JOULUKUU

näkymä Kwai-joelle

1.12.2016 torstai

Aamulla pihalle ja saimme lavataksin, jolla hurautimme Seuralle, josta alkoi matkamme Kwai-joelle.  Matka sujui mukavasti ja kuskimme oli tosi rauhallinen ajelija. Matkalla pysähdyimme kerran murkinalle ja olimme perillä juuri sovittuun aikaan. Matkanjohtajamme tuli perässä linja-autolla,

koska meidän automme oli ihan täynnä. Hotellilla sitten olikin pikku ongelmia, paikalliset ajokortit eivät käyneetkään sisäänkirjautumiseen ja meitä oli kolme ilman passeja. Ja sitten hotellin henkilökunta sotki kaksi asiakasta  väittäen toisen jo saaneen avaimen. Sitä sitten tutkittiin oikein videolta ja oikein meni, avainta ei ollut annettu ko henkilölle. Huh, huh! No, Jussi ei näistä

hilpeä porukkamme

passijutuista hätkähtänyt vaan kurvasimme toiseen hotelliin River Kwaihin ja sinne kelpasi ajokortit eli neljä henkeä jäi siihen hotelliin ja reissu oli pelastettu. Sitten porukalla syömään ja pitkän päivän päätteeksi nukkumaan huomista retkeilyä varten. Niin siis, Seppo ja minä olimme myös näitä passittomia eli tänne tulijat, muistakaa ettei thaikkuajokortti enää kelpaa, pitää esittää passi aina ja joka paikassa!

2.12.2016 perjantai

Aamiaisen jälkeen läksimme käymään liittoutuneiden hautuumaalla,  sieltä Kwai-joen sillalle ja rautatieasemalle. Tällä kertaa juna saapuikin suht ajallaan ja hyppäsimme kyytiin. Matka kesti reilun tunnin ja siinä pällistelimme maalaismaisemaa. Saavuimme Thamkrasaen sillalle ja juna taas ajoi hitaasti, jotta matkailijat saivat kuvata alas jyrkänteeltä siintävää jokea. Ulos junasta ja kävelin Liisan kanssa kalliotemppeliin junarataa pitkin. Siellä kuvatessa menikin kameran linssi ihan huuruun, luolassa oli tosi kosteaa. Sieltä sitten pakolliset valokuvat kuten ulkopuoleltakin ja kävely parkkipaikalla odottavaan kuljetukseemme. Kävimme syömässä ja sitten suuntasimme kohti Hell Fire Pass eli Helvetin solaan. Se on sodan aikana hakattu joillain hakuilla ja aikaa siihen on kulunut paljon. Sinne piti kävellä monien portaiden kautta alas rinnettä ja Seppo jäi suosiolla siitä

kuva ei anna oikeaa kuvaa rotkon syvyydestä

hommasta odottelemaan autolle. Portaat vaan jatkuivat kunnes pääsimme alas, missä juna aikanaan kulki. Siellä täällä näkyi vielä pikku pätkä raidetta ja kuluneita ratapölkkyjä. Matka oli aika pitkä ja itse sola olikin vaikuttava näky. Paluumatkalla jäin muista jälkeen, kun piti kuvailla ja sitten melkein juoksin portaita ylös, mikä ei ollutkaan hyvä juttu! Juuri ja juuri jaksoin lopulta kiivetä ne halvatun portaat ylös asti, ei olis pitänyt alussa hosua! Sieltä ajoimme takaisin hotellille Kanchanaburiin ja huilailimme. Illemmalla läksimme porukalla katsomaan joelle ääni- ja valoshow'hun. Sen piti alkaa klo 20 vaan lopulta se alkoikin vasta kymmeneltä, mutta oli kumminkin odottelun arvoinen. Se kertoi Thaimaan historiaa, sotaa, Kwai-joen tapahtumia ihan kuninkaan poismenoon ja uuteen kuninkaaseen. Sieltä sitten vielä yöllä syömään, minä tosin otin vain smoothien, en voi syödä ruokaa enää siihen aikaan puoliltaöin! Sitten yömyssyn jälkeen pehkuihin, zzzZZZ

valoshow

silta sai osuman "pommista"

Helvetin sola, muutama ratapölkky

näkyy vielä

Thamkrasae Bridge

noita pitkin piti kävellä päästäkseen

luolatemppeliin

temppeli luolassa

Hell Fire Pass

pätkä raiteita

3.12.2016 perjantai

Ja taas aamiaisen jälkeen suunnistimme vielä ennen kotimatkaa yhteen museoon, Death Railway museoon. Sieltä sitten alkoi kotimatkamme. Matka sujui hyvin, kunnes alkoi kovat ruuhkat ja täällä se tarkoittaa ihan oikeaa ruuhkaa, ei mitään stadin Manskun iltapäiväruuhkaa! Kävimme matkalla jossain Bangkokissa syömässä ja vihdoin pääsimme kotiin. Kotimatka kesti noin 6 tuntia ja kyllä jalat olikin sitten turvoksissa autossa istumisesta.  Kyllä sitä vaan aina reissussa rähjääntyy! Kivaa oli ja kiva porukka!

ruuhkaa....

Helvetin solassa, joku tuonut kukkia....

muistomerkkejä

tästä saa vähän kuvaa, kuinka korkea

se sola on

4.12.016 sunnuntai

Aamulla Tescoon ostoksille. Ostin haudutuspadan, pitäähän Veikon saada tänne tultuaan riisipuuroa. Olimme sitten Lissun kaa altaalla aurinkoa ottamassa tunnin verran ja sillä aikaa Seppo huomasi haudutuspadan olleen ihan rikkinäinen. Siis takaisin Tescoon ja pata vaihtoon. Onneksi siellä oli yksi ja ainoa kappale ja se oli sitten ehjä! Illalla tuli Arjalta viesti; huomenna saunalle!


5.12.2016 maanantai   (44. hääpäivä meillä ja Thaimaassa isänpäivä)

Täällä on ollut aika pilvistä ja kovin tuulista, vaan ei haittaa, eipä ole niin kuuma! Siis aamusella Jomtien Saunalle ja sinne sitten tupsahtivat Arja ja Jukkakin. Siellähän se puoli päivää mukavasti hupeni. Veimme Arjan ja Jukan JP:lle kämpilleen ja sitten suuntasimme Seuralle syömään ja ostamaan maustekurkkuja, kinkkua, maksalaatikkoa, juustoa, karjalanpiirakoita, voita jne. Samalla pääsimme Jussin matkasalkusta eroon, hän kun jäi sinne maalle Kanchanaburiin.

6.12.2016 tiistai  
Suomen 99. Itsenäisyyspäivä

Aamusella läksimme autolla reissuun ja haimme mukaan Jukan sekä Arjan. Ensin näköalapaikalle, iso Buddha ja kelluvat markkinat. Kelluvilla markkinoilla olisi kaikilla ollut jo nälkä, mutta siellä ei ollutkaan niitä tuttuja kojuruokaloita vaan joku kiinalainen buffet. Se olisi maksanut 250 bathia,

emmekä halunneet syödä sellaista, koska illalla oli meno juhliin ja siellä ruokailu. Kiertelimme markkinoilla smoothien voimalla ja söimme kotona jotain pientä. Illalla laittauduimme juhlakuntoon, tallustimme kotikadulle ja kengät hiukan hankasivat. Voi vitsi, jos joudumme kävelemään koko matkan, tuskailin, mutta onneksi kadulla oli lavataksi ja hyppäsimme kyytiin, 200 bathia Roxieen. Roxie on entisen Menuetin pitäjän, Texasista tänne jotenkin joutuneen miehen ja hänellä on Soi Welcomilla 2 muutakin kuppilaa sekä huoneita vuokralla. Soi Welcomillahan sijaitsee myös Pattaya Suomi-seurakin. Sali tuli lopulta ihan täyteen väkeä ja ruoka oli tosi hyvää. Myöhemmin oli tanssitkin. Me sitten läksimmekin sieltä pois ihan viimeisinä ja Risto ajelutti meidät sivarimopollaan kotiin, kiva juttu ettei tarvinnut kävellä kotiin pimeässä! Oikein kiva ilta ja kiitokset siitä järjestäjille!

7.12.2016 keskiviikko

Päätimme lähteä näyttämään Liisalle Pattayaa ja hyppäsimme condomme (kerrostalo)  "muumijunaan"  ja ajelimme alas rantaan. Tämä meidän ns. kotikatu on rannan puolelta poikki, koska siellä on joku katu tai viemäri tai joku mikä lie remontti menossa ja joutuu aina hiukan ajelemaan kiertoteitä päästäkseen rantaan. Beach Roadilla hyppäsimme 10 bathin lavaan ja ajoimme ihan Tops Marketin luo, joka tosin on vieläkin remontissa. Niin ja Tops marketillehan lava maksaakin 20 bathia! Siitä kävelimme Klangia pitkin päämääränämme Big C Extra eli ex-Carrefur. Kävelimme siksi, jotta Liisa näkisi vähän "maisemia". Perillä kävimme heti MK:ssa syömässä ja sitten ostoksille. Tarkoitukseni oli nostaa automaatista rahaa, mutta en saanut, kokeilin toista ja sama juttu. Sitten vilkaisin korttiani ja sehän oli mennyt vanhaksi lokakuussa. No, en tietty saanut siinä automaatin vieressä olevasta pankista uutta korttia, kun minulla ei ollut mukanani passia eikä pankkikirjaa. Onneksi ei ollut akuutti rahapula ja haen sen uuden kortin jonain päivänä. Ostoksia tuli sen verran paljon, varsinkin Liisalle, että otimme ostarin pihalta lavataksin  kotiin ja taas Liisa sai vähän maisema-ajelua, kun taksi kierteli pikkuteitä kartellen ruuhkia! Kotona hetken huilasimme ja joimme pullakaffeet. Illemmalla läksimme kävelemään parin kilsan päähän Night Marketiin. Ne ovat sellaiset yömarkkinat, joissa on aina kovasti porukkaa ja

tässä se auki revitty katu

pitää varo taskuvarkaita. Seppo jäi istuksimaan kahvilan jakkaroille ja Liisan kanssa aloimme kojujen kiertelyn. Liisa löysi helmikorusetin, jonka osti kotiin vietäväksi ja jatkoimme matkaa. Äkkiä tunsin sortsin taskun ja käsveskan välissä käden ja vilkaisin sivulleni. Siinä oli thaikku nainen aikeissa napata laukustani jotain. Laukkuni oli onneksi visusti kiinni ja pidin, kuten aina vielä kädellä tiukasti siitä kiinni eli varas veti vesiperän. Ties kuinka kauan hän oli meitä seurannut ja Liisa lähti äkäisenä kävelemään naista kohti, joka katosi liukkaasti. Liisa muisti saman naisen tulleen tosi lähelle helmiä ostaessaan. Tosin varkaita ei kannattaisi lähteä seuraamaan, koska siellä voi olla joku liiga taustalla kytiksellä. Olipa minulla toisessa taskussa pari kahdenkympin seteliä, mutta taisi varas muistaa väärin, jos näki minun laittavan rahat taskuun! Jatkoimme matkaa ja jonkun kojun jälkeen kuulimme kotimaan kieltä ja varoitimme pariskuntaa varkaasta ja myöhemmin näimme heidät varoittamassa nuorisoaan. Markkinoilla oli muuten paljon tuttujakin, entinen thaikku naapurimme ja joitakin suomalaisia. Markkinat nähtyämme ja smoothiet juotuamme nappasimme lavataksin kotiin. Siinähän sitä tapahtumia yhdelle päivälle!

8.12.2016 torstai

Päivällä kävelimme Beach Roadille, hyppäsimme lavalle ja ajelimme Kasikornin pankkiin hakemaan

sisarukset kävelyllä

meikäliselle sitä uutta pankkikorttia. Kaikki täällä vie aikansa ja lopulta olin pihalla uuden kortin kanssa ja heti nostin automaatilta pankin edessä rahaa, pitihän uuden kortin toiminta tarkistaa ja hyvinhän se toimi. Aikamme tepastelimme, kunnes hyppäsimme lavaan ja hurautimme Beach Roadin toiseen päähän kalaravintolaan syömään.Tosin tällä kertaa ruoka ei ollut niin hyvää kuin aiemmin! Lavakuski muuten pyysi nyt 20 bathia per nokka, koska oli kuulemma niin pitkä matka. Annoin sen hänelle, mutta matkan hinta on oikeasti vain sen 10 bathia. Ensi vuoden alusta se nousee tuohon 20 bathiin ja täällä on jo voivoteltu tuota kauheaa hinnannousua, lähinnä turistit. Voi kauheeta, onhan se 10 bathia ollut hintana jo ainakin parikymmentä vuotta! Ei luulis kenenkään turistin siitä kovin köyhtyvän, vaan vali, vali! Täällä on muutenkin nyt kova turistikato ja noita takseja seisoo jossain kasapäin, ei turisteja, ei ajoa! Sieltä taas kävelimme kotiin päin ja hyppäsimme jossain vaiheessa lavalle, kävimme Seuralla kaffeella ja käpyttelimme kotiin. Löysimme mukavan oikopolunkin Amazonin välistä, ei tarvitse kävellä vilkkaalla kadulla. Miten kauan se oikopolku sitten toimiikaan, loppupäässä oli jo joku rakennustyömaa, pieni tosin!


9.12.2016 perjantai

Vähiin käy Liisan lomapäivät! Aamulla ajoimme autolla Watsaduun (vähän kuin Bauhaus) ostamaan

vesilasti ja Seppo halusi ostaa jotain vahvaa teippiä, jota ei Suomesta edes saa. Sitten Liisan kaa pihalla ottamassa hiukan väriä nahkaan, muuten kukaan kotomaassa ei usko Liisan edes olleen täällä! Täällä on tosin edelleen kovasti tuulista ja aurinko pysyttelee pilvien takana, mutta ruskettaa se sieltäkin. Illalla kävimme oman pihan kuppilassa syömässä, pitäähän sitäkin vähän kannattaa. Talomme manageri taitaa olla jouluvalohullu, kohta viikon ajan joka päivä ilmestyy lisää valoketjuja pihaan ja manageri itse on mukana niitä asentelemassa. Liisakin on jo aloittanut pakkaamisen kotimatkaa varten!

10.12.2016 lauantai

Käytiin Seuralla syömässä salaatit ja Seppo söi vielä hernerokankin. Otimme samalla sieltä yhden meidän matkalaukuistamme mukaan. Seuralla oli taas tosi paljon väkeä ja muistinkin, miksi emme mieluusti käy Seuralla syömässä keskiviikkoisin ja lauantaisin. Liikaa väkeä ja se meteli! Meikäläisen korvat ei sitä kestä! Kävimme Lealla siinä likellä hakemassa Liisalle jotain juttuja, kävelimme jonkun aikaa Beach Roadilla ja läksimme kotiin, Liisa pakkaamaan laukkuja. Haimme sen yhden laukun, koska Jukalla on mukanaan vain reppu ja saamme siten yhden laukun Suomeen. Siihen on Jukalla ja Arjallakin jotain tavaraa laitettavanaan. Täytyy käyttää hyödyksi tämäkin pointti. Meiltä laukkuun tuli peruutuskamera, koska se ei sitten sopinutkaan autoomme ja nettireititin, joka ei myöskään täällä toiminut ja jotain muuta pientä, samoin jotain Liisan tavaroita.

11.12.2016 sunnuntai

Herätys puoli neljä aamulla, laukku matkaan ja ulos saattamaan Liisaa kotimatkalle. Auto tulikin ihan

näköalapaikalla kahvilla

ajallaan  kyydissään Arja sekä Jukka. Matkalaukku auki ja Arjan tavarat sinne ja heidän kotimatkansa alkoikin. Me menimme takaisin petiin nukkumaan muutamaksi tunniksi. Järjestelin vähän tavaroita ja läksimme fillaroimaan, olipa kiva ajella. Pihan toisella puolella kadulla oli yksi mies mopolla ja totesin, että tuo ei ole paljon mopolla ajellut, sen verran tökkivää se oli. Pääsimme risteykseen, käännyimme vasemmalle ja se penteleen mopokuski tuli Sepon perässä ja oli kaataa Sepon pyörineen, ei siis hallinnut mopoaan! Seppo kyllä karjui sille ukolle ja se vaan meni menojaan, höh! Onneksi ei sattunut mitään! Mentiin Seuralle, Seppo korjasi siellä jonkun jutun ja minä jutustelin Lean kanssa. Lea ja Pertsa oli siellä leipomassa karjalanpiirakoita. Sieltä jatkoimme matkaa pitkin Beach Roadia ja käännyimme Chayaprukille ja kyselimme yhdestä mopokaupasta, josko olisi ollut peiliä polkupyörään, ei ollut! Jatkoimme matkaa Second Roadille saakka ja sitä pitkin kotikadulle ja Sevillaan syömään. Kotona pesin koneellisen pyykkiä ja kävimme tyhjäämässä kämpän, jossa Liisa majaili. No, sitten meni monta tuntia tämän läppärin kanssa. Kestää aina tosi kauan ja kysyy hermoja, jotta saan nettimokkulaan yhteyden, kaikkiin muihin koneisiin yhteys muodostuu aika nopsaan, tämä läppäri vaan ei tykkää mokkulasta tai toiste päin! Täytyy joskus hommata täältä uusi mokkula, tämä nykyinen saattaa jo olla hiukka vanhentunut ja väsynyt.

14.12.2016 keskiviikko

Edellä mainittuun väsymykseen lisäisin, että on tämä läppärikin jo vähän väsynyt!! Kunhan alan ensi vuonna saamaan eläkettä, juu ihan oikeaa eläkettä, ostan uuden tehokkaamman läppärin, juu! No niin ja asiaan! Kävimme maanantaina sitten fillaroimassa ihan kunnolla, reilut 25 kilsaa. Onpa kiva ajella, kun ei ole tuota ruuhkaa, täällä on vielä aika hiljaista, saa nähdä muuttuuko ajan myötä! Illalla läksimme kävellen Sevillaan syömään ja etsimään jotain iltatorilta, ei ollut, enkä edes muista mitä se lie ollut! No syödessä tulikin tutuilta viesti, jotta missä on täällä se yökrääsätori, Night Market ja

sovimme tapaavamme siellä heidät, Harrin ja Iran myöhemmin. He eivät ole ennen Pattayalla olleet ja tulivat Samuilta tänne, koska siellä oli ne kovat sateet tulvineen. Harri oli naapurin poika
Pähkinärinteessä asuessamme. Käväisimme kotona ja jonkun ajan kuluttua läksimme etsimään lavataksia torille. Sitä saimmekin odotella tovin, kuskeja kyllä oli, mutta ei auton ajokortillista. Kuskit ajavat mopotaksia ja autokortilliset sekä että, siksi saimme odotella, kun kuski oli liikkeellä mopolla. Pääsimme torille ja smoothien voimalla odottelimme porttien luona, jossa oli se kaamea disco metakka ja lapset aina tanssivat siinä edustalla lavalla tai sitten ihan ylös nostetulla tasolla ja hauskaa heillä tuntuu aina olevan! Ne valtavat kajarit oli juuri siihen suuntaan, missä pöydät ovat. Pöytäämme sitten istahti yksinäinen mies ja syötyään hän kysyi meiltä, että olemmeko italialaisia! Hassu juttu, mutta kun aikoinaan kävin Julian kanssa Amsterdamissa, kysyi taksikuski meiltä ihan samaa, kun pulputimme takapenkillä! Jonkun korvissa siis suomen kieli kuulostaa italialta! Nykyisinhän on tapana tuttuja halata tavatessa ja niin mekin teimme, sillä seurauksella että minun ja Iran korvakorut tarttuivat toisiinsa. Onneksi koruni ei hävinnyt, eli olkaahan varovaisia! Kiertelimme toria ukkojen höpötellessä ja me naiset tietty shoppailimme ja tutkimme kaikkea. Lopuksi vielä jäimme pöytään istuksimaan oluelle ja smoothielle. Ja kappas vaan, tori menikin kiinni jo klo 23 ja jouduimme kadulle, siirryimme sitten viereiseen pikku kuppilaan jatkamaan juttua. Seurasin siinä liikennettä ja huomasin sen hiljenevän ihan tosissaan. Jouduimmekin odottelemaan lavataksia aika kauan ja olimme kotona puoli 2 yöllä. Harri ja Ira joutuivat odottamaan lavaa 20 minuuttia eli kylläpä on hiljaista, ei ihmisiä, ei takseja! Tiistaina ajelimme fillareilla Seuralle, söimme siellä ja

Festival Centerissä

hyppäsimme lavaan suuntana Pattaya ja siellä Pattaya Optical. Kävimme tilaamassa uudet silmälasit molemmille, sellaiset jotka vaihtavat väriä sisältä ulos aurinkoon mentäessä. Kylläpä siellä oli valikoimaa, onneksi minun vahvuuksilla joutuu karsimaan aika monta mallia heti pois ja sitten optikot kilpaa etsivätkin minulle punasävyisä kehyksiä. Tämä siksi, että olen huomannut sen värin sopivan minulle ja lisäksi kun otan ne pois päästäni, punainen näkyy aika hyvin ja löydän ne myös siltä mihin ne laitoin. Sitten oli jäljellä kahdet kehykset, kysyin Sepon mielipidettä ja hän päätyi samoihin kehyksiin, joihin itsekin olin jo mieltynyt. Kehykseni maksoivat 4500 bathia ja olivat ihan kevyet, hyvä juttu koska linssini ovat paksut ja painavat jonkin verran. Tummennus 3000 bathia ja linssit 17 500 bathia eli noin 670 euroa. Seppo sai lasinsa halvemmalla, kun niissä on pienemmät vahvuudet. Minulla on vielä -6.75 ja +2.50, tosin olen lähtenyt liikkeelle -9 ja ikänäön tullessa mukaan, on miinus pienentynyt. Hyvä niin ja linssien hintahan halpenee samaa tahtia! Seppo osti myös uudet lasit ja vielä löytyi samanlaiset kehykset kuin hän viime vuonna osti ja hyviksi totesi. Täytyy sanoa, että täällä ainakin tähän asti on lasit olleet laadukkaammat kuin siellä kotomaassa vaikka hintaero ei olekaan kovin huima näissä meikäläisten vahvuuksissa. Aion laitattaa keväällä vielä ennen kotiin lähtöä vanhoihin vähän käytettyihin kehyksiin uudet linssit, onpahan sitten varalasit! Sitten tepastelimme Festival Centeriin pällistelemään ja kävimme yläkerrassa jäätelöllä vakkaripaikassa, siellä missä näkee ulos merelle isosta ikkunasta. Paikka olikin luultavasti vaihtanut omistajaa ja oli kyllä tyylikkäämpi nyt kuin ennen. Tilasimme jädet ja se olikin iso smoothie, jonka päällä oli jäätelöpallo ja jotain hedelmää. Ensin syötiin lusikalla jäde ja hedelmät ja sitten pillillä smoothie, joka oli tosi maukas. Huomasimme kuppilan olevan nykyisin joku Japanilainen. Sieltä sitten lavoilla Seuralle ja fillareilla pitempää reittiä kotiin. Kotona kyllä huomasimme, että eilinen fillarointi kyllä verotti lihaksia ja päätimme pitää keskiviikkona ihan kotipäivän. No, kotipäivähän

tarkoittaa huushollin siivousta ja järjestelyä. Kaivoimme sängyn alta golfbägit ja laitoimme tilalle jotain ylimääräistä, mitä ei juuri nyt tarvita. Seppo pesi myös parvekkeella ilmastointilaitteiden ulkoyksiköt ja minä pesin kylppärissä niitten ulkokuoret. Ja mitä niistä löytyikään, monen monta ampiaisenpesää, niin koneistoista kuin ulkokuorista, ilmankos yksi yksikkö pitikin aika kovaa melua! Ja sitten se melu vasta alkoikin, ihmettelimme sitä aikamme, kunnes pihaan ilmestyi vielä kovempi ääni ja savua eli pihassa toimitettiin öttiäismyrkytys, hyvä niin! Ai niin, meillä on taas sisällä kotieläin. Kun imuroimme, vilisti lattialla gekko, se ei onneksi joutunut imuriin, syököön vaan kaikki ylimääräiset ötökät kämpästä! Joka joulunaika olen himoinnut sellaista joulutähteä, kangaskukkaa amppelissa, vaan Sepon autossa ei ole koskaan siinä kohtaa jarruja. Niitä myydään suoraan autosta tuossa kotikadun toisessa päässä parkkiksella. Ajoimme siitä ohi Liisan täällä ollessa, eikä silloinkaan ollut jarruja, vaan toisella kerralla löytyi jarrut ja sain kuin sainkin sellaisen amppelin. Tuolla se nyt parvekkeella hohtaa punaisena. Sen koommin sitä autoa ei muuten olekaan näkynyt eli viime hetkellä sain sen ostettua, maksoi 200 bathia, noin 5,5 euroa nykyisellä kurssilla!

19.12.2016 maanantai

Täällä on tosiaan ollut koko ajan kovasti tuulista ja pilvistä, aamulämpötila noin 23-25 astetta, siis täkäläisittäin kylmää ja tuo kova tuuli tuntuu vielä kylmemmältä, saas nähdä milloin se aurinko alkaa näkyä! Torstaina läksimme heti aamusta Makro tukkuun ostamaan tarvikkeita Agapen lastenpäiväkodin vierailua varten,  70 joulupussia pitäisi väsätä. Ostimme kaikkea, vähän karkkia, suklaata, omppuja, mehua, sipsejä, makumaitoa jne. Kaikki tämä kerätyillä hyväntekeväisyysrahoilla. Olenhan jo aiemmin kertonut tuon Agapen tarinan, en siis kerro toista kertaa ja jos et vielä tiedä, selaa blogia taaksepäin aikaisempiin vuosiin. Lastasimme kaikki tavarat autoon ja veimme ne seuralle ja söimme siellä. Käväisimme muutamaksi tunniksi kotona ja hyppäsimme fillareitten selkään ja ajoimme seuralle pakkaamaan ne kaikki tavarat pusseihin. Anita ja Antti tulivat auttamaan. Tänä vuonna onkin ihan erilainen joulujuttu, joulujuhlaa ei ole, eikä joulupukkikaan tule näytille. Viemme pussit, kuuntelemme lasten lauluja, juomme kaffeet ja näin siksi kun tuo Thaimaan kunkku poistui jättäen vuoden suruajan. Ei saa pitää hauskaa, ei kovaäänisiä juhlia, ei joulupukkia jne. Perjantaina aamusella hurautimme autolla seuralle, lastasimme pussikassit, nappasimme Anitan sekä Antin kyytiin ja ajoimme Agapeen. Siellä lapset esittivät lauluja ja toiset lapset halusivat istua syleissämme. Jotkut jopa olivat kytiksellä, kun toinen lähti pois ja hyppäsivät syliin tai kömpivät kaksin kappalein syliin. Tytöt ihmettelivät ja kokeilivat lettejäni ihmeissään, tykkäsivät. Lapsista kyllä huomasi, että kovasti hellyydenkipeitä olivat, en tiedä millaisista oloista he tulevat ja ehkä on parempikin etten tiedä! Sitten jaoimme pussit lapsille ja joimme pullakahvit. Sitten olikin jo aika lähteä pois ja lapsilla alkoikin ruokailu ja päiväunet. Veimme Anita ja Antin seuralle, söimme siellä ja läksimme Lean ja Pertsan kanssa Tescoon ostoksille. Sieltä Lealle ja Pertsalle kahville ennen kotimatkaa, joka ei onneksi ollut pitkä matka. Lauantai menikin sitten fillaroidessa kovassa tuulessa, se on muuten aikas raskas homma, mutta nyt se aurinko paisteli pilvettömältä taivaalta. Kävimme myös pankkiautomaatilla ja sitten seuralle syömään rokkaa. Olen muuten huomannut, että voin paljon paremmin, kun en syö perunaa, ihan oikeasti! Lopetin sen potun syönnin nyt, uusia pottuja voi kyllä syödä, vanhat on - noh en sanokaan! Fillarointi kotio! Sunnuntaina taas fillaroimaan. Vähän tuntui jo jaloissa ja käsissä tuo ajelu, jopa niskassa tuntui jähmeältä.

J-P:llä juotiin sodat

Sanotaanhan, että tuo lihaskipu lähtee sillä millä on tullutkin eli menoksi vaan!  Tulipa sitten kovassa tuulessa taas ajeltua reilut 25 kilsaa. Tänään sitten Seppo sai tuon ajotietokoneen fillariini toimimaan. Edellinen hajosi, ehkä ei kannata jättää sitä pyörän ohjaustankoon oleilemaan. Tämän uuden otan aina ajelun päätyttyä mukanani sisälle. Nyt on kiva ajella, kun näkee mittarista nopeuden, kellonajan sekä kokonaismatkan, ei tarvitse arvuutella matkan pituutta. Eli ajelimme taas, mutta kylläpä se tuntui joka paikassa. Ihan kuin jalat ei olisi halunneet tulla perässä ja omasta mielestäni kävellessä vaapuin kuin pingviini. Nilkat ja jalkapöydät olivat ainakin minulla vähän (mistä tuo vähän tuli) kipeänä ja käsivarret olivat hellänä tuosta tärinästä (nämä tiet), liika on liikaa! Istuminenkaan ei tunnu hyvältä, vaikka minulla sentään on fillaroidessa oikeat pyöräilyhousut, oiva keksintö muuten, suosittelen! Emme muka kovin pitkään ajelleet, melkein tunti parin pysäyksen kera ja matkaa tuli kumminkin yli 11 km. Illalla kävelimme kiertotietä Sevillaan syömään ja täytyy sanoa, että se kävely ei tuntunut yhtään hyvältä vaikka ihan hyvää se varmaan kaiken kaikkiaan tekikin, höh! Ai niin, aiemmin kerroin, kuinka Jone kesällä siirsi automme pois toiseen parkkiin, kun telineet piti purkaa. Ja pah, siinä ne telineet vielä töröttää ja veimme autonkin takaisin sinne katokseen, koska taas kerran puutarhurin piti avata rautaportti, jotta pääsimme parkkisumpusta pois. Pyrimme nykyisin jättämään auton muualle, mieluusti sinne purettavaan katokseen, olemmehan nyt paikalla, jos purku joskus täällä ollessamme vaikka alkaa!

Joulupuu on jo rakennettu...

23.12.2016 perjantai

Tiistaina ajeltiin fillareilla Seuralle, napattiin Lea matkaan ja mentiin lavalla Pattaya Opticaliin hakeman uusia silmälasejamme ja Lea tilasi itselleen myös uudet. Läksimme sitten sieltä kävelemään Beach Roadille ja kylläpä on kivat nämä uudet lasit, ei tarvitse enää raahata mukana aurinkolaseja. Nämä uudet kun vaihtuu aurinkolaseiksi paisteessa ja sisällä ovat normilasit! Kävelimme jonkun matkaa, kävimme kaffeella Mike Shopping Mailin edustalle, Sepon ja Lean mielestä kahvi oli kamalaa, vaan minullapa olikin nokan edessä raikas smoothie! Sitten taas lavalle ja jäimme liki Jomtienin rajaa pois ja kävimme ostoksilla Foormartissa, siellähän on myynnissä kaikkea ruokapuolta, hyvä kauppa! Seppo muuten jätti Opticaliin golflasiensa kehyksen ja niihin laitetaan ihan tavalliset aurinkolinssit, jotta Veikko voisi sitten niitä täällä pitää, linssit maksoivat 600 bathia!
Keskiviikkona hyppäsimme autoon ja ajoimme sinne Opticaliin, Seppo parkkeerasi liikkeen eteen ja noudin äkkiä ne lasit sieltä. Matka jatkui, kävimme tankkaamassa auton huomista varten. Elikä torstaina lähdimme aamulla viideltä ajamaan lentokentälle hakemaan Veikkoa. Oli ihan pimeää ja matkalla alkoi päivä valkenemaan, kerran Bangkokin päässä ajoimme harmaan, mutta huomasimme sen heti ja aika pikaisesti pääsimme kääntymään takaisin. Kentällä löysimme kuin löysimmekin parkkipaikan ja hipsimme kentälle odottelemaan. Siellä tilasimme kiskalta kahvit ja minä otin vihreää teetä. Täytyypä sanoa, että ensimmäisen kerran jäi tee minulta juomatta, oli sen verran pahaa ja sitten iski tosi huono olo, joka meni onneksi ohi jonkun ajan päästä. Teen kyllä kannoin nätisti roskiin,

Suvarnabhumin parkkipaikalla

saattoi tulla lopunikäinen kammo siihen! Kone laskeutui sitten puolisen tuntia myöhässä ja ihmettelin kun matkalaisia ei alkanut kuulua. Yksi Thaimaan tuttu tuli samalla lennolla ja kertoi, että viivytys kentän päässä johtui siitä, että maihintulokortit olivat koneesta loppuneet, no niinpä! Lopulta Veikko sieltä saattajan kanssa tupsahti ja Seppo kuittasi hänet tulleeksi. Veikko kertoi, että virkailija, se saattaja kysyi, että löytääkö Veikko isovanhemmat kentältä ja Veikko siihen, että mummo on ainoa täällä, jolla on punainen tukka! Ja niinhän se taisi ollakin. Kotimatka saattoi siis alkaa ja löysimmepä autonkin parkista, joka sillä aikaa oli täyttynyt autoista. Veikko ei kuulemma ollut koko matkan aikana nukkunut lainkaan ja torkahti hetkeksi ihan Jomtieniä lähestyessämme. Kotikadun kulmassa oli tapahtunut kolari, iso bussi oli vastaantulevine kaistalla ja nokka vastaantulevia vastaan, keskitien koristepensaat hujan hajan pitkin tietä. Miten ihmeessä se bussi sinne oli joutunut, jäänee ikuiseksi arvoitukseksi meille! No, kämpillä purimme Veikon laukut, läksimme Seuralle syömään ja viemään kympin satsi herneitä. Veikko söi sitten pelkkää pottumuussia ja halusi liittyä Seuran jäseneksi, mikäs siinä! Veikko huomasi myös ilmoitustaululla Hedelmätarhan retkestä ilmoittavan esitteen ja sinne sitten piti ilmoittautua mukaan. Me olemme käyneet siellä jo 2 kertaa aiemmin, mutta siellä saa syödäkseen maailman parasta papaijasalaattia ja sitten saa syödä erilaisia hedelmiä vatsansa täyteen! Sitten kämpille ja uimaan. Veikko sitten tsippasi puoli neljältä ja heräsi seuraavana aamuna puoli kuudelta. Aika kävi hiukan pitkäksi, kun siihen aikaan ei ole mitään tekemistä ja uimaankin pääsee vasta kasilta. Olimme siis uimassa kello 8.02, eipä ollut muita! Läksimme

puutarhurimme laittaa valoja mopoonsa

ajelemaan autolla Big C Extraan (ex-Carrefur) ja olimme siellä ihan liian aikaisin, kaikki pankit, sim-korttikaupat olivat vielä kiinni. Kävimme ensin Home Prossa ja nostin automaatilta rahaa, sen jälkeen olikin jo kello melkein kymmenen eli saimme Veikolle puhelimeen sim-kortin. Menimme sitten kauppaan (tavaratalo) ja hups, sähköt katkesivat, mutta tavaratalolla oli onneksi omat virtalähteet, muu osa kauppaa olikin pimeänä. Ostokset tehtyämme ajoimme Seuralle syömään ja ostimme sieltä kinkkua sekä karjalanpiirakoita. Sitten kotio, uimaan ja myöhemmin Veikkoa alkoi nukuttaa, jolloin pomppasimme ulos iltatorille, kävimme myös Sevenissä ja menimme Sevillaan syömään. Pöydän alla oli jossain pieni gekko, joka aina välillä työnsi kuononsa pöydän lautojen välistä ja Veikolla oli hauskaa! Sieltä tallustelimme kämpille ja Veikko tsippasi seiskalta! Tuli siis taas rauhallinen ilta, Seppo katseli golfia telkkarista ja minä lueskelin!


29.12.2017 perjantai

Jouluruokaa, tosin jo

menossa jälkkäri

Taas tuo aika vierähti nopsaan! No, jouluaattoaamuna Veikko avasi heti joulupakettinsa, kuinka se joulupukki osasikin tuoda ne tänne! Niin, ja kuinka paketteihin oli käärittynä batheja, outoa eikös vaan! Sitten päivä menikin uiskennellessa altailla ja neljän maissa läksimme jahtaamaan lavataksia ja suuntana Hotelli Apex Pattayan Second Roadilla. Siellä siis joululounas ja paljon ruokaa olikin tarjolla. Veikko ja minä siirryimme heti siihen tosi pitkän thaikkuruokapöydän ääreen, Veikko tuumasi, että jouluruokaa saa kyllä ja kinkkua on jo syöty ihan tarpeeksi. Ja tulihan sinne tuo joulupukkikin ja jakoi kaikille pikku lahjat, kuten ennenkin. Tällä kertaa ei ollut mitään

jouluesityksiä, ei laulettu yhteislaulua, eikä ollut jokavuotisia arpajaisia, tämä kaikki kunkun poismenon vuoksi! No, ensi vuonna uusiksi! Läksimme sitten kohti kotia, saimme lavataksin, jota sitten piti Jompparille neuvoa oikeaan paikkaan. 24.12. muuttuivat kaikki lavataksien linjat, ne on nyt numeroitu ja numeron perässä lukee niiden linja. Meille pääsee linjalla 7, North Pattaya-Jomtien, sekä numerolla 5, Na Jomtien-Naklua. Kotikadullamme olikin kovat juhlat menossa, kun oli kaiketi tuon uuden rakenteilla olevan condon Orientin harjakaiset (niin kuvittelimme). Siellä oli meno korkeimmillaan, ihan discomeininkiä. Aika kumma juttu, meidän juhlissa ei saanut laulaa, ei arpajaisia, mutta tuossa nurkan takana sai pitää oikein kunnon jamit, nurinkurista!

Orientin bileet

Joulupäivä menikin sitten fillareilla ja ostimme Veikolle pari oikein kirkkaan väristä (vihreä ja oranssi) paitaa, ne näkyvät hyvin fillaroidessa. Illemmalla kävimme vielä ns. Hyrsylän Mutkassa jahtaamassa Pokemoneja, siis Veikko jahtasi ja ostimme Veikolle uuden repun. Hänellä oli tänne tullessaan mukanaan koulureppu, joka hajosi kesken kaiken. Reppu maksoi 540 bathia (n. 14 euroa), Veikko osti sen ihan omilla rahoillaan, toihan pukki niitä! Sitten etsimme ruokapaikkaa ja päädyimme suosittuun Surf Kitcheniin. Tilasin tonnikalasalaatin ja kun se tuotiin järkytyin, se olikin katkarapusalaatti. Onneksi Seppo oli tilannut spagettia, joten vaihdoimme lautasia, minä kun olen allerginen katkaravuille! Se salaatti oli kuulemma hyvää, mutta samaa ei voinut spagetista sanoa, ikinä en ole syönyt niin mautonta ruokaa, en vaikka lykkäsin lautaselle roimasti parmesaania! Sieltä lavalla Soi Welcomille ja kävely kotiin.
Tapanin päivänä haimme Lean ja Pertsan tarkoituksena ajaa Sai Kaew Beachille. No, sinnehän ei sitten päästykään, matka toppasi sotilastoimistoon. Olivat muuttaneet rannalle pääsyä ja olisi autossa pitänyt olla yksi thaikku vaan meilläpä ei ollut. Ajoimme sitten Sattahipin kylään, mutta siellä ei ollut kummoistakaan rantaa, mutta itse kylä oli mukavan tuntuinen. Sieltä ajoimme sitten Na Jomtienille ja kävimme pikku kuppilassa syömässä. Olipa siinä vaan tosi nyrpeä henkilökunta, että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta siellä. Na Jomtien on enimmäkseen venäläisten asuttamaa, liekö nyrpeys johtunut siitä, emme kumminkaan mainostaneet maatamme. Sitten Veikko pääsi vihdoin polskimaan mereen!

Tiistaina ajoimme autolla seuralle ja sieltä lähti iloinen porukka kolmella minibussilla retkelle. Ensin menimme hedelmätarhalle, Suphttralandiin, missä pääsimme kiertoajelulle, söimme vatsat täyteen hedelmiä ja myöhemmin papaijasalaattia. Ostimme myös pari pulloa tosi hyvää hunajaa, osan tuomme kotimaahan ja mökille. Sieltä ajelimme lasitehtaalle, mutta itse tehdas, lasinpuhallus ja kaiverrus jäi näkemättä, koska juuri samana päivänä sattui olemaan henkilökunnan uudenvuodenjuhla. Pääsimme toki tehtaanmyymälään ja sieltä Veikko osteli itselleen joitakin lasieläimiä. Kaupan myyjä tykästyi

Veikko maistelee hedelmiä

Veikkoon, otti yhteiskuvan ja vannotti Veikkoa muutaman vuoden kuluttua palaamaan samaan paikkaan. Tätä kyllä alkuun ihmettelimme mutta sitten myyjä kertoi syyn, hän halusi lapsen Veikon kanssa ja silloin Veikko sai jalat alleen!!! Pähkähulluja nämä thaimaalaiset oli Veikon kommentti! Matka jatkui vesipuistoon, Tamnampariin! Siellä ihastelimme "viidakkoa", mustia joutsenia ja valtavia kaloja. Koko porukkamme söi siellä ja syötyämme läksin Veikon kanssa kiertämään aluetta. Kuvailimme ja ostimme kojusta kalanruokaa (10 bathia). Koju toimi itsepalveluna, pussi otettiin laatikosta (melkein samanlainen, kuin mökillä on heittopostilaatikko) ja raha laitettiin rahalokeroon. Syötimme kaloja sekä niitä joutsenia. Löysimme myös hienon riikinkukon, joka

Suti ja Veikko

"tipu

pikku tuoli

meidän iloksemme levitti hienon pyrstönsä ja pyörähteli hiljakseen. Toisessa häkissä oli pari hienoa tukaania, jotain sen sorttisia ne olivat. Sieltä matka jatkui kohti kotia seuralle, hyppäys autoon ja olimme kotona seiskan maissa. Mukava päivä!
Keskiviikkona taas alas Beach Roadille autolla, auto parkkiin ja lavalla Pattikselle Opticaliin, Lea ja Pertsa mukana. Lean lasit olivat siellä valmiina. Sitten kävelimme Festival Centeriin, koska minun piti mennä lataamaan nettikorttiin lisää aikaa ja lähin AIS:in toimisto oli siellä. Mutta enpä ole koskaan ladannut korttia niin hankalasti. Ensin virkailijan luo, hän tsekkasi jotain koneelta, kirjasi kortin hinnan koteloon ja sitten piti mennä automaatille maksamaan. Se ei kyllä ollutkaan ihan helppoa, onneksi siinä oli neuvojia. Kortin piti maksaa 860 bathia, mutta lopulta se maksoinkin kokonaisen tonnin, ihmettelin! Takaisin virkailijan luo, hän taas naputteli ja kaikki oli sitten kunnossa! Kyllä Big C:ssä olevassa AIS:in toimipisteessä homma hoituu helpommin, eikä 140 bathia katoa taivaan tuuliin! Sitten ajattelimme ajella lavalla ja katsoa minne se menee, ajaako vanhaa reittiä vai meneekö tosiaan Nakluaan asti. Ja sinnehän se menikin, tosin sitten kääntyi jollekin pikkutielle ja pysähtyi jonkun nähtävyyskirkon pihalle. Eihän me sinne oltu menossa!! Neuvottelin kuskin kanssa jatkosta ja lupasi viedä meidät Jompparille 300:lla bathilla. Hyppäsimme kyytiin ja taas ajeltiin pikkuteitä ja kuski otti lisää porukkaa kyytiin, vaikka olimme maksaneet auton itsellemme. Veikko otti auton numerosta kuvan, kun jäimme pois kyydistä, 339 ja siihen emme enää ikinä astu jalallakaan. Tämä kuski ei ajanutkaan reitillä, vaikka numero 5 loisti auton edustassa, vaan keräili omia kyytejä! Kävelimme sitten loppumatkan kotiin ja illemmalla Seppo kävi Veikon kanssa Sevillassa syömässä ja minä jäin kotiin makseleman laskuja ja tein myös lotot.  Elikä ihan on ollut seikkailua tarpeeksi muutamana päivänä!
Tänä aamuna mittari näytti +22 ja tuuli oli taas kova. Lähdimme fillareilla ajelemaan kohteena

Underwater World tuossa Sukkarilla, ei kovin kaukana meiltä. Olimmekin siellä hyvään aikaan, ihmisiä ei vielä ollut paljoakaan. Liput sinne maksavat 500 bathia, mutta meillä oli näyttää thaikkuajokortit, joten pääsimme sisään puoleen hintaan. Haa, ajokorttien hinnat on jo tienattuna! Siellä oli näytillä monen sorttista kalaa ja muuta otusta, Veikko ja minä heiluimme sinne tänne kameroiden kanssa. Paljon hyviä kuvia tulikin, tosin saman verran saimme heittää roskiin! Pois lähtiessämme paikka olikin jo ihan täynnä väkeä, onneksi olimme ajoissa. Ajelimme fillareilla vielä aika pitkän lenkin ja sitten pesulan kautta kotiin, matkaa tuli mittariin 12 kilsaa. Hyvä, kun kävimme pesulassa, se on sulki seuraavat 4 päivää uudenvuoden vuoksi. Täällä monet thaikut matkaavat kotiin maalle uudeksivuodeksi ja 1. sekä 2. päivä ovat täällä pyhäpäiviä! Tietty tunnin

värikkäitä

kaloja

merisiili

verran meni taas Veikon kanssa uima-altaassa ja illalla Seppo ja Veikko katselivat DVD-leffoja. Sellaista tällä kertaa, mutta kuvia saatte vielä hetken odotella. Kunhan saan niitä ladattua puhelimesta, sekä kameroista, lykkään niitä tänne.











31.12.2016 lauantai

No, jospa nyt saisin kirjoitettua tämän vuoden loppuun! Eilen oli taas aika tuulista, mutta hyppäsimme autoon ja suunnistimme golfkentälle. Veikko pelasi minun mailoilla ja välillä Sepon mailoilla riippuen kumpi bägi oli hollilla. Ja ykkösväylällä Veikko löikin pallon ainoana meistä yli veden ja innostui kovin pelistä tai ehkä se autolla ajo olikin niin mukavaa. Yhdeksän väylän jälkeen läksimme Seuralle syömään ja sitten illemmalla puljasimme altaalla.

Tänään aattona yritimme mennä tukkuun, ei mitään asiaa, parkkipaikka täynnä. Sitten suuntasimme Tescoon, sama juttu, joten ajelimme kotiin ja kävimme kotikulman Sevenissä! Eli kaikki thaikut liikkeellä näin vuodenvaihteessa. Kun siivoojat sekä puutarhatyöntekijät tulivat aamulla töihin, oli kaikilla yllään farkut ja valkoinen paita. Kolmen jälkeen alkoi meidän alakerrassa (siivoojien huone) vuodenvaihteen juhlat, siellä oli henkilökunnan omat juhlat. Alkuun he joivat pihalla olutta ja viiniä, kunnes siirtyivät sisälle syömään ja sitten pelasivat jotain pelejä, metelistä  päätellen. Myöhemmin alkoikin karaoke, tietty! Tänä vuonnahan ei täällä ammuttu yhtään rakettia ja Veikkokin alkoi nukkumaan jo ysin jälkeen. Alakerran juhlat loppuivat kuin seinään klo 23! Kovin rauhallinen vuodenvaihde siis täällä!
Oikein hyvää vuotta 2017 kaikille!

MARRASKUU

6.11.2016 lauantai

Taas sama virsi, kyllä aika menee nopsaan. No, nyt on kaikkea reissuun ja viisumeihin liittyvää! Koko viikko siihen on hurahtanut; passikuvia, rikosrekkarin tilausta, eläketodistusta, rahatodistusta, lääkärintodistusta... Sitten vielä hammaslekuria, herneitä ja muita tarvikkeita Seuralle jne. Niin ja lumitöitä! Täällähän on jo sadellut luntakin ihan lumitöiksi saakka ja näin se loppui meikäläisen fillarointi! Torstaina läksimme ajelemaan kohti Saloa. Hessu ja Maikki muuttivat sinne ja mökkireissu on enää vain parikymmentä minuuttia. He asuivat Martinlaaksossa ja siellä oli huima vuokra ja kun jäivät eläkkeelle, tuntui muutto sopivalta. Salossa oli muuten lunta vain väriksi ja meillä sai jo tehdä oikeasti lumitöitä! Loppuviikko menikin sitten taas ihan kotosalla. Minulla on tavaraa reissuun laitettuna muuttolaatikoihin, kävin ne taas läpi ja taas tuli yksi muuttolaatikollinen "hylkyjä". Saas nähdä, paljonko saan vielä raakattua roinaa lähtöpäivään mennessä. Sunnuntaina kävimme tukussa ostelemassa Seuralle tavaraa, ensin alkuun 40 kg herneitä, 4 purkkia kardemummaa, sinappia, Tuoppia, nämä näin ens alkuun! Jukka ja Arja lähtevät viikon päästä ja heille viemme yhden kassin, jossa on 20 kg hernettä, Riitta lähtee päivää ennen meitä ja heille mahtuu 10 kg per nokka eli 40 kiloa. No, siinä ne herneet sitten olivatkin, tukussa ei ollut enempää, mutta ensi viikolla pitäisi tulla lisää. Meidän pitää vielä saada itsellemme, Liisalle ja Veikolle vietäväksi niitä.

lumikinokset portille

8.11.2016 tiistai

Onnea Julialle 16v

Maanantaina tuli serkkuni Paula hakemaan minut ja ajelimme Kaareen shoppailemaan. Tällä kertaa minulla olikin ostoslista mukana. Ensin Clas Ohlsonille ja sieltä ostin sellaista muovia, joka laitetaan ikkunaan näkösuojaksi. Tätä on pakko laittaa makkarin ikkunaan, kun koirat räyhää ulkonaliikkujia. Sitten kaikkea muuta tarpeellista, joulujuttuja, kortteja, läppärille suojapussi jne. Veimme ostokset autoon ja sitten kaffeelle. Tosin emme kumpikaan juoneet kahvia, vaan vettä suolapalan kanssa, mutta kahvilassa kumminkin kävimme! Sitten Prismaan ja sieltä haeskelin Samariinia. Sen vien Thaimaahan, koska siellä ei myydä vichyä ja joskus sitä tekee mieli ja Samarin ajaa saman asian! Ja sitten ostin kaupan Atamon ja kurkkusäilykejauhevaraston melkein tyhjäksi. Ai miksikö, no ne menevät sinne Seuralle, jotta saavat säilöä kurkkuja.

Niitäkään ei Thaimaasta saa, siis säilykeaineita tai maustekurkkuja. Tänään sitten kävimme Tikkurilan Mehiläisessä hakemassa lääkärintodistukset viisumeita varten ja huomasin, että tällä viikolla siellä on "tarjouksessa" influenssarokotus, 25 euroa, normihinta 45 euroa. No, otimme ne siihen samaan syssyyn. Eipähän tarvitse lähtöviikolla mennä terveyskeskukseen jonottamaan. Meillä rokotus alkaa juuri sillä viikolla! Ja kuulkaa, sitä lunta on sitten satanut enemmän ja vähemmän jo kaksi päivää, lumitöitä on siis tehty. Portille oli valtavat kinokset ja iltapäivällä tein lumityöt portailta kadulle saakka. Se on minun hommani, miehet tehkööt muut! Tulipahan päivän jumppa tehtyä samalla.

15.11.2016 tiistai

Vanha virsi taas tähän alkuun, enpä edes kirjoita sitä! No, kävimmepä hammaslääkärissäkin, vaihdoimme lääkäriaseman Tikkurilaan. Se sijaitsee ns. Ollimarin talossa, jos joku sellaisen kaupan Tiksistä muistaa! Nyt siinä on kaiketi K-Supermarket tai joku. Auton saa hyvin parkkihalliin ja

riistakameran kuva

hissillä vaan ylös. Onneksi lähdimme liikkeelle ajoissa, siellähän oli tietöitä ympäriinsä, emmekä olleet löytää koko parkkihallin sisäänajoa, onneksi lopulta löytyi! Seppo kävi ensin tarkastuksessa ja sitten minä. Minun ajallani Seppo rimputti viereisen Kiinteistöhuollon ovea ja odotteli siellä minua. Maksettuani minäkin soittelin ovikelloa ja siellähän tuttu Karita istuskelikin tiskin takana. Olimme aikoinaan paljon tekemisissä hänen vanhempiensa kanssa, kun he siinä asuivat, mutta kaikki muuttuu aikanaan, joku lähtee ja joku jää. Ei siitä sen enempää, muistot jääköön! Oli kuitenkin ihan kiva rupatella Karitan kanssa kuulumiset pitkästä aikaa. Sitten kävimme Mosassa Julialla syömässä ja Seppo heitti minut Mosan (Tapanilan) asemalle. Kävin siis maistraatissa hakemassa



mökkitie

nimenvahvistuksia viisumeita varten. Olipa kiva sää, lunta tuli taivaan täydeltä. Stadissa hyppäsin kuutosen ratikkaan ja se torvelo ei pysähtynyt siinä Bulevardilla teatterin pysäkillä vaan hurautti Hietsun torin laidalle. Kävele siinä sitten, tai siis kahlaa lumessa pari pysäkin väliä perille. No,

näpit jäässä asentelin,
mutta onhan kiva pari
päivää nauttia näistä valoista
ja jääköön sitten kyläläisten iloksi

maistraatissa kaikki sujui taas nopsaan ja läksin kotimatkalle. Ulkona silmäilin Hietsuun päin, ei näkynyt ratikkaa, joten aloin käppäillä aseman suuntaan. Ei huvittanut edes käydä ostoksilla, kun sitä lunta tuprutti siihen malliin. Pääsin lopulta asemalle ja bussiin. Oli niin huono ajokeli, että ehdin siinä matkalla napsia kaiken maailman Pokemoneja Veikolle esiteltäväksi. Veikko on sitä mieltä, että Pokemon peli tekee hyvää muistille! Seuraavana päivänä taas hyppäsin bussiin, Malmille junaan ja siihen kutosen ratikkaan Bulevardille Thaimaan lähetystöön. Sieltä kävelin taas keskustaan ja kotiin, vaan jalkapöytä ei tykännyt moisesta tarpomisesta. Se turposi ja oli tosi kivulias eli taas marssimurtuma, eikä oikeastaan



ihmekään, sen verran surkea kävelykeli ja ehkä hiukka huono kenkävalinta! Pidän sisällä crockseja tossuina ja nyt ei puhettakaan, että niitä olisi voinut jalkaan laittaa, sattui. No, taas löytyi avuksi varvassukat ja varvastossut, ne ei painaneet jalkapöytää ollenkaan! Perjantaina kävin aamulla labrassa, thyroksiini kun pitää mittauttaa vuoden välein, minulla kun ei ole sitä kilpirauhasta. Sitten vaan kotosalla jalkaa lepuuttamassa.
Lauantaina tukku, Lidl ja Cittari. Kaikenlaista hommattavaa on reissulle, sellaista jota ei sieltä saa. Jukka ja Arja haki 20 kiloisen matkalaukun vietäväksi Jompparille täynnä herneitä, jotta saamme Seuralla joka lauantaisien hernesopan. Olemme ostaneet jo 100 kiloa herneitä, osan veivät Jukka ja Arja, osan vie Riitan porukka, osan Liisa, osan me ja myöhemmin Veikko. Eli ne kilot on jaettu sinne tänne, mutta perille menevät ja tarpeeseen. Illalla kävivät Hepe ja Jinny isänpäiväkahvilla. Sunnuntaina sitten pakattiin auto ja läksimme mökille. Lunta on tullut tänne kaupunkiin paljon, lumilinko on saanut kyytiä, taitaa olla tällä hetkellä Suomen lumisin paikka! Olipa sunnuntaina kova liikenne meitä vastaan, siis mökeiltä ja kuka mistäkin tulossa. Maanantaina kello herätti aamulla ja lähdin Pieksämäkeen äiteen ja iskän luo. Laitoin yhden verhon olkkarin oveen, tutkin isän puhelinta ja äiteen iPadia, kaikki kunnossa. Sitten äiteen kanssa kaupoilla ja kävimmepä Hesburgerilla syömässä hampurilaisaterian. Sitten ajelin mökille, kun täällä tuo pimeys tulee kovin aikaisin, eikä se mitään, mutta kun ei ole katuvaloja, niin on ihan todella pimeää! Kotiin päästyäni olin sitten ihan puhki ja odottelin vaan milloin voisi mennä koisimaan. Ja äiti soitteli perääni, yksi pussukka unohtui heille. Siinä oli lapsenlasten joulujuttuja eli siellä on vielä käväistävä! On se muuten kiva kokea tämä talvi vielä ennen talvikotiin lähtöä! Tosin en ehtinyt kaivaa suksia esiin! Kävin yhtenä päivänä läpi riistakameroiden kuvat, elukoita löytyi parikin. Kuvat alla

jonkun ajokoira nuuskimassa, ei meidän koira

joku otus, olisiko supi....



otinpa kuvan, kun lunta vielä on, vaan kuinka kauan....

16.11.2016 keskiviikko

kotiakkunassa

Plussakeli ja tosi märkää tuo lumi pihalla, lits, lots! Käytiin päivällä kirkolla ostoksilla ja sitten laitoin pihalla vaahteraan valot, en jouluvaloja vaan talvivalot! Näpit siinä kyllä jäätyi ja sain taistella Neron kanssa, kun se sotkeentui valojen johtoon. Neron kun piti jahdata mun jalkoja, jos sieltä vaikka lentäisi lumipallo, pallohullu koira! Tarkoitus oli saada niitä valoja ihan puun latvaan, mutta en ylettänyt, jos vaikka ensi vuonna laittaisin ne vähän aikaisemmin sinne latvukseen, enkä näin pakkasessa!

20.11.2016 sunnuntai

Torstaina jatkui plussakeli ja vettä räntää losotti. Perjantaina läksin vielä käymään Pieksämäessä ja tuo meidän mökkitie olikin sitten ihan luistinratana, onneksi auto pysyi tiellä, kun tarpeeksi hiljaa ajelin. Isolla tiellä olikin sitten helpompi ajaa. Pysähdyin kirkolla ostamaan äiteelle talviset

se siitä talvesta, saimmepa

muutaman viikon kumminkin

talvesta nauttia

varsilenkkarit (kyllä se talvi vielä tulee) ja saappaat, löysinkin oikein kevyet sellaiset. Tekevät nuo kumisaappaat tosi painaviksi ja äitee valitti, ettei sellaisilla jaksa edes jalkaa nostaa! Sitten kävin vielä ostamassa äiteelle potkukelkan, tosin sovimme, että se on vielä minun, jos äiti ei sillä pärjääkään. No, nythän sillä ei kukaan pärjää, kun lumet hävisi, mutta saas näkee kuin käy! Tuonne Pieksämäkeen on tuo reitti tosi tylsä, ei oikein mitään näkemistä ja Sepon autossa ei radio toimi, kun hän ei ole sitä viitsinyt korjata. Aika hiljaista siis ajelu, mutta minullapa olikin juttuseuraa; käänny takaisin, jos mahdollista, käänny takaisin, 200 metrin jälkeen käänny oikealle, tee u-käännös ja niin jatkui loputtomiin. No, minähän vastailin sille navigaattorille ja matka sujui suorastaan hupaisasti. Navigaattorissa oli joku kohde laitettuna ja paluumatkalla se selvisi. Navi ei yhtään komennellut minua, kun menimme oikeaan suuntaan eli takaisin mökille! Lauantaina sitten pakkasimme autoon tavarat ja koirat ja suuntasimme kaupunkikotiin. Edelleen sataa losotti melkein koko matkan, eikä lumesta ollut tietoakaan. Saimmepa kumminkin kokea talven ennen talvikotiin lähtöämme, tosin suksia en ehtinyt kaivaa esiin! Julia soitteli, että olemmeko mihin aikaan kotona ja sanoin seiskalta olevamme, niin näytti navigaattori. Matkaa näytti sitten olevan noin 84 kilsaa ja aloin ihmetellä, kuinka siihen matkaan voi mennä kaksi tuntia! Selvisihän se lopulta, navigaattorissa oli vielä kesäaika, hah! Ei kun äkkiä Julialle uusi aika eli vähän ennen kuutta olimmekin jo perillä. Tänään sitten taas, kuinkas muutenkaan satoi vettä ja välillä yöllä tuli oikein kovaakin, katto vaan ropisi tai oikeastaan kolisi. Kävimme iltapäivällä viemässä Riitalle Jokelaan 40 kg herneitä, kun hänen porukkansa lähtee reissuun päivää ennen meitä. Vaan olipa synkkää ajaa illalla sieltä kotiin, sade ja pimeys vei kaiken valon autoista ja katuvaloista, kääk! Onneksi Seppo oli ratin takana, minä kun inhoan ajaa sellaisella säällä, koska en sitten näe paljon mitään. Se oli sellainen viikon trippi mökillä vielä tänä vuonna!

26.11.2016 lauantai

Sataa, sataa! No, olipa maanantaina  hyvää aikaa järjestellä kaikki nuo vempaitten laturit ja johdot. Joo, johdot, aina sikin sokin. Nyt laitoin ne sievästi rullalle ja sellaisella tukkanipistimellä kasaan, pysyvät nyt järjestyksessä! On mulla jossain kuvakin kikasta, mutta missä lienee, tässä kun on kaikki roinat sekaisin. Tiistaina läksin stadiin hakemaan niitä passeja, jotta yleensä pääsis loppuviikosta matkaan. Olis se noloa, kun kentällä hoksaisi passien jääneen hakematta lähetystöstä! Keskiviikkona käytiin Jumboilemassa ja Seppo Handen kanssa hoiteli firman juttuja siellä. Kotona kirjoitin joulukortit valmiiksi. Torstaina sade vaan jatkui. Tsekkasin taas matkatavaralaatikkoni ja raakkasin puolet hylkylaatikkoon. Seppo taas on sitä mieltä ettei hänellä ole paljoa tavaraa lähdössä, mutta mutta! Kyllä sitä vaan hänellekin on kertynyt, on peruutustutkaa, 2 autokameraa, tablettia, puhelimia, arsenaali erilaisia lääkkeitä, t-paitoja, kalsareita! T-paidat ovat kuulemma ihan turha viedä reissuun, mutta minäpä olin eri mieltä, en siis suostu kulkemaan Sepon kanssa, jos hän vetää ne virttyneet ja auringon polttamat rievut päälleen, ugh! Siis uudet t-paidat pakattiin kuin pakattiinkin laukkuun! Perjantai meni edelleen matkavalmisteluissa, punaista väriä päähän, laukkujen pakkailua jne. Tänään läksin heti aamutuimaan Malmille kampaajalle ja taas Helena teki hiuksille ihmeitä. Ensi yönä en varmaankaan voi nukkua tai sitten se pitää tehdä nojatuolissa. Helena näet taikoi hienon lettikampauksen päähäni ja hartaasti toivoisin sen kestävän maanantaihin saakka, kahtotaan! Kävimme sitten autoilemassa Handen työautolla ja käytimme sen pesulla. Kävimme myös syömässä Motorestissa, vaan olipa hyvää ruokaa, huomenna syömmekin sitten kaikkea jämäruokaa jääkaapista ennen lähtöä! Juuri kotiin päästyämme tupsahtivat Hepe ja Jinny kaffeelle! Saimme 3 laukkua

valokoristeet kentällä

pakattua valmiiksi ja päätimme viedä ne valmiiksi kentälle ettei tarvitse raahata niitä huomenna, pois käsistä vaan. No, huomiseksi jäi vielä 2 laukkua, kun niihin laitamme pakkasesta lanttusurvokset seuralle vietäväksi jouluruokaan. Ai, miksi meillä on 5 laukkua? Noh, 2,5 laukkua seuralle kaikkea herneistä alkaen ja 2,5 omia. Ei omiakaan niin paljoa olis, mutta ne Sepon tavarat, heh, heh! Oli siinä mukaan lähdössä kaikkea tavaraa ja puurohiutaleitakin. Veikko kun tulee jouluksi sinne, pitää olla riisipuuroa sekä mannapuuroakin! Itselleni paketti ruishiutaleita, kun en neljää kuukautta jaksa syödä kaurapuuroa, vaikkakin sieltä ostettu aussi kaurapuuro on tosi hyvää, suomikaura ihan kalpenee rinnalla! Vaihtelu kumminkin virkistää! Teinpä taas firman hommiakin kellarissa ja väsäsin Handelle kunnon ohjeet vuodenvaihdetta varten, en kumminkaan vääntänyt rautalangasta, en! Tuosta tämän viikon touhuilusta vielä, kiva touhuta kun kaksi isoa koiraa pyörii koko ajan jaloissa eli ne tietävät meidän kohta lähtevän taas reissuun, kyllä koirat vaistoaa! Ja on se kumma, että aina kun viemme kentälle laukkuja, alkaa sataa kaatamalla eikä eteensä näe, tänäänkin kävi niin! Nyt ei sitten enää sada niin paljoa, sade varmaan toivottaa meille terve menoa omalla tavallaan! Katotaan, josko vielä huomenna saisin tänne laitettua muutaman kuvankin, ennen kuin lätkäisen kannen kiinni ja avaan sen talvikodissa joskus, kunhan saan hommattua sieltä nettikortin. Thaimaassa ei saa sellaisia kortteja, joihin olemme täällä kotomaassa tottuneet. Siellä nettikortti on voimassa 30 päivää ja sitten pitää käydä lataamassa toiset 30 päivää, hankalaa! Nettikorteista juolahti mieleen, että joka syksy poistan netissä puhelimista puhepaketit sekä teen dataeston, ettei vahingossakaan Thaimaassa lähde netti kilkuttamaan euroja puhelimista. Vaan nytpä en netistä löytänytkään sitä kohta! Ei kun chattaamaan siellä jonkun virkailijan kanssa ja lopulta tämä virkailija soitti minulle ja enää ei sitä palvelua olekaan nettisivulla, toisinpäin se kyllä onnistuu sitten keväällä. Asia saatiin hoidettua puhelimitse, hyvä juttu ja olipa hyvää palvelua! Pitäiskö mainostaa, no en taida!

27.11.2016  (oikeasti nämä kirjoitukset kirjoitettu 3.12.)

Sunnuntaina kaikkea puuhaa ja 2 laukkua pakattuna, toisethan vietiin eilen jo kentälle! Kentällä tapasimme sitten Lissun, Sepon siskon, joka lähti matkaamme pariksi viikoksi.  No, laukkuja sitten vietäessä virkailijat olivatkin sotkeneet kirjaukset, piti olla Sepolla eiliset 3 laukkua ja minun tämänpäiväiset 2 kpl. Saatiin sitten asia selvitettyä ja pääsimme turvatarkastuksen läpi terminaaliin eli loma alkoi! Lopulta pääsimmekin koneeseen, jonka lähtö sitten viivästyi puolisen tuntia. Ruumasta pita etsiä yksi laukku, jonka omistaja ei sitten jostain syystä tullutkaan koneeseen. Matka menikin sitten ihan hyvin ja laskeuduimme kuitenkin Bangkokiin ihan ajallaan vain kymmenisen minuuttia myöhässä. Se ei kyllä haitannut, koska emme kentällä heti edes päässeet rampille, jouduimme hetken odottelemaan toisen koneen poistumista. Kentällä olikin taksimme jo odottelemassa ja pääsimme pian matkaan kohti talvikotia Pattayan Jomtienille. Perillä rahasimme laukut kämppäämme ja Liisan laukut hänen majapaikkaansa samaan kerrokseen. Purimme laukkuja ja kävin Lissun kanssa monen monta kertaa uimassa, ettei väsy iskisi liian aikaisin. Haimme myös aamiais tarvikkeita Sevenistä, kävimme Sevillassa syömässä ja iltatorilla ihmettelemässä. Sitten vihdoin pääsimme nukkumaan, koneessahan tuo nukkuminen ei oikein luonnistu. Tiistaina olikin päivän mittaan vähän väliä lyhykäisiä noin tunnin sähkökatkoksia koko kaupungissa, mitähän korjauksia tekivätkään. Pakkasimme autoon (pölyiseen sellaiseen, pesulassakaan ei ollut sähköjä) kaikki tarvikkeet ja roudasimme lastin Seuralle, sekä tyhjät matkalaukut säilöön. Hah, tulipa kämppään tilaa! Nälkäkin jo alkoi vaivata, vaan olimmehan Seuran tiloissa ja siellähän on ruokaa, siis lautaset nokan eteen ja taas jaksaa! Lea ja Pertsakin kävivät siinä meitä moikkaamassa ja rupateltiin kuulumiset. Sieltä hipsin Lissun kanssa rantaan etsimään Arjaa ja Jukkaa, jotka olivat siellä aurinkoa palvomassa. Seppo tuli perässä auton kanssa ja sai hyvin parkkipaikan Beach Roadilta, siitä huomaa täällä olevan vähän porukkaa. Sieltä sitten hyppäsimme autoon ja hurautimme Big C:hen ostoksille ja tärkein juttuhan oli nettiin sim-kortit! Kyllä me ostimme myös ruokaa, ei netillä nälkä lähde! Keskiviikkona läksimme tallustamaan rantakadulle ja takaisin katseltuamme joitakin vaatekauppoja. Noh, parit koltut tarttuivat ihan väkisin minun ja Lissun laukkuihin, minkäs teet! Sitten kämpille uimaan ja mollikkaa ottamaan altaalle. Seppo jäi ruokaperäisille ja fillareita huoltamaan. Tunnin verran saimme Lissun kanssa rauhassa paistatella, kun siihen tupsahti mies venäjää puhumaan ja kömpi Lissun viereiseen aurinkotuoliin, tosin pariin kertaan horjahdellen tuolien väleissä, ei sentään pudonnut altaaseen. Hän siihen tuoliin sitten nukahti örisemään ja me pujahdimme altaaseen ja sieltä sitten kotio! Tämän jälkeen läksimme autoilemaan, tällä kertaa Pratamnakille hakemaan Riitalta ne 40 kg herneitä, jotka hänelle männä viikolle Jokelaan veimme. Samalla saimme naapuritalosta haettua polkupyörän, jona ostimme Marjolta, hän tosin on tällä hetkellä Suomessa. Onneksi löysimme miehen joka tiesi missä fillari sijaitsee. Fillari vaan autoon ja taas menoksi. Eli veimme ne herneet heti Seuralle ja samalla söimme siellä, Seppo hernerokkaa ja me naiset salaattia. Hei muuten, nyt on Seuralla potun kuorijoita, joten meidän ei tarvitse enää niitä kuoria - kait, saas näkee!

LOKAKUU

hetki ennen auringonnousua

1.10.2016 lauantai
Onnea Joy

No, nyt on sitten pirteä olo kunnolla nukutun yön jälkeen!
On se kumma, kun tilasin yksiä juttuja Verkkokaupasta. Osa on jo postissa ja yksi tuote lähetettiin eri paketissa ja nyt se vaan seilaa



tässä toinen aamukuva

ympäriinsä. Siinä oli tullut joku lajitteluvirhe ja se meni Kouvolaan, höh! Sieltä sen tulo kestää näköjään ainakin viikon! Sehän ei tietty ole Verkkokaupan vika vaan postin, mutta kun laskukin pitäisi kohta maksaa, vaan tuotetta ei näy! En kyllä aio maksaa, ennen kuin saan ko paketin kätösiini! Paketinseurannan mukaan sen piti saapua 29. päivä, sitten 30. päivä ja nyt saapumispäivä onkin 4.10. saas näkee kuin käy! Juu, sitten laitoin Kutomoon verhot ja koriste-esineitä ikkunalaudoille. Ensin piti poistaa ikkunasta täyteen ahdetut asunnot eli ikkunassa oli 6 kärpäspaperia ja ihan mustanaan kärpäsiä. Monta kärpästä odotti ikkunalla pöristen pääsyä asuntoihin, vaan täynnä olivat! Laitoin sinne muutaman tyhjän ja heti alkoi tulla asukkaita! Kutomosta tulikin ihan söötti ulkoa katsottuna. Sitten pyykkiä koneeseen ja ulos kuivumaan sateeseen. Tietty alkoi heti kuurotella, kun laitoin pyykkejä narulle, mutta huomiseksi on luvattu sateetonta, kuivukoon ja kastukoon! Illemmalla sitten pakastimme hirvenlihoja.


2.10.2016 sunnuntai

Aamulla -2.4 ja aurinko paistelee täydeltä terältä ja sisällä pörrää vielä noita halvatun kärpäsiä, jotka ei älyä lentää kärpäspaperiin! Voi ärsy sentään! Aamupäivällä sitten pihahommissa, kukkia hunttaan

tämmöinen sievä grillikota
tuli Handen pihalle

ennen pakkasia, vastahan ne istutin!! Niin se kesä hujahtaa. Sitten kesken hommia soi puhelin, yleensä en kuljeta puhelinta mukana pihahommissa vaan jätän sen tuvan pöydälle tai jonnekin, jotta saan taas etsiä sitä! Puhelimessa olikin vanha tuttumme Osku moottorikerhon ajoilta. Hän on kotoisin Hankasalmelta ja nuorena muutti Helsinkiin ja myöhemmällä iällä rakensi hissukseen tänne Hankasalmelle eläkeläiskotiaan. Nyt hän siis asustelee täällä möllipitäjässämme ja tuli kaffeelle. Olen tuntenut Oskun ihan 17-kesäisestä saakka, siis vanha tuttu, minähän en ole vanha! No niin! Siinä se sunnuntain iltapäivä menikin kaffitellessa ja jutustellessa, onhan me toki Oskua tavattu tuolla kylällä tapahtumissa ja muutoinkin.

6.10.2016 torstai

Ja viikko alkoikin sitten hyvin, olipa -5.8 pakkasta maanantaina aamulla ja pihahommat jatkuivat. Pakkanen olikin jäädyttänyt aitan ulkopuolella olevan vesikraanan, että silleen! Onneksi mitään muuta ei ollut jäätynyt! Laitoin kukkia talvehtimaan kasvihuoneeseen ensin siivottuani vanhat rääppeet pois, nämä ovat siis monivuotisia kukkia, joita en muka ehtinyt koko kesän aikana minnekään istuttaa! Sitten menimme Eetvarttiin laittamaan koirien koppeihin uudet "oviverhot". Turon kopissa on sellainen musta kuminen oviverho ja se silppuaa sen aina päreiksi. Hoksasimme, että se kumi varmaankin sattuu sen kuonoon sisään mennessä, koska Turohan suorastaan syöksyy aina koppiinsa. Kankainen verho ei satu. Laitoimme myös Rontin koppiin sisäoveen verhon, koska siellä ei ollut sitä lainkaan. Sen jälkeen lisäsimme puruja molempien koppiin makuualuseksi ja kylläpä ne molemmat alkoivat heti sisällä myllätä puruja paikoilleen, kolina vaan kuului! Vesipumppu kaivon päältä päätyi tyhjennettynä saunan lauteiden alle odottelemaan ensi kesää. Tiistaina

sumua tiellä

jatkui hommat Eetvartissa, kävimme purkamassa rempassa olevasta makkarista kaikki irtain seiniltä, sähköjohdot karmit jne. Olipa kova homma, nälkäkin siinä tuli! Kurkkasin Handen jääkaappiin, ei syötävää, ei leipää, ei edes hapankorppua! Onneksi löytyi tasan kaksi välipalapatukkaa, yök kuinka olivat makeita, mutta veihän nälän hetkeksi! Taisivat olla Veikon pötkylöitä, vaan enää niitä ei ole! Sitten omalla mökillä hilasin kaikki kaktukset terassilta saunaan suihkuun ja odottelemaan kuivumista. Joten keskiviikkona ne sitten pääsivät sisätiloihin omille paikoilleen talveksi. Irma käy niitä talven aikaan muutaman kerran kastelemassa, kaktuksethan ei paljoa vettä vaadi! Läksimme viemään kaatikselle romuja, kävimme Sidalissa syömässä, kauppaostoksilla ja kirppikselle jouti taas kassillinen rompetta, haettiin postista lopultakin ne tilaukseni. Sidalissa on muuten tosi hyvää safkaa, sitä pitää turkkilainen pariskunta, oikein mukavia, puhuvat suomeakin. Törmäsimme kaupan pihalla Irmaan ja Pekkaan ja sovimme että he tulevat iltasella kaffeelle turisemaan. Elikä illemmalla sitten taas kahvittelimme jäätelökakkuja maistellen. Torstaina olikin pakkasmittarissa jo -6 astetta ja läksin ajelemaan Pieksämäkeen. Heti kohta isolle tielle kääntyessäni tulikin vallan ruuhkaa, vastaan tuli kolme pakettiautollista thaikkuja. Olivat varmaankin menossa Tikkakoskelle, sieltä varmaankin alkoi heidän kotimatkansa. Tämän kesän marjat ja sienet on siis plakkarissa! Ajelin kirkonkylän läpi ja voi kauhistus, sitten olikin niin kova sumu, ettei eteensä nähnyt, ehkä näkyvyys oli 20 -30 metriä. Vastaantulevat autot vaan sukelsivat yxkax sumusta vastaan, onneksi ei mitään elukoita syöksähdellyt tielle. Tulin sitten Jari-Pekan risteykseen ja sumu hävisi, tai ei hävinnyt vaan se oli korkealla puun latvojen tasalla, eikä siis enää haitannut näkyvyyttä.

sumua nousee lammen pinnalta, tämä sama kohta lampea
on esiintynyt täällä blogissa useampaan kertaan eri asussaan,
oletko muuten huomannut

Matkalla hain taas croissanteja Moilaselta ja joimme kaffeet perillä, laitoin Viivi-kissan koppaansa

pakkasaamu -6

siksi aikaa (lue pikku taistelun ja terävien kynsien jälkeen), koska meillä oli lähtö eläinlääkärille rokotukseen. No, teimme sitten lähtöä, kissaa ei missään! Kopasta oli yksi vetoketju jäänyt himpun verran auki ja kissa käytti sitä hyväkseen. Kyllä sitä kissaa sitten etsittiin, ei missään! Olin jo soittamassa eläinlääkäriin peruutuksen, mutta sitten näin sen kiilusilmät tv-tason hyllyllä. Sieltä sain sen napattua, koska tv-tasossa oli takaseinä eli ei kovin hyvä piilopaikka kumminkaan, mitä nyt Viivi oli eri mieltä asiasta ja toinen käteni naarmuilla, etusormesta olisi voinut ottaa verikokeen valmiista reiästä ja puserossa pikku viilto! Viivi siis ilmaisi mielipiteensä kissankopasta! Pääsimme kuitenkin lopulta matkaan ja ehdimme ihan ajoissa. Olispa muuten ollut noloa, kun perillä olisi huomattu kissan puuttuvan, mitähän lekuri olis tuumannut vai olisiko soittanut meille hölmöille piippa-auton! Olipa hyvä eläinlääkäri, kissa kopassaan pöydälle, rokote valmiiksi viereen ja kopan ovi auki! Sieltä Viivi tiiristeli hetken, yksi tassu kopasta ulos, toinen varovasti perässä ja pikku hiljaa se hivuttautui ulos, jolloin lekuri pisti piikin, eikä Viivi edes huomannut. Katsottiin vielä hampaat ja takaisin koppaan. Mahtoi Viivi ihmetellä, että mitä tää nyt olikaan, ihan iisi juttu vai ovatko nuo ihmiset ihan pöllöjä! Vietiin sitten kissa kotiin ja läksimme tavanomaisille kaupoille, apteekki ja City-market. Ai niin, käväistiin myös sairaalassa äidin Marevan-kokeen otossa. Sitten kotio, kaffeelle ja läksin ajelemaan taas mökille.


12.10.2016 keskiviikko

omppupuu Eetvartissa

Taas meni viikko ja ensi viikolla häämöttää kaupunkiin lähtö! Tässä viime aikoina on tehty talven varalle pihahommia ja kaikkea sen sellaista. Seppo innostui laittamaan tuohon olkkarin seinälle ilmalämmityspumppua. Sillä tavalla saisimme tasaisen lämmityksen. Nyt on yksi lämppäri tuossa portaikossa ja se lämmittääkin sitten yläkerran tosi kuumaksi, koska alakerrassa on viileämpää ja pumppu yrittää saada alas myös lämpöä eli pieleen menee! Kunhan Hande tulee mökilleen ja laittaa sen toimimaan, näemme kuin käypi. Täällä mökillä on joka yö ollut pakkasta ja Handen koirien

auto puunattu talvea vasten

vesiämpärit ovat joka aamu jäässä, talvi on siis tulossa! Läksin eilen aikaisin aamulla ajelemaan Pieksämäkeen ja tarkoituksena lähteä äiteen kanssa Kuopion Ikeaan ja Matkuksen ostosparatiisiin. Lähdin siis ajelemaan sankassa sumussa ja joissain kohtaa oli jopa liukasta. Varoittivat muuten siitä illalla telkkarissa uutisissa ja ajoinkin tosi varovasti. Liukkaus kesärenkailla ja sankka sumu, eikä nähnyt eteenpäin paljoakaan ja piti varoa, ettei metsästä loiki mitään hirviotusta tai jotain! Pääsin hyvin perille ja sumu katosi tykkänään ennen Pieksämäkeä. Isä ja äiti katsoivat minua ihmeissään kertoessani sumusta, luulivat kai, että olen höpsähtänyt! No, läksimme ajelemaan kohti Kuopiota ja kuinkas ollakaan, sillä suunnalla oli taas kova sumu ja ihan lasinpyyhkimiä joutui käyttämään. Puolisen tuntia ajeltuamme jouduin pysähtymään levarille. Seppo on teroittanut päähäni, että aina jos autoon syttyy joku merkkivalo, pitää pysähtyä ja tutkia asia. No, mittaristoon syttyi jakoavaimen kuva ja soitin heti Sepolle. Se valo oli onneksi vain huollon ilmoitusvalo eli saatoimme jatkaa matkaamme. Vähän alkoi Kuopiota lähestyessämme jännittää, josko sumussa ajaisimme koko Matkuksen liittymän ohi. Onneksi se oli hyvin merkattu ja pääsimme Ikeaan. Siellä kiertelimme ja löysimme melkein kaikki tarvitsemamme ja kävimme syömässä, jotta jaksaisimme koluta vielä Halpa-Hallin. Ikeassa ei sitten ollut ensimmäistäkään lettupannua, äiti olisi sellaisen tarpeessa ollut. Totesimme, että ruottalaiset ei varmaankaan sitten koskaan paista lettuja! Kiersimme vielä halpiksen ja olipa se iso kauppa, oikein hallin kokoinen. Olipa yksituote niin korkealla, etten ylettänyt sitä ottamaan. Katselin ympärilleni ja näin ulkomaalaisen näköisen pitkän miehen. Siispä pyysin apua englanniksi ja hänpä vastasi suomeksi! Mutta yhtä kaikki, ennen vanhaan en olisi kuuna päivänä puhunut englantia, mutta tämä talvikotimme on opettanut puhumaan englantia ja nimen omaan antanut uskallusta - kun on pakko tulla ymmärretyksi! Matkuksessa on sitten kaikki mahdolliset kaupat, mitä saattaa tarvita ja me kiersimme vain ekan kerroksen. Mitähän olisi ollut yläkerrassa, se tutkitaan sitten ensi kerralla. Kotona ja Jyväskylässäkin on näissä isoissa ostareissa

kirkonkylän raitti syysvärissä

aina City-market ja Prisma, mutta sellaisia ei Matkuksessa ollut lainkaan. Ruokakauppa löytyi Halpa-Hallista. Kotimatkamme alkaessa ei enää sumua ollut, niin luulimme! Hetken matkaa ajeltuamme se saamarin sumu oli taas siellä haitaten näkyvyyttä. Juuri ennen Pieksämäkeä on Anolan golfkenttä ja tuumasimme, josko siellä on sumussa lainkaan pelaajia. Kävikin niin, että sopivasti pari kilsaa ennen Anolaa se sumu taas katosi eli Pieksämäki oli taas sumuton paikka. Läksin mökille ja sielläkin oli taas se sumu ja oli ollut koko päivän. Tänään siivosin yläkerran ja roudasin kotiin lähteviä kasseja Kutomoon pois jaloista. Toivottavasti niissä ei ollut mitään jäätyvää. Alakerran siivous saa jäädä huomiseksi, paitsi että Seppo äsken keksi, että ajellaankin huomenna Pieksämäkeen. Autossa on äiteen sohva paketissa, Ikeasta kun se ostettiin ja se pitäisi kasata ja samalla tuomme peräkärryllä isän mopon tänne mökille talveksi säilöön. No, siivous jääkin sitten perjantaiksi! Olen muuten ostellut jo vähän joululahjoja, koska olemme tämän joulun taas talvikodin maisemissa. Ai niin, varasin meille kolmelle (Liisallekin) joulukuun alkuun reissun Kwai-joen retkelle. Jussi Pattaya Suomi-seuralla oli laittanut retken Facebookiin tiedoksi ja heti piti soittaa ja ilmoittautua. Joo, ja meilläpä satoi tänään koko päivän tihkumalla lunta, mutta sehän suli heti maahan osuessaan. Olihan se vähän sellaista hyhmäistä vettä, aika hauskan näköistä. Menin jopa ulos mustan pannulapun kanssa ja kyllä sen päälle jäi lunta, pienen pieniä hiutaleita, jääpalloja. Se suli kyllä siihenkin tosi nopsaan, en ehtinyt edes ottaa kuvaa siitä!

24.11.2016 maanantai ja YK:n päivä

peijaisissa

Kirjottelen nyt tällä pikku läppärillä ja aika näyttää meneekö tämä hylkyyn (siis Handelle reissukoneeksi) ja ostanko uuden, isomman ja tehokkaamman koneen! On meinaan sen verran keljuillut Windows kympin jälkeen ja olen tutkaillut nettiä, tämä muuten on se hitain kone! Pitäisi olla vähintään Pentium luokan kone, jotta kaikki pelittäisi kunnolla. Olen jo yhden sopivan mallin tsekannut valmiiksi, katsotaan mihin päädyn!

Veikko lähdössä hirvimetsälle

Joo, taas on aika vierähtänyt, sori Helena! Helena huolestuu, jos on kirjoituksissa liian pitkä väli. Elikä taas huristeltiin Pieksämäkeen kasaamaan uusi sohva ja lastattiin isän mopo peräkärryyn pois jaloista talveksi, sillä ei kuitenkaan kukaan ajele talvella ja äiti halusi sen pois olohuoneesta töröttämästä. Sitten mökillä siivoiltiin talven varaksi ja Seppo väsäsi koirankoppiin lämpöpatteria. Illemmalla tulivat mökilleen Hande, Joy, Veikko, Julia ja Eetu syysloman ajaksi. Illalla sitten pimeässä näkyi kolmen mopon ajovalot ajelevan edestakaisin. Lauantaina olikin hirvipeijaiset Peuranlinnassa, siellä se ilta menikin soppaa ja kakkua syödessä. Heti syysloman alkajaisiksi Veikko ampua töräytti metsällä Handen kanssa ekan jäniksensä. Kyllä oli Veikon naama kuin Hangon keksi Handen lähettämässä kuvassa! Ja äitini joutui taas sairaalaan Pieksämäkeen! Tiistaina Handen porukka läksi kotiin ja Veikko jäi meidän mökille. Seppo viimeisteli koirankopin lämpöpatterin ja hain Veikon kanssa mopoilla Eetvartista purua kopin pohjalle. Aika iso oli se purusäkki, mutta tungin sen mopoon ja pääsin jopa ehjänä takaisin mökille. Keskiviikkona ajelin taas Pieksämäkeen tsekkaamaan kuinka isä siellä voi, kun äiti oli vielä siellä sairaalassa. Vaihdoin heidän sänkyyn lakanat, pesin ne pesutuvassa, vähän lakaisin lattioilta kissan vessan hiekkoja sekä siivosin sen kissan vessan. Kissakaan ei enää pakoillut minua, koska viimeksi tungin sen sinne koppaan ja rokotukseen. Olen siis saanut sen anteeksi! Sitten nappasin pöydältä äidin kauppalistan ja 

purunhakureissu, näinhän

Thaimaassakin tavaraa

kuljetetaan, tosin kyydissä

on enemmän tavaraa, sekä

lapset ja koiratkin

hurautin Cittariin ja takaisin, hain postilaatikosta postit, ladoin ostokset oikeille paikoilleen, syötin isän ja kissan, tilasin isälle netin kautta äänikirjoja ja suuntasin sitten takasin mökille. Nero oli päivällä ajanut ison kissan puuhun. Mökillä liikuskelee sellainen iso kissa ja se on kuulemma villikissa. Perjantaina pakkailin tavaroita kaupunkikotiin lähtöä varten ja onneksi äitee pääsikin jo sairaalasta kotiin. Lauantaina olikin herätys jo heti kuuden jälkeen, kun Veikko lähti aamupäiväksi hirvimetsälle. Olipa tosi kylmä sää, hyytävän kylmä tuuli! Puolen päivän jälkeen haimme Veikon tien varresta ja ajelimme kaupunkiin. Kävimme syömässä Leivonmäen Tepiksellä ja pian sen jälkeen Veikko tsippasikin ja nukkui melkein koko kotimatkan. Eilispäivä sitten menikin tavaroita purkaessa ja paikoilleen laittaessa. Hande ja Veikko oli Turon kanssa metsällä luolissa. Turon saalis oli 2 mäyrää ja 2 supia, on se vaan huima koira tuo Turo! Mäyrätkin ovat kolme kertaa Turon kokoisia, mutta Turoa se ei haittaa, kimppuun vaan luolissa! Turo on siis musta sileäkarvainen mäyräkoira. Tänään Hande vaihtoi omaansa ja työautoonsa talvirillat, milloinkahan Seppo kerkeää sen tehdä! Meikäläisen autoon vaihdettiin talvirenkaat mökillä ja ajettiin se talliin talveksi. Koskaan ei tiedä tarviiko sillä ajaa liukkailla vai ei, paluulento on 30.3. ja monesti silloin on vielä talvikelit. Kaupungissa sitten tuli eteen loppuihin autoihin talvirenkaiden vaihto, ettei talvi pääse yllättämään. Onpa kulunut joka syksyinen sanonta, tosin tuntuu pitävän aina paikkansa! Päivällä järjestelin kaikki puikkoni ja koukkuni. Siinähän se aika nopsaan kului. Osa puikkoja mökille, osa talvikotiin ja osa jäi tänne kaupunkiin. Koukkuja on sitten joka lähtöön alkaen koosta 1 aina kokoon 12, pyöröpuikkoja on vielä enemmän, pyöröjä on koosta 2 tuonne kokoon 12 saakka ja joka kokoa kolme eri pituutta, laske siitä sitten paljonko niitä kertyy. Sitten vielä sukkapuikot, niitäkin alkaen 2:sta ihan 12:sta saakka. Niin ja näitä kaikkia puolen numeron välein! Sitten Seppo aina taivastelee, että miksi niitä puikkoja pitää olla noin paljon, edellähän on siis selitys. Mutta onhan ruuvimeisseleitä ja muita vempaimiakin montaa eri kokoa, nih!

29.10.2016 lauantai

No, onpahan ollut taas sateista! Taas on se aika vuodesta, jolloin alan paketoimaan joulupaketteja, kohta tulee niiden kanssa ihan kiirus! Tämän joulunhan olemme talvikodissa, joten paketit pitää saada kondikseen ihan näillä metreillä! Olen myös tsekkaillut noita viisumipapruja ja ensi viikolla alkaa se urakka, ensin pyydettävä kaikenlaisia todistuksia sieltä täältä, passikuvat, lääkärintodistusta jne. Firman toimiston hommissakin tuli oltua päivä, kävin Malmin Novassa silmälaseja korjauttamassa ja tein bataattivuokaa. Löysin sen ohjeen lehdestä ja heti piti kokeilla, ihan hyvää siitä tuli, mutta seuraavana päivänä se vasta hyvää olikin muhittuaan yön yli! Eilen tutkailin korujani ja hopeiset olivat muuttuneen ihan mustiksi. Netistä katsoin ohjeita, kuinka ne saisi kiiltäviksi ja sieltä se löytyi. On minulla sellainen hopeanpuhdistusliina, mutta ei sillä saa noita pikkuruisia kohtia puhtaaksi. Elikäs vuorasin kulhon alumiinifoliolla, kaksi ruokalusikallista soodaa ja kuuma vesi päälle. Sinne sitten tipautin ne korut ja jotkut puhdistuivat hetkessä ja pinttyneimmille piti käsittely uusia ja hyvä huuhtelu päälle. Kätevää, mutta se soodahöyry ei ollut kivaa! Siinä foliossa, soodassa ja kuumassa vedessä tapahtuu joku kemiallinen reaktio, jolloin hopea kirkastuu. Kylläpä ne korut ovat nyt fiinejä! Lauantaina käytiin Jyskissä ostamassa äidille yksi pimentävä verho ja itselleni flanellinen pussilakan. Olipa helppoa tehdä nuo ostokset, edellisenä iltana varasin ne netin kautta ja sitten vain kävin noutamassa maksun kera! Tänään sitten olen pessyt pyykkiä ja oikeastaan muuta en sitten tehnytkään. Seppokin löhöili vain päivän, koska hänellä alkoi selkä vihoitella. Siis ilta telkkarin ääressä ja siirsin ennen nukkumaan menoa pari kelloa valmiiksi talviaikaan. On muuten nykyisin ihan turha siirto.Ei sillä, että se meikäläiseen mitenkään vaikuttaisi muuten kuin, että  nuo kaikki kellot pitää siirtää oikeaan aikaan ja niitä kellojahan meillä on! Juu ja enpä taidakaan ostaa uutta läppäriä, vaan otan sen vanhan taas käyttöön. Molemmat koneethan ovat aika uusia ja reilu vuosi sitten ostin tämän koneen ja edellinen meni Handen käyttöön. Nyt vaihdamme taas toisinpäin nämä koneet. Hande ottaa tämän pienen reissukoneeksi ja minä sen ison takaisin, koska sillä isolla on parempi kirjoittaa tätä blogia. Tässä pienessä on joku 11.5 tuuman näyttö ja blogia kirjoitettaessa näyttö on vain puolet siitä eli vähän enemmän näkyvyyttä haluaisin. Isompi kone on kyllä painavampi, mutta olkoon!

31.10.2016 maanantai

Sunnuntaina käytiin Cittarissa ja siellä ollessa soitteli Liisa, Sepon sisko ja läksimme sitten käymään hänen luonaan Pähkinärinteessä. Siinä jutusteltiin reissujuttuja ja läksimme kotiin. Liisahan lähtee meidän matkaan pariksi viikoksi marraskuun lopulla. Maanantaina tilailin kaikenlaisia viisumijuttuja ja näin saatiin lokakuu kulutettua!