MAALISKUU

3.3.2019 sunnuntai

Taas vaihtui kuukausi. Piti heti kuun alkajaisiksi ensimmäisenä päivänä käydä lataamassa kännykän netti ja hakea myös talon netti. Vähän aikaista hakea, kun vanhatkin ovat vielä voimissaan, mutta eipä haittaa. Kun nämä uudet lakkaavat toimimasta, olemme jo siellä kotomaassa. Juu, ihmettelin kyllä tuota AIS:n nettiä, kävin sen lataamassa ihan AIS:in omassa toimipisteessä ja kotimatkalla jäin ihmettelemään voimassaoloaikaa. Ei sillä, että se tällä kertaa olisi tuon edellä kerrotun kotimatkan vuoksi haitannut, mutta kumminkin. Heilläpä oli laskureissa helmikuussa 29 päivää, vaikka oli maaliskuun eka päivä, siitä tuo voimassaoloajan kummallisuus!

tämä lisko asustelee tuossa meidän parvekkeen edessä

olevan varaston kulmilla, se aamuisin ilmestyy varaston

katolle pällistelemään

Eilen kävimme taas auton pesussa ja kas kummaa, kolmas pesu olikin ilmainen! Esitteessä kyllä lukee, että viides pesu on ilmainen, mutta emme alkaneet siitä kinastelemaan! Siinä auton pesua odotellessa olemme aina juoneet kahvit ja minä istun terassilla kamera kädessä. Olen nyt saanut kumman inspiksen, kuvailen noita hienoja busseja, lähinnä niiden upeita maalauksia. Autopesulahan sijaitsee Sukhumvitin varrella ja siinä on aina tosi kova liikenne. Aika hienoja kuvia olenkin jo saanut. Näin yhtenä päivänä Jompparilla bussin, jossa oli hieno kuva, sitä nyt jahtaan. Se kuva oli Captain Jack Sparrow, siitä elokuvasta Pirates of the Caribbean, se oli todella hieno maalaus bussin kyljessä.  Ajoimme vielä Seuralle kolmen maissa ja samalla Seppo kävi taas varastolla. Siellä aika vierähti jutustellessa ja kotimatkalla olikin Hilliltä alas tosi kova ruuhka. Siinä sitten seisottiin, valotkin alhaalla näkyivät vaihtuneen vihreiksi, kukaan vaan ei liikahtanut minnekään. Sitten näin vilkkuauton kurvaavan ylös meidän suuntaan ja sen perässä toinen auto, jossa joku oli ison kameran kanssa kuvaamassa taakse päin. Sitten alkoikin tulla roppakaupalla vanhoja hienoja autoja jonossa, minäkin vaan toljotin niitä, ei tullut mieleen ottaa kameraa laukusta! Lopulta pääsimme jatkamaan matkaa ja siinä sitä kameraa taivastellessani äkkäsin auton ikkunassa olevan kameran. Kotona tsekkasin sen kortin ja siellähän ne autot nätisti ajelivat!

Tänään huomasimme, että joku idiootti oli jossain ylemmässä kerroksessa yöllä oksentanut alas parvekkeelta ja arvaahan sen mitä siitä seurasi! Pihamies olisi heti siirtänyt siihen tikkaat ja vesiletkun, mutta siivooja sanoi, että kuvia ja ilmoitus toimistoon. Oksennusjälkiä oli seinillä neloseen saakka eli ehkä syyllinen löytyy sieltä! Seppo läksi viemään mattoa autoon ja löysi samalla reissulla managerin toimiston aulapojan. Hän tuli katsomaan ja kuvasi jäljet, kait joku joskus ne sotkut siivoaa, en minä. Onneksi ei ollut pyykkejä partsilla! Sitten läksimme fillaroimaan, Sepon piti ostaa vielä jotain ruuveja, osti niitä eilen liian vähän. Matkalla törmäsimme moneen tuttuun ja kävimme myös syömässä Sulevilla. On muuten täällä tosi kuumaa, normaalia aikaisemmin!
Nyt päiväkahville, Seppo keitti kaffeet tai no, keitti vedet ja mehän juomme päivisin noita "pussikahveja".
11.3. pikku lisäys

11.3.2019 maanantai

Kiirettä pitää, kohta pääsee kotiin Suomeen huilaamaan! Ollaan siis käyty golfaamassa, rannalla, fillaroimassa jne. Perjantaina kävimme Kirsin ja Jonen kanssa Sevillassa syömässä. Tuli pari pientä tosi lyhyttä sähkökatkosta. Täytyy sanoa, että täällä on sitten oikeasti pimeää, kun valot sammuvat! Onneksi olivat taas ihan lyhykäisiä, tosin kotona tervehti meitä telkkarin ohjelmat. Telkkari menee

koira nukkui golfkentällä ihan rauhassa meistä välittämättä

aina päälle, kun sähkökatkoksen jälkeen sähköt palaavat. Kotomaahan lähtiessämme jätämme sähköt päälle tuholaiskarkottimen vuoksi ja telkkarille toimme Suomesta johdon, josta saa kytkettyä sähkön pois. Jollekin varmaan nyt juohtui mieleen, miksi emme ota koko johtoa seinästä, mutta telkkarin johto on sen verran hankalassa paikassa, että tuo tuomamme jatkojohto ajaa kyllä asiansa hyvin ja helposti! Lauantaina veimme auton Big C:n pihassa olevaan autopesulaan pestäväksi ja vahattavaksi. Koko lysti maksoi 900 bathia ja sillä aikaa kävimme kaupoilla ja syömässä. Hakiessamme auton vahauksesta se oikeasti kiilsi niin, että onneksi oli aurinkolasit silmillä! Kävimme myös Lean ja Pertsan luona kaffeella. Seppo ja Pertsa kävivät testaamassa kuinka ostamamme auton suojapressu sopii autoon ja Lea leikkasi sillä aikaa niskahiukseni. Suojapeite sopi hyvin ja pitänee hommata valmiiksi toinen samanlainen seuraavaksi vuodeksi, ne eivät kyllä kestä useampaa vuotta. Tänään läksimme

tuonne kun golfpallonsa saa, sitä ei hevin 

löydy ja sinnehän minun se piti lyödä, eikä

muuten löytynyt

fillaroimaan ja se oli kyllä meikäläiselle tuskien taival, matkaa kertyi 20 km! Oli kova tuuli ja Seppo pyöräili hissukseen, minä perässä. Kolmosvaihteella olisin ajanut Sepon päälle ja kakkosella sain polkea tosissaan. Meillä on erilaiset pyörät ja siis myös välitykset ovat erilaiset. Kotiin päästyämme olin aivan märkä hiuksia myöten ja vasen käsi särkee. Siinähän kädessähän on koko reissun ollut ongelmia, eikä se tykkää pyöräilystä tai luulisin lähinnä tuosta tärinästä. Ei nuo tiet täällä ole sen parempia kuin siellä kotomaassakaan! Joskus pyörä pomppii kunnolla ja oikeasti päästän pahoja kirosanoja suustani, onneksi kukaan ei niitä ymmärrä eikä kuule! Nyt olen jo sen verran toennut, että aloin kirjoitella! Ja tuo halvatun pyöräkamerakin lakkasi kuvaamasta, sen akku riittää juuri ja juuri 1.5 tuntia, vaikka sammutan sen aina ruokatauoksi jne. Muuten se on kyllä hyvä kamera ja siitä tulee ihan hyvää kuvaa! Tuossa meidän vastapäätä Amazonissa on yhdessä asunnossa maripoika. Hänellä on asunnon verhot visusti kiinni aina, emmekä ole siellä nähneet ketään muuta. Tämä mies käy vähän väliä parvekkeella polttamassa marisätkää ja siivoilee parveketta alvariinsa. Kaikenlaista täällä näkee, eikä tuo ole ensimmäinen marilainen täällä, yläkerrassa ja naapurissamme on myös sellaisia asunut. Sitä vaan ihmettelen, että kuinka he uskaltavat, täällähän siitä saa todella kovat vankilatuomiot! Kävihän Sillanpäälläkin tuuri ettei kärähtänyt täällä, vaan vasta Suomen tullissa! Tulimme yhtenä päivänä kovassa ruuhkassa Hilliltä eli Seuralta ja jonossa oli 2 todella hienoa prätkää. En ole ennen sellaisia täällä nähnytkään. 2 valkeaa Militryn moottoripyörää ja toinen kuskeista olikin nainen. Normaalisti poliisit ajelevat milloin

polliisit

minkälaisilla prätkillä, mutta nämä olivat ihan oikean näköisiä. Täällä ei aina ihan varmuudella voi sanoa, onko prätkällä ajava ihan oikea poliisi! Täällä poliisit pitää kaikenlaisia ratsioita ja nyt viime aikoina he ovat keränneet lava-autojen kyytiin väärin parkkeerattuja mopoja. Kiva, kun mopo on kadonnut ja se pitää hakea jostain kaukaa ja maksaa ensin sakot! Muistakaa, kun puhun mopoista, ne ovat moottoripyöriä. Täällähän ei ole mopoja kuten siellä kotomaassa. Ja sitten vaaliasiaa, pääministeri ja eduskuntavaalit ovat täällä 24.3. Emme oikein ole päässeet perille näiden vaalisysteemejä, mutta tunnemme ehdokkaat ehkä jo paremmin kuin Suomen huhtikuun ehdokkaat! Niin ja viikko ennen vaaleja lopetetaan tykkänään alkoholin myynti! Mielenkiintoista seurata miten nämä vaalit täällä menevät, palaammehan kotiin vasta sen jälkeen! Ai niin, olimme yhtenä päivänä golfaamassa

siinä taas golfkentän pelikaanit, ei ne oikeasti ole pelikaaneja

vaikka sillä nimellä niitä kutsunkin, kutsunhan aina

joutseniakin sorsiksi, älkää joutsenet loukkaantuko

tuolla armeijan alueella. Ihmettelin, että tuleepa Utapaon lentokentältä paljon koneita, taitavat olla kotimaan lentoja ja niitä tuli tosiaan paljon, sieltähän oikeasti lähtee kotimaan lentoja. No, sitten yhdellä väylällä huomasin taivaalla paljon laskuvarjoja, ei ne sitten olleetkaan mitään matkustajakoneita! Muutama kone lenteli edes takaisin ja pudotteli niitä laskuvarjoja.
On se hyvä, että vastapäiseen asuntoon muutti thaikku! Olen aina tuskaillut oven avausta, on niin pimeää etten näe avaimenreikää! Tyhmä minä, ei ole koskaan tullut katsottua käytävän kattoa, lamppu palanut, luulin vaan näköni olevan niin huono.  Onneksi naapuri oli siitä huomauttanut ja nyt näen hyvinkin avata oven! 16 päivää kotimatkan alkuun, tosin vieläkin tuo ilmatila on vähän sekaisin! Toiset Finskin koneet lentävät vieläkin Kiinan kautta ja kaukaa Moskovan pohjoispuolelta ja toiset taas etelästä Dohan kautta. Saapi nähdä mitä kautta me lennämme! On nyt yritetty tiirailla aurinkoa ja miettiä hyvää kesäpaikkaa autolle, kun ne katokset purettiin ja se ei enää auta tuossa hommassa. Kesällä aurinko porottaa suoraan ylhäältä ja paikka on katsottava tarkasti. Muutama ehdokas paikka on jo bongattu!
Käynpä välillä hörppäämässä kaffeet ja sitten yritän latailla kuvia!

rannalla oli tekeillä luultavasti musiikkivideo koululaisilla

tässä tyttö muka suuttui pojalle

tytön piti lätkäistä poikaa poskelle ja se tyttö parka joutui 

paniikkiin, kun löi vahingossa oikeasti poikaa poskelle

13.3.2019 keskiviikko

Haa, onnittelut Julialle sinne kotomaahan! Hän sai eilen ajokortin taskuunsa!
Nyt täytyy kertoa yksi käärmejuttu. Näin yhtenä yönä tässä hetki sitten jotain unta käärmeistä, heräsin ja kävin vessassa, poistuessani suljin oven tiiviisti. Aamulla kysyin Sepolta, että voiko vessan pöntöstä tulla käärme, kuulemma voi! Illalla suljin taas oven sanoen ettei nyt pääse käärme vessasta ulos, johon Seppo vastasi, hullu! Noh, aamuyöllä heräsimme kummaan ääneen ja heti tietty tuli se

Centipede ja tää on pieni sellainen

käärmejuttu mieleen, se olikin tanko, joka putosi seinästä alas! Eilen illalla kävin suihkussa, kuivasin itseni, rasvaa naamaan ja sitten aloin kumilastalla kuivaamaan suihkun seiniä ja lattiaa tai ainakin oli tarkoitukseni. Lattialla vilisti tuhatjalkainen mato, noin 15 senttinen ja se voi purra myrkyllisesti! Centipede on sen nimi ja kuvan ehkä laitan tänne, se ei kyllä ole kaunis otus. Varsinkin allergisille sen purema on tosi paha ja muillekin. Tuo otus voi myrkyllisellä puremalla tappaa kanin, luin netistä!
Seppo sitten yritti opettaa sitä uimaan vessanpöntössä, vaan eihän tuo oppinut. Sen jälkeen olen katsellut vainoharhaisesti nurkkiin ja ympärilleni ennen jalkojen maahan laittoa! Eipä meillä ennen ole tuota sisällä näkynyt, enkä tiedä mistä se tänne tupsahti. Tänään kävimme taas ja viimeisen kerran golfaamassa, alkaa olla liian kuumaa! Caddiet olivat tosi kiinnostuneita minkä ikäisiä olemme, olivat kaiketi golfauton

Seppo ja caddie greenillä

takatuhdolla seistessään sitä keskenään arvuutelleet. Toinen näistä oli sellainen vanhempi rouva, joka on ollut caddienämme joka kerran ja toinen nuorempi englantia taitava. Tämä nuorempi sitten puolessa välissä peliä kyseli minun ikääni ja kerroin myös Sepon iän. He olivat kovasti ihmeissään, olimme kaiketi kauhean vanhoja! Tosin ei täällä meidän ikäiset thaikut pelaile golfia lainkaan! Sitten pelin lopussa lastasimme tavaroita autoon ja tämä nuorempi caddie kysyi viereen tulleelta thai mieheltä, että arvaa minkä ikäinen Seppo on! Olipa siinä heille ihmettelyä kerrakseen!
Kävimme sitten myöhemmin Seuralla syömässä lohisoppaa ja jälkkäriksi mustikkapiirakkaa kermavaahdolla. Olipa se mustikkapiirakka iso, suorastaan järkäle, mutta hyvää!

Seppo putsasi golfmailat ja vei bägin varastoon odottamaan ensi kautta. Minun bägi on vielä kotona,

mailat pesty

pesen mailat kunnolla ja vien sitten hyvin kuivuneina varastoon, koska en halua niiden homehtuvan. Saapi nähdä kuinka käy vai ovatko molemmat bägit ensi syksynä homeessa! Vielä on ohjelmassa ämpärillinen golfpalloja pestävänä, golfvaatteet pesulaan (koska ne on silitettäviä, en

golfkierros

silitä), mailojeni pesu ja varastoon vienti!
Piti vielä kertomani tuosta maanantain fillarireissuun liittyvästä parista jutusta. Ajelimme kaikessa rauhassa ja tien laidassa oli auto parkissa, etuosa kadun vieressä ja takaosa melkein kokonaan kadulla, jouduimme siis väistämään kuten kaikki muutkin. Ohi ajaessamme huomasimme sisällä kuskin nukkuvan ratin päällä ja väistämättä tuli mieleen, että olipa sammunut kesken matkan! Toinen havainto; vasemmalla kadun reunassa haikaili nuori tyttö, ja arvasin jo mitä tuleman pitää! Täällä on ihan tapana vasemmalla kadun reunassa katsoa vasemmalle ja sitten hyökätä kadun yli, jolloin vasenta kaistaa ajava herkästi ajaa jalankulkijan päälle. Näin oli käydä nytkin, tyttö ei edes vilkaissut oikealla, mistä me ja muutkin tulimme! Pitää aina muistaa, että täällä on vasemmanpuoleinen liikenne, eli katso aina ensin oikealle ja vasta sitten vasemmalle, saatat jopa päästä kadun yli kolhuitta!
14 päivää kotimatkaan!

21.3.2019 torstai  (6 päivää kotimatkan alkuun)

Haa, viime lauantaina ukkosti vähän ja satelikin, vihdoin! Eipä tuo sade kauaa ilmaa raikastanut, hetken kumminkin! Ulkona oli +26 lämmintä, mutta thaikut palelivat, puutarhurikin hytisi

tammikuussa tänne tullessani

ostin lentokentältä 2 vichyä ja

nyt avasin sen viimeisen

muumijunan penkillä sateen suojassa ja valitteli kylmyyttä! No, mehän ei paleltu, päin vastoin! Sunnuntaina käytiin Tescossa syömässä, törmättiin Leenaan ja Ariin. He kuulemma käyvät siellä usein, kuten mekin, ei vaan olla ennen törmätty. Kotona aloimme reippaasti (lue Pipsa alkoi) pakkaamaan matkalaukkuja. Yksi iso tuli täyteen, 22 kg ja toinen pienempi jäi vähän vajaaksi, 19 kg, mutta kyllä sekin vielä täyttyy kolmannesta puhumattakaan! Osa tuliaisiakin on vielä ostamatta, chiliä kun voi ostaa vasta lähtöpäivänä!
Maanantaina käytiin HansLankarilla allekirjoittamassa papereita, ainakin 50 Sepon nimeä, kyllä tunsi kirjoittaneensa! Kävimme Siamburisissa ostamassa siivujuustoja, osa lähtee mukaan kotimatkalle ja sen jälkeen Seppo huolsi ilmastointilaitteet. Johan alkoi makkarin laite puhaltamaan viileätä, siellä olikin jossain jutussa, putkessa kaiketi, ihan limoittunutta jotain ja Seppo saikin tehdä kovasti hommia, että sai sen puhtaaksi. Olkkarin kone ei ollutkaan niin kovan homman takana, mutta makkarissahan on aina enemmän pölyä. Nyt ne taas kiltisti hyrräävät! Pihalle oli ilmestynyt taas se iso plakaatti, yhtiökokouksen ilmoitus. Se on siis lauantaina 23.3. klo 10 takaparkkiksella.

onnistuin heti koneen kanssa

tähän, Seppo kasasi kuntoon

Tiistaina kylppärin koneiden putsaus, auton pesua, pesulassa käyntiä, veden hakua ja iltapäivällä sitten kauden viimeinen Neulekerhon kokoontuminen. Nyt meitä olikin taas reilusti kymmenkunta paikalla ja oli taas kivaa jutustella ja tutkaille neulomuksia. Itse en ehtinyt oikeastaan kutoa mitään, kun aika meni toisia neuvoessa, mutta olinkin siihen varautunut. Oikein kiva iltapäivä taas!
Keskiviikkona pesimme fillarit tuolla takapihalla, peilit ja muut ylimääräiset vempaimet irti ja sisälle talteen. Iltapäivällä veimme Sepon fillarin varastolle ja illemmalla ajoimme parkkiin Night Marketille. Tarkoituksena vähän jotain syödä ja sitten jotain pieniä tuliaisia lapsille. No, torillahan olivatkin Leena ja Ari myös syömässä ja siinähän taas aika kului rattoisasti jutellessa, tosin musiikki oli aika kovalla, ja kuuleminen myös! Menin sitten vähän kojuja kiertelemään, ihmisiä oli paljon ja kujilla hirvittävän kuuma. Kävelin yhden käytävän ylös ja toisen alas ja sanoin Sepolle, että lähdetään pois! Katson niitä pikku tuliaisia joku päivä Big C:stä, siellä ei ole tungosta eikä kuumaa!

Neulekerho koolla

Tänään ompelin sohvanpäällisen sauman, kun se oli ihan liian pitkä, siis se päällinen, ei sauma! Kyllä tuo ompelukone toimi nätisti, vähän välillä hirvitti, jos neula vaikka katkeaa, minulla on vain yksi neula! Sitten vietiin minun fillari varastolle, autoon mahtuu hyvin yksi fillari kerrallaan. Olisin halunnut ajaa sen sinne, mutta Seppo kielsi. Vatsani on reistaillut jo pitkään ja siksi olikin parempi, etten tässä helteessä ja ylämäkiä lähtenytkään yksin ajelemaan. Nyt on varastossa kaikki tavarat ja se homma on tehty. Seppo kävi tässä yhtenä päivänä päivittämässä kaikki kulkukorttimme ja nyt toimivat hyvin. No, tänään ei sitten taas toiminutkaan minun korttini, Sepon toimi, turhauttavaa! Taitaa olla jotain vikaa kortinlukijoissa, koska kortit toimivat kuinka sattuu. Katsotaan, kuinka huomenna, mikä toimii ja mikä ei! Kävimme muuten yhtenä päivänä yrittämässä saada ruokaa tuolla oman pihan kuppilassa. Kuinkas taas kävikään, tarjoilija loikoili tuolilla selkä ovelle, ei kuullut meitä, ei tainnut kiinnostaakaan. Eli kuppila toimii yhtä huonosti, kuin edeltäjänsä. Kurvasimme sitte takaisin kotiin. Otin kaapista porkkanan (ne ovat täällä tosi isoja) kuorin, pilkoin ja keitin kattilassa. Sen jälkeen keitin vettä ja heitin sinne loput Felixin perunamuussijauheesta, vatkasin ja nakkasin Sevenin pikku nakit pannulle, lautasille kurkkua ja kas, siinä olikin meille illallinen!


23.3.2019 lauantai

No joo, eilen ei kulkukorttini toiminut ja tänään taas toimi! Taitaa tuo lukijalaite olla valikoivaa sorttia! Eilen oveen koputettiin ja pyydettiin siirtämään autoa parkkipaikalla. Alkoivat pystyttää yhtiökokousta varten katosta. Olimmekin sopivasta lähdössä kaupoille, mutta kaikki auton omistajat eivät millään tahtoneet ymmärtää auton pois siirtokehotusta. Kauppareissulta tullessamme oli

kuitenkin takaparkkis tyhjä paria autoa lukuun ottamatta, olivat kaiketi jo poistuneet maasta. Hetken päästä taas koputettiin oveen ja nyt siellä oli puutarhuri. Hän näytti kännykän kuvaa autostamme ja niinhän se oli, että ensimmäisen kerran Seppo unohti autoon valot päälle. Onpa hyvää huolehtimista talon henkilökunnalta! Illemmalla tassuttelimme Sevillaan syömään ja siellähän istui tuttumme Mikko. Olemme muutaman kerran ottaneet hänet Seuralta kyytiin ja hän lupasi tarjota meille kaffeet. Nyt sitten saimme ne kahvit jälkiruokana syönnin jälkeen. Aiemmin Kirsi kehui Sevillan kahvia ja täytyy sanoa, että oikeassa hän oli, siellä on tosi hyvää kahvia! Siinä ilta vierähti Mikon kanssa jutustellessa, kunnes kaikki suuntasimme koteihin. Tänään olikin sitten se yhtiökokous ja väkeä oli riittämiin paikalla, joten saatoimme pitää kokouksen. Kokous sujuikin hyvin, kunnes tuli tämän vuoden hankintojen kohta. Yksi venäläinen meuhkasi englanniksi kovan ääneen ja lopulta yksi nainen yhtyi mekastukseen. Hän kyllä karjui venäjäksi, joten emme ymmärtäneen, mitä sanottavaa hänellä oli. Oliko samaa mieltä mekastavan miehen kanssa vaiko ei! Asiathan lopulta hoituu äänestyksellä. Jokaisella oli nippu papereita ja niihin piti ruksata hyväksytkö asian vai ei. Me hyväksyimme kaikki. Tulevia toimenpiteitä olisi tänä vuonna seuraavia;

kamerani eivät suostuneet ottamaan

tämän kuukauden täysikuun kuvaa,

mutta tässä edellisen päivän melkein

täysinäinen kuu

autokatoksen teko, lasten leikkipaikka kuntosalin katolle ja sauna. Hyviä juttuja kaikki, mutta venäläiset eivät suostu mihinkään, mihin menee rahaa! Leikkipaikkaa ei ole ja lapset leikkivät käytävillä, portaikoissa, pihalla, parkkipaikalla jne. Leikkipaikka olisi todella tarpeen! Saunasta en tiiä mutta talossa olisi siihen sopivia joutilaita tiloja. Autokatoskin on hyvä, riippuen tietysti millaista ovat aikoneet. No, aika näyttää mitä tuleman pitää! Myöhemmin kävimme vielä Seuralla syömässä ja Seppo vei muutaman tavaran varastoon. Ostimme Seuralta myös muutaman mallasleivän, koska leipä oli meillä ihan lopussa. Kotiin päästyäni kokeilen tehdä tuota mallasleipää, on muuten hyvää! Seija sitä Seuralla leipoo ja kyselin vähän vinkkejä häneltä. Netistä kyllä löytyi kaikenlaisia ohjeita, mutta halusin kysyä leipämestarilta ohjeita. Kotimatkalla Seppo pysäytti auton tien reunaan, jotta sain pari valokuvaa otettua. Olen jo pitkään katsonut yhden todella korkean talon päädyn parvekkeita. Ensin näin siellä ilmastointilaitteita ja sitten myöhemmin huomasin niiden olevan ammeita. Siis ammeet parvekkeilla! Tietty , olishan se hienoa maata ammeessa tiiraillen merelle auringonlaskua! En ole koskaan ennen nähnyt sellaisia parvekkeilla!

ammeet parvekkeilla

oikeasti, tosin asunnoissa ei taida olla asukkaita

25.3.2019 maanantai

Autot voitti, elikäs yhtiökokouksen äänestys kertoi, että tämän vuoden rakennushomma onkin autokatoksen teko. Sauna ja lapset jäivät hamaan tulevaisuuteen, kaikkea ei voi samana vuonna saada! Sunnuntaina ajelimme Hillille Marjon ja Chrissen luo kotiin lähtevien kahvitteluhetkeen jäätelön merkeissä. Meitä olikin siellä yhteensä 9 henkeä isäntäpari mukaan luettuna. Joimme kaffeet terassilla, kunnes alkoi ripotella vettä jyrinän ja muutaman salaman kera. Siirryimme koko revohka sisätiloihin. Siitä saakka on sitten sadellut ja on tosi kosteaa. Pikkuisen kun liikut, valuu hiki! Tarkoitukseni olikin tällä viikolla lekotella tuossa pihassa hetken joka päivä auringon alla, vaan eipä sitä aurinkoa ole näkynyt. Huomenna sade jatkuu sekä vielä keskiviikon eli se siitä suunnitelmasta. Tarkoitus oli tänään lähteä tuonne rantakadulle ostamaan pari tuliaista, mutta taitaa jäädä lentokentän kauppojen varaan se. Lennot ovat vieläkin myöhässä lähdössä ja luulen minulla olevan ihan hyvää aikaa tutkia kentän kauppoja. Eilen oli muuten tosi hiljainen liikenne ja suurin osa pikku kaupoista suljettuna. Täällä oli parlamenttivaalit sekä pääministeriä valittiin, joten alkoholin myynti oli

kielletty, siksi nuo kaikki kuppilat olivat sulki! Vielä tänäänkin oli tosi hiljaista, ehkä tuo sadekin vaikutti siihen. Harmittaa vain tuo kosteus, pyykit ei kuivu. Pitää siis viedä huomenna pyykit pesulaan. Tarkoitus oli joka tapauksessa viedä petivaatteet ja peitot pesulaan ja pestä oman talon koneilla muut ja kuivattaa ne parvekkeella, mutta nyt täytynee viedä vähän muutakin sinne pesulaan! Kävimme aamulla sateessa tuossa vihannestorilla ostamassa mangoja, mandariineja, guavaa ja 2 kiloa chiliä. Chilit ovat Joylle tuliaisia. Guavan vien kotiin Suomeen ja laitan siemeniä itämään, siitä tulee kuulemma ihan kiva kasvi. Mandariinit olivatkin jotain appelsiinin ja mandariinin väliltä. Otin muutaman siemenen talteen, tosin puolet livahti keittiön viemäristä alas, kun niitä huuhtelin, pari jäi talteen! Seppo sai auton mieleiselle paikalle, tosin etupyörien alle pitäisi laittaa ne kivilaatat, mutta Seppo vei ne hölmöyksissään varastoon. Autoa ei nyt enää voi paikan menetyksen vuoksi käyttää ja nyt ne kivilaatat pitäisi huomenna jollain konstilla saada tänne ja samalla hakea Seuralta pari mallasleipää. Seija niitä huomenna siellä leipoo ja varasimme 2 kappaletta. Ne matkaavat Suomeen mukanamme.  Se on tosi hyvää leipää ja aioinkin kotona kokeilla niiden leipomista, myös pataleipänä. Saa nähdä kuinka käy! Raapustan tänne vielä ennen kotimatkaa, jos raapustan. Riippuu siitä miten kiirus tulee tai sitten ei tule kiirusta lainkaan! On muuten ihan kiva päästä taas sinne kotomaahan ihan tämän netin käytön kannaltakin. Ei tarvitse koko ajan huudella, ootko netissä! Täällähän on meillä talon netti käytössä, mutta siinä voi olla vain yksi kone kerrallaan. Eihän se muuten haittaa, mutta jos olen päivittämässä blogia ja Seppo onkin netissä, ei homma onnistu!

Neulekerhon antia

vielä yhdet

aioin tehdä vielä yhdet kämmekkäät, mutta

lanka olikin liian paksua, joten

päätinkin tehdä sukat samalla pitsikuviolla

bolerokin valmistui

virkattu olkalaukku, johon leikkasin 

vuoren vetoketjutaskuineen vanhasta

pois heitettävästä käsilaukusta, kyllä

laiska keinot keksii... 

tässä vielä boleroa

31.3.2019 lauantai

Viimeiset päivät talvikodissa menikin kiireisinä, kuinkas muuten! Ehdin jopa altaalle loikoilemaan

ihan tunniksi ja tämä olikin ensimmäinen kerta viiden kuukauden aikana! Ja sitten tutut ja muut kyselevät, että miten saatte siellä aikanne kulumaan! Nämä viimeiset päivät olivatkin sitten pilvisiä ja sateisia eli oli ihan kiva lähteä kotiin. Tiistaina (lähtöä edeltävänä päivänä) piti vielä lähteä varastolle hakemaan 2 pihalaattaa, jotka Seppo jostain syystä vei sinne sen sijaan, että olisi säilyttänyt ne parvekkeella. Elikä kävelimme Beach Roadille, autoa ei voinut käyttää, koska sillä oli hyvä parkkipaikka, sieltä lavalla Hillin mäkeen ja kävelimme Seuralle. Siellä syötiin ja hyvästeltiin porukka, Seppo haki laatat varastolta, tilasin Grab-taksin ja menimme kotiin. Taksilla sen vuoksi, kun ne pihalaatat painavat julmetusti, ei niitä olisi jaksanut kannella. Laatat laitettiin sitten auton etupyörien alle ettei sadevesi jää lavalle vaan valuu ulos. Iltasella vielä kudoin sukkaa, otin kutimen, heitin lankakerän lattialle ja sitten - kädessäni olikin se lankakerä ja itse kutimen olin heittänyt lattialle! Sukat tulivatkin sitten valmiiksi.

Onneksi silmukat ei karanneet, lähtökuumetta kaiketi! Täällä voi pitää lankakerää lattialla, kotona ei koirien karvojen vuoksi! Lähtöpäivä meni pakatessa, järjestellessä, pyykin hakureissussa jne. Taksi haki sitten meidät kuuden maissa illalla ja kotimatka alkoi. Vähän jännitti tuo lento, lähteekö ajoissa ja milloin perillä, myöhässäkö! Tuo Pakistanin ja Intian tilanne sotkee vieläkin lentoliikennettä. Kentällä vähän ostoksia ja kävimme syömässä. Lento lähtikin vain puoli tuntia myöhässä ja laskeutui kuitenkin 10 minuuttia etuajassa, kaikki meni siis nappiin vaikka lennettiinkin pitempää reittiä kotiin! Loppu kuukausi (ihan 4 päivää) menikin laukkujen purkamisessa, pyykkäilyssä, pihahommissa, firman hommiakin jne.

HELMIKUU

6.2.2019 torstai

Alkoipa helmikuu hauskasti, tai no miten sen nyt ottaa! Lähdimme eka päivänä Immariin tekemään 90 päivän ilmoitusta, siellä meni 40 minuuttia. Sitten haimme vakuutusyhtiöstä auton vakuutuspaperit ja päätimmekin käydä saman tien katsastamassa auton ilman auton huoltoa. Siellä ei ollut yhtään autoa ja olisimme päässeet katsastukseen heti mutta - olimme saaneet väärän Sepon paperit! Takaisin vakuutusyhtiöön, oikeat paperit, odottelua ja homma oli valmis! Onneksi emme tilanneet huoltoa autoon, siinä olisi mennyt monta päivää ja väärät paperit autossa! Sitten Big C:ssä syömässä ja paluumatkalla ratsiaan. Pysäyttivät toiselle puolelle katua kaikki mopot ja toiselle puolelle autoja. Halusivat ajokortin ja sitten poliisi katosi auton taakse, sitä vähän ihmettelin. Tutkivat autojen takakontit ja katsoivat myös meidän tavaratilan, siellähän olikin vain rantatuolit ja golfbägit. Eli etsivät huumeita tai muuta kiellettyä. Illalla kävimme Kirsin ja Jonen kanssa torilla syömässä. Lauantai meni vaihteeksi rautakaupoissa ja ajoimme Seuralle syömään. Samalla Seppo vei tavaraa siihen vuokraamaamme varastoon, joka sijaitsee samassa talossa kuin Seura ja viidennessä kerroksessa. Kotiin lähtiessämme alkoi sataa ja Marjo hyppäsi kyytiimme, veimme hänet kotiin jottei kastuisi. Marjo asuu ihan siinä Seuran liepeillä ja Marjon kotona ei satanut yhtään. Jatkoimme

koiratkin kulkevat mitä kummallisimmin täällä, mahtoiko 

tuo pysyä kyydissä noiden laatikoiden päällä

matkaa meille ja taas satoi ja kovasti. Kylläpä ilma mukavasti puhdistuikin! Sunnuntai menikin fillaroidessa 20 kilsaa. Testasin taas uutta pyöräkameraani ja siinäpä ei akku kestä meidän menoa. Kävimme matkalla Lean ja Pertsan luona kaffeella ja samalla sain ladattua vekotintani. Se pitää aina pysähtyessä muistaa sammuttaa, akku riittää juuri ja juuri 2 tuntia. Nyt muistikortti kyllä riittää, kun ostin suurempi muistisen. Ajoimme rantatietä, pysähdyimme taas tien päässä juomatauolle ja huomasin sellaisen pienlentokoneen lentävän ihan rannan tuntumassa todella matalalla ja kävi mielessä, jotta putoaako tuo mereen. Se lensi ihan Jomtienin rantaan saakka ja sitten alkoi nousta ja lentää Ko Larnin suuntaan, se on saari Pattayan edustalla. Aika kumma juttu, se lensi niin lähellä rantaa ja matalalla, että näimme jopa lentäjän ohjaamossa! Ja mikä parasta, sepä tallentui kameraani, kun olin juuri parkkeerannut pyöräni kamera merelle päin. Seuraava hyvä kuvaus päätyi kameraan, kun yksi auto ajoi hiljakseen meidän välissämme, kapeat kun ovat kadut täällä, lopulta ohitti Sepon ja saman tien kääntyi vasemmalle eli suoraan Sepon eteen. Onneksi fillarin saa pysäytettyä nopsaan, mopolla olisi ajanut päin autoa. Tallensin kaikki kuvaukset läppärille, mutta täytynee ostaa isomuistinen muistitikku tätä varten, ettei läppärin muisti turhaan

Siamburis

täyty. Alkuviikosta olikin Kiinalainen uusi vuosi. Onneksi kävimme tekemässä sen 90 päivän ilmoituksen jo perjantaina, maanantaina olisi mennyt koko päivä. Luin kirjoituksen, että siellä oli vaan juhlittu ja kuvailtu juhlan kunniaksi ja jonot seisoivat! Jopa joku käärmekulkue kävi siellä ja taas kuvattiin! Sepolla olisi tullut 90 päivää täyteen 5. päivä, mutta ennakoin tuon juhlan ja siksi kävimme siellä jo perjantaina. Ajelimme Kirsin ja Jonen kanssa "juustokauppaan". Olin kuullut siitä kaupasta jo aiemmin ja puhelimen navigaattori vaan päälle ja menoksi. Kaupan nimi on Siamburis ja se sijaitsee vähän kauempana Sukhumvitin tuolla puolen. Ja olipa siellä myytävänä kaikkea; juustoja, säilykkeitä, mausteita, makkaroita, pakasteita jne. Ostimme siis todella halpoja hyviä juustoja, näkkileipää, savulohta ja muuta, en enää edes kaikkea muista. Siellä kuitenkin tule käytyä toistekin. Kävimme vielä Big C:ssä ja siellä MK:ssa syömässä. Käväisimme kotona ja sitten Seuralle Neulekerhoon. Eilen olikin taas golfpäivä, eikä kentällä taaskaan ollut ruuhkaa. Oli tosi kivaa ja rauhallista  pelata. Iltapäivällä soitteli Jukka ja Seppo käveli tuohon lähelle hänen kanssaan kaffille, minä jäin kotiin tekemään kaikenlaisia pankkihommia. Jukka läksi Tietovisaan, Seppo soitti minulle ja lähdin kävelemään Sevillaan ja söimme siellä. Siihen samaan pöytään tuli sitten saksalainen vanhempi pariskunta. On se kumma, jonkun verran osaan saksaakin, espanjaa ja ruotsia, mutta täällä on se kieli englanti ja mitään sanoja ei kyllä yxkax tule mieleen muista kielistä, kumma juttu! Siinä he kinastelivat ruuan tilauksesta, mies halusi kau pat kaita ja rouva tiuskaisi; nein, immer rise! Hän halusi välillä kalaa ja siitä he keskustelivat pitkään. Lähtiessämme toivotin kuitenkin heille hyvää iltaa saksaksi, juolahtipa sanat mieleen.

17.2.2019 sunnuntai

uusi lähitorimme

Olipa Seuralla taas vuotuinen Suomen lähetystön infotilaisuus ja väkeä tupa sekä piha täynnään. Asiat kyllä olivat aika samat kuin aiemmin mutta hyvä kun väkeä oli, eivät turhaan tulleet.
Olin katsellut noita meidän ikkunoiden valoverhoja jo useamman vuoden, harmaantuivat ikävästi vuosi vuodelta. Siis ei kun pesemään ja kylläpä ne vaihtoivatkin väriä, nyt taas kelpaa niitä katsella. Piti vaan purkaa helmassa oleva "ketju" ennen pesua, jos vaikka olisi alkanut ruostumaan. Pesin ne ihan keittiön lavuaarissa liottamalla ja puristelemalla. Sitten hilasin kylppäriin tangon päälle ja

rappukäytävän ötökät,

siivet näkyvät irronneina

nämä öttiäiset kerkesivät

meille sisään

suihkulla huuhtelin. Vielä olisi pestävä makkarin valoverho, se ei ole vielä harmaa! Viime tiistaina olikin taas se jokavuotinen öttiäishyökkäys. Ne ovat jotain lentomuurahaisten tapaisia ja pudottavat siivet ja sitten mönkivät ympäriinsä. Meillähän oli siihen varattuna myrkyt ja porraskäytäväänkin sitä suihkimme. Yläkerrasta alkoikin kohta kuulua töminää, paisketta, läpsimistä ja kolinaa, kunnes joku sieltä hyppäsi mopon selkään ja ilmeisesti ajoi Seveniin myrkkyhyllylle! Keskiviikko olikin taas golfpäivä ja torstai rantapäivä. Perjantaina illalla olikin tuossa naapurissa uudessa talossa Orientissa jotkut juhlat. Tuo välikatu oli täynnään autoja ja liikenteenohjaajan pilli soi monta tuntia. Puolen yön maissa kävin juomassa vettä, kurkkasin ulos, eikä yhtään autoa enää tien reunassa näkynyt! Hiljaa olivat pois lähteneet. Samana päivänä alkoi myös tuo Burapa, mutta se meni kyllä meiltä täysin ohi, ei tänne niiden motskareiden äänet kuuluneet. Sehän on tuo

myrkytys, tosin päivän

myöhässä

moottoripyörätapahtuma, jonne tulee pyöriä jopa ympäri maailmaa. Upeita pyöriä, nähtiin myöhemmin auton lavalle pakattuna sekä peräkärryyn. Niillä ei sitten ajellakaan ihan missä vaan, sen verran tunteja vienyt rakentaminen. Lauantaina Seppo vei minut aamulla kasin jälkeen Seuralle ja sieltä lähti retkibussi Bangkokiin Chatuchakin markkinoille. Vaan kylläpä olikin isot markkinat, tosin en ostanut paljoa sieltä. Muutamia pikku lahjapusseja sekä postikortteja, siinäpä ne. Kyllä hinnoista huomasi, että olimme pääkaupungissa; sodapullo 45, Jompparilla 20 - smoothie 50, Jompparilla 25 - pikku olut 135, Jompparilla 60, hinnat siis batheina. Tallusteltua tulikin sitten 14 000 askelta ja voitte kuvitella koipien olleen illalla kipeinä. Kotiin tullessa portaat otti kyllä koville. Jos joku puhuu Helsingissä ruuhkasta, tulkoon hetkeksi Bangkokiin, niin tietää mitä ruuhka oikeasti on! No, kyllä minäkin sen taas viikkojen kuluessa siellä kotomaassa unohdan!
Sattuipa sitten paluureissulla yksi juttu, puhelin jotta auto voisi ajaa WatBoonin kautta ja pääsisin lähelle kotia, muutoin joutuisin kävelemään kolmisen kilsaa pimeässä, koska meille ei mene lavaa. Yksi nainen kaverinsa kanssa taivasteli, että joku asuu ei lavareitin varrella. Hänen pitää ehdottomasti päästä Thepprasitille. Sanoin että kierto vie vain 5 minuuttia ja auto on taas Thepprasitilla, ei sopinut heille, heidän pitää päästä Thepprasitille, hokivat vain. Ota taksi tai soita miehesi hakemaan, sanoivat rouvat. Silloin ajattelin, että v***t otan taksia ja lopetin puheen siihen, kävelen sitten, jotta rouvat pääsevät kotiovelle. Matkalla sitten ilta pimeni ja ajattelin, etteivät rouvat edes näe milloin ollaan Thepprasitilla, enkä aikonut kertoa sitä, jos itse huomaan, seurasin nääs koko ajan missä menemme. Sitten kävikin niin, että kuljettaja kurvasikin Sukkarin Big C.n kulmasta alas ja sen jälkeen kurvaili pikku kujia. Piti olla tarkkana missä mennään, aina en edes pysynyt kartalla. Sitten auto pysähtyi Pattayan satamaan menevän sillan alla ja kaksi naista jäi siinä pois. Minähän ryykäsin myös pihalle, koska siitä pääsin lavalle. Kuski oli kiertämässä Seuralle Hillin takakautta eli siis tosi kaukaa Thepprasitilta. Matkani kotiin taisi lisääntyä 5-6:teen kilsaan. Pomppasin siis ulos ja ne 2 naista jäivät edelleen autoon pälpättämään ja heidän matka siis jatkui Seuralle! En sanonut mitään! Läksin siis lavalla Beach Roadille ja kävelin kilsan matkan kotiin. Myöhemmin kuulin, että toinen naisista oli Seuran pihalla alkanut huutamaan Marjolle, että toisia hyysätään ja viedään kotiin! Aion kyllä kysyä tältä naiselta, jos joskus näen, mitä hän oikein huusi ja kiukutteli. Olisi itse seurannut matkan kulkua. Minua ei kukaan hyysännyt, päin vastoin, pidin itse huolen itsestäni! Jos olisi tehty minun toiveeni mukaan, olisivat arvon rouvat päässeet kotiportille!

Tänään oli taas kauppamatka, haimme Lean ja Pertsan mukaan ja suunnistimme Siamburisiin. Nyt ajoimme hölpötellessä yhden tien ohi,

Ystävänpäivänä törmäsimme toimiston

tyttöön hissillä ja hän lykkäsi tämmöiset

puseroihimme, laitoin ne talteen 

lompsaan

mutta tulipahan hieman ympäristöoppia. Oli kiva nähdä uusia maisemia paikallisten asuinalueella. Oli siellä kyllä turistiasumuksiakin. Reissun jälkeen ajoimme kotiin, ostokset jääkaappiin ja päätimme mennä omaan kuppilaan syömään ennen Seuran vuosikokousta. Hyvä kun kerkesimme kokoukseen, ruuan tulo kesti yli puoli tuntia. Tarjoilija kyllä kovin pahoitteli viipymistä ja selitti ettei kokki ole paikalla sunnuntaisin, niin ymmärsin. Eli ei kannata käydä siellä sunnuntaisin! Ehdimme kuitenkin kokoukseen ja siellä taisi olla Seuran olemassaolon aikana ensimmäinen kerta, kun jouduttiin pitämän lappuäänestys puheenjohtajasta. Seppo on ollut jo monta vuotta toinen ääntenlaskija ja nyt joutui ensimmäisen kerran hommiin! Risto voitti lopulta 8:llä äänellä! Vaalisalaisuuteen vedoten, en kerro ketä äänestin vai äänestinkö peräti tyhjää! Tyhjiä lappuja oli 2 kappaletta.  Ensi viikolla olemme muutaman päivän, toivottavasti vain muutaman päivän ilman autoa. Se menee huomenna tuohon lähelle maalaamoon. Siitä maalataan vain tuo takaosan katos, ei koko autoa!

Chatuchakin markkinoilla pitää olla kartta ja silti eksyy

tavaraa laidasta laitaan

oli pakko kuvata tuo lintuhäkki, mulla on

mökillä häkki ja tässä siihen vinkki

astiataivas

14000 askelta ja näin mentiin!

markkinaostokseni

Illalla Seppo istui hetken parvekkeella ja sisään tullessaan kertoi jutelleensa "Tihonovin" kanssa. Tuo nimihän on meidän keksimä yhdelle venäläiselle pariskunnalle, jotka ovat olleet täällä alusta saakka ja ovat ihan mukavia. Kysyin sitten mitä olivat jutelleet ja Seppo vastasi naureskellen; en mä vaan tiedä!!!

Kirjoitusta korjattu ja jatkettu 18.2.2019


21.2.2019 torstai

täysikuu 19.1.2019

eräänlaista kuuhulluutta kaiketi tämä kuun kuvailikin

Auto on siis maalaamossa ja kuljemme kävellen tai pyörillä. Kävimme maanantaina iltapäivällä korjaamolla, öljyt ja suodatin oli autoon jo vaihdettu. Älä kysy mikä suodatin, en tiedä, mutta

autokorjaamon lemmikki !!!

liittynee jotenkin siihen öljynvaihtoon. Sitten vaan ajelimme ympäriinsä. Tiistaina olikin sitten pyhäpäivä, Macha Pucha ja läksimme puolenpäivän maissa "muumijunalla" Beach Roadille ja sieltä matka jatkui lavalla kohti Seuraa. Lavalle tuli suomalainen perhe neljän lapsen kanssa ja jäimme samassa paikassa pois kyydistä. Kuski veloitti sitten perhettä meistäkin, älysimme liian myöhään tapahtuneen, höh! Tallustelimme sitten ylämäkeä ylös ja ylös ja ylös kohti Seuraa. Sanoinkin Sepolle, että jos meillä ei olisi autoa, jäisi nämä Seurareissut tykkänään, sen verran rankkaa tuo ylämäkikävely tällä helteellä! Neulekerhossa ehdimme olla vain tunnin, koska meillä oli treffit Night Marketissa puoli viideltä ja aioimme ehtiä viimeiseen Hillin shuttlebussiin neljältä. Vartin vaille neljä sitten tupsahtivat Seuralle tuttumme Ellu ja Timppa, kiva nähdä heitäkin taas. Sattuipa mukavasti, olimme juuri neulekerholaisten kanssa jutelleet, että kun juttelet jonkun uuden tutun kanssa, niin hetken päästä löytyy yhteisiä tuttuja tai asioita. Kävi sitten niin, että Ellu ja Timppa olivatkin neulekerholaisen Tiinan tuttuja! Selvisi sekin että Tiina asuu Tapanilassa, kylläpä maailma onkin pieni! Hyppäsimme siis shutleen, siitä lavalle ja Night Marketilla olivatkin jo odottelemassa Lea ja Pertsa. Tällä kertaa saivat miehet tyytyä smoothieen, koska budapäivänä ei olutta myyty.

Läksimme Lean kanssa kiertämään toria ja kaikkea kivaa ostettavaa taas löytyi, tosin kaikki kojut eivät olleet vielä auki. Päätimme tulla vielä ennen kotimaahan lähtöä uudelleen. Mielestäni tämä tori on paras lähitienoon tori, paljon kaikkea ja ennen kaikkea siisti ja järjestyksessä. Miehille tulikin sitten kaljahimo ja lähdimme Lean ja Pertsan luo, koska alakerran "Sulevin" kuppilasta sai varmaankin ostettua juomaa. Niin saikin, 4 isoa olutpulloa muovikassiin ja Lean ja Pertsan luo terassille. Sieltä lähdimme kotio Grab-taksilla. Kylläpä tuo Grab on hyvä ja turvallinen keksintö, varsinkin täällä pimeän aikaan. Keskiviikkona Seppo imuroi heti aamusta taas nuo ilmastointilaitteet ja kylläpä niistä alkoikin puhaltaa. Kyllä ne vaan pitää huoltaa kuukausittain, jotta toimivat hyvin. Lea ja Pertsakin kävivät heti aamutuimaan meillä kahvilla

Jomtien beach

vihannestorireissullaan. Iltapäivällä lähdimme taas fillaroimaan, matka jäi tosin lyhyen puoleiseksi. Oli sen verran kova sivutuuli mereltä, että se vaikeutti polkemista, eikä pyöräily ollut enää kivaa, pakkopullaahan sen ei kuulu ollakaan! Golfpäivä jäi siis väliin sekä torstainen rantapäiväkin jää auton maalauksen vuoksi pois päiväjärjestyksestä. On siis tavallaan lomaviikko! Löysinpä kaapista Heinzin muussijauhepaketin. Tein siis muussia, keitin porkkanoita ja paistoin Sevenin luottonakkeja päiväruuaksi. Nakkasin porkkanat lävikköön valumaan ja totesin ettei tänne kannata tuoda kokoon taittuvaa silikonista lävikköä. Se nimittäin katkesi puolesta välistä ja on nyt tosi matalaa mallia! Ajelimme sitten tänään taas vaihteeksi ees taas ja lopulta Seppo kurvasi vaihteeksi Thai Watsaduun, rautakauppaan. No, sieltä löysin kuitenkin uuden lävikön ja yhden tuliaisen, ei siis ihan turha pysähdys kuitenkaan vaikka rautakauppa taas olikin! Täällä kyllä huomaa lähestyvät vaalit. Vaalimainokset ovat ilmestyneet Sukhumvitin reunoille, vaaliautot ajelevat sinne tänne kovaäänisten kaikuessa, telkku suoltaa mainosta ja vaaliohjelmaa, vaalitilaisuuksia näkyy olevan useammalla paikkakunnalla jne. Vaalithan pitäisivät olla täällä 24.3.

28.2.2019 torstai

Onpa nyt kävelty ja fillaroitu, kun auto oli siellä maalaamossa. Vaan kylläpä siitä tulikin hieno! Heti kannoimme golfbägit olkkarin nurkasta autoon, kävimme kaupassa Tescossa ja iltapäivällä Neulekerhoon Seuralle. Ostin Marjolta ompelukoneen, koska aina on jotain pientä väkerrettävää. Eilen ajoimme golfaamaan, pesetimme auton ja haimme varastostamme rantavehkeet. Tämän kuun viimeinen päivä sitten vietettiin Lean ja Pertsan kera Baan Amphurin rannalla. Vaikka oli pilvinen

näin kirkas on vesi rannallamme

sää, oli todella kuumaa. Tuttujamme on lähtenyt täältä eilen ja tänään kotilennoille, vaan olipa mielenkiintoista seurata matkojen suuntia. Nythän on tuo selkkaus Pakistanin ja Intian kanssa, ilmatila on kaiketi suljettu ja kaikki lennot suunniteltu uusiksi. Täältä aamulennot lentävät Dubaihin tankattavaksi ja sieltä Helsinkiin, lentoaikaa lisää noin 5 tuntia. Yökoneet lentävät tankkaus välilaskulla Moskovaan ja sieltä Helsinkiin, lentoaikaa lisää noin 3 tuntia. Saa nähdä kauanko tämä meno jatkuu, meillä on paluuseen aikaa vielä melkein 4 viikkoa ja tuolla yölennolla!
Näköjään meikäläisen hiukset saavat taas kasvaa! Kesällä mökillä ei tule mentyä kampaajalle, Helena on liian kaukana, eikä varmaankaan tule sinne tekemään kotikäyntiä, hah haa! Ja täällä, vieläkään en suostu kampaajalle! Täällä edelleen eivät osaa leikata naisten lyhyitä hiuksia (vain polkkatukan osaavat), kynivät koneella niskan ja sivut  piripintaan ja pään päälle jää trumppitöyhtö, ei ei ikinä! Ei siis jää vaihtoehtoja ja vielä mietiskelen, punainen vai oma harmaa??

Oikeastaan alan jo odotella sinne kotomaahan pääsyä, pääsiäinen tulossa, siemeniä multaan, kaikkien postieni etsiminen jne. Tuo postien etsiminen on joka vuosi hauskaa, niitä löytyy milloin mistäkin riippuen kuka kulloinkin on postilaatikon tyhjentänyt. Ja ennen kaikkea Neroa olen jo kaipaillut!

odottelin autossa, kun Seppo kävi kaupassa ja ihmettelin mitä

vilskettä tuolla puussa oli

oravahan se siellä marjoja poimi

hyppäsi sitten saaliin kanssa oksistoon ja syödä rouskutti 

marjat, roiskeista päätellen ne syötiin heti

TAMMIKUU 2019

5.1.2019 sunnuntai

Vuoden ensimmäisenä päivänä satoi lunta ja sitten vaan pihalle lumitöihin, Onneksi Veijo kävi auraamassa traktorilla pihan ja pääsin ottamaan lumet pois kasvihuoneen katolta. Handekin kävi

kelkalla pihassa. Päivän mittaan tuuli yltyi ja laittelin kynttilöitä valmiiksi sähkökatkosten vuoksi. Illalla paloi koko ajan muutama kynttilä uunin päällä ja valot olivatkin aika ajoin hetken poissa. Koko yön satoikin lunta ja oli kova tuuli. Lunta olikin sitten tuiskunnut taas pihan täyteen ja mökistä ei päässytkään ulos ihan noin vain, lunta oli paikoittain reiteen saakka. Nerokin joutui melkein uimaan lumessa! Onneksi Veijo kävi taas auraushommissa. Hande lähti Lappiin ja toi Rontin Neron kaveriksi. Vähän arvelutti, kuinka ne tulevat toimeen. Pari tuntia Rontti hyöri ja pyöri, kitisi ja tuijotteli ikkunasta odotellen Handea kunnes rauhoittui. Hyvin koirat tulivat toimeen, nukkuivat yön sohvalla. Aamulla lastasin auton kotimatkaa varten. Ja hitsi, laitoin Rontin häkkiin auton takaosaan ja sivuovi ei sitten auennutkaan Nerolle. Oli pakko ottaa Nero ohjaamoon, se ei kyllä tykännyt siitä ollenkaan, enkä minäkään. Ajoin kylälle huoltoasemalle, ovi ei auennut vieläkään. Jouduin vähän purkamaan tavaraa autosta, Nero takakonttiin ja tavarat takaisin. Matka jatkui ja tiet olivat kyllä aika surkeassa kunnossa, vasta motarilla sai ajella reippaammin. Kotiin päästyäni olin ihan poikki, kädet särkivät, niska oli kipeä ja pääkin alkoi särkeä, sitä se tarkkaavainen ajo huonolla kelillä teettää. Kotiin pääsimme kuitenkin hyvin! Taas kassien purkua ja uudelleen pakkausta viikon päästä tapahtuvaan lämpöiseen lähtöäni varten! Kaikki mukaan lähtevät tavarat ovatkin lastattuna Sepon sängyn päälle, siitä ne on hyvä pakata aikanaan matkalaukkuun.

kuu ja oikealla oleva kirkas tähti on Venus

11.1.2019 perjantai

talvi

Näin se aika taas hurahti ja kohta lähden taas reissuun! Tein siis firman vuodenvaihteen hommia, kahlasin kirjanpidon tilitoimistoon, siis lumessa kahlasin! Paluumatkalla mietin poikkeavani kauppaan, vaan totesin etten tarvitse sieltä mitään. No, kotona huomasin leivän olevan aika vähissä. Siis jauhoja, mausteita ja muuta tarpeellista kulhoon ja taikina muhimaan. Koko yön sitten pyryttikin sitä lunta, mutta minun oli pikku pakko käydä Siltamäessä postissa ja apteekissa. Tietysti paistoin ensin sen leivän!  Normaalisti menen sinne kävellen tai fillarilla, mutta nyt menin suosiolla bussilla. Tuli sen verran lunta, eikä lumen alla näkynyt jäätä, vaikka sitä siellä olikin. En siis halunnut kaatua näin lähellä talvikotiin lähtöä! Hande kysyi yhtenä päivänä, että vieläkö ajan tuolla pakulla, johon tiukka vastaus, en todellakaan! Kyllä tuo mökkireissu riitti tällä kertaa tässä säässä! Auto joutaa seisontaan maaliskuun loppuun saakka, saa sitten Seppo ottaa sen taas käyttöönsä ja minä mökiltä oman pikku punaisen paholaiseni! Täällä kaupungissa pärjään hyvin kävellen, fillarilla ja bussilla.  Mökillä taas on pakko olla auto ja skootterikin, hih!
Eilen lastasin matkalaukun ja painoa sain sille noin 22 kg. Ensin lykkäsin koko laukun vaa'an päälle ja painoa oli 21 kg. Sitten hoksasin, että yksi laukun pyörä olikin hiukka maassa, muut pyörivät vapaasti. Hain sitten keittiöstä leikkuulaudan vaa'an alle ja nyt pyörät pyörivät osumatta lattiaan. Painoa tulikin heti kilo lisää, laukku siis täynnä. Lentolaukku ja käsveska vielä viimeisenä pakattava! Tänään menin Malmille kampaajalle ja siellähän taas Taisto oli ovella vastassa. Taisto on ihana musta koiruus, sitä pitää aina rapsutella ja jutella sille. Tällä kertaa muistin ottaa sille koiran namin mukaan. Ja nyt tukka hyvin, kaikki hyvin! Olen kyllä ollut aika

laukku pakattu

laiskiainen, en ole jaksanut laittaa väriä hiuksiin, punaista pitäisi kyllä olla. Aurinko muuten alkoi

Rontti kävi Neron luona 

kyläilemässä

mukavasti paistella ja mittarissa oli pari astetta lämmintä. Kotona taas firman hommia ja omiakin juttuja, kokeilin josko lähtöselvityksen jo voisi tehdä ja onnistuihan se! Huomenna onkin sitten loppuhuipennus täällä kotosalla, kaikki kuntoon lopputalveksi. Yksi asia taas kyllä kovasti raivostuttaa. Perunkirjapapereita ja muita siihen liittyviä juttuja pitäisi viedä pankkiin, mutta eihän pankkeja ole enää missään. Ei Pieksämäessä (äitihän asuu siellä), ei Hankasalmella, eikä edes täällä Malmilla! Kysehän on siis Nordeasta, hitsi! Paperit jäi siis taas laukkuuni. Kotona sitten soitin Nordeaan ja kumma kyllä, pääsin sinne jonottamatta. Sieltä tuli neuvoja, paperit vois skannata ja lähettää netissä tai sitten postitse. No, minähän sitten taapersin paperipinon kanssa kellarin toimistoon ja arvatkaa, onnistuiko se skannaus? No ei tietenkään! Kopiokone vaan hurisemaan ja paperit postitse matkaan! Tulee kyllä väkisin mieleen pankin vaihto ja soittaessani äidille, oli hänellä sama asia pyörinyt mielessä. Pitää vaan saada nämä äidin pankkiasiat reilaan ja sitten voi tsekata pankin vaihdon! Taidan tehdä saman jutun itsekin keväällä! Nytpä tulee taas paussi, jatkan talvikodissa, kivaa aurinkoista viikonloppua kaikille!

16.1.2019 keskiviikko

Terve taas, talvikodissa ollaan! Viime lauantai menikin pataleivän paistelussa Handelle, siivouksessa, laukkujen pakkauksessa ja punnituksessa: Illalla ysin jälkeen lähti Joy viemään minua kentälle. Kone lähtikin sitten ihan ajallaan klo 00.40 eli sunnuntain puolella ja oli aivan täynnä. Kuului englantia, suomea, thaita, ranskaa, venäjää, ruotsia jne. eli kansalaisuuksia oli monen moista. Vieressäni istui thai-rouva Chonburiin lomalle menossa, oli ollut jo 14 vuotta lähihoitajana Riihimäen sairaalassa.

  Oli kiva jutella suomeksi hänen kanssaan. Sitten passintarkastukseen, koska kone tulikin nyt eri puolelle kenttää kuin aiemmin, olin hetkessä oikeassa paikassa, tosin "väärästä" suunnasta. Kun johonkin tottuu, niin tottuu! Jonossa olikin kauhiasti aasialaisia ja luulin ensin olevani ihan vika paikassa, mutta oli siellä sitten valkoisia ihmisiäkin eli jonoon vaan kiemurtelemaan ja jonot olivat tosi pitkät. Kun vihdoin pääsimme lähelle varsinaista passintarkastusjonona, huomasin yhden lyhyen jonon ja ryykäsin sinne. Edessä oli vain kolme ihmistä ja pian pääsinkin tarkastukseen. Lykkäsin passini virkailijalle, hän tutki sitä, lätki leimoja ja antoi passin takaisin. Olen jo oppinut heti tarkistamaan passin leimat ja siinä oli tuloleima ja lähtöleima, jolloin viimeistään pitää poistua maasta. Se kyllä oli pielessä, tulin tänään ja poistua pitäisi eilen! Palasin siis vikkelästi virkailijan luo kysyen milloin minun pitää poistua maasta. Hän siinä tutkaili passiani ja jono seisoi! Lopulta hän hoksasi laittaneensa väärän vuosiluvun, se korjattiin vuodeksi 2020 ja kiitellen läksin etsiskelemään matkalaukkuani. Yksi suomipariskunta kertoi heti linjan numeron ja aikani odoteltuani laukkuni näkyi hihnalla. Sieltä läksin etsimään taksia, otin sen AON:ilta, kallis, mutta hyvät autot ja hyvät kuskit. Autossa torkuskelin ja heräsin aina, kun kuski ajoi yli 90:ntä, koska nämä taksit alkavat piipata aina, kun nopeus menee yli tuon 90:n. Kuskia piti taas neuvoa, jotta löysi talollemme, mutta siihen olen jo tottunut, eivät Bangkokin taksit tunne Jompparia. Oli hänellä navigaattori puhelimessa, hän lausui siihen talon nimen, mutta ei löytynyt. Olisko syy siinä, kun thaikut jättävät sen ärrän pois eli Paladise Paak, oikea nimihän on Paradise Park, en maininnut siitä hänelle mitään! Perillä sitten heti suihkuun, syömään ja laukkujen purkua. Seuraavana aamuna, maanantaina Tescoon ostamaan nettiaikaa puhelimeen, Seuralle syömään ja sieltä jälkiruokakaffeelle Lean ja Pertsan luo. Illalla kopioin Immaria (Immigration, en jaksa kirjoittaa kokonaan) varten ilmoittautumista varten paperit ja täytin ne valmiiksi huomista varten.

jonkun sortin orkidea

Keskiviikkoaamuna läksimme fillareilla sinne Immariin, vaan virkailija käski tulla uudelleen huomisaamuna. No, minkäs teet, homma uusiksi! Fillaroitiin sitten 18 kilsaa, käytiin Odeliksessa kaffeella ja ostimme sieltä patongin. Odelis on se uusi ranskalaisen pitämä kahvilaleipomo siinä homokompleksissa, olen ehkä joskus maininnut sen. Sielläkin Sepon aiemmin käydessä olivat kyselleet, missä mama! Samoin olivat talon siivoojatkin kyselleet ja pihamiehet! No, kotimatkalla ajoimme pitkin Beach Roadia, pysähdyimme liikennevaloihin, vaihtui meille vihreä ja kääntyvillä oli punaista. Lähdimme ajamaan kuten autotkin, sitten risteyksen kohdalla vieressä oleva auto jostain syystä pysähtyi, valot edelleen vihreinä, huusin Sepolle VARO! Olipa kolari lähellä! Vastakkaisesta suunnasta 2 moottoripyörää (falankeja) kääntyivätkin meidän eteen ja melkein törmäsivät Seppoon, heille oli edelleen valo punaisena! Noh, kaikkea sattuu, kun liikkuu, onneksi mitään pelästystä pahempaa ei sattunut! Se halvatun kamera pitäisi asentaa fillariin, toin sen nyt mukanani! No, illalla känny aamuksi herättämään ja keskiviikkona läksimme autolla sinne Immariin. Olin siellä noin klo 8.30 ja sain numeron 53. Huoneeseen tuli yksi virkailija (normisti heitä on 3-4), meni puoli tuntia ja numero 6 oli menossa. Läksin sieltä pois ja ajattelin hemmettiin koko ilmoitus! Ostin samalla kadulla olevasta postista laatikon, kävimme Odeliksessa ostamassa ruisleivän, ajoimme Tescoon, siinä meni noin 1.5 tuntia. Paluumatkalla Seppo ehdotti, että kävisin katsomassa mikä numero on menossa. Hyppäsin kyydistä Immin portilla, kävelin sisään ja oven päällä hehkui numero 51! Lampsin siis huoneeseen sisään ja etuosaan, meni 5 minuuttia ja leimattu lipuke passin välissä! Nyt oli virkailijoita jo 3. Monta tuttua naamaa, jotka olivat siellä jo aamulla jäivät vielä sinne, huh huh! Tämä ilmoitus on siis sellainen, joka pitää tehdä 24 tunnin kuluessa maahan saapumisesta (lomake TM28), sen tekoon on aikaa 3 vrk ja sen jälkeen alkaa sakko raksuttamaan! Hotellit tekevät sen puolestasi ja vuokra-asunnon omistaja, muutoin teet sen itse. Jos vaikka haet asuinpaikkatodistusta Immistä esim. ajokorttia varten, et saa sitä, jos tuo TM28 on tekemättä. Kävimme tekemässä tuon jo marraskuussa, kun saavuimme tänne. Se on tehtävä aina osoitteen muuttuessa. Sieltä sitten hyvillä mielin kotiin syömään ja pakkaamaan siihen laatikkoon Jinnyn mukaani laittamat suklaakonvehdit ja veimme sen paketin postiin Jinnyn kotiin (noin 300 km päähän) lähteväksi. Laatikko painoi reilut 2 kg ja maksoi pikapostina 140 bathia eli noin 3.80 euroa. Samalla reissulla kävimme aikaa kuluttamassa - ette usko, mutta rautakaupassa! Mieluummin olisin kuluttanut aikaa tavaratalossa, mutta ei sieltä saa spraymaalia, jota Seppo sitten osti sekä torakka-ansoja. Rautakaupan (Thai Watsadu) kahvilassa tilasimme passionmango smoothiet, ettei homma mennyt ihan maaliksi!
Ja huomenna rannalle! Niin, kuvia ei nyt ole, en ole yhtään vielä ottanut, kaikki aikanaan!

24.1.2019 torstai

kalastaja menossa jonnekin

Rantapäivästä rantapäivään :)
Juu rantapäivä meni mukavasti, kuinkas muuten! Juu, e-kirjojen lukulaite valkeni eli ruutu jäi valkeaksi, mitään muuta ei sitten tapahtunutkaan! Laitoin siitä Elisalle e-postia ja päivän päästä tulikin jo vastaus; resetoi kone! Hah, eipä tullut mieleenkään mutta ohjetta noudattaen kone alkoi taas toimia, kivaa ja tosi hyvää, nopeaa palvelua Elisalta! Laitehan on vielä takuun piirissä alle 2 vuotta vanha. Yhtenä iltana Seppo katseli telkusta taas golfia ja uutisia, minä kaivoin sen uuden Suomesta tuomani DVD:n katselulaitteen esiin. Hyvin toimi ja olin ostanut Seuralta vanhoja leffoja ja nyt hihittelin yksinäni katsellen Tankki täyteen sarjaa, jos joku sellaisen vielä muistaa! Olen ne joskus muinoin jo nähnyt, mutta ihan uusia taas olivat ja hauskoja. Lauantaina kävimme sitten toimistossa maksamassa tämän vuoden yhtiövastikkeen ja maksoin samalla tuon naapuritalon Markon maksun. Hän kun pääsee tänne vasta helmikuun lopulla. Vähän myöhemmin ajoimme

superkuu

leipomon kautta Seuralle ja sen sulkeuduttua jäimme kuuteen saakka pihapenkeille jutustelemaan Marjon, Chrissen, Patin, Reinen ja Veikon kanssa. Sunnuntaina ajelimme fillareilla ja laitoin uuden action kamerani ohjaustankoon kiinni kokeilua varten. Illemmalla katsoin sen videota ja tosi hyvää kuvaa tulee. Pikkuisen pitää kameran asentoa muuttaa, mutta muuten hyvä juttu. Pitää vaan ostaa uusi muistikortti, jossa on vähän enemmän tilaa. Maanantai olikin sitten vauhdikas päivä. Läksimme Lean ja Pertsan kanssa Thai Watsaduun (arvaa mikä; ha haa, rautakauppahan se) ostamaan heille seinätuuletinta ja kaikkea muuta tarpeellista. Kirstikin, Lean ja Pertsan yläkerran naapuri tupsahti sinne pyytäen, jotta ottaisimme hänen mikronsa kyytiin, ettei tarvitsisi kantaa sitä kotiin. No, Kirsti kävi ostamassa mikroaaltouunin, lastasimme sen autoon muiden tavaroiden sekaan ja jatkoimme matkaa Big C:hen. Sieltä Lean ja Pertsan luo asentamaan pyykkinarua ja sitä tuuletinta. Illalla sitten jahtasin täysikuuta, oli kuulemma superkuu kyseessä. Kyllä se siten loistikin. Edellisenä yönä olikin se kuunpimennys, joka ei täällä Aasiassa näkynytkään. No, uusiksi vuonna 2025, tsekkasin tuon Nasan sivuilta! Tiistaina pyyhälsimme autolla rantaan, jätimme sen sinne puun varjoon parkkiin ja hyppäsimme lavaan. Ajoimme Pattikselle Apexiin.

erikoiskuljetus; norsu

Apexissa oli vuosia sitten iltaruokaa, nyttemmin jo lopetettu ja olimme ostaneet 10 lipun nipun sinne ja vielä 6 käyttämättä. Jotkut olivat saaneet sieltä rahat pois käyttämättä jääneistä lipuista, mutta mepä käytimme 2 lippua aamiaisbuffetiin. Siellä on tuo buffet tarjolla aamuisin aina klo 12.30 saakka eli käytämme ne loput liput siihen. Eihän siellä tarvitse heti aamu kasilta ollakaan, riittää kun menee vaikka puoli 12 ja syö "aamiaista". Kävelimme sieltä rantakatua pitkin smoothie paikkaamme, tosin se ei ollut vielä auki, mutta omistaja toi meille tuolit ja hetken päästä toi myös ne smoothiet. Häntä vähän nauratti, kun Seppo sanoi hänelle nou leo!  Eli nou on tietty ei ja leo thaita ja tarkoittaa mm. kiire, siis suomeksi ei kiire, noin suurin piirtein käännettynä! Kyllä se kauppias hyvin ymmärsi! Sieltä jatkoimme tallustelua "Moskovan" asemalle, hyppäsimme lavaan ja ajoimme Jompparille. Menimme vähän automme ohi, kunnes hoksasimme painaa pysäytyspiippiä. Autossa olikin valmiiksi neulekerhon korini, ajoimme siis Seuralle ja loppupäivä meni mukavasti naisporukassa. Seppo teki Eskon kanssa jotain putkihommia keittiössä sen aikaa. Juu, illalla yritin saada unen päästä kiinni, vaan ei. Sitten hoksasin, että ilmastointilaite jäi liian kylmälle, nousin hiljaa ylös, etten herätä Seppoa. Seppo kysyi, mitä ja vastasin lämmön olevan kakskysviis, johon Seppo; ai kaksi hiirtä ja jatkoi nukkumista! Aamulla Seppo ei muistanut edes puhuneensa minulle eli hän oli varmaan unissaan mökillä hiirijahdissa! Aamulla läksimme golfaamaan, siellä oli liikaa väkeä ja 6-7:n hengen ryhmiä, kävimme siis rangella palloja lätkimässä. Sekin on ihan hyvää liikuntaa ja

kirjoitus rantahiekalla

harjoitusta. Olimme lähteneet reissuun hiukan liian myöhään ja ensi kerralla lähdemme ajoissa, ennen jonoja. Kävimme Seuralla syömässä lohisoppaa ja paluumatkalla Seppo hihkaisi, katso! Edessä olikin erikoiskuljetus, auton lavalla norsu! Kuinkahan ne olivat saaneet sen sinne? Lavalla oli 2 miestä ja he silittelivät norsua koko matkan ja sillä oli lavalla kasa heiniä tai jotain sellaista. Kaikenlaiseen täällä voi siis törmätä! Ja tänään oltiin taas siellä rannalla. Nyt olikin vähän enemmän väkeä, tosin sitä ei kuitenkaan voi edes verrata Jompparin rantaan. Oli siellä myös thaikkuja ja he vähän ryyppäsivät. Pari nuorempaa miestä/poikaa sitten välillä hulluttelivat meressä ja Lean kanssa pelkäsimme, jotta kohta he hukkuvat sinne. Toinen heistä teki rantahiekkaan aika hienoja hiekkaveistoksia. Oli siellä rannalla istumassa yksi vanhempi mies, varmaan heitä vahtimassa samaa porukkaa kun oli ja hän siivoili poikien jälkiä, keräsi tyhjät olutpullot pois rannalta. Ai niin, tuossa meidän kadulla on tuo uusi tori ja nyt tien toisella puolella olleet hedelmäkauppiaat ovat lähteneet pois. Se koko metsäryteikkö on kaadettu ja siivottu, näkymä ihan Atlantikselle (kerrostalo eli condo) saakka. Ihmetelty on, mitähän siihen mahtaa olla tulossa! Aika näyttää! Tämmöistä kiirettä täällä, kiireempää pitää kuin siellä kotomaassa!


31.1.2019 torstai

Viikko taas hurahti, minne! Kiirettä on taas pitänyt, huh! Käytiin tekemässä autoon vakuutuksen jatko, vietettiin päivä Jukan kanssa Pattayalla, saatiin vuokrattua varasto Plazasta kaikille "romuillemme" jne. Varasto oli hyvä juttu, sinne saamme kotomaahan lähtiessämme fillarit, rantatuolit ja kaikki ylimääräinen tavara. Eipähän ole polkupyörät jaloissa, kun pojat tai joku muu käy täällä kesällä. Ja täällä ollessamme voimme viedä sinne kaikki tyhjät matkalaukkumme. Tiistaina lähdimme porukalla, neulojat siis, Bang Saeniin markkinoille. Siellä meni päivä mukavasti ja kassit täynnä kankaita sekä lankoja ja muita neulomistarvikkeita. Minäkin ostin paria kangasta, 5 metriä mekkokangasta, 50 bathia metri hinnaltaan ja yömekkokankaan myös. Niistä saan kotomaassa ommeltua vaikka mitä kivaa! Keskiviikkona kävimme golfaamassa. Läksimme ajoissa ettei olisi taas ruuhkaa kentällä kuten viimeksi. Turha toivo, ennen ysiä oli kenttä ihan tukossa ja kurvasimme takaisin ja menimme sille lähempänä olevalle kentälle. Sielläpä ei ollutkaan tunkua ja oli kiva pelata. Oli vaihteeksi ihan kiva kun caddiet hoiti pallojen etsimisen! Yhdellä väylällä oli kaksi mustaa pentukoiraa ja toinen ottikin Sepon pallon suuhunsa ja olisi kaiketi halunnut leikkiä sillä. Caddiet huuteli koiralle, se katseli hölmistyneenä ja lopulta pudotti pallon parin metrin päähän. Siitä sitten peli jatkui! Ja torstaihan oli taas rantapäivä, vähän pilvinen sellainen!

markkinaeväät, vohveleita ja

guavaa

kankaita, kankaita, kankaita