MARRASKUU

1.11.2014 lauantai

4 laukkua on pakattu, punnittu ja hilattu kellariin. Viides laukku on melkeesti valmis, vähän vielä viilausta. Laukkuhihnat ja nimilaput vielä puuttuu kaikista, mutta sehän on enää pikkuhomma. Tosin lentolaukut pitää vielä pakata, kamerat, läppäri, tabletit, lääkkeet, matkalukemiset, passit ja muut asiakirjat, rahat jne. Mutta olipa hyviä lihapullia, Hepekin tuli niitä syömään ja vielä huomiseksikin niitä jäi. Päivällä kävimme Handen henkilöautolla Julian kanssa ajelemassa. Kävimme Pakilassa


piti rosvota yksi Julian kymmenistä
lompakoista, kun itseltäni ei löytynyt
mitään sopivan kokoista

katsomassa Julian TET-harjoittelupaikan, jotta osaa sinne sitten tammikuussa mennä. Ihan kivahan tuolla Masalla oli ajella, kaikki vaan on pelotelleet minua, että se on mulle liian ärtsy peli, joku urheiluautohan se kuulemma on. Julia sanoi, että sen takia ne pelottelee, etten sillä ajelisi, höh, taisi Julia olla oikeassa. Äitikin soitteli ja haluaisi sellaisen potkurollaattorin, kun tavallinen rollaattori menee talvella lumesta tukkoon, eikä kulje. No, Toriltahan sellainen löytyi ja soittelin myyjälle. Vekotin oli Janakkalassa ja myyjä laittaa sen postiennakkona Matkahuollon kautta Pieksämäkeen. Hyvä, että tämäkin hoitui ennen matkaamme.

2.11.2014 sunnuntai ja sateista edelleen

Pakkailimme loppuja matkatavaroita, pestiin kanihäkki ja siirrettiin se kellarin etuosaan oven viereen. Julia pesi kanin ja leikkasi sen kynnet. Kani oli melkein koko päivän pienessä häkissä ja oli ihan innoissaan päästessään omaan isoon kotiinsa. Sitten lähdimme viemään sitä matkatavarapaljoutta kentälle, viisi matkalaukkua ja kaksi isoa polkupyörälaatikkoa. Ensin veimme matkalaukut ja virkailija sanoi, että tulkaa sanomaan, kun tulemme isojen laatikoiden kanssa, ne viedään eri paikkaan. Sitten ajoimme Heikin luo, hän vei meidät kotiin, koska auto jäi Heikille reissumme ajaksi. Hän auttelee Handea tarvittaessa.

fillaroimassa



Loi Krathon

MALTTI ON VALTTIA eli tekstiä tulee, kunhan kerkeän. Lomalla kun pruukaa olla kiirus :)



3.11.2014 maanantai

Käytiin aamulla City-marketissa ruokakaupassa, pakattiin lentolaukut ja reput. Heikki tuli hakemaan meitä kentälle klo 14. Kentällä piti ostamani kahvikonjakkia vaan se oli poistettu valikoimista eli en sitten ostanut muuta juotavaa kuin pari pulloa vichyä. Lähdön koittaessa sullouduimme kentällä bussiin, joka vei meidät koneeseen, en muista milloin on viimeksi saatu bussikuljetus kentällä. Kone oli sitten surkea, vanha romu. Minullakin oli vaikeuksia saada jalat mahtumaan jonnekin, tv oli niin onneton, että en edes viitsinyt sitä katsella varsinkin kun edessä istuja rojautti penkkinsä makuuasentoon kesken ruokailun, kahvit melkein tulivat syliini. Sitten täytimme maahantulolomaketta tai siis minähän ne aina kirjoitan. Tuli kohta, johon piti laittaa passin ja viisumin numerot, mutta missä passi??? Kaivoin kassini moneen kertaan ja alkoi jo tulla kylmä hiki otsalle. Seppokin tonki laukkuni, ei mitään....
Kun tulimme turvatarkastuksen jälkeen kenttäalueelle, siellä oli jälleen se Hesari kauppias kilpailuineen ja tietty piti osallistua kun sai päivän Hesarin mukaan, jonka törkkäsin laukkuuni. Koneessa laitoin sen lehden koneen seinän ja penkkini väliin odottamaan lukemista. Sieltähän se passi löytyikin, huh, huh! Pääkin alkoi jo särkeä. Kirjoitin sitten ne kortit loppuun ja Seppo ei olisi millään antanut passiaan käteeni, miksiköhän! No, matkalla tuli sitten nukuttua pari puolen tunnin pätkää. Sitten päähäni pälkähti, mitäs jos matkatavarat eivät olekaan siellä missä pitäisi, missähän on se koneeseen nousukortti, siinähän on liimattuna kaikki matkatavarakuitit. Ja taas suoritin laukkuni tyhjäyksen, onneksi se lappu löytyi.

4.11.2014 tiistai


kamelikuorma

Kone laskeutui pilviseen Bangkokiin Suvan (Suvarnabum) kentälle. Koneesta ulos ja taaperrettiin tai siis luikuhihnahan se meitä kuljetti (mikähän niitten oikea nimi sitten lieneekään) tosi pitkän matkan passintarkastukseen. Siellä oli oikein mukava pitkä jono, joka kylläkin liikkui aika nopeasti. Sitten etsimään matkalaukut ja missähän ne polkupyörät mahtavat olla? Sitä sitten kysyimme virkailijalta, joka neuvoi paikan. Siellähän ne olivatkin ja sieltä löytyi myös tosi isot kuljetuskärryt, jonne mahtui kaikki tavaramme. Etukäteen tilattu kuljetuskin löytyi, kuljettaja odotteli meitä ison lapun kanssa, jossa luki, tietysti KOUKKUNEN. Vähän arvelutti, josko kaikki tavarat autoon mahtuvat, etenkin pyörät. Hyvinhän ne kuitenkin paikkansa löysivät. Fillarilaatikot kyllä matkan aikana pikku hiljaa valuivat Sepon istuinta kohti ja vartioin niitä koko ajan. Onneksi ne hiljaa hivuttautuvat selkänojaa kohti ja lopulta jäivät nojailemaan selkänojaan, ei siis tarvinnut enää vahtia. Lopulta olimme perillä Paradise Parkissa, joka on talomme nimi ja simme kaikki romppeet kämppään sisälle ja sain siis huokaista. Kentältä läksimme klo 8.45 ja perillä olimme klo 10.30. Purettiin sitten niitä laukkuja ja laitoimme Seuralle tuodut tavarat kahteen matkalaukkuun (ne saavatkin jäädä tänne yleishyödylliseen käyttöön) eli 15 kg herneitä, 3 kg Juhlamokkaa, golf-kilpailupalkintoja, kassillinen kirjoja jne. Omat laukut mahtuivatkin sitten sisäkkäin, jolloin niitä oli enää 2 kpl vietäväksi joskus Seuran tiloihin säilytykseen. Kävimme oman pihan kuppilassa syömässä, kiva kun se on nyt avattuna tuossa pihalla. Sen jälkeen Sevenistä purtavaa jääkaappiin aamuksi ja otimme suosiolla pikku torkut. Onneksi tunnin päästä alkoi kaivuri kolia tuossa jossain takapihan takana, ei tullut nukuttua liikaa. Tavaroiden järjestely jatkui. Illalla kasin maissa nukkumaan.


siinä se on

5.11.2014 keskiviikko

Yölläpä ukkosti kovasti. Tavaroiden puljaaminen jatkui ja Risto tuli hakemaan meidät ja ne seuralle menevät laukut mopollaan. Syötiin sitten klubilla (kutsun siis Seuraa vastedes klubiksi, kuten viime vuonnakin) oikein hyvää lohisoppaa ja tapasimme paljon tuttuja, jotka olivat tulleet tänne ennen meitä. Kävelimme sieltä kotiin, koska pyörät oli vielä paketissa ja vanhat pyörät partsilla huoltamatta. Ja voi kamala millaisessa kunnossa on Watboon Road eli kotikatu! Hirveä ruuhka, kun tie on remontin vuoksi kapea, saas nähdä kuinka siitä selviää fillareilla. Sitten kämpillä Seppo huolsi vanhat fillarit ja hilasi ne pihalle. Siinähän se päivä hurahti, vielä oli tuota matkaväsymystä, kumma kun se ei nukkumalla häviä!


sataa, kuvan keskellä fillarimme saavat
ensimmäisen kasteensa

6.11.2014 torstai
LOI KRATHON  eli sadekauden loppu

Pihakuppilamme on avoinna klo 7-23 tai ainakin niin ovessa lukee. Päätimme käydä siellä aamiaisella vaan klo 7.30 se oli aivan pimeänä. Onneksi kämpillä oli aamiaistarpeet. Seppo alkoi sitten kasaamaan fillareitamme partsilla ja vein sinne ison tuulettimen puhaltamaan ettei Seppo sinne ihan tuuperru. Sillä välin kävin vetokärryllä Sevenissä hakemassa vesilastin ja nettiliittymän. Ensin kirjoitin blogia vanhanaikaisesti käsin vihkoon etten unohtaisi juttuja. Juu, ja sitten Seppo kaatoi fillarinsa parvekkeen lasiovea vasten ja siihenhän tuli naarmu, siis siihen oveen. Koko päivähän siihen fillareiden kasaamiseen sitten hurahtikin. Illalla käytiin taas omassa kuppilassa syömässä! Sitten otettiin Sevenin kulmalta taksi rantaan, kun Sepon lonkat oli fillareitten kokoamisessa kyykkimisestä kipeät. Seuran porukkaa piti olla Soi Welcomin kohdilla rannalla vaan ketään ei näkynyt. Istahdimme sitten Italialaisen kuppilan penkeille seuraamaan tilannetta ja joimme mangoshaket, olipa hyvää. Siihen sitten ajoi sellainen mopokoju, kuskina laiha pitkätukkainen lippispäinen mies ja myi jotain, en nähnyt pöytään asti mitä se oli. Hän siinä joi olutta myydessään ja musiikkia soittaessa. Välillä hän intoutui soittamaan rumpuja kappaleen mukaan, oikeasti hänellä oli siihen pyörään liitettynä ne rummutkin ja raitti raikui. Moposta löytyi myös sellaiset "lautassoittimet" niitäkin tarpeen mukaan soiteltiin. Siihen sitten mopolla tupsahtivat Jussi ja Risto tutkailemaan, josko jossain porukkaa olisi. Menimme sitten rantaan tuoleille istumaan ja siihen tuli myös Jussin vaimo ja vuoden ikäinen Iines. Hän ei ole Jussin ja


Loi Krathon

vaimon lapsi ja se on taas toinen juttu, joka tosin ei kuulu tänne blogiin. Kaikenlaisia tulipalloja läksi taivaalle, synnit saa anteeksi. Palloja oli tavallisia valkeita, oli kartion mallisia, thaimaan lipun värisiä, punaisia, sinisiä, pandakarhuja ja muotihitti taisi olla Angry Birds-pallot, ihan totta, niitä lenteli taivaalla mielin määrin. Raketteja ammuttiin ja kaikenlaisia vilkkuvia valohärveleitä oli myynnissä, unohtamatta ruokamyyjiä. Veteen laskettiin tietenkin myös "kynttiläveneitä", joiden kynttilät illan edetessä jäivät palamaan, alkuillasta oli tuulista ja useimmat sammuivat aika pian. Harmittelin vain, kun en ottanut sitä parempaa kameraa mukaan. Tupsahtivat siihen sitten Terhi ja Reijokin iltaa viettämään. Lähdimme sitten lopulta kohti kotia ja saimmekin hyvin taksin napattua. Pimeällä ei tee mieli kävellä pimeää katua kotiin. Valoja kun on yksi tuikku tuolla ja toinen pimeänä tuolla. Meidän talojen välinen pihakin on aina tosi pimeänä.

ja ranta aamulla

7.11.2014 perjantai

Polkupyörien loppufixausta ja sitten vietiin ne pihalle. Ajeltiin ihan jalkakäytäviä pitkin, koska vähän väliä piti pysähtyä ja kiristää tuota ruuvia ja nostaa satulaa jne. Minun ohjaustankokin oli löysällä ja taipui ajaessa


meidän allas, yksi niistä

alaspäin. Ajoimme Second Roadia pitkin lähelle "Hyrsylän mutkaa" ja käännyimme poikkikadulle, tosin yksi katu liian aikaisin. Täytyy muuten kysellä porukoilta, mistä tuo Hyrsylän mutka on saanut nimensä. Olimme siis menossa Kasikorn pankkiin maksamaan auton loppumaksun. Pankissa ei ollut paljon jonoa ja saimme homman hoidettua. Seppo on nyt onnellinen auton omistaja, tosin täällä pitää tehdä ensi viikolla sen puitteissa aikamoinen kasaa paperijuttuja Immigrationissa. No, se on ensi viikon murhe se! Polkupyöriä emme tietenkään auton vuoksi hylkää. Auto on hyvä kauppareissuja (se vesipullojen hommaaminen), golfia ja retkiä varten. Kylläpä muuten on kiva ajella kunnon pyörillä. Viime talvena herätimme huomiota iloisen värisillä pyörillämme paikallisten keskuudessa ja nyt taas näillä kunnon isoilla pyörillämme. Onhan niissä kunnon varusteet, turvaviiri ja kunnon mopopeilikin sekä kolmet jarrut. Sepon piti vaihtaa eurot batheiksi, mutta kaikki rahanvaihtajat näkyivät olevan lounaalla eli koju sulki. Hyvä niin, koska näkyi tulevan ukonilma, tosi mustat pilvet ja jyrinäkin jo kuului. Klubillekin oli vielä matkaa parisen kilsaa, joten alkoi kilpa-ajo ukkosta vastaan. Ei muuta kuin kolmosta silmään ja menoksi. Ehdimme hyvin ennen sadetta perille ja saimme ruoka-annoksetkin eteemme, kun se sade alkoi. Täällähän sitä vettä sitten tulee kuin kraanasta valuen.
Vajaa pari tuntia siihen syömiseen ja sateen loppumisen odotteluun meni ja pääsimme jatkamaan matkaa kämpille. Ajelimme taas kiertotietä Chayabrukin kautta tarkoituksena käydä capputsinolla Marcellossa, vaan oli paikka suljettuna. Onko sitten suljettu kokonaan vaiko vain väliaikaisesti, selvinnee aikanaan. Ajelimme sitten "possutietä" kotia kohti. Possutie siksi, kun siellä olimme törmätä viime vuonna siihen isoon possuun. Kotopihalla puutarhuri ja siivoojat olivat ihastuksissaan uusista pyöristämme ja osoittelivat kovasti vanhoja pyöriämme, kai miettivät mitä niille tapahtuu. Nyt täytyy vaan päästä eroon niistä. Kämpillä Seppo löysi kahvikupissaan piileskelevä hyttysen ja aikoi opettaa sen uimaan, vaan se mokoma karkasi jonnekin. Seppo harjoitteli uuden puhelimensa käyttöä. Siinä on 2 sim-korttipaikkaa, joten ei tarvitse kuljetella kahta puhelinta mukanaan. Täällä myydään sellaisia puhelimia, joissa on 4 korttipaikkaa, mihinkähän sellaista tarvitaan. Sepon puhelinkin alkoi toimia kunnolla, kun hän älysi sulkea puhelimen kokonaan ja avata uudelleen. Käyttöohjeethan kannattaa aina säilyttää kotimaassa Suomessa kaapissa!

8.11.2014 lauantai
Onnea Julialle

Puoli ysiltä aamulla läksimme ajelemaan HansLankarin toimistolle Pattayalle. Osaamme kivan reitin sinne pikkuteitä pitkin ja matkaa näkyi mittarin mukaan tulleen sinne 3 km. Saimme asiat siellä hoidettua ja kuulimmepa myös tarinan tyhmästä 28- vuotiaasta suomi-kundista. Hän päätti alkaa "farmaseutiksi" ja jäi kiinni ekstaasin myynnistä ja odottelee nyt oikeudenkäyntiä vankilassa. Tiedossa 50 vuotta linnaa tai jos tunnustaa saa 25 vuotta ja jos on hyvä asianajaja selvinnee 15:sta vuoden tuomiolla, jos onnistuu sen ajan pysymään hengissä. On sekin vaan pitkä aika täkäläisessä vankilassa, olot huomattavasti huonommat kuin kotomaassamme. Pitää olla tosi tyhmä, kun alkaa tuollaiseen bisnekseen, tosin itsehän sen tien on valinnut eli hyvä kun jäi kiinni. Hän olisi päässyt vapaaksi, jos olisi maksanut sakkoja 4 miljoonaa bathia, mutta eihän sellaisia rahoja häneltä eikä sukulaisiltakaan löytynyt. Jos jonkun murhaa tieten tahtoen, saa kuolemantuomion, jos se on tappo, saa linnaa sen 50 vuotta, jos sen tunnustaa selviää puolella. Jos rahaa löytyy tarpeeksi, voi vankilan vaihdon yhteydessä kävellä oikeasta ovesta ulos vapauteen, kukaan ei kaipaile. Että silleen täällä.
Ajelimme samaa reittiä takaisin kämpille. Matkalla tuli vastaan maastopyörällä thaikkutyttö ja kovasti huuteli meille huomenia, johtui taas pyöristämme. Kämpillä kävin sitten tiskauksen jälkeen uimassa. Yleensä allasalue on täynnään väkeä ja kaikki aurinkotuolit varattuja. Nyt siellä oli yksi

venäläinen perhe, joka yksinään sai tosi kovan metelin kailotuksillaan, onkohan ne kuuroja, kun pitää niin kovaa puhua! Sitten oli yksi fallemies kahden pienen lapsen kanssa. Siinä se porukka sitten olikin. Puolenpäivän jälkeen lähdimme ajelemaan klubille. Mutta kylläpä tuo meidän tie oli kamalassa kunnossa, päästiin onneksi hyvin Second Roadin yli. Watboonilla soittelimme taas pyörän kelloja parturillemme ja vilkuteltiin puolin sun toisin. Tällä kertaa löytyi Beach Roadilla avoinna oleva rahanvaihtokoju ja se asia saatiin hoidettua pois alta. Klubilla sitten Mikko lykkäsi auton avaimet Sepolle. Söimme hernesopat ja letut, jolloin totesin siirtyväni vastedes salaattipöydän antimiin. Lahjoitimme iloiset vanhat pyörämme seuralle ja annoimme Ristolle valtuudet vaikka myydä ne ja rahat seuran tilille. Sitten kekkasimme, että ajamme kämpille, sieltä takaisin vanhoilla pyörillä ja autolla takaisin rautakaupan kautta. Pitäähän sitä heti vähän ajella ja autoa kokeilla. No, ajoin sitten vanhalla pyörällä pihassa kymmenisen metriä ja eturengas puhki, se siitä. Vein sitten pyörän takaisin, Seppo läksi omallaan klubille ja minä kävellen perässä. Minun kantapääni "luupiikki" on taas alkanut vaivata oikein pahasti. Rohkaisin siis hurjan luontoja ja hyppäsin Sevenin kulmalta mopotaksin kyytiin, onneksi. Jalka säästyi rasitukselta ja se meidän tien remonttikohta oli  nilkkoja myöten liejussa, hyvä kun mopo pysyi siinä pystyssä. Soi Welcomille mopotaksi otti 40 bathia, ei paha hinta hyötyyn nähden. Ja sitten se automatka. Seppo laittoi pari kertaa


oman kuppilan antimia

ikkunanpyyhkimet päälle kun piti vilkuttaa, ne vempaimet kun ovat näissä autoissa toiste päin. Vaihteissakin oli opeteltavaa, vaihteet ovat samoin kuin suomessa paitsi vaihtaminen pitää tehdä vasemmalla kädellä. Hyvin ajelu kumminkin meni ja kävimme ostamassa rautakaupasta vähän autotarvikkeita. Polkupyöriin ei ollut sellaisia mopopressuja, löytyypä niitä muualtakin, ainakin ostareilta. Sellainen suojaa pyöriä sateelta ja paisteelta. Pysähdyimme vielä Sevenin pihassa ja kipaisin pikaisesti hakemassa juggea, kokista ja banaaneja. Jäätelöpakkauskin tarttui matkaan. Sitten kämpille ja parkkipaikkakin löytyi pihasta kuntosalin takaa. Kävin sitten iltasella vielä uimassa takapihalla ja otin samalla pyöräni tavarakorista sinne jääneet tavarat sekä kypärän. Siirsin pyörän pois portin vierestä hiukan syrjemmälle. Uimasta tultuani jouduin puheisiin parin noin 35:sen miehen kanssa. Kyselivät mistä olen kotoisin ja olisiko jollain frendilläni vuokrata talosta kämppää heille. Toinen puhui vain venäjää ja toinen englantia yhtä hyvin kuin minä :) Sain kerrottua, että ikkunoissa on vuokrausilmoituksia, vaan ei tällä puolen taloa. Tiiä sitten olivatko he oikealla asialla vai miksi olivat liikkeellä pimeällä. Kylläpä asuntoja kannattaa kysellä ja katsella ikkunailmoituksia valoisan aikaan, eihän ne ilmoitukset edes pimeällä näy.

9.11.2014 sunnuntai

Nyt on sitten veto pois, minne lie mennyt. Aamupäivän aikaan ei sitten tehty yhtään mitään. Eilen äityi tuo kantapää niin pahaksi etten aamulla voinut sen päälle astua, olispa ollut kainalosauvat...
Puolenpäivän maissa Seppo sitten kävi vaihtamassa vanhaan pyörääni sisäkumin, jotta saamme sen huomenna vietyä seuralle. Sitten teimme oikein gourmet aterian, karjalanpiirakka, päälle 2 nakkia,


ei ollutkaan sunnuntaina hiljainen liikenne

peitoksi juustopala ja miniuuniin lämpiämään. Kylläpä maistui hyvälle. Lähdimme sitten ajelemaan autolla, kun luulimme sunnuntain olevan rauhallinen liikenteen kannalta, väärin luultu! Oli tosi kovat ruuhkat ja paljon autoja liikkeellä. Ajelimme kuitenkin Sattahipin suuntaan ja kävimme armeijan golf-kentällä kahvilla. Takaisin ajellessamme jouduimme sitten heti ekaan poliisiratsiaan. Poliisi sanoi Sepolle; sawatdi kap, young man, katsoi ajokortin ja ikkunatarrat toivottaen, have a nice day! Onhan nyt sekin koettu vaan hyvin meni. Täytyy sanoa, että kyllä näiltä thaikuilta huumoria löytyy.
Ajelimme samaan rautakauppaan, jossa eilen kävimme ja ostimme kolme pakkausta vettä ja alufoliota uunipannun suojaksi. Olipa siellä hyvä palvelu, pakkaajapoika työnsi kärryt ulos ja lastasi vesipakkaukset suoraan autoon. Sieltä sitten kämpille, omaan kuppilaan syömään ja uimaan. Tässähän sitä taas ohjelmaa tuli yhdeksi päiväksi, huh, huh, milloin kerkee huilata ;)

10.11.2014 maanantai

kasikerroksen ikkunasta kuvattu maisema, oikealla parakkikylä

Heräsimme aikaisin aamupalan tekoon. Sen jälkeen hilasimme tyhjät matkalaukkumme ja mun vanhan fillarin auton lavalle, pesin koneellisen pikkupyykkiä ja Seppo imuroi kämppää kunnes imuri sanoi poks ja laski savut pihalle. Täytyy siis ostaa vähän parempi ja kalliimpi imuri kohtapuoliin, jospa se kestäisi paremmin. Puoli kämppää jäi imuroimatta ja loput piti imuroida sellaisella pikkuisella varsi-imurilla. Kantapäähäni olen nyt laittanut monta kertaa päivässä Voltaren-voidetta ja huilauttanut sitä ja nyt se alkaa olla jo vähän parempi. Puoliltapäivin läksimme sitten klubille syömään gulassia ja tyhjäsimme auton lavalta tavarat klubille. Eli jätimme sinne matkalaukkumme odottamaan ensi kevättä ja kotiin lentoa. Yritin myös ladata siellä kuvia läppäriini huonolla menestyksellä. Liittymä oli siellä kyllä yhtä hidas kuin omani. Täytyy varmaan jossain vaiheessa ostaa se kuukauden kallis datapaketti ja ajaa kuvat yhdellä kertaa koneelle tai sitten lisään kuvat (sori vaan lukijat) vasta keväällä kotomaassa. Täytynee varmaan kokeilla vielä tuo Truen liittymä, josko toimisi paremmin. Läksimme sitten ajelemaan ja liikenne oli paljon rauhallisempi kuin sunnuntaina. Seppo halusi sitten käydä Tescossa Sukkarilla ja kauppalistahan oli tietty siinä jääkaapin ovessa magneetilla kiinni! Tästä lähin otan aina ulos lähtiessäni kuvan kännykällä siitä listasta, kun näköjään ei koskaan tiedä minne matka vie. Tescosta tuli sitten ostettua vino pino kaikenlaisia hedelmiä, orkideanippu, vähän juustoa, voita ja koko laatta soodavettä, vichyä kun täältä ei saa. Soodaa sekoitan aina veteen ja voilá, siinä se vichy.
Olisi ostettu se uusi imurikin, mutta heillä oli vain se näytekappale. Sitten ajeltiin kämpille kahvinkeittoon. Aika hyvin ajelu meni, melkein koko matka vasemmalle eli ei tarvinnut kaistoja vaihdella. Täällähän on vasemmanpuoleinen liikenne ja Sukkarilla 3-4 kaistaa suuntaansa, mutta keskellä on betoniaita. Jos haluat kääntyä oikealle, on ajettava ainakin puolisen kilsaa ohi kunnes tulee u-kääntöpaikka ja pääset ajamaan tulosuuntaan ja sitten voit kääntyä sinne haluamallesi kadulle. Ne ovat ihan laillisia u-kääntöpaikkoja, muutenhan ei koskaan pääsisi tien toiselle puolelle. Ai niin, Seppo joutui aamulla esittelemään uusia pyöriämme puutarhurille, vartijalle ja muumijunakuskille. He olivat ihmeissään, kun pyörissämme on kolmet jarrut ja suurin ihmetyksen aihe oli vaihteet. Illalla käytiin vielä iltapalalla tuossa pihassamme olevassa kuppilassa. Onpa kiva, kun se on nyt avattu. Me emme välitä kovasti iltapimeällä tallustella tuolla pimeillä kaduilla minnekään iltapalalle, on ennen tehty iltaruoka kotona. Täällä kun pimeä on tosiaan pimeää. Illalla golfia tv:stä katsoessa oli jo ihan pakko kaivaa kutimet esiin, viikkoon en ole niihin koskenut. Lankojahan minulle on jo tännekin kertynyt ihan kiitettävä määrä Suomesta tuotuna. Aion kyllä käydä katsastamassa Pattiksen tarjonnan, yhden lankakaupan jo tiedänkin ja toisen kuulin äskettäin. Mutta nyt kyllä nukku-Matti jo kutsuu ja huomenna on taas menopäivä!

11.11.2014 tiistai


työturvallisuus ennen kaikkea :)

Heti aamutuimaan taas fillareitten päälle ja suunta taas Pattayalle kohti HansLankarin toimistoa. Menimme sinne kysymään neuvoa, että osaamme tulostaa ja täyttää oikeat lomakkeet. Siellä selvisi, että hänpä hoitaa koko meidän ajokorttirumbat ja Sepon auton ostoluvan. Jätimme siis fillarit HansLankarin toimiston pihaan ja läksimme kävellen etsimään siitä lähistöltä klinikkaa ja kuvaamoa. Klinikka löytyi, he ottivat tiedot ja passit ja puoli tuntia pitäisi odottaa ja sanoimme käyvämme sillä aikaa kuvaamossa ja se sopi heille. Kuvaamokin löytyi vähän matkan päästä. Kiva mennä passikuvaan ihan hikisenä ja tukka ties missä kunnossa kypärän jäljiltä, no ei auttanut kuin vähän sitä sukia ja ihan hyvät passikuvat sitten kumminkin tuli. Jostain syystä passikuvat ovat täällä parempia kuin siellä kotomaassa, en tiedä mitä johtuu. Eli 12 passikuvaa maksoi 120 bathia. Sitten takaisin klinikalle ja hetken odoteltuamme pääsimme vuoronperään lääkärin luo ja todistukset oli hoidettu. Lasku 100 bathia/todistus. Todistuksiahan tarvitaan yksi mopokorttia varten ja toinen autonajokorttia varten. Sitten löntysteltiin takaisin HansLankarille viemään ne kuvat ja lääkärintodistukset. Huomisaamuna sieltä sitten tulee meidät hakemaan kuski autolla ja menemme suorittamaan ne tarpeelliset testit ajokortteja varten. Sitten ajelimme takaisin kämpille ja Seppo osti pienestä paikallisesta mopokorjaamosta 2-tahtiöljyä - johonkin! Kävimme

syömässä, haimme pesulasta pestävänä olleet matkavaatteet ja nostin automaatista rahaa huomista varten. Kotipihassa sitten toinen puutarhureista kyseli kovasti jotain ja osoitteli meidän parveketta, vaan emme ymmärtäneet. Hän haki sitten avuksi yhden siivoojista, joka osasi englantia ja lopulta selvisi, että hän kyseli vanhojen pyöriemme perään. Harmi, kun ei kysellyt aiemmin, hän taisi haluta niitä vanhoja pyöriämme. Aamulla, kun lähdimme ajelemaan, oli käyttämättä olevan mopon sivulavalla kaksi mopon peiliä ja ne näkyivät olevan meidän. Kun Seppo laittoi aiemmin peilit pyöriimme, hän heitti tyhjät laatikot roskahuoneeseen huomaamatta, että laatikossa oli aina 2 peiliä.  No, jätimme ne siihen ja tullessa ne olivat hävinneet, mutta puutarhurin ja vartijan fillareissa oli uudet peilit :) Läksimme sitten vielä viemään uusia tai siis likaisia pyykkejä pesulaan ja samalla reissulla ajoimme klubille. Siellä on tänään leivottu karjalanpiirakoita ja me eilen varasimme niitä. Täällä tuo leipä ei ole monestikaan kummoista ja karjalanpiirakat ovat tosi hyviä. Paluumatkalla alkoi sitten ukonilma ja kaatosade. Ajoimme pahimman sateen ajaksi bussipysäkin katoksen alle suojaan ja sinne tuli myös thaikkupoikakin kasseineen jättäen moponsa kadun varteen. Sateen hieman laantuessa jatkoimme kaikki matkaamme. Olimme siis hiukka märkiä ja kuraisia perille päästyämme. Hiukset olivat kuivat, kiitos kypärän. Kura taas tuli siitä katumme tietyön kohdasta, joka sateella oli oikea liejukko, pelotti jotta pysyykö pyörä pystyssä. Onneksi pysyimme tiellä ja pyörät pystyssä. Illalla tuli puhelu, golfkaverimme Atski ja Vimon ovat saapuneet Pattayalle. Jos tämän kuun aikana menemme pelaamaan, täytyy minun kyllä tuon kantapään vuoksi ottaa kentälle golfauto, tulihan taas tänään käveltyä turhankin paljon tuolla kantapäällä...

12.11.2014 keskiviikko
Jomtien Beach Road muuttuu kokeiluluontoisesti yksisuuntaiseksi (eipä muuttunut)

Kello oli herättämässä seiskalta, heräsimme kumminkin jo puolelta. HansLankarin auto kuskeineen piti tulla hakemaan meitä puoli ysiltä, mutta Thaimaassa kun ollaan, hän saapui ysiltä.
Päivän ohjelma muuttui siten, että ensin menimme kumminkin Immigrationiin papereiden kanssa, siellä ei onneksi mennyt kovin kauan. Onneksi nappasin aamulla kaikki mahdolliset dokumentit laukkuuni ja passejahan tarvittiinkin heti kohta. Joimme pihakioskissa kahvit odotellessamme papereiden valmistumista. Sepon paprut 300 bth ja minun 200 bth, koska Sepolla oli ylimääräisenä se autonostoon tarvittava kotipaikkatodistus. Sitten kurvasimme vielä Kasikornin pankkiautomaatille Beach Roadille vaan automaatit eivät olleet toiminnassa. Muuten, se siitä Beach Roadin yksisuuntaisuudesta, ei tietoakaan :) Onneksi sadan metrin päässä oli toimiva automaatti, emmehän tienneet mitä tämän päivän lysti maksaa, aina pitää varautua. Läksimme sitten ajamaan ja olimmekin sitten HansLankarin toimistolla, jossa molempien piti valehtelematta raapustaa kymmenisen allekirjoitusta. Täällä kaikki valokopiot pitää itse allekirjoittaa. Sitten jatkoimme matkaa katsastuskonttorille, jonne olikin aika matka. Toimistossa olikin sitten kamalasti väkeä ja kuskimme juoksi edeltä hakemaan meille jonotusnumerot. Pääsimmekin heti ilmoittautumaan ja taas kasa allekirjoituksia. Saimme vihreän muoviläpyskän käteemme numeroilla 66 ja 67 ja istuimme odottamaan (jotain?) vihreille läpysköille osoitetuille penkeille. Mitähän oli tulossa, ei aavistustakaan. Aikamme odoteltuamme, tuli siihen tosi vihaisen oloinen mies ottamaan ne numerolaput meiltä kaikilta ja laittoi meidät jonoon. Sullouduimme pieneen kopperoon, jossa oli seinällä sellainen värikäs taulu (olen nähnyt sellaisia, kun tsekataan värisokeus) ja se mies näytteli kepakolla tosi vinhaa vauhtia niitä väripalloja, jokaiselle 3-4 väriä vuorotellen. Suomeksi se olisi meiltä mennyt tosi nopsaan, mutta nyt piti takkuilla ne värit englanniksi. Onneksi siitäkin selvittiin. Se mies oli kaiketi äkäisen oloinen, kun hänen pitää kaitsea aamusta iltaan tällaista toopea "karjalaumaa" eteenpäin. Sitten jäimmekin ihmettelemään jatkoa, olisi tarvittu sitä kuskiamme neuvomaan, vaan hän oli kadonnut ja kun thaikkulassa ollaan, hän oli varmaankin nukkumassa autossa. Tunnin verran törötimme jonossa ja huomasin kirjurin papereiden olevan eri näköisiä kuin meidän eli olimme varmaankin väärässä jonossa! Kuski tuli lopulta hätiin, menimme toiseen jonoon maksamaan ne kortit 160 bth/per kortti eli tuo summa neljään kertaan. Sitten taas vihreät läpyskät käteen, 9 ja 10 ja valokuvajonoon. Mutta, mutta, juuri silloin alkoi tunnin ruokatunti ja putiikki meni sulki. Voi harmitus, jospa emme olisi jonottaneet väärässä jonossa. Menimme sitten ulos odottelemaan ja etsimään ruokaa. Siinä alueen ulkopuolella oli montakin thaikkukuppilaa, menimme yhteen niistä ja tilasimme tuttua ja turvallista  Kau pat kaita. Syötyämme läksimme takaisin toimistoon odottelemaan paikan avautumista, koska siellä sisällähän oli jonkinmoinen ilmastointi. Tasan yksi tulivat virkailijat takaisin ja homma jatkui. Aika pian sitten tuli meidän kuvausvuoro, kuva otettiin ja taas hetki odoteltiin. Kortit tulivat hetken päästä suoraan sellaisesta koneesta ja klo 13.10 olimme onnellisia thaiajokorttien omistajia. Täällähän pitää olla erikseen ajokortit autolla ja moottoripyörälle ja sitten vuoden päästä ne pitää uusia, jolloin saa viiden vuoden kortit ja sen jälkeen selviää aina viiden vuoden välein uusinnasta. Aina täällä puhutaan mopoista, mutta nuo pyörät eivät kyllä ole mitään mopoja vaan useimmiten vähintään piikin prätkiä ja skoottereita. Sitten läksimme ajelemaan takaisin kämpille ja tuossa meidän kadun liikennevaloissa Sukhumvitin (Sukkarin) risteyksessä sitten meidän kuski koki herätyksen ja sekosi täysin. Vastakkaisella puolella lähti liikennevaloista keltainen Lootus vauhdilla ajamaan rääkäisemällä. Loppupäivän sitten vaan olimme ja ihmettelimme taas tv-kanavien paikanvaihdoksia. Klo viiden jälkeen Seppo meni pihalle jatkamaan fillareiden fixausta, ai miksi kello viiden jälkeen? No siksi, kun talon henkilökunta lähtee viideltä kotiin, muuten hekin olisivat olleet siinä pyörärempassa mukana. Illemmalla tuli tosi kova saderyöppy, parvekekin sai kunnon kasteen. Ai niin, pihallemme on vihdoin laitettu kaksi uutta pihalyhtyä, ei pitäisi pihan olla enää säkkipimeänä. Yöllä kello yksi soi puhelin, Hande soitti hälärin ja piti yksi firman lasku hyväksyä tekstiviestillä pankkiin. Emme siis taaskaan olleet muistaneet ilmoittaa pankkiin numeron vaihdoksesta, oma moka. No, ehkä ensi keväänä tai sitten Hande voisi sen hoitaa.

siinä ne sitten ovat

"uurastuksen" tulokset

13.11.2014 torstai

Olipa kiva herätä ilman kännyherätystä ja aamumenoa. Tosin heräsimme kuitenkin jo seiskalta mutta ei kuitenkaan koko yötä ollut korvien välissä tietoa aamulähdöstä. Siinä sitten kaikenlaista touhusimme ja aivastin, jolloin samalla puraisin poskeen reiän. Jatkoin pikkuhommia siis sananmukaisesti verenmaku suussa. Seppo totesi, että kyllä pitää olla taitava, jos aivastaessa puree poskeen. Siinäs sen kuulitte, olen siis taitava, jos ette sitä vielä tienneet. Minähän olen sen aina tiennyt :) Päätimme sitten lähteä ajelemaan, kun on uudet kortitkin. Menimme Sukkarille Home Worksiin. Sieltä löytyi hieno Elekroluxin varsi-imuri johdolla. Täällä ei voi käyttää sellaista ladattavaa versiota, kukas sitä lataisi ja käyttäisi kesällä. Sama juttu mökillä ja kotona, selvästi huomaa, että ladattavat imurit eivät tykkää, kun niitä ei talvella käytetä. Sitten löytyi mattoa auton lavalle ja kiva pieni lukollinen avainkaappi. Avaimethan tahtoo olla aina mikä missäkin, jos ne nyt pysyisivät samassa paikassa. Nyt se lava on niin liukas, että kaikki ostokset ovat aina ohjaamon takana ja niitä saa kömpiä hakemaan. Kävimme myös cappuccinolla pikku pikku kuppilassa ja luimme siellä Pattaya Mailia (englannin kielinen lehti) ja se eilinen sadekuuro olikin ollut Pattayalla tosi kova. Lehdessä oli kuvia, kun vesi ryöppysi Beach Roadille sivukaduilta suoraan mereen ja sitä vettä oli paljon. Oli myös kuvia, joissa vesi oli autojen renkaitten puoliväliin asti. Myös Sattahipissä oli ollut tulvia. Sitten tavarat auton lavalle ja siirryimme Big C:n parkkikselle. Täällä ulkona parkkipaikatkin ovat ihan hyviä, niissä on katokset päällä, eikä auto paahdu auringossa tai kastu mahdollisessa sateessa. Menimme heti syömään MK:hon ja sitten ostoksia jatkamaan Big C:hen. Puolet ostoslistasta on nyt hoidettu ja jatkamme myöhemmin toisessa kaupassa. Kaupoissa ei aina ole samaa valikoimaa vaikka olisivatkin saman ketjun myymälöitä. Ajelimme sitten Pattayan suuntaan ja Seppo keksi, että käydään samalla HansLankarin toimistossa, kun tässä lähistöllä olemme. Eipä Jouni ollut paikalla ja jatkoimme ajelua samaista pikkutietä pitkin, jota aina fillareilla kuljemme. Heti ensimmäisessä risteyksessä jäimme odottelemaan ajovuoroamme ja kappas, siinähän Sevenin kulmalla oli Risto syömässä jäätelöä. Siinä sitten thaimaalaiseen tapaan melkein ajoväylällä autoa seisottaen juttelimme hetken, eikä kukaan soitellut torvea. Olivat Risto ja Timonen menossa HansLankarille kahdeksi palaveriin. Jatkoimme matkaa ja heti kohta tulikin Jouni vihreällä autollaan vastaan, ei myöhästynyt tapaamisesta. Ajoimme Second Roadia aina Chayabrukille asti ja sieltä Second Roadille tarkoituksena käydä tankkaamassa auto. Bensa-asemalla olikin sitten jono kadulle asti eli ajoimme ohi ja suoraan kämpille. Illalla taas suosimme oman pihan kuppilaa ja pitihän ne uudet pihavalot nähdä käytössä, hyvin valaisivat. Kuppilan tarjoilijatyttö luuli meitä italialaisiksi, jaa-a! No, nyt hän osaa jo yhden sanan suomea, sanan kaksi.

joskus täällä on vaan ihan pakko syödä ranskalaisia, kotimaassa
emme koskaan syö ranskalaisia, ehkä se on se suola...

14.11.2014. perjantai

Seppo ei näköjään anna periksi, hän on jo tunnin verran tutkinut sitä poksahtanutta imuria, istuu ja ihmettelee ja yrittää korjata. Ehkä joskus selviää, onko hänestä imurin korjaajaksi vai ei. Minä taas kirjoitan tätä blogia, kun tuo nettiliittymä ystävällisesti avasi sivun, saapi nähdä saanko sitten tallennettua... Juu, tallennus onnistui, mutta kuvien lataukseen liittymän puhti ei riitä :) Muuten rauhallinen päivä, välillä! Ajelimme klubille syömään ja ostimme samalla illalliskortit Itsenäisyyspäivän juhlaan. Totesimme taas, että kyllä tämä maailma sitten onkin pieni. Klubilla oli yksi uusi naama, miespuolinen ja siinä hänen ja Sepon höpötellessä, selvisi että mies on kotoisin Hankasalmelta, Viikin Olavi. Kyllä me sieltä paljon näitä Viikkejä tunnemme, tai siis Seppohan tuntee, minä taas en tunne paljon ketään, mutta minutkin tuntee kaikki kirkolla. Kiva joskus


koira ja isäntä torkuilla Sevenin portailla,
myöhemmin näin parivaljakon uudelleen
ja mies pitää koiraansa hihnassa

kauppareissulla jutella jonkun kanssa, pistän tuntomerkit tarkkaan muistiin ja sitten mökillä kerron tyypin Sepolle ja hän sitten kertoo minulle, kuka se tyyppi oli. No, Sepolla ja Olavilla sitten vaan riitti juttua, minua välillä tylsistyttää, kun ei ole juttukaveria. Laitoina joutessani ilmoittautumisen listaan, joulukuussa tapahtuva retki Pattayan kelluville markkinoille. Huomenna ilmoittaudun myös thai-kielen alkeiskurssille. Kävinhän sellaisen kurssin vuosi sitten Ogelin koululla, mutta mitään ei uponnut nuppiini. Jospa ne tiedot nyt pulpahtaisivat esille uudella kurssilla, saas nähdä. Olen aina ollut sitä mieltä, että minulla on kielipää, mutta thai ei sinne vielä mahtunut. Kurssipäivät selviävät sitten myöhemmin, kaiketi kun osallistujia on tarpeeksi. Kurssi maksaa 2000 bth, opetusta 2 kerta viikossa 2 tuntia kerralla ja koko kurssi on 10 tuntia.  Illalla näimme uutisissa niin traagisen uutisen noin 5-vuotiaan pojan tapaturmasta, että oli yöunetkin mennä piloille. Seppo ei ihan pienistä hätkähdä, mutta tämä uutinen pisti hänetkin hiljaiseksi ja mietteliääksi. Uutisesta en tämän enempää kerro, ei tarvitse muiden järkyttyä, riittää kun me olimme järkyttyneitä ja tapaus kummittelee mielissämme varmaan vielä pitkään. Pitäkää huoli lapsistanne!

15.11.2014 lauantai

Heräsin aamulla klo 6 kummalliseen ääneen, kuinka sitä oikein kuvailisin. Se kuulosti kuin joku olisi luudalla huitaissut 2 kertaa johonkin verkkoaitaan. Sitten jäin kuuntelemaan ja äkkäsin sähköjen menneen poikki, vaan kylläpä olikin hiljaista, lintujen laulukin kuului. Suljin sitten mokkuloiden


pihakuppilan aamiainen

virratkin, jos katkos kestää kauankin, niin ei mokkuloiden akut heti tyhjene. Loikoilin sitten sängyssä, mitäpä sitä kahvia keittämään ilman sähköä. Sitten kuului kova kolaus ja sähköt tulivat jälleen ja katkos kesti 20 minuuttia. Nousin sitten sitä kahvia keittämään ja aamupalaa tekemään. Aamu kuluikin sitten siivotessa ja fillareita pestessä. Atski soitteli ja oli menossa klubille hernesopalle ja mekin hyppäsimme pyörien päälle ja sinne samaan paikkaan. Siellä oli myös Ride, kiva nähdä pitkästä aikaa. Ride lähti keväällä meidän jälkeen Suomeen käymään, vaan suunnitelmat muuttuivat, kun hän sairastui vakavasti mutta on nyt hyvin kuntoutunut. Paljon tuttuja naamoja kävi sopalla sekä paljon uusia naamoja. Eniten porukkaa käy klubilla lauantaisin, hernesoppaa ja lättyjä. Tällä kertaa söin salaatin ja hernekeiton, lettuihin en koskenut ja olo olikin hyvä. Ne letut kyllä saavat niin ähkyn  olotilan, jotta en niihin enää koske, ei syönyt Seppokaan. Laitoin sitten nimeni siihen thai-kielenkurssiin, nyt siellä oli jo kaksi muutakin naista minun lisäkseni. Tänään klubilla menikin melkein 4 tuntia, kun oli niin paljon tuttuja. Pyöräilimme sitten takaisin Beach Roadia pitkin aina Chayabrukille asti, sitä pitkin Second Roadille ja sitä pitkin ruuhkaliikenteen vilinässä kotiin. Kylläpä näillä pyörillä on kiva ajaa. Kello on nyt täällä puoli seitsemän illalla ja kukko kiekuu tuossa pihalla, taitaa olla ressu ihan sekaisin... Illemmalla menin partsille aikomuksena soittaa äidille ja iskälle Pieksämäkeen, pyrin soittamaan heille kerran viikossa lauantaina tai sunnuntaina. Mutta mitä kummaa näinkään pihalla, "naapurinpojat" olivat siellä fillarirempassa ja vartijakin oli siinä tarkkailemassa heidän touhujaan. Tehköön vaan remppaa, mutta ei minun pyöräni tarvikkeilla. Isompi pojista käy täällä koulua fillarilla ja oli näköjään saanut uuden pyörän, mutta ei pumppua ja muita tarvikkeita. Seisoin siinä sitten parvekkeella hyttysten ruokana ja pojat laittoivat kaikki tavarat takaisin pyörääni, varmaankin siksi kun oli yleisöä. Ehkä eivät tienneet kenen fillareista oli kyse, vielä! Haimme myöhemmin kaiken irtonaisen pois pyöristämme sisätiloihin. Hommatkoot omat työkalunsa, niin muutkin joutuvat hommaamaan. Soittelin sitten äidille ja he olivat eilen hakeneet Hyvinkäältä isälle sellaisen moottoriavusteisen pyörätuolin, hänkin pääsisi sitten ainakin hyvällä säällä ulkoilemaan. Äitiä vaan vähän hirvitti, kuinka isä sillä osaa ajella tai no, vähän minuakin !

16.11.2014 sunnuntai

Heräsimme taas aikaisin. Kun menee ajoissa nukkumaan, herää ajoissa. Täällä tulee mentyä ajoissa


olipas myrsky

nukkumaan, kun iltaisin ei ole mitään tekemistä, me kun emme välitä noista iltahulinoista. Päivällä kävimme aamiaisella puolenpäivän maissa, kaikki muutkin syövät siihen aikaan aamiaista, omassa pihakuppilassa. Meille se oli kyllä aamiainen numero 2. Sitten läksimme ajelemaan autolla, ensin kävimme tankkaamassa tankki täyteen, 48 litraa ja täällä diesel maksaa 70 senttiä litra. Ajoimme sitten Hillille etsimään taloa tai tonttihan se vasta on, jonne klubille tulee uudet toimitilat. Emme löytäneet sitä, mutta muut suomitalot löytyivät samalta kulmalta. Siellä on kuun lopussa tutustumistilaisuus ja ajattelimme, että silloin löytäisimme perille. Sitten ajelimme takaisin kotiin. Oli näköjään niin rasittava ajomatka, että minua todella väsytti kovasti ja menin koisimaan jo ysiltä. Yöllä oli tosi kova myrsky ja vettä tuli taivaan täydeltä sekä ukkosti, en kuullut mitään.

17.11.2014 maanantai

Aamulla ajoimme fillareilla kahdeksaksi klubille hommiin. Siellä oli jo täysitohina päällä, porukka teki karjalanpiirakoita (116 kpl) sekä korvapuusteja. Me kuorimme 20 kg pottuja, 10 kg porkkanoita ja noin 5 kg sipulia. Sipulit jäi kyllä Sepolle kuorittavaksi. Kotiin läksimme noin klo 11. Piti ostamani Sevenistä lisää dataa nettiin, mutta tuli näköjään vain puheaikaa. No, käytän sen suomipuheluihin. Täytynee huomenna ostaa uudet kortit ja sitten dataa on taas reiluksi viikoksi kummallekin. Sepon kortissa on vielä dataa, hän kun vaan katselee netistä uutisia eikä lataa mitään. Nyt kyllä kirjoitan tätä Sepon kortin kautta. On oltu täällä vasta pari viikkoa ja minulla on jo ikävä suomen toimivia nettiliittymiä! Ongelmahan on se, että thaikut puhuu kummasti englantia ja minä en ymmärrä niitä. Taitaa olla vika mun päässä, en varmankaan edes tahdo ymmärtää niitten englantia...
Päivällä lenteli taivaalla sotilaskoneita, en tiedä kenen tai minkä maan ne oli. Vartijatkin tuijotteli taivaalle. Yhtenä päivänä meidän talojen yläpuolella lenteli sellainen pieni "helikopteri", jolla kuvataan ilmasta käsin. Taitaa olla joku vakoiluvekotin, ei se helikopterilta näytä, mutta en nyt muutakaan nimeä sille hätäpäissäni keksi. Illalla kävimme taas oman pihan kuppilassa syömässä oikein maukasta thairuokaa, aroi :) Illalla Seppo kävi vielä katsomassa Naskaleitten asuntoa ja kaikki oli siellä kunnossa. Samalla hän siirsi fillarit kauempaa parkista tuohon parvekkeen edessä olevalle paikalleen, kun siihen oli tullut taas tilaa. Niin ja eilinen myrsky oli kaatanut pienen puun meidän auton päälle parkkiksella ja haimme puutarhurin paikalle ja hän jäi sitä puuta tukemaan uudelleen.

pikku tulva

18.11.2014 tiistai

Tänään taas katsastuskonttorille rekisteröimään auto. Tällä kertaa aikomuksena ajaa ja löytää sinne ihan itse. Mikko tulee sinne noin klo yhdeksi. Tutkiskelimme karttoja kotona, tiedämme kyllä missä paikka on, mutta kartalta ei meinannut millään löytyä. Huomasimme, että kaikki kartat olivat vanhoja, uusin vuodelta 2009 ja missään niistä ei ollut merkattu uutta Bangkokin moottoritietä. Hoksasimme lopulta paikan kartalta ja päätimme lähteä sinne ajoissa ja käydä jossain samalla syömässä. Matka sujuikin joutuin ja osasimme sinne ihan hyvin, aikaa matkaan meni noin puolisen tuntia. Kävimme syömässä samassa kuppilassa, jossa kävimme ajokorttienhaku reissulla. Mikko soitti ja ilmoitti vähän myöhästyvänsä. Istuskelimme sitten toimiston odotustilassa ja katselimme katsastusmiesten hommia. Ovat muuten tosi tarkkoja katsastuksessa. Välillä kävimme kävelemässä ja pianhan tuo Mikko sitten saapuikin. Infossa sitten selvisi, että Mikolta puuttui yksi paperi ja rekisteröinti siirtyi myöhemmäksi. Mikko on siis se henkilö, jolta ostimme ko auton. Mikko sitten lupasi hommata sen paperin huomenissa ja otamme homman uusiksi ehkä jo torstaina. Läksimme sitten ajelemaan tietä eteenpäin, emme siis takaisin sinne mistä tulimme. Tulimme sitten Sukhumvitille ihan Pattayan pohjoispäähän ja ajelimme etelään kotia kohti. On se muuten pitkä tuo Sukhumvit, se on sellainen ohikulkutie joka on täällä jokaisessa kaupungissa. Jossain kohtaa sitten olimme oikeanpuoleisella kaistalla eli se oli u-käännöskaista ja päätimmekin kääntyä siinä, koska Makro oli tien toisella puolella ja päätimme käydä siellä. Makro on iso tukkukauppa. Menimme sisään ja saimme sellaisen oranssin viivakoodilapun, koska emme ole vielä hakeneet sitä oikeaa tukkukorttia. No, ostimme sitten laatan pikkuisia kokispulloja, pari laatta vettä, kaurahiutaleita,


pihakuppila

munia, juggea jne. Sitten kurvailimme pikkuteitä kotiin. Illemmalla pyykkärihommia ja fillarin siirtoa. Saapi nähdä onko pyykkiteline vielä aamulla pystyssä. On nimittäin luvattu täksi päiväksi ja huomiseksi kovaa tuulta. Olihan se puukin kaatunut nojalleen automme päälle. Kävin ajelun jälkeen uimassakin ja kun aurinkotuoleja oli vapaana, ajattelin  hetkeksi jäädä aurinkoon makoilemaan. Aina, kun menen aurinkoa ottamaan, menee aurinko pilveen, näin kävi nytkin. Se auringonotosta, ehkä näin on kuitenkin terveellisempää...

19.11.2014 keskiviikko

Aamu-uutiset tuli luettua netistä ja sitten tuli ilmoitus, että data on loppu eli se oli sitten Sepon korttikin finito. Täytynee hakea Sevenistä 2 uutta korttia, yksi maksaa 199 bth. Minun kortti kesti 8


lisää pihakuppilaa

päivää ja Sepon kortti 11 päivää. Korteissa on vielä vähän puheaikaa ja nehän voi käyttää suomipuheluihin. Läksimme fillaroimaan, ensin pyykit pesulaan, sitten Sevenistä ne uudet SIM-kortit ja klubille lohisopalle. Sen jälkeen ajelimme Beach Roadia aina Hyrsylän mutkaan saakka, kävimme kiinalaisessa ostamassa viinipönikän (osumme kauppoihin aina silloin, kun viiniä ei myydä, emmekä ole vielä oppineet niitä myyntiaikoja, mutta kiinalaisessa myydään aina) ja kävimme moikkaamassa tuttuja Menuetissa. Sitten kotiin Second Roadia pitkin. Laittavat muuten tuossa vastapäätä valmistumassa olevassa talossa juuri nosturilla tieltä käsin aidan sisäpuolelle kaikenlaisia puita aina palmuista lähtien. Homma jäi heiltä vähän kesken ja varmaankin jatkavat huomenissa. Tulee kivannäköistä myös meidän silmille. Illalla sitten otettiin käyttöön uudet nettikortit, kuten näkyy.

Nyt netti toimii, mutta kirjoitus tulee pahasti perässä, saan odotella tosi kauan  ja tietysti aikaa menee kirjoitusvirheiden korjaukseen, kun näen tekstin vasta jälkijunassa.

20.11.2014 torstai

Hyppäsimme aamulla autoon ja ajoimme vahingossa vähän kiertoteitä mutkitellen ex-Carrefuriin, Big C nykyisin. Kävimme ensin Home Prossa, mutta mitään ei tarttunut matkaan. Sitten cappuccinolla ja croissantilla. Sieltä ostoslistan kanssa Big C:hen ja puolet tavaroista löytyi kärryyn, mm joulukortteja.
Löysin myös Kiton varvasläpykkäät, 199 bth, jotka ovat kipeälle kantapäälleni ainoat kävelykelpoiset töppöset. Ostin niitä sitten kahdet. Kito-merkkiset ovat muutenkin täällä tosi hyvät jalkineet, ainakin minun jaloille. Kävimme MK:ssa syömässä, jolloin Mikolta tuli viesti, että ovat kohtapuoliin
lähdössä katsastuskonttorille. Noin puoli 2 kurvasimme sitten paikan päälle ja Mikko sekä Tuula olivat juuri tulleet sinne suoraan golfkentältä. Auton omistajan vaihdos tuli sitten tehtyä aika nopsaan. Paperit luukulle, reilu 1400 bth maksuksi ja vajaan tunnin odottelu rekisteriotteen uusimista varten. Mikko ja Tuula läksivät jatkamaan matkaansa ja me jäimme odottelemaan. Lapussa luki, että rekkari on valmis klo 15. Siinä odotellessa seurasimme muiden paperisotaa ja yllättävän monelta puuttui milloin mikäkin paperi, myös thaikuilta. Yksi thaikkunainen hermostui kovasti, kun joku paperi puuttui. Tietysti katsastuskonttorin alue on suuren suuri ja sinne mahtuu paljon ihmisiä. Jos matka sinne maaseudulta on pitkä ja vaivalloinen, on ymmärrettävää kiukustuminen. Mietiskelin siinä odottaessa myös, että mihinkähän virkailijat mahtavat säilöä sen ison paperikasan, sitä on nimittäin joka jutussa aikamoinen nivaska. Meidän rekkari oli sitten valmis tasan klo 15 ja pääsimme jatkamaan matkaa kotia kohti.

21.11.2014 perjantai

Piti lähteä pyöräilemään, mutta Seppo halusikin heti aamusta lähteä taas kauppareissulle. Olihan minullakin tietty ostoslista valmiina. Kumma, kun täällä käy jossain kauppaketjussa esim. tuo Big C, niin joka kaupassa niissä on eri tavaravalikoima. Seppoa ei muuten tarvitse nykyisin kovasti houkutella ostoksille, pieni vihjaus ja hän istuu jo auton ratin takana! Ensin oli tarkoitus käydä autolla kaupassa, tulla kotiin ja lähteä pyörällä sinne klubille. Totesin sen olevan turhaa, siis menemme autolla klubillekin. Ajelimme sitten taas tuttuja pikkuteitä Sukkarille (Sukhumvit) ja Big C:hen. Viime keväänä muistin kaikkien Big C-kauppojen oikeat nimet, vaan olen kesän aikana ne onnellisesti unohtanut. Kai ne tässä talven aikana palautuvat taas mieleen. Kiersimme kaupassa ostoslistan kanssa, Sepon lista oli hänen omassa päänupissaan, minun pitää aina kaikki kirjoittaa paperille ja iPhonen muistioon. Taas lista lyheni ja löytyi se kasaan taitettava aurinkotuolikin. Olisin valinnut sellaisen sinisen, jossa oli oikein iso Nalle Puhin kuva, mutta otinkin sitten Sepon suosituksesta ruskearuutuisen tuolin, hän ei kuulemma voi ottaa aurinkoa Nalle Puhin kanssa, näkis vaan milloin hän yleensäkään ottaisi aurinkoa! Ei tarvitse enää "tapella" noitten naapureiden kanssa tuoleista, kun on oma. Olen nähnyt meidän talossa muillakin omia tuoleja. Sitten läksimme ajelemaan klubille 3-kadun kautta. Siinä liikennevaloissa odotellessamme tutkailin ympäristöä ja mitä silmäni havaitsivatkaan - lankakaupan, jonne voisin vaikka pyöräillä. Klubilla tarkoituksena oli kysellä Ristolta, jotta tarvitsevatko keittiössä apua, kun on noita pitkiä viikon reissuja. No, tänäänhän oli se Ikean retki ja Ristokin oli siellä. Klubilla touhusivat Veikko sekä keittiössä Lea ja Pertti. Mutta syömässä olivatkin Helinä, Liisa ja Sirkka. Oli kiva tavata heidätkin taas kesän jälkeen. Ruokana olikin maksapihvejä muussin kera, nam nam, kannatti siis ajaa sinne syömään. Siinä syödessämme sinne tupsahti sitten Tukholman Liisakin. Sattuipa sopivasti kaikki tutut yhtä aikaa. Helinä porukoineen sitten läksi kotia kohti Park Laneen (meidän naapuritalo) ja jäin jutustelemaan kuulumisia Liisan kanssa. Sepolla taas riitti juttua Veikon kanssa. Pois lähtiessämme jäimme vielä klubin terassille hetkeksi juttelemaan Lean ja Pertin kanssa. Harvoin on klubilla näin rauhallista, että voi kaikkien kanssa jutustella. Sitten autoon ja kotiin. Parkkipaikat alkavat täällä jäädä vähiin ja mekin jouduimme peruuttamaan ruutuun, sen verran ahtaita ruudut ovat, kuten alkaa olla jo Suomessakin. Autot ovat suurentuneet. Sinne auton lavalle jäi sitten uusi aurinkotuolikin, kun sitä ei auton takaa saanut pois, tallessahan siellä on ja pysyy. Haen sen sitten huomenna samalla, kun laitamme uudet takapenkkien lattiamatot paikoilleen. Huomenna on kyllä sitten pyöräilypäivä!
Illalla äkkäsi kaapista Lidlistä ostamani maaailmanradion. Kun kävimme ekan kerran siellä katsastuskonttorissa HansLankarin kuskin kanssa, hänellä soi autoradiossa ihan kuunneltava radiokanava. Sitä kuunnellessani selvisi, että se on joku Pattayan turistikanava numerolla 97.0 ja sehän löytyi Lidlin radiostakin, eipä mennyt sekään vekotin ihan hukkaan. Autostakin pitäisi tuo kanava vielä etsiä.

22.11.2014 lauantai

Aamuhommia, siivousta, lattian pesua, uintia...Sitten ajelemaan fillareilla ja lenkin jälkeen klubille syömään. Ja hui, kuinka paljon väkeä siellä olikaan. Seppo söi hernesopan tykötarpeineen ja minä tyydyin salaattipöydän antimiin ja lohimunakkaaseen. Kauaa emme siellä viihtyneet, kun oli niin kova meteli, isosta porukasta lähtee ääntä. Ajelimme sitten mutkan kautta kotiin ja mitäs sitten tehtäis, kello vasta vaille kolme? Läksimme sitten autolla ajelemaan Big C:n MK:hon syömään jälkiruokana Banana Splitit, nam, nam :) maksoikin vain 80 bth per annos, kun Jompparin jäätelöbaarissa sama maksaa 250 bth. Kävimme myös kaupassa tarkoituksena ostaa pari pussilakanaa peitoiksi, mutta eihän kaupasta sellaisia löytynyt. Muistin sitten, että thaikuthan eivät käytä pussilakanaa, vaan täkkiä ilman lakanaa. Ostin sitten pinon henkareita, niitä aina tarvitaan. Ajelimme sitten alas South Pattaya Roadin rantaan päin ja ruuhka oli jo ihan kaamea, mopoja suihki sinne tänne. Tarkoitus oli ajaa Second Roadia pitkin aina delfiini ympyrään asti ja sieltä kääntyä Beach Roadille suuntana lopulta Jomppari. Päästyämme "moskovan aseman" risteykseen (siitä lähtevät lavataksit Jomtienille) käännyimme Second Roadille, koska oli pakko, kun olimme sinne kääntyvällä kaistalle. Ruuhka sen kuin paheni! Olihan siinä ihan tarpeeksi jännitysnäytelmää yhden jännärileffan verran. Liikenne kuitenkin soljuu täällä, kukaan ei hermostu, tietä annetaan tarvitsijalle, torvea ei soitella ja kun annat tietä vaikka mopolle, he aina nyökkäävät kiitokseksi. Siinä sitten köröteltiin ja päätimme kääntyä oikealle Klangille eli pois sieltä rantaan menossa olevalta ryysikseltä. Sama ruuhka sielläkin, matkamme siis jatkui ja toivoimme joskus pääsevämme Sukhumvitille kotia kohti. Siinä matkan madellessa oli tosin kiva seurata kaikkia liikenteessä kulkijoita. Oli jalankulkijoita, mopokärrymyyjiä, toiset työntelivät niitä kärryjä, mopoissa monen monta matkustajaa, toisissa matkustajina jopa koiria, ihan totta, yksi istui penkillä, toinen oli korissa ja yhdessä sivuvaunullisessa koira istui sivuvaunussa ja toinen koira istui poikittain penkillä ja etukroppa oli sivuvaunussa. Mopot suihkivat sinne tänne ja pujottelivat autojen seassa ollen lopulta ensimmäisinä liikennevaloissa odottelemassa. Ja ne liikennevalot - ne kestävät ainakin 3-5 minuuttia ja monesti et ehdi ekoista valoista vaan odottelet parhaimmassa tapauksessa kahdet valot. Nuo liikennevalot ovatkin sitten ihan oma maailmansa täällä. Vasemmalle saat kääntyä, jos liikenne sallii, vaikka on punaiset valot, samoin voit ajaa punaisia päin suoraan vasemmalla kaistalla jne. Toiset käyttävät vilkkua ilmoittaakseen kääntymisen, toiset vilkuttavat muuten vain eivätkä käänny minnekään, toiset vaihtavat kaistaa tuosta vain, toiset ajavat kaistojen keskellä eli ihan hauska viidakko. Kotimatkaan taisi mennä toista tuntia ja ehdimme kotiin juuri ennen pimeän tuloa. Kävin uimassa ja sitten katsoimme telkusta Dubain golf-kisan kolmatta päivää. Muuta katsottavaa täällä ei telkusta sitten tulekaan. Lähdimme iltasella vielä oman pihan kuppilaan iltapalalle. Harmi, kun on ihan kiva kuppila, mutta ei asiakkaita. Nytkin olimme ainoat asiakkaat tai tuli sinne yksi mies ostoskassin kanssa, osti pullon olutta, istui pöytään ja hulautti sen oluen kurkkuunsa ja läksi ulos. Sitten hetken päästä hän tuli takaisin ilman ostoskassia ja sama toistui, taisi olla kova jano. Luulisi, että tuosta tulisi jo vatsa kipeäksi, kun hulauttaa koko pullon kerralla ja vielä kylmänä. Kotiin tullessa oli rappukäytävässä heti lasiovien takana keltainen kissa, kuinka se oli sisään päässyt, on arvoitus. Kyllä se livakkaan vilahti ulos kun oven avasimme.
Soittelin sitten vielä äiteelle Pieksämäkeen. Onneksi, koska isäni puhelimen akku oli hurahtanut tyhjäksi ja sen latauksen jälkeen isä ei osannut sitä avata käyttöön.

23.11.2014 sunnuntai

Mun nettikortti taitaa taas olla tyhjä. Tabletilla on yksi peli, joka ilmoittaa että sitä asennetaan, enkä saa sitä pois. En kyllä ymmärrä, miksi sitä pitäisi asentaa, en ole sellaista sinne laittanut. Sori Julia, jouduin poistamaan kaikki pelit koneelta, jätin vain 3 peliä, joita itse pelaan ja ne eivät lataile itsekseen. Tänään tulee taas Pattayan turistikanavalta hyvää musaa, eilen tuli vain jotain räppiä, josta emme lainkaan tykkää. Läksimme sitten viettämään sunnuntaita kuten moni thaikkuperhekin. Otimme fillarit (tosin sitä thaikku ei tee, hän ottaa auton) ja ajelimme Sukkaria pitkin Tesco Lotuksen luona olevalle Outlet Mailiin. Siellä etsittiin taas sitä isoa golf-kauppaa, jota ei viime vuonna löydetty. Eikä nytkään meinannut löytyä, kunnes äkkäsimme, että alueella oli monta eri rakennusta ja niihin mentiin ulkokautta. No, löytyihän se sitten vihdoin ja olipa tosi iso. Oli paljon erilaisia kenkiä ja kaiken värisiä golf-hanskoja, ei pelkästään mustia ja valkeita kuten yleensä. Emme kuitenkaan ostaneet sieltä mitään ja jatkoimme matkaa Tescoon. Menimme siellä yläkertaan, koska siellä on kaikki ruokapaikat ja nälkäkin alkoi jo hivuttautua matkaamme. Siellähän olikin sitten porukkaa ja oikein tivolitunnelma lapsille. Menimme sitten sinne ihan perälle MK:hon ja sekin oli tosi täynnä. Kaikki olivat perheineen syömässä ja kauppoja kiertämässä, siis thaikut. Syötyämme maleksimme vielä Tescossa ja ostimme yhden patongin. Sitten ajelimme Thepparasittia pitkin aina Soi seiskalle ja sinne käännyimme ja ajelimme tuttuja pikkuteitä kotiin. Kun kurvasimme kotiportille, vartija yleensä heti nostaa portin meille, mutta nyt meidän piti pysähtyä puomin eteen ja mitä ihmettä - vartija nukkui kopissaan autuaan unta. Emme herättäneet häntä ja mahduimme pyörinemme juuri ja juuri puomin välistä, tosin olisihan meillä ollut kulkukortit, jolla olisi saanut puomin ylös. Kotona taas telkun ääreen, Dubain viimeinen pelipäivä, se ratkaisevin. Totesin myös, että kyllä nettikortissani on vielä voimaa, kun kokeilin sitä Sepon iPadillä. Omasta iPadistani tuli siis pelkkä pelikone ilman nettiä, kunnes keksin miten saan sen yhden ohjelman pois. Sähköpostit onneksi kyllä latautuvat koneelle, mutta siihen se sitten jääkin, ei Facebookia, ei Iltasanomia, ei mitään, höh! Illalla katsoimme golf-kisan loppuun ja ekan kerran oli hyötyä, että telkusta tulee venäläisiä kanavia, sieltä nimittäin tuli formula-kisat. Että semmoinen päivä taas tänään.

24.11.2014 maanantai

Aamulla kasilta fillareilla klubille. Siellä odotti 30 kg pottuja, 10 kg porkkanoita ja 5 kg sipuleita kuorijaansa. Meillä oli mukana Tupperwaren kuorijat ja keraaminen veitsi mukana. Seppo valitteli, että kerholla oli niin tylsä veitsi, ettei sillä voinut kuoria. Aikoinaan metsästysseuran ukot kuorivat porukalla hirvisopan perunat peijaisiin ja Sepolla oli tuo Tupperwaren kuorija mukanaan. Ukot


pottuteatteri

hiukan naureskelivat sille, mutta seuraavana vuonna oli monella ukolla sellainen kuorija eikä kukaan enää naureskellut. Nykyisin hirvikeiton peijaisiin tekee pitopalvelu, niin ne ajat muuttuvat. Saatiin sitten aika palon kuorittua, kun siihen tupsahti Jussi kyselemään , että onko se keraaminen veitsi hyväkin. Olihan se terävä, Seppo pisti sen terällä sormeensa reiän ja kukahan sitten joutui kuorimaan ne loput potut! Haavan kanssa ei ole hyväksi olla tekemisissä mullan kanssa ja niin Seppo siirtyi kuorimaan niitä sipuleita. Istuimme klubin terassilla kivisillä jakkaroilla, joissa oli kyllä ohuet pehmustetyynyt, mutta kyllä parin tunnin istuminen alkoi tuntua persauksissa ja kotimatkan pyöräily ei ollutkaan enää kivaa. Ennen kotimatkaa söimme klubilla päivän ruuan, uunikanaa yrttikastikkeella ja lisänä oikein hyvin kuorittuja keitettyjä perunoita ja porkkanoitaa:)  Mun pyöräilykypärä alkoi taas keljuileman, sitä on jo monta kertaa korjailtu, mutta nyt nyppäsin sen koko kiristyslenkkijutun pois, kun sen toinen reuna aina putoaa kurjasti painamaan toista korvaa. Täytyy ostaa jostain sellainen aurinkolippa kypärän alle, niin ei aurinkokaan paistele silmiin, lippalakki on liian kuuma. Tämän konstin kekkasin Handen Veikolta, hänellä on samanlainen kypärä ja lippis sen alla. Ajelimme taas pidemmän reitin kautta kotiin ja kas, Marcellon rullaovet olivat auki. Tosin pöydät ja tuolit olivat sisätiloissa pinossa, terassilla ämpäreitä ja moppeja. Marcello (kutsumme häntä tällä nimellä, oikeaa nimeä emme tiedä) itse istui, kuinkas muuten, nenä kiinni tietokoneessa. Kysyin sitten häneltä, että onko paikka jo auki ja sieltä tuli taas huima puhetulva (italialainen kun on) josta lopulta ymmärsin, että paikka ei ole vielä auki, koska vettä ei tule. Lupasimme sitten tulla myöhemmin uudelleen. Illalla Atski soitteli ja kuulimme, että iloiset vanhat pyörämme olivat saaneet uuden thaikku kodin maaseudulta. Ostajat olivat oikein käyneet valokuvaamassa pyörät, ennen ostopäätöstään. He maksoivat pyöristä 900 bathia ja ne rahat laitettiin Agaben lastenpäiväkodin purkkiin. Niillä saa päiväkotiin ostettua paljon ruokaa tai jotain muuta tarpeellista eli pyörät menivät hyvään tarkoitukseen.

25.11.2014 tiistai

Pyykkäystä ja Seppo tutkiskeli autoaan aamupäivän, kun ei ole vielä ehtinyt tarkemmin tutkia. Pyöräilemässä ja takaisin tultumme piti pyöriä taas vähän rukkailla, satuloita hiukan nostaa ylöspäin ja Sepon pyörän ohjaustankoa alemmas. Rauhallinen päivä kaiken kaikkiaan. Nettikortit vaan ovat taas tyhjentyneet. Kerran jo kirjoitin maanantain ja tiistain ja tuo tyhmä kortti ei sitten sitä tallentanut ja kaikki hävisi tuonne bittitaivaaseen, ei kun kirjoittamaan kaikki uusiksi. Kirjoitin sitten vain muutaman rivin ja kokeilin Sepon korttia, ei toiminut ja sitten sain väläyksen. Missä on se meidän ns. vieraskortti. Sen pitäisi olla yhdessä Nokialaisessa, vaan ei löydy. Katsoin uudelleen kassakaapista ja siellähän se oli kyljellään seinää pitkin mustana ja näkymättömänä. Kortti sieltä mokkulaan ja jes, 2G-kortti toimii eli saan tallennettua. Siis, vanhassa vara parempi, pitää edelleen paikkansa! Ei kun tallentamaan. Täytyy kokeilla myöhemmin, mitä kortti sanoo kuvista !! Nyt laitan golf-bägin kuntoon huomisaamua varten ja sitten käyn vielä uimassa. Seppo laittoi bäginsä kondikseen jo eilisiltana.

26.11.2014 keskiviikko

Aamulla kasilta autolla golfaamaan sotilaskentällä. Atski olikin jo siellä odottelemassa, Vimon ei vielä lähtenyt pelaamaan. Otimme yhden auton kantapääni vuoksi. Caddiemaster poika luukkunsa takana oli tosi kova juttelemaan. Kyseli mistä olemme, kuinka kauan olemme täällä ja missä täällä asumme.  Minun caddie oli myös tosi kova puhumaan ja yritin kovasti pysyä hänen juttujensa perässä. Täytyy vastaisuudessa muistaa caddie numero 40. Sepon caddie osoittautui täysin turhanpäiväiseksi. Alkuun lyönnit menivät ihan harakoille, tosin täällä ei taida harakoita ollakaan. Pysähdyimme taukopaikalle juomaan ja sinne tupsahti golf-autolla henkilökuntaan kuuluva poika pöytäämme juttelemaan. Taas samat kysymykset, mistä olemme, kauanko olemme ja missä täällä asumme jne. Jouduin olemaan tulkkina, kun Seppo ja Atski eivät puhu englantia, minä jonkun verran. Jatkoimme sitten peliä ja kantapääni alkoi keljuilemaan tosissaan. Jätin pitkän väylän väliin, caddie hurautti autolla meidät seuraavalle tiille, otti jalastani kengän ja sukat ja alkoi hieroa kantapäätäni. Se muuten auttoi, ihme juttu. Eikös olekin hyvää palvelua ja annoinkin pelin loputtua caddielleni vähän extraa normi liksan päälle. Joimme sitten vielä klubitalolla vai pitäisikö sanoa klubikioskilla vesipullolliset ja läksimme ajelemaan kotia kohti. Kotona hetken huilailtuamme, Seppo halusikin lähteä klubille syömään lohisoppa, koska hänellä oli autosta kysyttävää Mikolta ja Mikko on klubilla "rahastajana" aina keskiviikkoisin ja lauantaisin. Kävimme siis sopalla, Seppo jutteli Mikon kanssa ja sieltä ajelimme autolla Sukkarin Tescoon hakemaan vesilastia ja laatallinen sodaa. Joimme sitten kaupan ulkopuolella cappuccinoa ja hoksasin unohtaneeni ostaa kukkia. Kipaisin sitten vielä kauppaan hakemaan kukkia, nippu orkideoita ja neilikoita. Huomasin sitten siinä sellaisen maistiaispöydän ja kovasti thaikkuja ostamassa tuotetta. Joku kiemura leivonnainen 10 bth kpl. Päätin sitten ostaa sellaisia pussillisen, jotta tietäisin mitä thaikut niin innoissaan ostivat, jotain eksoottista - luulin. Kotona sitten avattiin pussi ja maisteltiin. Voi hyvät hykkyrät, se leivonnainen oli ihan kotoisan makuinen munkki ilman hilloa! Se siitä eksotiikasta.

27.11.2014 torstai

Aamulla taas fillareilla klubille kasiksi perunateatteriin. Kahdentoista maissa läksimme ajelemaan Mosaiikkitalon suuntaan ja siellä norjalaiskuppilaan syömään Liisan ja Sepon kanssa. Siinä sitten mukavasti vierähtikin muutama tunti syödessä ja höpötellessä. Lea ja Perttikin kävelivät siitä ohitse, hekin olivat klubilla leipomassa ja asuvat siinä mosaiikkitalossa. Läksimme sitten vielä käymään postissa viemään muutamat joulukorit ja villatöppöset. Töppösille ostin pienen laatikon, enkä meinannut saada laatikkoa kiinni ja vuoronumeroni tuli taululle. No, virkailija sitten laittoi laatikon kiinni teipillä ja vielä narulla. Paketin lähetys suomen maksoi vajaata 300 bth. Saapi sitten nähdä kuinka kauan lähetys viipyy matkalla ja missä kunnossa se tulee perille.
Pitää muuten aina parin kappaleen jälkeen tallentaa kirjoitusta, kun äsken taas katosi parin päivän jutut, painoin varmaan vahingossa väärää nappulaa...
Ajelimme sitten fillareilla takaisin kotiin ja kävimme kotikulman Sevenissä hakemassa taas niitä nettikortteja. Sepolle ostin sen saman 199 bathin viikon kestävän kortin ja itselleni Hepen suosituksesta Truen kortin, jolle en sitten kotona osannut tehdä yhtikäs mitään. Tuonne se sitten joutui pöytälaatikkoon odottelemaan aikoja parempia. Niitä korttejahan on siellä jo iso vino pino ja niihin voisi ladata lisää dataa, mutta tuolla Sevenissä ne eivät millään tahdo sitä ymmärtää, laittavat aina pelkkää puheaikaa. Ulkona oli tänään pilvinen päivä ja ukkonen on kolissut tuolla kauempana, aika näyttää tuleeko tänne asti. Kuvista puheenollen, eipä niitä ole edes paljon tullut otettua tällä matkalla, samaa maisemaa kuin viime vuonna. Ehkä innostun jossain vaiheessa niitä enemmänkin laittamaan, kaikki riippuu näistä halavatun nettikorteista.

28.11.2014 perjantai

Aamupäivällä pihakuppilassa aamiaisella ja sitten läksimme ajelemaan Home Worksiin ja Big C:hen. Nykyisin jostain syystä ajellaan alvariinsa autolla kauppakeskuksiin! Kävimme samalla reissulla

maksamassa HansLankarille ajokorttiavun ja kotiin. Neljän maissa ajelimme autolla klubille ja otimme kyytiin koko revohkan eli Helinä, Ride ja Riitu. Lähdimme Pratamnakille Oriental Plazan tutustumistilaisuuteen. Siihen taloon tulee joskus klubin uudet modernit tilat. Löysimme tällä kertaa paikan hyvin ja sinne oli pihalle katettu paljon pöytiä ja tuoleja, oli esiintymislavakin. Showroomit olivat jo valmiina ja pyyhälsimme heti huoneita katsomaan. Oikein kivoja huoneratkaisuja, oli studioita, kaksioita sekä mukavia kolmioita. Mutta - totesimme tulevan talon olevan tosi kiva, mutta aivan väärässä paikassa. Parkkipaikkoja oli talon alla ja muutama pihassa, mutta ei ollenkaan tarpeeksi, uima-allas katolla, korkeita ylämäkiä joka suunnassa, ei hyvä juttu. Paikka pahassa sumpussa, rantaan mahdoton päästä, muuta kuin vaeltamalla kiertoteitä. Aivan oikein rivien välistä lukijat, olemme siis harkinneet isomman kämpän hankkimista, mutta tästä Plazasta sitä emme hanki, nykyinen asuinalue saa kyllä paljon enemmän plussia puolelleen. Ja toisekseen, eihän meillä mitään hätää ole, maksettu kämppä alla. Saimme sitten lohisoppaa ja päälle kahvit. Kuuntelimme kaikenlaisia talon esittelyjä ja paikalle tuli ihan bändikin soittelemaan. Ihan kivasti soittivatkin ja laulaja lauleskeli mukavalla äänellä, kunnes musa ja laulu muuttui thaikkulaiseksi, siitä jumputuksesta en sitten tykkää. Talo tarjosi myös viiniä, olutta ja taisi tiskin alta löytyä vahvempaakin, olin huomaavinani ja juhlien vauhti siis lisääntyi. Siinä vaiheessa hyppäsimme ysin maissa autoon ja suuntana Soi 14, jonne tiputimme Riden ja Riitun ja Helinä jäi Park Lanen edessä kyydistä, kotosalla olimme siinä kympin maissa. Illalla vielä kävimme läpi Plazaa ja tutkimme esitettä ja lopputulos oli, että paikka ei ole meitä varten.

29.11.2014 lauantai

iltapala

Lauantaista on näköjään tullut meille siivouspäivä eli siis kämppä putsplankkiin. Sitten fillaroimassa ja iltapäivällä klubille hernerokalle. Ilta sitten vaan kotosalla. Haettiin taas kerran telkkarin kanavat uusiksi, ne tykkää aika ajoin kadota. Löytyipä Eurosportilta ohjelmaa Rukalta, miesten sprintti mutta loppua emme nähneet, kun kanava heitti sitten kesken kaiken ohjelmansa kelkkailuun, se siitä sitten. Täällä on kaksi Eurosportin kanavaa, Aasian ja joku muu, eikä koskaan tiedä mitä niiltä tulee ja milloin mielivaltaisesti ohjelma hyppääkin toiseen lajiin. Illalla kävimme vielä pihakuppilassa syömässä. Olimme taas ainoat asiakkaat ja katselimme siinä sitten syödessämme henkilökunnan kanssa jalkapalloa, Thaimaa vastaan Myanmar, vaikka en mitään jalkapallosta ymmärräkään. Kumpi voitti, jäi arvoitukseksi!

30.11.2014 sunnuntai

Tosi pilvinen sää. Läksimme autolla ajelemaan, Seppo tarvitsi jotain pihtejä (olisko ollut apikopihdit)tai mitä lie kaupasta. Watboonilla sitten seikkaili Helinä ja nappasimme hänet kyytiin vaeltelemasta. Ajoimme ex-Carrefurille, siellä Home Prosta löytyi ne tarpeelliset kapistukset Sepolle. Big C:stä matkaan tarttui leipää ja maksamakkaraa, saapi sitten nähdä, onko se syötävää. Aikomus oli käydä MK:ssa syömässä vaan ekan kerran oli paikka ihan täynnä, tunnin päästä olisimme saaneet paikan. Seppo keksi, että ajetaan sitten omaan pihakuppilaan syömään, siellä ei ole tungosta ja niin sitten teimmekin. Siinä syödessämme tulikin sitten taivaan täydeltä vettä, hetken vain. Ruuan jälkeen esittelimme taloa Helinälle, joka ei ollut koskaan käynyt täällä ja menimme kotiin jälkiruokakahville. Helinä oli ostanut Big C:stä kahvipullat meille. Siinähän tuo aika meni rupatellessa. Illalla soittelin vielä äiteelle Suomeen. Siellä oli kaikki hyvin ja äiti oli juuri ulkona lenkillä, koska oli ensimmäinen aurinkoinen päivä pitkään aikaan. No, huomenna taas herätys ajoissa ja kasiksi klubille perunateatteriin. Olenpa päättänyt viikkoja sitten, että joulukuun eka päivänä laitan jouluvaloja partsille ja sisälle. Huomennahan on se joulukuun eka päivä :)

 

LOKAKUU

 



ikkunasta kuvattu naapurin mänty käpyineen, niin ja tämä latvus on oravien suosiossa

2.10.2014 torstai

Ja paperipino sen kuin kasvaa. Viisumeihin tarvitaan todellakin iso vino pino paperia ja niitä olen nyt tämän viikon metsästänyt sieltä täältä. Ehkä ne ensi viikkoon mennessä on läjässä. Sitten pitää täyttää

johtoviidakko, puhelimien laturit näkyy
puuttuvan kuvasta

lomakkeita kolmena kappaleena, kopiot ei käy ja siinä hommassa kyllä tulee käsi kipeäksi, huh, huh! Sen jälkeen maistraattiin todistamaan allekirjoituksia, hakemaan sieltä mulle virkatodistus ja sitten vilkkaasti lähetystöön, jos vaan ennen klo 12 sinne kerkeisi, muuten pitää ottaa uusi stadireissu ja toinen kun viisumit haetaan tai kolmas, toivottavasti ei kolmatta. Tosin sanontahan kuuluu; kolmas kerta toden sanoo! No, saas näkee sitten ensi viikolla. Eilen tsekkasin koko kesävaatevaraston ja lajittelin mukaan otettavia vaatteita, lähinnä puseroita ja olihan siinä pinossa muutakin. Katsotaan pieneneekö kasa, kun sitten oikeasti pakkaan matkalaukkua, niin kävi viime vuonna ja sitten niitä puseroita tulikin aivan liian vähän mukaan. Kameroiden ja puhelimien johdot tsekkasin eilen aamulla ja pari piuhaa pitää vielä kokeilla ihan oikeasti kameran ja tietokoneen välillä, jotta tulee sitten oikea johto mukaan reissuun. Alkaa tulla vähitellen matkakuume talvikotiin, varsinkin kun Facebookissa näkyy viikoittain joku tuttu sinne suunnistavan. Aika moni on jo sinne lennähtänyt ja onpa kiva kuukauden päästä kaikki taas tavata. Tosin meidän jälkeenkin heitä on ihan riittävästi sinne tulossa. Onpa myös kiva nähdä, kuinka paikka on taas muuttunut, se nimittäin muuttuu jatkuvasti. Kävinpä koirien kanssa ulkona, vaan vitsi miten kylmä siellä on. Lämpömittari putoaa kokoajan, äsken oli +12.9 ja nyt enää +12, saapa nähdä kuin kylmäksi muuttuu. 
Ja ihan äsken luin facesta, että Hankaveden Jahdilla on kaikki hirvet plakkarissa eli se siitä sitten! Nyt


Haa, kuka muistaa tämmöiset huivit?
Nämä ovat aikuisten kokoa sarjassa syksyn näpertelyä...

vaan ootellaan peijaisia, jotka ovat 18.10. Peuranlinnassa. Ai niin, toissa iltana ihmettelin meteliä talon päällä, olisiko helikopteri. Ajattelin, että nyt se laskeutuu katolle ja hipsin ulos portaille tsekkaamaan tilannetta. Kopterihan se oli ja se lensi ihan Yrttimaantien, siis meidän kadun päällä ja jatkoi hiljakseen kadun suuntaisesti tuonne Tapanilaan päin. Mitä lie etsinyt, vaan aika mökän sai aikaiseksi. Handen porukka alakerrassa ei kuullut mitään, mutta täällä ylhäällä se kuului todella hyvin. Täällä meillä on nykyisin muutenkin aika meteliä, kun tuossa Himmelitiellä tekevät jotain kaukolämpöä, kaiketi oikea sana tuli, en tiiä. No, kumminkin koko ajan jotain vekottimia tulee ja menee (tie on umpikuja), hiekka-autoja monta päivässä sekä asfalttijyriä jne. Moottorisaha lauloi yhtenä päivänä jossain jo ennen aamu kahdeksaa ja tien toisella puolen kuuluu myös jotain kummaa mekastusta, porailua ja ties mitä. Taitaa näillä kaikilla hommilla olla kiirus saada valmiiksi ennen talven tuloa.



meidän koti syyspuvussa

3.10.2014 perjantai


lehtipeitto terveysaseman pihassa

Nyt kuulkaa on kaikki viisumipaperit hommattu, nyt vaan täyttelemään niitä 3 x lomakkeita käsin. Jospa ensi viikolla kävisi siellä maistraatissa. Laskeskelin tuossa, että kyllä siellä stadissa viisumien takia on kuitenkin käytävä 3 kertaa. Ensin yksi päivä on maistraatti, sitten kotona kaikkien paprujen kopiointi, toinen päivä hakemukset lähetystöön ja sitten kolmas päivä hakemaan valmiit viisumit, huh, huh!
Tuleepa muuten rauhallinen viikonloppu, Veikko ja Julia lähti äitinsä luo ja Hande koirineen mökille ;)


4.10.2014 lauantai


kotiportti

Sateinen päivä! Mitähän liikkuu ihmisen päässä, kun pysähtyy meidän portille opettamaan koiraansa, ettei saa haukkua muille koirille ja käyttää siihen opetukseen meidän koiria. Meidän koirat tietty


Seppo syö omenia ja koirat kuolaa vieressä, omena on
koirien suurta herkkua ja ne saa aina jämät

haukkuivat hurjasti tarhassa ja niiden täytyykin, jos joku vieras koiransa kanssa tunkee portin pieleen puhumaan. Voi hyvää päivää, kuten tuo nuoriso sanoo. Ja tämähän ei ole ensimmäinen kerta, kun tätä tehdään. Jotkut jäävät koirineen portille juttelemaan. Tekevätkö he tätä ilkeyttään vai eikö heillä todellakaan ole tuolla päänupissa mitään ??? Tuohan on meidän koirien kiusaamista, haenko kiusaajille lähestymiskiellon... Minulle ei tulisi mieleenkään jäädä toisten portille koirani kanssa, jos pihassa koirat haukkuvat, päinvastoin liikkuisin vain rivakammin ohi.
Tein ruuaksi thaimaalaista hirvipataa, vaikkakin nyt ei kuulemma saa syödä ison sorkkaeläimen lihaa. Toisaalta mehän emme ole thaikkuja, joten voimme sellaista syödä. Hepekin tuli päivällä autoaan puunaamaan ja hänellekin maistui lihapata. Joku otus oli kiusannut Julian kania tuolla pihalla, varmaankin yöaikaan. Sillä oli silmä vuotanut, liekö vertakin poskessa, illalla sitä ei enää näkynyt, oli itse pessyt töhnän pois. Häkissähän tuo on, mutta hyppää aina verkkoa vasten kun joku sinne menee. Oi, oi, joku paha otus on varmaankin sivaltanut Nöpöä poskeen, kissa, supi tai jopa kettu. Hande jo harkitsee häkin siirtämistä terassille, katsotaan nyt!



Mosan tori, siellä odoteltiin koko kouluajan bussia (sen jälkeen kun se alkoi liikennöidä), joskus nilkkoja myöten liejussa, ei ollut asfalttia, ei ja tuosta puukiskasta sai ostaa karkkia ja ihmeellistä talvijäätelöä sekä pennin nallekarkkeja. Huom. monta vuotta kuljettiin kävellen, fillarilla ja suksilla kun ei ollut bussiliikennettä lainkaan, vuotta en muista milloin bussiliikenne meiltä päin alkoi (täytyypä kysellä, jos joku muistaisi vuoden) ja kun liikennöinti alkoi, silloinkaan ei ajeltu bussilla, kuin kovalla pakkasella eli sen ajan lapset liikkuivat paljon..... yksinkertaisesti 60-luvulla ei rahaa ollut, eikä sitäkään vähää  tuhlattu bussilippuihin, no jotkuthan saivat ilmaiset bussilipukkeet, jos asui tarpeeksi kaukana, me emme saaneet !        
 

6.10.2014 maanantai


syysväritystä

Tänä aamuna orava kurkki ikkunasta ja se hölmö yritti hypätä katolle ikkunan kautta, eihän se mihinkään päässyt, kun ikkuna on liukas. Onneksi se ei pudonnut maahan, vaan jäi "pelastusportaikon" päälle. 
No niin, taas on yksi kaveri lennähtänyt talvikotiin.... Onhan minullakin jo ainakin kilometrin pituinen lista tehtävistä asioista ja hankinnoista vihossa. Ei kun hommiin sitä listaa lyhentämään. Tänään lähtee kansainvälisten ajokorttien hakemukset postiin ja siitä se lähtee. Tällä viikolla pitäisi varmaan laahata luunsa sinne maistraattiin. Veskukin lentää tänään tuolta Posiolta tai oikeastaan kaiketi Rovaniemeltä tänne pääkaupunkiin muutamaksi päiväksi asioille. Juu, Vesku tuli, lainasi autoni ja kurvasi Hepelle. Hepellä Martinlaaksossa on sitä tilaa enemmän kuin meillä ja saavatpahan veljekset rauhassa höpötellä, eivät he nykyisin niin usein tapaa toisiaan, kun on tuo pitkä välimatka.

10.10.2014 perjantai

Siinä tuo viikko taas hurahti. Tiistaina Vesku oli siellä tenteissä ja iltasella Hande Veikon kanssa lähti Hepelle Veskua tapaamaan. Keskiviikkona Vesku  tuli tänne meille, kävimme syömässä Mosassa ja sitten heitin hänet kentälle. Torstaina hyppäsin bussiin ja ajelin Maistraattiin hakemaan niitä nimikirjoituksien vahvistuksia. Kaikenlaista juttua, mistä pitää vielä maksaa 11 euroa per vahvistus! Sitten hain vielä virkatodistuksen itselleni englanninkielisenä, 7 euroa, onneksi sen sai samasta paikasta. Eli nyt vaan lomakkeita raapustamaan, kopioimaan ja nippuun lähetystössä vierailua varten. Mietiskelin, jotta menisinkö jonnekin lounaalle vai jaksanko kotiin asti. Pistäydyin sitten Suomalaisessa kirjakaupassa, Stokkalle en viitsinyt edes harkita menoa, siellä on ne Hullut päivät paraikaa. No, sitten vaihdoin lounaan kirjaan ja läksin kotiin.

ihania malleja

Illalla tuli sähköpostiin Finnairilta viesti; polkupyörät mahtuvat lennolle mukaan, jee, mainio uutinen!!
Vitsit kun on vaikea kirjoittaa, näkö on kadonnut, oikeesti hei! Kävin aikaisin aamulla hammaslekurissa ja he joutuivat paikkaamaan uudelleen sen Thaimaassa keväällä paikatun hampaan, paikka oli pohjasta irti. Olen kyllä huomannut kesän aikana siinä jotain omituista. No, tyhmyyksissäni annoin puuduttaa hampaan korjausta varten, ei olisi pitänyt. Olenhan allerginen terveyskeskuksissa käytettävälle puudutteelle, lidokanille tai oikeastaan siinä oleville lisäaineille. Tähän asti hammaslääkärin puudutteet eivät ole aiheuttaneet mitään, mutta nyt se vaikutti silmiin ja näkemiseen, helkutti sentään. On hampaat ennenkin puudutettu paikkausta varten mutta olisiko nyt niin, että eri lääkärit käyttävät eri aineita, tiiä häntä. Tänä vuonna vaihdoimme hammaslääkäriä ja maanantaina pitäisi vielä yksi hammas paikata uudelleen, mutta en kyllä enää anna puuduttaa. Toivottavasti näkö palautuu pian.... Bussipysäkillä sitten sain neronleimauksen, miksen ole ennen älynnyt! Aina saa pähkäillä noita ussien aikatauluja, joten otin bussikatoksessa olevasta aikataulusta kuvan puhelimella ja nyt ei tarvitse enää pähkäillä.
No niin, näkö palautui ennalleen noin klo 13.30. Enää en anna kyllä puuduttaa. Päivä oli tosi pitkä, kun mitään ei voinut tehdä näkemättä! Illalla kävimme hakemassa Nerolle antibiootti-kuurin apoteekista. Sillä on niskassa semmoinen finni ja se on päässyt tulehtumaan. Se pitäisi ehdottomasti saada paranemaan, koska koirat (Nero ja Jyry) rokotetaan ensi viikolla. Sitten kävimme myös Cittarissa ruokakaupassa ja Lidlissä hakemassa lauantaimakkarapötkön ja metukkaa tanko, vaan metukka oli loppunut!

11.10.2014 lauantai


ne metukat tai salamiahan nuo näkyvät olevan

Seppo läksi heti ysiltä sinne Lidliin hakemaan niitä metukkapötköjä. Nyt niitä oli sinne tullut ja meille tuli iso pino niitä. Ne ovat sellaisia ilmakuivattuja metukoita ja aiomme viedä ne Thaimaahan, onpa siellä sitten leivänpäällistä. Thaimaassa ei ole sellaista leikkelemakkaraa, johon on täällä kotomaassa totuttu. Kämppäkin tuli siivottua kunnolla ja Jyry seisoo tuossa ikkunalla ja hiljaa murisee, mitähän mukamas näkee. Nero onkin pihalla, se ei sisällä viihdy. Seppo opiskelee riistakameroiden toimintaa. Viime keväänä ostimme uudet riistakamerat, kun edellisenä kesänä joku oli ottanut vanhoista kameroista muistikortit pois ja kamerat menivät rikki. Niistä pitää ensin laittaa virta pois ja sitten ottaa se kortti ulos. Sehän on semmoinen juttu, että pihalla oli varmasti käynyt asiattomia kulkijoita ja kamerat huomatessaan ottivat kortit niistä pois. Seudulla oli havaittu joku Liettualainen farmariauto, minäkin näin sen jossain vaiheessa. Uudet kamerat pitääkin sitten


mun lempi leikkukukka

kiinnittää hyvin seinään ja laittaa luukku lukkoon ettei sitä korttia saa sieltä ulos, vaan pitää sitten koko seinä ottaa matkaan ;) Sen luulisi jo kiinnittävän huomioita... Vekotin toimii, mutta emme keksineet, kuinka siihen saa laitettua päivämäärän ja kellonajan, höh! Hande lähti illalla käymään jossakin ja Veikko jäi koirien kanssa kotiin. Koirat tosin kyllästyivät ja alkoivat metelöimään. Niillä on haukkupannat, mutta äkkiä koirat oppii, että panta ei reagoi ulvontaan, fiksuja koiria. Seppo kävi laskemassa ne pari kertaa ulos, mutta se ei paljon auttanut, Handea kaipasivat. Toisen kerran iltasella laskettiin ne ulos ja sitten alkoi kaamea haukunta johon yhtyivät meidän muutkin koirat ja meteli oli sen mukainen. Ovesta tulivat saunaa lämmittämään Eetu ja Pohjoisahon Mikko Hankasalmelta. Mikko on Eetun luona viikonlopun, hän voitti jonkun kalastusreissun tänne eteläiseen suomeen. Handekin tuli sopivasti kotiin poikien kanssa saunomaan. Pojat lähtivät sitten takaisin Malmille.







Himmelitie




Himmelitien päässä vene, olisi kiva, jos
vaan joku hoitaisi kevät -ja talvihuollot

12.10.2014 sunnuntai

Ohoh, tulipa nukuttua pitkään, ihan puoli ysiin. Aamupalan jälkeen tsekkailin kaikenlaista tavaraa ja pikkupuuhaa, kunnes aloin tehdä hirvenpalapaistia thaimaalaisittain. Sen muhiessa uunissa, aloin


näin on marjat :)

täyttää niitä viisumipapereita. Siinä vierähti kummasti tunti, jollei vähän ylikin. Tein ne loppuun asti, vaikka ruokakin valmistui, Seppo ja Hande popsivat kahdestaan. Jäihän sitä onneksi minullekin syötäväksi. Viisumeissa on pikkuisen käsityötä, omani selvisi yhdellä lomakkeella ja pinolla asiakirjoja. Sepon viisumissa sitten riittikin hommaa, ensin kopioita hankituista todistuksista ja sitten 2 eri lomaketta käsin kirjoitukseen kolmena kappaleena, kopiot ei käy. Voi käsiparkaa... No, sainhan ne kuitenkin nippuun ja kansioon. Tosin yksi pikku juttu meinasi unohtua, niihin 2 x 3 kappaleena piti saada vielä Sepon allekirjoitukset. Hyvä, kun muistin, olisi ollut noloa palata "tyhjin käsin" lähetystöstä ja palata toisena päivänä allekirjoitettuine papereineen. Huomenna sitten taas hammaslekuriin ja samalla reissulla piti Malmilta jotain hommata, täytynee raapustaa paperille, että muistan, kunhan ensin muistan mitä se oli! Onhan tässä vielä iltaa muistella...

13.10.2014 maanantai, tihkuinen sellainen

Aamulla taas hammaslekuriin ja yllätys yllätys, tämäkään syksy ei mene ilman leikkausta. Eli tiistai-iltana taas hampilekuriin ja hän leikkaa yhden alahampaan "juurakon" pois. Siihen on tehty juurihoito joskus ja sitten ruuvihammas. Se ruuvihammas on monen montaa kertaa jo irronnut


kummitus ikkunassa

vuosien mittaan ja lääkäri sanoi siinä olevan niin lyhyt juuri, että olisi paree leikata koko höskä pois, jollen kamalasti ole siihen hampaaseen rakastunut. Siinä hampaassa on varmasti ollut jo alunalkaen se lyhyt juuri eli se olisi pitänyt poistaa jo monta kymmentä vuotta sitten. Edellinen hammaslääkäri  laittoi aina vaan paksumman ruuvin ja siitä seurasi, että nyt se juuri on haljennut. Ei kun pois vaan, jäähän noita hampaita vielä reilusti jäljelle. Menihän sitten mun aikatauluni ihan sekaisin ja pitää nyt uudelleen aikatauluttaa päivät. Läksin sitten kotiin tultuani kävelylenkille terveyskeskukseen viemään reseptini uusittavaksi, hiukan olen taas myöhässä näiden kanssa, vaan parempi myöhään kuin ei milloinkaan. No, kävelylenkki veikin sitten enemmän aikaa, kun heiluin kahden kameran kanssa meno- ja paluumatkan. Tietysti vielä sataa tihuutti ja mietin kuinka saan pidettyä iPhonen kuivana ja ilman kaikkea roskaa mitä taskuissa aina on, kotelo nääs jäi kotiin. Ihminenhän on kekseliäs ja niinpä otin käsineet kädestä, toinen reppuun ja toinen taskuun puhelimen suojaksi. Paluumatkalla kiipesin Lestimäen päälle. Lapsena muistan, että sinne ei koskaan menty, siellä oli tapettu ihmisiä ja mäen päällä oli talo. Nyt siellä oli tyhjä aukio ja mäen päällä kummallinen muistokivi, siis rohkeasti vaan sitä tutkimaan. Selvisihän se lapsuuden pelko, kivessä teksti suomeksi och på svenska - Tämä mäki on ollut mestauspaikkana 1700-luvulla. Siksi siis siellä penskana ei oleiltu, olen sen ihan unohtanut. Laitan alle saalistamiani kuvia.



tässä kulki aikoinaan linja-auto, tie taisi
olla hiukka leveämpi

rajapyykki



tässä se muistokivi mestauspaikalla, tarkkaan kun tihrustaa, näkee siihen hakatun tekstinkin
 



tuolla oli se talo aikoinaan, jonne ei uskallettu mennä




Terveyskeskuksessa oli kuten kuvastakin
näkyy aika hiljaista...

 

Suutarilan terveysasema




kirjasto, koulu, hammaslääkäri jne.




tässä asuivat aikoinaan serkkuni
Olkitiellä

 



meilläpäin on onneksi säilynyt vielä
näitä vanhoja taloja

 

toinen vanha talo Olkitiellä, nykyisin
tien nimi on joku muu....

Joskus kun vielä mulle selviäisi tämä kuvien asettelu. Tuolla päivityspohjalla ne ovat ihan eri


kännypussukoita

paikoissa, kuin täällä itse blogissa. Olkoon sitten niin, taitaa olla vähän jäykkä tämä järjestelmä. Tai sitten ohjelmalla on ihan oma logiikka, jota minä en hallitse. Kun läksin sinne terveyskeskukseen kävelemään, otin kameran matkaan ilman suojapussia, mihinkähän sen olin taas lykännyt. Illalla en sitä löytänyt eli tuumasin, jotta äkkiähän sellaisen virkkaan. No, niitä pussukoita tuli sitten telkkaria kattellessa virkattua taas 5 kappaletta. Tässähän ei ollut näiden pussukoiden tekojuju vaan siinä, että minullahan on niitä askarteluhuoneessa valmiina jo laatikollinen. Laiskuuttani en viitsinyt sinne kävellä ja ottaa uusi tekele laatikosta käyttöön, lähempänä oli langat ja virkkuukoukku, hullu mikä hullu....

Kampista löytyi tämmöinen taideteos

14.10.2014 tiistai

Aamulla kävin labrassa verikokeissa. Minultahan on leikattu kilpirauhanen pois jo kymmenen vuotta sitten ja pitää kerran vuodessa käydä kokeissa, jotta nähdään lääkkeiden hoitavan poistetun kilpirauhasen homman. Seppo vei minut sinne ja odotteli parkkiksella. Silla aikaa hän jutteli Riston kanssa Pattayalle ja kuuli mm että meidän thaikkuauto on "Beauty-salongissa", Risto on Risto juttuineen.


pusero valmistui

Handen kanssa juteltiin tuossa lipokkaiden pois ottamisesta Thaimaassa ja mieleeni tuli viimekertainen mökkireissu. Vein kirppikselle kassillisen tavaraa ja siinä heti oven vieressä on laari, josta saa ottaa ilmaiseksi. Silloinhan oli se lumiloskakeli ja eteismatto ja kirppiksen lattia taisi olla aika märkä. Siinä oven vieressä oli varvastossut ja thaimaalainen marjankerääjä oli sukkasilleen katsomassa niitä ilmaisia vaatteita, taisi olla vähän vilu. Mutta kuinka kylmät ja märät hänen varpaansa mahtoivat olla. Thaimaassa kun ei mennä minnekään sisätiloihin kengät jalassa vaan ne jätetään oven ulkopuolelle.  Tämä ei koske 7/11 ja vastaavia "kioskeja" eikä isoja ostoskeskuksia.
Tänään olen sitten leikkinyt hyvin onnistuneesti kelloseppää. Sain moneen kelloon, askelmittariin ja kuumemittariin vaihdettua patterit. Lempikelloani en saanut auki, johtunee varmaan Thaimaassa olosta, ruostunut tai jotain muuta. En vie enää noita halpiskelloja kellosepälle, kun he aina niitä moittivat ja kerran kokeilin itse tehdä nuo hommat ja hyvin onnistui. Nyt istun täällä kellarin toimistossa ja odottelen ohjelmistopalvelun soittoa, jotta saisimme uuden laskutusohjelman toimimaan. Hande täällä oikeasti istuisi, mutta hän joutui lähtemään keikalle Lohjalle saakka.
Monta tuntia odottelin soittoa, mutta sainpa paljon tehtyä hommia toimistossa. Vähän firman juttuja ja omia juttuja, jotka on odotellut sopivaa aikaa. Pyykitkin sain pestyä ja kuivumaan. Eli käytin odottelun hyödyllisesti. Sitten se soitto vihdoin tuli ja kylläpä sieltä tulikin paljon apuja, kun vaan kaikki taas muistaisi. Täytyy vaan harjoitella ohjelmaa, niin ja Handenkin pitäisi se oppia. Illalla sitten bussilla Malmille hammaslekuriin poistamaan sitä hampaan "juurakkoa". Siihen meni tasan 10 minuuttia, pääsin vaihtolipulla takaisin kotiin. Huomenna sitten on tiedossa vauvanruokapäivä.

15.10.2014 keskiviikko

rautatieaseman portailla

Heti aamusta kamat kassiin ja bussi/juna/ratikalla Bulevardille lähetystöön. Hetken odottelun jälkeen pääsin tiskille, paperit virkailijalle, 260 ekeä perään ja passit viisumeineen ovat valmiina


Kamppi ja jonkunlainen hiljentymiskappeli,
en ole vielä keksinyt missä ovi on 

maanantaina. Olin jo pois lähdössä, kun äkkäsin odotustilassa tutun naaman, Nuutisen Anneli oli siellä myös viisumiasioissa. Hän lennähtää ensi tiistaina thaikkulaan. Hetken ehdimme siinä jutella, kunnes hänen jononumeronsa ilmestyi luukun yläpuolelle. Sitten kävelin sinne tänne keskustassa ja kuvailin välillä Helsinkiäkin. Aina tulee kuvattua matkoilla kaikkea Suomessakin, harvemmin stadissa kotinurkilla. Näytin siis ihan turistilta, tosin en ollut ainoa kuvaaja katuvilinässä. Piipahdin myös Stockmannilla koiraosastolla. Siellä on tosi hyvä koirapanta valikoima ja kova oli pettymys, ei ollut enää minkäänmoista hyvää valikoimaa. Harmillinen juttu! Sitten vaan bussille ja kotia kohti, alkoi jo tulla kylmäkin, sen verran tuulinen ilma. Illalla Vesku soitteli, hänelle oli puhjennut enterovirus perjantaina ja tuntui olevan paha sairaus, kova kuume ja ilkeitä vesikelloja. Nyt sitten ootellaan, saiko hän täällä ollessaan tartutettua sen jollekin meistä...

rautatiesema



kivimiehet



rautatieaseman lamput

laiturit

kansallisteatteri takana keskellä, kävin
siellä aikoinaan balettikoulua



Lasipalatsi Mannerheimintiellä

vanhan linja-autoaseman kellotapuli
edelleen paikoillaan



Narinkkatori Kampissa



vasemmalla Ateneum, keskellä WTC ja oikealla Makkaratalo



Stockmann

vaahteramatto

ruuhkaa Pukinmäessä

 

16.10.2014 torstai

Keräilin kamppeita kasaan, siivosin kanin asumuksen ja laitoin peitteen

parsa huurteessa

suojamaan tuulelta ja mahdolliselta pakkaselta. Kävin toimistossa hiukan opiskelemassa uutta laskutusohjelmaa. Sain vietyä sinne kortistoon asiakkaita, mutta en osannut viedä firman tietoja eli vielä pitää laskuttaa vanhalla systeemillä. Iltapäivällä läksimme kahdella autolla kohti mökkimaisemia. Matkalla söimme taas tutulla ja turvallisella Leivonmäen Tebiksellä, uunimakkaraa, chilikalaa, muusia, salaattia... Ehdimme hyvin ruokakaupan kautta valoisan aikaan mökille. Täällähän on sitten tosi pimeää jo puoli seiskan maissa, ei mitään katuvaloja, toisten talojen valoja, vain pilkkopimeää. Illalla piti saunakin lämmittää uunin lämmityksen jälkeen ja olipa sitten mökissäkin mukavan lämpöistä vaikka ulkona oli -7 astetta pakkasen puolella.



17.10.2014 perjantai

Aikaisin aamulla hyppäsin autoon ja ajelin Pieksämäkeen tapaamaan ex-duunikaveriani Eijaa. He muuttivat parisen viikkoa sitten sinne isäni ja äitini naapuritaloon. Siinä sitten jutusteltiin kaffeen



jäätä

ääressä kunnes äitini soitti ja lähdin ajelemaan Pieksämäen sairaalalle hakemaan äitini ostoksille. Kävimme Mustissa ja Mirrissä, ei ollut sielläkään etsimääni kaulapantaa eikä edes possunkorvia koirille kaluttavaksi. Sieltä sitten City-markettiin hankkimaan jääkaapin täytettä ja muuta tarpeellista, possunkorviakin löytyi. Sieltä Tokmannille hakemaan hehkulamppuja. Sitten takaisin Niilontielle pizzaa syömään ja ennen sitä piti tietysti silitellä Viiviä, joka tapansa mukaan katseli suurilla pyöreillä silmillään ihmettelevän näköisenä. Laitoin uudet lamput jalkalamppuun, sitä lamppua kutsutaan hirviölampuksi. Se on korkea ja viisi eripituista haaraa kaartuu pitkälle huoneeseen, siinä oli tikkaat tarpeen. Puhdistin vielä keittiön kattolampun ja hoidimme iPadillä parit pankkijutut. Sitten piti jo suunnistaa takaisin mökille ennen pimeän laskeutumista.

18.10.2014 lauantai



lumilatvat

Aamu valkeni pakkasessa -8 ja kovassa sumussa. Järjestelin tavaroita , otin viime kerralla pestyt pyykit telineeltä kaappeihin. Sitten lähdin kirkolle asioille, pankkiautomaatilla kävin, sain Tarulta

pari Tupperware-juttua, vein kasseja kirppikselle ja tankkasin Tebiksellä autoon talvidieseliä, kun se jää talveksi tänne mökin autotalliin. Aurinkokin alkoi paistella sumun hälvettyä oikein kauniisti.  Samalla tankkasin kanisteriin bensaa, jotain vekottimia varten ja tietty olen hyvä tankkaamaan, sain osan bensasta valumaan maahan, sillä konstilla saa viiden litran kannuun mahtumaan yli viisi litraa :)  Sitten takaisin mökille pihahommiin. Kaikki kuolleet kukat roskiin, kastelukannut, irtoruukut ja muu irtain kasvihuoneeseen. Sain kaikki kuntoon sopivasti ennen kuin Tuula tuli rokottamaan koiria. Illalla sitten suunnistimme Hankaveden koululle hirvipeijaisiin. Väkeä oli siellä vähänlaisesti, olihan juuri koululaisten syysloma. Paljon tuttuja oli paikalla ja hirvisoppa oli tosi hyvää. Hyvissä ajoin läksimme kotiin saunan lämmitykseen. Muu porukka jäi vielä sinne tansseihin, me emme tuosta tanssista perusta, joten valitsimme saunomisen.




seinätaidetta Peuranlinnan naisten wc:ssä

hienoa...

taidetta



näkymä ikkunalle

kaunista, nuo möykyt eivät ole mitä tahansa möykkyjä,
katsopa tarkkaan



siis hieno yksisarvinen

nainen nojailee lamppuun

Olispa kotonakin tuollainen wc-tila, kertakaikkisen hienoa....


19.10.2014 sunnuntai

kova oli paluuliikenne sumussa ja vastaantulijoita
ei ollut nimeksikään, kuten kuvasta näkyy, tässä ajellaan
noin 40:n nopeutta

Vettä sataa kaatamalla ja isoja pisaroita. Niitä kun osuu päähän, tuntuu että koko päänuppi jäätyy. Pakkailimme sitten tavarat autoihin, tyhjensimme jääkaapin kylmälaatikkoon. Ensimmäisen kerran laitoimme jääkaapin pois päältä talveksi, mitä se turhaan siellä sähköä vie. Ja kaatosateessa sitten lähdimme kohti kaupunkikotia. Kyllä nuo toiset autoilijat ovat puupäitä. Vettä tuli solkenaan, nopeusrajoitus 80 ja ei kun ohi vauhdilla vaan. Ei haitannut vaikkei eteensä nähnyt. Sitten edessä ajoi joku vauhtia 60-89 eli raivostuttaa satasen nopeustiellä. Tosi kova oli liikenne ja vähän ennen Vantaan rajaa motari pysähtyi kokonaan hetkeksi, en tiedä miksi. Täällä sade oli jo loppunut, mutta oli aikamoinen sumu.



ostin keväällä 3 pulloa Solin ja nämä jäivät
juomatta .....

Peuranlinnan taidetta



taulu Peuranlinnassa

kellot lasisyvennyksessä seinässä

Peuranlinna on siis entinen Hankaveden koulu ja nyt siellä asustaa taiteilija Lissu miehensä kanssa. Koko talo on täynnä Lissun tekemää taidetta. Kannattaa avata nuo wc-kuvat ja katsoa tarkkaan mitä niissä näkyy....

22.10.2014 keskiviikko



yllätys yllätys, lisää kamera/kännypussukoita

Alkuviikko menikin tavaroita purkaessa, mökiltä tuli kaikenlaista. Tiistaina kävin kaupungissa hakemassa viisumit. Ihmettelen kovasti, kun ihmiset joka paikassa valittavat Helsingin Thaimaan



lähetystön henkilökunnan töykeyttä. Ensimmäisen kerran siellä käydessäni oikein pelkäsin koko paikkaa, kun olin kuullut siitä ainoastaan negatiivistä juttua. Minä olen kuitenkin aina saanut tosi hyvää palvelua siellä ja eilenkin oli virkailija maailman ystävällisin ja jutteli kaikenlaista kanssani. Minun kyllä täytyy antaa kyseiselle lähetystölle täydet kymmenen pistettä, sanoi muut mitä tahansa. Tämän ja ensi viikonkin kalenterini on täynnä kaikenlaista tekemistä. Se tuppaa olemaan tämmöistä nämä viimeiset pari viikkoa. Äsken pakkasin jo yhden matkalaukun, koska pitää pian tietää montako lisälaukkua pitää Finnairille maksaa, ainakin 2 tulee, ehkä kolmekin, tietenkin niiden polkupyörälaatikoiden lisäksi. Huokaisen sitten, kun olemme kamelikaravaanimme kanssa Paradise Parkissa, huh, huh, oikein hirvittää jo matka siellä päässä. Täällä päässä ei ole ongelmaa, koska viemme tavarat kentälle jo edellisen päivänä ja ne ovat sitten siellä.

 

 

tässä se laatikollinen, josta en viitsinyt pussukkaa hakea
vaan virkkasin niitä lisää kymmenkunta

Julian piti ottaa selfie mun puhelimella
(Julian oma on Handella takavarikossa),
koska hän ei ollut koskaan nähnyt tuon
näköistä seteliä (mun seteli, ei se kovin
kauaa lompsassa viihtynyt) 

27.10.2014 maanantai

Hoh hoijaa tätä mylläkkää! Kaiken maailman papereita, vakuutuksia "kuorma-auton" tilauksia....
Nurkassa paketoitavia joululähetyksiä, postiin vietävää, ympäri ämpäri reissuun pakattava, oi, oi!


tekaisin Julialle huivin, kun tuli vilu

2 matkalaukkua on paria kilo vaille (lue kahvipaketteja) vaille valmiina. Vielä on kyllä tulossa 2-3 laukkua lisää, Pattaya Suomi-seuralle herneitä, kahvia, kirjoja kirjastoon, golf-kisaan palkintoja jne. Pojathan kävi kesällä Thaimaassa, mutta eivät sitten menneetkään Pattayalle eli kaikki nämä tavarat jäi nyt sitten meidän roudattavaksi, plääh! Niin ja tietty lentolaukkuun kameravarastoni, tietsikat, lankoja, lehtiä ja mitä kaikkea tuonne askarteluhuoneeni lattialle onkaan tällättynä. Tuo kuorma-auton tilaus tarkoittaa, että tilasimme Bangkokin lentokentälle meitä hakemaan sopivan auton, onhan tuota tavaraa fillarit mukaan lukien, nehän tätä ongelmanpoikasta vähän tuottavatkin.

31.10.2014 perjantai

Kiirettä pitää kuten huomaatte, blogi on jäänyt vähän paitsioon. Nytkin aamulla olisi muuta tekemistä, mutta täytyy vähän kirjoittaa. Tänä aamuna oli jälleen hiukan pakkasen puolella mittari ja aurinko paistelee. Jaa-a, taisin huijata, aurinkoa ei kyllä enää näykään.





mulle villapaita ettei ensi keväänä
tulisi vilu :)

Kolme matkalaukkua on melkein pakattu, saapi sitten nähdä mitä niihin vielä pakollisten lisäksi saan ujutettua. Pari laukkua tulee täytettyä aika tarkkaan Pattaya Suomiseuralle menevillä tavaroilla eli emme me ihan viittä laukkua itsellemme tarvitse. Lentolaukut sitten kyllä täyttyvät kameroillani, tietsikoilla ja niiden tykötarpeilla lankoja unohtamatta. Lankoja onneksi voi survoa kaikkiin kolosiin ja toimiihan ne myös suojana kolhuilta. Pakkasin yhteen laukkuun ikkunaan laitettavan valaistavan joulutähden sekä pienen joulukynttelikön, ikkunavalorimpsun ja ne on siellä turvassa. Mitäkö sillä tarkoitan - tietty sitä, että Seppo näkee ne vasta Jompparilla eikä voi enää mitään eli ei voi motkottaa, että mitä sä noillakin teet! Nämä sähköllä toimivat vekottimet otan Suomesta sen vuoksi, että en oikein luota noihin thaikkujen sähkövalolaitteisiin, omat on turvallisempia, luulisin. Tässä lähtötohinassahan pitää tietysti vielä kutoakin, kyllä, kyllä! Yksi villapaita tuli valmiiksi, täytyyhän kevääksi olla lämmintä, kun tulemme takaisin ja kylmähän täällä silloin on, huivin ehkä vielä ehdin siihen kaveriksi tehdä, tosin väri on ihan toinen mutta mallineule sama kuin Julian huivissa.
 Jaa-a, nyt pitäisi kyllä mennä kellariin laittamaan pyykkikone päälle, tehdä pari käyntikorttia matkalle mukaan (matkalaukkuihin jne.), korjata pari vaatejuttua, hakea ulkopyykkiteline sisään ja siitä pyykkipojat koriin...... Ei kun hommiin :)

tää on niin hyvä....

Tekemislista onneksi vähenee, no aikakin vähenee paitsi ,että listaan tuntuu tulevan kokoajan jotain lisättävää. Äitee soitteli ja oli innostunut potkurollaattorista. Tori.fistä sellainen sitten löytyikin, nyt vaan selvitellään myyjän kanssa (aikaahan mulla on vaikka kuin ;), kuinka se vekotin saadaan Pieksämäkeen Janakkalasta talveksi, viimeistään sunnuntaina myyjä lupasi olla yhteydessä minuun. Äidillä on sellainen rollaattori, mutta siinä on turhan pienet renkaat ja ne keräävät kaiken lumen talvella ja sitten meno tökkää ja pitää tökkiä sitä lunta renkaista. Turhan vaivalloista. Seppo vei päivällä Matkahuoltoon ison paketin lähetettäväksi Posiolle ja joulupukki sitten vie Akulle ja Artulle sen sisällön aattona. Värjäsin hiukseni punaisella ja siitä tuli aika kiva, juuret punaiset ja latvat mustat.
Palakaamme vielä hetkeksi tämän viikon tapahtumiin. Maanantaina kävimme tekemässä lisämatkavakuutukset, vakuutusyhtiöltähän saa vakuutuksen kolmeksi kuukaudeksi ja otimme siihen päälle vielä 2 kuukautta. Samalla reissulla laitoin automobiilini seisontaan eli pois käytöstä talven ajaksi. Tiistaina tuli serkkuni Paula hakemaan minua ja kurvasimme Kaareen katsomaan sitä ostaria, kun en ole siellä koskaan käynyt. Olipa iso laitos, kun vertaan sitä entiseen Eka-marketiin. Siitä on siis aika kauan aikaa, kun siellä olen viimeksi käynyt. Olipa rattoisa päivä. Sen jälkeen yritin epätoivoisesti saada Finnairin sivuilta ostettua sitä lisämatkatavaraa, ei onnistunut. Ajattelin jo olevani täysin nuija, olenhan ennenkin sitä sieltä netistä ostanut. Keskiviikkona saimme terveyskeskuksessa influenssarokotukset. Sepolle se kuuluu automaattisesti ilmaiseksi ja minä saan siinä siivellä rokotuksen. Kun riskiryhmän läheiset kuuluvat myös riskiryhmään. Sitten yritin taas Finskin sivuille, ei onnistunut. Noudatin sitten Handen edellisen illan neuvoa eli puhelin käteen ja rimpautin sinne. Onneksi soitin, sivuilla on joku vika ja sivut pyörivät vaan ympäri, jonka kyllä huomasin. Sain sitten nettihinnalla ne lisätavarat ja samalla sain maksettua ne polkupyörälaatikotkin. Siis kaikki hyvin! Illemmalla sitten tulivat Hessu ja Maikki kyläilemään ja yllätysvieraskin tuli mukana, heidän nuorin tytär Susanna. Tulipa jotain muutakin pohdittavaa kuin matkavalmistelut, kivaa! Torstaina heti aamusta kampaajalle ettei heti talvimaisemissa tarvitse lähteä kampaajaa etsimään. Olen nääs lukenut Facebookista (thaimaan suomalaiset) että meidän kampaajan tila olisi typötyhjä, harmi jos se on totta. Päivällä sitten otin itseäni niskasta kiinni ja paketoin ne loput joululahjat, taas yksi ruksi listaan... Perjantaina eli tänään pakkailin taas, tein toimistohommia, kävin ruokakaupassa. Juu, menin vetokärryn kanssa kauppaan, tein ostokset listan mukaan, kassalle maksamaan ja aloin pakata ostoksia, mutta mitä ihmettä!


tämä tuubihuivi vielä ja sitten
näprääminen jatkuu talvikodissa,
väri on muuten oikeasti lila, ei sininen

Kärryni oli täynnä tyhjiä pulloja sekä tölkkejä, en siis muistanut jättää niitä palautusautomaattiin. No, jätin sitten kauppakärryn kassatytön taakse ja palautin ne pullot kaupan perälle. Minun perässäni kassalla ollut mies unohti myös pullot kassiinsa, joten meitä olikin sitten 2 toopea siellä pulloja palauttamassa. Sitten tein ruokaa ja riisipurkki (sellainen, jossa riisi kypsennetään mikrossa, hyvä kippo muuten, merkkiä en kuitenkaan mainosta) aikoi pudottautua lattialle, mutta sain sen kopattua syliini, vähän vettä roiskui lattialle. Ruuan jälkeen laitoin sen tukkavärin päähän ja menin aineen vaikutusta odotellessa kellariin pesemään saunan. No, siinä seiniä sutiessani harja osui nurkassa olleeseen telineeseen, se kaatui rämisten niskaani ja pesuaineputeleita lenteli pitkin poikin. Sen telineen runko kun oli ruostunut ihan puhki ja se katkesi, että silleen. Siinähän sitä yhden päivän osaksi pikku sotkuja vaikka ei olekaan perjantai 13. päivä. Niin, eihän se 13. päivä perjantai kyllä mikään epäonnenpäivä olekaan, me nimittäin olemme Sepon kanssa tavanneet toisemme 13. päivä ja se oli kuin olikin perjantai! Tai no, en ole kysynyt Sepon mielipidettä tuosta, mutta oletan hänen olevan samaa mielipuolta :) Meidän uunissapa paistuu Sepon tekemät lihapullat. On tullut ihan perinteeksi Sepon tehdä isänpäiväksi lihapullia vaan viime vuosina niiden tarjoilu on siirtynyt muulle päivälle tietyistä syistä. Mutta ne sitten on hyviä lihapullia, slurps, on jaksettava odotella niitä huomiseen. Saisikohan illemmalla yhden maistikkaaksi....