 ja kerros 1, mutta joku muu käyttää meidän linjaa, näin se menee tai sitten ei! Jos et hetkeen käytä nettiä, menee se pois päältä ja pitää kirjautua uudelleen, huomattu on jo sekin!



28.2.2017 tiistai

reissussa löytynyt, ei taida ihan

kumminkaan liittyä formuloihin

Eilen käytiin tilaamassa Fordilta autolle huoltoaika. Aina se vaan on yhtä hauskaa miten se sujuu. Tällä kertaa asiaamme hoiti thaikkutyttö, joka ei osannut sanaakaan englantia. Se on aika erikoista täällä, että tuon ikäinen ei osaa sanaakaan enkkua, mutta naapurivirkailija tulikin sitten hoitamaan asiaamme. Huoltoaika tuli huomiseksi klo 9. Pikaserviceen olisi päässyt jonottamalla, mutta siinä olisi voinut mennä 2 päivää! Sitten kävimme Big C:ssä syömässä ja kävimme ostamassa yhden rantatuolin (yksi sen tähden, kun kahta ei ollut) ja pienen retkipöydän, saa rannalla kaffeet ja murkinat pöydälle, ei tarvii pitää hiekassa. Tuolla kauempana on vielä yksi saman merkkinen kauppa ja käymme jonain päivänä katsomassa olisiko sieltä saatavissa toinen samanmoinen rantatuoli. Sitten ajelimme kotio ja myöhemmin kävelimme omalle kylälle, Seppo meni parturiin ja minä kävin

Jomtienin maamerkki

apteekissa. Nämä pikku apteekit ovat paljon parempia kuin nuo isot tavarataloissa. Tekisi mieleni käydä myös kampaajalla ja ottaisin hiusten pesun ja letityksen, tukkavärin laitan itse, pitäisi parin viikon päästä laittaa, jollen innostu aiemmin! Tänään sitten veimme auton sinne huoltoon ja se huolto kestääkin ihan kello viiteen saakka. No, tallustelimme sitten kotio ja onneksi kello oli vasta yhdeksän nurkilla aamulla, eikä ollut kovin kuuma, matkaa kumminkin vajaa 3 kilsaa. Kotona sitten touhusimme kaikkea, ei viitsitty lähteä edes pyöräilemään. Kolmen maissa soi puhelin ja se englantia taitamaton soitti, arvasimme auton olevan valmis, mutta sitten puhelimeen tuli se toinen virkailija ja sanoimme tulevamme hakemaan autoa. Kiiruusti vaatteet niskaan, laukku matkaan ja pihalle muumijunalle, joka vei meidät Sukkarille ja siitä kävelimme Fordille. Laskua maksaessamme kassatyttö kysyi olemmeko suomalaisia? Häh, mistä hän saattoi tietää ja kysyimmekin sitä ja hän vastasi meidän puhuvan suomalaisittain! No niin, meidät on siis tunnistettu! Kello oli vasta puoli neljä ja aiemmin ajattelimme taas ajella iltatorille syömään, mutta sen aukeamiseen oli vielä melkein 2 tuntia, joten ajoimme Tescoon. Sisään mennessämme ovien eteen kurvasi 2 moottoripyöräpoliisia ja huomasimme heidän saattaneen jonkun auton siihen oven eteen parkkiin, no ei ihan oven eteen, mutta melkein. Ketä huomionarvoisia sitten olivatkaan, mene ja tiedä, tavallisen pulliaisen näköisiä miehiä ne olivat ja ihan tavallisissa vaatteissa! Sieltä kotio ja loppuilta menikin ihan lorviessa, telkustakaan ei tullut mitään. Niin no, tulihan sieltä thaikku uutisissa asiaa tuosta meidän kotikadun Kanjanaramin ja Beach Roadin vesiputkiviemärin tai joku sellainen remontista. Se on kestänyt jo ihan liian kauan ja välillä ketään ei näy siellä töissä. Katu lilluu välillä vedestä ja se kaivanto on ihan täynnä vettä. Kadulle on laitettu puunpätkiä ja kiviä, jotta ihmiset pääsevät kävelemään kastumatta. Ohituskatu on välillä veden peitossa, kerran erehdyttiin ajamaan siitä fillareilla, vain kerran siis, kävellen siitä ei pääse lainkaan. Jospa siihen nyt saataisiin vauhtia!

tässä tämä viemärityömaa, tuossa kuuluisi olla katu

TAMMIKUU

7.1.2017 lauantai

Uudenvuoden ekana päivänä fillaroimme Tescoon katsomaan telkkaritarjontaa. Eilen alkoi nykyinen telkkari vilkkumaan ja vaihtamaan väriä. Siellä olikin ihan hyvä 32-tuumanen telkkari ja se maksoi 5700 bathia eli alle 200 euroa. Emme tietty voineet sitä ostaa, koska olimme liikkeellä fillareilla. Kävimme kumminkin siellä yläkerrassa syömässä ja ajelimme JP:lle jädelle. Sieltä oli tarkoitus ajella Beach Roadia pitkin kotio, mutta se olikin ihan tukossa, joten kurvasimme Second Roadille ja sieltä kotiin altaalle pulikoimaan. Maanantaina ajelimme Tescoon ostamaan se telkkari ja Veikko osteli kaikenlaista tarpeellista sekä joitain tuliaisia. Kotona telkkarin asennusta, eipä mitään muuta

pihakissa, jonka lempipaikka on automme

katolla, joskus se katsoo meitä ilmeellä;

ihan oikeestiko te ootte johkin lähdössä...

ihmeellistä näin pyhäpäivänä. Tiistaina läksimme taas golfaamaan ja matkalla ihmettelin, kun koulujen pihat olivat ihan autioita. No, kentällä selvisi, että tänäänkin oli pyhäpäivä vaikka thaimaalaisessa kalenterissani ei sitä mainittu, vain eilinen päivä oli merkitty pyhäksi! Tarkoitus oli pelata 18 väylää, mutta ottivat toimistossa maksun vain yhdeksästä. Emme maksaneet toista kierrosta vaan läksimme pois, syyhän ei ollut meidän ja henkilökunta taas vaan soli, soli. Veikko meni sitten siihen viereen armeijan kauppaan vielä ostoksille ja oli onni, ettei lähdetty jatkamaan peliä. Seppo tuli sanomaan, että vie äkkiä Veikolle vettä sinne kauppaan, melkein pökräsi siellä. No, pullollinen vettä ja alkoi olo olla parempi, tosin juotin vielä autossa lisää vettä Veikolle. Keskiviikkona menimme Big C Supercenteriin Sukkarille ja Veikko osti loput tuliaiset kotimatkaa varten. Illemmalla kävimme vielä fillaroimassa ja sitten tietty polskimme altaalla. Veikko oppi tänä aikana mikä on kenenkin mopo ja kertoili niitä minulle, samoin mopojen ominaisuuksia ja uutuuksia ja minähän kaikki ymmärsin! Illalla sai Veikko valita huomisen retken Miljoonakivipuisto tai Ripley´s Believe It or Not ja aikansa nettiä tutkittuaan hän valitsi Miljoonapuiston. Sinne siis suuntasimme navigaattorin avustuksella torstaina. Hyvin sinne löysimme ja siellä pääsimme taas ajokorteilla halvemmalla sisään. Tosin portilla kysyivät passeja, jotka onneksi olivat mukana eli täällä pitää nykyisin olla aina passit Perjantaina Veikkoa jo vähän jännitti huominen kotilento. Sen huomasi, kun ruoka ei maistunut ja vatsa oli kipeänä. Matkalaukkua sitten pakkailtiin ja sinne mahtui myös joitain minun tavaroitakin. Pitäähän se laukku saada täyteen painoonsa. Illemmalla kävimme

mukana. Ovat muuten tiukentaneet myös ratsioita. Niitä on joka päivä jossain, milloin ratsaavat mopot, milloin minibussit ja toisinaan lavataksit. Niin ja jos ajat humalassa, se maksaa heti 10 000 bathia, ajoneuvo menee valtiolle ja itse lähdet saman tien kuukaudeksi vankilaan! Puistossa olikin tosi kaunista, niitä meren muovaamia kiviä, kauniita istutuksia ja sitten niitä eläimiä. Elukoita sitten tutkimmekin enemmän ja kuvailin niitä. Paluumatkakin sujui navin avulla, tosin tulimme aivan eri reittiä takaisin ja sillä reitillä oli myös tietöitä! Illemmalla kävimme Seuralla syömässä ja hakemassa varaamiamme karjalanpiirakoita sekä kinkkua. Korvapuustejakin piti ostaa, koska Mika oli illalla tulossa kyläilemään, siis Sepon veljenpoika ja Veikko lupasi hänelle pullakaffeet. Ilta menikin sitten mukavasti siinä turistessa ja Seppo lähti yhdentoista maissa etsimään Mikalle taksia, joka sitten löytyikin sopivasti Park Lanen edestä.

2 kg chiliä

vielä tuossa iltatorilla, tarkoituksena hakea 2 kg tuoreita chilejä Joylle. Kävelimme torilla, ja alkoi tuntua, ettei siellä olekaan niitä chilejä, kunnes yhdellä ainoalla myyjällä oli niitä, 150 bathia kilo. Veikko osti  niitä sitten sen 2 kiloa, oli se aika iso säkillinen. Kotona Veikko uiskenteli altaalla vielä pari tuntia ja minä pakkasin laukun, sekä Veikon repun lähtövalmiiksi. Veikko tuskaili, kun hän joutuu matkustamaan yksin, johon minä sanoin, että onhan kone täynnä ihmisiä. Veikko siihen: mitäs jos venäläiset ampuu koneen alas!! Huh, huh, ei ihme jos vatsaa vääntää! Pitäisikö kotona vähän jutella näistä uutisista tai sitten jättää tuo uutisten katselu vähemmälle! Lähtöaamuna kello 4 herätti meidät kaksi puhelinta ja laitoimme vesipannun päälle. Veikko söi muroja ja me sämpylöitä. No, minulla kävi taas huono tuuri, olin varomaton ja leikkasin etusormeen viillon ja verta tuli kuin härän kurkusta, Veikkokin ihan pelästyi. Olen muutama vuosi sitten leikannut samaisella Fiskarsin veitsellä saman etusormen ekan ja tokan nivelen kohdalta luukalvon läpi, 4 tikkiä! Niinpä taas tein saman, ekan nivelen kohdalle, tosin ei yhtä pahasti. No, nyt jää uinti ja golf hetkeksi tauolle!

Viideltä lähdimme ajelemaan kentälle ja hui, meillä satoi vettä ! Sitä ei ole koko aikana tapahtunut. No, sade loppui parin kymmenen kilsan päässä, eikä enää näkynyt tai eihän siellä ei ollut edes satanut, vain Jompparilla näköjään. Olimme hyvissä ajoin kentällä, saimme auton parkkiin ja piti tarkasti kuvata, minne sen jätimme, jotta löydämme sen. Lähtöselvityksessä meni oma aikansa, kun kyseiset virkailijat eivät ennen olleet sellaista saattopalvelua tehneet, mutta kaikki meni lopulta hyvin. Itse teemme aina lähtöselvityksen jo kotona, mutta tässä tapauksessa se pitää tehdä kentällä. Sitten Veikko lähti virkailijan kanssa turvatarkastuksen kautta passin tarkastukseen ja kentälle odottelemaan koneen lähtöä ja meidän piti kuluttaa aikaa kentällä, kunnes Finnairin kone oli noussut ilmaan. Kävimme syömässä Burger Kingissä ja jäin ihmettelemään, miksi ihmiset jonottivat, kun Helsinkiin avattiin samainen Burger King. Burgeri ei siis ollut kummoinen, mutta veihän nälän, koska en ollut aamulla syönyt mitään, kun hoidin tuota sormeani. Siinä sitten istuskelimme penkeillä tuolla ja välillä toisen puolen ja kulutimme aikaamme ihmisiä katselemalla, sekä lähtötaulua.

Istuimme välillä aivan hissin vieressä ja oli kiva seurata, kun ihmiset pyrkivät hissiin matkalaukkukärryjen kanssa yhtä aikaa, kun toiset pyrkivät sieltä ulos! Monesti sitten ne hissiin pyrkijät eivät ehtineet lainkaan hissiin. Kentällä muuten koneesta tullessa kävellään tullin ohi ja kun kukaan ei pysäytä, se ei tarkoita, että olisit selvillä vesillä. Aulassa on myös tullivirkailijoita puhelimien kanssa ja he pysäyttelevät silläkin puolella matkustajia, ehkä ennalta profiloituja, en tiedä. Huomasimme sen siinä odotellessa. Siinä vartin vaille kymmenen katosi lento taululta eli saatoimme lähteä ajelemaan kohti kotia. Paluumatkalla olikin liikennettä hiukka enemmän rekkoineen kuin mennessä ja kotona olimme siinä puolenpäivän maissa eli 7 tuntia, työpäivän mittainen reissu. Kotona piti pedata sängyt, Veikon petivaatteen pesulapussiin valmiiksi ja joimme kaffeet. Ei jaksettu lähteä minneen ja illemmalla kävimme oman pihan kuppilassa syömässä. Viimeksi kävimme siellä Liisan kanssa, eikä ruoka ollut silloin kummoista, mutta nyt se oli aroi mak mak eli todella hyvää! Menimme istumaan kuppilaan sisälle ja tarjoilija yritti saada meitä ulos istumaan, kun sisällä on niin kuuma. Sanoimme vain mai pen rai (ei haittaa), koska emme voineet sanoa hänelle oikeaa syytä; emme halunneet ulos, koska se oli täynnä venäläisiä ja hehän pitävät aina mekkalaa! Niin pitivät nytkin ja hyppäsivät altaaseen kuppilan edestä vaikka altaaseen hyppiminen on kiellettyä ja vesi roiskui kaikkialle, eivät osaa edes lukea omaa

äidinkieltään! Joku aika sitten ennen vuodenvaihdetta tuli tänne paljon lapsiperheitä ja lapset altaassa, isät kaljapullon kanssa altaan reunalla! Se on kielletty säännöissä ja altaan vieressä isossa kyltissä se lukee selvällä venäjän sekä englannin kielellä. Managerin toimiston poika sitä sitten heille selvittämään ja katosihan ne pullot! Sesonkiaikana täällä pihassa istuukin vartija tuolilla pitämässä jöötä porukalle! Asiasta toiseen, tuolla etelämpänä on ollut kovia sateita, ehkä olette uutisissakin nähneet, täällä katsomme niitä uutisia thaikkukanavilta. Tulvia, jotka ylettävät vyötärölle asti, mopot ja henkilöautot eivät pääse kulkemaan ja paikalliset kulkevät kaikenlaisilla veneillä ja kanooteilla. Talojen alakerrat ovat veden peitossa ja jos autolla aikoo ajaa, pitää tietää missä se tie kulkee, jos se tie on sortunut ja auto saattaa humahtaa sinne veteen kokonaan. Ihmiset odottelevat lentokentillä katoksissa lentojaan ja eivät ehdi Bangkokiin jatkolennoilleen. Oi voi! Muutama vuosi sitten katselimme samaa Espanjan kanavalta, siellä vuorilla satoi kaameasti lunta ja jengillä oli hauskaa, kunnes lumi alkoi sulaa hukuttaen vedellä alempana olevat kylät sortaen teitä, siltoja ja kaataen jopa taloja! Luonto tekee kuten itse haluaa!

Jospa nyt ehtisin kirjoitella ajallaan ja laittaa kuvia tänne, kun Veikko läksi kotio. Silloin en ehtinyt kirjoitella, kun Veikon kanssa touhuiltiin. Tosin täällä kämpässä on nyt aika hiljaista ja tyhjää, kun Veikko lähti kotiin, mutta eiköhän siihen kohta totu!

Veikko luuli, että nämä krokotiilit eivät olleet oikeita, kun olivat liikkumatta

kita auki, mutta kyllä ne eläviä olivat

11.1.2017 keskiviikko

kuu oli pakko kuvata parvekkeelta

Hohhoijaa! Kylläpä täällä on nyt kosteaa, mikään ei kuivu, petivaatteet tuntuvat kosteilta myös vaatteet, kaikki! On siis hiukka sadellut, mutta en valita, pahemmin on asiat sateen kannalta tuolla eteläisessä osassa maata! Pari kertaa on melkein kastuttu fillareilla, tosin sadetakit on aina matkassa sekä muovipusseja puhelimien ja lompakoiden suojaksi, on siis opittu jotain viime talven "tulvista". Täällä olomme aikana ei vielä koskaan ole satanut putkeen vajaata vuorokautta, mutta nyt sekin ihme on koettu, Suomessahan se on ihan normaalia, mutta että täällä! Pari päivää oltiin sisätiloissa ja eilen illemmalla pääsimme ulos syömään ja torille ostamaan mangoja, slurps, sekä haimme pyykit pesulasta. Ja sitten taas satoi! Partsilla ei kuivu mikään, voihan siellä säilyttää märkiä pyyhkeitä ja

uikkareita, sisään ei enää mahdu. No kai ne joskus kuivuu, onhan noita kuivia kaapissa. Olen siis käväissyt pikaisesti päivittäin uimassa sadekuurojen välissä ja joskus on vähän ripsinytkin. Ehkä se uiminen tai siis se vesi auttaa tuon sormen parantumisessa. Vaan on se viilto tainnut olla aika syvä, koska siihen sattuu julmetusti, jos vahingossa vähän johonkin kovaan osuu! Onneksi se haava on pysynyt kiinni, tai ei ainakaan ole auennut. Tänään lähdimme ajelemaan autolla ex-Carrefuriin, siis Big C Extraan tarkoituksena mennä Mikan kanssa syömään. Hän lähtee huomenna kohti Indonesiaa ja siellä jonnekin pikkuiselle sähköttömälle saarelle sukellusparatiisiin. Mikahan on siis Sepon veljenpoika, jos joku ei muista tai se meni lukiessa ohi! Seppo odotteli Mikaa siellä aulassa ja minä pääsin tekemään pikku ostoksia, sitten MK:hon syömään. Syötyämme Seppo ja Mika menivät kahvilaan kaffeelle turisemaan ja minä pääsin ihan yksin kauppaa syynäämään, hip hurraa! Varsinainen kauppalista ei ollut pitkä ja tärkein siinä olikin taasen tuo vesi ja leipäkin on kotona vähissä. No niin, ne kärryyn ja jotain muuta tarpeellista ja vot, laukkuosastolle! Sainpa kerrankin ihan rauhassa tutkailla veskoja ja yhden nakkasinkin kärryyn, tosin hetken päästä vaihdoin sen toiseen väriin. Olisin vielä ostanut yhden vähän pienemmän, joka mahtuisi polkupyörän korilaukkuun ja yksi  löytyikin. Siinäpä oli sitten

kenkäkauppa

vetoketjun väliin mennyt vuorikangas pahasti jumiin ja vaikka yritin sitä avata, piti luovuttaa, harmi! Ehkä vielä löydän samantapaisen jostain. Sitten kassalle ja autolle. Mikakin lähti siitä sitten käpsyttelemään majapaikkaansa kohti ja heidän piti vielä käydä ostamassa joitain sukellusvälineitä ennen huomista reissuun lähtöä. Me ajelimme kotiin ja matka eteni normaaliin hitaaseen tahtiin. Kävin uittamassa sormeani altaassa pikku tihkusateessa, joten kauaa en viitsinyt siellä liota. Inhoan kovin, kun silmälasit kastuu sateessa, eikä sitten näe kunnolla! Handelta tuli kuvaviestiä ja pyysinpä netin kautta veroprosentin itselleni. Oikein, eläkepäätös oli tupsahtanut postilaatikkoon, jeee! On se helppoa näin nettiaikaan toimia missä päin maailmaa hyvänsä, paitsi siellä saarella minne Mika on menossa! Jospa ottaisin taas yhden kirjan käsittelyyn, on nääs viime aikoina tullut luettua yhtä jos toista kirjaa, näin sadekaudella, jonka piti olla ohi jo lokakuun lopulla!

17.1.2017 tiistai

Käytiinpä viime viikolla taas golfaamassa ja olipa kiva pelata, kun ei ollut liikaa porukkaa. Seppokin sai vihdoin pesetettyä auton. Tuo vakipesupaikkamme on kaiketi vaihtanut omistajaa, eikä sinne koskaan pääse, se on auki miten sattuu eli tuli paikan vaihdos. No, uuden paikan vieressä näkyy

olevan sauna ja siellä pitääkin jonain päivänä käydä. Näitä saunoja näkyy olevan siellä täällä, kun vaan hoksaa pitää silmänsä auki. Iltaisin nuo pihakissat pitävät meteliä. Joka ilta kello 10 alkaa kova mouruaminen ja välillä 2 kissa mouruaa vastakkain ja hitaasti lähestyvät toisiaan, kunnes jompikumpi antaa periksi ja lähtee lipettiin! Alkuun ihmettelin kuka on ulkona lapsen kanssa siihen aikaan ja antaa lapsensa huutaa pihalla, kunnes älysin sen äänen tulevan kissoista! Ne pitävät tosi kovaa ääntä ja se kuuluu todella hyvin sisälle. Viime lauantaina Seppo keksi lähteä tuonne uuteen Home Prohon Sattahippiin, golfmatkoilla olemme huomanneet sen ilmestyneen tien poskeen. No, läksimme sitten ajelemaan ja hetken päästä ihmettelimme tiellä olevaa ruuhkaa. Autoja tie täynnään ja matka sujui tosi hitaasti, ajattelin että onhan lauantai, mutta ei muina lauantaipäivinä ole tämmöistä ruuhkaa ollut. Sitten muistin nähneeni telkkarista Noong Nooncin puistossa olleen näytillä liikkuvia dinosauruksia ja sen jälkeen muistin , että tänä viikonloppuna on Lastenpäivä, tapahtumia ympäriinsä ja lapset pääsevät joka paikkaan ilmaiseksi. Siis olimme juuttuneet siihen puiston jonoon ja heti puiston portin jälkeen on se Home Pro. Pääsimme sitten vihdoin päämääräämme, se on vähän saman tyyppinen kauppa kuin kotomaassa Bauhaus. Löysimme sieltä yöpöydät, joita olimme etsineet jo vuoden verran ja ostimme myös varsi-imurin, sellaisen johdollisen. Sen viemme kotomaahan ja siellä mökille. Ai miksikö raahaamme sellaisen täältä asti? Siksi, kun Suomesta ei löydy johdollista sellaista ja mökillä sekä kotona meillä on sellaiset akulla toimivat, vaan niistä ei ole mihinkään, kun olemme paljon poissa ja akut lakkaavat toimimasta. Uusi akku maksaa melkein saman verran kuin uusi imuri ja tämä sähköllinen versio imee, eikä meinaa, meillä kun on noita karvaelukoita. Olemme muuten jo yhden sellaisen imurin jo matkalaukussa vieneet ja tämä on toinen. Paluumatkalla taivastelin vastaantulevaa

liikennettä, kilometrikaupalla jonoa sinne puistoon kahdessa rivissä, huh huh! Kotona sitten Seppo alkoi heti väsäämään uusia yöpöytiä ja kivat niistä tulikin. Sunnuntai menikin sitten pyöräillessä ja kävimme J-P:llä syömässä, kun kaikki ovat kehuneet sen ruokia ja hyvää se olikin. Päiväkaffeella kävimmekin sitten Lealla ja Pertsalla matkalla ostamiemme leivosten kera. Pilvistä on edelleen ollut, vaan ei haittaa, kun katsoo telkusta millaista tuolla etelämpänä on. Jossain on edelleen todella tulvia ja vettä tulee vieläkin. Thaikut on siitä ihmeellisiä, he ei voivottele vaan alkavat heti sopivan tilaisuuden tullen lapioimaan hiekkaa, mutaa pois ja lastalla vetelevät vettä sisätiloista pihalle, kaivavat kaikki veneeksi sopivat esille ja melovat niillä. Mitä tekis meikäläiset vastaavassa tilanteessa! Eilen lähdimme ajelemaan ja kävimme tsekkaamassa, olisko jossain likellä hierojaa ja tuosta torin kupeesta löytyikin sellaiset. Montako kertaa, ainakin kuusi, olemme täällä käyneet, vaan hierojalle emme ole ehtineet. Nyt siihen tulee muutos, ainakin kerran viikossa on alettava siellä käymään ja nämä hierojat osasivat asiansa! Sitten menimme Seuralle syömään, kaalilootaa ja siellä sitten vierähtikin vähän pitempi aika, alkoi sataa! Joo ja nettikin toimii nyt aika hyvin, kun on kolme nettikorttia. Tosin

yöpöytien kasausta

halpaa se ei suinkaan ole, nyt maksoi 2000 bathia yhteensä eli noin 55 euroa kuukausi, mutta pääasia, että yhteydet toimii! Sitä vaan ihmettelen, kun nuo liittymät DTAC ja AIS maksavat noin 900 bathia kappale ja TRUEN maksoi vain 220! Ja kaikki liittymät on ostettu ihan näiden omista toimistoista. Täällähän liittymät ostetaan kuukaudeksi kerrallaan, saa toki viikoksikin, mutta sellaista jatkuvaa liittymää ei ole, kuten siellä kotomaassa. Voi tietty ostaa sellaisen kiinteän liittymän, mutta sitähän ei sitten saa mukaansa, jos jonnekin lähtee. Tosin ilmaisia wifejä on kyllä tarjolla joka kuppilassa ja isoissa tavarataloissa. Täällä olen muuten joutunut paikallisten hilpeyden kohteeksi monesti, siis naisten. Kaikilla tuntuu olevan tosi hauskaa lettieni kustannuksella. En kyllä ole täällä nähnytkään kenelläkään lettejä, muutamalla on ollut yksi letti, mutta näitä Peppi Pitkätossun lettejä ei ole näkynyt. Nämä vaan ovat tosi kätevät pyöräillessä, koitapa tunkea ponnaria  tai ranskalaista lettiä pyöräilykypärän alle! Tai ajapa hiukset auki ja sitten ne liehuvat suussa ja silmillä! Tänne tullessa talon siivoojat päivitteli lettikampaustani, Agapen lapset silittelivät lettejä, hierojat ihasteli jne. No, sellaista tällä kertaa!

27.1.2017 perjantai

meidän autonkattokissa

Apua, mihin tämä aika oikein valuu! Onneksi nuo sateet ovat sentään loppuneet, sää on mitä mainioin. Juu, ei tässä sen kummempia olla tehty, fillaroitu ja golfattu! Arja ja Jukka tulivat taas tänne Jompparille ja kävimme sunnuntaina heidän kanssaan tutustumassa siihen Sepon löytämään saunaan, Sport Point Pool on sen nimi. Ensin siellä ei ollut ketään paikalla ja joku sitten soitti jonnekin ja poolin pitäjä saapui paikalle, venäläinen nainen, oikein mukava sellainen. Asia selvisi, edellisenä iltana oli henkilökunta jäänyt poolille juhlimaan, juoneet kaikki viinakset ja pois

Sport Point Pool

lähtiessään olivat vielä vieneet kassan rahat mennessään. Siksi kukaan ei ollut sunnuntaina avaamassa koko paikkaa! Että sellaista täällä, eikä ole eka kerta kun tätä kuulemme. Päivä menikin sitten saunoessa ja uidessa ihan mukavasti, harmi kun emme tienneet paikasta, kun Veikko oli täällä, hän olisi tykännyt puljata altaassa koko päivän! Maanantaina hurautimme autolla hierojalle, sieltä Sukkarin Big C:hen syömään ja samalla kävimme uusimassa auton vakuutuksen, jotta sen saa taas kohta katsastaa. Seuraavana päivänä sitten taas Big C:ssä, nyt ns. ex-Carrefurissa. Seppo kävi siellä Home Prossa ja minä shoppailin siellä täällä, ihan rauhassa! Kotona kävimme vielä fillaroimassa ja illemmalla Seppo kasasi uuden hienon hyllykön kylppäriin. Keskiviikkona ei tehty oikeastaan mitään, kun Seppo on koko viikon ollut vähän huonokuntoinen, välillä tuntuu flunssa iskevän, välillä jotain muuta. Kuulimme sitten myöhemmin, että tämmöistä "flunssaa" on täällä liikkeellä, moni on sairastanut sitä jopa viikkoja. Illalla kävimme siivoilemassa Naskalien kämppää, koska he tulevat illalla myöhemmin tänne talvikotiinsa ja vein Kirsille joitakin lehtiä luettavaksi. Torstai olikin sitten touhua täynnä. Aamulla suuntasimme taas golfkentälle, tällä kertaa sille ekalle sotilaskentälle, missä on caddiet. Pääsimme heti pelaamaan, ei ollut jonoa, kuten aiemmin. Tosin kyllä huomasimme olleemme vuoden siellä pelaamatta, peli ei hirviän hyvin mennyt, mutta välillä pitää pelata muitakin kenttiä. Kivaa kumminkin oli ja sehän on pääasia golfissa! Tässäkin huomaa, kuinka täällä on vähemmän ihmisiä tänä vuonna, vaikka nyt on sesonkiaika menossa. Tarkoituksemme oli käydä siellä kentällä ennen kotiin lähtöä syömässä, mutta kuinkas ollakaan, kotimatkalla äkkäsimme unohtaneemme koko syömisen. No, ajoimme kotiin suihkuun, kuivat vaatteet ylle, vanha kylppärin hyllykkö autoon ja Seuralle syömään. Risto pyysi taas apuamme illaksi Makro-tukun reissulle. Porukka on huomenna lähdössä hyväntekeväisyysreissulle tuonne Burman rajalle lastenkotiin. Siis sitten söimme ja läksimme kaffeelle Lean ja Pertsan luo viemään samalla sitä hyllykköä. Heillä kun on sille käyttöä, ei tarvinnut heittää roskiin hyvää hyllyä! Sieltä sitten reiluksi tunniksi kotiin ja seiskalta oli treffit Riston kanssa tukussa. Kolme isoa kärryllistä

tavaraa, ruokaa, pesutarvikkeita jne. lastattiin autoon ja takaosa tulikin ihan täyteen. Sieltä Seuralle purkamaan ne tavarat ja sitten veimme "Hiutale" 2:seen yhden lasipöydän. Kello olikin jo yli yhdeksän kotiin päästessämme ja iltauinti piti jättää väliin. Altaalla saa siis uida klo 8-21. Tänään olen laitellut kuvia talteen kameroista ja puhelimista läppärille sekä ulkoiseen muistimökkylään. Tsekkailin e-laskuja, tallensin niitä myöhempää tutkailua varten ja maksoinkin muutaman. Ai hitsi, pari juttua kumminkin unehtui, täytyy joku päivä laittaa ne hoitoon! Pihalla kuuluu vähän väliä pauketta, täällä on siis Kiinalainen Uudenvuodenaatto ja pauketta on siis tiedossa ainakin täksi ja huomiseksi! Se on sitten alkamassa Kukon vuosi, muistaakseni! Tänään on tarkoitus olla ihan hissukseen, sanoi Seppo, saa sitten nähdä malttaako hän olla hissukseen. Sunnuntaina on tarkoitus lähteä tsekkaamaan Hi Coffin sauna Arjan ja Jukan kaa ja maanantaina mennään syöpöttelemään heidän kanssaan. Niistä sitten myöhemmin. Nyt siis kaikille oikein hyvää alkavaa Kukon vuotta!

31.1.2017 tiistai

Tässäpä on taas saunottu ja fillaroitu, rampattu ostoksilla jne. eli ei mitään ihmeellistä! Yhtenä päivänä ajeltiin Tescoon ja pois lähtiessä Sepon pankkikortista lähti taustamuovi irti. Siis ajelu pankkiin uusimaan sitä, ajattelin kyllä mielessäni, että pitäisi olla mukana myös pankkikirja, mutta sanopas se  ääneen! Niinhän  siinä sitten kävi, että jouduimme jonotuksen jälkeen palamaan kotiin hakemaan sitä halvatun pankkikirjaa ja takaisin fillareilla. Seppo sai lopulta sen uuden kortin ja pääsimme jatkamaan ajelua. Synttäripäivä vietettiinkin sitten ihan kotosalla, kun Arja ja Jukka peruivat maanantain syöpöttelyn ja se siirrettiin seuraavalle päivälle. Silloin hyppäsimme "muumijunaan", ajelimme Beach Roadille ja sieltä lavalla Pattayalle Apex hotelliin. Olimme siellä ihan liian aikaisin ja kävimme tsekkaamassa Mike´s Shop Mailin tarjontaa. Kävelimme sieltä Apexin aulaan odottelemaan Arjaa ja Jukkaa, jotka sieltä heti kohta pyyhälsivätkin paikalle. Apexissa maksaa buffet illallinen 250 bathia ( noin 7 euroa) ja jos ostaa 10 kipaleen lipun, maksaa yksi illallinen 180 bathia (4.78 euroa) eli Seppo osti sellaisen nipun meille, kelpaa käydä syömässä muulloinkin. Apexissa on tosi hyvää ruokaa ja siinä syödessämme menikin aikaa reilu pari tuntinen. Sitten lavalla kotio ja tällä lavakuskilla olikin sitten painava kaasujalka, ajoi muutaman kerran ohi risteyksien! Kotipihalla olikin Kirsi ottamassa vesiautomaatista vettä ja piipahdimme vielä heillä iltakaffeella. Siinähän se tammikuu vierähtikin ja kohta alkaakin uusi aikakausi!

illalla lavalla matkalla Pattayalta

Jompparille

JOULUKUU

näkymä Kwai-joelle

1.12.2016 torstai

Aamulla pihalle ja saimme lavataksin, jolla hurautimme Seuralle, josta alkoi matkamme Kwai-joelle.  Matka sujui mukavasti ja kuskimme oli tosi rauhallinen ajelija. Matkalla pysähdyimme kerran murkinalle ja olimme perillä juuri sovittuun aikaan. Matkanjohtajamme tuli perässä linja-autolla,

koska meidän automme oli ihan täynnä. Hotellilla sitten olikin pikku ongelmia, paikalliset ajokortit eivät käyneetkään sisäänkirjautumiseen ja meitä oli kolme ilman passeja. Ja sitten hotellin henkilökunta sotki kaksi asiakasta  väittäen toisen jo saaneen avaimen. Sitä sitten tutkittiin oikein videolta ja oikein meni, avainta ei ollut annettu ko henkilölle. Huh, huh! No, Jussi ei näistä

hilpeä porukkamme

passijutuista hätkähtänyt vaan kurvasimme toiseen hotelliin River Kwaihin ja sinne kelpasi ajokortit eli neljä henkeä jäi siihen hotelliin ja reissu oli pelastettu. Sitten porukalla syömään ja pitkän päivän päätteeksi nukkumaan huomista retkeilyä varten. Niin siis, Seppo ja minä olimme myös näitä passittomia eli tänne tulijat, muistakaa ettei thaikkuajokortti enää kelpaa, pitää esittää passi aina ja joka paikassa!

2.12.2016 perjantai

Aamiaisen jälkeen läksimme käymään liittoutuneiden hautuumaalla,  sieltä Kwai-joen sillalle ja rautatieasemalle. Tällä kertaa juna saapuikin suht ajallaan ja hyppäsimme kyytiin. Matka kesti reilun tunnin ja siinä pällistelimme maalaismaisemaa. Saavuimme Thamkrasaen sillalle ja juna taas ajoi hitaasti, jotta matkailijat saivat kuvata alas jyrkänteeltä siintävää jokea. Ulos junasta ja kävelin Liisan kanssa kalliotemppeliin junarataa pitkin. Siellä kuvatessa menikin kameran linssi ihan huuruun, luolassa oli tosi kosteaa. Sieltä sitten pakolliset valokuvat kuten ulkopuoleltakin ja kävely parkkipaikalla odottavaan kuljetukseemme. Kävimme syömässä ja sitten suuntasimme kohti Hell Fire Pass eli Helvetin solaan. Se on sodan aikana hakattu joillain hakuilla ja aikaa siihen on kulunut paljon. Sinne piti kävellä monien portaiden kautta alas rinnettä ja Seppo jäi suosiolla siitä

kuva ei anna oikeaa kuvaa rotkon syvyydestä

hommasta odottelemaan autolle. Portaat vaan jatkuivat kunnes pääsimme alas, missä juna aikanaan kulki. Siellä täällä näkyi vielä pikku pätkä raidetta ja kuluneita ratapölkkyjä. Matka oli aika pitkä ja itse sola olikin vaikuttava näky. Paluumatkalla jäin muista jälkeen, kun piti kuvailla ja sitten melkein juoksin portaita ylös, mikä ei ollutkaan hyvä juttu! Juuri ja juuri jaksoin lopulta kiivetä ne halvatun portaat ylös asti, ei olis pitänyt alussa hosua! Sieltä ajoimme takaisin hotellille Kanchanaburiin ja huilailimme. Illemmalla läksimme porukalla katsomaan joelle ääni- ja valoshow'hun. Sen piti alkaa klo 20 vaan lopulta se alkoikin vasta kymmeneltä, mutta oli kumminkin odottelun arvoinen. Se kertoi Thaimaan historiaa, sotaa, Kwai-joen tapahtumia ihan kuninkaan poismenoon ja uuteen kuninkaaseen. Sieltä sitten vielä yöllä syömään, minä tosin otin vain smoothien, en voi syödä ruokaa enää siihen aikaan puoliltaöin! Sitten yömyssyn jälkeen pehkuihin, zzzZZZ

valoshow

silta sai osuman "pommista"

Helvetin sola, muutama ratapölkky

näkyy vielä

Thamkrasae Bridge

noita pitkin piti kävellä päästäkseen

luolatemppeliin

temppeli luolassa

Hell Fire Pass

pätkä raiteita

3.12.2016 perjantai

Ja taas aamiaisen jälkeen suunnistimme vielä ennen kotimatkaa yhteen museoon, Death Railway museoon. Sieltä sitten alkoi kotimatkamme. Matka sujui hyvin, kunnes alkoi kovat ruuhkat ja täällä se tarkoittaa ihan oikeaa ruuhkaa, ei mitään stadin Manskun iltapäiväruuhkaa! Kävimme matkalla jossain Bangkokissa syömässä ja vihdoin pääsimme kotiin. Kotimatka kesti noin 6 tuntia ja kyllä jalat olikin sitten turvoksissa autossa istumisesta.  Kyllä sitä vaan aina reissussa rähjääntyy! Kivaa oli ja kiva porukka!

ruuhkaa....

Helvetin solassa, joku tuonut kukkia....

muistomerkkejä

tästä saa vähän kuvaa, kuinka korkea

se sola on

4.12.016 sunnuntai

Aamulla Tescoon ostoksille. Ostin haudutuspadan, pitäähän Veikon saada tänne tultuaan riisipuuroa. Olimme sitten Lissun kaa altaalla aurinkoa ottamassa tunnin verran ja sillä aikaa Seppo huomasi haudutuspadan olleen ihan rikkinäinen. Siis takaisin Tescoon ja pata vaihtoon. Onneksi siellä oli yksi ja ainoa kappale ja se oli sitten ehjä! Illalla tuli Arjalta viesti; huomenna saunalle!


5.12.2016 maanantai   (44. hääpäivä meillä ja Thaimaassa isänpäivä)

Täällä on ollut aika pilvistä ja kovin tuulista, vaan ei haittaa, eipä ole niin kuuma! Siis aamusella Jomtien Saunalle ja sinne sitten tupsahtivat Arja ja Jukkakin. Siellähän se puoli päivää mukavasti hupeni. Veimme Arjan ja Jukan JP:lle kämpilleen ja sitten suuntasimme Seuralle syömään ja ostamaan maustekurkkuja, kinkkua, maksalaatikkoa, juustoa, karjalanpiirakoita, voita jne. Samalla pääsimme Jussin matkasalkusta eroon, hän kun jäi sinne maalle Kanchanaburiin.

6.12.2016 tiistai  
Suomen 99. Itsenäisyyspäivä

Aamusella läksimme autolla reissuun ja haimme mukaan Jukan sekä Arjan. Ensin näköalapaikalle, iso Buddha ja kelluvat markkinat. Kelluvilla markkinoilla olisi kaikilla ollut jo nälkä, mutta siellä ei ollutkaan niitä tuttuja kojuruokaloita vaan joku kiinalainen buffet. Se olisi maksanut 250 bathia,

emmekä halunneet syödä sellaista, koska illalla oli meno juhliin ja siellä ruokailu. Kiertelimme markkinoilla smoothien voimalla ja söimme kotona jotain pientä. Illalla laittauduimme juhlakuntoon, tallustimme kotikadulle ja kengät hiukan hankasivat. Voi vitsi, jos joudumme kävelemään koko matkan, tuskailin, mutta onneksi kadulla oli lavataksi ja hyppäsimme kyytiin, 200 bathia Roxieen. Roxie on entisen Menuetin pitäjän, Texasista tänne jotenkin joutuneen miehen ja hänellä on Soi Welcomilla 2 muutakin kuppilaa sekä huoneita vuokralla. Soi Welcomillahan sijaitsee myös Pattaya Suomi-seurakin. Sali tuli lopulta ihan täyteen väkeä ja ruoka oli tosi hyvää. Myöhemmin oli tanssitkin. Me sitten läksimmekin sieltä pois ihan viimeisinä ja Risto ajelutti meidät sivarimopollaan kotiin, kiva juttu ettei tarvinnut kävellä kotiin pimeässä! Oikein kiva ilta ja kiitokset siitä järjestäjille!

7.12.2016 keskiviikko

Päätimme lähteä näyttämään Liisalle Pattayaa ja hyppäsimme condomme (kerrostalo)  "muumijunaan"  ja ajelimme alas rantaan. Tämä meidän ns. kotikatu on rannan puolelta poikki, koska siellä on joku katu tai viemäri tai joku mikä lie remontti menossa ja joutuu aina hiukan ajelemaan kiertoteitä päästäkseen rantaan. Beach Roadilla hyppäsimme 10 bathin lavaan ja ajoimme ihan Tops Marketin luo, joka tosin on vieläkin remontissa. Niin ja Tops marketillehan lava maksaakin 20 bathia! Siitä kävelimme Klangia pitkin päämääränämme Big C Extra eli ex-Carrefur. Kävelimme siksi, jotta Liisa näkisi vähän "maisemia". Perillä kävimme heti MK:ssa syömässä ja sitten ostoksille. Tarkoitukseni oli nostaa automaatista rahaa, mutta en saanut, kokeilin toista ja sama juttu. Sitten vilkaisin korttiani ja sehän oli mennyt vanhaksi lokakuussa. No, en tietty saanut siinä automaatin vieressä olevasta pankista uutta korttia, kun minulla ei ollut mukanani passia eikä pankkikirjaa. Onneksi ei ollut akuutti rahapula ja haen sen uuden kortin jonain päivänä. Ostoksia tuli sen verran paljon, varsinkin Liisalle, että otimme ostarin pihalta lavataksin  kotiin ja taas Liisa sai vähän maisema-ajelua, kun taksi kierteli pikkuteitä kartellen ruuhkia! Kotona hetken huilasimme ja joimme pullakaffeet. Illemmalla läksimme kävelemään parin kilsan päähän Night Marketiin. Ne ovat sellaiset yömarkkinat, joissa on aina kovasti porukkaa ja

tässä se auki revitty katu

pitää varo taskuvarkaita. Seppo jäi istuksimaan kahvilan jakkaroille ja Liisan kanssa aloimme kojujen kiertelyn. Liisa löysi helmikorusetin, jonka osti kotiin vietäväksi ja jatkoimme matkaa. Äkkiä tunsin sortsin taskun ja käsveskan välissä käden ja vilkaisin sivulleni. Siinä oli thaikku nainen aikeissa napata laukustani jotain. Laukkuni oli onneksi visusti kiinni ja pidin, kuten aina vielä kädellä tiukasti siitä kiinni eli varas veti vesiperän. Ties kuinka kauan hän oli meitä seurannut ja Liisa lähti äkäisenä kävelemään naista kohti, joka katosi liukkaasti. Liisa muisti saman naisen tulleen tosi lähelle helmiä ostaessaan. Tosin varkaita ei kannattaisi lähteä seuraamaan, koska siellä voi olla joku liiga taustalla kytiksellä. Olipa minulla toisessa taskussa pari kahdenkympin seteliä, mutta taisi varas muistaa väärin, jos näki minun laittavan rahat taskuun! Jatkoimme matkaa ja jonkun kojun jälkeen kuulimme kotimaan kieltä ja varoitimme pariskuntaa varkaasta ja myöhemmin näimme heidät varoittamassa nuorisoaan. Markkinoilla oli muuten paljon tuttujakin, entinen thaikku naapurimme ja joitakin suomalaisia. Markkinat nähtyämme ja smoothiet juotuamme nappasimme lavataksin kotiin. Siinähän sitä tapahtumia yhdelle päivälle!

8.12.2016 torstai

Päivällä kävelimme Beach Roadille, hyppäsimme lavalle ja ajelimme Kasikornin pankkiin hakemaan

sisarukset kävelyllä

meikäliselle sitä uutta pankkikorttia. Kaikki täällä vie aikansa ja lopulta olin pihalla uuden kortin kanssa ja heti nostin automaatilta pankin edessä rahaa, pitihän uuden kortin toiminta tarkistaa ja hyvinhän se toimi. Aikamme tepastelimme, kunnes hyppäsimme lavaan ja hurautimme Beach Roadin toiseen päähän kalaravintolaan syömään.Tosin tällä kertaa ruoka ei ollut niin hyvää kuin aiemmin! Lavakuski muuten pyysi nyt 20 bathia per nokka, koska oli kuulemma niin pitkä matka. Annoin sen hänelle, mutta matkan hinta on oikeasti vain sen 10 bathia. Ensi vuoden alusta se nousee tuohon 20 bathiin ja täällä on jo voivoteltu tuota kauheaa hinnannousua, lähinnä turistit. Voi kauheeta, onhan se 10 bathia ollut hintana jo ainakin parikymmentä vuotta! Ei luulis kenenkään turistin siitä kovin köyhtyvän, vaan vali, vali! Täällä on muutenkin nyt kova turistikato ja noita takseja seisoo jossain kasapäin, ei turisteja, ei ajoa! Sieltä taas kävelimme kotiin päin ja hyppäsimme jossain vaiheessa lavalle, kävimme Seuralla kaffeella ja käpyttelimme kotiin. Löysimme mukavan oikopolunkin Amazonin välistä, ei tarvitse kävellä vilkkaalla kadulla. Miten kauan se oikopolku sitten toimiikaan, loppupäässä oli jo joku rakennustyömaa, pieni tosin!


9.12.2016 perjantai

Vähiin käy Liisan lomapäivät! Aamulla ajoimme autolla Watsaduun (vähän kuin Bauhaus) ostamaan

vesilasti ja Seppo halusi ostaa jotain vahvaa teippiä, jota ei Suomesta edes saa. Sitten Liisan kaa pihalla ottamassa hiukan väriä nahkaan, muuten kukaan kotomaassa ei usko Liisan edes olleen täällä! Täällä on tosin edelleen kovasti tuulista ja aurinko pysyttelee pilvien takana, mutta ruskettaa se sieltäkin. Illalla kävimme oman pihan kuppilassa syömässä, pitäähän sitäkin vähän kannattaa. Talomme manageri taitaa olla jouluvalohullu, kohta viikon ajan joka päivä ilmestyy lisää valoketjuja pihaan ja manageri itse on mukana niitä asentelemassa. Liisakin on jo aloittanut pakkaamisen kotimatkaa varten!

10.12.2016 lauantai

Käytiin Seuralla syömässä salaatit ja Seppo söi vielä hernerokankin. Otimme samalla sieltä yhden meidän matkalaukuistamme mukaan. Seuralla oli taas tosi paljon väkeä ja muistinkin, miksi emme mieluusti käy Seuralla syömässä keskiviikkoisin ja lauantaisin. Liikaa väkeä ja se meteli! Meikäläisen korvat ei sitä kestä! Kävimme Lealla siinä likellä hakemassa Liisalle jotain juttuja, kävelimme jonkun aikaa Beach Roadilla ja läksimme kotiin, Liisa pakkaamaan laukkuja. Haimme sen yhden laukun, koska Jukalla on mukanaan vain reppu ja saamme siten yhden laukun Suomeen. Siihen on Jukalla ja Arjallakin jotain tavaraa laitettavanaan. Täytyy käyttää hyödyksi tämäkin pointti. Meiltä laukkuun tuli peruutuskamera, koska se ei sitten sopinutkaan autoomme ja nettireititin, joka ei myöskään täällä toiminut ja jotain muuta pientä, samoin jotain Liisan tavaroita.

11.12.2016 sunnuntai

Herätys puoli neljä aamulla, laukku matkaan ja ulos saattamaan Liisaa kotimatkalle. Auto tulikin ihan

näköalapaikalla kahvilla

ajallaan  kyydissään Arja sekä Jukka. Matkalaukku auki ja Arjan tavarat sinne ja heidän kotimatkansa alkoikin. Me menimme takaisin petiin nukkumaan muutamaksi tunniksi. Järjestelin vähän tavaroita ja läksimme fillaroimaan, olipa kiva ajella. Pihan toisella puolella kadulla oli yksi mies mopolla ja totesin, että tuo ei ole paljon mopolla ajellut, sen verran tökkivää se oli. Pääsimme risteykseen, käännyimme vasemmalle ja se penteleen mopokuski tuli Sepon perässä ja oli kaataa Sepon pyörineen, ei siis hallinnut mopoaan! Seppo kyllä karjui sille ukolle ja se vaan meni menojaan, höh! Onneksi ei sattunut mitään! Mentiin Seuralle, Seppo korjasi siellä jonkun jutun ja minä jutustelin Lean kanssa. Lea ja Pertsa oli siellä leipomassa karjalanpiirakoita. Sieltä jatkoimme matkaa pitkin Beach Roadia ja käännyimme Chayaprukille ja kyselimme yhdestä mopokaupasta, josko olisi ollut peiliä polkupyörään, ei ollut! Jatkoimme matkaa Second Roadille saakka ja sitä pitkin kotikadulle ja Sevillaan syömään. Kotona pesin koneellisen pyykkiä ja kävimme tyhjäämässä kämpän, jossa Liisa majaili. No, sitten meni monta tuntia tämän läppärin kanssa. Kestää aina tosi kauan ja kysyy hermoja, jotta saan nettimokkulaan yhteyden, kaikkiin muihin koneisiin yhteys muodostuu aika nopsaan, tämä läppäri vaan ei tykkää mokkulasta tai toiste päin! Täytyy joskus hommata täältä uusi mokkula, tämä nykyinen saattaa jo olla hiukka vanhentunut ja väsynyt.

14.12.2016 keskiviikko

Edellä mainittuun väsymykseen lisäisin, että on tämä läppärikin jo vähän väsynyt!! Kunhan alan ensi vuonna saamaan eläkettä, juu ihan oikeaa eläkettä, ostan uuden tehokkaamman läppärin, juu! No niin ja asiaan! Kävimme maanantaina sitten fillaroimassa ihan kunnolla, reilut 25 kilsaa. Onpa kiva ajella, kun ei ole tuota ruuhkaa, täällä on vielä aika hiljaista, saa nähdä muuttuuko ajan myötä! Illalla läksimme kävellen Sevillaan syömään ja etsimään jotain iltatorilta, ei ollut, enkä edes muista mitä se lie ollut! No syödessä tulikin tutuilta viesti, jotta missä on täällä se yökrääsätori, Night Market ja

sovimme tapaavamme siellä heidät, Harrin ja Iran myöhemmin. He eivät ole ennen Pattayalla olleet ja tulivat Samuilta tänne, koska siellä oli ne kovat sateet tulvineen. Harri oli naapurin poika
Pähkinärinteessä asuessamme. Käväisimme kotona ja jonkun ajan kuluttua läksimme etsimään lavataksia torille. Sitä saimmekin odotella tovin, kuskeja kyllä oli, mutta ei auton ajokortillista. Kuskit ajavat mopotaksia ja autokortilliset sekä että, siksi saimme odotella, kun kuski oli liikkeellä mopolla. Pääsimme torille ja smoothien voimalla odottelimme porttien luona, jossa oli se kaamea disco metakka ja lapset aina tanssivat siinä edustalla lavalla tai sitten ihan ylös nostetulla tasolla ja hauskaa heillä tuntuu aina olevan! Ne valtavat kajarit oli juuri siihen suuntaan, missä pöydät ovat. Pöytäämme sitten istahti yksinäinen mies ja syötyään hän kysyi meiltä, että olemmeko italialaisia! Hassu juttu, mutta kun aikoinaan kävin Julian kanssa Amsterdamissa, kysyi taksikuski meiltä ihan samaa, kun pulputimme takapenkillä! Jonkun korvissa siis suomen kieli kuulostaa italialta! Nykyisinhän on tapana tuttuja halata tavatessa ja niin mekin teimme, sillä seurauksella että minun ja Iran korvakorut tarttuivat toisiinsa. Onneksi koruni ei hävinnyt, eli olkaahan varovaisia! Kiertelimme toria ukkojen höpötellessä ja me naiset tietty shoppailimme ja tutkimme kaikkea. Lopuksi vielä jäimme pöytään istuksimaan oluelle ja smoothielle. Ja kappas vaan, tori menikin kiinni jo klo 23 ja jouduimme kadulle, siirryimme sitten viereiseen pikku kuppilaan jatkamaan juttua. Seurasin siinä liikennettä ja huomasin sen hiljenevän ihan tosissaan. Jouduimmekin odottelemaan lavataksia aika kauan ja olimme kotona puoli 2 yöllä. Harri ja Ira joutuivat odottamaan lavaa 20 minuuttia eli kylläpä on hiljaista, ei ihmisiä, ei takseja! Tiistaina ajelimme fillareilla Seuralle, söimme siellä ja

Festival Centerissä

hyppäsimme lavaan suuntana Pattaya ja siellä Pattaya Optical. Kävimme tilaamassa uudet silmälasit molemmille, sellaiset jotka vaihtavat väriä sisältä ulos aurinkoon mentäessä. Kylläpä siellä oli valikoimaa, onneksi minun vahvuuksilla joutuu karsimaan aika monta mallia heti pois ja sitten optikot kilpaa etsivätkin minulle punasävyisä kehyksiä. Tämä siksi, että olen huomannut sen värin sopivan minulle ja lisäksi kun otan ne pois päästäni, punainen näkyy aika hyvin ja löydän ne myös siltä mihin ne laitoin. Sitten oli jäljellä kahdet kehykset, kysyin Sepon mielipidettä ja hän päätyi samoihin kehyksiin, joihin itsekin olin jo mieltynyt. Kehykseni maksoivat 4500 bathia ja olivat ihan kevyet, hyvä juttu koska linssini ovat paksut ja painavat jonkin verran. Tummennus 3000 bathia ja linssit 17 500 bathia eli noin 670 euroa. Seppo sai lasinsa halvemmalla, kun niissä on pienemmät vahvuudet. Minulla on vielä -6.75 ja +2.50, tosin olen lähtenyt liikkeelle -9 ja ikänäön tullessa mukaan, on miinus pienentynyt. Hyvä niin ja linssien hintahan halpenee samaa tahtia! Seppo osti myös uudet lasit ja vielä löytyi samanlaiset kehykset kuin hän viime vuonna osti ja hyviksi totesi. Täytyy sanoa, että täällä ainakin tähän asti on lasit olleet laadukkaammat kuin siellä kotomaassa vaikka hintaero ei olekaan kovin huima näissä meikäläisten vahvuuksissa. Aion laitattaa keväällä vielä ennen kotiin lähtöä vanhoihin vähän käytettyihin kehyksiin uudet linssit, onpahan sitten varalasit! Sitten tepastelimme Festival Centeriin pällistelemään ja kävimme yläkerrassa jäätelöllä vakkaripaikassa, siellä missä näkee ulos merelle isosta ikkunasta. Paikka olikin luultavasti vaihtanut omistajaa ja oli kyllä tyylikkäämpi nyt kuin ennen. Tilasimme jädet ja se olikin iso smoothie, jonka päällä oli jäätelöpallo ja jotain hedelmää. Ensin syötiin lusikalla jäde ja hedelmät ja sitten pillillä smoothie, joka oli tosi maukas. Huomasimme kuppilan olevan nykyisin joku Japanilainen. Sieltä sitten lavoilla Seuralle ja fillareilla pitempää reittiä kotiin. Kotona kyllä huomasimme, että eilinen fillarointi kyllä verotti lihaksia ja päätimme pitää keskiviikkona ihan kotipäivän. No, kotipäivähän

tarkoittaa huushollin siivousta ja järjestelyä. Kaivoimme sängyn alta golfbägit ja laitoimme tilalle jotain ylimääräistä, mitä ei juuri nyt tarvita. Seppo pesi myös parvekkeella ilmastointilaitteiden ulkoyksiköt ja minä pesin kylppärissä niitten ulkokuoret. Ja mitä niistä löytyikään, monen monta ampiaisenpesää, niin koneistoista kuin ulkokuorista, ilmankos yksi yksikkö pitikin aika kovaa melua! Ja sitten se melu vasta alkoikin, ihmettelimme sitä aikamme, kunnes pihaan ilmestyi vielä kovempi ääni ja savua eli pihassa toimitettiin öttiäismyrkytys, hyvä niin! Ai niin, meillä on taas sisällä kotieläin. Kun imuroimme, vilisti lattialla gekko, se ei onneksi joutunut imuriin, syököön vaan kaikki ylimääräiset ötökät kämpästä! Joka joulunaika olen himoinnut sellaista joulutähteä, kangaskukkaa amppelissa, vaan Sepon autossa ei ole koskaan siinä kohtaa jarruja. Niitä myydään suoraan autosta tuossa kotikadun toisessa päässä parkkiksella. Ajoimme siitä ohi Liisan täällä ollessa, eikä silloinkaan ollut jarruja, vaan toisella kerralla löytyi jarrut ja sain kuin sainkin sellaisen amppelin. Tuolla se nyt parvekkeella hohtaa punaisena. Sen koommin sitä autoa ei muuten olekaan näkynyt eli viime hetkellä sain sen ostettua, maksoi 200 bathia, noin 5,5 euroa nykyisellä kurssilla!

19.12.2016 maanantai

Täällä on tosiaan ollut koko ajan kovasti tuulista ja pilvistä, aamulämpötila noin 23-25 astetta, siis täkäläisittäin kylmää ja tuo kova tuuli tuntuu vielä kylmemmältä, saas nähdä milloin se aurinko alkaa näkyä! Torstaina läksimme heti aamusta Makro tukkuun ostamaan tarvikkeita Agapen lastenpäiväkodin vierailua varten,  70 joulupussia pitäisi väsätä. Ostimme kaikkea, vähän karkkia, suklaata, omppuja, mehua, sipsejä, makumaitoa jne. Kaikki tämä kerätyillä hyväntekeväisyysrahoilla. Olenhan jo aiemmin kertonut tuon Agapen tarinan, en siis kerro toista kertaa ja jos et vielä tiedä, selaa blogia taaksepäin aikaisempiin vuosiin. Lastasimme kaikki tavarat autoon ja veimme ne seuralle ja söimme siellä. Käväisimme muutamaksi tunniksi kotona ja hyppäsimme fillareitten selkään ja ajoimme seuralle pakkaamaan ne kaikki tavarat pusseihin. Anita ja Antti tulivat auttamaan. Tänä vuonna onkin ihan erilainen joulujuttu, joulujuhlaa ei ole, eikä joulupukkikaan tule näytille. Viemme pussit, kuuntelemme lasten lauluja, juomme kaffeet ja näin siksi kun tuo Thaimaan kunkku poistui jättäen vuoden suruajan. Ei saa pitää hauskaa, ei kovaäänisiä juhlia, ei joulupukkia jne. Perjantaina aamusella hurautimme autolla seuralle, lastasimme pussikassit, nappasimme Anitan sekä Antin kyytiin ja ajoimme Agapeen. Siellä lapset esittivät lauluja ja toiset lapset halusivat istua syleissämme. Jotkut jopa olivat kytiksellä, kun toinen lähti pois ja hyppäsivät syliin tai kömpivät kaksin kappalein syliin. Tytöt ihmettelivät ja kokeilivat lettejäni ihmeissään, tykkäsivät. Lapsista kyllä huomasi, että kovasti hellyydenkipeitä olivat, en tiedä millaisista oloista he tulevat ja ehkä on parempikin etten tiedä! Sitten jaoimme pussit lapsille ja joimme pullakahvit. Sitten olikin jo aika lähteä pois ja lapsilla alkoikin ruokailu ja päiväunet. Veimme Anita ja Antin seuralle, söimme siellä ja läksimme Lean ja Pertsan kanssa Tescoon ostoksille. Sieltä Lealle ja Pertsalle kahville ennen kotimatkaa, joka ei onneksi ollut pitkä matka. Lauantai menikin sitten fillaroidessa kovassa tuulessa, se on muuten aikas raskas homma, mutta nyt se aurinko paisteli pilvettömältä taivaalta. Kävimme myös pankkiautomaatilla ja sitten seuralle syömään rokkaa. Olen muuten huomannut, että voin paljon paremmin, kun en syö perunaa, ihan oikeasti! Lopetin sen potun syönnin nyt, uusia pottuja voi kyllä syödä, vanhat on - noh en sanokaan! Fillarointi kotio! Sunnuntaina taas fillaroimaan. Vähän tuntui jo jaloissa ja käsissä tuo ajelu, jopa niskassa tuntui jähmeältä.

J-P:llä juotiin sodat

Sanotaanhan, että tuo lihaskipu lähtee sillä millä on tullutkin eli menoksi vaan!  Tulipa sitten kovassa tuulessa taas ajeltua reilut 25 kilsaa. Tänään sitten Seppo sai tuon ajotietokoneen fillariini toimimaan. Edellinen hajosi, ehkä ei kannata jättää sitä pyörän ohjaustankoon oleilemaan. Tämän uuden otan aina ajelun päätyttyä mukanani sisälle. Nyt on kiva ajella, kun näkee mittarista nopeuden, kellonajan sekä kokonaismatkan, ei tarvitse arvuutella matkan pituutta. Eli ajelimme taas, mutta kylläpä se tuntui joka paikassa. Ihan kuin jalat ei olisi halunneet tulla perässä ja omasta mielestäni kävellessä vaapuin kuin pingviini. Nilkat ja jalkapöydät olivat ainakin minulla vähän (mistä tuo vähän tuli) kipeänä ja käsivarret olivat hellänä tuosta tärinästä (nämä tiet), liika on liikaa! Istuminenkaan ei tunnu hyvältä, vaikka minulla sentään on fillaroidessa oikeat pyöräilyhousut, oiva keksintö muuten, suosittelen! Emme muka kovin pitkään ajelleet, melkein tunti parin pysäyksen kera ja matkaa tuli kumminkin yli 11 km. Illalla kävelimme kiertotietä Sevillaan syömään ja täytyy sanoa, että se kävely ei tuntunut yhtään hyvältä vaikka ihan hyvää se varmaan kaiken kaikkiaan tekikin, höh! Ai niin, aiemmin kerroin, kuinka Jone kesällä siirsi automme pois toiseen parkkiin, kun telineet piti purkaa. Ja pah, siinä ne telineet vielä töröttää ja veimme autonkin takaisin sinne katokseen, koska taas kerran puutarhurin piti avata rautaportti, jotta pääsimme parkkisumpusta pois. Pyrimme nykyisin jättämään auton muualle, mieluusti sinne purettavaan katokseen, olemmehan nyt paikalla, jos purku joskus täällä ollessamme vaikka alkaa!

Joulupuu on jo rakennettu...

23.12.2016 perjantai

Tiistaina ajeltiin fillareilla Seuralle, napattiin Lea matkaan ja mentiin lavalla Pattaya Opticaliin hakeman uusia silmälasejamme ja Lea tilasi itselleen myös uudet. Läksimme sitten sieltä kävelemään Beach Roadille ja kylläpä on kivat nämä uudet lasit, ei tarvitse enää raahata mukana aurinkolaseja. Nämä uudet kun vaihtuu aurinkolaseiksi paisteessa ja sisällä ovat normilasit! Kävelimme jonkun matkaa, kävimme kaffeella Mike Shopping Mailin edustalle, Sepon ja Lean mielestä kahvi oli kamalaa, vaan minullapa olikin nokan edessä raikas smoothie! Sitten taas lavalle ja jäimme liki Jomtienin rajaa pois ja kävimme ostoksilla Foormartissa, siellähän on myynnissä kaikkea ruokapuolta, hyvä kauppa! Seppo muuten jätti Opticaliin golflasiensa kehyksen ja niihin laitetaan ihan tavalliset aurinkolinssit, jotta Veikko voisi sitten niitä täällä pitää, linssit maksoivat 600 bathia!
Keskiviikkona hyppäsimme autoon ja ajoimme sinne Opticaliin, Seppo parkkeerasi liikkeen eteen ja noudin äkkiä ne lasit sieltä. Matka jatkui, kävimme tankkaamassa auton huomista varten. Elikä torstaina lähdimme aamulla viideltä ajamaan lentokentälle hakemaan Veikkoa. Oli ihan pimeää ja matkalla alkoi päivä valkenemaan, kerran Bangkokin päässä ajoimme harmaan, mutta huomasimme sen heti ja aika pikaisesti pääsimme kääntymään takaisin. Kentällä löysimme kuin löysimmekin parkkipaikan ja hipsimme kentälle odottelemaan. Siellä tilasimme kiskalta kahvit ja minä otin vihreää teetä. Täytyypä sanoa, että ensimmäisen kerran jäi tee minulta juomatta, oli sen verran pahaa ja sitten iski tosi huono olo, joka meni onneksi ohi jonkun ajan päästä. Teen kyllä kannoin nätisti roskiin,

Suvarnabhumin parkkipaikalla

saattoi tulla lopunikäinen kammo siihen! Kone laskeutui sitten puolisen tuntia myöhässä ja ihmettelin kun matkalaisia ei alkanut kuulua. Yksi Thaimaan tuttu tuli samalla lennolla ja kertoi, että viivytys kentän päässä johtui siitä, että maihintulokortit olivat koneesta loppuneet, no niinpä! Lopulta Veikko sieltä saattajan kanssa tupsahti ja Seppo kuittasi hänet tulleeksi. Veikko kertoi, että virkailija, se saattaja kysyi, että löytääkö Veikko isovanhemmat kentältä ja Veikko siihen, että mummo on ainoa täällä, jolla on punainen tukka! Ja niinhän se taisi ollakin. Kotimatka saattoi siis alkaa ja löysimmepä autonkin parkista, joka sillä aikaa oli täyttynyt autoista. Veikko ei kuulemma ollut koko matkan aikana nukkunut lainkaan ja torkahti hetkeksi ihan Jomtieniä lähestyessämme. Kotikadun kulmassa oli tapahtunut kolari, iso bussi oli vastaantulevine kaistalla ja nokka vastaantulevia vastaan, keskitien koristepensaat hujan hajan pitkin tietä. Miten ihmeessä se bussi sinne oli joutunut, jäänee ikuiseksi arvoitukseksi meille! No, kämpillä purimme Veikon laukut, läksimme Seuralle syömään ja viemään kympin satsi herneitä. Veikko söi sitten pelkkää pottumuussia ja halusi liittyä Seuran jäseneksi, mikäs siinä! Veikko huomasi myös ilmoitustaululla Hedelmätarhan retkestä ilmoittavan esitteen ja sinne sitten piti ilmoittautua mukaan. Me olemme käyneet siellä jo 2 kertaa aiemmin, mutta siellä saa syödäkseen maailman parasta papaijasalaattia ja sitten saa syödä erilaisia hedelmiä vatsansa täyteen! Sitten kämpille ja uimaan. Veikko sitten tsippasi puoli neljältä ja heräsi seuraavana aamuna puoli kuudelta. Aika kävi hiukan pitkäksi, kun siihen aikaan ei ole mitään tekemistä ja uimaankin pääsee vasta kasilta. Olimme siis uimassa kello 8.02, eipä ollut muita! Läksimme

puutarhurimme laittaa valoja mopoonsa

ajelemaan autolla Big C Extraan (ex-Carrefur) ja olimme siellä ihan liian aikaisin, kaikki pankit, sim-korttikaupat olivat vielä kiinni. Kävimme ensin Home Prossa ja nostin automaatilta rahaa, sen jälkeen olikin jo kello melkein kymmenen eli saimme Veikolle puhelimeen sim-kortin. Menimme sitten kauppaan (tavaratalo) ja hups, sähköt katkesivat, mutta tavaratalolla oli onneksi omat virtalähteet, muu osa kauppaa olikin pimeänä. Ostokset tehtyämme ajoimme Seuralle syömään ja ostimme sieltä kinkkua sekä karjalanpiirakoita. Sitten kotio, uimaan ja myöhemmin Veikkoa alkoi nukuttaa, jolloin pomppasimme ulos iltatorille, kävimme myös Sevenissä ja menimme Sevillaan syömään. Pöydän alla oli jossain pieni gekko, joka aina välillä työnsi kuononsa pöydän lautojen välistä ja Veikolla oli hauskaa! Sieltä tallustelimme kämpille ja Veikko tsippasi seiskalta! Tuli siis taas rauhallinen ilta, Seppo katseli golfia telkkarista ja minä lueskelin!


29.12.2017 perjantai

Jouluruokaa, tosin jo

menossa jälkkäri

Taas tuo aika vierähti nopsaan! No, jouluaattoaamuna Veikko avasi heti joulupakettinsa, kuinka se joulupukki osasikin tuoda ne tänne! Niin, ja kuinka paketteihin oli käärittynä batheja, outoa eikös vaan! Sitten päivä menikin uiskennellessa altailla ja neljän maissa läksimme jahtaamaan lavataksia ja suuntana Hotelli Apex Pattayan Second Roadilla. Siellä siis joululounas ja paljon ruokaa olikin tarjolla. Veikko ja minä siirryimme heti siihen tosi pitkän thaikkuruokapöydän ääreen, Veikko tuumasi, että jouluruokaa saa kyllä ja kinkkua on jo syöty ihan tarpeeksi. Ja tulihan sinne tuo joulupukkikin ja jakoi kaikille pikku lahjat, kuten ennenkin. Tällä kertaa ei ollut mitään

jouluesityksiä, ei laulettu yhteislaulua, eikä ollut jokavuotisia arpajaisia, tämä kaikki kunkun poismenon vuoksi! No, ensi vuonna uusiksi! Läksimme sitten kohti kotia, saimme lavataksin, jota sitten piti Jompparille neuvoa oikeaan paikkaan. 24.12. muuttuivat kaikki lavataksien linjat, ne on nyt numeroitu ja numeron perässä lukee niiden linja. Meille pääsee linjalla 7, North Pattaya-Jomtien, sekä numerolla 5, Na Jomtien-Naklua. Kotikadullamme olikin kovat juhlat menossa, kun oli kaiketi tuon uuden rakenteilla olevan condon Orientin harjakaiset (niin kuvittelimme). Siellä oli meno korkeimmillaan, ihan discomeininkiä. Aika kumma juttu, meidän juhlissa ei saanut laulaa, ei arpajaisia, mutta tuossa nurkan takana sai pitää oikein kunnon jamit, nurinkurista!

Orientin bileet

Joulupäivä menikin sitten fillareilla ja ostimme Veikolle pari oikein kirkkaan väristä (vihreä ja oranssi) paitaa, ne näkyvät hyvin fillaroidessa. Illemmalla kävimme vielä ns. Hyrsylän Mutkassa jahtaamassa Pokemoneja, siis Veikko jahtasi ja ostimme Veikolle uuden repun. Hänellä oli tänne tullessaan mukanaan koulureppu, joka hajosi kesken kaiken. Reppu maksoi 540 bathia (n. 14 euroa), Veikko osti sen ihan omilla rahoillaan, toihan pukki niitä! Sitten etsimme ruokapaikkaa ja päädyimme suosittuun Surf Kitcheniin. Tilasin tonnikalasalaatin ja kun se tuotiin järkytyin, se olikin katkarapusalaatti. Onneksi Seppo oli tilannut spagettia, joten vaihdoimme lautasia, minä kun olen allerginen katkaravuille! Se salaatti oli kuulemma hyvää, mutta samaa ei voinut spagetista sanoa, ikinä en ole syönyt niin mautonta ruokaa, en vaikka lykkäsin lautaselle roimasti parmesaania! Sieltä lavalla Soi Welcomille ja kävely kotiin.
Tapanin päivänä haimme Lean ja Pertsan tarkoituksena ajaa Sai Kaew Beachille. No, sinnehän ei sitten päästykään, matka toppasi sotilastoimistoon. Olivat muuttaneet rannalle pääsyä ja olisi autossa pitänyt olla yksi thaikku vaan meilläpä ei ollut. Ajoimme sitten Sattahipin kylään, mutta siellä ei ollut kummoistakaan rantaa, mutta itse kylä oli mukavan tuntuinen. Sieltä ajoimme sitten Na Jomtienille ja kävimme pikku kuppilassa syömässä. Olipa siinä vaan tosi nyrpeä henkilökunta, että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta siellä. Na Jomtien on enimmäkseen venäläisten asuttamaa, liekö nyrpeys johtunut siitä, emme kumminkaan mainostaneet maatamme. Sitten Veikko pääsi vihdoin polskimaan mereen!

Tiistaina ajoimme autolla seuralle ja sieltä lähti iloinen porukka kolmella minibussilla retkelle. Ensin menimme hedelmätarhalle, Suphttralandiin, missä pääsimme kiertoajelulle, söimme vatsat täyteen hedelmiä ja myöhemmin papaijasalaattia. Ostimme myös pari pulloa tosi hyvää hunajaa, osan tuomme kotimaahan ja mökille. Sieltä ajelimme lasitehtaalle, mutta itse tehdas, lasinpuhallus ja kaiverrus jäi näkemättä, koska juuri samana päivänä sattui olemaan henkilökunnan uudenvuodenjuhla. Pääsimme toki tehtaanmyymälään ja sieltä Veikko osteli itselleen joitakin lasieläimiä. Kaupan myyjä tykästyi

Veikko maistelee hedelmiä

Veikkoon, otti yhteiskuvan ja vannotti Veikkoa muutaman vuoden kuluttua palaamaan samaan paikkaan. Tätä kyllä alkuun ihmettelimme mutta sitten myyjä kertoi syyn, hän halusi lapsen Veikon kanssa ja silloin Veikko sai jalat alleen!!! Pähkähulluja nämä thaimaalaiset oli Veikon kommentti! Matka jatkui vesipuistoon, Tamnampariin! Siellä ihastelimme "viidakkoa", mustia joutsenia ja valtavia kaloja. Koko porukkamme söi siellä ja syötyämme läksin Veikon kanssa kiertämään aluetta. Kuvailimme ja ostimme kojusta kalanruokaa (10 bathia). Koju toimi itsepalveluna, pussi otettiin laatikosta (melkein samanlainen, kuin mökillä on heittopostilaatikko) ja raha laitettiin rahalokeroon. Syötimme kaloja sekä niitä joutsenia. Löysimme myös hienon riikinkukon, joka

Suti ja Veikko

"tipu

pikku tuoli

meidän iloksemme levitti hienon pyrstönsä ja pyörähteli hiljakseen. Toisessa häkissä oli pari hienoa tukaania, jotain sen sorttisia ne olivat. Sieltä matka jatkui kohti kotia seuralle, hyppäys autoon ja olimme kotona seiskan maissa. Mukava päivä!
Keskiviikkona taas alas Beach Roadille autolla, auto parkkiin ja lavalla Pattikselle Opticaliin, Lea ja Pertsa mukana. Lean lasit olivat siellä valmiina. Sitten kävelimme Festival Centeriin, koska minun piti mennä lataamaan nettikorttiin lisää aikaa ja lähin AIS:in toimisto oli siellä. Mutta enpä ole koskaan ladannut korttia niin hankalasti. Ensin virkailijan luo, hän tsekkasi jotain koneelta, kirjasi kortin hinnan koteloon ja sitten piti mennä automaatille maksamaan. Se ei kyllä ollutkaan ihan helppoa, onneksi siinä oli neuvojia. Kortin piti maksaa 860 bathia, mutta lopulta se maksoinkin kokonaisen tonnin, ihmettelin! Takaisin virkailijan luo, hän taas naputteli ja kaikki oli sitten kunnossa! Kyllä Big C:ssä olevassa AIS:in toimipisteessä homma hoituu helpommin, eikä 140 bathia katoa taivaan tuuliin! Sitten ajattelimme ajella lavalla ja katsoa minne se menee, ajaako vanhaa reittiä vai meneekö tosiaan Nakluaan asti. Ja sinnehän se menikin, tosin sitten kääntyi jollekin pikkutielle ja pysähtyi jonkun nähtävyyskirkon pihalle. Eihän me sinne oltu menossa!! Neuvottelin kuskin kanssa jatkosta ja lupasi viedä meidät Jompparille 300:lla bathilla. Hyppäsimme kyytiin ja taas ajeltiin pikkuteitä ja kuski otti lisää porukkaa kyytiin, vaikka olimme maksaneet auton itsellemme. Veikko otti auton numerosta kuvan, kun jäimme pois kyydistä, 339 ja siihen emme enää ikinä astu jalallakaan. Tämä kuski ei ajanutkaan reitillä, vaikka numero 5 loisti auton edustassa, vaan keräili omia kyytejä! Kävelimme sitten loppumatkan kotiin ja illemmalla Seppo kävi Veikon kanssa Sevillassa syömässä ja minä jäin kotiin makseleman laskuja ja tein myös lotot.  Elikä ihan on ollut seikkailua tarpeeksi muutamana päivänä!
Tänä aamuna mittari näytti +22 ja tuuli oli taas kova. Lähdimme fillareilla ajelemaan kohteena

Underwater World tuossa Sukkarilla, ei kovin kaukana meiltä. Olimmekin siellä hyvään aikaan, ihmisiä ei vielä ollut paljoakaan. Liput sinne maksavat 500 bathia, mutta meillä oli näyttää thaikkuajokortit, joten pääsimme sisään puoleen hintaan. Haa, ajokorttien hinnat on jo tienattuna! Siellä oli näytillä monen sorttista kalaa ja muuta otusta, Veikko ja minä heiluimme sinne tänne kameroiden kanssa. Paljon hyviä kuvia tulikin, tosin saman verran saimme heittää roskiin! Pois lähtiessämme paikka olikin jo ihan täynnä väkeä, onneksi olimme ajoissa. Ajelimme fillareilla vielä aika pitkän lenkin ja sitten pesulan kautta kotiin, matkaa tuli mittariin 12 kilsaa. Hyvä, kun kävimme pesulassa, se on sulki seuraavat 4 päivää uudenvuoden vuoksi. Täällä monet thaikut matkaavat kotiin maalle uudeksivuodeksi ja 1. sekä 2. päivä ovat täällä pyhäpäiviä! Tietty tunnin

värikkäitä

kaloja

merisiili

verran meni taas Veikon kanssa uima-altaassa ja illalla Seppo ja Veikko katselivat DVD-leffoja. Sellaista tällä kertaa, mutta kuvia saatte vielä hetken odotella. Kunhan saan niitä ladattua puhelimesta, sekä kameroista, lykkään niitä tänne.











31.12.2016 lauantai

No, jospa nyt saisin kirjoitettua tämän vuoden loppuun! Eilen oli taas aika tuulista, mutta hyppäsimme autoon ja suunnistimme golfkentälle. Veikko pelasi minun mailoilla ja välillä Sepon mailoilla riippuen kumpi bägi oli hollilla. Ja ykkösväylällä Veikko löikin pallon ainoana meistä yli veden ja innostui kovin pelistä tai ehkä se autolla ajo olikin niin mukavaa. Yhdeksän väylän jälkeen läksimme Seuralle syömään ja sitten illemmalla puljasimme altaalla.

Tänään aattona yritimme mennä tukkuun, ei mitään asiaa, parkkipaikka täynnä. Sitten suuntasimme Tescoon, sama juttu, joten ajelimme kotiin ja kävimme kotikulman Sevenissä! Eli kaikki thaikut liikkeellä näin vuodenvaihteessa. Kun siivoojat sekä puutarhatyöntekijät tulivat aamulla töihin, oli kaikilla yllään farkut ja valkoinen paita. Kolmen jälkeen alkoi meidän alakerrassa (siivoojien huone) vuodenvaihteen juhlat, siellä oli henkilökunnan omat juhlat. Alkuun he joivat pihalla olutta ja viiniä, kunnes siirtyivät sisälle syömään ja sitten pelasivat jotain pelejä, metelistä  päätellen. Myöhemmin alkoikin karaoke, tietty! Tänä vuonnahan ei täällä ammuttu yhtään rakettia ja Veikkokin alkoi nukkumaan jo ysin jälkeen. Alakerran juhlat loppuivat kuin seinään klo 23! Kovin rauhallinen vuodenvaihde siis täällä!
Oikein hyvää vuotta 2017 kaikille!