HELMIKUU

1.2. torstai

Aamusella haettiin Lea ja Pertsa suuntana shoppailu Big C:ssä. Luulin netti sim-korttien olevan täällä, mutta ei löydy, joten täytynee ostaa puhelimeen uusi. Ulkona alkoi kova kaatosade, eikä tahtonut kuulla mitä virkailija puhui tai minä hänelle. Nauruksihan se meni! Lopulta sain puhelimeen sen kortin ja suuntasimme ruokaostoksille. Onneksi se kaamea sade loppui, kun suuntasimme autolle ja kotia kohti. Veimme Lean ja Pertsa kotiinsa ja suuntasimme Seuralle syömään juuston oston toivossa. Saahan sitä toivoa, vaan juusto ei ollut vielä tullut. Söimme maksapihviä ja rupattelimme tuttujen kanssa kuulumisia. Olivat useat ihmiset jo kaipailleet meitä alkukautena. Täällähän pyörii se pieni porukka, melkein kaikki tuntevat toisensa ja heti huomataan, jos joku puuttuu. Ehdimme olla kotosalla muutaman tunnin, kun taas starttasimme auton. Tällä kertaa suuntana JP House ja siellä Arja jo meitä odottelikin. Arja lähtee huomenna kotiin Suomeen ja illan siinä rupattelimme kuulumiset ruokaa syöden. Olipa kiva tavata, vaikka Jukka jättikin tämän reissun väliin äitinsä vuoksi ja keittiörempan.

2.2. perjantai

Ja meikäläisen suomiflunssa ottikin sitten tänä aamuna takapakkia! Minun huilaillessa Seppo kävi

parturissa (200 bathia eli noin 5 euroa) ja sen jälkeen laittoi fillarit partsilta kuntoon ja vei ne pihalle. Nukahdin ja heräsin kaatosateeseen, huuhtoutuuhan fillareista pölyt pois. Sitten vaan satoi ja satoi, joten päätimme ajaa Seuralle syömään ja tsekkaamaan sen juusto tilanteen. Eihän tuolla sateessa voi kuitenkaan kastumatta kävellä. Tosin sade Suomen sateeseen poiketen on lämmintä vettä, mutta sitä tulee tosi kovaa, eikä silmälasit päässä näe mitään!  Illemmalla päätin sitten lähteä iltauinnille, kamera, kännykkä ja avaimet mukaan. Enhän sitten varsinaisesti lainkaan uinut, tallustelin altaassa kameran kanssa kuvaten kaikkea, kunnes pikku öttiäiset pureksivat sormeni ja lähdin pois. Nyt tuntuu flunssa taas paremmalta vai oliko vaan väsymystä!

4.2.sunnuntai

Eilinen meni menojaan huilatessa. Aamupäivällä kannoimme työkaluja autoon ja ajoimme Seuralle korjaamaan vesikraanoja sekä yksi wc-paperiteline oli tippumaisillaan. Siellä olivat Kirsti, Lea ja Pertsa leipomassa karjalanpiirakoita. Mekin olimme varanneet niitä 20 kpl ja saimme ne lämpiminä mukaamme. Veimme Kirstin kotiin ja ajoimme Lean ja Pertsan kotiin, jonne jäimme kahville ennen kotimatkaa. Sellainen päivä, tukka putkella mennään ja sitten joku luulee meidän täällä lomailevan! Kaupunkikodissa tulee kyllä enempi lomailtua :)


5.4. maanantai

Ja sitten vihdoin fillaroimaan ja aurinkokin alkoi paistella, sitä ei tällä reissulla vielä ole näkynytkään! Ensin ajoimme postiin, siellä piti postittaa Jinnyn ostama lahja siskolleen, maksoi 42 bathia, sieltä Kasikornin pankkiin. Jonotus kesti reilun tunnin ja saimme laitettua rahaa thaikkutilille. Ensin heidän piti vaihtaa eurot batheiksi ja sitten vasta rahat tilille. Sieltä JP:lle syömään, sitten Beach Roadia etelään ja BTV:n toimistoon maksamaan vuoden kaapeli-tv:n maksu, 3500 bathia, noin 100 euroa. Jäimme yhden hotellin terassille istuksimaan hetkeksi, Seppo joi sodan ja minä vesimeloni smoothien ja taas menoksi. Viiletimme Chayaprykin kautta koti-Sevenille nostamaan automaatista rahaa, koska Kasikornin automaateilla oli aikamoiset jonot. Loppupäivä sitten kotosalla. Seppo inventoi tavaroitaan, minä kudoin ja lopulta kirjoitin tätä blogia. Fillarointia tuli reilu 10 kilsaa ja meillä on vielä asentamatta uudet mittarit pyöriin. Viime vuonnahan käytimme pyörät täällä huollossa ja tietty matkamittarini hajosi siellä. Pitää siis vastedes huoltaa itse!

6.2. tiistai

hedelmiä

Taas fillareiden kyytiin, vaan eipä toiminut uusi hieno matkamittarini. Olisko taas syynä langattomuus, kesällähän langattoman näppiksen vuoksi katosi heinäkuun hääjuttu moneen kertaan. Turha noita mittareita on raahata tänne kotomaasta, kun eivät toimi. Ajeltiin kumminkin ympäri ämpäri Jompparia, kunnes oli pakko palata kotiin puolentoista tunnin päästä, takamus ilmoitti pyöräilyn tällä erää riittävän. Sen siitä äkkiseltään pitkän matkan ajosta saapi! Huomenna ei kyllä pyöriin kosketa. Viiden maissa ajoimme Lean ja Pertsan luo matkan kohteena Night Market ja ensin sinne syömään. Olipa isot annokset, ehkä seuraavalla kerralla otamme vain yhden annoksen ja syömme puoliksi. Sitten jätimme Sepon ja Pertsan jutustelemaan pöydän ääreen ja kiertelin Lean kanssa katsomassa markkinatarjontaa. Joka kopissahan oli samoja tuotteita ja keksin muutamia tuliaisia ostettavaksi myöhemmin. Lea löysi yhden puseron ja minä ostin kilon mangoja, kiloon mahtui niitä 3 kpl ja kilohinta oli 80 bathia. Veimme kaverit kotiin ja ajoimme omaan kotiimme.

hirviöauto

torilla oli vielä joulukuusi

asuin talo, vilkkuukohan nuo valot

asuntoihinkin

täällähän me

runsas ruoka-annos

torikojuja

7.2. keskiviikko

Aamulla taas asioille. Nappasimme Kirsin ja Jonen (asuvat tässä samassa talossa) ja ajoimme Sukhumvitin Big C:lle. Ensin kävimme Brookersilla hoitamassa kaikki vakuutuksemme kuntoon. Astuimme sisään toimistoon ja virkailija sanoi Mister Seppo! Luulin kuulleeni väärin, mutta kyllä hän niin sanoi, täytyy olla ilmiömäinen muisti virkailijalla. Jone kysyikin Sepolta, että onko hän käynyt täällä lähiaikoina, ei vaan vuosi sitten! Onhan me käyty siellä vuosittain pari kolme kertaa, mutta silti! Saimme sieltä vielä lähtiessämme seinäkalenterit ja lopuksi virkailija antoi kaikille vihko/kynäsetin. Onpahan taas meikäläisellä blogivihkoja moneksi vuodeksi. Minähän kirjoitan blogin ensin vihkoon ja sitten myöhemmin läppärille. Onneksi näin, muistaen mitä tapahtui kesällä sille hääjutulle. Olin ottaa sen blogivihon mukaan tänne ja kirjoittaa hääjutun eli heinäkuun täällä. Vihko oli tosi painava, enkä viitsinyt raahata sitä mukaan ja taas takaisin. Otin siis tabletilla

karttasyherö Kirsin ja mun kauppareissusta

puuttuvista sivuista kuvan ja silleen ne pääsivät tänne mukaan. Menimme sitten Big C:hen ostoksille. Olin ladannut kotona puhelimeen useamman "matkamittarin" ja nyt alkaa testaus niistä, parhaan jätän sitten käyttöön. Ostokset tehtyämme ja syötyämme ajoimme kotiin ja hetken päästä Kirsin ja Jonen luo kahville. Siellähän se iltapäivä jutustellessa kuluikin nopsaan. Illemmalla vein vielä pyykit talon pesukoneeseen ja hain taas vettä pulloihin. Tsekkasin sitten kokeilussa olleen matkamittarin, jossa oli karttakin kävelystämme. Olipa aikamoista syheröä Kirsin ja minun shoppailu kaupassa! Illalla Seppo löysi keittiön allaskaapista vettä ja koko kaappi piti tyhjentää. Siinä alkoi tutkiminen!Täällä telkkarista tulee yksi kiva ohjelma, joka ei ole Thaimaan kielinen, ei päälle dupattu eli helppo seurata. Suomessa en tätä ohjelmaa ole katsellut, mutta täällä se menettelee. Aiemmin se tuli sarjana ja nyt piirrettynä, laitan kuvan ja saatte itse päätellä tuon ohjelman!

8.2. torstai

Aamulla havahduin puolihorroksesta, kun sähköt katkesivat! Ei ne sähköt kauaa pois olleet ja saimme keitettyä kahvit. Se vesijuttu kaapissa olikin vaan tiivisteiden kuivuutta. Laitoin testauksessa olevan Sport Trackerin päälle puhelimeen ja läksimme ajelemaan autolla Thai Watsaduun (rautakauppa) ja sieltä Makroon (tukkukauppa). Makrosta etsimme sellaista pussitettua inkiväärin suikaleita, mutta ei löytynyt. Viime keväänä toimme niitä monta pakettia Suomeenkin. Iltapäivän Seppo tuunaili autoa ja minä loikoilin puolisen tuntia altaalla. Iltasella ihmettelimme mikä Sepon puhelinta vaivasi, kunnes äkkäsin siitä olevan puhelinrahan loppu. Aikaa siinä oli ihan melkein vuosi, mutta rahaa vain 5 senttiä, kova soittelemaan tuo Seppo! Latasin sitä sitten Kasikornin nettipankista useamman satasen ja taas puhelin pelitti. Sport Trackerikin näytti kauppareissun oikein, mutta testaus jatkuu vielä!




9.2. perjantai

Napattiin puolenpäivän maissa Kirsi ja Jone kyytiin ja ajettiin Seuralle syömään. Palautin sinne samalla kassillisen lainakirjoja. Ehdimme hyvin syömään ennen Suomen Bangkokin lähetystön vuotuista tiedotustilaisuutta. Samat jututhan siellä taas oli, mutta nyt vihdoin saimme tänne kauan odotetun Kunniakonsulin. Siitä tulee enemmän tietoa kohta puoliin nettiin yhteystietoineen. Nimi meni minulta ohi, mutta hän on kumminkin miespuolinen ja tuntee tämän maan hyvin. Kerron sitten myöhemmin lisää. Nappasin sieltä myös 3 uunituoretta Thai Magazinea, itselleni ja pojille suomeen vietäväksi. Läksimme sitten ajelemaan kotiin päin kyydissä Kirsi, Jone ja Pertsa. Kirsi ja Jone jäivät kyydistä Beach Roadilla Milky Wayn (matkatoimisto) kohdalla ja Pertsan veimme ihan kotiportille saakka. Sport Trackeri jäi laittamatta päälle, ei siis testiä tänään!

10.2. lauantai

Ja taas Sport Trackeri testiin. Nyt lähdimme fillareille matkaan. Ajeltuamme noin 5 kilsaa, näimme

tässä päivän reitti, josta

puuttuu se 5 km

Lean ja Pertsan kävelevän Beach Roadilla meitä vastaan. Siinä hetken juttelimme ja menimme kadun toiselle puolelle kahville. Kahvitellessamme huomasin etten ollutkaan laittanut sitä Trackeria päälle, uusi yritys. Sieltä sitten jatkoimme omiin suuntiimme. Vatsamme ilmoittivat olevan jo ruoka-aika, joten porhalsimme JP:lle syömään. Sieltä ajoimme samaa reittiä takaisin tai ainakin melkein samaa reittiä. Kävimme taas Watsadussa ostamassa Sepolle ruustukin, mikä sen oikea nimi sitten lieneekään. Samalla tarttui matkaan sellainen keitto/grillivekotin, senkään oikeaa nimeä en tiedä. Sellaista etsittiin viime talvena täältä Handelle, mutta missään ei ollut sitä sähkökäyttöisenä. Nyt niitä on joka kauppa pullollaan ja jopa TV:ssä sitä  mainostetaan. Meillä mökillä on sellainen hiilellä toimiva ja nyt ostimme sähköisen. Taas matkalaukun täytettä. No, ollaanhan me täältä viety kotiin varsi-imureita, riisikeittimiä ja mitähän muuta. Nytpä tuossa pihalla kiekuu kukko, mistä lie karannut! Taisipa olla jonkun puhelin kiekumassa. Näillä pihamiehillä on välillä näitä omia juttujaan.

keittovekotin

"ruustukki"

Jäätiin sitten matkalla tänne kauppaan punaisiin liikennevaloihin ihan ensimmäiseen riviin. Tuli sitten takaa siihen meidän eteen 5 sellaista moottoripyörää, joissa on se etupyörä kahden metrin päässä, kai sillä pyörällä on joku nimikin, en tiedä. Olemme tottuneet täällä lähtemään valojen vaihduttua vihreiksi salamana pois autojen jaloista. Niin teimme nytkin, vaan olimme törmätä niihin metripyöriin, eihän ne mitään starttia saaneet päälle!
Ehkä tämä meidän salamalähtömme ovat perua ajoilta, jolloin ajoimme moottorikelkoilla kilpaa 10 vuotta ja Seppo ajoi kesät motocrosskilpailuja. Silloin piti osata nämä startit, jos mieli lähdössä

kalastaja ja oppipoika

keulille. Samasta syystä emme ole täällä käyneet jokavuotisessa Burapa-tapahtumassa. Minulla oli jo 60/70-luvulla Vespoja, eka piikki ja sitten kaks ja puolikas. Myöhemminkin kaikenlaisia skoottereita, huom. silloin ne eivät olleet mitään mopoja, vaan oikeita moottoripyöriä, siis lälläripyöriä, jos joku sen laulunremputuksen vielä muistaa! Sepolla taas oli niitä crossipyöriä ja myöhemmin enduropyörä. Pojillamme oli vuosikaudet minitrialpyöriä, joilla ajoivat minitrialkilpailuissa eli pyöriä on meillä ollut riittämiin, taitaa nyt olla kiintiö täynnä. No, onhan minulla siellä mökillä se moposkootteri sekä mönkkäri, jolla en edes osaa ajaa ja Sepolla parikin erilaista mopoa. Burapassa oli paljon pyöriä näytillä, paljon ihmisiä pyörineen ja myyntikojuja jne. Lauantaina oli sitten paraatiajelu pitkin Pattaya ja Jomtieniä. Olimme fillaroimassa aamupäivällä, joten illemmalla emme enää viitsineet lähteä sitä ajelua katsomaan, kuten sanoin, on noita pyöriä nähty!

11.2. sunnuntai

Lähdimme taas aamusella (viileämpi ilma) fillaroimaan ja matkaa kertyi lopulta piirun alle 17 kilsaa.

Aikaa meni 2,5 tuntia, mutta siihen sisältyi juomataukoja, kuvaustaukoja, ruokailutauko sekä pikku ostoskierrokseni. Kävin siis Tescossa etsimässä salikenkiä ja löysinhän lopulta yhdet, joissa oli liukumaton pohja. Luultavasti vien ne kotiin, koska siellä minulla on salikengät, mutta niissä on aika liukas pohja. Saahan niitä sitten ostettua täältä lisää, nämäkin maksoivat 299 bathia eli alle kymmenen euroa. Katsotaan nyt innostunko käymään täällä salilla, tuossahan se ihan ulko-oven vieressä sijaitsee. Ostin myös pari säilytyspurkkia, kun aina joskus ostamme Seuralta ruokaa kotiin vietäväksi, huomenna olisi tarjolla Pertsan tekemää makaroonilaatikkoa! Illemmalla kävin hakemassa automaatista vettä ja kovin jotkut lentävät öttiäiset pyrkivät koneen sisään valoa kohti. Vilkaisin pihalamppua ja sielläkin niitä mustanaan lenteli. Siis on taas se yö! Kotonakin sitten äkkäsin niitä kylppärin lavuaarista ja lattioillakin niitä oli. Ennen niitä ei ole sisältä löytynyt. Elikä ne ovat vähän kuin Suomessa lentomuurahaiset, lentelevät, tiputtavat siipensä ja lopulta kuolevat. Ne eivät kyllä ole muurahaisen näköisiä, pikemminkin jotain tuhatjalkaisia toukkia, mitä lienevät.

12.2. maanantai

Juu, rappukäytävä mustanaan niitä öttiäisiä. Seppo kävi autolla, avasi takakontin ikkunan, josta  pölähti satamäärin niitä irronneita siipiä. Itse öttiäisillä olivat linnut pitäneet herkkuruokailua.

siinä niitä öttiäisiä, alimmaisella näkyy vielä siivet

Ajoimme sitten Seuralle ja Seppo teki siellä jotain autojuttua. Hän on jo useamman vuoden ajatellut tehdä autoon jonkun katkaisijan, ettei tarvitsisi irrottaa akunkaapeleita, kun lähdemme täältä kotiin. Nyt hän sen jutun lopulta kekkasi ja laittaa katkaisijan auton ohjaamoon, jonnekin ja siitä saa saman homman hoidettua. No, näin minä sen ymmärsin, jos ymmärsin mitään! Söimme herkullista makaroonilootaa ja ostimme sitä mukaankin, kuten eilen jo uumoilinkin. Nyt kirjoittelen päivällä tätä blogia ja Seppo meni ulos viimeistelemään sen katkaisijajutun, kun Seuralta tullessamme saimme autonkin katokseen. Eihän täällä muuten mitään remppaa meikäläiset ulkona voi tehdä ja nyt sattuu aurinkokin oleilemaan pilvien takana. Aamulla oli tuolla merellä tosi synkät mustat pilvet, onneksi ne eivät tulleet tänne. Löysin tähän läppäriin hiirenkin, johdollisen sellaisen, mutta eihän se tällä liukkaalla Ikean läppärialustalla liiku minnekään. Täytynee tonkia kaappeja, josko löytyisi vielä hiirimatto. On tässä läppärissä tuon kohta, jolla kursori sormella liikkuu, mutta kun aina on vähän hikiset sormet, menee kursori minne sattuu. Tuo kursorialusta (ääh, kai silläkin joku nimi on) sopii hyvin kotomaahan, mutta täällä välillä hankala. Siis hiirimaton etsintään! Jaahas, kello on jo neljä ja lähdemme tunnin parin päästä tuonne läheiselle torille ostamaan hedelmiä ja iltapalalle varmaankin Sevillaan, kunhan Seppo kerkeää tuolta autorempasta kotiin. Taidanpa sitä odotellessa laittaa viime kesän onnettoman hääblogin muistikutulle ja tulostaa sen ihan paperille, niin voin sitä kirjoitella aina joutessani. Kuvat tulee sitten kotomaassa, koska se tikku on siellä turvassa, kait!

13.2. tiistai

Taas autoilemaan rautakauppaan. Ensin menimme Sukhumvitille viemään auton takapenkkiä verhoomoon uutta sisusta varten. Samaa tietä ajeli Meow mopollaan ja kaksi mustaa koiraa oli kyydissä. Toinen seisoi sivuvaunussa ja toinen seisoi penkillä Meowin takana. Hyvin nuo näyttivät kyydissä pysyvän. Meow jäi sitten Chayapruekin ja Sukhumvitin risteykseen yhteen kuppilaan, josta hän kaatoi isoihin saaveihin koirille ruokaa. Tätä saatoimme hyvin seurata, koska siinä oli

Meowin mopo ja koirat

liikennevalot punaisena. Verhoomo löytyi ja jätimme penkin sinne ja lupasivat sen valmiiksi kolmeen mennessä hintaan 1500 bathia, mutta soittavat jos valmistuu aiemmin. Ajoimme sitten Big C:n vieressä olevaan rautakauppaan, mutta sielläpä ei enää myyty puutavaraa. Kävimme syömässä Big C:n korttiruokalassa kau pat kain, joka on thaimaalainen pyttipannu riisipohjaisena. Olipa se hyvää ja juuri oikein sopivasti maustettukin, hintakin tosi sopiva 50 bathia annos eli noin 1.25 euroa. Kävimme samalla ruokaostoksilla, lastasimme tavarat autoon ja hurautimme kotiin. Kotona sitten kävin uimassa, lueskelin kirjaa ja netistä lehtiä. Kahden maissa tuli puhelu ja penkki oli valmis. Sitä sitten

Meow kaataa koirien ruokaa
saaveihin

läksimme hakemaan ja kylläpä siitä tulikin hieno, eikä ollut enää
lituskainen. Sieltä ajoimme Seuralle hakemaan kaalikääryleitä kotiin. Tulipa taas jutusteltua tuttujen kanssa ja neljältä loppui Pertsan työt ja veimme hänet kotiin. Kävin illemmalla uiskentelemassa ja sitten ilmestyi taas niitä pahuksen siivekkäitä otuksia. Niitä sitten taas nitistelimme illan ja yritimme opettaa niitä vessanpöntössä uimaan, vaan eiväthän nuo oppineet. Kumma juttu, yleensä niitä on vain yhtenä iltana vuodessa, mutta onhan nämä maailmankirjat viime vuosina olleet muutenkin ihan sekaisin. Huomenna sitten jatkuu operaatio hyllypuun metsästys! Toivottavasti niitä jostain kolosta löytyy ja saa Seppo pari vuotta suunnittelemansa hyllyn paikalleen ja työkalut sinne hyllylle. Niitähän hänellä alkaa jo olla aikamoinen kokoelma.

14.2. keskiviikko

Seppo oli aamulla lähdössä niitä puita etsimään. Ensin en ollut lähdössä mukaan, mutta läksin sitten kumminkin. Watsadussahan on paljon puuta ja muuta rakennustarviketta myynnissä. Sieltä niitä

Marjon parvekkeella pik-

kuisen kolibrin pikkuinen

pesä

hyllypuita sitten löytyikin. Sepon etsiessä sopivia lautoja, kävin yläkerrassa katsomassa tekokukkia. Ostaisin sellaisia parvekkeelle, mutta sielläpä ei ollut mitään kunnollisia, jäin siis tällä kertaa ilman kukkasia! Ostimme samalla Marjolle muutaman laudan. Vähän myyjät ihmettelivät, miten ne 3-metriset laudat mahtuvat autoomme. Seppo avasi takakontin, otti sieltä sahan, alkoi sahaamaan niitä lautoja sopivan pituisiksi ja hyvinhän ne sitten autoon mahtuivat. Sitten ajoimme Pratamnakille viemään Marjolle osan laudoista ja hörppäsimme siellä kahvit. Kotiin ja

uusi hylly työkaluille

sitten alkoi Sepon hyllyn rakentaminen. Aikaahan siihen meni, kun mitat kyllä pitivät paikkansa, mutta seinän välikkö ei ollutkaan joka kohdasta saman levyinen. Mutta ei hätiä mitiä, työkaluja vartenhan sitä hyllyä alettiin rakentamaan ja pistosahallahan ne laudat saatiin sopiviksi. Pientä sahanpuruahan olikin sitten kämppä täynnä ja Sepon työkalupakkikin sai osansa, kun se oli jäänyt avoimeksi. Lopulta hylly komeili paikallaan, pitää vielä hommata joku verhotanko ja jonkunlainen verho siihen näköesteeksi. Sitten soittelikin Sami ja oli tulossa meille hakemaan ylimääräistä fillariamme. Heille on kiva lahjoittaa tavaraa, kun tietää niiden saavan hyvän ja tarvitsevan uuden kodin. Siinähän sitä taas vauhdikas päivä, milloinkohan ehdimme rannalle ja golfaamaan?

15.2. torstai

Seppo ja Korealaiset julkkikset !

ykköstolppa ja julkkikset

Lähdimme aamulla jo ennen ysiä fillaroimaan. Ajoimme ensin pikkuteitä Beach Roadille ja sitä pitkin tien eteläiseen päähän, jossa tie kääntyy pois rannan viereltä. Siinä 1. tolpan kohdilla pysähdymme usein juomapaussille ja kuvailemaan meren maisemia, niin tälläkin kertaa. No, siihen sitten tupsahti 3 hienosti (ylipukeutunutta) Korealaista naista. He halusivat kuvata toisensa Sepon fillarin vieressä ja Seppohan antoi siihen luvan. Vähän ihmettelimme kolmikkoa, kunnes hoksasimme 2 valokuvaajaa, jotka koko ajan kuvasivat näitä naisia ja Seppokin pääsi joihinkin kuviin mukaan. Lopulta he istuksivat siinä puun varjossa ja se yksi vähän väliä vilkuili meitä, ihan kuin meidän olisi pitänyt tuntea heidät. Lopulta se yksi vilkuilija alkoi laulaa luikauttaa ja hän kyllä osasi sen taidon. Tulimme siihen tulokseen, että törmäsimme joihinkin Korean julkimoihin. Saattaahan olla, että Seppokin komeilee jossain Korean julkkislehdessä näin kisojen aikaan! Jätimme julkkikset ja jatkoimme matkaamme rantaa pitkin takaisin ja mittasimme matkan ykköspaalulta toiseen päähän eli Hyrsylän Mutkaan. Joku kerran sanoi matkan olevan 7 kilsaa, mutta puhelimen Sport Trackerin mukaan se oli 5 kilsaa. Nyt on sekin mitattu, ei tarvitse arvuutella. Siinä matkalla yksi nainen seisoi tien vierellä ja yx kax lähti mihkään vilkaisematta ylittämään katua Sepon edestä. Seppo sai onneksi kirosanan kera juuri ja juuri pyörän pysähtymään ja nainen hoki soli, soli! Onneksi ei sattunut pahemmin! Tämmöisiä täällä pitää fillaroidessa aina varoa, samoin auton kuski saattaa avata oven eteesi, mopo lähteä kadun varresta vilkaisemattakaan ympärilleen ja todella jalankulkijatkin hyppivät miten sattuu, toivotaan

kumminkin, ettei vaan satu! Ajelimme sitten JP:lle sodalle ja söimmepä jäätelöannoksetkin siinä samalla. Siellä JP:llä olikin tupa täynnä väkeä jo siihen aikaan kymmeneltä aamulla ja lisää tuli. Syynä tietenkin Korean kisat ja jääkiekkomatsi Suomi-Saksa. Lähdimme ajelemaan Second Roadille ja tällä kertaa ajoimme vastakarvaan, tosin yhdistetyllä jalkakäytävä/pyörätiellä, koska olimme menossa ostamaan sämpylöitä Saksalaisesta leipomokahvilasta ja se sijaitsee sillä puolen tietä. Täällä on tuo katujen ylitys aika haastavaa fillarilla ja kävellenkin. Leipäkaupalta jatkoimme matkaa Chayapruekille ja sitä kautta pikku teitä takaisin kotiin. Illemmalla kävimme iltapalalla Sevillassa ja haimme vihdoin torilta niitä hedelmiä, joita olemme olleet jo montaa päivää hakevinamme.





16.2. perjantai

Aamulla taas Big C:ssä ruokaostoksilla ja kävimme Brookersilla. Kotivakuutuksen paperit olivat sinne jo tulleet, auton ei! Illalla sitten taas Sevillassa syömässä. Siis ei mitään kummallista. Täällä selvästi huomaa olevan vähän ihmisiä. Väen vähyyttä kuppiloissa, kaupoissa, meidän pesulassa, parkkipaikoilla, fillariparkkiksella ja tämän ovat huomanneet muutkin täällä talvehtivat "muuttolinnut". Tänään on muuten Kiinalainen Uuden Vuoden Päivä!

18.2. sunnuntai

Eilen olikin taas siivouspäivä, eikä mitään muuta ihmeellistä. Tänään lähdimme Seuralle heti aamusta. Vein sinne 2 kassillista kirjoja ja ostimme perunapiirakoita sekä kaksi t-paitaa. Ne olivat niitä rantajalkapallon fanipaitoja. Toisen vien Handelle Suomeen sinne kellariin tv-luolaan. Siellä on seinät täynnä IFK:n fanituotteita ja kyllä yksi tämmöinen paita sinne sekaan mahtunee. Sitten

hyppäsimme autoon ja pudotimme matkalla Kirstin kotiportille ja veimme Lean ja Pertsan kotiin, jonne jäimme sitten kaffeelle. Sieltä leipäkaupan kautta kotiin. Iltapäivällä kävimme heittämässä vielä kympin fillarilenkin. Seppo pysähteli välillä rautakauppojen kohdille, hän etsi jotain maalia. Sitten viereemme ajoi mopo ja siinähän olikin Päivis, hän oli menossa Meowin luo hoitamaan muuatta koiruutta. Alkureissu olikin rauhallinen Second Roadia pitkin Sukkarille, missä se autohelvetti sitten alkoikin. Kaikki pyrkivät viikonlopun jälkeen takaisin Bangkokin suuntaan ja välillä katsoimme viisaimmaksi ja turvallisimmaksi vaihtoehdoksi ajella niillä jalkakäytävillä. Sitten kotia kohti ja keräilemään huomista varten rantaromppeita reppuihin.




19.2.maanantai

Päivä meni rattoisasti, vaikkakin pilvisessä säässä, Baan Amphurin ruuhkattomalla, ettei ihan tyhjällä rannalla. Kovin oli pilvistä, mutta ei kuitenkaan jaksanut sataa. Illalla olimme vielä Kirsin ja Jonen luona kaffeella samassa talossa, jossa asumme.







20.2.tiistai

Aamulla autoon, Kirsi ja Jone mukaan Tescoon ostoksille. Ostimme säkeittäin koiran muonaa, kissoille myös ja ajoimme sitten Meowin luokse. Siellä oli taas paljon iloisia hännänheiluttajia. Huono uutinen oli, että Meow joutuu muuttamaan sieltä parin kuukauden sisällä. Muurin toiselle puolelle on rakennettu Resort ja koirat häiritsevät sitä! Koiratarhat eivät mahdu leviävään kaupunki alueeseen, ikävä kyllä! Hän muuttaa kotiseudulleen parin sadan kilometrin päähän Burinamin seudulle Kambodian rajalle. Harmillinen juttu, miten koirien sitten käy! Siellä meillä vierähti parisen tuntia ja läksimme kotiin. Kotona suihkuun, vaatteet pyykkikoriin ja kenkien pesu, näin on toimittava aina tarhareissun jälkeen. Iltasella tulivat Kirsi ja Jone meille kahville. Näin se tämäkin päivä hurahti!

Alla Meowin koiria

kaunis koira

21.2. keskiviikko

Aamukahvin jälkeen Seppo kävi pesemässä auton matot koiratarhan jäljiltä, kengistäkin tuli lattioille kaikkea hiekkaa, mutaa ja muuta. Sitten haettiin Lea ja Pertsa ostoksille Big C:hen Sukkarille (Sukhumvit). Lea ja minä jäimme sinne, kun Seppo ja Pertsa kävivät katsastamassa auton. Ostosten jälkeen kotio. Siinähän se, rauhallinen päivä!

22.2. torstai

Fillaroimassa, vaan olipa tosi kuuma päivä. Ajelimme noin 10 kilsaa ja oli pakko kääntyä takaisin kotiin käytyämme ensin Tescossa syömässä Masaman curryt. Oli vaan liian kuuma jopa ajella pyörällä. Talomme pihatyöntekijätkin taivastelivat hot hot ja näyttivät taivaalle. Taivaalla onkin koko viikon pyörinyt tummia pilviä ukkosta ennustaen, vaan ei ole jaksanut! Illemmalla oli ihan pakko killua altaassa viilentymässä. Olemme täällä monena päivänä etsineet sievään seinäkellooni uutta koneistoa, se ei jaksanut enää toimia. Mistään ei sellaista löydy ja tänään kysyimme Tescon suutari/kellosepältä sellaista. Hän käski tuomaan kellon sinne, siis huomenna matkaan kellon kanssa.

23.2. perjantai

Aamulla Tescoon se kello mukana ja jätimme sen korjattavaksi. Sanoivat sen olevan valmis huomenna. Sitten ajoimme Fordille ostamaan autoon uudet tuulilasinpyyhkimet, vanhat ovat jo haperoituneet auringossa. Eivät millään olisi uskoneet, että haluamme kokonaan uudet varsineen päivineen, ovat kalliita. Täällä on tapana uusia vain ne kumit, se hinta ratkaisee. Lopulta saimme ne pyyhkimet, 500 bathia maksoivat. Laitamme kotomaahan lähtiessämme autoon kiinni ne vanhat ja uudet tuomme sisään, etteivät heti haperoidu nekin. Sieltä ajelimme Seuralle syömään ja ostimme samalla juustoa sekä kinkkua.

24.2. lauantai

On taas se meidän vakiintunut siivouspäivä. Enää se ei ole pyykkäyspäiväsen jälkeen kun taloon tuli pesutupa. Ei tarvitse enää lotrata kylppärissä pyykkien kanssa, sen kun vie pesutupaan koneeseen ja hakee tunnin päästä partsille kuivumaan. Läksimme sitten iltapäivällä sinne Tescoon hakemaan sitä kelloani. Siellähän se toimivana oli ja korjaus maksoi 250 bathia, siis uusi koneisto siihen. Siihen tuli joku ulkomaalainen mies ja kehui englanniksi kelloani kauniiksi ja kysyi onko se ostettu täältä Thaimaasta. Kerroimme sen olevan Suomesta eli se on kyllä kaunis kello. Toin sen tänne, koska kotimaasta ei sille löytynyt hyvää paikkaa ja tänne se heti kotiutui, tosin koneisto ei sitten tykännyt muutosta. Sieltä katsastuskonttorille hakemaan auton papereita. Saimme sieltä aiemmin lapun, jossa luki aukioloajat, tietty thaikirjaimilla. Laitoin siitä kuvan Jinnylle kysyen mitä siinä luki. Selvisi, että paikka oli auki myös lauantaina, joten uskalsimme lähteä niitä papereita sinne hakemaan. Täällähän on sellainen iso katsastuskonttori tuolla kauempana parin kymmenen kilsan päässä ja jos ei halua ajaa sinne katsastukseen, voi käydä täällä kaupungissa pienemmällä asemalla, joita on täällä paljon. Siellä isossa paikassa hoidetaan kaikki ajokokeet, ajokorttiasiat, rekisteröinnit jne. Täältä pikku asemalta vievät paperit sinne isolle ja saavat takaisin tarvittavien leimojen ja papereiden kanssa. Toki sen voisi itsekin hoitaa ajamalla edes takaisin, mutta nuo hoitavat sen pientä korvausta vastaan. Mieluummin maksamme, kuin viettäisimme päivän niitä odotellessa. Kävimme vielä Big C:ssä ostamassa parit kengät, sellaiset jotka Julia kesällä täältä osti ja ihastui niihin. Haimme hänelle sellaiset ja ostin itsellenikin yhdet. Kävimme samalla syömässä ja puhelimeni varoitti datan vähenemisestä. Kun kerran olimme Big C:ssä, päätinkin käydä heti lataamassa siihen lisää dataa, ettei mykisty viikonlopun aikana. Ostin samalla "käkkäröitä" (isäni kutsui usein kahvipullia käkkäröiksi) ja ajoimme Lean ja Pertsan luo kahville. Sielläpä olikin telkkarissa kovat paikat, 50:n hiihto lopuillaan ja sitä jäätiin jännäämään. Lopulta pääsimme juomaan mitalikaffeet, tulihan Suomeen kultainen mitali! Illemmalla kävelimme vielä Sevillaan iltapalalle ja tapasimme siellä hankasalmelaiset tuttumme, Terhi ja Reijo.

25.2. sunnuntai

Aamulla herätessäni ihmettelin maailman muuttuneen sumuiseksi, sisätilatkin! Laitoin illalla silmätippoja ja ne näköjään vaikuttivat kummallisesti. Enpä enää laita niitä nukkumaan mennessäni silmiin. Parin tunnin päästä näin taas ihan normaalisti. Päivällä läksimme Kirsin ja Jonen kanssa Seuran vuosikokoukseen. Siellä oli yllättävän vähän porukkaa, tarpeeksi kuitenkin kokouksen pitoon. Porukka oli siis jäänyt katsomaan niitä kisoja. Kokous meni hyvin ja läksimme kotiin.

26.2. maanantai

Aamulla heräsimme viiden maissa ukkosen melskeeseen ja kaatosateen ääneen. Vihdoin se alkoi ukkostaa, jospa nyt sää muuttuisi siedettäväksi. Sähkötkin olivat pariin kertaan hetken aikaa poissa. Päivällä läksimme autolla postiin. Tarkoitus oli kyllä lähteä sinne fillareilla, mutta tuohon säähän ei kyllä ollut nyt luottamista, siis autolla matkaan. Postissa ei ollut lainkaan jonoa ja sain postitettua yhden paketin ja 2 onnittelukorttia. Kävimme Seuralla syömässä ja sen jälkeen Lealla ja Pertsalla kahvilla. Illalla lähdimme vielä syömään Pom Pomiin ja matkalla latasin puhelinautomaatista Sepon puhelimeen puheaikaa. Olen nähnyt niitä oransseja pömpeleitä useassa paikassa ja nyt vasta opettelin sitä käyttämään, ihan helppo ja kätevä juttu. Pom Pomissa olikin Kirsi ja Jonekin syömässä ja ruuan jälkeen kävelimme torille ostamaan hedelmiä.

27.2. tiistai

Pakkasimme rantakamppeet ja ajoimme Lean ja Pertsan kautta taas Baan Amphur rannalle. Eipä ollut

ranta taaskaan väellä pilattu. Alkupäivän oli taivas pilvessä, jotka sitten lopulta katosivat jonnekin. Onneksi pääsi mereen tallustelemaan uimatossuissa, ei hangannut hiekka, simpukan kuoret eikä merisiilit pistäneet. Ostin kesällä uimatossut viime talven rantaretkistä viisastuneena ja kyllä kannatti! Siellä rannalla meni se päivä nopassa huomaamatta. Töissä aikoinaan, jos oli vähän duunia, meni aika tosi vitkaan, kun ei ollut tekemistä. Nyt rannalla aika kuluu nopsaan mitään tekemättä, kumma juttu!

28.2. keskiviikko


Huh huh, täällä vaan jengi vähenee, kotiin matkustavat, kohtahan me ollaan täällä ihan yksin! Tänään yritimme ostaa Fordilta maalia, jotta Seppo voi paikkamaalata auton kattoa. Se ei nyt vaan onnistunut, ei kerta kaikkiaan löytynyt yhteistä kieltä. Lopulta Seppo soitti Seuralle, siellä on yksi

tämmöinen voi tupsahtaa kadulla eteen,

siinä vedetään traktorilla venettä

thaikku, joka puhuu myös Suomea. Hän ei suostunut puhumaan puhelimessa toimiston väelle, että halusimme maalia.  Hän sanoi kirjoittavansa sen paperille ja me voisimme näyttää sen siellä. Hänkään ei sitten ymmärtänyt meitä, että olimme jo siellä Fordilla, emme kai halunneet ajaa edes takaisin, osasikohan hän edes puhua thaikkua, tuli vaan mieleen! Jätimme sitten koko maalin hautumaan. Menimme sitten auton pesulaan, vaan ei onnistunut pesukaan, oli ruokatunti. Ajoimme sitten Seuralle syömään lohisoppaa, nälkähän tuommoisessa vääntämisessä tulee. Seurallapa sattui sitten kumma tapaus. Näin siinä tiellä kävelevän sellaisen tytön, noin 12-13 vuotiaan ja näin hänen itkevän. Sitten hän istahti siihen Seuran edessä olevalle muurille ja vilkuili vähän väliä Seuran sisäpihalle pelokkaan näköisenä. Siihen tuli pari thaikkunaista ja pari vanhempaa miestä ja naiset yrittivät lohdutella tyttöä. Silloin siihen ajoi auto ja sieltä hyppäsi noin kolmekymppinen nainen ja tarrasi tyttöön, joka alkoi kiljumaan. Nainen retuutti tyttöä yrittäen saada hänet autoon, kunnes tyttö kaatui maahan. Lopulta nainen suorastaan heitti tytön auton takapenkille, auto lähti peruuttamaan pois päin ja nainen näytti meille yleisölle keskisormea, että silleen! Yksi tuttu mies tuli juuri siihen tohinaan Seuralle syömään sanoen ryssiä! Mies kertoi tuntuneen pahalta, kun se nainen potkaisi tyttöä hänen ollessaan maassa. Joku tuumasi, että kukaan ei älynnyt kuvata tapahtumaa, mutta ehkä olikin parempi ettei kukaan kuvannut. Emmehän tiedä mistä oli kyse, saattoihan olla vaikka mafia asialla, niitähän täälläkin on. Kaikenlaisia vaihtoehtoja jäin sitten mietiskelemään, hyviä että pahoja ja pahat painoivat kyllä vaakakupissa enemmän. Siis kuka äiti voi tehdä tuollaista lapselleen ja oliko tuo edes hänen lapsensa! Maailmassa on ikävä kyllä pahuutta, se tuli kyllä nähdyksi!

onkos tämä sitten avomallinen picup ?

TAMMIKUU 2018

1.1.2018 maanantai

Oi voi, Thaimaa jo kutsuu meitä, suorastaan huutaa meitä! No katsotaan, olen jo kyllä alkanut tilailemaan viisumeihin tarvittavia papereita. Aika näyttää, pääsemmekö lähtemään! Vielä on perunkirjojen teko edessä ja sitten voisi vaikka lähteä vähäksi aikaa lämmittelemään, saapi nähdä onnistuuko!

Hankasalmi 2.1.2018

8.1.2018 maanantai

Olipa ihan mukavaa mökillä, kävin muutaman kerran potkukelkkailemassa ja Pieksämäessä yhden yön yli. Perjantaina kävin äidin kanssa laskemassa isän uurnan uurnalehtoon. Sää ei ollut parhain, mutta hyvin selvisimme tai lähinnä äiti rollaattorillaan. Kotimatkalla olikin sitten aivan kurja ajokeli, hyvin pääsin kumminkin takaisin mökille. Pieksämäessä kävin myös Eijan luona kertomassa ja

potkukelkkailemassa

kuuntelemassa viimeiset jutut. Eijahan oli kanssani samaan aikaan Eläke-Fenniassa duunissa. Olipa taas kiva jutella hänen kanssaan! Lauantaina kunnostelimme mökkiä ja sunnuntaina ajoimme kaupunkikotiin. Eikä kotiin ollut vielä tullut pankista postia, odottelen lappua viisumiani varten. Pankithan ovat nyt viime viikoilla lakkoilleet kovin. Matkaa ei voi tilata ennen sen lapun saapumista, halvattu sentään! Saisi tällä viikolla se lappu tulla! Sunnuntaina ei millään tullut uni silmään, sen verran kovasti Aku-myrsky kolisteli peltikattoa, ihan kuin olisi talokin välillä tärissyt, huh! Tänään kävin lekurissa näyttämässä peukaloani. Siihen on kasvanut ekan nivelen kohdalle patti, noin sentin kokoinen ja tämä oli lääkärin arvio, ei omani. Huomenna sitten takaisin koepalan ottoa varten ja tulos kestää noin 3 viikkoa, että silleen! Tuo patti ei ole nivelessä, vaan sen päällä, ei vaikuta sormen käyttöön, mutta osuessaan jonnekin, se on tosi kipeä! Nyt täytyy lopetella, Jyry lykkäsi näyttöön kuononsa eli sitä pitää rapsutella, vanhaa koiruutta!

ilta-aurinko 9.1.2018 Tapaninkylässä

9.1.2018 tiistai

Aamulla sitten taas terkkariin, koepalan ottoon. Tallustelin terveysasemalle ja lääkäri tuli ottamaan

sen koepalan ja kun olen puudutusaineelle allerginen, toimenpide olikin erilainen. Ensin lääkäri sitoi peukalon tiukkaan, jotta veri lähtisi pois ja laittoi jonkun jutun veren kiertämisen estoksi eli joku kumirengas. Sitten hän jäädytti kohdan, josta otti sen palan ja mitä sitten tapahtuikaan! Kumirengas irti ja sittenhän sitä verta alkoikin valua solkenaan. Se patti oli kuitenkin sellainen geeliä sisältävä eli koepalaa ei tarvinnutkaan lähettää minnekään. Patti tyhjennettiin ja hoitaja sitoi sen hyvin, tikkejä ei tullut lainkaan. Hoitaja kyllä pelotteli sillä verenvuodolla, mutta ei minulla parin seuraavan päivän aikana ollut mitään ongelmia sen kanssa. Sitten kävelin takaisin kotiin oikea käsi hiukan palellen, koska eihän siihen lapanen mahtunut tai siis peukalo ei sinne mahtunut, onneksi ei ollut pitkä matka! Tuo geelipatti voi sitten uusiutua, kaikenlaisia patteja sitä onkin. Että sellainen päivä tänään!






20.1.2018 lauantai

Kyl maar tuo peukalo oli kipeä aina, kun se johonkin osui ja osuihan se koko ajan jonnekin! Ja oli kyllä kaikki muukin tekeminen hankalaa ilman peukaloa, syöminen, pukeminen, letin teko hiuksiin, kirjoittaminen jne. Onneksi kirjoitin nuo viisumihakemukset valmiiksi edellisellä mökkireissulla. Ja sitten se viisumireissu! Olin pyytänyt pankista saldotodistuksen ihan allekirjoituksen kera ja

nimenselvennyksellä. Jumbon Nordeassa väitti virkailija, ettei Nordean virallisella paperilla tarvitse olla noita tietoja vaikka kuinka selitin, että maistraatti vaatii ne. Noh, kuinkas sitten kävikään; ihan niin kuin minä tiesinkin, miten maistraatti muka voi todistaa allekirjoituksen, kun sitä ei edes ole! No, sitten kävelin kiukuspäissäni lähimpään Nordean konttoriin, Kaivokadulle ja odottelin reilun tunnin, jotta sain sen nimen ja muut tarpeelliset, takaisin Albertinkadulle maistraattiin ja homma kunnossa. Tein asiasta tietty reklamaation Nordeaan netissä, sain pahoittelut, lupasivat laittaa asian eteenpäin vastaisuuden varalle ja lupasivat minulle hyvitystä 30 euroa tililleni, et silleen! Seuraavana päivänä vein sitten ne viisumihakemukset lähetystöön. Siellä oli muutama ihminen jonossa, yksi kiukutteli saldovaatimusta, joutui lähtemään pankkiin, 2 hoiti asiat ok, kolmas ärhenteli työluvasta ja tulipa mieleen, että mitähän virkailija minusta tuumaa, thaikku kun on! Tuli sitten minun vuoroni, virkailija täytti muutaman rivin hakemuksistani (en koskaan ollut älynnyt sitä yhtä kohtaa täyttää), oli hyväntuulinen ja jutteli kaiken maailman asioita kanssani, kyseli määränpäätä, kertoi Singaporen lentokentästä jne.  Olipa oikein kiva

Viivi

juttuhetki, aiemmin en olekaan jutellut hänen kanssaan! Siis kaiken kaikkiaan oikein positiivinen kokemus ja niinhän sanotaan metsän vastaavan kuten sinne huutaa! Toisin sanoen matka on ostettu, mutta välilaskulla Singaporeen, koska suoria lentoja ei enää ollut myynnissä, paluumatkalle kylläkin. Lähdemme siis 29.1. illalla puolen yön maissa, seuraavana päivänä laskeudumme Singaporeen, parin tunnin päästä lento Jetstar Asialla Bangkokiin ja kotona Jomtienillä puolen yön maissa! Merkkipäivänsä voi siis viettää näinkin lentokoneissa ja lentokentillä!
Ja tällä viikollahan se sitten alkoi, se lumisade Helsinkiin ja kylläpä sitä tulikin. Torstaina läksimme ajelemaan mökille ja alkumatkan sää olikin aika kaamea, onneksi lumen tulo sitten lopahti ja matka menikin sitten mukavasti! Perjantaina suuntasin auton Pieksämäkeen, kävin äidin kanssa Cittarissa, veimme neljät farkut ompelijalle lyhennettäväksi ja vein äidin äänestämään ennakkoon. Äänestin sitten itsekin samalla, eipähän tarvitse käydä kaupungissa ensi viikolla tai vaalipäivänä, voi rauhassa pakkaamisen lomassa seurata vaalivalvojaisia. Ai niin, laukuthan olemmekin jo siinä vaiheessa vieneet ennakkoon kentälle, no mutta kumminkin, jäähän lentolaukkujen pakkaus. Nyt emme otakaan ylimääräisiä laukkuja, koska niitä ei myydä tälle lennolle. Onpahan meillä talvikodissa kaikki tarpeellinen, mitä nyt vähän tavaraa Seuralle ja itselle pitää pakata.
Tänään taas vähän otusjahtia, se otus majailee vielä saunan välikatossa tai luultavasti se sama, tiiä häntä. Olen tutkinut taas kerran kaikki lankakorini ja muut paikat pesän varalta, ei löytynyt! Seppo laittoi kaikenlaisia ansoja ja syöttejä sille tarjolle. Mökin ympärillä ei näy mitään otuksen jälkiä, lumessahan ne hyvin näkyisi, emme siis tiedä mikä se on, liekö ihan kummitus kumminkin!

talvi mökin pihassa

pilviä

25.1.2018 torstai

Ja sitten vaan pakattiin auto ja matka kaupunkiin alkoi. Kirjoitan tätä nyt tällä pienemmällä läppärillä, jos vaikka otan tämän reissuun mukaan, painaa vähemmän. Päästiin hyvin kotiin ja halvattu sentään, sain kumminkin sen flunssan Sepolta. Nyt on sitten viikko aikaa parantua, jos mielin nousta koneeseen! Maanantain kävin kuitenkin bussi-juna-ratikalla hakemassa passit viisumeineen. Keskiviikkona läksin käymään tuossa ihan likellä tilitoimistossa, joka hoitaa perunkirjoituksia ja sainkin sitten kahlata lumessa. Satoi sitä lunta sitten julmetusti ja paluumatkalla kävelin ajoradalla ja astuin auton tullessa lumihankeen odottelemaan. Tuo reissu kävi kyllä kuntoilusta. Olipa mielenkiintoista seurata teinejä (lue, teinityttöjä), kun he kahlasivat reilusti yli nilkan ylettyvässä lumessa. Mahtoi nilkat olla jäässä perille päästyään ja kengät märkänä, osalla oli tennarimalliset Converset. On se kumma tuo muoti, nilkat paljaina kesät talvet ja sitten myöhemmällä iällä ihmetellään jalkasärkyä! Oli sitä meidän aikanakin noita kotkotuksia, mutta se tarkoitti lähinnä ilman pipoa kulkemista! Illalla sitten vaan lumilinko käyntiin ja lapio kouraan. Aamulla tuo homma kyllä tuntui turhalta, koko yön nimittäin satoi kaatamalla vettä ja lämpömittarikin näytti päivällä 6 astetta lämmintä. Se siitä talvesta, täällä näkyy nuo talvet tulevan ja menevän vauhdilla. Tässä on vielä yhtä ja toista hommaa ennen lähtöä. Eka homma olisi kyllä tämän läppärin tekstin suurennos, jotta näkisin mitä olen kirjoittanut :).

29.1.2018 keskiviikko

Matkalaukkujen kaivaus vintiltä ja pakkaamista. Nyt ei montaa laukkua tarvitse, vain kaksi isoa, koska jatkolennolle ei voinut lisälaukkuja ostaa. Hyvinhän nuo romppeet niihin mahtui, onhan talvikodissa jo vaatteet valmiina, jotain pientä vaatetta aina lähtee mukaan. Sitten vielä puuroaineksia, ruissipsejä, suklaata, sulatejuustoja jne. Kun laukut on punnittu, lisätään sinne kahvipaketteja,jotta saamme täyden 23 kilon laukut. Seuralle pakattiin tällä kertaa ohrajauhoa 8kg, 4 pitkävartista patakinnasta ja 2 ikkunalastaa. Sunnuntaina sitten iltasella vietiin laukut kentälle ja matkahan jo pikku hiljaa alkaa!
Maanantaina iltasella sitten kentällä yhytimme Lääperit matkalla Jompparille sillä suoralla lennolla, jonne emme enää saaneet lippuja. Sitten vaan odottelimme koneeseen pääsyä. Matkareittihän on tällä kertaa Bangkokiin Singaporen kautta. Kone lähti noin 20 yli puolenyön eli25 minuuttia myöhässä. Sepon viereinen paikka oli näytti jäävän tyhjäksi, kunnes siihen toohotti vanhempi aasialainen mies. Siihen hän istahti touhuten pitkän aikaa ja koko penkkirivimme tärisi. Sitten hän nappasi tavaransa ja tuolille varatun vesipullon sekä Marimekon pussukan häippäisten jonnekin! Hetken päästä siihen tuli aasialainen nainen touhuten samoin ja lopulta häippäisi jonnekin, ensin tivaten Sepon omia vesipulloja ja vei mennessään loputkin sen tuolin tavaroista. Tovin kuluttua hän vielä kävi hakemassa tuolin vastamelukuulokkeetkin eli he putsasivat koko tuolin! Kerrassaan kummallista touhua! Ruuan jälkeen aloimmekin sitten torkuskella loppumatkan.

30.1.2018 tiistai

Kohtahan taas koitti aamu ja niskat kipeinä. Stuertti kävi Sepon luona paperinippunsa kanssa kyselemässä, että onko hän mister Choo. No,ei ollut ja stuertti kirjoitti papereihin jotain päätään puistellen, lienevätkö kokonaan hukanneet kyseisen misterin! Singaporessa olikin sitten juuri kentän kohdalla kova ukkoskuuro ja sen poistumista sitten odottelimme ukkosen laitoja kierrellen. Lopulta pääsimme laskeutumaan tosi monen koneen letkassa kentälle. Olipa toisi mahtavan näköisiä

ukkospilviä

ukkospilviä täältä taivaalta katsottuna! Mutta, kamerani oli tietty käsilaukussa ja laukku ylähyllyllä, harmillista! Koneestahan pääsee aina ensin ulos bisnesluokka ja kylläpä siellä olikin tolloa porukkaa, eivät millään osanneet raahata luitaan pihalle, koko koneellinen odotti ja odotti, vaikka lentoemo moneen kertaan heille asiasta sanoi! Lopulta hän päästi meidän rivin sinne bisnesluokkaan ja sieltä ulos. Siellä oli vaan minä minä matkustajia, viis koneenvaihtoon kiiruhtavista, kyllä pisti vihaksi! Me onneksi ehdimme loistavasti jatkolennolle. Ehdin jopa rupatella vanhemman aasialaisen naisen kanssa ummet ja lammet. Hän oli tulossa Suomesta tyttärensä luota ja menossa 93-vuotiaan äitinsä luo kolmeksi viikoksi ja sieltä jostain sitten kotiin Bangkokiin. Lento lähti portilta ihan täsmälleen 10 yli seiskan illalla, mutta jonotimme 40 minuuttia nousurampille pääsyä. Koneita oli taas edessä kymmenkunta ja takana saman verran, vilkasta siis! Kylläpä oli taas upeat maisemat ja tällä kertaa oli kamera sylissäni ja naps, naps, napsin kuvia.

Kait muut matkustajat luulivat vähintään hulluksi! Kaksi ja puoli tuntia ja olimme Suvarnabhumin kentällä. Passin tarkastus sujui liukkaasti, ei jonoa ja matkalaukutkin jo pyörivät hihnalla, kaiketi jatkolennon vuoksi ne oli alkupäässä. Tilatulla taksilla Sevenin kautta kotiin. Oli pakko ostaa vähän ilta ja aamupalaa. Kotona olimme 5 vaille puolenyön. Matkalaukuista purimme jääkaappiin menevät eli sulatejuustot, jotka olivat vielä reissun jälkeen ihan kylmiä. Kahdelta yöllä kävimme nukkumaan. Sellainen merkkipäivä meikäläisellä tällä kertaa, vähän erilainen!




31.1.2018 keskiviikko
Matkalaukkujen purkua ja Seppo kävi kokeilemassa auton käyntiin lähtöä, hyvin hörähti käymään. Läksimme sitten auton pesuun, se oli tosi likainen, pölyinen, hyvä kun ikkunoista läpi näki, nooh ehkä vähän liioittelua tuossa! Pesulassapa olikin tunnin jono, ajoimme siis Seuralle syömään ja viemään tilatut tuotteet eli 8 kg ohrajauhoa, 4 pitkävartista patakinnasta ja pari Sinituotteen kunnollista ikkunalastaa. Emme ottaneet tuotteista rahaa, vaan lahjoitimme ne tiskikoneen hankintarahastoon. Samalla maksoin jäsenmaksut ja maistelimme taivaallisen hyvää lohikeittoa. Olimmehan vuorokauden eläneet lentokoneruuilla! Ostimme Seuralta karjalanpiirakoita, voita, kurkkua ja kinkkua. Ajoimme sieltä kotiin ja veimme ostokset jääkaappiin, sitten talon toimistoon maksamaan vuoden yhtiövastikkeen ja ostin kuukauden nettiliittymän. Ja sitten taas pesulaan, jossa oli vieläkin pitkä jono, mutta saimme auton lopulta pesetettyä. Ajoimme sitten Lean ja Pertsan luo kahville, he ovat olleet täällä jo monta kuukautta. Siinähän se aika meni mukavasti kuulumisia vaihdellen. Kotona päätin sitten käydä vielä uimassa, hain pyyhkeen kylppäristä ja mitä siellä näinkään ikkunasta - no kuunpimennyshän oli meneillään. Vääntäydyin partsin perimmäiseen nurkkaan ja sieltä sainkin muutaman hyvän kuvan. Kävin uimassa ja palatessani se kuu oli ihan piilossa, siis vastapäisen talon takana eli enempää en saanut kuvia. Loppuilta katseltiin telkusta pyöräilyä ja golfia. Siinä se tammikuu vierähti.

kuu pimenee

JOULUKUU

8.12.2017

Raskas marraskuu on mennyt ja joulukin jo lähestyy! Uskomattoman paljon

läheisen poismeno aiheuttaa tekemistä, jota ei voi tietää etukäteen! Isä on
nyt siunattu läheisten läsnä ollessa joulukuun alussa. Tilaisuus oli pieni ja kaunis! Vielä riittää kuitenkin tekemistä kaikenlaisten asioiden parissa, joita äiti ei yksin pysty hoitamaan.

Nyt odottelemme lumisateen loppumista ja huomenna olisi tarkoitus ajella kaupunkikotiin. Joulun vietämme kaupungissa ja vuodenvaihde täällä mökillä, koska kaupungissa on tuo pauke koirille liian kova! Äiti vähän huoletti, ja sanoinkin hänelle, että olet nyt yksin joulun, johon hän vastasi, että onhan minulla tuo kissa seurana!
Ja onhan ensi perjantaina kotona juhlatkin, Hande täyttää 40!

Thaimaahan lähtö ei ole vielä tiedossa, näinköhän tänä talvena jää koko reissu tekemättä, aika näyttää! Eihän tuo Thaimaa, eikä meidän talvikoti sieltä minnekään katoa! Asiat vaan nyt tärkeys järjestykseen!


14.12.2017 torstai

Niin sitä taas ajeltiin tänne kaupunkikotiin vesisateessa. Tosin mökillä oli lähtiessämme lunta ihan reilustikin. Sunnuntaina kirjoittein reippaasti kaikki joulukortit, löysin jopa ne kortit - jostain, en enää muista mistä! Kävimme kaupassa ja illemmalla Sepon siskon Lissun luona kaffeella. Tiistaina alkoi sitten pyryttää lunta. Olin suunnitellut lähteväni kuntosalille, mutta ikkunasta vilkaistessani peruin koko jutun. Sitä lunta sitten tuli ihan tarpeeksi ja yöllä alkoi sataa vettä. Lumiaurat ja traktorit jylläsivät puolen yön maissa. Keskiviikkona Seppo läksi töihin Handen avuksi ja päivällä koiria ulos viedessä lykkäsinkin ne tuohon tarhaan. Jyry ei pysynyt vanhoilla tassuillaan pystyssä jäisessä maastossa. Aioin sitten käydä hakemassa postin, ne laatikothan siirrettiin kesällä vai oliko keväällä tuonne kadun varteen, hyvä niin! Yöllinen lumitraktori oli sitten pudottanut valtaisan möhkäleen

näkymä portilta kadulle

lunta portillemme, posti siis ei olisikaan päässyt vanhan postilaatikon paikalle. Tosin pihasta ei

siinä se möhkäle on vai olisiko tipahtanut

ihan avaruudesta tuohon

päässyt jalkakäytävällekään, onneksi talossa ei ole vauvanvaunuja eikä pyörätuolia käyttäviä, he eivät olisi päässeet sisään eikä ulos! No, yöllähän satoi, päivällä pakasti ja se möhkälehän oli ihan jäässä, enkä kyllä aikonut sitä varten käydä traktorikaupassa! Siinähän se möhkäle kökki, mietimme, että mahtaako se Juhannukseen mennessä sulaa pois! Aattelin tehdä siitä jääveistoksen, hiekkaisen sellaisen tai sitten olisin pukenut sen lumiukoksi! Siihen olisi kyllä tarvinnut poraa, jotta olisi saanut

meidän möhkäle :)

porkkanan nenäksi jne. Soitin siitä kyllä katupäivystykseen, sanoivat kiinteistön omistajalle kuuluvan lumen lapioinnin eli viittasivat kintaalla koko jutulle vaikka selitin sen möhkäleen kokoa. Laitoin sitten kuvan siitä Staran Facebookin sivuille ja tänään tuli vastaus - missä tuo on! Laitoin vastauksen ja he sanoivat sen kuuluvan eräälle firmalle ja laittoivat vielä linkin Helsingin kaupungin sivuille, jonne kannattaa tuosta tehdä valitus, kauhistelivat möhkäleen kokoa. Tein äsken sen valituksen ja liitin monta kuvaa mukaan, ootellaan! Siellä se möhkäle vielä nyt iltasella kököttää ohikulkijoiden ihmeteltävänä. Joo ja tänään sitten pääsin salille Sepon kyydissä. Minulle on tehty 8 vekottimen ohjelma ja tein niistä 7 kahteen kertaan, kahdeksas vekotin oli jossain, en muka löytänyt. Täytynee ensi kerralla kysyä joltain neuvoa! Kotiin sitten tulin kävellen, onneksi oli nastakengät, mutta silti piti varoen kävellä, siinä se hiki kävellessä tulikin! Muuten, kotona kokeilin lankutusta, kun olen siitä paljon lukenut. Alkuun kuulemma pitää aloittaa ihan vaan 15 sekunnista ja ajattelin, että vai niin! Mutta hyvä kun jaksoin sen 15 sekkaa, on se sen verran kova laji, kokeilkaas itse! Että sellaista tällä kertaa!
Ai niin, olen tosi kyllästynyt tähän pitkään tukkaan, tiedoksi vaan Helenalle!!!!

24.12.2017 Jouluaatto

pikku joulupuumme

Täällä etelässä on sitten satanut vettä ihan omiksi tarpeiksi ja nyt Jouluaattona paistelee aurinko kovan tuulen kera! Kävin tuossa serkkuni kanssa Sellossa vähän jouluostoksille, Helinän kanssa stadissa Tuomaan markkinoilla pällistelemässä ja kaupoilla ostelemassa sitä sun tätä tarpeellista! Kuntosalillakin olen jo monesti käynyt, tosin nyt pyhien aikaan tulee paussia. Noh, lankutusta olen pyrkinyt tekemään niinä päivinä, joina en käy salilla ja alkaahan sekin pikku hiljaa sujua. En kovin pitkään sitä vielä jaksa, mutta edistystä hiljakseen! Kinkku on paistettu, alakerrassa on Joy tehnyt kaikki laatikot ja muut ihan itse, vielä tänään Seppo tekee sienisalaatin ja Veikon tilaamia lihapullia. Niitä kuulemma pitää olla tarjolla, sanoi Veikko! Viime yön tuuli puuskissa niin kovin,

tämän koristeen olemme ihan

omin pikku kätösin tehneet

noin 30 vuotta sitten ja nyt

se löytyi mökin yläkerrasta

että me kaikki huolestuimme katon puolesta! Kukaan ei ole vielä käynyt ulkona tarkistamassa katon ja luukkujen kuntoa. Onneksi tuulen on luvattu tänään tyyntyvän! Olenpa vähän tehnyt käsitöitäkin, vaan peukalon patti vaivaa ikävästi. Siinä ensimmäisessä nivelessä on aika ajoin ollut sellainen patti, joka aina sitten on kadonnut. Nyt se hiivatin patti ei häviä, kasvaa hiljalleen ja johonkin osuessaan on tosi kipeä. Täytynee pyhien jälkeen tilata aika tohtorille! Nyt lähden käymään lähikaupassa hakemassa maitoa, sitä tuntuu menevän. Onneksi olen aikoinaan hankkinut nastakengät, tuolla ulkona on luistinkeli.


Kaikille oikein rauhaisia Joulun pyhiä !

MARRASKUU

3.11.2017

 R.I.P maailman paras isä

LOKAKUU

1.10.2017 sunnuntai

Malttakaa vielä odotella! Nyt vaan on kirjoitusinspiraatio kateissa, huolia lähipiirissä! Näinhän se on ettei vanhuus tule yksin eli kysehän on omista vanhemmistani! Kunhan asioihin saadaan vähän selvyyttä, jatkan kirjoittelua ja tietty tuo heinäkuu kummittelee mielessäni aina vaan 🤓. Olen tämän viikon mökillä koirien kanssa, Seppo läksi kaupunkiin auttamaan Handea hommissa, ensi sunnuntaina olisi minun vuoroni lähteä viikoksi kaupunkiin (ihmisten ilmoille, sori) ja Seppo jäisi tänne mökille koiria hoitelemaan. Koirien on paree olla täällä mökillä mahdollisimman pitkään, kaupunki on niille tylsä paikka ja onhan tuolla vähän matkan päässä Handenkin koirat meidän hoidossa! Syyskuukin on kirjoittamatta, vaan ei siellä paljon mitään kertomista olekaan, mutta raapustan sen kyllä aikanaan! Eniten kyllä löytyy tänne kuvia laitettavaksi, kuvaaminen on vaan niin kivaa, rauhoittavaa ja antoisaa! Siis tässä on nyt paljon ajatuksia järjesteltävänä pääkopassani, kunnes pääsen taas kirjoittelemaan, onneksi asiat on laitettu kalenteriin pääosin muistiin! En siis ole lopettanut blogin kirjoittelua, vaikka sitä on jo suoraan minulta kysyttykin. Blogia en lopeta niin kauan kuin sormet ja pää toimivat!

3.10.2017 tiistai

Lähdin päivällä Pieksämäkeen hoitelemaan äidin kanssa asioita. Ajelin Konnevedentietä ja yhdessä mutkassa näin vastaan tulevan mopon vilkku päällä vasemmalle. Ajattelin sen ehtivän hyvin kääntymään ennen kuin ehdin sinne, mutta tämäpä liikkui kuin hidastetussa filmissä. Ajoi lopulta samaa kaistaa kanssani, tosin minua vastaan! Jouduin tietty jarruttamaan ja mopoa ajeli vanhempi patu eli varokaahan heitä tuolla liikenteessä! Sitten Pieksämäen tiellä ajoin noin 90:ä, koska oli tosi kova tuuli ja autooni tuo tuuli iskee mukavasti. Takaa tuli kuorma-auto, joka lopulta "työnsi" minua, eikä missään ollut mitään levikettä, jotta olisin päästänyt sen ohi! Eikös kuorma-autoilla ole nopeus 80, jos en ihan väärin ole ymmärtänyt! Pääsin lopulta perille ja parin tunnin päästä lähdin paluu matkalle.  Matka meni sateesta huolimatta mukavasti, kunnes pääsin lähelle Hankasalmea. Edessä tukkirekka, jolla oli myös ihan omat nopeusrajoitukset ja se hurautti kirkonkylän läpi ettei muut perässä  pysyneet! Matka jatkui, tuli alamäki, josta näin hyvin seuraavaan isoon ylämäkeen ja siellä jotain tapahtui. Vastaan tuli toinen rekka ja tien vieressä oli joku polkupyörällä seisomassa keskellä mäkeä, tukkirekka joutui tekemään aikamoisen väistöliikkeen toisen rekan mentyä ohi, jonka jälkeen fillaroitsija jatkoi ajelua ostoskasseineen. Mitä sitten tapahtuikaan; polkupyöräilijä päätti mennä tien yli toiselle kaistalle (paikalliset näköjään tykkäävät ajella vastakarvaan) vilkaisemattakaan taakseen eli taas olisin ajanut yhden papparaisen yli, jollen olisi ollut tosi tarkkana! Pitäisköhän minun lopettaa ajelu täällä mökkikylällä vai kenen, välillä ihan hirvittää ja erityisesti tänään tuntui näitä suhareita olleen joukolla liikkeellä! Autokamerani oli muuten päällä, mutta enpä viitsinyt alkaa sitä tutkia, olisi näkynyt liikaa vaarallisia tilanteita. Kävin syöttämässä samalla reissulla Handen koirat ja kastuin sateessa, viluissani käytin sitten vielä omat koirat ulkona, eikä se kamera kyllä enää tullut mieleenkään!

17.10.2017 tiistai

Taas aika hurahti! Olen tässä etsiskellyt syystakkia, vaan en varmaankaan sellaista koskaan löydä! Miksi kaikki takit ovat mustia, punaisia tai muuten vaan tummia? Haluaisin ihan vaikka kirkkaan keltaisen tai räiskyvän pinkin, en kuitenkaan mitään urheilumallista takkia! Päiväsaikaan kun tuolla liikenteessä ajelen, ihmisillä on tummat vaatteet, he eivät kyllä näy minnekään! Siinä ei paljoa heijastimet auta, vain pimeän aikaan! Seuratkaapa tuolla liikenteessä tummavaatteisia jalankulkijoita ja huomaatte saman asian, ei näy! Osin tuon vuoksi olen kyllä nyt hylkäämässä mustata vaatteet. Vai olisko niin, että kun ikää tulee, haluan erottua joukosta ja olla oma itseni?
Veimme alkukuusta äidin kanssa Tikankoloon isän huoneeseen sohvan, pari tuolia, pikku pöydän, verhoja, taulun jne. Seuraavana päivänä isä sitten muutti sinne vakituisesti asumaan, ei tarvitse enää heitellä paikasta toiseen!
Mökillä löysin yläkerran terassilta vanhan tv-pöydän, jonka pesin ja puunasin. Se olisi tarkoitus hilata alakertaan uudeksi yöpöydäkseni, vaan miten? No, keksin laittaa aamutakin vyön pöydän ympäri (siinä oli sopivat koloset) ja valutin sen pikku hiljaa portaat alas. Tosin portaiden mutkassa oli pikku hommaa, oli jäädä itse siihen jumiin, mutta sain kuin sainkin sen pöydän alas, huh huh! Sitten vaan tyhjäsin vanhan pöydän, tavarat uuteen ja vanha autoon vietäväksi Sepolle kaupunkikotiin. Hänellä on siellä yöpöytänä jakkara, ei oikein hyvä siihen tarkoitukseen. Joo, Seppokin tuli perjantaina taas mökille!  Sitten lauantaina Pirjon-päivänä lähdin kirkolle ja sieltä Hankasalmen hankeretkelle. Se kesti noin 5 tuntia ja olipa kiva reissu. Ensin ajelimme ampumaradalle, sinne ei bussi mahtunut ajamaan, joten reipas kävely paikalle. Parin kiepsauksen jälkeen kävimme Sepän Galleriassa, enpä ole sielläkään koskaan käynyt, vaikka täällä on oleiltu jo kolmisen kymmentä vuotta! Siellä saimme pullakahvit ja katseltavaa oli joltisenkin, laitan kuvia myöhemmin! Sieltä ralliradalle, jonka ajoimme ympäri bussilla, hyvin meni! Ja sitten se mitä eniten odottelin, Murtoisten Observatoriolle! Olipa siellä pikkuisen iso kaukoputki, vähän isompi kuin minulla! Paluumatkalla pysähdyimme vielä raviradalla sekä kirkonmäellä! Maanantaina ajelin sitten taas kaupunkikotiin ja terkkarin kautta hakemaan se halvatun vyöruusurokote, vihdoinkin! Ja mitäs sitten - tietty satoi, satoi ja taas satoi! Illalla Joy laittoi hiuksiini värin, ei tällä kertaa minun tarvinnut sitä itse räpeltää. Sitten alkoi bussireittien tutkailu, kaikki reitit ja bussinumerot ovatkin muuttuneet. Tiistaina aamusta bussilla Malmille kampaajalle, kotiin ja myöhemmin bussilla stadiin. Siellä oli Kahvila Ekbergillä tapaaminen entisten Eläke-Varmalaisten kanssa, vihdoinkin pääsin osallistumaan siihen. Oli tosi kiva tavata tuttuja, heitä oli kymmen kunta ja aika vierähti nopsaan! Tämä tapaaminen on useamman kerran vuodessa, kevään tapaamisen missasin! Sitten taas kotiin vesisateen saattelemana! Keskiviikkona ajelin Linnaisiin serkkuni Paulan luo ja läksimme Selloon shoppailemaan. Tosin ei taidettu shoppailla kuin ruokapuolta ja katseltiin kyllä muitakin kauppoja! Sieltä Paulan luo kaffeelle ja rupattelemaan. Aika taas hurahti ja ajelin kotiin ruuhkassa, mutta kiva oli päivä! Torstai meni kotosalla, kunnes iltapäivällä lähdin taas bussiajelulle. Nyt bussilla Puistolan asemalle, junalla lentokentälle, miksikö? No, kaverilla Lea ja Pertsa lennähtävät Thaimaan kotiinsa ja menin saattelemaan heitä reissuun. Joimme kupposet kaffetta, vaihdoimme kuulumisia, kunnes heidän piti lähteä turvatarkastuksen kautta reissuun! Sitten taas junalle ja Puistolan kautta kotiin! Onpahan ajeltu uusilla linjoilla! Perjantaina lastasin auton ja ajoin Siltamäen uimahallille. Minulla on jäänyt käyttämättä liikuntaseteleitä ja ne vanhenevat nyt vuoden vaihteessa. Keksin mennä uimahallille lataamaan ne ostamalleni kortille kuntosalikäynteihin sekä uimakertoihin. Ne ovatkin sitten voimassa 2 vuotta eli ei menneet setelit hukkaan. Tosin tuo tarkoittanee, että lähden kuntoilemaan! Joo, ihan oikeasti aioin lähteä, koska huomaan iän karttuessa tarvitsevani lisää lihaskuntoa. Talvikodin pihassa on kuntosali, jota en ole koskaan käyttänyt, koska en osaa käyttää niitä laitteita. Olen käynyt kuntosalilla joskus 40 vuotta sitten ja laitteethan ovat siitä muuttuneet. Nyt otan täällä opastuksen ja ohjaaja tekee minulle myös ohjelman, sitten osaan varmasti käyttää talvikodinkin laitteita! No niin, sieltä ajelin vaihtelevassa säässä mökille. Lauantainahan alkoi hirvestys ja ekana päivänä tuli 2 hirveä, joista toisen ampui meidän Hande! Sunnuntainakin tuli 2 hirveä. Seppo vaihtoi lauantaina autooni öljy, jotta viikon päästä se voitaisiin katsastaa. Mutta mitä tapahtuikaan, jossain vesiletkussa olikin vuoto. Se oli johonkin vuosien aikana hankautunut ja oli melkein puhki, onneksi pääsin tänne mökille, enkä tiennyt tuosta mitään! Jonkun patentin Seppo sitten siihen teki, koska viikolla olisi tarkoitus lähteä äidin kanssa Ikeaan ja Matkukseen vaateostoksille. Maanantaina Seppo läksi taas kaupunkiin töihin, koska Hande jäi tänne mökille hirvestämää. Hän käski minun ajaa silla autollani kirkolle ja takaisin selvittääkseni auton toiminnan. No minähän ajelin sitten kirkolle kauppaan ja takaisin. Paluumatkalla tuossa Lampisen tieltä tänne kääntyessäni auto piippasi ja joku valo syttyi, hitsi sentään! Pihassa sitten huuhtelin autosta liejut, sehän täällä maalla pitää aina tehdä, muuten auto on kaamean näköinen ja rapainen. Sitten käynnistin auton ajaakseni sen parkkiin ja taas piippaus ja valo syttyi. Se siitä Ikean reissusta, siirrettävä ensi viikkoon! Nyt on sitten aikaa pihahommiin ja tähän kirjoitteluun. Eilen jo järjestelin tällä koneella kameroiden muistikortteja sekä muistitikkuja! Muistikortteja oli hirviä kasa, koska aina reissuun lähtiessäni laitan kameraan uuden kortin (kameroitahan minulla on monen monta, siten myös kortit tuppaavat lisääntymään) ja palatessa sama juttu. Niitä vajaita kortteja oli sitten pilvin pimein ja niitä sitten yhdistelin. Nyt on taas tyhjättyjä kortteja käyttöön. Sama pitäisi tehdä muistitikuillekin!
Mutta nyt riittää tämä raapustelu tälle päivälle, alas syömään jotain ja sitte pihahommiin, kun aurinkokin paistelee, eikä onneksi sada!

28.10.2017 lauantai

Hirvestys jatkuu ja Handepa ampui vielä 2 hirveä lisää! Yhtenä päivänä pakkauduimme Handen autoon, Hande kuskina, Onni, Joy ja minä ja ajelimme Pieksämäkeen nappaamaan äiti kyytiin. Suhasimme sitten Kuopioon kohti Ikeaa, jossa sitten ostelimme kaikenlaista tarpeellista! Hande osti kaapin mökilleen ja äiti osti vielä seinälleen peilin. Ei vaan meille tullut mieleen, josko koko peili mahtuu Handen autoon, maasturilla olimme siis liikkeellä! Hetken Hande katseli peiliä ja sai kuin saikin sen mahtumaan autoon, huh huh! Ehjänä se jopa tuli perillekin. Veimme äidin kotiin ja ajoimme takaisin mökille. Seuraavalla viikolla Seppokin tuli taas mökille ja tutkaili autoni. Hän oli pessyt sen moottorin ja jotkut anturit siellä valittivat ja sytyttelivät valon! Sitten auto huollettiin, pestiin, imuroitiin ja turhat romppeet talliin talteen ja ajoimme Pieksämäkeen. Siellä äidin kanssa teimme kaikkea sillä aikaa, kun Seppo kävi katsastamassa autoni ja laittoi peilin paikalleen eteiseen, poraahan siinä hommassa tarvittiin. Saatiin sitten nekin hommat hoidettua ennen talvea. Kävin vielä kerran äidin luona Pieksämäessä ja veimme isälle Tikankoloon lisää tarvikkeita ja sain ne verhot lopulta ikkunaan. Kylläpä huone yksillä verhoilla muuttui, tosin isä ei sitä kyllä havainnut. Itse asiassa hän on jo niin huonossa kunnossa, ettei edes tunnistanut meitä, surku!
Lokakuu kumminkin huitelee loppujaan ja ensi viikolla hurautamme sinne kaupunkikotiin. Kyllä me kumminkin vielä tänne tullaan, mutta välillä pois, onpa sitten taas kiva palata! Tänään ostimme vielä Veijon kala-altaalta yhden lohen, koska ne sieltä ovat lopuillaan ja Seppo halusi yhden lohen valmiiksi jouluksi. Hän sen perkasi ja sitten kävimme Handen mökillä laittamassa sen vakuumiin ja mökin pakkaseen. On varmasti tuoretta kalaa jouluksi! Olemme siis tänä Joulun Suomessa, sekä koko syksyn. Katsellaan nyt, kuinka tuo isän ja äidin asuminen alkaa sujua! Siihen on kyllä liittynyt kauhiasti paperihommia ja kaikenlaisia muutoksia, joita ei ihan heti tule edes mieleen ja mitä vielä onkaan unohtunut, aika näyttää! Juu, yhtenä iltana kovasti puhuttiin lehdissä, että nyt yöllä ulos katselemaan jotain meteoriittinäytöstä, taisi olla viikko sitten! No, minähän latasin kameran valmiiksi jalustalle, asetukset kohdilleen ja olinpa äkännyt, kuinka noita yö kuvia (tietsika väittää tuon sanan olevan 2 sanaa, itse olisin laittanut yhdyssanaksi) otetaan, laukaisu vain ajastimelle ja tarpeeksi pitkä valotus! Ja kuinkas taas kävikään - taivas pilvessä, kuten aina, kun olisi taivaalla kuvattavaa! Seuraava yö olikin sitten kirkas tähtitaivas, vaan ei enää mitään lentäviä meteoriitteja. Kiukuspäissäni en sitten ottanut kuvia tavallisesta tähtitaivaastakaan, vaikka kamera olisi ollut edelleen valmiina kuvaukseen! Täällä olisi sopivan pimeätä, ei turhia valoja, kuten kaupungissa. Ajattelin kyllä napsaista sähkötkin pois pääkytkimestä parempia kuvia ottaakseni, Seppo ei ehkä olisi tykännyt ideasta! Eipä niitä kuvia sitten saanutkaan, harmitus taas kerran! Vuoden päästä ne meteoriitit taas ilmaantuvat, ehkä sitten on parempi tuuri!
On muuten ollut kumma syksy, ei riesaa kärpäsistä. Yleensä meillä on täällä mökillä yläkerta täynnä kärpäsiä, ettei edes kärpäsansat tahdo riittää. Samoin Kutomo on ollut täynnä niitä, mutta ei tänä syksynä, mistä lie johtuu! Tosin ihan hyvä juttu, kun eivät koko ajan pörisseet joka paikassa. Nytpä pitää taas lopetella, kun päivällä huomasin, ettei ole mitään kaffepullaa ja päätinpä käyttää koirien piimät! Eli tekaisin pari piimäkakkua uuniin ja nyt pitää vähän käydä niitä katsastamassa, etteivät ihan karrelle pääse palamaan. Lisäilen muuten tänne kuvia jossain vaiheessa!







































































..........

SYYSKUU

kettu kylätiellämme

24.9.2017

Syyskuu meni sitten kovin sateisena, mutta tulipa kerättyä kaikki marjat puskista. Tänä vuonna herukat kypsyivät tosi myöhään tuon kylmän kesän vuoksi. Marjat olivatkin sitten tosi isoja, pakastin ne ja keitin mehuksi vasta kuun lopulla. Mehua tulikin reilut 20 litraa talven varalle. Kävimmepä kerran rangellakin palloa lätkimässä, siinä se tämän kesän golf-osuus! Ja sitten kuun alussa se tapahtui, äiti sairastui vyöruusuun ja se pahus tuli kasvoihin. Sairaalareissuhan siitä seurasi ja minä sitten järjestelin isän hoitoa paikasta toiseen. Äitihän on ollut isän omaishoitaja ja tuo homma tyssäsi tuohon sairauteen. Lopulta saimme isälle vakituisen paikan Tikankoloon. Se on Pieksämäellä ihan uusi syyskuussa avattu paikka, kaikki uutta ja huonekin reilut 20 neliötä. Sinne sitten aloimme hommailla muutamia huonekaluja, verhoja ja muita tarvikkeita. Minullahan oli tilattuna se vyöruusurokote Hankasalmen apteekkiin ja sinnehän se jäi odottelemaan päiviä parempia, kun läksin Pieksämäkeen kissavahdiksi äidin sairaalareissun ajaksi. Minunhan piti lähteä kaupunkikotiin viikoksi, mutta se siirtyi. Autoni oli ihan täynnä tavaraa kotiin menossa ja siellähän ne odottelivat kiltisti. Tällä reissulla kävin myös kyläilemässä ex-työkaverini luona, joka asuu samoissa taloissa, kuin äiti ja isä. Olipa kiva nähdä Eijaakin pitkästä aikaa. Viikon päästä äiti pääsi sairaalasta hyvin heikkokuntoisena kotiin ja uskalsin lähteä ajelemaan kaupunkiin. Siellä kävin sunnuntaina sitten Mervin kanssa Kansainvälisillä markkinoilla ja nehän olivat pienoinen pettymys. Sää oli kyllä kaunis aurinkoinen, mutta siellä oli pelkästään ruokakojuja, ei oikeastaan muuta. Eihän joka kojusta voinut syödä, olisi pitänyt joka päivä siellä käydä syömässä! No, sitten maanantaina kävin terkkarissa, Golfcenterissä, Tokmannilla ja kotiin. Golfcenterissä kävin laitattamassa lempimailaani uuden gripin ja kenkään uuden ruusukkeen, oli jonnekin kadonnut. Tiistaina kävin labrakokeissa (sen vuoksi alun perin kaupunkiin tulinkin), paluumatkalla tankkasin auton, kotona siivosin kämpän ja ajelin takaisin mökille. Tämä oli vähän sellainen pikakeikka, joka sen ei pitänyt olla, vaan asiat saattaa aina mutkistua. Mökillä sitten tämä kaunis sää jatkui eli satoi enemmän ja vähemmän alvariinsa! Handelta sainkin ämpärillisen puolukoita, siivosin ne ja keitin hilloksi. Sitten alkoi mökin terassin valokatteen teko portaiden ylle. Kylläpä tulikin hieno, ei sada enää portaille tai terassille ja tavarat pysyvät kuivina! Telkkari ei muuten toiminut meillä viikkoon, joku radiokeli menossa! Monella muullakin oli sama ongelma täällä kylällä ja ympäri suomenmaan. Tai siis telkkari kyllä toimi, kanavat eivät näkyneet. Jokusen ohjelman katsoimme läppärin kautta, piuha telkkariin ja ohjelma tuli sinne läppäriltä. Fox oli ainoa näkyvä kanava, mutta senkin ohjelmat alkoivat viikossa kyllästyttää! Tämmöinen syyskuu oli tänä vuonna!

Lisäilen kuvia myöhemmin......



























































............