MAALISKUU

oliskohan liian painava kuorma

5.3.2017 sunnuntai

Kiirettä pitää, näinköhän kuun lopussa saa kotomaassa huilata tai sitten ei! Fillareilla on ajeltu ja pyörääni laitettiin ihka uusi mittari. Niitä pitää ensi reissulla tuoda muutama lisää, myös Sepon pyörään. Yksi päivä vietettiin taas rannalla Lean ja Pertsan kanssa ja on siellä Ban Amphurin rannalla ihanan rauhallista ja kirkas vesi! Päivät vierii täällä tosi nopsaan, perässä ei tahdo pysyä! Perjantaina  Pattaya Suomi-seuralla pullisteli ihan seinätkin, niin paljon oli porukkaa. Ulkonakin oli reippaasti väkeä, jopa turistipoliisi ohi mennessään kysyi syytä väen paljouteen. No, seurallahan oli taas se jokavuotinen Suomen Bangkokin lähetystön tapahtuma. Pari tuntinen siinä hurahti lähetystön

porukan juttua kuunnellessa ja olihan siellä myös Jouni Hanslankarilta kertomassa näitä iän ikuisia viisumijuttuja! Sieltä Chuleen syömään ja Lea tarjosi kaffeet. Lea ja Pertsahan asuvat Chuleen yläkerrassa. Eilen ajoimme fillareilla Seuralle, jätimme ne sinne parkkiin ja ajoimme lavalla Pattaya Opticaliin. Halusin teettää yksiin ihan uusiin käyttämättömiin kehyksiini uudet linssit vielä ennen koti matkaa. Tarviihan olla varalaseja, varsinkin kun näkö on -7. Sieltä kävelimme Beach Roadia rannan puolta ja istuksimme välillä portaille ihailemassa merta. Sitten jatkoimme matkaa ja sanoin Sepolle, että mennään kadun toiselle puolelle myymälöitä katsomaan, jos löytyisi muuan lippis. Sitähän ei sitten mistään niistä putiikeista löytynyt ja yhdestä putiikista pois lähtiessä katsoin suoraan Tarjaan! Pieni on siis maapallomme, siinähän olivat Tarja ja Tomppa! Tarjan kanssa olin sen 26 vuotta samassa eläkeyhtiössä töissä ja Tarja on siellä vieläkin. Seppo taas tuntee Tompan muuta kautta ja he asuvat ihan meidän naapurikylässä Helsingissä. Siinä sitten aikaa vierähti reilu tunti ja jalat alkoivat jo puutua. Päätimme vielä maanantaina treffata ja lähteä kimpassa Koh Larnin saarelle. Siitä sitten myöhemmin lisää. Tänään läksimme puolen päivän jälkeen taas vaihteeksi fillaroimaan, ensin Tescoon syömään, koska sen "ruokakortilla" on vielä

kuoppa tiellä, kuinkahan tuo näkyy pimeällä

katetta ja sieltä matka jatkui Thepprasitille. Ja pahus, nyt siitä matkamittarista loppui paristo kesken matkan! Oli muuten liikenteessä taas outoja ajelijoita. Ajamme aina fillareilla peräkanaa turvavälinä 1-1.5 metriä ja siitäkin välistä yritti yksi mopotäti kääntyä vasemmalle. Täällä saa ajaessa kyllä olla koko ajan valppaana. Yhtenä päivänä ajoimme pikkutiellä toisen auton takana, meidän takaa tuli mopo, joka aikoi ohittaa meidät vasemmalta (muistakaa, täällä vasemmanpuoleinen liikenne) ja samaan aikaan edessä ajava auto kääntyi vasemmalle. Mopo välttyi juuri ja juuri kolarilta ja kuskina falanki, joka sen jälkeen ajoi loppumatkan tosi hiljakseen, taisi pelästyä ja aihetta siihen olikin! Täällä muuten tuo polkupyöräily vaan huimasti lisääntyy ihan päivä päivältä. Fillareita viilettää joka paikassa ja kun me tänne aikoinaan tulimme ja fillarit hommasimme, olimme kummajaisia! Ja sitten asiaa ympäristöstä; olemme ikäväksemme saaneet todeta tämän Pattayan ja Jomtienin olevan epäsiistejä kaatopaikkoja. Kun ajelee kymmenen kilsaa vaikka etelän suuntaan, on siellä todella siistiä, ei roskia pitkin tienpiennarta ja yleisilme siistiä. Kuinka tämä meidän alue on päästetty tämmöiseksi, ihmiset vaan pudottavat käsistään kaiken

hiekkavarpaat rannalla

roskan maahan ja roskiksia tyhjätään tyhjille tonteille, jotka muuttuvat kaatopaikoiksi. Jonkun tarttis tehdä jotain! Ja kaiken lisäksi tämä hellekausi on täällä alkanut kuukauden etuajassa ja siksipä aiomme ensi vuonna lähteä täältä aiemmin kotiin, jos sitten pääsisi mökille hiihtämään! Yleisesti on täältä lähtenyt jo paljon suomiporukkaa kotiin ja varmaan muidenkin maiden ihmisiä, nimenomaan näitä talvehtivia muuttolintuja. Viikkomatkalaisia on kyllä liikenteessä paljon. Todella hiljaista on joka paikassa! Ja sitten asiaa netistä. Tilasin ennen tänne lähtöä lehden ja sain viiden kuukauden lukuoikeudet kaikkiin sen kustantajan lehtiin. Ajattelin silloin, että jee, kyllä reissussa kelpaa lukea, vaan kuinkas kävikään! Nämä nettikortit eivät sitten siihen kyenneetkään ja nyt viime kuun lopussa ostin tämän talon netin ja se toimii lehtien lukemisessa. Hitsi, kun en älynnyt heti! Kun luen täällä Facebookia, on siellä sivussa aina kaikkia mainoksia ja täällä on tosi kivoja mainoksia. On kenkiä, laukkuja, vaatteita, joita ei kyllä siellä kotomaassa ole lainkaan. En kumminkaan ole viitsinyt niitä alkaa tänne tilailla, vaikka mieli tekisi, ihailen vaan!

Tässä on Meow, hän hoitelee täällä koiria, vie eläinlääkäriin, ruokki jne.

tässä hän ajelee mopollaan koirat kyydissä ja tuo musta koira on aina

tuolla katolla. Mekin olemme vieneet hänelle koiranruokaa ja rahaakin

ja käymme siellä vielä ennen kotiinlähtöämme.

12.3.2017 sunnuntai

Koh Larnin sataman liepeillä

Maanantaina ajoimme auton Beach Roadille puun varjoon parkkiin ja hyppäsimme lavalle kohti Pattayaa. Bali Halin satamassa tapasimme Tarjan ja Tompan. Sitten alkoikin laivan metsästys, halusimme Napaan satamaan Koh Larnille. Thaimaalaiseen tapaan neuvottiin tuonne ja siellä taas tuonne, kunnes joku näytti meille oikean laivan. Ehdimme juuri ja juuri kyytiin, onneksi, sillä

Koh Larn

tavaroiden purkua laivoista

seuraava laiva olisi lähtenyt vasta puolentoista tunnin päästä. Oikein oli kivan näköinen pikku kylä tosi kapeine kujineen. Siellä aikamme tallusteltiin, ihmeteltiin ja opetinpa Tarjaa käyttämään vesiautomaatteja, kun hänen vesi pullonsa tyhjeni ennen aikojaan. Tosin osa vedestä meni hukkaan pullon liian pienen koon vuoksi. Kävimme syömässä pikku kuppilassa ja kävelimme satamaan, jossa oli kovat purkuhommat menossa, laivoista purettiin traktorien peräkärryihin vettä pulloissa ja säiliöissä, ruokaa, vaatetta myyntikojuihin ja jopa mopoja. Saimme selville laivan lähtöajan ja poistuimme satamasta, koska olimme siellä vain tiellä purkuhommien keskellä. Tällä kertaahan osasimme etsiä oikean laivan tänne kylään, rannoillahan olemme jo aiemmin käyneet. Takaisin Bali Halin satamaan päästyämme kävelimme lavatakseille, Jompparille auton luo ja ajelimme kotio Tarja ja Tomppa matkassa mukana. Illemmalla läksimme autoilemaan vielä Night Marketiin syömään ja ostoksille. Sieltä Tarja ja Tomppa hyppäsivät lavalle ja Pattayalle hotellilleen. Olipa kiva tavata heidät täällä, tosin hehän asuvat kotomaassa melkein naapurissa! Näin se vaan käy, tavattiinhan Arja ja Markus samoin täällä. Hekin asustavat Malmilla eli melkein naapurissa ja täällä sitten pitää kyläillä!

opastuskyltit rannoille

Tiistaina kävimme hakemassa Thepprasitilta Arjan ja Markuksen verholaatikon, jonka kotona punnitsimme, 24 kg. Sieltä ajelimme Fordille hakemaan tilatut osat, seuralle syömään ja kotio. Keskiviikkona oli jälleen rantapäivä Lean ja Pertsan kanssa. Päivemmällä sinne tuli monta motskaripoliisia ja ihmettelimme miksi! Puolen tunnin päästä sinne tuli ensin pari poliisiautoa vilkkuen, pari henkilöautoa ja pari linja-autoa. Siis jotain silmäätekeviä, niin mistähän tuokin sana on lähtöisin, tarvitsee joskus se googlata! Tunnin verran he siellä olivat ja lähtivät sitten pois.

kapeat on kujat saarella

Siinä parkkipaikan takana on sellainen isohko rakennus ja sen käyttötarkoitusta olemme ihmetelleet, emme enää! Illemmalla sitten kotiin ja matkalla jouduimme ratsiaan. Poliisi kysyi driving lisenssiä, sen Seppo näytti ja matkamme jatkui. Täällä on joka päivä nykyisin ratsioita, varsinkin Sukhumvitillä. Poliisit tarkastavat kaikki mopot, minibussit ja lava-autot, jos niissä on lavalla matkustajia. Torstaina läksimme Lean ja Pertsan kanssa Makro tukkuun. Ostimme hedelmiä, inkiväärisuikaleita (niitä tuomme myös kotomaahan) kuivattua chilisilppua, koiran ruokaa jne. Illalla ajoimme taas auton parkkiin Lean ja Pertsan kadulle ja hyppäsimme kaikki neljä lavataksiin, suuntana Hotelli Apex Pattayalla. Seura tarjosi talkooporukalle pöperöt siellä. Perjantaina oli automme pihassa taas iloisesti jumitettu. Siihen

tiukkaa tekee mopon ja pikkuisen

lavataksin ohitus mutkassa

paikkaan emme ole autoa koko tänä reissuna jättäneet ja huomasimme ettei siihen enää autoja tunge, paitsi nyt kun me siinä olimme. Seppo soitti torvea, yksi thaikkunainen tuli hetken päästä ulos, mutta hänellä oli mukanaan väärän auton avaimet ja hänen mies tuli sitten siirtämän tiellä olleen auton. Heillä oli siis kaksi autoa ja molemmat jumittivat muita autoja.  No, ajoimme sitten auton katsastusasemalle ja yllätykseksemme siellä oli vain yksi auto ennen meitä. Sen jälkeen alkoi autoja sekä mopoja tulla lisää eli olimme siellä juuri kreivin aikaan. Täällä autot ja mopot (lue moottoripyörät, mopoja ei ole) pitää katsastaa joka vuosi. Katsastus meni hyvin ja katsastustarran saamme hakea sieltä ensi viikon torstaina. Sieltä auto pesuun Thepprasitille, kuvasin koiranpennut, syömään Tescoon ja sitten katsomaan olisiko Meow paikalla. Ei ollut tarhalla ketään, paitsi Pork tuli auton viereen, emme

postimopo pikku kuormansa

kanssa

kuitenkaan menneet autosta ulos. Pork on ystävällinen koira, mutta kaikista muista ei aina tiedä. Sitten siihen tupsahti toinenkin auto ja alkoi peruuttaa pois, kun me olimme jo pihassa ja me ajoimme perässä. Toinen auto jäi tien alkupäässä olevalle aukiolle ja mekin päätimme jäädä siihen hetkeksi odottelemaan. Silloin siihen hurauttikin Louisa mopollaan. Saimme annettua hänelle koiran ruuat (Louisalla on myös sellainen sivarimopo häkillä koirien kuljetusta varten), koska hän ei varmasti osannut sanoa milloin Meow saapuu. Lähdimme sitten ajelemaan pois ja matkalla tulikin vastaan Meow koirineen, emme kuitenkaan kääntyneet takaisin, käymme siellä vielä ennen kotiin lähtöämme.

paikallinen kuntopyöräilyä

lukutaidottomille

siisti raksa

        















Ajoimme HansLankarille hakemaan tilaamamme yhtiöjärjestyksen käännöksen ja kuulimme tänään alkaneen koulujen kaksi kuukautta kestävän kesäloman. Kotipihalta kuului taas illemmalla kova ujellus, pihamyrkytys menossa. Koko piha katosi näkyvistä savun sekaan hetkeksi, mutta hyvä niin, ei öttiäiset kiusaa vähään aikaan! Lauantaina olikin taas kämpän siivouspäivä ja vein pyykit talon pesulaan koneeseen pyörimän. Illemmalla kävimme

kilvan ajoa merellä

pihakuppilassamme syömässä, vaan taisi olla viimeinen kerta, oli ruoka surkeaa. Samaa ruokaa olemme aiemminkin siellä syöneet, mutta tämän päiväinen ruoka oli siis surkeaa. Oli muuten jo kolmas päivä, kun ei käynyt lainkaan uimassa. Loppuajasta aina siihen kyllästyy ja tuo altaiden vesikin on niin lämmintä, että hiki tulee uidessa! Alkusyksystä taas vesi oli kuin olisi jääpalojen sekaan mennyt! Sunnuntaina pakkasimme matkalaukkuja, ihan totta! Isoon kassiin mahtuivat

roska-auton etuikkuna täynnä pehmoleluja - liekö

löytynyt roskista

verhokassi

melkein kaikki Arjan verhot, yksi valoverhopaketti, pitimet ja rautanipsut piti laittaa matkalaukkuun. Lastasimme laukun samalla täyteen tavaraa ja sitten ne piti punnita. Seppo punnitsi ensin itsensä ja sitten laukun kanssa. Minun piti sitten tihrustella lattialla se vaa'an lukemia, vaan enhän niitä nähnyt. Sitten sain neronleimauksen, siis minäkin joskus! Otin siitä mittarista kännykällä kuvan ja niin se punnitus sitten onnistui. Yksi matkalaukku jäi vielä viimeisiä tavaroita varten. Laukkummehan lähtivät jo sinne kotimaahan, mutta saimme Seuralta lainaksi yhden laukun, muuten matkalaukkuja olisi ollut vain yksi käytössä. Sen laukun sisältä löytyi se iso kassi, jota emme edes muistaneet. Iltapäivällä läksimme fillaroimaan tuonne Beach Roadin Kasikornin pankin automaateille rahannostoon. Sieltä ajelimme rantaa pitkin kierrellen kotiin.

pihapalmumme iltavalossa

16.3.2017 torstai

Onnittelut Paulalle

Pork vahtii ruokakippoa

Maanantaina fillaroimme ympäriinsä ja lopuksi oli tarkoitus ostaa leipää Bakerista, vaan se mokoma olikin suljettu. Hetken piti miettiä, että mitäs nyt? Huomenna rannalle, eikä eväsleipiä. Sevenistähän saa paahtoleipää, mutta ei sitä mössöä viitsi evääksi ottaa. Sitten sain taas neronleimauksen,

kiinalaisten lahjoittama

koirankoppi

Sevenistä toasteja, ne aamulla toast koneeseen ja sitten rannalle mukaan. Ajoimme siis tien toiselle puolelle Seveniin. Siihen sitten tupsahti oikea kilpapyöräilijä höpöttelemään, kaikkea en kunnolla kuullut, kun hän puhui Sepolle. Sitten hän kovasti ihasteli pyörääni ja miksiköhän? Tavallinen "turistipyörä", mutta jotain ihmeellistä siinä sitten kumminkin oli, jäi vaan epäselväksi mitä! Tiistai siis vietettiin sitten taas rannalla ja olipa mukavaa. Tuli vaan ikävä Neroa, koska rannalla oli perhe sakemannin kanssa! Eilen läksimme ajelemaan Lean ja Pertsan luo. Minä ja Lea tallustimme lavalle Beach Roadille suuntana Pattaya Optical ja minun silmälasit, Seppo ja Pertsa taas ajeli katsastuskonttorille hakemaan Blue Bookia (sininen kirja/rekisterikirja). Treffit teimme sitten Big C:hen (ex-Carrefuriin). Siellä joimme kaffeet ja shoppailimme taas tarpeellista tavaraa! Sieltä Chuleen syömään, maiskis, että siellä osaakin olla hyvää sapuskaa! Illalla kotona vein koneellisen pyykkiä talon koneeseen, hain vesiautomatista satsin vettä, kävin uimassa ja illemmalla lykkäsin vielä väriä hiuksiin. Huh huh, tulikohan liikaa hommaa yhdelle päivälle! Ai niin, Atski soitteli illalla ja he ovatkin muuttaneet 500 kilsan päähän ja ostaneet sieltä

koiranruokaa lavalta

omakotitalon! Pattayan talo jäi myyntiin. Sinne he ovat jo muuttaneet, varmaan siksi, kun Vimon (Atskin thaivaimo)  on sieltä kotoisin. Täytynee käydä siellä ensi kautena retkellä moikkaamassa! Tänä aamuna heti onnittelut serkkulikalle Facebookilla ja lähdimme Tescoon hakemaan koiranruokaa. Samalla Seppo tsekkasi auton rengaspaineet siinä kaupan pihalla. Ajoimme Meowin luo ja hän olikin paikalla. Huomasimme heti, että hänellä oli uusi sivuvaunullinen mopo ja sen olivat jotkut kiinalaiset ostaneet hänelle, hyvä juttu. Meow olikin innoissaan tulostamme ja alkoi heti esitellä remontoituja tiloja. Siellä oli valettu uusi lattia betonista, vedetty verkkoaitaa, tehty uusi katto tarhan päälle, asennettu 2 uutta hyvää porttia, laitettu koirien kopit siistiin riviin ja siellä oli tosi vilpoista tarhan sisällä, hyvä koirille. Jotkut koirat yrittivät rähjätä keskenään, mutta kyllä heti huomasi kuka on lauman johtaja, Meow hiukka korotti ääntään ja rähinä loppui kuin seinään. Annoimme autosta 30 kg koiranruokaa ja lykkäsin Meowille rahatukun käteen, jotta remontti saisi jatkua.  Olipa kiva käydä siellä, nähdä hyvinvoivat koira ja varsinkin tosi iloinen Meow. Ajelimme sieltä sitten kotio hyvillä mielin.

uusi mopo

vanha mopo

toinen uusista porteista, hyvä Kirsi

sievä koiruus

kopit siistissä rivissä

21.3.2016 tiistai

muutama pullo menossa jonnekin, tämäkin pulloauto

on vuosien saatossa kooltaan tuplaantunut

Juu, ei sitten olla tehtykään paljon mitään ja ulkona on tosi kuumaa! On taas tämä vika viikko tylsistävä, ei oikeasti viittisi tehdä mitään. On vähän fillaroitu ja käyty ostamassa viimeisiä tuliaisia ja kohta pitää alkaa pakkaamaan tuo viimeinen laukku. Tosin joudumme vähän purkamaan jo pakattua laukkua ja jättämään osan tavaroita tänne toisella kertaa kotiin vietäväksi. Viemme siis vain

aurinko laskee pilvien taa

pakolliset tavarat vaikka tänne on siunaantunut turhaa rompetta, mutta en kyllä poiskaan heitä, vien kotio sitten joskus. On tullut tässä mieleen, että olisi kiva viettää talvi mökilläkin, mutta ensi talvi pitää vielä tulla tänne, koska on tuo vuoden viisumi, muuten menee hukkaan "hyvä viisumi", kun vuoden viisumi on käytännössä voimassa 2 vuotta! Seuraavana talvena voisimme olla mökillä ja tehdä ehkä kuukauden tripin tänne talvikotiin, saas näkee! Pääsisi ehkä jopa hiihtämäänkin! Nuo meidän nettikortitkin tuli hommattua vähän tylsästi ja enempää miettimättä. Yksi kortti lakkaa toimimasta kahden päivän päästä, toinen 26. päivä, ainoastaan kännykän kortti toimii kuun loppuun. Eihän siinä ole muuta ongelmaa, mutta pitäisi saada tehtyä 28. päivä lähtöselvitys, mutta kännykästä ei voi tulostaa sitä lättyrää! Talon netti toimii 27. päivä saakka, niin lukee näytössä, kun sen avaa mutta mutta! Toissapäivänä oli tuo talon netti poikki koko päivän ja kävin toimistossa ostamaan uutta, kun luulin sen loppuneen ennen aikojaan.

korjaamo, jossa korjataan ihan mitä vain

Siellä sanottiin netin alkavan toimia tunnin sisään, jotain buukkausta oli tehty. No, niin se alkoikin ja myöhemmin huomasin siihen ilmestyneen uuden loppumispäivän, 19.4. eli nyt jännätään onko näin, sehän meille sopisi! Siinähän sitä taas olikin, on tässä vielä tiedossa pyöräilyä, shoppailua, rantakeikkaa ja yhdet läksiäiset. Kuten huomaatte, olen ihan läsähtänyt.... Oli viime pyhänä Seuran vuosikokous ja sieltä mentiin Lean ja Pertsan kanssa iltatorille syömään ja Lean kanssa vähän shoppailtiin. Seuraava yö oli jotenkin tukala ja eilen huomasimme jäähdytinlaitteen olevan mykkä, ilmankos oli hikinen yö! Seppo sitten laitteita tutkaili ja lopulta piti kysyä neuvoa Handelta Suomesta. Hän sitten sanoi, että nuo ilmastointilaitteet Suomessa jäädyttää ulkoyksikön kylmällä ja täällä kuumassa jäätyy sisäyksikkö, uskokaa vaan! Muistin, kun olimme tuossa naapurissa Park Lanessa vuokralla tätä kämppää ootellessa, siellä ihan oikeasti sisäyksikkö jäätyi ja alkaessaan sulaa, vesi valui lattialle matkalaukkujemme päälle. Elikä näin kuumalla pitää välillä sulkea nuo laitteet ja vastaisuudessa pidämmekin niitä kiinni vuorotellen, nythän ne ovat soitelleet yötä päivää! Ainakin viime yön tuo makkarin laite toimi hyvin ja päivällä se olikin suljettuna. Nytpä pitää vähän pakkailla rantakamoja huomisaamuksi, heipat teille!

öttiäiskauppias

friteerattuja öttiäisiä, söisitkö?

Oh hoijaa, meinasi jäädä päivitys tekemättä! Tämä talon netti toimii tosi hyvin, mutta jos sitä on hetken käyttämättä, se putoaa pois! Ihan hyvä juttu sinänsä, mutta kun kirjoitan blogia, tarvitsen netin kun sen avaan! Kirjoittaessa ei nettiä tarvita ja kun päivitän, on se netti tietty pudonnut pois päältä! Ihan hyvähän se on, ettei netti ole kaikilla koko päivää päällä, vaikka ei sitä käyttäisi, hyvä idea kyllä!

28.3.2017 tiistai

öttiäinen rannalla

Taas tuo aika juoksee huimaa vauhtia, hyvä kun perässä pysyy! Kaikkea lähtöhommiin liittyvää on touhuiltu ja oltiinpa taas yksi päivä rannalla Lean ja Pertsan kanssa. Se oli se viimeinen rantapäivä tällä kaudella, vaan kylläpä on taas kiva palata sinne kotimaahan! Fillarit vietiin Lean ja Pertsan kodin eteisaulaan talvehtimaan ajoissa, koskapa he lähtevät muutaman päivän ennen meitä Tampereelle. Parina päivänä on käyty Tescossa syömässä, kun ruokakorteissa oli vielä käyttämätöntä rahaa. Jostain lompakkonsa syövereistä Seppo löysi vielä Big C:n ruokakortinkin, joten sielläkin piti käydä. Matkalaukkuja on pakkailtu, tavaroita tsekkailtu, pyykkiä pesty, pesulaankin viety isompia peittoja jne. Sunnuntaina vaihtoi Suomi kesäaikaan ja täällä alkoi parin päivän ukkoset ja sateet. Eilen siivottiin huushollia, siirrettiin tavarat pois seinien vierestä, sänky keskelle huonetta, ai

Big C ja siellä kesämuodin

näytöksen kenraaliharkat

miksikö? No, J-P tuli ruiskuttamaan öttiäiskarkotetta koko huushollin läpi ja sen jälkeen saimme taas kämpän normi näköiseksi. Tänään lähdimme viemään auton pesuun ja hieno tulikin. Sitten vielä käymään Tescossa, kun Seppo löysi taas yhden ruokakortin! Nyt otettiin vaan rahat siitä ulos ja kävimme Seuralla syömässä, olipas hyvää possunpihviä, kannatti käydä! Kävimme kotimatkalla ostamassa kilon tuoreita chilejä Joylle ja hain pyykit pesulasta. Seppo pihassa viimeisteli auton sisätiloja ja minä loikoilin altaalla auringossa vajaan tunnin. Kävin myös takapihalla uimassa ja olipa tällä kertaa ihanan vilpoista vettä, kun pari päivää satoi, eikä aurinko paahtanut suoraan veteen. Sitten taas kerran punnitsimme laukkuja ja punnitsimme! Nyt on yksi laukku vähän vajaa, sinne pitää vielä mahtua kilo chilejä sekä vajaa 4 kiloa liemessä olevia inkiväärin viipaleita ja ehkä jotain viime tingan juttuja! Huomennahan lähdemme sinne lentokenttähotelliin ja torstaina on lento Suomeen. Elikä luultavammin kirjoittelen jatkoa vasta loppuviikosta, malttakaa vaan  siihen saakka, solong vaan!
Laitan vähän kuvia tähän, kun netti vielä toimii....

pihakissojemme keskusteluhetki, äänekäs sellainen

kovasti on altaallakin hiljaista

ilmastointikoneiden huoltoa

monesti on tankattu auto samalla asemalla ja

vasta nyt huomasin nämä kivat elukat siellä

tämmöisiä pitää tehdä mökin pihalle,
ehdottamasti

Lea ja Pertsa

tuimat on ilmeet

Vielä vähän palattava tänne! Tuo talon netti toimii edelleen ja sain kuin sainkin tehtyä lähtöselvityksen omalla koneella, sekä tulostettua ne, jee! Hyvä, kun silloin reilu viikko sitten joutuivat buuttaamaan koko nettiyhteyden ja silloin sinne tupsahti kuukausi käyttöaikaa. Meillä olisi jäänyt kaksi päivää vajaaksi :) Ja nyt hyvää yötä kaikille!

auton pesussa, sen kimpussa hääri

4-5 tyyppiä ja puhdasta tulee

viimeinen iltauinti tällä kaudella

31.3.2017 perjantai

Sori, sori tai thaimaalaisittain soli, soli! Jotenkin tämä kirjoitus on taas jäänyt jumiin, mutta yritän nyt korjata tilanteen (joo, joo, sanon vaan). Joo, keskiviikkona kämppä kuntoon, kamat kasaan ja puolilta päivin hypättiin taksiin suuntana Bangkok. Vähän kastuimme laukkuja roudatessa ulos taksiin, alkoi nääs sataa ja ukkostaa! Matkallakin oli tosi tummia pilviä ja välillä heitti vettä. Bangkokiin

tämmöinen piti vielä viime
hetkillä väsätä

päästessämme oli siellä juuri satanut kunnolla, koska kadut lainehtivat vettä ja veneellä olisi päässyt sutjakammin eteenpäin. Hotellilla laukut huoneeseen ja läksimme etsimään ruokaa. Tosin piti heti käydä muuttamassa huomisen taksi, kun en taas muistanut kellon aikoja enkuksi oikein, ne kun sanotaan nurinpäin! Piti sanoa puoli 7 am, eikä puoli 8, hupsis, onneksi se jäi kolkuttamaan takaraivoon ja sain asian korjattua! Mutta no hätä, kaikki kunnossa! No, hotellin ravintola olikin suljettuna kello viiteen saakka ja nyt kello oli jo kolme eli jotain mahan täytettä piti saada. Kävelimme sitten kaduilla, ei missään avoinna olevaa kuppilaa. Siis kadun yli ja Seveniin. Olipa muuten kiva mennä vilkkaan kadun yli, kun painoit liikennevalon nappia, valo vaihtui ja oikeasti autot pysähtyivät odottamaan ylitystä, joka tosin piti tehdä reippaasti, ettei aika kulu loppuun. Pattaya/Jomtien akselillahan sitä ei tapahdu, vaan kadun ylitys on extremeä! Sevenistä ostimme hampurilaiset, nessupaketin ja sitten ihmettelimme minne syömään! No, siinä Sevenin edessä olikin bussipysäkki ja siihen penkeille sitten istahdimme syömään paikallisten ihmeteltäväksi! Hain vielä jäätelötkin jälkiruuaksi, aikaa kun meillä oli ihan riittämiin.

Sevenin edessä piknikillä

Täällä muuten pysähtyi lavataksit pysäkeillä ja sitähän tuolla Pattayallakin on yritetty ajaa, saa nähdä onnistuuko koskaan! Sitten hipsimme takaisin hotellille ja siellä kuvasin pihan otuksia, laitan kuvia loppuun niistä. Kävin tietysti uimassa parvekkeemme alla olevassa pikku altaassa ja kylä se virkistikin. Olipa tekemistä, kun Seppo kumminkin otti huoneessa torkut! Uikkarit sainkin sitten heittää roskikseen, kun olivat jo niin surkeat kovat koppurat. Täällä menee uikkareita aika paljon, kuuma ilma, merivesi, kloorivesi jne. Illalla menimme sitten hotellin ylätasanteelle ravintolaan syömään ja ihailemaan maisemia. Ruoka oli hyvää, tosin huiman kallista verrattuna Jomppariin. Panang curry lisukkeineen sodalla  ja jädellä maksoi 1000 bathia, kun Jompparilla sama alle 400. Kuvailin tietty lentokoneita ja maisemia. Myöhemmin tuli sinne myös laulajanainen lauleskelemaan ja olipa muuten tosi hyvä laulamaan. Miksiköhän me olimme ainoat, jotka hänelle taputtivat? Siellä ylhäällä olikin sitten paljon öttiäisiä ja tunnetustihan ne tykkäävät minusta. Onneksi huoneessa oli veskaan heittämäni tuubi hydrokortisonia ja löytyipä allergiapillerikin, sen verran monta ja tosi isoa kutiavaa paukamaa löytyi joka puolelta. Sitten bunkkaan! Aamulla aamiaiselle ja suunta sinne taksille pihalle ja hetken päästä olimmekin jo kentällä. Tosin parkkeerasimme aluksi väärään jonoon, onneksi virkailija ohjasi meidät lopulta


pikkuisen vettä kadulla

oikeaan lähtöselvityksen etukäteen tehneitten jonoon. Sieltä turvatarkastukseen, sitä muuten inhoan, siinä on aina jotenkin kiire hösäkkä. Nyt piti jokaisen ottaa kengätkin jalasta, ennen ei ole tarvinnut paitsi, jos tulee hälytystä laitteen ohi kävellessä. Sitten tavarat taas laukkuun, kengät jalkaan ja hemmetti, missä mun lentolippu? Passi laatikossa ja sen välissä lentolippu, vaan ei ole lippua! Sitä sitten pähkäiltiin ja onneksi yksi virkailija löysi sen turvatarkastuksen luota, huh huh! Juuri tätä kiireistä säheltämistä, jota inhoan! Ei siinä sitten paljoa aikaa jäänyt shoppailuun (tosin ei ollut tarkoituskaan mitään sieltä ostella), kun piti jo joutua lähtöportille. Siinä sitten istuskeltiin se 10 tuntia, oikeastaan aika meni kumminkin joutuisasti, vaikka kumpikaan meistä ei edes avannut sitä töllötintä. Lueskelimme Hesari, Iltistä, otimme torkut ja minullahan on tabletissa kirjoja, yhden Outi Pakkasen romaanin kerkesin hyvin lukea! Kentällä olikin sitten Hande vastassa ja pääsimme kivasti kotio! Perjantai meni tavaroiden purkamisessa ja Julia leipoi koko päivän muffineja, joita sitten iltasella saivat Hepe ja Jinnykin maistella! Siinähän sitä reissua kerrakseen ja nyt niitä kuvia!

hauska pöytä

otuksia

Seppo tutkii otusta
 

kovin joku on nähnyt vaivaa
näitä tehdessään

lisää otuksia

vähän jopa pelottavan näköisiä

ja lisää

onko tämä joku merirosvo

tämän bongasin auma-altaalla ollessani



ja vielä yksi

 

HELMIKUU

2.2.2017 torstai

Nyt sitten olen saanut uuden uutukaisen tittelin; eläkeläinen! Tosin en tunne itseäni sen vanhemmaksi kuin viime kuussakaan :) Ensimmäinen eläkepäivä olikin sitten kiireinen (tätäkö se eläkkeellä olo sitten on). Ensin ex-Carrefur Jonen ja Kirsin kanssa, heillä kaffeella ja illemmalla autolla Pratamnakiin Marjon ja Cristerin luo ja taas kahvia roppakaupalla, illalla sitten kotona ei nukuttanutkaan! Mutta kivaa oli kyläillä. Aamulla olo oli kuin krapulassa (voiko liiasta kahvin juonnista tulla oikeasti krapula, olo ainakin oli sellainen) ja kesti puoli päivää kunnes pääsi johonkin liikkeelle, taisi kahvikiintiö tulla hetkeksi täyteen. Iltapäivällä lähdimme fillaroimaan, ensin Seuralle syömään juuri kolmen jälkeen, Seurahan menee kiinni neljältä. Sieltä sitten BTV:n toimistoon

veneenkuljetusta paikalliseen

tapaan eli kaikki veneet kuljetetaan

yöksi maalle, mereen ei saa

jättää killumaan

maksamaan vuotuinen kaapelitv-lupamaksu ja sieltä sai tällä kertaa t-paidan lahjaksi. Sitten ajelu liukkaasti kotio, koska pisaroita alkoi tippumaan taivaalta. Kuivina pääsimme kotiin ja juuri sain uikkarit ylleni, kun Kirsi ja Jone koputteli oveen kysyen lähdenkö uimaan. Siellä killuttiin altaassa aikamme ja myöhemmin läksin Kirsin kanssa pesutupaan. Meidän taloon entiseen siivoojien huoneeseen on tullut rivi pesukoneita, olisko ihan 6 kappaletta. Koneellinen maksaa 30 bathia, iso kone 50 bathia. Sinne lykkäsimme pyykit ja tunnin se niitä pyöritti ja tosi kuiviksi linkosikin. Siis pesulaan enää vain silitettävät pyykit sekä isot lakanat ja sellaiset, jeee! Samalla otin talon nurkalla olevasta vesiautomaatista vettä, 1,5 litraa maksaa 2 bathia. Sitä vettä voi aivan hyvin käyttää kahviin, kananmunien keittoon, hammaspyykkiin jne. Varsinaisen juomaveden haemme edelleen kaupasta, koska siinä on mukana tärkeitä mineraaleja, tuossa automaattivedessä ei ole mitään, tietty sitä vettä!

Ai niin, meille oli ilmestynyt oveen lappu, joku lähetys managerintoimistoon. Arvasin kyllä mikä se oli, mutta kovasti sain selitellä siellä, koska paketissa oli meidän osoite, mutta ei nimeä. Se paketti tuli Surinista (jossain tuolla koillisen suunnassa Thaimaata)  ja sen oli tilannut Jinny Suomesta ja me viemme sen hänelle, kun lähdemme täältä kotiin. Tässä on ollut muutama viikko vähän rauhallisempaa menoa, Seppo on ollut hiukka huonovointinen ja kuumetta heilunut pikkuisen edes takas! Ehkä tässä ollaan nyt menossa parempaan suuntaan ja päästään taas vauhtiin! Tämä reissukin on jo ehtinyt puoleen väliin ja on jo ikävä koiruuksiakin!

Hi Coffin papukaija, matkii puhetta

Hi Coffin "kultakala", ehkä hiukka isompi!

torilla

10.2.2017 perjantai

Täytyypä kertoa Sepon taksille selostama reitti elikäs näin se meni; Jomtien, mennään Second Roadia ohi Pirun patsaan ja nää toiset jää siinä pois, sitten Paradise Parkkiin! Tämä kaikki suomeksi Pattayan keskustassa, matkassamme olleet kaverit tuumasivat, että näinköhän kuski muka mitään ymmärsi, vaan perille päästiin ihan tuon opastuksen mukaan ja kait te ymmärsitte, miksi kuski osasi ajaa oikein? No, hän tietty nappasi puheesta vain nuo tärkeät sanat ja hyvin meni, ei hänen tarvinnutkaan suomea ymmärtää ja autoissa on tuo piippausnappula, kun joku haluaa jäädä pois kyydistä. Täällä olemme myös taas törmänneet tähän paikalliseen liikennekulttuuriin. Olen varmaan jo aiemmin siitä kertonutkin, mutta taas uudelleen, josko siellä kotomaassa otettaisiin opiksi (turha toivo). Elikäs

lankataivas torilla, löysimme niitä

peräti kaksin kappalein

täällä ujutetaan auto hiljalleen liikenteen sekaan, kukaan ei soita torvea ja sekaan päästyä kiitetään nyökkäyksellä, sama pätee fillarointiin, sinne vaan hiljakseen sekaan, thaikku ei aja koskaan tahallaan päälle. No, pari kertaa olemme kyllä saaneet kovaa huutoa peräämme ja aina silloin on kyseessä ollut falanki, mutta niistä ei tarvitse välittää, kiittää vaan kauniisti! Olispa siellä kotomaassakin näin sujuva liikenne, mutta ei, torvea soitetaan, ajetaan ihan kiinni toiseen, et kyllä tähän väliin tule, näytetään vähemmän kauniita käsimerkkejä, huudetaan autossa naama punaisena, ollaan esimerkkinä autossa oleville lapsille, että

parkkeerausta, Arja kyseli, jotta onko meidän

vaatteiden ja kypärien väritys suunniteltua

silleen! Siinä taas vuodatusta kerrakseen! Kai nää pahat tavat taas tarttuu kotimaahan tullessa ja autoa ajaessa, niin Sepolle kuin minullekin. Tosin minä saatan vain autossa ajaessani parpattaa ja nuo muut jutut eivät ole meikäläisen heiniä, mutta Seppo kyllä harrastaa niitä kotimaassa, ei täällä eli on jotain oppinut!
Ai niin, yhtenä päivänä seisoimme autolla liikennevaloissa ja vastapäisellä kaistalla valoissa seisoi myös näissä oloissa erikoinen auto - punainen Lada! Sitä ajoi thaikkunainen, emme kuuna päivänä ole moista autoa täällä nähneet! No, mitä sitten olemme viime aikoina puuhanneet? Tässäpä listaa; fillarointia, golfia, mangoja, uintia, shoppailua, fillarointia, mangoja, kävelyäkin, saunomista, uimista, shoppailua, golfia, eli ei mitään kummallista! Loppuviikosta alkaa täällä hiekkajalkapallokisat (tai jotain sinnepäin) ja tarkoitus olisikin käydä ihan paikan päällä kannustamassa Suomi-matseja, saas nähdä! Minä en kyllä ole ollenkaan mikään jalkisfani, mutta tuo hiekkajalkis voisi olla ihan hauska kokemus. Se hiekkakenttähän on tuolla Jompparin Beach Roadilla ja näkyvät kaikki Suomi-matsit olevan iltasella, ei aurinko häikisi, siitä sitten tuonnempana!

kalaosasto torilla

markkinatorilla

17.2.2017 perjantai

Jaahas, mistähän aloittaisi! No, tässä yhtenä aamuna Seppo sanoi, että vielä tuo ruumis on tuolla vastapäisessä talossa, siihen minä, että häh! Joo joo, tuolla sohvalla se ruumis on istunut ja monta

hylättyjä veneitä rannalla

viikkoa, hän sanoi ja minä ryntäsin ikkunaan katsomaan! Ja toden totta, siellä sohvalla istui "ruumis", tai siltä se ainakin näytti, vaan ei se ruumis ollut, oli vaan joku valkea mytty sohvalla ja näytti jalatkin olevan sohvan reunalta roikkumassa. Kyseisessä asunnossa ei vielä asu ketään, mutta tavarat ovat hullun oloisesti, vai muka ruumis, pah!! Meillä on kämpässä siellä täällä maalarinteipin pätkiä ja tiedättekö miksi, minä en tiennyt? Seppo keräilee niillä pätkillä minun hiuksiani, joita on kuulemma huusholli täynnä - tietääkseni mulla on vielä hiukset päässä, taitaa vaan liioitella vai mitä! Ja on tuolla Sepollakin alkanut muisti pätkiä (ei aina minulla), tässä yhtenä päivänä hän huomasi ostaneensa kahdet auton käynnistyskaapelit. Muistan tässä pari viikkoa sitten, kun hänen piti nyt heti ehdottomasti juuri nyt saada ostaa ne kaapelit ja viikon päästä huomattiin niitä olevan kahdet, että silleen! Toissa päivänä menimme autolla kauppaan ja parkkiksella huomasin auton takapuskurilla olevan

Ban Amphur Beach - ei ole tungosta

ruuvimeisselin ja Seppo vaan tuumasi, että enkös olekin rauhallinen kuski, kun ruuvarikin pysyy noin hyvin puskurilla, just joo! Onneksi pysyi, muuten sitä etsittäisiin kissan ja koiran kanssa, kuten yhtä muoviläpykkää ja siihen kuuluvia ruuveja, varmaankin ne meni vahingossa roskiin! Niitä kyllä etsittiin joka paikasta monta päivää, autostakin monta kertaa samoin työkalupakista, ei löydy! Tää netti taas keljuilee tai sitten se on tämä kone, en tiiä mutta yritän päivittää tekstiä usein. Joskus olen kirjoittanut melkein romaanin verran ja sitten en olekaan saanut päivitystä toimimaan, silloin ottaa kovin kupoliin, kun kaikki kirjoitus katoaa taivaan tuuliin! Meidän talon pihoilla kuljeskelee muutama kissa, taitaa vakituiseen niitä olla 3-4 kappaletta. Yksi kissa oli pieniin päin ja yks kax se katosi, kuulin sitten, että talomme manageri, naispuolinen oli vienyt sen eläinlääkäriin synnyttämään niitä poikasia ja niitä tulikin sitten 3 ja nyt se kissa on pentuineen jossain siivoojien huoneessa rauhassa. Kyllä siis täällä noita elukoita hoidetaan. Sittenpä tänne tupsahti sukulaisia lomailemaan. Kävimme hakemassa heidät ensin meille ja sitten menimme porukalla Sevillaan syömään ja veimme heidät hotellilleen illemmalla. Tällä viikolla alkoi täällä nuo rantajalkapallokisat. Kävimme yhtenä päivänä ensin iltatorilla Jonen ja Kirsin kanssa syömässä ja sitten hipsimme tien yli kannustamaan Suomea, olihan alkamassa Suomi-Venäjä matsi. Minähän en sitten siitä jalkapallosta mitään tiedä, mutta tuo rantajalkis oli aika kivaa katsottavaa, kun palaajat juoksivat paljasjaloin hiekassa, mahtoi olla raskasta, ainakin siltä se näytti. Lisäksi se pelikenttä oli aika pieni ja istumapaikoilta saattoi nähdä koko kentällisen. Katsomo olikin ihan täynnä kannustajia

kannustusjoukkoja

molemmille joukkueille. Niinhän siinä kävi, että Suomipojat hävisivät pelin. Myöhemmin kuulimme, että syynä oli vaihtopelaajien puute, Venäjällä oli paljon niitä ja meillä ei lainkaan, väsyyhän siinä vaikka peli kestääkin vain 3 x 12 minuuttia, mutta tarvopa sekin aika umpihiekassa pallon perässä, kokeilepa! Olipa se kokemus, ihan hauska sellainen. Eilen läksimme Lean ja Pertsan kanssa rannalle, Ban Amphur Beachille. Olimme käyneet paikan aiemmin tsekkaamassa, kun  törmäsin siihen rantaan Facebookissa ja se sijaitsee tuossa aika lähellä automatkan päässä. Piti etsiä uusi ranta, kun sinne armeijan rannalle ei enää päässyt, kuten aiemmin kirjoitin. Tällä uudella rannalla on tosi puhdas vesi verrattuna Jompparin rantaan, jossa en mieluusti ui lainkaan. Täällä Amphurissa näki vedessä jopa

ja peli käyntiin, tää on joku rankkari - kait

omat varpaansa. Siellä oli myös kaloja, jotka oikeasti hyppivät ilmaan ja Lea vallan pelästyi niitä. Ne oikeasti hyppivät aika korkealle, hauskan näköistä. Tosi vähän oli ihmisiä rannalla eli oli rauhallista. Ensi kerralla pitää ottaa enemmän evästä mukaan, koska rantakuppilat näyttäisivät olevan avoinna vain viikonloppuisin. Oli oikein kiva päivä rannalla ja uusiksi otetaan! Harmi, kun tuota rantaa ei tiedetty Veikon täällä ollessa, siellä olisi ollut kiva snorklata! Tänä aamuna Seppo halusi lähteä ajelemaan jonnekin Sattahipin suuntaan ja etsiä Rayognin nurkilta jotain autokorjaamoa, jossa oli kuulemma paljon purettuja osia, hän oli nähnyt sen Hedelmätarharetkellämme. No, ei kun soitellen sotaan, ei reittiä ehditty katsomaan kartalta. Tää on vähän Sepon perusvika, ei suunnitella kunnolla, vähän sama juttu, kun aletaan asentamaan vaikka digiboxia ja luetaan ohjeet vasta, kun se asennus ei onnistunutkaan! Minä olisin katsonut kotona kartalta reittiä valmiiksi! Mutta tulihan ajeltua, vesipullot oli mukana ja tankissa löpöä, ei huolta! Ympäristöopiksi reissu meni, mutta olipa kiva tutustua uusiin kyliin, kaupunkeihin ja eksyttiinpä ihan maaseudullekin. Tosin minulla oli koko ajan kännykän navigaattori päällä, ei sitä täällä muuten olisi uskaltanut ajella minne sattuu, olisi oikeasti eksytty! Navigaattorissa se maaseututie oli tosi mutkainen, mutta paperikartassa ihan suora, hah! Nyt muuten näyttäisi olevan ananaskausi kohillaan, joka paikassa siellä maaseudulla oli ananaksia

maalaismaisemaa

päiväretkellämme

myynnissä ja ananaspellot ihan tyhjiä! Kävimme sitten kotimatkalla vielä Big C:ssä ruokaostoksilla ja sitten kotio. Kävin viemässä taas koneellisen pyykkiä ja sattuipa olemaan kaikki koneet käyttämättömiä. On se vaan helppoa nykyisin, kun on tuo talon pesutupa, sinne vaan pyykit koneeseen ja tunnin päästä partsille kuivumaan. Tietty tämä ei ole ollenkaan hyvä

tultiin johonkin kylään

juttu paikallisille pesulayrittäjille, vaan ei voi mitään! Meidän aiemmin käyttämä pesula oli aika hiljainen jo silloin, kun me alkulomasta sitä käytimme ja sinne on tullut myyntiin käsilaukkuja. Pyykin jälkeen piti käydä omassa kuppilassa iltapalalla, koska Sevilla on suljettuna aina joka kuun 17. päivä. No, pihalla huomasimme omankin kuppilan olevan suljettuna. Kurvasimme takaisin kotiin, vesipannu päälle ja nuudelipurkit kaapista. Lisukkeena maistui leipä, näkkäri päällystettynä hirvensäilykelihalla, namskis, olipa hyvää. Sittenpä alkoi tämä sepustus.... Nyt täytynee kohta vapauttaa netti Sepolle Iltiksen lukua varten! Tulee nykyisin luettu enemmän Iltistä ja Ylen uutisia, siellä kun on aina reilusti Trumpin tempauksia. On ihan kiva lukea, mitä Trumppi tänään on säätänyt ja mitä huomenna perunut. Olenkin kyllästynyt lukemaan Iltiksestä sen ja sen eropäätöksistä, millainen shokeeraava puku jollain oli jossain tilaisuudessa ja pälä, pälä, ei paljoo nappaa tuollaiset väkisin keksityt uutiset. Aamuisin ei ole paljon luettavaa tämän aikaeron vuoksi ja silloin onkin yleensä vain urheilua tuolta rapakon takaa, Trumpin maasta!

tähän illan päätteeksi lennähti lintunen golfkentältä

Juu, se golfpäivä! läksimme siis golfaamaan ja oli sen verran jono lähdössä, että ajoimmekin aloitukseen väylälle 5. No, siellä edessä oli yksi thaikkumies yksin pelaamassa ja hän löi aina yhden lyönnin, toisen ja kolmannenkin ja suurin osa palloista meni minne sattui, ei väylälle, ihan synkkään metsäänkin. Eihän siinä mitään, meneehän sitä muillakin, mutta hän käytti liian paljon aikaa etsiessään palloja, eikä etsinyt edes omia pallojaan vaan kierteli ympäriinsä etsimässä toisten hukkapalloja. Hän laittoi greenillä bägin ihan reunaan näkymättömiin, emmekä aina edes nähneet häntä, mutta

naama rannalla

kumminkin löimme omat pallomme, tosin miettien saako tuo miekkonen ne päähänsä. Tuolla tavoin ei kyllä kentällä pelata, eihän tuo edes ollut peliä! Pelasimme tällä tavoin sitten myös ysiväylän ja sanoin Sepolle, että nyt riittää, eihän tästä tule yhtään mitään. Se mies jatkoi peliään taas siltä 5-väylältä, sääli takaa tulevia! Ykkösellä oli kovasti jonoa ja me päätimme lopettaa pelin siihen, koska viiden väylän peliin meni yli puolitoista tuntia ja normisti koko 9 väylää pelataan siihen aikaan! Ajoimme auton klubitalolle aikomuksena mennä sinne syömään. Autolle tulikin sitten pääcaddiemestari kyselemään kuinka peli sujui ja sillä hetkellä päätin narista hänelle, muuten en sitä olisi tehnytkään, mutta kun hän nyt sattui tulemaansiihen! Saimme sitten lapun seuraavaa kertaa varten niihin neljään pelaamatta jääneeseen väylään. Sain kuin sainkin huonolla englannintaidollani selitettyä caddiemestarille syyn pelin lopetukseen. Että semmoinen se juttu oli, en ole tuollaiseen peliin ennen törmännyt!



26.2.2017 sunnuntai

Meow

Tuli kirjoitukseen pikku paussi, nettikortti lopahti ihan tykkänään ja vasta tänään sain haettua uuden. Tosin tätä kirjoitankin nyt talon nettiliittymällä, mitä sitä omaa tuhlaaman. No, maksoi tämäkin 30 päivää 350 bathia, saa nähdä miten toimii. Näyttäisi näin äkkiseltään, että pitää ottaa aina joku vapaa linkki, vaikka näytöllä kyllä lukee kerroksen ja talon numero, jota käyttää ja aina ei saa omaansa! Viikko sitten kävimme fillaroimassa ympäriinsä ja lopulta kova reissu Pratamnakille eli

tarhan sohvakoira

Thepprasitilta saakka koko ajan ylämäkeä, huh, huh! Kävimme tsekkaamassa siellä Seuran uudet tilat, ne valmistuvat jo huhtikuussa, hyvältä näytti. Kotimatka alamäkeä olikin sitten ihan mukavaa, kunhan ensin ajeltiin taas ylämäkeä ja moneen kertaan umpikujaan. Jossain tulikin vastaamme japanilainen pariskunta ja ihmettelin, kun se mies tuli melkein eteeni ja lopulta hän kysyi mistä olen pyörän ostanut. Sanoin tuoneeni sen Suomesta tänne ja se mies muuttikin heti puheensa suomenkielelle ja tulkkasi puheemme japaniksi vaimolleen. Se mies oli aikoinaan asunut Suomessa Kontulassa, pieni on tämä maapallomme! Vihdoin löysimme reitin rantatielle ja kannettuamme fillarit portaat alas, tuli vastaan nainen pikkutytön kanssa. Seppo kertoi äidin sanoneen lapselle jotain baabuskasta fillarilla ja huomasin kyllä molempien katsovan minua! Voi vitsi, vai minä baabuska! Alkuviikosta veimme fillarit huoltoon Chayaprukille, siitä lavalla Pattikselle tutkiman uusittua Big C:tä, Marina Centeriä ja etsimme sieltä Kasikornin pankin konttorin. Aikoinaan avasin siellä pankkitilin ja osoitteeksi sinne jäi River Hotelli, enkä enää halua "asua" siellä. Luulin

olen vähän pullukka, mutta nimeni onkin Pork

(possu)

osoitteenmuutoksen olevan pikku juttu, mutta siinä menikin roimasti aikaa ja sain ihan uuden pankkikirjankin. No, nyt sekin on hoidettu. Kävimme Marina Centerissä syömässä ja ruoka olikin hyvää, tosin Sppo laittoi lautasillemme papuja ja hän laittoi niitä suuhunsa lusikallisen ja hui! Olipa mausteista lientä hän tuumasi ja minäkin maistoin yhden sellaisenpavun ja sehän olikin vihreää chiliä, kaikkein vahvinta, num num, kuten Joy kirjoitti Facebookiin nähtyään annoksesta kuvan! Sitten kävelimme Beach Roadille ja kävimme vielä jälkiruokakaffeella yhdessä kuppilassa, jossa oli myös hyvää kakkua kahvin kera. Sitten taas lavalle ja pyöriä hakemaan, jotka eivät olleet vielä valmiit. Kävimme Seuralla odotellessamme kaffeella ja neljän jälkeen haimme pyörät. Minun etupyörä narisi ja Seppo tutkaili sen, oli laitettu jotenkin liian tiukalle, ei narise enää. Mutta matkamittarihaan ei sitten enää toiminut, onneksi minulla on vielä yksi mittari täällä jemmassa! Ensi kaudelle pitää tuoda niitä pari lisää varalle! Tiistaina olikin kiirus päivä, ensin aamulla Lean ja Pertsan kanssa taas rannalle, sitten haettiin Seuralta matkalaukkumme ja syy tulee kohta! Täällä Jompparillahan on ne sukulaiseni ja he ovat lähdössä huomenna kotiin. Noh, Arja olikin teetättänyt kotiinsa verhot ja ne ovat valmiit maaliskuun alkupuolella ja hehän lähtevät jo huomenna kotiin, entäs sitten? Sovimme sitten, että he vievät mennessään kolme meidän pakattua laukkua Suomeen ja me tuomme ne heidän verhot! Ei kun

koirien seassa...

pikaisesti pakkaamaan ne kolme laukkua ja viemään niitä illalla heidän hotellille. No, myöhemmin huomasin kaikkea mitä olisi sinne laukkuihin voinut laittaa, nehän eivät painaneet edes 20 kiloa kappale. Veimme siis laukut heille ja kylläpä tämä maisema vaan on ihan erinäköinen pimeällä, löysimme kuitenkin hyvin hotellille! Laukut ovat nyt siis Suomessa ja saapi nähdä, meillä on enää 1 matkalaukku käytettävissä, mutta onneksi Risto Seuralta sanoi siellä olevan paljon joutilaita laukkuja! Hirveetä säätämistä! Keskiviikkona aamu alkoi immigrationin lomakkeiden täyttämisellä, passien kopioinnilla ja sitten fillareilla Immigrationiin ja siellä menikin sitten tasan 13 minuuttia ja homma valmis. Tämä homma on tehtävä aina 90 päivän välein ja viime vuonna ei tarvinnut, kun kävimme joulun Suomessa. Seuraava olisi toukokuussa, mutta silloin olemme olleet jo kotomaassa monta viikkoa. Torstaina kävimme Makro-tukussa Kirsin ja Jonen kanssa ostamassa 50 kg koiranruokaa ja pari isoa säkkiä kissanruokaa. Tarkoitus oli viedä ne Meowilla, joka täällä hoitelee koiria kotonaan ja kissoja myös. Hän vie niitä lääkärille jaa parantelee sairaita. Lopulta löysimme paikan kierreltyämme pikkuteitä ja koiria tuli heti meitä vastaanottamaan. Oli siellä paljon koiria noin 16 kpl ja yhteensä 60 koiraa hän hoitelee. Kaikki tämä lahjoitusten

auringonlasku

turvin. Me veimme sitä ruokaa ja jätimme hänelle myös rahaa. Sieltä syömään ja kotio. Kirsin ja Jonen pakkaaminen alkoi, he lähtevät huomenna kotiin Tukholmaan. Perjantaina olikin kännykkä herättämässä seiskalta, ai miksikö? No, talossa oli ilmoitettu olevan sähkökatko klo 8-9 ja 16-17 ja pitihän sitä saada aamukahvit keitettyä ennen sitä. Kyllähän me aina ollaan herätty jo seiskan maissa, mutta piti pelata varman päälle! Ajoimme sitten auton pesuun ja sielläkin oli koiranpentuja kolmin kappalein. Pesun aikana oli kiva seurata niitten touhuja ja omistaja, vanhempi mies niitä syötteli ja tutki korvia, tassuja jne. Sieltä ajoimme Tescoon syömään ja kauppaan. Sitten pitikin jo kiiruhtaa kotiin, oli taivaanranta sen verran mustana ja ehdimme hyvin kotiin ennen ukkosta. Kova olikin se ukkonen, salamoi ja jyrisi yhtä aikaa ja taas kadut tulvivat, mutta onneksi olimme turvassa kotona, eikä fillarilla liikkeellä, kuten viime vuonna!  Iltapäivän sähkökatko tulikin vasta puoli kuudelta ja kesti vain puoli tuntia. Lauantai menikin ihan siivotessa huusholli ja fillareilla Seuralla syömässä,

ja nyt se laski

ostettiin sieltä myös juustoa, kinkkua ja maustekurkkua. Kotimatkalla ostin vielä iltatorilta mangoja, ne vaan on niiiin hyviä! Tänään läksimme jo heti ysin jälkeen hakemaan Pertsaa ja Leaa ja matka suuntautui Beach Roadille. Haimme Lealle Leenan ja Raimon luota heidän joutilaita tavaroitaan, koska he ensi viikolla lähtevät Suomeen, eivätkä aio enää tulla tänne. He ovat viettäneet täällä monen monet talvet, aikansa kutakin! Sieltä ajoimme Big C:hen (ex-Carrefur) ostoksille. Ensin hain Dtacilta uuden nettisimkortin. Aisin kortin olen nyt hylännyt, tylsää hakea uudet kortit kolmesta paikasta, nyt tarvitsee hakea enää 2 paikasta, Dtac ka True. Sitten kaikenlaisia ostoksia listan mukaan, no vähän ohi listan pari juttua, mutta onko tuo nyt mikään uusi juttu! Sieltä ajoimme Lealle ja Pertsalle, matkalla alkoi muuten sataa, mutta perillä paisteli taas aurinko. Veimme tavarat perille ja kävimme syömässä. Noin tuo aika täällä viilettää, hyvä kun perässä pysyy! Kuukauden päästä pääsee kotiin "huilaamaan"!

koiratarhalla Kirsi, Jone, Seppo, Meow ja minä kameran takana

Hyvinhän tämä talon netti toimii, tosin käytän juuri jonkun muun "linjaa", koska siinä luki talo 1 ja kerros 1, mutta joku muu käyttää meidän linjaa, näin se menee tai sitten ei! Jos et hetkeen käytä nettiä, menee se pois päältä ja pitää kirjautua uudelleen, huomattu on jo sekin!



28.2.2017 tiistai

reissussa löytynyt, ei taida ihan

kumminkaan liittyä formuloihin

Eilen käytiin tilaamassa Fordilta autolle huoltoaika. Aina se vaan on yhtä hauskaa miten se sujuu. Tällä kertaa asiaamme hoiti thaikkutyttö, joka ei osannut sanaakaan englantia. Se on aika erikoista täällä, että tuon ikäinen ei osaa sanaakaan enkkua, mutta naapurivirkailija tulikin sitten hoitamaan asiaamme. Huoltoaika tuli huomiseksi klo 9. Pikaserviceen olisi päässyt jonottamalla, mutta siinä olisi voinut mennä 2 päivää! Sitten kävimme Big C:ssä syömässä ja kävimme ostamassa yhden rantatuolin (yksi sen tähden, kun kahta ei ollut) ja pienen retkipöydän, saa rannalla kaffeet ja murkinat pöydälle, ei tarvii pitää hiekassa. Tuolla kauempana on vielä yksi saman merkkinen kauppa ja käymme jonain päivänä katsomassa olisiko sieltä saatavissa toinen samanmoinen rantatuoli. Sitten ajelimme kotio ja myöhemmin kävelimme omalle kylälle, Seppo meni parturiin ja minä kävin

Jomtienin maamerkki

apteekissa. Nämä pikku apteekit ovat paljon parempia kuin nuo isot tavarataloissa. Tekisi mieleni käydä myös kampaajalla ja ottaisin hiusten pesun ja letityksen, tukkavärin laitan itse, pitäisi parin viikon päästä laittaa, jollen innostu aiemmin! Tänään sitten veimme auton sinne huoltoon ja se huolto kestääkin ihan kello viiteen saakka. No, tallustelimme sitten kotio ja onneksi kello oli vasta yhdeksän nurkilla aamulla, eikä ollut kovin kuuma, matkaa kumminkin vajaa 3 kilsaa. Kotona sitten touhusimme kaikkea, ei viitsitty lähteä edes pyöräilemään. Kolmen maissa soi puhelin ja se englantia taitamaton soitti, arvasimme auton olevan valmis, mutta sitten puhelimeen tuli se toinen virkailija ja sanoimme tulevamme hakemaan autoa. Kiiruusti vaatteet niskaan, laukku matkaan ja pihalle muumijunalle, joka vei meidät Sukkarille ja siitä kävelimme Fordille. Laskua maksaessamme kassatyttö kysyi olemmeko suomalaisia? Häh, mistä hän saattoi tietää ja kysyimmekin sitä ja hän vastasi meidän puhuvan suomalaisittain! No niin, meidät on siis tunnistettu! Kello oli vasta puoli neljä ja aiemmin ajattelimme taas ajella iltatorille syömään, mutta sen aukeamiseen oli vielä melkein 2 tuntia, joten ajoimme Tescoon. Sisään mennessämme ovien eteen kurvasi 2 moottoripyöräpoliisia ja huomasimme heidän saattaneen jonkun auton siihen oven eteen parkkiin, no ei ihan oven eteen, mutta melkein. Ketä huomionarvoisia sitten olivatkaan, mene ja tiedä, tavallisen pulliaisen näköisiä miehiä ne olivat ja ihan tavallisissa vaatteissa! Sieltä kotio ja loppuilta menikin ihan lorviessa, telkustakaan ei tullut mitään. Niin no, tulihan sieltä thaikku uutisissa asiaa tuosta meidän kotikadun Kanjanaramin ja Beach Roadin vesiputkiviemärin tai joku sellainen remontista. Se on kestänyt jo ihan liian kauan ja välillä ketään ei näy siellä töissä. Katu lilluu välillä vedestä ja se kaivanto on ihan täynnä vettä. Kadulle on laitettu puunpätkiä ja kiviä, jotta ihmiset pääsevät kävelemään kastumatta. Ohituskatu on välillä veden peitossa, kerran erehdyttiin ajamaan siitä fillareilla, vain kerran siis, kävellen siitä ei pääse lainkaan. Jospa siihen nyt saataisiin vauhtia!

tässä tämä viemärityömaa, tuossa kuuluisi olla katu

TAMMIKUU

7.1.2017 lauantai

Uudenvuoden ekana päivänä fillaroimme Tescoon katsomaan telkkaritarjontaa. Eilen alkoi nykyinen telkkari vilkkumaan ja vaihtamaan väriä. Siellä olikin ihan hyvä 32-tuumanen telkkari ja se maksoi 5700 bathia eli alle 200 euroa. Emme tietty voineet sitä ostaa, koska olimme liikkeellä fillareilla. Kävimme kumminkin siellä yläkerrassa syömässä ja ajelimme JP:lle jädelle. Sieltä oli tarkoitus ajella Beach Roadia pitkin kotio, mutta se olikin ihan tukossa, joten kurvasimme Second Roadille ja sieltä kotiin altaalle pulikoimaan. Maanantaina ajelimme Tescoon ostamaan se telkkari ja Veikko osteli kaikenlaista tarpeellista sekä joitain tuliaisia. Kotona telkkarin asennusta, eipä mitään muuta

pihakissa, jonka lempipaikka on automme

katolla, joskus se katsoo meitä ilmeellä;

ihan oikeestiko te ootte johkin lähdössä...

ihmeellistä näin pyhäpäivänä. Tiistaina läksimme taas golfaamaan ja matkalla ihmettelin, kun koulujen pihat olivat ihan autioita. No, kentällä selvisi, että tänäänkin oli pyhäpäivä vaikka thaimaalaisessa kalenterissani ei sitä mainittu, vain eilinen päivä oli merkitty pyhäksi! Tarkoitus oli pelata 18 väylää, mutta ottivat toimistossa maksun vain yhdeksästä. Emme maksaneet toista kierrosta vaan läksimme pois, syyhän ei ollut meidän ja henkilökunta taas vaan soli, soli. Veikko meni sitten siihen viereen armeijan kauppaan vielä ostoksille ja oli onni, ettei lähdetty jatkamaan peliä. Seppo tuli sanomaan, että vie äkkiä Veikolle vettä sinne kauppaan, melkein pökräsi siellä. No, pullollinen vettä ja alkoi olo olla parempi, tosin juotin vielä autossa lisää vettä Veikolle. Keskiviikkona menimme Big C Supercenteriin Sukkarille ja Veikko osti loput tuliaiset kotimatkaa varten. Illemmalla kävimme vielä fillaroimassa ja sitten tietty polskimme altaalla. Veikko oppi tänä aikana mikä on kenenkin mopo ja kertoili niitä minulle, samoin mopojen ominaisuuksia ja uutuuksia ja minähän kaikki ymmärsin! Illalla sai Veikko valita huomisen retken Miljoonakivipuisto tai Ripley´s Believe It or Not ja aikansa nettiä tutkittuaan hän valitsi Miljoonapuiston. Sinne siis suuntasimme navigaattorin avustuksella torstaina. Hyvin sinne löysimme ja siellä pääsimme taas ajokorteilla halvemmalla sisään. Tosin portilla kysyivät passeja, jotka onneksi olivat mukana eli täällä pitää nykyisin olla aina passit Perjantaina Veikkoa jo vähän jännitti huominen kotilento. Sen huomasi, kun ruoka ei maistunut ja vatsa oli kipeänä. Matkalaukkua sitten pakkailtiin ja sinne mahtui myös joitain minun tavaroitakin. Pitäähän se laukku saada täyteen painoonsa. Illemmalla kävimme

mukana. Ovat muuten tiukentaneet myös ratsioita. Niitä on joka päivä jossain, milloin ratsaavat mopot, milloin minibussit ja toisinaan lavataksit. Niin ja jos ajat humalassa, se maksaa heti 10 000 bathia, ajoneuvo menee valtiolle ja itse lähdet saman tien kuukaudeksi vankilaan! Puistossa olikin tosi kaunista, niitä meren muovaamia kiviä, kauniita istutuksia ja sitten niitä eläimiä. Elukoita sitten tutkimmekin enemmän ja kuvailin niitä. Paluumatkakin sujui navin avulla, tosin tulimme aivan eri reittiä takaisin ja sillä reitillä oli myös tietöitä! Illemmalla kävimme Seuralla syömässä ja hakemassa varaamiamme karjalanpiirakoita sekä kinkkua. Korvapuustejakin piti ostaa, koska Mika oli illalla tulossa kyläilemään, siis Sepon veljenpoika ja Veikko lupasi hänelle pullakaffeet. Ilta menikin sitten mukavasti siinä turistessa ja Seppo lähti yhdentoista maissa etsimään Mikalle taksia, joka sitten löytyikin sopivasti Park Lanen edestä.

2 kg chiliä

vielä tuossa iltatorilla, tarkoituksena hakea 2 kg tuoreita chilejä Joylle. Kävelimme torilla, ja alkoi tuntua, ettei siellä olekaan niitä chilejä, kunnes yhdellä ainoalla myyjällä oli niitä, 150 bathia kilo. Veikko osti  niitä sitten sen 2 kiloa, oli se aika iso säkillinen. Kotona Veikko uiskenteli altaalla vielä pari tuntia ja minä pakkasin laukun, sekä Veikon repun lähtövalmiiksi. Veikko tuskaili, kun hän joutuu matkustamaan yksin, johon minä sanoin, että onhan kone täynnä ihmisiä. Veikko siihen: mitäs jos venäläiset ampuu koneen alas!! Huh, huh, ei ihme jos vatsaa vääntää! Pitäisikö kotona vähän jutella näistä uutisista tai sitten jättää tuo uutisten katselu vähemmälle! Lähtöaamuna kello 4 herätti meidät kaksi puhelinta ja laitoimme vesipannun päälle. Veikko söi muroja ja me sämpylöitä. No, minulla kävi taas huono tuuri, olin varomaton ja leikkasin etusormeen viillon ja verta tuli kuin härän kurkusta, Veikkokin ihan pelästyi. Olen muutama vuosi sitten leikannut samaisella Fiskarsin veitsellä saman etusormen ekan ja tokan nivelen kohdalta luukalvon läpi, 4 tikkiä! Niinpä taas tein saman, ekan nivelen kohdalle, tosin ei yhtä pahasti. No, nyt jää uinti ja golf hetkeksi tauolle!

Viideltä lähdimme ajelemaan kentälle ja hui, meillä satoi vettä ! Sitä ei ole koko aikana tapahtunut. No, sade loppui parin kymmenen kilsan päässä, eikä enää näkynyt tai eihän siellä ei ollut edes satanut, vain Jompparilla näköjään. Olimme hyvissä ajoin kentällä, saimme auton parkkiin ja piti tarkasti kuvata, minne sen jätimme, jotta löydämme sen. Lähtöselvityksessä meni oma aikansa, kun kyseiset virkailijat eivät ennen olleet sellaista saattopalvelua tehneet, mutta kaikki meni lopulta hyvin. Itse teemme aina lähtöselvityksen jo kotona, mutta tässä tapauksessa se pitää tehdä kentällä. Sitten Veikko lähti virkailijan kanssa turvatarkastuksen kautta passin tarkastukseen ja kentälle odottelemaan koneen lähtöä ja meidän piti kuluttaa aikaa kentällä, kunnes Finnairin kone oli noussut ilmaan. Kävimme syömässä Burger Kingissä ja jäin ihmettelemään, miksi ihmiset jonottivat, kun Helsinkiin avattiin samainen Burger King. Burgeri ei siis ollut kummoinen, mutta veihän nälän, koska en ollut aamulla syönyt mitään, kun hoidin tuota sormeani. Siinä sitten istuskelimme penkeillä tuolla ja välillä toisen puolen ja kulutimme aikaamme ihmisiä katselemalla, sekä lähtötaulua.

Istuimme välillä aivan hissin vieressä ja oli kiva seurata, kun ihmiset pyrkivät hissiin matkalaukkukärryjen kanssa yhtä aikaa, kun toiset pyrkivät sieltä ulos! Monesti sitten ne hissiin pyrkijät eivät ehtineet lainkaan hissiin. Kentällä muuten koneesta tullessa kävellään tullin ohi ja kun kukaan ei pysäytä, se ei tarkoita, että olisit selvillä vesillä. Aulassa on myös tullivirkailijoita puhelimien kanssa ja he pysäyttelevät silläkin puolella matkustajia, ehkä ennalta profiloituja, en tiedä. Huomasimme sen siinä odotellessa. Siinä vartin vaille kymmenen katosi lento taululta eli saatoimme lähteä ajelemaan kohti kotia. Paluumatkalla olikin liikennettä hiukka enemmän rekkoineen kuin mennessä ja kotona olimme siinä puolenpäivän maissa eli 7 tuntia, työpäivän mittainen reissu. Kotona piti pedata sängyt, Veikon petivaatteen pesulapussiin valmiiksi ja joimme kaffeet. Ei jaksettu lähteä minneen ja illemmalla kävimme oman pihan kuppilassa syömässä. Viimeksi kävimme siellä Liisan kanssa, eikä ruoka ollut silloin kummoista, mutta nyt se oli aroi mak mak eli todella hyvää! Menimme istumaan kuppilaan sisälle ja tarjoilija yritti saada meitä ulos istumaan, kun sisällä on niin kuuma. Sanoimme vain mai pen rai (ei haittaa), koska emme voineet sanoa hänelle oikeaa syytä; emme halunneet ulos, koska se oli täynnä venäläisiä ja hehän pitävät aina mekkalaa! Niin pitivät nytkin ja hyppäsivät altaaseen kuppilan edestä vaikka altaaseen hyppiminen on kiellettyä ja vesi roiskui kaikkialle, eivät osaa edes lukea omaa

äidinkieltään! Joku aika sitten ennen vuodenvaihdetta tuli tänne paljon lapsiperheitä ja lapset altaassa, isät kaljapullon kanssa altaan reunalla! Se on kielletty säännöissä ja altaan vieressä isossa kyltissä se lukee selvällä venäjän sekä englannin kielellä. Managerin toimiston poika sitä sitten heille selvittämään ja katosihan ne pullot! Sesonkiaikana täällä pihassa istuukin vartija tuolilla pitämässä jöötä porukalle! Asiasta toiseen, tuolla etelämpänä on ollut kovia sateita, ehkä olette uutisissakin nähneet, täällä katsomme niitä uutisia thaikkukanavilta. Tulvia, jotka ylettävät vyötärölle asti, mopot ja henkilöautot eivät pääse kulkemaan ja paikalliset kulkevät kaikenlaisilla veneillä ja kanooteilla. Talojen alakerrat ovat veden peitossa ja jos autolla aikoo ajaa, pitää tietää missä se tie kulkee, jos se tie on sortunut ja auto saattaa humahtaa sinne veteen kokonaan. Ihmiset odottelevat lentokentillä katoksissa lentojaan ja eivät ehdi Bangkokiin jatkolennoilleen. Oi voi! Muutama vuosi sitten katselimme samaa Espanjan kanavalta, siellä vuorilla satoi kaameasti lunta ja jengillä oli hauskaa, kunnes lumi alkoi sulaa hukuttaen vedellä alempana olevat kylät sortaen teitä, siltoja ja kaataen jopa taloja! Luonto tekee kuten itse haluaa!

Jospa nyt ehtisin kirjoitella ajallaan ja laittaa kuvia tänne, kun Veikko läksi kotio. Silloin en ehtinyt kirjoitella, kun Veikon kanssa touhuiltiin. Tosin täällä kämpässä on nyt aika hiljaista ja tyhjää, kun Veikko lähti kotiin, mutta eiköhän siihen kohta totu!

Veikko luuli, että nämä krokotiilit eivät olleet oikeita, kun olivat liikkumatta

kita auki, mutta kyllä ne eläviä olivat

11.1.2017 keskiviikko

kuu oli pakko kuvata parvekkeelta

Hohhoijaa! Kylläpä täällä on nyt kosteaa, mikään ei kuivu, petivaatteet tuntuvat kosteilta myös vaatteet, kaikki! On siis hiukka sadellut, mutta en valita, pahemmin on asiat sateen kannalta tuolla eteläisessä osassa maata! Pari kertaa on melkein kastuttu fillareilla, tosin sadetakit on aina matkassa sekä muovipusseja puhelimien ja lompakoiden suojaksi, on siis opittu jotain viime talven "tulvista". Täällä olomme aikana ei vielä koskaan ole satanut putkeen vajaata vuorokautta, mutta nyt sekin ihme on koettu, Suomessahan se on ihan normaalia, mutta että täällä! Pari päivää oltiin sisätiloissa ja eilen illemmalla pääsimme ulos syömään ja torille ostamaan mangoja, slurps, sekä haimme pyykit pesulasta. Ja sitten taas satoi! Partsilla ei kuivu mikään, voihan siellä säilyttää märkiä pyyhkeitä ja

uikkareita, sisään ei enää mahdu. No kai ne joskus kuivuu, onhan noita kuivia kaapissa. Olen siis käväissyt pikaisesti päivittäin uimassa sadekuurojen välissä ja joskus on vähän ripsinytkin. Ehkä se uiminen tai siis se vesi auttaa tuon sormen parantumisessa. Vaan on se viilto tainnut olla aika syvä, koska siihen sattuu julmetusti, jos vahingossa vähän johonkin kovaan osuu! Onneksi se haava on pysynyt kiinni, tai ei ainakaan ole auennut. Tänään lähdimme ajelemaan autolla ex-Carrefuriin, siis Big C Extraan tarkoituksena mennä Mikan kanssa syömään. Hän lähtee huomenna kohti Indonesiaa ja siellä jonnekin pikkuiselle sähköttömälle saarelle sukellusparatiisiin. Mikahan on siis Sepon veljenpoika, jos joku ei muista tai se meni lukiessa ohi! Seppo odotteli Mikaa siellä aulassa ja minä pääsin tekemään pikku ostoksia, sitten MK:hon syömään. Syötyämme Seppo ja Mika menivät kahvilaan kaffeelle turisemaan ja minä pääsin ihan yksin kauppaa syynäämään, hip hurraa! Varsinainen kauppalista ei ollut pitkä ja tärkein siinä olikin taasen tuo vesi ja leipäkin on kotona vähissä. No niin, ne kärryyn ja jotain muuta tarpeellista ja vot, laukkuosastolle! Sainpa kerrankin ihan rauhassa tutkailla veskoja ja yhden nakkasinkin kärryyn, tosin hetken päästä vaihdoin sen toiseen väriin. Olisin vielä ostanut yhden vähän pienemmän, joka mahtuisi polkupyörän korilaukkuun ja yksi  löytyikin. Siinäpä oli sitten

kenkäkauppa

vetoketjun väliin mennyt vuorikangas pahasti jumiin ja vaikka yritin sitä avata, piti luovuttaa, harmi! Ehkä vielä löydän samantapaisen jostain. Sitten kassalle ja autolle. Mikakin lähti siitä sitten käpsyttelemään majapaikkaansa kohti ja heidän piti vielä käydä ostamassa joitain sukellusvälineitä ennen huomista reissuun lähtöä. Me ajelimme kotiin ja matka eteni normaaliin hitaaseen tahtiin. Kävin uittamassa sormeani altaassa pikku tihkusateessa, joten kauaa en viitsinyt siellä liota. Inhoan kovin, kun silmälasit kastuu sateessa, eikä sitten näe kunnolla! Handelta tuli kuvaviestiä ja pyysinpä netin kautta veroprosentin itselleni. Oikein, eläkepäätös oli tupsahtanut postilaatikkoon, jeee! On se helppoa näin nettiaikaan toimia missä päin maailmaa hyvänsä, paitsi siellä saarella minne Mika on menossa! Jospa ottaisin taas yhden kirjan käsittelyyn, on nääs viime aikoina tullut luettua yhtä jos toista kirjaa, näin sadekaudella, jonka piti olla ohi jo lokakuun lopulla!

17.1.2017 tiistai

Käytiinpä viime viikolla taas golfaamassa ja olipa kiva pelata, kun ei ollut liikaa porukkaa. Seppokin sai vihdoin pesetettyä auton. Tuo vakipesupaikkamme on kaiketi vaihtanut omistajaa, eikä sinne koskaan pääse, se on auki miten sattuu eli tuli paikan vaihdos. No, uuden paikan vieressä näkyy

olevan sauna ja siellä pitääkin jonain päivänä käydä. Näitä saunoja näkyy olevan siellä täällä, kun vaan hoksaa pitää silmänsä auki. Iltaisin nuo pihakissat pitävät meteliä. Joka ilta kello 10 alkaa kova mouruaminen ja välillä 2 kissa mouruaa vastakkain ja hitaasti lähestyvät toisiaan, kunnes jompikumpi antaa periksi ja lähtee lipettiin! Alkuun ihmettelin kuka on ulkona lapsen kanssa siihen aikaan ja antaa lapsensa huutaa pihalla, kunnes älysin sen äänen tulevan kissoista! Ne pitävät tosi kovaa ääntä ja se kuuluu todella hyvin sisälle. Viime lauantaina Seppo keksi lähteä tuonne uuteen Home Prohon Sattahippiin, golfmatkoilla olemme huomanneet sen ilmestyneen tien poskeen. No, läksimme sitten ajelemaan ja hetken päästä ihmettelimme tiellä olevaa ruuhkaa. Autoja tie täynnään ja matka sujui tosi hitaasti, ajattelin että onhan lauantai, mutta ei muina lauantaipäivinä ole tämmöistä ruuhkaa ollut. Sitten muistin nähneeni telkkarista Noong Nooncin puistossa olleen näytillä liikkuvia dinosauruksia ja sen jälkeen muistin , että tänä viikonloppuna on Lastenpäivä, tapahtumia ympäriinsä ja lapset pääsevät joka paikkaan ilmaiseksi. Siis olimme juuttuneet siihen puiston jonoon ja heti puiston portin jälkeen on se Home Pro. Pääsimme sitten vihdoin päämääräämme, se on vähän saman tyyppinen kauppa kuin kotomaassa Bauhaus. Löysimme sieltä yöpöydät, joita olimme etsineet jo vuoden verran ja ostimme myös varsi-imurin, sellaisen johdollisen. Sen viemme kotomaahan ja siellä mökille. Ai miksikö raahaamme sellaisen täältä asti? Siksi, kun Suomesta ei löydy johdollista sellaista ja mökillä sekä kotona meillä on sellaiset akulla toimivat, vaan niistä ei ole mihinkään, kun olemme paljon poissa ja akut lakkaavat toimimasta. Uusi akku maksaa melkein saman verran kuin uusi imuri ja tämä sähköllinen versio imee, eikä meinaa, meillä kun on noita karvaelukoita. Olemme muuten jo yhden sellaisen imurin jo matkalaukussa vieneet ja tämä on toinen. Paluumatkalla taivastelin vastaantulevaa

liikennettä, kilometrikaupalla jonoa sinne puistoon kahdessa rivissä, huh huh! Kotona sitten Seppo alkoi heti väsäämään uusia yöpöytiä ja kivat niistä tulikin. Sunnuntai menikin sitten pyöräillessä ja kävimme J-P:llä syömässä, kun kaikki ovat kehuneet sen ruokia ja hyvää se olikin. Päiväkaffeella kävimmekin sitten Lealla ja Pertsalla matkalla ostamiemme leivosten kera. Pilvistä on edelleen ollut, vaan ei haittaa, kun katsoo telkusta millaista tuolla etelämpänä on. Jossain on edelleen todella tulvia ja vettä tulee vieläkin. Thaikut on siitä ihmeellisiä, he ei voivottele vaan alkavat heti sopivan tilaisuuden tullen lapioimaan hiekkaa, mutaa pois ja lastalla vetelevät vettä sisätiloista pihalle, kaivavat kaikki veneeksi sopivat esille ja melovat niillä. Mitä tekis meikäläiset vastaavassa tilanteessa! Eilen lähdimme ajelemaan ja kävimme tsekkaamassa, olisko jossain likellä hierojaa ja tuosta torin kupeesta löytyikin sellaiset. Montako kertaa, ainakin kuusi, olemme täällä käyneet, vaan hierojalle emme ole ehtineet. Nyt siihen tulee muutos, ainakin kerran viikossa on alettava siellä käymään ja nämä hierojat osasivat asiansa! Sitten menimme Seuralle syömään, kaalilootaa ja siellä sitten vierähtikin vähän pitempi aika, alkoi sataa! Joo ja nettikin toimii nyt aika hyvin, kun on kolme nettikorttia. Tosin

yöpöytien kasausta

halpaa se ei suinkaan ole, nyt maksoi 2000 bathia yhteensä eli noin 55 euroa kuukausi, mutta pääasia, että yhteydet toimii! Sitä vaan ihmettelen, kun nuo liittymät DTAC ja AIS maksavat noin 900 bathia kappale ja TRUEN maksoi vain 220! Ja kaikki liittymät on ostettu ihan näiden omista toimistoista. Täällähän liittymät ostetaan kuukaudeksi kerrallaan, saa toki viikoksikin, mutta sellaista jatkuvaa liittymää ei ole, kuten siellä kotomaassa. Voi tietty ostaa sellaisen kiinteän liittymän, mutta sitähän ei sitten saa mukaansa, jos jonnekin lähtee. Tosin ilmaisia wifejä on kyllä tarjolla joka kuppilassa ja isoissa tavarataloissa. Täällä olen muuten joutunut paikallisten hilpeyden kohteeksi monesti, siis naisten. Kaikilla tuntuu olevan tosi hauskaa lettieni kustannuksella. En kyllä ole täällä nähnytkään kenelläkään lettejä, muutamalla on ollut yksi letti, mutta näitä Peppi Pitkätossun lettejä ei ole näkynyt. Nämä vaan ovat tosi kätevät pyöräillessä, koitapa tunkea ponnaria  tai ranskalaista lettiä pyöräilykypärän alle! Tai ajapa hiukset auki ja sitten ne liehuvat suussa ja silmillä! Tänne tullessa talon siivoojat päivitteli lettikampaustani, Agapen lapset silittelivät lettejä, hierojat ihasteli jne. No, sellaista tällä kertaa!

27.1.2017 perjantai

meidän autonkattokissa

Apua, mihin tämä aika oikein valuu! Onneksi nuo sateet ovat sentään loppuneet, sää on mitä mainioin. Juu, ei tässä sen kummempia olla tehty, fillaroitu ja golfattu! Arja ja Jukka tulivat taas tänne Jompparille ja kävimme sunnuntaina heidän kanssaan tutustumassa siihen Sepon löytämään saunaan, Sport Point Pool on sen nimi. Ensin siellä ei ollut ketään paikalla ja joku sitten soitti jonnekin ja poolin pitäjä saapui paikalle, venäläinen nainen, oikein mukava sellainen. Asia selvisi, edellisenä iltana oli henkilökunta jäänyt poolille juhlimaan, juoneet kaikki viinakset ja pois

Sport Point Pool

lähtiessään olivat vielä vieneet kassan rahat mennessään. Siksi kukaan ei ollut sunnuntaina avaamassa koko paikkaa! Että sellaista täällä, eikä ole eka kerta kun tätä kuulemme. Päivä menikin sitten saunoessa ja uidessa ihan mukavasti, harmi kun emme tienneet paikasta, kun Veikko oli täällä, hän olisi tykännyt puljata altaassa koko päivän! Maanantaina hurautimme autolla hierojalle, sieltä Sukkarin Big C:hen syömään ja samalla kävimme uusimassa auton vakuutuksen, jotta sen saa taas kohta katsastaa. Seuraavana päivänä sitten taas Big C:ssä, nyt ns. ex-Carrefurissa. Seppo kävi siellä Home Prossa ja minä shoppailin siellä täällä, ihan rauhassa! Kotona kävimme vielä fillaroimassa ja illemmalla Seppo kasasi uuden hienon hyllykön kylppäriin. Keskiviikkona ei tehty oikeastaan mitään, kun Seppo on koko viikon ollut vähän huonokuntoinen, välillä tuntuu flunssa iskevän, välillä jotain muuta. Kuulimme sitten myöhemmin, että tämmöistä "flunssaa" on täällä liikkeellä, moni on sairastanut sitä jopa viikkoja. Illalla kävimme siivoilemassa Naskalien kämppää, koska he tulevat illalla myöhemmin tänne talvikotiinsa ja vein Kirsille joitakin lehtiä luettavaksi. Torstai olikin sitten touhua täynnä. Aamulla suuntasimme taas golfkentälle, tällä kertaa sille ekalle sotilaskentälle, missä on caddiet. Pääsimme heti pelaamaan, ei ollut jonoa, kuten aiemmin. Tosin kyllä huomasimme olleemme vuoden siellä pelaamatta, peli ei hirviän hyvin mennyt, mutta välillä pitää pelata muitakin kenttiä. Kivaa kumminkin oli ja sehän on pääasia golfissa! Tässäkin huomaa, kuinka täällä on vähemmän ihmisiä tänä vuonna, vaikka nyt on sesonkiaika menossa. Tarkoituksemme oli käydä siellä kentällä ennen kotiin lähtöä syömässä, mutta kuinkas ollakaan, kotimatkalla äkkäsimme unohtaneemme koko syömisen. No, ajoimme kotiin suihkuun, kuivat vaatteet ylle, vanha kylppärin hyllykkö autoon ja Seuralle syömään. Risto pyysi taas apuamme illaksi Makro-tukun reissulle. Porukka on huomenna lähdössä hyväntekeväisyysreissulle tuonne Burman rajalle lastenkotiin. Siis sitten söimme ja läksimme kaffeelle Lean ja Pertsan luo viemään samalla sitä hyllykköä. Heillä kun on sille käyttöä, ei tarvinnut heittää roskiin hyvää hyllyä! Sieltä sitten reiluksi tunniksi kotiin ja seiskalta oli treffit Riston kanssa tukussa. Kolme isoa kärryllistä

tavaraa, ruokaa, pesutarvikkeita jne. lastattiin autoon ja takaosa tulikin ihan täyteen. Sieltä Seuralle purkamaan ne tavarat ja sitten veimme "Hiutale" 2:seen yhden lasipöydän. Kello olikin jo yli yhdeksän kotiin päästessämme ja iltauinti piti jättää väliin. Altaalla saa siis uida klo 8-21. Tänään olen laitellut kuvia talteen kameroista ja puhelimista läppärille sekä ulkoiseen muistimökkylään. Tsekkailin e-laskuja, tallensin niitä myöhempää tutkailua varten ja maksoinkin muutaman. Ai hitsi, pari juttua kumminkin unehtui, täytyy joku päivä laittaa ne hoitoon! Pihalla kuuluu vähän väliä pauketta, täällä on siis Kiinalainen Uudenvuodenaatto ja pauketta on siis tiedossa ainakin täksi ja huomiseksi! Se on sitten alkamassa Kukon vuosi, muistaakseni! Tänään on tarkoitus olla ihan hissukseen, sanoi Seppo, saa sitten nähdä malttaako hän olla hissukseen. Sunnuntaina on tarkoitus lähteä tsekkaamaan Hi Coffin sauna Arjan ja Jukan kaa ja maanantaina mennään syöpöttelemään heidän kanssaan. Niistä sitten myöhemmin. Nyt siis kaikille oikein hyvää alkavaa Kukon vuotta!

31.1.2017 tiistai

Tässäpä on taas saunottu ja fillaroitu, rampattu ostoksilla jne. eli ei mitään ihmeellistä! Yhtenä päivänä ajeltiin Tescoon ja pois lähtiessä Sepon pankkikortista lähti taustamuovi irti. Siis ajelu pankkiin uusimaan sitä, ajattelin kyllä mielessäni, että pitäisi olla mukana myös pankkikirja, mutta sanopas se  ääneen! Niinhän  siinä sitten kävi, että jouduimme jonotuksen jälkeen palamaan kotiin hakemaan sitä halvatun pankkikirjaa ja takaisin fillareilla. Seppo sai lopulta sen uuden kortin ja pääsimme jatkamaan ajelua. Synttäripäivä vietettiinkin sitten ihan kotosalla, kun Arja ja Jukka peruivat maanantain syöpöttelyn ja se siirrettiin seuraavalle päivälle. Silloin hyppäsimme "muumijunaan", ajelimme Beach Roadille ja sieltä lavalla Pattayalle Apex hotelliin. Olimme siellä ihan liian aikaisin ja kävimme tsekkaamassa Mike´s Shop Mailin tarjontaa. Kävelimme sieltä Apexin aulaan odottelemaan Arjaa ja Jukkaa, jotka sieltä heti kohta pyyhälsivätkin paikalle. Apexissa maksaa buffet illallinen 250 bathia ( noin 7 euroa) ja jos ostaa 10 kipaleen lipun, maksaa yksi illallinen 180 bathia (4.78 euroa) eli Seppo osti sellaisen nipun meille, kelpaa käydä syömässä muulloinkin. Apexissa on tosi hyvää ruokaa ja siinä syödessämme menikin aikaa reilu pari tuntinen. Sitten lavalla kotio ja tällä lavakuskilla olikin sitten painava kaasujalka, ajoi muutaman kerran ohi risteyksien! Kotipihalla olikin Kirsi ottamassa vesiautomaatista vettä ja piipahdimme vielä heillä iltakaffeella. Siinähän se tammikuu vierähtikin ja kohta alkaakin uusi aikakausi!

illalla lavalla matkalla Pattayalta

Jompparille