HELMIKUU

6.2.2019 torstai

Alkoipa helmikuu hauskasti, tai no miten sen nyt ottaa! Lähdimme eka päivänä Immariin tekemään 90 päivän ilmoitusta, siellä meni 40 minuuttia. Sitten haimme vakuutusyhtiöstä auton vakuutuspaperit ja päätimmekin käydä saman tien katsastamassa auton ilman auton huoltoa. Siellä ei ollut yhtään autoa ja olisimme päässeet katsastukseen heti mutta - olimme saaneet väärän Sepon paperit! Takaisin vakuutusyhtiöön, oikeat paperit, odottelua ja homma oli valmis! Onneksi emme tilanneet huoltoa autoon, siinä olisi mennyt monta päivää ja väärät paperit autossa! Sitten Big C:ssä syömässä ja paluumatkalla ratsiaan. Pysäyttivät toiselle puolelle katua kaikki mopot ja toiselle puolelle autoja. Halusivat ajokortin ja sitten poliisi katosi auton taakse, sitä vähän ihmettelin. Tutkivat autojen takakontit ja katsoivat myös meidän tavaratilan, siellähän olikin vain rantatuolit ja golfbägit. Eli etsivät huumeita tai muuta kiellettyä. Illalla kävimme Kirsin ja Jonen kanssa torilla syömässä. Lauantai meni vaihteeksi rautakaupoissa ja ajoimme Seuralle syömään. Samalla Seppo vei tavaraa siihen vuokraamaamme varastoon, joka sijaitsee samassa talossa kuin Seura ja viidennessä kerroksessa. Kotiin lähtiessämme alkoi sataa ja Marjo hyppäsi kyytiimme, veimme hänet kotiin jottei kastuisi. Marjo asuu ihan siinä Seuran liepeillä ja Marjon kotona ei satanut yhtään. Jatkoimme

koiratkin kulkevat mitä kummallisimmin täällä, mahtoiko 

tuo pysyä kyydissä noiden laatikoiden päällä

matkaa meille ja taas satoi ja kovasti. Kylläpä ilma mukavasti puhdistuikin! Sunnuntai menikin fillaroidessa 20 kilsaa. Testasin taas uutta pyöräkameraani ja siinäpä ei akku kestä meidän menoa. Kävimme matkalla Lean ja Pertsan luona kaffeella ja samalla sain ladattua vekotintani. Se pitää aina pysähtyessä muistaa sammuttaa, akku riittää juuri ja juuri 2 tuntia. Nyt muistikortti kyllä riittää, kun ostin suurempi muistisen. Ajoimme rantatietä, pysähdyimme taas tien päässä juomatauolle ja huomasin sellaisen pienlentokoneen lentävän ihan rannan tuntumassa todella matalalla ja kävi mielessä, jotta putoaako tuo mereen. Se lensi ihan Jomtienin rantaan saakka ja sitten alkoi nousta ja lentää Ko Larnin suuntaan, se on saari Pattayan edustalla. Aika kumma juttu, se lensi niin lähellä rantaa ja matalalla, että näimme jopa lentäjän ohjaamossa! Ja mikä parasta, sepä tallentui kameraani, kun olin juuri parkkeerannut pyöräni kamera merelle päin. Seuraava hyvä kuvaus päätyi kameraan, kun yksi auto ajoi hiljakseen meidän välissämme, kapeat kun ovat kadut täällä, lopulta ohitti Sepon ja saman tien kääntyi vasemmalle eli suoraan Sepon eteen. Onneksi fillarin saa pysäytettyä nopsaan, mopolla olisi ajanut päin autoa. Tallensin kaikki kuvaukset läppärille, mutta täytynee ostaa isomuistinen muistitikku tätä varten, ettei läppärin muisti turhaan

Siamburis

täyty. Alkuviikosta olikin Kiinalainen uusi vuosi. Onneksi kävimme tekemässä sen 90 päivän ilmoituksen jo perjantaina, maanantaina olisi mennyt koko päivä. Luin kirjoituksen, että siellä oli vaan juhlittu ja kuvailtu juhlan kunniaksi ja jonot seisoivat! Jopa joku käärmekulkue kävi siellä ja taas kuvattiin! Sepolla olisi tullut 90 päivää täyteen 5. päivä, mutta ennakoin tuon juhlan ja siksi kävimme siellä jo perjantaina. Ajelimme Kirsin ja Jonen kanssa "juustokauppaan". Olin kuullut siitä kaupasta jo aiemmin ja puhelimen navigaattori vaan päälle ja menoksi. Kaupan nimi on Siamburis ja se sijaitsee vähän kauempana Sukhumvitin tuolla puolen. Ja olipa siellä myytävänä kaikkea; juustoja, säilykkeitä, mausteita, makkaroita, pakasteita jne. Ostimme siis todella halpoja hyviä juustoja, näkkileipää, savulohta ja muuta, en enää edes kaikkea muista. Siellä kuitenkin tule käytyä toistekin. Kävimme vielä Big C:ssä ja siellä MK:ssa syömässä. Käväisimme kotona ja sitten Seuralle Neulekerhoon. Eilen olikin taas golfpäivä, eikä kentällä taaskaan ollut ruuhkaa. Oli tosi kivaa ja rauhallista  pelata. Iltapäivällä soitteli Jukka ja Seppo käveli tuohon lähelle hänen kanssaan kaffille, minä jäin kotiin tekemään kaikenlaisia pankkihommia. Jukka läksi Tietovisaan, Seppo soitti minulle ja lähdin kävelemään Sevillaan ja söimme siellä. Siihen samaan pöytään tuli sitten saksalainen vanhempi pariskunta. On se kumma, jonkun verran osaan saksaakin, espanjaa ja ruotsia, mutta täällä on se kieli englanti ja mitään sanoja ei kyllä yxkax tule mieleen muista kielistä, kumma juttu! Siinä he kinastelivat ruuan tilauksesta, mies halusi kau pat kaita ja rouva tiuskaisi; nein, immer rise! Hän halusi välillä kalaa ja siitä he keskustelivat pitkään. Lähtiessämme toivotin kuitenkin heille hyvää iltaa saksaksi, juolahtipa sanat mieleen.

17.2.2019 sunnuntai

uusi lähitorimme

Olipa Seuralla taas vuotuinen Suomen lähetystön infotilaisuus ja väkeä tupa sekä piha täynnään. Asiat kyllä olivat aika samat kuin aiemmin mutta hyvä kun väkeä oli, eivät turhaan tulleet.
Olin katsellut noita meidän ikkunoiden valoverhoja jo useamman vuoden, harmaantuivat ikävästi vuosi vuodelta. Siis ei kun pesemään ja kylläpä ne vaihtoivatkin väriä, nyt taas kelpaa niitä katsella. Piti vaan purkaa helmassa oleva "ketju" ennen pesua, jos vaikka olisi alkanut ruostumaan. Pesin ne ihan keittiön lavuaarissa liottamalla ja puristelemalla. Sitten hilasin kylppäriin tangon päälle ja

rappukäytävän ötökät,

siivet näkyvät irronneina

nämä öttiäiset kerkesivät

meille sisään

suihkulla huuhtelin. Vielä olisi pestävä makkarin valoverho, se ei ole vielä harmaa! Viime tiistaina olikin taas se jokavuotinen öttiäishyökkäys. Ne ovat jotain lentomuurahaisten tapaisia ja pudottavat siivet ja sitten mönkivät ympäriinsä. Meillähän oli siihen varattuna myrkyt ja porraskäytäväänkin sitä suihkimme. Yläkerrasta alkoikin kohta kuulua töminää, paisketta, läpsimistä ja kolinaa, kunnes joku sieltä hyppäsi mopon selkään ja ilmeisesti ajoi Seveniin myrkkyhyllylle! Keskiviikko olikin taas golfpäivä ja torstai rantapäivä. Perjantaina illalla olikin tuossa naapurissa uudessa talossa Orientissa jotkut juhlat. Tuo välikatu oli täynnään autoja ja liikenteenohjaajan pilli soi monta tuntia. Puolen yön maissa kävin juomassa vettä, kurkkasin ulos, eikä yhtään autoa enää tien reunassa näkynyt! Hiljaa olivat pois lähteneet. Samana päivänä alkoi myös tuo Burapa, mutta se meni kyllä meiltä täysin ohi, ei tänne niiden motskareiden äänet kuuluneet. Sehän on tuo

myrkytys, tosin päivän

myöhässä

moottoripyörätapahtuma, jonne tulee pyöriä jopa ympäri maailmaa. Upeita pyöriä, nähtiin myöhemmin auton lavalle pakattuna sekä peräkärryyn. Niillä ei sitten ajellakaan ihan missä vaan, sen verran tunteja vienyt rakentaminen. Lauantaina Seppo vei minut aamulla kasin jälkeen Seuralle ja sieltä lähti retkibussi Bangkokiin Chatuchakin markkinoille. Vaan kylläpä olikin isot markkinat, tosin en ostanut paljoa sieltä. Muutamia pikku lahjapusseja sekä postikortteja, siinäpä ne. Kyllä hinnoista huomasi, että olimme pääkaupungissa; sodapullo 45, Jompparilla 20 - smoothie 50, Jompparilla 25 - pikku olut 135, Jompparilla 60, hinnat siis batheina. Tallusteltua tulikin sitten 14 000 askelta ja voitte kuvitella koipien olleen illalla kipeinä. Kotiin tullessa portaat otti kyllä koville. Jos joku puhuu Helsingissä ruuhkasta, tulkoon hetkeksi Bangkokiin, niin tietää mitä ruuhka oikeasti on! No, kyllä minäkin sen taas viikkojen kuluessa siellä kotomaassa unohdan!
Sattuipa sitten paluureissulla yksi juttu, puhelin jotta auto voisi ajaa WatBoonin kautta ja pääsisin lähelle kotia, muutoin joutuisin kävelemään kolmisen kilsaa pimeässä, koska meille ei mene lavaa. Yksi nainen kaverinsa kanssa taivasteli, että joku asuu ei lavareitin varrella. Hänen pitää ehdottomasti päästä Thepprasitille. Sanoin että kierto vie vain 5 minuuttia ja auto on taas Thepprasitilla, ei sopinut heille, heidän pitää päästä Thepprasitille, hokivat vain. Ota taksi tai soita miehesi hakemaan, sanoivat rouvat. Silloin ajattelin, että v***t otan taksia ja lopetin puheen siihen, kävelen sitten, jotta rouvat pääsevät kotiovelle. Matkalla sitten ilta pimeni ja ajattelin, etteivät rouvat edes näe milloin ollaan Thepprasitilla, enkä aikonut kertoa sitä, jos itse huomaan, seurasin nääs koko ajan missä menemme. Sitten kävikin niin, että kuljettaja kurvasikin Sukkarin Big C.n kulmasta alas ja sen jälkeen kurvaili pikku kujia. Piti olla tarkkana missä mennään, aina en edes pysynyt kartalla. Sitten auto pysähtyi Pattayan satamaan menevän sillan alla ja kaksi naista jäi siinä pois. Minähän ryykäsin myös pihalle, koska siitä pääsin lavalle. Kuski oli kiertämässä Seuralle Hillin takakautta eli siis tosi kaukaa Thepprasitilta. Matkani kotiin taisi lisääntyä 5-6:teen kilsaan. Pomppasin siis ulos ja ne 2 naista jäivät edelleen autoon pälpättämään ja heidän matka siis jatkui Seuralle! En sanonut mitään! Läksin siis lavalla Beach Roadille ja kävelin kilsan matkan kotiin. Myöhemmin kuulin, että toinen naisista oli Seuran pihalla alkanut huutamaan Marjolle, että toisia hyysätään ja viedään kotiin! Aion kyllä kysyä tältä naiselta, jos joskus näen, mitä hän oikein huusi ja kiukutteli. Olisi itse seurannut matkan kulkua. Minua ei kukaan hyysännyt, päin vastoin, pidin itse huolen itsestäni! Jos olisi tehty minun toiveeni mukaan, olisivat arvon rouvat päässeet kotiportille!

Tänään oli taas kauppamatka, haimme Lean ja Pertsan mukaan ja suunnistimme Siamburisiin. Nyt ajoimme hölpötellessä yhden tien ohi,

Ystävänpäivänä törmäsimme toimiston

tyttöön hissillä ja hän lykkäsi tämmöiset

puseroihimme, laitoin ne talteen 

lompsaan

mutta tulipahan hieman ympäristöoppia. Oli kiva nähdä uusia maisemia paikallisten asuinalueella. Oli siellä kyllä turistiasumuksiakin. Reissun jälkeen ajoimme kotiin, ostokset jääkaappiin ja päätimme mennä omaan kuppilaan syömään ennen Seuran vuosikokousta. Hyvä kun kerkesimme kokoukseen, ruuan tulo kesti yli puoli tuntia. Tarjoilija kyllä kovin pahoitteli viipymistä ja selitti ettei kokki ole paikalla sunnuntaisin, niin ymmärsin. Eli ei kannata käydä siellä sunnuntaisin! Ehdimme kuitenkin kokoukseen ja siellä taisi olla Seuran olemassaolon aikana ensimmäinen kerta, kun jouduttiin pitämän lappuäänestys puheenjohtajasta. Seppo on ollut jo monta vuotta toinen ääntenlaskija ja nyt joutui ensimmäisen kerran hommiin! Risto voitti lopulta 8:llä äänellä! Vaalisalaisuuteen vedoten, en kerro ketä äänestin vai äänestinkö peräti tyhjää! Tyhjiä lappuja oli 2 kappaletta.  Ensi viikolla olemme muutaman päivän, toivottavasti vain muutaman päivän ilman autoa. Se menee huomenna tuohon lähelle maalaamoon. Siitä maalataan vain tuo takaosan katos, ei koko autoa!

Chatuchakin markkinoilla pitää olla kartta ja silti eksyy

tavaraa laidasta laitaan

oli pakko kuvata tuo lintuhäkki, mulla on

mökillä häkki ja tässä siihen vinkki

astiataivas

14000 askelta ja näin mentiin!

markkinaostokseni

Illalla Seppo istui hetken parvekkeella ja sisään tullessaan kertoi jutelleensa "Tihonovin" kanssa. Tuo nimihän on meidän keksimä yhdelle venäläiselle pariskunnalle, jotka ovat olleet täällä alusta saakka ja ovat ihan mukavia. Kysyin sitten mitä olivat jutelleet ja Seppo vastasi naureskellen; en mä vaan tiedä!!!

Kirjoitusta korjattu ja jatkettu 18.2.2019


21.2.2019 torstai

täysikuu 19.1.2019

eräänlaista kuuhulluutta kaiketi tämä kuun kuvailikin

Auto on siis maalaamossa ja kuljemme kävellen tai pyörillä. Kävimme maanantaina iltapäivällä korjaamolla, öljyt ja suodatin oli autoon jo vaihdettu. Älä kysy mikä suodatin, en tiedä, mutta

autokorjaamon lemmikki !!!

liittynee jotenkin siihen öljynvaihtoon. Sitten vaan ajelimme ympäriinsä. Tiistaina olikin sitten pyhäpäivä, Macha Pucha ja läksimme puolenpäivän maissa "muumijunalla" Beach Roadille ja sieltä matka jatkui lavalla kohti Seuraa. Lavalle tuli suomalainen perhe neljän lapsen kanssa ja jäimme samassa paikassa pois kyydistä. Kuski veloitti sitten perhettä meistäkin, älysimme liian myöhään tapahtuneen, höh! Tallustelimme sitten ylämäkeä ylös ja ylös ja ylös kohti Seuraa. Sanoinkin Sepolle, että jos meillä ei olisi autoa, jäisi nämä Seurareissut tykkänään, sen verran rankkaa tuo ylämäkikävely tällä helteellä! Neulekerhossa ehdimme olla vain tunnin, koska meillä oli treffit Night Marketissa puoli viideltä ja aioimme ehtiä viimeiseen Hillin shuttlebussiin neljältä. Vartin vaille neljä sitten tupsahtivat Seuralle tuttumme Ellu ja Timppa, kiva nähdä heitäkin taas. Sattuipa mukavasti, olimme juuri neulekerholaisten kanssa jutelleet, että kun juttelet jonkun uuden tutun kanssa, niin hetken päästä löytyy yhteisiä tuttuja tai asioita. Kävi sitten niin, että Ellu ja Timppa olivatkin neulekerholaisen Tiinan tuttuja! Selvisi sekin että Tiina asuu Tapanilassa, kylläpä maailma onkin pieni! Hyppäsimme siis shutleen, siitä lavalle ja Night Marketilla olivatkin jo odottelemassa Lea ja Pertsa. Tällä kertaa saivat miehet tyytyä smoothieen, koska budapäivänä ei olutta myyty.

Läksimme Lean kanssa kiertämään toria ja kaikkea kivaa ostettavaa taas löytyi, tosin kaikki kojut eivät olleet vielä auki. Päätimme tulla vielä ennen kotimaahan lähtöä uudelleen. Mielestäni tämä tori on paras lähitienoon tori, paljon kaikkea ja ennen kaikkea siisti ja järjestyksessä. Miehille tulikin sitten kaljahimo ja lähdimme Lean ja Pertsan luo, koska alakerran "Sulevin" kuppilasta sai varmaankin ostettua juomaa. Niin saikin, 4 isoa olutpulloa muovikassiin ja Lean ja Pertsan luo terassille. Sieltä lähdimme kotio Grab-taksilla. Kylläpä tuo Grab on hyvä ja turvallinen keksintö, varsinkin täällä pimeän aikaan. Keskiviikkona Seppo imuroi heti aamusta taas nuo ilmastointilaitteet ja kylläpä niistä alkoikin puhaltaa. Kyllä ne vaan pitää huoltaa kuukausittain, jotta toimivat hyvin. Lea ja Pertsakin kävivät heti aamutuimaan meillä kahvilla

Jomtien beach

vihannestorireissullaan. Iltapäivällä lähdimme taas fillaroimaan, matka jäi tosin lyhyen puoleiseksi. Oli sen verran kova sivutuuli mereltä, että se vaikeutti polkemista, eikä pyöräily ollut enää kivaa, pakkopullaahan sen ei kuulu ollakaan! Golfpäivä jäi siis väliin sekä torstainen rantapäiväkin jää auton maalauksen vuoksi pois päiväjärjestyksestä. On siis tavallaan lomaviikko! Löysinpä kaapista Heinzin muussijauhepaketin. Tein siis muussia, keitin porkkanoita ja paistoin Sevenin luottonakkeja päiväruuaksi. Nakkasin porkkanat lävikköön valumaan ja totesin ettei tänne kannata tuoda kokoon taittuvaa silikonista lävikköä. Se nimittäin katkesi puolesta välistä ja on nyt tosi matalaa mallia! Ajelimme sitten tänään taas vaihteeksi ees taas ja lopulta Seppo kurvasi vaihteeksi Thai Watsaduun, rautakauppaan. No, sieltä löysin kuitenkin uuden lävikön ja yhden tuliaisen, ei siis ihan turha pysähdys kuitenkaan vaikka rautakauppa taas olikin! Täällä kyllä huomaa lähestyvät vaalit. Vaalimainokset ovat ilmestyneet Sukhumvitin reunoille, vaaliautot ajelevat sinne tänne kovaäänisten kaikuessa, telkku suoltaa mainosta ja vaaliohjelmaa, vaalitilaisuuksia näkyy olevan useammalla paikkakunnalla jne. Vaalithan pitäisivät olla täällä 24.3.

28.2.2019 torstai

Onpa nyt kävelty ja fillaroitu, kun auto oli siellä maalaamossa. Vaan kylläpä siitä tulikin hieno! Heti kannoimme golfbägit olkkarin nurkasta autoon, kävimme kaupassa Tescossa ja iltapäivällä Neulekerhoon Seuralle. Ostin Marjolta ompelukoneen, koska aina on jotain pientä väkerrettävää. Eilen ajoimme golfaamaan, pesetimme auton ja haimme varastostamme rantavehkeet. Tämän kuun viimeinen päivä sitten vietettiin Lean ja Pertsan kera Baan Amphurin rannalla. Vaikka oli pilvinen

näin kirkas on vesi rannallamme

sää, oli todella kuumaa. Tuttujamme on lähtenyt täältä eilen ja tänään kotilennoille, vaan olipa mielenkiintoista seurata matkojen suuntia. Nythän on tuo selkkaus Pakistanin ja Intian kanssa, ilmatila on kaiketi suljettu ja kaikki lennot suunniteltu uusiksi. Täältä aamulennot lentävät Dubaihin tankattavaksi ja sieltä Helsinkiin, lentoaikaa lisää noin 5 tuntia. Yökoneet lentävät tankkaus välilaskulla Moskovaan ja sieltä Helsinkiin, lentoaikaa lisää noin 3 tuntia. Saa nähdä kauanko tämä meno jatkuu, meillä on paluuseen aikaa vielä melkein 4 viikkoa ja tuolla yölennolla!
Näköjään meikäläisen hiukset saavat taas kasvaa! Kesällä mökillä ei tule mentyä kampaajalle, Helena on liian kaukana, eikä varmaankaan tule sinne tekemään kotikäyntiä, hah haa! Ja täällä, vieläkään en suostu kampaajalle! Täällä edelleen eivät osaa leikata naisten lyhyitä hiuksia (vain polkkatukan osaavat), kynivät koneella niskan ja sivut  piripintaan ja pään päälle jää trumppitöyhtö, ei ei ikinä! Ei siis jää vaihtoehtoja ja vielä mietiskelen, punainen vai oma harmaa??

Oikeastaan alan jo odotella sinne kotomaahan pääsyä, pääsiäinen tulossa, siemeniä multaan, kaikkien postieni etsiminen jne. Tuo postien etsiminen on joka vuosi hauskaa, niitä löytyy milloin mistäkin riippuen kuka kulloinkin on postilaatikon tyhjentänyt. Ja ennen kaikkea Neroa olen jo kaipaillut!

odottelin autossa, kun Seppo kävi kaupassa ja ihmettelin mitä

vilskettä tuolla puussa oli

oravahan se siellä marjoja poimi

hyppäsi sitten saaliin kanssa oksistoon ja syödä rouskutti 

marjat, roiskeista päätellen ne syötiin heti

TAMMIKUU 2019

5.1.2019 sunnuntai

Vuoden ensimmäisenä päivänä satoi lunta ja sitten vaan pihalle lumitöihin, Onneksi Veijo kävi auraamassa traktorilla pihan ja pääsin ottamaan lumet pois kasvihuoneen katolta. Handekin kävi

kelkalla pihassa. Päivän mittaan tuuli yltyi ja laittelin kynttilöitä valmiiksi sähkökatkosten vuoksi. Illalla paloi koko ajan muutama kynttilä uunin päällä ja valot olivatkin aika ajoin hetken poissa. Koko yön satoikin lunta ja oli kova tuuli. Lunta olikin sitten tuiskunnut taas pihan täyteen ja mökistä ei päässytkään ulos ihan noin vain, lunta oli paikoittain reiteen saakka. Nerokin joutui melkein uimaan lumessa! Onneksi Veijo kävi taas auraushommissa. Hande lähti Lappiin ja toi Rontin Neron kaveriksi. Vähän arvelutti, kuinka ne tulevat toimeen. Pari tuntia Rontti hyöri ja pyöri, kitisi ja tuijotteli ikkunasta odotellen Handea kunnes rauhoittui. Hyvin koirat tulivat toimeen, nukkuivat yön sohvalla. Aamulla lastasin auton kotimatkaa varten. Ja hitsi, laitoin Rontin häkkiin auton takaosaan ja sivuovi ei sitten auennutkaan Nerolle. Oli pakko ottaa Nero ohjaamoon, se ei kyllä tykännyt siitä ollenkaan, enkä minäkään. Ajoin kylälle huoltoasemalle, ovi ei auennut vieläkään. Jouduin vähän purkamaan tavaraa autosta, Nero takakonttiin ja tavarat takaisin. Matka jatkui ja tiet olivat kyllä aika surkeassa kunnossa, vasta motarilla sai ajella reippaammin. Kotiin päästyäni olin ihan poikki, kädet särkivät, niska oli kipeä ja pääkin alkoi särkeä, sitä se tarkkaavainen ajo huonolla kelillä teettää. Kotiin pääsimme kuitenkin hyvin! Taas kassien purkua ja uudelleen pakkausta viikon päästä tapahtuvaan lämpöiseen lähtöäni varten! Kaikki mukaan lähtevät tavarat ovatkin lastattuna Sepon sängyn päälle, siitä ne on hyvä pakata aikanaan matkalaukkuun.

kuu ja oikealla oleva kirkas tähti on Venus

11.1.2019 perjantai

talvi

Näin se aika taas hurahti ja kohta lähden taas reissuun! Tein siis firman vuodenvaihteen hommia, kahlasin kirjanpidon tilitoimistoon, siis lumessa kahlasin! Paluumatkalla mietin poikkeavani kauppaan, vaan totesin etten tarvitse sieltä mitään. No, kotona huomasin leivän olevan aika vähissä. Siis jauhoja, mausteita ja muuta tarpeellista kulhoon ja taikina muhimaan. Koko yön sitten pyryttikin sitä lunta, mutta minun oli pikku pakko käydä Siltamäessä postissa ja apteekissa. Tietysti paistoin ensin sen leivän!  Normaalisti menen sinne kävellen tai fillarilla, mutta nyt menin suosiolla bussilla. Tuli sen verran lunta, eikä lumen alla näkynyt jäätä, vaikka sitä siellä olikin. En siis halunnut kaatua näin lähellä talvikotiin lähtöä! Hande kysyi yhtenä päivänä, että vieläkö ajan tuolla pakulla, johon tiukka vastaus, en todellakaan! Kyllä tuo mökkireissu riitti tällä kertaa tässä säässä! Auto joutaa seisontaan maaliskuun loppuun saakka, saa sitten Seppo ottaa sen taas käyttöönsä ja minä mökiltä oman pikku punaisen paholaiseni! Täällä kaupungissa pärjään hyvin kävellen, fillarilla ja bussilla.  Mökillä taas on pakko olla auto ja skootterikin, hih!
Eilen lastasin matkalaukun ja painoa sain sille noin 22 kg. Ensin lykkäsin koko laukun vaa'an päälle ja painoa oli 21 kg. Sitten hoksasin, että yksi laukun pyörä olikin hiukka maassa, muut pyörivät vapaasti. Hain sitten keittiöstä leikkuulaudan vaa'an alle ja nyt pyörät pyörivät osumatta lattiaan. Painoa tulikin heti kilo lisää, laukku siis täynnä. Lentolaukku ja käsveska vielä viimeisenä pakattava! Tänään menin Malmille kampaajalle ja siellähän taas Taisto oli ovella vastassa. Taisto on ihana musta koiruus, sitä pitää aina rapsutella ja jutella sille. Tällä kertaa muistin ottaa sille koiran namin mukaan. Ja nyt tukka hyvin, kaikki hyvin! Olen kyllä ollut aika

laukku pakattu

laiskiainen, en ole jaksanut laittaa väriä hiuksiin, punaista pitäisi kyllä olla. Aurinko muuten alkoi

Rontti kävi Neron luona 

kyläilemässä

mukavasti paistella ja mittarissa oli pari astetta lämmintä. Kotona taas firman hommia ja omiakin juttuja, kokeilin josko lähtöselvityksen jo voisi tehdä ja onnistuihan se! Huomenna onkin sitten loppuhuipennus täällä kotosalla, kaikki kuntoon lopputalveksi. Yksi asia taas kyllä kovasti raivostuttaa. Perunkirjapapereita ja muita siihen liittyviä juttuja pitäisi viedä pankkiin, mutta eihän pankkeja ole enää missään. Ei Pieksämäessä (äitihän asuu siellä), ei Hankasalmella, eikä edes täällä Malmilla! Kysehän on siis Nordeasta, hitsi! Paperit jäi siis taas laukkuuni. Kotona sitten soitin Nordeaan ja kumma kyllä, pääsin sinne jonottamatta. Sieltä tuli neuvoja, paperit vois skannata ja lähettää netissä tai sitten postitse. No, minähän sitten taapersin paperipinon kanssa kellarin toimistoon ja arvatkaa, onnistuiko se skannaus? No ei tietenkään! Kopiokone vaan hurisemaan ja paperit postitse matkaan! Tulee kyllä väkisin mieleen pankin vaihto ja soittaessani äidille, oli hänellä sama asia pyörinyt mielessä. Pitää vaan saada nämä äidin pankkiasiat reilaan ja sitten voi tsekata pankin vaihdon! Taidan tehdä saman jutun itsekin keväällä! Nytpä tulee taas paussi, jatkan talvikodissa, kivaa aurinkoista viikonloppua kaikille!

16.1.2019 keskiviikko

Terve taas, talvikodissa ollaan! Viime lauantai menikin pataleivän paistelussa Handelle, siivouksessa, laukkujen pakkauksessa ja punnituksessa: Illalla ysin jälkeen lähti Joy viemään minua kentälle. Kone lähtikin sitten ihan ajallaan klo 00.40 eli sunnuntain puolella ja oli aivan täynnä. Kuului englantia, suomea, thaita, ranskaa, venäjää, ruotsia jne. eli kansalaisuuksia oli monen moista. Vieressäni istui thai-rouva Chonburiin lomalle menossa, oli ollut jo 14 vuotta lähihoitajana Riihimäen sairaalassa.

  Oli kiva jutella suomeksi hänen kanssaan. Sitten passintarkastukseen, koska kone tulikin nyt eri puolelle kenttää kuin aiemmin, olin hetkessä oikeassa paikassa, tosin "väärästä" suunnasta. Kun johonkin tottuu, niin tottuu! Jonossa olikin kauhiasti aasialaisia ja luulin ensin olevani ihan vika paikassa, mutta oli siellä sitten valkoisia ihmisiäkin eli jonoon vaan kiemurtelemaan ja jonot olivat tosi pitkät. Kun vihdoin pääsimme lähelle varsinaista passintarkastusjonona, huomasin yhden lyhyen jonon ja ryykäsin sinne. Edessä oli vain kolme ihmistä ja pian pääsinkin tarkastukseen. Lykkäsin passini virkailijalle, hän tutki sitä, lätki leimoja ja antoi passin takaisin. Olen jo oppinut heti tarkistamaan passin leimat ja siinä oli tuloleima ja lähtöleima, jolloin viimeistään pitää poistua maasta. Se kyllä oli pielessä, tulin tänään ja poistua pitäisi eilen! Palasin siis vikkelästi virkailijan luo kysyen milloin minun pitää poistua maasta. Hän siinä tutkaili passiani ja jono seisoi! Lopulta hän hoksasi laittaneensa väärän vuosiluvun, se korjattiin vuodeksi 2020 ja kiitellen läksin etsiskelemään matkalaukkuani. Yksi suomipariskunta kertoi heti linjan numeron ja aikani odoteltuani laukkuni näkyi hihnalla. Sieltä läksin etsimään taksia, otin sen AON:ilta, kallis, mutta hyvät autot ja hyvät kuskit. Autossa torkuskelin ja heräsin aina, kun kuski ajoi yli 90:ntä, koska nämä taksit alkavat piipata aina, kun nopeus menee yli tuon 90:n. Kuskia piti taas neuvoa, jotta löysi talollemme, mutta siihen olen jo tottunut, eivät Bangkokin taksit tunne Jompparia. Oli hänellä navigaattori puhelimessa, hän lausui siihen talon nimen, mutta ei löytynyt. Olisko syy siinä, kun thaikut jättävät sen ärrän pois eli Paladise Paak, oikea nimihän on Paradise Park, en maininnut siitä hänelle mitään! Perillä sitten heti suihkuun, syömään ja laukkujen purkua. Seuraavana aamuna, maanantaina Tescoon ostamaan nettiaikaa puhelimeen, Seuralle syömään ja sieltä jälkiruokakaffeelle Lean ja Pertsan luo. Illalla kopioin Immaria (Immigration, en jaksa kirjoittaa kokonaan) varten ilmoittautumista varten paperit ja täytin ne valmiiksi huomista varten.

jonkun sortin orkidea

Keskiviikkoaamuna läksimme fillareilla sinne Immariin, vaan virkailija käski tulla uudelleen huomisaamuna. No, minkäs teet, homma uusiksi! Fillaroitiin sitten 18 kilsaa, käytiin Odeliksessa kaffeella ja ostimme sieltä patongin. Odelis on se uusi ranskalaisen pitämä kahvilaleipomo siinä homokompleksissa, olen ehkä joskus maininnut sen. Sielläkin Sepon aiemmin käydessä olivat kyselleet, missä mama! Samoin olivat talon siivoojatkin kyselleet ja pihamiehet! No, kotimatkalla ajoimme pitkin Beach Roadia, pysähdyimme liikennevaloihin, vaihtui meille vihreä ja kääntyvillä oli punaista. Lähdimme ajamaan kuten autotkin, sitten risteyksen kohdalla vieressä oleva auto jostain syystä pysähtyi, valot edelleen vihreinä, huusin Sepolle VARO! Olipa kolari lähellä! Vastakkaisesta suunnasta 2 moottoripyörää (falankeja) kääntyivätkin meidän eteen ja melkein törmäsivät Seppoon, heille oli edelleen valo punaisena! Noh, kaikkea sattuu, kun liikkuu, onneksi mitään pelästystä pahempaa ei sattunut! Se halvatun kamera pitäisi asentaa fillariin, toin sen nyt mukanani! No, illalla känny aamuksi herättämään ja keskiviikkona läksimme autolla sinne Immariin. Olin siellä noin klo 8.30 ja sain numeron 53. Huoneeseen tuli yksi virkailija (normisti heitä on 3-4), meni puoli tuntia ja numero 6 oli menossa. Läksin sieltä pois ja ajattelin hemmettiin koko ilmoitus! Ostin samalla kadulla olevasta postista laatikon, kävimme Odeliksessa ostamassa ruisleivän, ajoimme Tescoon, siinä meni noin 1.5 tuntia. Paluumatkalla Seppo ehdotti, että kävisin katsomassa mikä numero on menossa. Hyppäsin kyydistä Immin portilla, kävelin sisään ja oven päällä hehkui numero 51! Lampsin siis huoneeseen sisään ja etuosaan, meni 5 minuuttia ja leimattu lipuke passin välissä! Nyt oli virkailijoita jo 3. Monta tuttua naamaa, jotka olivat siellä jo aamulla jäivät vielä sinne, huh huh! Tämä ilmoitus on siis sellainen, joka pitää tehdä 24 tunnin kuluessa maahan saapumisesta (lomake TM28), sen tekoon on aikaa 3 vrk ja sen jälkeen alkaa sakko raksuttamaan! Hotellit tekevät sen puolestasi ja vuokra-asunnon omistaja, muutoin teet sen itse. Jos vaikka haet asuinpaikkatodistusta Immistä esim. ajokorttia varten, et saa sitä, jos tuo TM28 on tekemättä. Kävimme tekemässä tuon jo marraskuussa, kun saavuimme tänne. Se on tehtävä aina osoitteen muuttuessa. Sieltä sitten hyvillä mielin kotiin syömään ja pakkaamaan siihen laatikkoon Jinnyn mukaani laittamat suklaakonvehdit ja veimme sen paketin postiin Jinnyn kotiin (noin 300 km päähän) lähteväksi. Laatikko painoi reilut 2 kg ja maksoi pikapostina 140 bathia eli noin 3.80 euroa. Samalla reissulla kävimme aikaa kuluttamassa - ette usko, mutta rautakaupassa! Mieluummin olisin kuluttanut aikaa tavaratalossa, mutta ei sieltä saa spraymaalia, jota Seppo sitten osti sekä torakka-ansoja. Rautakaupan (Thai Watsadu) kahvilassa tilasimme passionmango smoothiet, ettei homma mennyt ihan maaliksi!
Ja huomenna rannalle! Niin, kuvia ei nyt ole, en ole yhtään vielä ottanut, kaikki aikanaan!

24.1.2019 torstai

kalastaja menossa jonnekin

Rantapäivästä rantapäivään :)
Juu rantapäivä meni mukavasti, kuinkas muuten! Juu, e-kirjojen lukulaite valkeni eli ruutu jäi valkeaksi, mitään muuta ei sitten tapahtunutkaan! Laitoin siitä Elisalle e-postia ja päivän päästä tulikin jo vastaus; resetoi kone! Hah, eipä tullut mieleenkään mutta ohjetta noudattaen kone alkoi taas toimia, kivaa ja tosi hyvää, nopeaa palvelua Elisalta! Laitehan on vielä takuun piirissä alle 2 vuotta vanha. Yhtenä iltana Seppo katseli telkusta taas golfia ja uutisia, minä kaivoin sen uuden Suomesta tuomani DVD:n katselulaitteen esiin. Hyvin toimi ja olin ostanut Seuralta vanhoja leffoja ja nyt hihittelin yksinäni katsellen Tankki täyteen sarjaa, jos joku sellaisen vielä muistaa! Olen ne joskus muinoin jo nähnyt, mutta ihan uusia taas olivat ja hauskoja. Lauantaina kävimme sitten toimistossa maksamassa tämän vuoden yhtiövastikkeen ja maksoin samalla tuon naapuritalon Markon maksun. Hän kun pääsee tänne vasta helmikuun lopulla. Vähän myöhemmin ajoimme

superkuu

leipomon kautta Seuralle ja sen sulkeuduttua jäimme kuuteen saakka pihapenkeille jutustelemaan Marjon, Chrissen, Patin, Reinen ja Veikon kanssa. Sunnuntaina ajelimme fillareilla ja laitoin uuden action kamerani ohjaustankoon kiinni kokeilua varten. Illemmalla katsoin sen videota ja tosi hyvää kuvaa tulee. Pikkuisen pitää kameran asentoa muuttaa, mutta muuten hyvä juttu. Pitää vaan ostaa uusi muistikortti, jossa on vähän enemmän tilaa. Maanantai olikin sitten vauhdikas päivä. Läksimme Lean ja Pertsan kanssa Thai Watsaduun (arvaa mikä; ha haa, rautakauppahan se) ostamaan heille seinätuuletinta ja kaikkea muuta tarpeellista. Kirstikin, Lean ja Pertsan yläkerran naapuri tupsahti sinne pyytäen, jotta ottaisimme hänen mikronsa kyytiin, ettei tarvitsisi kantaa sitä kotiin. No, Kirsti kävi ostamassa mikroaaltouunin, lastasimme sen autoon muiden tavaroiden sekaan ja jatkoimme matkaa Big C:hen. Sieltä Lean ja Pertsan luo asentamaan pyykkinarua ja sitä tuuletinta. Illalla sitten jahtasin täysikuuta, oli kuulemma superkuu kyseessä. Kyllä se siten loistikin. Edellisenä yönä olikin se kuunpimennys, joka ei täällä Aasiassa näkynytkään. No, uusiksi vuonna 2025, tsekkasin tuon Nasan sivuilta! Tiistaina pyyhälsimme autolla rantaan, jätimme sen sinne puun varjoon parkkiin ja hyppäsimme lavaan. Ajoimme Pattikselle Apexiin.

erikoiskuljetus; norsu

Apexissa oli vuosia sitten iltaruokaa, nyttemmin jo lopetettu ja olimme ostaneet 10 lipun nipun sinne ja vielä 6 käyttämättä. Jotkut olivat saaneet sieltä rahat pois käyttämättä jääneistä lipuista, mutta mepä käytimme 2 lippua aamiaisbuffetiin. Siellä on tuo buffet tarjolla aamuisin aina klo 12.30 saakka eli käytämme ne loput liput siihen. Eihän siellä tarvitse heti aamu kasilta ollakaan, riittää kun menee vaikka puoli 12 ja syö "aamiaista". Kävelimme sieltä rantakatua pitkin smoothie paikkaamme, tosin se ei ollut vielä auki, mutta omistaja toi meille tuolit ja hetken päästä toi myös ne smoothiet. Häntä vähän nauratti, kun Seppo sanoi hänelle nou leo!  Eli nou on tietty ei ja leo thaita ja tarkoittaa mm. kiire, siis suomeksi ei kiire, noin suurin piirtein käännettynä! Kyllä se kauppias hyvin ymmärsi! Sieltä jatkoimme tallustelua "Moskovan" asemalle, hyppäsimme lavaan ja ajoimme Jompparille. Menimme vähän automme ohi, kunnes hoksasimme painaa pysäytyspiippiä. Autossa olikin valmiiksi neulekerhon korini, ajoimme siis Seuralle ja loppupäivä meni mukavasti naisporukassa. Seppo teki Eskon kanssa jotain putkihommia keittiössä sen aikaa. Juu, illalla yritin saada unen päästä kiinni, vaan ei. Sitten hoksasin, että ilmastointilaite jäi liian kylmälle, nousin hiljaa ylös, etten herätä Seppoa. Seppo kysyi, mitä ja vastasin lämmön olevan kakskysviis, johon Seppo; ai kaksi hiirtä ja jatkoi nukkumista! Aamulla Seppo ei muistanut edes puhuneensa minulle eli hän oli varmaan unissaan mökillä hiirijahdissa! Aamulla läksimme golfaamaan, siellä oli liikaa väkeä ja 6-7:n hengen ryhmiä, kävimme siis rangella palloja lätkimässä. Sekin on ihan hyvää liikuntaa ja

kirjoitus rantahiekalla

harjoitusta. Olimme lähteneet reissuun hiukan liian myöhään ja ensi kerralla lähdemme ajoissa, ennen jonoja. Kävimme Seuralla syömässä lohisoppaa ja paluumatkalla Seppo hihkaisi, katso! Edessä olikin erikoiskuljetus, auton lavalla norsu! Kuinkahan ne olivat saaneet sen sinne? Lavalla oli 2 miestä ja he silittelivät norsua koko matkan ja sillä oli lavalla kasa heiniä tai jotain sellaista. Kaikenlaiseen täällä voi siis törmätä! Ja tänään oltiin taas siellä rannalla. Nyt olikin vähän enemmän väkeä, tosin sitä ei kuitenkaan voi edes verrata Jompparin rantaan. Oli siellä myös thaikkuja ja he vähän ryyppäsivät. Pari nuorempaa miestä/poikaa sitten välillä hulluttelivat meressä ja Lean kanssa pelkäsimme, jotta kohta he hukkuvat sinne. Toinen heistä teki rantahiekkaan aika hienoja hiekkaveistoksia. Oli siellä rannalla istumassa yksi vanhempi mies, varmaan heitä vahtimassa samaa porukkaa kun oli ja hän siivoili poikien jälkiä, keräsi tyhjät olutpullot pois rannalta. Ai niin, tuossa meidän kadulla on tuo uusi tori ja nyt tien toisella puolella olleet hedelmäkauppiaat ovat lähteneet pois. Se koko metsäryteikkö on kaadettu ja siivottu, näkymä ihan Atlantikselle (kerrostalo eli condo) saakka. Ihmetelty on, mitähän siihen mahtaa olla tulossa! Aika näyttää! Tämmöistä kiirettä täällä, kiireempää pitää kuin siellä kotomaassa!


31.1.2019 torstai

Viikko taas hurahti, minne! Kiirettä on taas pitänyt, huh! Käytiin tekemässä autoon vakuutuksen jatko, vietettiin päivä Jukan kanssa Pattayalla, saatiin vuokrattua varasto Plazasta kaikille "romuillemme" jne. Varasto oli hyvä juttu, sinne saamme kotomaahan lähtiessämme fillarit, rantatuolit ja kaikki ylimääräinen tavara. Eipähän ole polkupyörät jaloissa, kun pojat tai joku muu käy täällä kesällä. Ja täällä ollessamme voimme viedä sinne kaikki tyhjät matkalaukkumme. Tiistaina lähdimme porukalla, neulojat siis, Bang Saeniin markkinoille. Siellä meni päivä mukavasti ja kassit täynnä kankaita sekä lankoja ja muita neulomistarvikkeita. Minäkin ostin paria kangasta, 5 metriä mekkokangasta, 50 bathia metri hinnaltaan ja yömekkokankaan myös. Niistä saan kotomaassa ommeltua vaikka mitä kivaa! Keskiviikkona kävimme golfaamassa. Läksimme ajoissa ettei olisi taas ruuhkaa kentällä kuten viimeksi. Turha toivo, ennen ysiä oli kenttä ihan tukossa ja kurvasimme takaisin ja menimme sille lähempänä olevalle kentälle. Sielläpä ei ollutkaan tunkua ja oli kiva pelata. Oli vaihteeksi ihan kiva kun caddiet hoiti pallojen etsimisen! Yhdellä väylällä oli kaksi mustaa pentukoiraa ja toinen ottikin Sepon pallon suuhunsa ja olisi kaiketi halunnut leikkiä sillä. Caddiet huuteli koiralle, se katseli hölmistyneenä ja lopulta pudotti pallon parin metrin päähän. Siitä sitten peli jatkui! Ja torstaihan oli taas rantapäivä, vähän pilvinen sellainen!

markkinaeväät, vohveleita ja

guavaa

kankaita, kankaita, kankaita

JOULUKUU

9.12.2018 sunnuntai

Taas on fillaroitu ja laukattu rautakaupoissa. Seppo väsäsi Seuralle vielä yhden vesikraanajutun. Seppo rikkoi yleismittarinsa ja yritimme ostaa Thai Whatsadusta uutta sellaista, vaan kukaan ei siellä ymmärtänyt. Sitten äkkäsin googlata kännystä laitteen kuvan ja jopas löytyikin nopsaan. Kävimme Pattiksella hakemassa Sepon rillit ja kävelimme rantaa pitkin lava-asemalle. No, seuraavana päivänä eli Itsenäisyyspäivän aamuna huomasimme toisen linssin olevan irti, ei muuta kun taas Pattikselle korjauttamaan niitä. Nyt olikin Jompparilla hiukka ruuhkaa, koska alkoi Jet Ski-kilpailut. Lasit saatiin korjattua ja illalla Seuralle juhliin. Olipa reilusti porukkaa ja ruoka oli tosi hyvää. Kotona olimme jo kympin maissa, muut jäivät vielä Seuralle tanssahtelemaan. Perjantaina rantakamat kasaan, Lea ja Pertsa kyytiin ja rannalle Baan Amphur Beachille. Olipa siellä taas tyhjää rantaa ja mukava vaan lötköillä, aika vaan meni tosi nopsaan. Rannalle tuli autolastillinen koululaisia, taisi olla ulkoilupäivä heillä. Taivaalla kulki koko ajan ees taas tummia pilviä, mutta ei jaksanut sataa. Kotimatkalla huomasimme Jompparilla sataneen reippaasti.
Alla koululaisten touhuja rannalla:

kilpailu, kuka osuu jalalla korkeimmalle naruun, ei siis

korkeushyppyä kuten meillä

rantajalkapalloa

vesileikkejä

ja kimaltava meri

11.12.2018 tiistai

Tescon parkkipaikalla ruuhkaa

Sairas, sairaampi, huh huh! Menihän sitten eilispäivä sängyssä maaten, mikä lie ollut tauti. Illemmalla oli jopa kova ukonilma ja kaatosade, en kyllä kuullut moista! Tänään jo hiukka parempi olo ja lähdimme sitten Tescon kautta Seuralle neulekerhoon. Oli pakko lähteä, koska muuten siellä olisi ollut liian vähän väkeä, osa Changillä retkeilemässä ja yksi pakkailemassa kotimatkaa varten. Tescossa olikin sitten parkkiksella ruuhkaa, lehmälauma pällistelemässä autoja. Neulekerhossa meitä oli onneksi 5 henkeä, joka kerran tulee uusia! Siellä vähän söinkin, vaikka ei ruoka oikein vielä maistunutkaan! Kyl se tästä taas iloksi muuttuu!

siinä ne kaikessa rauhassa pällisteli autoilijoita

14.12.2018 perjantai

kalastajia

Vähän vielä tuntuu olo sairaalta, mut kyl se siitä! Eilen oltiin taas Lean ja Pertsan kanssa Baan Amphurin rannalla. Ei haitannut, vaikka oli vielä vähän hutera olo, lepolassessa oli helppo makoilla ja meressä pötkylällä kellua! Vesipullojakin oli reppu täynnä, tai ainahan niitä on repussa, oli sitten tilanne mikä hyvänsä! Kotona kävin vielä reissun jälkeen altaassa ja olipa tosi kylmä vesi, hrrrr! Manageri, vartijat ja pihamiehet kantoivat tikkaita ja kaikenlaisia laatikoita, juu-u, jouluvaloja alkoivat ripustella. Tänä aamuna kävin täyttämässä vesipullot ja ne peijoonit laski vedet päälleni! Olivat halpuuttaneet Prisman tyyliin veden hinta, en tiennyt! Vielä toissapäivänä vesipullon täyttö maksoi 2 bathia ja tänään sai yhdellä bathilla 1.5 litraa. No, pulloon mahtuu reilu puolitoista litraa ja näin ollen loput vedet roiski minne sattui. Vastedes on siis otettava bathilla vajaa iso pullollinen. Missään vaan ei ollut tiedotetta, kuinkahan moni tekee aluksi tämän mokan!

joulukatu

Sitten Vai-asiaa! Vai on Thaimaalainen kiitos tai tervehdys, kämmenet yhteen, sormenpäät leuan tasalla ja päällä  pikku kumarrus. Jos nostat kämmenet otsan tasalle, olet Buddhan luona tai olet tavannut kuninkaallisia. Tässä se ulkomaalaisten tekemä virhe onkin, älä koskaan nosta kämmeniä leukaa ylemmäs! Joskus näkee falankien nostavan kämmenet otsaan vartijalle, kaupan kassalle, taksikuskille jne. Ulkomaalainen on aina ylempänä oleva (ei koske Buddhaa tai kuninkaallisia) eli ei ikinä saa tervehtiä näin, alennat itsesi! Aiemmin kerroin mopokolarista, siinä nuori tyttö pyyteli toiselta vanhemmalta mopokuskilta anteeksi nostamalla kämmenet silmien korkeudelle. Olen kolmelta ihmiseltä kuullut ettei ulkomaalaisen kannata tehdä Vai-tervehdystä lainkaan, koska he eivät sitä kuitenkaan osaa oikein. Yksi näistä oli Thaimaalainen tyttö, toinen oli thaikielen opettajani Suomessa ja kolmas Vierulan Risto, joka täällä vuosia asuttuaan tuntee maan tavat ja puhuu thaita kuin tyhjää vaan. Me emme siis tee koskaan Vaita! Suomessahan, jos saat esim. lahjan, otat sen vastaan ja sitten kiität, täällä tehdään ensin Vai ja sitten otetaan lahja vastaan. No, onhan se vaikea tehdä Vai, jos kädessäsi on jotain! En tiedä ymmärsikö kukaan taas sepustustani! Joskus näkee jonkun ulkomaalaisen nostavan kämmenet jopa pään yläpuolelle, nolottaa ihan tuon ihmisen puolesta, pitäisi ottaa selvää asioista, koska paikallisetkin nolostuvat tuollaisesta, mutta eivät sano mitään!
Meilläpä on täällä uusi suosikki tv-ohjelma golfin, Eurosportin ja uutisten lisäksi, ette sitten naura, se on Late lammas! Se on hauska, ei tarvitse tekstiä, kun siinä ei edes puhuta, eikä näyttelijät ole opetelleet puhumaan thaita! Suurin osa elokuvistahan on päälle dupattuja, eikä niitä voi katsella, englanninkieliset ovat taas äänenlaadultaan tosi surkeita!

22.12.2018 lauantai

meidän paratiisiranta

Hei haloo, mihin tämä aika oikein kiirehtii! Olen taas pari kertaa vedenhakureissulla kastunut, ei vaan jää mieleen laittaa automaattiin vain yksi bathi. Tosin kaikki kolikot eivät koneeseen kelpaa, mittari näyttää yhtä bathia, mutta sylkee kumminkin vettä kahden bathin edestä. Koko ajan pitää olla

riippukeinu rannalla

valppaana ja sormi pysäytysnapilla! Sitten vähän puhelin asiaa. Sepolle on tullut viime aikoina paljon tekstareita thaikkupuhelimeen, mutta kirjaimet ovat ruutuja, koska puhelin on suomalainen tai joku, ei thaimaalainen. Sitten alkoi puhelin soida monta kertaa päivässä samasta numerosta ja kuvittelimme sen olevan joku myyntijuttu. Lopulta Seppo vastasi, kuului thai kieltä ja Seppo vastasi ettei puhu thaita. Hetken päästä tuli englannin kielinen tekstari ja Seppo kiinnitti huomiota sanoihin to day. Nappasin puhelimen ennen kuin Seppo kerkeää poistaa viestin, se muuten käy häneltä tosi nopsaan ja selvisi, että numero lakkaa toimimasta tänään klo 15, jos jotain ei tee. No, vikkelästi kuteet niskaan ja suunta Tescoon, sielläpä ei ollutkaan Dtacin toimistoa ja jatkoimme matkaa Big C:hen. Siellä lykkäsin puhelimen viesteineen virkailijalle ja hän varttitunnin jotain koneilla näpräsi ja saimme uuden sim-kortin. Eli ymmärsin, että Dtac tekee jotain hertsimuutoksia ja vanhat kortit lakkaavat sen myötä toimimasta.

liskokin kävi nurkilla

Onneksi tuli se ymmärrettävä tekstiviesti lopulta, muuten oltaisiin kyllä oltu ihmeissään vähän aikaa. Tätä se kielimuuri tekee, onneksi kaikki selvisi! Olemme kovasti ajelleet fillareilla ja yhtenä päivänä menimme MK:hon aikomuksena syödä bananasplitit. Vaan kumma juttu, vaikka olemme banaanimaassa, vastasi tarjoilija no hääv bananas! Ei muuten ole ensimmäinen kerta kun näin tapahtuu. Pitäisikö ensi kerralla ostaa banskuja torilta ja antaa tarjoilijalle keittiöön vietäväksi! Olemme myös käyneet kerran viikossa Lean ja Pertsan kanssa tuolla tyhjällä Baan Amphurin rannalla, neulekerhokin on kokoontunut Seuralla aina tiistaisin ja se on tosi kiva juttu! Saa samalla höpistä naisten juttuja! Eilen kävimme Arjan ja Jukan kanssa Pergolassa syömässä. Taisi kyllä olla meikäläiselle viimoinen kerta siellä, rotta juoksenteli pitkin poikin ja taisivat keittiössä antaa sille ruokaakin, yäk! Mitä lie tauteja sellaisetkin levittävät! Sieltä tallustelimme JP:lle olusille, Arja ja Jukka asuvat siellä. Yöllä tilasin taas Grab taksin ja kylläpä se on helppoa. Puhelimella vaan määränpää ja puhelin itse, tai siis se ohjelma etsii

olisko työturvallisuudessa jotain

huomauttamista

lähtöpaikan ja ilmoittaa hinnankin. Puhelimesta voi myös seurata missä auto kulkee, se näyttää auton merkin, kuljettajan kuvan ja jopa puhelinnumeron. Kai näitä ohjelmia on siellä Suomessakin jo! Täällä en kulje enää millään muulla pimeällä, valoisalla on eri juttu. Auto tuli ja se oli sellainen iso Toyotan maasturi, en muuten meinannut päästä sen kyytiin, oli niin korkea auto! Tänään oli taas siivousaamu ja sen jälkeen läksimme Makroon, paikallinen tukku, ostaman Agaben lastenpäiväkodin huomisen joulujuhlan lahjoja. Emme me omilla rahoilla niitä ostaneet, Seuralla on lipas, jonne ihmiset laittavat rahaa ja niillä me ne lahjapussit teemme. 2 kärryllistä tuli tavaraa, veimme ne Seuralle ja siellä purimme kaikki muovikääreistä ja pakkasimme niistä 120 lahjapussia. Onneksi apuna olivat Anita ja hänen miehensä Antti. Jossain vaiheessa Chrisse toi minulle pyyheliinan sanoen ettei minun tarvitse hikeä pyyhkiä mekkoon! No, niinhän olin tehnytkin, olipa huomaavaista häneltä! Paketit saatiin sitten Veikon avustuksella pakattua laatikoihin ja huomenna aamulla kahdeksalta ne lastataan autoomme. Siitä sitten myöhemmin! Yritin yhtenä iltana katsoa läppäriltä DVD-leffaa, vaan kone ilmoittaa jotain virhettä, halvattu! Tällä läppärillä on vuosia sitten katsottu täällä DVD leffoja, kun tv ei vielä toiminut, en tiedä mikä nyt tässä koneessa viiraa! On meillä tuolla olkkarissa laite, jolla voi leffoja katsoa, mutta Seppo katsoo aina golfia tai uutisia, ei koskaan leffoja. Ajattelin sitten katsoa yksikseni, hitsi! Yritin ostaa Big C:stä sellaisen pikku laitteen, jolla olisin voinut niitä katsoa, vaan myyjä ei myynyt, eikä millään ymmärtänyt miksi sellaisen olisin halunnut. Kaikenlaisia muita vekottimia hän olisi minulle myynyt ja niistä olisi kuva tullut telkkariin. Myöhemmin älysin, että olisi ehkä pitänyt sanoa nou tv! No, ei sitten! Tsekkasin netistä vähän kauppojen sivuja ja ainakin Powerissa on sellaisia laitteita myynnissä. Siis sinne parin viikon päästä ja tuon sen sitten tänne. Häh hää Big C:n myyjä, kun et myynyt sitä laitetta minulle! Tosin ehkä on paree ostaakin se Suomesta! Katselin sellaista myös Tescosta, mutta siellä oli vain näytekappaleet esillä!
Tämmöisiä nämä joulukiireet täällä talvikodissa! Huomenna siis Agapen juhlat, sitten jouluaatto ja ruokailua Seuralla, joulupäivänä meidät kutsuttiin Lean ja Pertsan luo syömään ja keskiviikkona aikaisin aamulla lennähdän sinne kotiin, kiirettä pitää! Pitäisi vielä ehtiä hakemaan jotain pikku lahjuksia talon siivoojille, Joylle pari kiloa chiliä ja matkalaukkukin pitäisi pakata loppuun! Saapi nähdä ehdinkö vielä tänne raapustella ennen kotimatkaa ja jätän läppärinkin tänne. Kotona on sellainen pikkuläppäri ja mökillä kunnon pöytäkone, miksi siis raahaisin tätä painavaa läppäriä parin viikon takia Suomeen! Voihan olla, että päätös vielä kaduttaa, mutta olkoon! Kun se miniläppäri on tosiaan minikokoinen!

Agapen joulukuusi

Siis sunnuntaina sitten Agapeen joulujuhlaan. Sielläkin oli pikkuisen osallistujapulaa, siis lapsia oli vähemmän kuin aiemmin. Alkuun lapset lauloivat ja oli pari tanssiesitystäkin ja lopulta tuli odotettu joulupukki vieraisille. Syntyi kaamea tungos ja joulupukkiakaan ei siellä näkynyt, en siis saanut kuvaa. Lopulta tilanne rauhoittui ja saimme ruokaa, kahvia ja jäätelöä. Sieltä takaisin Seuralle viemään tavarat ja sitten kotiin huilaamaan! Oli kiva päivä kaiken kaikkiaan! Aattona ajoimme Makroon ostamaan lahjoja talon henkilökunnalle. Siinä edessä parkkiksella oli mies, ei thaikku, sivuvaunullisella mopolla. Sivarissa makoili iso vaalea koira, maassa oli sairas koira, kaiketi oli joku operaatio tehty ja viimeisenä nuori iloisen oloinen haukku. Sillä oli käytössä 3 jalkaa, neljäs oli jotenkin halvaantunut ja sille oli rakennettu takapäähän sellaiset pyörät, joten se pääsi hyvin liikuskelemaan ja juoksemaankin. Mies selitti jotain jollekin tukun asiakkaalle, menin sinne ja lykkäsin koiramiehelle kouraan hyvän joulun toivotuksin tonnin setelin. Hän kiitteli vuolaasti ja minulle tuli hyvä joulumieli koirien auttamisesta! Illalla ajoimme Seuralle joulun juhlaan, herkkuja oli monen moista ja tosi hyvää. Esityksiäkin oli ja tarkoitus oli kuunnella netin välityksellä joulurauhan julistus Turusta. Hyvin kuului, mutta juuri h-hetkellä netti tökkäsi, kuulimme kuitenkin sen julistuksen - ruotsiksi ja sitten lauloimme Maamme laulun netin säestyksellä. Väkeä oli tosi paljon Seuralla ja pihakin oli otettu käyttöön. Oikein mukava ilta ja taas joulupukki löysi paikalle, olihan juhlassa useampi lapsikin. Joulupäivä meni rauhallisesti ja iltapäivällä läksimme Lean ja Pertsan luo syömään jouluruokaa. Siellä ollessamme tuttumme Raukka soitteli tultuaan käymään Jompparille, vaan nyt ei kuitenkaan voitu heitä tavata, koska olivat jo huomenna jatkamassa matkaansa Koratiin, harmi! Illalla pakkasin laukkuni aamua varten.

tämä oli Tescon parkkipaikalla, porukka odotteli jotain 

henkilöä kamerat käsissä, en tiedä mikä juttu oli, mutta auto oli 

vuorattu muistilapuilla

Kello soikin jo kolmen maissa, hörppäsin kahvia, söin viipaleen kinkkua ja vesipullot mukaan ja pihalle. Auto olikin jo siellä odottelemassa ja matkani kentälle alkoi. Seppo jäikin talvikotiimme "päivystämään". Kentällä oli hyvin aikaa aamiaiselle, ostinpa pari pulloa Samsungia. Lopulta siirryin "lähtökarsinaan" odottelemaan koneeseen pääsyä. Ja voi harmitus, unohdin ostaa Handelle lupaamani tupakat, enkä enää päässyt niitä ostamaan. Ei voi mitään, sama pää kesät talvet! Matka meni joutuisaan ja vieressäni istui sellainen päälle kolmekymppinen "poika" ja hänen kanssaan kävimme läpi kaikki lentokoneisiin liittyvät ja lopulta olimme jo avaruudessa. Ruokien sämpylät ja kahvipullat maistuivat hänelle ja kun en omiani syönyt, kelpasivat ne vierustoverille. Loppumatka menikin sitten e-kirjoja lukiessa. Kone laskeutui ajallaan ja Joy olikin minua vastassa. Hän on kentällä töissä ja tänään loppui hänellä

työt sopivasti kolmelta eli juuri koneen laskeutuessa. Pääsin siis mukavasti kotiin. Kotona seurasi tietty laukkujen purkua ja kovin aikaisin illalla alkoikin jo väsyttää, onhan kello Thaimaassa viisi tuntia edellä. Torstaina heräsinkin sitten jo kello 4 ja viiden maissa nousin ylös kahvinkeittoon. Päivä meni vielä tavaroita järjestellessä ja firman hommissa. Pakkasin taas tavaroita ja tällä kertaa mökkireissua varten. Perjantaina heräsin taas neljältä ja kasilta olin jo matkalla mökille. Matka oli kamala, sankka sumu ja täysi kurakeli! Mökin piha ei sitten ollutkaan aurattu, mutta pääsin kumminkin autolla pihalle. Koirat pissalenkille, niin kyydissäni oli Neron lisäksi Handen Turo, mäyräkoira! Vein ne sitten mökkiin ja roudasin lumihangessa pariin kertaan tavaroita autosta. Samalla Hande tulikin mökille ja nappasi Turon mukaansa. Illalla satoi vähän luntakin! No, lauantaiaamuna heräsin puhelimen ääneen klo 4.22! Olin unohtanut laittaa thaikkupuhelimen äänettömäksi ja joku puhelinmyyjä minut sitten herätti! Onpa täällä pimeää, 6 tuntia valoisaa ja talvikodissa 12 tuntia valoa! Päivällä Neron kanssa pihalla, harjasin sitä ja hirviästi lähti taas karvaa. Tiedoksi kaikille, sakemanni on aivan ihana koira, mutta siitä lähtee karvaa ja todella siis paljon, isoilla kirjaimilla!

lentokentällä tämmöisiä

31.12.2018 maanantai

Ihmettelin tässä eilen kummaa ääntä, joka kuului tuolta hellan nurkkauksesta. Aivan kuin uuni olisi lämpiämässä, sellainen kolahtelu. Hellan virta oli pois päältä eli sieltä ääni ei voinut tulla, mutta kuuluin kumminkin! Ihmettelin ja ihmettelin ja lopulta syy löytyi; Neron metallinen ruoka-astia oli jumissa lämpöpatterin termostaatin alla, otin sen pois ja ääni loppui! Tänään aattona heräsin klo 5.15 ja läksin ajelemaan Pieksämäkeen äiteen luo. Kävimme kaupoilla tutustumassa uuteen Prismaan ja kylläpä se olikin iso kauppa. Ei tarvitse enää ajella Jyväskylään Prismaan! Ajoin sitten mökille ajoissa valoisan aikaan ja varastoin vettä tulevan myrskyn varalle, pitäisi alkaa yöllä. Illalla kuului rakettien pauketta jonkun verran. Niin se vuosi taas vaihtui!