HELMIKUU

1.2.2016 maanantai

Aamulla taas fillareilla seuralle pottuteatteriin. Tuossa Boon Kanchana Roadin ja Second Roadin risteykseen on tullut iso liikenneympyrä. Siinä saa aina ajaa kieli keskellä suuta ja Seppo pitää itsepäisesti kiinni liikennesäännöistä eli ympyrässä ajava saa ajaa ensin. Paikalliset ovat vasta pikku hiljaa tuon säännön oppineet, alkuun kukaan ei siinä ympyrässä osannut ajaa, täällä ei noita

ympyröitä liiemmälti ole, ehkä ovat nyt lisääntymässä. No, tänään Seppo mitteli voimiaan bussin kanssa fillarillaan ja minä kyllä suosiolla pysähdyin odottamaan, koska busseja tuli tuon toisen perässä vielä parikin. Motkotin kyllä Sepolle tuosta tempauksesta, mitäs jos bussi ei olisikaan pysähtynyt. Helppo sanoa haudan pohjalla, että olinpas oikeassa! Bussille jää kyllä aina toiseksi, jos törmäyskurssille joutuu. Täällä bussi painaa risteykseen tullessaan kaasua, soittaa torvea ja laittaa hätävilkut päälle eli isomman oikeudella ollaan tulossa. Tällä kertaa Seppo selvisi voittajana, toivotaan ettei hän enää kokeile tämmöistä, meikäläinen saa pian sydiksen näistä. Eli seuralla kuorimme 60 kg pottuja ja vitosen sipuleita, tai siis sipulit on Sepon homma ja sillä aikaa minä aina tsekkaan seuran jäsenkortiston kuntoon. Siihen hommaan meni karvan vaille 4 tuntia. Sen jälkeen ajoimme Beach Roadin soi 12:sta sijaitsevaan BTV:n toimistoon maksamaan kaapeli-TV:n lupamaksun. Tällä


bussipysäkki Pattaya Cityyn, me
jatkoimme matkaa kumminkin
fillareilla

kertaa saimme kylkiäisenä 2 kpl BTV:n juomalaseja, viime vuonnahan saimme ison keittiökellon. Sitten poljimme kovassa helteessä reitin Beach Road - Chayapruk - Sukhumvit - Boon Kanchana Road ja kotiin. Tiesittekö muuten, että Sukhumvit on Thaimaan pisin katu, taitaa olla myös koko maailman pisin katu? Joka kaupungissa on Sukhumvit ja esim. taksille pitää aina sanoa osoitteena Sukhumvit ja sitten kaupunki, muuten et pääse koskaan perille. Kotona ajattelin sitten lähteä altaaseen vilvoittelemaan, suihkun kautta ähelsin uikkarit päälle, otin pyyhkeen, laitoin hiukset ylös nipsulla ja sitten koko vaiva meni hukkaan. Huomasin, onneksi ajoissa, että palovamman iso vesikello oli mennyt rikki siinä touhutessani ja uimaan ei ole pariin päivään asiaa. Altaassahan niitä kaikkia pöpöjä saattaa olla, enkä halua tuon palovamman tulehtuvan.


2.2.2016 tiistai

haluu tämmöset mökille...

Päätimme aamulla lähteä golfaamaan, Seppo tunsi olonsa sen verran hyväksi ja kait oli jo kyllästynyt sohvalla makoiluun. Siis bägit kuntoon, autoon ja menoksi. Taivas oli ohuessa pilvessä eli hyvä sää tulossa, aurinko ei paahda kentällä. Pääsimme perille kentälle ja voi kauhistus kuinka paljon porukkaa, etupäässä thaikkuja ja hehän taas pelaavat 5-7 hengen ryhmissä. Siis hidasteita

sade yllätti

odotettavissa. Ensin saimme odotella 45 minuuttia liikkeelle lähtöä, mutta sitten peli kulki hiukan joutuisammin, kun pääsimme lähtemään, eikä perässä pitkään aikaan näkynyt ketään. Peli sujui kuitenkin mukavasti aina seiska väylälle, alkoi nimittäin sataa. Kotiin unohtui tietysti sateenvarjot ja kaikki muutkin sadevehkeet. Onneksi Sepon bägin syövereistä löytyi yksi kertakäyttöinen sadetakki ja se sitten aseteltiin bägien päälle. Itsellemme oli ainoa sadesuoja golf-auton katto, palloa lyödessähän ei sateenvarjoa olisikaan saanut käyttää. Onneksi sade täällä vain kastelee ja on lämmintä vettä. Pelin jälkeen (pelasimme 9 väylää ruuhkan ja sateen vuoksi) ajelimme kotiin ja matkalla tulikin sitten ihan kunnon kaatosade. Taivastelimme, kun olimme jättäneet parvekkeelle petivaatteita tuulettumaan ja nyt ne kastuvat. No, lähestyimme Jomtieniä ja siellähän ei  ollut tietoakaan sateesta, aurinko paisteli pilvettömältä taivaalta, että silleen ne säät täällä muuttuvat lyhyellä matkalla.

3.2.2016 keskiviikko

Aamulla pakkasimme rantakamppeet ja suuntasimme autolla Kirsi ja Jone mukana Sattahipin suuntaan rannalle, Sai Kaew Beach. Se on armeijan alueella ja sinne pitää portille jättää passi tai ajokortti, jotta saa ajoluvan, ihan kuin golf-kentällä jossa käymme. Olipa hyvin opastettu reitti

mitähän tuo otus miettinee

Sai Kaew Beach Sattahip

oikeaan paikkaan ja siellä olikin jo paljon väkeä. Parkkipaikalla oli lauma apinoita ja jotkut niitä syöttivät. Paikka oli tosi siisti, kuten nämä armeijan alueet aina ovatkin. Alueella oli yksi pieni uimatarvikekauppa, kahvibaari ja ruokapaikka eli juuri kaikki tarpeellinen. Lepotuolin vuokra taisi olla 30 bathia ja kannoimme ne mieleisille paikoilla rantaan, aurinkovarjoja ei ollut. Rannassa oli kyllä isoja mukavasti puita varjostamassa. Ja se meri, kylläpä olikin puhdasta ja vilpoista vettä. Ei ollenkaan niin kuumaa vettä kuin Ko Changillä oli. Kävin Kirsin kanssa parikertaa uimassa tai siis killumassa meressä ja sitten se minun uiminen loppui lyhyeen. Laitoin lisää aurinkorasvaa ja vahingossa sohaisin sitä myös palovammaani, jolloin siitä kuoriutui iso nahkanpala pois. Ei siis enää mereen tai uima-altaaseen, ennen kuin vamma paranee, harmi! Loppupäivän sitten varoin haavaa ja yritin pitää sen pois auringosta. Onneksi kassissa oli haavan puhdistusaineita. Koitti sitten kotiin lähtöaika, koska ulkomaalaiset eivät saa olla armeijan alueella ilta kuuden jälkeen. Kotimatkalla poikkesimme vielä Sevillaan syömään. Kiva päivä siis!


8.2.2016 maanantai  aamu +18 ja ilta +24

Aika menee vinhaa vauhtia ettei kirjootella kerkee! No, viime torstaina oli seuralla jokavuotinen Lähetystön info-tilaisuus. Tällä kertaa se oli tosiaan seuran omissa tiloissa, kun ennen se on ollut

tähän puuhun tulee ensin kukat ja sitten lehdet

Thani-hotellilla. Viime vuonna väkeä oli siellä vain kourallinen, joten nyt se pidettiin omissa tiloissa ja hui kauhistus, väkeä tuli niin etteivät kaikki mahtuneet edes istumaan. Siis kaiken kaikkiaan ainakin noin 170 henkeä! Hyvin tilaisuus kuitenkin sujui ja sitten tulimme "muumijunalla" kotiin.
Perjantaina sitten ajelimme Big C:lle ja siellä vieressä kävimme Brookersilla maksamassa auton vakuutusmaksun ja sitten menimme ostarille. Siellä, tai siis kaikilla ostareilla on iso ruokapaikka, sellainen pikaruokala. Sinne ostetaan jonkun suuruinen ostokortti, me 200 bathia ja sitten

"korttiruokaa"

tutkailemaan tarjontaa. Seppo sitten osti meille ruuat, 2 annosta, jotka maksoivat 130 bathia eli noin 3,25 euroa. Ruoka maksettiin sillä kortilla ja kortille jäi sitten vielä ostovaraa seuraavaksi kerraksikin. Näissä ruokaloissa näkee paljon falankeja (ulkomaalaisia), mutta etupäässä thaikkuja syömässä.
Hyvää ja vähän stydiä oli ruoka. Lauantaina olikin sitten heti aamusta kova myrskytuuli, lämpöä +24. Illemmalla otimme lavataksin ja hyppäsimme kyytiin, Kirsi, Jone sekä me ja hurautimme tuonne Hillille Siam Oriental Plazalle. Siellä oli seuran uusien tilojen harjakaiset hernerokan kera, olihan sitä juomaakin kaikenlaista tarjolla. Väkeä oli taas huimasti ja pois läksimme kymmenen maissa, ei tullut katsottua kelloa tarkemmin. Timonen (rakennuttaja) oli kivasti järjestänyt minibussin kuljettamaan vieraat koteihinsa, koska kaikki olivat enemmän tai vähemmän hilpeällä tuulella. No, sen verran meidänkin autolasti oli hilpeää, että minä jouduin opastamaan kuskia oikeisiin paikkoihin, onneksi osasin ja pääsimme

liikenne täällä...

mekin sitten viimeisinä kotipihalle. Siitä hatun nosto Timoselle!
Sunnuntai koitti edelleen siinä myrskytuulessa, lämmintä +22. Joku tuossa Facebookissa aiemmin mainitsikin kylmän sään tulevan takaisin, sitäköhän tämä tuuli tarkoittaa. Uimaankaan en ole päässyt, kun tuo palovamma ei ole vielä parantunut.
Tänään maanantaina myrskytuuli vaan jatkuu ja piti kaivaa kaapin syövereistä Sepolle flanellipaita ja minulle fleecetakki pyöräilyä varten. Nuo vaatteet ovat tänne tulovaatteet ja samoin poistumista varten, mutta nyt ne oli otettava käyttöön, koska mittari näytti  +18 ja tuuli lisäsi koleutta, muuta pitkähihaista meillä ei mukana ole. Ensi syksyksi asia pitää korjata. Eli fillareilla, arvatkaa minne? No, kun kyseessä on maanantai, odotti seuralla 60 kiloa perunoita kuorijoitansa. Tällä kertaa kuorimme potut sisätiloissa, ulkona oli sen verran kylmää ja tuulista, niskan saa vähemmälläkin tuulella jumiin. Kun sitten tulimme kotiin noin puoli 2, näytti mittari +24.5. Enpä valita, tätä viileyttä ei kestä kuitenkaan järin montaa päivää. Joku seuralla mainitsi loppuviikolla olevan jo +35. Palovammakin näyttäisi jo siltä, että voisi uimassa käydä, vaan ei tee mieli mennä tuonne "avantoon", eipä altaissa näkynyt ketään muitakaan. Yöllä on kylmää ja päivällä tuulee niin kovin, ettei altaiden vesi ehdi lämmetä päivän aikana.

rotta pensasaidalla, tosin taitaa olla jo entinen rotta,
koska myrkyttivät alueen parin päivän päästä

Aamulla tutkailimme tuossa vastapäätä olevan piha-aitamme päällä kiipeilevää karvaista otusta, jonka sitten tunnistimme rotaksi, ihan oikeasti. Laitan kuvankin siitä jossain vaiheessa. Kameran zoomilla voi zoomailla, vaikkei kuvaa ottaisikaan, toimii myös kiikarina ja tarpeen tullen voi napsaista kuvankin, kuten nytkin lopulta tein. Seuralla sitten kuulimme taas yhdestä surkeasta tapauksesta. Eräs mies meni naimisiin thaikun kanssa ja he saivat 3 lasta. He pitivät mopovuokraamoa ja viime keväänähän täällä alkoi mennä bisnekset huonosti. No, tämä äiti päätti sitten jostain syystä kokeilla huumeita, jääden heti koukkuun ja lisätienestin toivossa alkoi myös myydä niitä. Arvaahan kuinka siinä käy, hän jäi kiinni ja on nyt loppu elämänsä vankilassa. Täällä vankilat ovatkin sitten ihan jotain muuta kuin siellä kotomaassa. Mies muutti kolmen lapsen kanssa takaisin Suomeen, nuorin lapsi vain 1,5vuotias. Hyvä, että jäi kiinni myynnistä, mutta miksi aina lasten pitää kärsiä aikuisten toilailuista.


9.2.2016 tiistai   aamu +19,2 ja ilta +30

kalastusveneitä Jompparin rannassa

Täytyy kirjoittaa blogiin, kun Handelta tuli noottia; eiks siellä tapahdu mitään, kun blogiin ei tule tekstiä!!!

No, tänään tiistaina ei oikeasti tapahtunut mitään!



10.2.2016 keskiviikko  aamu +20,6 ilta +30

mun pallo väylällä

Piti olla golf-päivä. mutta lähdimme Atskin kanssa tuonne Hillille katsomaan yhden huoneen tavaroita. Sinne piti yhden tutun pariskunnan tulla jo viime kuun puolella, mutta mies on sairastunut, eikä pääse. Huone on vuokrattuna tavaroiden säilytystä varten ja nyt ne pitäisi saada sieltä pois uusien vuokralaisten tieltä. Kävimme katsomassa, kuinka paljon sitä tavaraa on, riittääkö kuljetukseen henkilöauto vai pitääkö ottaa meidän isompi auto. Ensin pariskunnan on hoidettava vuokra-asiat kuntoon ja sitten saamme haettua tavarat pois. Ei niitä onneksi kovin paljoa ollut. Eli lähiaikoina käymme sen tyhjäämässä ja viemme tavarat Atskin kotiin. Iltapäivällä sitten pihassamme toimitettiin myrkytys savulla ja taisi tuon rottammekin matka loppua siihen.

11.2.2016 torstai   aamu +24  ilta +29

Ja sitten golfaamaan "apinakentälle". Pelasimme yhden engelsmannin kanssa, Lontoosta. Hän oli pelannut jo etuysin ja jatkoi meidän kanssa. No, hän ehti pelata kanssamme 4 väylää, kun puhelin soi. Hänen piti lähteä hakemaan kaveriaan sairaalasta, jossa hänen kaverinsa oli syövän vuoksi

golf-kentän kukkameri
on hiukan muuttunut

tutkimuksissa. Pelasimme sittenloput väylät ja ostimme vielä yhden kierroksen, koska peli sujui ja oli tosi hyvä sää pelata, pilviä ja hiukan tuulta. Koko pelin sai sitten varoa niitä apinoita, tänään ne oli liikekannalla. Lisäksi syötimme kaikki eväämme koiranpennuille. Pelin loputtua piti sitten syödä kentän kuppilassa, kun tuli jo nälkä ja olimme syöttäneet eväämme koirille. Illalla kävin uimassa pitkästä aikaa ja kyllä se vesi olikin vielä kylmää. Niin muuten, nokkani on vuotanut koko päivän, siis suuntana heti aamulla lääkekassini.  Toivottavasti en saa Sepon tautia, sehän kestäisi koko loppu oleskelun täällä. Illalla odotin koko ajan, että kello tulisi vähintään kahdeksan, jotta voisin mennä nukkumaan. Lopulta se kello olikin jo puoli 11 sänkyyn kaatuessani.






12.2.2016 perjantai aamu +24 ja ilta +33,8

Alkaa sää taas lämmetä! Lähdimme pyöräilylenkille. Ajelimme yli 3 tuntiaja matkaa kertyi 22 km välillä niistäen ja vettä kului, onneksi sitä sai ostettua lisää kaupasta. Nythän on niin, että Seppo ja Veikko ovat aloittaneet laihdutuskilpailun, sellaisen leikkimielisen. Katsotaan, kuinka siinä lopulta käy. Ihmettelin kyllä vähän Sepon innostusta pitkiin pyörälenkkeihin ja vauhtiakin on tullut talven aikana lisää, näen sen matkamittaristani. Kävin lenkin jälkeen uimassakin, tosin en uinut kovin pitkään, kun siellä altaassa tuli kylmä! Vesi ei ole vielä lämmennyt, eikä siellä altaassa muita taaskaan näkynyt. Olenpa tässä netistä tutkaillut yhtä vekotinta ja tilaan sen kotiin päästyäni. Pelko vaan on, että pojat sen kaappaavat minulta mökillä, kun alkaa hirvestys! Enempää en kyseisestä vekottimesta kerro, näette sitten aikanaan kuvia siitä. Tänään ja huomenna olisi taas jokavuotinen Burapa-tapahtuma, paljon isoja hienoja moottoripyöriä ja näyttelykin. Seppo oli sitä mieltä, että hän on tarpeeksi nähnyt ja ajellut motskareilla, eikä halua sinne katsomaan niitä. Meiltä ei olisi kovin pitkämatka ajella sinne fillareilla, noin 10 kilsaa. No, ei sitten!

mää ihan itte

tauko, huomaa hauska aita

14.2.2016 sunnuntai

Lauantaina kävimme viemässä Lean ostoksille Big C:hen. Veimme Lean kotiin, joimme kaffeet siellä ja tutkimme remontin etenemistä.
Sunnuntaina lähdimme sitten tyhjentämään sitä yhtä kämppää, Atski ja Vimon tulivat omalla autollaan. Molemmat autot tulivat ihan ääriään myöten tavaraa. Aiemmin siellä käydessämme tavaraa ei muka ollut niin paljon. Veimme ne sitten Atskin pihalle, joimme kaffeet ja läksimme kohti kotia. Aika rankka muuttokeikka se olikin, hiki valui solkenaan.

muuttokuorma

15.2.2016 maanantai   aamulämpötila on jo kivunnut +26

hotpotti etsinnässä

Fillareilla taas sinne pottuja kuorimaan, alkaa jo kyllästyttää! Siis 60 kg pottua ja 10 kg porkkanaa.

Se siitä päivästä! Kävimme myös Big C:ssä etsimässä Handelle yhtä vekotinta, ei löytynyt. Ai niin, uima-allas ei ole enää avanto...



16.2.2016 tiistai

Emme sitten lähteneet golfaamaan, kun tiistaisin siellä on hurjasti thaikkuja pelaamassa ja muina

päivinä on rauhallisempaa. Päätimme lähteä fillaroimaan, kun taivaskin oli mukavasti pilvessä, eikä ollut liian kuuma. Vaan kuinkas kävikään! Menimme ensin korttikuppilaan syömään. Tällä kertaa toisessa kuppilassa. Siellä on keskellä hallia kolme tai neljä loossia ja jokaisessa 4 keittiötä, lisäksi vielä reunoilla monta samanmoista. Tilasimme yhdestä sellaisesta munakkaat riisillä ja siihen kuului vielä keittokin, joka oli tosi stydiä. Syötyämme havaitsimme, että ulkona oli alkanut sataa rankasti ja menimme sitten kaupan puolelle. Kierreltyämme huomasimme, ettei täälläkään ollut sitä Handen tilaamaa vekotinta. Se on semmoinen sähkökäyttöinen vekotin, jolla tehdään Sukiyakia. Ostin sitten itselleni sortsihameen ja Julialle yhden jutun. Vaan eipä voitukaan lähteä ulos, siellä tuli vettä kaatamalla, siis jäätelöbaariin aikaa kuluttamaan. Eihän sade täällä kauaa kestä, niin luulimme! No, sade vaan jatkui ja Seppo lähti jotain etsiskelemään ja minä istuin penkillä oottelemassa . Seppo palasi kierrokseltaan, sade jatkui ja päätin lähteä shoppailemaan, koska muutakaan ei voinut. Koko kauppatalossa ei ollut myytävänä yhen yhtä sadetakkia, vain sateenvarjoja, joilla ei fillarin kanssa tee yhtään mitään. Meillä oli laukussa vain yksi sadetakki. Ostin sitten pari puseroa, itselleni ja Julialle, sekä jotain muuta pientä "tarpeetonta". Sitten näin 199 bathia (n. 5 euroa) sellaiset muoviset "crocksit" ja niissä oli hihnat kantapään taakse, jotta ne pysyy hyvin jalassa. Ostin siis ne kotimatkaa varten. Minulla oli jalassa sellaiset kankaiset nauhattomat tennarin tyyliset tossut, koska varsinaiset pyöräilykengät pesin eilen ja ne olivat aamulla vielä märät. En

Sukhumvit

halunnut näiden tennareiden kastuvan, koska vahvasti näytti, että kastumme kotimatkalla, olisinpa vaan tiennyt mitä tuleman pitää. Löysin sitten Sepon kuppilan puolelta, pakkasin tavarat hyvin muovipusseihin ja vaihdoin ne crocksit jalkaan. Tennarit laitoin muovipussiin ja kaulassa roikkuneen askelmittarikellon sujautin toiseen kenkään, ettei se kastu. Kaulassa se olisi varmasti kastunut. Hiipparoimme sitten kaatosateessa fillareiden luo, jotka olivat onneksi katoksen alla ainakin vähän sateen suojassa. Pakkasimme

polvia myöten paskavedessä Sukhumvitillä

tavarat, odottelimme taas puolisen tuntia ja sade ei vaan loppunut. Sitten vaan läksimme ajelemaan parkkikselta pois, kun sade hiukan laantui. Ajoimme alas Sukkarille ja voi hirvitys, se oli vallan veden peitossa, se oli muuttunut joeksi. Homma meni pyörän talutukseksi, ja piti tosi varovasti askeltaa siellä, vesi ylti polviin asti ja välillä virtaus oli niin kova, että kun nostin jalkaa, oli se lähteä ihan toiseen suuntaan. Jossain veti viemärit hyvin ja jossain vesi tulvi viemäreistä takaisin kadulle. Vedessä kellui kaikkea ryönää ja torakoita, onneksi ei rottia näkynyt. Onneksi tuli sitten ylämäkeä ja vesi jäi taakse. Arvatkaa mikä autojono Sukkarilla oli, ylämäessä ne yritti kuikkia toisten ohi, kiire kun on, mutta eihän sieltä minneen päässyt, kun se vesimassa tuli eteen. Kerroimme vastaantuleville falangeille mitä heillä on edessä ja siinä he sitten pyörittelivät päätään, uskoivatkohan meitä. No, se selvisi kyllä pian heillekin! Kurvasimme sitten pikkutielle, jota aina ajelemme kotiin ja voi kauhistus, se tulva vaan jatkui. Edelleen vesi polveen saakka. Vastaan tuli yksi auto, jossa kuski kuvasi vastaantulevaa liikennettä ja sitä "jokea" eli pääsimme mukaan kuvaan! Matkalla siunailin mielessäni niitä ostamiani crockseja, jos jalassani olisi olleet ne tennarit, ne olisivat matkalla hävinneet jaloista, mitäs sitten! Tietä pystyi ykkösvaihteella ajamaan nilkat vedessä loiskien, mutta auton vastaan tullessa jouduimme pysähtymään, koska auton ohiajo sai aikaan kovan aallokon, joka olisi kaatanut pyörän. Välillä jalkoihin tarttui kaikenlaista ryönää, kerran joku iso vaate kiertyi jalkaani, yäk! Sitten loiskimme pyörillä seuraavaan tienkulmaan ja hupsis, Seppo katosi kokonaan

"joki"

aamulla oli tie hiukan eri näköinen kuin nyt

veden alle, vain pää jäi näkyviin. Hän kaatui johonkin ja solahti veteen pyörineen. Siitä sitten ylös ja matkan oli vaan jatkuttava siinä joessa. Tätä jokea jatkui melkein Wat Boonille (kotikadulle) asti ja sitten alkoi taas sataa. Matkalla oli sitten paljon veteen tukehtuneita autoja ja mopoja, joita ihmiset sitten auttoivat työntelemään sivummalle. Sitä ei onneksi meidän leipämoottoreilla toimiville pyörille sentään sattunut. Kotiin pääsimme vihdoin läpimärkinä ja sisällä alkoi vaatteiden vaihto ja tavaroiden vaurioiden tutkiminen. Sepon laukku olikin sitten ihan märkä pulahduksen vuoksi ja sieltä kaikki kuivumaan, seteleitä myöten. Pari vakuutuslappua oli kastunut tunnistamattomaksi, onneksi ne oli vain kopioita, eikä alkuperäisiä. Nyt kyllä huilaillaan loppuilta, oli siinä extremeseikkailua yhdeksi päiväksi.

Sukhumvit tulvii

17.2.2016 keskiviikko

Kääk, kova kosteus ulkona sekä sisällä, joten kaikki eiliset tavarat, kengät, laukut ja vaatteet ovat märkinä edelleen. Toivottavasti tänään paistelee aurinko ja kuivattaisi, ainakin säätieto netissä lupailee hyvää! Tänään piti olla golf-päivä, mutta jos kentälläkin eilen satoi, on siellä myöskin lits

hauska mikälie-koppi Sukhumvitillä

läts keli eli pitää keksiä jotain muuta ajankulua. Ehkä jatkamme hotpotin metsästystä, saa nähdä! Lähdimme sitten muumijunalla Beach Roadille ja sieltä lavalla Pattayalle minun lemppari Big C:hen. Lavalla sattui olemaan suomalainen pariskunta ja juttelimme niitä näitä ja tietty juttu ohjautui kaikkien puheenaiheeseen, eiliseen tulvasateeseen. Kerroimme, kuinka meille kävi ja he kysyivät, että eikö vedessä sitten kellunut käärmeitä, niitä kuulemma myös silloin ilmestyy. Huh, onneksi emme törmänneet. Ensin hyppäsimme kyydistä keittiötarvikekaupan kohdalla, mutta sielläkään ei ollut Handen tilaamaa vekotinta. Matka jatkui ja taas lavan kyytiin. Pääsimme sitten perille ja ihan ensiksi piti mennä tuttuun kahvilaan, sinne suuntaamme aina ensiksi. Lähdimme sitten yläkertaan tarkoituksena etsiä AIS:in myymälä, vaan ei ollut. Uusi nettikortti olisi ollut mukava samalla reissulla hommata, vanha hyytyy kohta puoliin. Sitten huomasin leluliikkeen ja siellä juuri sellaista, mitä olemme etsineet Lapin pojille. Siis kaupat tuli tehtyä, vaikkakin tunsimme itsemme häiriköiksi. Myymälässä oli kolme tosi nuorta myyjää ja me häiritsimme pahasti heidän puhelinpelejään. Sellaiseksi tämä maailma on näköjään mennyt. Sitten meillä olikin niin isot kantamukset, että otimme pihasta taksin kotiin, se siitä mun lemppari kaupasta, jäi toiseen kertaan. Päivällä taas autoon ja matka Sukkarin Big C:hen, siellä on AIS:in kauppa. Kävimme ensin syömässä korttikuppilassa ja Seppo häipyi jonnekin autojuttuja katsomaan, ei kun sitä autovakuutusta Brookersille siihen lähelle ja minä AIS:lle. Siellä ei ollut yhtään jonoa, mutta taakseni kertyi tosi pitkäjono. Olin siellä siis juuri oikeaan aikaan. Sitten takaisin kotiin ja illemmalla vielä kerran autolla rautakauppaan jotain maalaukseen liittyvää lakkaa hakemaan sekä tankkaamaan auto huomista golf-reissua varten. Olipa muuten dieselin hinta pudonnut roimasti 30 bathista tuonne 22 bathiin litra. Siinähän sitä taas reissaamista.

18.2.2016 torstai

Se on sitten golf-päivä. Läksimme ajelemaan apina-kentälle. Siellä oli taas paljon thaikkuja ja lähdön odottelu kesti ihan turhan kauan. Kentälläkin jouduimme odottelemaan, koska edessä pelasi taas 6:n hengen ryhmä, joka aiheutti sen, että peli ei meillä sujunut ollenkaan hyvin, päinvastoin. Tuollainen ei ole enää kivaa, odottelua, odottelua, kun pitäisi päästä eteenpäin jouhevasti, eikä odotella tiiaus

lintuja golf-kentällä

paikalla 5-10 minuuttia. Sitten hoksasimme ettei kentällä ole enää näkynyt montaakaan falankia meidän lisäksemme. Viime vuonna oli vielä paljon ja totesimme, että pelaajat ovat tuon tukkoisuuden vuoksi kadonneet. Muuallahan pelaajia on ryhmässä vain ja ainoastaan maksimissaan 4 henkeä ja silloin peli sujuu. Kotimatkalla käväisimme katsomassa tuon toisen armeijan kentän tilanteen. Siellä ei ollut ihan hirveästi porukkaa, caddejä oli vapaana ja uusia golf-autoja oli rivillinen. Mitä tästä voisi päätellä? Aivan oikein, meillä meni nyt kenttä vaihtoon, palaamme takaisin tuonne toiselle kentälle. Pidimme enemmän tuosta apinakentästä, mutta jos ei pääse kunnolla pelaamaan, pitää hiukan tinkiä kentästä. Eli palaamme taas tuolle caddie-kentälle ja se on myös hieman kalliimpi. Siksi varmaankin on apina-kentällä lisääntynyt thaikku pelaajat, se on tosi halpa kenttä. Kävimme sitten taas syömässä Sevillassa spagetti carbonarat ja olipa muuten tosi hyvää! Kävin pihalla uimassa ja hetken makasin aurinkotuolilla, kun se sattui olemaan vapaana. Sillä aikaa Seppo meikkasi autoa ja tuhosi parhaan siivousrättini, kääk! Tutkin sitten nettiä ja löysin paikan, josta niitä voi tilata lisää, kunhan kotomaahan tästä joudan. Vaikka se rätti oli hiukan rispaantunut yhdestä kohtaa, ei se tarkoita, että sen voi leikellä autorätiksi! Illalla kävimme vielä Naskaleilla munkkikahveella.

19.2.2016 perjantai

Aamulla fillareiden huoltoa "jokiajelun" jälkeen. Päivällä sitten pikkuteitä pitkin (niitä, jotka olivat jokin aika sitten jokia) Sukkarille ja sieltä Tescoon korttikuppilaan syömään. Samalla reissulla kävimme golf-kaupassa. Seppo osti itselleen uudet nahkaiset golf-hanskat ja minä greenihaarukan, mailansuojukset ja uudenlaisen pienen lyöntilaskurin, oli niin söpö! Viime vuonnakin ostin

golf-sälää

greenihaarukan, mutta se vaan jonnekin katosi ja tuo söpö lyöntilaskuri lähtee kotomaahan, koska täällä en laske lyöntejä, pelaamme ns. happygolfia. Sen sanan ja ajatuksen olemme oppineet ulkomaalaisilta, joiden kanssa olemme täällä pelanneet eli se on rentoa peliä. Jos pallo on pahassa paikassa, se vaan siirretään, eikä koskaan kiroilla. Tämähän on vaan golfia ja sen pitää olla kivaa, tiukkapipoja näkee sitten taas suomen kentillä ihan tarpeeksi. Sitten ajelimme pitkin Thepprasittia mukavasti alamäkeä, tosin tulihan se väkisinkin vastaan se ylämäkikin. Käännyimme taas pikkukadulle , tulimme torille, ajelimme sen toiseen päähän, talutimme pyörät Second Roadin yli soi 5:lle, siitä Beach Roadille ja kohti kotia rantakatua pitkin mukavassa tuulessa. Ykskaks Seppo pysähtyi kadun reunaan ja siinähän kuljeksivat Lea ja Pertsa. Menimme sitten heidän kanssaan kaffeelle pikkuiseen kuppilaan. Aikamme rupateltuamme aloimme suunnitella matkan jatkoa ja huomasimme kadun olevan ihan tukossa, liikenne seis. Toistakymmentä isoa linja-autoa tukki koko kadun kääntyessään viereiselle temppelialueelle. Bussit olivat tosi hienoja ja täynnä lapsia ja nuorisoa. Olivat varmaankin tulossa viikonlopun viettoon tänne. Kotiin sitten taas Chayaprukin ja pikkuteiden kautta. Minun jalkajarrut rohisivat kovin, enkä edes uskaltanut niitä käyttää. Seppo alkoi niitä tutkia ja siellähän oli hiekkaa. Eipä enää jarrut rohise. Eikä enää ikinä lähdetä pyörillä millekään jokiajelulle, rikkihän siinä saa fillarit.

Kävimme sitten vielä iltasella Naskalien kanssa Jompparilla Night Marketissa. Siellä olikin aika paljon porukkaa ja vähän Kirsin kanssa teimme ostoksiakin.

Night Market

20.2.2016 lauantai

Läksimme taas fillaroimaan ja pihassa törmäsimme Tihonoviin (jos muistat heidät) ja hän kyseli, että olimmeko olleet kuukauden poissa. Kyllä tämä vakiporukka näköjään huomaa, jos joku jonnekin

ranskalainen
kuppila

lähtee tai on poissa. Niinhän mekin huomaamme. Fillaroimme sitten ympäriinsä ja lopulta olimme taas torilla ja menimme kahville siihen

pyörät torilla

torinlaidalla olevaan ranskalaisen kuppilaan. Ostimme sieltä myös mukaan pari pikku patonkia ja croissanteja. Illalla tarjosimme Naskaleille croissanttikahvit. Olen muuten tyhjännyt pääni täysin oppimistani thaikielen alkeista. Opiskelin kaksi alkeiskurssia thain kieltä ja viime vuoden lopulla muutama thaikku nauroi liikaa yrityksilleni puhua thaita, joten kostoksi en enää sano thaiksi kuin kiitos ja huomenta. En minäkään naura, jos thaikku yrittää puhua suomea. Jatkan siis englannilla, jota alan taas opiskella, thainkieli joutaa hiiteen. Thaikielen opettajani saattaisivat olla eri mieltä, mutta olkoon. Oikeasti en ihan hirveästi edes tykkää näistä thaikuista, olisin mieluummin espanjassa, kun osaan sen kielenkin. Mutta, mutta, täällä on se lämpö joulu-maaliskuussa!

21.2.2016 sunnuntai

jumissa

Vietiin Kirsi ja Jone Hi Coffin saunalle päivää viettämään. Ensin pähkäiltiin kuinka pääsemme

vaihteeksi pois parkista. Meidät oli taas jumitettu. Yritimme työnnellä autoja, mutta nehän eivät hievahtaneetkaan ja vartijat yrittivät samaa. Täällä jätetään auton vaihde vapaalle juuri tuon takia, jotta autoja voidaan työntämällä siirtää, nämä eivät olleet jättäneet. Sitten vartija joutui hakemaan yhden kuskin asunnostansa ja auto siirrettiin. Talossa asuvien auton tuulilasissa on kulkulupatarra, jossa on myös huoneiston numero, siten auton omistaja löytyy. Lopulta pääsimme lähtemään Hi Coffille. Siellähän se aika mukavasti hurahti, otettiin mollikkaa, syötiin, saunottiin, uitiin ja illalla oltiinkin sitten ihan väsyneitä, raittiin ilman myrkytys kaiketi. Kävimme kotona vielä Kirsin ja Jonen kanssa iltapalalla oman pihan kuppilassa.





22.2.2016 maanantai
Pyhä ja Buddha päivä

Ylläolevasta huolimatta aamulla piti taas polkaista seuralle pottuja (50 kg) ja porkkanoita (10 kg)

kuorimaan. Homma tuli valmiiksi ennen aikojaan, joten emme jääneet sinne odottamaan ruokaa, joka kuuluu työntekijöille ilmaiseksi. Läksimme kotiin syömään nuudeleita. Kotonahan löytyy aina jotain järjestelyhommia. Yöllä putosi kylppärin seinältä tanko kovalla rytinällä ja se piti laittaa takaisin, taisi olla ripustettuna liikaa rompetta. Lähdimme vielä ajelemaan fillareilla ja kävimme sitten kuitenkin vähän ennen neljää syömässä sen duuniruuan. Ajelimme taas kotiin Chayaprukkia ja kävimme juomassa sodat Jokeribaarissa.  Se on siis suomi-kuppila ja siellä on kuulemma myös hyvää suomi-ruokaakin. Täytyypä jonain päivänä käydä maistelemassa.




23.2.2016 tiistai

Päivän ohjelma: vakuutusyhtiö, autokatsastus, Big C, Home Works, syömässä korttikuppilassa, kämpän siivous, uintia, mollikkaa! Siinähän sitä yhdelle päivälle!


24.2.2016 keskiviikko

golfkentän kukkameri alkaa taas kukkimaan

Aamulla huomattiin, että tiskipöydän alla lavuaarin kohdalla on vettä. Joku ylivuotoletku oli katki ja se ihan mureni kädessä, siis tiedossa TAAS asiaa rautakauppaan! Siis fillareilla pikkuteitä Sukkarille ja ensin Tescoon, ei ollut letkua. Matka jatkui Thepprasitille ja sen päästä ylämäkeen kohti Hilliä. Tulipa ylämäkeä polkiessa mieleen, että onneksi emme asu siellä Pratamnakilla, olisi aina vaan ylämäkeä poljettavana! Mutta poljimme kumminkin sinne ja sieltä alamäkeä rantaan, tosin fillarit piti kantaa portaat alas päästäksemme rantatielle, huh, huh! Sieltä Beach Roadille ja käväisin Kasikornin automaatilla päivittämässä Handen pankkikirjan, sieltä seuralle syömään, kotiin Chayaprukkia pitkin ja poikkesimme siis siellä rautakaupassa, Thai Watsapussa. Ei ollut sielläkään sellaista letkua ja Seppo osti sitten jotain muuta letkua, joka siihen sopii. Matkamittariin tulikin sitten 19 km ajelua.

25.2.2016 torstai

siis kuinka nuo on kaikki nokka samaan suuntaan!

Päivä menikin sitten taas golfin merkeissä. Vannomatta paras eli menimme kumminkin taas sinne apinakentälle. Se on vaan niin hyvä kenttä ja toisen kentän caddiet, heti kun vaan ajatteleekin, alkaa heti mielessä tökkiä! Nyt ei ollutkaan kovin paljon pelaajia ja pelasimme sitten 18 reikää. Usein

mä löin jo, saitko kuvattua ?

henkilökunta, yleensä itse caddiemestari itse tuo golfauton meille suoraan parkkipaikalle ja nostaa bägit valmiiksi autoon. Tällä kertaa sen ajoi meille joku solttupoika ja laittoi bägit väärin tarakalle. Minun bägi pitää olla oikealla, koska istun oikealla ja Sepon bägin paikka on vasemmalla, koska hän yleensä on kuskina. No, mehän sitten koko pelin törmäilimme niitten bägien luona! Sellaista se välillä on. Söimme pelin jälkeen kentän kuppilassa ja läksimme ajelemaan katsastuspaikalle, meidän piti saada rekisteriote ja ikkunatarra tänään. Kovassa ruuhkassa sinne ajelimme ja halvattu sentään, paperit eivät olleetkaan vielä tulleet. Maanantaina uusi yritys! Illalla kävimme vielä Kirsin ja Jonen kanssa tuossa kotikadulla peltikattokuppilassa syömässä, kun oli Kirsin ja Jonen viimeinen ilta ennen huomisaamun lentoa kotiin Tukholmaan. Niin nopsaan se heidänkin lomansa sitten sujahti! Siellä kuppilassa lenteli ällöjä öttiäisiä, ne tulivat ihan vaatteillekin ja pudottivat siipensä. Eikös olekin kivoja kuppilanimityksiä; peltikattokuppila, korttikuppila, oman pihan kuppila jne. No, sitten kotiin päästyämme huomasimme ovemme luona sisäpuolella samoja öttiäisiä ja ei kun myrkkyä kehiin. Niitä oli taas rappukongi täynnä. Samalla muistimme, että tämä öttiäishyökkäys oli sama tasan vuosi sitten eli yhden illan harmi. Mitä lie otuksia, ei kuitenkaan lentomuurahaisia, vaikka samoin toimivat.

26.2.2016 perjantai

auringonkukkameri rannalla

Lähdimme kohti Sattahipin armeijan rannalle, Sai Kaew Beach. Koko automme ulkopuolelta oli muuten täynnään niitä öttiäisten siipiä, siis pesulaan auto! Haimme Lean ja Pertsan kotoaan ja ajelimme taas sinne rannalle. Tällä kertaa olimme ottaneet termospullollisen kuumaa vettä, kahvipusseja ja pikku pullia mukaan. On siellä rannalla kahvilakin, vaan se kahvi ei ole kahvia nähnytkään! Siellä se päivä taas mukavasti menikin.

lapsityövoimaa rannan lanauksessa

27.2.2016 lauantai

Aamulla Seppo lähti auton pesuun ja huolsi fillareita. Sillä aikaa minä laitoin hiuksiin väriä, tiskasin, pesin pyykkiä eli ihan tavallista kotipuuhaa. Kolmen jälkeen lähdimme ajelemaan seuralle syömään salaattia. Olisihan siellä ollut hernesoppaakin, mutta emme ole sitä enää pitkiin aikoihin syöneet, koska se aina loppuu kesken. Ihmiset eivät jostain syystä ole tuoneet herneitä ja kohta siis syömme makkarasoppaa! Matka ei sitten sujunut oikein hyvin, pyöräni vaihteissa on jotain vikaa. Pääsimme kuitenkin perille, vaikka vähän hitaasti matkani joutui. Kuten arvelimmekin, hernesoppa oli seuralla loppunut kesken, mutta salaattihan on ihan terveellistä, varsinkin , kun lisukkeena oli kukkakaaligratiinia, nam! Lähdimme sitten ajelemaan lyhintä reittiä kotiin pyöräni kenkkuillessa. Matkalla ostin pari lippistä kadun varressa olevalta lippiskauppiaalta ja piti hakea pyykit pesulasta, vaan se olikin suljettu. Seppo päätti sitten tutkia pyörät jonain hetkenä, tänään ei huvittanut. Emme tarvitse niitä pyöriä muutamaan päivään.

28.2.2016 sunnuntai

Aamulla taas kuumaa vettä termariin ja kaffepullat reppuun uimavehkeitten kera. Sepolla ei nyt sitten niitä uikkareita ole, kun ne ovat siellä pesulassa. Ajattelimme hakea ne pyykit matkalla Hi Coffiin,

mutta kuinkas kävikään, pesula oli edelleen suljettuna. Onneksi täällä voi mennä "uimahalliin" ja saunaan urheilusortseissa, Suomessahan on niistä ollut viime aikoina kovasti polemiikkia. Helsingin seudun kirjastoissa on meneillään heinäkuun loppuun asti kokeilu eli netissä voi lukea kaikenlaisia lehtiä ja Hesaria ilmaiseksi. Heillä on tietysti vain määrätty määrä lukuoikeuksia ja päivällä voi joutua odottelemaan vuoroaan pitkäänkin. Täällä on toisin, Hesari ilmestyy sinne kirjaston sivuille kutakuinkin aamulla puoli ysiltä (suomen aikaan puoli 4 aamulla) ja jostain syystä Suomessa ei siihen aikaan ole lukijoita! Saan siis aamuisin lukea ihan rauhassa Hesarin, puhumattakaan muista aikakauslehdistä, joita siellä on. Niin, siis juuri näistä lehdistä olen lukenut näitä uimahalli/sortsi juttuja. Päivä sujui mukavasti, aurinkokin paisteli pilvettömältä taivaalta ja tuuli vilvoitti sopivasti.  
Kotona sitten Seppo lähti tuonne takapihalle tutkimaan niitä fillareitamme, saa nähdä pitääkö ne viedä korjaamolle vai saako Seppo ne itse korjattua.

29.2.2016 maanantai

Ja Seppo sai korjattua fillarit, jippii! No, aamulla lähdimme autolla seuralle kuorimaan pottuja 40 kg. Otimme samalla kyytiin matkalaukkumme seuran varastosta. Voimme pakata niitä pikku hiljaa, kun saamme pitää ne naapurin kämpässä, kiitos heille. Seuralta lähdimme Big C:hen. Minä Big C:hen, Seppo Home Worksiin ja kävi hakemassa katsastusasemalta sen rekisteriotteen (sininen kirja eli blue book) ja katsastustarran. Sieltä sitten takaisin seuralle syömään se kuorimisruoka.
Näin se taas kuukausi vierähti. Jäljellä yksi kuukausi ja sitten kotiin.


 

TAMMIKUU

uudet ikkunaverhot

8.1.2016 perjantai

Siten se vuodenvaihde siis meni! Lauantaina pääsimme mukavasti kotiin, ei ollut maanteillä  kovin ruuhkaa. Kotona olikin sitten kylmä, sisällä +15. Lämpöpumpussa oli jotain vikaa, mutta onneksi kellarissa on vielä tuo öljypoltin ja öljyä säiliö täynnä, poltin vaan puhisemaan. Veimme sunnuntaina sitten laina-auton takaisin Tuusulaan autoliikkeeseen ja tullessa kävimme kaupassa Jumbossa. Vein samalla sen Thaimaassa lattialle pudonneen iPadin korjaukseen. Kylmää vaan riittää, tiistaina jo -19. Illalla sitten katselimme telkusta MM-lätkää, jonka Suomen nuoret voittivat :). Vaan olipa jännä matsi, minäkin siinä kutoessani toisella silmällä seurasin, en nääs välitä jalkapallosta enkä tuosta lätkästä. No, lätkää kyllä voin seurata, kun tulee näin tärkeitä matseja, mutta jalkapallo - EI!

Tuo pakkanen vaan kiristyy, tänä aamuna jo -26. Onneksi se alkaa viikonloppuna hellittää, pitäisi nimittäin tuo koira harjata. Nerosta lähtee ihan tukkoina karvaa, eikä tuolla ulkona oikein tarkene sitä harjailla. Pitäisi tilata myös kampaaja, taitaa tuo tukka nyt lähteä, sitä on meikäläisen päässä ihan liikaa harmiksi saakka! Joo ja sitten olen hukannut yhden puhelimeni, mitä uutta tuo nyt sitten on! Ei tuo muuten harmittaisi, mutta siinä puhelimessa on DNA prepaid-liittymä ja rahaa ladattuna viidenkympin verran. Ehkä on paras lopettaa sen etsiminen, se löytyy jos on  löytyäkseen. No, joku viisas voisi sanoa, että soita siihen, olen yrittänyt vaan taitaa siinä olla akku tyhjänä. Tarkoitukseni olikin vaihtaa sen sim-kortti parempi akkuiseen puhelimeen, mutta sitä ei nyt vaan mistään löydy, siis sitä puhelinta!

16.1.2016 lauantai

Niin se aika vaan menee liukkaasti! Edelliseen päivitykseen viitaten löysin sen puhelimeni ja sehän oli siellä missä pitikin. Siis sainkin vaihdettua sim-kortin toiseen paremman akun omaavaan

Lunta, lunta....

puhelimeen. Taas liikenteessä törmättiin ihmisten välinpitämättömyyteen. Odottelimme parkissa jossain Tammistossa ja näimme auton pysähtyvän suojatien eteen, niin eikös yksi Audi ajanut siitä ohi pysähtymättä, nainen ratissa, ikävä kyllä. Onneksi jalankulkija ei jäänyt alle. Sitten toisena päivänä näin kotona ikkunasta, kun nainen kurvasi tuohon Himmelitielle ja pysähtyi heti risteykseen ja puhelin korvassa. Sitten hän alkoi peruuttaa takaisin Yrttimaantielle ja oli ajaa jalankulkijan yli. Hetken päästä hän yritti uudelleen ja oli peruuttaa bussin eteen. Sitten kurvasi Hande kotiin sitä kautta ja nainen joutui ajamaan Himmelitien päähän kääntymään. Hande vähän ihmetteli auton toikkarointia ja kerroin hänelle mitä näin. Pitäisiköhän tuon kuskin vähän alkaa miettiä tekosiaan, onneksi ei kuitenkaan mitään tapahtunut - ja taas nainen ratissa!  Äly hoi, älä jätä! Joo ja nyt meillä on sitten lunta ja paljon. Olemme olleet täällä kotona kuukauden verran ja selvästi jo huomaa päivän pidentyneen, tosin kohta ollaan taas pimeässä mutta lämpimässä! Tilasin kampaajan ja ajattelin leikkauttaa hiukset ihan lyhyeksi. Sitten yhtenä iltana sain hepulin, otin otsalta nyrkkiin tukon hiuksia ja naps, nirhin sen poikki saksilla. Tein siis otsatukan ja kas kummaa, heti olo parani. Päätä alkoi juilia kaikki hiuspannat, päätä särki jne. Eipä särje enää ja kampaajani sitten siisti hiukseni ja taas mennään. Eilen laitoin sitten hiuksiin taas punaista väriä, olikin hiukset jo harmaantuneet parin sentin verran juuresta. Innostuin kutomaan huivia netistä löytämäni saksalaisen ohjeen mukaan. Se on vähän erilainen huivi ja laitan joskus siitä kuvan tänne. Kudoin sen bambulangasta, vaihdoin uuteen kerään ja huomasin niiden olevankin vähän eri väriä. Kudoin kuitenkin loppuun niillä langoilla, tuli vaaleampi raita keskelle, suurin piirtein keskelle. Voihan sitä hyvin pitää mökkihuivina, kokeilu kun oli. Olin pakannut yhteen matkalaukkuun jo kahta huivia varten kyseistä lankaa, mutta onneksi Seppo avasi sen laukun muun syyn vuoksi ja sain vaihdettua ne langat toisiin. Mitäs niitä Thaimaahan roudaisin ja taas takaisin! Kokeilen kutoa seuraavan huivin kevyemmästä langasta ja sellainen löytyi hyllystäni, mohairia. Saas nähdä tuleeko siitä parempi. Tänään olikin pakkaus hommia. Kaikki matkalaukut tuli pakattua ja vietiin ne kentälle huomisen lähtöön. Kolme matkalaukkua, joista yksi täynnä seuralle menevää tavaraa. Poistuessamme kentältä parkkipaikalle, oli juuri laskeutunut joku koneellinen hiihtoporukkaa. Siinä parkkiksen reunassa oli yksi Mese käynnissä ja porukka yritti saada takakonttia auki. Kuski neuvoi, että pitää kunnolla paukauttaa johonkin, jotta se aukeaa. Nainen teki niin ja kuinkas kävikään! Kaikki auton ovet menivät lukkoon, auto käynnissä eli avaimet sisällä ja jengi pakkasessa vähissä vaatteissa, pakkasta siis -19! Emme jääneet seuraamaan kuinka tuossa kävi, opiksi kyllä kannattaa kaikkien ottaa; auto sammuksiin ja avaimet kännyyn!
Kotona lämpömittarimme näytti jo eilisestä saakka -12 ja ulkona kyllä tuntui paljon, paljon kylmemmältä, kuten jo kentällä havaitsimme. Seppo vaihtoi siihen patterin, ei vaikutusta. Sitten hän avasi ikkunan ja tarkisti ulkoanturin. Se oli ihan lumen peitossa ja siirrettiin se sitten toiseen paikkaan pois lumesta. Kyllä se tuo lumi vaan lämmittää, mittariin hupsahti heti tuon lumen poiston jälkeen lukemaksi -19. Ilmankos ulkona tuntui niin kylmältä, kylmäähän siellä olikin.

Taas tulee pieni kirjoitus tauko. Tarkkaavaisimmat lukijat hoksasivat varmaan, että huomenna hyppäämme koneeseen matkalle lämpimään talvikotiimme ja siellä taas kirjoitan kunhan saan hankittua sen nettikortin....

20.1.2016 keskiviikko

No niin, täälläpä taas ollaan, kuin ei poissa oltuiskaan oltu!
Heikki vei meidät kentällä sunnuntaina ja lentokin lähti ihan ajallaan klo 18.30. Joutuisasti mentiin ja laskeuduttiin 25 minuuttia etuajassa. Perillä kentällä sitten etsiskeltiin tilattua taksiamme, vaan ei näkynyt. 45 minuuttia kävelimme aulaa edestakaisin vuorotellen, ei taksia. Sitten Seppo alkoi soitella Hanslankarille, ei vastausta. Odottelimme ja kävelimme vielä puoli tuntia ja sitten otimme kentältä taksin. Taksi maksoi 2500 bathia (n. 80 euroa), mutta kyyti oli kyllä hintansa arvoinen, kuski ajoi rauhallisesti eikä säntäillyt, kuten täällä on tapana. Taksissa ollessamme Jouni sitten soitti ja väitti kuskin olleen kentällä. Ei vaan näkynyt, olisiko ollut autossa torkuilla, kuten kuskit tapaavat odotellessaan tehdä, liekö sitten nukkunut reippaasti ohi tuloaikamme. Matkalla moottoritiellä olikin vähän ruuhkaa, tosin liikenne kulki kuitenkin ihan reippaasti. Saimme sitten ruuhkan aiheuttajat kiinni, ensi oli pikkuauto vilkut katolla, sitten 32 kaksikerroksista hienoa linja-autoa ja taas vilkkuauto. Enpä ole ennen noin pitkää bussiletkaa nähnyt, minneköhän olivat menossa. Sukhumvitille päästyämme neuvoimme kuskin perille. Bangkokin taksit eivät tunne Pattayan seutua lainkaan, joten on hyvä itse tietää minne on menossa. Perillä olimme siis jo klo 12, hyvään aikaan. Kämpällä purimme laukut, kauppaan ja samalla reissulla kävimme syömässä Sevillassa. Sevenissä ei ollut tarjolla minkäänlaisia nettikortteja, onneksi minulla on vielä se iän ikuisen vanha 2G-kortti ja se toimii hitaasti mutta varmasti. Ysiltä kaaduimme sitten sänkyyn.

aamu valkenee

Seiskalta heräsimme ja kävin pikku sateessa uimassa pihalla. Huomasimme, että suomi-puhelimemme ovat mykkänä, minun ilmoitti; Ei verkkoa ja Sepon puhelin; Hätätila. Kuulimme sitten Suomessa Soneralla olevan ongelmia, emme siis heti hätääntyneet. Seuraavaksi auto pesuun, matkalaukut seuralle säilöön, seuran kamat sinne käyttöön ja söimme maksaa kermakastikkeessa, nam! Jukkakin tupsahti seuralle ja sovimme menevämme hänen kanssaan huomenna syömään, koska hän lähtee sitten tuonne Hua Hinin suuntaan. Ostin toisesta Sevenistä nettikortin, jota en sitten koskaan saanut toimimaan ja lopulta muutaman päivän päästä leikkelin sen kiukuissani saksilla pikku pikku palasiksi, helpotti kummasti. Kortin ohjeet olivat thaiksi, englanniksi ja venäjäksi, kiva! Täällä seuralla ja muuallakin nuo suomi-ukot kertoo, että ihan helppo nuo sim-kortit asentaa, mutta suurimmalla osallahan on täällä nuo thai-eukot ja he ne laittavat toimimaan. Selvisi näet myöhemmin, että nuo kyseiset suomi-ukot eivät osaa yhtään mitään itsekseen, kun kyseessä on joku sim-kortin asennus tai tietokonejuttu! Välillä tiettekste tekis mieli kiljua!!! Seuralla on onneksi toimiva nettiliittymä ja sitä kauttahan sain Hepeltä viestin niistä Soneran ongelmista. Minua ei haittaa, vaikka tuo Sonera ei toimi, koska en käytä suomi-puhelinta täällä. Seppo taas on kuin maansa myynyt ja sitten hän aina huomauttaa, kun ihmiset ovat nykyisin älypuhelinten orjia, aina pitää sitä katsella. No, kukahan se meillä on se puhelimen orja! Sanoinkin hänelle, että jos jollain on tärkeää asiaa, niin thaikkunumeron saa Handelta. Siinähän nuo puhelin ja nettiharmit.

Keskiviikkona kävelimme Beach Roadille (n. 900 metriä on se matka), sieltä Soi Welcome 1:lle ja siellähän Jukka jo meitä odottelikin. Hyppäsimme lavalle ja ajoimme Beach Roadin päähän kalaravintolaan. Ruoka oli hyvää kuten aina, tosin tilaamani riisi jäi taas tulematta, en kyllä olisi sitä jaksanut syödäkään. Palvelu oli kyllä tällä kertaa täysin ala-arvoista, mikä oli kyllä kummallista. Yleensä palvelu on siellä reipasta, mutta nyt tarjoilijoita ei näkynyt ja he istuksivat peräpöydissä juoruamassa tai sitten seisoskelivat höpöttelemässä keskellä ravintolaa, ihan kuin asiakkaita ei olisikaan. Olisin tilannut vielä jäätelön jälkkäriksi, mutta jätin väliin, milloinkahan olisi lopulta tullut. Sitten hyppäsimme taas lavalle, jäimme pois siellä mistä tulimmekin ja kävimme seuralla katsomassa, olisiko tilaamamme juusto jo tullut, ei ollut. Joimme sitten kaffeet ja sain taas tsekattua netistä viestit. Sitten muumijunalla kotio.

21.1.2016 torstai

hauska pensas, kuin hattara

Rauhallinen aamu ja nukuin ihan kasiin asti ja Seppo heräsi vasta ysiltä. Enää ei ole aamuherätystä seiskalta, pitkätukka siivooja ei enää kieu tuossa alapuolella, ei kuulu vastapäisen talon rakennusmelua (talo valmis), mopot ei hurraa pihassa, kun toiseen ulosmenoon on laitettu portti.
Puolenpäivän maissa läksimme Sukkarin Tescoon ja ihan ensi MK:hon syömään. Sitten etsimme AIS:in myymälää, vaan sitä siellä ei ollut. Siis autoon ja ajo Big C:hen. Sieltäpä löytyi oikea myymälä, vaan olipa "kilometrin" jono. Päätimme sitten käydä ensin kaupan puolella ostoksilla ja paluumatkalla tsekata, josko jono olisi huvennut. Sattuipa tällä kertaa mukaani jääkaapin ovesta kauppalistakin, yleensähän se kiltisti odottelee siinä jääkaapin kyljessä kauppareissun ajan ja vajaan tunnin kuluttua kassalta lähtiessämme huomasimme AIS:in jonojen kadonneen. Pääsin siis suoraan tiskille. Kuukauden sim-kortti laukussa lähdimme kotimatkalle. Kotona kortti mokkulaan ja voi autuutta, netti toimii, vaan Sonerat ei!  Chattailin Soneran sivuilla jonkun virkailijan kanssa ja hän väitti vian olevan Thaimaan verkossa. Veivasin puhelimen asetuksia parikin tuntia, kunnes äkkäsin ottaa pois yhden täpän; automaattinen verkon valinta. Puhelin haki sitten kaikki verkot ja valitsin sieltä DTAC:in ja puhelimeni alkoi taas toimia. Seppokin kokeili puhelintaan, hänellä on puhelin, johon saa 2 sim-korttia ja thai toimi, Sonera ei. Kun hän siirsi suomi-kortin toiseen puhelimeen, se toimi ihan ok. Sitten kortti takaisin ja puhelin etsimään verkkoja manuaalisesti. Seppo sai tehdä sen 7 kertaa, ennen kuin oikea verkko löytyi. Koskaan aiemmin ei tämmöistä rumbaa ole puhelimiin tarvinnut tehdä, taitaa syy olla kumminkin Soneran ongelmissa, tiiä häntä. Kylläpä tämä tekniikka on ihmeellistä ;)

22.1.2016 perjantai

Tänään liikkeellä fillareilla. Ensin ajelimme tilaamaan hiustenleikkuun Sepolle Puntipalta (150 bathia, vajaa 5 euroa) ja saimme ajan klo 15. Sitten seuralle viemään pari pikku kylmälaukkua tilaamiamme juustoa ja maustekurkkuja varten. Täällä on kaupoissa ja toreilla myytävänä kurkkua ja tomaattia, mutta niissä on tosi paksu kuori ja ovat muutenkin mauttomia. Seuralla Risto tekee maustekurkkuja ja ne vasta hyviä on. Jätimme ne kylmälaukut seuralle, lähdimme sitten ajelemaan rautakaupalle ja

matkalla huomasin, että pyöräni mittarit taas toimivat, Seppo oli tehnyt niille jotain. On ihan kiva nähdä, kuinka kovaa ajaa ja kuinka pitkän matkan kunakin päivänä. Täytyy vaan rassata noita aivosoluja, jotta muistan miten mittarilukema nollataan iltasella. No, se on huomisen murhe! Rautakaupasta tarttui matkaan kaikkea pientä ja tarpeellista. Eihän fillareilla voi paljoa tavaraa kuljettaa - luulin! Sitten ajelimme Chayaprukkia alas rantaan päin ja Seppo pysähtyi mopokorjaamon eteen, josta on ennenkin ostettu jotain auton tarviketta. Hän meni katsomaan sieltä minulle kypärää Suomeen, kun sellaisesta olin puhunut ja joku sanoi niiden olevan mopokorjaamoissa edullisimmat. No, sellainenhan löytyi, avokypärä, valkoinen ja aurinkovisiirillä, jopa silmälasit mahtuivat sen kanssa päähän. Se maksoi 750 bathia (noin 29 euroa) ja Suomessa ne ovat aika kalliita, tutkin niitä viime syksynä, kun mopon ostin. Sitten taiteiltiin se kassiin ja pyörän etukoriin keikkumaan. Matka jatkui seuralle syömään, Sepon piti lähteä sinne parturiin ja minä menin tekemään sitä jäsenkortistoa kuntoon. Sen homman tehtyäni mietiskelin, jotta tuleeko Seppo seuralle vai ajanko Puntipalle, kas siinäpä pulmaa kerrakseen. Kello lähenteli jo neljää eli sulkemisaika oli jo käsillä, joten soitin Sepolle, mutta puhelimessa sopotti vain joku nainen thaikkua. Soitin hetken päästä uudelleen ja sama juttu. No, pakkasin sitten kimpsuni fillariin, kassi etukoriin, 2 kylmälaukkua ja se kypärä ja olin kuormakameli. Kyllä sitä roinaa siis fillariinkin saa ja pystyin jopa ajamaan sillä. Ajoin Puntipalle lasteineni ja Seppo oli  vielä hiustenleikkuussa. Ihan samalla hetkellä Seppo sitten tulikin sieltä ja joimme sodat siinä ennen kotimatkaa ja tasasimme hiukan tuota minun pyöräni kuormaa.  Kotona ajomittari  näytti 10.8 km, äkkiä sitä matkaa vaan kertyy. Illemmalla kävimme siivoamassa naapurin kämpän, laitoimme ilmastoinnin ja jääkaapin päälle, kun he huomenna tulevat tänne lomalle. Joo, ja sen mun thaikkupuhelin ei toimi, kokeilin monta kertaa ja saldoa siinä on. Päivällä se toimi ihan hyvin. Otin siitä sitten sim-kortin pois, putsasin hameen helmaan, laitoin takaisin ja niinhän se taas toimii. Eiköhän nämä puhelimien ongelmat jo riittäisi yhdelle reissulle.

23.1.2016 lauantai
Onnea Risto

Aamulla oli pihalla pullonkeräysauto ja Seppo lähti vikkelään viemään tyhjiä pullojamme, juggepurkkeja ja muita muoveja. Täällä kerätään kaikki pullot, muovit ja pahvit talteen. Ja taas oli yksi auto pysäköity pihaan automme viereen eli olimme taas jumissa, samoin oli eilen. Ei auta vaikka työntäisi autoa poispäin, tilanne on ihan sama, koska parkkis on umpikuja. Seppo taas managerintoimistoon ja sieltä kävivät kuvaamassa auton. Täällä kaikki ongelmat kuvataan, ei tule vastaansanomisia. Syksyllä laittoivat väärin pysäköityihin mopoihin renkaaseen lukollisen ketjun, jonka sai pois maksamalla sakon. Tämä siis meidän taloyhtiössä. Yksi syy miksi autot pysäköidään näin, on se kun thaikku ei osaa peruuttaa parkkiruutuun tai jos peruuttaa, on auto poikittain siinä. Pihassa on joka päivä myös Mini parkkeerattuna parkkiruutujen eteen poikittain, mutta se on niin pikkuinen auto, ja jokainen sitä sitten vain työntelee eestaas pois edestä, kun haluaa pois parkkiruudusta. Tämä on täällä joka paikassa ihan yleinen tapa. Autoon vain vaihde vapaalle ja auto sitten löytyy jostain. Tämä on lentokentän parkkipaikallakin on ihan yleinen juttu, olemme itse nähneet. Läksimme sitten iltapäivällä seuralle syömään rokkaa, fillareilla tietty. Sieltä sitten vähän matkan päähän Lealle ja Pertsalle kaffeelle. Ristokin sinne tupsahti sinne jonkun thaikkulaisen remontti Reiskan kanssa tutkimaan kylppäriremonttia. Vähän ennen pimeän tuloa hyppäsimme fillareitten selkään ja poljimme Chayaprukille ja sieltä Sukhumvitin kautta kotiin. Näin hämärässä ei ole terveellistä ajella niitä pikkuteitä, joita päiväsaikaan ajelemme. Pääsimme juuri ennen pilkkopimeän tippumista kotiin ja mitä taas näimmekään! Auto taas sumpussa! Siitä suivaantuneena Seppo talsi vartijan luo ja tämä tiesi kenen auto se oli. Hetken päästä auto siirrettiin ja Seppo vei meidän auton toiseen paikkaan parkkiin. Enää emme tuohon paikkaan autoa jätä, tapelkoot muut poispääsystä, se siitä ongelmasta!

24.1.2016 sunnuntai

Aamu valkeni, tai siis pimeni ukkoskuuron myötä ja vettähän taas tuli. Onneksi se loppui hyvissä ajoin ja lähdimme ajelemaan Lean ja Pertsan luo, nappasimme heidät kyytiin ja ajoimme saunalle. Tällä saunalla emme olekaan aiemmin käyneet ja seuran porukka käy siellä joka sunnuntai. Paikan omistaja kuskaa porukan, joilla ei ole omaa kulkuneuvoa, seuralta saunalle ja takaisin. Paikan nimi on Hi-Coff, eikä se ole kaukana meiltä. Sillä suunnalla emme olekaan ennen ajelleet autolla tahi pyörillä ja päätimme jonain päivänä mennä sitä seutua tutkailemaan fillareilla, näkyi ajoväylä olevan sopivan leveä. Itse saunan alue oli oikein mukava ja rauhallinen. Saunasta en tiedä, kun en käynyt, mutta uima-allas oli kiva ja aurinkoakin saattoi ottaa aurinkotuolilla. Tosin oli kovasti pilvinen päivä ja tosi mustia pilviäkin seikkaili taivaalla. Onneksi ne seilasivat ohi saunan, välillä aurinkokin pilkisteli. Siellä oli myös tosi maukasta ruokaa ja Lean suosituksesta tilasimme currykanaa. Kylläpä se olikin taivaallisen hyvää. Sitten lähdimme koluamaan rautakauppoja etsien kylppärin lattialaattoja Lean ja Pertsan kylppäriin. He ostivat kaikkea muutakin tarviketta sekä sellaisen pöydän, jossa oli lavuaari ja vesikraana eli jonkinlainen minikeittiö. Sitten veimme heidät kotiin ja ajoimme omaan kotiimme. Samantien lähdimme Naskalien kanssa oman pihan kuppilaan iltapalalle ja samalla vaihdoimme kuulumiset, koska he olivat juuri tulleet. Loppuilta sitten katseltiin telkusta Abu Dhabin golf-kisan päätöspäivää. Eikös siinä ole yhdeksi sunnuntaipäiväksi ihan tarpeeksi toimintaa!

25.1.2016 maanantai

Kello herätti puoli 7 aamutoimiin. Ja kuulkaa, kylläpä oli ulkona kylmä, +19 kovan kylmän tuulen myötä. Oikeastihan täällä oli, tai on vieläkin kylmä. Normaalisti täällä on aamusella +28 ja päivällä +30 tietämillä, joten tuo 19 on tosi kylmää. Lähdimme polkemaan seuralle pottuteatteriin puoli kasin maissa sortsit ja hihattomat paidat päällä. Kyllä nuo thaikut hiukan katsoivat meitä ja heillä itsellään oli vaatetta päällä ja paljon. Kieltämättä matka oli hiukan kylmä, pohjoistuuli on tosi jäätävä



jotain tekeillä mutta mitä

täälläkin, mutta kun ei ollut pitkähihaista mukana. Pitempi lahkeiset farkkusortsit olisi kaapissa ollut, mutta arvelin sään päivällä lämpenevän - väärin arveltu, kotimatka oli yhtä kylmää kyytiä! Kämpässä jätimme aamulla ikkunat ja partsin oven auki hyttysverhojen kanssa ja olipa kivan viileää tulla kotiin. Ilmastoinnit ja tuulettimet sai jättää jo aamulla pois päältä kokonaan. Uimaan ei kyllä tee mieli. Sitten iltapäivällä kävimme vielä Lean ja Pertsan kanssa vaihteeksi rautakaupassa! Ne alkavat olla meikäläiselle jo tosi tuttuja paikkoja.




26.1.2016 tiistai 

Aamulla jäätävä tuuli ja mittarissa +18. Seppo lähti aamulla Jonen kanssa Fordille kyselemään auton lommojen oikomista. Se olisikin ollut Chonburin keskustassa jossain. He kävivät sitten tuossa reilun kilsan päässä pikkupajalla ja saivat homman sovittua. Vietiin sitten yksi kärry seuralle ja samalla reissulla syötiin. Sitten kotiin ja tyhjennettiin autosta ylimääräisen tavarat rempan ajaksi sisälle talteen. Siinähän sitä ja uiminen on jäänyt pariksi päiväksi, kun on kylmää sekä tuulista ja taitaa tuo altaan vesikin olla jääkylmää, hrr!

27.1.2016 keskiviiikko

Aamupalan jälkeen veimme auton ysiksi tuonne pajalle. Sieltä sitten tallustelimme kohti kotia. Siinä aivan paja vieressä on rakenteilla, tai oikeastaan viittä vaille valmis kivan näköinen condo tai hotelli. Portilla oli siivooja harjaamassa hiekkoja ja usutti meitä pihalle katsomaan tarkemmin. Pikku

tie homma jatkuu...

toimistosta tuli ulos naishenkilö, joka esitteli meille hotellia. Eli se on apartamento hotelli, 6000 bathia eli noin 150 euroa kuukausivuokra, sisältäen telkkarin ja wifin. Sähkö ja vesi meni ohi korvien. Hän näytti meille sitten yhden huoneen ja se oli tosi iso studio, oikein kiva. Huoneita näkyi olevan ainakin 60 kpl. Sitten käpyttelimme apteekkiin ja sen vieressä näkyi olevan sellainen kännykkäkauppa. Siellä oli kaikenlaisia tarvikkeita sekä sim-kortteja joka lähtöön. Ulkona mainostettiin myös korjaus palveluita. Täytyypä joskus piipahtaa paremmin tutkimaan tarjontaa. Viime vuonna tien toisella puolella oli sellainen pieni kioski, jossa myytiin puhelimia ja sen sellaista, olisikohan tämä sama myyjä, ainakin kioski on hävinnyt. Sitten kotiin ja päätin kokeilla avantouintia, siltä tuo altaan vesi tuntui. Puolen päivän maissa tehtiin 10 kilsan fillarilenkki. Onpa mukava ajella tällä viileällä säällä pyörillä, tosin välillä sai polkea ihan tosissaan vastatuulessa. Illalla Seppo kävi Jonella katsomassa jotain maalijuttua ja hän hyppäsi fillarin kyytiin ja ajoi katsomaan autoa pajalle. Se olikin heti kohta valmis, maksun aika (4500 bathia, 113 euroa), fillari lavalle ja kotiin. Niin, täällä oli yhtenä iltapäivänä pihassa mekkalaa, mekin sen kuulimme. Juttu meni jotenkin näin; eräs venäläinen ajoi moponsa pihaan parkkiin, meni kotiinsa ja unohti mopon etulokeroon puhelimen ja lompsansa. Kun hän sitten asian huomattuaan, meni niitä hakemaan, olivat ne poissa. Toimiston valvontakameroissa näkyi, kun joku mies oli ne sieltä napannut. Sanotaan, että rikollinen palaa aina rikospaikalle ja nytkin kävi niin. Hänet huomattiin ja tivattiin kadonneita tavaroita. Mies (venäläinen myöskin) kielsi ottaneensa niitä ja uhitteli, että soittakaa vaikka poliisit. Niin manageri olikin jo tehnyt ja näytti sitten varkaalle kamaran kuvat, jolloin mies lähti pakoon. Hän pakeni tänne meidän päätyyn ja täällähän on tuo portti lukossa, eikä hän päässyt kiipeämään portin yli ja jäi kiinni. Jatkosta en enempää tiedä, kuin että mies ei asunut ollenkaan tässä meidän talossa. Tarinan opetus, älä jätä mitään tavaraa mopoon, fillariin tahi autoon.

28.1.2016 torstai
Onnea Jinny

30.1.2016 lauantai

Niin sitä meni pari päivää humpsahtaen. Torstaina käytiin tukussa hakemassa avustustarpeita tuonne Burman rajalla olevaan orpokotiin. Me emme sinne lähde, mutta meillä on iso auto ja sinne mahtuu paljoin tavaraa. Perjantaina kävimme kaupassa Tescossa ja täytyy sanoa, että kyllä Big C:n



tänään tämmöistä...

kauppatarjonta on paras. Seppo vaan usein haluaa Tescoon, koska sieltä on helpoin lähteä autolla kotiin. Kotimatkalla tilattiin autoon Fordilta joku lukon osa, enempää siitä en osaa kertoa.
Sepolla on muuten aivan kaamea yskä ja taitaa olla paree pitää tänään lepopäivä. Tarkoitus oli lähteä fillaroimaan, mutta se kyllä unohdetaan tältä päivältä. Kävin aamulla uimassakin ja taitaa siihenkin nyt tulla pieni tauko. Laitoin päivällä kananmunia kiehumaan munankeittimeen ja siinä samalla tyhjensin "tiskikonetta" eli kuivauslaatikkoa. Munankeitin oli keittolevyn päällä ja nostin kattilan kuivumaan takalevylle ja pirskatti, keittimestä tuleva höyry poltti käsivarteni sisäreunan. No, käpälä vesikraanan alle, mutta sieltähän tuli vaan lämmintä vettä. Siis vesipullo jääkaapista ja märkää pyyhettä käden päälle. Aikanaan sitten vaurio tuli näkyviin, noin 5 x 3 senttiä oli paloalue. Käymme illemmalla ulkona syömässä ja täytyy poiketa apteekissa, Sepolle yskänlääkettä ja minulle palovoidetta. Minulla on tietysti täällä mukana Bepanthenia, mutta juuri sitä väärää sorttia. Punaviivainen on liian paksua levitettäväksi, kun iho on arka ja siniviivainen on ohutta, juuri se mitä ei mukana ole. Onneksi täältä saa kumpaakin ja ehkä myyjälläkin on joku hyvä ehdotus siihen.
Iltapäivällä sitten kävelimme tuohon kotikadulle apteekkiin ja sieltä sain voidetta mukaan, Bepanthenia siellä ei ollutkaan. Tullessa kotiin kävimme syömässä tuossa oman pihan kuppilassa.
Huomenna pitäisi taas mennä Hi-Coffin saunalle, vaan katsotaan tilanne uusiksi aamulla.


31.1.2016 sunnuntai

Jäi sitten saunareissu Sepon flunssan vuoksi. Katsoimme parhaaksi pysyä pois saunan löylyistä ja

iltapäivällä kävimme fillaroimassa kympin kierroksen. Sää siihen oli mitä parhain, aurinko paistoi ja tuuli oli juuri sopiva. Paluumatkalla kävimme Sevillassa syömässä. Siinä se päivä meni rauhallisesti, jospa viikon päästä pääsisi taas golfaamaan, kunhan Sepon tauti paranee. Tuohon parvekkeemme eteen on tulossa jotain, ainakin sadevesiviemäreitä on kaivettu maahan ja kaiketi jossain vaiheessa siihen tulee joku päällystekin, betoni tai asfaltti, saa nähdä.